PIIRPAUKE XIII 7.6.83-

7.6.1983         Piirpauke on lopetettu. Uusi elämä on jälleen kerran alkamassa

7.6.83 ti Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen: Piirpauke hajoamassa (Irtoleike)
(Kuvateksti: Vaihtelu virkistää. Vaikka alan arvostelijat ovat sanoneet Piirpaukkeen musisoinnin olleen pauketta parhaimmillaan, kokoonpano on vaihtumassa. Viikonvaihteessa Seinäjoella soitti kuitenkin vielä runsaasti kiitosta saanut ryhmä, tässä keiteleläismaisemissa:
Pekka Nylund, Tom Nekljudow, Ilpo Saastamoinen ja Sakari Kukko.)
Omaleimaisesta musiikillisesta linjastaan, soittamisen taidostaan ja ilostaan tuttu Piirpauke on hajoamassa parhaimmaksi mainitussa kokoonpanossaan - tai ainakin lähtemässä pitemmälle tauolle.

Piirpaukkeen soittaessa viikonvaihteessa Seinäjoen rockfestivaaleilla kokoonpano on vielä entinen: Sakari Kukko saksofoni, piano ja huilu, Pekka Nylund kitara, Ilpo Saastamoinen basso ja Tom Nekljudow rummut.

- Tämänhetkisen tiedon mukaan esiintyminen Seinäjoella jäi kyseisen kokoonpanon viimeiseksi. Jätimme kuitenkin mahdollisuuden myöhempiin irtokeikkoihin tai jatkamiseen hieman pitemmän tauon jälkeen, sanoo Piirpaukkeen basisti ja yhtyeelle ohjelmistoa sovittanut keiteleläinen Ilpo Saastamoinen.

Syyt pitkäaikaisen kokoonpanon hajoamiseen tai taukoon juuri onnistuneen Keski-Euroopan kiertueen jälkeen pohjannevat pitkälti kunkin jäsenen muihin työasioihin.

- Osittain kysymyksessä ovat muut työasiat ja ainakin Tom tähtää opiskeluun. Toisaalta on myös muistettava, että vaihtelu virkistää. Kolme vuotta samalla kokoonpanolla on suhteellisen pitkä aika, Saastamoinen sanoo. Syksyn kiertueista kiinnostuneita Piirpaukkeen ystäviä hän lohduttaa kertomalla, että Kukon Sakke kyllä hoitaa uuden kokoonpanon kuntoon ensi syksyn kiertueita varten. Piirpauke pysyy yhtyeenä, vaikka soittajat vaihtuvatkin.

Piirpauke ei ole erikseen kansanmusiikki-, jazz- tai rock- yhtye, vaan kaikkia näitä samassa. Tuoreimmalle Keski-Euroopan kiertueelleen yhtye läksi 21. huhtikuuta. Esiintymisiä Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa oli kaikkiaan 24 sekä vielä neljä konserttia Ruotsissa. Pitkäjänteisen työnsä tuloksilla ja omalla kipinällään Piirpauke sai yleisöltään varauksettomat kiitokset missä ikinä soittikin.

Saksassa Piirpaukkeelta on ilmestynyt tupla-LP, joka on tehty live-konserteista lähinnä viime syksyn aikana. Levyä odotellaan kesäkuun aikana myös Suomessa ilmestyväksi. Nyt tauolle lähtevällä kokoonpanolla Piirpauke ehti tehdä mainitun tuplan lisäksi kolme muuta LP:tä.

Kotiuduttuaan Piirpaukkeella oli viikonvaihteessa neljä esiintymistä. Seinäjoen festivaalien jälkeen kukin on paneutumassa omiin kesäpuuhiinsa. Ilpo Saastamoinen kunnostaa omakotitaloa Keiteleellä. Osa hänen ajastaan kuluu englantilaisen kitara-kirjan käännöstyössä. - Kysymyksessä on yli 300-sivuinen kirja, jonka kimpussa on kolme kääntäjää. Oma tehtäväni on musiikkiteoreettisen osan käännös, joka käsittää toistasataa isokokoista sivua, Saastamoinen sanoo.

Juhannuksen alusviikolla Ilpo Saastamoinen kouluttaa Mikkelissä pidettävällä musiikkikurssilla lapsiteattereiden ohjaajia. Hänen Jyväskylän talvessa erinomaisen vastaanoton saanut Jazz-Kalevalansa kuullaan Bomban kesässä, missä säveltäjä vierailee yhdessä Jyväskylän Big Bandin kanssa. Kesän uutisiin kuuluu myös se, että Saastamoisen ensimmäisestä kitarakirjasta on käännös jätetty kustantajalle Tukholmassa. Tämänhetkisten kaavailujen mukaan kirja ilmestyy Ruotsissa talvella, joko tämän tai ensi vuoden puolella.

Syksyllä Ilpo Saastamoista kuultaneen mm. koululaiskonserteissa pienemmän yhtyeen kanssa. Yhteistyötä tulee ilmeisesti myös Kalevala-sävellyksessä solistina toimivan Kalle Fältin kanssa. Saastamoisen lähdettyä Kajaanista Keiteleelle Fält toimi Kajaanin Big Bandin kapellimestarina.

Ilpo Saastamoinen on keskustellut yhteistyöstä myös paikallisen kamarikuoron kanssa. Aikaa kuoron harjoituttamiseen näyttää nyt jäävän. Saastamoinen toivoo ehtivänsä myös musiikin kuunteluun. Ennen Piirpaukkeen Keski-Euroopan -matkaa hän oli Gruusiassa tutustumassa mm. Tbilisin radioon ja Gruusian kansanmusiikki-instituutin toimintaan. Hänen tarkoituksenaan on tehdä radio-ohjelma gruusialaisesta kansanmusiikista suomalaisten kuultavaksi.    
RAUNI PAANANEN

 

9.6.83         Vastin  -  Ilja Saastamoinen: Kaupallinen taide tekee virkamiehiä
Ilpo "Ilja" Saastamoinen (41) on yksi musiikin monipuolimiehistä. Hän on mm. vetänyt Kalevala-runoihin tehtyä Kalevala-produktiota big bandin kanssa, soitellut perinnemusiikkia Karelia-yhtyeessä ja modernimmin sovitettua perinnemusiikkia Piirpaukessa sekä toimittanut musiikin kirjallisuutta. Viimeisen keikkansa Piirpauken kanssa Ilja soitti Provinssi-rockissa Seinäjoella [4.6.]. Piirpauke jatkaa uudessa kokoonpanossa, Ilja siirtyy kirjallisiin hommiin.

23 syyskuuta 1983 Perjantaina - Savon Sanomat - Keijo Leppänen:  Piirpauken moderni ote tehosi
Ilman suurempia ennakkoilmoituksia oli sunnuntaina Piirpauken konsertti. Sana konsertista meni kuitenkin perille, sillä paikalla oli kuulijoita riittävästi. Se tarkoittaa, että järjestävä seura KEMPES sai maksettua edellisen konsertin ilmoittelukulut ja lyhennettyä viimekeväisen Nurmion konsertin velkoja. Ei siis hassummin.

Itse konsertti alkoi täsmälleen aikataulun puitteissa eli pitkä viiva klo 20:n perässä oli totta. Aloitusbiisinä oli senegalilainen sävelmä, joka antoi viitteitä uuden Piirpauken menosta. Uusi kokoonpano on tiukempi ja musiikillisesti rokkaavampi kuin edellinen.

Hasse Vallin kitaran johdattamana kuultiin modernia afrokomppia, jonka teho oli monisäikeisissä rytmikudoksissa ja melodioiden yksinkertaisessa kauneudessa. Rytmikaksikko, Savon oma poika Aku Nyyssönen sekä Häkä Virtanen, herkutteli nyansseilla ja antoi tilaa solisteille. Ei silti liikaa, soundi oli täyteläinen ja verrattomasti balanssissa.

Hasse Vallin paluun kunniaksi oli ohjelmistossa jäänne muinaiselta Blues Section -periodilta. Archie Sheppin "For Mods only" kuulosti autenttiselta parodialta, mikä lienee ollut tarkoituskin. Vai oliko?

Ensimmäisen setin perusteella Piirpauken musiikki tehoaa yhä. Nykyinen afrolinja kiinnostanee kuulijoita enemmän kuin Sakari Kukon aikaisemmin suosimat itämaiset sävyt. Mutta Piirpauke pystyy suoriutumaan niistäkin aina ajan ja paikan mukaan. Jälleen kerran, Sakari Kukko on osoittanut kykyä valita oikea miehistö kunniakkaan nimen, Piirpauke, jatkajaksi.
KEIJO LEPPÄNEN

23.10.83 su Iisalmen Sanomat: Intiimi lisä jazztapahtumiin (Irtoleike)
... Avant garden ja free-jazzin nousu on alkanut viime vuosikymmenellä Eero Koivistoisen, Heikki Sarmannon, Edward Wesalan ja Jukka Tolosen myötä. Piirpauke-yhtye taas on kehittänyt vinkeän tavan sovittaa pyhää kansanmusiikkia pakanalliseksi jazz-iloitteluksi. Vuonna 1970 [?] uuden jazzin mellastuskentäksi perustettiin Uuden Musiikin Orkesteri UMO...

12/83         Helsingin Sanomat - Jukka Hauru: Afropaukkeen piirteet
Piirpaukkeen kaikkien aikojen terävin ja iskukykyisin kokoonpano hajosi kesällä. Erinomaiset instrumentalistit, kitaristi Pekka Nylund, rumpali Tom Nekljudow ja basisti Ilja Saastamoinen saivat tarpeekseen. Johtaja Sakari Kukko toi tunkiolle nyt uuden miehistön.

Pelissä on yksi vanha ja pussillinen uusia. Walli on vanha: Piirpaukkeen perustaja-jäseniä 70-luvun puolesta välistä. Wallilla on myös oma Afro-line -yhtyeensä ja kuinka ollakaan, myös Nyyssönen ja Bach soittavat siinä. Kyseessä on siis Afro-pauke.

Letkeiltiin siis hieman jamipohjalta, kivaa rytmiä tanssivalle kansalle. Miellyttävästi senegalisevan kevyt-afron lisäksi kuultiin myös otteet Turkkia, Scheppiä, Kuubaa ja Pustaa.

Vierailevana tähtenä kuultiin senegalilaista kitaristia Badou N'djayta. Hän on Dakarin nimekkäimpiä muusikkoja. Kukko ja Walli ovat tutustuneet N'djayhin runsaan parin vuoden takaisilla toivioretkillään Afrikassa.

Raameistaan irrotettuna ei N'djayn henkilökohtainen panos ihmeitä tarjonnut. Toki tuollaisessa pakottomassa ja kevyessä tyylissä on oma viehätyksensä. Walli veteli samoilla linjoilla. Muusikkona hän on onneksi hyvin monipuolinen, löysi vimpaimistaan tukevampiakin sävyjä ja soitti vetävän jazz-blues-soolon.

Mikkelin mies Nyyssönen on edelleen kehittynyt. Hän potkii jo huomattavan pirteästi mutta kaipaa ehkä hieman rentoutta motoriikkaansa, sinänsä varsin istuvaan. Espanjalainen basisti Moreno artikuloi hahmottomasti. Turha, mutta ehkä hyvinkin mukava mies.

Kaiken kaikkiaan ilta oli varsin mukava. Hyvä tanssimeininki, mutta ikävä tuli entistä kokoonpanoa.
JUKKA HAURU

Ks. 30.12.1983 Keitele, Kirje Muusikko-lehteen Julius Heikkilälle <
Haastattelu: Julius Heikkilä Kuva: Lauri Karvonen Muusikko-lehti/Tammikuu 1984:
"Ilpo Saastamoinen, säveltäjä, soittaja ja musiikkifilosofi"

... Sävellystyöt kaiken kaikkiaan, myös teattereissa ja filmeissä, olivat kentällä tapahtuvan musiikkityön ohella täyttä arkipäivää vuoteen 1980 saakka, jolloin hän yllättäen liittyi sähköbasistiksi Piirpaukeen.

... IV          Soitit kolme vuotta Piirpaukessa ja kiersit mm. Euroopan moneen kertaan sikin sokin, ristiin rastiin. Kertoisitko vaikutelmat tuosta ajasta.

Läksin Piirpauke-yhtyeeseen basistina sen vuoksi, että siinä jo oli hyvä kitaristi mutta siihen tarvittiin kansanmusiikkia tuntevaa jumputtajaa. Siirtyminen bassoon avasi minulle kokonaan uuden näkökulman soittamiseen, sillä minun ei missään vaiheessa tarvinnut elätellä haaveita huippubasistin urasta. Tämä kilpailusta irrottautuminen vapautti itsessäni uudenlaista asennoitumista soittimen ilmaisu-keinoihin - toivoakseni siirtymistä enemmän SYDÄMESTÄ lähtevään ilmaisuun.

Piirpauken kenties tärkeimpänä erityispiirteenä oli soittajien kesken tapahtuva VUOROVAIKUTUS esiintymistilanteessa, tuo vuosituhansia vanha perinne esim. Intiassa. Käytännössä se merkitsee sitä, että seuraat toisten soittamista enemmän kuin omaa suoritustasi. Tämä on ehdoton edellytys, jotta musiikki menisi putkeen ja jolloin kaikki muu seuraa itsestään. Joidenkin musiikinlajien perusmonimutkaisuus sinänsä tekee tämäntyyppisen ilmaisun mahdottomaksi.

Toinen erityispiirre oli tietenkin vähemmän tunnettujen musiikkikulttuurien valitseminen lähtökohdaksi. Sitähän kylläkin teimme jo 70-luvun alussa vaikuttaneella Dopplerin Ilmiöllä. Piirpauke esiintyi 1980-83 Intiassa Bombayn jazzfestivaaleilla, Ruotsissa, Tanskassa, Saksan liittotasavallassa (pääasiallisesti), Itävallassa, Sveitsissä, Luxemburgissa, Hollannissa ja Turkissa. Ilmeisen selvää on yleismaailmallinen kiinnostuksen herääminen eri kansanmusiikkikulttuureita kohtaan, informaation yksipuolisuudestakin huolimatta. Toisaalta - niin Turkissa kuin Intiassakin - alkavat jazzmuusikot etsiä synteesiä, yhteyttä omaan kansan-musiikkiinsa. Tällaisista tyypeistä tekisi mieli mainita erityisesti azerbaidzanilainen- jo kuollut - pianisti Wagif Mustafa-Zade sekä Ruotsissa asuvan turkkilaisen Okay Temizin Oriental Wind -yhtye.

Tämän Piirpauke-kokoonpanon hajoamisen syyt lienevät samat kuin pitkäikäisillä yhtyeillä yleensä. Kysymys ei ole pelkästään työstä. Yhtyeen jäsenet ovat pitkillä rundeilla ikään kuin naimisissa keskenään. Kuitenkin joku kaipaa vaihtelua, joku tasa-arvoisuutta, joku suurempaa itsenäisyyttä ja joku kenties enemmän rahaa jne., yksinkertaisesti sanottuna - vaihtelua.

Päiväämätön: Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja 2
Soundi-kirja 24 Tampere 1983, ss. 448-453
... Helmikuussa 1980 Piirpauke teki esiintymismatkan Intiaan, Bombayn Jazz Yatra festivaaleille. Lisäksi he soittivat pari keikkaa hotellissaan maksuksi täysihoidosta. Matkan järjestelyssä oli luonnollisesti koko joukko vaikeuksia, eikä suinkaan vähiten sen taloudellisten ongelmien ratkaisemisessa. Hanski ei muiden töiden vuoksi päässyt matkalle, mutta tilanne selvisi kun basistiksi matkalle saatiin Kukon nuoruudenystävä Ilpo Saastamoinen Kajaanista. Saastamoinen oli mukana vain Intian keikat ja sen jälkeisen Suomen kiertueen, sitten tuli hänen tilalleen Jorma Koivulehto...

... Menestyksekkäällä Saksan kiertueella (kesäkuussa 1980) Piirpauke teki myös livealbumin "Live in der Balver Höhle", joka äänitettiin Balver Höhlen Jazzfestivaaleilla 22.6.1980. Levyn sovitukset ovat Sakari Kukon ja materiaalina on käytetty ruotsalaista, kolumbialaista ja azerbaidzanilaista [!!!WWW] kansanmusiikkia sekä Chano Pozon ja Shostakovitchin sävellyksiä. Levyn julkaisi keväällä 1981 saksalainen JG Records -yhtiö.

Syksyllä 1980 bändissä vaihtui jälleen basisti: Koivulehdon korvasi sähköbassoa soittamaan ryhtynyt Ilpo Saastamoinen. T. T. Oksala jäi niinikään sivuun bändistä; hän liittyi myöhemmin Pekka Pohjola Groupin riveihin. Helmikuussa 1981 Piirpauke aloitti Euroopan kiertueensa Länsi-Berliinistä. Tällä puolentoista kuukauden rundilla he kiersivät Saksaa, Sveitsiä, Hollantia, Tanskaa ja Ruotsia. Keväällä 1981 ilmestyi uuden kokoonpanon LP "Birgi Bühtüi", joka oli levytetty syksyllä 1980. Levyllä bändiä avustaa viulisti Karri Koivukoski. Kaikki sovitukset ovat jälleen Kukon ja sävelmät ovat peräisin Kolumbiasta, Suomesta, Ruotsista, Etiopiasta ja Turkista. Levyllä on turkkilaisen musiikin vaikutus selvästi havaittavissa, sillä mukana on peräti kolme turkkilaista kappaletta.

1981 Kukko teki musiikkia Iittalan Lasitehtaan satavuotisjuhlan kunniaksi. Lopputulos vaikutti kuitenkin niin hyvältä, että Discophon halusi julkaista sen myös levyllä. Loppuvuodesta 1981 ilmestyikin Sakari Kukon & Piirpauken nimissä LP "Kirkastus", joka sisältää Kukon sävellysten ohella ostjakkisävelmän, suomalaisen kansansävelmän "Lampaan polska" [!!!WWW] sekä Kurdish-traditionaalin "Vastaa ystävä", johon on kirjoittanut sanat turkulainen Marketta Saarinen. Levyn on tuottanut ja sovittanut Kukko. 1982 julkaisi EMI kokoelman Piirpauken kauneimpia kappaleita albumilla "Soi vienosti murheeni soitto".

 

6.1.84 Thomas Hagen & Susanne Vormbrock, Bielefeld (kirje):
"...I can only say as the closing down of this small letter, that the new Piirpauke is not so good as the old one..."

 

26.2.84 su Keskipohjanmaa - Erik Björndahl: Piirpauke uudella kokoonpanolla
Keski-Euroopassa Pohjolan ohella suurta suosiota nauttiva Piirpauke esittäytyi viime viikolla Vaasan Ernstissä täysin uudella kokoonpanolla.
Nyt monikansallisessa Piirpaukessa vanhaa edustaa ainoastaan yhtyeen sielu Sakari Kukko. Muuten yhtye oli senegalilainen Badou N'Day kitara, basso ja laulu, espanjalainen Luis Morena basso ja flamencokitara ja rummuissa Hasse Wallin bändistä tuttu Aku Nyyssönen

Yhtye oli ollut kasassa parisen viikkoa, joten Vaasan konsertti oli lähinnä uuden linjan hakua ja yleisön totuttelua. Tasollisestikaan ei ymmärrettävästi yletty entisen maanmainion Piirpauken hyvään menoon.

Painopisteen muuttuminen rytmillisesti afrikkalaisvaikutteiseen musiikkiin jakoi salin täyttäneen yleisön vahvasti kahtia. Näin myös tunnelma jäi vaisuhkoksi.

Konsertin parhaaksi anniksi nousivat Sakari Kukon vakuuttavat huilu- ja saksofonitulkinnat, jotka rakentuivat pitkien improvisaatioiden pohjalta kauniiksi ja melodisiksi sävelkuvioiksi.

Yhtyeen muutkin jäsenet osoittautuivat taitaviksi instrumenttiensa käsittelijöiksi, mutta olletikin tulee kulumaan vielä jonkin aikaa ennen kuin varsinainen kipinä löytyy. Siksi ulkokohtaista soitto ainakin Vaasassa oli.

Entiseen tiukkaan Piirpaukeen verrattuna etenkin nykyinen ohjelmisto - lähinnä dominoivasti Badoun rakenteeltaan löysät jamihenkiset kappaleet - tuntuivat ikävystyttäviltä.

Pientä lohtua yhtyeen ystäville tarjosivat Sakari Kukon sovittamat tutut kansan-musiikkikappaleet mm. Bulgariasta, Turkista, Intiasta ja Latinalaisesta Amerikasta sekä luonnollisesti Suomesta. Klassista musiikkia tuntevien kasvoille levisi tyytyväinen hymy bändin yllättäen kajauttaessa ilmoille Sibeliuksen Valse Tristen. Tämäkin osaltaan todistaa Sakari Kukon laajasta musiikkimausta ja avoimuudesta eri musiikkityyleille ja -vaikutteille.

Kukolla on ideoita ja taitoa sovittaa ja yhdistellä myös näitä erilaisia tyylejä. Muun joukon vain on kasvettava Piirpaukeen sisälle...
Erik Björndahl

 

PIIRPAUKE = LOS USTADS!!! (lehdistössä - lyhennelmä > ks. Los Ustads)
9.3.84                  Savon Sanomat - Assi Mehtälä: "Piirpauke on vielä voimissaan"

...Viime kesänä hajosi Piirpauken ehkäpä paras kokoonpano. 75 prosenttia tästä joukkiosta eli kitaristi Pekka Nylund, basisti Ilpo Saastamoinen ja rumpali Tom Nekljudow päättivät kuitenkin jatkaa soittamista vanhan nimen alla [?], ja nyt onkin meneillään pitkä kiertue Pohjois- ja Keski-Suomessa...

Musiikillisesti Mikkelin konsertin ohjelmisto ei suuria mullistuksia tarjonnut, tutut ainekset eli kansanmusiikki sähköisinä sovituksina ja runsaasti soolotilaa antava improvisointi olivat tallella. Huomio kiintyikin juuri rautaiseen soittotaitoon. Yhteissoitto kulki lähes ajatuksenomaisesti. Vaikka kaikki kolme ovatkin loistavia muusikoita, ei heidän tarvitse todistella sitä koko ajan. Myös taustaa voi soittaa maukkaasti. Sooloja toki kuultiin, ja etenkin Nylundin soitto miellytti alle-kirjoittaneen korvaa. Ohjelmisto käsitti musiikkia ympäri maailman, aina saamelaisesta kansanmusiikista turkkilaiseen ja japanilaiseen saakka. Yhteisenä tekijänä läpi konsertin kulki kuitenkin oma, Piirpauke-tyyli.
ANSSI MEHTÄLÄ 

18.3.84 Keskisuomalainen: ...Jyväskylän jälkeen Piirpauke suuntautuu Puolaan ja Saksaan - sinne on kiertue tiedossa.
"Kotimaassa keikkatilanne on huono, koska eräs toinen yhtye on esiintynyt Piirpauke-nimellä. Sinällään erittäin törkeä teko", Sakari Kukko suree...

[20.10.13: Ks. "Los Ustads" -mainostus omasta dokumentistaan.]

 

Päiväämätön: Vaisu iltapuhde - Piirpauke afrikkalaistuu
...yllätti positiivisesti svengaavalla rytminpidolla.

Kokonaisuutena uusi Piirpauke on melko hajanainen, kappaleista ja tulkinnoista paistoi läpi hiomattomuus ja lievä aristelu.

Muusikoiden kiistattomista yksilöllisistä taidoista huolimatta yhteistä juonta ei uskallettu värittää kovinkaan rohkein vedoin; tämä jätti yleisvaikutelman hieman puisevaksi. Vaisuhkoissa sooloissa tuntui matala profiili olevan yhteisenä ohje-nuorana, ja komppiryhmän solistien taitojen esittely jää minimiin.

Kappaleista nousivat esiin Tangos ja Usho Mustafa lennokkuudellaan sekä Lullaby for Khomeini paatoksellisella synkkyydellään. - Tästä eteenpäin esiinnymme kotoisten festivaalikeikkojen lisäksi useissa Euroopan maissa ja myös Senegalissa, kaavailee Kukko bändin tulevaisuudensuunnitelmia. - Tällä kokoonpanollahan on tehty vasta neljä keikkaa, joten voidaan puhua todella tuoreesta ryhmästä, hän jatkaa.

Runko ja ainekset ovat erittäin hyvät; tämänkertainen vaisu meininki voi kesään ehdittäessä olla jotain aivan muuta.
JAAKKO HANSKA

 

Päiväämätön 1984 - Savon Sanomat - Keijo Leppänen:
"Live In Europe" on koottu vuosina 1982-83 Piirpauken konserteista ympäri Eurooppaa, lähinnä Liittotasavallasta ja Ruotsista. Täten se on Piirpauken sen aikaisen kokoonpanon - Sakari Kukko, Pekka Nylund, Tom Nekljudow ja Ilpo Saastamoinen - viimeisin levy. Nykyisessä Piirpaukessahan ei tuosta kaartista enää ole mukana kuin Sakari Kukko.

Tavallaan on sääli, että teknisesti näin heikkoja levyjä lasketaan markkinoille. Biisit on taltioitu konserteissa ilmeisesti halvinta äänityslaitteistoa käyttäen ja tulos on sen kuuloinen. Sekava ja nyanssiton, välillä tuntuu kuin kaikki soittaisivat sooloa yhtaikaa, mikä ei liene kuitenkaan tarkoitus.

Musiikki on tuttua Piirpauketta, teemat käsitellään konserttitilanteessa melko vapaa-muotoisesti ja perusteellisesti. Ja teemoja on Suomesta, Romaniasta, Bulgariasta ja Turkista. Tynnilän Emiirin Tanssijatar voisi olla mielenkiintoinenkin esitys, mutta äänitys on siinä pahemman kerran pettänyt. Albumin mainiona [l]opetuksena on Kukon "Sjömansvals". Sen sopivuutta äänityspaikan suhteen - Kööpenhaminan Montmartre - voi vain ihailla.
KEIJO LEPPÄNEN

 

Päiväämätön 1984 - Savon Sanomat - Keijo Leppänen:  Jazzia Suomessa?
Jazziakin tehtiin Suomessa viime vuonna. Kerrassaan viisi albumia julkaistiin, niistä päällimmäisenä Wasama Kvartetin "Dirty Date" ja Piirpauken pari vuotta sitten levyttämää materiaalia sisältävä" Live in Europe". Molemmat ovat huikeita osoituksia suomalaisen elävän musiikin nykytilasta. Eli huippu on, mutta se on turhan kapea: Pohjola, Piirpauke ja Wasama.

 

21.9.84 Helsingin Sanomat - Jukka Hauru: Piirpauke - elävää kulttuurihistoriaa
Piirpauke on epäilemättä ollut suomalaisen populaarimusiikin merkittävimpiä nimiä kansainvälisestikin. Itse asiassa juuri Keski-Eurooppa ja lähinnä Länsi-Saksa muotoutuivatkin 70-luvun lopulta lähtien yhtyeen tärkeimmäksi työmaaksi. Suurena syynä tähän oli yhtyeen omintakeinen tyyli, sekoitus kansanmusiikkia, jazzia ja rockia: Resurssien puutteesta huolimatta Piirpauke on nyt sinnitellyt kunnioitettavat kymmenen vuotta.

Piirpaukkeen muodostivat vuonna 1974 puhaltaja Sakari Kukko, basisti Antti Hytti, kitaristi Hasse Walli ja rumpali Jukka Wasama. Myöhemmin kokoonpanot vaihtuivat. Sakari Kukko onnistui kuitenkin miehistövalinnoissaan, eikä yhtyeen taiteellinen taso päässyt kuin tilapäisesti putoamaan. Mukana olivat 70-luvun lopulla mm. kitaristi Juha Björninen ja basisti Olli-Pekka Wasama.

Tällä vuosikymmenellä kokoonpanoksi vakiintui ryhmä Kukko, Pekka Nylund, Tom Nekljudow ja Ilpo Saastamoinen. Vuosi sitten joukko kuitenkin hajosi, ja Kukko lähti kokeilemaan afron suuntaan. 10-vuotisjuhlakiertueella esiintyy nyt uusi sekstetti, mukana mm. senegalilaiset Badou N'Djay ja Malik Sene.

Piirpaukkeen tyylin kulmakivenä on aina ollut folkloristinen melodiikka. Pohjat sovituksiin ovat löytyneet musiikkiperinteestä ympäri maailman. Suomalais-itämainen mollikaiho on usein yhdistynyt etelän kuumiin rytmeihin jazzahtavan akustisessa tai voimakkaammin sähköisessä beat-formussa. Esitystapa on yleensä ollut rennon pelimannihenkinen ja tanssittava, vaikka improvisoivat solistit ovat voimakkaasti esillä.

Juhlakonsertissa luotiin katsaus menneisiin, mutta tuoreen miehistön myötä myös tulevaan. Ensimmäinen ja yhtyeen hiteistä varmasti tunnetuin, Konevitsan kirkonkellot vuodelta 1975, avasi pelin. Perustajajäsenistä poissaolollaan loisti Walli, jonka korkea palkkiovaatimus ei kuulemma mennyt läpi. Hytti oli saanut roolin KGB:n agenttina kansainvälisessä filmissä ja joutui perumaan esiintymisensä. Wasama oli pois muuten vain.

Alkuperäiskokoonpanon veroinen oli aikoinaan myös ryhmä Nylund, Nekljudow, Kukko ja Saastamoinen. Saastamoista ei näkynyt, joten uusi ryhmä oli enimmäkseen tulessa ja muut vierailivat tähtinä.

Käytiin läpi turkkilaiset Kirjoitin kirjeen ja Hispagnel casabi, Seychellien sega-musiikkia, Senegalin babasta, kolumbialais-venezuelalainen Joropo, Swedish Reggae, Soi vienosti murheeni soitto. Lauloipa Kukko humppaakin aidolla Teijo Joutsela -meiningillä.

Kokonaisuus muodostui hivenen hajanaiseksi ja käynnistyi hitaasti, mikä oli konsertin luonteen huomioon ottaen ymmärrettävää. Uuden Piirpauken kyvyistä ei vielä saanut oikein selvää. Komppi näytti ainakin olevan kunnossa. Basistilupaus Railo vakuutti ja rumpali Tegelmankin istui soittoon. Sitä vastoin N'Djayn leppoisasti senegalilaisen kitaratyylin sovittaminen kokonaisuuden kannalta yhtenäiseksi ilmaisuvoimaksi voi tuottaa Kukolle vaikeuksia. Lappilainen Gauriloff esitteli toistaiseksi vain koreografiaansa, eräänlaista hiihtelyä.

Mestarikitaristit Björninen ja Nylund kärsivät yllättäen huonoista saundeista, joten vinguttelu kuulosti vinguttelulta. Tanssin myötä tunnelmat salissa kuitenkin kohosivat pitkin iltaa.
JUKKA HAURU

 

1986 Finnish Musical Quarterly (?)
Matti Konttinen: The folk Tradition in finnish Jazz and light Music  JAZZMEN IN SEARCH OF THEIR ROOTS

…In the early 1970's there appeared a new name in Helsinki music circles, that of the fair-haired young saxophonist Sakari Kukko, another musician with his roots in Eastern Finland, who had a very original approach to the use of folk music in jazz.

Already as a small boy he steeped himself in the arts of the piano, flute, and guitar, and tried his hand at singing, and while at school in his hometown of Kajaani began to apply his talents in a number of groups, until he took the tenor sax seat with the then Kajaani Big Band, led by Ilpo Saastamoinen, another who had been looking closely at folk music. So it was fairly natural that Saastamoinen was an immediate recruit when in 1974 Kukko eventually set up his group Piirpauke (the name, incidentally, comes from an old Karelian dialect-word for noise or clamour), which took its repertoire from the folk music of different countries.

Ilpo Saastamoinen is still today an active musican-composer, whose extensive jazz-influenced big band work "Kalevala Suite" was recorded by the Finnish Broadcasting Company (YLE) earlier this year.

The real impetus for Kukko's investigation of the folk tradition came in the early 1970's, when he heard a Romanian folk group playing in Copenhagen. After acquainting himself thoroughly with the secrets of folk music from the Balkans, Kukko broadened his horizons with lenghthy visits to the Far East, and then South America and Africa, gathering both information and a burgeoning collection of folk instruments. As a jazz musician he was able to make use of everything he had learnt along the way and became interested in studying the old musical traditions of his own country in ever greater detail.

 

26.9.1987 la  Uusi Suomi, s.20 Ari Närhi: Vaihtoehtoja musiikille
         ’...Piirpauke oli monen mielestä parhaimmillaan kokoonpanossa Kukko-Nylund-Nekljudow-Saastamoinen. Tämän kokoonpanon hajottua Sakari Kukko ei ole onnistunut kokoamaan ympärilleen yhtä kiinteää ja samanhenkistä ryhmää.’

 

Aksentti 8/90    Hannu Saha: Piirpauke - Global servisi  -  cd ZENCD 2021
15 vuotta sitten Piirpauke teki suomalaista musiikkihistoriaa Konevitsan kirkon-kelloilla. Niin täydellisesti ei suomalaisen kansanmusiikin tematiikka ollut sulautunut rock-jazz-ilmapiiriin ennen eikä monesti jälkeenpäinkään. Näin historiallisesti ajatellen jotakin kiehtovaa on siinäkin, että tuon sävelmän käyrätorvet puhaltelee nuori kloppi nimeltään Esa-Pekka Salonen, jonkinlaisia näyttöjä musiikin parissa myöhemminkin antanut kornisti.

Sakari Kukko tietenkin on  Piirpauken sielu ja henkinen isä. Kukko on loistava ja monipuolinen muusikko, mutta kyllä hän on osannut etsiä myös seuralaisensa. Jos katsahdamme pelkästään kitaristikaartia, niin Suomen ehdottomat huiputhan Piirpaukessa ovat vaikuttaneet: Hasse Walli, Pekka Nylund, Pekka Rechardt, Juha Björninen... Sama toteamus pätee myös muuhun soittajistoon. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että vaikka nämä taiturit ovat muusikko-karaktääreiltään kuinka erilaisia tahansa, Piirpauken kokonaisilmeeseen se ei ole vaikuttanut kovinkaan hajottavasti.

Konevitsan jälkeen Piirpauke on luonut monia kotimaisia helmiä (Soi vienosti murheeni soitto, Rannalla istuja, Lampaanpolska, Hullu Sakari). Muualta lainattua materiaalia tällä kokoelmalla on muun muassa Kolumbiasta, Ruotsista, Romaniasta, Bulgariasta ja Senegalista.

Nyt kun Piirpaukella on takanaan Sakari Kukon soololevyt mukaan lukien toista-kymmentä levyä, on helppo puhua suuresta kulttuurityöstä. On myös helppo todeta Piirpauken olleen ensimmäisiä todellisia maailmanmusiikkiyhtyeitä.

Moniaalta otetun sävelmateriaalin työstäminen mielekkääksi uudeksi musiikiksi on vaikea tehtävä, jossa Sakari Kukko ja Piirpauken erikokoonpanot ovat onnistuneet loistavasti. Global servisin työstäjät ovat puolestaan onnistuneet antamaan moitteettoman ja monipuolisen kuvan Piirpauken toiminnasta.

 

Musiikkiuutiset 6/90  M: Pallo hallussa - kuukauden äänite (Global servisi)
... TULOSSA JA MENOSSA

Antti Hytti, Hasse Walli, Jukka ja Olli-Pekka Wasama. Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund, Tom Nekljudow, Rekku Rechardt, Timo T. Oksala, Jukka Tolonen, Juha Björninen. Badu N'Djay, Luis Moreno, Hassan Bah, Tauno Railo, Markku Ounaskari, Aku Nyyssönen, Jorma Koivulehto, Karri Koivukaski, Cinta Hermo. Siinä soittajia kuusitoistavuotisen Piirpauke-pelimannian pakeilta. Jotkut ovat olleet messissä vain hetken, toiset vuosia. Mistä moinen vaihtokurssi?

- Sehän johtuu vain siitä, että jossain vaiheessa raiteet yhtyvät - on yhteisiä ambitioita - ja jossain vaiheessa ne eroaa. Kun se hetki tulee, on parempi että kukin jatkaa tahollaan, filosofoi Kukko tulemisten ja menemisten lainalaisuuksia. Esittää vertaukset mehun puristamisesta ja luun kaluamisesta.

- On hedelmällistä etsiä uutta ja pyrkiä koko ajan parempaan, mikä ei suinkaan tarkoita, että joku soittaja olisi ollut huono.

- Piirpauke nimen käyttäminen on kuitenkin edelleenkin perusteltua. Tyylissä on yhteinen nimittäjä, koko ajan on mukana kulkenut sama perusjuju, Sakke vakuuttaa.

 

31.5.94 ti Iisalmen Sanomat - Seppo Votkin: Piirpauke - 20 vuotta musiikkia
Tämänvuotinen Kainuun Jazzkevät pystyi ylpeilemään nimekkäällä ohjelmistollaan. Kotimaisten kärkinimien (esimerkiksi Paroni Paakkunainen ja Trio Töykeät) lisäksi mukaan oli saatu edustava otos myös ulkomaalaisia taiteilijoita, heistä tietysti nimekkäimpänä kitaristilegenda John Mc Laughlin. Kajaanin oma poika ja suomalaisen "maailmanmusiikin" veteraani Sakari Kukko juhlisti Jazzkeväässä yhtyeensä Piirpauken 20 vuotta kestänyttä taivalta. Tätä nykyä pääosin Suomen rajojen ulkopuolella vaikuttava orkesteri on vuosien varrella saavuttanut vankan aseman Keski-Euroopassa, Suomessa kun ei ikävä kyllä koskaan olla täysin ymmärretty sen suuruutta...

... Orkesterin musiikkia onkin mahdotonta kuvailla yksiselitteisesti tai lyhyt-sanaisesti, niin paljon ovat siihen vaikuttaneet niin Kukon kunkin hetkiset intressit, kuin Piirpaukessa soittaneet muusikot...

... Kahdeksankymmentäluvun alkuun saakka Piirpauke soitteli lähinnä kotimaisin voimin, mukana olivat tällöin mm. Hasse Walli, Antti Hytti, Jukka Wasama (nämä kolme + Kukko muodostivat ensimmäisen Piirpauken) ja Olli-Pekka Wasama.

Tähän aikaan ohjelmistossa oli runsaasti keskieurooppalaista musiikkia, jonkin verran myös aasialaista ja suomalaista perintöä. Soolosoittimina painottuivat koskettimet ja puhaltimet, aika ajoin myös kitara.

Kahdeksankymmentä luvulla Piirpauke alkoi yhä enenevässä määrin saada jalansijaa Euroopassa. Alkuvuosikymmenen kokoonpanossa, jota allekirjoittanut muuten ehkä pitää kaikkien aikojen parhaana, soittivat Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund ja Tom Nekljudow. Tätä rankkaa kitarapainotteista ryhmää on mahdollista kuulla esi-merkiksi loistavalla "Piirpauke live in der Balver Höhle"-levyllä...

 

5/94 Uusi Kansanmusiikki, s.43:  Ylärekisteriorkesteri: ZÜHTÜ (JOKOCD 002; 1993)
Jouni Koskimäen johtama Ylärekisteri-orkesteri on perustettu jo 1983. Kokoonpano on pysynyt aika samana, vaikka pieniä vaihdoksia onkin välillä tapahtunut. Pisimmän aikaa nykyisestä kokoonpanosta on mukana ollut kitaran ja luutun varressa hääräilevä Jari Ojalainen, joka liittyi orkesteriin jo kymmenen vuotta sitten. Vielä levyllä mukana ollut Tommi Lievemaa soitti bändissä vuodesta 1987 saakka kunnes muutti syksyllä 1993 Lontooseen. Huilisti Juha Juhansson tuli mukaan vuonna 1991 kuten myös laulaja Sanna Pulkkinen. Basisti Jukka Mäki jatkaa bassotontilla Törmäsen Pekan yhdeksänvuotisen kiinnityksen jälkeen.

Yhtyeen ensilevy kantaa turkkilaista nimeä Zühtü. Se ilmestyi jo viime vuoden puolella, mutta on edelleen ajankohtainen fuusiokansanmusiikkilevy. Levyn sävelmiä kommentoi seuraavassa allekirjoittaneenlisäksi säveltäjä ja sovittaja Jouni Koskimäki (JK).

-Ylärekisteriorkesterin viime vuoden lopulla ilmestyneen cd:n nimi on Zühtü. Mistä moinen nimi?

JK: Zühtü on turkkia ja tarkoittaa iloista. Itse nimikappale on traditionaalinen joiku jonka olen aikoinaan kuullut Ilpo Saastamoiselta. No, joskus kymmenisen vuotta sitten Piirpaukkeen jäsenet käyttivät itsestään turkkilaisia nimiä ja soittivat runsaasti turkkilaisvaikutteista musiikkia. Ilpon turkkilaisnimi oli Muhtar Zühtü (iloinen kylänvanhin), josta joiku sai nimensä, koska Ilpo nuotinsi sen. Itse valitsimme sen levymme nimeksi, koska tämä joiku on ollut tärkeä meille: sen avulla olemme oppineet enemmän mm. kollektiivisesta improvisoinnista ja rytmistä.

- Kaksi ensimmäistä sävelmää, Dobrudzanski Racheniska ja Harvest Time in Troy, ovat bulgarialaisia. Levyn kolmas sävel Jovano tulee myös Balkanin niemimaalta, tarkemmin sanoen Makedoniasta.

- Mistä innostus Balkanin tahtilajeihin oikein alkoi?

JK: Aloin perehtyä Balkanin tahtilajeihin joskus 80-luvun alkupuolella. Itse asiassa tuo levyltä löytyvä Jovano on ensimmäinen sen alan sovitukseni. Vuonna 1987 kävin Bulgariassa ja toin sieltä varmaan 30 kiloa levyjä, joten materiaalia riittää. Olimme Ylärekisteriorkesterin kanssa aika lailla ensimmäisiä, jotka esittivät balkanialaisia rytmejä Suomessa. Minua kiehtovat nuo vaihtuvat tahtilajit varsin paljon.

- Zühtüllä seuraa sitten pari Britttein saarten sävelmää. Ensin Once I loved a Maiden Fair Oh Yeah ja sitten O'Carolans Concerto. Myös kelttiläinen musiikki taitaa olla sydäntä lähellä?

JK: Kelttimusa oli mulle ensimmäinen vieras musiikkikulttuuri, mihin perehdyin. Fairport Convention, Steeley Span viehättivät minua paljon. Once I loved... on Dave

Swarbrickin ekalla soololevyllä, tein sitten siitä kontrapunktisemman version ja sävelsin siihen jatkon nimeltä Oh Yeah. Carolan's Concerto tuli mukaan Toivasen Pekan myötä: hän on hieno harpunsoittaja ja halusimme levylle sitäkin soundia. Sovitus on siinäkin varsin kontrapunktinen.

- Seuraavaksi levyllä matkataan Amerikkaan. Ode to Sam, Andy & David tekee kunniaa Bushille, Statmanille ja Grismanille. - Tässä järjestyksessäkö?

JK: Ei se ole mikään järjestys, kaikki ovat upeita soittajia. Grismanhan on sellainen isähahmo ja suuri vaikuttaja myös noille kahdelle muulle. Itse kunnioitan kyllä esim. Sam Bushin komppaustyyliä varsin suuresti. Amerikasta löytyy paljon hyviä mandoliininsoittajia, esim. Mike Marshall, Dave Apollon jne. Uusin löytöni on kuitenkin englantilainen Simon Mayor, jota on tullut kuunneltua varsin paljon. Hänellä on ihmeen paljon samantyyppinen ohjelmisto kuin minullakin...

- No, Amerikan perinnettähän ilmentää sitten seuraavakin sävelmä, vaikka onkin originaali. Jazzballadi Missing Memories on sävelletty jo -83, mitäpä siitä kertoisit?

JK: Joo, tämä oli alunperin kitarainstrumentaali, jazzballadi. Minulla on kyllä tästä olemassa myös balalaikkaorkesterisovitus, mutta levyllä oleva versio on Sannan tultua yhtyeeseen muotoutunut takaisin jazzballadin suuntaan. Sävelmässähän on hienoja sooloja, mm. alttohuilulla mikä on aika harvinainen soitin jossa on todella hieno soundi.

- Levyllä seuraa nimikappale, Zühtü-joiku. Siinä jälleen kansat kohtaavat...

JK: Tämä on meidän keikkasuosikkeja, ja levyllekin se soitettiin livenä lukuun-ottamatta huilu- ja kitarasooloja. Lopussa on mukana vähän kollektiivistakin improvisointia. Perusmelodiahan tässä on traditionaalinen mutta olen sinne säveltänyt jälleen jatko-osan neliäänisen a cappella -laulujakson: georgialainen mieskvartetti kohtaa lappalaisen joikujan...

- Levyn päättävät sitten kaksi omaa sävellystä, Rachenitsa & Maavruud sekä Jouni's joiku. Tahtilajit tuntuvat vaihtuvan varsin tiuhaan...

JK: Rachenitsan alkupuolella soitetaan kyllä jopa kymmenen tahtia 7/8-tahtilajissa, mutta kyllä siinä tulee rankasti muutakin. Siinä on muistaakseni kaikkiaan 176 tahtia ja tahtilaji vaihtuu noin 145 kertaa. Se on sellainen rytminen palapeli, että aika ei käy pitkäksi sitä soittaessa. Sama peli jatkuu sitten Jounis joiussa: varsinkin loppupuoli on varsin monimutkainen. Ajattelen sen niin että kun sinfonioissakin on loppurähinät niin minun kappaleissani voisi sitten olla kunnon rytmiset loppurytinät. Joiun käsitän laajasti vähän niin kuin intialaiset ragat - tunnelmana. Jouni 's joiussa kontrapunktiikka kohtaa monimutkaisesti vaihtuvan rytmiikan. Se on asia joka kiehtoo minua tällä hetkellä kovasti.

 

Rytmimusiikki 6/95, s.34 - Tom Sandberg (Kuva: Pekka Väänänen):
"Big Sid Catlett ja Gene Krupa ovat suuria suosikkejani"
Monipuolinen muusikko Tom Nekljudow tuli tunnetuksi Piirpaukkeen jäsenenä viitisentoista vuotta sitten. Nekljudow tiedetään muusikkopiireissä rumpalina, joka ei ylenkatso mitään musiikkilajia. Nekljudow kertookin etsineensä vaikutteita niin latinalais-amerikkalaisista, afrikkalaisista kuin intialaisistakin rytmeistä.

... Oppia mestareilta
Ensimmäiset ammattikeikkansa Nekljudow soitti jo kouluaikoina, jolloin hän tuurasi edesmennyttä Chrisse Schwindtiä Svenska Teaternin orkesterimontussa. Raoul Björkenheimin ja Toppo Isopuron kanssa Nekljudow musisoi Arbuusi-bändissä 70-luvun puolivälissä. Nekljudowin mukaan Arbuusi avasi hänen silmänsä laajemmin musiikille. Varsinainen ammattiura aukesi asepalveluksen jälkeen Nekljudowin ampaistua kiertueelle Piirpaukkeen kanssa.

- Sakari Kukko soitti ja pyysi liittymään bändiin. Lähtö kiertueelle Saksaan tuli samana päivänä kun pääsin armeijasta, joten en päässyt osallistumaan kuin muutamaan harjoitukseen. Olin bändissä neljä vuotta ja ne olivatkin hedelmällistä aikaa. Sen jälkeen soittelin pari vuotta Henry Ojutkankaan kanssa päästen sisälle
r & b:n olemukseen. Ennen sitä kaikki blues oli kuulostanut enemmän tai vähemmän samanlaiselta.

- Piirpaukkeessa olin vielä rumpalina ns. luonnonlapsi ja vasta Edward Vesalalta sain todellista oppia rumputekniikan hienouksista, kuten siitä miten käsien tulisi liikkua. Vesalalta sain, en nyt niin kovin monta mutta sitäkin hyödyllisempiä, rumputunteja. Hän oli syvällinen opettaja ja tiesi mistä puhui. Lisäoppia hain New Yorkista, missä vietin kolme kuukautta juoksemalla timbaleromestari Manny Oquendon perässä vainoten häntä kaikenlaisilla kysymyksillä. Toimin mestarin vapaaehtoisena roudarina ja tarkkailin hänen soittoaan keikoilla...

 

RYTMIMUS!IKKI 1/96
Laatumuusikoista puheen ollen, mitähän yhteistä mahtaa olla Hasse Wallilla, Pekka Nylundilla, T.T. Oksalalla, Jukka Tolosella, Markku Ounaskarilla, Tom Nekljudowilla, Tauno Railolla, Antti Hytillä, Ilja Saastamoisella ja Badu N'Djayella? Tietenkin Piirpauke, jonka riveissä he ovat vuorollaan seisseet. Mahtuuhan 20-vuotiselle taipaleelle muusikoita moneen lähtöön. Kuin myös musiikillisia ilmansuuntia, joiden aineksista hitsata yhteen tasan itsensä näköistä juttua, vuosi vuodelta sakeammaksi käyvää keitosta. Sekä musiikin että soundien suhteen, sillä iloisella 70- luvulla tallennetut biisit soivat myöhempien aikojen monitasoisuuteen verrattuna lineaarisesti ja surullisen karusti.

Sakari Kukon ja Piirpauken lukuisten välietappien kautta kulkemasta maailmanympärimatkasta kaksituntinen CD antaa autenttisen kuvan. Maisema ja kanssamatkustajat vaihtuvat, mutta karavaani kulkee. Ohi vilahtavat Balkan, Turkki, suomalais-ugrilaisuus, Jamaica, Senegal, Andalusia, jazz, tango, klassinen musiikki, rock, humppa... Eli kaiken maailman musiikkiahan Piirpauke pani esille jo vuosia ennen kuin käsite world music syntyi, ja sitähän nykyinen kolmihenkilöinen koostumus (Kukko, Ismaila Sane, Cinta Hermo) työstää vielä tänäänkin. Ja epäilemättä myös huomenna, sillä on vaikea kuvitella Kukon jättävän pelin kesken. Onhan maailmassa vielä Piirpauke-formatoimatonta musiikkia toiseksikin parikymmenvuotiskaudeksi. (JE)

 

K: 6.4.2000         Piirpauken 25-vuotis-juhlakonsertti Tampereella.
                          Harjoitukset 5.4. Hesassa.

K: 7.4.2000         Piirpauke-juhlakonsertti Helsingissä Savoyssa klo 19.30

8.4.2000 Aamulehti - Jussi Niemi: Piirpauke juhlii huippuvedossa
Neljännesvuosisadan kestänyt uinti maailman musiikkien loputtoman syvässä meressä ei mennyt hukkaan yhdeksällä entisellä jäsenellä laajennetun Piirpauken juhliessa pitkää taivaltaan Tullikamarin Pakkahuoneella.

Miellyttävästi puoli yhdeksältä alkanut konsertti kesti kaksi ja puoli tuntia, mutta meno oli loistavaa saundia myöten niin täysipainoista, että sitä olisi kuunnellut vaikka tunnin lisää. Ei jäänyt epäselväksi, että rakkaus kaikenlaiseen musiikkiin ja soittamiseen elää Piirpaukessa tavalla, josta olisi opiksi monille muille orkestereille.

Väkeä oli paikalla kohtuullisesti. Tamperelaisittain kai siihenkin pitää olla tyytyväinen. Vertailun vuoksi mainittakoon, että seuraavan illan keikka Helsingin Savoyssa oli etukäteen loppuunmyyty.

Homma avattiin tilanteeseen sopivasti yhtyeen debyytin ensimmäisellä sävelmällä Kuun nousu. Perustaja Sakari Kukon rinnalla oli ensimmäisten neljän biisin aikana Jukka ja Olli-Pekka Wasaman erittäin hienostuneesti svengannut rytmiryhmä sekä Juha Björninen, joka kuivien tv-töidensä jälkeen näytti todella nauttivan vapaudestaan.

Björninen tarjoili upean linjakasta sooloilua. Ei vähiten heti toiseksi vedetyssä Konevitsan kirkonkelloissa - yhä Piirpauken tunnetuin kappale - ja Oskar Merikannon kansanlaulututkielmassa Soi vienosti murheeni soitto. Molemmat ugri-bluesia syvimmillään.

Pienellä syntikalla muiden sooloja kompanneen maestron sopraanonsoitto hurmasi tyypillisen koukeroisesti lyyrisellä energisyydellään.

Seuraaviin kolmeen sävelmään kattaus vaihtui. Innoittuneesta kitaroinnista vastasi nyt Pekka Nylund ja herkästä rumputyöstä Tom Nekljudow.
Sähköbassossa kunnostautui pitkästä aikaa Karelia-veteraani Ilja Saastamoinen, jonka kitaramainen tyyli ja sointi toivat mieleen USA:n Länsirannikon rockin mestarit. Hänen rytmikkään soolonsa ja sovelletusti reggaemaisen rytmipolitiikan vastapainoksi koko bändi karkasi Franseesissa hetkeksi liki avantgardistisiin maisemiin.

Väliajan jälkeen valokeilassa nähtiin tulista flamencoa ja sevillanasta laulanut, akustisella kitaralla itseään säestänyt Cinta Ounaskari.

Liekö äskettäinen häämatka syy siihen, että Kukon huilun saattelema entinen nti Hermo oli erityisen palavassa vedossa. Esitys huokui intohimoa ja eleganssia.

Perkussioidensa taakse hiipinyt Ismaila Sane nosti tempon intensiteettiä sen verran, että kitaristi Badu N'djain, Aikakoneessakin soittavan basisti N'dioba Gueyen ja maan parhaisiin jazz-rumpaleihin kuuluvan Markku Ounaskarin oli helppo hypätä mukaan.

Suutarin emännän kehtolaulu mentiin herkullisesti notkuvana reggaena Sanen kauniin Serimenin johdattaessa tunnelman Länsi-Afrikkaan. Niin minä neitonen sinulle laulan sai kaksi hienon stemmalaulun sävyttämää tulkintaa: jälkimmäisen suomeksi laulanut Sane toteutti senegalilaiseen tyyliin.

Nykyään usein Kukon, Hermon ja Sanen perustrioa vahvistavan N'Djain uusi sävellys Bantu svengasi yleisön transsiin (orgaanisena) luuppina pyörivällä riffillään.

Maan päälle laskeuduttiin Säkkijärven polkalla, mutta encoressa mentiin Kukon suuren innoittajan Pharoah Sandersin kautta takaisin Afrikkaan, nyt nigerialaisen high lifen pariin.
Jussi Niemi

 

8.7.2003 ti Helsingin Sanomat - Onnittelemme - Päivi Loponen:  Suomalainen jazz syntyy vaikka virsistä
(Kuvateksti: Muusikko Sakari Kukko, 50 kertoo toimivansa "epäortodoksisesti" musiikin lisäksi myös kalastuksessa.) [Pitkä artikkeli]

 

5.10.04 Helsingin Sanomat - Pirkko Kotirinta: Pakan sekoittajan omat uudet kortit (Piirpauke 30 v.)
…1980-luvun alussa yhtyeessä soittivat Kukon ja Jukka Wasaman lisäksi mm. llkka Hanski, Pekka Nylund. T.T. Oksala, Ilpo Saastamoinen, Tom Nekljudow. Balver Höhlen festivaaleilla äänitettiin festivaalin nimeä kantava live-albumi.

Birgi Bühtüi (1980, Kerberos) soi turkkilaisvetoisena, Kirkastus (1981) sisälsi Kukon sävellyksiä, ostjakkimelodian ja kurdimelodian Vastaa ystävä, jonka solistina lauloi sen sanoittanut Marketta Saarinen…

 

K: 08.10.2004 pe    Piirpauken 30-v.-juhlakonsertti Helsingissä Savoy-teatterissa.
                           (Hesarin arvostelussa 10.10. su ei merkittäviä mielipiteitä.)

 

19.5.05 to Piirpauke Savoy, Helsinki klo 19 - 30-vuotiskonsertin uusinta
[En ollut paikalla lainkaan]

 

K: 4.7.07         Kuhmo, Sommelo: Esitelmä Kuolan musiikista + iltanuotio
                  K: 5.7.07 Jam session ilta yhdessä Sakari Kukon kanssa (Karhutaivas yms.)

 

18.07.07 klo 00.03   - Kävimme Juminkeosta käsin Kalevalassa Venäjän puolella, mutta en jaksa kirjoittaa matkasta enkä sitä edeltäneistä hyvistä jameista Sakari Kukon kanssa. Kävin heillä syömässä Ismail Sanen laittamaa ruokaa. Ääni meni jo eka päivänä, mutta lauloin siitä huolimatta keikalla Karhutaivaan.

 

 

LOPPUKOMMENTTI:

1.3.2013:
http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?culture=fi&ID=0d5841a4-82ff-453a-b245-fd2e15cac636

Kirjastot.fi

 

Haridz segjah [etsitty kappale]

Äänitteen nimi: LIVE IN EUROPE   [= "Piirpauke live in Europe" - 2LP tai CD]

Esittäjä(t): Piirpauke (yhtye).

Tekijä(t): Kansansävelmä. Kukko, Sakari [1953- ] (sovitus).

[!!! Pitäisi olla: P. Nylund - T. Nekljudow - I. Saastamoinen]

Musiikkilaji: JAZZ JA BLUES, KANSANMUSIIKKI, VIIHDEMUSIIKKI

Kesto: 20 min 1 sec

Esityskieli: Instrumentaaliesitys

Tallennusvuosi: 1982

 

25.6.2013 (kommentti):

Edellisen yhteydessä kävin Googlessa tarkistamassa Segjahin myyntityylin netissä, sillä Suomen radiohan ei koskaan ole soittanut kappaletta sen pituuden vuoksi. Löysin noin 700 hakutulosta, joista yksi ainoa koski Gronowin originaalia LR:n Maailman musiikkia -LP:llä ja muutama myynti-ilmoitus koko LP:stä (tai CD:stä). Sen sijaan noin 690 ilmoitusta ympäri maailmaa koski ko. kappaleen myyntitarjousta 1-2 euron hintaan erillisenä [joista emme tietenkään saa penniäkään korvausta]. Että sillee…

10.10.13: Noin 1700-1900 hakutulosta koskien Haridz Segjah -sävellystä (Ja&Ro LC 864, Kerberos KEL 648 tai CD 8573-87871-2 Warner Music 2002) ovat lähes 100-prosenttisesti Piirpauke Live in Europe -levytyksen ko. kappaleen myynti-ilmoituksia, joista sovittajat eivät saa mitään osuuksia!

Sama koskee tuplalevyn kappaleita "Two bulgarian gipsy songs" sekä "Franseesi", joiden sovittajaniminä ovat IS-PN-TN.

 

 

 

http://lobster53.blogspot.fi/2014/11/piirkpauke-finnischer-folk-jazz-und-mehr.html

Freitag, 14. November 2014

 

 

 

 

 

Eine jener Sendungen war " Aspekte " im ZDF. Hier stellte einer der ständig wechselnden Moderatoren im Frühjahr des Jahres 1983 eine Musikgruppe mit dem seltsamen Namen " Piirpauke " vor. Die Formation gastierte zu diesem Zeitpunkt erneut in Westdeutschland und trat hier in diversen Städten auf. In jener " Aspekte " - Sendung zeigte das Kulturmagazin einen Ausschnitt von einem jener Konzerte der Finnen.

 

 

So, wie Piirpauke es vorgemacht hat.

Damals, als 1983, an jenem Frühjahrsabend, das biedere ZDF experimentelle Klänge kredenzte - wenn auch nur sehr kurz. In jener Zeit, als die dämliche NDW - Gurken ihren musikalischen Stuss absonderten, der Garagen - Krach der Punkmeute bereits sehr gut vermarktet werden konnte und die ewigen Schlageraffen in der " Hitparade " bei dem ZDF - Papagei D.T. H. sich die schmierige Türklinke in die Hand gaben.

Piirpauke und " Lamb´s Polka " aus dem Album " Sakari Kukko & Piirpauke - Kirkastus " 1981:

Die Musik begeisterte mich sofort. Da waren folkloristische Klänge und Jazzelemente, miteinander verwoben, zu hören; allerdings kein Gesang. Dafür hatte angespielte Titel " Lamb´s Polka " ordentlich Drive. Klasse! Die Platte musste ich sofort haben.

Am nächsten Tag fuhr ich in das Bremer Viertel und durch stöberte die Plattenkästen bei " ear " , Vor dem Steinor ", wo ich dann jenes Doppelalbum in den Händen hielt, dass nunmehr über 30 Jahre in meinem Archiv steht: " Piirpauke " Live In Europa.