Runot XVI 1982-23.9.83
8.3.82 Niin pitkä matka on kaukaa lähelle... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
... aikapommin lähestyessä nollahetkeä...
......
Oli ennen rauta-aika, rauta-ajasta pakana
pakanasta paimentorvi, paimentorvesta törinä
törinästä karjankutsu, karjankutsusta kujerrus
Kujerruksesta kurjenmiekka, kurjenmiekasta matara
matarasta matikkakeitto, matikkakeitosta peruna
perunasta pettuleipä, pettuleivästä lepere
lepereestä villasukka villasukasta supina
supinasta suomenmarkka, suomenmarkasta kapina
kapinasta emävale, emävaleesta vankila
vankilasta kaljamaha, kaljamahasta krapula
krapulasta maksasyöpä, maksasyövästä syyllinen
syyllisestä sydänsärky, sydänsärystä säteily
säteilystä särjenpaisto, särjenpaistosta palava
palavasta paitaressu, paitaressusta rusetti
rusetista juhlapuku, juhlapuvusta puketti
puketista huomenlahja, huomenlahjasta lapaset
lapasista lastenrattaat, lastenrattaista rapiat
rapioista ohrarieska, ohrarieskasta lihava
lihavasta lihapulla, lihapullasta lakana
lakanasta käärinliina, käärinliinasta vainaja
vainajasta muistomerkki, muistomerkistä meteli
metelistä vetypommi, vetypommista puteli
putelista punahonka, punahongasta hotelli
hotellista hoitolapsi, hoitolapsesta matikka
matikasta (maitopyörä/?) mananmaja, mananmajasta vapina
vapinasta vuorenseinä, vuorenseinästä seitikki
seitikistä sekopolla, sekopollasta potretti
potretista rauhanaate, rauhanaatteesta apina
apinasta alkuisä, alkuisästä säpinä
säpinästä särjenmäti, särjenmädistä näpykkä
näpykästä näppivoima, näppivoimasta voitelu
voitelusta voipulla, voipullasta punikki
punikista kirjokansi, kirjokannesta kipinä
kipinästä kiskojuna. kiskojunasta jumala
jumalasta Julma Ölkky, Julma-Ölkystä örinä
örinästä ärrävika, ärräviasta ripuli
ripulista rintatauti, rintataudista tarina
tarinasta (rauta-?) routa-aika, routa-ajasta kopina
kopinasta koiranputki, koiranputkesta kumina
kuminasta karhunkaato, karhunkaadosta karjaisu
karjaisusta variksenmarja, variksenmarjasta kataja
katajasta klimppisoppa, klimppisopasta sokeri
sokerista suklaakakku, suklaakakusta kakkara
kakkarasta kalasaappaat, kalasaappaista satama
satamasta saksanmarkka, saksanmarkasta marina
marinasta herjanheitto, herjanheitosta häirikkö
häiriköstä hyötysuhde, hyötysuhteesta surina
surinasta päänsärky, päänsärystä säilyke
säilykkeestä lyijysaaste, lyijysaasteesta sairaus
sairaudesta silmänisku, silmäniskusta imarrus
imarruksesta iilimato, iilimadosta mansetti
mansetista maastoasu, maastoasusta alennus
alennuksesta aamupuuro, aamupuurosta pulveri
pulverista puimakone, puimakoneesta kopio
kopiosta kloonitarha, kloonitarhasta tavara
tavarasta tarramerkki, tarramerkistä meijeri
meijeristä maitopullo, maitopullosta purenta
purennasta pummimatka, pummimatkasta majakka
majakasta majavannahka, majavannahkasta naapuri
naapurista nahkasaappaat, nahkasaappaista sapeli
sapelista sairastupa, sairastuvasta tupakka
tupakasta tuoremehu, tuoremehusta mesikka
mesikasta merkkipäivä, merkkipäivästä pärinä
pärinästä päivänsana, päivänsanasta sarana
saranasta ajanratas, ajanrattaasta rapina
rapinasta rahkasammal, rahkasammalesta sattuma
sattumasta salatiede, salatieteestä tohtori
tohtorista toimenkuva, toimenkuvasta kutina
kutinasta kummajainen, kummajaisesta jalava
jalavasta jalkapuoli, jalkapuolesta puntari
puntarista puunhaara, puunhaarasta harakka
harakasta haisunäätä, haisunäädästä nätkelmä
nätkelmästä näsäviisas, näsäviisaasta Vipunen
Vipusesta virrenveisuu, virrenveisuusta vekkuli
vekkulista vetopeli, vetopelistä petturi
petturista peitenimi, peitenimestä nippeli
nippelistä niinenkukka, niinenkukasta kuvio
kuviosta kurjenkello, kurjenkellosta kepuli
kepulista keittolevy, keittolevystä letukka
letukasta lemmenlaulu, lemmenlaulusta lavastus
lavastuksesta laatutuki, laatutuesta tuloutus
tuloutuksesta tulostase, tulostaseesta tappelu
tappelusta tasaraha, tasarahasta rapia
rapiasta raipanisku, raipaniskusta ikuisuus
ikuisuudesta iskusana, iskusanasta sankari
sankarista sanaseppo, sanaseposta seteli
setelistä seinätaulu, seinätaulusta tapetti
tapetista tavaramerkki, tavaramerkistä metsuri
metsurista menomatka, menomatkasta mankeli
mankelista mannaryyni, mannaryynistä rypäle
rypäleestä ryyppyseura, ryyppyseurasta selusta
selustasta senttimetri, senttimetristä meisseli
meisselistä menoerä, menoerästä äpärä
äpärästä äitipuoli, äitipuolesta typykkä
typykästä tyhjätasku, tyhjätaskusta taateli
taatelista taulusieni, taulusienestä sipuli
sipulista silmänruoka, silmänruuasta ruutana
ruutanasta ruumensäkki, ruumensäkistä sävellys
sävellyksestä sävelsilta, sävelsillasta siritys
sirityksestä siipirikko, siipirikosta ripaska
ripaskasta riippakivi, riippakivestä kippura
kippurasta kirjakäärö, kirjakääröstä käppyrä
käppyrästä räkkäaika, räkkäajasta asunto
asunnosta astinlauta, astinlaudasta laatikko
laatikosta laskukone, laskukoneesta koppelo
koppelosta korvapuoli, korvapuolesta puolukka
puolukasta puolimatka, puolimatkasta maneesi
maneesista maihinnousu, maihinnoususta sukkelo...
9.3. (jakoa)
sukkelosta supikoira, supikoirasta koriste
koristeesta korppujauho, korppujauhosta jakkara
jakkarasta janojuoma, janojuomasta juurakko
juurakosta juuriharja, juuriharjasta harkinta
harkinnasta Harjamäki, Harjamäestä männikkö
männiköstä mäkäräinen, mäkäräisestä räminä
räminästä räkänokka, räkänokasta novelli
novellista nopanheitto, nopanheitosta hepsukka
hepsukasta heittokeihäs, heittokeihäästä kekäle
kekäleestä kenttäpiispa, kenttäpiispasta pipari
piparista piilukirves, piilukirveestä kirahvi
kirahvista kirkonkello, kirkonkellosta kepakko
kepakosta keripukki, keripukista puntari
puntarista purupinta, purupinnasta pientare
pientareesta pilkkalaulu, pilkkalaulusta laukaisu
laukaisusta langanpätkä, langanpätkästä pälkäre
pälkäreestä päätöslause, päätöslauseesta latina
latinasta lapamato, lapamadosta maitikka
maitikasta mainossivu, mainossivusta sikari
sikarista sinisorsa, sinisorsasta sorvari
sorvarista sortovuosi, sortovuodesta vuotava
vuotavasta tanssipaikka, tanssipaikasta pakina
pakinasta pannuhuone, pannuhuoneesta hupakko
hupakosta huulipuna, huulipunasta puimuri
puimurista munakoiso, munakoisosta kopukka
kopukasta kollikissa, kollikissasta kimara
kimarasta kiitorata, kiitoradasta radio
radiosta ramppivalo, ramppivalosta vankkurit
vankkureista variantti, variantista antura
anturasta ansalanka, ansalangasta lampare
lampareesta lantinheitto, lantinheitosta heiluri
heilurista heinänteko, heinänteosta terveys
terveydestä vesipöhö, vesipöhöstä höperö
höperöstä höyhentyyny, höyhentyynystä tyllerö
tylleröstä tyhjänpantti, tyhjänpantista patikka
patikasta paidantasku, paidantaskusta tarina jne...
11.3.82 - junassa Luleå - Stockholm klo 06.45
Pisteaidan ympäröimä pyhä mänty,
kuusi-istutukset, sorakuopat,
mäntymetsän vilistävä rungosto,
hakkuuaukea, suo, niittypuro,
vastakkaissuuntaan matkalla olevat kylät...
Miksi taiteilijat valehtelevat niin paljon
ja miksi sitä sanotaan luomiseksi?
Ei ole mitään pisteaitaa
pyhäksi kuvittelemani yksinäisen männyn ympärillä.
Sillä pisteaita tuli kohdalle vasta
kilometrin päässä olevassa haassa.
Lauserytmiikan, runomitan tai muun sellaisen tarve
pani minut yhdistämään ne paperilla.
Taiteilijat ovat kummallista väkeä;
kun he valehtelevat,
kaikki lukevat heitä
pitäen heitä neroina.
Mutta kun he kertovat totuuden,
kaikki kääntävät heille selkänsä.
Ehkä toisaalta on rajatapauksia
taiteen sanoman perille menemiseksi:
Ihmiset nielevät myös taiteilijan totuuden
tekosyynään se,
että he luulevat sitä fiktioksi.
Niin kuin eläinsadun opetus menee perille,
koska satu sinänsä on vain satua,
eikä muutu todeksi muulloin,
kuin ollessaan sadun ulkopuolella,
poissa
sadusta.
Miten musiikilla voi valehdella?
Se, että eläydymme kirjaan tms:een
johtuu vain suuresta uskostamme valheeseen.
Muutamalla kirjan rivillä meidät hypnotisoidaan
sekoittamaan totuus ja valhe keskenään
sen rajatun maailman puitteissa,
joka kulloinkin on käsillä.
Jokainen totuus on verho,
joka kätkee taakseen toisen totuuden
tai totuuden toisen puolen,
ja on siis naamio.
Ja eikö naamion alta paljastunut
ole itsekin samanlainen naamio -
nimenomaan siksi, että se voi esiintyä
myös "vaatteet päällä".
Kun kuljemme,
vilahtaa lähellä oleva ohi.
Kun pyörimme, vilahtaa kaukana oleva ohi.
11.-12.03.82 - Tukholma - Göteborg -matkalta (> Ks. 1980-83 Piirpauke):
Ei paljon kertomista, koska ikkunaruutu on kuurassa...
26.3.82 - Turku, Ikituuri - Pitäisi saada jokin muutos tähän elämään... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
13.4.82
Telkkarissa oli punkkarin haastattelu.
Se kertoi punkin syntyneen
vastapainoksi rappeutuneelle,
intellektuaaliselle rokille.
Sen jälkeen hän lavein sanoin selitti
punkin yhteiskunnallista taustaa.
Nuo laveat sanakäänteet toimittajan suussa
olivat täsmälleen samoja,
joilla intellektuellit rock-kriitikot kuvasivat rockia
ja sen yhteiskunnallista taustaa
60-luvun lopulla.
Eikä mikään ollut muuttunut
tällä välin.
14.4.82 Ajalla on laatu, muoto, kesto ja väri... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
17.4.82
Kevät räjähtää hitaasti ja viivytellen.
Alas laskeutuvan sateen enkelikuoro
täyttää avaruuden
tuoden hyvää sanomaa lämmöstä,
lumen ja jään poistumisesta,
saaden siemenen kihelmöimään sisäisesti
odotetun ylösnousemushetken lähestyessä.
Sisäänpäinkääntyneisyyden sommelo
kiertyy hiljaa auki
kuin ensimmäinen pajunkissa,
ensimmäinen hiirenkorva maljakossa,
ensimmäinen ruohotuppo lautasen mullassa.
Mitä tuo ensi kesä tullessaan?
Tuoko muutakin,
kuin perhe-elämän kriisejä
tämän polttavan äänettömän odotuksen keskellä?
Tuoko tuokkosen iloa, tuoko onnen tuokioita?
Tuoko viisautta, tuoko ymmärtämystä?
Tuoko tietoa, saattaako sanaa?
Tuoko sodan vai rauhan?
Tuoko totuuden vai harhan?
Tuoko unen vai valveen,
vihan vai rakkauden,
syden tai saven?
_____
Niin paljon ennätti tapahtua
yhden ainoan kesäöisen laulurastaan,
yhden ainoan korulauseen aikana.
Kuinka monta mäkeä pitää laskea,
kuinka monen kummun yli on kiivettävä
ehtiäkseen liverryksen siivellä
seitsemän kertaa maailman ympäri -
matalaksi venyneen hyräilyn
järisyttäessä nuokkuvaa maailmankaikkeutta
kerran toisensa jälkeen
aallon harjalla
ja pohjassa.
Mitä kertovat
- vuosisata toisensa jälkeen -
kylärakin toistuvat haukahdukset,
jotka ovat kuin tähti,
jonka ilmestymisen kokivat
edellisen kerran esivanhemmat
historian hämäräpoluilla mutkitellessaan.
Mitä kertoo maan historia
pukiessaan itsensä viimeisen kerran hääasuun,
joka leimahtaa vain kerran
valokaaren osuessa siihen
papin ennättämättä sanoa amentaan
olemattomalle sulhaselle.
Mitä sanoo taivaallinen hääväki
planeettaseppelein koristeltujen
aivojensa kierteissumupoimuista
morsiamen kadotessa näkyvistä
yhdellä väläyksellä.
Mitä tuijottavat ne,
jotka katsovat kaukaisuuteen
erottaen taivaanrannalla
yksinäisen elektronin harhailun
hitaana - kuin kompuroiden tai epäröiden
kumpaan suuntaan pitäisi taivaltaa
ajan kyllästämässä tyhjyydessä.
Kuka sanoo viimeisen sanan,
ennen kuin
ei-mikään alkaa olla totta.
Hiirenloukku viettää häitään
silloin kun
viiksiniekka morsian astuu
avoimesta portista
tyhjää kohti.
Kumpikaan ei tarvitse toistaan.
Mutta silti... pian...
ne kuuluvat yhteen.
Rakkauttako?
Ensi näkemältä?
Kuoleeko joku joka kerta,
kun minä rentoudun?
Jossain?
Ymmärtääkö kukaan,
mitä tapahtui?
Siksi?
Joka kerta,
kun kerä keritään kokoon,
näkee se tulevaisuutensa
punaisena lankana.
Sama juttu joka kerta...
24.04.82 - Lahti Autot kaasuttavat ohi. (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
29.04.82 - Rosella -laiva (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
02.05.82 - matkalla Kööpenhaminaan
Mitä kauempana sitä liikkumattomampi... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
12.05.82 Bielefeld
Kesäaamun aurinko vuorten keväisillä puunlehdillä... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
13.05.82 - lähdössä Bielefeldistä Münsteriin.
Chivas Regalin mieto krapula... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
18.05.82 - Essen
Takana Oppenwehe, Aachen ja Bonn... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
19.05.82 - Mannheim
(Mitä olet tehnyt minulle hymylläsi, kukillasi ja kiitollisuudenosoituksillasi?)
Aamu-unisessa mielessä vilahtaa... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
21.05.82 - aamulla matkalla Biggestä Düsseldorfiin.
Niin kuin sumuinen sade laskeutuu aamuhämärässä... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
22.05.82 - (19.5.82 Mannheim oder 6.6.82 Miltenberg)
("Mitä olet tehnyt minulle hymylläsi, kukillasi ja kiitollisuudenosoituksillasi?")
Was hast du mir getan mit deinem Lächeln... (> Ks. Käännös: 1980-83 Piirpauke)
(> 19.5.82 - Mannheim: Siis: Älä käänny ympäri, ettei varjokuvasi katoaisi varjoisaan yöhön kuin aave, jonka näin edellisenä iltana näyttämön takana seisomassa holvin alla - kääntyessäni katsomaan taakseni - sinun silminesi, sinun katseinesi, nauraen kuin sinä - mutta äänettömästi, soivan musiikin vuoksi... < "Dreh dich nicht um nach fremden Schatten...")
22.05.82 Düsseldorfista Weinstadtiin käy matka... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
23.05.82 - paluu Weinstadtista Düsseldorfiin
- Konsertin jälkeen: (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
24.5.82 Miltä näyttää aika... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
25.05.82 Nykyhetki liikkuu tilassa, ei ajassa... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
28.05.82 - Regensburgista Stuttingeniin
Jälleen yksi niistä kiireisistä pikaherätyksistä.. (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
31.05.82 Raskas on kiertue valvottuine öineen... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
01.-02.06.82 - aamuyöstä - Hiljaisuus... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
02.06.82 - Mannheim
Hetkeäkään en kadu menneen elämäni hetkiä. (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
03.06.82 - Frankfurt
Mitä kauempana pysyt minusta... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
04.06.82 Aamukuudelta tapasin itseni istumassa... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
05.6.82 - matkalla Kölnistä Frankfurtin kautta Hettingeniin.
(> Ks. Kitarasäestyksen alkeet ss.126-127 & > Ks. 1980-83 Piirpauke)
Kun osaisi soittaa hitaammin,
että sävelet saisivat tuoda esille
inhimillisyytensä ja lämpönsä,
eivätkä karkaisi käsistä pois liian nopeasti,
eivät polttaisi sormia,
mutta sytyttäisivät silti
mielen palamaan
ja myöhemmin - mielen palaamaan sinne takaisin.
Olen näinä viimeisinä vuosina oppinut soittamaan
enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Alan tajuta vähitellen, etten minä soita,
vaan että Se soittaa minussa.
Joku soittaa, mutta minä olen läsnä.
[Tänä iltana Hettingenissä haluaisin antaa Hengen puhua kauttani.]
Haluaisin soittaa taivaan linnuille,
pesässään nukkuvalle huuhkajalle,
neulasia nakuttavalle metsolle korven hämärässä,
pitkäkaulaiselle joutsenelle
erämaalammen saarekkeessa,
hakkuuaukean keskellä kiertelevälle/kaartelevalle korpille,
kuhankeittäjälle ja ruisrääkälle
kesäyön usvaisilla peltoaukeilla,
laulurastaalle
heinäkuisen tummanvihreän jokilehdon miedossa hämyssä,
riekolle joka kiroilee salon perukoilla,
punertavien puolukkamättäiden lomassa kiroilevalle riekolle,
aamuvarhaisella tyynen selän karikolla temmeltävälle lokkiparvelle,
uteliaalle kuukkelille tai kapustarinnalle
porokämpän savuisella kelopölkkypihamaalla,
jokivarren hiekkajyrkänteeseen kaivautuneelle törmäpääskylle,
lettosuon hetteiköissä käyskentelevälle hanhiparille,
tunturin rakkakuvetta myötäilevälle merikotkalle,
lakkanevan tuskaisesti parkuvalle/[parahtavalle] suokurjelle,
jokiuoman mutkaista viivaa pitkin viuhahtavalle
säikähtäneelle sorsalle,
salaiseen koivikkoon piiloutuvalle käelle,
helteisen heinäniityn takaisen lähteen vienolle lehtokurpalle,
kuusikon nyyhkyttävälle kyyhkyselle,
katiskaan eksyneelle, hädissään olevalle/räpistelevälle kirjosiepolle,
mansikkamaan räkättirastaalle, kaatopaikan varikselle
ja katajikon harakalle,
huurteisen pakkaskoivun latvateerelle,
poismuuttavalle kottaraisparvelle
elonkorjuupeltoja halkovalla puhelinlangalla,
alajuoksun koskikaralle, kaislikon rantasipille,
kirkontornin hämyssä lymyävälle naakalle
ja savusaunan sirittäjäsirkalle.
Minä säestän niitä ja kuulen,
kun ne laulavat.
Ja kun ne ovat poissa,
niiden laulu on mukana soitossani.
Jonain päivänä vielä
kitarani kurnuttaa kuin sammakko
hetteikön seisovassa vedessä,
kuin kosken kala -
sen päästäessä ensimmäisen ja viimeisen vinkaisunsa
totuuden hetkenään,
kuin epäluuloinen hirvi tajutessaan tulleensa yllätetyksi,
tai männikköharjun selkää pitkin
viheltäen tallusteleva huoleton karhu,
mäkäräisten pisteliäs sirinä räkkäaikana,
poronhirvaan mölähdys,
tai tammukan äänetön tuikki
aamuöisen/helteisen suvannon tyvenessä.
Tämän maailman näkyvät rajat eivät kahlitse minuutta.
Siksi nimitän tätä henkisen isänmaani lauluksi.
Ja se soi aina jossain.
Ei sammu koskaan,
ei kuole pois -
kokonaan.
...... (jatkuu... > Ks. 1980-83 Piirpauke)
06.06.82 - klo 05.55 Aamu on jo valjennut... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
06.06.82 - Miltenbergistä Wolfsburgiin ulottuvan matkan varrella... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
06.06.82 - Wolfsburg - illalla linnanpihalla ennen keikkaa
Väsymys kuin harmaa pilvi... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
07.06.82 - Hampuri
Samuuden kokemus voi syntyä vain erilaisuudesta... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
08.06.82 - aamuyöstä klo 02 Kööpenhamina,
Kun tapaat todella elämääsi kolauttavan ihmisen... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
08.06.82 - Yksin en voi lopettaa enkä aloittaa mitään... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
IV (Miten päivämäärä sopii edelliseen?)
08.-9.06.82 - im Flugzeug auf dem Weg nach Hause (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
(> Ks. 27.-28.06.82 - Detmold)
16.6.1982 Matka on jäänyt jälkeen... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
21.6.82
Näin kerran kerran
joka ei toistunut.
Kerrasta poikki: Se oli poistunut...
(Sen pituinen se.)
23.6.82
- Mikä minussa mahtaa olla vikana,
kun itken useammin ilosta
kuin surusta?
27.-28.06.82 - Detmold (Originaali päiväys vai käännöksen päiväys?)
Heute Abend als ich Bass-solo spielte... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
14.07.1982 Nähdä vihreyttä ympärillään... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
TURKKI - KUSADASI
11.08.82 Aamukahvilla... Nämä ensi päivät pelkkää tuijotusta... (> Ks. "1982-84 Turkki")
14.8.82 lauantai - Kuçadaci - Kolmastoista päivä ja perjantai... (> Ks. "1982-84 Turkki")
15.8.82 sunnuntai - Bodrum - Vanha linna meren rannalla... (> Ks. "1982-84 Turkki")
22.08.82 Odessan yläpuolella (paluumatkalla Suomeen?)
Maininki hivuttautuu Bodrumin rantaan... (> Ks. "1982-84 Turkki")
15.09.82 ...Sibban kuolemasta on kulunut... (> Ks. "1980-83 Piirpauke")
23.09.82 Oikea käsi voi näyttää väärältä... (> Ks. "1980-83 Piirpauke")
02.10.82 Oranssinhohtoiset pihapuut nuokkuvat... (> Ks. "1980-83 Piirpauke")
...Yksinäisen udin matala värähdys... (> Ks. "1980-83 Piirpauke")
Minä puolestani ainakin tiedän: JUURI NYT SINÄ LUET TÄTÄ!
[* 5.1.2007 - muistiinpanojeni ainoa absoluuttinen totuus!]
24.11.1982 Copenhagen - On ihanaa olla vapaa... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
26.11.82 (Enger) - Jo kaksi kiertueen konserttia takana... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
27.11.82 Nordhorn - Olemassaolo... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
9.12.82 - Rundi jatkuu omalla painollaan... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
12.12.82 - Minätietoisuuden synty... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
14.12.82 - Oivaltaminen on unesta heräämistä... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
1983:
9.2.83 (Luotolassa) Kohta kaksi kuukautta edellisen runon viimeisestä pisteestä...
(> Ks. 1980-83 Piirpauke)
4.3.1983 (Jossain Lapin rundilla?) - Hopeiset tunturit... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
5.3.83 - Varma asiasta johon uskoo... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
01.04.1983 - Tbilisi, Georgia > Ks. "1983 Gruusia"
Onko kellään mitään ostettavaa, jota haluaisin myydä?..
27.04.1983 Uppsala - Copenhagen
On kulunut kuukausia... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
29.4.83 Kielistä Sülefeldiin - Pahankurinen käsi... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
1.5.1983 Vappu - On pitkä taival taas tullut kuljettua... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
[Bändi ilmoitti eilen Sakelle hajoavansa. Kolmen vuoden kausi on kulunut umpeen.]
ZAKARTVELO... (> Ks. 1983 Gruusia) - Istun Iserlohnin Sauerlandin hotellin ravintolapöydän ääressä...
5.5.1983 Enger - Tämä iltapäivän rauha... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
12.05.1983 Kuuma kesäiltapäivä Ingolstadtissa klo 17. Eilen illalla Alzeyssa... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
12.05.83 matkalla Ingelsheimiin - Eilen illalla alpit ja Bodensee... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
15.5.83 matkalla Kaarstiin (Düsseldorf) - Sanat eivät riitä kertomaan... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
18.05.83 Giessen - Istua aamulla kahvipöydässä lyhyen yöunen jälkeen... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
19.05.83 Matkalla Dieburgista Zürichiin. - Maan polte leiskahtaa liekkiin, sanoiksi... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
22.05.83 Matkalla Kufsteinista Innsbruckiin ja alppien kautta Titisee-Neustadtiin.
Pilvihattaraiset vuoret... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
...Alakuloinen on mieli täällä pilvien juurella
paluumatkan alkaessa kohti Saksaa ja Suomea.
28.5.83 Keitele On palattu kotiin... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
4.6.83 Matkalla viimeiselle keikalle... (> Ks. 1980-83 Piirpauke)
15.06.83
Salamat ja Saarikosket vilahtelevat
pintajengin pohtiessa kaihoisaa 60-luvun aikaa.
Ajatuksissani näen
suuren aution nevan syksyllä
ja jonkin kohtalokkaan tapahtuman
ihmisen taistelusta luonnon kanssa,
nevan kanssa -
joka on niin tyhjä,
ettei siellä näy ainuttakaan kulkijaa.
Mietin:
Miten voin minä sen nähdä,
jos siellä ei ole ketään
läsnä?
En minä 60-luvulla kulkenut vielä kalalla.
En minä rämpinyt soita sateisina syysiltoina
tammukkoineni enkä marjasankoineni.
Ei - se oli vasta kymmenen vuotta
sen jälkeen.
Mikä on mennyt sekaisin?
Aika vaiko minä?
Ja kuitenkin:
tuo mielikuva tyhjästä nevasta
on paljon todellisempi
kun monet muut elämän seikat.
Minun täytyi olla siellä silloin!
Tietenkin minä olin siellä - yksin,
koska en ollut siellä,
missä muut mesosivat,
loivat elämänuraa
ja solmivat suhteita.
Minä opetin tyhjää nevaa puhumaan,
kun ei ollut ketään muuta paikalla
- siellä, missä minä olin.
Ja nyt - lähes 20 vuotta myöhemmin
minä istun tässä
sylillinen päiväkirjoja hyllyllä
miettien,
mikähän tästäkin tulee isona,
kun se kasvaa suureksi
ja puhkeaa kukkaan.
Suota minä olen aina rakastanut.
Kunnes tulee päivä tai yö,
jolloin katselen mennyttä elämääni
ja huomaan,
ettei se ollut suo,
se mitä rakastin
vaan metsälampi, mäntykangas,
ei - lossiko? Ei, vaan jokin muu.
Oliko se aika jossain,
vai oliko joku nainen?
Suollako? Ei, vaan lähempänä.
Lapsetko, vanhemmatko,
olivatko kirjat vaiko kirjoitukset?
Oliko soitto jotain
vai oliko mitään
verrattuna maineeseen, kunniaan,
jota sitäkin tuli maistettua sen verran,
että aina teki mieli lisää,
kun oli tarjolla.
Aina ei kuitenkaan lopulta kelvannut - onneksi.
Onneksi istun tässä nyt
tekemässä tätä asiaa loppuun.
Tuskin olisin edes aloittanut,
jos olisin ollut nyt jossain muualla
tai olisin edennyt
johonkin kehittyneempään vaiheeseen.
Mitä on kehitys?
Onko sitä, että keksitään keino
päästä suolta pois,
suon yli tai suolle?
Raivata edes pelloksi?
Vai olisiko kehitystä
laulaa itsensä suohon
ja elää sen keskellä
elämänsä iltaan
mitään muuttamatta
mitään poistamatta.
Olisiko silloinkin jokin muuttunut?
Olisiko itse?
Olisiko muuttunut itse suoksi,
vaikka näyttäisikin edelleen ihmiseltä,
olisi ihmisen kaapuun puettu
ja käyskentelisi joukon keskellä
muina miehinä...
Katsoisi työpöytänsä seinällä
merkkejä muista maailmoista,
näkisi, miten käännettävä kirje
muuttuu syystaivaaksi
ja mustaksi puroksi
ja valkeat kirjaimet
kuin taivaan pilvet...
Ja näine ajatuksineni
minä taas valvon
kun toiset nukkuu.
Ja päinvastoin...
Pursi valittaa,
miten vienosti sen murheen soitto kantautuu...
On silläkin elämä edessään...
monimerkityksellinen, ylenpalttinen,
tervaksista tehty.
Palaa hyvin kun alkaa hiiltyä.
Ja viihtyvyys mittaa matkan pituutta.
Eikä lopu mitat kesken.
Kello piiskaa aikaa,
lyö lujaa hiljaisuutta (korville)
ja usein.
21.6.83 Mikkeli
Siniset vuoret etsivät kaukaista katsettaan.
Puut piiskaavat tuulta,
joka pakenee latvasta toiseen.
Mesikka imee mehiläistä,
liverrys kutsuu lintua.
"Shantih", sanoo kuningaskalastaja,
joka ei pelkää mitään.
Varjot rakentavat metsää ja taloja,
pilvi muotoilee taivasta - kuin yö, joka seittinsä sulkee
kulkee ajatus öisen tien laitaa.
laidasta laitaan vierii elon pyörä.
Peruna kuolee pois
ja itu nousee taivasta kohti.
Kaikkeus imee luokseen
sylkäisemällä kameleontinkielensä
väritöntä ilmaa kohti.
Lehmukset, kukkineet pihlajat,
pihakoivut ja metsän katajat
pystypäisinä tuijottavat luokseen
ohikiitävän rekan ja sen äänet.
Ilma on kuin pölyä,
kuin intialaisen karnaattisen laulajan
karismaattinen kurnuttava kurkku...
Oi tätä kesäyötä
kultaisine taivaanrannan korvakoruineen.
Voi lintua!
Ah elämän mettä!
Mutkittelevaa lepakkoa
pihan tyhjällä kämmenellä,
kuikkaparvea kaupungin sädekehässä.
Hiljaisuus solisee
kuin pysähtynyt suun liike
bulgarialaiskuorotytön
kasvojen sydämissä.
Kuin kuolema
on hyönteisen kuolema
laulun loppuessa
lepakon suden kasvojen
äänettömästi avautuessa
avaamaan Lopun portin
äänettömästi.
Äänettömästi aukeaa kesäyö
lokin liitoon.
Maa ja taivas keinuttaa siipeä,
joka kuuntelee vain omaa
äänetöntä ääntään
paikasta paikkaan etsii.
Tietenkin huomenna tulee päivä,
jolloin opettaja palvelee oppilasta
ja ohjaaja on näyttelijänsä renki.
Onni seuraa epäonnea kadotukseen,
joka pitää omastaan kiinni.
Oi tätä onnea,
että olen saanut maistaa
tätä omien tuskien käärimää
elämän pikapakettia.
Kuka on se,
joka ilmaisee itsensä opetuslapsilleen?
Vuoren peikkoko? Metsänkö kääpiö?
Sinisukka äijön lapsi?
Vaiko eläin, peto tai ihminen?
Henkisen ekshibitionismin
viuhahtelevat viisaudet
totuuden paahtavassa valossa.
Majakka, joka paljastaa
tiedon meren pinnan,
käärii katseellaan
hiljaisen meren lankakerää.
Joku punoo juonta.
Maininki rantautuu hiljaisuuteen
kuin kivi, joka siirtyy paikaltaan
ilman näkyvää syytä,
eikä tule takaisin,
vakka suunnitelmat lentävät hiljaisina yli,
kaartavat ja kiertävät kehää
kiinnostavan paikan yllä,
katsovat toisiaan
ja siirtyvät kauemmaksi,
kunnes kyllästyvät pois.
Pois menee päivä.
Pois, pois, pois.
Takaisin pois.
Tulematta pois.
Terve menoa
Tuliaisiksi...
Logiikka pettää,
kun muisti lyhenee.
Silloin sama unohtaa toistua samana.
Toisin sanoen
samana toistuva
ei ehkä muista vaihtua
samaksi uudestaan.
ja silloin pettää logiikka.
Kun muisti lyhenee, pettää muisti,
jos logiikka alkaa mitata pituutta
lyhenneellä muistilla.
Yön laulu katkaisee mietteeltä kurkun,
ennen kuin se kirjautuu kuolemattomaksi lauseeksi,
joka kuitenkin voi tulla katkonaisesti ulos
katkenneesta ajatusruumiista.
Kuolinkorahdus osoittaa
pyrkimystä rehellisyyteen
viime hetkellä.
Totuus ei kuole,
vaikka se haudataan.
Sillä on Kiina-ilmiömäinen taipumus.
Toisaalta -
maa alkaa polttaa jalkojen alla,
kun ilmiöt alkavat itää,
eikä Etelän Risti
ole Pohjoisen taakkana.
30.7.1983 Viitasaari
Muistan sen illan
kun käyskentelin sateen jälkeisessä ilta-auringossa
nuorisotalon käytävässä
mietiskellen modernin tanssin
ja nykymusiikin suhteen problematiikkaa,
kun yhtäkkiä melkein törmäsin itse John Cageen,
joka katsoi minua silmin
ja hymyili ystävällisesti.
Ja - uskokaa tai älkää -
juuri sillä hetkellä
hänen taskustaan
hyppäsi suuri kana lentoon
- vai oliko se sammakko - en muista,
koska siitä on (jo) niin kauan,
kun aloitin tämän kirjoittamisen.
Viimeksi muistan sen,
että näin sammakon
uuden vanhan talomme kellarissa,
ja se katsoi minua
lattiaviemärin ritilän alta
surullisin silmin
- sikäli kuin sain selvää
ritilän estäessä osittain näkymän.
Enkä minä vieläkään oikein tiedä,
miten se oli sinne päässyt.
- Ja-ah - kuinka monta sammakkoa näinkään
lakkojen keruumatkalla Kainuussa.
Mutta kanoista puheen ollen;
Tänään juuri söimme keitettyjä kananmunia,
puhuimme hanhenmaksalla täytetyistä ankoista.
Ja illalla June Finch kertoi lavein sanoin
munamusiikistaan
ja - vielä myöhemmin - katselimme,
kuinka Ikaroksen sulat
sulivat sulaan mereen
ilta-auringon paahteessa.
Oli se varsinainen sulkasato.
Ihmiset kaakattavat siitä vieläkin,
vaikka meri on poissa.
Mikä sitten on uutta?
kaikki on aikanaan uutta - jokaiselle.
Jokainen huohotus,
jalkojen tömähdys,
jokainen hiljaisuus,
kunnes se vanhenee
kuin kasvi,
joka soi hiljaa
vasta kuoltuaan.
Oikeastaan joku voisi ennalta ilmoittaa,
mitä uutta tulee
ja millaista se on,
jolloin - kun haluttaisiin kokea jotain uutta -
tiedettäisiin jo,
millaista se on.
Se se vasta olisi jotain uutta,
joka olisi nimensä veroista.
21.9.83
Kauan sitten
kirjoitin viimeksi:
"Kauan sitten".
On siitä aikaa,
kun kirjoitin siitä,
kuinka mittaamme aikaa
kehityksen mittapuulla.
Todellinen ajankulu
vaatii kehitykseltä myös edistystä,
sillä sekopäänä harhaileminen
- jota ihmiskunnan historia on -
on ajan tuhlausta;
ei sellainen ansaitse ajankulun nimeä,
koska mitään uutta ei ole opittu,
mitään edistystä ei ole tapahtunut
siinä ajassa,
jossa ihmiskunnan tulisi kehittyä ja edistyä -
henkisen kehityksen tiellä.
Kehityksemme on ollut
satunnaista hypähtelyä
summittain eteen sattuneiden
mahdollisuuksien kaaoksessa.
Ihmiskunta on päättänyt valita sen tien,
joka tutkii maailmankaikkeuden
joka ainoan hiekansirun,
ennen kuin vakuuttautuu siitä,
ettei yksikään niistä vastaa ensiksi löydettyä.
Tämä seikka takaa ihmiselle mahdollisuuden
uskoa olemattomaan mahdollisuuteen,
jonka ihminen on päättänyt valita
uskomustensa sarjan kalliopohjaksi.
Millainen onkaan valittu
yritysten ja erehdysten tie,
jos oivaltamista ei hyväksytä yritykseksi?
Ei ole varjoa ilman valoa.
Valo on hahmotus.
Varjo on hahmotus.
Ei ole valoa eikä varjoa.
On vain hahmotus; yhden suhde toiseen.
Jokin toinen aallonpituus - kiven tai kasvin -
ei tunne sitä maailmaa,
jolla ihminen värähtelee.
Ei ole hyvää ilman pahaa.
Hyvä on hahmotus.
Paha on hahmotus.
Hyvää ja pahaa ei ole.
Ei ole (muuta) kuin hahmotus.
Ellei sitä ole, ei ole mitään.
Hahmotus on viimeinen kupla,
joka puhjetessaan kadottaa tietoisuuden,
jopa kuplan mahdollisuuden.
Hahmotuksella ei ole vastakohtaa.
Mutta niin kauan, kuin on vastakohtia,
on myös hahmotus olemassa.
Sillä vastakohdat ovat hahmotuksen tuotteita.
Kun vastakohdat katoavat,
katoaa myös hahmotus.
Eikä jäljelle jää edes
katoamisen ja ilmestymisen
vastakohta-hahmotusta.
Niin vain on oleminenkin hahmotusta,
tautologiaa, toistoa kaikki tyynni,
harhasta toiseen juoksemista,
kunnes ulospääsy oivalletaan,
kunnes oivalletaan,
että on toinenkin mahdollisuus,
mahdollisuus ymmärtää, että se,
mitä sanomme järjestykseksi,
onkin anarkiaa,
ja että anarkiaksi luulemamme järjestys
onkin todellista järjestystä -
yksinkertaista ja selvää kuin unikko,
joka pudottaa lehtensä merkiksi
uneen vaipumisestaan.
Oivallus on uutta hahmottamista.
Ja uusi hahmotus luo uuden maailman,
koska hahmottaja vaihtuu,
ei ole sama kuin ennen,
vaan toimii toisin,
kuin olisi ennen toiminut:
lentää, kun ennen käveli,
ei näy, vaikka ennen näkyi,
puhuu vaiti olemisen sijasta,
vaikenee jos puhui,
kuolee, kun muut luulevat elävän,
elää kuoltuaan,
läsnä heti,
kun oli poissa.
Poissa heti kun näkyy.
Aina ja heti, jos ei koskaan,
hetken kuluttua tai hieman ennen.
Kuulee äänetöntä,
näkee pimeässä, aistii olemattoman.
Herää
jatkaa herkeämätöntä heräämistä
niin kuin tilanmuutos,
joka etenee
ja tuntee itsensä muuttumisestaan,
siitä, että on itselleen vieras,
joka tuntuu tutulta
juuri siksi.
(KYSYMYKSIÄ:)
Mikä se on?
Mikä se on?? Mikä se on???
Jos totuus tai valhe
on hahmottamista,
niin onko hahmottaminen totta?
Luulenko vaan, että hahmotan...
Mitä on hahmottamisen takana?
Ikään kuin "takana" olisi todella jossain
erotukseksi kaikkialla olemisesta.
"Takana" on joka paikassa;
takana on yhtä hyvin edessä.
Ja sitten:
Millaiseen avaruuteen liittyy käsite
"yhtä hyvin"?
Viittaako se aikaan vai paikkaan?
Ja jos ei,
niin mihin sitten?
Ja mihin viittaa "mihin sitten"???
Tai mihin on viittaamatta?
Siis: Mihin on viittaamatta "mihin"???
Tuonneko ei?
Jonnekinko kyllä?
Onko "ei" ajan vai paikan ilmaisu?
Ja jos vastaan "ei" tai "kyllä",
niin olenko vastannut kysymykseen
oikeilla sanoilla?
Onko kuin opettajako kysyisi asiaa,
johon jo tietää vastauksen,
mutta kysyy silti.
Kysyy, koska saa siitä palkan.
Kyselee elääkseen.
Näyttelee ikään kuin ei tietäisi.
Ja oppilaat näyttelevät vastaamalla kysymykseen,
[20.5.2011: Jos ovat opetelleet vuorosanat oikein.]
sirotellen oikeita ja vääriä vastauksia vuorotellen,
mikä tekee kyselemisen
niin tärkeän tuntuiseksi.
Pitäisi opetella kyselemän vain asioita,
joita ei vielä itse tiedä,
jotta voisi nimittää elämäänsä
elämäksi.
Kysymyksellä on merkitystä vain silloin,
kun se saa vastaajan oivaltamaan jotain.
Silloin vasta voidaan puhua opettamisesta.
------
Näin se kesä on mennyt,
tullut jonnekin muualle.
Milloin saapuu se
pois poikkeen?
Onko se silloin aina ei missään?
Erikoisesti yleisesti ottaen...
23.9.83
Ei liiku lehti lehtikuusen,
on varpunenkin vait.
Tuuli ei henkäile hiljaa.
Ei läiky aalto.
Hiljaa ei kajahda joulunkello.
On maassa rauha
ja matalapaine pysähtynyt kohdalle.
Tunnetko syksyn merkit?
Ei mitään merkittävää
- paitsi lukuisia toimintasuunnitelmia
ensi vuodelle
ensi kerran.
Vieraissa maissa rauhattomat liikehdinnät
joukko-opillisina vastatoimenpiteinä
aluksi rauhallisilta näyttäville aikeille,
jotka kuitenkin julmistuvat yön hämärissä
vuoriston suojan houkuttelemina
sotilaallisten tyhjiöiden täytettyä tehtävänsä.
Ei liiku tarkkailijan silmä.
Se on kuollut.
Joku tarkka-ampuja tunsi aluksi olonsa vaivautuneeksi
- ikään kuin häntä tarkkailtaisiin.
Ei pitänyt siitä.
Ei pitänyt siitä, jonka ampui
ja joka kuoli.
Se, joka ei enää tarkkaile ketään
ei-kenenkään-maalla
eikä ilmassa.
Vaikea teidän enää kävellä
tuulen teillä.
[Jatkuu osassa XVII: 6.10.83]