Soidinmusiikki IV

SOIDINMUSIIKKI IV (1K + FOLKFORUM-08)

 

1K)            SÆM-LOPPU-ENNUSTUS

huomen;    ink. hõmenīn ’huominen’; hōmus ’aamu’  ~ ly huodez, ve homez ’aamu’; li ūoməg ’aamu; itä’

         ~ va ōm(e)nikko ’aamu’; ōmenna ’huomenna’

         >? E. omen ’merkki’ = Lat omen; omit ’poistaa’ ~ vomit?  >? Soma-sama; F. omena; Hepr. jom

sammua      = ly sambuda, sammuda; ve sampta, samuda ’sammua’

Mari:           šumáš (šuaš) ’väsyä, uupua’ > šumymáš ’piste’

Saksa:         Hammel 'verschnittener Schafbock',’castrated ram’

         = mhd-nnl. hamel, ahd. hamal id.; ahd. hamal 'verstümmelt'

         < (v.) hamalōn = ags. hamelian, E. hamble, anord. hamla  ~ frühnhd. hemling 'Eunuch' >? Emmel

         < Idg. 'schneiden' > Russ. komólyj 'hornlos'  ~ aind. śamala 'Fehler'

Lat:               Cūmaeus (virgo, dux) ’Sibylla

Gr:                χαμάλης (hamális)          ’kantaja’, χάμω (hámo) ’alhaalla’

Heprea:         Samuel= Heb. Shem is God

Arabia:          sāma u  (saum) 1) to offer for sale; 2) to impose, force;

         3) to bargain, haggle, chaffer over a price;  4) to let (444) >? lähettiläs

         ~ vrt. sawā' ’equal (~ musāwin); equality, sameness’

         ~ sawiya ’olla samanlainen’ >? Teki omaksi kuvakseen...  >? F. savi; E. saviour-pelastaja

Aind.               śáma-, lit. šmùlas ’hornlos’ , šmùlis (šmùlè) ’sarveton nauta’ >? F. muuli

Korea (SUSTXCV):         čaa näda ’to lead, to introduce; to teach’

         = moL    žaga-, kalm., bury. zā- ’to teach, to show, to lead towards’;

         ~ zāburi ’information, instruction’ = ma. žabun ’information, testimony’ ~ žabu-  ’to give answer’

         ~ kor.     čada, čam ’to sleep; to lie abed/down’        

         >? esp.    sabe ’tietää’; S. Zauber; Shaman; saga

 

Extra:

Samland         'Saamemaa' on niemi Itä-Preussissa 1200-1500 -luvuilla.
            ~ Saamsalu = Hiiunmaa ~ ? Eestimaa, Saamzeme ja Estland

Grambo, Ronald: Unmanliness and seiðr. (1989): (LPR 408)
s.105:      ’Samsoy’ (paikkakunta; s.104 ’Samsø’) 
            < Sæmingr (the Urvater of the Haloyg clan) and Semsveinar (Lapps in Vatnsdola saga).

 

Latvia:             Põhja-eesti - Saam(j)u zeme, põhjaeestlased - Saam(j)u ljaudis

Soomes (Jorma Koivulehto järgi) peaks ju sõna Suomi ise olema ka laenatud läti algajate saams, saamis sõnast või Päris-Saamis. (Koivulehto loogika järgi siis vist kõigepealt võtsid meie eesti-soome-saami ühised esivanemad läti-leedu ühisesivanematelt üle sõna maa kujule zheme > meie häme + saami sapmi, siis          läksid mõned aastad ikka kaa, keeled muutusid ja lätlaste esivanemad laenasid (häme+) sapmi tagasi kujule saamis, saams ja nii edasi.)

Samos             = vanh. Same, Samia, Sam(i)us > nyk. Kephallenian saari

- 15.08.1996             zemja 'perhe' [~ latv. zeme; dr.pruss. same 'maa' = russ. zemljá]
                      ~? R. h(j)em 'koti' (Heim-home)!

Meillä on Sammon pyörä, jossa sumőt -lumivalo muuttuu súmerki-hämäryydeksi, sumétj/umétj-taito sumasšéstwie-hulluudeksi ja um-ymmärrys sumbur-sekasotku-ympyräksi. Sumtšátka =  kukkurloom-Pussissa. Soma-juoman avulla Heim-Humalassa.  komaróv-sääsesõma, -parv -summsja-liitossa... kumarassa... & súmeretšnyj son = hämar-sume-unessa...

...súmka-laukussaan smútnyj-súmrak-súmerki -hämäriä, sumbúr-sekasotkuisia smuštšátj -hämilleen saattavia, sekaiseksi tekeviä ja epäilyttäviä tseremon-sanoja joiden smysl -missile-müsli-lähetystehtävä on kertoa seuraavista asioista...

 

V.V. Napol'skich (Iževsk):  Nichtalltägliche aus den Turksprachen stammende Lehnwörter im Wotjakischen I.
 (Linguistica Uralica XXXV 1999/2 (118-121). > das Wort śam:

Wotj.                 śam ’Sitte; Gewohnheit; Art; Charakter’. śamen ’wie, nach’

syrj.                  śam ’Verstehen, Fähigkeit; Charakter; Kraft’, śamen ’wie, nach’

komi-perm.        śam ’taito, taitavuus; äly, hoksaavaisuus’;

            ~ komi-Ja(?)     śam ’voima’ (ven. sí la)

< urperm.        * śam, *śamen < aus dem Wolga-Bulgarischen; bulg. *śäm, *śämen < turk.

tschuw.              śem, śemə ’Mittel, Art und Weise; Melodie’, śemən ’gemäss, nach’

Tschuw. > tšer.  semən ’wie, gemäss’, sem ’Melodie (ven. napev, lad)’ (< permisch)

~ südwotj.          śam ’Melodie’ < spät. tscuwassisch

turk.                   jaŋ ’Art; Sitte; Charakter; Gewohnheit’;

            *jaŋla/*jaŋyn ’wie, nach (mukaan)’ < (gemeinturkischer:) uig. jaŋ usw.

chin.                   yàng  ’Art, Form (muoto, laji, kuosi)’

            >? Skr.(?) sama ~ R. samm (sama), sam (yhteinen), E. same, F. sama >? Yin & Yang

 

> SOIDINMUSIIKKI IV: Jatkoa edelliselle: 11.1.2008 Turku - FOLKFORUM - seminaari

Ilpo Saastamoinen: Shamanismi ja musiikki (Ks. "Etnoriitit-08 Folklandia)

 

FOLKFORUM - kansanmusiikki- ja kansantanssialan seminaari  11.1.2008 klo 13-17 Turussa

klo 13               Tilaisuuden avaus Folklore Suomi Finlandin puheenjohtaja Esa Vilhonen

klo 13.10-14.30 FL, muusikko Ilpo Saastamoinen: Shamanismi ja musiikki

 

Kommentti:         Esitelmä on tavallaan jatkoa 30.10. 07 ti 20-21.30 Folklandia 2008 -risteilyn suunnitteluseminaariin liittyvään esitelmään:
-          IS: Riitit vanhoissa musiikkikulttuureissa: karhunpeijaiset, soidinmenot, tanssi. (> "Soidinmusiikki I": Soidinmusiikki - peruskurssi-johdanto, Shemic way of approaching - eemis-hämyinen lähestymistapa)
-          Esitelmäsarja sai vielä jatkoa 09.1.09 Vuoden WÄINÖ -tittelin yhteydessä (Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus) Folklandia-risteilyllä. Pidin tuolloin ex tempore -esitelmän näistä samoista aiheista.

-          Tämä ei ole esitelmä, jonka pidin ko. tilaisuudessa. Tämä on sitä pohjamateriaalia, jota käytin esitelmäni pohjana.

- Pyrkimyksenäni oli osoittaa, että Raamattu on täynnä shamanismiin viittaavia ilmaisuja erityisesti musiikin yhteydessä.

- Yksi näitä piirteitä on henkilön ja henkilön nimen reaalisesta yhteydestä, jota vastaa saamelaisten käsitys joiun ja joiun (kohteena olevan) henkilön reaalisesta yhteydestä.
- Toinen seikka on kysymys shamaanirummusta musiikkisoittimena. Sitä olen laajemmin tarkastellut lisensiaatintyössäni Laulu-puu-rumpu 1998.
- Kolmas seikka on "kielilläpuhumisen taito shamanistisessa transsissa.

- Eräs shamanistinen piirre on kyky nähdä kaukaisiakin paikkoja ja tapahtumia. Niitä on kuvattu esim. kertomuksissa, joissa noita etsii esim. kadonnutta porotokkaa tai lohien sijaintia joessa.

- Oma kysymyksensä on epäselvä käsitys shamanistisen laulun äänialoista - myös laulaja-avustajan tapauksessa.

- Tuossa yhteydessä sivutaan joskus shamaanin kikki-hyppelytanssintaa, joka viittaa lintujen soidinmenoihin!

- Eräs dimensio shamaanirummun käsittelyssä on ollut sen yhdistäminen Sampo-termiin. Myös mahdollinen yhteys Kuolan Meandash-peuraan on mahdollinen (...Sapsoon sinisen hirven... [sapso 'lapa']).

- Juha Pentikäinen on usein tuonut esiin shamaani-termin pohjautumisen tunguusinkieleen. Oma pyrkimykseni on osoittaa, että asia ei ole niin yksiselitteinen, sillä termistö voidaan johtaa myös sanskriitin sama-sanueeseen. Asiaa olen käsitellyt tarkemmin muissa shamanismia koskevissa kirjoituksissani kuten "Shamaani - puhemies".

- Musiikin ymmärtäminen soidinmenojen myöhempänä "taiteeksi" luokiteltuna muotona tulee esille jo Darwinin ajattelussa, kuten Pirkko Kotirinnan lainaus osoittaa.

 

Erik Nyström: Biblisk Ordbok. Palmquist, Stockholm 1896

s.377                  'Det lifliga föredraget, hvilket som nedan är anmärkt, stundom beledsagades af symboliska handlingar, höjde sig ofta till detrytmiska talets mera entusiastiska form, ja kanske ända till sång (Am. 5:I, Es. 5:I). I de äldre tiderna togs äfven musiken till hjelp i och för den profetiska gåfvans uppväckande och öfning. Då Elisa stod inför Joram och ville säga honom Herrens ord, lät han kalla en spelman. Och då spelmannen spelade på strängarna, kom Herrens hand öfver honom (2 K. 3:15)

Profeterna i Gibeat-Elohim profeterade vid ljudet af trummor och strängaspel, och då Saul mötte dem, kom Herrens ande öfver honom, så att äfven han profeterade (I S. 10:5F). På detta ställe synes tillochmed sjelfa profeterandet just hafva bestått i ett hänryckt sjungande af andliga sånger, likasom i I Kr. 25:I f. de vid gudstjensten anstälde sångarne framställas såsom profeterande på sina instrument (Hebr.).

 

Juuso Hedberg: Uuden Testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja, Gummerus, Jyväskylä 1890 (sitaatti s. 183):

- ’Ikivanhan, laajalle levinneen käsityksen mukaan oli henkilön nimellä mitä suurin merkitys. Nimi oli suorastaan osa henkilön olemusta ja edusti omistajaansa. Mainitsemalla henkilön nimeä saattoi vaikuttaa häneen itseensä, ja päinvastoin henkilön oma voima ja hänen ominaisuutensa oli läsnä siellä missä hänen nimensä mainittiin. Tähän käsitykseen perustuu onoma -sanan runsas käyttö puhuttaessa Jumalasta, esimerkiksi ”huutaa avuksi Herran nimeä” = huutaa avuksi Herraa.’

 

Juha Pentikäinen: Saamelaiset - pohjoisen kansan mytologia, 1995

s.28         Harald Gaski: ’Joiku merkitsee sen ihmisen muistamista joka joiutaan. Hän elää niin kauan kuin joiku on hengissä... Niin kauan kuin joiumme olemme vielä saamelaisia.’

 

Rafael Karsten: Samefolkets religion, Söderströms, Helsingfors 1952

Schamanentrumman = kobdas, sydlapska geure, suom. kannus (s.80)

-         Beträffande alla dessa instrument ha vi först och främst att märka, att de ursprungligen ingenting haft med ”musik” i modern mening att skaffa. (s.81)

-         Då den lapska trumman främst var ett spådomsredskap, fanns på trummskinnet en liten pjäs, kallad baja (i finska lappmarken arpa), bestående av ett triangulärt stycke av ett renhorn, en mässingring eller ett litet knipe av mässingringar, med vars tillhjälp man spådde. I vissa trakter var bajan gjord i form av en mässings-groda som runt om var besatt med små mässingringar. (s.82)

 

LPR-LISURI -98 (Noitarumpu soittimena, N:o 15):

Mitä O. Edström sanoo asiasta? Hän siteeraa I. Olsenin artikkelia vuodelta 1910. Sen mukaan noidalla oli toisessa kädessään vasara (hammaren)  (so. mahdollisesti tavanomainen rummun luinen lyöntikapula) ja toisessa kädessä  helistinnippu (hanck / knippe). Edström toteaa olevan mahdollista, että vasaran lyönnit ovat olleet musikaalisessa suhteessa lauluun, mutta tässä tapauksessa noita ei ole käyttänyt rumpua. “Yhtäpitävästi aikaisempien esimerkkien kanssa emme siis voi varmuudella sanoa rummun käyttötapaa sellaiseksi, että sitä voitaisiin pitää musiikki-instrumenttina” (Edström 1978, 55-56). Rummunlyönnin musiikillisen suhteen lauluun hän siis kieltää kolmasti näytön puutteessa kahden sivun sisällä. Sen sijaan sivuilla 50-53 hän toteaa esimerkkejä laulun ja rummutuksen samanaikaisuudesta mutta myös sen, että rummutus saattoi alkaa hiljaa ja hitaasti mutta kiihtyä ja voimistua vähitellen. Korostan sitä, että kaikki tutkijat käyttävät ilmaisua rummuttaminen ja samanaikainen laulaminen, mutta eivät kertaakaan mainitse, että rummulla säestettäisiin  joikaamista.

Edströmin sitaatti sanoo mm.: ¨Koska mitään varmaa todistetta ei löydy, voidaan sillä välin yleisesti sanoa, että rumpu tässä yhteydessä voidaan katsoa joko soittimeksi tai äänentuottovälineeksi tai se voi olla vaihdellen molempia¨(Edström 1978, 59). Näyttöä on siis vain rummun ja laulun samanaikaisuudesta.

Samanaikaisuus ei vielä merkitse musiikillista suhdetta länsimaisessa mielessä. Käsittääkseni rummun funktio on tuottaa hiljaisuutta nollainformaation avulla. Rumpu siis peittää alleen kaikki epäsäännölliset aistiärsykkeet, mikä auttaa mielen kääntymistä sisäiseen maailmaan ja epätavalliseen todellisuuteen t. tietoisuudentilaan. Tahaton tempon kiihtyminen on tasaista ja sellaisenaan vailla erityistä informaatiota. Rummulla ei ole rytmistä suhdetta edes shamaanitansseihin, sillä jokainen osallistuja voi liikkua eri nopeudella suhteessaan rummun tempoon.

Michael Harner toteaa lakonisesti: ¨Säännöllinen monotoninen rummunlyönti toimii kuin kantoaaltona joka auttaa shamaania astumaan shamanistiseen tietoisuudentilaan ja säilyttämään sen matkan aikana¨(Harner 1986, 65).

 

Louise Bäckman - Åke Hultkrantz: Studies in Lapp shamanism,
Acta Univ. Stockholm 16, Almqvist & Wiksell, Stockholm 1978.

s.24         Shirokogoroff and Jochelson tell us of Tungus shamans who, during the seance, speak the language of the spirit that has entered them, and this language is identical with the language of some neighbouring tribe, Yakut, Koryak, Mandchu etc., which the shaman is unfamiliar with when in a lucid state.

 

Juha Pentikäinen: Saamelaiset - pohjoisen kansan mytologia, 1995

s.47         Rheen: ...and then he (shaman-drummer) beats his drum whilst a choir of men and women sing, the former with a loud, the latter with a soft (= ’duura’???) voice (R 34).
         > Vrt. s.95         Rheen (R34): ...”the men with a higher and the women with a lower voice”... 
         (= S195; SK449; O44; R33; G59) (Kumpi käännös on oikea?)

s.69         For manipulating the miewra, lpS, drum, there is also a verb, möwret, lpS ”mit der Zaubertrommel wahrsagen, zaubern”, which Nesheim interprets as ”Noaidi’s singing” while deriving the word from Finnish ”möyriä, roar, kick up, bellow (like an ox)”. Furthermore eastern Lapps possess a verb kikki, kihkkad to describe the performance of a ceremony conducted over by a shaman. Genetz would like to identify this word with Finnish ky(y)kkiä, kneel, crouch down... Itkonen and Nesheim compare it to the Kola Lapp kihkkad, the original signification of which is said to be ”to emit sounds like a male capercaillie during courtship”, thus alluding to the shaman’s way of chanting.
         > Gikkat lpN = ’mate, pair’ v. (of birds) Nielsen 1932, 38

s.186         Åke Hultcrantz kirjoittaa pitävänsä mahdollisena, että ainakin joillakuilla Lapin šamaaneilla on ollut ns. eideettinen kyky todella nähdä kokemusperäisiä kuvia kaukaisista tapahtumista ja paikoista.

 

Lis.työ LPR 1998 (13): Luvvjt 1) Shamanistisen laulannan jäänteitä?
Sekä O. Edström (1978, 80) että Uno Harva mainitsevat erityisesti Genetzin kuvauksen ’Venäjän lappalaisten’ noidan laulusta: ¨Laulu on peräti yksitoikkoista; se tuskin nousee ja laskee enempää kuin puoli nuottia. Mutta mitä enemmän noita kiihtyy sitä kovemmalla äänellä hän muiden säestäessä joikuu. Jokainen uusi säveljakso aloitetaan aina korkeammalla äänellä. Sanat lausutaan niin epäselvästi, ettei niistä voi erottaa muuta kuin ehkä joskus jonkin jumalan nimen.¨

Edelleen Harva toteaa - Leemiin viitaten - että tainnostilasta selviävä noita alkoi matalalla äänellä tavoitella laulun päätä, jolloin naisetkin korottivat äänensä ja yhtyivät lauluun (Holmberg  1915, 108, 104).

 

- Metsästyskohtauksen valmisteluihin muunnelma kansanrunoudesta:

Teki piiliä pivosen, kopran nuolia kovia.

Varret tammesta vanuupi, päät tekeepi tervaksista.

Minkä saapi valmihiksi Sen pojat sulitteleepi

pääskyn pienillä sulilla varpusen vivustimilla.

 

Millä noita karretahan?

Maon mustilla mujuilla, kyyn käärmehen kävyillä.

Mist on jänne jousessansa?

Hivuksista Hiien immin, Lemmon varsan vaattehista.

Kaari on rauasta rakettu, selkä vaskesta vanuttu, tehty puoli teräksestä.

 

Otti nuolen oikeamman, valihti parahan varren, jännitti tulisen jousen...

Ampu yhen nuoliansa. Niin meni kovin ylätse päältä pään on taivosehen.
Tahto taivonen haleta ilman kaaret katkiella...

Ampu toisen nuoliansa. Niin meni kovin alatse, alasehen maaemähän.
Tahto maa Manalle mennä, Hietaharju halkiellla...

Ampui nuolen kolmannenki. Kävi kohti kolmannesti Sapsoon sinisen hirven...

 

J.A. Friis: Lappalaisten noitarummusta ja Kalevalan Sammosta 1868
"Sampo (= kirjokansi, govadas) on alunperin ’tamp’..."

 

Juha Pentikäinen: Shamanism and Culture, Etnika, Helsinki 1998

s.48         Paolo Mantegazza (1881)...makes a comparison between the Sami drum, the gobda and the Sampo of Finnish folklore.

s.48         Peter Hajdú has connected the Sampo with the Tungus concept of the shaman and the Sanskrit Soma (Hajdú: Von der Klassification der samojedischen Schamanen. In: Glaubenswelt und Folklore der sibirischen Völker, ed. V. Diószegi, Budapest 1963, 169ff.)

 

Juha Pentikäinen: Samaanit - Pohjoisten kansojen elämäntaistelu,  Etnika 1998

s.41         shamaani: tungus sama:n/xama:n; negidal: sama:n, lamut: xama:n

         udege, orotshi: sama(n)-, nanai: saman, ulcha: orok: sama(n-), mandshu: sama/saman;

Diószegi: saman < sa ’puhua’

         jakut: ka(:)m, altai: qam, tuva: xam < ka(:)m la ’samanoida’

         mong. böge ’samaani’, turk. bügü ’viisas, maagikko’ < büg ’tietää’

         esi-jenisei päs ’samaanirumpu’ >? Russ. bog 'jumala'; kamlanie

 

Pirkko Kotirinta: Aivoissa soi ihmeellinen orkesteri. Helsingin Sanomat 31.12.07, s. C1
(Daniel J. Levitin: This is Your Brain on Music & Oliver Sachs: Musicophilia -kirjojen referaatit)

Levitin (~ Darwin): Esi-isämme käyttivät säveliä ja rytmejä vastakkaisen sukupuolen hurmaamiseen, joten musiikki assosioitui kiinteästi kaikkein väkevimpiin intohimoihin...

Musiikin avulla manifestoitiin kyvykkyyttä ja omaa erinomaisuutta vastakkaiselle sukupuolelle, ja Darwin uskoikin musiikilla olleen keskeinen osa seksuaalivalinnassa.

Rytmi ja liike liittyivät tiiviisti yhteen, mistä kertoo sekin, että laulua ja tanssia kuvaa monissa kielissä yksi ja sama sana.

Musiikin ja tanssin liitto on Levitinin mukaan lähempänä ihmisen todellista luontoa kuin jäykkä vastaanottajan rooli. Klassisen musiikin konsepti istualtaan mahdollisimman liikkumattomana konserttia seuraavasta passiivisesta kuulijasta ja esittämiseen erikoistuneista ammattilaisista on evoluution  mittapuussa hyvin tuoretta tekoa.

Se että kiinnostus musiikkiin on edelleenkin suurimmalla osalla meistä huipussaan nuoruusvuosina, tukee Darwinin esittämää seksuaalivalintanäkökulmaa...

"...musiikki kommunikoi kanssamme emotionaalisesti loukkaamalla järjestelmällisesti odotuksiamme", kuten Levitin muotoilee.

Aivot vertaavat toisin sanoen saamiaan musiikillisia ärsykkeitä aiempaan informaatioon, jota ne ovat omalla tavallaan mallintaneet... Ne saavat suurta tyydytystä hienovireisestä tulkinnallisesta muuntelusta eli siitä, kun kuultu poikkeaa odotetusta.

 

Omia tekstejä:

IS:         Yin-yang: soidinmenot & niihin valmistautuminen = henki & materia / materia & henki:

Informaatiotodellisuudessa soidinmenot ovat näkymättömissä suurimman osan vuotta, koska elämä on henkisen valmistautumisen aikaa: valmistetaan juhla-asuja ja -välineitä, kerätään myötäjäis- tai ostorahoja, etsitään omaa paikkaa kilpakosijajärjestyksessä. Tämä henkinen ajatus- yms. toiminta kattaa pisaran perusmuodon, kun taas keskelle jäävä käänteinen piste on itse soidinmenot: siinä henkinen muuttuu materiaksi. Kaikki mikä tapahtuu on materiaalista juhlaa arjen vastakohtana. Järkevällä ajatuksella ei juuri ole sijaa tuossa vaiheessa.

Informaatioteorian mukaisesti nämä kaksi puolta ovat keskenään täydellisessä tasapainossa, koska juhlan harvinaisuus sekä yksilösuoritusten ennalta-arvaamattomuus antavat sille tasavertaisen painoarvon arkielämän ennalta-arvattavuuteen, yhteisöllisyyteen verrattuna. Kohtalon vaa'assa siis vallitsee informaation verrannollisuuslaki: mitä vähemmän jotain, sitä raskaampaa se on.

Mitä suurempi kielen sanasto on, sitä kauemmaksi se on erkaantunut kaiken perimmäisen ykseyden ja samuuden ideasta. Tänä päivänä meidät kasvatetaan erilaisuuteen, kaiken toisestaan erottamisen ilmapiiriin. Rakkautta sen sijaan voi olla vain silloin, kun kaikki ymmärretään samaksi, yhteiseksi, samasta alkujuuresta lähtöisin olevaksi.

 

LPR-LISURI 1998 ss. 58-59:
Saamelaisten musiikkisanasto näyttää keskittyvän muutamien tietynlaisten alkukuvien ympärille:

 

A)         ’Alinen’ perimän ja menneisyyden siirtäjä-äitinä;

1)         Myytit. Tämä tutkimus ei anna mahdollisuutta analysoida yhdenkään myytin sanastoa perusteellisesti. Viittauksia sen sijaan on tehty mm. Meandash-peuraan, karhun ja naisen yhteiseloon, syöjättäreen (’Attsen-nieida) sekä yleensä ’suuren muuttumiseen pieneksi tai pienen suureksi’ - maallisen projisoitumista taivaalle ja päinvastoin. Taustalla on kiinteä käsitys kaiken kakseudesta ja näiden kahden osapuolen ikuisesta toistensa kiertämisestä, ’kaksineuvoisuudesta’.

2)         Musiikki (taivaallisena) laulun virtana, imuna ja juomana vastakohtana arjen ’puuron puremiseen’.

 

B)         ’Keskinen’ reaalitodellisuus; (syntymä-elämä-kuolema; saalis ja syöminen)

3)         Saaliin pyydystäminen ja metsästys, sitä edeltävä tiedustelu ja sitä seuraava uhritoimitus, riitti ’luottamus-puineen’ ja ’hiidenveneineen’. Palvonnan ulkoiset muodot.

4)         Shamaani-noidan ulkoinen työ ja sen kolme henkistä tasoa: alinen, keskinen ja ylinen heijastamassa sanatarkoitteiden kolmea tasoa olemassaoloa reaalitodellisuudessa, myytti-abstraktioita sekä näitä yhdistävää parittelutodellisuuden (usein piilotajuista) tasoa tai kerrostumaa. Kysymyksessä on tämän koko luettelon pääjaksojen sipulimainen ’pienennös’.

5)         Nuotiotuli laulavine sääskiparvineen (kosken partaalla).

 

C) Luovuus ’ylisen’ edustajana; (elämän jatkaminen tulevaisuuteen)

6)         Metson tai muun soidin sekä porojen kiima-aika

7)         Runoilija-petkuttaja-sanaseppä; pajunköyden syöttäjä. Tämän pohjalla on tabu-sanaston luominen, salakieli joka on lapsilta peitossa ja joka myöhemmin opitaan ’kummeilta’. Jos sukupuolisuus on täysin piilossa, sanoista tulee ’pyhiä’ ja pelottavia.

8)         Makuupaikka ’työpajana’; parittelu kaiken edellisen läpäisevänä kerrostumana.

 

Pelimanni 1/2008 s.28 - Tove Djupsjöbacka:  Folkriitit läpileikkauksessa
(Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen tarjosi näkökulmia shamanismiin eri kansoilta rummun voimin.)

Tämän vuoden Folkforum pidettiin Turussa 11.1.2008. Aiheena oli tällä kertaa tulevan kaksivuotiskauden yleisteema Folkriitit. Kolmen alustajan avulla pyrittiin selvittämään riittikäsitettä, erilaisia riittejä ja miten riitit voisivat vahvemmin näkyä kansanmusiikki- ja -tanssialalla.

Filosofian lisensiaatti, muusikko Ilpo Saastamoinen aloitti riittiteeman toteamalla, että oikeastaan  riittejä on vain kahdenlaisia: soidinmenot ja karhunpeijaiset - etsitään puolisoa ja ruokaa. Karhunpeijaisetkin voi nähdä musiikillisena rakkaudenosoituksena karhulle, jolloin kaikki riitit ovat tavallaan soidinmenoja. Myös uskonnollisen musiikin voi nähdä eräänlaisina seksuaalisuudesta riisuttuina soidinmenoina ihmisen ja Jumalan välillä. Saastamoinen toi puheenvuorossaan vahvasti esille sen, miten musiikki on aina ollut vahvassa yhteydessä tanssiin ja suku-puolisuuteen. Nykypäiväinen konserttikonsepti, jossa esiintyjät on erotettu yleisöstä, on jotain aivan uutta*.

Saastamoinen tarjosi näkökulmia shamanismiin eri kansoilta, mm. Raamattua lainaten. Hän esitteli myös shamaanirummun ja kysymyksen siitä, onko kyseessä musiikkisoitin vai ei. Saastamoisen mukaan rumpu ei ole varsinaisesti musiikkisoitin - rummulla on oma elämänsä, laululla omansa. Hän kuvasi rumpua eräänlaisena "hiljaisuuden tuottokoneena" - rumpu tuottaa sellaisen määrän informaatiota, että aivot luopuvat ottamasta sitä vastaan ja vaipuvat lopulta transsiin...

[*24.8.2014: Väinämöisen kanteleensoittotaru kertoo kyllä jotain muuta: koko luonto pysähtyi kuuntelemaan tuota soittoa.]

 

 

 

Koti » Soidinmusiikki 1-9 » Soidinmusiikki IV