1986 FALUN-ESPANJA-PUOLA

1986 FALUN-ESPANJA-PUOLA

FALUN - RUOTSI

Folkmusik från olika kulturer

Kursledare: Ilpo Saastamoinen

Toner från all världens folkmusikkulturer sipprar numera in till oss genom radio-högtalare och skivaffärer. Hos många väcker dessa skärvor av andra folks musik intresse - och ofta mer än så. Man vill helt enkelt veta mer, sjunga och spela själv, pröva nya musikaliska insikter i nya former.

Den här kursen ger en introduktion till några folkmusikkulturer. Den innehåller spelövningar, rytmiska övningar
av olika slag, improvisationsövningar i enlighet med vissa folkmusikstilar. Att spela och skapa arrangemang är en viktig del av kursen, arrangemang för nutida instrument men med kunskap om folkmusik i ursprungliga former. Ett visst mått av teori ingår även.

Kursen vänder sig till både sångare och instrumentalister. Kursinnehållet är användbart för musike , medlemmar i musikgrupper av olika slag, cirkelledare i musik och musiklärare. Men du får förstås också anmäla dig som intresserad i största allmänhet. Ta med det instrument du behärskar. Det är bra om du kommit i kontakt med folkmusik tidigare. Notkunnighet är önskvärd. Likaså kunskaper i engelska, eftersom undervisningen sker på detta språk.

ILPO SAASTAMOINEN är gitarrist, pedagog, kompositör och mycket till. Han är mest känd som medlem i folk- rock-jazz-gruppen Piirpauke, som hade stora framgångar även i Sverige. Numera spelar han bl a i gruppen Pohjantahti. Han har många skivor bakom sig, både med olika grupper och som soloartist. Ilpo Saastamoinen har givit ut flera böcker, på svenska finns hans "Spela gitarr" (Norstedts). Nyligen presenterade han melodisamlingen "Kansat soittavat" (Folk spelar), som kommer att ingå som kursmaterial.

Antal deltagare: 20
Arr: Falun Folk music Festival i samarbete med Vuxenskolan

 

12.7.86         Laivalla Vaasa - Sundsvall.

- Olin viime viikon Lapissa; Rovaniemi 5.7.  - Jaakko Gauriloffin luona yötä. Sodankylän Jutajaiset 6.7., illalla Nellimössä Lovozeron saamelaisten konsertissa, yötä Ivalossa. Maanantaina kyyditsimme Jaakon kanssa Domna Sanilan ja Helena Semenoffin Sevettijärvelle sekä kävimme tervehtimässä Tyyne Fofanoffia sekä Vassi Semenojaa. Domna lauloi leuddia koko matkan, kun tarjosin siemeneksi Itkosta (1913), Launista (1922) sekä Väisästä (1926) - siis vahalieriöäänitteitä heidän kuolleilta sukulaisiltaan ja tuttaviltaan. Mahtava automatka. Inarissa olin kaksi päivää Oula Näkkäläjärven kotona. Hänen vaimonsa Sirpa tulikin kyydissäni Viitasaarelta Sodankylään. Teimme nauhakopioita, kuuntelimme saamelaismusiikkia sekä keskustelimme kahtena yönä puoli neljään saakka. Torstaina ajoin hänen poikansa Mihkun Enontekiön Nunnaseen ja jatkoin sitten Kätkäsuvantoon Juhani Lihtosen kotiin. Olimme heti kuin vanhat tuttavat, koska Oula oli järjestänyt tapaamisemme. Aika loppui täysin kesken. Tuhansittain suunnitelmia Jaakon, Oulan ja Juhanin kanssa. Ennen kaikkea kolttaäänitteiden litterointi, esitelmämatkat Lappiin, pitkän tähtäyksen kansainväliset ohjelmat saamelaismusiikista heidän radiossaan, sukuyhteyksien, poromerkkien ja sukulaisjoikujen (sekä leuddien) yhtäläisyyksien analysointi, TV-filmimusiikin tekoa jne, jne. Teoriassa varmaan vuoden työllisyys, jos kaikki toteutuu. Hyvä jos puolet... Torstaina ajoin suoraan Keiteleelle, jossa mesimarjat olivat jo kypsyneet, Ilona palannut Tanskasta, Elina Manamansalosta... Nyt lauantaina 12.7. olen siis matkalla Falunin Folk Music Festival'eille, sitten Espanjaan ja sitten elokuussa Puolaan. Pohjantahti-LP:tä en vieläkään saanut mukaani. Ilona tuli Vaasaan... ja merellä on myrsky.

- Johdanto kertoo, mistä kirjan sisältö tulee kertomaan! Miten se on musiikissa? Voivatko täällä palautumattomina esiintyvät prosessit olla toisissa maailmoissa palautuvia?

 

12.7.86         Falun

Soittajaksi tulo on asteittaista. Asteittaisuus ilmenee siinä, kuinka hyvin kuulija on omaksunut musiikin informatiivisen rakenteen. Kun kuuntelu ei enää tuota rakenteellisia yllätyksiä, alkaa oma luominen. Kuulijoina pysyvät vain ne, joille informaatiosarjat jäävät mystisiksi!

- Tein viimeisen 1-sävel-leudd-analyysin numeraalisesti. Se ilmaisee täydellisesti musiikissa sen, mistä Prigogine puhuu - entropian järjestystä luovasta voimasta.

- Jos negentropiaa edustaa sarja 1234567890, niin onko entropiaa sitten 1-10-2-8-9-7-6-4-3-5? Jos näin on, on koko asia hahmotuskysymys! Entropia lakkaa, kun se on tullut ymmärretyksi negentropian salattuna muotona!

- MITÄ MINÄ OLEN TEHNYT?!

- Illalla kurssilaisesittelyn jälkeen lauloin joiun ja improvisoin sisäänhengityslaulun Falun Folk Music Festival -tavuista.

- Meidän on unohdettava ajatus, että tutkisimme kansanmusiikkimateriaalia vain saadaksemme "hyötyä" siitä itsellemme. Kansanmusiikki ei ole maaperä, josta me "jalostamme" jotain. Meidän on itse muututtava mullaksi. Vasta sitten me ymmärrämme jotain siitä. Olemme, opimme olemaan yhtä sen kanssa. Jos meistä kasvaa hyvä kasvi, on maaperä tyytyväinen. Se saa varmasti osansa - aikanaan - sitten kun kuolemme pois. Maa elää meitä kauemmin. Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman.

- Mitä Oula tarkoitti sanoessaan joiun olevan sidottu maahan? Hän kyllä mainitsi kesä- ja talvipaikkojen joiut, mutta siinä oli jotain syvempää.

- Jos maa suo, pidän tällä viikolla hyvän kurssin.

17.7.86 Falun (ilmeisesti järven rannoilla iltayössä esitetyn karjankutsukonsertin jälkeen).

Paimentorvi tukehtuu ohittavan henkilöauton hurinaan.

Karjankutsu häipyy puheensorinan alle.

Kaikki on muuttunut.

Ja minulle on kerrottu sitä.

Kaiku vastaa kaikesta*,

kun vanhan naisen ääni kuihtuu pois.

Kaiku vastaa järven selän yli.

[* Ks. erikseen 8.7.1987]

 

Järven selän yli kuuluu heikko ääni

- tuskin kuluvasti -

Ihmiset vaeltavat hämärän keskellä.

Vain muutama mänty ja mieliinpalautuma

jostakin vielä vanhemmasta,

joka muistuttaa leuddia tai jotain muuta,

mitä tapahtui jossain muualla -

silloin kun jossain muualla tapahtui jotain muuta,

aivan erilaista.

 

Erilaisia asioita ovat kokeneet ihmiset siellä,

missä ei ole koettu samaa kuin jossain muualla.

Jossain muualla on tapahtunut jotain muuta.

Ja kestää kauan,

ennen kuin tämä kaikki selviää.

Jonain päivänä saamme tietää

omasta menneisyydestämme sellaista,

joka vielä (nyt) kuuluu tulevaisuuteen.

 

Tulevaisuus on jo tapahtunut.

Mutta se tapahtui eri paikassa.

Siksi emme vielä sitä tiedä.

 

(8.7.1987 - lisäys + Ks. erikseen 8.7.1987:)
Ja koska se tapahtui eri paikassa,

täytyi tuon tapahtuman olla ulkoisesti erilainen,

jotta tapahtuma sisäisesti olisi sama,

kuin se, mikä tulee (tänne, joskus myöhemmin).

 

Ovatko tapahtumat jotain,

joka noudattaa leuddin lakeja?

Vai ovatko leuddin lait heijastusta siitä,

mitä on jo tapahtunut?

Mikä on se peilikuva,

joka seuraa itseään käänteisesti???

(15.6.2011: Falunissa oli siis yökonsertti pikku järven rannalla, jossa 1-2 km:n päässä toisistaan olevat tytöt kimittivät ruotsalaisia karjankutsuja korkealla äänellä yli järven toisilleen. Yleisö käyskenteli järven rannoilla kuuntelemassa. Nauhoitin konsertin, joka oli mahtava elämys.)

 

19.7.86         lauantai-iltana MS Wellamolla.

Matkalla Suomeen - ilman, että ennättää käydä kotona. Falunin festivaali ohi omalta osaltani. Olisi tietenkin ollut mukava jäädä juhlimaan raskaan viikon päättymistä. Mutta olin täsmälleen Tukholmassa perillä tuntia ennen laivan lähtöä. Ilta hämärtyy ja edessä menee Viking Linen alus kilometrin edellä.

Raskas viikko takana, mutta tämän päivän kymmenminuuttinen esiintyminen meni aivan mukavasti. Kurssilaiset olivat vapautuneita ja aplodit käsittääkseni aika hyvät. Nähtävästi shamaaniasuni herätti melkoista ihmetystä. "Oppilaani" heittivät minut ainakin viidesti ilmaan esiintymisemme päätyttyä, joten oletettavasti opetuksestani pidettiin. On filmattu televisioon filmille, tehty radioon tunnin verran ruotsinkielistä haastattelua, valokuvattu vaikka kuinka paljon, pidetty viimeiset harjoitukset keskellä kaupunkia ulkoilmakuppilassa. tiedän nyt voivani tehdä lähes mitä vain missä vain.

Viime yönä oli pitkälle aamuun kestävät yleiset juhlat lukemattomine ulkoilma-soittoineen. Valtava määrä uusia tuttavuuksia ja vihjeitä sekä vinkkejä. Joku kertoi, että minua pidetään Suomessa jonkinlaisena [???] kansanmusiikkiasioissa. Jälkimaailmahan sen aikanaan tietää. Minulle ei siitä kerrota. Ovathan aika monet sitä kyllä sanoneet viime viikkoina; itse vanha Heikki T., Oula, Jaakko, Juhani ja tänään viimeksi Åke, joka oli tullut seuraamaan Falunin tapahtumia.

 

Saaret kääntävät kasvonsa laivan keulaa kohti.

Meri näyttää lähestyvältä taivaalta

katon suuresta peilistä katsottuna.

Seinä on suuri ikkuna,

josta katse pomppaa takaisin.

 

Ei edes musiikki pysty pilaamaan tätä näkymää.

Vai pystyykö?

Kaikki on kuin ikään kuin jonkin suuren kynnyksellä.

Jonkin suuren, joka oli niin suuri,

että tämä yksinolo tuntuu mitättömältä sen rinnalla.

 

Mitähän minä kaipaan?

Keitelettä? Lappia? Vanhoja kolttamummoja?

Onko tämä jokin palkinto menneestä,

että kaikki osuu jotenkin kohdalleen?

Aivan kuin edellä oleva laiva

osuu jotenkin läpi kapeista salmista.

 

Onko se sitä,

että rakastan noita kaikkia ihmisiä?

Voiko hyväksyminen viedä vihalta juuret?

Voiko välinpitäminen kuivattaa kateuden siemenen?

Onko sana mennyt perille?

Kuinka moni on ymmärtänyt,

että vapautuminen olemassaoloon

on mahdollista vasta,

kun on tajuttu asioiden yhteismitattomuus?

Vasta silloinko koti on kaikkialla.

- Ilta pimenee. Eikä se ole sattuma. Minä istun ja kirjoitan tässä kaikkien katseltavana. Kuka tahansa voi huomaamatta lukea olkapääni takaa, mitä olen kirjoittanut. Mutta minua ei mikään häiritse. Ainoa tuttavani tällä aluksella tänä iltana on tarjoilija - ainoa ihminen, jonka kanssa olen vaihtanut pari sanaa viinan laadusta ja hinnasta.

 

Mitä kaikkea olenkaan kuullut näinä päivinä?

Olen saanut aavistuksen ruotsalaisesta kansansielusta

kuunnellessani tyynessä kesäyössä,

hämärän järven rantahietikolla

palautumia menneisyyteen;

huhuiluja - ikään kuin joku olisi poissa -

kutsuja - ikään kuin joku ei olisi paikalla -

houkutteluja tulla kotiin

- ei kellekään -

 

Sillä liian myöhään tapahtuu tämä,

että siitä joku ottaisi vaarin.

Mutta voi olla,

että joku päivä,

joku kerta tapahtuu,

että kutsu osuukin kohdalle.

Ja silloin ei mikään voi estää sitä saapumasta,

joka on osunut kutsun kohdalle.

 

Silloin hämärä kesäyö leiskahtaa liekkiin/tuleen,

kuu räjähtää sirpaleiksi

ja asiat muuttuvat vastakohdikseen,

sillä niiden aika on täysi.

On elonkorjuu.

 

Vanhat nuortuvat

ja nuoret kypsyvät hetkessä täysi-ikäisiksi,

taisteluhuudot vaimenevat kehtolauluiksi,

joita sotilaat hyräilevät toisilleen.

Peikkojen rypyt siliävät.

Metsät vaalenevat

ja keltainen muuttuu vihreään muotoon,

kun suuren puun varjo lyhenee pois.

 

Miltään ei puutu mitään,

kun kaikki antaa kaikkensa,

jotta kaikkeuden laulu soisi

pienimmissäkin maailmoissa -

tunneleissa, portaikoissa

ja porrastetuilla tasoilla (tasanteilla).

 

Ei silloin tarvitse kysyä keltään,

miltä tuntuu.

Sillä se tiedetään katsomalla sisälle

unisen silmän pitkään tunneliin,

sormen viivoihin

ja niiden taakse.

 

Sillä kaiken takana on aina sama.

On vain tuhansia erilaisia verhoja -

sen mukaan, millainen on se,

jonka pitäisi raottaa oma esirippunsa -

se joka on niin erilainen kuin oma itse,

että se tuntuu mahdottomalta avata,

ennen kuin huomataan,

että verho onkin oman minän käänteiskuva!

 

Lukko ja avain - jälleen kerran -

Mutta ensin on opittava rakastamaan kaikkea sitä,

mitä on vihannut

ja kadottamaan rakkautensa asioihin,

joita vain on luullut rakastavansa.

 

Vasta se, joka on läpikäynyt

kaikki säännön suomat mahdollisuudet,

on valmis astumaan

säännön luoman maailman tuolle puolen.

 

Niin se lienee.

Vai onko niin?

 

19.7.86 WILLY CHRISTIANSSON:

Finsk folkmusikforskare: "Religionen är ofta folkmusikens källa"        

Ilpo Saastamoinen är gitarrist [!] i den finska folk- rock-jazzgruppen Piirpauke. Det kanske en del av läsarna känner till redan.

Att han däremot är en av de främsta kännarna av folkmusik från hela världen, är det nog förre som vet.

Ilpo delar under festivaldagarna med sig av sina digra kunskaper till deltagarna i kursen "Folk-musik från olika kulturer".

Ett något överraskande rön som Ilpo gjort under sina många år som folkmusik-forskare, är att rötterna till musiken ofta har sitt ursprung i de religiösa riterna.

- Jag sätter mig alltid först in i den kulturs religion, som jag tänker studera, berättar Ilpo. Det besparar mig mycket arbete!

Vi träffas i den för tillfället mycket decibelfyllda pelarsalen i Folkets hus på onsdagskvällen.

Det står ett band från Uganda framme vid scenen och presenterar den afrikanska populärmusikstilen "Hi-life".

- Hi-life har uppkommit i de afrikanska storstäderna, berättar han när vi väl kommit ut i sommarnatten. Det är en musik som spelas med europeiska instrument och har en s a s europeisk uppläggning med ledtema och komp.

- Men resten är afrikanskt. Rytmerna och improvisationerna samt naturligtvis sången.

Ilpo Saastamoinen har sammanställt en melodisamling som ännu bara finns på finska. Den heter "Kansat Soittavat", vilket betyder Folk spelar. Boken innehåller tidigare outgivet material från bl.a. sovjetiska delstater, eskimå-kulturer och östeuropeisk folkmusik.

- Det finns dock ingen afrikansk folkmusik med. Då skulle jag ha behövt en liten tjock bok för att få med allt, skrattar Ilpo.

Sedan femton år tillbaka har jag mycket goda kontakter med ryska folkmusiker, berättar Ilpo. De förser mig bl.a. med skivor från hela Sovjet, som kan vara mycket svåra att få tag i.

Religiösa källor

Ilpo ger ett ljudprov på hur det kan låta när en och samma person sjunger två stämmor samtidigt (!) Ljudet han frambringar, påminner lite om instrumentet mungiga.

Den här sången kommer från Sovjet, nära gränsen till Mongoliet. Vissa tibetanska munkar klarar ända upp till tre olika stämmor samtidigt!

- Hos naturfolken finns det en slags medicinmän som kallas shamaner. Och det är bland deras sånger som jag har funnit en källa till den folkmusik som sedan utvecklats.

- Möjligen med undantag för den västerländska kulturen, kan man söka folkmusikens källor i religionen. Men vår musik har avlägsnat sig så pass mycket att det inte längre är meningsfullt att försöka spåra den tillbaka dit, avslutar den finske folkmusikforskaren.

WILLY CHRISTIANSSON

 

 

 

ESPANJA:

19.7.86         Helsingin Sanomat: Pohjantahti edustaa Suomea
Ilpo Saastamoisen, Pekka Nylundin ja Tom Nekljudowin [! = Kalle Fält] muodostama Pohjantahti-yhtye edustaa Suomea EBU:n eli Euroopan yleisradioliiton nykykansanmusiikin festivaaleilla. Ne pidetään tänä vuonna Segoviassa Espanjassa.
Pohjantahdin konsertti on 24.7., jonka jälkeen yhtye tekee viikon mittaisen kiertueen Espanjassa. Nykykansanmusiikkijuhlilla on esiintyjiä kaikkiaan 11 maasta.

21.7.86 Oikea mies Espanjaan

EBU:n nykykansanmusiikkifestivaaleilla Espanjassa esiintyvässä Pohjantahti -yhtyeessä soittaa Ilpo Saastamoisen ja Pekka Nylundin lisäksi Kalle Fält, eikä Tom Nekljudow, kuten uutisessamme 19.7. kerrottiin.

22.-26.7.86         Segovia, Espanja - YLE-EBU:n nykykansanmusiikkifestivaalit
         (20.7. klo 17.30 Lento Helsingistä,
         - Pohjantahdin konsertti 24.7. klo 22
         + 27.7. Madrid - kons. Leganes -amfiteatterissa - H. Victoria)
         - Kiertuetta ei tainnut olla? Paluupäivä 4.8.86

 

27.6.86 RADIO SF
MADRID 26-6-86
INTERNATIONAL RELATIONS RADIO
RE:         EBU INTERNATIONAL FOLK FESTIVAL, SEGOVIA

AS REGARDS YOUR TELEX OF TODAY WE CONFIRM THAT YOUR GROUP ''POHJANTAHTI'' HAVE AT LEAST THREE SURE PERFORMANCES FOR THE WEEK FROM THE 27TH TO THE 3RD AUGUST

KIND REGARDS
ALFONSO GALLEGO. DIRECTOR OF COOPERATION - INTERNATIONAL EXCHANGE

Segovia 1986:        La mayor parte de nuestro repertorio es musica de gente de Finlandia, los montes Urales y del rio Volga. No intentamos reproducir exactamente estas fuentes ya que la letra es de Kalle Fält y el arregio inspirado en la musica de las gentes del arctico.

1)         (Esittely: Hyyperö, Huuhkana, Kuihkamo). Son nombres de dioses ancestrales de los Bosques de Finlandia. Combinacion de estilos de cante esquimales y siberianos.

2)         (Poeka poes) "Vuelve hijo vuelve". Es una madre que vuelve del campo de batalla y  le canta a su hijo que es pacifista. Cancion de tribu/gente cerca de Leningrado.

3)         (Emmä tiiä / Who knows) "Quien sabe". Originalmente cancion de boda de la region de los rios Volga y Kama - adaptada para descrubir el viaje iniciatico del echicero.

4)         (Siskolle sulhasia / Suitor for a sister) Cancion popular de la region de los rios Volga y Kama. "Pretendiente para una hermana peleona".

5)         (Haapanan uni / Waterbird) 'Sueño de un pajaro del aqua". Cancion popular de los rios Volga y Kama.

6)         (Itku) 'Lament'

7)         (Kyynel putoaa / Fallin tears/tear-drop) 'Lagrima cae'. Cancion popular de region al norte de Moscu.
            (Komi-syrjäänit).

8)         (Joiku) 'Cancion laponie  (del Laplandia)'

9)         (Tauti kaataa / Sickness strikes) 'La enfermedad abate'

- (Taivas ja maa / Heaven and Earth) 'Cielo y tierra'

24.7.86 - Segovia, Espanja (EBU:n nykykansanmusiikkifestivaaleilla YLE:n edustajana. Mukana Jouko Blomberg kumppaneineen, Kari Hakala miksaajana, kuvanveistäjä Rauni [Liukko?], Pekka ja Kiti, Kalle ja minä)

- En juhlinut synttäreitäni - vihaisena, koska luottokorttini ei meinannut kelvata Madridissa. Tänään edessä konsertti. Eilen katselemassa linnaa, kirkkoa... Kuuma.

 

Ilmoitus (guia del ocio) PROGRAMA FESTIVAL - 24 de julio
22 horas        
         España RNE: Nuevo Mester de Juglaría
         Suiza SSA: La Mea D'Ora
         Finlandia YLE: Pohjantahti

POHJANTAHTI (Finland YLE) (Englanti)

A seminar was held in Finland in 1984 that elected as a theme of study the traditions of the Fenno-Ugric peoples who belonged the same linguistic area. With this idea appeared POHJANTAHTI that collects as much information as possible by approaching most diverse sources: books, records, students, etc.

With this knowledge of the traditions they devote themselves to apply all this material to the present times: most of the instruments are electrical and the arrangements are inspired by the music of the Artic people: in short it is a new music with its own roots.

 

POHJANTAHTI (Finlande YLE) (Ranska)

En 1984 eut lieu en Finlande un séminaire dont le thème d'étude furent les traditions des peuples finno-ougriens, appartenant tous à la même lingüistique. C'est de là que naît POHJANTAHTI qui recueille toutes les données possibles, de sources diverses: livres, disques, spécialistes, etc.

Une fois connues toutes ces traditions ils se consacrent à appliquer ce matériel à l'actualité: les instruments sont principalement électriques, et les arrangements s'inspirent de la musique des peuples de l'Arctique. En définitive c'est une musique tout à fait nouvelle, aux racines propres.

 

POHJANTAHTI (Finlandia YLE) (Spain)

En 1984 tuvo lugar en Finlandia, un seminario que eligió como tema de estudio las tradiciones de los pueblos Ugro-Fineses pertenecientes a la misma área lingüística. Con esta idea surge POHJANTAHTI que recogen cuantos datos pueden, acudiendo a las fuentes más diversas: libros, discos, estudiosos, etc.

Con el conocimiento de estas tradiciones se dedican a aplicar todo este material a la actualidad: los instrumentos son en su mayoría eléctricos, y los arreglos se inspiran en la música de los pueblos del Artico. En definitiva es una música nueva, con raíces propias.

 

25.7.86 (viernes) - El Adelantado de Segovia - Angelica Tanarro:

Festival UER - Pohjantahti, la sorpresa que vino del norte

¿Quién pensó que el Festival de la UER no nos depararía emociones fuertes? El grupo finlandés Pohjantahti lo fue. Nada más salir al escenario sus tres componentes, sabíamos que algo diferente iba a pasar. Los finlandeses cuidan la puesta en escena, salen vestidos como primitivos habitantes de algún pueblo del Artico y sus larguísimas melenas pueden ir perfectamente coronadas por unos cuernos de reno. Pero eso no es nada comparado con los sonidos que enseguida empiezan a emitir rithmicamente, como tarjeta de presentación. Su
aparición en escena estuvo acompañada por una buena colección de exclamaciones de sorpresa que se convirtieron, en unos casos, en risas yen otros en un murmullo de expectación que fue la música de fondo de su actuación. Los graciosos de turno que se resistían a irse a dormir - quizá porque el Nuevo Mester había anunciado que actuaría de nuevo al final - hicieron su agosto. Eso sí, entre chistes y chistes, pudimos disfrutar de Pohjantahti...

... Y aquí vino la revolución. Pohjantahti rompió todos los esquemas de una noche que transcurría por los cauces "normales" de la tradición. Porque la tradición en Pohjantahti es otra cosa, con lo cual se demostró que afortunadamente el ser humano es sumamente igual y sumamente distinto. Ahora bien si todo se prejuzga a la luz de un mismo candil si todo se intenta meter en los mismos moldes aunque sea con calzador el resultado puede ser grotesco y así le debía parecer a una parte del público -escasa- que se apresuró a salir...

¿Qué se puede decir de este grupo finlandés? En primer lugar que es bueno. Que su parafemalia no es tal, sino un estudiado acompañamiento teatral en el mejor sentido de la palabra. Que sus interpretaciones resultan creíbles aunque no se entiendan, aunque se alejen por momentos del folklore aunque, incluso, se acerquen al rock. Pohjantahti conserva una vieja letra, una raíz profunda y realiza variaciones sobre el mismo tema. Sus miembros saltan, gritan e incluso "mueren" en escena. Llaman a los dioses de los bosques, evocan animales que nos parecen míticos y nos dejan unas ganas tremendas de conocerles mejor.

 

25.7.86         Maakunnassa, ravintolan ruokapöydässä.

- Epäjärjestys kuvaamassa improvisointia, reagointia kuhunkin tilanteeseen. Vastakohtana "järjestys". Improvisaation ja sävelletyn teoksen rakenteet kuvaavat saman asian eri puolia. Sävellys sosiaalisen identiteetin lisääjänä, improvisaatio persoonallisen identiteetin vahvistajana.

AUDITORIUM - Pinar del Rey
Domingo 27 Julio - 20'30 Horas
Actuación: TRIO POHJANTAHTI (FINLANDIA)

 

27.7.86         POHJANTAHTI. Grupo finlandés que viene de participar en el festival de la UER, en Segovia.
Domingo 27. [Julio] en el auditorio Pinar del Rey, calle López de Hoyos, esquina a Canillas (Hortaleza).
20.30 horas. Gratis.

Kalle Fält, voz, tamboril shaman, percusión.
Ilpo Saastamoinen, voz, bajo.
Pekka Nylund, voz, guitarra eléctrica.

El Trio recoge principalmente la música de los pueblos del Artico (Mordvianos, Cheremis, los del area del Volga Finesa de la región central de la parte europea de la Unión Soviética, los Zyrios y Votyakos que forman el
grupo étnico Permiano, los Vepsioanos que son del Báltico-Fines y los Lapones), este mundo desconocido completamente para nosotros y lleno de encanto. El Trio POHJANTAHTI une a la música autóctona las influencias actuales, conservando más bien la estructura fonética del original que a su contenido.

 

28.7.86 - Madrid, Plaza de la Lealtad (?)
- Maanantai-iltapäivän colalla istumassa. Konserttimme Segoviassa oli menestys. Keikka tulee poikimaan aivan varmasti. Madridissa eilen illalla ei ehkä yhtä hyvä, sillä kaikki olivat aivan rutussa valvomisesta ja henkisestä väsymyksestä. Olen itsekin melko tattis. Mikähän merkitys tällä reissulla on tulevaisuudelle? Olimme käsittääkseni jotain täysin muuta kuin yksikään muu yhtye festivaaleilla. Pitkä työ on tuottanut tulosta. Vielä kun jaksaisi tämän viikon ja sitten vielä viikon Puolassa. Tapahtuuko sitten jokin muutos? Muutos mihin?

[10.4.2012: Segoviassa olivat mm. tulevan Hedningarna-yhtyeen pari soittajaa (Ole Mattson jne.) He olivat haltioituneita esityksestämme. Madridissa Blombergin vaimon käsilaukku varastettiin erään ulkoilmaravintolan esityksessä tapahtuneen trumpetintörähdyksen herättämän huomion aikana.]

 

Vielä en ole valmis kirjoittamaan sitä runoa,

jonka tulisi syntyä tällä matkalla.

Aurinko paahtaa liian kuumasti,

yöt eivät riitä nukkumiseen,

kieli on liian vaikeaa

ja jokapäiväiset toimet pankissa käynteineen

vievät liian paljon energiaa.

 

Huolet ja koti-ikävät painavat päälle

sekoittaen ajatuksen keskittymisen.

Pekka on aivan puissa.

Oli lähdössä tänä aamuna takaisin Suomeen.

Ei lähtenyt.

Sen sijaan Kiti jäi tänne.

Ja nyt etsitään rahoja lentolippuun.

 

Kuninkaat marssivat ohi

armeijoiden väijyessä

varjoisilla sivukujilla konepistooleineen

ja rynnäkkökivääreineen.

Helikopterit kiertävät kehää.

 

Ei liiku liekaan sidottu ajatus.

Ei kasva mielen kivikkoinen vuoristo.

Vain esteitä, rotkoja kaikkialla.

 

Ei - ei näitä ajatuksia luoda siestan kuumuudessa,

kaduilla eikä puistoissa.

Vain yön tai luostarin viileydessä

voisi olla joitakin mahdollisuuksia.

Mutta yöt ovat liian täynnä

pinnallisia keskusteluja tai työasioita.

Olisiko vaihdettava paikkaa

...tai miestä???

8.8.86        Eilen illalla Viitasaarella nykymusiikin päivillä - Xenakiksen luentoa kuuntelemassa, kahdessa konsertissa sekä Pihkurin jameissa.

- Nyt matkalla Joensuuhun neuvottelemaan Vapaan Sivistystoiminnan Liiton ensi kesän ugrilaisjuhlien musiikista. [> Ks. "Kaikukeihäs"1987]

- Espanjan reissun väsymys alkaa häipyä ja odottelemme Puolaan lähtöä ensi keskiviikkona. Espanjan matka taisi olla ensimmäinen, josta ei syntynyt matkapäiväkirjaa. Kaikki tarmo meni PR:n hoitamiseen.

 

28.8.86 to Ilta-Sanomat (Vapaalla) - Eeva-Kaarina Holopainen:
Pohjantahdin nykykansanmusiikki sai kiitosta Espanjassa

(Kuvateksti: "He kutsuvat metsien jumalia, kutsuvat eläimiä, jotka eivät vaikuta myyttisiltä ja jättävät meihin halun oppia tuntemaan heitä paremmin...", kirjoitettiin Kalle Fältin, vas., Pekka Nylundin ja Ilpo Saastamoisen esiintymisestä.)

Suomalaiset shamaanit, suomalais-ugrilaista kansanmusiikkia modernein välinein soittava yhtye Pohjantahti sai hyvän vastaanoton edustaessaan maatamme EBU:n nykykansanmusiikki-festivaaleilla Segoviassa, Espanjassa.

Kun Yleisradiolle kävi kutsu osallistua heinäkuun lopulla festivaaleille, oli Pohjan-tahti mitä sopivin lähtemään Espanjaan. Viime vuoden keväällä sai nimittäin alkunsa kolmen miehen, Kalle Fältin, Pekka Nylundin ja Ilpo Saastamoisen ideasta yhtye Pohjantahti. Se perustaa esityksensä suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkiin.

- Mutta meillä on uudet sovitukset ja käytämme aika paljonsähköisiä instrumentteja, kertoo kitara- ja koskentinsoitin-osuuksista vastaava Pekka Nylund. Kalle Fält hoitaa paitsi laulusolistin työt, myös puhaltimet ja shamaanirummun. Ilpo Saastamoinen laulaa myös ja soittaa bassoa.

- Eriydyimme festivaaleilla muista osanottajista, koska he pitäytyivät traditionaalisiin instrumentteihin. Meidän musiikkimme oli erilaista. Kysehän on nimenomaan nykykansanmusiikin festivaaleista, joilla oli tarkoitus katsoa mitä nykyään halutaan tehdä, mihin suuntaan ollaan menossa.

Festivaaleilla oli edustettuina 11 maata sekä Italiasta myös Sardinia. Muut maat olivat Belgia, Englanti, Espanja, Länsi-Saksa, Norja, Ruotsi, Sveitsi, Tanska ja Turkki. Festivaaliesitykset nauhoitettiin ja radioidaan myöhemmin eri maiden ohjelmistoissa.

- Tunnelmat olivat hyvät, kuulimme hienoja esityksiä ja meidät otettiin todella hyvin vastaan. Yleensäkin esiintymisemme on raju kokemus. Kuulijat, jotka kestävät pari-kolme ensimmäistä biisiämme, pysyvät konsertissa loppuun saakka ja todella mukana.

Espanjalainen lehti El Adelantado de Segovia kiitteli Pohjantahtia sekä sen esiintymisasuja. Artikkelissa "Pohjantahti, pohjoisesta saapunut yllätys" kirjoitettiin muun muassa:

"Suomalaiset hallitsevat näyttämöllisen sovituksen, sillä he tulivat esiintymään alkuasukkaiksi pukeutuneina, jonkun arktisen heimon edustajina, pitkien hiustensa kruununa poron sarvet."
- Esiintymisasumme on ostjakkishamaanin asuun sovellettu, kertoo Nylund.
- Olemme tutkineet niitä kuvista ja Kalle Fältin puvustaja-vaimo on tehnyt ne.

Mallit perustuvat todella traditionaalisiin asuihin. Niissä on eläinten luita, kalojen nahkoja, lintujen siipiä. Shamaanillahan on aina jokin eläinjumala. Meillä Kallen kanssa ne ovat kaloja ja lintuja, Iljalla poro. Sen vuoksi hän hankki sarvet päähänsä. Me Kallen kanssa saimme tarvitsemamme, kun hän pani johonkin pohjoisen lehteen ilmoituksen. Tarvikkeita tuli muovipussillinen.

Aidot materiaalit oli huomattu myös festivaaleilla, jossa suomalaisilla oli yllään "harkittu teatraalinen säestysmuoto parhaassa merkityksessä" eikä siis mitään krääsää.

Itse esityksistä espanjalaislehti kirjoitti: "Tulkinnat saavuttavat uskottavuuden, vaikkei niitä ymmärräkään, vaikka ne etääntyvätkin toisinaan kansanmusiikista ja kuitenkin lähentyvät samalla myös rockia.
Pohjantahti on säilyttänyt vanhan tekstin, syvät juurensa ja toteuttanut muunnelmia samasta teemasta."

Täällä kotimaassa Pohjantahti on tehnyt kansanmusiikkiaan tunnetuksi keikkailemalla ahkerasti. Viime vuonna oli yli 70 esiintymistä ja radionauhoitus, kuukausi sitten ilmestyi älppäri. Espanjan jälkeen oli vuorossa Puola, jossa Pohjantahti esiintyi Maaseututeatterin kutsumana viisi kertaa.

EEVA-KAARINA HOLOPAINEN

 

2.9.86 Turun Sanomat: Pohjantahti sytytti espanjalaiset

Suomalaisyhtye Pohjantahti sai kiitosta osakseen ja herätti kiinnostusta EBU:n nykykansanmusiikkifestivaaleilla Espanjassa. Espanjalainen lehti El Adelantado de Segovia otsikoi ylistystä suitsuttavan artikkelinsa "Pohjantahti, pohjoisesta saapunut yllätys".

"Kukapa olisi ajatellut, että EBU-festivaali voisi nostattaa meissä voimakkaita tunteita? Suomalaisryhmä Pohjantahti kuitenkin teki niin. Heti kun sen kolme osatekijää ilmestyi näyttämölle, tiesimme, että jotain erikoista oli tulossa. Suomalaiset hallitsevat näyttämöllisen sovituksen, sillä he tulivat esiintymään alku-asukkaiksi pukeutuneina, jonkun arktisen heimon edustajina, pitkien hiustensa kruununa poron sarvet. Tämä ikuitenkaan ole vielä mitään verrattuna heidän päästelemiinsä rytmikkäisiin ääniin. Ne toimivat ryhmän käyntikortteina", näin lehti arvioi esitystä.

Arvostelussa kiinnitettiin huomiota yhtyeen ulkoasuun: "Varusteet eivät ole krääsää, vaan harkittu teatraalinen säestysmuoto sanan parhaassa merkityksessä. Tulkinnat saavuttavat uskottavuuden, vaikkei niitä ymmärräkään, vaikka ne etääntyvätkin toisinaan kansanmusiikkista ja kuitenkin myös lähentyvät samalla rockia. Pohjantahti on säilyttänyt vanhan tekstin, syvät juurensa ja toteuttaa muunnelmia samasta teemasta. Sen jäsenet hyppivät, huutavat ja myös 'kuolevat' näyttämöllä. He kutsuvat metsien jumalia, kutsuvat eläimiä, jotka eivät vaikuta myyttisiltä ja jättävät meihin valtavan halun oppia tuntemaan heitä paremmin..."

Suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkia lähtökohtanaan käyttävään Pohjantahti-yhtyeeseen kuuluvat Kalle
Fält, Pekka Nylund ja Ilpo Saastamoinen. Yhtye on perustettu vuonna 1985.

 

12.8.86 - Missä kulttuurissa on epäsymmetrisyys hallinnut taidetta ja tiedettä??? Sietäisi tutkia Saarenmaan pirtanauhat... (Keitele?)

[Ks. Pohjantahti-posterit]

March 1987 Folk Roots - Maggie Holland:
POHJANTAHTI: Pohjantahti Polydor 829 497-1

Pohjantahti are three Finns. The main part of their repertoire, it says here, consists of music of the Cheremissians from the Volga-Finnic group, Zyrians/ Komi and Votyaks/Udmurts who are from the
Permian group and Vespians who belong to the Baltic-Finnic group. Yes. The LP strikes me as a very accurate record of their live performance, which gobsmacked me in Segovia last July, even though I wouldn't know a Zyrian from a Votyak.

The record starts with a couple of minutes of the most startling and fearsome rhythmic grunting and panting the name of the gods, according to the insert. Sounds like something very unsettling in the pine forest. Imagine then, if you will, the effect this had live. On a warm summer night in central Spain where several hundred of the good citizens of Segovia have just enjoyed an hour or two of well-disinfected Eurofolk. Finnish Broadcasting's contribution to the festival is announced. Three figures in long shaggy robes, two of them
wearing antlers, shamble up to the mikes. The superb PA makes it sound as if they are grunting right in your earhole. Some people shift uneasily, some giggle nervously. The Beeb's contribution are deeply impressed.

Pohjantahti also play instruments; shaman's drum, electric bass, guitar and keyboards in the main. Instrumentally, I like them best on the slower spookier things; the last track Poeka Poes is
real spine-chilling stuff. Occasionally the music seems to lose its sense of direction, straying from modern jazz to Jethro Tull at odd moments, but the singing (lead vocals from the remarkable Kalle Fält) is utterly unique throughout. The voices are used in a highly skilful way to give a primitive effect that many listeners find disturbing. It was maybe more noticeable in Spain than on the record, but this feels like a music that couldn't
have been produced by anyone from a warm country; it's the stuff of long dark winter nights and wolves at the door. In Spain it was hard to believe they emanated from the same planet, let alone the same continent; to their credit, Mr. and Mrs. Segovia not only stayed but enjoyed.

The album is very well recorded with the close-miked breathy voices sounding right in the ear as they should. It's fascinating stuff; maybe after African music, it'll be the great pan-Arctic craze. A great antidote to any thoughts you had about Lapland being something to do with Father Christmas - the genuine old shaman on the cover picture (photographed in 1909) looks like someone that most well brought up little boys and girls
would give a very wide berth to indeed.

Contact Finnlevy/Jaakko Salo,  Helsinki, Finland
[Ks. Pohjantahti-posterit] 

 

PUOLA:

K: 14.8.86         Puola - kiertue Jorgi-kvartetin kanssa - Pohjantahti
         KWARTET JORGI - ul. Polna 31 m. 5, POZNAN Poland

         13.8.86 Lähtö Hesasta

         15.8. Zakopane (Występowali),

         16.8. Konsertti Tatran liepeillä (Czarnym Dunajcu),

         17.8. Szydowiech,

         18.8. Varsova.

         19 bm. w Łazienkach w Teatrze na Wyspie.

         Zaprosił ich Teatr Wsi Polskiej Związku Młodzieźy. Wiejskiej.

         20.8. Paluu Suomeen, 21.8.86 Keiteleelle

 

TEATR WSI POLSKIEJ
00- 920 Warszawa 

WARSZAWA dnia18th July 1986
TRIO POHJANTAHTI FINLAND

The Rural Youth Union National Board with great pleasure invites        

- Kalle Fält
- Pekka Nylund
- Ilpo Saastamoinen

to visit Poland from 14th to 21st August inclusive. We will provide full bord and accomodation, pocket money and medical cover. You will be welcome to give some concert in Warszawa, Kraków and Zakopane.

Marek Luszczy´nski
Director of the Polish Country Theatre

 

> 19.8.86 Zycie Warszawy: Warszawski dzie´n
         19 brn. w Lazienkach. w Teatrze "Na Wyspie" o godz. 18 wystapi zespol "Pohjantahti" (Gwiazda Pólnocy) z Finlandii, który zaprezentuje dawna muzyke krajów nadbaltyckich we współczesnych opracowanlach. Wraz z nim wystpi tez "Kwartet Jorgi".
Fi´nscy go´scie przebywaja w Polsce na zaproszenie Teatru Wsi Polskiej.

 

> 19.8.86 Trybuna Ludu: Zespól z Finlandii w Łazienkach

Na zaproszenie Teatru Wsi Polskiej ZMW przebywa w naszym kraju zespól "Pohjantahti" (..Gwiazda Północy") z Finlandil. Grupa istnieje od 1985 roku, a jej program opiera sie glównie na muzyce ludów ugyjskich. Zespół tworza trzej muzycy: Ilpo Saastamoinen - kierownik grupy, Kalle Fält - ´spiew i Pekka Nylund - saksofon [!].

Trio wystepowało ju´z w Zakopanern, Czarnym Dunajcu i Szydłowcu, natomiast dzisiaj, 19 bm., o godz. 18.00 zaprezentuje sie warszawskiej publiez-no´sci w Teatrze "Na Wyspie" w Łazienkach.

Wspólnie z go´s´cmi z Finlandil wystapi równie´z zespół "Kwartet Jorgi", składajacy sie z czterech muzyków kameralistów, którego muzyka opiera sie na dawnej muzyce ludowej róznych narodów. (l)

 

> 21.8.86 Czwartek
Kantela i syntetyzàtôry

Fiński zespół "Pohjantahti" (co znaczy "Gwiazda Północy") cieszy się popularnocią. Myśl o jego powstaniu narodziła się w 1984 r. podczas krajowego seminarium pt. "Zapomniane kultury muzyczne". Rok później już występowal, zaznajamiając publiczność glównie z muzyką ludów ugryjskich.

Pradawne melodie i pieśni opracowywane są na współczesne instrumenty - np. na gitarę elektryczną. Wykorzystywane są także syntetyzatory. Ale artyści grają również na łudowych instrumentach, chociażby na kanteli - odpowiedniku strogreckiej kitary.

Artyści nie ograniczają się do wykonywania muzyki. W ich występach ważną funkcję pełni gest i ruch, a i poprzebierani są w pradawne ludowe stroje.

Szef zespolu Ilpo Saastamoinen zajmuje się muzyką ludów ugrofińskich. Wyjeżdża nawet w okolice górnej Wołgi i Oki skąd wywodzą się ludy ugryjskie.

Dzialalność grupy nie sprowadza się do występów. Jej czlonkowie: wspomniany leader Ilpo
Saastamoinen oraz Kalle Fält i Pekka Nylund wydają podręczniki do gry na pradawnych
instrumentach oraz, publikują artykuly w prasie fachowej.

Swoją wiedzę poglębiali w ZSRR, NRD, Szwecji i Austrii, Luksemburgu, Holandii, Turcji, Indiach, Danii, na Kubie i w Hiszpanii. Z Hiszpanii muzycy przylecieli do Polski. Występowali w Zakopanem, Czarnym Dunajcu w Szydłowcu oraz w Warszawie - 19 bm. w Łazienkach w Teatrze na Wyspie. Zaprosił ich Teatr Wsi Polskiej
Związku Młodzieży. Wiejskiej.

Wspólnie z gośćmi z Finlandił w Łazienkach wystąpił także zespól "Kwartet Jorgi" z Poznania, którego muzyka opiera się na dawnej muzyce ludowej różnych narodów.

(Sza)

 

> Propoycj. nu dzi (Warszawa)
Teeta Wet Polsklej ZMW zapra. ne koncert iz'iskiego trio' ,Pohjantahti" Gwiazda PölnOcy) oraz to-, daimego zespolu Kwartet Jorgi" do Teatra ,,Na Wy-epic5 w Lszlenkscla, gods. 18.00. (lwa)

 

15.8.86 - Puola. Lähellä Krakowaa bussissa.

Miten aloittaisin?

Tasanko on muuttunut mäeksi.

Yhtä loputonta mäkeä,

joka jakautuu ylösnousuiksi ja alaslaskuiksi.

Illalla olisi konsertti Zakopanessa.

Aurinko paahtaa -

ei niin kovin (kuin)

kotona Espanjassa.

Tämä bussi keikkuu.

16.8.86         - Täällä jossain Tatran liepeillä, eteisen portailla istumassa konserttivuoroa odotellessa. Kävimme tutustumassa vuoristoon.

18.8.86         Szydowiech. - Eilen illalla konsertti täällä - linnan sisäpihalla. Nyt lähdemme Varsovaan. Odottelua, puhumista, unohtamisia (levyt lentokoneessa, housut edelliseen konserttipaikkaan - eivät löytyneet koskaan.)

19.8.86         - Varsova. Eilen illalla konsertti ylioppilaskylässä. Oli ehkä paras tähänastisista. Illalla 16.8.  läksimme isolla porukalla metsään. Siellä pantiin nuotio pystyyn, paistettiin makkaraa, juotiin vodkaa ja laulettiin. Jorgi-kvartetti soitteli sinä illan iloksi. Yöllä yllätti sitten sade ja kompuroimme märkinä hotelliin. Pekka ja minä painuimme pehkuihin, mutta suurin osa muista valvoi aamuun saakka. Voi arvata, millainen heillä oli seuraava päivä. Minun oli herätettävä Mariola, että pääsisimme yleensä lähtemään.

- Tatralla käynti oli sinänsä kokemus. Kävelimme lähes viisi kilometriä ylös vuoristoon, jossa oli majatalo. Vuoripuroista ja -virroista tuli ikävä Kainuuseen kalalle. Oli mahtavat maisemat. Jalat kipeinä seuraavana päivänä. Nyt istun ravintolapöydässä ja odottelen turhaan aamiaista.

Levyjä ei vieläkään ole löytynyt. Eikä taida löytyäkään. Ei tämä nyt niitä ihan parhaita reissuja ole ollut, mutta olemmehan saaneet kutsun ensi heinäkuussa Krakowaan festivaaleille. Suomeen ei ole ollut mahdollisuutta soittaa ja Pekka käy jo kuumana. Oikea silmäni on edelleen huonossa kunnossa. Linssi on vääristynyt, näen kaiken kahtena ja pimeässä ei oikealla silmällä näy mitään. Kuin olisi pieni tumma suurennuslasi keskellä tarkistuspistettä.

- Jorgi-kvartetin pojat käyvät kuumina Kansat soittavat -kirjan johdannosta. Selostin sitä bussissa jonkin verran. Nyt alkaa porukka saapua aamiaiselle.

 

21.8.86 - Matkalla takaisin.

Jossain Itämeren yllä

ja kaukana sieltä,

mistä olemme lähteneet hetki sitten

tai kauan sitten - sen jälkeen

kun vielä aikaisemmin kuljimme

tämän saman matkan toiseen suuntaan,

jolloin tämä lähteminen oli vielä edessäpäin

ja tämä paluu

vielä kauempana tulevaisuudessa.

 

Ehkä onkin niin,

ettei menneisyydellä ja tulevaisuudella

ole suurtakaan merkitystä

verrattuna suuntiin:

mistä mihin ja mistä minne

ja sieltä tänne

ja sen jälkeen takaisin täältä sinne

tai jotakin sinnepäin,

jotenkin siihen suuntaan.

 

"Käy minne tiesi..."

ja niin edelleen jatkuu matka

koneen kallistuessa pohjoista kohti

ja päivän laskeutuessa länteen

samalla kun jossain muualla

nousee idästä aamun kajo.

 

Näin on tämäkin matka tullut elettyä,

opittua ja oltua oppimatta.

"Ei olutta - vain pelkkää jatkuvaa tihkusadetta..."

[Originaalisti pitäisi lausua puolaksi.]

Sataa tihuuttaa siellä jossain,

joskaan ei enää täällä,

täällä kirkkaan kuulauden keskellä.

 

Eivät ole matkat enää niin kuin ennen,

jolloin ei vielä ollut latistunutta katsetta

ympärilleen tuijottamassa.

Ei enää niin voimakkaita elämyksiä

niin kuin ennen.

Ei enää yhtä tarkkaa katsetta,

joka kohdistui johonkin yksiselitteisesti

ja pysyi siinä kynsillään

täsmälleen niin kauan

kunnes siirtyi muualle, toiseen paikkaan

herkeämättä tuijottaen -

herpaantumatta.

 

Näin on tämäkin matka

lähellä päätepistettään.

Vaikea sanoa, muuttuuko maisema vai vaihtuuko [se].

Muutunko minä

kun jokin muu pysyy samana, ennallaan

kuin ennalta määrättynä

tai etukäteen tietämättä.

 

On tavattu ihmisiä,

joiden(ka) kaltaisia on tavattu ennenkin

jossain muualla,

toisissa ennalta-arvaamattomissa olosuhteissa,

jotka jälkikäteen ovat selvästi muistettavissa,

selvästi määriteltävissä,

virheittä lokeroitavissa.

 

On ehkä sittenkin opittu jotain;

on opittu laskemaan,

montako heilahdusta tarvitaan,

jotta tuulilasinpyyhkijät

löytävät yhteisen symmetrisen liikehetken.

Hetken ne kulkevat

kuin yhtä matkaa, samaan suuntaan.

Ja sitten tiet erkanevat

päätyäkseen vastakkaisliikkeeseen,

johon pysähtyvät hetkeksi.

Ja sitten taas alkaa erkaneminen,

joka jatkuu jonkin aikaa,

kunnes alkavat jälleen tavoittaa toisiaan.

Ja niin edelleen jatkuu

tämä parinkymmenen liikkeen kierre.

 

Montako kokemusta tarvitaan,

jotta synkronoidumme johonkin toistuvaan asiaan,

jotta alamme ymmärtää sitä,

pysymään sopusoinnussa sen kanssa.

Ja kuinka kauan sitä kestää,

ennen kuin kyllästymme siihen

ja haluamme muutosta,

haluamme ryhmittyä

jonkin muun asian kanssa?

 

No niin.

Äsken saavutimme Suomen rannikon

ja kymmenen minuutin kuluttua laskeudumme.

Ja taas jää jotain elävää mieleen,

joka kerää ja taltioi ja muokkaa

ja syntyy loputtomasti uudestaan

nukahtaakseen sitten välillä

unen suloiseen helmaan.

_____