Uskontomietteet I 1960-65
USKONTOMIETTEET
- Tämä dokumentti ei ole tarkoitettu niiden luettavaksi, jotka ovat kenties kiinnostuneita vain siitä, mitä olen kirjoittanut musiikista. Joltain osin nämä elämän alueet tangeeraavat, sivuuttavat, koskettavat kyllä toisiaan, mutta noiden kohtien löytäminen ei ole välttämätöntä musiikkifilosofiani ymmärtämiselle. Sama koskee filosofisia pohdiskelujani sekä ajan käsitettä käsittelevässä mietelmädokumentissani. Sinä musiikin ystävä: Unohda ne!
2.-3.12.2013: Filosofiana nuo 60-luvun puolivälin pohdiskelut "laajenevasta vastuusta/vastuuntunnosta" ovat niin vaikeita, etten jaksaa enää vanhoilla päivilläni käydä niitä läpi niin tarkkaan, että ymmärtäisin kaiken. Kuitenkin aistin niissä vieläkin olevan niin paljon oikeilla jäljillä olemista, että pidäm mielekkäänä niiden sijoittamista tällä tavalla avoimelle kritiikille alttiiksi, koska joku voi niistä ajatuksista saada jonkin järkevän oivalluksen. Minä en enää niihin jaksa paneutua.
- Tekstit ovat vaikeita lukea, koska niiden pohdiskelut eivät lähde niinkään olemassaolevan kirjallisuuden kritiikistä, vaan omaehtoisesta pohdiskelusta, jolloin käytetty kieli väistämättä on vaikeatajuista, koska se on syntynyt tuossa ajatteluporosessissa eikä ole siis lainattu muista kirjoista.
- Ensimmäiset 100 sivua mietiskelyistä (oik. Helsingin-aikaan saakka) keskittyvät itse asiassa yhden kysymyksen ympärille: Onko hyvä teko paha?
- Noista nuoruuden ajatuksista ja ajattelun puhtaudesta voi vain sanoa päiväkirjani lauseilla
> Ks. 16.8.65 G.E.Moore: Etiikan peruskysymyksiä.
- Tekojemme välilliset ja kaukaiset seuraukset ovat joskus yhtä tärkeitä tai vielä tärkeämpiäkin kuin suoranaiset ja välittömät seuraukset.
- Oletan, ettei yksi ja sama teko voi olla sekä oikea että väärä.
[6.12.2013: Juuri viime mainittua käsitystä vastaan olen koettanut päiväkirjoissani kirjoittaa, koska se sotii epäsuorasti sitä edeltävää väitettä vastaan. Minä puolestani olen lähtenyt juuri käsityksestä, että haluan nähdä, miltä maailma näyttää, JOS tekojemme välilliset ja kaukaiset seuraukset erilaisine moraalisine ratkaisuineen ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin suoranaiset ja välilliset seuraukset.]
[1.2.2014: Toinen näkökulma: Em. on perinteinen ajatteutapa, jos katsomme tekoa vain tekijän näkökulmaista. Mutta on myös teon vastaanottajan näkökulma, ja silloin eri ihmiset saattavat olla eri mieltä teon merkityksestä. Teko voi silloin olla SEKÄ oikea ETTÄ väärä.]
> 2.12.65: - Useat palaavat mielellään nuoruuteen, jolloin he vielä olivat rehellisiä ja eivät vielä pitäneet ihmisiä aina pahoina.
- Monet tässä esitetyt ajatukset olisivat tänä päivänä avoin sodanjulistus lähimmäiselle, joten olemme mieluummin hiljaa kuin vielä vanhoina ukkoina lähtisimme soitellen sotaan.
- Vuodesta 1979 alkaa "kyberneettinen systeemi" -termi ilmestyä muistiinpanoihin. Se johti elämän käsitteen laajentumiseen koskemaan kaikkea tiedonvaihtoon kykenevää [jopa mikrotason] materiaa länsimaisen kahtiajaon sijasta (makrotason orgaaninen/epäorgaaninen jaottelu). Se taas puolestaan johti kysymykseen 2000-luvulla: Onko" kuollutta" materiaa olemassa, koska kaikki näkemäni on "elävää" ja siis tavallaan osa "jumaluuttta". Siitä loogisena seurauksena on kysymys: Jos kaikki on "Jumalaa", niin onko "maailmaa" olemassa?
- Yksi myöhempiä pohdiskelujen keskipisteitä on paradoksi: [esim. 2.4.79]
- "Näytä minulle vapaa teko!" Käsite sinänsä osoittautuu paradoksiksi, koska vapaata tekoa ei voida asettaa näytteille, joten ei myöskään synti-käsitteellä näytä olevan osoitettavaa kohdetta...
- V. 1981 päähuomio oli kiinnittynyt syyn ja seurauksen ajalliseen hajontaan. Huomio kiinnittyi päämäärähakuisiin syihin, jolloin teon motiivina onkin tulevaisuuteen projisoitu haave.
4.12.2013: Varoitus: Nämä muistiinpanot - osin 50 vuoden takaa - saattavat vaikuttaa haitallisesti lukijaan, jonka suhde uskontoon on esim. vahvasti tunnepitoinen. Koska kirjoitusten jumalasuhde on täysin neutraali, käsitellään niissä aiheita, jotka normaalille tunnustuskristillisyydelle ovat täysin vieraita, joten radikaaleimmillaan ne saattavat aiheuttaa jopa aggressiivisia reaktioita, mikä ei varmasti ole ollut kirjoitusten tarkoitus. Jos olisi ollut, olisin julkaissut ne tavalla tai toisella jo omana aikanaan. Julkaisen ne vasta nyt - ajatellen, että aika on muuttunut niin paljon, että tällaisiin teksteihin ei liity enää niin paljon tunnelatauksia kuin omana aikanaan olisi saattanut tapahtua. Elinhan Salaman Juhannustanssien aikaa...
- Toivon, että lukija löytää tekstien sisällä olevan punaisen langan - kunnioituksen kaikkia ihmisiä kohtaan universaalin elämän (= Jumalan) ilmenemismuotoina. Parhaimmillaan tuo tunne ilmenee rakkautena kaikkea olevaista kohtaan, koska on kysymys sukulaissuhteesta.
- Nämä kirjoitukset kuvaavat sitä tietä, jonka allekirjoittanut on kulkenut etsiessään omaa mielenrauhaansa ja käsitystä todellisuudesta. Siinä mielessä pidän tämän tekstikokoelman lukemista harjoituksena oman mielen avautumiseksi.
- En suinkaan väitä, että olisin löytänyt jonkin ns. lopullisen totuuden, mutta tämä on yksi haara sinä keväisessä vesipurossa, joka etsii uomaansa kohti suurempaa jokea. Useimmat puroset päätyvät umpikujaan ja imeytyvät maahan, kunnes yksi niistä osoittautuu sopivaksi kantamaan pääuoman nimeä, joka sitten etsiytyy suuremman uoman yhteyteen jatkamaan veden loputonta kiertokulkua.
- Paksunnokset (ja alleviivaukset, usein myös Italics-fontisto) teksteissä ovat useimmiten myöhäisempiä merkintöjä osoittamaan, jotain - esim. jonkin probleeman varhaisinta esilletuloa kirjoituksissani tms. Hakasuluissa olevat tekstit ovat poikkeuksetta myöhempiä kommentteja, koska 60-luvulla en käyttänyt hakasulkuja lainkaan,
- Seuraava on myöhäinen yleiskommentti uskonnollisista pohdiskeluistani:
27.11.2013: USKONTO
1) Tuo kysymys on vaivannut minua myös nuoruudestani lähtien. Päädyin jo 1960-luvun puolessavälissä käsitykseen, jonka mukaan, emme VIELÄ tiedä, oliko Jeesuksen ristiinnaulitseminen hyvä vai paha teko, koska emme tiedä, esim. mitä olisi tapahtunut, jos juutalaiset eivät olisikaan päätyneet vaatimaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Paavihan vapautti heidät syyllisyydestä 1950-luvulla, mutta olemme koko prosessin seurannassa vasta lähtömetreillä, sillä lopullinen arvoituksen ratkaisu edellyttää koko ihmiskunnan historian päätöspisteen tulemista.
2) Toinen kysymys on Paratiisi-tarina. Entä jos ihminen EI OLISI SYÖNYT OMENASTA? Noudattaessaan Jumalan tahtoa ihminen EI VIELÄ OLE ERONNUT JUMALASTA. Tullakseen IHMISEKSI hänen oli pakko luoda OMA ITSEIDENTITEETTI, joka voi syntyä vain olemalla jotenkin ERILAINEN kuin Jumala itse. Jos ihminen kaikessa ajattelee ja toimii samoin kuin kuviteltu Jumala, ei hänellä ole itseidentiteettiä, hänellä on vain ryhmä-yhteenkuuluvuus johonkin, jonka osa hän vielä on. Syntiinlankeemus oli siis välttämätön, jotta yksi voi jakautua kahdeksi - ehkä jopa mieheksi ja naiseksi, jotka ovat kolikon käänteispuolet.
Tämän pohdinnan yksi varhaisimpia lähteitäni on ilmeisesti:
1.5.63 > Maeterlinck: Kuolema:
- Onko Jumala ääretön, jos ihminen voi irrottautua Hänestä?
16.3.64 Piispa Lehtinen: Ihminen on ihminen vain Jumalan yhteydessä.
~ 12.3.79: - Jos ihminen 100-prosenttisesti noudattaa jonkun jumalan antamaa käskyä, ei hän voi olla itsenäinen olento...
[7.3.2012: - Tuo syöntikielto olikin siis ansa, jonka avulla ihmisen oma ajattelu - siis itsenäisyys, omatunto - saatiin herätettyä!!!
[26.5.2012: - Tämä siis on ihmisen itseidentiteetin syntymän hetki: erottautuminen Jumaluudesta OMAN TAHTONSA synnyttämisen avulla. Vasta silloin ihminen saattoi tajuta olevansa itsenäinen olento, koska hän oli eriytynyt jumalasta irti vastustaessaan tämän tahtoa. Ellei näin olisi käynyt, ihminen olisi jäänyt robotiksi vailla omaa tahtoa, tiedottomana jumaluuden epäitsenäisenä osana.]
~ 22.4.79 - Lause "Jumala on / ei ole olemassa"...Voiko valehtelijan paradoksin selitykseni soveltua tuohon? Ero on siinä, että valehtelijan paradoksi ["Tämä lause on epätosi"] puhuu ITSESTÄÄN, mutta Jumala-lause kertoo TOISESTA. Kuitenkin lauseen (epä)totuus ratkeaa MYÖS SUBJEKTIN totuus-arvosta, vaikka tätä pidetään ehkä naiivina trivialiteettina, huomiona. En ole siitä niinkään varma...
- 8.8.87: Esim. Jumalana on aina se, mitä jumalanpalvelija itse ei ole!!!
- 19.8.87: Yrittäessään asettaa pahan itsensä ulkopuolelle, toisiin ihmisiin, heidän ominaisuudekseen, ihminen myös erottaa Hyvän itsensä ulkopuolelle, Jumalaksi.
3) Onko Jumalaa olemassa? Minä sanoin: Kysymys on asetettu väärin (jos uskomme Jumalaan), sillä meidän pitäisi kysyä: ONKO MAAILMAA OLEMASSA!
- Tämä siksi, että kaikki koko universumissa mitä voin havaita, muodostuu kyberneettisistä systeemeistä siis ELÄMÄSTÄ. En näe kuollutta materiaalia missään enkä tiedä sitä jossain olevan. Siis KAIKKI ELÄÄ, enkä voi uskoa kuolleen materian synnyttäneen tuota universaalia elämää.
- Uskontomme on asennoitunut tähän toisin. Sille Jumala on "SINÄ", "ISÄ" joka olet TAIVAASSA. Minun mielestäni olen osa jumaluutta, koska olen elävä, joten Jumala olen MINÄ, JOKA ITSE OLEN TAIVAS jne. jne.
- Nämä kolme teemaa ovat pääkohdat, joita uskontoaineistoni käsittelee. Jossain vaiheessa hyvä/paha -problematiikka yhtyy hyvä/huono -estetiikkaan ja sen pohdiskeluun, joka lienee sukua elävä/kuollut dikotomialle (vai mikä tuo kaksihaarainen sivistyssana onkaan).
Ps. 28.11.13: On vielä eräs teema, joka polveutuu 60-kuvun mietiskelyistä. Se koskee LAAJENEVAN VASTUUN käsitettä. Jokainen tehty "hyvä" teko on rikkana tradition rokassa, joten mitä useammin se toistuu, sitä vähemmän tekijän omaa ansiota se on. Tämä "latistumisen psykologia" liittyy kaikkeen elämää koskevaan pohdiskeluun. Kysymys on informaatiosisällön latistumisesta toiston vaikutuksesta. Se myös merkitsee, että tehdäkseen jonkin uuden "hyvän" teon tekijän on tehtävä jotain SUUREMPAA kuin siihjen asti, jotta se erottuisi aikaisemmin tehdyistä. Ajatus on enää hämäränä mielessäni, joten pitäisi lukea uudestaan nuo 60-luvun pohdiskelut. Sen seurauksena on kuitenkin johtopäätös, että mistään teosta ei voida päätellä sen "suuruutta" tai "pienuutta" sinänsä, vaan ulkopuoliselle teon merkitys jää aina mysteeriksi.
- Tässä sitä on pohdiskeltavaa. Minä olen tuhlannut siihen koko elämäni.
5.12.2013: - On vielä yksi dimensio, joka liittyy 1) -kohdan hyvä/paha -määrittelyyn. Kysymys on syntiinlankeemuksesta ja hyvän ja pahan tiedon syntyprosessista. Siitä antaa kuvan seuraava:
4.6.1995 > Pekka Ervasti: Ruusuristin erikoistehtävä.
s.134-135 Saatana oli yksi niistä korkeista enkeleistä, jotka olivat Jumalan valtaistuimen ympärillä... se kehittää olentoja tällä planeetalla hyvään ja pahaan tietoon, sillä ilman pahan tietoa ei elävällä olennolla olisi tietoa hyvästä.
- Tämä lause kertoo, kuinka ihminen tuli TIETÄMÄÄN hyvän ja pahan välisen eron, kun hän sitä ennen oli tietämätön siitä so. mahdollisesti vain uskonvaraisesti oli tuon eron ymmärtänyt. Ja siitä tiedosta seurauksena on nykyinen maailma jne. Päiväkirjani ovat suurelta osin keskittyneet tuon harhan oivaltamiseen.
- Edelliseen liittyy esimerkinomaisesti yksi sekaannuttava dimensio hyvän ja pahan välisestä suhteesta teon motiiveina:
4.4.08 'Pahan' kaksinaamainen olemus on nyt lopullisesti paljastettu.
Ihmiskunnan uljaimmat saavutukset ovat sittenkin ehkä syntyneet katkeruudesta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta.
VUOSI 1960 [kirjoitettu takautuvasti 1.1.1964]
...Kerran ‑ ikäväni tähden puhuin ‑ puhuin siitä,
miten olin rukoillut hänen puolestaan,
että olin ristinyt käteni vuosien tauon jälkeen omasta tahdostani,
olin katsonut ylös ollen pienen hetken hiljaa koko sydämestäni.
Se oli elämäni kevään salaisuus:
OLIN RUKOILLUT TOISEN IHMISEN VUOKSI,
enkä ajatellut silloin itseäni.
Enhän Jumala. Sinä tiedät sen.
... Olen nähnyt vedet hänen silmiensä kaivossa aivan hiljaa.
11.9.60 - Eräs kurssitoverini [Tapio V.] pyysi minua Siionin kokoukseen, mutta en sittenkään ole vielä siinä vaiheessa. En tiedä, onko se hyvä vai paha.
25.12.60 Olen kävellyt paljon itsekseni ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen katsellut luontoa JOULUNA. Päivällä kahlasin lumihangessa ottaen valokuvia. Illalla kävelin kirkolla ja klo 9 menin hautausmaalta hakemaan pikkuristit pois. Kaikkialla oli niin hiljaista ja rauhallista... Isän hauta oli lumen peitossa. Ainoastaan kynttiläristi ja osa hautakiveä olivat näkyvissä. Niin hiljaista... Vaarin ja Arvo‑enon haudalla oli toinen pikkuristi. Aika aivan kuin pysähtyi katsoessani vaarin haudalla olevaa patsasta - alastonta, polvillaan olevaa naista molemmat kädet toisella poskella. Luminen, valkea huntu oli tuon naisen hiuksilla ja hartioilla. Puhdas, valkea, ikuinen huntu. Katselin sitä kauan ja hiljaa. Lumikruunu, joka peittää kaiken puhtaaseen vaippaansa - puhdistaa kaiken. Itkikö tuo nainen hiljaa? Ehkä. Kyyneleitä ei vuotanut, mutta siinä saattaakin olla kuvan ikuisuus, sillä kyyneleethän kuitenkin joskus loppuvat... Joulukuusi luo puhdasta valoa pimeään yöhön ja hangen pintaan, hautakiville ja ajatuksille. On joulu...
12.11.61 ... koska tietää pyrkivänsä hyvään, vaikka sitä ei koskaan saavuttaisikaan.
29.5.62 - Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä. Tätä kehoitusta me kaikki tarvitsemme - olkoonpa että meillä onkin elämämme viimeinen yö käsillä. Miksi helvetissä olen niin surullinen? Rakas Jumala, anna minulle anteeksi kunnianhimoni, itsekkyyteni ja avuttomuuteni. Minä olen vilpittömästi yrittänyt parempaan, vaikka se minulta onkin epäonnistunut melko täydellisesti.
29.10.62 - Niin. Tämä sivu on todella omistettu perimmäisille kysymyksille ja Rolf Arnkilille jonka ansiosta em. kirja (Perimmäisten kysymysten äärellä?) on syntynyt.
- On myös dosentti Sainio, herra joka sanoo: "Ihmiset liittyvät kirkkoon vain saadakseen kristillisen hautauksen. Konfirmaatio puolestaan on samanlainen aikuiseksivihkimys-rituaali, kuin pakanakansoilla jossain Etelä-Amerikassa. Mitä onkaan tavallisen ihmisen kristillisyys? Sitä että hän maksaa hieman vastahakoisesti kirkollisveronsa ja voi sanoa kuuluvansa evankelisluterilaiseen kirkkoon, kun hänen uskoaan kysytään. Se ainoa kristillisyys, joka hänessä on, on siveysoppi, jota hän on elämässään osittain oppinut noudattamaan. Sitä eivät radion sunnuntaisaarnat paranna. Hän suhtautuu kirkon opetuksiin täysin passiivisesti jo koulusta saakka. Hän ei saa intuitioon perustuvaa näkemystä uskosta voidakseen todella yrittää noudattaa Jumalan tahtoa. Hänet on sidottu kaavoihin, nunnan tai munkin kaapuun, jonka alla saattaa olla vain tyhjä, toivoton ihminen ilman elämänkatsomusta, pyrkimystä johonkin. Sitäpaitsi yhteiskunta nauraa hänen halulleen joskus yksin hiljentyä Kaikkivaltiaan edessä. Ihmisen on taisteltava salassa yksin, mutta sitä kovemmin. Yksinkertainen nöyrä halu lähestyä Jumalaa ilman dogmikappaleita on ainoa oikea tie löytää rauha ja totuus. Se on taistelujen tie. Niin helposti orjantappurakruunu palaa tuhkaksi ja risti putoaa kädestä, ellei ole halua taistella. Olet PERIMMÄISTEN KYSYMYSTEN ÄÄRELLÄ.
Albert Schweizer: "Etsin sieluani, mutta sitä en voinut nähdä. Etsin Jumalaani, mutta hän vältti minua. Etsin veljeäni - ja löysin kaikki kolme."
- Juuri veljeään ei ihminen etsi. En etsi sinua auttaakseni vaan ainoastaan apua pyytääkseni. Minulla ei ole tarpeeksi rakkautta, ja sekin vähä mitä on, on kohdistunut itseeni. Kuinka sitten voisin etsiä veljeäni? Ei häntä tarvitse etsiä. Minulla ei vain ole voimia ruveta noudattamaan minulle annettuja ohjeita. Rakastanhan maallisuutta, olen juuri se rikas mies joka meni pois surullisena.
- "Raamattu... rakentuu allegorioille, koska ALLEGORIAT OVAT KOKO ELÄMÄN OLEMUS!"
- Niin. Tämä sivu on todella omistettu perimmäisille kysymyksille ja Rolf Arnkilille jonka ansiosta em. kirja on syntynyt.
26.11.62 - Tulee myös halu olla ystävällinen kaikille ihmisille. Mitä se on? Meidän tulee etsiä VELJEÄMME, jotta voisimme löytää rakkauden ja Jumalan. On ihana tuntea ihmisiä, joista ajattelet pelkkää hyvää ja joiden parasta aina toivot.
26.11.62 - Rukoilen, että Jumala suo heille onnellisen avioliiton sekä kaikkea hyvää mitä toivoa voi. Tämän lapeellisernmin en voi tätä pyytää, mutta silloin pyyntö tuleekin aivan sydämen pohjasta. Samalla rukoilen, että mummo saa sielulleen varmuuden, sillä hänellä on ollut jo tarpeeksi huolia elämässä kannettavana.
10.12.62 - Itsenäisyyspäivä; Vaikka Finlandia laulettiinkin kirkossa, loi se hieman tuntua mieleen, vaikka saarnaava pappi sen lopullisesti karkoittikin.
5.1.63 > La Rochenfoucault: Mietelmät. - TÄYDELLISYYTEEN PYRKIMINEN
18.1.1963 "Jeesus tulee sisimpäämme kurjempana kuin kurjin sisimpämme koskaan on. Siksi hän voi päästä sinne." (RUK:n pastorin luennoilta).
26. 1.63 - Pari päivää sitten oli myös kristillis-isänmaallinen ilta. Ainoa, mitä jäi mieleen oli: "Kuollut meri on kuollut, koska se pitää kaiken itsessään. Galilean meri antaa kaiken, siksi se elää."
[1.12.13: so. outputin puuttuminen]
21.3.63 - En voi sanoa saaneeni paljon tältä lomalta. Muutama elokuva - toteamus,että karitsa voi ainoastaan pelastaa ihmisen hänen voimattomuudessaan pyrkiä ulos maailman noidankehästä. Joskus meidän pitää palata takaisin lähtökohtaamme, jotta voisimme selviytyä voittajina. Bunuel toteaa, että ei ole ainoastaan yksi koira sidottuna rattaisiin, eivät riitä muutamat lampaat uhrattaviksi - sidottuja koiria ja uhrattavia lampaita on koko maailma täynnä.
31.3.63 - Kadotettua Paratiisia lukiessani joskus hätkähdän, kun ajattelen, miksi maailma on olemassa, miksi ei ole vain tyhjyyttä, miksi tyhjyys on olemassa, miksi yleensä on mitään. Se on tavallisesti varmin keino poistaa epäilykset Jumalan olemassaolosta. Koko asia on niin huimaava, että melkein pyörryttää sitä miettiessä.
26.4.63 > Schopenhauer: Pessimistin elämänviisaus.
- Uskonto on suurta joukkoa varten, joka kykenee aioastaan uskomaan, ei ajattelemaan.
- Uskonto yrittää saada metafysiikan palvelemaan itseään, rajoittaa sitä.
- Filosofia on maailmanviisautta, erossa jumalista.
28.4.63 - Sen jälkeen mitä huomasin motiiveistani käydä kirkossa tänä aamuna, minua hävettää astua sinne sisään toistamiseen. Kävinhän siellä kuuntelemassa omaa lauluani.
1.5.63 > Maeterlinck: Kuolema:
- Onko Jumala ääretön, jos ihminen voi irrottautua Hänestä? Silloin Jumala puhdistaa hänet ja hän palaa takaisin Jumalan luo. Jos Jumala on ääretön ja puhdistaa ihmisen, niin hänessä on jotain epäpuhdasta, koska olen osa häntä itseään. Kuinka Jumala ei ole ehtinyt puhdistua?
- Uskonnot ovat suosineet maailmankaikkeuden salaperäisyyden supistamista. Juuri salaperäisyyttä meidän on katsottava silmiin.
- Uskokaamme että ihminen sulautuu Jumalaan, sillä tämä mahdollisuus käsittää kaiken, koska se on laajin, emme menetä mitään (ehkä onnen kuvitelman kuolemamme jälkeen, jolloin sillä ei ole enää merkitystä.).
27.5.63 > Rabindranath Tagore: Persoonallisuus.
- Uskontoa ei voi jakaa opetuksen muodossa, se ilmenee vain uskonnollisessa elämässä.
- Rukoilemme saadaksemme kokea Jumalan isänä. [1.12.13: so. ulkopuolellamme]
1.6.63 > Z.Topelius: Mietekirjani lehtisiä.
- Minun uskoni Jumalaan on Jumalan ja minun välinen asia, ja se liikuttaa muita ainoastaan sikäli kuin se vaikuttaa heihin. Minusta on tarpeetonta näytellä sitä jonkinlaisena paäsylippuna taivaaseen.
- J. Kristus: Elämä joka kuolee, on siemen maassa... Joka uskoo minuun, hän elää vaikka olisi kuollut.
- Hyvä laiminlyömineni on yhdenvertainen pahan tekemisen kanssa.
8.8.63 - JOS TIEDÄT AINA PYRKIVÄSI HYVÄÄN JA VAIKKA ET KOSKAAN PÄÄSEKÄÄN PÄÄMÄÄRÄÄSI, OLET SILLOIN KUITENKIN VALMIS KOHTAAMAAN KUOLEMAN MILLOIN TAHANSA RAUHALLISELLA MIELLÄ!
[1.12.13: I kerran tiedostettuna: Yrittämisen tajuaminen pääasiaksi > hyvään pyrkiminen hyvän tekemisen/saavuttamisen/päämäärän sijasta.]
4.9.63 ...Alkaa sataa. Nyt ymmärrän lehtien pelon syyn: Jumalahan siellä kulkee väläytellen lyhtyään akkunoiden takana ja Häntä ihmiset peloissaan nurkissa piilevät, pelkäävät siksi, että usein ne, joihin lyhdyn valo osuu, ovat valitut matkalle Häntä seuraamaan... Olemmeko niinkuin lehdet, jotka paetessaan irtaantuvat oksastaan ja samalla menettävät viimeisenkin elämänvoimansa, ovat tuomitut kuolemaan. Eikö meidän pikemminkin pitäisi käydä Herraa vastaan eikä kyyräillä kyykyssä nurkissa kuten Adam Paratiisissa.
6.9.63. - Lapsi kertoo laulavalla äänellä ulkomuistista Raamatun luomis-kertomusta seitsemästä päivästä. Historiassa on edellisellä tunnilla puhuttu maa-pallon synnystä täysin erilaista asiaa. Selitä lapsille luomiskertomuksen vertaus-kuvallisuus ja ajattele, että tämä on USKONTOA - vanhan babylonialaisen tarun päähänpänttäämistä.
18.9.63 - Miksi moitimme iskelmänikkareita? Etkö sinäkin voi saada huonoja tuloksia opettaessasi lapsia. Ei kaikista tule yhtä hyviä oppilaita, EIVÄTKÄ KAIKKI OLE YHTÄ HYVIÄ OPETTAJIA. Kysymys on siitä, YRITÄTKÖ päästä parhaimpaan mahdolliseen tulokseen. Sitä kevyen musiikin säveltäjät eivät aina tee, koska he TIETÄVÄT olevan parempaa musiikkia, jota eivät kuitenkaan edes YRITÄ säveltää. Ovat kuin opettajat, jotka pitävät lapsille vain leikkitunteja opetustyötä muistamatta.
6.10.63 > SUURI SINFONIA:
No niin kuoro, aloittakaa: "KUILUSTA SINÄ KUTSUT MEITÄ JUMALA." > Ks. Runot
11.10.63 > Dhammapada (?)
- Tahdomme sitä minkä ymmärryksemme osoittaa meille hyväksi. Jumala on antanut kyvyn toden ja erheen erottamiseen, älä siis tyydy muiden mielipiteeseen.
27.10.63 > S. Radhakrishnan: Uskon uudistuminen.
- Parhaimmillaan uskonnot panevat enemmän painoa käyttäytymiselle kuin uskolle.
- Usko ilman tekoja on kuollut (Jaak.2:17)
- Jefferson: Oikeutemme: Elämä, vapaus, pyrkimys onneen.
- Syntiinlankeemustapahtuma: Se hetki jolloin ihminen kehittyi irti eläimestä, hetki jolloin hän huomasi olevansa vastuussa ITSE teoistaan.
- Jos yritämme tosissamme, ei merkitse paljoakaan onnistummeko vai emme.
- Hindulaisuus: Uskonto on välitöntä jumalallisen kokemista intuition avulla. Hindulaisuuden päämäärä on ihmismielen, ihmiskunnan uudestisyntyminen, henkinen metamorfoosi.
- Taolaisuus: Todellinen hyve ei ole keinotekoisiin moraalisääntöihin mukautumista. Suuri ykseys - yang ja yin, mies- ja naispuolinen, valo ja varjo, taivas ja maa.
- Juutalaisuus: Jumala on samalla tuonpuoleinen sekä immanentti, läsnä.
- Zohar: Maailma on Jumalan ruumiillistuma.
- Kreikkalainen uskonto: Täydellisen on oltava (dialektiikka). Sen pitäisi olla (etiikka). Se on (hengen löytö rakkaudessa).
- Zarathustralaisuus: Paha on ihmisessä itsessään.
- Buddhalaisuus: Ei pelkkiä rituaaleja, vaan eettinen tie nirvanaan. Ei ajan valtaa, himoa, kateutta. Keskittyminen olevaisen olemukseen.
- Kristinusko: Jeesus vaatii sisäistä uudistumista. Inkarnaatio toistuu jokaisessa meissä. "Älkää antako pyhää koirille, helmiä sioille."
- Dante: Matka Jumalan luo: 1) Järkivalo 2) Armovalo 3) Kunnian valo.
- Islamin usko: Unitaarius, pyhän kolminaisuuden kieltäminen.
- JUMALAN KÄSITTÄMINEN: [Lähdetieto puuttuu]
1) Henkinen uudestisyntyminen - tiedon saaminen.
2) Antautumisen ja hartauden tie - rukous
3) Toiminnan tie - kiusausten voittaminen
4) Tiedon tie - mietiskely, joga. Ruumis ei ole kaiken pahan alku vaan Jumalan huone. Intohimojen hillintä ei merkitse niiden kieltämistä vaan niiden muuttamista henkiseksi energiaksi.
5) Totuus ja rakkaus - Ei ole Helvettiä eikä Jumalan valittua kansaa. Suhtaudu toisiin kuin haluaisit itseesi suhtauduttavan.
- Sen jälkeen kun olen "tutkinut" uskontoa oppiaineena, olen alkanut etsiä uskontoa ja joutunut alkamaan alusta.
28.10.63 - Lukiessani Radhakrishnanin kirjaa muistan, miksi olin kouluaikana kiinnostunut muista uskonnoista. Ei aina voi uskoa, että kristinoppi Vanhoine Testamentteineen olisi täysin ainoa oikea. Nuoret tajuavat sen, koska heille ei osata opettaa muuta kuin VT:n kertomuksia, joita heille väitetään todeksi. He alkavat vihata uskontoa, koska he eivät saa siitä selvyyttä oikealla tavalla.
4.11. 1963 [Kirjeestäni Paavo Kiiskille:]
- Elämää ei tietenkään voi jättää sivuharrastukseksi. Tämän hetken uskontoni tiivistelmä:
1) PYRKIÄ VAIN KAIKKEIN PARHAIMPAAN.
2) Tieto siitä, että jos noudatan em. ohjetta, olen valmis lopettamaan milloin tahansa [1.12.13 ~ esim. kuolemaan kaiken kesken] ja asettamaan siihenastiset saavutukseni arvosteltaviksi.
3) Tärkeintä ei ole päämäärään pääseminen vaan siihen PYRKIMINEN.
4) Tieto siitä, että on olemassa Luoja, vaikka en millään muotoa voi hyväksyä nykyistä kristinoppiamme sellaisenaan. Olen päättänyt unohtaa kaiken koulu-tietoni siitä ja alkaa uudelleen alusta.
5.11.63 - Eilen luin Raamatusta Jumalan ohjeet israelilaisille ilmestysmajan rakentamista ja jumalanpalvelusmenoja varten. Onko kristinusko todellakin ollut tällaista?
8.11.63 - Opettajatoverini ilmoitti minulle sattuneesta lento‑onnettomuudesta. Ajattelin mielessäni, että luuleeko hän todella sen kiinnostavan minua kovin paljon. Vastineeksi aloin puhua hänelle munakkaan valmistamisesta. Juuri äsken ajattelin asiaa uudestaan: En ole uutistenkipeä, mutta järkyttikö tuo tieto minua? Jos se ei järkyttänyt, niin en ehkä ajatellut että sama tilanne voisi tulla minunkin eteeni. Ehkä ajattelin: Minua ei se enää haittaa.
- MUTTA OLENKO TODELLA VALMIS KUOLEMAAN OMATUNTO PUHTAANA? Ei riitä, että luulen löytäneeni elämänkatsomukseni. Ei riitä tieto, että pyrkimällä kaikkein parhaimpaan voin kohdata kuoleman milloin tahansa puhtaalla omallatunnolla. Olenko noudattanut tätä tarpeeksi hyvin, so. niin hyvin kuin voin? Luulen sittenkin, että järkytyin hieman tuosta uutisesta.
14.11.63 > Josef L. Hromádkan: Kirkko ja rautaesirippu.
- Ateistit vihaavat kristinuskoa siksi, että kristityillä on yhä kiusaus käyttää kirkkoaan ja ns. kristillistä maailmankatsomustaan ateistisia, sosialistisia ja kommunistisia liikkeitä vastaan. Todellisuudessa kristinusko vastustaa niitä jotka valjastavat kirkon ja sen työn omaan palvelukseensa.
- Kommunistit auttavat meitä uskonnon ja kirkon kritiikillään.
- Jos annamme pois, aina jää jotain jäljelle. AUTUAAMPI ON ANTAA KUIN OTTAA.
20.11.63 - Raamatun mukaisesti jotkut kirjoittavat, että herätykseen kuuluu sen riemun julistaminen muille. Onko yleensä oikein viisasta julistaa onneaan toiselle ihmiselle. Kuinka moni heistä jaksaa vilpittömästi iloita toisen puolesta? On tietysti toisaalta oikein levittää kristinuskoa. (?)
22.12.63 - Alan uskoa, ettei ihmisen tarvitse olla New Yorkissa voidakseen kilpailla kenen kanssa tahansa ihmisen päämääriin pyrkimisessä. Uskon TÄYTYY periaatteessa olla samalla tavalla jokaisen omaksuttavissa varallisuuteen ja elämänympäristöön katsomatta. Ulkonaisilla seikoilla ei ole oikeutta merkitä mitään ‑ vain sisäinen elämä merkitsee.
1964:
15.1.1964 > Osmo Tiililä: Kirkon kriisi.
- Kirkko on siirtynyt etiikan saarnaamiseen.
- Tosiasiat ovat siitä riippumattomia mitä ihmiset niistä ajattelevat.
- Onko Kristus SYNNITÖN sovittaja ja kuoleman voittaja?
- On suhtauduttava avoimesti ja vilpittömästi tieteen saavutuksiin. Tietenkin on myönnettävä omat rajoituksensa. Tiede ei voi ratkaista tuonpuoleisen maailman olemassaoloa.
- Dogmit ovat likiarvoja.
- Peräkkäisyyttä ja syy-yhteyttä ei pidä sekoittaa toisiinsa... Room. kat. päättelee seurauksesta synnyn. Maailmassa ei voi olla järjestystä jollei ole sen luojaa.
- Protestantit. Kristus ei todistellut puheillaan Jumalasta vaan todisti sitä käyttäytymisellään... Ekkelesia on pyhien yhteisö, jotka ovat syntisiä.
- Maailma ei ole se alue, jonka kanssa Jumala-usko pitäisi saada sopusointuun vaan päinvastoin. Kaikkea on lähestyttävä ylösnousemuksesta käsin.
- Mitä jää jäljelle ilman "ihmettä'"?
- Kirkko on olemassa siksi, ETTÄ TÄÄLLÄ KUOLLAAN, ei etiikan tähden.
19.1.64 - Onko tehtävämme etsiä Jumalan töitä maailmankaikkeudesta? Mikä on asemamme?
22.2.64 > John Bunyan: Kristityn vaellus.
28.2.64 - ...Jos kerta tärkeintä elämässä on etsiä parasta päämäärää, niin eikö todella ole arvokasta työtä yrittää neuvoa tuon oikean tien etsimiset lapsille. Valitettavasti vain opettajat eivät ole itse tarpeeksi pitkällä tuolla tiellä voidakseen opettaa lapsia löytämään oikean päämäärän. Kuinka sellainen ihminen voi neuvoa oikealle tielle toista, jos itsekään ei ole vielä sitä löytänyt.
16.3.64 Piispa Lehtinen:
- Työttömyys on hyvinvointiyhteiskunnan häpeätahra.
- Koroillaan eläjällä ei ole elämisen oikeutta.
- Koirallakin saattaa omatunto olla paremmin paikallaan.
- Jumala loi ihmisen seurustelukumppaniksi, ettei olisi yksin.
- Ihminen on ihminen vain Jumalan yhteydessä.
- tait. Heinonen: Ranskalaiset ilmaisevat tekniikalla - pohjoismaalaiset tunteella.
- maist. Salonen: Kulttuuri on YHTEISÖN kulttuuria. [> Ryhmäidentiteetti]
22.3.64 - Kuulen Bachin Johannespassiosta kirkkaan sopraanon iloisesti laulavan Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Kun katson taivaalle, näkyy sieltä Rouault'in Kristuksen pää tuijottamassa avaruuden keskeltä. Muistan Keskisen kirjeen Pilatukselta: Pakana oli Kristuksen ainoa puolustaja! Oliko Israel muuten valittu kansa kuin siinä mielessä, että kristinusko alkoi sieltä ja että Kristus syntyi siellä? Ei kai sillä muuten ole mitään erikoisosaa tulevaisuudessa?
- Mikä olen minä joka istun täällä huoneessa. Mikä on tuo täysikuu? Mikä on Eliotin englanninkielinen runo? Eniten ihmettelen tuota Rouaultin Jeesus-nimistä miestä esittävää kuvaa. Mikä merkitys sillä on meille?
1.6.64 - Jos joku ihminen tutkii etiikkaa ja kenties omaa ajatuksissaan korkeamman moraalisen tason kuin ympäristönsä (ehkä myös käytännössä), ei hän ole paremmassa asemassa, sillä arvoperusta riippuu ainoastaan hänen TEORIOIDENSA SUHTEESTA NIIDEN TOTEUTTAMISEEN KÄYTÄNNÖSSÄ.
4.8.64 - Lukiessani Urpo Harvan Etiikkaa palautan vielä mieliini oman näkemykseni moraalista [moraaliohjeista]:
On olemassa kaksi moraalia jokaisessa ihmisessä:
1. Absoluuttinen moraali (esim. 10 käskyä), joka on annettu ihmiselle ulkoapäin (?) ja on aina samanvahvuinen
2. Ihmisen oma relatiivinen moraali, joka perustuu hänen OIVALLUKSIINSA - kenties siihen, missä määrin hän on oivaltanut absoluuttisen moraalin omakseen. Tällöin moraaliarvostukset ovat ko. henkilöllä huomattavasti vahvemmat kuin 1. tapauksessa.
- Ihminen on vastuussa itsestään lähinnä 2. tapauksen (oman relatiivisen moraalinsa) ja käytännön välisessä SUHTEESSA, sillä 1. tapauksen (absoluuttisen moraalin) imperatiivit ovat usein liian heikkoja vastustamaan voimakkaita ympäristö- ja perintötekijöitä, jolloin yksilö ei ole vastuussa teostaan.
KUKAAN EI KUITENKAAN MILLOINKAAN TIEDÄ, MILLOIN JA MISSÄ KULKEE VASTUUN RAJA.
29.8.64 > Laurila: Keskusteluja elämän suurista kysymyksistä.
- Ei ole ratkaisevaa, kuinka paljon henkilö on lukenut ja tutkinut. Ratkaisevaa on se, mitä hän on saanut selville.
- Järki käskee meitä kuulemaan myös tunteen ääntä kysymyksissä, joitten ratkaisuun ei kokemus anna perustaa.
- "Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei, sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." (Room.7:18-19)
> Sirenius: Kirkko ajan vaiheissa.
- Vain se ihminen on todellisuudessa vapaa, joka vapaaehtoisesti alistuu itse hyväksymäänsä yksilöä korkeampaan lakiin.
> Alanen: Valinta ja vastuu.
- Predestinaatio-oppi tekee mitättömäksi kaiken oman ansiollisuuden vieläpä oman myötävaikutuksenkin pelastukseen.
- Valitut (?) ottavat kutsumuksen oikealla tavalla vastaan, ovat omaksuneet Jeesuksen vapahtajakseen.
- Kristus julistaa evankeliumia kuolleille pakanoille (?)
- Determinismi kumoaa ihmisen siveellisen vastuun eikä tunnusta katumistapahtumaa.
- Ihmisillä ei ole ilman Kristusta vapaata ratkaisuvaltaa suhteessa Jumalaan.
- Ihmisten pelastus on kokonaan Jumalan työtä.
- Omiin tekoihin ja siveelliseen kuntoon perustuva lakiuskonnollisuus ei voi kestää Jumalan edessä.
- Valtion on turvauduttava aseiden käyttöön jo sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Maahan tunkeutunutta ulkomaista vihollista on verrattu sisäisen järjestyksen häiritsijöihin.
> Valitut Palat 9/1964
- Katolinen kirkko: Fyysillisen rakkauden oikeutus on vain suvun jatkamisessa so. nainen on lapsentekokone.
- Halu siittää elämää ja halu rakastaa ovat kaksi eri asiaa... Rakkauden ja sukupuolitarpeen välillä on selvä ero.
- Pelkkä sukupuolitarve on himoa, jota aina pidetään moraalittomana.
- Rakkauden ja vihan välinen ristiriita synnyttää alkukantaisen syyllisyydentunteen jonka ympärille omatunto kehittyy.
28.9.64 > Wilhelmi Malmivaara: Elämän ääni.
2.10.64 > Aimo T. Nikolainen: Keskustelua kristillisestä toivosta.
5.10.64 > M. Sinnemäki: Rippi ja Uusi Testamentti.
3.12.64 - En usko että Jumala ohjaa kädestä pitäen jokaista ihmistä oman pelastussuunnitelmansa mukaan. Mistä minä voin tietää, antaako hän kaikille edes mahdollisuuttakaan pelastua? [1.12.13: Onko jollakin ihmisellä oikeus tietää se?]
5.12.64 - Mitä tarkoittaa: "Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi". Kuka tuomitsee, ja jos meitä ei tuomitakaan. Tarkoittaako tämä ihmistä vai Jumalaa?
6.12.64 > 'Kirkkokuorolauluja' - Rukoilkaamme:
Pyhitetty olkoon:
SEKAÄÄNISIÄ LAULUJA
102. VIHKO
K I R K K O K U O R O L A U L U J A I
Helsingin Johanneksenkirkon kuoron ohjelmistosta
(maan päällä niinkuin taivaassa)
valinnut
A. Hiilimies
Viides painos
(Sillä
Sinun
on
valtakunta)
- OTAVA -
(joltain tipahti markka kirkon lattialle)
(ja kunnia)
(mitä sinä tolvana ajattelit kuullessasi helähdyksen).
Pyhitetty olkoon!
Amen.
6.12.64 - Ei ole tärkeää se, olenko MINÄ vapaa,vaan ovatko myös muut vapaat.
- Miksi ortodoksista uskontoa kuvitellaan taantumukselliseksi, jos se olisi saanut vallita Suomea.
- Vuonna 1964 on ihmisiä, jotka kutsuvat paholaisen nimeä silloin tällöin. Vielä useammat kutsuvat Jumalaa.
- Ovatko toiset Jumalan lapsia ja toiset taas eivät ole?
- Onko Jumala valmistanut Suomen kansalle tien itsenäisyyteen? Onko Puola huonompi kansa, koska se ei pysynyt itsenäisenä?
13.12.64 - Opimmeko hyvästä ja pahasta yhtä paljon? Luulen että meillä on viettymys molempiin. Jos koemme elämässä ja kasvatuksessa pelkästään hyvää, tekisimme siitäkin huolimatta pahaa. Jos kasvatus olisi vain pahaa, haluaisimme kuitenkin myös tehdä hyvää. Tällä tavalla on huonolla esimerkillä hyväkin vaikutus, mikäli oivallamme, kuinka väärin ihminen on tehnyt.
- Hyväntekijää ei tarvitse ylistää, koska - nykyaikana kun tasa-arvoisuutta ei vielä ole - se on ihmisen velvollisuus, joka ei sinänsä saisi tehdä häntä paremmaksi autettavan silmissä.
4.1.65 > Uusi Testamentti. [Koko kirja siis luettu läpi!]
13.1.65 - Onko ihmisen tehtävä puolustaa Jumalan kunniaa. Jättäkää se Jumalan huoleksi ja antakaa Hannu Salaman tehdä tilinsä Hänen kanssaan. (K-suomalainen)
14.1.65 - Uskonnon maailma näyttää synkältä, koska uskonnon ulkopuolelle ei juuri ole syntynyt myönteistä huumoria, mutta ns. uskovaiset ovatkin rajoittuneet voimakkaasti kritisoimaan näitä paheellisia vitsejä unohtaen luoda parempaa tilalle. Siksi me pidämme heitä niin synkkinä, koska he näkevät vain maailman pahuuden luomatta siihen itse iloa. Milloin papit alkavat kirjoittaa kaskukirjoja.
15.1.65 - Miksi taiteen pitää olla täydellistä? Näen sen eräänlaisena kompensaationa siitä, että ihminen ei koskaan voi olla täydellinen - ihmisenä - paitsi Jeesus.
18.1.65 - Kirkon tehtävänä on huolehtia ihmisten tuonpuoleisesta elämästä. Uskovatko papit sen todella olevan tärkeämpää kuin 500 miljoonan nälkäkuoleman partaalla olevan ihmisen auttaminen? Kuinka kukaan nykyajan kristitty voi edes anoa armahdusta taivaaseen päästäkseen, kun hänen maanpäälliset asiansa - lähimmäisenrakkaus - ovat vain abstraktio? Onko tarkoitus että vain hyvinvoivat ihmiset saavat pelastuksen? Kenestä ihmisestä voi tulla kristitty, kun päivittäin TÄYTYY TAISTELLA jokapäiväisestä leivästä? Eikö käytännön elämässä toteutettu lähimmäisenrakkaus voita puolelleen enemmän kristityitä kuin nykyajan individualistin tai egoistin saarnaama jumalansana?
19.1.65 - Eikö ole mahdollista, että vanhemmat ja lapset lukisivat Salaman "Juhannustanssit" yhdessä ja keskustelisivat siitä molemmat oppien.
- En halua taivasosuutta synnittömällä elämällä. Tarkoitukseni on vain vähentää pahan kiertokulkua maailmassa.
21.1.65 - Kun ihminen yrittää olla mahdollisimman vähän tekemisissä pahan tai epämiellyttävän kanssa, hän ei kestä, kun hän ei enää jonain päivänä voi karttaa sitä, vaan joutuu lopulta tekemisiin sen kanssa. Tämä eristäytyminen näkyy ihmisessä siinä, ettei hän voi sietää itselleen vieraita (uusia) ajatuksia. (Tänään olen todennut, että...) Vanhemmat ihmiset eivät edes suostu keskustelemaan asiasta, josta heillä vuosikymmeniä on ollut varma mielipide. He ovat linnoittautuneet siihen toistaen sitä loputtomasti - ottamatta huomioon että käsittävät asian yksipuolisesti kenties vain negatiivisena ilmiönä. Tätä tarkoitan sanoessani, että paha täytyy voittaa joka päivä, eikä pyrkiä kerralla pääsemään siitä eroon ikuisiksi ajoiksi.
22.1.65 > Ylioppilaslehti, Margit Borg-Sundman: - Huonojen asioiden penkominen lisää itse asioita.
IS?: - Varsinaisesti moraalitonta kirjallisuutta on se kirjallisuus, joka antaa salailevan ja siis valheellisen kuvan elämästä.
- Friberg: Jeesuskin tuomittiin aikoinaan Jumalan pilkkaamisesta ristiinnaulittavaksi.
- Aarne Siirala: Yhteisön sairaus purkautuu ilmeiseksi sen heikoimmissa jäsenissä. Mutta yhteisö tahtoo vaientaa sairauden äänen. Elämän pirstoutuminen on syntynyt sairauden yhteisyyden kieltämisestä maailmassa. Paraneminen voi tapahtua vain kun koetaan sairauden yhteisyys.
Jyrki Juurmaa: Kirkon harhaluulo on se, että kristinopin dogmirakennelman luhistuessa myös kaikki moraali luhistuisi. Kristinuskon etiikka on vanhaa kiinalaista intialaista ja antiikkista perua.
- Kirkon logiikan mukaan meidän tulisi olettaa ei-kristityissä maissa vallitsevan täydellisen moraalittomuuden.
- Kristinuskon perusvirhe on se, että se samaistaa ylijärjellisen (jota ei vielä tiedetä) ja järjenvastaisen.
23.1.65 - Minulle on erittäin epäselvä kysymys se, että "Kirkko on sitä varten, että täällä kuollaan". Onko ihmiselle tärkeämpi ajatella OMAA kuolemanjälkeistä elämäänsä kuin niitä satojatuhansia TÄÄLLÄ ELÄVIÄ, eläinasteella olevia ihmisiä. Antaako Jumala JATKUVASTI anteeksi sen, että maapallolla elää JATKUVASTI puolet väestöstä elintason minimissä. Onko meillä oikeutta kertaakaan rukoilla Isämeidän-rukousta.
- Onko myötäeläminen sitä, että kuunnellaan kiinnostuneesti toisen (tai omaa) juoruilua, vai sitä, että ihmiset jakaisivat omalta osaltaan maailman synnit "syntisten" kanssa? Miksemme mene ja asu osaa elämästämme kurjuuden keskellä, opi näkemään elämää puliukon silmin voidaksemme todella auttaa heitä tuntemaan itsensä ihmisiksi? En tarkoita että pitäisi hyväksyä heidän pahat tekonsa, mutta meidän on vedettävä heidät ylös menemällä itse alas - puolitiehen vastaan.
- MEIDÄN ON USKALLETTAVA SEURUSTELLA SYNTISTEN KANSSA.
- Voiko ihminen päästä etsintänsä loppuun, tulla uskovaiseksi? Onko hänellä sen jälkeen varmat absoluuttiset käyttäytymisohjeet, noudattaako hän omantuntonsa ääntä, vai onko hänen alati kehitettävä omaatuntoaan? Pääseekö ihminen koskaan rauhaan?
- Jos ihminen ei halua jakaa toisen ihmisen syntejä itsensä kanssa, eikö se todista, että hänelle on tärkeintä itse tulla niin synnittömäksi kuin mahdollista. Sen sijaan hänen pitäisi kerätä NÄKYVÄÄ syntikuormaa toisilta itselleen, koska on sattuma, kenen osalle sitä tulee tavallista enemmän kannettavaksi. Eivätkö kaikki rikolliset ole Jeesuksia, jotka joutuvat maksamaan kalliin hinnan: heitä halveksutaan, koska maailmassa on myös vähäsyntisiä ihmisiä, jotka nostavat jokaisen sytitaakasta kärsijän ristille vielä tänäkin päivänä.
30 .01.65 - Ihmiset kuin nuorallatanssijat pahan ja hyvän välillä.
- Kirkon virhe on se, että se on käsittänyt väärin tehtävänsä yrittäessään poistaa pahan keskuudestaan, kun sen olisi Jeesuksen esimerkin mukaan pitänyt jakaa maailman synnit "synnittömien" kannettaviksi. Nyt se on vain yrittänyt pitää huolta omista jäsenistään, papeista jne. jakaen itseltään vain liikaomaisuuden tarvitseville mutta jättäen ottamatta taakankantajilta mitään pois, sen sijaan ainoastaan tuomiten heidät.
1.2.65 - Onko niin, että paha on olemassa muodostaakseen sopivan taustan, jotta näkisimme hyvien asioiden kauneuden pahasta nousseena. Jos pahaa ei olisi, niin hyvän käsite latistuisi latistumistaan, emmekä koskaan voisi oivaltaa sen syvyyttä.
4.2.65 - Kirkon epäonnistumiset ja erehdykset osoittavat, kuinka yksin Jumala on jättänyt tämän maailman.
5.2.65 - Onko sattuma, että kärsimme niidenkin syntien tähden, joista emme ole vastuussa (emmehän tiedä koskaan, missä vastuumme alkaa)? Se muistuttaa eräänlaista Jeesuksen työtä kuten toisten syntitaakan keventäminenkin. Antoiko Jeesus esimerkin siitä, miten jokaisen ihmisen tulisi kärsiä toisten syntien vuoksi?
- Onko sattuma, että juuri kirkkoa ensiksi syytetään silloin, kun moraalinen rappeutuminen laajenee. Onko kirkko ensimmäisenä tuomitsemassa mielestään epäpuhtaita ajatuksia ja arvostelemassa ihmisten tekoja. Tunnetaan eräänlaista kaunaa kirkkoa kohtaan ja kun asiat menevät vinoon, on se ensimmäisenä syntipukkina asioiden huonosta hoitamisesta.
16.2.65 - Riippuuko pahan teon pahuus sen merkityksestä ympäristölle (vaikutuksesta yksilöön?) vaiko vaikutuksesta yksilöön (tekijään)? Riippuuko hyvän teon hyvyys sen seurauksista vai tekijän mielialasta? Onko mahdollista että paha teko aikojen kuluessa synnyttää yhtä paljon pyrkimistä hyvään kuin mitä hyvä teko tai ajatus synnyttää pahaa latistaessaan hyvän käsitettä mitäänsanomattomaksi tai tullessaan väärinymmärretyksi?
- Eikö liiallinen hyvä tee samaa vaikutusta kuin vaikuttamaton paha (so. paha jonka pahuutta ei oivalleta)? Esim. kansallisuusaate, kansalliskiihko, hyvyyden nouseminen esiin korkeuksiinsa pahasta, liika kohteliaisuus, liika alentuvaisuus, liika anteliaisuus, liika varovaisuus, liika siisteys...
- Eikö meidän pidä pyrkiä hyvään tietäen, että hyvien ja pahojen tekojen seuraukset eivät merkitykseltään poikkea toisistaan. Hyvät teot on nostettu väärään kuviteltuun arvoon, jotta ihmiset helpommin tekisivät niitä. Ei muisteta, että ne jotka huomaavat jääneensä viimeisiksi, huomaavat voivansa olla ensimmäisiä PAHASSA.
- Luther: Syntiä sisältyy ilmisen vilpittömimpäänkin pyrkimykseen.
17.2.65
Ystäväni
- On mahdollisuus
tulla uudelleen kadotetuksi,
laskeutua yhä alemmaksi
maanalaisten kellareiden raskaisiin ajatuksiin
ja löytää vertaisensa
tuijottamasta savuisen ruudun läpi
ensimmäisten vuorilta lähettämiä
kaukaisia kutsuja.
(Ks. Kilpailukanava-artikkeli)
Kysyn: Kuule!
Miksi et lähde?
Miksi odotat?
Ystäväni:
HALUATKO VAPAAEHTOISESTI HELVETTIIN?
- Kirjoitan pahan antologiaa. Kirjoitan sen antamista opetuksista. Kirjoitan siitä yksityiskohtaisesti, sillä olen lähellä maata. Valitettavasti kaikki valo on kuljetettu vuorille, sillä ensimmäiset pakenijat haluavat nähdä kauas. Joka kerta kun nuo ihmiset lähtevät, unohtavat he minut tänne - ikäänkuin jälkivartioksi.
- Vahinko, että he unohtavat aina raskaimman puolen totuutta taakseen. Heiltä on unohtunut muitakin selvittämättömiä papereita: niissä on katkelmia siitä, kuinka paljon pahaa kauniit tarkoitukset ovat synnyttäneet latistuessaan ja vääristyessään. Kuinka vähän pelkkä valo opettaakaan ihmistä... Mitä korkeammalle vuorenrinnettä he kiipeävät matoarmeijaa pakoon, sitä kalpeammiksi he tulevat, ja vain vaivoin he jaksavat heitellä kiviä vuoren harjalta ylöspäin. Kun he ovat päässeet huipulle - täysin eroon madoista - puhtaan valkeina, he poksahtavat kuin kuplat haihtuen näkyvistä, mutta korissani oleva orkideanippu lisääntyy jatkuvasti. Heidän ainoa pelastumiskeinonsa on palata pitkin matojen täyttämää tietä. Heille se on mahdotonta, koska eivät tiedä, miten selittäisivät kaiken noille pikkueläville. Heillä on kommunikaatiovaikeuksia, sillä he voivat puhua vain alentuvasti. Kun he lopulta saavat ensimmäisen ajatusyhteyden, niin - POP - he muuttuvat itse madoiksi. Siinä heidän tragiikkansa. Seuraan mielenkiinnolla, kuinka korkealle he pääsevät, ennen kuin kadottavat viimeisen kosketuksen kallioharjanteisiin...
18.2.65 - En tiedä sitä katkeruuden määrää, minkä ihmisessä oleva pyrkimys pahaan aiheuttaa, kun se kääritään huolellisesti paksuihin valkeisiin käärinliinoihin, joiden päälle kullatuilla kirjaimilla maalataan sanat - "ihanteet", "periaatteet" ja nostetaan jalustalle ihailtavaksi. En tunne niitä kaikkia tiedottomia vihareaktioita kun tuota puhtaanvalkeaa epäjumalaa kuljetetaan syntisten keskellä huudahdellen sanoja vaatimattomuus, anteliaisuus, hygieenisyys, jolloin ihmiset alkavat kilvan kumarrella toisiaan.
- Eivätkä he uskalla kertoa toisilleen ainoastakaan tekemästään työstä, lahjoittavat jokaiselle vastaantulijalle rahaa, vaatteita, huonekaluja, kirjoja - eniten juuri niille joilla näyttää olevan älykkäimmät silmät, vahvin vartalo ja päättäväisin ilme. He alkavat inhota omia ruumiillisia tarpeitaan välttämättömänä pahana, ja koettavat keksiä keinot, jotta niitä ei tarvitsisi suorittaa laisinkaan. He halveksivat syömistä, koska heistä tuntuu inhottavalta syljen sekoittuessa murennettuun ja pureskeltuuni leipään.
- Nämä ovat ainoita ikäviä asioita tuossa jumalallisessa sopusointuisuudessa, jossa ei ole tietoa liasta ja jossa käsitys ruumis-sielusta on muuttunut käsitteeksi lika-puhtaus. Onnellisia ihmisiä... ei pienintäkään tietoa käärinliinojen sisällä olevasta. Ja kuitenkin samat käärinliinat samoine sisällyksineen ovat heidän jokaisen ruumiissa, joka solussa, ikuisesti.
... Ei ihminen...
Pahinta on
kun paha naamioituu enkelin kaapuun
ja ilmenee kaikissa teoissasi.
Silloin en voi tietää sen olemassaoloa,
koska se kätkeytynyt ylenpalttiseen hyvyyteen.
Mutta aina jää jokin mieltä kaivava tunne siitä,
että joku kolmaskin oli läsnä.
Ei veljeni - riisukaamme liinat
ja tutkikaamme niiden sisällys läpikotaisin,
jotta voimme kulkea vapaammin omaa tietämme
- teoistamme enemmän tietoisina...
Pahinta on hyvä, kun toukka syö sitä,
kun se paisuu,
kun se madaltuu,
sillä en voi puolustautua sitä vastaan.
......
Isiemme laulut
äitiemme sadut
ja meille on annettu valmis keijukaismaailma
ilman pahuutta,
epävarmuutta,
oppimista.
Peitetyt äitien omahyväisyydet,
isien kiroukset,
nuoruusiän rivoudet:
Niiden tukemina pyrimme näkemään totuuden
halveksimatta, vihaamatta ketään
- hyväksymättä kaikkea.
Sillä
pahinta on hyvä,
kun se latistuu tavoiksi.
PAHASTA OPPII AINA.
Pahasta oppii tuskan;
Se aiheuttaa joka kerta
asioiden uudelleenarvioimisen -
niille jotka etsivät
eivätkä latistu KOSKAAN.
Kuka kirjoittaa pahan antologian?
Vastustajani.
Haluan paljastaa sinut,
tutkia sinun jokaisen liikkeesi,
henkäyksesi, katseesi ja ajatuksesi.
Haluan tutkia kaikki sinun valepukusi,
kyntesi, varpaasi, hampaasi, kielesi, suusi,
vatsasi, reitesi ja häpysi...
TUNTEA sinut,
jotta et voi enää naamioitua
keijukaiseksi tielleni.
Haluan tuntea sinut,
jotta emme erehtyisi samoihin tekoihin.
Haluan nähdä sinut lähelläni,
jotta tiedän sinun olevan naamioimaton
- ei minussa eikä vastaantulijoissa -
voidaksemme kilpailla avonaisesti
- halveksimatta toisiamme.
Eihän ole kysymys tekojemme merkityksestä.
Ne ovat vain mahdollisuuksia
uusille loppumattomille väärinymmärtämisille
jomman kumman hyväksi.
Kysymys on siitä,
KUMPI meistä on oikeassa,
voimakkaampi.
- Olen nähnyt kaiken sen kurjuuden ja saastan,
jonka hyvän infranpunasäteily aiheuttaa
heijastuessaan vuorilta ihmisiin.
Olen nähnyt sen kurjuuden ja saastan,
jonka sinä paha olet aiheuttanut
synnyttäessäsi kuitenkin toivon
paremmasta elämästä.
Älkäämme unohtako toisiamme.
Ennen kaikkea
älkäämme halveksiko toisiamme,
älkäämme toivoko unohtavamme,
vaan kokeilkaamme tasavertaisina,
kumpi meistä jaksaa pitemmälle.
Toivon sinun, vastustajani,
jaksavan mahdollisimman pitkälle,
jotta näkisit voittoni,
eikä minun myöskään
tarvitsisi matkata yksin
yllätyshyökkäyksiäsi peläten.
- Vastustajani, olkaamme toisiamme aina lähellä
voidaksemme suorittaa
pakollisen taistelumme
JOKA PÄIVÄ,
jokaisen elämän aikana,
jotta emme unohtaisi
emmekä joutuisi valmistautumattomina
toistemme salakavalien hyökkäyksien uhreiksi
odotellessamme ikuista
pölyttynyttä
rauhaa...
[Jatkuu osassa II: 27.2.65]