1978-2013 Järjestys ja kaaos

Sisältää joitakin erikoiskirjaimia

JÄRJESTYS & KAAOS

ETYMOLOGIA: chaos  < gas < Gr. khaos  'chasm (halkeama; aukko, väli), void'  ~  IE *ghǝw- - 'hollow'
         (Gr. kh ~ Dutch & Flemish g. > Amer-engl. gas 'petrol' 
         ~ cosmos 'universe; die Welt' (< Pythagoras) < Gr. kosmos 'order/Ordnung'
         - contrasted with chaos > cosmogony 'creation (maailmansyntyoppi)'

         > Gr. -gonia 'begetting' (siittäminen; synnyttäminen, aiheuttaminen)
         ~ Gr. khaskein 'yawn' (ammottaa)
         ~ Saks. Chaomantie 'Wahrsagung aus Luft und Wettererscheinungen'
         ~ Järjestys > 'organismi; organisoida' (elävä maailma)

2.10.12         Entropy < 1865 German physicist Rudolph Clausius (termodynamiikan toisen lain/pääsäännön keksijä) = 'a measure of the disorder of a system at atomic or molecular level' 
        < Gr. en- 'in' + trope 'turning, transformation' (~ E. trophy 'voitonmerkki', tropical)
        > en-tropŋ 'häpeään saattaminen, häpeä; arvonanto, kunnioitus' (!!!)

- Svensk tidskrift för musikforskning (STM 1970, 53-57): Jens Bringcker: Statistical analysis of music. An application of information theory.
s.55         ...1 bit of information corresponds to two equally possible choices......the average information of the symbols in a composition tells us how unpredictable the composition is (Pierce)....everything that makes a composition predictable can be defined as musical style. The redundance is a direct expression of the predictability ad therefore a measure of musical style.

redundance         'ylenpalttisuus, tulva'; redundant 'liiallinen (epämääräinen)' 
        < Lat. redundare 'overflow, flow back' < re- 'back, again' & undare 'rise in waves' < unda 'wave'
         F: Redundanssi on ylimäärää, erityisesti tietoon liittyen. 
            redundanssi 1) liikanaisuus, ylimäärä, 2) toiste. esim. Sanoman redundanssi: ainekset jotka eivät ole
             ymmärtämisen  kannalta välttämättömiä.

> John B. Carroll: Kieli ja ajattelu.
s.102          - Redundanssi on tekstin ominaisuus, joka mahdollistaa puuttuvien symbolien arvaamisen. Toisteeltaan nollan arvoinen teksti olisi sellainen, jonka symboleista yksikään ei ole ennustettavissa yhdenkään muun perusteella; se välittäisi maksimi-informaation symbolia kohden.

Wikipedia: Kybernetiikka on erilaisten järjestelmien säätö- ja viestintätapahtumia tutkiva tiede. Termi kybernetiikka juontuu kreikan sanoista "ohjauksen taide", josta se kehittyi latinan sanaksi "governor" suom. "ohjain".Kybernetiikka tutkii yleisesti itseohjautuvia automaattisesti säätyviä systeemejä… Tämä voi tarkoittaa joko (kuten enimmäkseen on rajoituttu tekemään) sen seurantaa, että jokin "järjestelmä" automaattisesti reagoi ns. palautetietoon, pitäen näin itsensä edelleen toimintakuntoisena ja -kykyisenä tai (mikä ehkä olisi suotavaa) tätä käsitettä (kyberneettistä metodia) alettaisiin enemmän soveltaa myös luonnon ilmiöiden kuvailuun.

Norbert Wiener: "Cybernetics: or Control and Communication in the Animal and the Machine" The MIT Press, 10. painos, USA 2000 (alkuteos 1948 - kadoksissa?)Toinen teos: Ihmisistä, koneista ja kielestä (on hyllylläni?).

Wikipedia; Termodynamiikan toinen pääsääntö: entropian kasvu

Eristetyn systeemin prosessi etenee kohti suurinta todennäköisyyttä eli suuntaan jossa entropia kasvaa ja vapaa energia vähenee.

tai eristetyn systeemin kokonaisentropia kasvaa
tai lämpöä ei voi muuttaa täydellisesti työksi
tai kaikki ajautuu järjestyksestä kaaokseen

Mikään ei estä järjestystä kasvamasta hetkellisesti, mutta koska epäjärjestyneiden tilojen todennäköisyys on valtavasti suurempi kuin järjestyneiden (hiukkaset voivat järjestyä "epäjärjestykseen" monilla tavoin, "järjestykseen" vain yhdellä tavoin), etenee kehitys todennäköisyyslaskennan lakien mukaan suuressa mittakaavassa, ts. suurella määrällä tapahtumia aina kohti todennäköisintä, epäjärjestyneintä lopputilaa.

Sopimuksellisuus:
26.12.78   - Wittgenstein: "Sanalla on se merkitys, jonka joku on sille antanut."

5.1.79       - kyberneettinen systeemi -termi I kerran päiväkirjassa (uskonto).

10.1.79     - Entä taide? Taide ei ole kamppailua todellisuuden kanssa kuten ei leikkikään. Siinä ei pelata varman päälle kuten on laita hengissä pysymisen ollessa kyseessä. Siksi taide ja leikki eivät noudata välttämättä ennakolta  valmista ideaa, joka sitten vain toteutetaan.  Mikäli tuo idea on ennen tekoa, on kysymys työstä. Tässä mielessä ammattitaide, ammattijonglööri, ammattiakrobaatti ovat kiinni työssä.

- Taiteeseen ja leikkiin kuuluu improvisatorisuus, so. tietoinen "työ" ilman lopullista suunnittelua. Pelissä tietenkin lopullisena suunnitelmana on voitto, mutta sitä ei voi rakentaa etukäteen. Taide, leikki ja peli ovat ihmisen keinoja oppia tekemään nopeahkoja ratkaisuja juuri sen jälkeen, kun edellä on tapahtunut jotain. Tämä on jatkuvaa uudelleenarvioimista, pakoa edellisestä hetkestä, mutta käytännöllis-loogista pakoa.

- Sattuman tietoinen hyväksikäyttö kuuluu näiden suunnitelmien piiriin. Epätäsmällisyys, epäsymmetrisyys ovat tämän päivän ihanteita, kun jonain toisena aikana ne ovat olleet jotain muuta. Kysymys on taiteen suhteesta työhön.  Mikäli työ onnistuisi parhaiten edellä esittämilläni taiteen keinoilla, niin taiteen tunnusmerkit olisivat ne, jotka nyt liitämme työhön.
- Sattuman hyväksikäyttö on sitä, että nyrkkeilijä tarjoaa neljästi vasenta koukkua lyöden kuitenkin oikean suoran!

- Näin tapahtui kyberneettisen systeemin todellisuustajun kaikinpuolinen kehittäminen, mikä teki mahdolliseksi entistä suuremman sopeutumisen. Tänä päivänä nähdessämme luonnon symmetrisiä ilmiöitä, ihailemme "luonnon töitä". Kun luonto riipii puiden lehtiä ja levittelee ne, näemme sen luonnon "taiteena". Abstrakti nykytaide on kuin suoraan mikroskooppimaailmasta.

29.10.81 Tukholma. Päiväkirja:
Viimeöisellä matkalla Kööpenhaminasta Tukholmaan sain taas tuntuman johonkin uuteen: Eurooppalainen materialismi puhuu johonkin tottumisesta, kun on kysymys jatkuvasti samana toistuvasta informaatiosta. Minä haluaisin puhua samasta hengen kannalta. Tällöin voidaan sanoa täsmälleen päinvastoin: Totuttaessa johonkin on sitä - hengen kannalta - yhä vähemmän... henki ei lähde mukaan ko. kokemukseen lainkaan. Tästä seuraa paradoksi: Mitä enemmän käyn Saksassa fyysisesti, sitä vähemmän käyn siellä henkisesti...  

> 22.9.1985   Kirjeestä Yrjö Ahmavaaralta koskien Kansat soittavat -johdantoa:
PS. Sivuilla 55-56 näyttäisi olevan vielä jotakin sotkua:
...fysiikan entropialaki koskee entropian (epäjärjestyksen) kasvua suljetuissa järjestelmissä, kybernetiikan negentropialaki (eli W. R. Ashbyn keksimä Riittävän Varieteetin Laki) puolestaan lausuu, että negentropia (järjestys) kasvaa avoimissa itsesäätelyjärjestelmissä juuri säätelyprosessin yhteydessä. Negentropia esiintyy "elämän voimana" entropian hävitysvoimaa vastaan.
(Paksunnos minun - pyydän anteeksi tekstin luvatta käyttöä.)

3.11.1985         Keitele
Prof. Yrjö Ahmavaara
Olin todella ilahtunut kirjeestänne, sillä ennätin vielä viime tipassa muuttaa molempia paikkoja jotka kirjeessänne oli mainittu. Erityisesti minua kiinnosti huomautus entropiasotkusta: Sotku oli tietoinen mutta sotkuisesti ilmaistu. Niinpä korjasinkin sen muotoon:

"...Jos tämä vuorovaikutustarve koskee ihmisen lisäksi kaikkia "muistavia" kyberneettisiä järjestelmiä, ilmenee se universaalina ymmärtämisen edistämisenä. Tämä informaation entropiahakuisuus - positiivisena arvona - on uskoakseni maailmankuvaltaan täysin vastakkainen kaaokseen johtavalle "aine-energian entropian kasvulle" suljetuissa järjestelmissä (fysiikka) sekä elämää ylläpitävälle "negentropian kasvulle" avoimissa itsesäätelyjärjestelmissä (kybernetiikka).

Kysyn: Voiko viestin leviäminen - entropian kasvu - johtaa vain kaaokseen? Ei, koska sanoma voi sekä tuhota että synnyttää..."

En ole tyytyväinen yllä olevaankaan lausemuotoon, mutta korjausvaiheessa oli enää käytettävissä tietty sangen rajoitettu rivimäärä. Toisaalta ko. kirja ei ollut paras mahdollinen paikka valtavan laajan ongelman selvittelyyn - vaikkakin se on oikeastaan oman "musiikkifilosofiani" perusta.

Tässä yhteydessä tekisin mielelläni kuitenkin muutaman selventävän lisä-huomautuksen kirjatekstin ulkopuolelta:

1)          Sopeutuakseen ympäristöönsä (- muista kyberneettisistä systeemeistä koostuvaan maailmaan) on yksilön kerättävä "tietoa" ympäristöstään sitä ymmärtääkseen (input). Mutta yhtä tärkeää on se, että ympäristö puolestaan oppii ymmärtämään yksiön käyttäytymistä. Ellei tätä output-toimintaa ole, veikkaisin että systeemi ennen pitkää tuhoutuu (räjähtää) - äärimmäinen kaaos ja äärimmäinen negentropia yhtyvät...

1.1)       Täytyy olla jokin "laki" kuvaamassa myös informaation levittämisen tärkeyttä; Vaikka systeemin tärkeimpänä päämääränä olisikin informaation negentropiatila, niin - "sokean" luonnon lisäksi - täytynee olla joku, joka lähettää sitä myös tietoisesti - esim. "opetustarkoituksessa". Tässä mielessä kaikkea informaatiota ei levitetä sattumalta.         

1.2)       Kybernetiikan negentropialaki so. Riittävän Varieteetin Laki kuvaa vain toista todellisuuden puolta - input-vaihetta - mutta jättää output -vaiheen huomioimatta. Ashbyn laki ei siis riitä ainakaan "elävien olentojen" käyttäytymisen ainoaksi selitykseksi.         

2)          Eräässä mielessä on samantekevää, käytämmekö entropia- vai negentropia-nimitystä, sillä kysymys on lähinnä siitä kenen osaan milloinkin asetumme. "Minän" kannalta vastaanotettu informaatio edistää negentropiaa mutta lähettäjän kannalta on entropiaa edistävää, poislähetettyä tietoa.         

2.1)       Mutta poislähetetty informaatio ei katoa lähettäjän muistista, joten se ei suinkaan edistä "kaaos-entropiaa".

3)          Kyberneettinen teoria sietää edellä mainitun (2) kaltaisen puheen kahden rinnakkaistodellisuuden samanarvoisuudesta.

3.1)        Näin käsitettynä tällainen teoria on nähdäkseni ensimmäinen puhtaasti länsimainen ajatusmalli, jonka kielelle myös ns. itämaiset filosofiat voidaan yllättävän suurelta osin kääntää.

3.11)      Lienee turha mainita, että informaationvaihdossa kaksi rinnakkaistodellisuutta on vasta minimi; kahdenvälisellä pelillä on useimmiten tarkkailijoita so. ympäröivä systeemimaailma.

4)           Eri asia on, mitkä kaikki ovat tällaisia systeemejä, joiden keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa syy ja seuraus edustavat vain ääritapausta, yhteisen kielen puuttumista.

4.1)        Entäpä, jos koko todellisuus ikään kuin rakentuukin pelkästään itsesäätelevistä järjestelmistä - alkeishiukkasten käyttäytymistä myöten? Kysymyksessä ei ole pelkkä "uskonasia" vaan lähtökohta, josta muodostettu teoria saattaa olla yhtä looginen kuin mikä muu tieteellinen maailmankuva tahansa.

4.11)       Tuollainen maailmankuva voi olla vain käänteiskuva siitä rakennelmasta johon tällä hetkellä nojaamme. Olisiko kysymyksessä käänteissymmetria - patakuninkaan ylösalaisin oleva kaksoisolento jossa kaikki on viimeistä piirtoa myöten nurin. Heti kun käännämme pelikortin ylösalaisin, on meillä edessämme täsmälleen alku-peräinen kuva. Olisiko siinä tila, jossa hiljaisuus ja kaaos yhtyvät?

- Se siitä tällä kertaa. Olen tässä vain yrittänyt selvittää, että käsikirjoitukseni sotku sivuilla 55-56 ei suinkaan ollut sattuma. Kurkistaessani tuonne "täyspimeään" maailmankuvaan, olen huomannut, että monet aikamme kysymykset löytävät helposti yksinkertaisen vastauksen. Mutta sijalle astuu uusia kysymyksiä, joita en ole tiennyt kysymyksiksi lainkaan... Tuon käänteissymmetrisen maailman logiikka on silti veitsenkirkasta.

- Taiteilijoita riivaa taipumus kaatua runollisuuden puolelle, joten lopetan ajoissa. Kevyempää on tiedossa 8.11., jolloin on kirjan julkistamistilaisuus. Tammelta tulee kutsukortti ja osaltani toivotan myös tässä tervetulleeksi. Ajattelin ko. tilaisuudessa mainita arvokkaasta kirjeestänne, koska kirjassa ei ole siitä mainintaa.
Kiittäen: Ilpo Saastamoinen

1986:

6.6.86  Ei ole poikkeusta! On vain säännön käänteispuoli!!! ... Poikkeus säännön käänteiskuvana on itse sääntö.         > Ks. Uskontomietteet

12.7.86 Falun:         - Tein viimeisen 1-sävel-leudd-analyysin numeraalisesti. Se ilmaisee täydellisesti musiikissa sen, mistä Prigogine puhuu - entropian järjestystä luovasta voimasta.

- Jos negentropiaa edustaa sarja 1234567890, niin onko entropiaa sitten 1-10-2-8-9-7-6-4-3-5? [Ks. "Rytmikaava-ajattelu..." s. 10!] Jos näin on, on koko asia hahmotuskysymys! Entropia lakkaa, kun se on tullut ymmärretyksi negentropian salattuna muotona!

8.9.86   Päiväkirjastani löytyi (2.10.12) seuraavaa: - Poikkeus on sääntö... Ilman sääntöä ei ole poikkeuksiakaan. Sääntö on vain hallitusvuorossa. - Sääntö ilman poikkeusta osoittaa vain, että kyseessä ei ole vuorovaikutus. Tai että vuorovaikutus on niin minimaalinen, ettemme huomaa sitä lyhyellä aikavälillä (ihmisikä - maapallon historia?).

- Siis poikkeus/sääntö ja kaaos/järjestys (maailma), ennalta-arvattavuus / ennalta-arvaamattomuus, traditio/luovuus, yksilö/ryhmäidentiteetti, (yksilö-)usko/(ryhmä-)tieto, orgaaninen/epäorgaaninen, elävä/kuollut, (soidinmenojen) uros/naaras, yin/yang, lähestyminen/etääntyminen - kaikki nämä ovat saman asian ilmauksia eri kielellä. Vastakohdat ovat kuin kolikon kääntöpuolet: Toista ei voi olla ilman toista.

14.9.86  Edelleen:
- Entropia-output on negentropiapyrkimyksen väline! Sisältäessään todellisen entropian - järjestyksen ja kaaoksen epäsäännöllisen vuorottelun - on "kalastaja" heittänyt verkkonsa veteen - aikomuksena houkutella mahdollisimman monenlaisia kaloja pyydykseen. Jos output on pelkästään negentropia-järjestystä edustava, ei koko mahdollinen todellisuus pysty reagoimaan siihen (antamaan merkkejä itsestään) - ainoastaan osa pystyy siihen.

- Output on inputin aktiivinen muoto. Yksilö tähtää aina inputiin... Sen output on aina valheellinen, koska se on tiedon esiinhoukuttelu-muoto ulkomaailmasta, eikä kerro, mitä systeemin itsensä sisällä, muistissa on... Vasta käyttäytymisen muutos antaa lisätietoa systeemin resursseista.

- Outputin entropiahakuisuus on suhteellista: Jos ympäristö tarjoaa äärimmäisen monimuotoisia ärsykkeitä, tarttuu tieto siitä pyydykseen lähettämällä negentrooppista, järjestäytynyttä sanomaa, jonka informaatioarvo on pieni. Ihminen menee kuuntelulle.

1987:

Espoo 3.9.87
Kiitos kirjasta ja mielenkiintoisesta tekstistä. Minua kiinnostaa kovasti "lähellä kaaosta oleva järjestys" (paradoksaalinen sanonta!). Uskon, että mm. alkuperäis-musiikki voisi paljastaa alkumuotoja, jotka ovat kaaoksen ja järjestyksen välimaastossa. Itse asiassa aivoissa tällainen "välimaasto" on olemassa ja on se aivomallissani huomioitu, mutta ei tässä muodossa. Ehkä pääsemme keskustelemaan asioista.
Terveisin Matti (Bergström)

09.09.87         - Siinä se vastaus on: Jos aine käsitetään eläväksi - alkeishiukkanen kyberneettiseksi systeemiksi - on entropiahakuisuus käsitettävä sanan levittämiseksi. Ja negentropiahakuisuus tiedon vastaanottamiseksi ja järjestämiseksi!!! Tällöin kaaos-käsite menettää sille annetun arvoväritteen, koska kaaos sinänsä lakkaa olemasta jonakin lopullisena. Kaaos on vain välttämätön osa ketjua, jossa uusi informaatio vaatii silloin tällöin maailmankuvan muutosta ja siihen kuuluvaa kaaostilaa.

- Kaaos ja järjestys ovat ideaalimuodoissaan yhtä kuolleita molemmat. Järjestys ottaa vastaan minimimäärän informaatiota - tai ei mitään. Ja kaaos ottaa liian paljon pystyäkseen käsittelemään tietoa. Järjestys elää vain sisäistä elämää. Kaaos on suuntautunut pelkästään ulkoiseen elämään. Kaaos ei vielä ole elämää, kun taas järjestys on siitä jo poissa.

- Aineen käsittäminen eläväksi mullistaa koko tiedon perusteidemme lähtökohdan, koska me arvotamme ne - kaaoksen ja järjestyksen - eri tavoin. Edellinen on ei-toivottavaa ja jälkimmäinen toivottavaa. Jos aine on elävää, ovat kaaos ja järjestys molemmat välttämättömiä, tasa-arvoisia elämän edellytyksiä. Kaikki pitää kokeilla, jotta sopeutuminen olisi alati uudistuvaa!

 
1988:

5.10.88         - Siellä missä on totuutta, siellä on kilpailua. Kilpailu perustuu ulkonaiseen totuuteen, ulkonaiseen paremmuuteen. Siellä, missä ei ole totuutta, siellä vain leikitään. Leikki vaatii tasapainoa, tasapäisyyttä, tasapainossa olevaa vuoro-vaikutusta, jossa kukaan ei nouse toista korkeammalle. Jos näin on (kuitenkin), hyvitetään häviäjää. Sattuman arpapeli on leikkiä, koska se ei tee ketään paremmaksi. Paitsi rahapelissä, jossa suurempi omaisuus kestää suuremmat tappiot.

 

1989-1997 - ei muistiinpanoja ko. aiheesta - paitsi ("Saamen musiikki")

6.5.97    - Kaaos ja järjestys eivät ole absoluuttisia, vaan ne ovat sitä vain suhteessa havaitsijaan. Lähellä tasapainotilaa oleva leudd [Anastassia Ossipovna Gerassimova, Padun 1994, N:o 126: Sirggi Säävti a'lgg] voidaan tulkita joko 5/8- tai ¾ -pohjaisena. Kumpikaan ratkaisu ei ole ehdoton, mikäli laulaja pyrkii epätäsmällisyyteen ja yllätyksellisyyteen. Leudd on ajoittain enemmän toista kuin toista. Kaaos siis jakautuu kahteen alakaaokseen, joissa järjestys on käänteistä - riippuen siitä, valitseeko kuulija 5/8- vai ¾ -kuulokkeet!!!
- Kaaos on "absoluuttisesti" vain silloin, kun kuulija ei kykene valitsemaan relevanttia kuulokulmaa oikealla hetkellä. Vaikka hän tietäisi vaihtoehdot (5/8-3/4), saattaa hän valita väärän vaihtoehdon täsmälleen päinvastaisilla hetkillä. Oikeat näkökulmat mutta systemaattisesti väärillä hetkillä... Kuulija kokee musiikin jatkuvan käänteismaailman kautta. Jos hän kykenisi muuttamaan mustan valkeaksi ja valkean mustaksi, hän kokisi kaiken ikään kuin ennalta-arvaten.

23.01.1998            - Emme ole löytäneet tietä taivaaseen, koska sukupuolettomat uskonnot eivät ole ripotelleet siemeniä, joiden jälkiä seuraten olisimme löytäneet perille. Ison karhuemon syliin. Linnut ovat ne nokkineet pois, koska ne on tiputeltu kalliolle. Jos niitä yleensä on tiputeltu. Toisaalta - Siemenet on kylvettävä hajalleen, jotta joku niistä ainakin lähtisi itämään.
- Ehkä siksi sanatkin ovat hajallaan. Sanat NYT ovat siis kuin "luonnontilassa". Onko väärin, että katson nyt samoja kasveja eri pelloilta? Onko tämä uuden maanviljelyksen synty? Olemmeko eläneet koko ajan luonnonvaraisessa Paratiisissa - tietämättämme? Syömmekö hyvän ja pahan tiedon puusta vasta nyt? Tajutaksemme vihdoin, että olemme jumalallista alkuperää. Saman logoksen orpolapsia, jotka "isä" on nyt tunnustanut. Vai onko niin päin, että me ilkeämme vasta nyt tunnustaa omaksi isäksemme, koska hän on muuttunut sanasta "lihaksi" ja "lihanhimoksi"?

11.5.2001         Kirje Paul Ojalle (koskien entropiaa/negentropiaa)  > Ks. tämän dokumentin loppuliite.

 

1.11.2006         - Toissa yönä melkein heräsin kyllä tosi mielenkiintoiseen uneen.
- Näin, että kaaos ja järjestys ovat informaatiotodellisuuden vastapoolit siten, että ne vuorottelevat keskenään säännöllisesti (järjestyksenomaisesti) tai epäsäännöllisesti (kaoottisesti). Siitä huolimatta ne ovat saman todellisuuden kääntöpuolet! Siksi, että täydellinen järjestys edustaa nollainformaatiota samoin kuin täydellinen kaaoskin. Ja kuitenkin ne ovat erilaisia. Miksi? Molemmat ilmiöt ovat tällöin täysin ennustettavia jatkuvuudessaan. Ne siis tuottavat näkyvää hiljaisuutta. Jollain tavalla järjestys sitten pakkautuu ensimmäiseksi hahmoksi kaaoksen keskelle. Tai päinvastoin: kaaospiste järjestyksen keskellä on ensimmäinen hahmo – melkein elävältä näyttävä, jos se edustaa vähemmistöä... On samantekevää, tuleeko poikkeus säännön keskellä esiin kaoottisena vai järjestyksen puvussa, kunhan se vain edustaa vastakohtaa ympäristölleen. Ja jostain ihmeen syystä se taitaa heti samaistua elämän symboliksi. Vai onko se kuollut piste? Ja jos on, niin miksi ensimmäinen havaittu hahmo samaistuisi kuolemaan?

- Ovatko järjestys ja kaaos vain näkökulmia sisältä ulospäin tai ulkoa sisäänpäin, jotain kohdetta kohti. Sisältä katsoen (tietoisen minän näkökulmasta) tietoisuus on järjestystä ja ulkoinen todellisuus enemmän tai vähemmän kaoottista. Milloin ulkoinen puoli samaistuu järjestykseen ja katsojanäkökulma kaoottisuuteen? Silloinko, kun todellisuudessa on havaittu järjestäytynyt osatekijä, objekti, kohde, mysteeri, joka halutaan ratkaista?  - Tuonil(m)an joutsen.

 

30.03.09  IS: Vai oliko se tradition tajuaminen redundanssiksi (~ tyyliksi?) ja sellaisena välttämättömäksi viestinnän osaksi?

 
2012:

27.9.12         - Eilen oli 'Miesten porukka' koolla. Teemana oli 'Usko ja tieto'. Hyvä alustus - elämäntyönsä tiedonvälityksen opettajana tehnyt. Minä lisäsin siihen Wittgensteinein tautologiakäsityksen ja uskon tietona pitämisen sekä niiden erottamattomuuden aivotapahtumina toisistaan. Seurauksena pidän kahden viikon kuluttua alustuksen kaaoksen ja järjestyksen välisestä suhteesta.

- Eilen sain siellä oivalluksen, kuinka tieto (auringon noususta "idästä") päivä päivältä, vuosituhat vuosituhannelta vahvistuu kokemuksellisesti, mutta samalla lähestyy maapallo hitaasti mutta väistämättömästi kohti sitä aamua, jolloin tuo tieto osoittautuukin vain todennäköisyysuskoksi. Mitä enemmän sääntö pohjautuu kokemukseen, sitä varmemmin tuo kokemus siis osoittautuu harhaksi. Varmuus syö siis itseään hännästä!!! Tämä on jotain, mikä on hirvittävän 'syvältä' koska se jäytää maailmankuvamme perusteita. Samalla se liittyy käsitteeseen 'itsensä vastakohdaksi muuttumisesta', josta olen kirjoittanut tämän vuoden päiväkirjassa s.40 (JUM-sanan 'sokeus' ja 'päivä').

- 'Sääntö' on siis jollain tavalla 'itsensä poikkeus'! Se on ying/jang, joka aina sisältää itsensä vastakohdan siemenen. Se on sama kuin kolikon kääntöpuolen välttämätön olemassaolo, jotta voisimme kutsua sitä kolikoksi. Se on soidinmenojen vasen/oikea -pari, Se on yksilöllisyyden ja ryhmään kuulumisen lähtökohta. Se on 'ensimmäinen ja viimeinen', jotka muuttuvat toisikseen. Järjestyksessä on siis aina kaaoksen siemen kätkettynä ja päinvastoin. Vastakohtien muuttuminen toisikseen näkyy myös focuksen siirtymisessä sävelteoksesta/säveltäjästä kuulijan korvien välissä tapahtuvaan uudelleen säveltämiseen itselle vastaanotettavaksi, kielen kääntämiseen itselle ymmärrettäväksi.

- Sääntö on järjestys ja kaaos on poikkeus!

- Eilisessä esitelmässä määriteltiin tietoon tarvittavan neljä elementtiä: paikka, aika, määrä ja mitan laatu: Lämpötila Jyväskylässä eilen oli +25° C. Se ei huomioi sitä, että kokija voi täydentää itse jonkin puuttuvan osa, jolloin puuttuva informaatio täydentyy vastaanottajapäässä. "Ilp-" ei ole itse asiassa vajaa, koska me osaamme täydentää puuttuvan kirjaimen tietyllä todennäköisyydellä itse! Oletus siis sopii yhteen meidän muiden uskomustemme kanssa.

- Todennäköisyystiedosta otin lopussa esimerkin kaskusta "Jeesus onkin italialainen, koska hän asuu vielä yli kolmekymppisenä kotona, koska hän pitää äitiään neitsyenä ja koska hänen äitinsä pitää häntä jumalana".

- Jo lähtökohtaisesti tiedon määrittelyssä jo sanotaan: "Tieto on hyvin perusteltu USKO"! Alustajankin mukaan tulkinnatkin jo sisältävät uskoa/uskomuksia. Eri asia on, ovatko ne yksilöllisiä oletuksia vai yhteisiä, ryhmän käsityksiä (esim. tietyn tyylikauden taiteen arvosta). Sopimuksina ollessaan (2+2=4) ne ovat W:n mukaan jo tautologioita.

- Osoituksena, että "tieto" onkin uskoa ovat esim. 'lumelääkkeet'. Toinen kysymys tiedosta on se, mitä yhteistä tietoa koskaan voi olla esim. kasveilla ja eläimillä. Voiko absoluuttisesta tiedosta silloin lainkaan puhua.

- Joku sanoi, ettei uskoa voi 'jakaa/välittää' niin kuin tietoa. Kyllä sitä voi! Lähetyssaarnaajat tekevät sitä.
- Joku siteerasi lopussa: "Tiedän uskovani ja uskon tietäväni."

- Järjestys/kaaos-esitelmän rekvisiittaa:
1) Vesipumpun ääninauha,

2) Lilvarden vyö,

3) Afrikkalais-seinävaate.

4) 'Ja aina on takana...' 2/3 -kadeksasosasuhde,

5) Kuolinitku -analyysi.,

6) 1-0 -suhteiden 50/50 -tasapainokoetehtävä ja sen analyysi (universumin pitäminen tasapainossa yksilöiden ratkaisujen voimin),

7) Symmetristen rakenteiden synty (Keiteleen oudompi... s.59) päätöksenä "paeta sitä mitä edellä on tullut tehtyä...",

8) ennalta-arvattavuus (järjestys) ja ennalta-arvaamattomuus (kaaos) valintoina/päätöksinä

27.9.2012         Tarkistin tänään 3/8 ja 2/8 -aika-arvojen väliset suhteet "Yksisävelikkö-leuddista". Siellä on 43 kpl 3/8 -iskualoja, mikä tekee yhteensä 129/8. Neljäsosanuotteja on yht. 112 kpl, neljäsosataukoja 9 kpl ja puolinuotteja 10 kpl. Nämä kaksijakoiset aika-arvot tekevät yhteensä 131/4. Kolmijakoiset muunnettuna 1/8-nuoteiksi on siis 129/8 ja kaksijakoisten määrä neljäsosina (131/4) on siis käytännöllisesti katsoen sama. Ajallisesti kysymys on suhteesta 1:2. Tämä liittyy 10.10.12 tulevaan esitelmääni kaaoksesta ja järjestyksestä.
> Ks. 12.7.86 Falun:  - Tein viimeisen 1-sävel-leudd-analyysin numeraalisesti. Se ilmaisee täydellisesti musiikissa sen, mistä Prigogine puhuu - entropian järjestystä luovasta voimasta.

28.9.2012         Vielä matskua kaaos/järjestys -dilemmaan: (Karhutaivas)
         -  Olen tarkistanut (eilen) Karhutaivaan (XIII J-K) iskualojen 2/8 - 3/8 väliset esiintymissuhteet kaaos/järjestys esitelmääni varten. Paljastui seuraavaa:

A)         INTRO (8 tahtia): Kolme- ja kaksijakoisten iskualojen suhde on tässä johdannossa hieman epätasapainossa: 18/8:24/8.
B)         BARS (6-43) - 2/8 (60 kpl): 104 + 16 = 120/8; Jos 3/8-iskualoja olisi vain 40 kpl (41), olisi yhteispituus 120/8!
C)         OSA "K" (tahdit 44-114):

Jos taukoja (4/8) ei huomioida, on suhde fifty-fifty (240/8 : 240/8).
> Osan B pituus (120+120) on puolet C:stä. B:C = 1:2.

D)         CODA (115-129): Jos 3/8-iskualoja olisi vain 22 kpl (23), olisi yhteispituus 66/8
> Jos 2/8-iskualoja olisi 33 kpl (32), olisi yhteispituus 66/8!
> So. yhden 3/8-iskualan muuttuminen 2/8:ksi muuttaisi tasapainon täydelliseksi!

E)          TAHDIT 140-153 ovat tasajakoisia, joten ne on jätetty analyysistä pois.

3- ja 2- jakoisten iskualojen kokonaissuhde (B kahdesti, tauot 2-jakoisiin):
3/8: 18+123+240+240+69 = 690/8 (ilman kertausta 450)
2/8: 24+120+244+244+76 = 708/8 (464) + tauot = 50/8. Yht. tulos = 758/8.

> Jos tauot unohdetaan, on kaksijakoisia 18/8 (14/8 = 7/4!) enemmän kuin kolmijakoisia.

1.10.12         - Negentropia "elämän voimana" entropian "hävitysvoimaa" vastaan... Mitä on koivujen tapa huolehtia sitä, että siitepöly leviää jokaiseen mahdolliseen paikkaan mahdollisimman "epäjärjestyksessä" sen sijaan että pyrkisi sijoittamaan hiukkaset kaikki esim. yhteen pisteeseen? Saaliseläinten ennalta-arvaamaton toiminta pakoreittiään valitessaan. Mitä epäjärjestelmällisemmin ne toimivat, sitä suurempi todennäköisyys elossapysymiseen. Tässä ensi viikon esitelmäni runko.

5.10.12         - Systemaattinen kaoottisuus johtaa väistämättä lopulta tasapainoiseen järjestykseen, koska kaikki jossain vaiheessa tehty pitää - yllätyksellisyyden säilyttämiseksi - tehdä jossain vaiheessa päinvastoin. Tämä johtaa väistämättä tasapainohakuisuuteen ja sitä tietä eräänlaiseen järjestyshakuisuuteen!

Seuraavaan liittyy 6.10.12 Jyväskylässä kuulemani Rauni-Leena Luukasen esitelmä:
Maailmanjärjestyksen tuhon mahdolliset syyt, (joita ei uskalleta ruotia avoimesti, koska totuuden paljastuminen romuttaisi ihmiskunnan maailmankuvan):

1) Teologia (käsitys jumalasta, hyvästä ja pahasta)

2) Ihmisen ego (itseidentiteetti)

3) Ihmiskunnan ekonomia (taloudelliset rakenteet, esim. öljy/vesi)

4) Fysiikan lait (valon nopeus yms.)

- Tiedemiehet ovat yhtä mieltä ainoastaan siitä, että auringon valo on ainoa asia mikä on välttämätöntä elämälle. 

7.10.2012         - Viime yönä tajusin puoliunessa, mikä vielä puuttuu kaikkeuden entropia- ja tasapainohakuisuus-esitelmästäni: informaation epätodennäköisyys/ todennäköisyys -skaala, so. sen painoarvon/kiinnostavuuden lisääntyminen harvinaisuuden myötä. Se on tekijä, jota kautta ymmärrämme, että jing/jang -pallot ja -pisarat ovatkin yhtä suuria vaikka ovat toistensa sisällä!

- Harvinaisuus on aina mielenkiintoisempaa ja siksi siis yhtä merkittävää kuin tavallisempi keskivertoilmiö.

- Länsimainen ajattelu ei anna ääri-ilmiöille merkitystä (musiikissa lapset ja nerot eri päissä skaalaa), koska Gaussin käyrässä vain keskiosalla on tilastollista merkitystä. Informaatioteorian kannalta tärkeimmät ovat juuri ääripäät, koska niiden informaatio on harvinaisempaa. Juuri siksi oikeuden vaa'assa ja "hyvien ja pahojen tekojen" vaakakupissa painavampaa on se, "mitä vähemmän sitä on".

- Toinen seikka on kaksiselitteisyys: Jos vaakakupissa on kaksi "kolmosta", on se yhtä paljon kuin kolme "kakkosta", jotka ovat toisessa kupissa. Yksiköiden MÄÄRÄ (kaksi/kolme kahdeksasosaa) on yhtä oikea laskentaperuste kuin niiden SUURUUS (kolmoset/kakkoset). Tästä syystä esim. suhde 2/3 voi olla yhtä 'tasapainoinen' kuin suhde 2/2! Ei ole mitään perustetta luulolle, että jompi kumpi laskentatapa olisi 'oikea' ja toinen 'väärä'.

8.10.12         - Tavalliseen tapaan klo 4-5 välillä heräsin puoliunessa pohtimaan järjestys/kaaos -tematiikkaa. Nyt se aukesi siten, että näin elämä/kuolema -dikotomian kuin hellalla hiljalleen kiehuvana puurona. Kuplat ovat näkemämme osa elämää, joka kuitenkin on täsmälleen samaa ainetta kuin ympärillä tyynen oleva puuro, mutta jonka voima, lämpö saa toimimaan ja näyttämään elävältä, kunnes kupla puhkeaa ja kaikki palautuu ennalleen. Tämä on paras elämää symbolisesti kuvaava esitys mitä tiedän. Kuplat nousevat puurosta ennalta-arvaamattomasti ja häipyvät, puhkeavat samalla tavalla äkillisesti. Näinhän elämäkin ilmenee. Kupla eroaa ympäristöstään vain erilaisen järjestäytyneisyytensä vuoksi, ei muuten - paitsi että se on vain ulkokuori tyhjälle!!!

Jukka-Pekalle 8.10.12:
Ps. Tänä aamuna neljän paikkeilla minulle puoliunessa näytettiin uusi elämän symboli: kattilassa kupliva aamupuuro. Materiaalinen maailma saa alhaalta/ylhäältä voiman/lämmön, joka naamioi tyhjän/ilman puuroainesvaatteisiin, jossa muodossa tuo "tyhjä" ilmestyy yllättäen näkyviimme häipyäkseen taas (alkuaine-) puuroon. Nimitämme tuota hetkellisesti luonamme viivähtävää näkyä "eläväksi olennoksi".
Terv. Ilpo

13.1.2013  - Ruusu-Ristissä puhui Jukka Sarni aiheesta Kaaos ja järjestys.
- Sain luennosta oivalluksen - varmistuttuani, että hän myönsi esitelmänsä olleen avoimesti "järjestyksen puolella". Oivallukseni oli:

- Informaatio on aina jo järjestettyä, silloin kun se on muodostunut "tiedoksi". Kun se kohtaa meidät ensi kerran, on se aina ennalta-arvaamatonta, koska muutoin se ei olisi tietoa meille. Uusi tieto  on siis meille aina ennalta-arvaamatonta. ennalta-arvaamattomuus on kuitenkin oikeastaan yksi kaaoksen merkittävimpiä tunnuspiirteitä. Järjestys on siis oikeastaan aina "vanhaa" tietoa, nolla-informaatiota, eikä sellaisenaan tietoa ollenkaan! Siis sekoitamme helposti "tiedon" ja "informaation" toisiinsa, jolloin ennalta-arvaamaton on aina kaoottista ja siis "tieto" (~ järjestys, informaatio) onkin itse kaaosta. Järjestys voi siis syntyä vain kaaoksesta!

- Tämä on elämäntyöni eräs loppupisteitä: JÄRJESTYS = KAAOS!!! Ne siis ovat subjektiivisia käsitteitä, eivät objektiivisia asiantiloja.

15.1.2013     - Toinen seikka josta huomautin 13.1. esitelmän jälkeisessä keskustelussa oli kaoottinen käyttäytyminen elämää säilyttävänä taitona, so. saaliin pakenemistaito ja saaliin kiinniottotaito.
- Esitelmöitsijä mainitsikin sanan balanssi/tasapaino, mutta ei vielä uskaltanut käyttää sanoa kaaos/järjestys tuon tasapainon eri vaakakupissa olevina vastapainoina. Minulle tuo kahden asian tasapainohakuisuus on jo selviö.

- Vastakohdat ovat tasapainohakuisia, koska ne ovat saman kolikon kääntöpuolet.

- Onko "tieto" aina informaation järjestäytyneisyyttä mielessä? Tyhjyys, tietämättömyys on siis informaation epäjärjestäytyneisyyttä.
> 27.4.89         Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen: Keiteleeltä Jyväskylään muuttava Ilpo Saastamoinen:
"Kommunikaatioteoria soveltuu improvisoituun musiikkiin"

8.12.2013:  - Entropiahakuisuus elämän merkkinä! Tieto pyrkii leviämää, JOTTA kaikki mahdolliset systeemit pääsisivät siitä osallisiksi ja saisivat ideaaliset olemassaolon mahdollisuudet. Länsimainen tiede pitää sitä kuoleman merkkinä, joka johtaa täydelliseen kaaokseen.
> Ks. 23.3.85: - Tiede ymmärtää entropian ikään kuin taantumuksena, vaikka myöntääkin ajan suunnan olevan sitä kohti. Se ei näe, että todellinen entropia on tiedon hajaantumista - eikä suinkaan palautumista jollekin kaoottiselle tasolle. Entropia on tiedon hajaantumista - tietoista prosessia - vastakohtana hajoamiselle - kuolleen materian symbolille.
- Mikko Heiniö tilttaa Rondossa suhteellisuuden sen oletettujen loogisten seurausten perusteella - huomioimatta että absoluuttisten arvojen teoria vaatii epäloogisuutta pysyäkseen itse pystyssä. Hän vaatii "konttaamisen" kieltämistä; sen asian kieltämistä, josta musiikinopettajat haaveilevat päätavoitteenaan pystyäkseen opettamaan lapsia. "Tulkaa siis lasten kaltaisiksi..."

 

30.1.2014         Jos meillä on säännöt, jotka määrittelevät kaiken järjestyksessä olevan yksiselitteisesti, niin täytyy olla olemassa säännöstö, joka määrittelee, kuinka VÄLTTÄÄ kaikkea säännönmukaisuutta! Tämä säännöstö on yhtä kattava, tärmällinen, tarkka kuin mikä tahansa säännöstöön pohjautuva lainalaisuus, siis ennalta-arvattavuuteen johtava käsitteistö - esim. matematiikan lainalaisuudet.

 

 

LIITE:

7.5.2001 ma - kirje Paulilta: Ilpo, hei!
"Kansat soittavat" s. 28: "Tämä tila on rakenteen yhtäkkistä oivaltamista... Erillisyys muuttuu ykseydeksi, negentropia entropiaksi."

"Tietojätti A-Ö", Gummerus 1993, hakusana "entropia": "...informaatioteoriassa tila, jossa vallitsee täydellinen viestinnällinen epäjärjestys: esim. silloin, kun tekstissä seuraavan merkin vaihtoehdoista jokainen on yhtä todennäköinen..."

Minusta tuntuu, että entropia ja negentropia ovat vahingossa vaihtaneet paikat. Voisitko kommentoida? Terveisiä perheellesi. Paul

Vastaus:
Jyväskylä 10-11.5.2001
Paul - Hei!
Osuit arkaan kohtaan - osaan runoilijansieluani. Kun näin kysymyksesi, sukelsi vanha filosofi-minäni jostain menneisyydestä. Huomasin jälleen, että on niin monia musiikkia kiinnostavampia asioita, joita haluaisin tehdä ja pohtia vielä elämässäni. Huomiosi oli nerokas, koska vasta tuon kysymyksen avulla tajusin, kuinka nopeasti ajatukseni on lentänyt tekstiä kirjoittaessani. Yritän hidastaa tuon kulun ymmärrettäviin osasiin.

1) Entropia on ykseyttä, koska se on kaoottista. Järjestys (negentropia) on  erillisyyttä, koska on oltava jotain joka/jotka pannaan järjestykseen. Me siis elämme järjestyksen eli erillisyyden maailmassa.

2) Aivofysiologi Matti Bergström on joskus osuvasti puhunut aivojen sattuma-generaattorista, jonka tehtävänä on tuottaa mahdollisuuksia kaoottisella tavalla. Vasta kysymyksesi saatuani tajusin itse, että ’minä’ on ykseys juuri siksi, koska se toimii myös kaoottisesti! En nimittäin voi millään tietää, mitä seuraavalla hetkellä ajattelen, ellen ole tehnyt ennakkopäätöstä keskittyä johonkin aiheeseen, tai ellei ulkoinen ärsyke ole niin vahva, että se pakottaa minut keskittymään juuri siihen itseensä. Tällöin voidaan puhua ennalta-arvattavuudesta. Se ei ole ihmisaivojen luontainen toimintaperiaate! (Tarkkaan ottaen: järjestyksen ja kaaoksen epäsäännöllinen so. entrooppinen vuorottelu!)

3) Kun oivallan rakenteen, oivallan sen, miten kaikki on osa suurta ykseyttä. Tämä osa kaikkeudesta ei ole - ajatuksellisesti - kauempana kuin tuo toinen, mikäli ymmärrän asioiden väliset kytkökset. Oivaltaminen on noiden kytkösten löytämistä. Kun olen oivaltanut rakenteen, ovat sen osaset kaikki yhtä lähellä minua - yhtä nopeasti ajatuksen tavoitettavissa, koska näen niiden erillisyyden sijasta niiden ykseyden, sen että ne kuuluvat yhteen. Ne eivät enää ole jaoteltavissa erillisiksi, ja juuri siksi ne ovat kaaosta, entropiaa, koska ne ovat ykseyden jakamattomia osia!

4) Minä olen minä - ykseys - koska olen kaaosta, entropiaa, koska kaikki mahdollisuudet sijoittuvat tarjolle samanarvoisesti seuraavana hetkenä, enkä vielä tiedä, minkä valitsen ajattelun kohteeksi! Juuri siksi minä olen ’minä’ enkä ’me’. ’Meistä’ nimittäin voidaan tehdä ennakointeja, koska olemme erillisiä. Tämä erillisyys on länsimaisen tieteen peruskivi. Se voi johtaa vain ’hallintaan’ - ainakin se tavoittelee sitä. On iso harppaus siihen, että tiede yrittäisi hallinnan sijasta ’samaistua’ maailmaan. Seurauksena olisi, että hallinnan sijalle astuu käsite ’rakkaus’.

5)  ’Minuus’ on ykseyttä juuri siksi että se on kaoottinen eli jakamaton. Heti kun on ’kaksi-jotain’, muodostuu järjestys, negentropia ja ennustettavuus, josta seuraa hallinta - hallinta ulkoapäin, koska rakkauskin hallitsee ja ennakoi. Mutta sen ei tarvitse arvailla, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu, koska tulevaisuus on ns. ’selviö’. Selviö juuri siksi, että kaikki mikä on tärkeää, on ennalta-arvattavissa! Tieto tulevaisuudesta ei siinä tilassa ole vallan väline vaan sitä, että ykseys tajuaa olevansa hologrammimainen osa jotain, jota voi nimittää vain ykseydeksi (jälleen).

6) Entropia on kaaostila, jossa yhteen kuulumattomat asiat ovat liitossa keskenään. Se on tila, jossa asioiden yhteenkuuluvuutta emme vielä ymmärrä. Tämä liittyy länsimaiseen ongelmaan, jossa entropia-kaaos on aina jotain negatiivista verrattuna negentropian eli järjestyksen maailmaan, so. erillisyyden maailmaan.

7) Kaikki vanhat myytit puhuvat siitä, kuinka maailma, todellisuus syntyi kaaoksesta. Se mitä kaaoksesta syntyi, oli vain erillisyyttä. Elämä erotettiin kuolemasta, ihminen jumalasta. Ja niille luotiin järjestys: Jumala on ihmisen herra tai ihminen on Jumalan herra. Lontoo on Englannissa tai Englanti on Lontoossa. Tietenkin osa Englantia on Lontoossa! Sen sijaan informaatiotodellisuudessa Lontoo on vain osittain Englannissa, koska Lontoo sijaitsee osaltaan myös minun päässäni!

- Mitä kokikaan se ihmisapina, joka ensimmäisenä teki itsestään omakuvan savesta. Tajusiko hän silloin ensimmäisen kerran olevansa Jumala? Erotuksena eläimestä, joka ei tiedä olevansa erillinen osa kaikkeutta...

8) Kun kaaos tuhoutui, syntyi ero ihmisen ja Jumalan välillä, joka tarkoitti eroa elämän ja kuoleman välillä, eroa sinun ja minun välillä. Ja ero vaatii aina järjestyksen. Ja järjestys vaatii tärkeysjärjestyksen, hallintajärjestyksen, aikajärjestyksen, koko länsimaisen ihmisen, kenties koko ihmiskunnan tuhon/ajattelun siemenen...

9) Erillisyys (negentropia) muuttuu ykseydeksi (entropiaksi) oivaltamisen kautta. Tämä tarkoittaa, että lähempänä ja etäämpänä olevat asiat osoittautuvatkin yhtä lähellä oleviksi. Ne pulpahtavat yhtä aikaa mieleen samalla nopeudella, juuri sillä hetkellä, kun niiden välinen yhteys havaitaan. Tämähän on kaoottista, koska emme etukäteen tiedä, mitkä asiat osaamme seuraavassa hetkessä yhdistää analogian, samuuden kautta toisiinsa. Ajallinen ja paikallinen välimatka kuvaavat asioiden sukulaissuhteen läheisyyttä tai etäisyyttä - meidän maailmassamme. Heti kun tällaisia eroja (~ järjestystä) ilmenee, voimme teoreettisesti rakentaa toisenlaisen maailman, jossa kyseiset etäisyyserot ovat kadonneet. Oivaltaminen on siis vilkaisua toiseen maailmaan, toiseen todellisuuteen, jossa kaikki on jollain tavalla käänteistä. Ehkä ajattelun kohde itse muuttuukin ympäröiväksi maailmaksi ja maailma, jonka kuvittelemme ympäröivän ajattelumme kohdetta muuttuukin käänteistodellisuudessa itse kohteeksi.

Tämä on jotenkin käsittämätöntä, koska katsomme juuri nyt syvemmälle kuin osaamme aavistaa. Ja taustalla piilee tuntu, että samalla tämä on jotenkin niin mieletöntä. Mutta mieletöntä se on vain meidän länsimaisessa kokemuspohjassa ja sen järjestelmissä.

Näyttäisi aavistuksenomaisesti siltä, että negentropia ja entropia ovat vain saman kaleidoskooppikuvan eri vaiheita. Nuo kaksi peruskäsitettä eivät siis ole lainkaan todellisia, vaan ne kuvaavatkin meidän itsemme sen hetkistä asennetta todellisuuteen. Tämän todellisuuden epäjärjestys on tuon toisen todellisuuden järjestystä.  Kaleidoskooppikuvan kauneushan perustuu sekaisin olevaan joukkoon lasisiruja, joiden kloonikuvat ilmaisevat vain putken sisällä olevien peilien lukumäärän.

10) Kaleidoskooppi-esimerkin avulla on helpompi ymmärtää, että ykseys ja erillisyys ovat sumean logiikan käsitteitä. Ne ovat olemassa samanaikaisesti samassa paikassa-ajassa. Entropiassa on siis aina hitunen negentropiaa, joka painaa kohtalon vaa’assa sitä enemmän, mitä vähemmän sitä on, koska sen informaatioarvo suurenee sen itse harvinaistuessa. So. mitä vähemmän sitä on, sitä enemmän se painaa... sitä kiinnostavammaksi se kasvaa...

Paul... Kansat soittavat osoittautuu runoudeksi. Sen sisältämä elämänfilosofia on vain naamioitunut musiikin pohdiskeluksi. Enkä minä enää voi sille mitään, koska se on tehty silloin... menneisyydessä. Ehdottaisin osaa tätä kirjettä liitettäväksi jälkikommenttina tuohon entropia-negentropia kohtaan, koska ’Keiteleen...’ -kirja käsittelee vielä samaa aihetta yksilö- ja ryhmäidentiteetin näkökulmasta. Ryhmäidentiteetti edustaisi tämän kirjeen näkökulmasta positiivista kaaosta verrattuna yksilön itsetuntoon ja -tajuamiseen, so. erillisyyteen ympäristöstä.
Kaikki mitä tästä voidaan kirjoittaa on runoutta, koska kaikki tämän ajatusrakennelman logiikka sotii länsimaista perinteistä logiikkaa vastaan.

Se mitä vain halusin perustella on juuri se, että en usko tehneeni termivirhettä, vaan tarkoitin juuri sitä mitä kirjoitin: erillisyys on järjestystä, negentropiaa ja ykseys on ennalta-arvaamatonta entropiaa, osiin jakamatonta minuutta, josta mitä tahansa voi puhjeta millä hetkellä tahansa, joka kykenee yhdistämään sen, mikä muun maailman silmissä näyttää erilliseltä, järjestykseen sidotulta.

Voiko sen kauniimmin sanoa... En vain silloin tajunnut kuinka syvästä asiasta kirjoitan. Jos olisin tiennyt, kaikki se olisi ehkä jäänyt kirjoittamatta. Tietämättömyyskin on voima...

Terveisin Ilpo.

PS. Kun maailma luotiin kaaoksesta, luotiin se itse asiassa MINUSTA, MINUUDESTA, joka oli erottamaton, pelkkää ykseyttä. Juuri päivällä selostin Marille, kuinka mikä tahansa luku jaettuna yhdellä on luku itse, koska ykkösellä ei jaeta, se vain ilmaisee itse luvun jakautumattomuuden - sillä hetkellä (kun tarjolla jakajaksi on vain ykkönen so. ’itse’).
Kun ’MINÄ’ huomasi olevansa ’minuus’, oli myös koko maailma valmiina. Ensin vähän pienempänä mutta vähitellen suureksi laajentuen.

Jumala saattoi tuntea itsensä Jumalaksi vasta luotuaan maailman. Ei edes vielä silloin, vaan vasta sitten, kun oli tehnyt liiton maailman kanssa. Kun oli tajunnut olevansa osallisena mukana KAIKESSA mitä maailmankaikkeudessa (siihen mennessä tunnetussa) on ja sijaitsee ja tapahtuu. Itse maailman luominen oli vasta minuuden synty, erillisyyden tajuaminen, jonka jälkeen alkaa uusi jumalallinen prosessi, jonka tavoitteena on YHTEYDEN jälleenrakentaminen ’ulkopuolella’ olevan kanssa. Sitä prosessiahan ihmiset käyvät läpi uskonnoissa - tavoitellessaan yhteyttä jumaluuteen. Niin kauan kuin on tavoittelua, ollaan sidoksissa erillisyyden tunteen kauppaamiin silmälaseihin...

On tämä vaikeaa... Pitäisikö kirjoittaa selitysteos ’Kansat soittavat’ -kirjalle. Se olisi monta kertaa paksumpi kuin nuo alkuperäiset kolmisenkymmentä sivua...

Nyt - toisena päivänä vastausta uudelleen kirjoittaessani olen päätynyt suosittelemaan, että jätä koko lause pois käännöksestä, jolloin kyseinen kappale tulee selvemmäksi lukea. Kyseinen lause kuuluu johonkin toiseen kirjaan. Sen paikka ei ole siinä, mihin sen kirjoitin...

Kiitos, että huomautit ko. lauseesta. Ilman huomautusta en olisi kyennyt tähän filosofiseen pohdiskeluun.

Ilpo