Uskontomietteet VI 1965-66

[Uskontomietteet VI 11.11.1965 - 12.1.66]

11.11.65         - Niin kauan kuin ihminen on tietoisesti juureton, on hän täynnä epäloogisuutta ja ihmetystä käyttäytymisestään, koska hän ajattelee toista ja tekee toista. Kun ihminen tietoisesti valitsee itsekkyyden ja epäitsekkyyden väliltä, VOI hän viedä sen johdonmukaisesti loppuun pystyen selvittämään erikseen jokaisen mielipiteensä, tekonsa ja ajatuksensa. Hän pystyy huomioimaan myös tiedottoman osan käyttäytymisessään. Pelkästään elämänpuunsa latvalehdillä hypellen toteaa hän ylipääsemättömiä kuilluja eri latvaoksien välillä.

- Samoin kuin uskonto on antanut väritystä itsekkyyteen perustuvaan elämäämme, tulee itsekkyys olemaan välttämätön vastapaino epäitsekkyyteen perustuvassa totuuden näkemisessämme. Me tarvitsemme itsekkyyttä, jotta voimme oppia tuntemaan sen, vahvistautua epäitsekkyydessämne. Itsekkyys tulee tuomaan vaihtelua elämäämme. Voisimmeko silloin sanoa: Synnin valta on voitettu.

- Sairaan auttaminen kuolemalla on oikein siinä, missä kipu on jatkuvasti niin voimakas ettei sopeutumista voi tapahtua, jolloin ihmistä ei voi pitää enää ihmisenä, ellei kipuja voida lääkkein poistaa tai ainakin odottaa että ne lakkaavat. Kuoleman täytyy olla oikeutettu tällaisessa tapauksessa, koska ihminen ei enää hallitse ajatteluaan. AJATTELEVA sairas on taas yhtä hyvässä asemassa kuin kuka tahansa, hän VOI nauttia elämästä.

12.11.65         - Me emme tiedä itse asiassa mitään ja kuitenkin olemme varmoja erehtymättömyydestämme, (halveksuntamme oikeutuksesta ja) oikeuden-mukaisuudestamme.

- Valtionkirkko ei voi vastustaa asepalvelusta eikä oikeuslaitosta. Tällaista se voisi tehdä ainoastaan valtiosta irrallaan - ellei jopa valtionvastaisena instituutiona. Valtionvastaiseksi vanha kirkko ei uskalla ikinä ryhtyä. Ja kuitenkin se olisi ainoa ratkaisu...

- Tämän päivän uskovilla on muutamia tunnusmerkkejä; oikeus- ja puolustuslaitoksen tukeminen. Jos he olisivat pasifisteja ja vaatisivat rankaisujärjestelmän poistamista, niin (mistä enää tietäisimme erottaa tulevaisuuden epäuskoisesta ihmiskunnasta) mistä enää tietäisimme, että usko vaikuttaa heissä ja heidän teoissaan, koska heitä ei voitaisi enää erottaa tulevaisuuden ihmiskunnasta?

- Miksi muuten muiden pitää kertoa kristityille mitä lähimmäisenrakkaus käytännön elämässä merkitsee. Mikä on se salaperäinen jumalan ääni uskovien omassatunnossa, joka ilmoittaa, milloin joku rakastaa lähimmäistään LIIKAA? Onko kieltäytyminen rankaisemisesta ja tappamisesta liiallista lähimmäisenrakkautta? Onko liiallista lähimmäisenrakkautta, jos osoitan kirkolle ne virheet, joita se ei itse suostu näkemään tai pitää niitä vähäpätöisinä?

- Onneksi urhoollisesti sodassa taistelleet kirkon edustajat eivät ihmisten tähden uskalla tunnustaa, että vain epäuskoiset sotivat. Onneksi kirkko ei ihmisten tähden uskalla kehottaa kieltäytymään asepalveluksesta.

- Emmekä edes tiedä, onko tahtomme vapaa...

- Valtionkirkko ei voi vastustaa asepalvelusta ja oikeuslaitosta - sen se voi tehdä ainoastaan valtionvastaisena instituutiona. Valtionvastaiseksi vanha kirkko ei uskalla ikinä ryhtyä ja KUITENKIN se on ainoa ratkaisu. Tämä tieto on aseemme taistelussa totuudesta.

- Mistä johtuu todella, että ÄLÄ TUOMITSE -käsky puuttuu kymmenen käskyn joukosta ja esiintyy vasta Uudessa Testamentissa?

- Kirkon käsitys on se, että lain rikkominen on kaikissa olosuhteissa yhtä paha ja kartettava teko. Kuitenkin se sotii isänmaansa vuoksi.

- Kun ymmärrämme teon syiden olemassalon välttämättömyyden, lakkaamme tietämästä, että huoruus sinänsä on suurempi synti kuin se hyvä, minkä jätämme päivittäin tekemättä. Se mahdollistaa meidät auttamaan tuomitsemisen sijasta. Jos syitä ei olisi, toistaisimme ikuisesti lukkiutuneita käsityksiämme suuremmista synneistä ja kielletyistä teoista. Samojen käsitysten mukaan ulkonaisesti siveän ihmisen TÄYTYY olla toisia parempi...

- Arvostelemme filosofian teorioita viemällä ne loogisesti ajatuksissamme loppuun. Olemmeko vieneet OLEMASSAOLEVAN kristillisen maailmankatsomuksen loppuun? (erittäin tärkeä)

Viitasaari 12.11.1965
KOTIMAAN toimitus, Helsinki
Avoin kysymys R.H:lle, MH:lle, JJ:lle, MK:lle, KL:lle, MEM:lle, OP:lle ja KP:lle koskien heidän Apajalahti-kritiikkiään Kotimaassa 12.11.65.

- Kysyn siis teiltä: Onko Raamatun viides käsky ehdoton vai voidaanko siihen mielestänne tehdä nykyaikana poikkeuksia?

- Jos vapaan sukupuolielämän seurauksena on mm. Jumalan tuomiorangaistuksia, niin ovatko ne niitä, joiden toimeenpanijoina ovat ihmiset? Jos vapaalla sukupuoli-elämällä on seurauksia, niin onko vapaa sukupuolielämä seuraus jostakin? Onko pastori Apajalahti osasyyllinen? Oletteko te? MITEN?

- Mikä tärkeysjärjestys on huoruudella ja tappamisella Jumalan asettamassa elämänlaissa?

- Tiedättekö, miten olette edistänyt nuorisokasvatustyötä arvostelemalla ryhdittömästi ja pintapuolisesti esiintyvän henkilön ymmärtävää sävyä vapaista sukupuolisuhteista puhuttaessa?

- Kumpi on tärkeämpää: syvästi murehtia ryhdittömyyttä vai auttaa arvojen polkijoita?

- Teidän ryhdikäs ja syvällinen kirjoituksenne on saattanut herättää iloa, koska vain peruskäsitykset ja -mielipiteet selvästi ilmaisemalla tehdään mahdolliseksi niiden arvioiminen ja todennäköinen mahdollinen vastustaminen. Poljetaanko käskyjä vai käsityksiä ?         I.S.
(P.s. 20.11.65: Artikkeliani 8:lle hengenmiehelle EI julkaistu Kotimaassa. Saatoin arvata sen.)

14.11.65         - On huomattavaa että hyvä-paha -käsitettä ei voida sisällyttää tähän, koska emme tiedä teon KAIKKIA syitä emmekä seurauksia, eikä meille uskonnollisina, sattumanvaraisuuden merkityksestä vapautuneille ihmisille ole ULKOPUOLELTA tulleita hyviä tai pahoja tapahtumia.

- Kenties alan aiheuttaa sekaannusta kristillisissä keskusteluissa lainaamalla niiden teologien lauseita, joita ei ole virallisesti tuomittu, mutta jotka tuntuvat täysin absurdeilta nykyaikana. Otan esim. Lutherin esivaltakäsityksen ja alan sotia nykyistä epävarmuutta vastaan täysin aikansa eläneillä käsityksillä. Tämä kirkon OMIEN väitteiden esittäminen voi olla tehoava keino, koska se paljastaa terävästi esiin ne ajatukset, jotka piilevät enää vain kristittyjen luottamuksellisissa keskusteluissa. Kukaan ei voi taistella LATISTUNEITA mielipiteitä vastaan.

- Tekevätkö toiset pahaa, koska se on väärin, vai koska se on HEIDÄN MIELESTÄÄN, sillä kertaa oikein? Jos joku pilkkaa minua vapaasta tahdostaan, ilman syytä, eikö ole loogista loukkaantua?

- Jotkut voimat meissä ovat niin heikkoja, ettemme voi suorittaa jotain tekoa. Jotkut voimat ovat meissä niin vahvoja, ettemme voi olla suorittamatta jotain tekoa!

14.11.65
- Onko mahdollista palauttaa kaikki yhteen luonnontieteelliseen alkupisteeseen esim. seuraavalla tavalla:

- Tapahtuman tietoinen tarkkaileminen - luonnontiede

- Tapahtuman menneisyys - historia

- Tapahtuman "erikoisuus" - taide tms. syventynyt näkeminen

- Tapahtuman vaikutus havaintoon ja sen suorittajaan - psykologia         

- Tapahtuman maailmanhistoriallinen syiden ja seurauksien merkitys subjektille, joka on samalla tapahtuman objekti - OIKEUS = TOTUUS (ks.psykologia) (TIETOISUUS syistä ja seurauksista)         

- Tapahtuman mahd. sattumanvaraisuuden ja epätasaisuuden poistaminen - uskonto

15.11.65
...Tieto-opissaan Nietzsche... > Ks. "Tieteen filosofia" tai "Runot I".

... Minä luulin maailmankaikkeuden kysymykset selvitetyiksi

ja syyn olevan VAIN minussa kunnes aloin etsiä...

Olen syyllinen - ja muut - ja että olin kuunnellut niitä

jotka sanoivat tietävänsä, että

kaiken tietämättömyytemme keskelläkin meillä on yksi varma tieto:

RISTIINNAULITSE!

15.11.65         - Eikö isänmaa-käsitteen täytyisi olla Raamatussa erittäin keskeisellä sijalla, koska se käytännössä näyttää merkitsevän enemmän kuin lähimmäisen-rakkaus?

- Minä en pelkää ketään. Uskallan keskustella kenen kanssa tahansa, koska peruskysymyksistä tiedän riittävästi, jotta pystyn pitämään keskustelun perus-kysymyksien tasolla. Minun filosofiani kuvaa ennenkaikkea SEURAUKSIA.

- Vain PYRKIVÄ ihminen voi olla iloinen vilpittömästi.

- En luule enää koskaan välttämättä tarvitsevani Raamattua.

- En tarvitse kirkkoa, vihkimistä, hautausta, ehtoollista, luostarielämää, rippiä, hyvää mainetta, oikeuslaitosta, puolustuslaitosta, synninpäästöä, rukousta, omaisuutta, kirjatietoutta, taidetta, sivistystä, toista aikaa enkä toista paikkaa. Minulle riittää, että minä elän. Sinä aikana voin saada yhteyden lähimmäisiini ajatuksissa tai teoissa.

- Mutta suhtautumisemme maailmaan alkaa kuitenkin siitä, että asiat ovat hyviä tai huonoja sinänsä, objektiivisesti. Arvostuksia on vain suhteessa aikaan, menneisyyteen, subjektin syihin. On pelkkä abstraktio sanoa: Hyväänpyrkiminen on korkein arvo. Sitä se voi olla vain minulle - ei välttämättä muille. Abstraktio pukeutuu aikaan ja tilaan vasta syntysyidensä kautta.

- MISTÄ SYYSTÄ -kysymys on tulevaisuuden arvostuksien pohja: MIKSI arvostan todellisuuden määrättyjä puolia? MITEN muodostuvat arvostamani todellisuuden osat? Miten on voinut muodostua sellaisia osia todellisuudesta, joita minä omista syistäni arvostan ja pidän itselleni tarpeellisina, olivatpa ne sitten esineitä, omaisuuksia tai mitä muuta tahansa.

- Miten syntyy arvosteluperustaksi hyväksytty tunne? Alunperin tietoisesti hyväksytty totuuskäsite muuntuu toistuessaan yhä enemmän tiedottomaksi tunnetilaksi alemmissa aivokeskuksissa. Alamme pitää tuota tunnetilaa objektiivisena, pätevänä arvosteluperustana. Unohdamme että sen takana on ollut joskus muinoin tietoinen, älyllinen valinta. Itsessäni olen todennut arvostuksieni muuttuessa myös vastaavien tunnetilojen muuttuvan niiden mukana.

- Käsityksissäni etiikka ja oikeus ovat yhtyneet.

- Onko oikein pyrkiä hyvään sen itsensä vuoksi, koska ei ole taidetta taiteen vuoksi eikä tiedettä tieteen vuoksi? Olen kenties näin väittänyt. Näin aloitan kaiken jälleen alusta... Tiedän että on tuhansia kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Tiedän koska olen lukenut ne kaikki. Olen valmis... alusta...

- Pyrin hyvään, koska en ole vielä löytänyt tärkeämpää tekemistä.

- Iloni ei myöskään ole todistus sinänsä, että olisin oikeassa aina kun iloitsen. Nyt juuri iloitsen masennuksestani.

- Ja kaiken sen lisäksi, mitä me emme tiedä, meidän pitää vielä tuomita ja taistella. On aika antaa anteeksi... ja olla unohtamatta - mitään.

- Yksi meiltä on unohtunut kertoa lapsillemme, se ettei meillä ole oikeutta tuomita. Eräs pienen pieni vähäpätöinen pikkuseikka.

- Ei ole olemusta sinänsä. On vain toteutumattomia ja toteutuneita mahdollisuuksia, variaatioita maailmankaikkeudessa luonnon "lakien" puitteissa so. olemassaolon variointia. Olemus sinänsä ei ole todellinen. Se voi olla vain subjektin tajunnassa profetiana, uskona, mielikuvana, määrätyistä syistä syntyneenä. Tiedottomassa maailmankaikkeudessa ei ole (= ei voi olla) olemuskäsitettä. Olemus on luonnon materian ajatuksellista/tajuista käsittelyä subjektin tajunnassa (vrt. Sartre).

- Mitä ovat uskollisuus yksilölle tai kokonaisuudelle? Emme ole pakotettuja olemaan uskollisia kenellekään, koska olemme vapaita ja juuri siksi olemme vapaita.

16.11.65         - Ei ole epäitsekkyyttä sinänsä. On vain todellisuuden jatkuvaa selvilletuloa ja uskonnon tehtävän suorittamista.

- Uskallan arvostella, koska olen jo arvostellut itseni ja antanut anteeksi niillekin jotka ovat minulle hyvää tehneet.

- Olen täysin vapautunut vanhasta hyvän ja pahan käsityksestä. Voisin jopa tuntea Sibeliuksen IV sinfonian kuuntelemisen vaarallisempana kuin "Satisfaction" tai rivot laulut.

- Tämän jälkeen tulevat ihmiset tietämään, minkä jälkeen meillä on vasta oikeus kiittää Jumalaamme ja mistä - VASTA tämän jälkeen - olemme vastuussa kiittämisistämme, koska TIEDÄMME, mitä meidän on ensin tehtävä.

17.11.65         - Kun sanotaan että joku on hyvä/paha, on se a priori -arvostelma, lähtöperusta ilman menneisyyttä. Me katsomme teon historian, maailman ALKAVAN siitä, että joku on hyvä tai paha. Tältä pohjalta alamme suhtautua häneen koettamattakaan ottaa selville tuon ominaisuuden mahdollisia syitä, tuollaisen arvostelman absoluuttista totuusarvoa silloin kun ihmissuku on ollut maapallolla kymmeniätuhansia vuosia.

- Jos päätämme kasvattaa lapsista ahkeria kansalaisia, niin onko silloin hyve, että nämä joskus OVAT ahkeria kansalaisia? Onko ahkeruus silloin HEIDÄN ansionsa, jos me olemme TEHNEET heidät  sellaisiksi. Olisivatko he olleet enemmän tuon arvon ansaitsevia, jos EMME olisi kasvattaneet heitä sellaisiksi, mutta jos he siitä huolimatta olisivat sellaisiksi tulleet (jostain syystä). Entäpä jos heistä näin ollen olisi tullut laiskoja. Olisiko se heidän paheensa?

- Mitä arvoa on hyveellä, kun sillä on näkymättömät syynsä jotka pakottavat tuon hyveen näkyville? Miksi moitimme pahetta, koska emme kuitenkaan tiedä sen taustahistoriaa, jälkiä jotka saattavat lopulta johtaa meihin itseemme? Vain tältä pohjalta me alamme luoda uutta maailmaa.

Kolme  miljardia ihmistä osoittaa tuhansien vuosien ajan halveksuntaa ja vihaa toisiaan kohtaan tämän kaiken jäädessä rankaisematta? Onko yksi ihmistappo niihin nähden iso vai pikkurikos? (Keskisuomalaisen mukaan poliisi vapautetaan rikosilmoitusten tekemisestä pikkurikosten ollessa kyseessä.)

- On ero kärsiä toisen tähden ja siksi auttaa häntä ja toiseksi kärsiä toisen syntien vuoksi koska ON KYKENEMÄTÖN auttamaan.

17.11.65        
- Me kiitämme Sinua Jumala, että olet antanut meille kristillisen kirkon, kristillisen vihkimisen, hautauksen, ehtoollisen, ripin, synninpäästön papin välityksellä, että saamme palvella sinua luostarissa. Kiitämme hyvästä maineesta, oikeuslaitoksesta, puolustuslaitoksesta, omaisuudesta, mahdollisuudesta rukoilla Sinulta tätä kaikkea, taideharrastuksistamme, kirjatietoudestamme, sivistyksestämme, siitä että olemme saaneet juuri tältä paikalta tämän toimen, että elämme nykyaikana sen suoman avun turvin.

- Me rukoilemme sinua äitiemme isiemme veljiemme siskojemme aviopuolisoidemme lankojemme kälyjemme miniöidemme kaimojemme opettajiemme koulujemme ystäviemme rakastettujemme kotiemme kirkkojemme hallitusmiehiemme isänmaamme kansamme ja ideologiamme puolesta.

Emmehän unohtaneet mitään pois luettelosta.

- Tosiaan: Me rukoilemme suurmiehiemme puolesta, jotka ovat meille tarpeellisena todistuksena järjestelmämme erinomaisuudesta. Me rukoilemme että Sinä poistaisit keskuudestamme köyhyyden ahdistuksen ja rikollisuuden, koska ne - meidän jatkuvista yrityksistämme huolimatta työntyvät esiin ja - ikävinä, tarpeettomina poikkeustapauksina - saattavat kavaltaa meidät, antaa järjestelmästämme ja sen tarkoituksenmukaisuudesta vääristyneen, harhaanjohtavan kuvan, että alhaiset ylennettäisiin...

- Me kiitämme Sinua Herra Kaikkivaltias siitä, että osoitat meille runsasta armoasi antamalla meille rakkauttasi, niin kuin mekin rakastamme lähimmäisiämme antamalla heille rakkautta Vietnamissa, rakkautta Los Angeles'issa, vastarakkautta Rhodesiassa, rakastamalla heitä kiväärein hävittäjäkonein, antamalla heille napalmpommeja ja unohdusta tuottavia lahjapaketteja helikoptereista anteeksi-antavaisuudessamme niille, jotka meitä vastaan ovat ilman mitään syytä rikkoneet. Me kiitämme Sinua ettei meidän tarvitse olla heidän sijassaan... Niin kuin mekin rukoilemme työn iloa työttömille...

Sitten luin katekismukseni uudelleen - varmuuden vuoksi:

- Me ylistämme sinua Isä Jumala, että olet antanut meille ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, puolison ja lapset, pellot, karjan ja kaiken omaisuuden; antanut runsaasti ja joka päivä ravinnon ja kaikki tämän elämän tarpeet, suojellut kaikissa vaaroissa, varjellut ja pelastanut kaikesta pahasta; mistä kaikesta minun tulee meidän Sinua kiittää ja ylistää... (ja sitten jotain jota en muista) Niin vielä; kiitos että olet pyhittänyt ja varjellut meitä oikeassa uskossa varjellut ainoassa oikeassa uskossa tämä on varmasti totta.

MIKSI ME KIITÄMME?
- Me kiitämme, että Hän on siunannut meitä runsailla lahjoillaan kuten juomalla ja ruoalla kodilla vanhemmilla sisarilla ja veljillä isänmaalla omaisuudella hyvällä työpaikalla mukavalla ulkonäöllä lainkuuliaisuudella siveellisyydellä Kristuksen tuntemisella terveellä ruumiilla hyvällä lauluäänellä piirustus- ja soittotaidolla hyvällä älykkyydellä erinomaisella puhe- ja kirjoitustaidolla kesähuvilalla autolla hyvinkasvatetuilla lapsilla ihmisten kunnioituksella suurmiesten tuttavuudella urheudella sodassa hyvillä ystävillä hyvällä yhteiskunnallisella asemalla... oikea-mielisellä esivallalla koulukasvatuksella puolustuslaitoksen ja poliisin suomalla rauhalla...

MITÄ SE ON?
- Me kiitämme Jumalaa siitä, että on ihmisiä, joilta puuttuu ainakin joitakin niistä ominaisuuksista - parhaimmassa tapauksessa kaikki - jotta minun ominaisuuteni tulisivat selvemmin esille. Me kiitämme Jumalaa siitä, että toiset kuolevat nälkään paleltuvat kylmyyteen, ovat vailla asuntoa, vaatteita, harhailevat maailmassa ilman mitään perustaa epätoivoisina, ovat vailla kunniaa saavat osakseen vihamme ja halveksuntamme koska ovat olemassa... t o d i s t a j i n a omasta olemassaolostaan. Me kiitämme, että olemme onnellisemmassa asemassa kuin turvenuijat vesipäät tornikallot putkinäköiset vajaaliikkeiset jakomieliset vajaamieliset vajaaälyiset mielisairaat invalidit kerjäläiset mustalaiset juutalaiset neekerit, sotasyylliset kuolemaantuomitut, kasvatuslaitoksissa poliisiputkissa työsiirtoloissa pakkotyö-laitoksissa työttömyystyömailla sairaaloissa vankiloissa kuritushuoneissa sähkö-tuoleissa olevat.

- Me kiitämme Sinua Jumala siitä, ettemme ole tehneet vararikkoa kavallusta ryöstöä murhaa raiskausta varkautta erehdystä väärää todistusta, vastarintaa esivallallemme vilppiä kokeissa niinkuin...

- Me kiitämme Sinua, että olemme vapaat vastuusta, kun nailonsukkamurhaaja tuomitaan, koska olemmehan tehneet kaikkemme tällaisten rikosten selville saamiseksi ja lain mukaan rankaisemiseksi sekä kasvattaneet omat lapsemme siveellisiksi ja jumalaapelkääviksi.

- Me kiitämme, että isämme sai kunniallisen sankarikuoleman ettemme reputtaneet kirjoituksissa tenteissä että selvisimme koulumme ilman nelosia ettemme polta emmekä juo emmekä harjoita haureutta itsetyydytystä (julkisella paikalla) homo-seksualismia jumalanpilkkaa, emme kieltäydy asepalveluksesta emme kieltäydy vannomasta tulevasta toiminnastamme Jumalan nimeen kunnioittamasta erikoisesti vanhempiamme ja hallitusväkeämme, ettemme riko uskollisuuttamme.

- Me kiitämme, koska suomme hyväntahtoisesti anteeksi ja unohdamme - ainakin - pikkuasiat että ennätämme sodassa tappaa ensiksi siirtäen näin omaa kuolemaamme mahdollistaen tällä tavalla itsellemme tilaisuuden rakastaa lähimmäistämme vielä muutamia vuosia, että olemme käyttäneet aikamme hyvin työhön.

- Me kiitämme, että juuri me...

- Me kiitämme Sinua Herra, ettemme ole talvisodan hävinneitä, pohjoisvietnamilaisia tapettuja sissejä vastassamme jälleen lisääntyvä voima, ettemme olleet siellä jossain Hiroshimassa pommitettuina emmekä pommittamassa, ettemme kuuluneet natsi-puolueeseen tai Auschwitzin pakolaisiin emmekä Klu-Klux-Klaaniin puhumattakaan mustista muslimeista. Pikkuasioista kiitämme niitä erikseen mainitsematta.

- Kiitämme Sinua, ettemme ole Rhodesian pääministeri, Stalin tai Hitler, ettemme näe nälkää Kalkutassa asu Kainuussa osta kokaiinia New Yorkissa nai huoria Hampurissa tarjoa pojille olutta Pariisin homokuppiloissa maleksi Helsingin kaduilla puolenyön jälkeen, ettemme ole poliiseja opettajia kommunisteja kapitalisteja pappeja keikkamuusikoita isänmaankieltäjiä militaristeja herännäisiä uskovaisia ateisteja työttömyystyöläisiä juoppoja isiä, vastuuntunnottomia kasvattajia ahdasmielisiä vanhempia neitseytemme menettäneitä, etteivät lapsemme ole tuottaneet pettymystä meille.

- On oikeastaan aika mukava asia että olemme näinkin selvinneet. Kaikilla ei ole ollut näin hyvä onni... Vähän sääliksi käy heitä... Niinpä voimmekin hyvällä omalla-tunnolla kiittää muutamista puutteistammekin, jotka olet kaikkitietäväisyydessäsi katsonut meille tarpeelliseksi jakaa,vaikka emme oikein jaksa ymmärtää oikeudenmukaisuuttasi näissä asioissa.

- Kiitämme sinua Rakas Suuri Herra, että näin olet palkinnut uskollisuutemme ja kuuliaisuutemme. Olethan vielä lahjoittanut meille kaiken tämän ohella PELON mennä ilta illan jälkeen nukkumaan tietoisina mahdollisuudesta, että menetämme jotain tästä onnesta tulevaisuudessa, että mistä me silloin kiitämme, kun kaikki kiittävät ja toisten onnettomuus kääntyy meidän itsemme syyksi, kun tulee joku ja sanoo säälivänsä MEITÄ farisealaisen kiitollisuutemme vuoksi.

- Voimmehan silloin puolustautua, sanoa että tuo joku aikookin asettua jonkun stoalaisen säälinsä voimalla yläpuolellemme. Mutta sitten tulee joku ja sanoo ettei hän ole sen huonompi kuin mekään, vaikka hän ei omaakaan kaikkia meidän ominaisuuksiamme. Hän väittää että se mistä olemme kiittäneet ei ole auttanut yhtään meidän IHMISENÄ-olemistamme.

- No mitä tuo nyt on - sanomme jo hieman vaivautuneina - niinhän Jeesuskin todistaa (emme mekään puolestamme kadehdi tuota itsensä korostajaa). Mutta sitten taas tulee joku, joka kertoo ettei hän ole meitä p a r e m p i, emmekä me ole syyllisempiä kuin muut, koska hän t i e t ä ä, että se mikä meillä on, ei tee meitä PAREMMIKSI,  niin kuin sekään, joka toisilta puuttuu, ei tee heitä HUONOMMIKSI. Ainoa pelastuksemme on kysyä mitä filosofista suuntaa hän edustaa, jotta voisimme ex tempore sanoa, että hän on väärässä, koska hän toistaa vanhaa ikuista, ajasta riippumatonta, ikuisesti vanhaa, mikä on todettu ja koeteltu. Mutta hän ei kysykään sitä vanhaa mitä olemme tehneet - sensijaan hän tiedustelee, mitä me AIOMME tehdä: tappaa vai tuomita.

- Tuskin hän on tämän sanottuaan häipynyt ties minne, kun ilmestyy joku jotkut joitakin mistään välittämättä jatkuvana virtana mistä sattuu minne tahansa esittäen kohteliaasti muutamia vähäpätöisiä pikku kysymyksiä kuten:
OLIKO JEESUKSEN RISTIINNAULITSEMINEN PAHA TEKO?
- iskien näin ensimmäisen kuusituumanaulan vasemman kätemme nimettömän ja keskisormen väliseen lihaan, (kunnes) tulee taas joku - kysyy:

ONKO HYVÄ TEKO PAHA? 
- Riippuuko pahan teon pahuus sen merkityksestä ympäristölle? Riippuuko hyvän teon hyvyys sen syistä vai seurauksista. Onko mahdollista, että paha teko aikojen kuluessa saa yhtä paljon pyrkimistä hyvään kuin hyvä teko synnyttää pahaa latistaessaan ajan mukana hyvän käsitettä mitäänsanomattomaksi tai tullessaan aina väärinymmärretyksi. Eikö liiallinen hyvä tee samaa vaikutusta kuin se vaikuttamaton paha jonka pahuutta ei oivalleta?

- Eikö meidän pidä pyrkiä hyvään tietäen että hyvien ja pahojen tekojen seuraukset eivät merkitykseltään poikkea toisistaan ts. on nostettu hyvät teot väärään kuviteltuun arvoon jotta ihmiset helpommin tekisivät niitä, eikä muisteta että ne jotka huomaavat jäävänsä tappiolle, viimeisiksi, huomaavat oikeudenmukaisesti olevansa kykenevät ensimmäisiksi PAHAAN?

Ei! Vastaan.

- Jos joku tulisi ja sanoisi totuuden tietämättömyydestämme, niin silloin koko menneisyytemme osoittautuisi erehdykseksi. Miten voisimme selittää, korjata vuosituhansien aikana langetetut tuomiot, miten silloin selittäisimme aikaisemman varmuutemme, johon ikuinen kaikkitietävä oikeudenmukaisuutemme on perustunut. Mehän TIESIMME olevamme oikeudenmukaisia tuomitessamme mielestämme oikeudella ja oikeudenmukaisesti. Toiset taas USKOIVAT että heitä rangaistiin - ja näin ryömimme eteenpäin nykyisyyttä kohti toisiamme auttaen tiedosta tietoiseen tietämättömyyteen.

Ei! Vastaan hädissäni

vaatteistani seinään naulattuna

sanani rauhallisesti seinään naulattuina

ilman puolusteluja syitä menneisyyttä

- samaan ikuisuuden seinään

jossa ihmisten naulatut sanateot

odottavat vapautustaan,

vapautusta siitä,

että ovat tuominneet vapauttamatta -

kaiken varalta

epätodennäköisten

tai tuntemattomien seurausten vuoksi

välttyen näin liian pitkältä odotukselta...

vapautusta vastaukseen,

joka vapauttaisi meidät siitä,

että olemme tuominneet teon

jonka vapautusta emme ole malttaneet odottaa

välttyäksemme odotukselta,

jonka aikana jotkut tuntemattomat

tekevät meille kiusallisia kysymyksiä

jotka naulaavat meidän hätäiset vastauksemme

ikuisuuteen odottamaan epätodennäköisyyttään,

vastakohdaksi tulemistaan.

Ei!

Pahinta on,

että olemme tuomiolla

naulattuina tietämättä syyllisyyttämme

silloin kun toiset ovat hyväksyneet syyllisyytensä

siihen mihin ovat olleet syyttömiä.

Näin olemme auttaneet toinen toisiamme yhteisymmärrykseen.

Näin olemme valmiit hyväksymään muutoksen

antamaan anteeksi

unohtamatta mitään

kun temppelin esirippu uudelleen halkeaa...

18.11.65         - Minä kiitän sinua jumala siitä, että olet MINUT tehnyt rakkaaksi lapseksesi, tosiuskovaksi (vaikka muut eivät sitä oikein tekojeni perusteella uskokaan). Minä kiitän sinua, että maailmassa on ainakin kaksi miljardia ihmistä, jotka eivät ole tässä erikoisasemassa. Mutta yritänhän saada heidätkin uskoon puhumalla heille  alkuperäisellä, aidolla, itsensä Lutherin perinteellisellä kielellä. Ainoa vika tässä on se, etteivät he jostain syystä edes HALUA ymmärtää minua.

21.11.65   - Älä jätä ruokaasi syömättä. poikani. Etkö tiedä, että Vietnamin lapsi näkee nälkää.

- Emme voi asettaa totuutta Jumalan yläpuolelle, koska emme voi sanoa mitään yleispätevää kummastakaan. Emme koskaan voi tietää KOKO totuutta.

- Ei ole muuta jumalanpilkkaa kuin se, että ei tunnusta itsessään olevaa, itsekkyyttä vastaan sotivaa voimaa.

- Minun kirjoitukseni uskonnosta on uutta, koska se käyttää psykologian ja taiteen yms. sanastoa.

26.11.65   - Ihminen - lue virsikirja ja ajattele, mitä meille on opetettu.
-  Opetan vanhaa uskontoa, jotta ristiriita sen ja todellisuuden välillä kasvaisi. Laulan maanpuolustuslauluja itsenäisyyspäivänä, jotta edes joku jälleen oivaltaisi sen paatoksellisuuden.

28.11.65   ...Minä olin huolissani... > Ks. 63-65 Runot I
28.11.65   - Tänään kirkossa rukoiltiin Jumalaa antanaan työn iloa. Miksei jumala anna työttömillekin työn iloa?

- Eräs tärkeimpiä oivalluksiani on se, ettei ole ominaisuuksia sinänsä, vaan objekti joka on menneisyytensä summa suhteessa avaruuteen ja jolla on merkitystä suhteessa subjektiin ja sen tapahtumiseen. Ihmisruumis voi käsittääkseni olla objekti ja ITSETIEDOSTUS subjekti, joka voi jopa itseäänkin pitää tiedostamisensa objektina.

- Juuri se, mikä tekee minut riippumattomaksi maailmankaikkeuden tapahtumisesta on minun uskoni, joka ei pidä luontoa lähtökohtanaan vaan perustuu täydelliseen abstraktioon, ajatusrakennelmaan olemisestani, tehtävästäni, päämääristäni. En koskaan voi vaatia toista omaksumaan tätä jo pelkästään uskoni luonteen vuoksi. Ainoa tehtäväni on itse toimia sen mukaisesti sekä VÄLITTÄÄ ajatusrakennelma toisille, jotta heillä olisi yksi mahdollisuus lisää valittavana.

1.12.65         - Niin, me kristityt olemme sopineet muiden ihmisten kanssa eräänlaisesta työnjaosta: valtio hoitaa sosiaalityön, eteläafrikkalaiset harjoittavat rotusortoa, amerikkalaiset taistelevat Vietnamissa, kiinalaiset vihaavat ja pilkkaavat meitä ja meidän uskoamme. Me sitä vastoin rakennamme kirkkoja (verranto), kirkkoja maaseudulle, kirkkoja Tapiolaan, rukoushuoneita kaikille, jotta meillä olisi jotain näkyvääkin puolustettavaa, koska valtio ei ole onnistunut hankkimaan edes asuntojakaan kaikille puhumattakaan mahdollisuudesta tehdä työtä, joita asioita me voisimme puolustaa.

- On vain kummallista että kaikki ihmiset eivät halua vastaanottaa uskoamme, joka tekee meille mahdolliseksi tuntea itsemme valituiksi, jonka voimalla rakennamme suuria Herran huoneita tuleville sukupolville, jolla on varma mielipide kaikista kysymyksistä kuten seksuaalisuus, ihmisen vastuu ihmisille, puolustus- ja oikeuslaitos, joka pelastaa meidät tekemästä ainakin suurimpia syntejä.

- Työnjakoomme kuuluu vielä se, ettei meidän tee mieli mennä tanssipaikkoihin, ravintoloihin, korttisakkeihin, asuntokeinottelijoiden joukkoon. Se on toisten rooli ja meidän osuutemme on pelastaa lapsemme joutumasta heidän joukkoonsa.

- Kiitämme Sinua Jumala lopuksi, että olet antanut meille hyvän ihmisen roolin.

- Jonkin asian hyväksyminen puuttumatta siihen lainkaan on samalla tavalla RATKAISU kuin mikä muu teko tahansa.

- Voi minua, mitä minä nyt teen, kun parhaimmatkin pyrkimykseni kääntyvät vastustajieni voitoksi... Voi minua kun he pommittavat juuri kirkkoa, jota minä asevoimin puolustan enkä voi mitään kuitenkaan. Näin minun jumalani tuhoutuu hitaasti rauniokasaksi niinkuin kotinikin. Eikä minulle jää enää ketään jota auttaisin sen jälkeen, kun olen turhaan tarjonnut arvokkainta omaisuuttani, uskoani, maallisen leivän, työn ja asunnon sijaan. Voi minua, kun olen tuomittu täyttämään loppuun työni, joka koituu vihollisteni voitoksi. Näin teemme yhdessä työtä totuuden vastustamattomasti paljastuessa - minä puolustaen, selventäen ja kärjistäen omat näkökantani ja he löytäen siitä virheitä toisensa jälkeen... Ja uusi sukupolvi tulee, joka kieltää meidät ja jonakin päivänä vastustajanikin alkavat puhua samoja sanoja, samoja ajatuksia kuin minäkin, jotta ristiriidat kärjistyisivät ja näin joudutettaisiin uuden totuuden tulemista. Mitä minä sitten teen?

... kun taas kaikki se työ, mikä järjestelmän puitteissa tehdään ihmisen auttamiseksi on pidettävä "pahana", koska se on katsottava järjestelmän virheiden peittämiseksi. Siksi sen järjestelmän "onnekkaat" tekevätkin eniten työtä sen ylläpitämiseksi. Näin meidän arvokkain työ osoittautuu pahaksi, JOS oletamme että järjestelmä on väärä.

- Me puolustamme traditioita, jotta lapsemme ihmettelisivät jälleen yhä enemmän ja enemmän sitä perustaa, jolle olemme rakentaneet, jotta me voisimme mennä, paeta kirkkoon, ja he eläisivät omaa uutta elämäänsä ainakin rehellisinä jättäessään meidät pelastuksemme ja päättyneen etsimisemme varaan.

- Kaiken edelläkirjoitetun valossa on Jumalan valtakunnan PAKKO tulla, koska kaikki se hyvä ja se paha mitä teemme, on samalla tavalla rakentamassa tätä valta-kuntaa. Ihmeellisintä on se, että kaikkien tekojen merkitys on todella kääntynyt ylösalaisin määrätystä perspektiivistä katsoen. Ei minun tarvitse käsittää Jumalasta tämän enempää. Ei minun tarvitse tietää itsestäni paljon tämän enempää niin kauan kunnes uudet ratkaisemattomat ongelmat ilmestyvät...

- Me uskomme siihen, mikä on todennäköisempää, ja teemme ratkaisumme sen perusteella, jolloin puhuminen vapaasta ratkaisusta on usemmiten turhaa. Sitäpaitsi VOIMATHAN eivät ole meidän, vaan luonnon ja Jumalan, jotka meissä vaikuttavat.

- Mikään mahti maailmassa ei voi pakottaa minua muuttamaan käsityksiäni todellisuudesta tieteen tai järjen avulla, ellen sitä itse halua tehdä. Sillä onhan kysymys USKOSTA, joka on luonnon yläpuolelle asettuva abstraktinen rakennelma.

2.12.65         - Useat palaavat mielellään nuoruuteen, jolloin he vielä olivat rehellisiä ja eivät vielä pitäneet ihmisiä aina pahoina.

3.12.65         - Ymmärrän hyvin miksi ne, jotka tämän maailmankatsomuksen puitteissa menestyvät työssään ja kaikessa muussa, ovat haluttomimpia etsimään uutta järjestelmää. Ymmärrän hyvin, miksi tässä järjestelmässä epäonnistuneet halukkaimmin odottavat uutta järjestelmää.

- Vielä kerran: Jos kaksi järjestelmää kilpailee pätevyydestä, niin se, mikä on hyvää vanhan järjestelmän pohjalta ajateltuna, on pahaa uuden järjestelmän kannalta ja päinvastoin, koska ihmiset USKOVAT parantavansa maailmaa, luullen näin tekevänsä hyvää ja samalla unohtaen tutkia ja  kritisoida järjestelmänsä perustaa. Tältä pohjalta väitän, että eräässä mielessä YK:n toiminta on minun  järjestelmäni kannalta pahin maailmankatsomuksemme virheiden peittäjä! Se saa meidät uskomaan. että voimme poistaa probleemat vanhan ihmiskäsityksemme pohjalta. Samasta syystä traditionaalisen uskonnon pohjalta syntynyt lähimmäisen-rakkaus on sitä vaarallisempaa mitä enemmän se saa aikaan kaikkensa pinnistäessään, koska ihmiset uskovat todellakin tehneensä kaiken mahdollisen.

- Uuden järjestelmän hyväksi on laskettava ne tilanteet, jolloin ihminen EI VOI AUTTAA. Se on yksi merkitsevimpiä asioita, mikä synnyttää AJATTELUA.

- SIIRTYMÄVAIHEENA uuteen järjestelmään on traditionaalisella sosiaalisella työllä, YK:lla, vankilasysteemillä oma merkityksensä.

- Millä perusteella sanomme nykyajan nuoria yhtä hyviksi kuin oman aikamme nuoriso? Hehän tekevät paljon enemmän rikoksia, ovat vieraantuneet meistä, eivät omaksu jaloja aatteitamme ja jopa halveksivat meitä, käyttävät pitkää tukkaa. Jos näin ajattelemme, on meidän ajateltava loogisesti loppuun saakka tietämättömyytemme pahuudesta.

3.12.65         Vanha järjestelmä... > Ks. 63-65 Runot I

6.12.65      - Nihilistinen, rajoittamaton halu auttaa lähimmäistään...

- Minulla ei ole enää isänmaa-kysymystä. Minun ongelmani on IHMINEN ja JUMALA.

- Iloitsen tästä joulusta, koska minun ei tarvitse uskoa, että sillä on enää mitään korvaamatonta merkitystä. Minun itsenäistymiseni on joka jouluni on joka päiväni uudestisyntyminen unohtamatta mitään jonka kerran olen oivaltanut. Minun maassani on rauha aina ja hyvä.

- On hieman surullista todeta, että ihmiset pyrkivät jouluna tekemään vain hyvää - viivästyttäen näin ajan täyttymistä, ikuisen rauhan tulemista. Mutta mitäpä tämä asia minua liikuttaa nyt, kun olen kuumeinen ja väsynyt korjaamattomien ainevihkojen vuoksi.

10.12.65         - Kenelle olemme velkaa... ja Antero Vipuselle. [Ks. 25.12.65 -runo]

22.12.65         - Meidän maailmamme ihmiselle on kunnia-asia salata tuskansa ja probleemansa, koska hän on vapaaehtoisesti hyväksynyt totuutena sen kärsimyksen,  maailman, jossa hän elää. Näin me peitämme totuuden, ja elämämme on valheiden summa.

25.12.65         - Kuinka yksinkertaista: uskova ihminen menestyy, koska hän ei tuhlaa rahojaan maailman viettelyksiin, rihkamaan, huvituksiin, naisiin, koruihin ja viinaan eikä sellaisiin aarteisiin, joita ruoste raiskaa. Eihän koi voi syödä kotia, uskontoa eikä isänmaata. Nämähän ovat pysyviä arvoja joita ihminen ei VOI menettää. Sen mikä on kaikkein arvokkainta (uskonto) on ihminen valmis tarjoamaan lähimmäiselleen puhumattakaan toisarvoisista asioista, jotka ihminen on JUMALALTA SAANUT ilman omaa ansiotaan. Ovatkohan sitten kenties jotkut ilman omaa syytään MENETTÄNEET kaikkea tätä toisarvoista? Totisesti totisesti kirkon logiikka on minulle vaikeaa ymmärtää. Onhan siihen uskottava, kun sillä on takanaan kokonainen Raamattu, jossa sen sisältö on ehdottomasti oikein kirjoitettua, oikein säilytettyä jokaikisestä Paavalin sanasta alkaen Pietarin epäilyksiin saakka. Siinä meillä selvä ohje! Horjumaton on uskomme. Se kestää maailman pauhut, tuulet ja varsinkin SODAT. Siihen tukevat Kokoomus ja Maalaisliitto lakikirjan lisäksi ja monet muut. Niin - siihenhän oikeus- ja puolustuslaitoksemmekin tukevat, kun toiset pahat ilman mitään syytä koettavat estää epätoivoiset yrityksemme osoittaa lähimmäisenrakkautta. Pelin sääntöihinhän kuuluu, että haluamme auttaa VAIN VAPAAEHTOISESTI omien epäitsekkäiden johtopäätöstemme pohjalta.

- Kristitty tekee pahaa, mutta hän TUNNUSTAA sen myös pahaksi, eikä hyväksy sitä, että on valmis millä hetkellä tahansa silmä kirkkaana tekemään saman uudestaan, jopa ylpeilee sillä. Ne asiat jotka nytkin hyväksymme (väittäen että se on Jumalan tahto), puolustussodan ja oikeuslaitoksen, meidän on kyettävä sanomaan, ettemme tue näitä asioita puhtain sydämin.

- On liian ihmeellistä sattumanvaraisuutta se, ettei kristitty pysty selvittämään uskoaan toiselle ja toiseksi, ettei hän voi noudattaa sitä. Tämä on minun joulusanomani.

- Vain jouluna 1965 totean, että Jeesusta palvotaan Jumalan poikana täysin pakanallisesti ymmärtämättä hänen pelastustyötään todellisesti...

- Joulun sanoma on kuollut minulle. Minun jouluni on 365 kertaa vuodessa. Tämä on ollut minun joulupäiväni.

25.12.65         Joulupäivänä.
...hikoilua kirkossa etsiviä katseita sekä kirkkoväkeen että nuottirivistölle jokohan tässä voisi istahtaa ottaa tuo laulaminen niin koville näin aamutuimaan ylä-d on bassolle ikävä laulettava - jos se toistuu monta kertaa onneksi kaveri tarjoaa salmiakkipastilleja keksipäs kanttori jättää säestyksen pois parista enkelitaivaan -säkeistöstä missähän se toinen pappi on kun simola pitää sekä alttaripalveluksen että saarnan pahus kun sattui oudot laulut enkä muistanut ottaa nuotteja mukaan ketähän tuttuja mahtaa parvella olla? muutamia arvokkaita nyökkäyksiä tervehdykseksi jokohan saisi istua kun väsyttää niin kovasti täällä lämpöisessä olisi sentään hassua jos kanttorinkin pitäisi maksaa joka kerta kolehtiraha olipa tipalla ettei simola laulanut liian lyhyeksi tuota nuottia enpä taida enää joutaa sairaalaan kirkkokuoron mukana laulamaan no niin puolitoista tuntiahan se vain kestää pasifismi isänmaassa ja enkeleillä hyvä usko ihmisiin ja niihin kaikkiin muihin jumaliin. amen.

Usko sattumanvaraiseen

epätodennäköiseen

epätodelliseen

antimateriaan...

Jossakin lukee joku runoja,

toivottaa työttömille työn iloa

taustallaan kolehtikolikoiden kilinä.

Annan kymmenykseni

Hampurin Suomalaisen Merimieskirkon hyväksi,

annan kymmenykseni

voidakseni antaa kymmenyksiä

vielä kymmenien vuosien kuluttua

uusien kirkkojen kiihtyvää rakentamista varten

sillä ongelmat lisääntyvät

suoraan verrannollisesti

kirkkojen määrän nähden,

elleikirkkoja enätetä rakentaa riittävästi

ongelmien poistamiseksi...

Niin...

1)          Itse asiassa me kristityt olemme sopineet muiden ihmisten kanssa eräänlaisesta työnjaosta: Valtio esimerkiksi hoitaa sosiaalityön, eteläafrikkalaiset harjoittavat rotusortoa, amerikkalaiset taistelevat Vietnamissa oikeudesta rakastaa lähimmäisiään kymmenyksillä, kiinalaiset vihaavat ja pilkkaavat meitä ja meidän uskoamme, kun me sitä vastoin urheasti pilkasta välittämättä rakennamme yhä nopeammin kirkkoja: yhä suurempia yhä kauniimpia yhä mahtavampia, juhlavampia kirkkoja Jumalan kunniaksi; kirkkoja maaseudulle kirkkoja kehitysalueille kirkkoja Tapiolaan ja muuhun Helsinkiin, rukoushuoneita kaikille - jotta niiden YLEISYYS olisi takeena niiden välttämättömyydestä lähimmäisenrakkauden välineenä, jotta ihmisillä olisi edes yksi tilava rauhallinen paikka, jossa he voisivat rukoilla Jumalaa lahjoittamaan heille asunnon, koska ihminen ei pysty sellaisia kaikille tekemään työttömyyden tähden - jotta meillä olisi jotain näkyvääkin puolustettavaa, koska valtio ei ole onnistunut hankkimaan edes asuntojakaan kaikille puhumattakaan mahdollisuudesta tehdä työtä - joita kaikkia asioita me voisimme puolustaa...

2)         Voidaksemme rakastaa lähimmäisiämme oikeaoppisen uskovina tarvitsemme ehdottomasti apunamme kirkkoa, vihkimistä, hautausta, ehtoollista, luostarielämää, rippiä, hyvää mainetta, lähimmäistemme tottelevaisuutta, oikeuslaitosta, puolustus-laitosta, synninpäästöä papilta, esirukousta, Herran johdatusta ja varjelusta, omaisuutta, taidetta, kirjatietoutta, sivistystä, toista aikaa, toista paikkaa. Nämä kaikki asiat ovat meille korvaamattomia. Suurena huolenamme ovat uskottomat vailla kääntymisen halua, jotka tekevät hyvää vain pelkästä eläimellisyydestä eivätkä uskosta, jolloin heidän hyvät tekonsa vain etäännyttävät heitä valituiksi tulemisesta...

3)         Annan kymmenykseni osoittaakseni myös kiitosta ja kunnioitusta niitä kohtaan, joille olen velkaa siitä että minulla on kaikki kohdassa 2 mainitut edellytykset rakastaa lähimmäisiäni vapaasti vapaassa isänmaassa:

[> Ks. 10.12.65:]
Jumalan lisäksi äidillemme, isällemme, kodillemme, tädeillemme, sedillemme, enoillemme, kummeillemme, koulullemme, opettajillemme, kasvattajillemme, naapureillemme, perintötilallemme, kotikylällemme, syntymäpitäjällemme, koulukaupungillemme, isovanhemmillemme, kansallemme, isänmaallemme, jatkosodan sankarivainajillemme, vapaussodanvalkoisille kaatuneille, Sandelsille, Döbelnille, 1700-luvun nälkävuosien kuolleille, isonvihan aikana menehtyneille, Lemminkäiselle, Kullervolle,Väinämöiselle, Ahdille ja Antero Vipuselle...

...ja hän keräsi kivipatsaat, murensi ne jauhoiksi ja juotti kaiken tämän moskan veden kera kansalle...

Annan kymmenykseni rakentaakseni vanhan maailman kirkkoja jotta ne jäisivät tyhjiksi kun lähitulevaisuudessa nuoret älymystöradikaalit, pasifistit ja muut pöllöpäät haluavat tulla tuomituiksi kirkkoon menemisen sijasta, jotta heidän totuutensa voittaisi. Ja alttaritaulun läpi minä näen vankilat, jotka täyttyvät yhä innokkaammista pyrkijöistä, jotka iloitsevat tullessaan tuomituiksi - siinä on tuomitsijoiden rangaistus, joka on monta vertaa pahempi, koska se on HEIDÄN uskonsa, mikä pettää lopulta.

Minä näen kristittyjä kenraaleita militaristikappalaisia uskovaisia tuomareita vankilapappeja nukahtaneita heränneitä - kaiken tämän todistajina... vihaamatta.

Onneksi nämä kaikki ovat vielä jäljellä jotta näkisimme... muuttumisen jotain tapahtuvan kun joku (juoksee taivaanrannasta taivaanrantaan) yrittää jossain yksin tukea myriadeja Pisan torneja ja juurella maamyyrät ja pettävä epävarma muta...

Tämä on minun hyvä työni:
Ihmiset ovat kiitollisia tuntemattomille auttajille (joita kiittäminen on hyvä teko ja näin sarja jatkuu), omatuntoni on puhdistunut - eikä minulta enää VAADITA, koska olen jo uhrannut omistani - säilytämme uskon iloisen antajan rooliin...
Kaikki edellä mainittu saa minut ja muut vakuuttuneiksi siitä, että näin kaikki on käynyt ja käy parhain päin, kunhan pahat ihmiset eivät vain aina olisi arvostelemassa tätä kunnioitettavaa traditiota...

_____

Ei - vain Jumala puhuu pöntöstä

ja toiset puhuvat itsekseen

kuuntelevat omaa puhettaan

nukahtavat herätäkseen iloon

kun kirkonmenot loppuvat

ikuisiksi ajoiksi

ja Jumalan valtakunta tulee lähelle

yhdistäen lähimmäisenrakkauden

ja viidennen käskyn

yksityiselämän,

julkisen elämän ja uskon

uskon ja tiedon

tiedon ja teot

teot ja ajatukset

filosofian, tieteen, taiteen ja moraalin,

vapauden, pelastuksen ja ilon.

26.12.65          - Tapaninpäivänä
- Itsekehu kuuluu [jossain määrin] yleisesti hyväksyttyjen asioiden joukkoon.
- Ongelmien määrä ja kirkkojen rakentamisvauhti näyttävät nykyaikana olevan suoraan verrannollisia.

- Olen saanut paljon hyviä joululahjoja. Kenties paras niistä on Saksasta tullut "Philosophises Wörterbuch". Olen myös iloinnut todetessani, että ihmiset eivät osaa nauttia saadessaan liian kalliita joululahjoja, koska he TIETÄVÄT, että useimmilla ihmisillä asiat ovat paljon paljon huonommin. Maailmankatsomuksen täydellistä vaihdosta vaatii usko siihen, etteivät nuo toiset ihmiset todellisuudessa ole yhtään huonommassa asemassa. Tämä tieto tuo muassaan paljon muutakin tietoa ihmisestä ja maailmasta.

27.12.65         - Poikkeustapauksia ovat teot jotka PELKÄSTÄÄN ovat joka hyviä tai pahoja (tarkoituksiltaan). On kysymys "SEKÄ-ETTÄ"-teoista (ei "joko- tai"), jolloin samalla teolla on useita erityyppisiä seurauksia. Esim. se kirkon tai YK:n "kolehtiapu" mikä on "pahaa" uuden maailmanjärjestelmän (tulemisen) kannalta on kuitenkin "hyvää", jos ajattelemme, että avun suomien sosiaalisten parannusten turvin useammat ihmiset kykenevät pohtimaan maailmamme ongelmia, jolloin on suurempi todennäköisyys niiden ratkaisemiselle. Näin yksi teko on "hyvä" ja "paha" SAMALLA KERTAA, jopa samasta näkökulmasta katsottuna - puhumattakaan uusista perspektiiveistä.

 

1966:

5.1.66   - Olen kirjoittanut Anjalle yhteenvedon kolmen joululoman aikana käymistämme keskusteluista - kymmenkunta sivua eripitkiä palasia. Sen kirjoittaminen on vienyt minulta päivän, mutta elänhän esittääkseni ajatuksia ja olen joskus päättänyt osaltani estää pahan kiertokulkua maailmassa.

- Tiedämmekö, millaisten lakien alaisena olemme sotatilanteessa. Tiedämmekö että MILLOIN TAHANSA meidät voidaan saattaa näiden lakien alle. Milloin tahansa voi tulla tilanne, jolloin meidät voidaan tappaa PUOLUSTAJIEMME taholta, mikäli itse kieltäydymme tappamasta vihollisiamme.

- Miksei armeija MAINOSTA näitä lakejaan? Miksei Yleisradio julkaise kiellettyjen levyjen luetteloa? Miksei julkaista kiellettyjen kirjojen luetteloa? Miksi SALATAAN TOTUUTTA? Miksi emme mainosta sitä, mitä asioita emme tiedä, jotta niitä tutkittaisiin? Miksei kirkko kerro enempi tietämättömyydestään?

- Ihmishengellä sinänsä ei ole sitä arvoa, mikä sille yritetään antaa. Tämä on irrallinen irrationaalinen arvostus, joka edellyttää murhalla olevan vain pahoja seurauksia (vrt. Jeesuksen ristiinnaulitseminen). Entäpä tappo vahingossa ja itsepuolustukseksi?

11.1.66         - Ihmiset haluavat tehdä ennemmin hyvää Vanhan Testamentin pohjalta kuin Uuden Testamentin pohjalta LAKATA hyvää tekemästä ja sitä edes vaatimasta, niinkuin ne jotka sanovat uskovansa ja hyväksyvat vain oman uskonsa pohjalta suoriteut teot ja tekemättömyydet...

- Mikä hyve on vaatimattomuus siinä maailmankuvassa, jonka voimalla pystytetään kuvapatsaita tuhansien ihmisten muistolle.

- Luomme epäjumalat siten, että rakennamme jonkin institution tms. niin yleiseksi että KAIKKI ihmiset ovat sen kanssa jotenkin tekemisissä. Kun se näin on tehty mahdollisimman riippumattomaksi SATTUMANVARAISUUDESTA, voidaan sitä pitää ihmisille välttämättömänä arvona, jonka pohjana on kallio. Kirkkoon kuuluminen ei ole enää sattumanvarainen asia, kun KAIKKI kuuluvat siihen (normaalioloissa). Kirkkoja rakennetaan kaikille, jotta jokainen tulisi riippuvaiseksi sen pysyvyydestä, ikuisuudesta. Haluamme poistaa arvoistamme sattumanvaraisuus-tekijän, jotta voisimme luottaa... Kuitenkin on kysymys siitä, mitkä arvot TEORIASSA ovat sattumanvaraisuudesta riippuvia.

- Kun pidämme tärkeimpänä ihmistehtävänämme lähimmäisenrakkautta, olemme tietoisia vapaudestamme rakastaa kaikissa olosuhteissa esim. auttaessamme "vihollistamme". Tällä perusteella uskallame kieltäytyä taistelemasta. Vaikka meillä ei olisikaan voimaa rakastaa vihollistamme,          olemme jo kieltäytyneet tekemästä pahaa lähimmäisellemme, mikä on jo teko, jonka merkitys ja oletetut seuraukset maailmankuvan rakentamisessamme ovat laajuudessaan mittaamattomat.

- Kieltäydymme järjellämme hyväksymästä mitään, mikä tuottaisi pahaa lähimmäisellemme, vaikka saatammekin sitä milloin tahansa hätätilanteessa tehdä. Tilaisuus voi tehdä meistä varkaan, mutta emme VALMISTAUDU varastamaan läpi elämämme - emme kehoita myöskään toista niin tekemään. Tappamisen suhteen asia on toinen: siihen me kehoitamme lähimmäistämme ja näin TIETOISESTI, YHTEISESTI hyväksymme sen.

- Me katsomme vain sitä mitä tapahtuu kun maahamme hyökätään. Meillä ei ole kysymystä: MIKSI. Jos sodan syyt olisivat tiedossamme, olisimme ennakolta ehkäisseet sen jo kauan ennen sen puhkeamista.

- Se mikä ihmisessä on IHMISTÄ, ei ole sattumanvaraista. Ihmisen ikä - fyysisenä olentona - sitävastoin on. Tämä ihmisyys on luonnosta riippumaton, ja sen varaan meidän on rakennettava arvomme sekä määritelmät tehtävistämme ihmisenä, jolla on sielu. Tältä pohjalta voin käsittääkseni uskoa eräänlaiseen sielun kuolemattomuuteen. Ei ole sattumanvaraista, että kaikilla IHMISILLÄ on sielu.

...pykälä EPÄUSKOVIEN tunteiden loukkaamisesta...

12.1.66         - Tarvitaanko erillinen organisaatio lähimmäisenrakkautta varten valtion organisaatioiden lisäksi?

- Ristiriitaista on siinä, jossa me haluamme nähdä VAIN nykyhetkessä olevan probleeman, ja lähteä kaivelemaan sen syitä . Toinen ihminen näkee nykyisyyden vain kehityksen tradition tuloksena, jota emme oikeastaan saisi arvostella. Onko niin, että minä haluan kulkea nykyisyydestä taaksepäin, kun toinen haluaa kulkea menneisyyden traditiosta nykyisyyteen, jolloin menneisyys sinänsä on jo tae nykyisyyden mielekkyydestä.

- Mitä tapahtuu kun sivistyneistö - kuten kirjailijat - karttaa kirkossakäyntiä ja haluaa sensijaan tietoisesti VANKILAAN?

[Jatkuu osassa VII: 13.1.66]