Uskontomietteet III 1965
Ks. myös 31.3.65:
- Tähän saakka ihmiset ovat uskoneet tietävänsä jotain siitä, milloin ihminen on tehnyt syntiä - nyt tulemme uskomaan TIETÄMÄTTÖMYYTEEMME.
- On olemassa elämän kunnioitus ja YHTEISKUNNAN SUHDE SIIHEN.
A) On kymmenen käskyä, joita ihmiskunta ei koskaan pysty täydellisesti noudattamaan, koska käskyt ovat vain samanarvoisia sanoja - niiden noudattajista riippumattomia.
B) Se, mitkä seikat käskyistä ihmiskunnan enemmistö on OIVALTANUT (samantekevää - oikein vaiko väärin) ja jotka muodostavat keskiarvomoraalin. Yhteiskunta on vastuussa oivalletun moraalin ja sen toteutuksen suhteesta kun menneisyys, perintö ja ympäristö on eliminoitu pois. IHMISET eivät pysty suorittamaan koskaan täydellistä eliminointia.
- Itsestään tietoiseksi tuleminen - uskosta seuraava vastuu oli ihmisen suurimpia moraalisia järkytyksiä, josta ei koskaan ole ollut paluuta taaksepäin. Meille annettiin uusi vastuu, entistä laajempi. Kuitenkin olemme vapaat käyttäytymään vain vanhan vastuun vaatimalla tavalla.
- Aatamin ja Eevan synti merkitsi sitä, että he symbolisesti käyttäytyivät eläimen tavoin. Synnin puhtaus näkyi siinä, ettei ollut ympäristötekijöitä - PAITSI KÄÄRME (!) - jotka olisivat pakottaneet heidät toimimaan näin. Tarkoitan ympäristövaikutteita, jotka kivulla yms:lla olisivat PAKOTTANEET ihmisen käyttäytymään eläimen tavoin. Ei ollut vihaa eikä kärsimystä kenenkään taholta. Tämän jälkeen ei ole esiintynyt puhdasta vapaata ratkaisua (?). Entä lapset?
- Ei ole hyviä eikä pahoja tekoja. On vain ratkaisuja, joissa hyvällä on määrätty mutta tiedostamaton osuus. Tekojen merkitys yhteiskunnalle on riippumaton yksilön mahdollisesta hyvä-ratkaisusta.
- Ei ole absoluuttisia syntiratkaisuja. Kysymys on siitä, kuinka suuressa määrin annamme uskon vaikuttaa päätöksiimme, jotka muuten olisivat vastuumme pakenemista fyysisen nautinnon etsimiseen ja estottomaan täydentämiseen. Kaikki ratkaisut ovat eri suuria. Kaikissa on moraalin ja sen vastavoimien taistelua.
- Ymmärrän, miksi synti merkitsee luopumista Jumalasta. Absoluuttista rajaa hyvän ja pahan vastuun välillä ei ole, koska ympäristökin voi pakottaa yksilön tekemään hyvää.
- Ei ole absoluuttista ratkaisua. On vain se vaihteleva määrä, joka on yksilön pyrkimistä hyvään muun eliminoimisen jälkeen. Teot eivät pienimmässäkään määrin paljasta absoluuttista hyväänpyrkimisen määrää. so. uskon vaikutusta tekoihin. Pahat TEOT ovat refleksejä. Niissäkin on hyvän ja pahan taistelua. Hyvää on siis mukana ainakin kärsimyksen muodossa.
- Miten voidaan selvittää teon vaikutus ympäristöön - ja näin muuttuneen ympäristön vaikutus uuteen tekoon? Miten otetaan huomioon suunniteltu vaikutus ja teon kohteissa herännyt käsitys teon merkityksestä (kun hyväksi suunniteltu teko on käsitetty pahaksi)?
2.4.65 > Urpo Harva: Etiikka. (jo toisen kerran)
- Nähdäkseni kukaan eetikko ei ole väittänyt, että moraaliarvostuksen objektina on tämä loppumaton teon seurausten sarja, koska se merkitsisi, että ihmisten tekoja voitaisiin pätevästi arvostella vasta maailman lopussa, jolloin mitään uusia seurauksia ei voi enää ilmetä.
- Harva: Teko voi olla hyvä, vaikka teon motiivi on paha, ja hyvästä motiivista voi syntyä paha teko.
- Vastuun, ideaalin täytyy olla tietoinen so. ulkoa saatu (10 käskyä).
- Tiedostettu paha teko ja laajeneva vastuu korreloivat voimakkaasti keskenään. Mitä suurempi paha teko sitä voimakkaampi halu pyrkiä hyvään.
- Itsetietoinen olento vaikuttaa itse toimintaansa. Hän iloitsee tai suree sen mukaan kuin tietää ITSE voivansa valita.
- Muutos ärsykekentässä aiheuttaa suoraan verrannollisen muutoksen toiminta-kentässä ja kääntäen verrannollisen muutoksen vastuukentässä. (?)
- Omaatuntoa vastaan rikkominen ei ole synti sinänsä. Se on vain paha teko, joka voi johtua ympäristövaikutuksista. Omatunto tiedottaa teon olemuksen aiheuttaen surun ja laajentaen uskon voimaa suhteessa ympäristön voimaan. Tietääkö omatunto kaiken? Pahat teot se tietänee, mutta ei syntiä.
- Ihmisen tehtävä ei ole onnellisuuden tavoittelu vaan vastuunsa laajentaminen. Vastuu ei ole voimaa vaan tietoa ja tiedon antamaa voimaa.
3.4.65 - Uskon ja ympäristövaikutuksen suhdetta ihminen ei tiedosta. Siksi omatunto voi vaikuttaa uskoon vain tekojen kautta.
- Miten seuraava kaavio suhtautuu Arnold-Lindsleyn tunneteoriaan?
- Uskoa suurempi ympäristövaikutus - tekoon johtava tunne - (paha) teko - (suru) tunne - vastuun (tiedon, omantunnon) laajeneminen - ympäristövaikutuksen pieneneminen - uskon aiheuttama hyvä ajatus/teko (laajeneman säilyttäminen?) - (ilo) tunne - toistuvan teon helpottuminen sen muuttuessa (sisäiseksi) ympäristö-vaikutukseksi - uskon voiman (osuuden) pieneneminen (?) - uskoa suurempi ympäristövaikutus...
[Tekstiin liittyy ilmeisesti päiväkirjan kaaviokuvia, joita ei tässä toisteta.]
Järjestys näyttää jotenkin väärältä...
- Toistuva teko merkitsee menneisyyden lisääntyvää osuutta, so. suurenevaa ympäristövaikutusta.
- Hyvä-ratkaisu esiintyy silloin kun uskomotiivit ovat ympäristömotiiveja voimakkaammat. Liian suuri ympäristövaatimus aiheuttaa vastustavan teon.
- Yksilön käyttäytyminen on teoriassa voitava ratkaista pelkillä kaavoilla (???). Ei käytännössä. Hyvien ja pahojen tekojen sisäinen rakenne ja ulkoinen ilmiasu saadaan esitettyä tavallisilla variointimenetelmillä. Tällöin y = ymparistö, x = moraali (omavastuu jne), + = "hyvä" ja - = "paha" teko.
+x > -y; +x < -y; +x = -y; +x > +y; +x < +y, +x = +y; ja sama arvolla -x.
- Mikä on ilon/surun tietoinen/tiedoton vaikutus moraaliin? Mikä on ympäristö- ja moraalimotiivien välinen suhde? Mikä on moraalin vaikutus tekoon ja teon vaikutus moraaliin? Mikä on uskon antama voima hyvä-ratkaisuihin? Onko vastuu aina tietoista vastuuta? Onko vastuuratkaisu aina silloin kun x > y? Saadaanko ympäristömotiivien määrä arvioitua kun tiedetään uskomotiivien osuus ja hyväratkaisun ulkoinen arvo?
- AINA tulee olemaan pahaan houkuttelevia ympäristötekijöitä - jopa saman-aikaisesti "hyvien" motiivien kanssa. Aina tulee myös olemaan laajeneva vastuu. Yksilö tulee yhä tietoisemmaksi siitä, mitkä voimat häntä ohjaavat.
- Uskon vaikutus ilmenee vain niissä asioissa, jotka koskevat irrationaalista elämän kunnioitusta.
- Onko jokin syntiä vai ei? Siitä kannattaa aina keskustella, jottei joku jonain päivänä tekisi sitä turhan takia. Emme saa unohtaa MITÄÄN. Onko murha, väkivalta syntiä? Olipa tai ei - jonain päivänä ympäristöolosuhteiden summana joku kuitenkin taas tekee sen - huolimatta uhkauksistamme. Tällöin syy on mitä helpointa asettaa yhden syyllisen niskoille. Tehtävämme ei ole miettiä, onko se absoluuttista syntiä,vaan tärkeämpää on vähentää pahojen tekojen määrää ja kiertokulkua.
- Uskon voima yltää vastapoolina säätelemään KAIKKIA ihmisen tekoja, jotka ovat "tahallisia" suhteessa elämään.
- Ihmiset näkevät jonkin ihanteen ja siihen tarvittavan energian luopuen tällöin kenties jo aivan alussa yrittämästä saavuttaa tavoitetta. He siis asettavat itselleen vain lopputulospäämääriä.
- Uusi ärsyke - uusi vastuu - uusi tunne, joka voi olla mielihyvä tai -paha, koska teko voi tuottaa mielihyvää uskolle mutta mielipahaa ihmiseläimelle.
- Eri asioissa uskonratkaisuja tarvitaan vähemmän. Silloin on elintoimintojen valta-aika. Kysymys on toiminnoista jotka eivät läheisesti kosketa elämän kunnioitusta. Eri voimavarat tulevat esiin sitä mukaa, kun yksilö oivaltaa, minkä viettitoiminnan piiristä milloinkin on kysymys.
- Itsetietoisuus - ihmiskone voi valita AINA toimintasuuntansa moraalin ja ympäristömotiivien väliltä.
- Ihmisen vastuu ei VAPAAEHTOISESTI supistu koskaan (siis ilman ympäristö-tekijöiden vaikutusta). Tieto vastuusta jää ennalleen, vaikka ympäristö estäisikin sen toteuttamisen. Tästä aiheutuu suurempi halu taistella tai - luopua, mikäli ulkoinen voima on liian suuri.
- Ihmisellä on AINA tietoisuus kahdesta ratkaisumallista, vaikkei hän aina pystyisikään vapaasti valitsemaan.
- Pyhä Henki lienee juuri se, jonka Jumala on irrationaalisena asettanut toiseksi ihmisen voimavaraksi; USKON VOIMA.
- MIHIN ME OLEMME USKONEET?
Olemme uskoneet:
Jumalan suunnitelmalliseen johdatukseen yksilön ja kansan historiassa,
uskovaisten absoluuttiseen paremmuuteen,
Jumalaan esivallan asettajana,
vakavuuden arvoon,
yksityiseen omistusoikeuteen,
rikosten rankaisuoikeuteen,
aikuisten absoluuttiseen viisauteen lapsiin nähden,
kuolemanpelkoon,
sankarivainajien palvontaan,
ihmisihanteiden ja suurhenkilöiden olemassaoloon,
tuntemattoman pelkoon,
vieraiden ideologioiden absoluuttiseen huonommuuteen
ja vihaan niitä kohtaan,
eristäytyvään hyvään pakenemiseen,
niin fariseusten kuin Juudaksenkin absoluuttiseen syntisyyteen,
köyhien laiskuuteen ja saamattomuuteen,
hyvään onneen,
rikkauden käytännössä tuomaan iloon,
köyhien absoluuttiseen säälittävään kurjuuteen
(huolimatta riittävistä fyysisistä elinmahdollisuuksista),
omaan paremmuuteen,
vapaan kilpailun oikeutukseen ja jalouteen,
seksuaalielämän julkiseen halveksuntaan ja yksityiseen salaamiseen,
kasvattajan auktoriteettiin paremman totuudentuntemuksen perusteella,
kommunismin vihaamiseen ja säälimiseen,
huonojen kirjojen pahaan vaikutukseen,
ihmisten keskeisiin absoluuttisiin arvojärjestyksiin,
palkintoihin ja rangaistuksiin,
hyväntekemisen vaatimiseen, pakottamiseen ja houkuttelemiseen,
toisten säälimiseen,
kauniin ihannoimiseen,
rumuuden karttamiseen,
epäonneen avioliitossa,
hyvään sattumaan,
omantunnon tietoon synnistä
(koska absoluuttisen synnin on oletettu liittyvän pahoihin tekoihin),
sivistyksen, tiedon ja viisauden mukanaan tuomaan absoluuttiseen paremmuuteen
(paikalleen jääneisiin nähden),
vastoinkäymisten epätasaiseen jakautumiseen,
kateuden ikuiseen olemassaoloon,
absoluuttisiin lopputuloksiin,
lopulliseen tietoon jne. jne.
- Uskomme tietävämme omat ansiomme, menneisyyden paremmuuden, epäoikeudenmukaisuuden, syntiteot ja ihmisen hetkellisen, ajattoman nykytoiminnan.
- Kymmenen käskyä merkitsee ääretöntä, saavuttamatonta vastuuntuntoa. Tätä yksilö yrittää oppia oivaltamaan. Mitä enemmän hän sitä oivaltaa, sitä enemmän hänellä on uskon voimaa toteuttta em. ohjetta suhteessa ympäristöön.
- MITÄ MEIDÄN PITÄÄ USKOA?
- Me uskomme abstraktiin Jumalaan,
Hänen ihmiselle itsetietoisuuden ohella antamaansa vastuuntuntoon
ja ohjeeseen elämän kunnioittamisesta
(vastakohtana olemassaolotaistelulle),
synnin abstraktiseen suhdeolemukseen
ja sen erillisyyteen teoista ja ajatuksista,
ihmisen ymmärtämiseen ennen kaikkea menneisyyden summana
so. antiikin suppea-aikaisuuden hylkäämiseen,
tiedottomuuteemme omista ja lähimmäistemme synneistä,
ympäristön ja uskon vaikutusten väliseen suhteeseen,
laajenevaan uskon voimaan so. laajenevaan vastuukäsitteeseen,
oivallettuun KAIKKIEN ihmisten syyllisyyteen,
ihmiskunnan yhteiseen vastuuseen pahoista teoista,
pahan paljastamiseen, jakamiseen ja sen jokapäiväiseen voittamiseen,
kaikkien erilaisten (ihmisten) samanarvoisuuteen,
a priori ristiriitaisenakin ristiriidattomaan ihmiseen,
ympäristövaikutusten lopulliseen merkityksettömyyteen
(synti-ratkaisun arvioinnissa),
sopivan ympäristön luomiseen elämälle,
Jeesuksen lunastukseen,
uskon ja tiedon samanarvoiseen vaikutukseen,
iloitsevaan pyrkimiseen,
laaja-aikaisuuteen,
elämänrakkauteen,
kuolemanpelottomuuteen,
kaikkien elämysten suhteellisuuteen,
kaiken työn, taiteen, tiedon ja tunteen tasa-arvoisuuteen ja
rangaistuksen epäoikeudenmukaisuuteen.
- Mitä on moraali, jota ylläpidetään oikeudellisen tai häpeärangaistuksen voimalla?
- Mitä enemmän meillä on oikeaa tietoa tai uskoa todellisuudesta, sitä enemmän meillä on voimaa elää siinä.
- Yksilön toiminnassa ei ole enää ympäristöärsykettä. Ärsykkeen vaikutus voima-kenttään on sen fysikaalinen vaikutus yhtyneenä yksilön sille antamaan vaikutus-merkitykseen. Toiminnassa sitävastoin on vain uskon voiman suhde refleksivoimaan. Ihminen toimii AINA kaksinkertaisesti joka teossaan.
- Vaikuttaako sama usko jo ärsykettä vastaanotettaessa (kuin teossa)?
- Me uskomme joidenkin asioiden ärsyttävän meitä. Usko on osatekijä jokaisessa tiedostetussa havainnossa. Voimme uskoa joko hyvää tai pahaa ympäristöstämme. Ei voida sekoittaa ympäristövaikutusta ja uskonvoimaa. On vain ympäristömotiivit ja uskonmotiivit.
- Syntiratkaisu on tehty silloin, kun ympäristön vaikutus pienenee uskon vaikutuksen suurenematta. Ulkonaisesti teko saattaa näyttää hyvältä.
- Ärsyke ja motiivit (refleksit) ovat suoraan verrannollisia. Uskonvoima ja refleksit ovat kääntäen verrannollisia.
- Aika vaikuttaa siten, että toimintapäätös siirtyy alempiin aivokeskuksiin, ja yhä pienempi ulkoinen tai sisäinen ärsyke aiheuttaa saman toiminnan.
- Ei ihme, että elämä tuntuu niin mielettömälle eettisen suhteellisuuden ilmentyessä joka paikassa ihmisten sitä tietoisesti oivaltamatta.
- Pyrkimyksemme on synnyttää tottumuksia, joissa usko on ympäristömotiiveja voimakkaampi. Tottumukset merkitsevät lepotaukoja ponnistusten välillä, jotta tietoisuutemme olisi vapaa työskentekemään uusien asioiden parissa.
- Laajentuneessa elämyskentässä sama ärsyke ei voi enää aikaansaada samanlaista vaikutusta kuin ennen. Vrt. Weberin laki!
- Unohtaminen pienentää elämyskenttää. Voimakas ilo laajentaa elämyskenttää so. suurentaa uskon voimaa ympäristövaikutuksiin nähden.
- Meidän on pyrittävä kokemaan kaikki mahdolliset ulkoiset ärsykkeet - joko todellisuudessa tai mielikuvituksessa - kuitenkin riittävissä rajoissa, uskon voimaa ylittämättä, jotta olisimme valmistautuneet kestämään niitä todellisuudessa. Siksi esim. seksuaalikasvatus olisi varovasti aloitettava jo varhain.
- Ihminen kestää elämyskentän sisällä pysytteleviä tottumusrasituksia rajattomasti. Jatkuva kentän ulkopuolelle yltävä ärsytys so. jatkuva kentän laajenemispyrkimys vaikeuttaa yksilön normaalia toimintaa.
- Sisäinen ja ulkoinen ärsyke ovat periaatteessa samanlaisia.
- Ärsyke ja uskomotiivi ovat määrättyyn pisteeseen asti suoraan verrannollisia. Jos usko laajenee niin paljon että se voittaa ympäristöärsykkeen, tulee yksilö enemmän immuuniksi uusille ärsykkeille. Jos usko ei onnistu laajenemaan riittävästi, on seurauksena täydellinen alistuminen ympäristölle, jonka vaikutus kuitenkin ajan mittaan pienenee ja pienenee toistumisesta johtuvan adaptaation vuoksi. Seurauksena on uskon voiman palautuminen.
- Tiedostetut ajatukset eivät laajenna elämänkenttää. (?)
- Pakon, halveksunnan, ihailun, sopeutumisen ja roolin aiheuttama moraali ei ole vapaaehtoista moraalia.
- Tietoinen pyrkiminen hyvään ei tee ihmistä paremmaksi MUIHIN nähden.
- Ärsykekenttä voisi olla kuin atomiydin jota jokainen kenttään saapuva ärsyke laajentaa - kuten ydintä uloimmalle kehälle kiertämään saapunut elektroni.
- Ärsykkeissä tapahtuva valikointi perustuu yksilön uskoon ärsykkeiden merkityksestä, vaikka ärsyke fyysisesti olisi hyvinkin suuri (tai pieni).
- Elämän kunnioitus on absoluuttinen ohje, mutta menetelmät sen toteuttamiseksi ovat AINA uusia. Ennen oli syntyvyyssäännöstely kielletty. Kun liikasyntyvyydestä tulee pulma, on syntyvyyssäännöstely elämän kunnioittamista.
- Jeesus asetti ehtoollisen. Määräsikö hän sen nautittavaksi vain kirkossa pari kertaa vuodessa? Eikö se yhtä hyvin voisi olla jokaisen kodin jokasunnuntainen (jokapäiväinen) toimitus?
- Minua tympäisee. Kirjoitin aivan suotta arkkipiispalle. Olisin muutenkin rauhassa voinut kehitellä suhteellisuusajatusta. Asiallinen arvostelu kitaransoitosta on minulle arvokkaampi asia kuin saada koko maailman huomio osakseni tuon yhden mitättömän totuuden oivalluksen vuoksi. Minulle on täysin samantekevää, onko ajatukseni oikea tai väärä. Uskon siihen tällä hetkellä, mutta en jaksa kehitellä sitä loppuun. Haluaisin vain soittaa. Olen väsynyt siksi etten löydä ratkaisua. Ihmisarvoni ei riipu teorian oikeudesta.
5.4.65 -Tiedän psykologiasta todella liian vähän. Kirje arkkipiispalle oli liian keskeneräinen.
5.4.65 - Onnettomuus säilyy maailmassa niin kauan kuin ihmiset uskovat toisten olevan paremmassa ja toisten huonommassa asemassa, olipa tämä usko sitten oikeutettua tai vain mielikuvituksen tuotetta. Em. seikat ovat toisistaan riippuvia LOOGISESTI.
- Ihmisen itsestääntietoinen uskonvoima omaksuu helposti keskeneräisiä periaatteita.
- Kirkko on unohtanut lähimmäisen ymmärtämisen. Se on pitänyt ihmisen kirjoittamaa Raamattua vielä 2000 v. myöhemmin sanatarkasti pätevänä ohjeena kiinnostumatta tieteiden tuloksista. Tämä on johtanut kirkon yhä tunteilevampaan Jumalan sanan levittämiseen. Maallisen elämän halveksuntaa on seurannut itse kirkon halveksunta - halveksittujen taholta - joten kirkon edustajat ovat joutuneet vähitellen haarniskoitu-maan oman paremmuutensa ihannoimiseen, samalla kun epäuskoisten joukko jatkuvasti lisääntyy.
- Tähän saakka olemme eläneet Vanhan Testamentin kammottavan, tuomitsevan ja kaikkinäkevän Jumalan pelossa, koska hän pitää syntinä jokaista pienintäkin tekoamme. Jeesuksen lunastus on ollut meille täysin vierasta. Emme ole ymmärtäneet sen merkitystä vielä 2000 vuodenkaan jälkeen. NYT YMMÄRRÄMME. Ei ole enää salaperäisiä kuolleiden henkiä, kummituksia eikä synnin riivaamia aikakausia.
- Onko synti nauraa kuolemalle? Jos kerran olemme tehneet tilit selviksi kuoleman kanssa, olemme valmiit kuolemaan milloin tahansa - vaikka naurussa suin. Voimme nauraa halveksimatta. Voimme nauraa kuolemalle, koska se on yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntyminen, syöminen, ulostaminen, naiminen, ilonpito, lähimmäisen-rakkaus tai kompastuminen. Voimme nauraa mikäli tilimme ovat selvät. Tilimme ovat selvät, jos uskomme ja annamme uskon vaikuttaa tekoihimme. Toiset vain kuolevat aikaisemmin, toiset myöhemmin. Muistakaamme että yhden sekunnin ihmistietoisuus riittää tekemään ihmisestä syntisen. Sama sekunti riittää Jumalan olemassaolon tajuamiseen. Jeesuksesta meidän sensijaan on kuultava toisilta. Pitkäikäiset ennättävätkin tehdä paljon syntiä. Heitä varten Jeesus on ollut.Onko Jeesus AIKUISIA varten?
- Mitä latautuneempi voima, sitä pienempi ulkoinen ärsyke tarvitaan saattamaan voima liikkeelle. Ihmisen sisäinen maailma on muille tuntematon, ja kuitenkin voimat syntyvät juuri siellä.
6.4.65 - Mitä suurempi on erehdysten määrä, sitä arvokkaammalta oivallus tuntuu.
- Maailmassa on onnettomuutta siksi, että ihmiset ovat asettaneet itselleen sellaisia päämääriä, jotka päivästä päivään tuottavat pettymystä. Näiden pettymysten kestämistä ihmiset ovat nimittäneet uskoksi.
- Introspektio vastaa täysin ulkoista ärsykettä ja sen vaikutusta. Molemmat perustuvat erehdyksiä sisältävään uskoon ja sen totena pitämiseen. Usko on ajatustottumus, ehdollinen refleksi...?
- Toistettu sääntö, traditio tulee vähitellen yhä latistuneemmaksi. Mitä kauemmin sitä toistetaan samanlaisena, sitä vähemmän se vaatii ihmistä ajattelemaan. Sitä kuolleemmaksi se tulee, sitä passiivisemmiksi tulevat vastaanottajat, sitä enemmän he ajattelevat jotain muuta, kunnes ristiriita todellisuuden ja ihanteiden välillä käy niin suureksi, että ratkaisu uuteen suuntaan tapahtuu.
- Tästä lähtien ei ole hyviä eikä pahoja tekoja SINÄNSÄ [2.12.2013: minulle!].
- Olen varma olemisestani täsmälleen oikean ratkaisun äärellä. Tekisin väärin mikäli en antaisi tietojani [~ subjektiivisia käsityksiäni] muille.
- Eettistä tekoa tehtäessä omatunto on vaiti. Purkautunut voima on niin suuri, että uskon motiivilla ei ole voimaa tulla tiedostetuksi. Tilanne on sama kuin jos koira olisi juuri päästetty ruoan kimppuun.
- Juuri aloitettu työ on vaikeinta keskeyttää. Ihmisen refleksivoimat tekoa tehtäessä kuluvat työhön niin täysin, että ensiksi syntyy tasapaino uskonvoimien kanssa, jonka jälkeen uskomotiivi tulee suuremmaksi. Kenties teko keskeytyy tai päättyy ja nyt on omantunnon vuoro sanella eettinen arviointi teosta. Tunnelma on teon moraalisen arvon mukainen.
- Ihminen voi oppia oivaltamalla - ja uskoa.
- Kukaan ei tiedä yksilölle elämän varrella sattuneita tapauksia - puhumattakaan yksilön niille antamista merkityksistä, jotka saattavat olla täysin toisenlaisia kuin näennäinen objektiivinen todellisuus. Emme koskaan voi mitata koetun elämyksen koko merkitystä. Vaikka sen jäljet aikojen kuluessa täysin häviäisivätkin, on se sitä ennen ehtinyt vaikuttaa lukemattomiin toimintoihin jättäen tällä tavoin jatkuvan merkityksensä tuntematon, ja kuitenkin voimat syntyvät juuri siellä.
- Pahojen tekojen pitäminen syntinä on tehnyt maailmastamme absurdin.
- Kukaan ei tiedä yksilölle elämän varrella sattuneita tapauksia - puhumattakaan yksilön niille antamista merkityksistä, jotka saattavat olla täysin toisenlaisia kuin näennäinen objektiivinen todellisuus.
- Emme koskaan voi mitata koetun elämyksen koko merkitystä. Vaikka sen jäljet aikojen kuluessa täysin häviäisivätkin, on se sitä ennen ehtinyt vaikuttaa lukemattomiin toimintoihin jättäen tällä tavoin jatkuvan merkityksensä piilotettuna muihin toimintoihin.
- Jos myönnämme, että kansojen menneisyys on pakottanut ne toimimaan määrätyllä tavalla, niin miksemme voi uskoa samaa yksityisestä ihmisestä?
7.4.65 - Luokittelu perustuu assosiaatioihin, joissa kaksi toisiaan lähellä olevaa toimintavalmiutta yhdistetään.
- Oivallus on vain suuri yritys tai erehdys, usean osaratkaisun tulos.
- Ihmiset eivät ole oppineet mitään niin kauan kuin he ovat halunneet tuntea vain oman tuskansa unohtaen samalla rikollisten ja köyhien tunteman realistisen tuskan.
- Uskonvoima on suoraan verrannollinen reaktioaikaan, mutta refleksimotiivin voima kääntäen verrannollinen reaktioajan kasvuun. On ristiriitatilanteita, joissa em. motiivit ovat yhtä voimakkaita. Uskon motiivi on kääntäen verrannollinen refleksimotiiviin.
- Herääkö määrättyä refleksivoimaa vastaan määrätty uskonmotiivi? Onko niin, että TIEDOSTETTUA refleksivoimaa vastaa aluksi yhtä suuri uskon voimavaraus? Mitä refleksimäisempi jokin teko on, sitä vähemmän uskonvoimaa on varattuna sitä vastustamaan. Vasta teon seuraus herättää yksilön tietoisen uskofunktion.
- Maailman murhe ei pienimmässäkään määrin vähene sillä, että joku lahjoittaa omaisuutensa köyhille. Uudistukset on suoritettava laajemmalla tasolla; rakennetasolla, maailmankuvassa.
- Omaisuuden menettäminen, talon palaminen, vaimon karkaaminen ja vararikko eivät ole pelkkiä fyysisiä ärsykkeitä. Niiden vaikutus on pääasiassa HENKISTÄ laatua. Niiden merkitys on täydellisesti siinä, kuinka paljon ihminen USKOO niiden merkitsevän elämäntehtävälleen. Ihminen häpeää jokaista naurunpurskahdustaan katsellessaan kotinsa palamista. Kuitenkin pieni iloinen lause voi vaikuttaa voimakkaammin lausumishetkellään kuin jatkuva surutilanne. Tällöin ihmiselle ei vielä ole kokonaisuudessaan selvinnyt tulipalon subjektiivinen, henkinen merkitys. Siis tapahtuman todellinen merkityksettömyys on vielä hallitsevana, eikä tapahtumaa elävä ihminen vielä osaa tarkastella henkiseltä pohjalta!
- Uskonvoima varastoituu ajan mukana. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän hänellä pitäisi olla em. voimaa. Ihminen itse valitsee asiat joihin uskoo. Elämän kurjuuteen uskovasta ihmisestä tulee idioottivarmasti pessimisti.
- Miksei puhuta Jeesuksen lauseesta "En tunne muita vanhempiani kuin isäni Jumalan"? Tai:"Kuka on minun äitini ja ketkä ovat minun veljiäni?"
- Henkisessä (usko) ja fyysisessä (refleksit) funktiossa on aina olemassa tietty perusvoimavaraus. So. kumpikaan ei puutu täydellisesti ellei ole kysymys ehdottomista reflekseistä.
- Jos Jumalan uskonto on tosi, niin tosiasiat tulevat aina lopulta vahvistamaan sitä. Siksi emme koskaan saa pelätä totuutta.
- Maailmankatsomukseni perustuu siihen, etten tiedä omista ansioistani mitään.
- Mitä selvintä Raamatun käskyn rikkomista on sen nimeen vannominen. Vrt. Matt.5:34-37.
- Joka tekee vapaaehtoisesti hyvää pienemmässä määrin, kuin mitä hänen vastuunsa edellyttää, saattaa tehdä syntiä. Emme tiedä edes itsestämme, milloin näin käy.
- Mitä kauempana ihmiset haluavat pysyä kärsimyksestä, sitä vähemmän heillä on ärsykkeitä, jotka laajentaisivat heidän uskonvoimaansa ja sitä tietä vastuutaan. He PAKENEVAT vastuutaan.
- Itsetarkkailun mahdollisuus ja sen mukainen uskonvoimien käyttö tekee ihmisestä irrationaalisen olennon erotukseksi koneesta. Ihminen VOI nähdä tottumuksensa ja irrota niistä ilman ulkonaista tapahtumaa ja unohtamista.
- Ihmisen elämyskentän laajeneminen syntyy 1) esteiden ja raja-aitojen ylittämisen jälkeen saavutetusta päämäärästä. Elämyskentän, vastuun ja uskonvoiman laajeneminen syntyy 2) suoritetun fyysisen työn tuloksena (Kuva).
8.4.65 - Erehdysten merkitys on siinä, että ne pakottavat isot aivot jatkuvasti työskentelemään probleeman parissa. Näin ne estävät vastuullisuuden ja hyvän tekemisen siirtymisen refleksitasolle.
- Kuinka uskonnon tarvitsisi puolustaa sellaista isänmaata, jonka jäsenet voisivat tehdä hyvää ja auttaa lähimmäisiään - olivatpa kuinka sorretussa asemassa tahansa??? Kuinka sellaista valtiota voidaan vihata, jonka tärkein tehtävä on auttaa huonommassa asemassa olevia valtioita???
- Eikä minun ihmisarvoni ole riippuvainen siitä, onko teoriani oikeassa vai väärässä...
9.4.65 - Usko ei ole tunnetila. se on joko totena tai epätotena pidettyä ajatusten tietoutta. Uskon aiheuttama TOIMINTA on tunteiden syntynä/synnyttäjä.
- Maailmankatsomukseni on tällä hetkellä selvempi kuin koskaan. Siihen ei sisälly helvetinsiementä: "Jos kaikki ihmiset tekisivät sitä ja sitä..."
- Eivät terveet tarvitse parannusta... Papeilla ei ole mitään tekemistä kirkoissa. Heidän on mentävä nuorisobaareihin, tansseihin, ravintoloihin, yömajoihin, kaatopaikoille - ei siveyssaarnoja pitämään vaan kuulemaan probleemoja ja oppimaan elämää... Sitä elämää, joka tarvitsee parannusta tässä elämässä.
- Ei mikään ole pahempaa viihdettä kuin puhua ihmisille Jumalan isällisestä johdatuksesta.
- Yksilö ei toimi yhteisön näkemässä keskiarvomaailmassa vaan omassa USKOMASSAAN maailmassa.
- Pahat teot eivät sinänsä ole syntiä. Syntiä on ympäristön vielä turmelemattomien aivojen osien alistaminen alemmille aivokeskuksille (= negatiivinen suhde cortexin ja alempien aivokeskusten välillä ) silloin, kun näin ei pitäisi olla. Synti on seurauksena, kun ihminen on TIETOISESTI asettanut (itselleen) todellista vastuutasoaan helpommat päämäärät.
- Em. määritelmä on kaikkea muuta kuin hyvä. Pääasia on, että kukaan ihminen ei vain tiedä, milloin tällainen syntiratkaisu on tehty. Ihmisen itsestääntietoinen omatunto vain näkee pahat TEOT, joista ihmisellä on mahdollisuus oppia ja kasvaa.
- Jeesuksen pilkka hyväksytään mutta Jumalan, Voiman pilkkaa ei. Siksi, että Jumalan voima, USKO on JOKAISESSA ihmisessä, mutta Jeesus oli vain ihmisen muodossa. Siksi hänestä on levitettävä tietoa. Siksi myös hänestä saadaan väärä kuva.
- Missä ovat papit joita kuunnellessaan ihmiset tulevat iloisiksi?
- Ihmisellä on aina mahdollisuus tarkkailla tekojaan. Siksi yhteiskunta ei ole ainoa syyllinen yksilön käyttäytymiseen.
- Jokainen ihminen tietää, miten hän parhaiten voi auttaa lähimmäistään.
- Tekemättä jättäminen on yhä helpompaa, mitä kauemmin se toistuu.
- Miksi ihmiset olisivat kiinnostuneita kirkosta ja kirkon sanomasta, jos kirkko jatkuvasti halveksien puhuu synnin riivaamasta maailmasta osoittamatta muuta kiinnostusta unohdettuja kohtaan. Jokaisella ihmisellä on VT:n Jumala sisimmässään. He tulevat toimeen ilman kirkkoakin.
- Sisä- ja ulkosyntyinen tunne - kärsimys? Ulkosyntyinen tunne syntyy adaptaation kautta lisääntyneestä ympäristöärsykkeestä. Sisäsyntyinen syntyy välittömästi teon jälkeen - omantunnon äänenä.
- Ympäristön vaikutus uskoon (jopa vääräänkin)?
- Itsestääntietoisuus merkitsee aina uskonvoiman lisäystä.
11.4.65 - Ludvig Holberg: Jos joku oppii teologiaa ennenkuin hän oppii tulemaan ihmiseksi, hänestä ei milloinkaan tule ihmistä.
- Em. on tarkoitettu arkkipiispalle, mikäli hän ei HALUA uskoa ihmisen kasvavaan, laajenevaan vastuuseen.
- Jokainen on milloin tahansa valmis myöntämään, etteivät elämäntapahtumat merkitse mitään Jumala-suhteellemme. Kuitenkin ihmiset käyttäytyvät siten kuin nuo asiat olisivat elämälle tärkeimmät.
- Niin kauan kuin ihmiset uskovat omiin ansioihinsa, he myös uskovat arvostelun kohdistuvan heihin itseensä IHMISINÄ.
- Hyvä teko tarpeiden kannalta saattaa olla paha teko elämän kunnioittamisen kannalta.
- Mikä osuus on ympäristöllä arvojen syntymisessä (Jumalan sana)?
- Ympäristö vaikuttaa uskonkentän laatuun - siis uskottaviin asioihin. Tieto tarkkailee arvoja (omassatunnossa?).
- Aika ja uskonvoima ovat myös sikäli suoraan verrannollisia, että elämän varrella ihminen kerää uskosta syntyneitä hyviä tottumuksia tiedottomaan. Täten usko peittää myös tiedottoman aluetta.
12-13.4.1965 - Kirje Arkkipiispalle: Viitasaari Herra Arkkipiispa.
- Haluan vielä jatkaa jaakobinpainiani, sillä edellisen kirjeeni ajatukset olivat todellakin liian sekavia asiallisesti arvosteltaviksi. Kirjeeni koskee laajenevan vastuun ongelmaa psykologian pohjalta, jossa olen melkein yhtä diletantti kuin teologiassa ja etiikassakin. Eniten minua ovat kiinnostaneet jokapäiväisen elämän probleemat. Kirjallinen tietämättömyyteni on tehnyt mahdolliseksi arvostella eräitä omaksumiamme totuuksia sekä etsiä ratkaisua uudelta pohjalta elämämme kysymyksiin. Hylkään viime kirjeessä mainitsemani "abstraktin hyväänpyrkimisen" ja koetan myös piirroksilla selittää käsityksiäni.
- Loppusanat: ... Vain pari ympäristövaikutusta ja olisin tuskin koskaan voinut ajatella kuten nyt olen tehnyt. Samasta syystä tiedän, että ette voi ajatella samoin kuin minä. Uskon käsitykseni todenperäisyyteen, koska se vapauttaa minut olemasta tunteellinen ja vakava suhteessani uskontoon. Uusi Testamentti on eetillisenä ohjeena täydellinen. "Helmien antaminen sioille" on todella jotain muuta Matt.7:6:ssa kuin mitä Bach tarkoitti. Kaiken edellisen pohjalta Uusi Testamentti on kuin uusi kirja. Uskon, että väärien asioiden arvossapito on todella suurin murheen syy. Maailman vieroksuminen on juuri yksi niistä.
- Me tarvitsemme vain tiedon laajenevasta uskonvoimasta ja syntiratkaisun tiedottomuudesta (Omatunto ilmoittaa vain pahat tekomme laajentaen näin uskon-voimaamme.). Niiden seuraukset toteutettuina (lainsäädäntö ropojen sijasta) ovat yhtä vaikeita arvioida kuin on vaikea arvioida tällaisen ajattelutavan totuusarvoa nykyisessä arvojärjestelmien maailmassa. En kuitenkaan tunne vielä yhtään mieletöntä teoriasta johtuvaa loogista seurausta - ellei mielettömyytenä pidetä sitä, että en pienimmässäkään määrin tule pettymään, vaikka käsitykseni olisi täydellisesti väärä. En nimittäin tiedä luetella ainuttakaan absoluuttisesti omaa ansiotani. Minulle se on ARVOKAS erehdys, joka lyhentää etsimistäni.
- Toinen mielettömyys on se, että rakastan jokapäiväistä elämää Jumalan luomana kuten arki-ihmisiäkin. Ja tiedän, että jollen saa yhteyttä rappiolle joutuneen ihmisen henkiseen maailmaan, on se yhtä paljon minunkin syyni kuin hänen. Minun uskoni on iloitsevaa uskoa. Käsitykseni on, että tämä ajatustapa ei ole ainakaan tiedostettuna kovin yleinen. Siksi olen vaivannut Teitä Herra Arkkipiispa näin monella kirjeellä. Psykologisista arvailuistani en vastaa, mutta käsityksiäni elämästä uskallan kyllä puolustaa ja perustella, mikäli niissä on mitään uutta.
Kunnioittavasti: Ilpo Saastamoinen.
Liite:
(Sivu 1) - Minulla on yksi elämä aikaa epäillä ja ymmärtää. Siksi en pelkää diletantismia (negatiivisena ilmiönä) enkä EREHDYKSIÄ totuutta etsiessäni. Ihmisarvoni ei muutu millään tavalla sen perusteella, olenko oikeassa vai vääräsä, jos vain vilpittömästi uskallan paljastaa erehdykseni.
...esitin että synti on SUHDE, erillinen hyvistä ja pahoista teoista.
- Teon mieliala on uskon ja ympäristön yhteisvaikutus = [niiden välinen?] suhde. Uskoa pidän täysin ulkoisten ja sisäisten ärsykkeiden arvoisena. Ympäristö tarkoittaa sekä ulkoisia että sisäisiä viettejä,vaistoja, tarpeita, perinnöllisyyttä, havaintoja, menneisyyttä ja niiden USKOTTUA tai TIEDOTONTA merkitystä. Ympäristö voi vaikuttaa niihin arvoihin, joiden hyväksi cortexin uskonvoimavaraus toimii.
Arvoista riippuen uskonvoima suuntautuu joko elämänkunnioitukseen = +x tai itsekkyyteen = -x.
- Irrationaalisen uskon seuraus on ihmisessä rationaalisesti vaikuttava voima. Ajattelun ja ärsykkeen vaikutus elämyskenttään on kaiken mitta.
Luettelen muutamia käsityksiäni:
I a) Samoissa ulkonaisissa olosuhteissa toistuva "paha/hyvä" teko muuttuu sisäiseksi ympäristövaikutukseksi, ELLEI yksilö tiedosta tapahtunutta muutosta = huomaa ikävystymistään, paatuneisuuttaan.
I b) Yhä pienempi ärsyke toistuessaan aiheuttaa saman toiminnon laajentamatta x:n osuutta.
II x:y on suoraan verrannollinen huippupisteeseen saakka. Sen jälkeen x:n suurenemista vastaa y:n pieneneminen. Liian suuri ympäristövaikutus aiheuttaa regressioilmiön. Uusi itsetiedostus tai ulkoinen ärsyke saattaa palauttaa suhteen x:lle edulliseksi.
- Ärsyke ja motiivit, refleksit ovat suoraan verrannollisia.
- Uskon voima (x) ja refleksit ovat kääntäen verrannollisia.
- Laajentuuneessa elämyskentässä sama ärsyke ei voi saada aikaan samanlaista vaikutusta. Vrt. Weber-Fechnerin laki.
- Unohtaminen "pienentää" elämyskenttää.
III On kaksi tapaa reagoida ärsykkeeseen:
a) ympäristö (y) kasvaa. P = tasapainopiste
b) uskonvoima (x) kasvaa .
- Läheisyys merkitsee ärsykkeen läheisyyttä AJASSA JA PAIKASSA (assosioitumista elämyskenttään)
- Ärsykkeen lähestyminen on suoraan verrannollinen sen voiman lisäykseen ja elämyskentän reagointiin, laajenemiseen nähden, mikäli ärsyke ei ole elämyskentän sisälle assosioitunut (so. toistuva tapahtuma) vaan kentän ulkopuolella (so. uutta uskon tai ympäristön toimintaa vaativa tilanne).
- Kaikki tapahtumat voivat käsittääkseni tapahtua A&L:n tunneteorian tarjoamissa puitteissa.
- On tietenkin refleksinomaisia, alemman tason tunnetiloja.
- A&L:n tunneteoria (3+2 kuvaa); Tiedoton arviointi ennen tunnetta.
(Sivu 2) - Aika ja jonkin tietoisen motiivin varaus ovat suoraan verrannollisia.
- Aika ja tiedottomat aiemmat motiivit ovat kääntäen verrannollisia.
- (Aika =) Motiivin voimavaraus ja ärsykkeen suuruus ovat kääntäen verrannollisia so. motiivineliö siirtyy tasapainoasentoon parinsa kanssa vapauttaen ajattelua. Aika työntää motiivivarauksia kohti kentän reunaa vaatien purkautumista. (kun unohtaminen siirtää toisia keskelle päin)
- Koska motiivit ovat kytkeytyneet pareiksi kentän molemmille puolille, on mahdollista, että useampia tunnetiloja on kerrostuneina.(alempien keskusten hyvänolontunnetta saattaa vastata "huono omatunto").
- Tietoinen introspektio on se irrationaalinen puoli, joka siirtää uskonvoiman tasapainopisteen voimakkaammalle puolelle. Tieto, omatunto voi AINA tarkkailla arvoja.
- Ärsykkeen voimakkuus ja aika ovat kääntäen verrannollisia.
- Ärsykkeen voimakkuus ja syvyysvaikutus ovat suoraan verrannollisia.
- Ärsykkeen syvyysvaikutus ja reaktioaika ovat kääntäen verrannollisia.
- Reaktioaika ja uskonvoiman suuruus (= "cortexin vastuu") ovat suoraan verr.
- Erehdysten määrä ja oivallusten arvo (= elämysvoima) ovat suoraan verr. - ottaen kuitenkin huomioon ADAPTAATION VAIKUTUKSEN (= aika pienentää erehdyksen tuottamaa tunnetilaa)
- "Omantunnon ääni" tasapainon vielä vallitessa ennen tekoa ja teon jälkeen.
- Teon aikana alemmat aivokeskukset (= ymp.vaik.) ovat vallalla.
- Estynyt toiminta purkautu hajalleen elämyskenttään. (2 kuvaa)
- Ärsyke voi siirtää vastustuskyvyttömän ympäristömotiivin cortexin alueelle synnyttäen "vääriä uskonarvoja".
- HARJAANTUMINEN IMMUNITEETTIIN onnistuu, jos +x > y (2 kuvaa).
- Pyrkimyksemme on siirtää uskon suuntaisia motiiveja harjoituksen avulla tiedottoman puolelle, jotta refleksit olisivat oikeita silloinkin, kun reaktioaika on lyhyt. Reaktio on silloin alunperin USKON eikä ympäristörefleksin mukaan toimiva. Tähän saakka pahan vastustaminen on ollut sen pakenemista, kauneuteen pyrkimistä (taiteessa). Se on ollut pahan keskitttämistä niihin ihmisiin, joille ympäristövaikutukset ovat olleet liian voimakkaat. Telkeämme heidät rikollisina vankilaan saatuamme heidät tunnustamaan itsensä keskiaikaisiksi noidiksi, "syyllisiksi".
- Maailmamme perustuu antiikin suppea-aikaisuuteen (Spengler on selvittänyt antiikin historiatonta aikakäsitystä). Meillä on historiantutkimus, mutta etiikkamme perustuu yhä edelleen suppea-aikaisuuteen. Oikeuslaitos perustuu siihen, että samasta teosta tulee jokaiselle sama rangaistus (ja niin kaikki tuomiot ovat "poikkeuksia"), vaikka on kyseenalaista, onko meillä rangaistusoikeutta ollenkaan.
- Mitä moraalia on rangaistukseen ja kiitokseen perustuva refleksimoraali?
1) Suppea-aikaisuus (kuva) + 2) Laaja-aikaisuus (kuva)
- Väitteeni eivät ole vielä loppuunkehiteltyjä. Tarkoitukseni on vain kysyä, TIEDÄMMEKÖ, milloin ihminen on tehnyt syntiä so. [jolloin] uskon osallistuminen tekoon on jäänyt liian pieneksi, tai milloin ihminen on vapaaehtoisesti valinnut arvojärjestyksen uskomilleen asioille ilman ympäristövaikutusta.
- Kuka voi näyttää vapaan ratkaisun, jolla ei ole yhtään syytä (= menneisyyttä).
- Jos juuri tällä hetkellä koukistan sormeani, johtuu se siitä, että AJATTELEN TÄTÄ ASIAA. Tässä on tehty AINA virheellinen havainto.
(Sivu 3)
MIHIN OLEMME USKONEET? Olemme uskoneet Jumalan suunnitelmalliseen johdatukseen yksilön ja kansan historiassa, eräänlaiseen uskovaisten absoluuttiseen paremmuuteen, Jumalaan esivallan asettajana,VAKAVUUDEN arvoon (!), rikosten rankaisuoikeuteen, aikuisten paremmuuteen ja viisauteen lapsiin nähden, kuoleman pelkoon ja kunnioittamiseen, vainajien ja sankarien palvelemiseen, ihmisihanteiden ja suurien henkilöiden olemassaoloon, tuntemattomien pelkoon, vieraiden ideologioiden vihaan ja absoluuttiseen huonommuuteen, hyvään pakenemiseen ja eristäytymiseen, fariseusten ja Juudaksen absoluuttiseen huonouteen ja syntisyyteen, monien köyhien laiskuuteen ja saamattomuuteen, hyvään onneen, rikkauden tuomaan iloon - ainakin hyvin usein käytännössä, köyhien absoluuttiseen kurjuuteen/riitävästä fyysisestä elinmahdollisuudesta huolimatta, omaan paremmuuteen, vapaan kilpailun jalouteen ja oikeutukseen, seksuaalielämän salaamiseen ja halveksumiseen julkisuudessa, kasvattajan auktoriteettiin paremman tiedon perusteella totuudesta, kommunismin vihaan - ainakin sääliin, huonojen kirjojen pahaan vaikutukseen, absoluuttisiin arvojärjestyksiin IHMISTEN KESKEN, palkintoihin, hyvään vaatimiseen jopa pakottamiseen, houkuttelemiseen, toisten säälimiseen, kauniin ihannoimiseen, rumuuden halveksimiseen, epäonneen avioliitossa, hyvään sattumaan, omantunnon tietoon SYNNISTÄ, koska absoluuttisen synnin on oletettu liittyvän aina pahoihin tekoihin, sivistyksen, tiedon, viisauden mukanaan tuomaan absoluuttiseen paremmuuteen paikalleen jääneisiin nähden, vastoinkäymisten epätasaiseen jakautumiseen, kateuden ikuiseen olemassa-oloon, absoluuttiseen lopputulokseen, lopulliseen tietoon, jne. jne. jne. Uskomme tietävämme omat ansiomme, menneisyyden paremmuuden eräässä mielessä, epäoikeudenmukaisuuden, syntiteot, ihmisen hetkellisen nykytoiminnan...
- MIHIN ME VOIMME OPPIA USKOMAAN?
- Me uskomme abstraktiin Jumalaan, hänen ihmiselle itsetietoisuuden ohella antamaansa ohjeeseen elämän kunnioituksesta VASTAKOHTANA olemassaolo-taistelulle, synnin abstraktisuuteen, sen suhdeolemukseen, sen erillisyyteen ja yhteismitattomuuteen teoista ja ajatuksista, ihmisen ymmärtämiseen menneisyyden summana = antiikin, roomalaisen oikeuden suppea-aikaisuuden hylkäämiseen, tiedottomuuteen lähimmäisen + omista synneistä, ympäristö- ja uskovaikutuksen suhteeseen, laajenevaan uskon voimaan so. laajanevaan vastuuseen, oivallettuun KAIKKIEN ihmisten syyllisyyteen, ulkonaisten tekojen ja niiden arvojärjestyksen merkityksettömyyteen (ihmisen omavastuu EI RIIPU moraalisen teon suuruudesta), ihmiskunnan yhteiseen vastuuseen pahoista teoista,TUNTEEN MERKITYKSETTÖ-MYYTEEN, pahan paljastamiseen KAIKESTA SAMANARVOISENA, sen jokapäiväiseen voittamiseen, kaikkien samanarvoisuuteen, kaikkien erilaisuuteen, ristiriidattomaan ihmiseen (a priori ristiriitaisenakin), ympäristövaikutusten merkityksettömyyteen jumalasuhteessamme, lunastustyön käsittämiseen JÄRJEN valossa, (sekin on uskomista), uskon ja tiedon samanarvoiseen, täysin rationaalisesti selitettävään vaikutukseen, koska meillä EI OLE absoluuttista tietoa (2+2 = 4 on luonnosta erillinen, ikuinen abstraktio, ja heti kun siihen lisätään attribuuteja luonnosta, lakkaa se olemasta ikuinen totuus; AIKA muuttuu).
- Uskomme ILOITSEVAAN pyrkimiseen, laaja-aikaisuuteen, elämänrakkauteen, kuolemanpelottomuuteen, elämysten suhteellisuuteen, kaiken työn, taiteen, tiedon tasa-arvoisuuteen, rangaistuksen epäoikeudenmukaisuuteen, lantakasan,vihan ja sinfonian täsmälleen yhtä suureen arvoon ihmistehtävämme kannalta... ihmisen kehittymiseen tulematta paremmaksi toisiin nähden, voimien käyttämiseen hyvään pyrkimiseen eikä "perisynnin", itsekkyyden olemassaolon suremiseen, rikan etsimiseen, arvostelemiseen vapaasti, opettamiseen, koska malka on löytynyt omasta silmästämme; uskonnon, taiteen, etiikan, oikeuslaitoksen, kasvatuksen, koulun, koko maailmankatsomuksen uudistumiseen, käsityksien muuttumiseen hyvästä ja pahasta, epätäydellisyyden todellisuusarvoon, sattumien merkityksettömyyteen ihmistehtävämme kannalta ------- AJAN huomioimiseen, muuttumiseen...
- Rangaistuksen poistaminen? Mitä rikoksia sitten on, kun emme enää pakene pahaa, vaan TOTUTTAUDUMME sen jokapäiväiseen voittamiseen? Mitä rikoksia on sen jälkeen, kun luomme olosuhteet sellaisiksi, että jokainen näkee lähimmäisensä käyttäytymisen vain menneisyyden summana - kuitenkin IHMISEN käyttäytymisenä ja auttaen yksilöä voittamaan heikkoudet. Mitä jää, kun tiedämme olevamme tasa-arvoisia, erilaisia? Mitkä ovat rikoksia, jotka ovat absoluuttisesti pahoja? Eikö jokainen tiedostettu paha teko ole VOITTO, jos vain PYRIMME kasvamaan.
Mitkä seikat estävät meitä pyrkimästä hyvään? Kuolema? Olisimmeko muuten kuolemattomia? Aikakausi? Omaisuus? Tieto ja sivistys? Estääkö isänmaan menetys meitä tekemästä hyvää? Ketkä vihaavat sitä kansaa, joka elää auttaakseen huonommassa asemassa olevia? Joudummeko valitsemaan joskus kodin, vanhempien ja Jumalan välillä? Mikä on silloin tärkein?
(Sivu 4)
- Mitä me pelkäämme rikollisissa, roskajoukoissa, vieraissa ideologioissa, pornografiassa? Pelkäämmekö totuutta?
- Pelkäämmekö menettävämme jotain, mikä tekee meidät vähemmän otollisiksi Jumalan silmissä? Onko meille tärkeintä OMA pääsymme taivaaseen? Pelkäämmekö tutustua näennäisesti syntisempien ja pinnallisempien ihmisten ajatusmaailmaan? Onko parempi opettaa lapsi konemaiseen hyväntekemiseen vai kaiken pahan näkemiseen: kunnioittavaan taisteluun sitä vastaan.
- Kumpi on parempi tie - kommunismin viha vai kapitalismin halveksunta?
- Mitä meillä on sellaista, mitä me emme HALUA antaa toisille?( !) Me uskomme itsepintaisesti, että se, mikä meillä on, voi auttaa meitä ainakin vähän!
- Olemmeko menettäneet mitään, jos menetys ei vaikuta uskon toteuttamiseen? Mitkä menetykset vaikeuttavat uskon toteuttamista? Onko oikein tehdä hyvää pienemmässä määrin kuin vastuu edellyttää? Onko oikein romanttisesti auttaa muutamia lähimmäisiään jollakin itselleen tarpeettomalla ja uskotella, että se on hyvä työ, kun uskoo että vika on paljon paljon syvemmällä?
- Käsitykseni vapauttavat minut olemasta vakava ja tunteellinen suhteessani uskontoon. Minun uskoni on iloitsevaa uskoa, koska se vapauttaa minut hyvien ja pahojen tekojen hierarkiasta, sattuman tuottamasta onnesta. Se vapauttaa minut auttamaan, sillä tiedän, että jokaista ihmistä voidaan auttaa. Heiltä ei vaadita mitään tunnetta. Tarvitsemme vain tiedon laajenevasta uskonvoimsta ja synti-ratkaisun tiedottomuudesta (omatunto ilmoittaa vain tekomme, näin antaen mahdollisuuden uskonvoiman laajenemiselle).
- Tarvitsemme vain tiedon, että lopputulos on etsimisen rinnalla sivuseikka, koska tässä kausaaliketjussa erehtyminen ja epäonnistuminen ovat yhtä arvokasta todellisuutta.
(Voin vain todeta, että on ollut tilaisuuksia, joissa en ole voinut tuntea enää halveksuntaa, kunnioitusta, pettymystä, surua maailman pahuudesta, ylpeyttä... En ole voinut tuntea surua erään hyvin läheisen omaisen [mummoni] kuoleman johdosta hautajaisissa. Nämä muutokset eivät ole sattumasta johtuneita pikkuasioita.)
- Melkein kaikki edellä olevan olen viime keväänä kirjoittanut arkkipiispalle pyrkimyksenä päästä keskustelemaan jonkun kanssa käsityksistäni.
- Kirjeellistä [II] vastausta arkkipiispalta en edes saanut ja vastaukseksi olen tulkinnut arkkipiispan lehtimaininnan: "Emme voi järkiperäisin todisteluin ketään vakuuttaa kristinuskon totuudesta (ks. 5.5.65)." Kirkko on löytänyt totuuden ja sen totuuden tulos, hedelmä on MEIDÄN AIKAMME.
- Tämä teoria ei ole lähtenyt perinteellisten kysymysten pohjalta, vaan niistä PROBLEEMOISTA käsin, jotka ovat TULOS traditionaalisesta, vieläkin staattisesta maailmankuvastamme.
- Katkelmistani on kaikki helpompi ymmärtää väärin kuin tarkoitukseni mukaan nimenomaan semanttisten vaikeuksien tähden. Mutta uskon näiden puoli vuotta vanhojen muistiinpanojen voivan herättää riittävästi kysymyksiä ja vastaväitteitä. En ole keksinyt niitä tuhatta kirjoitettua sivua, jotka koskevat etiikkamme, taiteen ja uskontomme probleemoja. Olen ELÄNYT ne, eivätkä ne ole mikään aikaisempi filosofinen tai etiikkaa koskeva teoria.
- Lopuksi (vrt. Harva: Etiikka):
1) Esitän vakavissani sen käsityksen, että tekoa voidaan mitata vain seuraamalla sen merkitystä koko maailmanhistorian loppuun, so. [mikä on] ihmiselle mahdottomuus, mutta SEHÄN ON TOTUUS !
2) Esitän vakavissani käsityksen, että teon lopputulos on ihmisen kannalta kuitenkin sattumanvaraisuuden lakien alainen: Onnistumismahdollisuuksia voidaan kuvata aina Gaussin käyrällä. Tätä kysymystä haluaisin selvitellä enemmän. (Tulos, mielenlaatu ja teko ovat erillisiä kausaaliketjussa.)
3) Erehdys on täsmälleen yhtä arvokas kuin tieto, koska aina on yksi virhemahdollisuus vähemmän, mikäli lopullista tietoa ei löydy.
4) Väitän, että tämä on ratkaisumahdollisuus ihmisen ja kirkon kriisiin.
(Sivu 5)
- Onko estetiikka (kauneuden palvonta) tärkeämpää kuin etiikka?
- Meidän virheemme on se, että haluamme synnyttää muissa mahdollisimman hyvän kuvan itsestämme. Sinänsä on oikein, että pyrimme käyttäytymään hyvin suhteessa muihin ihmisiin,mutta unohdamme, että olemme ennenkaikkea vastuussa vain ITSELLEMME (yksinkertaisesti siksi, että toiset ihmiset eivät KOSKAAN tiedä kaikkia tekomme syitä). Tärkeintä ei ole se, että muilla on hyvä kuva meistä, vaan se, että poistamme ne virheet itsestämme, joita toiset eivät huomaa lainkaan. Tavallisesti meille riittää se, että muilla on hyvä kuva meistä, ja siksi annamme loput anteeksi. Esitämme parhaat puolemme siksi, että meidän ei tarvitsisi ruveta korjaamaan virheitämme toisten arvostelun perusteella, jos he nimittäin näkisivät vikamme. Kun peitämme ne, saamme uinua rauhassa piilevine, vain ajatuksissa tai tiedottomasti esiintyvine virheinemme.
- Riippuuko pahan teon pahuus sen merkityksestä ympäristölle (vaikutuksesta yksilöön)? Riippuuko hyvän teon hyvyys sen seurauksista vai mielialasta)? Onko mahdollista, että paha teko aikojen kuluessa saa yhtä paljon pyrkimistä hyvään kuin hyvä teko (tai ajatus) latistaessaan hyvän käsitettä mitään sanonattomaksi tai tullessaan väärinymmärretyksi? Eikö liiallinen hyvä tee samaa vaikutusta kuin vaikuttamaton paha (so. jonka pahuutta ei oivalleta) esim. kansallisuusaate, kilpailu, hyvyyden nouseminen omiin korkeuksiinsa pahasta, LIIKA kohteliaisuus, alentuvaisuus, anteliaisuus, varovaisuus, siisteys, epätarkkuus.
- Eikö meidän pidä pyrkiä hyvään tietäen, että hyvien ja pahojen tekojen seuraukset eivät merkitykseltään poikkea toisistaan, so. on nostettu hyvät teot väärään kuviteltuun arvoon, jotta ihmiset helpommin tekisivät niitä, eikä muisteta, että ne, jotka huomaavat jäävänsä tappiolle - viimeisiksi, huomaavat voivansa olla ensimmäisiä PAHASSA.
- Eihän ole kysymys tekojemme merkityksestä, jotka ovat vain mahdollisuuksia uusille loppumattomille väärinymmärryksille...
- Jos meidän elämämme olisi sellaista, että keskimäärin yritykset epäonnistuisivat useammin, silloin meidän olisi pidettävä tehtävän LOPPUUNSUORITTAMISTA tärkeämpänä kuin PYRKIMISTÄ siihen. Hyvyyden saavuttaminen on ihmisille mahdoton, siksi PYRKIMINEN on jo lopputulos.
- Jos mikään sivutekijä ei vaikuta, niin kaikki ihmisen oikeat yritykset tulevat loppuunsuoritetuiksi. Koskaan ei ole tilannetta, jossa sivutekijät olisi eliminoitu, koska niitä on aina olosuhteissa ja ihmisessä itsessään.
- AIKA on tällainen tekijä, jota ei voi eliminoida.
- Ei ole olemassa ikuisia lakeja. Jo pelkkä tapahtuman TOISTUMINEN merkitsee poikkeuksen, mutaation vääjäämätöntä lähestymisen mahdollisuutta, vaikka sen tuleminen kestäisi ikuisuuksia.
- Pyrkimykset eivät AIHEUTA tehtävän loppuunsuorittamista, vaan nämä kaksi asiaa SEURAAVAT toinen toisiaan em. järjestyksessä (Gaussin käyrän mukaisesti), jolloin aina tietty % tehtäväryhmästä jää aleatorisesti toteutumatta. Emme koskaan etukäteen tiedä, mitkä yritykset eivät toteudu.
- Meille on pääasia, että muutamat ovat ulkonaisesti synnittömiä esikuvia, ja huonommat yritetään PAKOLLA saada näyttämään ulkonaisten esikuvien nukkejäljennöksiltä, tai kätketään heidät vankiloihin, sairaaloihin tai kasvatuslaitoksiin.
- SURUN YMS. SUHTEELLISUUS:
- Surua voidaan mitata vain sen suhteella elämyskentän "suruvarastoon" = aikaisempien kokemusten summaan. Tämä selvittää miksi pikkuasiat voivat tuottaa koko elämänpituisen kärsimyksen! Sama pätee kaikkien tunteiden osalta (taide, estetiikka).
- Mitä pitemmälle kauneuteen toiset ovat päässeet, sitä kauemmaksi taakse viimeiset ovat jääneet. Uuden aikakauden kulttuuri pohjautuu PAHAN tutkimiselle.
Tämä on uusi estetiikka: Paha ja hyvä ovat menettäneet merkityksensä! Paha tuottaa aluksi vain pahaa. Toistuessaan sen määrä kuitenkin lisääntyy, se "kypsyy" ja aiheuttaa ennen pitkää niin suuria ristiriitoja, että se vaatii yksilöltä kaiken perusteellista [uudelleen] arvioimista. Tämä prosessi voi vaatia toteutuakseen kansoja ja vuosituhansia. Hyvä ei näin kypsy. Sen osana on latistuminen siksi, että pahan puuttuessa hyvän arvoa ei koeta syvällisesti, ja siitä muodostuu TAPA, jota sen merkitystä ymmärtämättömät ihmiset alkavat pitää teeskentelynä.
- Puhdas hyvä on riippumaton hyvien tekojen määrästä. Se on täysin sopimaton mihinkään arvoasteikkoon. (Ideaalin ja sen toteutuksen välistä suhdetta emme koskaan voi laskea - Luojan kiitos!) Koska ihmisen tekemien absoluuttisten hyvä-ratkaisujen määrää ei voida sijoittaa mihinkään arvoasteikkoon muihin ihmisiin nähden (kuten teoriassa - Jumala?- ideaalin ja toteutuksen suhteen) ei ihminen - tehtyään tiedottoman ratkaisunsa hyvään - kohoa missään arvoasteikossa ihmisiin nähden, ja siis hänen ratkaisunsa on PUHDASTA HYVÄÄ ilman pienintäkään etua, koska ihminen ei tule absoluuttisesti paremmaksi.Vasta tällä puhtaalla hyvällä on kuitenkin merkitystä ihmisen moraalille, etiikalle, sillä se on PYYTEETÖNTÄ hyvän tekemistä HYVÄN ITSENSÄ VUOKSI, jossa ei ole MITÄÄN sivu-vaikutuksia.
(Sivu 6)
- Vielä kerran: Ihmisille yhtä vaikea yhteinen tehtävä - hyvään pyrkiminen - merkitsee elämän kunnioitusta vastakohtana oemassaolotaistelulle. (Ihmisten tasa-arvoisuus tämän tehtävän edessä on apriorista.)
(IS: Huom! En ole tarkistanut virheitä. Taiteen probleemoista olisin kirjoittanut mielelläni enemmän - esim. Miksi en sure sitä, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä hyvää taidetta. Miksi he eivät ole huonommassa asemassa. Miksi arvojärjestelmä taiteessa on menettänyt merkityksensä.)
- Kirjeeseen liittyviä mietteitä: Ovatko motiivit ja tunnetilat aina parillisia? Kyllä, mutta uskon (cortexin) ja alempien aivokeskuksien alueella ERI motiivit synnyttävät eri tunnetilat, jotka em. alueilla useinkin ovat päinvastaisia. Alempiin aivokeskuksiin siirtyessään motiivitunnepari muuttuu ympäristövaikutukseksi ja tunnetila värittyy sen mukaan. Vastaava uskon alueella syntynyt tunne heikkenee sitä mukaa, mutta on usein tapahtuman tiedostaessaan muuttunut (synnyttäen toiminnan tarpeen?).
- Vielä yksi yhteenveto:
1) Ihmisen korkein tehtävä on sattumasta riippumaton.
2) Tähän tehtävään täytyy kaikilla olla samat mahdollisuudet.