1977 VENÄLÄINEN AAMUHARTAUS

VENÄLÄINEN AAMUHARTAUS  (Joulukuussa 1977)

[Pistein varustetuissa kohdissa on tehty lyhennyksiä. Hakasuluissa olevat merkinnät myöhempiä lisäyksiä ja selvennyksiä.]
Ks. myös JPG-kuva: Ruošša mátgi 5.12. - 23.12.77

 

5.12.77 ma      Helsinki klo 20.30 >

6.12.77 ti         Leningrad

7.12.77 ke        > Petroskoi

8.12.77 to         Petroskoi

9.-10.12.77 pe-la Petroskoi (2 konserttia)

11.12.77 su       > Leningrad

12.12.77 ma      Leningrad

13.12.77 ti         Leningrad (konsertti)

14.12.77 ke        > Archangelsk

15.12.77 to         Archangelsk (konsertti)

16.12.77 pe        > Moskova

17.12.77 la         Moskova (konsertti)

18.12.77 su         > Syktyvkar

19.12.77 ma        Syktyvkar (konsertti)

20.12.77 ti          > Moskova

21.12.77 ke         Moskova (> 22.20)

22.12.77 to          Helsinki > klo 12.30

 

6.-22.12.77 NL:n saamelaiskiertue (Lovozeron matkasuunnitelma ei toteutunut):
         Petroskoi, Leningrad, Moskova, Arkangel, Syktyvkar

Osanottajat: Fredrik Forsberg - matkanjohtaja opetusministeriöstä.
Nils-Aslak Valkeapää, Jaakko Gauriloff, Johan N. Eira ("Duvva"), Inga Juuso,
Biret-Ellen Balto, Åsa Blind, Ann Kristin Simma.

N-A. Valkeapään yhtye: S. Paakkunainen (fl, sax), R. Laine (dr), M. Lievonen (b), Leo Gauriloff (g), IS (g).

 

KONSERTTIOHJELMA:

1.         Baikal                  - Ailu

2.         Korddjevuolle       - Åsa

3.         Tuoddar lamsas        

4.         Mõõzz lij näävt      - Leo

5.         Siid ommo        

6.         Manna                   - Anne Risten

7.         Gidda        

8.         Laaulam tu'nne       - Jaakko

9.         Pai maainest säämas

10.         Elle-Maaret / Válgon guoikka    - Ailu

11.         Larina Laura                           - Ailu

12.         Lágis tuoddara / Länsituuli       - Ailu

13.         Andin                   - Biret-Elle

14.         Máttes Ánne        

15.         Mátte Áslaga         - Duvva

16.         Junnan

17.         Lemmuš Mikkal      - Inga

18.         Per P. Penta        

19.         Jeansa Biera          - Biret-Elle

20.         Veasdan                - Duvva

21.         Mátte Bier Ánde     - Inga

22.         Äkk                       - Jaakko

23.         Gulda                    - Anne Risten

24.         Saunna                  - Leo

25.         Dullali-lulla             - Åsa

26.         Vuoi Biret-Maaret, vuoi!         - Ailu

27.         Ovleš Ovla               - buokkat (buohkat  'kaikki yhdessä')

 

 

PÄIVÄKIRJAMERKINNÄT:

Petroskoi 8.12.77.
OI KALLIS SUOMI, SUOMI MINUA,
SUO MINULLE SUO, MI KASVAA TUOMIA,
SILLÄ TUOMI TUO MINULLE TUOMISIA.
TUO, MI MIELESSÄIN AIN ON...

- Kolmas matkapäivä. Ensimmäinen päivä Leningradissa ilman erityistä tekemistä. Yritin tavata Mihailia [LP-kirjeenvaihtotoverini Leningradin-matkalta 1972, rumpali Mihail Kordukov], mutta ei ollut kotona. Junamatkojen aikana Helsingistä Leningradiin muisteltiin etupäässä vanhoja ulkomaanreissuja, esim. Paronin viimeistä matkaa USA:han.

Jaakko Gauriloff kertoili kolttasaamelaisten historiaa... Hän kertoi siitä, miten 50-luvulla [suomalaiset] sotilaat olivat lähes väkipakolla hakemassa kolttia pois omilta asuinalueiltaan, kertoi Vaasassa asuvasta naisesta, joka tietää sodanaikaisista kolttien "keskitysleiristä" ja heidän kohtelustaan suomalaisten taholta.

- Täkäläinen matka ei ole järjestelyjen kannalta sujunut oikein hyvin. Tulkki ei ole kiinnostunut, TV-harjoitukset tämän illan suoraa lähetystä varten kestivät noin puoli tuntia. Goskonsertin edustaja ei pidä Maken [basisti-Lievonen] pukeutumisesta ja toisaalta pitää kamojen roudausta Reiskan [rumpali-Laine] tehtävänä. Seuraukset voi arvata. Täällä on Reijo Paukkunen teatterikoulusta opettamassa Karjalan Suomalaisen Teatterin (jossa eilen esiinnyimme täydelle salille) henkilökunnalle suomenkieltä.

Joimme illalla pippurivodkaa hänen kanssaan. Hyvin harvat puhuvat täällä suomea. Keskenämme puhumme suomea, saamea, kolttaa, norjaa, ruotsia ja hyvin paljon englantia. Jaakko tapasi eilen illalla konsertin yhteydessä alkuperäiskoltan, joka sen lisäksi tutkii kolttien kieltä [nimi?]. Olemme löytäneet myös mielenkiintoisen kirjan "Karjalan runoja", joka sisältää Kalevalan toisintoja, sekä runoja joita itse Kalevalassa ei ole. Huomenna palaamme Leningradiin.

Petroskoi lauantaina.
TV-ohjelmamme oli 35 minuutin suora alueellinen lähetys. Kahdella kitaralla ja bassolla oli yhteensä yksi mikki. Ohjaaja oli nähnyt konserttimme edellisenä iltana ja halusi lauluista vain Jaakko Gauriloffin esitykset, johon tuumaan ryhmämme ei lainkaan suostunut.

Heidän epäiltyään saammeko ohjelmamme mahtumaan varattuun aikaan, päätimme antaa pienen näytön. Varasimme sekuntikellon ja viimeiseksi numeroksi valitsimme Ailun Biret-Maaret'in. Osuutemme kesti 33'40". Paikalliset ihmiset ihmettelivät, miksi ohjelmamme lyheni alle 35:n. Vastauksemme oli: Koska heidän
edellinen ohjelmansa oli 1'20" myöhässä!

Olemme keskustelleet niistä pikku vaikeuksista, mitä tulee soitinten säilyttämiseen ja kuljettamiseen. Nyt selvisi, että virallinen 30 kopekan kantomaksu rautatieasemilla on vain viitteellinen - ei pelkästään turisteille vaan myös Goskonsertin edustajille. Jos henkilö ei suostu kuljettamaan raskasta tavaraa sillä hinnalla, hän ei kuljeta sitä, vaan sanoo vaihtavansa työtä. Tämä voi tietenkin tapahtua vain maassa, joka ei tunne työttömyyttä. Siksi hinnat voivat nousta pilviin (10 ruplaa kärrylliseltä tavaroita kuten Moskovassa toissa kesänä.).

TV-ohjelmasta vielä: Ohjelmia ei nauhoiteta, jolloin paikallisen verkoston alue-ohjelmia voidaan esittää erittäin halvoin kustannuksin. Ihmettelen myös omasta puolestani sitä tasoa, minkä he saavuttavat olemattomalla harjoitusajalla.

13.12.77
Leningradissa (I päivänä?) kävimme sota-ajan hautausmaalla. Sen museossa kävi selville, että 900 päivän piirityksen aikana kuoli 470 000 ihmistä pommituksiin ja nälkään - jopa 12000 päivässä. Leivän korvikkeeseen (120 gr/päivä) lisättiin vaseliinia ja liimaa.

Täällä Petrosavodskissa kävimme kotiseutumuseossa katsomassa karjalaista perinnettä aina kalliomaalauksista ja mammutinluista Kalevalan aikoihin ja kertomuksiin sekä sota-ajan ja nykypäivän saavutuksiin asti.
Totesin, että Kalevalaa vaalitaan täällä yhtä hyvin kuin Suomessa omana kansantuotteena (siis Karjalan). Runolaulajien, tuohitorvien ja kanteleiden lisäksi löysimme myös kolttakulttuurin vastineita; ruumiiden säilytyskatoksia.

Vierailimme Onegan traktoritehtaalla ja seurasimme työläisten tanssiryhmän esityksiä - hienoja. Sen jälkeen
oli iltakahvit paikallisen suomalaisen teatterinjohtaja Haimin toimesta. Sitten paluu yöjunalla Leningradiin. Matka oli hirveä valvomisineen. Nyt minulla on flunssa.

Olemme jälleen hotelli Sovjetskajassa 9. kerroksessa. Tarjoilijat yrittävät laskuttaa säännöllisesti väärin. Fredrik sairastui... ja joutui sairaalaan - siinä riitti pohdiskelemista. Juttelin Jaakon kanssa koltta-asioista koko päivän ja illan. Eilen kävimme Paavalin palatsissa Pauluksessa joka on 30 km Leningradista Pushkiniin päin. Sen tuhosivat saksalaiset täysin sodan aikana, mutta se on nyt restauroitu valtavine kattomaalauksineen.

Eilen olimme sirkuksessa iltaa viettämässä. Siellä oli loistava klovniakrobaatti - nuori poika, jonka pyörällä ajelu oli aivan posketonta. Kaksi kertaa olemme syöneet ravintola Kaukasuksessa Nevski Prospektilla ja kaksi
kertaa yrittäneet päästä Ateismin museoon mutta turhaan, sillä jonot ovat liian pitkät. Tänä iltana on konsertti ja huomenna matkustamme.

- Petroskoin konserttiarvostelu oli hyvä. Konsertti Leningradissa oli okei - 1200 ihmistä - loppuunmyyty.
Ailu tapasi tsuktsilaisen kirjailijan sekä luultavasti uigurilaisryhmän. Ainakin heillä oli arktisten kansojen kansallispuvut. Toivat lahjoja.        

Meillä oli vaikeuksia äänibalanssin kanssa, sillä paikallisten ihmisten mielestä on tärkeämpää, että esirippu avautuessa orkesteri on paikalla, kuin että orkesteri soittaa hyvin - mikä edellyttää laulajien kuulemista. Tänään oli kolmas kerta kun ravintolahenkilökunta yritti laskuttaa liikaa.

Aamulla herättyämme Paronin kanssa totesimme, että toisilla ihmisillä on elämän-kaari ja toisilla vain valokaari... Totean vain että saamelaisten kesken on monia ristiriitoja. Sitten ovat vielä koltat, joiden [miesten] kansallispukukin on vielä rakenteilla.

Vierailemme maassa, josta löytyy paikallisia asukkaita (mimmejä) jotka ihannoivat päästä Länsi-Saksaan, jotka eivät pidä mustalaisia ihmisinä, niin kuin eivät taida pitää kommunistejakaan... Kysymys lienee eräästä entisen tehtaanjohtajan tytöstä, joka tekee sivubisneksenä ...hommia. Maailma on todella kummallista. Täällä isketään linssiin niin usein, että tekee jo mieli itsekin tehdä samaa. Reiskan tyyli on se, ...että kaikki mitä häneltä yritetään ostaa on helvetin huonoa, ja se ei ole muotia.

Minä tunnen itseni vähän yksinäiseksi tällä hetkellä. Se johtuu asennoitumisestani elämään...

On hullua. että meillä oli teatterissa tänään kaksi viivaa, jotka ratkaisivat akustisen asettelumme. Ne kaksi viivaa sisälsivät mahdollisuuden saada 18 000 kg rautaa niskaan, mikäli joku homma pettää. Kävelimme sen jälkeen jokaisella viivoitetulla lattialla katsellen ylös, löytyykö sieltä putoavia rautamöykkyjä. Nyt lähden etsimään muita ihmisiä ja kontakteja.

15.12.77         - Lensimme eilen Leningradista tänne Arkangelskiin. Lento kesti puolitoista tuntia, mikä ei suinkaan parantanut kankkusta. Tapasimme hotellissa Plamja-yhtyeen managerin Karl Rapoportin, joka kertoi musiikkielämästä NL:ssa. Menemme todennäköisesti kuuntelemaan heidän konserttiaan. Hän tuntee Moskovasta [Aleksei] Zubovin (ts), Gonzarevin ja kaikki parhaat soittajat aina Lundströmiä myöten. Täällä on suhteellisen lämmintä - vain pari pakkasastetta. Illalla on jälleen konsertti todennäköisesti täydelle salille. Punainen shampanja on ainakin meiltä säilynyt tiskin alla ja Mihail Kordukovia en tavannut Leningradissa lainkaan.

17.12.77         - Sanoin kerrossiivoojalle, että kerro siivoojalle sanoin...
Käynti Moskovassa ja Syktyvkarissa on ohi. Paluumatka oli myöhässä, ja lensimme välilaskun Uhtan kaupungin kautta läheltä Uralia. Plamjan konsertista Arkangelskissa läksimme kesken pois. Lento Moskovaan oli hirveä, sillä läksimme muistaakseni sangen aikaisin...
Asuimme Moskovassa hotelli Pekingissä. Kiertoajelu Kremlissä, Berioska ja yritys tavata Aleksei Zubov (tsax)*. Tapasin hänen ex-vaimonsa ja jätin pari levyä lahjaksi.
[*Missä ja milloin olen tavannut hänet ensi kerran, vai olinko vain saanut jostain osoitteen?]

- Moskovassa oli TV-konsertti ja sen jälkeen ruokailu Pekingin ravintolassa. Sieltä jatkoimme Nationalen valuuttabaariin, joka oli täynnä suomalaisia ja kanadalaisia jääkiekkoilijoita.

Aamulla herätys puoli kuusi ja toiselle lentokentälle, jossa oli kaksi Tubolev 144:ää, ja sitten matkalle Syktyvkariin. Menimme selvästi eka kertaa porojen kaupunkiin, vaikkemme niitä nähneetkään. Alue on taigan ja tundran puolivälissä ja ihmisillä on pitkävartiset poronnahkanutukkaat. Nina opasti meille kolme museo-kiertuetta.

Viimeinen konsertti oli myös täydelle salille. Tapasimme Komin kulttuuriministeriön edustajia. He lahjoittivat jokaiselle yhden LP:n Komin kansanmusiikkia. Biret Maaret oli ehkä tässä konsertissa paras. Paikalla oli hallituksen edustajia. Museossa näimme Esko Järvisen suksia ja Juha Miedon kuvia. Kiertelin tavarataloja ostellen sitä sun tätä.

Jokainen konsertti on äänentoistoltaan tai järjestelyiltään ollut jotenkin pielessä. Muutakin negatiivista on tietysti mielessä, mutta myös paljon positiivista. Ryhmässä on ollut sisäisiä välienselvittelyjä - jotkut aika kitkuisiakin.

- Syktyvkarissa tapasimme todellisen kansanmusiikki-asiantuntijan, jolle annoin Joutsenen Jujun. Paroni sai hänen osoitteensa. Syktyvkar on 200-vuotias 200 000 asukkaan kaupunki. Paljon bulgarialaisia. Moskova sen sijaan 7 miljoonaa + kaksi  miljoonaa työmatkalaista ja turistia päivittäin. Unohdin mainita vierailun Bolshoi-baletissa. Se oli väsymyksestä huolimatta mahtava kokemus. Ei tämä matka ole mikään hirveän suuri elämys ollut, sillä on jäänyt sekä kysymysmerkkejä että suoranaisia negatiivisiakin seikkoja.

Oikeastaan vain kahtena päivänä matkan aikana on paistanut aurinko - kerran Leningradissa ja kerran Syktyvkarissa. Viimeinen lento tapahtui kauheassa lumipyryssä. Kuu paistaa päivälläkin taivaalla ja pientä pakkasta on. Eipä tässä muuta kerrottavaa.

Matkan viisasteluantia:
- Ykstotinen viinuri.

- Rakennusmestarilla oli rakennuskompleksi.

- Terve sairaanhoitaja saa paikan.

- Tyyni rumpali Reino Laine

- Harjaantunut siivooja saa paikan

- Nurkassa tavataan, sanoi seinä toiselle

- Piikikäs kampaa - piikittelemään harjaantunut kampa

- Rumpali Tomi Parkkonen löi kaimaansa. Tämän jälkeen hän löi rumpua etu-nimestään. Mihin hän tähtäsi?
  Vastaus etupäässä takasivulla.

- Mikä on maailman vanhin sävellaji? V: Faarao.

- Maailman vanhin huoltoasema on Kalmarin Unioni.

- Maailman vanhin daami on A-DAM.

- Koronkiskuri yleni kengänkiillottajaksi.

- Harjavallassa teki kampatehdas konkurssin, jonka jälkeen kammat on tuotettu Kampalasta.

 

(Muistiinpanoja Petroskoin käynnistä - Suomalaisen teatterin johtaja Toivo Haimi esitelmöi meille:
"Väitetään, että TV tappaa teatterin, isot kansat tappavat pienet kansat, massa-kulttuuri tappaa kansankulttuurin. - mutta ei näytä pitävän paikkaansa. NL:ssa niin paljon eri kansoja ja kulttuureja . 85 eri kehittyvää kieltä, teatterissa 49. Kansallisen kulttuurin ongelmaa pohditaan: Mitä enemmän eri kulttuureja, sitä enemmän kehittyy myös koko maan kulttuuri. Mitä enemmän kaupallista massakulttuuria, sitä arvokkaammiksi tulevat  kansalliset vähemmistökulttuurit.

Konsertissa perinteistä saamelaista joikua yhdistettynä uusiin sävellyksiin (Biret Maaret) joka on täynnä kansallista perinnettä mutta samalla nykyaikaa. Se on kansallinen mutta hyvyytensä vuoksi siten myös kansainvälinen. Se oli selvää jopa venäläiselle. Suomalaisten mielestä se oli selvää myös heille. Teatteri on kiitollinen vierailusta ja konsertista, joka oli taiteellinen elämys ja auttaa täkäläisiä katsomaan optimistisesti kansallisen kulttuurin kehitykseen.

Tartossa kerrotaan juttu: Altai-vuorilla on suom. ugrilainen heimo "Kamashe" (IS: kamassit). Siellä vieraillut suomalainen tiedemies epäili olevansa viimeinen joka kuuli tätä kieltä. Tartolaiset ylioppilaat löysivät sieltä yhden 100% kieltä puhuvan vanhan mummon. Tämä sanoi: Koska maailmassa on niin monta kieltä ja vain yksi jumala, mutta kun ainoana ihmisenä rukoilen tällä kielellä niin Hän luottaa rukoukseeni. Jos joku yksikin pystyy esittämään omaa alkuperäistä kulttuuriaan, niin se kuuluu paremmin kuin kaikki maailman schlagerit.

Eräs teatterin eestiläisistä johtajista kertoo: Kun tulee lapsia, tiedämme että lapset kuolevat vaikkemme tiedä milloin. Kun lapsi syntyy, ei hänen tulevaa kuolemaansa itketä vaan kasvatetaan elinkelpoiseksi. Samoin on kansallisten kulttuurien laita, jotka joskus voivat kuolla, mutta kukaan ei tiedä milloin - siksi vaalimme sitä. Tehtävämme on pitää kulttuurimme elinkelpoisena tässä maailmassa.

Karjalassa ei ennen vallankumousta ollut minkäänlaisia ammattitaiteilijoita. V. 1917 jälkeen alettiin kehittää ammattilaistaidetta sekä amatöörikerhoja. V. 1929 päätös karjalaisen ammattiteatterin perustamisesta ja se avattiin 1932. Valtionapu on elinehto. Nykyään on 103 palkattua työntekijää. Valtionapu on 65% teatterin menoista. Vuodessa on 300 näytäntöä, joista puolet Petroskoissa ja puolet Karjalassa ja ulkopuolella (5x Leningradissa, 2 x Moskovassa, 6 x Eestissä, Syktyvkarissa, Marin tasavallassa, 5 x Suomessa, tulevaisuudessa Ruotsin suomalaisten joukossa).

Aikoinaan yritettiin tehdä Karjalan kieli (aakkoset jo luotiin), mutta murteita oli liikaa, joten päätettiin pysyä suomenkielessä. Mm. nyt on Kari Paukkunen Helsingistä täällä opettamassa.

(Pekka Mikshejev - näyttelijä lausui runon nykykarjalan kielellä.)

 

Arkangel (Komi): (n. 400000 asukasta)

Komin kulttuuriministeriön edustaja (varapuheenjohtaja)  toivotti tervetulleeksi. Komissa on n. 2 000000 asukasta (Syktyvkarissa?); 4 teatteria, ooppera, baletti, operetti, draamataidetta, erilaisia taideharrastusyhtyeitä. Ennen vallankumousta Komi oli takapajuista seutua, ei omaa teollisuutta eikä kulttuuria. Nyt on esim. oma säveltäjien liitto. Tasavallalla on oma kulttuuri. Työläisen kk-palkka 270 ruplaa, kun se Moskovassa on 160 ruplaa. Komin draamateatteri esittää vuodessa 1-2 näytelmää komin kielellä.

Jak-mort ('metsäihminen') - baletti. Komin kielessä sa = 'noki', una = 'paljon nokea'...

- Valtion akateeminen pohjoinen kansankuoro Arkangelsk (perustettu 1926, so. 50-vuotias) lauloi tilaisuuden alussa tavallisia venäläisiä kansanlauluja. Nykyisin siinä on kolme ryhmää (laulu-orkesteri-tanssi). Aluksi se oli amatööri- nyt ammattikuoro. Vieraillut eri puolilla maailmaa, Suomessa 1969 SN-seuran kutsusta. Joka toinen vuosi uusi ohjelma ja jatkuva koulutus. (Vladimir Smirnoff Leningradissa - Nenezkii okrug? - autonomisen alueen kuoro.)

 

Syktyvkar (Komi):

Tundran susi oli ensi-illassa äskettäin komin kielellä. Se kertoo neuvostotasavallan synnystä taigassa ja tundrassa. Kirjallisuudesta 20% komin kielellä. Komin tasavallassa asuu 76 eri heimoa. Komissa on 550 kulttuuripalatsia. Taidefestivaaleihin osallistui 30000 ihmistä vuodessa. Taiteilijoiden liitossa 20 ihmistä, kirjailijoiden liitossa 30 ihmistä, säveltäjien liitossa 4 ihmistä. (so. kokopäivätoimisia). Sigudek -amatööriryhmä on vieraillut viidessä valtiossa. Yhtye palasi Englannista 2.12.77

AILU: ME USKOMME, ETTÄ TOIMINTAMME VAIKUTTAA KANSAINVÄLISEEN YSTÄVYYTEEN, MUTTA SAMALLA SE VAIKUTTAA OMAN KULTTUURIMME TOIMINTAAN.

 

LEHTIARTIKKELEITA:

Päiväämätön 12/77: Leninskaja Pravda - G. Laine:
Gastroli saamskogo ansamblja - Pesnja bez natšala i kontsa
(Kuva: P. Bezzudenno) > Kuva

8.12.77 Neuvosto-Karjala: Saamelainen yhtye saapuu
HUOMENNA Petroskoihin saapuu Suomesta saamelainen yhtye, joka antaa samana päivänä konsertin Suomalaisessa draamateatterissa.
Saamelaisia eli lappalaisia asuu hajallisina ryhminä Skandinavian pohjoisosassa, mm. Neuvostoliitossa, Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Heitä lasketaan olevan noin 33 000 henkeä.
He kuuluvat suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan. Saamelaisten kulttuurielämään osallistuvat erilaiset ryhmät, jotka eroavat toisistaan huomattavasti.

Saamelaiselle kansanlaululle on luonteenomaista, että sillä ei ole alkua eikä loppua, se ei tarvitse sanoja. Säveleen korkeus voi nousta tai laskea, rytmi voi vaihdella vapaasti. Nykyään saamelaisia lauluja esitettäessä ei käytetä soittimia, ennen muinoin säestettiin tamburiinilla tai huilulla [???]. Saamelainen laulu muistuttaa yleensä muiden arktisten kansojen musiikkia. Laulut ovat ominaisia nyky-Lapin laita-alueille, missä tuntuu toisten naapurikansojen vaikutus.

Nykyinen saamelainen laulu on esitystyyli, jossa on paljon uutta, mutta se pohjautuu saamelaisten kansantraditioihin.

Petroskoihin saapuva saamelaisyhtye koostuu parhaimmista taiteilijoista. Sitä johtaa Nils-Aslak Valkeapää. Koulutukseltaan hän on opettaja, mutta toimii taiteilijana. Hän on kolmen kirjaa tekijä ja hänen esityksensä on tallennettu yhdelle äänilevylle. Hän on itse kuvittanut kirjansa. Nils-Aslak Valkeapää esiintyy yksin sekä yhtyeensä kanssa jo 20 vuotta. Hän on konsertoinut Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa, Grönlannissa, Alaskalla, Kanadassa ja Jugoslaviassa.

Yhtyeeseen kuuluu parhaita suomalaisia muusikkoja, jotka ovat saaneet tunnustusta myös kotimaansa ulkopuolella. Tämä 14-henkinen konserttiryhmä saapuu nyt vierailulle Neuvostoliittoon ja ensimmäinen konsertti on Petroskoissa ja tämän jälkeen Leningradissa.

9.12.77 (Petroskoi) Televisiossa: TÄNÄÄN - Toinen ohjelma: 21.15
- Saamelaisen yhtyeen konsertti. 21.50

11.12.77 NK-lehti (Neuvosto-Karjala, Petroskoi?)
PETROSKOISSA vieraili torstaina ja perjantaina saamelaisen musiikin konserttiyhtye, jonka esitykset herättivät suurta kiinnostusta. Pienen kansan omaperäinen ja tuntematon taide, jota täällä tarjosi Nils-Aslak Valkeapään johtama saamelainen yhtye, valloitti petroskoilaisen yleisön. Nils-Aslak Valkeapää kertoi ryhmästään ja taiteestaan seuraavaa.

Tämän konserttiryhmän syntyminen on hyvin epämääräinen asia. Olen itse esiintynyt noin 20 vuotta. Ja kymmenen vuotta sitten tein ensimmäisen LP-levyn saamelaisesta musiikista, nyt niitä on jo viisi. Pikku hiljaa on kasvanut tämä ryhmä. Se koostuu erilaisista ihmisistä, jotka tekevät erilaista työtä. Siinä on mukana poromiehiä, opiskelijoita ja ainoastaan muusikot ja minä olemme ammattilaisia. Periaatteessa ympärilleni on koostunut noin 20 henkeä. Tällä kertaa on mukana 12 henkeä.

Me esitämme saamelaista musiikkia sellaisena kuin se tänä päivänä on olemassa.. Siinä on kolme eri tyyliä: ensimmäinen on laulelmamusiikki; toinen on uusi joiku, johon on yhdistetty instrumentit sekä on perinteinen joiku, siis saamelainen kansanmusiikki. Tämä tapa vaatii erittäin suurta tarkkaavaisuutta soittajilta. koska se perustuu improvisaatioon. Lisäksi joikuissa on luonteenomaista se, että siinä ei ole varsinaista alkua eikä loppua. Sen sävelkorkeus ja jopa rytmi vaihtelee. Niin että soittajat joutuvat aika koville tässä uudessa joiussa. Sitten meillä on mukana myöskin joiku, saamelainen kansanmusiikki ehkä vanhimmillaan ja perinteisimmillään. Siinä ei ole instrumentteja mukana lainkaan.

Meillä on esiintyjiä sekä Suomen, Ruotsin että Norjan puolelta. Tarkoituksena on että erilaiset kulttuurit olisivat mukana edustettuna. Nyt meillä mukana on kaksi itäsaamelaista, veljekset Leo ja Jaakko Gavrilov Rovaniemeltä, joiden kieltä emme ymmärrä, ja heillä on erilainen kulttuuri ja erilainen musiikki. Muu joukkue jakaantuu eri puolille saamelaista aluetta jokseenkin tasaisesti.

Mukana on suomalaista ehdotonta huipputasoa edustavia muusikkoja. Kapelli-mestarina toimii Seppo Paakkunainen, ja hänen kanssaan olen työskennellyt hyvin monta vuotta tähän mennessä. Myös kitaraa soittavan Ilpo Saastamoisen kanssa olen työskennellyt aika pitkään. Hän on Kajaanin kunnallisen big bandin kapelli-mestarina. Bassokitaraa soittaa Markku Lievonen ja rummuissa Reino Laine. Ensimmäistä kertaa orkesterissamme on myöskin saamelainen Leo Gavrilov.

- Nils-Aslak, koulutuspohjaltanne olette opettaja, mutta toimitte taiteilijana, miten ammatin vaihto tapahtui?

- Jo kouluvuosina olin puoliammattilainen taiteilijana ja itse asiassa opettajalaitoksen kävin tiedon takia. Vaikka olin valmistunut opettajaksi, koko ajan on ollut tiedossa, että tulen tekemään työtä taiteen parissa, juuri saamelaisen taiteen. Asun pohjoisessa ja suurimman osan vuodesta olen saamelaisalueella. Olenpa vielä
kiitollinen, että kotipaikkani on kolmen valtakunnan rajoilla niin, että minulla on lyhyt matka kaikille alueille. Se on hyvä, sillä minä etsin uusia kykyjä koko ajan. Näin pikku hiljaa tulee aina uusia ryhmään. Nytkin mukana olevat laulajat laulavat omia laulujaan, itsensä säveltämiä saamelaisten runoilijoiden teksteihin. Ryhmämme päätarkoituksena on esiintyä ja säveltää musiikkia nimenomaan saamelaisille.

- Voisitteko saamelaisen kansan kulttuurin ja kielen vaalijana ja viljelijänä sanoa, mitä on jo saatu aikaan?

- Meillä tietyssä mielessä puuttuu joitakin asioita joita me ajamme takaa ja pyrimme kehittämään koko ajan. Näyttää siltä, että me vähitellen onnistummekin näissä aikeissa. Tällaisia asioita ovat mm. saamen kielen opetus. Tulee uusia oppikirjoja saamen kielellä. Tänä syksynä ovat tulleet ensimmäiset saamenkieliset kouluradio-lähetykset Suomen puolelta.

- Mitä muita harrastuksia Teillä on?

- Sepitän runoja saamen kielellä ja myöskin maalaan. Minulla on ollut taide-näyttelyjä, olen myöskin kuvittanut omat kaksi runokirjakokoelmaani. Harrastan vakavasti valokuvausta. Kaikkien taidelajien teemana on kotiseutuni, sen ihmiset ja kulttuuri. Yritän kasvattaa voimieni mukaan saamelaisia muusikkoja, kirjailijoita ja
kuvataiteilijoita. Ensi vuodesta saan Valtion puolesta läänintaiteilijan palkan kahdeksi vuodeksi, joten voin järjestää kerhotoimintaa saamelaisille. On ajatus luoda oma teatteri. Koko elämäni tarkoituksena on kehittää saamelaista kulttuuria, kirjallisuutta, musiikkia ja taidetta.
Irma KAIPAINEN

KUVASSA: Saamelaisen yhtyeen taiteilijoita: (vasemmalta) kapellimestari Seppo Paakkunainen, Nils-Aslak Valkeapää, laulajat Jaakko Gavrilov (Suomesta) ja Åsa Blind (Ruotsista), joikujat Berit Ellen Balto ja Inga Juuso (molemmat Norjasta). Valok. B. SEMENOV

19.12.77? Kansan Uutiset - APN:

Saamelaisryhmä esiintymismatkalla Neuvostoliitossa
Maittemme välisen kulttuurivaihtosopimuksen puitteissa on Neuvostoliitossa esiintymismatkalla saamelainen kansanmusiikkiryhmä. Se on käynyt jo Petroskoissa, Leningradissa, Arkangelissa ja Moskovassa ja esiintyy nyt Syktyvkarissa.

Kaksitoista esiintyjää - kahdeksan laulajaa ja neljä soittajaa - tutustuttavat neuvostoliittolaisia Suomen poronhoitajakansan kansalliseen musiikkituotantoon. He esittävät vanhoja saamelaisia lauluja ja moderneja joikuja.

Yhtyeen johtaja Nils-Aslak Valkeapää on tyytyväinen Neuvostoliiton matkaan.

- Ryhmämme esiintyy usein ulkomailla, hän sanoo. - Kymmenvuotisen olemassa-olomme aikana
olemme tehneet esiintymismatkoja Kanadaan, Grönlantiin, Jugoslaviaan ja useita kertoja Skandinavian maihin. Neuvostoliitossa me olemme ensimmäistä kertaa. Meidät on otettu oikein hyvin vastaan
kaikissa kaupungeissa, erityisen lämmin vastaanotto oli Petroskoissa. Siellä me esiinnyimme konserttisalien lisäksi myös televisiossa. Tavallista suuremman mielenkiinnon voi luultavasti selittää yhteisellä kielellä. Nyt me olemme täynnä vaikutelmia. Jokaisesta kaupungista, jossa me olemme olleet, voisi kertoa hyvin paljon. Kokonaisuutena me olemme hyvin tyytyväisiä ja haluaisimme tulla teidän maahanne vielä uudestaan.

Neuvostoliittolainen yleisö otti ryhmän vastaan eritäin kiinnostuneena. Kirkasväriset kansallispuvut ja omaperäiset sävelmät antoivat uutta tietoa naapurimaan pienestä kansasta. (APN)

31.12.77 la - Helsingin Sanomat / Neuvostoliitto - Kirsikka Siikala:
(lyhennelmä koko sivun jutusta karttoineen ja valokuvineen)

Joiku soi Moskovasta Uraliin

...Keskellä raskainta joulukuista kaamosta taivalsi omituinen pieni ryhmä suurta neuvostomaata ristiin ja rastiin. He istuivat hämärillä, tuiskuisilla lentokentillä odottamassa tunnista toiseen siirtyviä koneiden
lähtöjä. He hävisivät vallankumous-juhlista toipuneen ja uuden vuoden juhlaan puuhakkaasti valmistautuvan Moskovan ihmisvilskeeseen. Tai he katsoivat miten aurinko, kuu ja tähdet yhtaikaisesti yrittivät turhaan valaista jäämeren hyistä avaruutta Arkangelin rantabulevardeilla.

Kolme viikkoa tämä ryhmä kulki bussista toiseen, lentokentältä toiselle. Puhui kuutta eri kieltä, kunnes kaikki kielet sulautuivat enää yhdeksi huokaukseksi. Ja joikasi. Soitti, lauloi ja joikasi itsensä maailman monikansallisimman ja suurimman valtion sydämeen.

Kolmen eri maan pohjoisimmilta reunoilta yhteen kokoontuneena tämä ryhmä esitteli saamelaista musiikkiperinnettä yhtä hyvin metropolien kaiken nähneille konserttiyleisöille kuin pienten pohjoisten kaupunkien janoisille ja uteliaille, eläytyvään lämpöön ja veljeyteen sulaville yleisöille.

Saami-narodni, saamen kansa ja sen kulttuurilähettiläät tekivät historiaa ensimmäisellä laajalla Neuvostoliiton kiertueellaan osoittaen, että tämä pieni kulttuuri vielä on olemassa maidensa hallitusten vuosisataisista tukahduttamis-pyrkimyksistä huolimatta.

Petroskoista Kiroviin

Hapuillen, kuin kenraaliharjoituksena pidettiin ensimmäinen konsertti 9. 12. Petroskoissa, joissa ohjelma taltioitiin myös tv:lle. Vastaanotto oli lähes haltioitunut.

Juhlallisesti, suuren Kirov-teatterin raskaiden samettisten esirippujen lomasta kontaktia etsien koettiin, miten leningradilainen yleisö vähitellen lämpeni ja innostui. Ja kun konsertin lopuksi Leningradin pohjoisten kansojen instituutin opiskelijat kiipesivät lavalle yhteiseen päätösjoikuun ripirinnan osallistuen, pomppasi yleisö tuoleistaan ja rytmitti esitystä raivoisalla kätten läiskinnällä.

Konsertin jälkeen loikkasi kulisseihin maineikas tshuktsi-kirjailija Juri Rytheu joka innosta palaen kertoi saamelaisten musiikin kätkevän sisäänsä täsmälleen samoja elementtejä kuin hänen oman kansansa
musiikki.

"Näiden laulujen läpi soiva pohjoisen tuuli ja myrsky yhdistää meidät pitkiä maan-tieteellisiä välimatkoja uhmaten", sanoo Rytheu. "Coca-cola -kulttuurin sijasta joiussa on puhtaan ja kirkkaan veden sointi.
Samalla on kuitenkin tärkeää se, miten tämä ryhmä on yhdistänyt vanhan perinteen uuteen. Perinne on jatkanut elämää kadottamatta silti itseyttään."

Moskovassa täysosuma

Moskovaan lennettiin konsertoimaan tv:lle. Nauhoitus ei kuitenkaan tapahtunut studiossa, vaan aivan tavallisessa teatterissa, jossa erilaisten vierailevien yhtyeiden ja artistien konsertit purkitetaan. Erona oli
vain se, ettei konserttia oltu myyty, vaan katsomo oli kansoitettu erikoisyleisöllä, kutsutuilla.

"Erinomaista. Täysosuma", puhkui ohjaaja nauhoituksen jälkeen ja rutisti leveän hymyn kera vielä kerran hyvästiksi Biret-Elleniä, karasjokelaista joikaajaveteraania, ryhmän säteilevää äiti-kultaa, joksi muusikot hänet nimesivät.

Konsertti lähetetään kevätkauden kuluessa yhtenä osana viiden ohjelman sarjassa, jossa esitellään tv-teatterin vieraita.

...

mihin jäi Suomen suurlähetystön tervehdys, kukka, sähke, mikä tahansa muu muistaminen, puhumattakaan siitä, että joku lähetystöstä olisi ollut läsnä vierailukonsertissa. Niinkö usein Moskovassa pyörähtää taiteilijoita
Suomesta, ettei energiaa riitä kaikkien muistamiseen?

Tosin samaksi illaksi oli osunut Moskovan yliopiston suomalaisen osakunnan itsenäisyysjuhla, mutta sittenkin...
Olenpa sattunut näkemään, miten suomalainen lähetystövirkailija Moskovassa myy maatamme värillisellä kasettiohjelmalla, joka arktisen romanttisesti kertoo saamelaisten elämänmuodosta. Kun tämän elämän-muodon elävät lähettiläät ovat kaupungissa, ei se lähetystöä enää tunnukaan kiinnostavan?

Jäämeren mykät mikrofonit

Miljoonakaupunkien ihmishyörinälle, leveille kaduille ja kirkkaille valoille tuli kontrastina kiertueen pohjoinen osa [Arkangel].

...

Hyisen kaupungin räiskyvään kulttuuriin tutustuttiin kaupungin kulttuuritalossa, jossa ystävyystapaaminen rakensi Pohjoisen kansantanssi- ja lauluyhtyeen ja saamelaistaiteilijoiden välille hilpeän sykkeen. Siinä missä ammatillisesti huippu-tasoon valmentautuneet tanssijat ja laulajat kertoivat omasta kulttuuristaan valloitti saamelaisjoikaajan koruttomasti ilmeikäs puheenvuoro arkangelilaiset taiteilijakollegat.

Ja kun illalla viisi minuuttia ennen konsertin alkua havaittiin lievässä paniikissa, että mikrofonit olivat ja pysyivät
mykkinä, se lopulta vain lämmitti täpötäyden salin tunnelmia ja liitti esiintyjät yleisöön unohtumattomalla tavalla.

Ugrilaisten alkukodissa

Unohtumattomin oli Komin autonomisen tasavallan pääkaupungin, Syktyvkarin, kokeminen. "Nytpä tultiin kotiin", huokasivat Moskovan ruuhkissa stressautuneet kiertäjät, kun loputtomana alla aaltoilevien eteläisen Taigan metsien yli oltiin laskeuduttu pienelle lumiselle kentälle.

Suomen sukulaiskansojen alkukoti, komilaisten eli syrjäänien maa, "tuhansien jokien maa", sulki etäiset vieraansa sydämeensä vilpittömästi iloiten. Kaduilla osoitetta kysyttäessä neuvoja ei viittoillut sinne tai tänne, vaan tarttui kädestä ja kuljetti haluttuun paikkaan ja tarjosi teet päälle. Tai kun käveli sisään yhteen pieneen kotiseutumuseoon, lähti museonhoitaja siltä istumalta opastamaan läpi kaupungin kaikki museot.

Kaikkialla kaupungissa näki, että oltiin tekemisissä pohjoisten elinkeinojen kanssa. Kun yleensä suurmiehet istuvat jalustalla hevosen selässä, oli Syktyvkarin patsaissa sankariporon vierellä (lukuun ottamatta yhtä - Leniniä). Hotellissa herkuteltiin poronlihalla ja Komin kuvataiteen teemat kertoivat tundran asukkaiden ankarasta poronhoitajaelämästä...

Myös porojen yksityisomistus on sallittua, yläraja kulkee kuitenkin 500:ssa porossa.

Kaksikielistä teatteria

Komin tasavallassa syrjäänien eli komilaisten kieli on useimmiten koulukieli. Kylissä asukkaat ovat lähes kaikki komilaisia. Pääkaupungissa heitä on vähemmän, 30 prosenttia väestöstä. Esimerkiksi pääkaupungin teatteri esimerkiksi näyttelee kahdella kielellä, venäjäksi ja komiksi. Komin kirjailijoista 80 prosenttia kirjoittaa omalla kielellään.

...

Kulttuuriltaan läheiseksi koettu saamelaistaiteilijoiden vierailu otetaan Syktyvkarissa vastaan innostuneesti. "Olemme aikaisemmin kuulleet täällä ainoastaan kahta yhtä hyvää ryhmää: Los Paraguayos -yhtyettä ja Kuuban kulttuurilähettiläitä", kertovat komilaiset.

Kuusikielinen suurperhe

Kun kukitetut, uudelleen ja uudelleen lavalle kutsutut konsertoijat olivat jättäneet Syktyvkarin yleisölle hyvästit, kipusivat he lentokoneeseen tyytyväisinä, mutta lopen uupuneina. Paluumatka kohti Leningradia ja Helsinkiä saattoi alkaa.

Samalla mieltä kangersi lähestyvän eron ikävä. Kolmessa viikossa pienestä ryhmästä oli kasvanut kiinteä suurperhe, jossa oltiin tultu tutuiksi kuudesta eri kielestä huolimatta. Kaksi eri saamen murretta, suomi, ruotsi, norja, englanti ja venäjä alkoivat sujua vaikeuksitta - jopa niin, että kolttasaamelaiset Gauriloffin veljekset kertoivat ymmärtävänsä jo tunturisaamelaisten kieltä.

Matka oli ainutkertainen elämys suomalaisille muusikoille, Paroni Paakkunaiselle, Ilja Saastamoiselle, Reino Laineelle ja Markku Lievoselle, jotka saamelainen musiikki imaisi mukaansa ja repäisemään soittimistaan unohtumattomia joiku-improvisaatioita.

Se oli pitkä oppimatka saamelaisille laulajille ja joikaajille, norjalaisille Inga Juusolle, Biret-Ellen Baltolle ja "Duvva" Eiralle, ruotsalaiselle Åsa Blindille ja suomalaisille Leo ja Jaakko Gauriloffille.

Raskainta se oli ollut Ailulle, Nils-Aslak Valkeapäälle, ryhmän vetäjälle, joka kuitenkin oli pitkään kiertueeseen tyytyväinen.

...

Konserttien kapellimestarina toiminut ja Ailun kanssa joikuimprovisaatiota jo monta vuotta yhdessä Ilja Saastamoisen kanssa kehitellyt Paroni Paakkunainen on myös ylen iloinen kiertueesta. "On kai aika harvinaista, että joku ryhmä saa näin usein ns. seisovat yleisöt", sanoo Paroni tarkoittaen konserttien päättyessä seisaallaan suosiotaan osoittavia neuvostoliittolaisyleisöjä.

"Tuntuu aika juhlalliselta olla mukana, kun pieni saamenkansa vie kulttuuriaan maahan, jossa voi hyvin, elää ja vaikuttaa yli puolisataa erilaista kansallista kulttuuria."

Suomalaismuusikoiden yhteistyö saamelaisten taiteilijoiden kanssa nousi tällä kiertueella niin jännittäviin kierroksiin, että sitä kuunnellessa korvat kuumottivat.

Tästä Paroni toteaa vaatimattomasti, että "on aina uskallettua ronkkia toisen kulttuurin alueella. Mutta kun se tarttuu, niin se sitten tarttuukin."... (Lyhennelmä)

15.1.1978? - Kainuun Sanomat - Unto Torniainen:

Ilpo Saastamoinen: "NL:ssa viehdyttiin saamelaismusiikkiin"

Kajaanin Big Bandin kapellimestari Ilpo Saastamoinen vieraili saamelaista musiikkia esittäneen valtuuskunnan mukana Neuvostoliitossa joulukuussa. Kuusitoista päivää kestäneen matkan aikana vieraili valtuuskunta mm.
Moskovassa, Petroskoissa, Leningradissa ja Arkangelissa.
Ryhmää johti tunnettu saamelaismuusikko Nils-Aslak V a l k e a p ä ä ja ryhmään kuului laulajia ja joikaajia Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Säestävää yhtyettä johti Ilpo Saastamoinen. [IS: Väärä tieto!!!]

Kapellimestari Saastamoinen kertoi matkan olleen sekä erittäin kiinnostava että raskas. - Vaikka esiintymisten välillä olikin välipäiviä ne hupenivat matkoihin, sillä ryhmämme esiintyi todella laajalla sektorilla.

- Ryhmäämme kuului 8 laulajaa, joista Suomea edustivat Gauriloffin veljekset Jaakko ja Leo ja tietysti "Ailu" eli Nils-Aslak Valkeapää. Lauluryhmää säesti yhtye, johon Saastamoisen lisäksi kuuluivat Seppo "Paroni" P a a k k u n a i n e n, Reiska Laine ja Make Lievonen.

- Olemme työskennelleet jo pitempään yhdessä ja työstäneet hyvin paljon musiikkiamme saamelaisen kansanmusiikin pohjalta sekä säestäneet usein nimen-omaan Ailua, totesi Saastamoinen.

- Esiinnyimme Neuvostoliitossa Petroskoissa, Leningradissa, Arkangelissa, Moskovassa ja Komin Autonomisen tasavallan pääkaupungissa Syktyvkarissa. Konserttien lisäksi Neuvostoliiton TV nauhoitti esiintymisiämme ja ne tulevat ulos kuulemma sikäläisistä kuvaruuduista joskus keväällä.

- Kaikki esiintymisemme olivat loppuunmyytyjä ja vastaanotto oli lämmin. Saamelaislaulajiemme elinvoimainen musiikki tuntui viehättävän neuvostoliittolaisia suuresti ja konserttimme huomioitiin myös paikallisissa lehdissä.

- Yksi mielenkiintoisimmista keikoistamme oli Syktyvkarin esiintyminen. Komin autonominen tasavalta kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään ja sen kulttuuri on hyvin lähellä juuri lappalaisten [! Huom. termi] kulttuuria. Niinpä kaupungissa on paljon patsaita, joissa on mukana poro ja nimenomaan Syktyvkarissa
saamelaiset joikaajamme saivat todella hyvän vastaanoton.

- Konserttien lisäksi ehdimme käydä mm. Leningradissa Suomen itsenäisyyden kunniaksi järjestetyllä vastaanotolla. - Lisäksi muissakin esiintymispaikoissa olivat isäntämme järjestäneet meille ohjelmaa.

Tapasimme myös jonkin verran neuvostoliittolaisia musiikin edustajia mm. Blamja-yhtyeen managerin. Vaihdoimme tietysti vilkkaasti mielipiteitä ja vaikutelmia maittemme musiikkikulttuurista.

Kaiken kaikkiaan luonnehtisin matkaa hyvin antoisaksi ja hieman on "Ailun" kanssa suunniteltu matkaa Siperiaan sen alkuperäiskansojen luo, joiden edustama kulttuuri on hyvin lähellä juuri saamelaisten
kulttuuriperintöä.

- Mutta näistä suunnitelmista ei oikeastaan kannattaisi juuri puhua, sillä niin alkuvaiheissaan ne vasta ovat, totesi kapellimestari Saastamoinen.

UNTO TORNIAINEN