1965 EUROOPAN MATKA

Euroopan matka 6-7/1965 - I PITKÄ ULKOMAANMATKANI

Matka Keski-Euroopassa (10.6. - 6.7.?):
11.-12.6. Ruotsi, Stockholm, 13.6. Tanska, Copenhagen, 14.6. Saksa, Hampuri, 15.(-16.)6. Hollanti, Amsterdam, 16.-19.6.? Ranska, Pariisi, 22. (4 pv.) > 19.6. L-Saksa, Köln, 20.6. - 2.7. Düsseldorf (sis. 10 päivää  Saunaniemen naapurin F.J. Eichornin perheessä Düsseldorfissa), 3.7. Hampuri, Kööpenhamina (tivoli), 4.7. Tukholma, 5.7. Hki, 6.7. Jyväskylä, 7.7. Päijänne-risteily (Jyväskylän kesä).

10.6.65         torstai Bore III.

- Näinä päivinä on vielä kaksi asiaa selvinnyt: Ensiksikin olen oppinut tajuamaan, miten samat suhteet kuin musiikissa (soinnut, melodia, rytmi, väri, muoto, viiva, liike) ilmenevät KAIKILLA elämänaloilla. Kun autoilija nauttii taiteilemisesta vilkkaassa liikenteessä, on hänen toimintansa täsmälleen samanlaista toimintaa kuin soittajalla sillä hetkellä, kun hän oivaltaa pitävänsä autolla ajosta. Samoin jopa kyntäjäkin oppii tekemään oikean vaon suhteessa kivien määrään ja mullan laatuun.
[29.11.2011: IMPROVISOINTI!]
- Toinen asia on kyllästyminen. Niin kauan kuin ihminen ei oivalla määrätynlaisia tapahtumia yhdeksi yleisemmäksi käsitteeksi, hän nauttii yksityisistä tapauksista.

Kokiessaan lisää noita tapahtumia on hän lähestymässä yleistystä. Hän tottuu tapahtumiin luokkana - voimatta nauttia niistä niin paljon kuin ennen. Riittävän usein toistuessaan yleistyvät erilliset matkat yhdeksi käsitteeksi "matkustaminen". Pian ihminen alkaa vaatia jotain kokonaan uutta silloin, kun toiselle vielä riittävät matkat naapuriin, kirkolle, kaupunkiin ja muihin maihin. Tällä tavoin entiset ja uudet suhtautumistavat vaihtelevat/ kamppailevat keskenään. Ymmärrän nyt, miksi matkustaminen ei tee kaikkia ihmisiä onnelliseksi.

- Ihmisen suhtautumisen muuttuminen reaktioaikaan nähden on ilmeinen tosiasia.

- Mitä kehittymättömämpi ihminen, sitä suppea-aikaisempi hänen tietokäsityksensä on. Tämän vuoksi lapset eivät tietoisesti voi helposti oivaltaa toisen ihmisen sisäisiä tunnetiloja, vaan peitetty viha ja hermostuneisuus jää häneltä helpommin huomaamatta.

- Ymmärrän miksi matkustaminen ei tee toisia ihmisiä onnellisiksi.

13.6.65          - Copenhagen. Olen nähnyt Tukholmassa niin paljon kauniita naisia, että ymmärrän, miksi kaupunkilaiset eivät juurikaan katso vastaantulevia sillä silmällä. Ymmärrän myös, että yksipuoliset tosiasiat antavat yksipuolisen kuvan. Asiallisen informaation on monipuolisuudellaan voitettava epäterve informaatio - myös sukupuolikysymyksissä. Millainen on sanomalehdistön antama kuva asioista?

16.6.65         - Amsterdam - matkalla Pariisiin. Kööpenhaminassa kuuntelin Tivolissa Louis Armstrongia. Tukholmaan verrattuna Köpis on kaupunkina paljon sameampi. Kapakat olivat myöhään yöhön auki ja kaduilla kuljeskeli merimiehiä pullot kourassa. Päivällä ajelin moottoriveneessä katsellen myös kuuluisaa merenneito-patsasta. Louis'in yhtyeen lisäksi Tivolissa oli laulamassa Judy Brown ja tanssisalissa joku tanskalainen yhtye.

- Junamatkalla Hampuriin tutustuin erääseen suomalaiseen ja norjalaiseen. Jälkimmäinen näytti minulle Hampuria samana iltana. Kävimme St. Paulissa, Herbertstrassella ja Reeperbahnilla. Koko ilta oli kuin shokki. Katujen varsilla oli kookkaita miehiä houkuttelemassa sisälle näytöksiin puoliväkisin. Ravintolat olivat mörskiä, kerta kaikkiaan luolia joissa soitti kitarabändejä ja baijerilaissoittokuntia.        

Järkytys minulle oli ennen kaikkea Herbertstrasse: Naiset istuskelivat ikkunoiden takana vähissä hepenissä. Miesvirta kuljeskeli ohi arvostellen heidän näköään ja kysellen "Was kostet es" tai "Wieviel muss ich bezahlen?" Naiset olivat sangen erinäköisiä; toiset naiset olivat suorastaan kaunottaria ja toiset taas kuin vanhoja luuskia houkuttelemassa puheillaan, huudellen rivouksia, silmää iskien ja sormiaan koukistaen: "Komm, komm!" Nuoremmat olivat vaiti, eikä kukaan heistä katsonut silmiin. Kysyin eräältä, kauanko hän oli ollut täällä. Vastaus oli "Very short a time". Kysyin:"Why?" Silloin ikkuna pamahti kiinni. Yleensä Se näytti maksavan 30 DM noin viidestä minuutista. Olisin halunnut keskustella jonkun kanssa - saamatta siihen vastakaikua.

Olin hiljainen koko illan - niin voimakas vaikutus rautaporteilla muusta maailmasta erotetun kadun näkymillä oli. Yöllä matkustin junalla Amsterdamiin erään saksalaisen laivapäällikön kanssa, joka näytti sittemmin minulle laivansa ohella myös Amsterdamin merimieskapakat.

24.06.65 Düsseldorf (Kirje äidille)
Heipä hei!
Olen jo viidettä päivää täällä E..:n luona... On ollut niin paljon touhua, että en ole ennättänyt lainkaan kirjoittamaan. Ja toissailtana olivat ensimmäiset vieraat juhlaillallisilla, jotka kestivät reippaasti yli puolenyön. En osaa luetella niitä kaikkia ruokalajeja, mutta monenlaisia niitä oli. Lahjoja tuli vaikka millä mitalla...

...Tänä iltana menemme kenties oopperaan, huomenna kirkkokonserttiin ja lauantaina kutsuille. Jonain päivänä menen myös kouluun kuuntelemaan opetusta... Kaiken kaikkiaan aika tulee kulumaan hyvin nopeasti täällä. Viivyn luultavasti tämän kuun loppuun, ja sitten palaan Suomeen. Heinäkuun alussa minun on heti mentävä vähäksi aikaa Jyväskylän kulttuuripäiville. Sveitsiin en taida ennättää nyt, vaikka rahaa olisi riittänytkin. Olen nyt tehnyt reitin Helsinki-Tukholma-Kööpenhamina-Hampuri-Amsterdam-Pariisi (4 pv.)-Düsseldorf. Pariisissa olo oli liian lyhyt, mutta paljon olen jo ehtinyt näkemään...
Terv. Ilpo

27.6.65         - Düsseldorf. En ole muistanut kirjoittaa mitään, sillä ohjelmaa on ollut niin paljon.

- Kun saavuin Pariisiin, oli suorastaan pelottava myrsky. Ajoin taksilla rankka-sateessa kymmenen frangin edestä Moris Ravel Avenuella sijaitsevaan hotelliini.
Sivumennen sanottuna -  majapaikka oli melko kansainvälisesti asuttua: ranskalainen, intialainen, kenialainen, jugoslavialainen, amerikkalainen, ruotsalainen ja suomalainen - seitsemän eri kansallisuutta samassa huoneessa!  

Vietin Pariisissa kolme vuorokautta matalalentoa: Ensimmäisenä päivänä tein kiertoajelun bussilla koko kaupungin ympäri sekä opettelin matkustamaan metrolla. Illalla kävin Blue Note -jazzkerhossa Kenny Clarken yhtyettä kuuntelemassa. Seuraavana aamuna läksin Versailles'iin. Kävelin puistossa ja palatsissa kolmisen tuntia. Luulen, että tuo paikka oli minulle komein nähtävyys Eiffel-tornin ohella, jossa sen jälkeen kävin.

Illalla menin ensiksi St. Germanyn kirkon luo. Kuuntelin hetken iltahartautta jatkaen sitten matkaa seuraavalle aukiolle. Siellä eräs nuorimies yritti lyöttäytyä seuraani. Olutlasin ääressä hän kertoi ko. kapakan olevan heikäläisten miesten kuuluisa oleskelupaikka. Homoseksuaalisuus on täällä julkista ja hyväksyttyä. Mieleeni jäi hänen lauseensa: "Mitä väliä sillä on, meneekö miesten vaiko naisten kanssa vuoteeseen." Siinä oli tarinaa
yhden olutlasin edestä, jonka jouduin maksamaan, koska se oli liitetty suoraan minun laskuuni. Sieltä jatkoin suoraan Pigalleen, jossa harhailin tuntikaupalla katsellen yöelämän hälinää sekä ihmisiä. Kävelin katuja, joiden varrella neekeritytöt harjoittivat ikivanhaa ammattiaan. Kauniita tyttöjä - kuvankauniita vanhojen hampaattomien huorien joukossa kieltään pyörittäen ja kehotuksiaan huudellen...

28.6.65         - Viimeisenä päivänä vierailin parin amerikkalaisen kanssa Notre Damessa ja Louvressa Mona Lisaa ja Milon Venusta katsomassa.

- Tiedän (arvaan) miksi van Gogh leikkasi korvansa - hän ei koskaan maalannut itseään kaksikorvaisena...

- Myöhästyin junasta, mutta tapasin erään Lissabonista saapuvan saksalaisen, jonka kotona Kölnissä yövyin. Seuraavana aamuna saavuin Düsseldorfiin.

- Olen oppinut hirveästi saksaa B:n avulla, jonka kanssa olen käynyt oopperassa (Prokofjeff: Rakkaus kolmeen appelsiiniin),  vanhassa kaupungissa, eräässä perheessä kutsuilla ja Reinin rantoja pitkin kävelemässä. Eilen illalla olin urkukonsertissa, vanhempien kanssa hautausmaalla sekä lisäksi parilla tervehdyskäynnillä.

- Dubonnet -runo. (Ks. runokuva Pariisin metrosta 28.6.65 sekä runo-ääninauha)

29.6.65         - Epävarmat ja huonot olosuhteet kasvattavat itsenäisiä ihmisiä. Saksalaisille koko historia ja uskonto ovat niin selviä, etteivät he voi päästä menneisyydestään eroon. Koulut toimivat liian hyvin
opettamalla niin paljon asioita, että jopa halukin oman maailmankuvan muodostamiseen uudelta pohjalta katoaa. Huolittelu ulottuu jopa kielen aksentointiinkin. Meillä suomalaisilla puolestamme ei ole
opetettavana muuta kuin epävarmuutta. Siksi meillä on monessa suhteessa edellytykset kehittyä toisella tavalla saksalaisiin verrattuna. Liian pitkä ja uljas historia on taakka, joka voi täyttää liian suuren osan ajatusmaailmaa.
- Düsseldorfista jäi vielä mieleen autokolari, vanhankaupungin oluttupien paistuvat shaslikit, Barbarosan linna Kaiserwerthissä, juhannusillan 40 hengen kutsut talossa, jossa oli nurmipiha, uima-allas ja sen ympärillä itkuraitoja, kuunteluoppilaana olo Gottfried Bennin runoutta käsittelevällä tunnilla, konsertit, taidemuseot, kirkot, hautausmaa ja naapuritalon aamukuudelta alkaneet juhlat orkestereineen.

- Erityisesti jäi mieleen tänään näkemäni Ausschwitz-näyttely. En etsi vihaa enkä voi tuntea sitä, mutta haluan tietää totuuden ja syyt siihen mitä on tapahtunut.

- Olin myös kaupungin taidekokoelmia katsomassa sekä urku- ja kuorokonsertissa. Tajuan taas selvemmin, miten kauniin saavuttamiseen aina liittyy tiedotonta omahyväisyyttä siitä, että on pystynyt luomaan täydellisen hetken. Kauniin tavoittamiseen liittyy eristäytyminen. Tajuan myös, miten sattumanvaraista on taide-elämyksen kokeminen konsertissa. Uskon konsertin voivan monelle merkitä kärsimystä.

5.7.65          - Matkalla Helsingistä Jyväskylään.

- Kaikki teoriani ovat vain vahvistuneet kuluneen matkan aikana...

- Illat ovat olleet ihania. Syntymäpäivän aattona ajoimme C:n kanssa kolarin kaupungilla, B:n kanssa kävin vanhassa kaupungissa oluttupien shaslikkeja maistelemassa. Kaiserwerthissä käytiin katsomassa Barbarosan linnaa. Juhannusiltana olimme kutsuilla n. 40:n muun vieraan kanssa talossa, joka oli erittäin hieno nurmipihoineen, uima-altaineen ja itkuraitoineen. Brechtin Mutter Couragen katsoimme siellä elokuvana. Talosta löysin kymmeniä taidekirjoja - tietenkin selailin ne kaikki läpi.

B:n koulussa seurasin sujuvasti Gottfried Bennin runoutta käsittelevän tunnin. Olen käynyt hautausmaalla, kahdessa urku- ja kuorokonsertissa, taidemuseossa, parissa roomalaiskatolisessa kirkossa, Goethe-museossa, taidenäyttelyssä jne.

Eräänä aamuna alkoi naapuritalossa juhlat kuudelta aamulla orkesterin soitolla - pidin sitä melko erikoisena tapauksena. On kuunneltu äänilevyjä, keskusteltu ja maisteltu eri juomalajeja. Nuo kymmenen päivää kuluivat sangen nopeasti.

- Kotimatkalla Hampurista Kööpenhaminaan matkustin samassa hytissä ruotsalaisen naistensalongin omistajan kanssa. Hän asui Kaliforniassa, mutta oli työskennellyt myös laivoissa jotka suorittivat Välimeren-risteilyjä. Kuusi kertaa hän oli käynyt Kairossa muista kaupungeista puhumattakaan. Vaunussamme oli eräs tyttö, jonka tukan tuo "frisööri" leikkasi ajan kuluksi. Kyllä hän totisesti ammattinsa osasi. Totesin taas kerran, miten kaikki työ voi olla taidetta jos sitä rakastaa.

- Kööpenhaminassa kävin taas tivolissa ja yöllä jatkoin matkaa Tukholmaan, josta laiva lähti seuraavana päivänä Helsinkiin. Laivalla oli paljon saksalaisia joiden kanssa laulettiin saksalaisia lauluja kitaroiden säestyksellä. Tämän päivän olin Helsingissä, ja huomenillalla taas Keiteleellä. Silloin onkin jo tullut oltua matkalla kuukauden päivät...

- Tapaamistani ihmisistä olen unohtanut mainita Amsterdamissa kohtaamani pariisin-algerialaisen, Hampurin St. Paulissa tapaamani turkkilaisen merimiehen, jolla kuului olevan Istanbulissa kaksi vaimoa, Saksassa opiskelevan ja USA:ssa olleen norjalaisen, amerikkalaisen eläkeläismajuri-pariskunnan, Pariisissa asuvan amerikkalais-puolalaisen ja ruotsalaisen, Kaliforniassa asuvan mutta Välimeren laivoilla työskentelevän kauneussalongin omistajan jne. Monet heistä ihmisiä, joiden ammattina on maailmanmatkaaminen.

- En ole matkastani yllättynyt enkä pettynyt. Olen odottanut näkeväni jotain uutta ja sitä olen nähnytkin. Erityisesti jäi mieleeni Ausschwitz-näyttely. En ole etsinyt vihaa enkä sodan jännittäviä kokemuksia - olen etsinyt totuutta ja ymmärtämystä. Tiedän siitä jo himpun verran enemmän. Mutta sodan muistoja ja jälkiä olisin halunnut nähdä hieman enemmän kuin mitä nyt oli mahdollista. Ymmärrän kyllä, että saksalaisille merkitsee nykyisin enemmän kysymys kahdesta Saksasta.

- Ymmärrän hyvin amerikkalaisten ongelman heidän ihmetellessään, miksi kannattaa matkustaa Eurooppaan, koska heillä kaikki on suurempaa ja parempaa.