1982 TURKKI

TURKKI 8/1982 - PIIRPAUKE

KUÇADACI

10.8. - 11.8.82 yöllä klo 01: Olin tulossa kahville, mutta tarjoilu loppui juuri kun otin vihkoni esille.

 

11.08.82 Aamukahvilla...

Nämä ensi päivät pelkkää tuijotusta,

Hiljaista ihmettelyä

miten niin erilaista

ja miten niin samanlaista.

 

Tuntuu siltä

että kaaos on kaaos vain siksi

ettei sitä (vielä?) ole saatu järjestykseen.

Ei ole löydetty oikeata menetelmää

miten monimutkainen

saadaan näyttämään yksinkertaiselta.

 

Pitäisi osata lakata kysymästä

"MIKSI?"

Miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy,

nähdä tuo käyttäytyminen

vaa'an toisena puolena -

sen tasapainoon asettumisena tai heilahtamisena.

Ja mietiskellä

voisivatko vaa'an heilahdukset

olla ajasta ja syysuhteesta riippumattomia,

ainoastaan symmetrian lakeja tottelevia.

 

Pitkä matka tammukkapuroilta

tänne Kuçadaciin

mustalaisbändiä kuuntelemaan

pällistelemään turistin lailla

aasia seuraavaa kahta kamelin silhuettia

rannatonta merenrantaa vasten,

paahtaa olkapäänsä kahvinruskeaksi

pistäytyä kurapaskalla haisevassa vessassa,

ratsastaa mainingilla, kellua,

niistää merivettä nenästään

takaa yllättäneen rantatyrskyn kumoon kaatamana,

mutustella halvaa, munakoisoa jugurtissa,

vihreää teetä ja ruusunkukkamarmelaadia

haaveilla lomasta Ritun kanssa

katsellessaan pöydällä tanssivaa

ravintolanjohtajaa.

 

Mistä sen tietää

kuka on menossa minnekin.

Mistä sen tietää

kuka käskee ja ketä.

Mistä sen tietää

kuka tietää tämän kaiken...

Kuka sen tietää

kuka sen tietää...

 

Majakkakaan ei näytä valoa,

sillä aurinko paistaa.

Sattuu vain olemaan niin,

että ihmiset sammuttavat majakan,

jottei se turhaan palaisi,

kun auringonvalo kuitenkin peittäisi sen.

 

14.8.82 lauantai - Kuçadaci

Kolmastoista päivä ja perjantai.

Eräs niitä ikimuistoisia päiviä

myskintuoksuisessa Smyrnassa.

kaupungin valot

kuin musta helmiäisvyö

näkymättömänä mustan

kaikkeuden immen uumalla.

 

Pitkään viivähtää koskematon ajatus

puoliksi juodun rakilasin ääressä.

Aurinko on uponnut

läpinäkymättömiin maininkeihin

yhtä varmasti

kuin jokin voi upota

mihin tahansa

milloin lieneekin

missä vaan

kenen käskystä

mitenkin.

 

15.8.82 sunnuntai - Bodrum

Vanha linna meren rannalla

Kuunsirppi ja tähti liehuvat

punaisessa tuulessa.

Maininki käy kohti

paahtunutta helteistä ihoa.

Ei ole helppoa runoilla

vatsa kuralla

kun kaikki hehkuu ympärillä.

 

Purjeet sekoittuvat päivän autereeseen

yhtä varmasti kuin

vuorten häipyvä siinto,

kuin sammakonräpylän viimeinen potkaisu

ennen aaltoihin katoamistaan,

kuin ajatus joka tavoittaa kiinni

ei-mistään

ja kuolee pois

kun ei pysty tarttumaan

sen vertaa

että voisi yhdistää

kaksi erillään olevaa seikkaa.

 

Missä viipyy se ajatus

joka ei suostu panemaan sanavaatteita päälleen?

Jäikö se Smyrnan myskintuoksuiseen yöhön?

Upposiko se Aigeianmeren vihreisiin maininkeihin?

Hukkuiko se Bodrumin rantakadun

ihmisvilinään ja kieltensorinaan?

 

[Lisäys 5.01.07 & 29.3.2012: Elämäni ainoa matka syntiseen Smyrnaan.

- Suunnilleen eka päivänä sain elämäni pahimman kurataudin, koska söin pilaantunutta munakoisoa. Likasin ensimmäisen yön yksityismajoituksemme sängyn patjan ja maksoin sen puhdistamisesta.

- Ensimmäinen keikkamme tapahtui jonkun turkkilaisen iskelmälaulajan kanssa samassa konsertissa. ...otti... ja oli lähes soittokyvytön.

- Smyrnassa meille tarjottiin nahkavaatteita palkkioksi peruuntuneesta Kuçadacin soittoviikosta. Sakke sanoi meillä olevan niitä jo tarpeeksi Suomessa, joten jäimme ilman ensimmäisen viikon soittopalkkioita tyystin, koska esiintymisemme rajoittui vain yhteen, jossa ei ollut yleisöä.

Bodrumissa siis soitin oman keikkamme jälkeen yöllä toisen keikan jazzbasistina eräällä klubilla, koska yhtyeen basisti oli saanut kutsun Berkelee Collegeen USA:han ja halusi viettää ko. viikon perheensä luona, eivätkä he ennättäneet saada basistia tilalle. Hyvä kokemus, koska sain soittaa sooloja (Kuolleet lehdet jne.) mielin määrin. Sain keikasta jopa hieman rahaakin.]

 

17.8.82         tiistai

Näin yöllä unta ihmiskunnan vapahtajasta, josta taru kertoo, että hän tuli taivaasta. Tosiasiallisesti hän oli keikkamatkalla autolla vuoristossa, kun auto syöksyi läpi pensaikon mutkan kohdalla rotkoon, putosi satoja metrejä alaspäin suoraan alla olevan kylän keskellä olevaan heinäpaaliin ja jäi siihen. Toinnuttuaan tärähdyksestä Vapahtaja alkoi välittömästi saarnata taivaasta tulleesta ihmisen pojasta.

- Toissa yönä näin unen, jossa selvitin jollekin ajan nurinpäin-kääntymisen mekanismia. Se ei ollut kertomus takaperin nopeasti pyörivästä filmi-loopista, josta katsoja ennättää havaita vain yhden kuvan yhdellä pyörähdyksellä ja seuraavalla kerralla yhden kuvan verran kauempaa...

- "Äärettömän" logiikka on mielenkiintoinen logiikka: Mitä nopeammin lähestymme äärettömän kaukana olevaa, sitä nopeammin se pakenee meistä poispäin. Jos me pysymme paikallamme, se voi lähestyä meitä, olla paikallaan ja etääntyä meistä samanaikaisesti.

- Olen eilisen päivän jäljittänyt henkilötietoja laulajasta nimeltä Eftalya. Naislaulaja. Kuulin hänen lauluaan kasetilta kulkiessani erään koruliikkeen ohi. Myyjätyttö ei puhunut kuin turkkia, mutta sain kuitenkin laulajan nimen selville kasetin kannesta, vaikka tyttö väittikin, ettei se ole laulajan nimi. Kävi myös selväksi, ettei kasetti ole hänen, joten hän ei voi sitä myydä. Välillä hän etsi naapuriliikkeestä tulkkia, mutta ei löytänyt. Liikkeen omistaja tuli paikalle ja neuvoi kasettiliikkeen, josta voin käydä kysymässä vastaavaa kasettia. Liike oli muka rantakadulla, mutta en löytänyt sitä. Okayn tutun pianistin kanssa siellä myöhemmin, kun hän selvitti ensin liikkeen tarkan sijainnin. Suljettu... Myöhemmin iltapäivällä uudelleen. Ei ollut ko. kasettia. Menimme takaisin koruliikkeeseen ja omistaja kysyi, paljonko tarjoan kasetista, jos hän kysyy asiaa kasetin oikealta omistajalta, joka ei ollut paikalla. Lupasin 1000 liiraa. Kymmeneltä illalla menin sinne Okayn kanssa. Ei vieläkään tulosta, mutta selvisi, että kasetin omistaja on Okayn vanha tuttu, joten voimme teettää siitä kopion tänään iltapäivällä. Ehkä vihdoinkin saan tuon kasetin. Eilen palatessamme Tunan, pianistin kanssa liikkeestä pysähdymme baariin drinkille. Siellä eräs asiakas antoi minulle tuttavansa osoitteen Istanbulin radiosta, jossa varmuudella on tuon ja (luultavasti) kuolleen laulajattaren savikiekkoja. Muutoin radio-ohjelmat ovat ainoa tapa saada laulajan kasetteja. Yöllä sitten juttelin Eftalyasta tuttavallemme, sazin soittajalle, joka sanoi, ettei se ole lainkaan turkkilaista musiikkia vaan liittyy kreikkalaiseen traditioon. Itse arvelin sen olevan armenialais-turkkilaista ja siksi juuri siitä kiinnostuin ikään kuin linkkinä Kaukasian ja Vähän Aasian välillä.

Tämän verran tiedän nyt Eftalyasta ja ehkä päivä tuo tullessaan uutta tietoa. Pääsen lähemmäksi salaisuutta.

- Yöllä keikalta palatessa minut istutettiin katukauppiaan tuoliin ja tarjottiin oitis vihreää ada-teetä (minttuteetä?) Ostin sitä kolme pussia Suomeen ja sain lisälahjaksi Pergamum-kasvin osia. Teehen sekoitettuna parantava yrttikasvi.

- Ulkonäköni herättää ihmetystä ja hilpeyttä kuljinpa näköjään missä päin maailmaa tahansa - myös täällä Bodrumissa, jonka asukasluku kasvaa kaksinkertaiseksi turistiaikana. Tom puhuu turkkia jo sujuvasti. Suomalaisista pidetään Turkissa hyvin paljon. Hotelli Halikarnas on luksus-paikka, jossa heitämme iltaisin eka setin noin puoli kahdeksalta ja toisen setin puoli yhdeltä yöllä.

Tänään olen menossa väliajalla erääseen jazzkapakkaan soittamaan bassoa. Jazzbasistin urani alkaa siis Turkissa.

Ritun tuliaiset ovat jo kunnossa, mutta lapsille en ole osannut vielä etsiä lahjoja. Kuratauti helpottaa, aurinko on polttava ja paikka tuntuu Paratiisilta kyykky-vessoineen ja kylmine suihkuineen violisti-Salihin luona vietetyn yön jälkeen (kun ensimmäiseksi yöksi meillä vielä ei ollut hotellihuoneita), jolloin heräsin siihen, että peräpääni valuttaa sänkyyn (Olin syönyt päivällä pilaantuneita munakoisoja). Kaupungissa on vesipula, mutta onneksi yöllä vettä tuli kraanoista, joten sain pyykin alustavasti pestyä yöllä (Maksoin hieman isännille pilalle menneestä patjasta). Hotelli, jossa nyt asumme, sijaitsee aivan keskustassa toisessa kerroksessa, joten tuuletus on loistava kuin on näköalakin merelle. Ranta noin 50 metrin päässä kadun toisella puolen.

- Onhan näitä kokemuksia koittanut. Vierailu vuoristossa mustalaiskylässä zurnan soittajien kanssa jammaamassa. (Saimme sinne mennä vain pitkissä housuissa, ei shortseissa.) Paikka, jossa kuulemma... aviomiehet voivat myydä vaimojaan ja tyttäriään yhdeksi yöksi, tai jossa vaihdetaan pareja, jossa puukkokin on vilahtanut vieraalle siviilipukuiselle poliisille. Izmirin synkät satumaiset ilokadut kalteri-ikkunoineen ja hämärine sivuhuoneineen, mustalaisklarinetisti Kucadasin kapakassa, turistien loputon virta, paljas iho auringon, tuulen ja meriveden hyväiltävänä.

- Äärettömyys muuttuu moniselitteiseksi. Se on kuin symmetrinen pöytäliinakuvio.

Kirjani ko. sivulta (torstai):
"With love to You!" Bodrum 21.8. Bodrum Ayta? & Dominique

 

22.08.82          Odessan yläpuolella (paluumatkalla Suomeen?)

Maininki hivuttautuu Bodrumin rantaan.

Hiekan kohahdus hiljaisessa yössä.

Toukka sirittää

ja kuunsirppi painuu sysimustaan mereen.

Hiljaiset askeleet hiljentyneillä kujilla

ja lopuksi aamunkajon himmeä punerrus

vuoren takaa.

 

Elämä turistikaupungissa sesonkiaikana

on kuin Ümtazin maalaus.

Jossain idässä istuu Mevlana-dervishi noidankehässään.

Jossain siellä joku toinen kutoo mattoa.

Minä katson alas korkeuksista

vuorten lepääviä jumalakasvoja

ja pilvien uinuvia jumalattaria

miettien millaista olisi olla Izmirissä

ja katsella itseään yli taivaankaaren

lipuvan lentokoneen sisällä

maasta käsin.

 

 

TURKIN MUSIIKKI (Kirjastopalvelulle joskus 1984-85?)

Turkkilainen musiikki samastetaan helposti siihen, mitä kutsumme yleisnimikkeellä "itämainen musiikki", Selvimpinä tuntomerkkeinä tulevat tällöin mieleen erikoiset asteikot epävireisiltä kuulostavine mikrointervalleineen sekä runsas korusävelillä liruttelu.

Kuitenkin Turkin musiikki eroaa selvästi arabialaismusiikista ja sitä paitsi jakautuu vielä taidemusiikkiin, uskonnolliseen musiikkiin ja tietenkin kansanmusiikkiin. Turkin musiikkiin on aikojen kuluessa tullut kuitenkin paljon vaikutteita Islamin maailmasta. Toisaalta turkkilaisen vaikutus on puolestaan levinnyt arabikansojen lisäksi mm. Balkanin alueen rytmiikkaan - jopa unkarilaiseen musiikkiin.

Näiden synteesien tuloksena on syntynyt omaperäinen kokoelma musiikillisia ilmiöitä: Anatolian armenialaissukuinen trubaduurilaulu, kurdien laskevat sävelkulut, tanssivien [sufi-]dervishien hartaat
huilu- ja laulusävelmät, moskeijoiden rukoushuudot, Azerbaidzaniin ulottuva klarinettiperinne, janitsaarimusiikki, saz-luutun (baglaman) virtuoosinen soitto, sekä erityisesti mustalaisten suosima napatanssimusiikki, jonka eräs silmiinpistävä piirre on yhdeksänjakoinen (2-2-2-3) aksak-rytmi. Sen hallitsevat mustalaiskylien pikkupojatkin darabuka-rummullaan.

Vaikka länsimainen sähkökulttuuri onkin jo tunkeutunut Turkin musiikkiin, on se tapahtunut kansanmusiikin ehdoilla. Nykypäivän tanssimusiikkia ei vahingossakaan voi sekoittaa yleiseurooppalaiseen diskomusaan.

Oheinen kasettisarja edustaa enimmäkseen nykypäivän puoliksi sähköistettyä muotoa. Mukana ovat turkkilaisen klarinettiperinteen arvostetuin nimi Mustafa Kandirali sekä hänen lisäkseen Deli Selim ja Aydin Canakkaleli. Saz-luutun taitajista mukana ovat Arif Sag ja Sari Zeki. Ali Seven on maineikas zümbüs-virtuoosi, Salih Eken viulu-spesialisti ja Ercüment Batanay fantastinen tanbur-jousisoittimen ujelluttaja. Uzellin kaseteilta 838 ja 380 löytyy mm. Ilpo Saastamoisen Kansat soittavat -kirjassa oleva nuotinnos Misket -sävelmästä. Kasetilta 838 on lisäksi "Dört Beygir". Kirjan "Azize'' -nuotinnosta voi puolestaan verrata Deli Selimin toiseen versioon kasetilla 1693.

Kaiken kaikkiaan nyt tarjolla oleva kasettikokoelma on mitä edustavin otos tällä hetkellä Saksassa saatavissa olevasta turkkilaisesta musiikista.

Ilpo Saastamoinen