Uskontomietteet VII 1966-79
13.1.66 - Kuka rankaisee ne tuhannet pikku ylemmyydentunteen ja halveksunnan osoitukset ja masennusyritykset, jotka kasaantuvat ja kasaantuvat ja vihdoin viimein pakottavat jonkun tekemään teon, JOKA TUOMITAAN. Oikeudenmukaisten rangaistusten kiertokulku on alkanut. Kuinka kiero olisikaan maailma elleivät ihmiset uhmaisi lain tuomioita ja toimittaisi ITSE oikeuden-mukaisuutta siellä minne laki ei KOSKAAN pysty ulottumaan. Kuinka laki voisi tuomita sellaista tekoa, johon KAIKKI ovat syyllisiä JOKA PÄIVÄ... Jotain murtuu taas tällä hetkellä...
- Jos olen vastuussa muille, ovat muutkin vastuussa minulle. Jos en ole vastuussa muille, eivät muutkaan ole vastuussa teoistaan minulle. Tämä päätelmä edellyttää kaikkien loogista tasa-arvoisuutta. Arvoaste-eroa merkitsee yksipuolinen vastuu. Yksipuolista vastuuta ylläpitää yhteiskunta symbolisena sopimuksena, joka asetetaan ihmisen yläpuolelle Jumalan sijaan tai kumppaniksi. Sanotaanhan Raamatussakin: "Ei kukaan voi palvella kahta herraa". Mutta käymmehän me sotiakin Raamatun varjolla lähimmäisenrakkauden nimessä. Tämä on se logiikka, jota papit (ja muut oppineet myös) syöttävät kansalle rukoillessaan säilyttämään maamme itsenäisyyden, lait ja hyvät tavat so. oikeus- ja puolustuslaitoksen.
- Me emme koskaan tule vapaiksi pitämään itsellämme, mutta olemme aina vapaat antamaan muille.
- Yhä vieläkin me luokittelenne ja rankaisemme teot niiden uskotun vaikutuksen suuruuden mukaan.
- Mistä toiset voisivat tietää, että juuri SEN yhden kerran tunnemme olevamme ansiottomia teostamme (ja kiitos tuntuu meistä epäoikeudenmukaiselta), koska elämme maailmassa, jossa elämä perustuu käsitykseen omista ansioista.
- Minäkin uskoin, toivoin, odotin ja rukoilin parempaa maailmaa niin kauan turhaan kunnes aloin rakentaa sitä itse.
- Toisilla on nälkä ja toisilla ei. Joilla ei ole nälkä, tarvitsevat rahaa puolustaakseen asemaansa, jonka itse ovat luoneet. Koska raha kuluu puolustusmenoihin, ei sitä riitä kylliksi nälän torjuntaan. Koska raha ei riitä, ei voida viljellä Saharan erämaata. Koska ei voida viljellä Saharaa, ei leipä riitä ihmisille. Koska leipä ei riitä, eivät ihmiset jaksa tehdä työtä. Koska ihmiset eivät voi tehdä työtä elääkseen eivät he KOSKAAN pysty auttamaan itse itseään. Koska ihmiset eivät voi auttaa itseään (joutuvat he odottamaan muilta apua, armopaloja. Koska raha menee varustautumiseen, ei nälkäisiä voida auttaa riittävästi. Koska nälkäisiä ei voida auttaa), heidän täytyy vihata "auttajiaan". Koska nälkäiset vihaavat, on heidän väkivaltaansa varten varustauduttava. Koska on varustauduttava väkivaltaa vastaan, tarvitaan rahaa. Koska rahaa tarvitaan puolustusmenoihin, ei sitä riitä kylliksi nälän torjumiseen jne. jne. loputtomiin tätä katkeamatonta noidankehää.
- Kysymykset heräävät silloin, kun jumalana on sattumanvaraisuus joka sattuman-varaisesti kohtelee kaltoin sattumanvaraisesti "hyvää" ihmisen roolia esittävää ihmistä. Sittenkin me uskomme enempi jonkun ihmisen paremmuuteen kuin tietämättömyyteemme siitä.
- Kun oivallamme että meidän on rukoiltava KAIKKIEN ihmisten puolesta, ymmärrämme vasta että rukous ei riitä, vaan meiltä vaaditaan myös tekoja.
- Todellinen edistys alkaa vasta sitten kun ensimmäiset palaavat korkeuksista toimiakseen TOISTEN hyväksi.
- Me tiedämme että JOS tulevan Jumalan valtakunnan totuuskäsitys on toisenlainen, niin siitä seuraa ehdottomasti että NYKYINEN totuuskäsityksemme on VÄÄRÄ. Jumalan valtakunta ei voi perustua nykyiseen arvojärjestelmään. Vasta nykyisen epäuskomme oivaltaminen vapauttaa meidät VALMISTAMAAN TIETÄ Jumalan valtakunnalle. Mutta me vain odotamme, rukoilemme ja toivomme, että se tulisi samalla kun meidän hobbymme on farisealaisuus.
- Osoittakaa minulle ihminen joka tekee hyvää ilman Jumalaa so. omaatuntoa! Uskonnon täytyy olla logiikkaa.
- Maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen TÄYTYY pohjautua samaan todellisuuden käsitykseen (ei Schweitzerin mielestä).
- Uskonnon vaatimus pitää pyhinä määrättyjä käsityksiä ja asioita - haluttomuus tutustua uskonnon tabuista vieraaseen todellisuuteen.
15.1.66 - Ei eläin voi palata auttamaan jälkeenjäänyttä. Meidän maailmassamme alkaa tätä ihme ja kumma tapahtua koko elämänskaalan laajuudessa, kun sivistyneet alkavat tietoisesti kiroilla ja puhua rivouksia, JOTTA he ainakin irrationaalisesti tuntisivat olevansa yhtä huonoja ihmisiä kuin pahimmatkin rikolliset. Sitten vasta lähdetään eteenpäin YHTÄ MATKAA.
- Niin kauan kuin kristitty luulee kuullun rukouksen vaikuttavan sattuman-varaisuuden lakeja uhmaten, TÄTYY kristityn pitää jotenkin erikoisia yhteen-sattumia Jumalan johdatuksena.
- Oikeuslaitos tarvitaan niin kauan kuin ihmiset eivät usko kaikilla teoillaan olevan syytä, menneisyyttä, joka voidaan osittain paljastaa ja poistaa, jos seuraukset koetaan "pahoina". ...kehittyä tulematta paremmaksi...
- Olen vapaa olemaan romanttinen, koska olen tietoisesti sanoutunut irti sen maailmankuvasta.
21.1.66 - Meidän uskontokäsityksemme on voimakkaasti hierarkinen. Jumala on siellä ylinnä ja johtaa kaikkea. Hänestä alaspäin ovat pyhimykset, uskovat piispat jne. aina alhaisimpiin saakka. Tälle järjestykselle tunnusomaista on se, että ylempi on aina esimiessuhteessa kauempana Jumalasta olevaan. Ihminen siis USKOO, että niin kuin hän on vastuussa Jumalalle, ovat hänen omat alaisensa vastuussa HÄNELLE ja vasta hänen kauttaan Jumalalle. Heidän on vain toteltava, mitä hän käskee. Ja näin kantaa hän vapaaehtoisesti vastuun alaisistaan. Tämä on eräs täysin mahdollinen käsitystapa. Ainakin se oli näin Jeesuksen aikana sadanpää-miehellä. Tosiasiassa jokainen meistä on SUORAAN vastuussa Jumalalle emmekä esimiehellemme.
22.1.66 - Jos Jumalan valtakunta tulee, EI sen ideologia ole ainakaan nyky-kristillisyys. Ei tämä ole Paratiisia jossa elämme. Ehkä tämä oivallus saa uskovatkin etsimään vielä kerran.
26.1.66 - Onko universaalista hyvää ja pahaa? Eikö tällaisia käsitteitä ole vain suhteessa johonkin arvojärjestelmään.
29.1.66 - Onko olemassa tapahtumia jotka eivät ole "hyviä" tai "pahoja" jonkin toisen tapahtumasarjan kannalta?
30.1.66 - Uskon että tulevaisuuden mahdollisessa maailmansodassa käytetään lopulta ydinaseita koko laajuudessaan. Mitä arvoa on sopimuksilla ja rehellisyydellä silloin kun halutaan tappaa? Kun hyväksytään että ihmisten TÄYTYY olla risti-riidassa aina keskenään, on myös hyväksyttävä tästä ristiriidasta joskus syntyvä SOTA.
31.1.66 - Me tarvitsemme Vietnamin sotaa, jotta lakkaisimme uskomasta vanhaan maailmaan.
1.2.66 - Uudistusten ja kehittymisen jatkuvuus taataan antamalla UUSIN SAAVUTETTU TIETO lähtökohdaksi, jolloin se luonnostaan asettuu pääsijalle. Kehityksen jarruttamista merkitsee historiallisen tiedon opettaminen joka uuden sukupolven aikana ENSIKSI. Uuden tiedon pohjalta laadittu maailmankatsomus on aina ristiriidassa ed. sukupolven maailmankatsomukseen nähden.
8.2.66 > Yo-lehti: E.K.Soininen: On paljon helpompi rakastaa Jumalaa ja seurakuntaa kuin yksityistä ihmistä.
10.2.66 - Miksei sotalaitosta mainostettaessa juuri koskaan puhuta sodasta vaan aina retkistä talvisessa luonnossa, leiritulista, yöpymisestä rakovalkealla, univormuista ja upseeriarvon hienoudesta tms:sta? Onko mainostus tasapuolisesti todellisuutta kuvaavaa? Eikö sotalaitoksen PR-toiminta täydy aina olla sodan kauheuden esittämistä?
16.2.66 - Jos isänmaallisuus on vastuuntuntoa, täytyy sen olla vastuuntuntoa JOSTAKIN. Jos se on vastuuntuntoa isänmaasta, sanon minä KIITOS EI. Minun vastuuntuntoni koskee JOKAISTA ihmistä. Silloin kun on kysymys ideologiasta ja sen vaikutuksesta tekoihin, on minun vastuullani merkitystä, koska se ulottuu kaikkialle sinne, missä yksikin toinen ihminen ajattelee samoin. Ideologia joka perustuu tietoisuuteen omista ansioista, vaikuttaa juuri tällä hetkellä Intiassa, Vietnamissa, Rhodesiassa ja Kiinassa. Tämän paremmin en voi tätä selittää.
- Meiltä kysytään "osaatko viidennen käskyn" sen sijaan että kysyttäisiin: NOUDATATKO SITÄ.
21.2.66 - Ennenkuin pystyn riittävästi osoittamaan jonkin asian vastaavan totuutta, täytyy minun USKOA, että se on totuutta. Ja juuri USKO siihen on se voima, joka saa minut etsimään ne ikuisesti vajavaiset todistuskappaleet, joiden perusteella sitten muutkin USKOVAT enempi asian totuusarvoon. Onko niin, että muutos ajattelussa merkitsee sen kehittymistä eteenpäin tottumuksista, jolloin syntyy ristiriita tästä ajan kehittymisen osittaisesta muutoksesta. Ja minä haluan myös TOIMIA ajatusteni toiminnan mukaan, jonka tähden myös TEKONI kehittyvät.
- On merkillistä että en ole näinä vuosinani tuntenut lähestyneeni Jumalaa missään vaiheessa. Hän on edelleen aivan mykkä minulle, vaikka "kristityille" hän on läheinen isä. Ainoa asia mikä paljastaa hänestä jotain, on se että olen hyvän ja pahan ratkaisun edessä jatkuvasti. Kummallista...
- Onko hyvä ja paha -käsitteiden käyttäminen eräänlaista neuroottista yksi-puolisuutta? Milloin opimme huomaamaan, kuinka yksipuolista mielettömyyttä pidämme normaalina! Mistä me huolehdimmekaan. On olemassa pikkuasioita suhteessa elämäntehtäväämme.
- Milloin oikeudenmukaisuutta alkaa olla se, että mitä synnittömämpi ihminen ulkonaisesti on, sitä pienemmistä virheistä häntä rangaistaan.
- Onko niin, että kenen tahansa kuoleman oivaltaminen MYÖS hyvää synnyttävänä tapahtumana olisi korvannut Jeesuksen ristiinnaulitsemisen?
25.2.66 - Jos kerran on olemassa voimista riippumaton vapaa ratkaisu, niin täytyy sen kaikissa olosuhteissa olla yhtä helppo tehdä.
- Me voimme nähdä jokaisessa historian "pahassa" tapahtumassa hyvää, jos HALUAMME käsittää sen hyvänä. Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli tällainen tyypillinen esimerkkitapaus. Erikoista tässä vain oli se, että hän OLI TIETOINEN tapahtuman merkityksestä ja sen vaikutuksesta maailmanhistorian loppuun saakka. Kysyn kuitenkin: Oliko Jeesus inhimillinen olento? Saiko hän tietonsa Jumalalta vaiko epäsuorasti - ajattelun avulla? Oliko hänen esiintymisensä välttämätön?
- Minun on kyllä käsitettävä tämä tietona siitä, ettei meidän tarvitse pelätä hyvä-paha -vastuutamme Jumalalle. En ole tietenkään aivan varma tästä - etenkään näin nuhaisena.
- Tarvitsemme normeja niin kauan kuin HALUAMME rikkoa niitä - tietäen samalla tekomme omantunnon vastaisiksi. Sen jälkeen kun meillä ei ole mitään SYYTÄ tehdä pahaa, emme tarvitse enää lakia.
27.2.66 - Jarl Fahlerin harha on hänen suhteessaan kauneuteen ja oikeus-laitoksen hyväksymiseen. Oikeuslaitoksen välttämättömyyden tunnustaminen lienee myös zeniläisyyden harha - sen lisäksi että zen VAATII satori-nirvanan kokemista. Sehän ei ole mahdollista kaikille, koska kaikki eivät ole kokeneet sitä. Se on reaalinen suure (tilanakin) suhteen sijasta.
- Kristinusko ja zeniläisyys ajattelevat, että oikeuslaitoksen täytyy olla niitä varten, jotka eivät usko tai eivät ole "valaistuneet". Ne EIVÄT ota huomioon, että JOKAINEN ihminen uskoo ja on valaistunut tuntiessaan olevansa eettisten ratkaisujen edessä omantuntonsa kanssa. Uskonnot käsittelevät ulkopuolisia hevosina, joihin voi luottaa vasta sitten, kun ne on opetettu vetämään auraa. Heitä pidetään koneina, ORJINA, jotka hyväksytään ihmisten joukkoon vasta määrätyt normit täytettyään so. määrätyssä mitassa yhteiskuntaan sopeuduttuaan - tekemättä ulkonaisesti pahaa toisille.
- Mikäli pidämme jotakuta TÄYSIN vastuuntunnottomana (ettei hänellä ole kykyä ymmärtää hyvä-paha -kategoriaa), kohtelemme häntä kuin eläintä palkkio-rangaistus -periaatteen mukaisesti banaaneja syöttämällä. Meidän täytyy kuvitella, ettei hänellä ole Jumalaa, jolle olisi teoistaan vastuussa. Siksi ME hoidamme asiat hänen puolestaan - tai vetäydymme HEISTÄ KAIKISTA eroon.
- Tiedämme pahimmillakin rikollisilla olleen JOTAIN, jota he ovat intohimoisesti rakastaneet - kuten lemmikkieläimiä. Ihminen haluaa rakastaa, ja oikeuden-mukaisesti hän rakastaa sitä minkä TIETÄÄ olevan aiheuttamatta pahaa hänelle. Kaiken pahan hän sitävastoin projisoi yhteiskuntaan; hänestä on oikeudenmukaista rangaista sitä (= sen edustajia) kaikesta kokemastaan vääryydestä. Hän uskoo sen syylliseksi niiden päämääriin pyrkimisten estämiseen, jotka päämäärät yhteiskunta itse on "rikolliselle" osoittanut (olivatpa ne sitten harhoja pettymystä tuottaessaan ja alttiita sattumanvaraisuudelle ollessaan). Yhteiskunta puolestaan pitää oikeuden-mukaisena rangaista rikollista, joka tekee pahaa. Yhteiskunta ei halua käsittää rikollista tekoa oikeudenmukaisena rangaistuksena ITSENSÄ yksilöä kohtaan aikaisemmin osoittamasta sorrosta (yhteiskunnan muiden jäsenten välityksellä). Oikeudenmukaista voi myös olla se, että lakkaamme tietämästä, milloin yksilö on vastuussa teoistaan ihmisille, koska lakkaamme tietämästä teon kaikkia syitä - erityisesti niitä jotka piilevät yhteiskunnassa itsessään. Emme enää voi tuomita, koska silloin meidän olisi tuomittava myös ITSEMME. Sen jälkeen olemme vapaat rakastamaan.
- Uskontojen erehdys on, että ne vaativat kaikilta sellaista näkyvää, mihin kaikki eivät millään voi päästä. Ne eivät voi hyväksyä ihmistä sellaisenaan. Uskonnot luulevat jo maan päällä voitavan nähdä käyttäytymisestä, kuka on valittu osalliseksi gnosiksesta, satorista, nirvanasta tai uskosta Kristukseen. Jokainen on kuitenkin valittu tunnustamaan moraaliongelman olemassaolo!
1.3.66 - Niin kauan kuin oikeuslaitos pohtii vain teon pääseurausta, on kasvatuksessakin ulkonainen lopputulos tärkeintä. Lapsen on tehtävä hyvää - joko pahalla tai pakolla... Ikäänkuin pakosta tehty hyvä tai väkivalloin estetty paha olisi lapselle OMA ansio.
4.3.66 - Merkitystä on puolustautumisesta kieltäytymisellä silloin, kun toinen osapuoli on TIETOINEN maailmankuvastamme so. käyttäytymisemme syistä. Muussa tapauksessa meidän on puolustauduttava niinkuin eläintä vastaan - puhtaasti itsesäilytysvaiston pohjalta, koska eläin ei ole TIETOINEN antautumisemme syistä. Jos toinen ihminen ei ole tästä tietoinen, on hän SIINÄ suhteessa täysin eläimeen verrattavissa. Siksi meidän on informoitava, jotta tällaisestakin tilanteesta tulisi eettinen tilanne - uudella tavalla.
- Kertomus jossa Kiusaaja houkuttelee isänmaalla, vapaalla kilpailulla, yksityisellä omistusoikeudella ja tuomarinasemalla...
6.3.66 - Miten kirkko voi vastustaa eutanasiaa, armotappamista ja hyväksyä kuitenkin puolustussodan?
- Itsesäilytysvaiston tietoinen vastustaminen on omantunnon omaavalle olennolle eettinen ratkaisu. Tällainen vastustaminen (tuhoavalle voimalle antautuminen) voi olla myönteinen eettinen ratkaisu vain suhteessa toiseen VASTAAVAAN olentoon. Elämän tuhoaminen on yksilölle aina eettinen ratkaisu - itsesäilytysvaiston puitteissa ja sen tarpeisiin nojautuen. Tällöin vaihtoehtona on itsensä tuhoaminen eettisenä ratkaisuna (tiedottoman luonnon hyväksi?), murha, tappo itsepuolustukseksi, "armokuolema" tms. kahden voiman suhteiden muutoksesta syntyvällä skaalalla.
- Mielenkiintoista antautumistapauksissa ovat yksilön tuskatilojen todennäköinen jatkuva voimakkuus, eriasteiset vajavuustilat - so. raja ihmisen ja itsetietoisuutta vailla olevan elävän ruumiin välillä - sekä usko itsepuolustuksen hyödyttömyyteen esim. luonnonvoimien edessä.
- Toinen merkittävä ratkaisu on antautuminen tietoiselle ihmiselle, jonka itsesäilytys-vaisto ei kenties ole syynä hänen tuhoamishaluunsa. Tässä on kysymys totuudesta - siitä että toinen on harhojen vallassa (niin kuin ehkä toinenkin). Oman itsemmekin kohdalla tulemme MYÖHEMMIN tietoisiksi totuudesta, jota emme aikaisemmin ole tietäneet emmekä tajunneet. Olemme vastuussa vain siltä pohjalta, mitä olemme kuhunkin hetkeen mennessä olemassaolosta tajunneet - emme muusta... paitsi YRITYKSISTÄMME tajuta sitä.
- Tämä tilanne meidän on projisoitava toiseen ihmiseen. Tehtävämme on informoida oma totuuskäsityksemme hänelle mahdollisimman selvästi, jotta hän tulisi tietoiseksi millaisen järjestelmän kanssa on tekemisissä. Niin kauan kuin hän ei ole tietoinen ideologiastamme, on hän vastuussa teoistaan vain tietämättömyytensä pohjalta. Nähtävästi tieto tässä merkitsee vastuun lisääntymistä so. haluttomuutta ja tarpeettomuutta tehdä jotain "pahaa".
- Meille on mahdollista keskustella ja sen pohjalta auttaa toisiamme. Vasta keskustelun jälkeen on mahdollinen tuhoaja uudella tavalla - laajentuneesti - vastuussa halustaan tuhota. Auttamalla on mahdollista estää ravinnon puutteesta syntynyt tuhoamishalu.
- Eläimiin on mahdoton saada muuta eettistä yhteyttä kuin tekemällä heille hyvää (so. yleensä "elävälle" luonnolle) ja antamalla niille olemassaolon RAUHA. Atomipommin räjähdys saastuttaa ilmaa - miten rauhallista... Tiedämme määrättyjen muutosten aiheuttavan luonnossa vastareaktioita, jotka palaavat KAIKUNA itseemme. Tiedoton luonto ei vastaa hyvällä, jos sille tekee pahaa. Eikä tämä ole mitään satua, sillä tiedämme näin olevan.
- En tietenkään kieltäydy menemästä metsään sillä perusteella, että - kaikista varotoimanpiteistä huolimatta - voin astua yksityisen muurahaisen päälle. Luonto itse tuhoaa itseään kasvien ja eläinten hyväksyessä sen silmää räpäyttämättä: Kaikki päättyy joskus. Kenties muurahainen on AINA tajunnut sen mitä me ihmiset emme tajua vieläkään: On lopulta samantekevää milloin kuolemme, koska se riippuu sattumanvaraisuus-todennäköisyydestä. Ei luontokaan halua "tietoisesti" kuolla ja tuhoutua. Rajan vetäminen näiden asioiden välillä (tuhoaminen/itsesäilytys) riippuu jokaisesta yksilöstä erikseen, eikä tarkkoja yleistyksiä voida laatia. Se joku helvetin omatunto - jolle en löydä parempaa nimeä - tekee meidät ihmiset jotenkin poikkeusasemaan tämän keskellä, jonka takia on mahdollista ottaa riski ja alistua joskus vapaaehtoisesti tuhottavaksi. Uskon että tekomme merkitys ei pääty kuolemaamme, mikäli luotamme jokaisessa yksilössä olevan informaation - omantunnon - olemassaoloon. Se kieltää toisten pitämisen pahoina ja toisten hyvinä ja suhtautumisen edellisiin aina ja kaikkialla kuten hyökkääviin eläimiin.
- On hyvä asia, että sotaa vastaan tehdään protestilauluja - minä ainakin puolustan yksityistä omistusoikeuttani...
- Kaiken edellytyksenä on elinmahdollisuuksien luominen jokaiselle - läpi elämän.
8.3.66 - Enää 65 aamua mahdollisuus valehdella oppilailleen tietävänsä jotain totuuksia elämästä yleensä. Niin monta päivää kasvattaa heitä kärsimään ristiriidoistaan todellisuuden kanssa, jotta he yhden kerran erehtyisivät vakavissaan kysymään itseltään, tietävätkö he lopulta, miten asiat suhtautuvat toisiinsa todellisuudessa. Pääasia on tietysti MITÄ puhun. Ja siinähän onkin jo tarpeeksi mielenkiintoa löytää yhteys kehen tahansa tässä universaalissa diasporassa miten mielenkiintoista... Yksi elämä aikaa olla epätietoinen kaikesta mistä muut ovat varmoja. Yksi elämä olla vapaa hylkäämään traditionaalinen uskonto - palatakseen siihen myöhemmin ja osittaakseen sen yleisesti hyväksytyn eettisen mataluuden, sen laitosmaisen teko-pyhyyden ja sen halun valita sellainen totuus, joka sisältää luonnostaan kärsimyksen TOISTEN pahuuden vuoksi. Niin niin...
10.3.66 - Pahaa on vain suhteessa joihinkin valittuihin odotuksiin ja päämääriin. Se on arvostus. Onko eläimillä paha-käsitettä? Se on mahdollista, jos esim. saalis karkaa tai vahvempi eläin voittaa sen taistelussa.
11.3.66 - Suhtautuessamme lapsiin toimimme heitä kohtaan HEIDÄN todellisuutensa mukaisesti - tuntien heidän kehitysasteensa. Niin kauan kuin he eivät ole tietoisia meidän olemassaolokäsityksestämme, määräytyy heidän toimintansa sen mukaan - ehkä itsekkäästi. Tässä mielessä suhtaudumme heihin kuten niihin olioihin, jotka eivät ole informoituja maailmankuvastamme. Tällaisille meidän pyrkimyksemme on tehdä hyvää ja rakastaa heitä, jotta heidän tekonsa määräytyisivät sen mukaisesti. Suhteessa tämän kehitystason olioihin meillä on oikeus itsepuolustukseen niin kauan kuin he eivät näe todellisuutta meidän omalla tavallamme. Heidän vastuunsa ei siis vielä ole laajentunut käsittämään koko todellisuutta. On muistettava, että oman kehitystasonsa näkökulmasta he ovat yhtä oikeassa kuin me omalta kannaltamme. Oma totuutemme on vain vaihtoehto, jonka tajoamme tutkittavaksi. Meillä lienee siis oikeus voimakeinoihin lapsiin nähden - niin varovaisesti kuin tämä onkin ymmärrettävä - kun nämä tekevät vastuu-käsityksensä ulottumattomissa olevaa "pahaa". Näissä tilanteissa on mahdollista opettaa lasta näkemään vastuunsa laajempana. Voimakeinot rajoittunevat puolestaan vain ESTÄMISEEN. On erotettava tietoisesti ja tietämättään tehty paha. Tietoisesti, vastuuntuntoisena tehty paha edellyttää meiltä jo mahdollista uhrautumista uskomme osoituksena, jolloin voimakeinojen käyttö EI ENÄÄ ole ainoa mahdollisuus. Onko se enää mahdollisuus ollenkaan? Asia alkaa selvitä minulle, vaikka jokainen tapaus on ainutlaatuinen erityistapaus.
12.3.66 - Pian lähden Suonenjoelle soittamaan. Tietysti JO SE saattaa olla elämäni viimeinen keikka, mutta ei se mitään. Jumalan tutkimattomuus on minulle luonnollinen asia. Eikä minulle ole mitään pyhää, jota ihmettelisin tyhjässä kirkko-huoneessa odottaen ilmestystä. Jos on mahdollista olla rehellinen, niin ei minulla siinä suhteessa ole suurta katumisen tarvetta. Olisi hyvä, jos joku voisi lukea tämän ennenkuin minut kunnianosoituksin haudataan tai poltetaan roviolla. Niin tulisi sekin toimitus suoritettua luonnollisemmin - ilman surua ja katkeruutta - koska nämä tunteet ovat vain harhoja, itsekkyytemme varjokuvia. Minusta elämä on hyvin luonnollista - melkeinpä luonnollisempaa kuin kuolema, jos nämä niin kuin sattuisivat olemaan eri asioita. On se sitten kumma, ettei keväässä ole mitään traagista...
- Tärkeämpää kuin varmuus on rauha... Vai tuleeko varmuudesta rauha - vaiko tuska? Nähtävästi rauha tulee varmuudesta, siitä ettei tiedä mitään, mikä merkitsee kaiken olennaisen tietämistä. Muu on kai samantekevää. Rauha on olotila, funktion nimi.. Ja sekin on elämää. Tai miten sen nyt sanoisi...
15.3.66 - Onko niin, etten enää arvosta hyväksi ja pahaksi sitä mitä itselleni tapahtuu?
16.3.66 - On hyviä ja huonoja ihanteita VAIN suhteessa erilaisiin päämääriin. Absoluuttisina ei niitä luonnossa a priori ole.
- Meidän täytyy todistaa olevamme ihmisinä parempia ILMAN klassista estetiikkaa.
17.3.66 - Voimme jopa tietoisesti tehdä sellaista, mikä on pahaa jonkin ihmisen arvojen kannalta, jos uskomme voivamme sillä tavoin saada hänet ajattelemaan asiaa myös meidän näkökannaltamme. Tappamisesta kieltäytyminen on pahaa erään arvojärjestelmän kannalta. Kieltäytyminen naimisiinmenosta saattaa tuottaa pettymystä ihanteelliselle ihmiskäsitykselle. KAIKKI SE mitä ihminen tekee, sanoo tai ajattelee, on pahaa JOSTAKIN arvojärjestelmästä käsin nähtynä. Kieltäytyminen pahanteosta on pahaa MEIDÄN arvojärjestelmässämme, jonka mukaan puolustus-sotaa pitääkin kutsua HYVÄKSI. Kaikissa olosuhteissako?
- Jokainen hyvä ja paha on ainutlaatuinen erikoistapaus. Mitään yleistä hyvää ja pahaa ei ole meidän tiedossamme - erityisesti jos otamme huomioon syyt miksi sitä tehdään. Siksi kai toimimme usein puolittain tiedottomasti, omantunnon ääntä kuunnellen.
19.3.66 - Maailmankatsomuksemme on pyrkinyt puhtaaseen muotoon ilman sisältöä ja yksityiskohtia ,jotka hämmennyttäisivät ja sekaannuttaisivat kokonaisuutta. Olemme pyrkineet hyvään ilman pahaa, hyväksymättä niitä molempia yhtä todellisina.
- Ei ole mitään absoluuttista hyvää ja pahaa a priori. Pahaa tehdään juuri sen verran kuin näistä tarpeista syntyy. Ovatko nämä tarpeet harhoja?
20.3.66 - Uskonto puhuu odottamisesta Eliot yrittämisestä.
- Mikä on se laki, se oikeus, joka tuomitsee hyvän ja palkitsee pahan?
- Laki estää vain RAJAtapaukset - kenties vain 1/3, kun taas 1/3 ei tee lainvastaisia tekoja ja 1/3 tekee niitä laista välittämättä oman oikeudenmukaisuuskäsityksensä pohjalta. Vastaako tällainen laki merkitystään?
22.3.66 - Kirjeestä Henrille: - Meidän maailmankuvassamme oikeuslaitos on mielekäs, mutta onko meidän maailmankuvamme mielekäs? Entä sitten, kun ihmiset tajuavat, ettei vankila tai kuolema ole mikään kahle, ja SITTEN alkavat tehdä heistä hyvää ja meistä pahaa... Jos minun kerran on uudistettava maailman-kuvani, niin miksen voisi tehdä sitä PERUSTEELLISESTI? Se on yksi tapa erehtyä, ja minulla on siihen yksi elämä aikaa.
23.3.66 - Ihminen on kahlehdittu omaan totuuteensa - siihen mitä hän uskoo.
- Ihmisen on pakko toimia niinkuin hän uskoo todellisuuden olevan. Rajoittamalla kuvaa todellisuudesta saadaan ihminen toimimaan halutulla tavalla - mikäli hän uskoo annettavaan näkemykseen.
27.3.66 > Ludwig Wittgenstein: Tractatus Logico-Philosophicus.
s.146 - Also muss diese Frage nach den Folgen einer Handlung belanglos sein.
- Voi tätä maailmaa!!! Olen tullut samoihin lopputuloksiin kokonaan toisia teitä myöten!!! (Toisiako? 24.4.66)
- Entä sitten kun uskovaiset ovat ainoita, jotka asein puolustavat yksityistä omistusoikeuttaan?
5.4.66 - Se mitä juutalaiset pitivät hyvänä tekona, on TODELLA ollutkin hyvä teko! Hyvä teko voikin olla hyvä teko!!!
25.4.66 - Miten vastaat [ilman näkyvää syytä] kysymykseen tai pyyntöön: Näytä minulle vapaa päätös (jolla ei ole yhtään syytä olemassa)!
- Vielä siitä kädellä seinäänlyömisestä: Jos henkilö oppii lyönnistä, että se koskee, ei hän lyö toista kertaa. Tällöin tapahtuma ei enää ollutkaan pelkästään paha, koska ihmisen tietomäärä lisääntyi. Nyt hänellä on sittenkin aavistuksen verran turvallisempi olla, kuin jos hän ei tietäisi lyönnin seurausta. Lyönnin syistä onkin puhuttu aikaisemmin.
5.5.66 - Tarvitsemmeko me enää toivoa? Meidän uskomme voi olla väärä. Rakkaus yksin paljastaa meille olemassaolollaan tai puuttumisellaan uskomme oikeutuksen tai toivomme tarpeellisuuden.
14.6.66 - Mitä Kristuksesta on jätetty kertomatta? Kuka on suorittanut valinnan päättäessään mitä Kristuksesta kerrotaan UT:ssa ja mitä ei?
- Alkuseurakunnan vapaaehtoisuus - kommunismin pakollisuus.
HELSINGIN AIKA ALKAA...
21.10.66 ...Tähän saakka olen pitänyt lähimmäisenrakkautta ikäänkuin yksin-oikeutenani - välittämättä siitä, kohdistetaanko minuun sitä tunnetta. Olen monopolisoinut antamisen kieltäytyen ottamasta vastaan, jotta tuntisin olleeni mahdollisimman hyvä. Ajatuskulkuni ei ole ollut noin yksinkertainen, mutta periaatteessa se SAATTAA olla tosi. Joka tapauksessa olen tajunnut, että olen valmis vastaanottamaan myötä-kärsimystä, eräänlaista "sääliä" (vaarallinen sana) tai apua, jos joku sitä haluaa antaa, ja kunhan se ei merkitse minulle kaikkea. Näin ne näkökannat mutttuvat, kun on riittävän kauan edustanut toista mielipidettä. Ja kuitenkin aina oikeassa (ja väärässä). Tämä oli minulle erittäin tärkeä havainto: Ole myös valmis vastaanottamaan!
16.1.67. - Miksi juuri [Y.] Kallinen - kaiken ykseyden korostaja - haluaa erottaa toisistaan uskon ja todennäköisyyden?
28.3.67 - Henri: Paavia ei Pyhä Pietari päästänyt taivaaseen, koska tämä oli levittänyt perättömiä huhuja Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta, joka sitäpaitsi oli toisen miehen vaimo.
23.4.67 > Luther: Maailma on suuri persereikä ja minä olen täyttä paskaa. On selvä että eroamme pian.
7.5.67 - Syntiinlankeemus - tietoisuuden laajeneminen... Tietoisuus - joka AINA on ollut meissä... Ja luontoäiti nukkui seitsemän ikuisuutta...
27.9.67 - Oliko Jeesuksen ristiinnaulitseminen Jumalan uhri ITSELLEEN?
10.12.1967 - Mitä toiset tekevät sinulle, tee se toisille. Vastuu jää siis ensimmäiselle tekijälle. Mitä Adam ja Eeva tekivätkään? Vastuun ongelma on täten ratkaistu.
13.12.1968 - Näyttää siltä, että rakastan maailmaa, joka hyväksyy minut. Ehkä totuuden hetket eivät vielä ole pelkästään menneisyyteen kuuluvia.
- On yö ja hiljaisuus. Maailma on kaikkialla. Se on meissä ihmisissä, meidän tavassamme nähdä maailma, tavassamme sopeutua, tavassamme rakastaa maailmaa ennen kaikkea, tavassamme erota maailmasta. Maailma on kuolemassa. Se on tenttiinluvussa, aamuyön askeleissa kadulla, ihmisissä, se on ainoa, minkä me koemme.
- Kun kuvittelemme, koemme Jumalan - SE ON MAAILMAA. Se on konkreettisten kokemusten pohjalle luotu abstraktio. Koemme Jumalan MAAILMALLISESTI, rakennamme mielikuvamme hänestä TODELLISUUDEN keinovaroilla. Mitä me olemme ilman maailmaa. Tunnen kuinka jokin - ehkä ajatus - kaivertuu yhä sisemmälle, yhä syvemmälle. Miksi emme palvele maailmaa, kunnioita sitä TIETOISESTI. Tämä on taas yksi ajatussuunta, joka voisi olla filosofian historiassa. Tämä on osoitus siitä, että on mahdollista nähdä rehellisesti valheellisilla sanoilla ja sittenkin rakastaa Jumalaa, joka ei ole tästä maailmasta. Miten selvää kaikki onkaan humalassa nähtynä. Tekisi mieli kirjoittaa vielä, mutta pelkään ajatusten latistuvan. Minähän tahdon tähän ikuistettavaksi vain kaikkein syvintä, parasta...
18.9.1970 - Onko estetiikka epätiedettä? - Esitelmä prof. Irma Rantavaaran laudaturseminaaria varten Helsingissä.
...Kun tiedämme, että neljä on suurempi kuin kaksi, emme epäile hetkeäkään erottaa toisistaan hyvää ja huonoa tai hyvää ja pahaa. Asiat nähdään pelkkinä absoluuttisina suureina [esim. sopimuksina] joilla ei ole mitään tekemistä suhteellisuuden kanssa.
1971: Ei muistiinpanoja uskonnosta!
Kevät 1972 (UM tai APU-lehti) - Popmaailma ja uskonasiat
...tässä uudessa uskonnossa [Steiner] ei helvetti-käsitettä tunneta lainkaan. Jälleensyntyminen eli reinkarnaatio, karman laki ja -velka ovat asioita, joita Veskun lisäksi tutkiskelevat myös Mikko Kuoppamäki, Jukka Kuoppamäki ja Ilja Saastamoinen ja monet muut pop-maailman pintanimet.
1973: Ei musitiinpanoja uskonnosta!
14.1.1974 - Aatamin ja Eevan taru on valtavan suuri symbolifunktio. He uskoivat syöneensä hyvän ja pahan tiedon puusta, jonka jälkeen he eivät enää USKONEET vaan TIESIVÄT mikä on hyvää ja mikä pahaa. Uskon ja tiedon välinen käsite-ero luotiin tässä kertomuksessa. Siitä lähtien ihminen on USKONUT TIETÄVÄNSÄ. Erikoista on, että ns. paha (käärme) houkutteli heidät erottamaan uskon ja tiedon toisistaan, asettumaan Jumalan sijaisiksi heidän väittäessään tietävänsä asiat, jotka ovat ihmiselle mahdottomat koskaan tietää.
20.1.74 - On muistettava, että Jumala-sana on tullut suomenkieleen Itä-Euroopan "pakanakansojen taikauskosta".
- Minulle mahdollinen Jumala on vain sitä, että jossakin alkaa TYHJÄ. Kaikki outo on meille luonnostaan pelottavaa. Siksi pelkäämme Jumalaa ja Kuolemaa (jotka täten samaistuvat). Mitä tarkemmin tunnemme tietomme rajat (mitä vähemmän huomaamme tietävämme), sitä enemmän totumme TYHJÄÄN, kuolemaan, jumalaan - alamme jopa rakastaa niitä, koska ne ovat jo meille vanhoja tuttuja.
KAJAANIN AIKA
2/1975 - 4/1977 ei muistiinpanoja uskonnosta.
6.5.77 - Meitä ei opeteta vaatimattomiksi ‑ meitä opetetaan näyttelemään vaatimatonta. Niinkauan kuin vaatimattomuus on hyve sinänsä, on olemassa enemmän tai vähemmän onnistuneita tähän päämäärään pyrkijöitä. Näytämme ulkopuolisista AINA vaatimattomammilta kuin mitä todellisuudcssa olemme. Ihminen voi olla vaatimaton vasta sitten, kun hän tietää tarkalleen "omat ansionsa" tapahtumien kulussa.
‑ Tauno Palo luki juuri TV:ssä sadun kolmesta kauppiaan tyttärestä, joista yksi oli luonteeltaan vaatimaton, muut ylpeitä ja kopeita. Tässä hyveeksi oli asetettu näyttelijä. Rehellisyyttä (uskoa omiin ansioihinsa) oli pidetty paheena!
- Ihmisen DNA:han on tallennettu jopa muisto omasta syntymästä. Siellä on muisto jokikisestä unesta, jonka olet nähnyt, siellä on muisto joka-ainoasta hyvästä ja pahasta teosta, jonka olet sylivauvana ja pikkulapsena kokenut. "Mitä teet yhdelle näistä pienimmistä (soluista), sen teet minulle (DNA:lle)..."
26.11.78 - Lapsien saaminen on ollut muutos, sillä he hyväksyvät vanhempansa, joten kysymykset muiden ihmisten läheisyyden saamisesta ovat tulleet tarpeettomiksi. Probleema on yksinkertaisesti lauennut. Samalla tavoin on vuosien kuluessa häipynyt käsitys Jumalasta persoonana. Tämä käsitys alkoi häipyä nähtävästi jo Viitasaarella. Vahvistuneet vain ovat sen sijaan käsitykseni ympäristön vaikutuksen voimasta. Tässä maailmassa uskooni täysin perustuvaa toimintaa ja arvostuksia pidettäisiin mielettöminä, joten olen elänyt samojen pelisääntöjen mukaan kuin toisetkin.
3.12.78 - Eikö epäitsekkyyden yms. ominaisuuksien takana olekin lopulta OMA ETU. Me vain emme tähän saakka ole tienneet, mikä LOPULTA on omaa etuamme. Pyrimme esim. omistamaan enemmän kuin toiset, ja koko maailma on uskonut, että tämä koituu oman edun hyväksi. Tästä syystä "epäitsekkäiden" ihmisten toiminnassa on aina nähty tietty määrä tragiikkaa ja säälittävyyttä.
- Kun asiat opitaan näkemään oikeammin kuin tähän saakka, aletaan epäitsekkyyskin nähdä hyväksyttävänä oman edun tavoitteluna (pitkäjännitteisyyden merkkinä), joka auttaa meitä sopeutumaan maailmaan ja toisiin ihmisiin. Me vapaudumme olemaan epäitsekkäitä (ovelan järkeviä) hyväksymällä myös tämän ominaisuuden yhteis-kunnan rakentamisen yhdeksi perustaksi. Kaikki tämä on seurausta syy-seuraus -suhteen oikeammin näkemisestä.
- Kuin taakka olisi pudonnut harteiltani huomatessani etten olekaan vapaa. Se ei ainakaan ole vielä johtanut minua sen suurempiin moraalittomuuksiin, vaikken enää tunnekaan olevani vastuussa teoistani. Tämä "epäitsekkyyden" omaa etua tavoitteleva luonne ilmenee parhaiten lauseesta: "Tee toiselle mitä tahdot itsellesi tehtävän." (empatia)
> Schopenhauer: "Ei koskaan menetä mitään uskoessaan Jumalaan."
- Tämä pätee nähtävästi vain jos oletamme, ettei Jumala vaikuta maailmanmenoon lainkaan, ei ole kiinnostunut hyvistä/pahoista teoistamme, ja korkeintaan takaa meidän heräävän kuoleman unesta. Siinä vaiheessa kun helvetit, kirkko ja uskonnollinen etiikka sekä maailmankatsomus astuvat kuvaan (= vaikuttava Jumala), on meillä todella paljonkin menetettävää, mikäli kuittaamme uskonnolla asiat, jotka olisi "parempi" selittää luonnontieteiden avulla.
- Onko sittenkään harhaluuloa pitää omaa itseään lopullisena päämääränä Tagoren tavoin? Mikäli meillä on oikeaa tietoa, johtaa tämän päämäärän noudattaminen muiden auttamiseen.
4.12.78 - Kun vihdoinkin olen jättänyt Jumalan omaan rauhaansa - tai hän minut - voin vapaasti ihailla hänen kättensä töitä - LUONTOA.
- Niin kauan kuin meillä ei ollut tietoa, oli meillä oltava jokin isä-hahmo jota tuli pelätä. On hassunkurista, että tiedon saannin lähtökohtana saattoi olla pohdiskelu siitä, oliko Jeesuksen ristiinnaulitseminen hyvä vaiko paha teko!
5.12.78 - On kaksi aivan eri asiaa puhua "sielusta" ihmisen tajuntana (matertalistisesti) tai Jumalan osana (idealistisesti).
22.12.78 - Samoin kuin suhteellisuusteoria ja painovoima yms. on tavallaan aina otettava huomioon fysiikassa, samoin ihmisen halu suorittaa arvovertailua itsensä ja muiden välillä on tekijä, joka on kaikessa dialogissa vaikuttavana.
26.12.78 - Vain siinä maailmassa, jossa varallisuus, älykkyys yms. lasketaan ihmisen ja vain hänen omaksi ansiokseen, voidaan itsekehua, kateutta, ylpeyttä pitää tuomittavana paheena.
1.1.1979 > A.I. Ujomov: Totuus ja sen tiedostamistiet.
- Euripideen 'valehtelijan paradoksi': "Tämän kehyksen sisäpuolella oleva väittämä on epätosi. " (kehykset em. lauseen ympärillä)
- Niin, jos siihen uskotaan, niin KETKÄ uskovat, sanoja vaiko kuulija? Kysymys on kielipelistä, jossa ei ole objektiivista tuomaria. Kysymys on siitä, USKOOKO sanoja itse lauseen sisältöön, sillä väite ei ole tiedon vaan uskon asia. Toisaalta sana "epätosi" voi yhtä hyvin olla arvoarvostelma, jolloin lause loogisesti pitää paikkansa. Kuka sanoo puolestaan objektiivisesti, onko se epätosi? Ei ole kuin väitteen esittäjä ja siihen vastaajat joiden sisältä (parista?) pitää löytää ratkaisu so. väitteen esittäjästä. Uskon kysymyksiä ei voi ratkaista loogisesti. Ratkaisu löytyy väitteen esittäjän omista uskomuksista.
- Joka tapauksessa lauseen verifioitavuus on USKON asia - sitä ei voida osoittaa oikeaksi eikä vääräksi. Se ei koske luokkaa eikä sen jäsentä siinä mielessä, että sanoja sen sisällä voitaisiin vaihtaa vastaavanlaisiksi esimerkeiksi todellisuudesta.
- Tosi - epätosi ovat luokkia, joilla ei ole osia jotka yksityistapauksina voitaisiin sijoittaa luokkanimitysten tilalle ja näin osoittaa niiden verifioituvuus.
- Kysymyksessä on samalla kertaa myönnön kielto (kiellon myöntö?): Lause on ristiriitainen samassa mielessä kuin "Ihminen on lintu". Viimemainitut kuitenkin ovat luokkanimityksiä, jotka voidaan korvata yksityisillä esimerkeillä.
3.1.79 - Uskonnot ovat totta ihmisille siinä määrin kuin he käytännön elämässä noudattavat KOKO sen sisäistä logiikkaa - mikäli tällainen logiikka on olemassa.
5.1.79 - VAPAA TAHTO: Tämän hetken valossa näyttää jo ilmiselvältä, että käsite on mielettömyys. Se on idealistinen harha, joka syntyi vain jätettäessä ottamatta huomioon kyberneettisen systeemin input/output -järjestelmä ja sen toiminta-periaatteet. "Vapaa tahto" syntyy silloin, kun ratkaisuun vaikuttavat tekijät ovat niin fifty-fifty, että olio joutuu toimimaan sattumanvaraisesti, todennäköisyys-lakien mukaan. Todennäköisyyslait vaikuttavat kuitenkin pikemminkin tiedostamattomalla tasolla, joten olio voi luulla "itse päättäneensä" tehdä näin tai noin. Näennäisesti "vapaita ratkaisuja" vaativia tapahtumia tulee eteen suhteellisen paljon. Ne suhtautuvat "selviin" ulkoisista olosuhteista syntyneisiin päätöksiin - kuten satunnaisuutta kuvaava lukujärjestelmä 9-17-18-37-48-49-50-51-82, so. neljässä tapauksessa 9:stä teko voi "näyttää vapaalta".
- Nimitän olosuhteisiin suhteuttamatonta käskyä tästä lähtien "kuolleeksi käskyksi". Tällaisia käskyjä ovat mm. 10 käskyä, jotka sellaisinaan eivät merkitse muuta kuin mitä niiden vaikutus kyberneettiseen systeemiin kulloinkin on. Niiden TAUSTALLA sen sijaan on kaiken tarpeettoman väkivallan osoittaminen mielettömäksi, jos ajatellaan pelkästään kyberneettisen systeemin sopeutuvuutta todellisuuteen. Jokainen apriorinen kielto on väkivaltaa. Se on väki-valtaa ennen kaikkea kyberneettisen systeemin todellisuudelle - sitä kohtaan - joka ei ymmärrä tätä muuten kuin itseensä kohdistuvana tiedottoman luonnon mekaanisena voimana.
6.1.79 - Mikään ei vieläkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että jumala-tarustomme kertovat avaruusvierailijoista.
(- VAPAA TAHTO:) - Kun edellisellä sivulla sanoin: "...emme tunne sääliä..." niin tarkoitin sitä, etten pidä tuota ihmistä kovinkaan vapaatahtoisena, joka kokisi irrationaalisesti iloa ja kärsimystä. Hänen surunsa ja ilonsa sekä käyttäytymisensä keskimäärin ottaen on todennäköisyyslakien alaista, so. "niin ja niin monta prosenttia siten ja siten ajattelevista ihmisistä kokee tietyissä relevanteissa tilanteissa niitä ja niitä tunteita tai tekee niitä ja niitä tekoja".
- Edellisen sivun juttu ei ole mikään moraaliongelma - se on paljon syvempi. Moraaliongelmia ei minulle ylipäätänsä ole olemassa - on vain todellisuuden oikein näkemisen ongelmia ja siitä seurauksena olevaa vapauden kaipuuta. Tuo vapaus tulee vasta sitten, kun se koetaan yhteiskunnallisena vapautena, kun lähimmäisenikin tiedostaa. todellisuuden oikeammin kuten minä itsestäni uskon.
- Mikä on uskonnon ja kirkon osuus tulevassa maailmassa? Ehkä se instituutiona alkaa harjoittaa lähimmäisenrakkautta, opettaa "rikollisia", mielisairaita jaa vaajaälyisiä. Työvoimaa tulee olemaan riittävästi, kun armeijakin vapautuu rauhantyöhön...
8.1.79 - Vielä uskon voimasta: "Puhtaimmillaan" usko on sitä, että ihmisen input-maailma supistuu (tietoisesti tai tiedottomasti) kaksiulotteiseksi maailmaksi, jossa on mahdollista vain yhdentyyppinen input, mutta johon reagoidaan kuten todellisuuteen. Input voi olla sisäinen tai ulkoinen, kunhan se vain on yksiselitteinen. Koko fysiikka reagoi tuohon inputiin kuin totuutena. Tapahtuu maailman keinotekoinen supistuminen (käskyjen ja kieltojen absoluuttinen maailma). Kaikki muuhun tietoisuuteen tarvittava energia - joka on suunnaton - kertyy tuon yhden nimikkeen alle ja... siinä sitä ollaan. Usko voi siis olla hallittua tai hallitsematonta, Meidän tehtävämme on pyrkiä itse- (tai yhteiskunnan) kontrollin alaisena hallittujen uskonvoimien kehittämiseen yhtenä ihmisen työvälineenä. Tulevatko nuo voimat kysymykseen esim. ajatuksensiirrossa? Nuo uskonvoimat ovat sikäli rajoitetut (yhdessä ihmisessä), että ne ovat korkeintaan se energia mikä ihmisestä yleensä on irroitettavissa (mutta sehän on suunnaton!). Tiede antaa tulevaisuudessa vastauksen noiden voimavarojen suuruudesta.
- KÄSKY JA KIELTO supistavat maailman kaksidimensionaaliseksi (miksi juuri kaksi-?). Siksi niitä totellaan refleksinomaisesti - silloin kun totellaan, Käsky ja sen noudattaminen ovat SUHTEESSA ympäröivään maailmaan, kyberneettisten järjestelmien toimintakapasiteettiin tuona hetkenä.
- Jos Jumala on, niin tiedän ainakin paljon enemmän siitä, mitä hän EI ole.
- Ehkä toisilta avaruuden asukkailta saan jonain päivänä tietoa, miten hän on heille ilmestynyt. Tietoteoriani jättää Jumalan osuudeksi yhden kysymyksen: Miten syntyvät plus- ja miinusmaailmat? Mikä oli se voima, joka loi ensimmäisen niistä? Jumala-käsitteeni arvolle ei sovi puuttua tätä pienempiin yksityisseikkoihin. En kiellä uskontoa enkä tuonpuoleista. On vain niin, että minun osani tässä maailmassa on olla ymmärtämättä sitä... ellei jotain tapahdu... Luulen taivaan isän ymmärtävän täysin ajatukseni... itse asiassa tunnen hänen ikään kuin silittävän päätäni.
- Pyhä henki; Sillä ei ole osuutta maailmankuvassani, vaikka se kuuluukin uskonnon kolminaisuuteen. Se ei ole jättänyt ainoatakaan kysymystä ratkaistavakseni. Poika jätti yhden kysymyksen: Mikä on hyvä ja mikä paha teko? Olen ratkaissut sen. Jäljelle jää Isä. Luulen isän hyväksyvän sen, että yritämme tästedes tulla toimeen omin nokkinemme. Hän on kiireinen mies, jolla on paljon alulle pantavaa. Ehkä hän jonain päivänä johdattaa meidät noidenkin kysymysten ääreen.
- Minun Jumala-suhteeni jää avoimeksi. Sanoisin, että pallo on nyt hänellä. Tämän sanon yhtään vähättelemättä, yhtään liioittelematta. Kysymys on TODELLA minulle avoin, niin kauan kunnes tapahtuu jotain, joka pakottaa minut ottamaan kantaa. Tälle tielle minun osani oli tulla.
9.1.79 - Kysymys on siitä, onko meillä tietoa, milloin ratkaisu on tarkoituksellinen/ tarkoitukseton. Näillä molemmilla on sen lisäksi lisäehtoja, jos ratkaisun toinen osapuoli on kyberneettinen systeemi.
- Tarkoituksellinen/tarkoitukseton tuho/itsetuho on se perusta, jolta on ratkaistava kussakin tilanteessa abortti, vajaamielisen tarkoituksellinen synnyttäminen tietäen/tietämättä minkäluonteista aivovaurio tulee olemaan.
- On todettava, että sikiö ei tiedosta elämää yhteiskunnan jäsenenä. Se on vatsassa ollessaan kyberneettinen luontokappale, joka ei tunne vielä käsitettä "tarkoituksellinen itsetuho". Se vain panee vastaan kaikkea sitä, mikä sille elämänsä säilyttämiseen pyrkivänä kyberneettisenä systeeminä on. Me edustamme sille luonnonvoimia. Sillä ei ole tietoa, onko ulkoa päin tuleva uhka tarkoituksellista vai tarkoituksetonta, koska informaationvaihtoa ei tällä kysymystasolla ole (lukuun ottamatta äidin vereen erittämiä tietoja). Sille on vain pelkkä uhka - mikäli se edes ennättää tuota uhkaa tajuta. Elämäntarve ja -halu sillä on kuten eläimellä, koska eläminen on sen osa - se ei voi muuta tehdä kuin yrittää pysyä hengissä - ELLEI jokin sisältä päin tuleva uhka käy niin voimakkaaksi, että muut ruumiinosat katsovat parhaaksi luopua taistelusta.
- Abortti on aina suhteessa johonkin: paikkaan ja aikaan. Siksi jokainen ratkaisu on ainutkertainen. Ratkaisun tulos - sen arviointi - riippuu kulloinkin saatavana olevasta relevantista tiedosta.
- KOKO ihmiskunnan etiikka on rakennettava tarkoituksellinen/tarkoitukseton -käsitteiden pohjalle. Sama moraali tulee suhteuttaa armomurhiin. Nekin tulevat olemaan sallittuja eettisesti, tietyissä olosuhteissa hyväksyttäviä. Niitäkin on aina tehty.
- Abstrakti, ideaali ei ole olio sinänsä. Se on OLION PUUTETTA!
- Ps. Mikäli Jumala on luonut maailman, on hän antanut roiman (kylläkin yksi-puolisen) näytön itsestään: Tyhjyys on tullut konkreettiseksi - ainakin yhdeltä puoleltaan. Meidän tulee valottaa tuota tyhjyyttä, koska se on vain tyhjä paikka tietopiirissämme.
- Tuo olion "puute" - se on Elvis Presley, Bob Dylan, Beatles, jotka eivät (niin kuin ei Jumalakaan) koskaan käyneet Suomessa, mutta jotka ilmensivät itseään tunnus- tekoina - siis yhdeltä puolen... toisen käden tietoja jakamalla. - Tämä selittää, miksei kukaan ole profeftta omalla maallaan.
- Tulihan Jumalakin ihmisten pariin Jeesuksessa - puhumattakaan tuhansista ihmeteoista. Ne olivat abstraktion suhteuttamista aikaan ja paikkaan. Abstraktion vaikutukset ovat tulleet objektiivisiksi tosiasioiksi, tässä tapauksessa piikiksi ihmisten lihaan hyvän ja pahan teon ongelman muodossa.
- Hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen teki abstraktion todellisemmaksi. Paratiisin Jumalalla on ollut melko maallisen inhimillisiä piirteitä, kun hän alkoi pelätä profeetan asemansa menettämistä ihmistiedon lisääntyessä.
- Olen loogisin perustein varma siitä, että Paratiisin Jumala ei ollut jumala. Hän oli korkeintaan avaruudesta tullut vieras, joka tiesi vähän enemmän kuin mitä tuon ajan ihminen tiesi. Tietenkin "Jumalalla" saattoi olla muita syitä tehdäkseen sen minkä teki. Siinä tapauksessa hän valehteli ihmisille - miten inhimillistä!
- Kun olen läpikäynyt tieto-opin alkeet ym. erityistieteet, on pakko perehtyä vielä kerran uskontoihin sekä salatieteisiin, erityisesti tarustoihin jne.
10.1.1979 - Jeesuksen täytyi olla hirvittävän väärässä sanoessaan "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?". Viime hetkellä hän lopulta tajusi: "Tapahtukoon Sinun tahtosi". Voima ilmenee myös tahtona. Alan kohta uskoa, että universaali Turingin kone on jo kehitetty, ja että se on aina ollut.
13.1.79 - Rousseau kirosi sen, joka ensimmäisenä aitasi maan. KUKA teki aitauksen? Herra Jumala, joka ajoi ihmiset pois Paratiisista ja asetti enkelit rajoja vartioimaan. Siellä oleva omaisuus oli hyvän ja pahan tiedon puu - henkinen Sampo. Oma koti on ihmisen historiassa todella syvällä. Ei tunnu tosi Jumalan töiltä puuttuminen ihmisten asioihin.
[9.8.14 > Lisäys: Ja hän sanoi: Mein Kamp! Minun pihani!
< Saksa: Sampe, Kamp(e), Campe ’aidattu maa’ ]
17.1.1979 - Mikä on käsityksemme tuomiopäivästä? Puhumme siitä itkuna ja hammasten-kiristyksenä. Onko se ilonitkua ja siitä johtuvaa hammastenkiristystä, että hyvät osoittautuvat pahoiksi. Olisi luettava Koraani. Olen varma, että kaikki se tieto mitä olen saavuttanut, on suoraan luettavissa vanhimmasta aidosta primääritiedosta profeetat mukaanlukien.
18.4.79 - Onko kukaan selittänyt, MIKSI JUMALAN OLI UHRATTAVA OMA AINOKAINEN POIKANSA, JOTTA IHMISET SAISIVAT SYNTINSÄ ANTEEKSI??? Eikö kaiken logiikan Mukaan olisi pitänyt tapahtua JUURI PÄINVASTOIN! Haluaisinpa löytää Sen gnostilaisen kirjan, jossa tuo on selitetty NURINPÄIN, kuten seuraavassa aion tehdä:
- Jos VT:n jumala - gnostilaisten ajatusten mukaisesti - Olikin vain yksi jumaluuden ilmenemismuoto, joka LUULI olevansa ainoa Oikea (olipa hän sitten vaikka ulkoavaruuden astronautti), niin silloin Käärme kertoi ihmiskunnalle totuuden. Sama "antijumala", VT:n kauhun ja Pelon aiheuttaja-jumala, opetti ihmiskunnalle vihan, johon sittemmin juutalaiset Hanakasti uskoivat. Aatami ja Eeva sekoittivat hyvän ja pahan tiedon syötyään tuosta puusta, koska puun "tieto" oli tuon ajan Jumalan rajoittunut käsitys hyvästä ja pahasta... Mitä oikea jumaluus sitten teki? Näki millaisiin kärsimyksiin ihmiskunta joutui uskoessaan tietävänsä hyvän ja pahan... ja - mikä ihmeellisintä - alkoi pitää itseään syyllisenä tuohon kaikkeen ja rupesi katumaan. Nähtyään, miten sokea ihmiskunnan Luottamus oli häneen (Aabrahamin valmius uhrata Iisak), katsoi hän parhaaksi, että hänen on sovitettava universaalin oikeudenmukaisuuden tähden oma - ihmiskuntaa vastaan - tekemänsä rikos. Jumala sovitti ihmisiin kohdistuneen rikoksensa antamalla puolestaan ihmisille ihmisuhrin - Jeesuksen.
- Se että ihmisuhri oli Jumalasta, selviää Jeesuksen opettamasta uudesta korkeimmasta mahdollisesta etiikasta, jota hän näyttää itse toteuttaneen käytännössä. Ristiinnaulitseminen oli vain yksi ele ... Se ei sinänsä taannut mitään, mutta se synnytti kysymyksen ihmisten sisällä: miksi he tappoivat korkeimman eettisen moraalin omaavan ihmisen. Tätä kautta ihmiskunta tajuaa olevansa "PAHA", väärän VT:n Jumalan palvoja. Teon merkitys Avautuu sinä päivänä, kun ihmiskunta on kypsä näkemään oman luojansa epätäydellisyyden! Eli tänä päivänä...
- Olen personifioinut tuon kuvauksen, jotta se olisi helpompi ymmärtää. Käytännössä en tarvitse tähän personifioitua ihmisen tyyppistä jumalaa. Voin kuvitella, että alkuihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus epäili ja on aina epäillyt luomiskertomusta - luultavasti jopa ennen gnostilaisia. Se on sisimmässään tajunnut rakentaneensa liian inhimillisen jumalan, Jonka samainen kollektiivinen tajunta on jopa onnistunut hetkittäin materialisoimaan VT:n jumalaksi. On muistettava, ettei personoitua Jumalaa Ole sitten Jeesuksen päivien jälkeen näkynyt mailla eikä halmeilla...
- Kollektiivisessa mielessä tapahtuva hyvän ja pahan taistelu loi käsitteen uuden moraalin omaavasta ihmisestä, kunnes sellaisen oli pakko syntyä täyttämään odotuksen luoma tyhjiö. VT:n Jumalan kollektiivimieleen iskostamien oppien oli puolestaan pakko surmata tuo antikristus (jota todellisuudessa voimme pitää Kristuksena). Nyt tarvittiin enää vain aikaa, runsaasti aikaa - 2000 vuotta - jotta olemme jälkeenpäin valmiit tajuamaan tuon maailmanhistoriaa mullistaneen universaalin etiikan esimerkkitapahtuman.
- Eivät juutalaiset surmanneet Jeesusta, vaan se oppi, jonka "ihmisen luonut" VT:n puolijumala-astronautti ( vai oliko hänkin vain Kollektiivisen mielen personoituma?) oli ihmismieleen iskostanut...
- Tuossa "iskostamisessa" on vielä jotain mätää ("Jumalathan" kielsivät syömästä puusta) ... Vai syntyikö ihmisten mieliin toinen jumala hedelmän syönnin jälkeen? Joskus tuntuu siltä, että Paratiisin jumalat jättivät Ihmisen - hänet Eedenistä ajettuaan - oman onnensa nojaan ... Sitten syntyi katkos ja ilmestyy toinen, varsinainen VT:n Jumala, joka tuntee vihan ja vaatii rakkautta sekä pelkoa itseään kohtaan ihmisiltä...
- Mikä oli Käärmeen rooli? Sekin huojahtelee kahden herran välillä, joista ei oikein tiedä, kumpi oli "hyvä" ja kumpi keskeneräinen... Meillähän on parantavan lääketieteen symboleita käärmeestä ristillä...
19.1.1979 - Onko valo elämän lähde? Alussa oli pimeys... ja "Minä olen maailman valkeus". Mitä tarkoittaa: "Syvyyden henki liikkui vetten päällä, ja Jumala sanoi - Tulkoon valkeus -, ja valkeus tuli! Tuo asia on niin totta, etten voi muuta kuin hiljentyä...
- Itämaiset ihmiset ovat katsoneet sisäiseen peilimaailmaan nähden kaiken pienentyneenä (?). Länsimaiset ovat katsoneet ulkomaailmaan ja rakentaneet sen sellaiseksi kuin ovat kuvitelleet. Ja katso - tänään näette heidän kuvittelujensa tulokset. Siksi he eivät voi ymmärtää itämaista ihmistä, joka näkee tyhjässä keskipisteessä kaiken yhteyden. Länsimainen ihminen näkee kaiken PÄINVASTAISENA kuin mitä on!
- Onko tämä tuomiopäivän sanomaa? Tunnen itseni erittäin terveeksi. Kuuntelen Luigi Nonon "Tukahdutettua laulua", juon Championia ja kirjoitan tupakka suussa.
- Mikä on syvyyden henki? Mikä on Jumala ja hänen voimansa? Kuka meille on kertonut alkusynnyn jättäen kuitenkin symboliikkaan runsaasti vajanaisuuksia? Mitä tarkoittaa "vetten päällä"? Alun suprajohtoista plasmaa, eetteriäkö? Mistä valo, aalto tuli eetteriin ja missä siinä Jumala sijaitsi? Mikä oli hänen "osansa"? Hänen osansa oli luoda valo maailmaan - tämän enempää emme tiedä. Miten luodaan ensimmäinen valo? Ei sitä voida luoda muuten kuin että pimeys näkee itsensä käänteispeilikuvan... Miten pimeys näkee jos on pimeää? Se näkee, koska on tietoinen itsestään, pimeydestään, koska se on jonkin JO OLEVAISEN luoma varjo, jonka olemassaolon tuo jo-olevainen kieltää... Miten olevainen voi luoda varjon? Koska se ajattelee, ettei ole hyvä olla yksin. Ellei ole mitään varjoa, syvyyttä, niin ei ole mitään väliä sillä, puhummeko valkeudesta vaiko pimeydestä. Paitsi että - valkeus, aalto on energiaa, vaikkei se sitä itse ehkä vielä tiedostakaan. Se tiedostaa sen vasta, kun sille syntyy KUORI. Kuoren synty merkitsee sitä, että maailmankaikkeus tulee äärelliseksi suhteessa...?
- Valo voi syntyä, jos pimeys alkaa luoda sitä mielikuvituksestaan "näkyjä näkemällä". Kyky uskoa valon olemassaoloon ei voi syntyä muusta kuin siitä, että pimeydeksi muuttuneella oli muistissaan se valo, joka oli edellisessä maailman-kaikkeudessa. Tuo kaikkeus räjähti esim. siksi, ettei se pystynyt muuhun kuin erottamaan valon pimeydestä, mutta halusi tietää enemmän. Räjäytti itsensä jotta tämä tieto leviäisi. Ehkä sillä maailmankaikkeudella puolestaan oli oma jumalansa, jonka käsky omana aikanaan oli ollut:"Tulkoon jotakin", ja jotain ilmestyi... Kun ei tullut muuta, niin kuitenkin tuon maailmankaikkeuden jokaiseen alkioon iskostui opetettu perusajatus: On jotakin sekä ei mitään. Nämä käsitteet hahmottuivat ajan myötä aaltokäsitteeksi (valoksi) ja aallottomuudeksi, tyyneydeksi, pimeydeksi. Aalto jakoi "jonkin" kahtia vedeksi ja taivaaksi, pimeydeksi ja valoksi. Kuten jo sanoin, tämä tieto iskostui jokaiseen soluun. Ehkä meidän "Jumalamme" oli yksi noista äärettömän monista soluista, identtinen kaltaistensa kanssa siten, että kaikki perivät tiedon pimeydestä ja valkeudesta. So. yksi solu oli samalla kertaa "minä" ja "kaikki".
- Koska maailma oli aallon kohdalta auki molempiin suuntiin, ei ollut mitään, mikä olisi voinut heijastaa jotakin. Syvyys ja valo piti räjäyttää siten, että syntyi monta syvyyttä ja monta valoa, jotka kokivat toisensa erillisiksi alkioiksi ja alkoivat HEIJASTAA, peilata toisiaan... (Kuva) Oliko tuo hologrammi?
- Mikäli räjähdys oli paikallinen, ei sen tarvinnut koskea koko avointa olemattomuutta. Kaikkeuden täyttävällä olemattomuudella oli rajana vain tuo vedenkalvo, josta taivas, tyhjyys näki vain itsensä. Koska selkäpuolella, takana ei ollut mitään "selkäviivaa", niin ei ollut mitään mitä heijastaa. Sama juttu syvyydellä. Oli vain yksi raja: viiva tai aaltoviiva, joka tuntui ahdistavalta asettaessaan ensimmäisen kysymyksen: Miksi tämä viiva? Miksi en voi ylittää sitä? Mitä on sen toisella puolen? Olennaista on, ettei tuota viivaa voinut ylittää. Ehkei edes voinut kysyä, miksi se oli ylittämätön. Molemmat osat vetivät KYSYMYKSINÄ toisiaan puoleensa niin voimakkaasti, että ikuisuuksien kuluttua kysymykset olivat kasautuneet viivan ympärille niin tiiviiksi paineeksi, että viiva alkoi muodostua TODELLISEKSI. Syntyi ensimmäinen pintajännite.
- Mitä lähempänä viivaa oltiin, sitä todellisemmalta alkoi peilikuvan olemassaolo tuntua. Valo ja pimeys alkoivat nähdä toisensa, koska ne molemmat tiivistyivät symmetrisesti saman kysymyksen ympärille. Ehkä viiva oli todellinen viiva avaruudessa - avonaisessa tilassa oleva elektronirata - jolloin olematon tila tuli yhtäkkiä kolmiulotteiseksi. Kun yksi input lähestyi viivaa, lähestyi sitä toinen neutraali yksikkö "rajan takaa, toiselta puolen" samaa peilikuvasuoraa pitkin. Mikä kaiken olemattoman olevaisen keskelle ensiksi tullut suora, siittiö on? Se on tyhjiössä rientävä elektroni, se on kauimpana meistä poissyöksyvä galaksi, joka tuo valkeuden tullessaan.
- Kun kolmiulotteisessa avaruudessa olevan jäljen ympärille kertyy peilisymmetrisiä voimia ihmettelemään, viiva tiivistyy, ja jako suhteelliseen valoon ja valottomuuteen on tapahtunut. Yhä lähemmäs valoon pyrkivä tyhjyys pakkautuu suoran ympärille siten, että valon jälki alkaa värähdellä aaltoliikeiitä, joka supratilassa muodostuu joksikin, on jotain.
- Ei tarvita edes räjähdystä eikä aallon rikkoutumista (Kuva). Se vain on raja, jossa ei-olevaiset inputit liittyvät neutraalin-olemattoman peilikuvansa kanssa vastakkain muuttuen tietoisiksi olioiksi - olioiksi jotka eivät ole enää automaatteja, kuolleita, vaan jotka elävät pystymättä vielä ilmaisemaan itseään. Tässä on valkeuden tulon merkitys maailmalle. Jos Jumala on itse valkeus, niin alkeishiukkanen on jumala siinä maailmassa, joka muodostuu sen ympärille.
- Valo on jumala. Kun Jumala