Soidinmusiikki IX(a)

Soidinmusiikki IX(a): 13b) KIKKI-GIGUE-GEIGE  - 14) KÄRSIÄ-KÄYRÄ -

15) LAUL - 16) LEUDD-LUVVJT  - FU-, Baltt., Slaav. sanat (> IXb Slovakia)

 

13b)         KIKKI-GIGUE-GEIGE (> sign-):

Saksa:         Gegner          'vastustaja' > gegen 'vastaan, vasta-'

Geige            'viulu' < Spätahd. gīga 'trichordium' (12. vuosisata)

         (< das Schwanken des Bogens) ~ anord. geiga 'schwanken'

         ~ ON-anord.    gīgja, gigja (fiddle), dän. gige

         ~ Teut.-Germ. geige ’fiddle’ ~ mhd. gīge, gîge, mnl. gige, mndl. ghighe

         ~ S. geigen     'sich hin und her bewegen' ~ ags. gægan 'abirren'

         > engl.           jig 'leichter Tanz' ~ Ital. giga, frz. gigue  ~ frz. gigot 'Hammelkeule'

         >? F. keikkua ~ kikki-hyppy ~ joiku (Jougen?) ~ Liivi: jaig

         ~ ? altsloven.  žica'Faden' (lanka) > Lit. gié 'Faden' >? F. kaiku

         >? Wog.         kaj- ’olla soitimella’ > Mordwa: kajga ’kannel’

hocken    'panna kuhilaaseen; ottaa selkäänsä'    

               ~ mn húka 'kyykkiä'; Nr murt. Sm kykk(a) 'kyykkiä' >? R. huggorm 'kyykäärme'

Kicks            ’harhasysäys’ (pelissä); hairahdus

Kieke            ’jalanlämmitin’; kieken ’kurkistella’; Kieker ’kiikari’

Engl:       gig               1) ‘pitkä kapea soutuvene; 2-pyör. kevyet yhden hevosen rattaat

         2) ‘something that whirls, top‘ < ME gigg ‘top‘

         3) ‘(kala-) atrain, 4) (sot.) ‘este, haitta‘(?)

gigolo             ‘naistenmies; ammattimainen (Frz) hovitanssija‘

gigot               ‘(keitetty) lampaan jalka; a leg-of-mutton-sleeve‘

kick                 'potkia, potkaista'  (ME kiken, kyken 'alive', vilkas) > gick (keikka) ~ F. kikka (konsti)

         - Kick is one of the mystery words of English - 14. vs. It has no relatives in the other

         Indo-European languages.'

B.G. Walker:    Das geheime Wissen der Frauen:

Irl. Sheila-na-gig   ‘Vulva-Frau‘ (Caillech ‘Alte Frau‘ ~ int. Kalika-Omega)

         < Gig, Giggie ‘femin. sukup.elin‘ ? = irl. jig < Frz. gigue ‘orgiast. tanssi‘

         < Frz. gigue ‘fiddle‘ (muotonsa takia)

         < (Erechteion) gig ‘pyhä Yoni‘ + temppelin ilotytöt nu-gig

Ranska:             gigot            'Hammelkeule'

gigue                ’dance, giga’ < OF gigue ’fiddle’ (muotonsa takia) ~  It. giga id.

jeu                   [žø] ’leikki, kisa; peli soitto; käynti' >? joiku ~ giga

Ital:                  giga         'leichter Tanz'

Latina:        gener             'vävy, sulho'; generātor 'siittäjä' ~ genitus 'poika; sikiö'

         < genero  (< genus) 'siittää, synnyttää; tuottaa, tehdä, luoda'

gens                   'suku'; genu 'polvi'; genus 'synty'

Gigas                 (gigantis, pl. -es); Myt: 'Maan ja Tartaroon pojat - kärmejalkaisia jättejä,         
             jotka Jupiter nuolillaan tuhosi ja Etnan alle hautasi'

gignere,               genere 'to beget' > genitalis 'genital(s)'; gigni 'siitä, syntyä' >? E. sign

         ~ gigno (genui, genitum; geno) 'siittää, synnyttää; saada, kantaa; kasvattaa'

Gr:                      kikkos    'kukko'

 

 

14)         KÄRSIÄ-KÄYRÄ: (Ks. Kantele III: 7B > gur-Geige - hur)

F:                      kärväisillään          'kiimassa' ~? lp karbas-hiidenvene

lpE:                   gievrie - P: gæw're  - I: kevri - Ko: keu'rr - Ki: kie'vr - T: kievre

YSS:     eteläsaam. (398)kεvrē (gievrie) 'kehä, sompa; noitarumpu' = F. käyrä

Mari:                  kərγəžam  = kuržam; laufen (juosta); rollen (pyöriä, kieriä)

         > F. karata  >? Veps. karga = tanssia > E. course = kurssi

Md        kard'źi ’viulu’ (>? ’soittaa-kärsiä-kuunnella’); tšeremissin kärš ja  votjakin kireź tarkoittavat
            guslia, sitranmallista soitinta (Toivonen 1944).

Unkari:

szer                  = väline, keino (= eszköz); lääke > vrt. -szor, -szer, -ször ‘kerta‘

szerelem         = rakkaus > elem = alkuaine (elementti) >? ruots. kära

         > szeretet ’love’ ~ vrt. szerencse ’luck’ (onni) > ks. Esp. suerte ’onni’

         > szerelmes = rakastunut, rakastettu; szerető ’rakastaja’ > élet = elämä, henki

         > szeret          'rakastaa' > rakastan  (lek) sinua; ; szeretnék ‘haluaisin‘

         ~ Armenia: ser 'rakkaus' >? R. kär 'rakas'

         > zerelmu          > szerelem 'rakkaus' (Kulonen 1993, s. 48)

         ~ almu > álom 'uni' ~ szerv = elin > F. sarvi (szarv)

         ~ szérű 'puimatanner’ >? saam. Sar-akka! ~ E. serve

         ~ Nord-etym: kærr ’teuer, geliebt’, nisl. kær, nschw. kär, ndä. kær

         < afrz. ker < lat. carus ’geliebt’ (kallis, armas) ~ ? vrt. lat. cāro ’liha’

szeres                  = (harv.) säveltää, kirjoittaa > szerzemény = mus. teos, sävellys

         ~ szerez ’niittää’ (kuv.) ~ szeret 'rakastaa'

szerv                  = elin > szervi = elimellinen ~ szeres         = (harv.) säveltää

         > szervusz! = terve! >? Lat. Salve caesar

 

szérű                  'puimatanner’ >? cherry ~ R. kär

 

 

 

Latvia:         gars   1) ’vaim’ (henki); 2) ’leil’ (saunas 'löyly')

 

Nord etym:         

kæra          1) ’Klage, Rede’; 2) ’Geliebte’; kæri ’Geliebter’;

         3) ’anklagen’ (nisl. fär. kæra, nnorw. kjæra, nschw. kära 'rakas'

         ~ ndä. kære ~ idg. *gâr ’(heiser) schreien’ (~? karjua)

         ~ Gr. girus ’Stimme’ >? kirous

         ~ air. gāir ’Ruf’, gairm ’Laut’, fogor ’Ton, Laut’

kjær  ~ a.frz. cher < lat. carus ’rakas, rakastettu’ > schw. kärlek ’rakkaus’ >? unk. szeret 'rakastaa'

        > kjæreste ’Verlobter, Verlobte’ ~ schw. ’Braut’; est. pruut >? E. fruit 

kjære (vanh. dän. ’berufen, klagen’)

         ~ schw. kära, anord. kæra ’sich beklagen’; kæra 'klage, rede; geliebte'

         ~ got. kara ’Sorge’, ags. cearu (engl. care), ahd. kara ’Wehklage, Sorge’

         ~ as. karm ’Wehklage’, ags. cearm, cierm ’Geschrei’,

         ~ mnd. holl. kermen ’klagen, jammern’ < idg. *gār, *ger < gr. jiris ’Stimme’

         ~ skr. járate ’ruft’, grnati ’singt’ (>? karnaattinen?)

         ~ ahd. kerran ’schreien, knirschen’, lat. garrio ’Schwatze’,

         ~ lit. garsas ’Schall’, air. gairm ’Ruf, Geschrei’

kærr          ’teuer, geliebt’, nisl. kær, nschw. kär, ndä. kær > Norw-dän. etym.: kjær

         < afrz. ker  > frz. cher 'rakastettu' < lat. carus ’geliebt’ (kallis, armas)

         ~ ? vrt. lat. cāro ’liha’ = (herjas.) putida ’raato, hylky’; carrus ’4-pyöräiset kärryt’

         >? unk. szer 'väine, keino' ~ szeret 'rakastaa'

Ruotsi:         kär          'rakas'

Esp:             te quiero... ~ cuerda-kieli = E. cord ~ chord

Persia:         gerie          ’weeping; plaint, lamentation’ ~ faryad ’lamentation, cry’

 

 

15)         LAUL:

On merkillepantavaa, että turkk. tat. kielissä l -kirjaimella alkavia sanoja on suhteessa ~7/500 ja latinassa (Rothsten 1906) ~20/800. L-sanat ovat monien kielien ’kaikkein pyhimpiä’ - turkk. tat. -kielissä lähes poikkeuksetta vahvasti kaksiselitteisiä. Olemme osuneet ’arkaan kohtaan’. Samalla alueella ilmenee toisaalta *l:n, *tl:n, *r:n ja *tl:n keskinäistä vaihtelua. (LPR 215)

         >? Vrt. Latin: lingua 'kieli' = altlat. dingua >? E. tongue 'kieli'

         > Tamilissa (P.A. Hakola) l:llä alkavia sanoja ei ole.

F.                  laulaa   'singen' = lp law'lot 'laulaa'

loilu              ’laulu’ (Gottlund) > loilotus, renkutus

loilottaa         'to sing' ~ Est. loil 'lullaby' (jokin murre?) 127.        

         ~ T ōl 'sound, lullaby', ōlam 'sound, noise, roar, cry of lamentation'

         ~ ōlālām 'lullaby': Malayalam oli 'a sound', Telugu ulivu 'sound, voice',         

         ~ Brahui: hō- 'to weep' (Hakola: ...Tamil and Finnish, Kuopio 2011) > ks. 144.

Liivi:                  

Leelo               -vir. Leelu = regivärsiline rahvalaul > luule, muusika, poeesia

loùl                 (ziŋG) ’weltliches Lied (laulu)’  ~ Livõ lõlõd  'Liivin runoilija (= Est. 'luuletaja')

          ~ läul ’höyry; henki, elämä’; Liivis tuntakse ainult ’läül’

             sõna sääraseis lauseis, nagu ’laskis leili välja’, ’leilikurk

Liivi < Lätt: 1056.     leelutada ’juorottaa, juorotella; joikua’; > leelutus ’(laulun) juorotus’

lē'l'       ’Nachtschwalbe, Ziegenmelker’ (yökehrääjä)  < lett. lelis (lē'ls) >? est. leelis ’lipeä(vesi)’;

 

Vatja (Mahu):    лauлottema, лauлotta ’laulatama’ (toimittaa ruumiinsiunaus)  

         = ven. otpevatj ~ лauлo   ’laul’

 

Viro:        lagle    'suurem veelind' > luige (joutsen) > laulaa? (Raamat nimedest)

laul          'laulu; virsi'; laulda 'laulaa; veisata'; laulja 'laulaja'

         >laul ’gr. melos + ode’ > melode; Luuletajad ja viisiloojat märgiti sõnaga
         melopoios, lauljat sõnadega aoid ja kitarood. (s. 307)

laulatada            'vihkiä'; laulatus 'kirkolliset vihkiäiset, häät'  ~ laulatamata naine 'avo-, jalkavaimo'

leelis                   ’lipeä(vesi)’

leelutada             ’juorottaa, juorotella; joikua’

leil                      ’löyly’ ~ ung. lélek ’hing’

luilutama         'tasa vaikselt laulma, laulvalt häälitsema'

         ~ ka luilettoa 'nutta' (itkeä) ~ vadja loilotus 'itk, itklaul'

         ~ F. loilottaa 'huilata, hõilata, rõkata'; aun.ka loilottua 'valjusti rääkida'

lullitama   'logelema, lõbusalt aega veetma; vibreerivalt, tooni vaheldades häälitsema'

         ~ võru murt. lullutama mm. laulu ümisema' <? ven. ljuljúkat' 'äiutama, lullutama'

         ~ F. lulla 'häll'; lullata, lullia 'uinutada, kiigutada' ~ aun.ka lullua 'lobiseda, karjuda';

         ~ R. lulla mm. 'äiutama'; S. lullen 'äiutama, uinutama, vaigistama'

Luule         'poeesia' > Luulik = luuletaja, poeet > luuletaja 'runoilija'

läila           'ebameeldivalt maotu v. magus; imal'; liivi lälam 'rase, tiine; raske'

         ~ vadja läülä 'hirmunud, hirmul'; F. läyli, läylä 'raske, karm, ebamugav'

         ~ aun.ka l'äul'en 'haiglane olek; raskustunne' = lüüdi id. 'väsitav, raske olek'

1.5.1995   Saam. lávlut on muodostunut kahdesta sanasta (?!):

         Lau           'lauta, lovi; alastulo'; val 'lähteä ulos/ylös; löysätä jstkn, nousta jnnekn'

         ~ R. Ljud      'ääni' ~ låt 'iskelmä'; tål 'kesto' > tålamod ~ tal 'puhe' >? Ks. S. Lied ~ lpK leudd

lpN (L-crantz) 3598         luwlu (luwlluHt) 'Rohr, Tülle' (kotelo, putki, torvi, ruoko)  ~ E. lullaby-laulu

Hanti (> ks.m. leudd-loitsu): (Ugut-92-lisän.:) 18) Tomra-soite AAT (Kukuška kukuet - Käki kukkuu)

         - (Kavi лhóiл) (kəwi ΛχōiΛ) (kuulostaa nauhalla: soijes)

         - Korjattu muoto (J. Niemi:) käwi Λoj γəΛ (yhteen vai erilleen?) >? laulaa

           Vastaus: loulək'  = kidus (v. žabra, ’Kieme’) >? löyly-laulu

lauda`         ’sanoa’ (lāuəs)(it. 'kiitoslaulu') >? laudatur; Lied ~ lausua

tuita            'kukkua (käki)' (Kam.) = V. loitaid., 'laulaa (lintu) s. 1043.        

         ~ Vj. loità = Kam.; k'óγì loiuəl 'käki kukkuu'; Trj. Λoit'āγз = Kam. >? leudd

         ~ Ni. tuita', Kaz. Λoití 'laulaa, ääntää (laululintu, sorsa, hanhi); kukkua'

         ~ tūiənDà (DN) 'kukkua' (käki); kauə tūiənDət 'käki kukkuu'

leila              'nocturnal Moorish dance' ~ lelo 'stupid' (hölmö)

 

 

Latv.     laulát    (laulāt) 'laulatama, -da' (vihkiä); laulība 'abielu'  

          > jaunlaulātā 'morsian'; ’bride’ (<? Est?) >? Azerbaidjan: lejlək 'toonekurg'

 

Serbo-Kroatia: lelek  'Gejammer' < lelekati 'jammern, wehklagen'

Kreikka: lalω,  laléω ’kiekua’; ’puhua’ (> lalŋseis),

         ~ laliá ’puhe’; lálos ’puhelias’  lelékı 'haikara'

         > dıa-laléω, dıa-légomaı ’puhella, keskustella’ ~ glossa ’kieli’;

         > psallω ’laulaa’, psalmωs ’virsi, psalmi’   >? phallos-cello > golos; glossary ~ laulaa

 

Turkkil.kielet  (M. Räsänen 1969)

tar. läjlä          ’schwimmen’; osm. läjlak ’der spanische Flieder’

         > osm.    lejlâk (= ven.) ’sirenj’ (palosireeni) > blg. lilek < pers. lakka

AH.                  läkläk 'Storch' (haikara), otü, krm. lägläk,

         osm. krm. az. läjläk id. < ar. laqlaq >? ~ Russ. etym. aist s.31

Turkki:              leylak ’sireeni’; leylek ’kattohaikara’ >? F. laulaa

         ~ Reinhard, Kurt & Ursula: Musik der Türkei I (1984):

         Leylim  (”Meine Nächtliche”) Liedtyp > vrt. layali

Azerb.                layla  'hälli-, unelaul' < lalə ’moon, magun; tulp’

         ~ leylək     'toonekurg' > lələk ’(linnu)sulg’

Evenki:               davlāvūn          ’laulu’ (v. pésnja); davlālān ’laulaja’ >? lp lavl ’laulu’

 

Heprea:        

laylah/leylot          (leyl) 'night' = (poet.) layeel; lel 'the night of'

le'èl                     (lema'àla)    ylhäällä >? Ugr. lil = elämä, henki > Jumala

 

Palestiina:        laqlaq/laqāliq  'stork' (kattohaikara)  

                   ~ Azerbaidjan: lejlək 'toonekurg' ~ Gr. lelékı 'haikara'

 

 

 

16)         LEUDD-LUVVJT (a):

[Son vuäinn ss. 8-9:]   Kolttasaamelaisen musiikin tärkein laulua ja laulamista kuvaava sana on siis leudd (akkalansaamen leut). Sen itäinen vastine on kildinin- ja turjansaamen luvvjt, joka inarinsaamessa on livđe (~ lpN luohti "tietyn ihmisen, paikan jne. joiku"). Skandinavisella bløt-, muinais-norjalaisella hlaut ‘uhriveri’ ja ruotsin lott ‘arpa, kohtalo’ -sanoilla lienee yhteys pohjoissaamelaiseen luohti-termiin. Puolan malina błotna 'mesimarja' ~ Ven. malina 'vadelma': 'Mesi'-merkitys antaa 'veriuhrille' aivan uuden dimension leudd-/luohti -ympäristössä.   

Karjalainen itkuvirren laulantaa kuvaava perussana vie kuitenkin ajatukset toiseen ilmansuuntaan: Karjalassa luettelijat ovat esittäneet itkuvirsiä (Suomenlahti).  Köynäsjärvellä: luvoitteli ’itki äänellä’, Säämäjärvellä: ”ollalline lugou, luvoittelou”, Inkerissä luvetella > luvetukset  ‘itkut’, Vatjankielessä: lud’imma ‘luettelimme, lausuimme’; lugõttu ‘lueteltu, ilmoitettu’ sekä Viron lugu ‘luvvjt, (laulettu tarina)’, jonka monikko on lood ‘luvut, kappaleet’. Jos esitys on huono, on terminä lõuata ‘kiljua, ulvoa’. 

Komin livzyny (lövtny) on ‘vaikeroida’  ja lid (~ udmurtin lyd) ‘luku’. Marinkielessä lúdysh on ‘laulun sanat’, mordvassa lovnoms ‘lukea (laulaen)’. Mansin ládin on ‘sana’, lattam ‘sanoa’ (= hantin lauda) ja  lovintam ‘puhua’. Virolainen löytö aiheesta on lyydinkieltä merkitsevä kirjoitusmuoto "Liüdi kel" (Uibopuu).

Ugrilaiskytkentöjen lisäksi on naapurikielissä runsaasti muuta samankaltaista ikivanhaa sanastoa, jonka  yhteyttä ei ole vielä osoitettu: koltan lää'dd ’suomenkieli’; norjan læte(t) ’ääni, huuto’; ruotsin ljud ‘ääni’ (saksan Laut); låt ‘melodia, kansanlaulu; soitto’ ja jopa venäjän slóvo ‘puhe; sana’. Latvian lūgums on ‘rukous’ ja bl’aut ‘huutaa’, mutta vanhan englannin lēoð (lēoth song) käännetään kauniisti sanoilla ‘laulu, runo’, jonka taustalla on ainakin indogermaaninen juuri *leū-d- (*leū-t-) ‘laulu’. Olipa kysymyksessä sanojen sukulaisuus tai ei, niin musiikista puhuttaessa em. sanojen samankaltaisuutta ei voida ohittaa.

 

09-10.04.05 Nurmes– Karjalan Sivistysseuran heimopäivät:  (IS) Kalevalaisesta laulusta Aunuksen itkuihin:

Jos kalevalainen laulu ja toisaalta itkut käsitetään samaa juurta oleviksi, niin lähin sukulaisilmiö näille on itäsaamelainen leudd tai luvvjt,jotka perinteisessä muodossaan ovat useimmiten mollisävyisiä, AB-muotoisia, improvisoituja, sekajakoisia, määrämitattomia henkilölauluja.

Kuolansaamelaiset eivät käytä erillistä itku-nimitystä, sillä henkilölaulujen tarinat ovat niin murheellisia, että ne päättyvät usein kesken laulajan jouduttua tunneliikutuksen valtaan.

 

Leudd-sanue:

F:         huutaa ~ Duraljan etym. *hlūdjan = ags. hlydan 'laut sein, schreien; tönen'

         >? ljud/lied ~ Japan: utau 'to sing' Lootuspuu ja lootuslumme > flauto > alUd

laidun          M.skand. laith-; M.N. leitha 'käyttää karja laitumella'

         > R. leda = johtaa > E. lead > M.Germ. laidian = päästää menemään

         > S. leiten = johtaa < M.Germ. lithan = mennä; laido = johdattaminen

laita                  M.Germ. laitho > M.R. leth = matka, tie, suunta, tapa

         > A-saks. lad = tie, matka  >? Lethe 'Unohduksen virta'

laki                  M.R. lagh > R. lag = sopimus, määräys, laki > Angl.saks. lagu > E. law

         < Lat.  lex = laki (gen. legis) < legere = koota, lukea > legenda >? lugu

lallattaa         = R. lalla > S. lallen > M.skand. lalla = kävellä horjahdella kuin lapsi

         > Kr. lálos = puhelias > lalge = hiljainen mutina > M.Int. lalalla: = lallatus

         > Ven. lála = lörpöttelijä > Slov. lalo = paksupää

         > Suom. lalla, lalli, lallu = vetelys

         < Veijo Meri: Sanojen synty. Gummerus, Jyväskylä 1982

liuta                ...vanha germaaninen lainasana, jolle rekonstruoitua alkumuotoa

         *leudi-z  edustaa mm. nykysaksan Leute 'ihmiset, väki'  (Häkkinen 2004).

      < *leudh-  [kasvaa, puhjeta, lisätä?] > Gmc. *liud-, *liud-i- > OE le:od, OS liud,

         ~ OHG   (Old High German) liut, pl. liuti > Modern German Leute.

> liuta              'joukko, lauma', mas. muinaisalasaksa liud 'kansa', liudi, mys. (muinaisyläsaksa) liuti,
         kys. (kantayläsaksa) liute, ns. (nykysaksa) Leute 'ihmiset, väki' (Kulonen 1995:85).


Lindström 1859, s.107: loitsin, loihtin 'trolla, hexa'

         ~ Tšer. loktem (noitua), vahingoittaa ~  Fn. (muin.norja?) lioda-smìdir,

         ~ Fht.  (m.ylä-saksa?) lied, lioth, leod (pl. ludi, lutida) 'sång';

         ~ Agsx. lioth, leoth, liod, hliod o.s.v. >? ljud-leudd-seppä

- Lindström 1859: lovehtia  'jaaritella, laverrella; ilveillä'  ~ ka lovehtie ’puhua äänekkäästi; esittää itkuvirsiä’

"Luik/Liege  (est. 'joutsen'/kaupunki Belgiassa) - sanan perustana on muinaisgermaanin / latinan leudi
(> nykysaksan Leute) ihmistä / joukkoa tarkoittava sana".  (Seppo Liukko 1996 - 2008)

lukea    'lesen, zählen' esim. ~ MdE lovoms, M luvəms 'laskea, lukea

         ~ Lat. legere, Gr. legein 'poimia, valita; laskea, lukea'

         ~ vi lugu 'tapaus, juttu; arvo(stus); musiikkikappale; (vanh.) kerta, lukumäärä'

FUF XIII (Setälä):  luote  ’Zaubergesang, Weisheitsrunen’

         < urnr. *blōta: aisl. blót ’Opferung, -fest; blóta ’opfern, anbeten’

         ~ Uuden laulun Kalevala (Kaleval. kulttuurin Liitto 2004, s.376:)

         ...Ei se impi itkenynnä, ei varsin ilonnutkanailman lauloi itseksensä, lauloi lempiluottehia...

Haavio: Laulaa-verbillä luonnehditun loitsulaulun ei enää tarvitse olla sanatonta äännehtemistä;
”Jos ma luovutan luotteheni / pyörrytän pyhät sanani” tai
”Laulan aina arvollani / ennen saatuja sanoja / otetuita luottehia”.

         Hellquist: R. ljud ’ääni’ = mR liuth ’kuuntelu, hiljaisuus, äänne’, isl. hljođ,

         mR    liūdher ’äänekäs, kuuluva’ = m.yläs. hléut (vrt. suom. hilu, hilut),         

         > tansk.       ljud, goot. hliuth ’kuunteleminen’ (vrt. ’hiljaa’ = vir. ’hiljuti’)

         ~ k.ala/yläs. lut, S. Laut ’ääni, äänne’; isl. hljóđr ’äänetön, hiljainen’,

         ~ S.  laut, E. loud ’äänekäs, kova, meluisa’

Luuse                   'troll-konstmedel'; luusin 'trolla' >? F. lietsoa

         Fht. hliozan, Mht. liezen 'augurari, hariolari, divinari',

         Fht. liozo, Mht. lieze 'sortilegus, hariolus'

         < Fht. loz, loza, lozze, hloz, Mht. lozz, Göth. hlauts, Sv. lott 'arpa; kohtalo'

luuttu (Schroderus 1637: lwtu): R. luta, D. Laute 

< arab. al-'ūd 'puu(aines), luuttu' > esp. laud, pg. alaude, frz luth 

(1564 muin.frz leüt), oksitaan. laüt, engl. lute ~ Tü lâvta ~ bulg. lauta 'viulu'

Tuulikki Korpinen: Kalevalainen jumalten maailma. Helsinki 1986

s. 324 Loitsija, luitsija, loihtija; veps. loita ’rukoilla’ (lp. vastine merkitsee ’valittaa’); vir. loitsu-, loitsi- ’haukkua, solvata’

Ganander: luitsen, luinut, luita; vrt. suom. luote, luotteet, lp. luottat ’joikua’, luote ’joiku jstkn henkilöstä, eläimestä tai esineestä’... Etym. sanakirjat pitävät erillään äänteistöltään toisiaan vastaavat ’ääni, äänekäs’ ja ’laulu, runo’ sanastot.

s.325 Haavio: skand. blót ’uhri(jumala), epäjumala’; blóta ’palvoa, manata’

vrt. R. lott ’arpa, osuus, osa’; isl. hlaut ’uhriveri’; m.yläs. hlóz, S. Los ’arpa, voitto, erä, kohtalo < germ. *hleutan = R: ljuta ’saada arpomalla, s. osakseen’,

m.yläs. liozan ’taikoa, noitua, loihtia’ Ks. > s. 170, 196, 405

Haavio: lp. līhte ’uhri’, līhtede ’uhrata (pakanall.)’; > luohti ’joikusävelmä’

Nlp. luete ’uhrilaulu > luottat ’joikimista merkitsevän verbin synonyymi’

s. 325 Haavio: Laulaa-verbillä luonnehditun loitsulaulun ei enää tarvitse olla sanatonta äännehtemistä; ”Jos ma luovutan luotteheni / pyörrytän pyhät sanani” tai ”Laulan aina arvollani / ennen saatuja sanoja / otetuita luottehia”.

Hellquist: R. ljud ’ääni’ = mR liuth ’kuuntelu, hiljaisuus, äänne’, isl. hljođ, 

> tansk. ljud, goot. hliuth ’kuunteleminen’ (vrt. ’hiljaa’ = vir. ’hiljuti’)

~ k.ala/yläs. lut, S. Laut ’ääni, äänne’; isl. hljóđr ’äänetön, hiljainen’, 

mR liūdher ’äänekäs, kuuluva’ = m.yläs. hléut (vrt. suom. hilu, hilut), 

~ S. laut, E. loud ’äänekäs, kova, meluisa’

s. 326 Hellquist: R. ljuda ’kuulua, kaikua, raikua, soida’ = mR liūdha

m.yläs. (h)luten ( k.yläs. lūt ’ääni, sävel, sointi’, S. lauten ’kaikua, kuulua’

läuten ’soittaa, soida’ (vrt. S- Laute = ’luuttu’)... ”...luonnollisestikaan näille sanoille ei ole sukua germ. *leutha- = anglos. leođ ’laulu, runo’, m.yläs. liod, S. lied ’laulu, veisu’, goot. liuthon ’laulaa’ (vrt. myös R. låt ’sävel, sointi, laulu’, läte ’ääni, ääntely’ jne. sekä Hmyt.324 lp. livđah, liođe, levđ ’laulu’).

Lat. laudo ’kehua, mainita, siteerata’ jne., laus ’ylistys, maine, kunnia, suosittelu’ (vrt. suom. luusija). ...Loitsuja luetaan, loitsu sanan synonyymi on luku. ...SKES: lausia ’loitsia, manata ~’lausua’ = vir. lausuda ’lausua, loitsia’ jne.

Vir. laus ’loitsinta, manaus’, lausuja ’loitsija, taikuri’

Haavio yhdistää (loitsia=) luitsia verbin vir. sanaan luitsutama ’ääntely, joka syntyy kun lapsi imee äitinsä rintaa’ (suom. lutsuttaa, lutustaa)

Unelma Konkka: Ikuinen ikävä - karjalaiset riitti-itkut, SKST 428, Helsinki 1985

s.10     Itkemistä nimitetään Karjalassa myös luvoittelemiseksi.

         - Köynäsjärvi: luvoitteli ’itki äänellä’

         - Pyhäjärvi: ”mänöw se itkettäi lugemah

         - Säämäjärvi: ”ollalline lugou, luvoittelou

         - Inkeri: luvetella, luvetukset l. itkut’

         - Karjala: monin paikoin loitsua nimitetään luvuksi.

         - Polvijärvi: loihu ’itku’; loihaaja ’itkijä’ (Franz Käki 1906, 107. SKS)

         - Liperi: ruumille loihataa (Antti Rytkönen 1895, 1206. SKS)

         - Suomi: loihtia, loitsia; loitsu >? lpN luohti

         - Äänellä itkemistä ei kansan keskuudessa koskaan sanota laulamiseksi.

- Virtaranta 1994, s.10: "Luvettelija" l. Itkuvirsien laulaja.

- Hakola:     Lexical affinities between Tamil and Finnish, Kuopio 2011:

144.            F. luote (luotteet) 'spell, charm, incantation' ~ loitsija 'soothsayer'

         ~ T ōttu 'reciting, uttering as a mantra'; otturaippor 'soothsayer';

         ~ ōdur 'to read audibly in order, to commit in memory'

         ~ Malayalam ōtuka 'to recite, to read'; ottiyam 'sorcery, witchcraft'

         ~ Mongol ōci-, oci- 'to say, to answer, to pray, to offer' (buddhist's)

150.              F luottaa (<? luoda) ~ T otta 'near to, intimately, closely, tightly'

         ~ ottal 'adhesion, contact, attachment, consent'

Karjala:        l'öwdiä           'nahoditj' (löytää) < Russ. hodítj 'kulkea, kävellä; käydä'

         ~ l'öwl'ü 'löyly' ~ l'äwl'endiä 'oksentaa' (tošnitj)

Lyydi:        лuikata           = luihkata (ääntää) ~ ven. ljud ’lyydiläiset’

         > ...Tshesnakova sanoo: ”Tämä itku vou...vie lugeda mugagi”
         so. ”Tämän itkun voi itkeä niinkin” (Virtaranta 1994, 10 ja 48).

Vepsä:        loita    ’rukoilla, palvoa’; lut ’paimentorvi = sarv-puhkpill’

         ~ лovaidan ’klopfen, poltern’; lukta = lukea

         ~ loičta         = lukea rukousta, rukoilla > hän loičeb

Vatja:          leutama      'kastma’ (kastella, liottaa); ’leutis’ 'kastelu'

leütää          ...levvin linnuu pezää = leidsin linnupesa  > leütüä = leiduda, (olemas) olla

loilotuz         = itk, itkulaul

lovitta(a)      = pyydystää; (kinni) püüda < ven. lovitj

lugōttaa       1) posida, lausuda, (nõia)sõnu peale lugeda; лugetta = loitsia

                   4) itkeda, itkulaulu laulda, v. itkusõnu lausuda; lugõb = lausuu

luitsata         = (ringi) hulkuda v. joosta = lõvata = (ringi) käia, hulkuda

lukõa            1) lugeda 2) palvetada 3) itkulaulu laulda 4) (nõia)sõnu lugeda; loitsida

         ~ lud'imma   = luettelimme, lausuimme; luku = nõiasõnad; lugu; loits, austus

lututtaa         = karjasarve, -pasunat puhuda; лuttu = imusarvi, tutti; paimentorvi

luvva             = luua, rajada; alustada; raadata, uudismaad teha; (heinu kuhja) panna

lõõtsuta         = lõõtsutada, (häälekalt) hingeldada

         > lõõtsu = (sepa)lõõts; lõõts, lõõtspill (v. garmon) >? F. loitsu

läülü               = paha  ~ löülü = (sauna)leil

Inkeri:         lovaDa         = kulkea, kävellä > lovissa, lovisō = k. rauhattomasti (ed.takaisin)

         > лovisəmma = luusima > lovvīne = edestakaisin kulkeminen

         ~ s.40 lovajā ’kävelee’; lovi (loveD) ’rako’

         ~ Vatja: tšävelläG ’kävellä’; lõvata ’(ringi) käia’ >? F. säveltää

         >? vrt. F. soittaa ~ Est. sõitma ’ajaa’  ~ E. love ~ ink. lovada > Nurmes 9.4.05

luDuttā         ’soittaa paimentorvella’; l'ul'uttā ’laulaa lapsi nukkumaan’

         > luttu = irtaantunut ontto sarvi > lapsen tutti’ >? flute-luuttu

         < ven. ljuljukat' ~ vrt. luul'u ’kätkyt’ < ven. ljul'ka

lueDella       ’luetella; esittää itkuvirttä’ (itet't'ī, luetelt'ī); luettā ’luettaa loitsua’

         ~ luettā   = luetella loitsua > luvaDa = luvata

         ~ luGu       ’lukumäärä; tahti; mitta; loitsu/noitaluku; otsake ym.’

lääDä           ’puhua, sanoa’; luuD 'sanat' ~ lpK lää'dd ’suomenkielinen, lanta-'

Viro:         laad              'perä' ~ laat 'markkinat' ~ S: Lade  'kokous' 

         ~ laul 'laulu' ~ laad-laadid  'kirkkosävellaji(t)' ~ yks.   lugu = mon. lood 'tarina' 

         ~ Russ: ladj 'sopu, sovinto; järjestys' ~ 'sointu' (harmony); "sama tahti" (yhteisymmärrys)

         ~ vrt. frz  pariade’(lintujen) soidin; lintupari’ ~ mariage ’soinnutus’

laut          'koduloomade ja -lindude pidamise hoone/ruum' ~ vadja lautta 'laut, tall'

         < alggerm. *lautō, lauti-z > vanaisl. laut 'süvend, väike org; põld, muld, maa'

         ~ vanarootsi löt 'põld'; R. murt. löt, laut 'karjamaa; karjaõu'

lava         'kõrgendatud alus' (taimilava) < balti lāvā; leedu lova 'magamiskoht'

         ~ läti lāva 'saunalava, ahjupink, magamiskoht, lava'

         ~ liivi lovā 'voodi; puuraam'; vadja, isuri, aun.ka lava 'lava'

         ~ lüüdi, vepsa lava 'põrand'; saami luovvi 'lava'

loits      (lõit) spell, incantation, charm

looma          'tekitama; olemasolu põhjuseks olema' ~ vadja luvva 'luua, rajada jne.' = F. luoda

         ~ isuri loovva 'visata, loopida; luua (kangast); ain.ka luvva id., heinakuhja teha'

         ~ lüüdi luoda, vepsa loda 'kutoa kangasta'; mdE l'ijems id,; alustama'

lõit       (lõida) = kõnetoru meremeestel; ruupor, megaphone, speaking trumpet

         'tiedonlevittämisväline'; meremeheruupor (puhetorvi, megafoni)

lõit        'suhtlusviis ' ~ 'ääni-, puhetorvi' ~ lõitma 'to communicate'  > lõide 'communication'

         ~ loitma   'loimuta; loistaa'; löidutama 'kisama'; k.germ. *glöja- (hehkua?)

         >? est. lõke 'nuotio' < F. liekki

lõuata               ’kiljua, ulvoa, rääkyä; haukkua (moittia); 2) pitää suukopua, haukkua

         > lõge      'lõuad (leuat)' ~ lõukene > lõgu, lõu = Lerche (leivonen)

         ~ Scand.   Loki, Loge > F. loukku > S. Locke = kihara > E. lock = lukita

lud´ittaa         = tinada; v. luditj

lugu                  1) ’tapahtuma; asianlaita’; 2) tarina

luik                   (gen. luige)         1) ’joutsen’, 2) (murt.) ’puinen/pukinsarvinen paimentorvi’

lutt                  1) tutti, 2) karjasarv, -pasun = veps. lutt 'karjasarv; vilespill'

         ~ vadja luttu id.; isuri luttu 'sarv; lapselutt' > Est. lututada ’toitottaa’

luur                   'Lure' (Russ. lur, ljur) > lur - lour - luuri

lüdded              (W! = lidumine <  liduma)

         "juokseminen; riisuuntuminen; siementen nyppiminen (kävyistä);

         yhteydet lyhteiden sitomiseen ja ketjun lenkkiin. > lüdimine 9.1.98 Est.

Liivi:       libāstə              = rakastella ~ S. Liebe ’rakkaus’

lōt                   ’Gottesdienst’ ~ Est. laad ’Jahrmarkt’  < mnd. avlât ’das Ab/loslassen’ >? R. låt ’laulu’

luot-pūD         ’Scherstock’ (?) >? Lp. luohtte-muorra 'luottamuksen/uhri- puu'

V.Virtanen (FINIX) s.268: Liivi rahvas tai liivlased... tämä ikivanha nimi ei voi juontua 'santaista rantaa' tai 'verkkoa' tarkoittavasta sanasta liiv, ...vaan juuresta liba (liba, libe, Liebau, Liibavi ja Lyeb, Nestorin kronikassa lyub 'liiviläinen')... Livonia on liiviksi Liibemaa, liibi keel 'liivin kieli'...

- Vanha kantasana nimelle on virolais-liiviläinen liba, 'kiimainen/kuolettava naarassusi'. ~ Lat. lubus 'susi' ~ Saks. Liebe 'rakkaus'. 

- Vanha keskisaksan sana lovu tarkoitti 'ajokoiraa' ja loviti 'metsästämistä, takaa-ajoa'. - Sanajuuri kuuluu IE sanan 'eläin' juuriin = tokaarien lu ja luwo... (s.269)

- Kreikan leon ja lat. leo tulevat tästä samasta kannasta (IEC).

 

lp(R):     лättiε         < sk. ’norjalainen; norj. tai ruots. talonpoika’

         >? lpK lä'dd 'suomalainen; suomenkieli'; lättiläinen 'latvialainen'

lpN         logus           ’loitsu’

lokkât          = lukea; laskea; pitää jnkn; lesen, zählen, sagen, meinen

         > mordE lovoms > M luvəms id.

loktu            (lovtt) hoigu (hoigg),’noste’; pajađus ’nosto’ (Lukkari 1974)

luoHtiε         (luošıε; luδijJ) lappalainen laulu' (L-crantz:Lappischer Wortschatz I 3652)

         ~ luεjHkaT         'klagen' (L-crantz 3621)

lpK              lie'đđed        ’hulmuta’ (revontulista) ~ vrt. liiv. juogi (kaujas) 'das Nordlicht'

         ~ lpKld lied(j)i  'liehua, leimuta (revontulista)'

luâikkad        'voihkia', luei'ǩǩed 'valittaa'

lä'dd             'suomalainen' = lää´dd  ’lantalainen’~ leudd-Lied

- Koltilla tiedetään olleen myös kuolin- ja hääitkuja - [reäkkmõš, oiksemuš]

lpKld              leūDıjeD       - lıvtı - lõvted = joikua ~ K2 łıwdt-sūmm ’joikusävel’

līhte               (T, G) ’uhri; lappalaisten pakanallinen uskonto’  > ləvd, līvte = (uhri)lauta

loVtIjeD          'nostaa, kohottaa' >? vrt. S. sengen 'paahtaa' ~ E. love

luεjhkat,          лoíkked ’valittaa, voihkia, itkeä’ > lujkej  ’itkijänainen (peijaisissa)’ (Fr. luoikket ’itkeä’)

luovdad - luovdi         (230) 'ruveta makuulle kesken ajon'

 

Komi:        lid              (lyd) = (An)Zahl

         > syrj. lid'jini =  ’laskea, lukea’ ~ votj. lid, lid'd’'zini (Zahl), (U-M. Kulonen)

         > wog. lowinti = zählen > ?ostj. loŋət = lesen, rechnen

         > md. lovoms, luvøms; tšer. løδam luδam; lu = zehn

         ~ ung. olvas/lovas = zählen, lesen (Itkonen 1993)

         > wog. лåβ, loβ (lau) = 10 ~ ostj. läwət =  ’7’ (>? vrt. Est. ’laupäev’)

            > ostj. tongöt? = lesen, rechnen; lat. lingua (t > l) ~ E. tongue

li(v)a           'Sand' > fi. liiva (breiartige Masse, Schleim); > est. liv(a) = Sand

         = Wotj. luo; ostj. löui = Schlamm, Moder

livzyny         ’ulvoa, parkua’; lövtny  ’vaikeroida, voihkia, valittaa’

         > lövtöm    ’halisemine (valittaminen), hädaldamine; valu (kipu)’

lov               'sielu' (Atem, Geist, Leben, Seele) = lol, lov 'Atem, Geist, Leben, Seele'

lövtny           ’vaikeroida, voihkia, valittaa’  = ’ruikuttaa, marista; kolottaa, jomottaa’  (v. stonátj, nytj)

         ~ lövtöm ’halisemine, hädaldamine; valu’  ~ lyd ’numerus’ (luku); lyddjyny ’lukea’         

LPR 262:         Lopuksi siteeraan A.I. Teryukovia. ’Komien perinneuskon mukaan ihmisellä on kaksi sielua: lov - ihmisen sisällä (< Nalivov 1907: ’life’, ’the soul of man’) ja orterillisenä oleva. Lovja = ’alive’, ’animated’ - tarkoittaa yleensä elävää. A.N. Grenin mukaan kansanuskossa lov ihmisen kuoleman jälkeen muuttui puuksi. Leppä (the alder) (lov pu, pu = ’a tree’) liittyi tähän uskoon’ (Teryukov 1989, 135). Vapaasti tulkittuna edellinen kytkee yhteen niin luojan, sielun, rakkauden, true-loven, luvvjtin, luottamuksen puun kuin maailmanpuunkin, joten voimme hyvällä omallatunnolla lopettaa (S.) Ort-seudun maisemiin.

Udmurt-wotj:        lejkany          'keinua, kiikkua, heilua, joustaa' (~? F. leikkiä ~ R. ’leka’)

l’ogam          (l’ogem, -on); astuminen, käyttäminen, uuden tien viitoittaminen,                            hedelmöittäminen (linnuista), polkeminen; l'oget 'askelma, porras'

ly                  = luu, luinen > lyddz'em = lukeminen

lyd                [pus]  'luku (number), määrä'

Mari-tšerem.:        liedáš                ’sattua, tapahtua; paritella’

lo, lu-                 = zwischenraum (välitila)

loem                  = fangen (pyydystää) ~ luktáš  ’hautoa (munia)’

loγem                'puskea sarvilla' 

loktem                = durch zauberei verderben, behexen (noitua), vahingoittaa

ludáš                  (luδam, ləδam, ləδaš) ’lukea; laskea’;

         > lúdyš   ’laulun/runon sanat, säkeet’; lu, luu = 10

         > ludyš muro  ’tanssi-, rekilaulu; lukulaulu’ < múro (mýry) ’laulu’

lugem   'hämmentää, sekoittaa';’mischen; einteigen; kneten, vermischen etc.’

ləδə                  = lùδə 'ente' (ankka)

lüem                  = lüjem; schiessen (ampua); lüδə = rüδö 'falle' (nakki)

lü(l)tem              = (er)heben (nostaa)

Kalima SUST XLIV 1919: (ven. < ims.): lóbandatj  ’klopfen, lärmen, laut sprechen’

         < weps. lovaidan ’klopfen, poltern’

MordvaE:        lajšems          'klagesänge anstimmen (virittää itkuja kuolleelle)'

lavś                = wiege (kehto)

lažadoms         ’alkaa itkeä’ ~ lažams ’parkua’

         = laišems 'singen, Klagegesänge anstimmen, klagen'

         > lajšema ’nutt, itk, kaebus’; lajšems ’itkeä’; lajši ’itkee’

         ~  lažanja ’kibe’ (hapan, kitkerä); lauś 'Wiege' (kehto) >? F. lause

         > mon laišeut'ijat' raŋguut'ijat' 'ich sang ihm Klagelieder'

l'ej                = fluss, bach (joki, puro)

l'ift'ams         = fliegen (lentää)

l'ivams           'muistella kuollutta'

l'ivt'ems          'tuoda esiin, siementää'; mdE livtems ’kandma, juhatama, saatma’

lov                  = schnee (lumi); lovaža         = knochen (luu); leichnam (ruumis)

lovnoms          ’lukea (laulaen - kuolleen ruumiin ääressä)’ > lovnoma ’lukeminen’

         ~ lovoms  ’laskea mukaan; pitää jnkn’;zählen, rechnen

l'ukams            'sich hin und her bewegen (heilua edestakaisin)'

lutšok               'Geigenbogen'

luv                   > kεd'-luv 'kahden sormen välitila' > (sormi-)loma  ~ luv 'luku' >? lovi

Unkari:        leüt                  'lyödä alas'

Lidércz              'Mahr' (painajainen); 'Alp' (painajainen)

lódít                  'työntäistä (kerran); päästää hätävalhe, liioitella '

lövés                  = laukaus, pamaus

lúd                    (liba)  'hanhi (lintu)' (> laulaa?)

         ~ Hungarian lūd, F. lintu (Merritt Ruhlen: The Origin of Language 45)

lugas               = huvimaja

lyukas              = reikäinen

Hanti:        lauda'              ’sanoa’; mansi: maańśi latõng 'mansinkieli'

laut(am)          'ich beschmierte', ’voitelin’

l'ōγə'tä`'         (V) 'kiroilla; (Vj.) ärjyä, tiuskia';

         ~ Vj.   Λeuγə'-t'āγз 'haukkua, moittia, soimata'

         ~ Kaz. Λāuəttı = O. l'āuətta`'haukkua, sättiä; kiroilla'

         > Kaz. Λā:uətiāzəŋ''haukuntasana, -puhe; kirosanat' >? leudd

         > Kaz. Λāuəttзtı (tr.) 'haukkua, sättiä, soimata'

lo'k                   (lèuk')’tie’; Gət  (lèuk'ət') ’jäljet’; lok ’metso’ = ven. gluharj

bà(-)louaittəDà   ’leikkiä, tehdä kuria’ (ven. balovat' id., ’hemmotella’) 695.        

luχχašta'           liχχašta'  'joikua' (joutsen)

tuita                  (Kam.) 'kukkua (käki)' = V. loita'id., 'laulaa (lintu) s. 1043.        

         ~ Vj. loità   = Kam.; k'óγì loiuəl 'käki kukkuu'; Trj. Λoit'āγз = Kam. >? leudd

         ~ Ni. tuita', Kaz. Λoití 'laulaa, ääntää (laululintu, sorsa, hanhi); kukkua'

         ~ tūiənDà   (DN) 'kukkua' (käki); kauə tūiənDət 'käki kukkuu'  >? laulu ~ loitsu ~ leudd

tu`nt                   (pl. tunDət) (DN) 'hanhi (Gans)' = kyril. (lənt) = Russ. gusj 1077.        

         F. lintu = lp lod'de id., tšer. ləδə, luδo 'sorsa', vog. lōnt, lont, lunt 'hanhi'

         ~ ostj. lont, tunt 'hanhi' ~ unk. lúd 'villihanhi' >? lintu = leudd

         >? lintu ~ tundra/tunturi-thunder (jos se on tunturissa)  >? tone ~ tune  ~ Donau-don-Teno

         ~ Tuonelan tunt-lintu (jos se on levvdjt-lebed-joutsen)   ~ ? Est. lont' '(riippuva) kärsä'

tut                       (DN) 'suu' = V. lul', Vj. iu`l', Mj. ΛuΛ id. 1102.         >? tutti

         > Kr. tūtəta panta 'suuhun panna (suitset)' > 705 pan 'villalanka'

         >1103. lulpanз (V) 'einfache Lied'; lulpani`ta' (V) 'laulaa'

Smj-hanti-komi II: 793     tolawandzj 'zählen' ~ lyddiny, lydjiny (’lukea’)

Vogul-Mansi:        (janygsat) lātyŋ – (sotyra) lātŋyt  '(sata) sanaa – (tuhat) kieltä'

         < lādin (lātəŋ) 'Wort' >lattam 'sagen, sprechen, bekennen'  

         > lāvam (loavam) 'mond/sagen' (lāwi)

lovintam,          lowinti  'zählen, rechnen, lesen'

Samoj.             l'uot'a - rusa - ruš (= ruots. ~ ven.) = Juk. лuči

Kamass:       led, лεi(i) 'joutsen'; leda = leudd ~ joutsen on jo ääni ~ swan = song  ~ Unk. lud id.

Jukagir:        lebie                 = ground

łeude                = syödä (essen)

łigei                  = lugoi, łigomu ~ lugumu = alt werden

łoudi                   (łide) = ausfallen

           S: lodol (N: lorol) = spielen; Met me-lodoteje'I am going to play  (right soon)'

 

Latvia:        bl’aut           ‘to shout’ >? S. Laut = Stimme

laudis           ’kansa’, inimised, rahvas; prelīde 'prelüüd' (mus.) >? ljud-lied

laut               = lubama; laskma, voli andma (päästää jne) >? S. lassen, E: let

lūgt               ’paluma (anoa, pyytää)’ > lūgums ’palve’ (rukous, prayer)

valoda           (puhe-)'keel'

Lit.         balánda          (~ lett. balãndis 'Taube') bálti 'weiss werden')

         ~ poln. łoboda, russ. lebedá usw. ~ serbokroat. lebedi 'Schwan'

liáudis             = rahvas > liáudies dainà 'rahvalaul'

lýti                  = (vihma) sadama; liūtis = paduvihm ~ liũtas = (isa)lõvi (< leo)

         ~ lytis    = sugu; kuju, vorm; gimino liùdijimas 'sünnitunnistus'

liudesys           = kurbus, kurvastus (murhe)

lóva                = säng, voodi (bed), ’vuode, sänky, luuva’

lošejas            = (lošìkas) mängija > lõšti = mängima >? F. lysti

meluoti            = lät. melot 'valehdella' > ven. lgatj  ’valehdella’

saulelydis           ’auringonlasku’

 

Slaavil.-etym:

jagnitjsja     ’(talle) poegima, talle tooma (lamba kohta); jagnénie ’vuoniminen’

         ~ Russ. jágoda ’marja’ >? vuona = "marja"!

Russ:                  

bludìtj          ’harjoittaa haureutta’; blud ’nussiminen, huoruus’

         > LPR 129:  bljúdo = (juotto-) vati (ruokalaji) johtaa joiusta lud-juoman ja ljublu -rakkauden kautta
            toiseen laulun virtaan, leuddiin ja pajatukseen.

ladj              (láda, gen.part. ládu, pl. ladý, ladóvj) 'sopu, sovinto; järjestys'

         ~ (mus.) 'sointu' (harmony); "sama tahti" (yhteisymmärrys); sauma, liitos'

         >? est. laat  'markkinat' ~ S: (ein)laden 'kutsua (pitoihin)'; Lade 'kokous'

         >? Vrt. Frz: pariade ’(lintujen) soidin; lintupari’ ~ mariage ’soinnutus’

lad'já,          lod'já  'iso vene, vähäinen alus (= F. 'lotja'); torni; iso kömpelö nainen'

         >? lady ~ E. lad 'poika, nuorukainen'

lgatj            ’valehdella’ = S. lügen jne. ~ lit. meluoti, lät. melot

záloba         'valitus'; žálovatjsja 'valittaa, kannella'

lovítj            = pyytää (esim. kalaa); ottaa kiinni, pyydystää> lov   = pyynti, kalastus (IE-sana)

          -lovj (lovéts) '-pyytäjä'; lovká 'haavi' ~ lovkátš  ’osav isik, kibe käsi'

lóve              = vuode

ljubítj            'rakastaa';  ljubovj ’rakkaus’ = S. Liebe < ie. *leubh-

         ~ got. liufs 'milyj'; nemets: liob: liub > liuben > nem. lieben = E. love;

         lat. libet < lubet 'mieluinen'; libido (> lubido 'viehtymys')  ~ dr. ind. lúbhyati 'rakastaa

Koti » Soidinmusiikki 1-9 » Soidinmusiikki IX(a)