Uskontomietteet V 1965

[Uskontomietteet IV 19.9.1965 - 10.11.65]

19.9.65         - Kirje äidille

...En todellakaan voi sanoa kaipaavani kirjeitä yleensä, sillä tärkeintä on se mitä MINÄ teen lähimmäiselleni. Sillä tekemisellä, joka odottaa vastapalvelusta, ei ole mitään arvoa. Juopa välillämme johtuu siitä, että sinä luulet löytäneesi totuuden ja minä en tunnusta koskaan sitä tietäväni. Oletko ajatellut että sinun päämääränäsi ovat sellaiset arvot, jotka jatkuvasti tuottavat sinulle pettymystä. Samasta syystä kuin sinä palvot kauneutta, jota sinänsä ei ole, ihmisten sääliä joka on merkityksetöntä, tarpeetonta kunnioitusta, paremmuuden osoittamista suhteessa lähimmäiseen, isänmaata, suuria ihmisiä, älykkyyttä, menneisyyttä jotenkin parempana aikana, vanhempien viisautta, vanhoja tapoja, traditiota, vapaata kilpailua, siisteyttä itseisarvona, omaisuutta ja hyvää mainetta, sopeutat sinä arvojärjestelmäsi myös toisiin ihmisiin.

- Sinulla on loppumaton halu määrätä heidän käyttäytymistään, heidän ajattelu-tapaansa, koska sinä tiedät asiat paremmin kuin he. Sinä uskot paremman oikeuteen. Sinä olet kaikin keinoin yrittänyt opettaa lapsesi ajattelemaan maailmasta samoin kuin sinä itse. Olet yrittänyt antaa heille valmiin lopputuloksen etsimisen sijaan, kunnioittamaan sellaisia arvoja, jotka eivät ansaitse mitään kunnioitusta tuottaessaan samalla vain pettymystä, josta sinä itse jatkuvasti kärsit. Sinun helvettisi on maan päällä, sillä sinä olet lopettanut etsimisen, sinä i t s e olet luonut maailman epä-mieluisaksi, koska et ole oivaltanut, että jokainen suru vaatii sinua kerran uudelleen miettimään: Mitenkä tämä tapahtuma ESTÄÄ minua suorittamasta ihmistehtävääni.

- Olenko menettänyt silloin oikeuden tehdä hyvää tai ajatella hyvää lähimmäisistäni? Vaikuttaako lähiomaisen kuolema hyväänpyrkimiseeni estävästi? Jos menetän isänmaani, eikö minulla olekaan enää mahdollisuutta tehdä hyvää tai ajatella hyvää lähimmäisestäni, ihmisestä? Estääkö sairaus sen? Onko minun kuoltava ennen kuin auttaisin KAUIMMAISTANI? Vaikuttaako minun jumalasuhteeseeni se kuolenko ennemmin vai myöhemmin? Mikä oikeus minulla on rangaista ihmistä? Olenko ihmisille vastuussa teoistani? Tietävätkö he KAIKKI tekojeni syyt? Tiedänkö minä, että tuo ihminen on huonompi kuin minä? Eikö tuolla toisella ole tosiaankaan mitään syytä rikoksiinsa? Ei, koska enhän muuten voi tuomita häntä. Niinhän minä uskon. Luulen tietäväni varmasti JOTAIN omista ansioistani jne.

- Juuri siksi, että sinä luulet tietäväsi totuuden paremmin kuin minä omalta pohjaltani, on elämäni päätehtävä osoittaa niiden arvojen arvottomuus joihin sinä olet uskonut ja todistaa ne arvoiksi jotka perustuvat ihmisen itsekkyyteen. Sinulle lähimmäisenrakkaus on ollut eräänlaista leikkiä - niinkuin koko menneelle maailmalle - määrättyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen alkaa lähimmäisen inhoaminen, halveksiminen ja lopulta teilaaminen, mikäli hän uskaltaa rikkoa sinun arvojärjestelmääsi vastaan. Samasta syystä sinä rakastat enemmän niitä, jotka ovat sinua lähellä. Ja sinulle tuottaa pettymystä jos he eivät tee samoin. Teet palveluksia saadaksesi vaihtokaupassa kunnioitusta osaksesi - paitsi äidinrakkaudessasi, joka myös on eräänlaista itsekkyyttä - sehän kohdistuu vain omiin lapsiin.

- Minä en syytä sinua mistään, koska minulla ei ole mitään syytettävää niin kuin  aikaisemmin luulin. Olen yrittänyt antaa sinulle mahdollisuuden aloittaa etsintä uudestaan osoittamalla virheitäsi. Mutta sinä et myönnä niitä kuin pinnallisesti, koska samat virheet ovat KAIKISSA. Sinun näkemyksesi mukaan ne kuuluvat elämään joka on luotu kärsimykseksi kaikille viisaille ja jaloille ihmisille. Mikä estää sinua tekemästä hyvää? Virhe on koko maailmankatsomuksemme, joka pelkää erehtyä. Minä en pelkää sitä tehdä, jos vaihtoehtona on valmiin ainoan oikean uskon epäitsenäinen omaksuminen ja toisten mahdollisuuksien tiedoton tai tietoinen ennaltahylkääminen. Miljoonat ihmiset ovat erehtyneet ennen meitä, eikä se tee heitä huonommiksi.

- Sinulla ei ole oikeutta käsittää näitä asioita syytöksinä, sillä ne suovat  mahdollisuuden aloittaa alusta, mikä ei KOSKAAN ole liian myöhäistä. Sitäpaitsi etsivä ihminen ei ole vastuussa toisille ja jokainen arvostelu muiden taholta on VOITTO: se antaa tilaisuuden löytää uusi virhe, tiedostaa se ja voittaa se. Mitä hyötyä on takanapäin annetusta arvostelusta? Arvostelulla on merkitystä vasta sitten kun se saavuttaa arvosteltavan tai antaa ainakin joillekin opetuksen. Sinun arvosteluusi sisältyy aina joko sääli tai sen ohella usko arvostelijan paremmuudesta. Siksi sinä itse uskot samaa myös muista kun sinua arvostellaan. Mutta sitä sinä et voi hyväksyä, tunnustaa. Vaikka asia ei aina olisikaan niin, olet antanut itsestäsi sellaisen käsityksen riittävän monta kertaa.

- Mitä hyötyä on sellaisesta jaloudesta, joka ei kestä arkielämän pikkuasioissa? Joku puolustaa loistavasti samaa maailmankuvaa kuin sinäkin. Toivon voivani selvittää hänelle joskus, ettei minun tarvitse muuta kuin katsoa hänen kärsimyksiään, niin hänen puolustuksensa on pettänyt silmissäni. Yritän selvittää tämän totuuden ja sen seurausten ehdottoman mielekkyyden. Eikä minua liikuta vaikka minun pitäisi esittää se kolmelle miljardille ihmiselle samalla kertaa.

- Me emme tiedä MITÄÄN absoluuttisia totuuksia. Siksi en koskaan lopeta etsimis-täni, mutta en myöskään vaadi ketään uskomaan minua. Tekoni selvittävät minulle mikä voima - paha vai hyvä - on kysymyksessä. Samasta syystä kuin olen tietämätön omista ansioistani - olen LAKANNUT tietämästä - en myöskäan voi luetella YHTÄÄN sinun ansiotasi elämäni kulussa. Opitkohan itse koskaan uskomaan siihen? En tunne olevani kiitollisuudenvelassa sinulle, koska olet tehnyt vain velvollisuutesi. Ja mikä pahinta: omatuntoni on PUHDAS! Tämä on pohja, jolta ponnistan. En puolestani ole enää epävarma, teenkö jotain odottaen, että joku olisi kiitollisuudenvelassa minulle.

- Pystyn auttamaan jokaista ihmistä, koska en tunne mitään ennakkoluuloja - enää. Tiedän että en voi enää luottaa tunteisiini missään asiassa - en edes vanhempieni kunnioittamisessa enemmän kuin jotain muuta ihmistä.

- Puhuit tuulimyllyistä. Niin - PUHUIT tuulimyllyistä. Sinä olet jo aikoja sitten laskenut peitsen maahan, ja suurempi hätä sinulla on nyt, kun olet pysähtynyt ja näet kaiken eteenpäin menevän - myös pahan paljastumisen - maailman huonontumisena verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin. Tässä pysähdyksessä ovat kaikki menetykset tappioita.

- Jos sinä etsit, ei sinulle merkitse mitään mitä sinun oma poikasi sinusta ajattelee. Sinä olet vapaa, koska etsiminen on päämääräsi. Järkesi vapauttaa sinut itsesäälistä. Järkeni selvittää minulle myös tietämättömyyteni siitä, jonka tunteella olen luullut  tietäväni. Tunteeseen perustuva usko ei auta ketään. Niin kauan kuin uskonto ei perustu logiikkaan, ei se ole totuutta, joka määrää ihmisen käyttäytymisen, vaan toimii ainoastaan itsekkyyden pintasilauksena.

- Sanot, että en tunne elävää elämää kärsimyksen muodossa. Se juuri auttaa minua näkemään asioita puolueettomammin, kauempaa. Se auttaa minua näkemään virheen ja muutoksen mahdollisuuden siinä, missä sinä näet vain yhden mahdollisuuden, jota alat pitää muuttumattomana totuutena. Niin kauan kuin sanot: "Et tunne..", vaikenen. Se antaa minulle muistutuksen, että sinusta ei ole apua elämän ymmärtämisessä. Se innostaa minua ruotimaan perinpohjin koko sinun maailmankuvasi, jonka lopputulos on pysähtyminen ja kärsiminen. Uskonto ei ole leikkiä!

- En kunnioita mutta en myöskään halveksi maailmansodan 40 000 000 kaatunutta.  Heidän kuolemallaan oli merkitys, mutta se oli jotain muuta kuin isänmaan säilyminen. Samasta syystä kuin että sodan kärsimykset eivät olleet turhia, en aio luultavasti koskaan puolustaa isänmaatamme, sillä sen menetys ei ole MIKÄÄN este tärkeimmälle - IHMISEN auttamiselle. Tietoisuus tästä riittää minulle.

- Samasta syystä minulta on mennyt oikeus lähimmäisen rankaisemiseen. Nykyisin  teen sitä sovinnaisuuden vuoksi, koska jokainen ihmisen tuomio vie meidät lähemmäksi sen paradoksaalisuuden, absurdiuden tajuamista ja siten lopulta koituu totuuden voitoksi. En rupea selittelemään opettajantoimeni hullunkurisuutta. Tiedän vain että tähän työhön voi ihminen täysin vapaasti palata vasta sitten, kun koko maailmankatsomuksemme on muuttunut.

- Samasta syystä kuin sinulla ei ole oikeutta ylpeyteen minun elämästäni ei sinulla myöskään ole vastuuta häpeän kantamiseen minun erehdyksistäni. Itse en tule niitä koskaan häpeämään. Olet kysynyt minulta vastausta ja minä olen antanut sen sinulle REHELLISENÄ - olkoon se sinulle kuinka suuri kärsimys tahansa. Sinulla ei ole mahdollisuutta oikeudenmukaisesti arvostella minua, ennen kuin olet yhtä rehellisesti tutustunut aikamme ristiriitoihin, tekopyhyyteen, epäjumaliin ja vääriin arvoihin. Älä koskaan luota jaloimpiin tunteisiisi - ne eivät ole luotettava pohja. Sitä eivät ole myöskään laitoskirkko tai hautajaisrituaalit, niin kauan kuin yksikin ihminen näkee nälkää.

- Minä en edes pyri olemaan synnitön ihminen, mutta jokainen "paha" teko on minulle VOITTO - jos olen tiedostanut sen. Olen löytänyt vian itsestäni ja siksi olen vapaa arvostelemaan toisia, sillä se ei tee minua paremmaksi heihin nähden. Olen vapaa kuolemaan milloin tahansa - minulta ei jää mitään kesken. Samoin käsitän että tämä on myös tilinteko sinun kanssasi. Jos sinä olet yhtä rehellinen etsinnässäsi, et sinä tule tuntemaan pienintäkään loukkaantumista, pettymistä etkä surua. Ei ole olemassa pelottavaa kuolemaa. Kuolema ei ole vapautus kärsimyksistä, vaan se on ILON HEDELMÄ. Kuolema riippuu sattumasta - ei Jumalan johdatuksesta. Se sattuu eri aikoina vain, jotta ymmärtäisimme, kuinka sivuseikka se on jumalasuhteemme kannalta.

- Hyvään pyrkiminen uudelta loogiselta pohjalta on ainoa todella tärkeä laji jossa kilpailemme. Se on jokaisen OMA kilpailu, jossa lähtöpiste on jokaisella erilainen, jossa siis kaikilla ihmisillä on samanlaiset mahdollisuudet, jossa ulkonainen lopputulos ei paljasta MITÄÄN onnistumisestamme muihin nähden. Sitäpaitsi lopputulos on merkityksetön pelastusteon tähden. Jos luulet tietäväsi omat ansiosi, niin tutustu fysiologiaan, psykologiaan tai näytä minulle yksikin vapaa ratkaisu, jolla ei ole ollenkaan menneisyyttä luonnontieteellisessä mielessä. Näytä minulle ajasta riippumaton absoluuttinen totuus - sen jälkeen voit rauhassa  pitää sattumaa jumalanasi, olla vanhempi ja viisaampi samanaikaisesti. Ilpo.

20.9.65         - Totuus ei ole helppo löytää. Prof. Harva (vastasi) kirjeeseeni. Hän ei ollut pystynyt saamaan minkäänlaista käsitystä siitä, mihin ajatuksillani olin pyrkinyt, koska ei ollut ymmärtänyt sanontojani.
20.9.65         -  Haluammeko perustaa elämämme SATTUMASTA johtuvien arvojen varaan? Eikö ihmisen ihmistehtävä ole se, johon kaikilla ihmisillä on samanlaiset mahdollisuudet? Lopputulos ei siis voi merkitä mitään - sellaisena kuin me sen näemme, siis tekoina.
- Kysymys ei ole siitä, uskommeko Jumalaan - häneenhän uskoo lähes jokainen - vaan siitä, uskommeko Kristukseen.

21.9.65         -Tutki uskontoa; se kieltää sinulta puolustustaistelun. Tutki tiedettä; se ei anna näyttöä siitä, mistä omat ansiosi alkavat. Mihin loukkuun olet joutunut nykyihminen?
- Jos ihmiset uskovat Jumalan olemassaoloon, on heidän uskottava hänen olevan jokaisen muunkin ihmisen sielussa. Ihmisellä ei ole oikeutta pitää toista eläimenä. Jumalaan emme kuitenkaan näytä uskovan, koska pyrimme määräämään toisten ihmisten käyttäytymisen ja uskon.

21.9.65         - Vastaukseni prof. Harvalle: Herra professori.
- Kiitän rehellisestä vastauksestanne. Olen iloinen myös, koska ette ole ymmärtänyt ajatuksiani. Se nimittäin tuo mukanaan mahdollisuuden siitä, ettemme ajattele samalla tavoin. Samasta syystä minä en pysty ymmärtämään Teidän sanan-käyttöänne: "...olette valitettavasti yliarvioineet kykyni..." Minä vain olen tehnyt jotain, ja Te olette myös tehneet jotain. Ulkonaiset tapahtumat sisältävät pettymyksen mahdollisuuden vain, jos ne nostetaan korkeimmalle arvoasteikolle. vaikka ne olisivatkin sattumasta riippuvia.

- Yritän vielä tiivistää muutamia käsityksiä, joita jo olen pyrkinyt esilletuomaan:

- KASVATUS: Kasvatuksen päämäärä EI OLE ihmisihanteen todellistaminen. Se edellyttäisi että toiset onnistuvat siinä paremmin ja toiset huonommin, vaikka tähän onnistumiseen vaikuttavat tekijät ovat mitä suurimmassa määrin sattumalta jakaantuvia. Ihmisen (korkeimman) päämäärän on oltava sattumasta riippumaton, mutta sattumaahan me juuri palvomme. Tällainen ihanne vie useimmilta yrittämis-halun (Vrt. Harva: Systemaattinen kasvatustiede). Paremman päämäärän olen esittänyt edellisessä kirje-cocktailissani.

- ETIIKKA: Tekoa voidaan mitata vain seuraamalla sen merkitystä koko maailman-historian loppuun - samalla tietäen myös kaikki sen syyt. Tästä seuraa, ettemme tiedä mitkä ovat hyviä ja mitkä pahoja tekoja. Tämän ei tarvitse viedä absurdeihin johtopäätöksiin (Vrt. Harva: Etiikka).

- PSYKOLOGIA: Usko on täysin rationaalisesti psykologian kuvattavissa oleva voima, jonka suhteet perinnön ja ympäristön "eläimellisiin" voimiin ovat koko eettisen käyttäytymisen perusta. Ihmisen elämyksillä on merkitystä ja arvoa vain suhteessa hänen OMAAN - ei toisten - elämyskenttään. Tunnetilan syvyyteen perustuvalla hierarkialla ei ole vertailukohtaa toisessa ihmisessä.

- USKONTO: Tietokin on uskoa. Uskonto on irrationaalinen pyrkimys poistaa SATTUMAAN perustuva epätasainen oikeus. Teoillamme on arvoa vain suhteessa KASVAVAAN, LAAJENEVAAN eettiseen käsitykseen ja uskonvoimaan.

- SYNTI on uskonvoima-vastuun (jota ihminen ei tiedä) ja ympäristösyiden (joiden osuutta ihminen ei myöskään tiedä) välinen SUHDE teon motiiveissa. Jokainen ihmisen tekemä teko laajentaa hänen vastuutaan [so. tapojaan, sitä mihin hän on tottunut], joten hän ei sinänsä tule "paremmaksi" (hyvistä töistäänkään). Aikaisemmin tähän pyrkimiseen on ajanut PELKO.

- PELKO: (Pelko on siis totuttu kohdistamaan määrättyihin tekoihin, koska synti on yhdistetty eriasteisten pahojen tekojen näkyvään järjestelmään.) On olemassa murha SINÄNSÄ, jota pidetään pahempana syntinä kuin ivaa - syitä huomioonottamatta -koska ihminen on AINA vastuussa JOKAISESTA teostaan. Tämä selvittää, miksi ihmisen teot eivät paljasta meille mitään hänen syyllisyydestään tai ansioistaan. Ihmisen OMA vastuu VOI olla pienessä halveksunnan osoituksessa suurempi kuin murhateossa.
- Voitteko ymmärtää, että samalta pohjalta PELASTUS-merkitys voidaan selittää JÄRJEN avulla. Ja vain se voi auttaa ihmistä. Estääkö lähimmäisen kuolema, oma sairaus, isänmaan menetys tai muu ihmistä rakastamasta lähimmäisiään? On myös piste, jossa ihminenkin voidaan muuttaa eläimeksi ympäristövoimilla.

- TAIDE: Ei ole ihmisille yhteistä, absoluuttisesti arvokkainta taidetta. Taiteella - kuten KAIKILLA tapahtumilla ja elämyksillä - on arvoa vain sikäli, vaikuttavatko ne subjektiin elämyskenttää laajentaen vaiko eivät.
- Taidetta on vain suhteessa aikaan ja tilaan. Sillä ei ole yleispätevää arvojärjestelmää. Se että ihmisen on etsittävä elämyskenttänsä laajennusmahdollisuuksia, ei ole toisten määrättävissä. Ihminen etsii niitä itse. Taiteen tärkein päämäärä on eettinen; ei huvitusviihde eikä kauneudenpalvonta vaan todellisuuden paljastaminen siten että tapahtuma laajentaa subjektin elämyskenttää.
- Taidetilaisuuksissa on "kasvaminen" sattumanvaraista niinkuin uskonnollinenkin kehittyminen kirkossa. Samat mahdollisuudet ovat aina siellä, missä on kaksi ihmistä: ELÄMÄSSÄ - ilman ainuttakaan kirkkoa, kirjaa, teatteria, maalausta tai sävellystä!

- ESTETIIKKA: Ei ole kauneuden ymmärtämistä jossa toiset onnistuisivat paremmin ja toiset huonommin. On kysymys suhteesta todellisuuteen. Siinä kilpailussa ei ihminen edes itse tiedä lähtöpistettään (= omaa ansiotaan tai ansiottomuuttaan). Kuinka hän voi kilpailla siinä toisten kanssa? Ei ole alempaa ja korkeampaa yleistä kauneutta. Ihminen on ainoa mittapuu.

- OIKEUS: Jos tiedämme tapahtuman absoluuttiset syyt ja absoluuttisen seurauksen merkityksen maailmankaikkeudessa, tiedämme silloin ketä syyttää tai kehua. Jos emme tiedä tätä kaikkea, voimme vain jatkuvasti etsiä syitä ja poistaa niitä, mikäli tapahtuma MEIDÄN näkökulmastamme on ollut "paha". Tuomitsemisoikeutta meillä ei ikinä ole ollutkaan.

 

- Ja lopuksi: Moraali on suhteellista, niinkuin meidän tietämämme totuuskin, mutta PYRKIMYS näiden asioiden oivaltamiseen ei - jos tunnustamme olevamme ihmisiä. Pyrimme hyvään - mikä ei tee meitä sinänsä paremmiksi. Vasta silloin pääsemme tavoittelemasta korvausta pyrkimyksistämme. Pyrkimyksen hitautta tai nopeutta ei toinen ihmisen voi arvostella, koska hän ei kuitenkaan koskaan tunne syitä. Toisella on oikeus auttaa ja osoittaa siten, mikä totuus tuottaa parhaimmat hedelmät. Se totuus ei vaadi muita ajattelemaan väkipakolla samoin. Se vain esittää mahdollisuuden valittavaksi.

- Herra Professori. Eiköhän lopulta olekin tärkeintä, että saamme vaikeita ongelmia selvennetyksi MUILLE (eikä pelkästään itsellemme niinkuin Te esititte). Jos ongelmat ovat selvinneet VAIN itsellemme - tunteenomaisesti - niin eiköhän meidän olisi muistettava, että maailmankaikkeuden takana on VAIN yksi totuus - olkoonpa ettemme koskaan voisi sitä ratkaista. Totuus on ilon edellytys, on joku sanonut. Ovatko ammattifilosofit ja diletantit IHMISINÄ huonompia siksi, että jälkimaailma on todennut heidän kaikkien totuuksien epävarmuuden ja kestämättömyyden?

- Yksi plus yksi on ikuinen abstraktio, yksi filosofi plus yksi filosofi ei. Jälkimmäinen kuvaa jo maailmankaikkeutta, joka on suhteessa aikaan ja siis jatkuvien muutosten alainen. Periaatteessa ei ole kahta samanlaista tapahtumaa. Siksi ei ole myöskään absoluuttista tietoa siitä, että jokin tapahtuma toistuisi loputtomasti samanlaisena. Jokainen ohi mennyt tapahtuma merkitsee menneisyyden muuttuvaa merkitystä.

- Herra Professori. Onko egoismia sanoa: "... lopulta tärkeintä, että saamme vaikeita ongelmia selvennetyksi itsellemme"? Voisin lukea sen vaikkapa: Pääasia, kunhan MINÄ rämmin tästä jotenkuten läpi... Sitähän me emme todellisuudessa pidä tärkeimpänä.
Kunnioittaen Ilpo Saastamoinen.

Ps. Arvaan jo vastauksenne, joka voisi sisältää tuhansia ammattimiehen huomautuksia, joten Teidän ei ole mitenkään välttämätöntä sitä kirjoittaa. Halusin vain ehdottaa niitä syitä, MIKSI emme rakasta lähimmäisiämme ja MIKSI voimme sen yhtä hyvin tehdä. Olen halunnut poistaa SATTUMAN merkityksen ja osuuden aikamme ihmisen maailmankuvasta, vihan ja surun, sekä kysyä, olenko ehdottomasti väärässä jossain asiassa. IS.

 

Päiväkirjan jälkikommentti:
- Olen vain alkanut kaiken alusta perustana se, että aikamme maailmankuva on totaalisesti VÄÄRÄ. Se ei pysty ratkaisemaan ongelmia suhteessa aikamme todellisuuteen, koska se VIELÄKIN on pelkkää suureiden mittaamista vastakohtana SUHTEELLISELLE todellisuudelle, missä numeroiden suuruus ei vielä merkitse mitään.
- Yhteenvetona kirjeenvaihdostani voisin sanoa, että Harvalla oli semanttisia vaikeuksia ja Simojokea taas eivät uskonasiat näyttäneet kiinnostavan riittävästi. Sen pituinen se.

 

25.9.65         - JUMALAN KYMMENEN KÄSKYÄ.

I KÄSKY: Meidän tulee yli kaiken peljätä ... niin ettemme ole vastuussa muille kuin Jumalalle ja ... no niin...näin meidän kesken...onhan sitten vielä se toinen herra ... IHMINEN. Tietysti uskottomat, huonot ihmiset ja rikolliset ovat vastuussa teoistaan MEILLE. Mutta tämähän on vain pieni oikeutettu poikkeus, koska valtamme on suoraan Jumalalta. Ja sitten kirkko lausui seuraavan vertauksen: Jos poliisi ampuu neljä rikollista, on hän vastuussa vain Jumalalle, joka kiittää häntä kunniansa puolustamisesta. Mutta jos rikollinen ampuu neljä poliisia, on hän vastuussa sekä Jumalalle että MYÖS IHMISILLE, koska hän itse on syyllinen - ei se maailma jossa hän elää. [> Ks. lisäys 4.10.65!]

II KÄSKY: Eihän kirkossa koskaan turhaan lausuta... Aina erinomaiset yhteydet Jumalaan. Joka sana tarkoin harkittu ja menee kuumana linjana kiertotietä suoraan taivaaseen. Niinkuin kirkkolaulussa aina ajatellaan Jumalaa eikä laulua. Oikeudessa me Herran nimessä rankaisemme sitä, joka EI VANNO Herran nimeen Pyhän Raamatun kautta. Oikeudessa me Herran nimessä rankaisemme sitä joka MEIDÄN mielestämme - ei omasta mielestään - tarpeettoman turhaan lausuu Jumalan nimen sellaisten sanojen keskellä, joita me kultakuoriset sivistyneet pidämme sopimattomina. Hiljaisessa mielessämme itää kaunis toive, että Jumala (meidän kauttamme) rankaisee sellaisen häpeämättömyyden. Kiitä jumala siitä mutta MEIDÄN TUNTEEMME...  

- Jälleen tarpeetonta närkästystä totuuden vuoksi - tai sääliä. Emmehän myöskään valhettele vaan kerromme puhtaan ikuisen totuuden siitä, kuinka isänmaa - Jumalan luoma (antanut rajat yhä uudelleen ja uudelleen) - asein puolustettava, ettei vain toinen sitä mikä on meidän OMAA... Tietysti myös sakramentit; korvaamaton asia ihmisen onnistumiseksi tehdä hyvää ja päästä taivaaseen...VAAN että me sitä NIMEÄ - ei nimen haltijaa - kaikessa hädässä ylistämme, kun talo tulessa, varkaat asialla, ruoste huoripukkina ja rahat...Voi te petolliset ihmisjumalat, mihin olette minut saattaneet.

III KÄSKY: Meidän tulee peljätä ja rakastaa ESIVALTAA, että emme sen nähden omassa puutarhassamme sunnuntaina ainakaan naapurien nähden työtä... Kaikessa rakkaudessaan voi Herramme Esivalta pyytää vaikka pientä sakkokorvausta meiltä niistä nurinkäännetyistä kukkamullista. Eihän kukille voi sapattina HYVÄÄ tehdä.

- Älkäämme halveksiko myöskään saarnaa vaan kuulkaamme, miten se halveksii niitä uskonluopioita jotka sitä halveksivat, eivätkä siitä mitään ymmärrä semanttisten vaikeuksien tähden... Kunhan me itse emme vain mitään muuta kuin jumalallista kirjallisuutta ja Sanaa... ettemme saastuisi.

IV KÄSKY: Että kauan eläisit ja menestyisit maan päällä ole kuuliainen - perheen kunnia muiden silmissä olkoon jumalasi. Vanhempasi olkoot sinulle kalliimpia ja rakkaampia kuin muut ihmiset. Ole kuuliainen kun sinun käsketään pysyä erossa huonosta seurasta, kun käsketään kunnioittamaan ja palvomaan kuvapatsaita, sankarivainajia, pappeja, isänmaata ja tappamaan lähimmäisiä isänmaan vuoksi ... kiittämään kun sinulle Jeesus on antanut ruoan ja muille ei... kun vanhempasi käskevät sinua ajattelemaan ja kärsimään niinkuin he eikä niinkuin sinä itse.

- Ole kiitollisuudenvelassa isillesi ja suvullesi, jotta heidänkin elämällään olisi jokin maallinen tarkoitus. Kiitä Jumalaa joka on antanut sinulle vanhemmat, jotka kaikin keinoin yrittävät suoda muille samat kärsimykset, kuin mitkä itse ovat kokeneet. Erikoisesti ole kiitollinen hallitusväellesi, joka antaa sinulle mahdollisuuden asua ja tehdä työtä vapaassa isänmaassa.

- Sanoohan Jeesuskin: Ketkä ovat isäni ja äitini? En minä tunne heitä, sillä minun isäni on taivaassa. Siis: eläkäämme vanhempiamme varten, ja meidän lapsemme eläkööt meitä varten. Tämähän on mitä jalointa epäitsekkyyttä.

V KÄSKY: ÄLÄ TAPA! - Mikä onkaan kristityn osa, jonka ikuisesti on pahoitettava mielensä paljastuneen synnin ja totuuden tähden. Mikä onkaan sen osa, joka - itse puhtaana pulmusena - voi surra VAIN MUIDEN syntejä. Jumalamme, anna meidän voittaa tämä taistelu kodin, isänmaan ja uskonnon puolesta noita pahoja ihmisiä ja vihollisia vastaan. Anna meidän teljetä nuo pasifistiset haihattelijat työlaitoksiin ja vankiloihin. Kyllä me pidämme paremman huolen totuudesta kuin he. Kätkemme sen salaisina asiakirjoina pankkiholveihin ja valtionarkistoihin, jos se ei suostu pysymään sydämessämme.

VI KÄSKY: Kauhistukaamme kaikkea siveettömyyttä sen jälkeen kun itse olemme puhdistuneet ja siveät ainakin ajatuksissa ellemme teoissa. Eihän voi olla mahdollista, että tämä kaikkialle leviävä siveettömyys olisi USKONNON seurausta. Vain uskottomat ihmisethän tekevät siveettömiä tekoja.

VII KÄSKY: ... jotta meillä jäisi mahdollisuus korvauksena rahalahjoituksista luvata höperöille eläkeläisille mahdollisuus päästä taivaaseen ja kuolla omatunto puhtaana. Sopisiko esim. 300,- tai asunto-osake?

VIII KÄSKY: ...ettemme saattaisi pappeja, ateisteja, amerikkalaisia, venäläisiä, saksalaisia tai kiinalaisia pahaan huutoon, koska todistuksemme heistä on AINA väärä.

IX-X KÄSKYT: Olipa kerran vanha mummo (kertoo Toivo Kallenpoika), joka toi illalla lehmäänsä laitumelta. Vastaan tuli herra joka sanoi: Teillä näyttää olevan komea lehmä - lypsää kai hyvin? Ei kai teillä ole mitään sitä vastaan, jos otan maitotilistänne hiukan vippiä? Mummo kysyi: Kukas te oikein olette? Herra vastasi: Olen pääministeri. Mummo sanoi: Olen kuullut, että pääministerillä on suuri maatila ja valtavat viljavainiot. Eikö niistä paremmin voisi ottaa vippiä? Herra vastasi: Mutta emäntä hyvä, jos minun viljatuotteistani otettaisiin vaikkapa penni kilolta, tulisi siitä sellainen summa, ettei minun talouteni sen menettämistä millään kestäisi. Mutta teidän pienestä maitotilistänne muutama markka - se nyt ei tunnu missään. "...emmekä vieroita lähimmäiseltämme hänen karjaansa vaan vaadimme..."

- MITÄ IHMINEN NÄISTÄ KÄSKYISTÄ SANOO? Hän sanoo näin:
- Tuhansien vuosien kuluessa olemme oppineet näkemään, kuka pitää ja kuka rikkoo nämä käskyt. Olemme oppineet luokittelemaan ne eriasteisiksi rikoksiksi. Ja voimme selvästi nähdä, että toiset rikkovat niitä enemmän, toiset vähemmän. Näin olemme mielestämme täysin ansainneet Jumalalta oikeuden auttaa ojentamalla enimmin rikkoneita ihmisiä erilaisin keinoin, joita ovat kepit, pamput (bambu, puu, kumi yms.), kasvatuslaitokset, vankilat, kuritushuoneet, hirttosilmukat, giljotiinit ja ampumalla teloittamiset. Tähän katsomme täydellä syyllä (meillä) olevan oikeuden, koska nämä vastuuntunnottomat yrittävät estää meiltä oikeuden pyrkiä ajatuksillamme tai teoillamme rakastamaan lähimmäisiämme. Näin he pakottavat meidät rakastamisen sijaan MÄÄRÄÄMÄÄN lähimmäisiämme. Mutta mielettömyyksiinhän maailma menisi, ellei meillä tätä oikeutta olisi. Itse tietysti tunnemme vastuumme. Mutta epätodennäköistä on, että kaikki ihmiset olisivat yhtä vastuuntuntoisia kuin me. Sillä onhan vaikea uskoa, että Jumala vaikuttaisi myös heidän teoissaan.

- Viimeiset kymmenestä käskystä antavat sen kuvan, että ihminen olisi ne hajottanut saadakseen tasaluvun täyteen. Miksi tarvittiin kymmenen käskyä? Eikö yksi käsky - MAHDOLLISUUS RAKASTAA - olisi riittänyt?

 

23.9.65         - Puolustamme oikeuttamme tehdä työtä vapaassa maassa. Mitä oikeutta työttömät puolustavat? Millainen on heidän oikeutensa tehdä hyviä tekoja?

- Jos ihmisellä ei ole jumalaa, on hän vastuussa teoistaan toisille ihmisille, jotka ymmärtävät vain hyvät teot. Joka tuntee olevansa vastuussa vain Jumalalle, tietää toisten olevan samassa asemassa. Hänellä ei siis ole rankaisuoikeutta muihin nähden. Toiset ihmiset ovat armoa antamaton jumala. Meillä on mahdollisuus valita...

- Mitä hyvää on se hyvä, johon ihmiset on pakotettu tai johon ihmiset pakottavat toisiaan? Jos olemme vastuussa vain itsellemme, olemme rehellisiä egoisteja, joiden oma etu on kaiken yläpuolella. Muilla on silloin oikeus ajatella samoin. Seurauksena on kärsimys.

- Onko paha teko 20 kertaa toistettuna yhtä suuri synti kuin ensimmäisellä kerralla?

M.Luther: Kukaan ei ole hyvä siksi, että tekee hyviä tekoja. Teot ovat hyviä, jos ihminen on hyvä. Järki on Perkeleen lutka, se on syntynyt haisevasta pukista, jonka nimi on Aristoteles. Hän uskoi, että hyvät teot tekevät ihmisen hyväksi.

25.9.65         - Seuraavia jumalia meillä on:

1) Persoonallinen jumala, jonka antamaa etiikkaa koetamme oppia ymmärtämään.

2) Jos jumalaa ei ole, olemme vastuussa ITSELLEMME. Tämä egoismi johtaa ristiriitoihin, koska elämme vain muiden keskellä ja suhteessa heihin.

3) Jumalana voivat olla toiset ihmiset. Olemme vastuussa teoistamme niille, jotka voivat vaatia meiltä suorituksia. Yhteiskunnan etu ennen yksilöä.

4) Jumalana voi olla myös moraalista arvostelukykyä vailla oleva jokin... omaisuus. Ihmisen elämänkulun voi määrätä talo, kunnia, sukukäsitteen periminen ja jälki-polville säilyttäminen. Kaikki tehdään tällöin talon hyväksi. Onko jokin näistä paras?

- Kirjoitan joskus 10 käskyn selitykset uudelleen - uudessa mielessä.

- Vahvista niitä jotka kärsivät totuuden puolesta niitä vastaan, jotka Kristuksen nimessä sotivat totuutta vastaan...

- Uskomme Paaviin, Paavaliin, Lutheriin, mutta emme itseemme.

25.9.65         - JUMALAN KYMMENEN KÄSKYÄ. (Ks. Simojoki- yms. -dokumentti)
- Aioin kirjoittaa "syntisistä" teoistani, mutta teen sen joskus myöhemmin. Muunnelmani Vähästä Katekismuksesta kirjoitan myös kokonaan. Mitä kaikkea me voimmekaan tehdä! KOKO TODELLISUUS ON KÄYTÖSSÄMME!

1.10.65
Syksyn vihreissä puissa

hervottomat lehdet

ruskeassa maassa ruskeat puut

syksyiset lehdet hiljaisina

pyytäen anteeksi olemassaoloaan...

JOS KUKAAN EI OLISI SUOSTUNUT RISTIINNAULITSEMAAN JEESUSTA,

- tottelemaan esivaltaa; Stalinia, Mannerheimia

- vastustamaan esivaltaa; Hitleriä, Kennedyä

- lähtemään ristiretkille

- polttamaan kerettiläisiä

- syöksemään Napoleonia vallasta

- rakentamaan kirkkoja

- ottamaan kastetta ja ehtoollista

- uskomaan Paavia, Lutheria, Jeesusta

- uskomaan katolisuuteen, vastustamaan protestantismia

- auttamaan lähimmäisiään, vastustamaan lähimmäisiään

- tutkimaan pornografiaa

- antautumaan viholliselle

- epäilemään ihmisten sanoja, puhumaan totta

- menemään arkkiin...

_____

2.10.65         - Etiikka on kaikkialla, missä on yksikin itsestään tietoinen olento.
- Teoilla on merkitystä myös tekijälle, joten objektin ei tarvitse olla tietoinen olento, jotta teko voisi olla eettinen.

2.10.65         - Kirjeeni Simojoelle ja Harvalle ovat olleet vain eräänlainen obligatorinen ele, muodollisuus, koska kunnioitan heidän asiantuntemustaan. Kuitenkin olen koko ajan ollut varma ja tietoinen heidän negatiivisesta suhtautumisestaan sellaiseen teoriaan, mikä on heille täysin vieras. Heidän maailmankatsomuksensa pohjana on se, että ihmisellä tulee olla rankaisusoikeus. He ovat tienneet sen olevan väärän, mutta ovat ajatelleet, että ilman tätä oikeutta ei järjestäytynyttä yhteiskuntaa voi olla olemassa: vapaa tahto johtaisi kaaokseen. Siksi minun ajatukseni ovat heille täysin vieraita.

4.10.65         - Meitä kielletään kantelemasta toisten edesottamuksista, kun toisaalta samalla toitotetaan totuudenpuhumisen tärkeyttä. Me emme saa vaieta, jos tiedämme rikoksen tapahtuneen, jotta syyllinen saisi rangaistuksensa.

4.10.65         - Lisäys aikaisempaan I käskyyn [25.9.65]: Jos kansalainen ampuu neljä vihollista, on hän siitä vastuussa vain Jumalalle, mutta jos vihollinen ampuu neljä kansalaista, on kansalla oikeus rangaista vihollista. Jos vihollinen VOITTAA, on kansalainen vastuussa teoistaan myös viholliselle...

5.10.65         - Kirkolliskokouksessa pohditaan kysymystä sotilasvalan oikeutuksesta pohtimatta lainkaan kysymystä kirkon ja armeijan eroamisesta (erottamisesta?), vaikka niiden yhteys on UT:n vastainen.

13.10.65         - Olen vakavissani harkinnut pyrkiä Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Voisin saada siellä riittävästi kauhistusta ja sekaannusta aikaan. Ennenkaikkea: Minä EN PELKÄÄ uhrata vuosia tuohon asiaan.
[2.12.13: Ei ollut mahdollista yhdistää musiikkitieteen ja teologisen tiedekunnan opintoja samaan tutkintoon. Se jäi haaveeksi.]

16.10.65         - Siinä kasvatusjärjestelmässä, jossa keskimääräisesti saadaan huonoja lopputuloksia, täytyy ulkonaisesti virheettömiä ja erinomaisia lopputuloksia pitää valitettavina, harhaanjohtavina poikkeuksina.
(Ks. 17.10.65)

- Erittäin arvokas kirjallinen aihepiiri löytyy kansakouluissa esitettävistä uskonnon kysymyksistä.

- On merkillistä miten juuri kristityn uskovan osana näyttää olevan KÄRSIMYS, joka heijastuu virsien vakavuudessa ja pakenemisessa kuviteltuihin taivaan iloihin. Onko kärsimys surua siitä, ettei KOKO maailma ole yhtä paljon syntiä karttava kuin ko. uskovainen ihminen.

17.10.65         - Piispa L.P.Tapaninen: Tehkää siis hyvää kaikkia kohtaan, mutta etenkin uskonveljiä kohtaan... [!!!]

- Ei saa loukata lähimmäisen korkeimpia arvoja - uskontoa tms:ta. Mitä se on? Ei saa yrittää tehdä ateistista uskovaista - sehän on ihmisen perusarvojen murentamista. Ei saa ärsyttää ihmistä - hänhän voi vaikka pian oppia ajattelemaan.
[3.12.2013: Mikä on "lähetyskäskyn" moraalinen perusta? Onko sillä oikeutta?]

Ei myöskään saa halveksia LASTEN korkeimpia arvoja: EIKÖ JUURI SITÄ ole iskelmämusiikin halveksiminen, joka on lasten elämän halveksimista, heidän ihanteidensa arvostelemista ja alaspainamista? KAIKILLA ihmisillä on korkeimpia perusarvoja - olivatpa ne sitten mitä tahansa. Kaikkinainen ivallinen suhtautuminen näihin olisi näin ollen lailla kiellettävä, koska uskontokin on ottanut itselleen tämän suojan.

- Parhaiten käskyjä ja järjestystä tottelevia ihmisiä on meidän oloissamme pidettävä valitettavina poikkeuksina. Ne antavat harhaluulon, että samalla periaatteella, samalla maailmankuvalla keskitasokin yltäisi samoihin suorituksiin! Tämä on eräs tärkeimpiä väitteitä joita vihkoissani olen esittänyt.  (Ks. 16.10.65)

18.10.65         - Onko suurin osa lähimmäisen avusta ja sosiaalisista uudistuksista tehty ihmisen tähden, kateuden pelosta, vaikka onkin tahdottu sen olevan osoitus uskosta, omasta jaloudesta? Ihmisten tähden teemme sosiaalisia parannuksia, jos pelkäämme muutoin väkivallan kautta menettävämme vielä enemmän, ellemme auta toisia.  Vaikka tämäntapainen ajattelu olisikin vain sivumotiivilta näyttävä, saattaa se olla siitäkin huolimatta ainoa merkittävä syy hyvän tekemiselle, sosiaalisille uudistuksille.
- Jos ihanteet saattavat olla valitettavia poikkeuksia, niin ihmisyyden alarajalla olevat ovat tarvitsemamme arvokas muistutus siitä, että olemme jossakin kohden täydellisesti väärässä. Tämä muistutus säilyy onneksi yhtä kauan kuin vanha systeemimmekin - eliminointiyrityksistä huolimatta.

19.10.65         - Etiikka on itsekkyyden voittamista, halun voittamista käyttää lähimmäisiä hyväkseen. Uskonto ei rajoitu tähän. Se tuo  mukanaan lähimmäisen-rakkauden vastaskohtana itsekkyydelle. Ei siis vain negatiivisen poistamista vaan myös positiivisen, ulossuuntautuneen toiminnan. Tässä rajanvedossa on kyllä mahdollisuus virheelliseen jakoon (Siksi rajanveto on tarpeeton).

- Käskyt edustavat VT:n uskonnon etiikkaa, joka ei VIELÄ kehoita  lähimmäisen-rakkauteen. Se vain kieltää egoismin sekä jumalanpilkan, koska Jumalan ääni on jokaisessa ihmisessä. Se kieltää tekemästä toiselle pahaa, muttei vielä varsinaisesti kehoita rakastamaan lähimmäistään eikä antamaan puutteessa oleville. Viimeksi-mainitut sisältyvät erityisesti UT:n sanomaan - ratkaisevasti enemmän joten jonkinlainen ero voidaan vetää.

- On vaikea sanoa, kuinka paljon autamme lähimmäisiämme pelätessämme mitä he muutoin voisivat meille tehdä.

- Tehtävämme ei ole sokeasti kunnioittaa jumalaa, vaan kysyä mikä on totuus. Ei ole jumalaa, ellei hän samalla ole totuus. Jos emme todellisuuden tietojemme avulla ole löytäneet jumalaa, on meillä ainakin tieto siitä ettemme tiedä kaikkea. Se pakottaa meidät jatkuvaan etsimiseen. Se on uskontoa. Kenties on sattuma, että jumala tuntuu jälleen löytyneen selvittämään todellisuutemme. Mutta on mahdollista kadottaa hänet uudelleen.

- Koska uskovat eivät ole käyneet kaikkea läpi, ei heidän uskonsa ole todellista. Se ei ole varmaa, koska heidän on vaadittava muilta tunteidensa kunnioittamista. He eivät ole käyneet kaikkea läpi, koska eivät ole rohjenneet yhdistää tiedettä uskontoon. Siksi heidän kielensäkin on vierasta nykymaailmalle.

- ...että kävisi toteen: Ylhäiset alennetaan ja alhaiset ylennetään.

- Käsitykseni Jeesuksen ristinkuolemasta vahvistuu jatkuvasti sellaiseksi, että se oli ESIMERKKI. Emme nimittäin voi sanoa, tuottaako MEIDÄN pahana pitämämme teko vain absoluuttisen pahoja seurauksia. Ristiinnaulitseminen tapahtui 2000 v. sitten. Vasta nyt sen vaikutukset alkavat todella näkyä!

- Uskovat - hyväksyessään valtion lait - hyväksyvät myös itsekin olevansa vastuussa teoistaan ihmisille. Näyttääkseen olevansa tosiuskovia heidän on noudatettava maallistakin lakia tavallista tarkemmin.

21.10.65         - Meidän jumalamme: jossain tuolla edessä häämöttää valo pimeyden keskellä ja MINÄ vaelluksella sitä kohti sivuilleni vilkuilematta... kunhan MINÄ tällä tiellä...

- Ne jotka jo ovat löytäneet uskonsa eivät enää kaipaa muiden uskoa eivätkä  neuvoja. Hekö kysyisivät tietä luopiomaailmalta! Hekö voisivat neuvoa meitä? Juuri siksi me luopiot emme voi saada apua heiltä. Kuitenkin me etsimme.

- Papit eivät välttämättä ole sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan, jos hekin etsivät. Se tekee heidät eläviksi ja rehellisiksi. He vain ovat virkamiehiä, jotka eivät saa paljastaa sisintään, oman instituutionsa epäkohtia muutoin kuin korkeammalta taholta myönnetyn sopivaisuuden rajoissa. Kirkon piirissä esiintyvästä todellisesta etsinnästä ei hiiskuta ulospäin.

- Ketkä meistä halveksivat toistemme pyhimpiä arvoja? Vain uskovillako ja ammattilaisilla on se oikeus? Onko heillä oikeus halventaa nuorison Beatles-ihanteita, ellei nuorisolla ole vastaavasti oikeutta halventaa sellaista uskontoa, joka ei pysty auttamaan lähimmäistään?

- Mikä ristiriita on Jeesuksen synnittömyydellä ja sillä, että hän ajoi kaupustelijat pois temppelistä? Epäselvyyttä...

- Jos olemme samalla tavalla vastuussa kaikista "vapaista" teoistamme (jotka siis ovat vapaasti päätettävissämme), emmekö ole epäloogisia ja epärehellisiä, mikäli pidämme itseämme yhtä syntisinä kuin pahimmat murhamiehet? Me teeskentelemme (Jumalan tähden)! Jos olemme epätietoisia omista ansioistamme / osuudestamme teoissa, tämä epäloogisuus poistuu.

- Kansan/rahvaan ihanteiden halveksiminen merkitsee, että vaadimme toisia palvomaan sitä mitä enemmistö/itse palvomme. Halveksimme nuorison arvomaailmaa, mutta emme anna heille oikeutta arvostella meitä.

- Rukoilemme äitiemme, isiemme, veljiemme, siskojemme, lankojemme, kälyjemme, miniöidemme, kaimojemme, opettajiemme, koulujemme, ystäviemme, kotiemme, kirkkojemme, hallitusmiehiemme, kansamme ja isänmaamme puolesta. Olemmeko unohtaneet jotain pois luettelosta (- lähimmäisemme)?

- Toivon, ettei kirkko antaisi missään kohden periksi latistumiselle, jotta sen virheet eivät peittyisi vihreän veran alle.

- Pienet ja vähäpätöiset asiat korvaavat määrällään suuret asiat. Yhden ihmisen kerran elämässään osoittama halveksunta merkitsee kolmea miljardia vastaavanlaista tekoa yhden sukupolven aikana.

- Nykyaikana on varmasti katkeraa elää konservatiivisenä kristittynä. Kristityt ovat sananmukaisesti seuranneet Jeesusta kärsiessään MUIDEN syntien tähden. Oikeuttaako se heitä halveksimaan muita?

- Jos teot eivät osoita uskoa, niin kuka tahansa murhamies voi teoriassa olla mitä syvin kristitty.

- Rappeutumisen syyn kirkko näkee radikaaleissa taiteilijoissa ja seksin palvonnassa. Miksei kirkko kysy näiden ilmiöiden syitä? Onko ihmisen luopumus syy? Pääasia, ettei kirkosta itsestään löydetä mitään periaatteellista vikaa. Sehän on löytänyt Jeesuksen.

- Eikö puhdas abstraktio kuten luonnosta irroitettu matematiikka ole tyypillinen uskon kysymys?

- Emme voi tietää, tekikö Jeesus syntiä ajatuksissaan ja teoissaan vaiko ei. UT:n mukaan hän oli mahdollisesti synnitön. Minulla on oikeus epäillä sitä. Joka tapauksessa tiedän saaneemme hänen kauttaan anteeksiannon ja vapauden PELOSTA.

- Jokaisella uskovalla on rehellistä pyrkimistä hänen halutessaan oppia tuntemaan Jumalan tahdon merkityksen, kun hän vielä etsii eikä väitä löytäneensä.

- Maila sanoi ainoan inhimillisen piirteen minussa olevan sen että soitan tanssi-musiikkia. Oikeastaan sekään ei ole, jos otetaan huomioon, että väitän itseäni eräässä mielessä uskovaiseksi. Traditionaaliseen KÄYTÄNNÖN uskonkäsitykseen tämä ei yksinkertaisesti mahdu. Onko kitarabändeissä yhtään pappia?

- Halveksuntaa tunnemme vain niitä kohtaan, jotka ovat riittävän lähellä meitä sosiaalisesti tai henkisesti ja ovat taantuneet esim. jonkin "skandaalin" tähden. Pariisin ilokatujen ihmisiä tutkimme puhtaasti kiinnostuneina: Ero on liian suuri, jotta voisimme tajuta sen, projisoida sen omaan elinympäristöömme. Vain meissä esiintyvät PIENET erot tuntuvat ajatuksissamme konkreettisina.

23.10.65         - Niin kauan kuin kirkko näkee ihmisten teot syistä riippumattomien vapaiden ratkaisujen tuotteina, on sen pidettävä vanhoja hyviä aikoja parempina, koska ihmiset kävivät enemmän kirkossa kuin nykyisin. Samasta syystä kirkon täytyy uskoa ulkonaisiin tekoihin, jotta myös ihmiset voisivat NÄHDÄ, kuka on uskovainen ja kuka ei.

24.10.65         - Voimmeko jakaa tiedon 1) kokemusmaailmaan josta meillä on luotettavaa tietoa, ja 2) metafysiikkaan josta usko alkaa?

- Kirkkomme kuvittelee uskovansa tekemättä hyviä töitä. Tällaisessa uskon salliman vapauden harhassa ei välttämättä tarvitse auttaa lähimmäisiä enemmän kuin luopioitakaan. Näin meidät on johdettu  ihmisten toimesta itsekkyyden vapauteen, sensijaan että meidät olisi johdettu vapauteen rakastaa lähimmäisiämme. Kirkkomme ei pyrikään pitemmälle hyväksyessään sodan ja oikeuslaitoksen. Tällä tavoin myönnämme, ettei uskon tarvitse vaikuttaa tekoihin, jolloin uskon ylimaallisuuden nojalla voidaan selittää ja perustella melkeinpä mitä tahansa. Tämä on tällä hetkellä kaikkien maailman uskontokuntien totuus! Olemme vapaat lähimmäisen auttamisen velvollisuudesta. Tai sitten teemme sitä uskonnollisen leikin puitteissa, joka pätee niin kauan kunhan leikki ei rasita eikä vaadi meiltä liikaa. Jos leikki alkaa muistuttaa todellisuutta, jos alamme menettää liikaa, kasvaa sisimmästämme esiin tuomitseminen rakkauden sijasta.

- Kukaan ei enää ikimaailmassa saa minua vakuuttuneeksi siitä, että perinteinen uskonkäsityksemme olisi lähes tulkoonkaan oikea.

- Jumala ei voi olla osa totuutta, vaan todellisuuden on oltava Jumalasta. (Tämä saattaa olla turhaa filosofointia.)

- Teon arvon määrää sen merkitys tekijälleen, teon sija ihmisen arvojärjestelmässä. Muiden mielikuva teosta on jotain muuta... heidän arvojärjestelmässään saattaa ko. teko olla alimmalla sijalla.

- Uskovaiset eivät joudu häpeämään maailmankuvansa vuoksi, koska he poikkeuksetta ovat todella uskovaisia - niinkuin jokainen joka etsii.

26.10. 65         - Meillä on jo tietoa myös siitä PAHASTA, mitä Kristuksen nimi on saanut aikaan maailmassa. Hyvillä teoilla saattaa siis olla huonoja seurauksia yhtä hyvin kuin huonoilla teoilla (Ks. ristiinnaulitsemiskysymys) saattaa olla hyviä seurauksia. Yhteistä näille on se, että vaikutukset näkyvät vasta vuosisatojen - ellei vuosituhansien - kuluttua.

- Kirkon lähetystyö ja UNESCO:n kehitysmaa-apu ovat samaa työtä - lähimmäisen-rakkautta.

- Miksi Kotimaa-lehdessä on valokuva maan antimista kiitoksena, että jumala on antanut jokapäiväisen leivän, kun taas Kansan Uutisissa on kuva kodistaan häädetystä työttömästä perheestä? Kumpi kuvista on kristillisempi? Onko tullut aika nähdä totuus?

- Tuntuisi vaikealta uskoa olevansa täysin väärässä. Jos kuitenkin näin kävisi, ei se olisi pettymys - yksi harha vain olisi tutkittu.

- Pyrimme olemaan jumalia sekä itsellemme että toisille vaatiessamme heitä tottelemaan käskyjämme.

- Oli onni ettei Kristus ollut nainen. Millaiseksi uskonto ja uskonnollinen tunne olisi tullutkaan hänen käsissään?

> Lennart Pinomaa: Teologia etsii suuntaa.

27.10.65         - Vasta nyt alan tajuta kuinka suurista ratkaisuista on etsimisessäni ollut kysymys. Teologian opiskeleminen olisi merkinnyt ikuista kadotusta, ellei olisi valmiiksi kerettiläinen.

28.10.65         - Suomalaisten probleemaa tärkeämpi on KYSYMYS IHMISESTÄ.
> K.V.Laurikainen: Ehdottomien kausaalilakien sijaan ovat astuneet todennäköisyyslait.
- Tuon saman toteamuksen olen viime vuonna tehnyt filosofista tietä. - Olenko päätynyt filosofista tietä lopputulokseen, jonka mukaan todennäköisyyslait ovat astuneet ehdottomien kausaalilakien tilalle?

29.10.65         - Paavi on vapauttanut juutalaiset kollektiivisesta syyllisyydestä Kristuksen surmaamiseen. Ensiksikin: Miten on mahdollista, että heitä on pidetty syyllisinä? Toiseksi: Juutalaisten KUNNIAHAN on olla osallisina maailman vapahtamistyössä, mutta nyt Paavi yrittää samentaa heidän kunnia-asemansa!

- Mihin he olivat SYYLLISIÄ, jos teko EI kerta ollut PAHA? Pidämmekö pahana tapahtumana sitä, että Kristus kuoli meidän syntiemme tähden? Oivallettuani pahojen tekojen kääntyneen hyviksi (joiden seuraukset ulottuvat maailmanhistorian loppuun saakka), olisin mielelläni ollut ristiinnaulitsemassa Jeesusta - vaikka olisinkin ollut luonnollisesti tietämätön teon merkityksestä. Joka tapauksessa en enää häpeäisi sitä, koska yritän eteenpäin vain sen menneisyyden pohjalta, jonka henkilökohtaisesti olen läpikäynyt.

- Jos olisin elänyt ja ollut Jeesusta tuomitsemassa - jos olisin halunnut tehdä pahaa samalla tietäen että ristiinnaulitseminen olisi kääntyvä hyväksi - en olisi suostunut ristiinnaulitsemaan!!! Tämä olisi ollut teko, jonka seurauksena eläisimme kenties vieläkin lain alaisuudessa ilman vapahdusta. Tämä on se hullutus, jota emme ole ymmärtäneet: se ettemme tiedä, mitkä ovat hyviä ja mitkä pahoja tekoja!

-  Mitä suppeammalla alueella on ihmisen toimiala, sitä suuremmalta siinä tapahtuva toiminta tuntuu. Toiminnan subjektiivinen tärkeys ei ole riippuvainen toimialan suppeudesta. Kirkon mielestä sen tekemä sosiaalityö on niin valtavaa, ettei se luule voivansa tehdä enempää. Suhteessa muiden elämänalueiden samansuuntaiseen toimintaan (Unesco, ammattijärjestö-solidaarisuus, Punainen Risti jne.) jää kirkon työ vain yhdeksi muiden joukossa. Eivät sen teot todista suurempaa uhrautuvaisuutta kuin se, mitä kuka tahansa ihminen voi tehdä. Suuruuskäsityksemme on vääristynyt, koska näemme vain oman osamme todellisuudesta, jolloin sen merkitys näyttää suhteettoman suurelta. Sen on PAKKO näyttää merkittävältä.

- Onneksi meillä on vielä jäljellä varma tieto Jeesuksen ohjeesta lähimmäisen-rakkauteen, jota parhainkaan teologi ei voi osoittaa väärinkäsitykseksi. Sellaisen varjollahan on mm. väitetty, että lause "Antakaa kuolleiden haudata kuolleensa" onkin itse asiassa "Antakaa KAUPUNGIN haudata kuolleensa". Näin on eräs ristiriitaisia tunteita herättävä lause jälleen ajateltu lopulliseen rauhaan, painettu villaisella ja unohdettu. Onneksi meillä on yhteiskunnan hylkiöt omalla olemisellaan todistamaasa, että jotain on vialla... Kirkossa minulle on aina vain muistutettu, kuinka Jeesus kunnioitti vanhempiaan. Olisi mielenkiintoista kuulla selitys käännösvirheestä, joka on tehty lauseessa "Ketkä ovat minun vanhempani?". Miksei koskaan analysoida sitä kuinka lapset nousevat vanhempiaan vastaan? Kirkon dialektikot osaavat sulavasti sanakääntein selittää Raamatun lauseita olemassaolevan yhteiskunnan kunniaksi. Onneksi he eivät osaa selvittää NYKYISYYTTÄ enempää kuin oman "aidon" uskonsa täydellisyyttäkään - uskottavasti.

-  Joidenkin ihmisten täytyy tuntea itsensä uskovaisiksi, koska he eivät voi nähdä edellään muita kuin Jeesuksen tässä hyvyyden kilpajuoksussa, johon juuri he ovat erikoistuneet.

1.11.65         - En kunnioita, mutta en myöskään halveksi enää ketään ihmistä.
- Kirkon mielestä ihmisen vapauden mitta ei ole se, voiko hän tehdä hyvää, vaan se, saako hän julkisesti pitää jumalankuvaa seinällään. Se on tärkeää vain sille kirkolle, joka on POISTANUT väkivalloin pakanakansojen epäjumalankuvat ja näin tuhonnut niiden itsetunnon.
- Ihmisellä on kolme tapaa suhtautua toisiin: pitää itseään 1) tasa- arvoisena, 2) ylempänä, 3) alempana.

2.11.65         - Elämämme perusta ei koskaan enää saa olla Raamattu vaan Jeesuksen kehoitus lähimmäisenrakkauteen.

> Ignace Lepp: Aikamme ateismin kasvot.

- Vihan ja halveksunnan todistuskappaleita on pakko etsiä kaiken maailman lehti-leikkeistä, vaikka tiedän näiden tunteiden piilevän JOKAISESSA.

- Vihan ja halveksunnan tunteet piilevät lähes jokaisessa. Ei ole ihmistä, joka ei kuvittelisi olevan jotakuta vielä huonompaa kuin hän itse.

- Näen kaiken romuttuvan silmissä. Päivä päivältä laskee vanhan uskonnon arvo. Emme enää kunnioita uskovia ihmisiä, koska emme usko heidän uskonsa oikeellisuuteen, koska näemme vuorisaarnan vaativan enemmän, kuin mitä he edes voivat hyväksyä tosi paikan tullen. Meidän on pystyttävä toteuttamaan sitä paremmin - heiltä sitä samaa kuitenkaan vaatimatta. Tähän minä uskon.

5.11.65         - Minusta ei voi koskaan enää tulla uskovaista perinteisessä mielessä, koska se merkitsisi etiikkani madaltumista! En voi kääntyä takaisin.

8.11.65         - Olemme kärsineet muiden synneistä siksi, että he eivät ole ulkonaisesti olleet yhtä hyviä kuin me itse. Olemmeko ME tehneet kaikkemme auttaaksemme muita, etteivä he pahaa tekisi? Me emme kärsi tästä omasta tekemättömyydestämme lainkaan. Tämän "kärsimyksen" olemme unohtaneet.
- Ihmisen korkein arvo on elämän kunnioitus so. lähimmäisenrakkaus ja korkein tehtävä PYRKIMINEN korkeimman arvon toteuttamiseen.

9.11.65         - Ihminen on tähän saakka AINA asettanut toisia ihmisiä alapuolelleen, toisia yläpuolelleen (herra- ja orjamoraalit, Nietzsche).

- Joidenkin ihmisten kärsimys on siinä, etteivät muut ymmärrä eivätkä kiinnostu yhtä korkeista ja arvokkaista asioista kuin he ITSE .

- Monta hyvää sotaa on pilattu siksi, että vastapuolen edustajilta on löytynyt yhteisiä arvoja, jotka ovat estäneet johdonmukaisen, totaalisen tappamisen. Sodissa on varottava lääkäreitä, jotka ovat epäluotettavia taistelijoita; he antavat arvoa ihmiselle ja voivat siksi ryhtyä auttamaan haavoittunutta vihollista. Papit sitävastoin ovat luotettavia sotilaita, koska heille on varattu toinen elämä tämän nykyisen lisäksi, mikäli paha vihollinen onnistuu - jumalan johdatuksesta huolimatta - väkisin ottamaan sen mikä on pappien ikiomaa, mitä papit eivät kaikessa lähimmäisen-rakkaudessaan vielä ole ennättäneet jakaa.

- Tekomme ei ole aina erillinen syntiratkaisu, koska se voi olla looginen seuraus elämämme perustaksi valitsemistamme arvoista, aksioomeista ja uskomuksista. Loogisena seurauksena arvomaailmasta teko on oikein valintaperustaamme nähden. (= Kun se on looginen seuraus, on se OIKEIN siihen perustaan nähden jonka olemme valinneet.) Perustan valinnassa teemme sensijaan ratkaisumme itsekkyyden ja epäitsekkyyden välillä, jolloin itse peruskokemus (-aksiooma) voi olla väärä.

- Aulis Ojajärvi: - Oikeudenmukaisuus ratkaisee, mutta myös kaikki inhimilliset tekijät on otettava huomioon. Niiden vuoksi joudutaan ankara oikeudenmukaisuus joskus syrjäyttämään.
- Edelläoleva sitaatti on juuri sitä epäloogista juurettomuutta, mikä tekee arvojen kritiikin nykyaikana vaikeaksi. Tätä juurettomuutta minä vastustan.

- On ihmisiä jotka eivät voi kompensoida kärsimystään muuttamalla se kunniaksi IHMISTEN silmissä. Tässä onnistuvat kristityt huutaessaan iloitsevansa jokaisesta pilkasta suojatun ikuisen kaupunkinsa sisällä. Hehän ovat lopuksi oikeassa.

- Luottamus hankitaan siten, että valehdellaan riittävän vakuuttavasti henkisesti sairaalle autettavalle puhumalla tasa-arvoisuudesta, rahan arvottomuudesta, pikkuasioiden merkityksettömyydestä ja väärästä tuomitsemisesta.

> Yrjö Niemelä/Kotimaa: Vai ajatellaanko, ettei kuudennesta käskystä kannata puhua - rikkovat ne sen kumminkin. Parempi on silloin neuvoa tekemään se siististi ja taitavasti. Eikö silloin voisi yhtä hyvin neuvoa varastamaan ja tappamaan siististi ja taitavasti?

(Kotimaa-lehteen lähettämäni yleisönosasto-vastaus:)
- Mehän neuvomme tappamaan siististi ja taitavasti!

- Valitettavasti VT:n jumala kaikkivallassaankaan ei saanut kivitauluihin mahtumaan käskyä: Älä rankaise! Sitävarten Hänen piti lähettää vartavasten Jeesus korjaamaan tehty erehdys. Ja niin me autamme ihmisiä kaikkialla: poikakodeissa, kasvatus-laitoksissa, vankiloissa, työsiirtoloissa, pakkotyölaitoksissa ja kuritushuoneissa. Autamme heidät uusiksi ihmisiksi.

- Mitä merkitsee se, että tutkimuksissa 90 % englantilaisista toivoo uskonnon-opetuksen säilyvän sekä kansa- että oppikouluissa? Paitsi osoituksena kristillisyydestä se voisi olla osoitus, kuinka hyvin kirkko on onnistunut estämään jopa HALUNKIN omaan ajatteluun. Se voisi olla todistus UNESTA.
[3.12.2013: Kotimaa-lehden tilasin noina aikoina ainakin yhdeksi vuodeksi saadakseni selville, mitä kristittyjen keskuudessa sisäisesti ajatellaan.]

10.11.65         - Uskonto vain peittää ahnaan egoismimme arkielämässä. Uskonto on antamassa meille vain pientä juurettomien tapojen, matkimisen pintasilausta. Vasta poikkeustilan, sodan aikana todellinen minuutemme paljastuu.

- Uskonnot ovat vastustaneet itsekkyyteen perustuvaa elämäämme. Miksei itsekkyys voisi hedelmöittää lähimmäisenrakkauteen perustuvaa elämäämme?

- Kuitenkin minulla on aavistus, että uskovatkin etsivät, vaikka eivät uskallakaan tunnistaa sitä julkisesti, koska silloin ei enää voitaisi erottaa uskovia ja uskottomia JO maan päällä. Sitäpaitsi he joutuisivat kieltämään Lutherin, Paavalin, Augustinuksen, alkuseurakunnan ja paavin uskon ja samalla kunnioituksen heihin. Siitä huolimatta TIEDÄN, että he etsivät vaikka sanovatkin löytäneensä.

10.11.65         " ... Aihe on arka ja Mattsonin kirjoitustapa - jossa hän tilittää julkisuudelle käymisensä muiden naisten vuoteissa - tekee kirjasta niiltä osin mauttoman... Mattson on kirjoittaessaan tieten tahtoen luopunut siitä yksityisen ja julkisen välisestä rajasta jota arvostelija muuten kunnioittaisi..."

- Rehellisyys on eräs vaikeimpia ongelmia - varsinkin kun on kysymys pahoista teoista. Mikäli ihmisen katsotaan olevan vastuussa jokaisesta teostaan, tuntuu yksityisten syntien luetteleminen omituiselta. Ainakin se herättää epätietoisuuden, onko kysymyksessä vastuuntunnoton pahalla kehuminen. Jos siitä ei ole kyse, niin mitä hyviä seurauksia teolla sitten voisi olla. Jos ihminen puhuisi vain omista pahoista teoistaan, olisi se anteeksiannettavaa, koska se epäsuorasti korostaisi meidän itsemme synnittömyyttä.

- On vaikeampi ymmärtää, kun kirjailija kertoo MUIDEN synneistä tosielämässä.  Tämä epätietoisuus vallitsee niin kauan kuin ajattelemme perinteisesti teon taustoja (syitä) huomioonottamatta ja puhumme "hyvästä mausta" SINÄNSÄ, objektiivisina.

- Jos haluamme uskoa tapahtumilla olevan syynsä, on meidän uskottava, että oma maailmankuvamme on mukana tuollaisten ihmisten olemisessa - ihmisten jotka etsivät naisseikkailuja joko läheisyydentarpeesta tai muutoin.

- Jos emme hyväksy syiden olemassaoloa, on meidän pidettävä häntä itseämme huonompana ihmisenä suhteessa 6. käskyyn.         Tällöin myös siitä kertominen on tuomittavaa, koska se voisi merkitä pahaan viettelemistä. Mutta em. lauseeseen sisältyisi jo syy-käsite! Miten epäloogista... Jos uskomme syiden olemassaoloon, eikä syyllinen tällöin selvästi ole huonompi kuin me itse, on totuuden kertominen välttämätöntä, jotta syitä voitaisiin alkaa etsiä.

- Meidän on oltava iloisia, että farisealaisuus ei ole kaikkien synti. Nuo ei-farisealaiset itsensä paljastajat eivät pelkästään julista sankarillisesti syntisyyttään. He voivat jopa näyttää, luetella ne teot, (joita vähemmän syntiset eivät hyväksy) joita ehkä tekevät vieläkin - fariseusten kiusaksi. Mitään vastaavaa ei fariseus ikinä uskalla tehdä. Hänen on oltava siveellinen ennenkaikkea ihmisten silmissä. Hän hakeutuu sellaisiin elämänympyröihin, joiden parissa puhtaan roolin vetäminen on helppoa. On helppo julistaa sellaista syntisyyttä, jota ympäristö ei tuomitse.

- Minä kysyn: Kumpi on pikkurikos; sekö että joku tappaa ihmisen vai se, että joka sekunti miljoonat ihmiset osoittavat yleisesti hyväksyttyä halveksuntaa ja vihaa toisiaan kohtaan vuosituhansien ajan ilman mitään tuomiota? Nuoren ihmisen on helpompi olla rehellinen, koska hän vielä uskoo olevansa tasaisella muiden kanssa. Hän haluaa etsiä totuuden, ei valheen pohjalta - menestyminen ei niinkään vielä kiinnosta häntä.

- Hän haluaa todeta:Tätä minä olen ollut ja olen nyt. Miten voin edetä, pyrkiä? Hänen kuvaamansa itsestään pakottaa joko etsimään syitä hänen tekoihinsa tai halveksimaan häntä - kolmatta mahdollisuutta voi edustaa vain välinpitämättömyys, jonka senkin syyt ovat m