Soiva musaluettelo
Soiva musa
Sisällyksen johdanto
Tämä on soivien musiikkinäytteiden varsinainen sisällysluettelo. Siinä on musiikkikatkelmien ja -kappaleiden perustietojen lisäksi myös viitteet laaajempiin tiedostoihin, milloin sellaisia on kotisivustollani. Muutamassa yksittäistapauksessa asianosaisten luvat ovat vain suullisia tai muuten epävarmoja, mutta uskon jokaisen ymmärtävän, että en tavoittele esittelyaineistolla taloudellista etua itselleni. Sävellykset ovat muutamaa vapaata kansanmusiikkinumeroa lukuun ottamatta minun, mutta Kaikukeihään, Tulinuolen ja Velhotrilogian tekstien kirjoittajat Mirjami Lehto ja Uuttu-Kalle ovat vielä toivottavasti pitkään hyvissä voimissa. Muodollista lupaa vaille on jäänyt tärkeänä pitämäni Kalevala-sävellykseni loppukatkelma "Tammen kaato" vuodelta 1983, jolloin Jyväskylä Big Band esitti sen Pentti Lahden ja Kalle Fältin toimiessa solisteina. Asian käsittely jäi vuoden 2015 puolelle.
Saamelaisjoiun omistajan Risten Anne Saran nimen sain vasta 2000-luvulla, koska Nils-Aslak Valkeapää ei muistanut minulle lähettämiensä joikunauhoitteiden henkilötietoja.
Asiasta kertoo seuraava kirjekatkelma: "10.10.82 Tórshavn - Faroe Islands -
Kiitoksia Ilja että vielä muistit. Joiut ovat tutut. Ja kuulet jopa, että joikaan mukanakin. Joikaaja on Áilen Niga Elle, mutta en vain muista keiden joiut ne ovat, vaikka ne osaankin..."
Toivon siis, että Los Ustads -tulkintamme (IS - Pekka Nylund - Tom Nekljudow 1984) 22-32-33-23 = 20/8 -jakoisesta joiusta (Ks. Kansat soittavat n:o 143 "Zühtü-joiku") on yleisemminkin kunniaksi tuolle erikoislaatuiselle kansanmusiikin alueelle Euroopan pohjoispuolella. Olenhan sitä tutkinut Ailun alunperin innoittamana vuodesta 1973 aina 2000-luvun puolelle - ehkäpä 1000 sivun verran, joten kysymyksessä ei ole ollut bisnes minunkaan osaltani. Johtihan se siihen, että 1994-97 nauhoitin "Kola Sámi Musical Tradition" -projektin puitteissa 600 laulettua esimerkkiä NL:n Kuolan saamelaisten keskuudesta. Ja ilmeisesti kaikki laulajat ovat nyt jo manan majoilla. Itse en enää jaksa toimittaa silloin tehtyä 200 lauletun kolttaäänitteen nuotinnosten toimittamista julkaisuksi asti. Jotain siis varmasti jää jälkipolvilekin.
Eräs tärkeä elämänvaiheeni Kajaanin Big Bandin kapellimestarina ei ole tässä kokoelmassa edustettuna elävällä musiikkinäytteellä. Syyt selviävät ehkä lukemalla arkistoni Kajaanin Big Bandin 74-80 -kaudesta. Anoin kaupungilta 2000 luvun alussa apurahaa big bandin yli 30 C-kasettini digitoimiseen, mutta sitä ei ilmeisesti katsottu riittävän tärkeäksi projektiksi, joten asia on hautautunut kaikin puolin. Onhan tuossa kokoelmassa mm. Kalevala-sävellykseni (90 min.) kantaesitys 79-80.
Minun ei toisaalta myöskään itse tarvitse maksaa esillä olevasta materiaalista tekijänoikeuskorvauksia. Jos jollakulla on huomauttamista jostain musiikkiaineiston esilläolosta, otan tiedon vastaan ja sovin ko. materiaalin tulevasta käytöstä. Uskon, että huolella valitsemani materiaali on hyvää mainosta kaikille meille, jotka olemme olleet osallisina aineiston tuottamisessa. On ehkä syytä mainita, että selkeästi esillä oleva aineisto Velho-trilogiasta perustuu siihen, että omaan kyseisen CD-kansion kaikki oikeudet.
Soiva musa-87
1) 1960 Ilta (JKKY) 1960 Ilta (Päivä laskee...) (Leevi Madetoja - L. Onerva) 2:08
- JKKY:n kvartetti 1960 [Ks. Jutut-72 > 60-luku > 1960-62 JKKY]
Martti Kuikka (I ten.), Jukka Manner (II ten.), Paavo Kiiski (I bass),
Ilpo Saastamoinen (II bass), joht. Jouko Ketola
(6.1.)1965 Ilpo Saastamoinen: Kuuntelen ihmistä (3'25")
T. S. Eliotin [† 4.1.1965] muistolle
> ks. Jutut-72 > 60-luku: 1965 Kuuntelen ihmistä - Eliotin muistolle
Mahdollinen nauhoituspäivä 13.2.1965 - Nauha XII, raidat 1-3
Trikkinauhoitus on tehty alunperin Philipsin neliraitakelanauhurilla - ensin teksti ja sitten kitaraimprovisaato. Nauhan tahaton symbolinen arvo on siinä, että runo ja soitto katkeavat kesken kuin ihmiselämä, koska nauha loppui kelasta kesken.
3) 1966 Handel Son-IV G.F. Händel Sonaatti IV (b-minor) 2:24
Kirkkokonsertti III Viitasaari 30.8.66 (I: 9.8.66, II: 16.8.66)
Alvar Kaihilahti - church organ, piano, Ilpo Saastamoinen - el.guit
Teimme tuolloin kolmen kirkkokonsertin sarjan, joka lienee ensimmäinen kerta, kun sähkökitara ja kirkkourut soivat suomalaisessa kirkossa. Lisäksi nauhoitimme joitakin vaikeampia juttuja kotioloissa pianolla ja sähkökitaralla. Esiinnyimme Viitasaarella 60-luvun alussa useissa tilaisuuksissa, Olihan Alvar Kaihilahti entinen musiikinopettajamme yhteiskoulussa ja Viitasaaren mies- ja kirkkokuorojen johtaja. Hänen poikansa oli luokkatoverini, jolta sain luvan nauhoitteiden käyttöön. Nauhoitteilla on myös lukuisia urkuimprovisaatioita, jotka lienevät harvinaisia tallenteita tuolta ajalta.
4) 82-TinTinDeo-impro 1982 TinTin Deo -impro
Hettingen BDR 5.6.82 (13:46)
(Piirpauke: IS/elbass, P. Nylund g, T. Nekljudow dr., S. Kukko keyb., sax)
- Koira haukkuu bassosoolon alussa. Nauha loppuu kesken lopputeeman. (Orig.kasetilla aavistuksen korkeampi viritys)
Tammen kaato (Kalevala-sarjan osasta VII) Jyväskylä 29.01.1983 (4'14")
- Jyväskylä Big Band J:kylän Talvessa
- Kalle Fält, voc., Pentti Lahti, sax., joht. Ilpo Saastamoinen
> Ks. Musiikki > Sävellykset > 1979- KALEVALA I-II
- Katkelma on toisinto I osan (Maailman) Synty alussa olevasta ts soolosta. Tässä kuitenkin niin, että 8 tahdin neljästä fraasista kolme ensimmäistä soitetaan (8 tahdin) kaanonina, jonka maton päälle tulee lopputeksti ("Siit' alkoi salot silota") laulettuna.
> Ks. (etusivulta kaksoisklikkaus) "Kuvat"
> Kalevalakuvat ~ 1979-81 > "Siit' alkoi salot silota II"
& "Nuotit" > Kalevala-aiheita > "Kalevalateemoja" - IS + "Kalevala - Jkl-83"
> sekä 2015 tulevat: "Kalevala I Maailman synty - solo ts"
"Kalevala V Tammen kasvu - score"
Hjortingens polska 2:40 (Hjort Anders, Dalarna) - Jyväskylä 8.3.1984
- Los Ustads (IS b. - Pekka Nylund g/zümbüs - Tom Nekljudow dr./tablat)
> Julkaisut > IS: Kansat soittavat n:o 2
> ks. Musiikki > Soittaminen > 1984 LOS USTADS
Jyväskylä 8.3.1984 Zühtü-joiku (Risten Anne Sara) 5:49
- Los Ustads (IS b. - Pekka Nylund g/zümbüs - Tom Nekljudow dr./tablat)
- Tämä on siis joiku, jonka nimeä emme vielä Piirpauke-aikana tienneet alkaessamme harjoittelemaan improvisaatiota tuohon 20/8 -tahtilajiin. Harjoittelu kesti vuosia... Kun nuotinsin joiun Ailun nauhoilta 70-luvun lopussa, oli se oikeastaan ensimmäinen, joka avasi silmäni lopullisesti saamelaismusiikin rytmiikalle - ja sitä tietä karjalaiselle itkulle ja kolttien leuddeille. Laulu-puu-rumpu -lisensiaatintyössäni asia on käsitelty perusteellisesti.
Tuo rytmikäsitys huipentui talvella 2002-03 Kokkolan ammattikorkeakoulun kansanmusiikkiosastolla pidetyssä nuotintamiskurssissa, jossa nuotinsimme Mikkel P. A. Bongon esittämän joiun "Sárgon Sára" (JLP-1005). Sen rytmisisällöksi osoittautui 80/8, jonka alajako on:
A: 23-223-23 (17)
B: 32-32-32-323 (tai 332) (23)
C: 223-32-23 (17)
B: 32-32-32-323 (tai 332) (23)
Tällaisen kaavion hallitseminen kerrasta toiseen edellyttää jo niin suurta perehtyneisyyttä, ettei joikaaja vaivaudu enää opettelemaan pitempiä sykleja, vaan alkaa tuottaa itse toistumatonta improvisaatiota itäsaamelaisen ja karjalaisen henkilölaulun tapaan.
Tässä oleva improvisaatio on siistä syystä - ei luvattomana lainauksena vaan - välttämättömänä esimerkkinä siitä, että elämme aivan naapurissa musiikkikulttuureille, joka on rytmisesti yksi monimutkaisimmista koko maapallolla (ellei monimutkaisin, kun on puhe toistuvista muotorakenteista). Esim. 32-jakoisia syklejä on teoreettisesti 32 erilaista - riippuen siitä, missä järjestyksessä kolmoset ja kakkoset ovat ja ovatko ne kahden vain kolmen numeron ryppäissä. Lisensiaatintyössäni on esitelty elävinä esimerkkeinä 26 erilaista löytynyttä tapaa - nuotteina tai äänitteinä (omina nuotinnoksinani) saamelaisalueilta...
Sanon tämän varovasti, koska en tunne kaikkia maapallon musiikkikulttuureja, enkä ennätä niitä hallitsemaan edes osittain koko jäljellä olevan elämäni aikana. En ole asiasta huolissani... > ks. 1984 LOS USTADS
8) 1984 Haridz segjah 10'39" - Ylitornio (koululaiskonsertti) 28.2.84
Los Ustads: Pekka Nylund ac.12-kiel. steel-string guit., zümbüs, bouzouki
Tom Nekljudow tabla (pakhawaj?)
Ilpo Saastamoinen - el.bass, oud, el.mandolin
Haridz segjah, azerbaidjanil. mugam > ks. "Kansat soittavat" N:o 90
1.1.2015 - internetistä 1130 hakutulosta - suurin osa myynti-ilmoituksia Piirpauke live in Europe 2 -LP:n ko. esityksestä. Viimeisen katselun perusteella tiedän, että vain muutama nimike yli tuhannesta liittyy muihin lähteisiin - oma sivustoni ja Love Recordsin alkuperäislevyn tiedosto.
> ks. 1984 LOS USTADS
9) 1985 Hyyperö Pohjantahti: Hyyperö-Huuhkana-Kuihkamo (3:11)
13.5.1985 Kuopio
Yhtyeen yleistiedot (yhteissovitusten ja -sävellysten lisäksi):
Kalle Fält (words; vocals, flute, kazoo, shaman drum, keyboards, suhistuspuu)
Pekka Nylund (guitars, vocals, keyboards, suhistuspuu)
Ilpo Saastamoinen (el.bass, vocals, suhistuspuu)
Nämä kolme suomalaista metsän jumaluutta olivat Pohjantahdin tunnusteema alusta lähtien. Se perustuu inuiittien, ainujen ja tiettyjen Siperian kansojen "röhistyslaulu" -tekniikkaan ja on 100-prosenttisesti joka kerta improvisaation tuote - kolmen nimen laulutekstiä lukuunottamatta. Tiedustellessani 15 vuotta sitten äänitteen tietoja, olivat ne jo kadoksissa. Versio on siis eri kuin samana vuonna tehty nauhoitus YLE:lle Helsingissä (johon Pohjantahti-LP perustuu).
> ks. 1984-2010 POHJANTAHTI
10) 1985 Väinämöisen laulu 13.5.85 Kuopio - Pohjantahti 5'19"
"Väinämöisen laulu" (Eino Leino - I. Saastamoinen 1978)
> ks. Kuvat (kaksoisklikkaus) > Nuotit > Väinämöisen laulu (> 2015 aikana)
- Pidän tätä yhtenä elämäni parhaista sävellyksistä ja itse esitystä yhtenä Pohjantahdin parhaista versioista. Samalla se on ensimmäinen kahdesta pikku tuikun jälkeen sävelletystä jutusta elämäni aikana. Olin Jyväskylässä pitämässä pop/jazzkurssia 17.-22.6.78 Näkövammaisten koululla (Jouni Koskimäen avustuksella). Hammaslääkärisukulaiseni (†) oli ennakkoon lahjoittanut minulle syntymäpäivälahjaksi pienen pirtupullon, josta otettuani maistiaisen päätin kokeilla mukanani olevaa Eino Leinon tekstiä, joka sitten avautuikin minulle tunnissa. Muistan tämän, koska loppukesällä löysin Kainuusta sangollisen mesimarjoja purokalastusmatkallani. Kotona marjoja sittemmin pantiin pulloon kyseisen lahjajuoman kanssa ja jätettiin muhimaan seuraavaksi talveksi. Tämä mieliinpalautuma oli vailla löytövuotta, kunnes nyt muistin, että nuo tapahtumat liittyvät yhteen ja vuosi on ilmoitettuna sävellyksen yhteydessä.
Toinen mainitsemani vahvistuksen avulla tehty sävellys tapahtui mahdollisesti 1995 kesällä, jolloin Jyväskylässä sävelsin yksin Riekon teemoja. Puolen yön maissa olin päättänyt varsinaisen työni, mutta kaivertamaan oli jäänyt tosiasia, että eräs kohta Riekossa tarvitsee joukkojen siirtymistä tms. varten pienen välisoiton. Lasillinen punaviiniä auttoi aamuyöstä keskittymään aiheeseen ja toinen lasillinen taisi vierähtää kirjoittaessani suoraan koneelle "Riekko-välisoiton", jota soittajat myöhemmin harjoitusvaiheessa saattoivat hieman kiroillakin. Onhan se sitäpaitsi ainoa puhdas instrumentaalinumero koko yli viisituntisessa oopperatrilogiassa. Kyseinen soitanto löytyy Velho-CD:ltä.
Kallen tulkinnasta puheen ollen viittaan esimerkkiäänitteiden lopussa olevaan Iivana Nyhtänköljän laulutulkintaan ja sen lyhyeen analyysiin. Tässä Kallen laulussa hyvin monen sävelen tarkka korkeus jää kuulijalle epäselväksi, mutta so what? Tämä on yksi elämäni varrella kuulemiani syvimpiä tulkintoja mistään musiikista. Olen joskus lukenut, kuinka saamelaisten joukossa eräs korkeimmalle taidoiltaan arvostettu joikaaja tuskin koskaan "pysyi äänessä". Siinä meille miettimistä, mistä syystä häntä kuitenkin arvostettiin niin korkealle.
Vastausta pitää etsiä esim. Zen ja jousella ammunta -kirjasta. Siinä kerrotaan, että pimeässä napakymppiin (silmätkin sidottuina?) osuvat ampujat pitivät parhaana opettajanaan mestaria, joka ei osunut napakymppiin (koko maalitauluun?) edes kirkkaassa päivänvalossa. Käyttäkäämme elämämme myös tällaisten viisauksien ymmärtämiseen! Ehkä elämässä on muutakin kun musiikki.
11) 1987 Hopea palaa
Pohjantahti: Kaikukeihäs - demo/harjoitusnauha - Helsinki 1986, 2:17
(Teksti: Mirjami Lehto, säv. Ilpo Saastamoinen 1986)
Kalle Fält - Pekka Nylund - Tom Nekljudow (dr) - Ilpo Saastamoinen
> Päävalikko: Kuvat (kaksoisklikkaus) > Nuotit > Hopea palaa (Kaikukeihäs)
> Musiikki > Sävellykset > 1987 KAIKUKEIHÄS
- Tom Nekljudow on tällä harjoitusnauhalla mukana, mutta ei päässyt itse esitykseen - muistaakseni Pakistanista saadun sairauden sairaalahoidon vuoksi, joten jouduimme esittämään koko ulkoilmaesityksen - tuhannen esiintyjän kanssa pelkällä triolla (Kalle voc + fl). On oma lukunsa, kuinka nuotinlukutaidoton kenttäväki talven aikana eri puolilla Suomea oppi ja omaksui "Hopea palaa" -laulun rytmikoukerot. Produktio oli äärimmäisen tärkeä oppi minulle, kun seuraavana vuonna oli Karhunpeijaisten kantaesitys - myös amatöörikuoron kanssa ja sittemmin koko Velho-oopperaprodukto.
Soiva musa88-
12) 1988 Karhun henki 6:53 (II Alkusuo ja karhun henki: Jos jotain ehkä oli...)
Solistit Kalle Fält ja Jukka Hietaniemi
- Numerot 12-15 ovat katkelmia elämäni pisimmästä saävellyksestä - kolmituntisesta Karhunpeijaisista. Aihe on niin laaja, että viittaan vain sivustolla olevaan lähteeseen: > Musiikki > Sävellykset > 1988 KARHUNPEIJAISET.
Teksti ja sävellys: Ilpo Saastamoinen 1986 - 88.
Kesto n. 3 h
Karhunpeijaiset kantaesitys Pielavedellä perjantaina 5.8.1988 klo
20.00.
Esittäjät: Pielaveden-Keiteleen kansalaisopistonyhdistetyt kuorot avustajineen sekä POHJANTAHTI-yhtye; Kalle Fält fl, Pekka
Nylund g, Ilpo Saastamoinen bg
Seppo Heikkonen ssax (89-90; instr. avustajinaan Samuli, Ilona ja Elina (1988) Saastamoinen, Kaija Rytkönen ja Petri Makkonen (1987)
sekä Tapani Tunkkari
Solistit: Kalle Fält ja Jukka Hietaniemi
+ I. S. ja Pekka Nylund
Kuoron johto: Sakari Seppälä 1988, Kai Huopainen 1989 >
Kuorojen harjoitus:
(Erkki Näreharju -87 > sairastui harjoitusten varhaisessa vaiheessa)
Ilpo Saastamoinen (1987-88), Kai Huopainen (1988)
Lavastus ja vaatteiden suunnittelu: Tuula Penttinen ja Hellevi Ikäläinen
13) 1988 Olenko varjo (II ...karhun henki - osan lopusta) 3:26
14) 1988 Hevosennielemäsuon rouva (K-peijaiset: XI Matka aliseen - sol. IS) 3:23
15) 1988 Karhutaivas-katk. (K-peijaiset: XIIIc - Ja aina on takana...) 3:41
16) 1994 Hirven kuolema > Musiikki > Sävellykset
Teoksen nimi: ’Hirven kuolema’; Teoksen kesto. 8’45”
Teoksen säveltäjä & äänittäjä: Ilpo Saastamoinen (tekijöiden edustaja)
Teoksen esittäjät: Työväen Akatemian kulttuurisihteerin opintolinja 25.1.1994
17) 1996 Laulu kerro meistä < Tulinuoli - kantaes. 23.2.1996 Torniossa; 5:30
Tilausteos Tornion kaupungin 375-vuotisjuhlaan 1996
säv. Ilpo Saastamoinen & Text: Mirjami Lehto - trad. (1995);
Sekakuoro, Nuorisokuoro, joht. Karin Rööp
> ks. Musiikki > Sävellykset > 1996 TULINUOLI
- Tämän helmikuun pakkasissa ulkoilmaesityksenä olleen spektaakkelin päätösnumero on - ainakin omassa mielessäni - Sibeliukselle omistettu, koska käytin erään hänen tunnetun teoksensa sävelaihetta oman sävellykseni pohjana. Jääköön nimi tässä mainitsematta, koska se selviää ilmeisesti monelle kuulijalle kuuntelun aikana. Joille ei selviä, voivat lohduttautua lauseella: Ei se mitään - elämä jatkuu kuitenkin niin että selviämme jokainen hautaan asti tiesimmepä vastausta tai emme. Ihmisen universaali arvo ei riipu tällaisista asioista.
16.10.99 'Kalevala' (Iisalmen teatteriyhd. kantaes. klo 19) ohj. Kalle Fält
14.5.99 - IS-demo: Väinämöisen lähtö 1:58 (Loppulaulu: Väinön lähtö)
- Työ tehtiin Käärme-oopperan kantaesitystä valmistellessa, josta syystä käytettiin osin mm. Kalevala-teokseni (79-80) big band -sävellysmateriaalia teatterimusiikkina.
Koska lauluteksti sopisi oikeastaan näiden kotisivujen päätösnumeroksi, olen sen ottanut mukaan "elämän harjoitusnauhaksi".
19) 2000 Vesipääsky Teksti Vellamo Paananen 1941, säv. IS 2000, 1:37
Nuotissa lukee: Omistettu äitini muistolle (†30.01.2000). Tämä on ensimmäinen oman äitini tekstiin säveltämä hänen hautajaisiinsa 12.2.00. Siellä esitin sen Enen säestäessä pianolla. Äänitys on tuosta tilaisuudesta, koska se on ainoa liveäänitys tästä sävellyksestä. Musiikissa on muitakin arvoja kuin tekninen osaaminen, joten en häpeile laittaa esille omaa lauluääntäni, joka aina on sopinut paremmin kuorolauluun kuin sooloesityksiin.
Minulla on sellainen hämärä tieto, että äitini olisi ollut sota-aikana ihatunut hieman johonkin saksalaiseen von Falkenhorstin pämajassa lottana palvellessaan ja että tämä teksti jotenkin saataisi liittyä häneen. Mutta tuo arvelu on mielestääni tarpeeton tekstin kauneuden ymmärtämiseen. Minusta olisi hienoa, jos kuiskuttelussa olisi perää. Tavoittamaton rakkaus on omalle elämälleni aikoinaan antanut niin suurta voimaa, että muistelen noita aikoja nöyränä ja uskoen, että kysymyksessä on universumin mahtavin voima, jonka edessä meidän tulee olla nöyriä, näyttäytyipä se meille missä olomuodossa tahansa. Vaikka vesipääskynä. En usko, että enää tulen äitini muita tekstejä säveltämään.
Seuraavat neljä esimerkkiä ovat puolestaan kaikki Velho-trilogiasta, jota esitettiin Äkäslompolossa 1993-2001 aikana. Säestävänä yhtyeenä on Pohjantahti - ks. kokoonpano Velhon aika -tiedostosta. Kai-Jussi Jankeri toimi kuorojen johtajana ja Keijo Kupiainen koko projektin esitysten kasaajana.
Ks.Velho-päävalikosta > VELHO 93-95 | RIEKKO 96-99 | KÄÄRME 99-2001
| 2001 VELHO-TRILOGIA | VELHO-MATERIAALIA
20) 2000 Juksakka 1:18 (Riekko I n:o 6)
Syntymän haltioita olivat Uksakka, Juksakka ja Sarakka. Tuota viimeistä nimeä olen vuosien varrella hieman tutkinut, ja aion tulevaisuudessa siitä kirjoittaa jonkin koosteen kotisivuilleni. Esitys on rytmisesti eräs trilogian vaikeimmista. Melodisesti se ominaislaatuna on sävelkorkeuden vähttäinben nousu. Tuon idean sain Kuolan saamelaisten musiikista, johon olin alkanut perehtyä Kola Sámi musical tradition -projektin myötä. Rytmisesti pääpaino keskittyy ajatukseen, että ensin luon toiston avulla "säännön" (esim 7/8.tahtilajin), jost poikkean heti kun arvelen kuulijan sisäistäneen tuon muutamaan kertaan toistunee 223-kaavion. Siinä kaikki. Tarkennusta asiaan saa ottamalla yhteyttä.
21) 2000 Yksi on linnuista suurin 4:37 (Riekko II oopperan päätösnumero)
Laulu päättää Riekko-oopperan II näytöksen. Velhon aika -CD:llä sen esittää Mitja Nylund soolona, vaikka itse esityksissä oli eri vuosina kaksi muuta poikaa. Mitjallakin tuo oli viimeisiä hetkiä ennen äänemurrosta, kun teimme levyjä 1999-2000. Minun on edeleen vaikeata kuunnella tätä esitystä itse liikuttumatta, vaikka itse säveltämisestä on kulunut jo lähes 20 vuotta. Olin päättänyt ainakin aluksi pysyttäytyä jossain kansanomaisessa melodia-aiheessa sinnikkäästi, mutta antaa jossain vaiheessa ainakin hetkittäin periksi.
22) 2000 Käärme-Tanssiaiset (Käärme-ooppera 1999; II osan n:o 33)
- Sävelmä on eräänlainen II osan huipentuma kuvastaessaan nykyajan meininkiä kaikessa irvokkuudessaan. Riekosta karsittua pitkää "Tunturin takkaa" -välisoittoa käytin tässä kuoro-osuuksien lomaan ilmaa antamassa. Rakensin huipentuman mielessäni kohtaan, jossa naiset laulavat valittaen "...Oi äiti-Maa...", kun miehet hokevat: "Kiima, kiima, kiima..." Se siitä... Tulipahan tehtyä...
23) 2000 Maan laulu
"Maan laulu ihmiselle" (1:42) on ensimmäisen eli Velho-oopperan päätösnumero, jota edeltää "Ihmisen valitus maalle". Jaakko Gauriloff ja Annukka Hirvasvuopio toimivat tässä pääsolisteina kuoron lisäksi. Sopivampaa oli panna tämä sävellys viimeiseksi optimismia elämällemme antamaan kuin jättää kokonasuus "Tanssiaisten" toivottomuuden varaan.
Vuosi 2015 on tänään alkanut ja tämä sävellysluettelo onkin päätös omalle sivustotyölleni - ainakin vähäksi aikaa. Toivotan meille kaikille rauhallista elämää alkaneelle vuodelle.
Menneestä kaikkia - tuttuja ja tuntemattomia - kiittäen
Ilpo
Extrabonukset:
Nähdessäni yhtäkkiä, kuinka Nekljudow-Nylund-Saastamoinen -sovituksia Piirpauke live in Europe tupla-LP:ltä myydään kutakin 1000 ilmoituksen verran internetissä ilman, että kukaan meistä saa senttiäkään provisiota niistä tai että mielipidettämme edes olisi kysytty, aloin ymmärtää, millaisessa maailmassa elämme. Lisäksi on kinnostavaa tietää, että äänitteitä joissa soitamme on esimerkiksi Birgi bühtüi -nimisinä netissä kaupan 2.2.15 aamulla noin 8500 ilmoituksen verran. Yön yli nukuttuani päätin panna tähän soivaan esitelistaan vielä kaksi äänitettä - en kaupallisista syistä vaan täydentämään omaa historiaani musiikin tekijänä.
Piirpauke: Ingolstadt 12.5.1983
S. Kukko el.p & fl - Tom Nekljudow dr - Pekka Nylund elg - IS elb. (fretless)
- Tämä soolo intialaisen musiikin pohjalta on kunnianosoitukseni Ravi Shankarille, vaikka itse teemanpätkä on eräästä huilisti Saverpalli Chaurasian äänitteestä. Häntä kuulimme livenä Bombayn Jazz Yatra -festivaaleilla 1980. Samoilla festareilla "The man with golden guitar" - Van Shipley esitteli minut Ravi Shankarille, jolle minulla näin oli tilaisuus kiittäen kertoa, että hänen konserttinsa Jyväskylän kesässä 13.7.66 muutti elämäni. Siitä lähtien olen ymmärtänyt, että ei ole tärkeää, pitääkö tuhat ihmistä musiikistasi, verrattuna siihen että onnistut vaikuttamaan yhteen ihmiseen syvästi.
25) 1972 Taitaja Karjalan mailta
säv. Ilpo Saastamoinen 1971, san. Leo Länsi, sov. IS - Edward Vesala
- es. Iivana Nyhtänköljä ja Karelia (Decca SD 5759) v.1972
- Toivottavasti Vexi Salmi hyväksyy, että en varmuudella ole sijoittanut hänen kirjoittamaansa laulutekstiä Eetun esityksenä tähän ansiomielessä. Kysymyksessä on symboli kiintymykselleni kansanmusiikkia kohtaan. Samalla äänite on kunnianosoitukseni Paronille ja Eetulle - myös siltä osin, että he avasivat minulle ammatillisen musiikkiuran - ensin Soulsetin (1968) myötä ja myöhemmin 1970 Kareliassa (joka oli ensimmäinen suom. kansanmusiikkiin pohjautuva pop/jazzyhtye) sekä lopuksi Paronin kutsumana Nils-Aslak Valkeapään säestysyhtyeeseen 1973. Nämä tapahtumat vaikuttivat oman vaarini Optatus Raatikaisen musiikin löytämiseen (> mm. Paronin Nunnu-sarjan "Iltamien aloitusmarssi") sekä saamelaismusiikin mysteerien selvityshaluihin. "Taitaja Karjalan mailta" on
1) ensimmäinen julkaistu oma sävellykseni
2) tiettävästi "ensimmäinen uuden sukupolven" tuottama sekatahtilajinen kansanmusiikkiin pohjautuva sävellys
3) ensimmäinen ko. sukupolven - Paronin voimin - esittämä viisikielisen kanteleen improvisaatio (sekatahtilajissa)
4) Muistutus (M. A. Nummisen ohella) siitä, kuinka musiikin ainoa arvoa antava tekijä ei ole lauluäänen oikeaoppinen taustakoulutus vaan pääasia on SYDÄN jonka mukanaolossa jokainen on tasa-arvoisella lähtöviivalla pyrkiessään vaikuttamaan kuulijaan tai viihdyttämään itseään elämän kovalla asvalttikadulla.
Kiitokset teille kaikille vielä kerran!