SOIDINMENOT I - yleistä
SOIDINMENOT -päiväkirjakokoelma
29.8.60 - Lauantaina menin Viitasaarelle
soittamaan viimeisen kerran poikien kanssa. Miksi sen täytyi tapahtua
juuri nyt?Soitin. Soitin ainoastaan hänelle, joka tuli tansseihin juuri hieman ennen, kun meidän piti soittaa "I'm in the mood for love"- ja "Tis' autumn". Soitin. Ja hän tiesi, että soitin vain hänelle ja hän
tiesi tanssin päätyttyä mitä ajattelin. Minun ei tarvinnut puhua mitään, sillä soittoni sanoi sen. Miksi? Miksi minun juuri nyt.., ensimmäisen kerran elämässäni piti pystyä soittamaan sillä tavalla. Tavalla, josta joskus olen uneksinut kykynä, joka ei ole minun saavutettavissani.
- Jyväskylän kulttuuripäivät (East and West) - Jyväskylän kesä 3.7. - 16.7.66:
West: Yes or No & East: Yes and No.
15.9.12: Kysymyksessä on sama asia kuin kolikon kääntöpuolissa: Toista ei voi olla ilman toista. Soidinmenoissa tämä ilmenee ajatuksenani siitä, että naaraan kosintaa ei voi olla ilman urosten välistä kilpailua.
14.7.69 Savonlinna: (esitelmä popmusiikista/soulista)
Säveltäjän ja soittajan yhdistymisen ohella on muistettava kuulijan ja esitetyn musiikin yhteensulautuminen. Tanssissa musiikin kuulijat osallistuvat seksuaaliseen sosiaaliseen rituaaliin. Samoin muusikot liikehtivät, jopa tanssivat itse esityksen aikana palautuen täten konserttitradition taakse rituaalikäyttäytymisen alkulähteille.
22.1.79 Liiton merkki? Liiton merkki silloin kun kolmas
korostaa olevansa ei-osallinen kahdenvälisessä tapahtumassa ja joka
juuri siksi, todistajana hyväksytään mukaan. Kaksi riitelijää ja kaksi rakastajaa eivät kaipaa kolmatta mukaan kuin erikoistilanteissa: erotuomarina, rauhan-tuomarina, auktoriteettina, sovittelijana, yhteen liittäjänä, vielä lujemmin yhteen liittäjänä, avioliiton solmijana ja erottajana. Kolmas on aina symbolisesti joko pienempi tai suurempi kuin nämä kaksi tasavertaista, jotka kukin ilmaisevat omaa tahtoaan. Sen lisäksi tulevat neutraalit sivustakatsojat, todistajat, jotka massallaan
pitävät tehdyn sopimuksen kurissa! Ne - jokainen erikseenkin - muistuttavat myöhemminkin siitä, mitä tuomari on sanonut.
1988 > Ks. "Kilpailukanavan alustuslyhennelmä -88".
[7.2.89 - Muistiinpanojani (omia) pikkukirjasta Totuusfoorumin (10/88) ajoilta:]
- Tietoa ja uskoa ei pystytä erottamaan toisistaan. Tieto on (sovittua?) tautologiaa, sisäistä kokemista (2:3 = 4:6) tai todennäköisyyttä (= uskoa), ulkoista kokemista.
- Kommunikaatiossa on aina miniminä kaksi todellisuutta ei yksi (ruumis-sielu, minä-sinä).
- Kilpailu musiikissa: Triviaaliversio on kilpailu muusikko-säveltäjien kesken. Ongelma on kilpailu säveltäjän ja kuulijan välillä.
[31.7.2013: I kilpailu on "kilpakosijoiden" - siis urosten - välistä kilpailua. Jälkimmäinen kilpailu on sen sijaan naaraan suosion voittamista.]
8.4.1995 - Sirp 'sirppi' - poikkinainen ympyrä. Vasara on "nuija", vasama-pureva. Sirppi ja vasara, sukupuolisuuden piilevät symbolit. Lopputulos, josta on haluttu erkaantua mahdollisimman kauas. Vasara uppoaa sirppiin, so. sirpin rakoon (käänteisesti). Haava sitä paitsi vuotaa.
- Kaikki virtaa paksummasta ohuempaan ja päinvastoin, jotta tasapaino säilyisi. Kysymys on tasapainosta kolmen pääolomuodon välillä - ei dualistisen maailman tasapainosta. Ohut on henkistä, paksu maallista. Lisäksi on kolmas ulottuvuus, voima, mahti, Macht, josta maa alkaa hengittää.
- I X O = 'Yksi kohtaa nollan' = IHO; piikki ja liha kuuluvat yhteen. 0 ei tule koskaan 1:n luo. Se ei ole sen tehtävä. Ykkönen on aktiivinen, nolla passiivinen.
- Franz Baumannin mukaan Ketchua-inkoilla on duaalis-kolmiyhteinen maailma, jossa kaikki jakautuu mies- ja naissukupuolten välille. Kuinka läheisiä sukulaisia Ketchua-inkat ovat meille? Jos informaatio kiertää maapallon toiselle puolen 3000-6000 vuodessa muuttuakseen vastakohdakseen, peili- tai käänteiskuvakseen (ja sitten taas jälleen samaksi) niin onko olemassa kansanperinnettä, joka jo on kiertänyt maapallon kertaalleen läpi? * Jotkut ennättivät ainakin puolitiehen rakentaessaan pyramidit uudelle mantereelle ja Egyptiin. Ketkä pysyivät ja ketkä liikkuivat?
[*Esim. kalevalainen melodiikka?]
14.04.95 klo 02:10
- Kaikesta voi johtaa mitä vain! 'Minä ole se, alku ja loppu, maskuliini ja feminiini > Kaksonen (8)!
25.4.95 - Materia on olevaisen maskuliininen muoto. Tässä mielessä Jumala loi Adamin, atomin, Ada-maan.
- Mikä on olevaisen feminiininen muoto? Eva-lotion? Onko antimateria, yöpuoli vai se kolmas? Vain kolmas kykenee näkemään molemmat puolet. Kolmas, joka näkee, on aina sivullinen. Mutta kukaan ei ole vain sivullinen. Sivullinen ollaan vain jonkin asian suhteen samalla kun ollaan toiseen suuntaan +- ja toiseen (kolmanteen) suuntaan - -merkkisiä.
2.5.95 - Sanan alkumuoto on alussa (ennen luomista) kahden vastakkaisuuden avioliitto, jossa toisen suhde toiseen muuttuu "toisen suhteeksi toiseen". Alussa oli itku-nauru. Luominen tarkoittaa hajottamista itkuksi ja nauruksi.
- Luomistapahtuma on siis se, että ykseys muuttuu kolmiyhteiseksi. So. itku-nauru jakautuu itkuksi-ja-nauruksi (kostea - neutraali kosketuspinta - kuiva). "Ja" siis sekä yhdistää että erottaa!!! Ykseydessä ja -sanaa ei tarvita.
- Vastakohtien ykseyssymmetria on vain puoli totuutta, koska se on "maskuliininen" elämä (?). Toinen puoli on asymmetrisyys (fem.?), joka on toinen puoli, so. hajoamis-kuolema. Ehkä maskul. Ja femin. suhteet ovatkin päinvastoin, koska ne aina sisältävät toisensa jossain määrin.
- Kysymykset ovat feminiinisiä, vastaukset maskuliinisia.
- Onko niin, että kaikki itse asiassa onkin jo tasapainossa? So. "epätasapaino" kertookin havaitsijan sijainnista tasapainoon nähden. Kohtalon vaaka muuttuu kolmiulotteiseksi, jolloin siihen syntyy perspektiivi!
5.5.95 - Sanoilla on taivaallinen (= maskuliininen) ja maallinen (= feminiininen) merkityksensä. So. laki/rakkaus = ylhäällä (ylinen)/alhaalla (alinen) -merkitykset. Nämä merkitykset ovat juuria. Kyseiset sanat ovat neutreja, kun ne tulevat maanpäälliseen, arkiseen ilmiasuunsa so. "putki, keihäs, aura, jousi" jne. Ne ovat pienen ihmisen työkaluja, heijastusta maa-ilmasta. Neutrit so. meidän näkyvä maailmamme on...?
6.5.95 - Kaikki on jaettavissa maskuliini-feminiineihin ja kahteen näkökulmaan 3-ulotteisessa paikassa/ajassa/tarkkailijassa.
[Onko tämä vanhin viittaus kaiken jakautumisesta kahteen sukupuoleen?]
1996:
5.7.96 - Taide yhdistää todellisen symbolikielen avulla seksuaalisuuteen ja pyhään.
26.11.96 - Jos meillä on oikea avain, koodi, muuttuu sanakirjan tila (= sanaluettelo aakkosjärjestyksessä) toisen (seksuaalisen) tason tapahtuma- so. aikajärjestykseksi. Tila muuttuu ajaksi näkökulmasta riippuen!
- Seksuaalisymboliikka ei ole sivussa vaan keskellä, koska se on liitto ihmisen (hyvän) ja Jumalan (pelon) välillä! Siitä syystä seksuaalitapahtuma-sanasto on sekä ihanaa että pelottavaa - vuorotellen. Pelkoa, kun tulee sisään ja pelkoa, että menee pois! Vain tämä taso sisältää sekä hyvän että pahan. Ympärillä on joko hyvää tai pahaa! Mordvassa tämän selvittävät s-t-v -alkuiset sanat.
- Jos jokin "Sammon arvoitus" on saanut tiedemiehet kirjoittamaan tuhansia sivuja sen ratkaisemiseksi ilman seksuaalisymboliikan olemassaoloa, on kysymys "uudesta Kalevalasta", maailmankirjallisuuden suuresta runoudesta, jota voi verrata vain virallisen kristinuskon ja kommunismin tuottamiin runoelmiin maailmasta. Toinen kieltää seksin ja toinen sielun (henkisyyden). Totuus on tarua ihmeellisempi!
6.12.96 Iso tammi tunkeutui maasta taivaaseen eikä päinvastoin. Mask. ja fem. ovat erottamattomat, ovat yhtä. Pikku mies oli siemen, ei kirvesmies.
12.12.96 - Sanakirjojen (aakkosjärjestyksessä eteneviä) seksikohtauksia tulisi analysoida sonaattimuodon rakenneperiaatteella: esittely-kehittely-(kertaus)-huipennus-päätös.
14.12.96 - Ei ole mitään niin pyhää tai abstraktia, ettei sitä voi symboloida tappi ja reikä -systeemiin - jossakin kielessä. Mitä kauemmaksi se yrittää päästä niitä, sitä lähemmäksi se tulee niitä - jossakin toisessa kielessä. Ja jos näin ei ole, ei tuo "Jumala" ole tästä maailmasta. Se - hän - ei kuulu tänne...
15.12.96 - Mikä on se voima, joka halkaisee "kaksineuvoisen" jumala-sanan kahtia? Miten sana jakautuu mies- ja naispuoliseksi? Onko kysymys vain kahdesta eri näkökulmasta (so. asiaa katsotaan sekä sisältä että ulkoapäin)?
18.12.96 - Protosana "informaatio" sisältää valon, sanan (äänen) ja sperman. Se on joko julistusta (jul = joulujuhla) tai houkuttelua. Houkuttelu perustuu harvinaisuuteen, julistus voimaan ja sen täyteyteen, siihen, että se ympäröi vastaanottajan kysymättä, tämä tuota informaatiota. Julistus on osa parittelua; Ellei uros osoita voimaansa, naaras panee hänet suorittamaan uros-töitä, kokeita, ennen kuin hyväksyy.
22.12.96 - Est. tuiksoon 'valtimo' (artery) >? tuikkia ~ art 'taide'
- Onko niin, että maanviljelys syntyi - kuten karjankasvatus - oivalluksesta, ajatuksesta, että maalle voidaan tehdä sama kuin naiselle; se kynnetään, siihen kylvetään siemen ja odotetaan, kunnes rakkauden hedelmä syntyy. Ainoa, mikä erottaa nämä kaksi asiaa, on rikkaruohojen kitkeminen odotusaikana. Oli helppo tajuta, että eläimet tekevät saman kuin ihmiset, mutta että myös maa...
Donner - Samojedisch I (luettu II kerran 1996?)
- (päiväämätön): Voisiko kansojen käsitys ajasta olla välähdyshetkeä - pisimmillään kiima-aikaa - kuvaava, kun nykyisin ajattelemme aikaa kestona, Ajattelemme sen pituutta, kun ennen ajateltiin sen lyhyyttä...
1997:
10.12. 97 - Mitä muuta meille jää jäljelle kuin joko metson soidin (poron kiima) tai shamaanin loitsinta? Jäljelle jää vain keskinen maailma, sepän pajatyö, joka johtaa jompaan kumpaan suuntaan. Jäljelle jää vain ihminen, joka tekee työtä päästäkseen toiseen näistä tavoitteista! Näillä kolmella sanalla vene lauletaan valmiiksi. Ja laulaja on itse käärme, joka on "viekas" tekemällä työtä. Työ on vain kavala verho, jolla päämäärä, tavoiteltu kohde tehdään suopeaksi vastaanottamaan matkamies.
12.12.1997 Minä tiedän, mitä venettä Väinämöinen rakensi sanoilla. Se oli Hiiden vene - luotta-muorr, johon hän tarvitsi keskisen (reaalitason) - alisen (shamanistisen) ja ylisen (seksuaalisen soidintason). Ja revontulet ovat... leikkimällä... Itkisin ilosta, jos tässä flunssassa voisin sen tehdä. Yötaivas on niin syvän sininen ja valo pimeydessä. Revontulet [liiv. juogi kaujas ’das Nordlicht’;]. Niitä ei näy täältä työpöydän ikkunasta. Mutta minä näen ne, koska olen siellä, herättämässä kuolleita sanoja henkiin, hajottamassa vanhaa... luomalla!
Ei päivämäärää (1997-98):
- Onko vain kahdenlaista elämää? Elämä ja sukupuolielämä? Myytit syntyvät joka tapauksessa elämän projisoimisesta taivas-elämään, tähtitaivaalle, joka näyttää suunnan. Seksielämä. Onko se piiloutunut maan alle? Jos edellinen on keskisen ja ylisen yhdistelmä, niin onko jälkimmäinen keskisen ja alisen yhdistelmä? Jos on neljä esivanhempaa, niin montako versiota kahdesta vanhemmasta voi syntyä?
1998:
14.1.98 - Todellisuutta ei mitenkään voida kuvata muuten kuin myytin avulla. Koska todellisuus on vain henkistä seksuaalista voimaa. Ja myytin sana-analyysi paljastaa, kuinka vahva tuo voima on, koska todellisuus kuvataan vain sen kautta. Kaikki mitä on kirjoitettu, on perimmältään seksuaalista, koska itse kirjoitushalu - tietämättämme - syntyy siitä.
- Me ärsytämme olevaisen hengen kiimaan ja se suihkuttaa meille tietonsa (2-selitteisen) tulevasta joka on mahdollista mutta ei varmaa. Ennustaminen on aina uusi myytti, joka muuttuu lihaksi ja se ymmärretään.
- Seksuaalinen voima tulee alisesta, menneisyydestä, jossa seitsemäs taivas on muhimassa. Tämä "historia" on kiinnostunut tulevaisuudesta ja tämä kiima ajaa sen nykyisyyteen. Kun toinen liikkuu, niin itsekin on oltava liikkeessä - ympyrän vastapuolella, jotta toinen näyttäisi pysyvän paikallaan.
15.1.98
A) Katson ensin yhden sanan kaikki mahdolliset assosiaatiot. Mutta mikä on "yksi sana", jos se vaihtelee jo sisäisesti enemmän kuin mitä uskallan valita rinnalle vieraista kielistä?
B) Tämän jälkeen katson, millaisilla muilla sanoilla tämän perussanan alkuperäinen, selvin merkitys on ilmaistu omassa ja vieraissa kielissä. Käsittelen niitä A-kohdan tavoin. Tämä on sanojen ketju. AB -yhdistelymenetelmällä ei voi löytyä kantasanaa, koska kokonaisuus on usean sanajuuren muodostama web-verkko. Kielitiede on etsinyt isää - yhtä. Ja minä etsin äitiä! Verkkoa, verkostoa. Ja myytti alkaa elää vain verkon (wer-son) kautta! Verse-varsa = wer-see.
- Kielen symbolimerkitykset ovat syntyneet seksin puutteesta! Eläimillä on vain 1-2 kiima-aikaa (mm. jänikset, pikkueläimillä jopa enemmän). Ne eivät tunne "puutetta" muulloin. Kun ihminen muuttui jatkuvasti kiimaiseksi, tuli kuukautiskierrosta ja raskauden pelosta pakollinen paaston aikojen sarja. Ja siitä puhe, mistä puute. Mielikuvitus itse pani sanaston liikkeelle, koska kaikki - tietyssä tilassa - nähtiin kaksiselitteisesti sävytettynä. Jotta siitä voitaisiin puhua, käytettiin käänteistä kieltä, koska itse kuvattu maailmakin oli ylösalaisin.
- Verbit jakautuvat kolmeen ryhmään: maskuliinisiin, feminiinisiin ja "yhtyneinä tekemiseen", jossa toiminta kadottaa sukupuoliluonteensa, koska verbi on silloin "kaksisukuinen". "Naida" -sana ei kerro välttämättä, kummasta sukupuolesta on kysymys. "Syöminen" on selkeämmin sukupuoleton. "Se" toimii tässä yhteydessä. Samaten passiivimuoto.
- Sanojen käytön symbolinen käyttö liittyy ainakin seksuaalisanastoon, joka "pyhyytensä" vuoksi pidetään suorasanaisen puheen ulkopuolella. Sanan reaalitodellisuuden kuvaus ei kata sanan koko käyttöaluetta, vaan vasta pyhyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvät piilomerkitykset tulisi tutkia. Koska piilomerkitysten avaimet on taltioitu muihin naapurikieliin, on kieltä tutkittava yhteydessä kaikkiin muihin kieliin - tietysti järkevyyden sanelemissa puitteissa. Voi olla, että vain seksuaalitason merkitykset voivat paljastaa kahden eri kielen sanojen väliset sukulaisuussuhteet.
18.1.98 - Arkielämämme kieli on symbolikieli, jolla naamioimme sanojen seksuaalisen taustan. Todelliset juurensa kieli löytää vain taiteessa ja "rahvaan" puheessa, jossa peitekieli tulee avoimeksi ja totuuden puhujat ovat "luopioita" heti kun sanovat "vittu". Sillä sana "vittu" on raiskaus. Sitä ei ole edeltänyt oikea riitti. Sitä nimeä ei saa turhaan lausua. Rehellisyys on oikeutettu vain rituaalin jälkeen. Tarvitsemme symbolikielen, koska arkielämä olisi muutoin mahdotonta, se olisi pelkkää riittiä. Kiitos, riitti! Vaikka olemme ihmisiä, meihin on jäänyt sukupuolisuudesta eläinten kosintapakko. Ja ilman riittiä vastaus on varmasti kieltävä.
- 30 vuoden takaa löytyy päiväkirjoistakin lause Henri Holmilta: "Entäpä, jos kaikki onkin toisin kuin miltä näyttää?" Miksi sen tajuaminen on kestänyt näin kauan? Miksi en voinut kysyä itseltäni: Miltä kaikki näyttää? Miksen tajunnut kysyä, eivätkö symbolit olekin todellinen totuus? Jonka jälkeen: Millaisia symboleja käytämme? Mitkä ovat suosituimmat symboliaiheet? Vastaus olisi ollut: sukupuolisuus! Jolloin minun olisi pitänyt kysyä: Onko sukupuolisuus ainoa todellisuus? Jne... Epäilemättä tuo kysely olisi johtanut tähän samaan lopputulokseen, mutta toista tietä. So what? Tämä on ollut minun tieni, minun paikkani hypätä elämän pyörään.
20.1.98 - Kun katson edellistä, totean, että vain väärin johdattelemalla voi päästä perille. Perillepääsy on aina sattumanvaraista. Ellei toinen puoli itseään ole jo ennestään siellä - kertomassa kuinka kulkea. Tässä mielessä naiseus ja mieheys ovat samaa juurta. Juuri ja puu muistavat toisensa. Juuri siksi ne osuvat ja kasvavat yhteen.
- Omat juureni ovat jo siis maalissa, johon tähtään...
- Karhu pyydettiin verkolla, jolloin sen keihästäminen osoitti erityistä urheutta, koska se oli seiväs-seivästä-vasten. Se olisi ollut helpompi pyytää pajunköyttä syöttämällä so. vahvalla verkolla. Mutta näin ei haluttu tehdä, koska karhu koettiin ihmisen soidinkilpailijaksi. Verkko ja keihäs, lasso ja nuoli, saarros ja hyökkäys - kaksi tapaa taistella...
21.1.98 - Joka neljäs viikko on karkausviikko (minkä?) (InLp karga)
22.1.98 - Mitä on ihmiskunnan yhteinen sukulaisuus? Sitä, että olemme sukupuoli-olentoja - puolikkaita - saman sukupuun kaksi tekijää... puolillaan.
- Alkaa olla selvää, että sanojen sommelo sisältää sukuaktin yhteydessä "napojen vaihdon", so. siemenneste muuttuu "myrkyksi" ja "saastaksi", jota seuraa "häveliäisyys". Ja myrkky muuttuu ambraksi.
Toinen navanvaihto tapahtuu syntymä-kuolema -tapauksien yhteydessä. Surma muuttuu "yöksi" ja yö muuttuu valoksi uuden syntymän yhteydessä.
Häät ja hautajaiset, tappaminen ja vietteleminen ovat siis kaksi kulminaatiopistettä, joissa sanojen "moraalinen" tai "eettinen" merkitys muuttuu vastakohdakseen. Ne ovat pisteitä, joissa moraaliset valinnat mahdollisesti tehdään. Siellä nähdään maailma musta-valkeana tai valko-mustana sen mukaan, luokitteleeko ihminen itsensä oikea- tai vääräkielisiin kuuluvaksi. Väärässä olevat ovat aina "toisia".
- Jos itse olen "taivaan iloissa" so. Paratiisissa, ilmestyy käärme sinne välittömästi "huonojen ihmisten" valepukuun kätkeytyneenä. Ja synnin laatu on vain erilainen eri näkökulmista katsoen. Syntisten mielestä Jumala teeskentelee sukupuoletonta ja "Jumalan" mielestä ihmiset, rahvas, on langennut synnin polulle nostamalla lehden edestään ja olemalla avoimesti seksuaalisia. Se on myös ihmisen kapinaa hallitusta vastaan.
23.1.98 - Sanakirjan rakkaus kuuluu vain jumalalle, pyhälle. Ei ihmisille.
25.01.1998 - Sanan "navan" vaihtuminen tapahtuu siis "myllyn" läpi kuljettaessa. Haluttu muuttuu ei-halutuksi. Voi myös olla, että "kahden rakkaus" on "kolmannen kuolema". Kahdenvälisellä rakkaudella torjutaan mahdollisuus rattaan kolmannesta pyörästä. Ja tämän hylätyn näkökulmasta "rakkaus" on negatiivinen käsite.
- Onko syrjinnässä kysymys siitä, että toiset toteuttavat ulkoisesti sitä, mikä toisilla on sisäisesti kalvavana tulena. Jokin symmetria tässä täytyy olla. Jos se löytyy, löytyy samalla koko yhteiskunnan vallankäytön perusta.
- Sanojen tarkoitteet siis menevät ristiin. Se mikä täällä on laulu-termi, tarkoittaa tuolla "kylvämistä" ja päinvastoin. "Laulaa" tarkoittaa siis yleisenä "kuumentamista" tai "kuivattamista". Sadepilvestä katsottuna. Mutta "kostuttamista" vastaanottajan kannalta katsottuna.
29.01.98 Mitä kaoottisemmaksi informaatio muuttuu, sitä helpommin palataan seksuaali-assosiaatioiden tasolle. Tuttuun ja turvalliseen!
Kolt: reäkkad - reäggam - riâk'ku 'itkeä' > reä'ǩ'ǩ 'synti'.
01.07.1998 klo 03:40
Heräsin keskellä yötä tajutessani, että taide on itse asiassa soidinmenojen muunnos! Ihminen on ikään kuin jämähtänyt kiinni pysyvään soitimella oloon. Niistä on tullut itsetarkoitus, jossa alkuperäinen kohde on unohtunut. Kiimaväristys ja -puku ovat jääneet pysyvästi ylle ja koko luonto pysähtyy ihailemaan menojen musiikillista antia. Naaraasta vaan ei niin tietoakaan, mutta tanssi sujuu.
Lauloin pari päivää sitten metsäpolulla oravalle, joka jäykistyi ensin liikkumattomaksi katajan oksalle, mutta alkoi vähitellen syödä muina miehinä, kaikessa rauhassa - minun laulaessani sille "I have spirits" -laulua parin metrin päässä.
- Uskon että karhu myös pysähtyy laulun voimasta.
1999-2000: Ei tähän liittyviä merkintöjä.
7.4.2001 > 'Nainen kansanmusiikissa' [Löydetty: 3.12.2006
> Ks. Jyväskylän Kalevalaiset Naiset - juhlaesitelmä 8.11.98]
13.04.2001 pitkäperjantai - Niin kuin urosten soidinpuku... Kun se komistuu liikaa, ei se enää sovellu käytännön elämään. Hyvyys siis tukehtuu itseensä väärässä ympäristössä. Siitä tulee liian suurta, liian värikästä, liian tuoksuvaa jne.
Näin on myös hyvän teon laita. Se on sidottu ympäristöönsä. Milloin tahansa hyvälle teolle voidaan rakentaa teoreettinen ympäristö, jossa hyvä ei enää absoluuttisesti voi olla hyvää. Siitä tulee oman itsensä paradoksi.
13.11.01 Kuuluisan saamelais-iranilaisen uskonnollisen johtajan Zarak-hustrun [~ Sarak-haltiattaren] kirjoittama vitt-valkoinen seksiopas Iloinen Tiede [fröhliche Weiss-nachten]. Sen mukaan sanojen sukulaisuutta ei voida ymmärtää, ellei niiden sukupuuta, naimisiinmenoja ym. ole ensin selvitetty. Tästä saadaan tietoja vain sanojen seksielämään tutustumalla. Se puolestaan on aina vaatteilla ulkopuolisilta piilotettu. Kielioppivaatteista, so. pukeutumissäännöistä ei voida loogisesti johtaa päätelmiä sisuksen laadusta.
11.05.2006: - Kun lukee musiikista kirjoitettua tieteelliseksi tarkoitettua tekstiä, tulee mieleen väistämättä ajatus: Syntyykö taide maailmanselityksen epäonnistumisesta ja tämän peittelemisestä (runouden) sanahelinään? Siitä, ettei osata sanoa, mitä todellisuus on, tai kuinka se on?
- Soidinmenot: Yritys sanoa mitä ajattelee, mutta 'sanat eivät riitä kertomaan...'
- Tiede näyttää lähtevän siitä, mitä muut ovat sanoneet. Se mitä joku itse asiasta ajattelee, jää toisarvoiseksi. Se on 'tunturin tältä puolen'... Sama arvodiktonomia, mikä vallitsee 'säveltäjä - esittäjä' -suhteen välillä pätee myös tieteeseen, jossa 'muualla sanottu' on arvokkaampaa sinänsä kuin mitä 'minä vaivainen mato matkamies maan'.
- Säveltäminen: kuin paratiisilinnun rakentama soidinpesä - siis etukäteen tehty verrattuna tässä-ja-nyt -soidinlauluun ja -tanssiin. Yhteinen pesänrakentaminen: kollektiivista improvisointia, joka tuottaa pysyvän teoksen. Kuin talon rakentaminen 'päästä' - ilman arkkitehdin piirustuksia.
23.11.07 - Heräsin unesta tajutessani, että sanat joiku - equus ja echo ovat samaa juurta. Ne ilmaisevat hevosen hirnuntaa.
Pelimanni 1/2008 s.28 - Tove Djupsjöbacka:
Folkriitit läpileikkauksessa (> ks. "Shamanistinen musiikkikooste III")
1.2.08 pe klo 6.20 Slaavilaisten kielten (Puola, Tshekki, Bulgaria) jälkeen siirryin Palestiinan arabian sanoihin, joista selvisi jo nyt esim. häät, naida ym. sanojen vanha tausta.
25.4.08 - Puoli seitsemän aamulla.
- Sen sijaan aamuherätykseen kuului eilisaamun tapaan sanaherätys. Tajusin, että play liittyy sanaan playmate, jossa mate-osa on suoraan soidinmenoista. Se liittyy naisen "tekemiseen" ('made in Finland') sekä made-maitikalaan. Mutta play itse puolestaan on lähellä sanaa ball 'bailut, tanssiaiset' ja sitä tietä olemme põlevik-baletissa, so. tanssin palossa.
11.05.08 - Soidinmenot: Yritys sanoa mitä ajattelee, mutta 'sanat eivät riitä kertomaan...' - Säveltäminen... [Ks. 11.05.2006 - jo kirjoitettu]
5.11.08 - Kuinka monta eri sanaa tarvitaan, jotta kaikki sanat tulisivat läpikäydyiksi? Onko tuo määrä soidinmenojen prosessin kymmenkunta eri vaihetta vai jokin muu määrä?
- Kirjoitetun kielen käyttöönotto oli yksi suurimpia yrityksiä ottaa tavallinen kansa hallittavaksi, sillä kirjoituskieli on aina ollut salakieltä. Se yrittää peittää kaikki puhekielen selvät kaksiselitteisyydet ja kaksimielisyydet yksiselitteisyyden esiripun peittoon, ettei näytelmä, soidinmenot pääsisi koskaan alkamaan.
20.4.09 - Alkaa näyttää siltä, että Alkukuva-käsite on kuin kantasolu. Sanakuva jakautuu aivan ensiksi kahtia - aivan kuin alkuprosessitkin: Soidinmeno-käsite sisältää heti alussa sekä tappelun että kiiman. So. saman sanan tulisi kuvastaa molempia puolia etymologian tarkastelussa.
Esim. Lat. bello/belli, F: kaunis/kauna, E. bea(s)t/beauty; E./Russ. love/lovitj, S./lp jagd/yoik jne.
26.4.09 - Divine male number = 3; female number = 2 (divide ~ create)
- Solun jakautuminen on sama kuin traditio-tiedon jakaminen/opettaminen. Feminiininen jakautuminen kuuluu ryhmäidentiteetin ja nollainformaation piiriin, koska sama tieto jakautuu kahdeksi, kahteen eri paikkaan. Uusi tieto tulee aina yksin, kuin keihään kärki. Siksi se on maskuliinista. Saalis jaetaan vasta myöhemmin.
25.08.2009 - Näin H. Laitisen jutussa (Iski sieluihin salama SKS 2003, s.227) Salmenhaara-sitaatin lopussa lauseen: "Taide ei kulu." Jos musiikki on soidinmenojen jatke, ei se ole ikuiseksi suunniteltua taidetta, koska se on tarkoitettu edistämään yhden elävän ihmisen, yhden ihmisiän elämäntarpeita, parittelua ja jumalien suosiota. Jos sillä tavoitellaan ikuisuusarvoja, on se siltä osin länsimaisen kulttuurikehityksen tuote, joka on sidottu oman aikakautensa maailmankuvan haaveisiin. Olipa tuo aikakausi vaikka tuhansien vuosien mittainen, ei sen näennäinen muuttumattomuus tee siitä ikuista arvoa. Mitä hyötyä ihmiselle on soidinmenonsa onnistumisesta kuoltuaan? On siinä se mahdollisuus, että joku toinen, joka ei itse osaa tehdä musiikkia, käyttää noita kuolleiden sepitelmiä ja tekosia hyväkseen naaraan houkuttelemisessa. Mutta tämä sotii inhimillistä toimintaa vastaan. Musiikki on jokaisen soidinmenoihin osallistuvan (uroksen?) välttämätöntä peruskamaa, jota ei lainata toisilta, koska itseidentiteetti olisi silloin kadoksissa.
- Taide ikuisen elämän tavoittelijana on harhaa! Ja jos ei tämä pidä paikkaansa, niin ainoa selitys olisi silloin, että muilta opittu musiikki on vain ryhmäidentiteetin ilmaus, jolla myös on oikeutuksensa käyttäytymisessä. Mutta vain korkeintaan puolet siitä.
07.09.2009 - Vieläkin viimeistelemässä musiikkifilosofiaani etnomusikologisen seuran vuosikirjan toimituksen kritiikin innostamana. Nyt kysymys on musiikin jakamisesta. Brusila, Lilliestam jne. nostavat latvaan (tankoon, mastoon) musiikin jaon suulliseen (kuulonvaraiseen) ja kirjalliseen. Kysymyshän ei ole siitä, koska se ei ole musiikin jakamista vaan musiikin välittymistapojen jakamista. Minun mielestäni musiikki jakautuu kaikkein ensiksi ennalta-arvattavaan ja ennalta arvaamattomaan, sitten vasta muihin tapoihin. Mitä ovat nuo muut tavat? Vastausta varten pitää tutkia myös muiden taiteiden välittymistavat ja sisällöt. Luettelen siis tavallisimmat kahtiajakotyypit ja analysoin niitä sen jälkeen:
Kirjallinen (näönvarainen) / suullinen (kuulonvarainen)
Taide / viihde
livekokemus / taltioitu (audio-visuaalinen)
ilman kuulijoita / kuulijoille > yhdelle-kahdelle kuulijalle / massoille
vakava / kevyt
klassinen / iskelmä (lyhytkestoisesti populaari)
säveltäjä / esittäjä
esittäjä / kuulija-katsoja
konsertti / peli
kommunikoiva / ei-kommunikoiva
Vyyhteä pitää ryhtyä purkamaan selkeistä tapauksista:
1) Ilman yleisöä tapahtuvaa soittamista ei pidetä musiikin esittämisenä vaan musiikin harjoittelemisena, joskus musiikin harjoittamisena 'omaksi iloksi'.
2) Kuvaamataiteita on vaikea välittää muutoin kuin näkövaikutelmaan perustuvilla välineillä eli silmillä. Siinäkin on se rajoitus, että esim. maalauksia ei voi perussanomansa osalta välittää kirjallisesti kirjoitetun tekstin avulla. On nähtävä kuva itse.
Onko tilanne sama kuin musiikin lukeminen pelkkinä nuotteina - mielikuvituksessaan? Vastaanottajan oman mielikuvituksen luomiskyvystä riippuu, millaista taidetta hän kokee tällä tavalla. Tällaista kykyä vaaditaan esim. studioäänityksessä, jossa (kylläkin asiantunteva) yleisö on minimissään vain pari ulkopuolista henkilöä.
2) Urheilupeleissä tarvitaan kaikista vähiten sivustakatsoja-yleisöä. Siinä (esim. nyrkkitappelussa) vastapelurien läsnäolo on riittävä [25.5.2012: Pelaajat esiintyvät siinä tilanteessa toisilleen, ellei naarasta ole katsomossa.] Taiteessa tässä asemassa ovat kilpailevat taiteilijat, mutta myös näyttely-yleisö. Voi myös olla virtuaalinen yleisö, joka on vain luovan taiteilijan päässä. Mutta tällaisen virtuaalimaailman olemassaolo on sidoksissa reaalimaailmasta saatuihin aineksiin.
3A) Peleissä peliasetelma on niin voimakas ja reaalimaailmassa näkyvä, fyysinen, ettei muuta sivustakatsojayleisöä välttämättä tarvita. Nykyaikana ammattilaispelaajat tarvitsevat maksavan yleisönsä, koska heidän taloutensa on siitä riippuvainen. Eläinten soidinmenoissa ei kiertäviä ammattilaisia taideta tuntea.
- Konserteissa 'peli' on näkyvimmillään esiintyjien välisessä sisäisessä kommunikoinnissa, jota yleisö sitten ymmärtää seurata huonommin tai paremmin. Amatööritoiminnassa yleisöä ei siis tarvita aina, koska 'peliin' liittyvä improvisaatio-luovuus tapahtuu soittajien itsensä välillä. Voisiko sitä verrata saman eläinperheen poikasten keskinäisessä kisailussa muodostuneeseen arvohierarkiaan ja siltä pohjalta syntyneeseen 'kukkulan kunkku' -käsitteeseen?
3B) Taltioitu taide ei ole reaaliaikaista, jolloin esittäjä-yleisö -vuorovaikutus jää tyystin kuvittelun varaan. Virtuaaliyleisö näkee esityksen vasta joskus myöhemmin, joten se ei reaaliajassa pääse vaikuttamaan esitykseen poimuiluun kuin virtuaalisesti, mielikuvituksen tasolla.
4) Mikä ero on kertomusten, satujen, tarinoiden, kaskujen yms:n suullisten traditioiden kirjallisten välittymiskeinojen ja reaaliaikaisen suullisen kertomisen välillä? Elävä esitys on tietysti aina korvaamaton, koska tarinan kirjallinen muoto ei ilmeisesti tuo kertomukseen mitään lisäarvoa, ellei tarina ole kuvitettu.
5) Kaiken edellä olevan perusteella voisi päätellä, ettei ole vain yhtä itseoikeutettua, muita syvempää näkökulmaa musiikin jaottelussa. On vain se näkökulma, jonka henkilö kulloinkin valitsee lähtökohdakseen ja joka tuo esiin vain omannäköisen totuutensa, mutta ei koko kuvaa. Tässä ollaan silloin soidinmenoja laajemmassa kontekstissa, yrittämässä samaistua myös entisaikojen ja tulevaisuuden ihmisten ajatusmaailmaan, yli omien henkilökohtaisten soidinmenotavoitteiden. Ehkä kysymys on yrityksestä samaistua itse elämän ymmärtämiseen kaikkialla siellä, missä sitä esiintyy, esimerkiksi jumala-käsitteen muodossa - hiekanjyvätasoa unohtamatta...
Itkuanalyysi: IV Leikki vai kilpailu?
(> Ks. "2009-11 Itkuvirsiartikkeli: Kolme Jevsejeva-itkua")
10.9.09 Sain kotona aivoverenvuodon...
7.10.2011 - Kun puhuin soidinmenojen "vasen- ja oikeakätisyydestä" (naaraspuoli - ryhmäidentiteetti ja koiraspuoli - yksilöidentiteetti) unohdin tärkeimmän: 1-0 -tasapaino pitämieni kurssien imrovisaatiokokeessa, jossa ykkösten ja nollien luetteleminen improvisoiden kahdella osanottajakierroksella tuottaa lopputuloksen, joka on lähes aina fifty-fifty. Paitsi viimeksi Orivedellä, jossa lopputulos oli molemmilla kierroksilla (30 oppilasta) noin 4 pykälää ykkösten voitoksi (Sellaista on tapahtunut 80-luvun puolivälistä lähtien pitämilläni ehkä 50:llä kurssilla ainoastaan yhden käden sormilla laskettava määrä). Siis järjestys ja kaaos ovat - pyrkivät olemaan - aina tasapainossa. Siis orgaanisen/epäorgaanisen kemian elämä-kuolema -kahtiajako ovat kolikon kaksi puolta.
- Impro on tilanne, joka analysoituna osoittaa, että tavallisesti pyrimme löytämään järjestyksen kaikesta. Mutta juuri kun olemme löytämäisillämme sen, katoaa se käsistä - kuin sateenkaari, joka häipyy kauemmas juuri kun olemme tavoittamaisillamme sen pään. Järjestyksen ja kaaoksen vuorottelu on edellytys lopulliselle ennalta-arvaamattomuudelle.
- Soidinmenojen agressiivinen (tuhoavan sodan) puoli on siis tuo kaaosta vastaava, joka kohdistuu siihen maailmaan, joka pyritään sulkemaan pois kilpailutilanteesta, kun naaraan kanssa pyritään eroon (lp. earra) muusta maailmasta - ei siis yksin vaan kaksin...
(Ks. lisää "Improvisointi, leikki ja epäjärjestys":)
- Nollainformaatio on äärimmäisen monimutkainen juttu. Kun viesti on liian yksinkertainen, ennalta-arvattava, voi se olla sitä liiallisen yksinkertaisuutensa mutta samalla yhtä hyvin myös liiallisen monimutkaisuutensa vuoksi. Ja joka kerta se muuttuu silloin hiljaisuudeksi. Ja äänen ja hiljaisuuden pitää olla siis sopivassa suhteessa keskenään, jotta kuuntelutilanne säilyy mielenkiintoisena. Nämä kaikki käsitteet ovat tietenkin subjektiivisia, jolloin on mahdollista myös se, että toinen nauttii musiikista samalla kertaa kun toinen ei tunnista sitä musiikiksi lainkaan.
- Olen jo parikymmentä vuotta puhunut esitelmissäni siitä, että kaoottisuus on yhtä lailla välttämätön elämän merkki kuin järjestyshakuisuuskin. Kaoottinen, ennalta-arvaamaton toiminta pätee niin eläinten takaa-ajoleikeissä kuin lasten hippasilla olossa, joka onkin niitä harvoja koulun välitunneilla tarjoamia luovan toiminnan muotoja.
Viime yönä pohdin tuota kaoottisuutta, sitä miten se vaikuttaa elämässämme. Totesin, että hippaleikkien improvisoinnin ohella selvä kaaoshakuisuus on toiminnassamme saaliin, ravinnon syöjinä. Me pureskelemme kaiken muusiksi, jauhamme syötävän, jotta selviytyisimme, kykenisimme tuottamaan spermaa, joka säilyttää perimämme järjestyksen.
- Tämä kaaoksen ja järjestyksen tasapainoinen suhde oli se sanoma, jota yritin soidinmenoanalyysilläni kuvata, mutta sairauden jälkeen ajatukseni pyrkivät karkailemaan sivuraiteille, sivutuotosten pariin ja alkuperäinen ajatus karkaa tipo-tiehensä. Ennen osasin vielä palata alkuun sivujuonteiden jälkeen.
- Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että esineiden ja asioiden nimet sekä teonsanat eivät ole taivaasta saatuja, vaan perussanojen takana on aina lopulta jokin vanhempi konkreettinen ilmaus (ks. 'ferro-veri-väri' jne.).
- Ja niin kuin musiikin piiristä esitin soidinmenoajatuksen, niin sanojen parissa seikkaillessani kaikki perusmerkitykset näyttävät palautuvan sukupuoli-terminologiaan. Mutta siitä sitten joku toinen kerta, koska olen jo tottunut olemaan ajatuksissa yksin kulkija, joten en hermostu, vaikka jäisin mietteineni yksin. Mietiskely antaa sisältöä elämälle.
28.10.2011 - Näin kotona myöhemmin unta koko musiikkifilosofiani uudelleenjärjestelystä, mutta se tuli ja meni unen mukana. Ehkä yritän palauttaa sen mieleen. Perusajatuksena oli viestinnän jakaminen kahteen näkökulmaan:
1) houkuttelu,
2) varoitus.
Se jotenkin liittyy siihen, minkä tajusin vanhojen miesten valinnanvapautta käsittelevässä keskustelupiirissä: Informaatioteoriaan nojaten valintoja tehdään
1) Input-tasolla - valitsemalla se tieto mitä otetaan vastaan ja
2) Output tieto, jossa valitaan se, miten itse vaikutetaan ympäristöön.
[26.5.2012: Näin lähellä moraalisia kysymyksiä olemme koko ajan!]
20.1.2012 (perjantai) - Miesten porukassa keskiviikkona puhuin hieman soidinmeno-asettelusta. Tajusin hieman myöhemmin tärkeän seikan:
Olen ollut hieman ymmällä siitä, millä tavalla suhde naaraaseen ja kilpaileviin uroksiin on kuin kolikon kääntöpuolet, jota musiikissa kuvaa rakkauslaulujen ja sotalaulujen vastakkaisuus.
Nyt tajusin, että jos toinen puolisko puuttuu, ei toistakaan ole näköpiirissä. Ja sillä tavalla tämä asetelma ja keskinäinen riippuvuus tulee maatiaisjärjellä ymmärrettäväksi. Jos siis ei ole naarasta paikalla, ei ole kilpailuakaan eikä siis taistelulaulujen tarvetta. Jos taas kilpailevat urokset puuttuvat, ei ole myöskään taistelulaulujen tarvetta, ellei taistelutilanteita sitten kuvitella potentiaalisesti:
Jos kilpailijoita olisi paikalla, niin käyttäytyisin tällä ja tällä tavalla...
- Alan vähitellen ymmärtää, miksi kahden tapahtuman selittäminen yhden teorian avulla on niin tärkeä oivallus todellisuuden näkemisessä.
2.3.2012 - Eilen illalla katsoimme TV:stä (1.3.2012 JIM - klo 21.00) dokumentin "Brad Meltzerin tulkinnat", joka kertoi Vapauden patsaan ja vapaamuurareiden yhteenkytkennöistä sekä "Illuminate'sta". Lopussa todettiin: "On vähintään kaksi tulkintaa: tekijän ja katsojan tulkinnat samasta teoksesta."
- Hyvässä musiikissa on aina ainekset myös huonolle musiikille, mahdollisuus tajuta jokin huonona, kun ympäristö pitää sitä hyvänä.
- Tämä kaikki liittyy jotenkin soidinmenojen heijastumiin, siihen kuinka
a) valaat laulavat soidinmenoihin kokoontuessaan edellisen vuoden pääteemat ensiksi ja vasta sitten alkavat esitellä ko. vuoden uusia teemoja.
b) eräs lintu rakentaa soidinpesänsä, "kotinsa" ruohoista etsien siihen koristeeksi sinisiä kangassuikaleita, esineitä jne.
c) toinen lintulaji menee mättään taakse ja levittää sieltä piilosta koko pyrstönsä komeuden näkyville yhtäkkiä.
d) paritanssissa kurjet seuraavat toisiaan kuin varjot, aaveet.
e) koiras noutaa symbolisen ruokapalan naaraalle syötäväksi - ikään kuin naaras olisi hautomassa eikä itse voi hakea ravintoa.
f) entä kana, joka opetteli kiekumaan kukon tavoin, kun ainoa kukko kuoli.
- Soidinmenot ovat siis elämän symboli. Jopa työlaulut voivat em. perusteella liittyä soidinmenoissa kuvattuihin kohtauksiin, vaikkei niillä ole suoranaista seksuaalista viitekehystä.
27.5.2012 - Olen juuri nyt saanut päiväkirjojeni indeksoinnin päätökseen!
> "3.7. - 16.7.66 - Jyväskylän kulttuuripäivät (East and West) - Jyväskylän kesä: West: Yes or No & East: Yes and No."
15.9.12: Kysymyksessä on sama asia kuin kolikon kääntöpuolissa: Toista ei voi olla ilman toista. Soidinmenoissa tämä ilmenee kuningasajatuksenani siitä, että naaraan kosintaa ei voi olla ilman urosten välistä kilpailua.
27.2.13: http://tarjaparkkila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/107274-pyhä-kolminaisuus-kehitetty-tunisiassa
"Tertullianus opetti, että saastaiset asiat saastuttavat katsottuna tai kuultuna, ja tämän vuoksi ihmisten ei tule katsoa tai kuunnella sellaisia asioita, joita heidän ei tule itse tehdä. ...neitseiden tulisi noudattaa Paavalin naisille määräämiä sääntöjä ja pitää itsensä tiukasti hunnutettuina. Hän ylisti naimattomuutta korkeimpana tilana, varoitti kristittyjä luopumasta selibaatin hyveestä..."
Huomautuksia:
1) On kaksi mahdollisuutta tutkia sanojen välisiä sukulaisuuksia:
A) Ies/Joch-parisidos ja egu (jeuküä, jeüküä) 'Weib' (eukko) eivät ole kielitieteellisesti sukulaisia, ellei niitä osoiteta sukulaisiksi (joiun/tanssin/ajan/joen kanssa).
B) Em. sanat ovat kaikki etymologisesti sukua toisilleen, ellei näiden sanojen osoiteta kielitieteellisesti olevan eri lähtökohdista syntyneitä.
2) Em. tilanteessa yksi probleemoista on se, että tiedämme useimmista säännöistä, joita (kieli)tiede on kehittänyt, on tavallisesti poikkeuksia. Mutta emme tiedä, milloin nuo poikkeustapaukset ilmenevät sääntöihin sopimattomissa tapauksissa.
Jäljelle jää etsiä jokin muu kriteeri pohjaksi. Minä olen valinnut lähtökohdakseni tutkia, miten yhtenäisen, yksinkertaisen ja loogisen kokonaiskuvan maailmasta kukin lähtökohta antaa, "onko polulla sydäntä", ja valita tie sen mukaan, johtaako se eteenpäin vai päätyykö se umpikujaan, kuten minulle aikoinaan sanottiin joiku-termin etymologian suhteen: 'Sillä ei ole etymologisia sukulaisia edes sukukulaiskielissämme'.
1) JOIKU: Laaja yleisesitys on lisensiaatintyössäni Laulu-puu-rumpu 1998:
> http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-1998764942 (+ Pdf-symbolin klikkaus)
Ks. myös "Soidinmusiikki VII/A-VIIB: Joiku" + "Saamelaismusan alkulähteiltä"
24.02.06:Juuso Hedberg (1890): UT-Gr.-sanakirja s. 183:
’Ikivanhan, laajalle levinneen käsityksen mukaan oli henkilön nimellä mitä suurin merkitys. Nimi oli suorastaan osa henkilön olemusta ja edusti omistajaansa. Mainitsemalla henkilön nimeä saattoi vaikuttaa häneen itseensä, ja päinvastoin henkilön oma voima ja hänen ominai-suutensa oli läsnä siellä missä hänen nimensä mainittiin. Tähän käsi-tykseen perustuu ónoma -sanan runsas käyttö puhuttaessa Jumalasta, esimerkiksi ”huutaa avuksi Herran nimeä” = huutaa avuksi Herraa.’
23.11.07 - Heräsin unesta tajutessani, että sanat joiku - equus ja echo ovat samaa juurta. Ne ilmaisevat hevosen hirnuntaa.
Tämä ei ole joiku-sanan vastineita eri kielissä osoittava luettelo, vaan katsaus siihen sanaympäristöön, mistä joiku-käsite on syntynyt.
- lpN Joiku-sanuetta on käsitelty laajasti jo LPR-lisurissani, mutta varsinainen yhteys soidinmenoihin tulee käsiteltäväksi myöhemmin toivottavasti valmistuvassa omassa kokonaisuudessaan.
Tanssi-termien liittymistä soidinmenomusiikkiin ei myöskään aina näy tässä esittelyssä. Silmiinpistävä on sanueen sisältämät runsaat viitteet kuumenemiseen ja parisidokseen. Tietenkin sanavalinnoissani olen koettanut etsiä juuri tämäntyyppisiä sanoja, mikä on tietysti puolueellista ja sotii tieteellistä neutraliteettia vastaan. Mutta ei se mitään. Tämähän ei ole tiedettä, vaan yritys paneutua asiantuntemattoman maallikon assosiaatiomaailmaan ja asemaan sekä siitä seuraaviin virhepäätelmiin.
Yleisenä huomiona aluksi on se, että joiku ei liity pelkästään musiikkiin. Siitä muistutuksena otan esille sanan
MordvaE: ëvks (jovks, jofks, jovtalmo) ’muinasjutt (satu, arvoitus)’.
Se muistuttaa, että sanat ja tarinat liittyvät usein musiikkiin kaiken muun rekvisiitan ohella. Ja musiikki itse on vain rekvisiittaa jollekin suuremmalle, elämän säilyttämiseen tähtäävälle päämäärälle, jota tässä yhteydessä kuvaan yhdellä sanalla "soidinmenot".
- Parisidokseen viittauksia on vain muutama. Yksi niistä on samojed.
*jəkə ’Zwilling’ ~ *jəkə- ’(zer)schneiden’. Olemme toisaalla kuitenkin käsitelleet jo joiun ja sen kohteen samastumista yhtä tiiviisti kuin Raamatunkin ilmauksissa henkilön ja hänen nimensä erottamattomuutta.
2) LEUDD:
Lyhennetty yhteenveto leudd-luvvjt-lugu -sanueen tarkoitteista:
Varsinainen laajempi kokoelma on näillä kotisivulla 'Soidinmusiikki IXA-IXB: Leudd' niin laajassa muodossa kuin olen itse sen löytänyt ja koonnut 1990- ja 2000-luvuilla. Sanaluettelo on lyhennelmä, josta on jäänyt pois varmasti tärkeitäkin assosiaatioita eri kielten sanastoista.
- Eräs syy luohti-, luote- yms. sanojen kytkeytymiseen/sekoittumiseen R. blåt 'veri' -sanan kanssa löytyy M. Haavion Karjalaiset jumalat (1959) kirjan sivulta 24: blotmånad = ruots. veriuhri-kuu = 'luotekuu'. Johtopäätökset jätän lukijan huoleksi. Itse kytken leudd-sanueen mieluummin veriuhrin vastakohtaan - soidinmenoihin.
Lisuri (LPR 1998): Ruuhi ’pystytetään’ uskon, luottamuksen ja rauhanliiton (S. Ruhe = rauha) laavuksi (> In: lavviđ) ja erämaan laki (lovta = ’law’- totuus) kevyeksi rähis-rakkauden-valo-laulu-kukka-(liekki)-usko-veneeksi (love-light-Licht-Lied-lieđđe-Liet-mìrr), livva-rauhassa leva-eläen (vir.) liiva-hiekka-maassa:
Love = thruth-true-law. Voiko Sitä Sen kauniimmin ymmärtää tai kuvata.
Perinteinen kielitiede on tehnyt ensiarvoisen tärkeän työn luomalla sanojen kiistattoman sukulaisuuden kivipilareista porraspuita (S. Leiter) taivaaseen astumiseksi tai joen ylittämiseksi tuntemattomaan kiveltä kivelle hyppimällä. Koska näen ne, on helppo (E. light) kulkea Tuonelan virran yli käärmeitä sihisevien karikkojen johdatellessa (S. leiten) kulkua. Olenko oppinut slide-liukumaan vetten päällä - jälkiä (ven. sled) jättämättä? Elämän (E. life) kielen so. k-äänteis-maailmassa se on mahdollista.
LPR 45: Kun uskomme, että venäjän sledy ’jäljet’ ei voi olla tekemisissä suomen ’ladun’ kanssa (vaikka väliin laitettaisiinkin saks. ’leiten’ ja engl. ’lead’), niin elämme aktiivisesti tätä maailmaa ikään kuin tuota esitettyä yhteyttä ei olisi - vaikka tiedossa on esim. *h-äänteen läsnä- tai poissaolo virolaisten sanojen aluissa suomeen verrattuna.
3) ŠUMER. Kolmas lisurini pääkohde oli šumer-rumpu:
On vain kildininsaamen yksittäinen suullinen perimätieto shummer -noitarummusta. Otan nimen esille siksi, että voin mainita yhden tärkeän koltankielen musiikkisanan: suõm(ma) 'nuotti, sävel, äänenväri', jonka eräs muoto turjansaamessa on tarkoittanut myös 'loihtulaulun osaa'. Toinen läheinen sana (lpKuola) on tässä yhtä lähellä: tiermes sammõr't/sammerdt ’ukkonen jyrisee’. Esim. Itämeren suom.kielissä on käsite est. sõmer 'jäme liiv' ~ F. somero. Miten karkea hiekan ääni eroaa sateen ropinasta? M. J. Eisen kirjoittaa v. 1919 (s.124): "...Sõmmerie sõstra poeg..."
On tietysti joitakin vinkkejä kauempaa turkkilaiskielistä, esim:
jaγ (uig. mtü. čag. osm.) ’regnen’ ~ jak. samyr, čuv. śumər, śəmər id.
- Sateen ropina on mukana esim. hantien nars juh'issa, koska kaikukopan sisälle on sijoitettu ropinaa aiheuttavia kappaleita. Rummuissakin on usein säriseviä lisukkeita.
Lopullisen suõmm-musiikkikokemuksen antavat meille siis kesäinen ukkosen jyrinä, joka jaksottuu ostj/wog. səm/šəm -sydämen rytmiin.