1989 KUUBA II

         7.1. – 4.2.1989 Työväenmusiikki-instituutin Kuuban kiertue

1988 (Päiväämätön Lehtiartikkeli?)

Työväenmusiikki-instituutti lähdössä kehitysmaihin

...Vuoden lopulla, tarkkaan sanoen Uuden vuoden [1989] aattona lähtee Kuubaan Työväenmusiikki-instituutin
noin 10-henkinen delegaatio, jonka tarkoituksena on tehdä kuukauden ajan kenttätyötä Pinar del Rion maakunnassa Kuuban länsikärjessä.

Tutkijoiden lisäksi ryhmään kuuluu muusikoita Sibelius-Akatemiasta, Kaustiselta ja Keiteleeltä, ja esiintymisiä on ainakin Havannan yliopistossa ja muissa fakki-ihmisten mestoissa.

Instituutti on talven mittaan rakentanut kuljetettavissa olevan äänistudion, jonka palkattomana päällikkönä toimii Kari Hakala Yleisradiosta. Studio aiotaan kuljettaa mukana kenttämatkoilla. Paitsi että 8-raitatekniikalla saadaan aikaan muutenkin parempia äänityksiä, orkesterin eri soitinten transkriptiot helpottuvat kun esimerkiksi eri rummut saadaan omille raidoilleen.

Matkojen tulokset julkaistaan aikoinaan Musiikin Suunnassa ja mahdollisina kasetteina tai äänilevyinä...

 

29.12.88         Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen: (> Ks. Karhunpeijaiset-infomappi)
"Saastamoinen hakee lauluja Kuubasta"

(Kuvateksti I: Keiteleläisellä musiikintutkijalla IS:lla on laaja tuntemus kansanmusiikin ilmentymiin maailmassa. Näkemys laajenee nyt tehtävällä Kuuban-matkalla.
II: Karhunpeijaiset-kuorosinfonia on löytämässä kansainvälistä kiinnostusta. Pielaveden ja Keiteleen musiikkiväen mittava toteutus Saastamoisen sävellyksestä on nyt myös kasettina kuultavissa.)

"Tiesin, että lopulta lähtisin tälle matkalle, mutta eilen en tiennyt että lähtisin tänään", kertoo keiteleläinen säveltäjä, vanhojen vähemmistökulttuurien musiikintutkija, opettaja ja muusikko Ilpo Saastamoinen, kirjassaan "Kansat soittavat" sananpartena Kaukoidästä. Saastamoinen matkaa tammikuun alussa Kuubaan tutustumaan sikäläiseen musiikkiperinteeseen. Kyseessä on matka moni-ilmeisen musiikin maailmaan. Matka kestää kuukauden.

Ilpo Saastamoinen on opettanut ja luennoinut useilla kansainvälisillä musiikki-tapahtumilla sekä useassa maamme yliopistossa ja musiikkioppilaitoksessa kansanmusiikin luonteesta suomalaisessa sekä monien vieraiden kulttuurien piirissä. Aineistoa hän on koonnut useilla kansanmusiikin keräysmatkoillaan. Kuuban-matka on myös tällainen opintomatka.

 

1989 MUSICA FOLKLORICA FINLANDESA presentada por PRIMO (Orquesta de Música Primitiva)

En la música folklórica finlandesa pueden distinguirse dos estamentos históricos más importantes, netamente diferenciados en cuanto a sus tradiciones, estilos e instrumentos. El primero suele llamarse música antigua finlandesa o música de la epopeya del Kalevala... (la obra apareció, por primera vez, en 1835). En lo que respecta a la música instrumental, la tradición folklórica más reciente recibe el nombre de música de "pelimanni". La transición de la música antigua hacia las nuevas modalidades empieza en el siglo XVII para alcanzar su pleno esplendor en el siglo XIX.

El instrumento principal de la música antigua finlandesa fue el "kantele", considerado el instrumento nacional de Finlandia, aparte del cual se usaba el "jouhikko", un instrumento de 2 a 4 cuerdas que se tocaba con arco, junto con diversos instrumentos de viento de estirpe popular. La música del Kalevala se basaba en melodías de ámbito modesto, sin sobrepasar practicamente los límites de una quinta, compuestas a partir de motivos menores, con infinitas variaciones, teniendo la música un carácter eminentemente improvisativo. Los cantos del Kalevala eran poemas líricos, destacándose entre los recursos estílisticos la aliteración y el singular metro del Kalevala constituido de un troqueo de cuatro pies. Los poemas del Kalevala se presentaban siempre por medio del canto.

PRIMO fue e1primer conjunto que empezó a dedicarse,hace unos diez años, a presentar y propagar exclusivamente la música antigua finlandesa, usando instrumentos auténticos y aspirando a ejecutar la mayor parte de su repertorio conforme con la práctica original: tomando la estructura esencial de las melodías halladas en manuscritos antiguos, el grupo utiliza los recursos de la variación o recurre a la improvisación.

En los conciertos a ofrecerse en Cuba, PRIMO presentara también música folkiórica más reciente y, especialmente, música instrumental del siglo XIX y XX, de origen campesino usando entonces instrumentos como el "kantele" mayor de 26 ó 36 cuerdas y ei violín. Entre los ritmos musicales interpretados por el grupo se encuentran marchas, valses, polkas y chotises.

Los integrantes de PRIMO son todos profesionales especializados en música folklórica: Heikki Laitinen (canto y "kantele" de 5 cuerdas, entre otros) es lector de música folklórica en la Academia Sibelius, que es el único instituto superior de música en Finlandia, Hannu Saha ("kantele" de 5, 10 y 36 cuerdas, entre otros) es director del Instituto de Música Folklórica y Arto Järvelä ("jouhikko" y violín, entres otros) es miembro del primer conjunto profesional de música folkiórica en Finlandia, "Tallari", aparte de los cuales participará en los conciertos organizados en Cuba Ilpo Saastamoinen, conocido músico, compositor y pedagogo - especializado en música etnica.

 

04.01.1989       Ja nyt olen junassa - melkein Helsingissä - matkalla Kuubaan! Tupakkalakkoa on suurin piirtein ollut jo kuukausi. Tullut kirjoitettua vähän. Olen ylipainoinen, mutta muuten hyvässä kunnossa. Tulisiko tällä matkalla tehtyä, kirjoitettua jotain?

[18.8.2011: Työväen musiikki-instituutti järjesti kuukauden mittaisen ekskursion Kuubaan, jossa tutustuimme Piñar del Rion maakunnan musiikkiin ja kartoitimme sen äänittein, filmein, valokuvin yms. Ilpo Saunio ei sairastumisensa takia päässyt mukaan matkan todellisena järjestäjänä, joten matkanjohtajana toimi Philip Donner (Matti Lahtinen varalla). Mukana mm. Heikki Laitinen, Hannu Saha, Arto Järvelä, Kari Hakala (äänitys), Vesa Kurkela (filmaus) ja Hannu Tolvanen sekä Sanna ja Ripa (?) - tanssiekspertit. Paikallisia avustajia olivat mm. Doris - yukamusiikin ekspertti ja Thomas Jimeno, lyömäsoittaja. Minä olin yukamusiikkitutkimuksen lisäksi mm. avustajana Primo-yhtyeen konserteissa. Ks. mm. artikkelini: Tupakkapeltojen kuumat rummut, Musiikin suunta 2/90. Juttelin matkan aikana erityisesti Matti Lahtisen kanssa. Hänen ja Kari Hakalan kanssa istuimme MMK:n hallituksessa siitä lähtien aina tähän päivään saakka, jolloin olen ollut vasta vuoden pois puheenjohtajan tehtävistä. Muistiinpanot ovat täynnä musiikkiaiheisia kommentteja.]

6.1.89                  Lähtöpäivä Kuubaan Hgin lentoasemalta klo 13.25

7.1.         - Suomessa Loppiainen. Täällä Schönefeldtissä (Berliini) niin kaunis lumipyry. Ja päätä pakottaa... Loppu. - Klo 19-20 Saapuminen Havanaan

8.1.1989         - Habana, Cuba, klo 08.25 paikallista aikaa. - Vapaapäivä

- Suomessa jo itapäivä. Nän se matka meni. Tupakkalakko romuttui jo matkalle lähtiessä. Berliinissä tapasimme Heinzin (??? varhaisempia tuttaviani?) ja söimme illallista hänen kanssaan paikallisessa Rippen-Kneippe'ssa - Kari (Hakala) ja Philip (Donner) olivat myös.

Lento oli pitkä. Ganderin (New Foundland) pakkasesta pari korttia ja vaahtera-siirappia. Ja sitten laskeutuminen Havannan öisiin valoihin. Lämmin henkäys vastassa. Asetuimme hotelli Nacionaliin - aivan lähelle Capria (vrt. I matka v.1973!) - paikkaa, jossa asuin yli 15 vuotta sitten. Heti aluksi El Mojito -juomaa (Hemingwayn mielicocktail), meren rannan katselua ja jalat turvoksissa nukkumaan.

- Olo on outo täällä aamiaispöydässä yksin. Ei ole enää sellaista yksinäisyyttä kuin tähän saakka elämässäni. Mutta ihmettelen, mihin suuntaan tieni rupeaa aukeamaan. Kirjoitanko enää päiväkirjaa, runoja, sävellyksiä? Muistan, mille tielle lupasin itselleni lähteä täällä tunnekuohujen keskellä.

9.1.         - Maanantai-aamu.        
Lähetetty jo 15 postikorttia. Pojille Tropicana-tyttöjen tanssikuva varustettuna tekstillä: "Olen löytänyt uuden kuoron Karhunpeijaisiin. Neuvottelut ovat alkaneet."

Lämmin aamu. Neljästi viime yönä pissalla ja turvotus jaloista on häipynyt. Tupakkalakko täysin murtunut. Saa nähdä, miten kykenen aloittamaan sen taas. Muuten hyvä olo tuevan kahviaamiaisen jälkeen.

- Fraktaalitunneli on vähittäisenä suurennoszoomauksena kuin ajaisi maantietä pitkin, kuin paneutumista mikroskooppimaailmaan, kun nopea matka avaruuteen. Mikä on pientä, mikä on suurta? Ehkä nuo käsitteet ovat harhoja. Ehkä elämämme on yksi pitkä tunnelimatka syvyyteen, uuden informaation keskelle. Se on kaukaa klimppimistä. Läheltä alkavat yksityiskohdat näkyä. Ehkä aika onkin fraktaalista. Ehkä ihmissuhteet ovat fraktaaleja. En tiedä. Enkä saa oloani enää tuntumaan yksinäiseltä.

[18.8.2011: Ks. Videofilmi "Tieteen maailmankuva" talvelta 1988-1989, jossa on ko. zoomauskohta säestyksenään Beatlesien "Because".]

10.1.89      - Tiistai. (Cidmuc) - illalla Nacional-show
- Konsertit peruttuja eilisillalta. Väsymys lyö vielä päälle. Näen - olen alkanut viime aikoina näkemään unia ihmisistä, jotka yleensä liittyvät elämääni. Olenko takavuosina tiedottomasti estänyt tällaisten unien tulon? Lihon mielettömästi tupakan rajoittamisen jälkeen - erityisesti täällä kolmen lämpimän aterian päivävauhdilla. Ryhmän sosiogramma alkaa muodostua vähitellen. Kuubalaiset ovat tutkineet sitä sinfoniabändissä. Ajantaju on jotenkin sekaisin. Tuuli leyhyttelee lämpöä pois. Hotelli Nacionalin aulassa. Kohta lähdemme kaupunkikierrokselle.

11.1.ke         Cidmuc-esitelmä(ni) (Suomen musiikista?)  & Doris Despuezin yuka-esitelmä

12.1.to         (Cidmuc) - Thomas Jimeno Diazin (dr) I tapaaminen

13.1.89         - Perjantai. (Cidmuc) - Ruokailu: La Bodegita del Medio + pitkä kävely Havanassa:

Le cobramos la comida y usted paga lo que bebe. ("Me rahastamme ruoasta ja te maksatte juomat...")

- Työt alkavat pikku hiljaa. Tapasin Thomas Jimeno Diazin, jonka kanssa kävimme läpi yuka-musiikin peruskomppeja. Päädyimme "kuokan" (el reja) kanssa samaan 4/4 -peruskomppiin Doriksen (Despuez) 12/8 asemesta. Llamadorin (keskimmäinen rumpu?) kohdalla minä kirjoitin trioleiksi ja Thomas alkupitkä-tyyliin (pisteellinen 1/8 + 1/16). Perustelin omaani afrikkalaisella Nketia-ajattelulla - siis 2- ja 3-jakoisuus päällekkäin. Lisäksi myöhemmät kuviot tuottavat vaikeuksia, jos trioliajattelua ei oteta mukaan.

- Thomas kertoi ensin vierailevansa informanttien luona. Toisella kerralla hän äänittää ja nuotintaa. Kolmannella kerralla hän soittaa (omat nuotinnoksensa + alkuperäisesitysten kuuntelua vielä kerran) ja nuotintaa. Neljännellä kerralla hn koettaa, kelpaako nuotinnos (alkup. soittajille). Soitto muusikoille. Sitten hän soitattaa nuotit oppilaillaan. Suurin piirtein näin (se menee).

- Yhteistyö alkoi loistavasti. Molemmat innostuimme, kun olimme testanneet toistemme taidot ja löytäneet "yhteisen frekvenssin". Löysimme jo uusia ehdotuksia:

1)         Samanaikaisesti päällekkäin (kuva)
a) 1/8 = 123,712 (12/8) ja b) 1/8 = 123 (4/4)

2)         Samanaikasesti päällekkäin (kuva)
a) 2 x 5/8 & b) 2 x 4/8.

- Olennaista on se, että tekee vain sitä, mitä itse rakastaa ja pitää ihmissuhteita yhtä tärkeinä kuin työ.

- Hieman ikävä Jyväskylää, mutta olen kohtalaisessa kunnossa, maha täynnä, puolihyvin nukkuneena. Tavannut eteläamerikkalaisia levyjä täynnä olevan Casa de las Americas -talon johtajan sekä "Pedron" (Englantia puhuvana oppaanamme Piñar del Riossa?) radiosta. Hienoja tyyppejä.

14.1.                  - Lauantai.        
- Eilen kävelin jalkani rakoille. Itikat ovat purreet suuria paukamia oikeaan käteen ja kaulaan olkapään tuntumaan. Illalla katsomassa viihdelaulajien 30-vuotis-showta. Päivällä työskentelyä ja suunnitelmat alkavat olla valmiit. Ei oikein tule kirjoittamisesta mitään kunnollista. Tupakkaa menee - ikävä kyllä. Rahaa kuluu sen sijaan yllättävän vähän.

Uimarantareissu taitaa tältä päivältä jäädä väliin, sillä ilma tuntuu tuuliselta ja kylmältä - ehkä jopa alle 20 astetta. Hilsettä edelleen päässä.

- Conjunto Folklorico Nacional de Cuba - lähellä Rauhanaukiota.

15.1.                  Matka Piñar del Rioon.

16.1.89          - Piñar del Rio. Tervetuliaiset. - Menimme aamulla Guayaboon ensimmäiselle tutustumiskäynnille yuka-kylään.

- Aamukankkusessa eilisen iltapäivän ja illan irroittelujen jälkeen. Koko porukka kasassa rommin parissa. Alkaa ensimmäinen työpäivä täällä maaseudulla. Vuoret hämöttävät taivaanrannalla. Mutta hotelli ei ole se, josta ennustaja puhui. Ei oikein tiedä, mistä kirjoittaisi. Pari yötä sitten heräsin unessa mielettömään ikävän ja hellyyden puuskaan. Illalla Campesino-ryhmä.

17.1.                  - Käynti Vinjalesissa vuoriston keskellä ja mekaaniset urut + Campesino-ryhmä San Cayetanon lähellä. Paluumatkalla Osman-autonkuljettajamme loitsinta jalassani oleville itikanpuremille.

18.1.                  Sairastelupäivä (vahvaa antibioottia - tetrasycliiniä?) + II Osmanin lehtihaude.

19.1.                   perjantai-iltana oli (oma) konserttimme samassa paikassa.
- Päivällä yuka-videofilmin katselua

20.1.                  Guayavita-tehtaalla käynti + oma konsertti Vinalesissa

21.1.                   Lauantai-iltapäivä samassa Guayabon kylässä (kuin 16.1.) Alibion omistamassa talossa ja sen pihalla. Verannalla bändi ja yuka-musiikki pihapiirissä, jossa Yuka-fiesta (Jimeno myös siellä). Tuo lauantai-iltapäivä oli matkan mahtavin elämys.

22.1. Sunnuntaina koko päivä Karibianmerellä uimassa - Playa Bailén uimaranta.

23.1. Maanantaina oli ensimmäinen vierailu Barbacoaan aamulla (San Luis?) ja (II vierailu:) pääkonsertti iltapäivällä Custodion toimiessa isäntänä. [Joan Custodio Barres 93? oli molempien kylien yuka-bändien perustaja. Jälkimmäisessä bändissä soittivat hänen yli 60-vuotiaat poikansa.]

- Illalla vielä San Luisiin (palo-santeria ~ ) palu -ryhmää kuuntelemaan.

- Viikolla työskentelimme Doriksen ja Jimenon kanssa transkriptioiden parissa.

24.1. Jimeno oppi puhumaan englantia. I vierailu La Coloma -santeriatalossa.

25.1. Keskiviikkona aloitimme nuotintamista. Grupo folklorica 1802 Piñar del Riossa. Iltapäivällä oli (II vierailu) Santeria -talossa.

26.1. torstaina Aamulla Cumbre-yhtye + bata-rummut ym.) ja pitkä iltapäivä transkriptioiden parissa (Jimeno, Doris ja minä)

27.1. perjantaiaamuna videokatselua (Vesan ottama yuka-tanssivideo) nuotintamisen kanssa. Iltapäivällä (turha) matka San Luisiin (El Corojo?). Illalla läksiäiset.

[18.8.2011:            Barbacoan sessio on legendaarinen siitä syystä, että siitä liikkuu minusta kertova legenda: Kun esitin kiitokseksi 20/8-Zühtü-joiun tanssien talon kahdelle täysi-ikäiselle tytölle, taputtivat he silmää räpyttämättä kahteen koko 20/8 -jakoisen musiikin. Se oli kuitenkin heille niin kova juttu, että he [kylläkin hymyssä suin] ilmaisivat selkeästi halunsa lähteä kanssani pienelle keskinäiselle viidakko-seikkailulle. Ymmärsin pyynnön sen verran hyvin, että lupasin suostua, mikäli he esittävät tarjouksen nauhuriini tallennettuna. He eivät kuitenkaan suostuneet sanomaan sitä enää ääneen, joten ajatus raukesi!]

28.01.1989         Paluu Havanaan ja pakkaaminen.
- Retki Piñar del Rioon on takana. Olen saanut nimen: "Doctor Yuka-Yuka". Kaksi viikkoa kaaosta musiikin suhteen. Vapaa-aikana rommin kanssa uima-altaan ääressä. Tunnuslauseena on ollut: "Nosotros jodimos mucho hoy, y despues nos fuimos pal carajo!"

- Illalla 28.1.         - Vasemmassa silmänpohjassa verenpurkauma. Ja paha hilse päässä. On lopetettava tupakanpoltto ja yölliset juomingit, vaikka muuten olisi syytä juhlia. Yksin hotellissa, mutta en henkisesti enää yksin.

 

Ei saavu kaukaa matkamies,

joka kulkee paikat läheltä

ympärilleen katsoen

kuin sisältä ulos.

On kuin hän ei edes saapuisi,

vaan on aina ollut siellä

missä pitääkin - olla.

 

Ihmisten keskellä me kaikki olemme.

Ihmisten keskeltä tulemme,

ihmisten keskelle menemme.

Kun valitsemme kahdesta tiestä keskimmäisen,

menemme kuin jonkin sisälle,

sisäiseen maailmaan,

näkyvän taakse, rajallisen taakse,

seinän läpi pois sulautuen,

hiljaa ja huomaamatta,

niin kuin maan matkamiehen kuuluu tehdä.

 

Ihmisestä ihmiseen käy ihmisen kulku:

Ihmisen kautta ihmisen sisälle, sinne,

missä toinen ihminen kohtaa toisen ihmisen,

katsoo hänen silmiensä kautta taas

ulos alastomaan maailmaan,

niin kuin Väinämöinen,

joka syntyi kylmään maailmaan

ilmasta käsin, alastomana,

mutta jotenkin täytenä ja valmiina,

niin kuin olisi

peipposen lapsi.

- On ikävä, eikä minulla ole kiinnostusta tilapäissuhteisiin [eikä mahdollisuuksia]. Väsyttää, joten menen nukkumaan.

29.1.         Olavo Alenin (Cidmucin johtaja) luona iltapäivällä.

30.1. - 1.2. Levykopiointia Casa de las Americas -talossa. (Alberto Faya)

1.2.         Primon konsertti Havanassa
(Heikki Laitinen, kantele, voc.?, Hannu Saha kantele, Arto Järvelä vl., Ilpo Saastamoinen ac.g.)

2.2.                  Päätöskokous
[14.7.2012: Jimenon kuuluisa lause, jota en löytänyt vielä tähän muistioon siteerattuna: NO ES FACIL PERO PUEDE SER MAS FACIL! Ei se ole helppoa, mutta voisi se olla helpompaakin!]

3.2.89                  - Jose Martin lentokenttä, Havana. (Lähtö Havanasta)

- Kone palasi (jostain syystä) äsken terminaaliin, mutta on juuri nyt lähdössä uudestaan liikkeelle. - Ei - palasimme terminaaliin. Tunnin odotus koneen korjaamiseksi. Väsyttää, koska kaksi yötä on kuunut juhliessa. Keskiviikko-iltana konserttimme jälkeen Havana Libressä rautaista showta katsomassa ja eilen Cidmucin läksiäisten jälkeen "Candelan" (Osmen) kotiin muusikoiden kanssa jammaamaan. Työ onnistui loistavasti; n. 8 sivua transkriptioita, Jimenon kolmen liuskan artikkeli ja oma kahden liuskan yhteenvetoni työstämme sekä caja-soolon analyysiharjoitelma.

- Casa de las Americas'in varastosta nauhoitin monta tuntia Etelä-Amerika intiaanien alkuperäismusiikkia, H. Libren basistilta sivukaupalla kopioita kuubalaisista bassostemmoista, n. 15 LP-levyä, kymmenkunta kirjaa, vaatetuliaisia, 50 postikorttia, 30 omaa äänitettyä kasettia, 10 filmirullaa ja ennen kaikkea hyviä ihmissuhteita, toiveta palata tänne jatkamaan työtä.

- Sairaudet ja tupakkalakon murtuminen ovat ainoat negatiiviset puolet... Jimeno on rautainen työkaveri. Ensi kerralla otan Samulin mukaan kuvaamaan videolle soittoesityksiä... Tämä matka on taas avannut minussa jotain. Olen oppinut tekemään työtä ihmisten kanssa. Ei yhtää pahaa sanaa ole tullut sanottua. Ei kertaakaan suuttumusta. Joiut ovat synnyttäneet suurta huomiota täkäläisten parissa. Kulttuurishokki tämä on tietysti ollut. En ole tuntenut koko matkan aikana yksinäisyyttä kuin yhtenä päivänä matkamme alkuvaiheessa seuratessani ryhmän muotoutumista osasiin. Tuo tunne meni kuitenkin pian ohi. Olen saanut luottamusta ihmisten silmissä monella tasolla - tutkijana, muusikkona ja ihmisenä. Mitä muuta voisi toivoa?

Kaikki rahat ovat menneet. Jäljellä vain Suomen rahaa ja VISA-kortti. Yritän pästä mahdollisimman pian Helsingistä Jyväskylään...

- Kello on jo 15.15. paikallista aikaa. Pitkästyttää jo, koska univelka painaa päälle. Alamme rauhoittua ja asennoitua ikään kuin Suomen oloihin. Espanjakielen taito on kummasti lisäätynyt. Sillä jotenkin tulee jopa toimeen pikku asioiden olessa kyseessä. Tarvitsisi vain opetella apuverbit ja verbien muodot, niin sillä jo tulisi toimeen. Onpahan kirjoja luettavaksi-.
- Nyt Berlin -sana on taas ilmestynyt taululle.

4.2.89                  - Itselleni lähettämä postikortti "Lähtöpäivän aamuna".
04.02.89 (pe klo 20.30 lentokonessa Havanassa = la-aamuna 03.30 Suomen aikaa).

- Uni ei ole tullut. Keskustelua joka puolella. Siirryin vapaaseen paikkaan yrittämään nukkumista, kun vieressä oleva kuubalainen... (kuorsaa?)

 

Pitkä on öisen yön kulku kotia kohti.

Pitkään miettii mies,

mitä tuuli on kuljettanut eteen,

mitä on pyyhkinyt pois taakse.

 

Kaukomieli kotiin kaipaamassa -

aina täältä pois jonnekin muualle;

kotoa muille maille,

(sitten taas) kaukaa kotiin

yli merten ja vuoristojen.

Niin kuin nyt on iltarusko takana

ja aamun kajo pian edessä.

Tai toisinpäin:

päivänlaskua kiinni tavoitellen,

yötä pakoon.

 

On kuitenkin jotain,

jossa on hyvä olla pitempäänkin, kauemmin;

läheiset ihmiset,

ihmiset jotka ovat luona silloinkin,

kun heitä ei näy.

 

Näin jokainen kantaa mukanaan

rakkaita, vieraantuneita ja tuttuja muistoja,

hyvien ja pahojen hetkien avaruuskeinua,

ilon ja surun purkautuvaa lankakerää,

toivon ja pettymyksen vaakakuppia,

avaruustuulia, tähtisumuja,

aamu-usvaisia luonnonniittyjä,

iltahämärän hakkuuaukeita...

Näin jokainen kantaa mukanaan omaa kotiaan -

edestakaisin, paikasta toiseen.

 

Kunnes jonain päivänä

on lähtö sille matkalle,

jolta ei enää erota,

kuka on se,

joka kotiaan kuljettaa.

 

On vain lankakerä -

kultainen, ohut,

olemattoman lankakerän olematon varjo,

joka näyttää vain jälkensä.

 

Hopeaa helisee kuningaspalmun kaareutuva tyvi

vihreän palmumetsikön edessä.

Kuin vesi

solisee yuka-rummun ontto kumina

tupakkapeltojen saartaman pihan perällä.

Taivaan katse ihmisten silmissä

mustan sormen imiessä maapölyn

kuumennetun kalvon päältä,

auringon paahtaessa hikisiä olkapäitä,

tumba negron kääriytyessä itsensä ympärille.

 

Ei elämä täällä ole sen kummempaa,

kuin sielläkään,

missä en ole vielä käynyt.

Kaikkeus suoltaa kaikkialla ihmeitä itsestään,

jos on joku,

joka löytää.

 

Mustat kasvot kääntyilemässä suunnasta toiseen

rumpujen tikuttaessa tahtia.

Mustat jalat polkemassa hikistä hiekkaa, maata,

joka on imenyt itseensä myös orjien hikeä,

guayavitaa, rommia.

Rommia käsille

rommia rummun hikiselle kalvolle

rommia tuuleen purskutettuna

rommia kurkkuun kaadettuna.

Ja jossain häipyy tanssin jälkeen

kaksi hikistä jalkaparia

jotain hiljaista paikkaa kohti -

tanssivin askelin.

 

Ei mikään voi kuvata itse elämää

paremmin kuin soitto ja tanssi.

ne ovat itsessään jotain tuonpuoleista,

täältä poissa.

Ja vain sitä kautta ne voivat kuvata tätä,

tätä tämänpuoleista.

Ikään kuin asettuisimme itsemme ulkopuolelle,

jotta voisimme kuvata itsemme

tanssin itselaukaisevalla kamerankatseella.

 

Vai olemmeko koskaan oikeastaan olemassa?

Ehkä kaikki mitä teemme

onkin itsemme kuvausta.

Mutta silloin olisimme aina itsemme ulkopuolella

niin kuin mieli katsoo omia tekojamme.

 

Näyttää vain siltä,

että olisimme aina

itsemme sisällä, jossain,

jonka takana on jotain

vielä sisäisempää,

niin syvän sisäistä,

että se voi johtaa vain ulos,

ihmisten pariin.

 

Ja mikä on siellä?

Santeria-talon alttaripöydän alla, liinalla peiteltynä on se.

Siellä ovat ne - nimettömät -

ettei niitä turhaan lausuttaisi - esille.

Eivätkä nuo vesikupissa uivat k:t puhu mitään,

mitä ei kielin saisi kertoa.

 

4.2.1989, klo 10.40. - Schönefeldt, Berliini.        
Pari huonosti nukuttua tuntia takana lähes kymmenen tunnin lentomatkan jälkeen. Raihnaisessa kunnossa, väsyneenä odottamassa Helsingin koneen lähtöä. Kirjoittamiset jäivät toiseen kertaan. Ehkä vielä muistelen tätä matkaa runossa.

- Pakkasta muutama aste. Miten Suomessa? Kone on tunnin myöhässä. Saa nähdä, ehdinkö J:kylän koneeseen. Pojat lipittävät olutta. Minä maistelen siinä siivellä.

- Klo 18-19 Finnairilla Helsinkiin. (Klo 21.30 Kuopio?)

[Ks. myös Musiikin Suunta 2/1990, "Tupakkapeltojen kuumat rummut"]

 

Kansanmusiikki I / 1989 - Hannu Saha: "Musiikintutkijat Kuubassa"

Maiden välinen kulttuurinvaihto näkyy yhä monipuolisemmin myös musiikin saralla. Esiintyjien vaihto tai tutkijoiden seminaarit ovat olleet melko hyvin esillä useissa Suomen eri maiden kanssa solmimissa sopimuksissa.
Poikkeuksellisen suurisuuntainen projekti koettiin tammikuun aikana, kun 11-henkinen delegaatio kävi tutkimassa kuubalaista musiikkia paikan päällä.

Kesällä 1987 Suomessa vieraili iso kuubalainen delegaatio, johon kuului musiikintutkijoita (mm. Olavo Alén ja Tomas Jimeno) ja muusikoita (mm. laulajatar Xiomara Laugart ja Afro-Cuba -yhtye). Heillä oli runsaasti
esiintymisiä eri puolilla Suomea sekä mm. erinomaisen onnistunut Yo soy la rumba á el son -niminen kuubalaisen musiikin kurssi Ala-Könni -opistossa.

Vastavierailuna edelliselle lähti tammikuun ensimmäisellä viikolla neljäksi viikoksi Kuubaan 12-henkinen retkue, johon kuului meikäläisiä kansan- ja populaarimusiikin tutkijoita ja kuubalaisen musiikin tutkijoita. Seurueessa olivat mukana Matti Lahtinen, Philip Donner, Kari Hakala, Vesa Kurkela, Hannu Tolvanen, Ilpo Saastamoinen, Heikki Laitinen, Arto Järvelä, Hannu Saha sekä Sanna Kuusisto ja Risto Vuorimies, joilla oli mukanaan myös pieni Eetu-poika. Matkan järjestelyistä Suomessa huolehti Työväenmusiikki-instituutti.

Jokaisella ryhmän jäsenellä oli oma tutkimusaiheensa. Aiheita olivat mm. nueva- trova eli uusi laululiike ja sen nykytila, kuubalainen musiikkipolitiikka, musiikki-kasvatus, kansantanssi, decima-laulu, paikallisradiot ja
musiikki, yuca-kulttuurin musiikki, viulu ja kuubalainen musiikki. Tutkimuksista koostetaan myöhemmin ainakin Musiikin suunta -lehden Kuuba-teemanumero. Tutkimusalueeksi oli valittu Pinar del Rion maakunta, joka osoittautuikin hämmästyttävän vireäksi kulttuuritoiminnoiltaan. Tervetullutta tutkimusapuaan ja henkilökuntaansa antoi käyttöön kuubalaisen musiikin Havannassa toimiva suuri tutkimuslaitos Centro Investigacion y Desarollo de la Musica Cubana eli CIDMUC.

Seurueella oli mukanaan 500 kiloa erilaista tallennusvälineistöä, joista mainittakoon Kari Hakalan isännöimä liikkuva studio 8-raitanauhureineen ja isoine mikseri-pöytineen. Matkalta tullaan julkaisemaan yksi tai useampia Pinar del Rion musiikkia esitteleviä äänilevyjä. Myös Yleisradiosta on mahdollisuus myöhemmin kuulla matkan tuloksia soivassa muodossa. Lisäksi Vesa Kurkela videoi matkalta parisenkymmentä tuntia kuvanauhaa musiikkiesityksistä.

Ryhmässä oli koottu myös musiikkiryhmä (Ilpo Saastamoinen, Heikki Laitinen, Arto Järvelä ja
Hannu Saha), joka esitteli suomalaista kansanmusiikkia radio-ohjelmissa ja konserteissa. Arto Järvelä soitti lisäksi parin viikon ajan viulua Pinarista kotoisin olevan Ases del Ritmo -yhtyeen sijaisjäsenenä.

Kulttuuriyhteistyö Kuuban kanssa ei lopu tähän. CIDMUCin henkilökuntaa on tulossa lähiaikoina Suomeen tutkimaan Suomen musiikkielämää. Samoin on alustavia neuvotteluja käyty Pinar del Rion alueen taiteilijoiden esiintymisistä suomalaisilla musiikkifestivaaleilla.

HS [Hannu Saha]

Kuvateksti s.15: Yuca-rummut vauhdissa. Keskeimpinä tallennusmiehinä jälleen Kari Hakala ja itse "yuca-tohtori" Ilpo Saastamoinen.

 

2.3.89 to PieKei:
"Ilpon löytöjä Kuubasta - Maailman musiikkikuttuureissa hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä"

Ilpo Saastamoinen vietti viime tammikuun Kuubassa. Ja minkäpä muun kuin musiikin takia. Eikä
minkä tahansa musiikin vaan vanhojen kansanmusiikkien rippeitä keräten. Ilpo sai matkallaan vahvistusta kehittämälleen teorialle, että kaikki maailman musiikki on tavallaan sukua toisilleen. Improvisoinnin muoto-rakenne on universaalinen.

(Kuvateksti mm.: Ilpo Saastamoinen kuubalaisine ystävineen - Thomas ja Doris)

Ilpo toi matkaltaan nelisenkymmentä kasetillista musiikkia ja nimenomaan lyömäsoitinmusiikkia. Äänitteiden joukossa on paikallisessa musiikki-instituutissa äänitteiltä tallennettua aineistoa Etelä-Amerikasta Amazonasin alueen intiaaneilta. Musiikkia sen kummemmin tuntematonkin hämmästyy, kun Ilpo pistää soimaan Guajibo-intiaanin laulun ja kolttasaamelaisen leudd'in.
Yhdenmukaisuus on uskomaton. Tämän tapaisia yhtäläisyyksiä Ilpo nimenomaan metsästääkin ja sanoo nyt olevansa vasta "jahtipolun" alussa. Ilpo sanoo, että tarvitaan 50-60:n kulttuurin tutkiminen ennen kuin musiikin rakenteiden yhteneväisyys voidaan tieteellisesti todistaa. Ilpolla on jo nyt valtava määrä aineistoa koossa odottamassa rytmianalyysiä.

Kuubassa Ilpo Saastamoinen keskittyi kahden musiikkikulttuurin, Yuka-musiikin ja Yoruba-kulttuurin tutkimiseen. Nämä ovat Länsi-Afrikasta kotoisin olevia musiikkikulttuureja. Kuubaan afrikkalaisrytmit siirtyivät espanjalaisten tuomien neekeriorjien mukana. Orjat ja heidän jälkeläisensä säilyttivät musiikki-perinnettä niin, että siitä on rippeitä jäljellä vielä nykyisin.

Työtovereina Ilpolla olivat kuubalaiset Doris Cespedor ja Tomas Jimeno Diaz. Ensinmainittu on tehnyt tutkimuksen yuka-musiikista. Ilpo kuljeskeli Kuuban länsiosassa Pinar del Rion maakunnassa Guayabon
ja Barbacoan kylissä. Niissä hän kuunteli paikallisten bändien esityksiä ja nauhoitti kymmeniä kasetillisia heidän musiikkiaan.

Vastalahjaksi Ilpo "heitti" kuubalaisille muutamat arktiset rytmit shamaanilaulujen muodossa. Kuulijat olivat ihastuksissaan.

Ilpon löytämissä äänitteissä on musiikkia Etelä-Amerikan alkuperäiskansoilta. Muun muassa guajibo-intiaaneilta Amazonasin alueelta. Hämmästyttävintä tässä musiikissa on sen samankaltaisuus esimerkiksi kolttaleudd'iin verrattuna. Ilpo Saastamoinen sai Kuuban-matkallaan vahvistusta teorialleen, että improvisoidun musiikin muotorakenne on sama kaikkialla.

Ihmisen psykologinen kyllästymisaste johonkin säännölliseen rytmiin on sama, olipa hän kolttasaamelainen tai guajibo-intiaani. Säännöllisen ja epäsäännöllisen rytmin vaihtelu on kuin pallopeli, jossa tehdään maaleja vuoronperään. Peli on kiinnostavin, kun se on mahdollisimman tasaväkinen. Tappion ja voiton vuorottelu pitää mielen-kiinnon yllä. Sama sääntö pätee myös musiikkiin. Yhden ja saman rytmin arvaaminen turruttaa kuulijan, mutta sopivin välein rytmiin ilmestyvä epä-säännöllisyys havahduttaa kuulijan, pitää hänet hereillä, tekee musiikista mielenkiintoista.

Kaikki tämä näytäisi olevan ihmislajille ominainen piirre. Luonnonkansojen musiikki sen
todistaa.

Ilpo Saastamoinen on arktisten musiikkikulttuurien tutkijana varsin pitkällä, sillä aineistoa on valtavasti. Mutta Kuubassa tehdyt "löydöt" saavat Ilpon sanomaan: "Työ on vasta alussa. Jotta voitaisiin antaa tieteellisesti pätevä näyttö, vaatisi se 50-60 musiikkikulttuurin tutkimista ja analysointia."

(Timo-Heikki Varis?)