Aikamietteet IV 1981

20.1.81         - Ajan takaisinkääntäminen on mahdollista. Mutta siihen tarvittavat voimavarat olisivat käsittämättömän suuria, koska maailma muuttuu koko ajan - sitä ei pidätä mikään. Ajan takaisinkääntäminen on juuri sitä, kun nostetaan lammesta (pohjattomalla) sangolla vettä ja kaadetaan se toiseen paikkaan samaan lampeen.

- Toisaalta hajoamisen estäminen on kuolettamista, toisaalta hajottaminen on kuolemista. Saman täyty päteä myös aikaan (mikäli sellaista on). Tulevaisuuteen siirtyminen saattaa olla pikemminkin menneisyyden kaipuuta ja päinvastoin. Onko ajasta enää mitään jäljellä, mitä pitäisi ruotia?

- Myös analoginen informaatio pyrkii entropiaan. Mutta siten että entropian informaatiotaso olisi mahdollisimman korkeanasteinen.

- Absoluuttisesti etenevä aika kiusaa koko ajan liikaa. Tuijotan palautumattomuutta liikaa...

- Jotta "erilaiset" voisivat kokea jotain analogisesti, täytyy kokemusten ulkoisten syiden olla erilaisia; jos minä tajuan ajan paikkana, niin "antiminäni" näkee samassa tilanteessa paikan aikana!!! Ehkä olisi helpompi ottaa esimerkki muuttumisesta: "Aika muuttuu paikaksi" contra "paikka muuttuu ajaksi".

- Jos minä olen paikka ja kohtaisin ajan, niin aika minun sijassani kohtaisi paikan - edellyttäen että aikaa ja paikkaa yleensä voidaan pitää toistensa vastakohtina.

- Alkaa näyttää vähitellen siltä, että se mikä sisällä systeemissä tapahtuu analogia-muodossa on ratkaisevasti tärkeämpää systeemin olemassaolon kannalta kuin ulkonaiset, silminnähtävät, konkreettiset tapahtumat. Viimeksi mainitut heijastavat systeemin sisäistä maailmaa tekoina, jotka käänteisesti ilmaisevat, mitä sisällä on ja mitä siellä ei ole.

25.1.81    - Syy ja seuraus ovat ainakin sanoina aika-avaruudesta irrotettuja abstraktioita. Miten on niiden tautologisuuden laita? Ne on määritelty tautologisesti yrittämällä sijoittaa ne aikaan siten, että syy on ennen seurausta. Jäljelle jäävät teleologisten ja finaalisten syiden kysymysmerkit. Entäpä analogiasyyt? Sellaisia syitä voisi yhtä hyvin olla menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Miten sellaiset "syyt" pitäisi määritellä, ellei "syyn" ajallista aiemmuutta enää voida todeta - tai jos syy peittyy tietämättömyyden hämärään?

- Analogisia syitä saattavat olla resonanssien disjunktiot yms. tekijät. Ihminen "ei pidä toisen naamasta" ja sanoo tälle "pahan sanan". Sanojaa pidetään yleisesti syynä mahdollisesti seuraavaan riitaan... Mitä "syy" lopulta on? Eihän tapahtumajärjestyskään voi olla absoluuttinen käsite. Sen on oltava suhteessa johonkin.

- Nousee taas esille kysymys tapahtumien mahdollisesta järjestyksestä vastakohtana todelliselle järjestykselle. Todellinen järjestys taas puolestaan voi eri suunnilta ja etäisyyksiltä katsottuna näyttää erilaiselta...

27.1.81    - Onko analogisella ajallakin jokin "kesto"? Onko kysymys ajasta, joka kuluu jonkin tajuamiseen?
- Luoko menneisyys fantasian? Sellainen menneisyys jota ei vielä tunneta on tulevaisuutta. Tulemme tulevaisuudessa tietämään enemmän siitä, mitä menneisyydessä on jo tapahtunut... Niin kauan kuin emme tiedä jotain menneisyyden tapahtumaa, on se ikään kuin hyllyllä tai ilmassa, ikään kuin välitilassa meidän suhteemme. Kuitenkin se on jättänyt jälkiä omaan ympäristöönsä. Sinä päivänä kun me tulevaisuudessa osumme noille jäljille, paljastuvat menneisyyden salaisuudet siltä osin.

- Voiko sellainen jota emme vielä tiedä olla menneisyyttä? Se on suhteellista menneisyyttä. Se on menneisyyttä kaikille niille tapahtumille ja systeemeille, jotka ovat ymmärtäneet sen sanoman, jotka kantavat sisällään seurauksia ko. menneisyyden tapahtumasta. Mutta suhteessa meihin se muuttuu tulevaisuudesta lähihistoriaksi sillä hetkellä kun joudumme tekemisiin sen kanssa. Kaukaista menneisyyttä tuo tapahtuma-esine on vain sille ympäristölle, jossa se on aikanaan vaikuttanut. Mikä on menneisyyttä jollekin on tulevaisuutta jollekin toiselle. Välillä voi olla vuosimiljoonia. Alan päästä suhteellisuuteen käsiksi...

28.1.81         - Näin yöllä unta suhteellisesta menneisyydestä. Asia näyttää kiistattoman selvältä, vaikka sitä on niin vaikea nähdä meihin iskostetun absoluuttisen ajan seasta. Olennaista asiassa on se, onko menneisyyden tapahtuma vaikuttanut meihin jo tapahtuessaan vaiko vasta nyt löydettyämme sen uudelleen.

- Mitä on suhteellinen tulevaisuus? Niin kuin menneisyys paljastuu meille jäänteinä, reliefeinä ja kirjoituksina, niin tulevaisuus ilmenee niiden puutteena. Ei ole merkitystä vuosiluvuilla - merkitystä on sillä, mitä ei meille vielä merkityksellisenä ole olemassa, vaikka se jollekin olisi ollut jo tuhansia vuosia sitten. Se on samantekevää, koska se on joko unohtunut tai kätketty. Menneisyyksiä ja tulevaisuuksia on täsmälleen yhtä monta kuin on itsesääteleviä kyberneettisiä systeemejäkin.

- Menneisyys on absoluuttista vain kuolleelle maailmalle. Koska tulevaisuus, aika, ei ole absoluuttista sinänsä, on se värittynyt kokemuksilla ja informaatiolla. Ja tämä informaatiosisältö määrittelee sen, millaisia tulevaisuus ja menneisyys ovat. Tulevaisuus on aina jonkinlainen! Vm. sana kahlehtii jokaisen yksilön tulevaisuuden väistämättä persoonalliseksi tulevaisuudeksi, jolloin on samantekevää, onko jonkun tulevaisuus jollekin toiselle menneisyyttä. Tämä on ehkä rohkein johtopäätös mitä olen analogisen ajan lisäksi oivaltanut.

- Onko olemassa analogista tulevaisuutta ja menneisyyttä? On - ja juuri se saa ihmiset elämään ikään kuin samassa maailmassa. On niin paljon yhteisiä asioita, jotka on koettu samalla tavalla. Esim. perintötekijät saattavat ihmiset informaation kannalta pitkälti samanlaiseen analogiseen asemaan toisiinsa nähden.

- Kuvitellessaan tutkivansa menneisyyttä arkeologian ja historian valossa ihmiset itse asiassa tutkivat omaa, erityisesti tämän ihmiskunnan tulevaisuutta!
Korostan vielä: Puhdasta tulevaisuutta ei ole! Onko sitten eroa historian tutkimisen ja tulevaisuuden ennustamisen välillä? Ennustamista tuskin voi suorittaa, ellei ole siemeniä joista päätellään millaiseksi kasvi kasvaa.

- Minun tuleva tulevaisuuteni on tällä hetkellä kuin jonkun toisen omaisuutta, kunnes hän luovuttaa oman osani minulle teon tms. muodossa. Siltä osin kuin minussa itsessäni tapahtuu (esim. säteilytasolla) asioita joita en niiden tapahtumahetkellä vielä tiedosta, on ruumiini ikään kuin joku toinen olio. Tältä pohjalta on jopa kädestäennustamisessa jotain mieltä. Käteni tietää jo nyt asioita joita minä en vielä tiedä.

- Tulevaisuus - on kyberneettinen luokkakäsite, joka näyttää lähes selväpiirteiseltä fyysiseltä oliolta (liikkeenä), koska on niin paljon ihmisiä, jotka ovat kokevinaan tulevaisuuden samana. Voidaan kuitenkin luoda tilanne, jossa "tulevaisuuden" PR-pomot ovat niin erikoisia, että voimme jopa ruveta puhumaan siitä menneisyytenä. Muuttuva luokkakäsite, joka muuttuu kun käsitteen laatijat muuttuvat... Käsitelkäämme tulevaisuutta yhtä hämärärajaisena oliona kuin itseämme, ikään kuin "henkenä" joka materialisoituu jatkuvasti... huono vertaus...

- Jos kerran toisen menneisyys voi olla minun tulevaisuuttani, niin miten on syyn ja seurauksen laita? V: Käteni viivat voivat olla syy sille, millaiseksi tulevaisuuteni muodostuu! Kysymys ei ole syyn ja seurauksen lain kumoutumisesta vaan siitä, että me emme tiedä, mitkä ovat syitä ja mitkä seurauksia - varsinkin jos elämä on värähtelemistä edestakaisin niiden välillä.

- Miten minä voin olla seurausta siitä, millaiseksi pihani kukka ensi kesänä kasvaa? Minun tulevaisuuteni olisi tuossa tapauksessa kukan menneisyyttä... Kysymyksenasettelu oli huono, koska lauseen muoto käsittelee ikään kuin kahta seurausta. Pitäisi kysyä: Olenko seurausta siitä, että kukka ensi kesänä kasvaa? Vastaus: Kyllä - siltä osin että tuon kasvun odotus pitää minua elossa.

- On mahdollista järkevästi ja loogisesti irtautua absoluuttisesta ajasta ja sen mukana tuohon aikaan sidotusta absoluuttisesta syy- seuraus -käsitteestä.

- Suhteellisuuskin voi olla suhteellista tai absoluuttista tai siltä väliltä. Se on ihmisen luoma termi. Mikäli sitä tarvitaan, on se ymmärrettävä kyberneettisenä luokka-käsitteenä vastatakseen todellisuutta.

- Todellisuudenkin täytyy olla suhteellista. Siihen kuuluu väistämättömästi se, ettei se ole todellisuutta kaikille. Ei ole yhtä todellisuutta - niitä on äärettömän monta - yhtä monta kuin havaitsijaa.

29.1.81         - Voidaanko puhua konkreettisesta aikaperspektiivistä? Siinä tapauksessa analoginen muisti on se, joka pitää mielessä tapahtumien "läsnä olevalta" näyttävän luonteen riippumatta siitä, kuinka kaukana ne ajallisesti ovat ja kuinka pieniltä tai merkityksettömiltä ne näyttävät. Siinä tapauksessa "historiattomilla" kansoilla tapahtumien ajallinen etäisyys on suoraan verrannollinen niiden merkityksen tärkeyteen... Onko tällaista eläimillä?

- Ajallinen täsmällinen perspektiivi on täysin mahdollinen; siinä ovat tekijöinä tapahtumien paljoudet (= määrät ja suuruudet) ja nopeudet kuten paikka-perspektiivissäkin (Vrt. 30.4.79)

- Entropian laki: Lämpö siirtyy aina kuumemmasta kylmempään kappaleeseen suljetussa tilassa. Tällä ei ole mitään periaatteellista eroa ajan ainaiseen jatkuvaan siirtymiseen tulevaisuudesta menneisyyteen - suljetussa tilassa. Avonaisessa tilassa ei absoluuttinen tulevaisuus ja menneisyys ole välttämätöntä. Tällaisia tiloja ovat vuorovaikutuksessa elävät yksiköt, kyberneettiset systeemit. Ne eivät välttämättä kokonaisuudessaan noudata entropian lakia. Ajan ja tilan tapauksissa kysymys on aina informaation siirtymissuunnasta ja -tavasta... Mitä seurauksia tällä samaistamisteorialla on?

- Esimerkki siitä miten absoluuttinen aika toimii jarruttavana tekijänä todellisuudessa: Kauppojen jonot, puhelinten lukkiutumiset ylikuormittuessaan, sähkön riittämättömyys huipputarvehetkinä, liikenneruuhkat... Joko energia ei riitä, tai ylienergialle ei ole tarjolla purkautumiskanavia. Mikäli kaikkeus siirtyisi absoluuttiseen aikaan, se pysähtyisi joko tukehtumalla tai voimanpuutteeseen. Erittäin mielenkiintoinen näköala! Analogioiden materialisoitumiselle on olemassa tiettyjä jarruja - maapallon pyöriminen - päivän ja yön "samanaikaisuus" (absoluuttisessa ajassa) jne. (Vrt. 2.5.79.)

30.1.81         - Mitä nopeampaa säteilyä sitä enemmän analoginen aika yhdistyy "samaan hetkeen", absoluuttiseen aikaan. Tähtien välisessä kanssakäymisessä säteilylläkin alkaa olla jo "kesto". Olisiko olemassa jokin päinvastainen piirre esim. takyoni-tasolla, jossa etäisyys olisi kääntäen verrannollinen "aikaan"?

- Ajan kulku on todellisuuden mittaamista, punnitsemista. Kaikella on kestonsa oikeastaan vain siksi, että uskomme sen kestävän tietyn ajan. Aika on todellisuuden verifioimista. Jos kaikki olisi selvää ensi hetkestä alkaen, alusta loppuun, katoaisi aika! Tapahtuma on tapahtunut meidän osaltamme vasta silloin, kun uskomme sen tapahtuneen. Usko syntyy silloin kun on käyty riittävä määrä tosiseikkoja läpi sen totuuden vahvistamiseksi.

- Me emme tutki tulevaisuutta, koska sitä ei ole. Kaikki mitä tiedämme "tulevaisuudesta" on saatu menneen tutkimisen avulla. (Kaikki mitä voidaan tutkia on jo menneisyyttä!) Reaalisella tasolla tulevaisuudesta on mahdotonta ottaa kiinni.

- Ennustaminen - pohjautuuko sekin menneisyyteen, vai onko selvänäköisyydessä jotain joka voi suoraan hypätä tulevaisuuteen?

3.2.81          - Jokainen esine, tapahtuma, kaava, ajatus kuuluu joltain osin kaikkiin muihin luokkiin. Tällä tavalla matemaattisesta kaavasta voi tulla seinätaulu ja kirjansivusta peräpyyhe. Niin kuin sointu voi kuulua enemmän tai vähemmän mihin tahansa sävellajiin...

- Tapahtuman merkitys syy-seuraus -suhteen määrittelijänä. Me asetamme nuo nimet niiden kantajien reaalisen näkyvyyden mukaan. Etsimme vaikka väkivaltaisesti tapahtumakokonaisuuksia, joissa viimeiset merkittävät tapaukset ovat seurauksia, lopputuloksia. Kuitenkin nuo seuraukset ovat samalla syitä uusille tapahtumille, mutta ne eivät meitä enää kiinnosta. Kaikessa piilee syy ja seuraus samanaikaisesti. Me valitsemme kumman milloinkin haluamme nähdä.

- Tilan muutos koko analogia-maailman perustana! Olen paljon pohtinut pyörivän majakkavalon nopeuden ongelmaa. Se on menetelmä, jonka avulla käytännössä pystymme milloin tahansa ylittämään valon nopeuden, jos on täytetty kolme ehtoa:

1) Valonlähde pyörii kyllin nopeasti.
2) Valonlähde on riittävän voimakas, jotta se voidaan tajuta riittävän kaukaa.
3) Tila, jossa valo liikkuu on riittävän "puhdas" valon (säteilyn) näkymiseksi riittävän kauas.

- Kun nämä ehdot on täytetty, pyyhkii valonsäde ympyrärataa (spiraalia). Mitä kauempana "kehä" on sitä nopeammin tilanmuutos etenee! Puuttuu vain kehäpisteiden välinen kytkentä, jotta ne tajuaisivat viereisen pisteen kokeneen samaa kuin mitä ne itse juuri kokivat. Tämä informaatio syntyy, kun jokainen kohteeksi joutunut piste säteilee itse heijastaen saamansa tiedon.

- Mitä merkitystä on tässä systeemissä "absoluuttisella samalla hetkellä"? Tämä kysymys tarkoittaa niiden pisteiden janaa, joihin valo osuu lähteestään katsoen samalla hetkellä. Edellinen "valokiila" on nimittäin edennyt lähtöpisteestään jo kauemmas kun (pyörähdyksestä johtuva) seuraava "kiila" on ennättänyt kulkea vasta "vähän matkaa"! Tuo jana joka syntyy, on muodoltaan spiraalin häntä! Kaariviiva kuvaa tässä tapauksessa valonlähteestä katsottuna - absoluuttisesti samaa hetkeä!!!

- Seuraava kysymys: Mikä on tuo pyörivä säteilylähde? V: Kaikki!:! Alkaen pienimmästä pyörivästä säteilyä lähettävästä alkeis-hiukkasesta päätyen pyöriviin galakseihin!

- Kun jokin liikkuu tilassa, puhumme ajan muutoksesta. Kun tila liikkuu (muuttuu) ja tilanmuutos etenee puhumme ... analogisesta ajasta(ko)?

- Tuolla teorialla täytyy olla mieletön määrä sovellutuksia. Pitäisi pystyä erottamaan vain se, mikä on näkyvä maailma ja mikä analogiamaailma. Sitten olisi ymmärrettävä, mitä vaikutuksia on kaukaisella yli valonnopeudella etenevällä tilanmuutoksella. Onko se "vastavirta"? Mitä hemmettiä se voisi olla? Joka tapauksessa se sekoittaa täysin perinteisen käsityksemme tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Sama hetki on lähellä tietyssä ilmansuunnassa ja kaukana toisessa!!! Ja sitten täyden ympyrän "kuljettuaan" ensin näkemässämme ilmansuunnassa mutta toisella kehällä! Sfäärien harmonia... Palautuuko lähtenyt valonsäde heijastuksena meihin takaisin? Jos näin on, se tulee kuin ohuena nauhana... Mihin mielettömiin ajatusleikkeihin tämä teoria johtaakaan. Nyt alan todella ymmärtää, miksi kaikki pyörii, ja mitä seurauksia pyörimisellä on...

4.2.81   - Onko niin, että kaikki suunnitelmat toteutuvat - jos ei tässä niin jossakin muussa maailmassa? Toteutumattomat tapahtumat kuolevat pois tästä maailmasta. Ihmisen kuolema... elämän jatkumiselta puuttuu voima, koska tekijöiden kasautuma viittaa toiseen suuntaan, tehden elämisen mahdottomaksi. Tällöin eläminen jatkuu toisella tasolla - olipa se sitten olemassa reaalisesti tai ei. Mutta se ei voi jatkua tässä maailmassa muuten kuin siten, että tämän maailman pitäisi muuttua joksikin muuksi kuin miksi se todellisuudessa muuttuu.

- Samoin on tekojen laita: Kaikki teot tehdään, mutta ei tässä todellisuudessa. Teko ja sen ympäristö taistelevat keskenään siitä kumpi voittaa. Yleensä ympäristö on vahvempi. Jos se suostuu vastaanottamaan teon, se tapahtuu - jos ei, on teon siirryttävä toiselle tasolle. Voimana ei tekemisen halu lakkaa olemasta - se vain muuttaa muotoaan. Mihin se menee???

- Nyt tajuan mitä tapahtuu "majakka-ongelmassa"! Kun tilanmuutos tietyn kehän kohdalla ylittää valonnopeuden, alkaa tilanmuutos näyttää pyörivän vastapäivään. So. jos hiukkanen on saanut "vahvistuksen" kokemukselleen viereiseltä hiukkaselta oikealta puoleltaan, alkaa se nyt saada vahvistus-sanomansa (- sen, että viereinenkin hiukkanen on saanut saman säteilysanoman) vasemmalta puoleltaan! Kaikki siis alkaa näyttää päinvastaiselta kuin mitä pitäisi.

- Tämä suhteellinen ajan kääntyminen päinvastaiseksi näkyy elokuvien autojen pyörivissä pyörissä, vielä paremmin levysoittimen stroboskooppi-säätökuviossa sekä missä tahansa kehittäin väritetyssä hyrrässä, jossa materia liikkuu suhteellisesti eri ajassa reunoilla - verrattuna hitaampaan keskiönopeuteen.

- Mutta eihän minua kiinnosta materian liikkuminen. Minua kiinnostaa tilanmuutos! 300 000 km pitkät sakset jotka napsahtavat kiinni alta sekunnissa ovat hyvä esimerkki. Eihän mikään materiaali liiku koko tuota matkaa (giljotiini-tapauksessa vielä vähemmän), mutta tilanmuutos etenee. Onko se merkittävää, jos väliin jäävä kangas halkeaa yli valonnopeudella? Se on merkittävää jos mikä!!!

- Miten saamme tuon konkreettisesti tapahtumaan? Katsomalla mitä näkyy kun lasersäde pannaan pyörimään siten että se osuu ja vaikuttaa riittävän pitkän säteen päässä olevaan riittävän herkkään materiaaliin. Kun nopeus on riittävän suuri, pitäisi tilanmuutoksen alkaa näyttää kulkevan vastapäivään kehällä, mikäli valonlähde pyörii myötäpäivään... Missä on tulevaisuus ja missä menneisyys? Kenen kannalta katsottuna?

- Missä tällaista tapahtuu? Kiintotähtien pyöriessä ja lähettäessä säteilyä sekä atomi-ydinten tai vielä pienempien hiukkasten pyöriessä mielettömän nopeasti (spin) lähettäen samalla pienitehoista säteilyä. kaikki ne sekoittuvat absoluuttisen ajan harhakäsitteeseen!

20.2.81  - aamuyöllä matkalla Bonnista Sveitsiin:
- Kuuntelin matkalla musiikkia kuulokkeista, kun yhtäkkiä tajusin, että se kuului kokonaan, totaalisesti eri aikaan kuin tämä hetki. Elämys oli melkein "pelottava". Samalla tajusin moottoritien vastapuolella olevien ihmisten kuuluvan myös aivan eri aikaan - analogisesti. Aika joka risteilee ajassa, ikään kuin laiva joka ui meressä,  joten sen tulevaisuus on jotenkin joka puolella. Ainakin potentiaalisesti. Tulevaisuus on siellä suunnalla, jossa jotain tapahtuu. Kuitenkin tulevaisuus on jotenkin ehdottoman puuttuvaa. Kuullun nauhoituksen suhteen sen tekijöiden tulevaisuus on jo heille menneisyyttä verrattuna hetkeen, jolloin kuuntelen nauhaa. Minulle heidän "mennyt tulevaisuutensa" on vasta tulevaisuutta tai sitten ei mitään riippuen siitä, saanko koskaan tietää mitä heille on "tulevaisuudessaan" tapahtunut.

- Se, mitä "absoluuttisesti", "samalla" hetkellä tapahtuu meille kaikille - nyt - on todella mysteeri, mikäli niillä on jotain tekemistä toistensa kanssa.
- Millä tavalla tulevaisuus on olemassa? Onko sitä lainkaan? oikeastaan...

25.02.81  - Onko tulevaisuus aina jossain suunnassa?

2.3.81        matkalla Göttingeniin.
- Meille "sama hetki" edellyttää samaa hetkeä tilassa usean havainnoitsijan kesken. Aika on yhden havainnoitsijan suhde todellisuuteen. Pitkittäis- ja poikittais-leikkauksen välinen ero... Jos termit käännetään vastakohdikseen, kääntäen verrannollisiksi (?) on meillä mahdollisuus nähdä yhden systeemin koko kehitys (ajassa) samanaikaisesti läsnä olevana tilana!!! Tässä on kenties selvänäköisyyden peruslähtökohta. Aika muuttuu tilaksi (= samaksi hetkeksi) ja tila muuttuu ajaksi.

- Selvittäessäni sen, miten jokainen kokemuksen kohde elää "eri ajassa" kokijaan verrattuna - so. että nykyhetki jonka koen tilana, onkin eri aikakausien ilmentymä avaruudessa, olen ymmärtänyt tilan ajaksi muuttumisen ongelman. Mutta en vielä näe selvästi ajan muuttumista tilaksi konkreettisten esimerkkien valossa. Löytyykö ko. esimerkkejä käytännön elämästä - selvänäköisyyttä lukuun ottamatta?

- Onko niin että tulevaisuus pitää muistaa?
- Se että jotain tapahtuu jossakin, on merkki siitä, että sama tapahtuma on jo tapahtunut jossain muualla. Samoin kuin me emme soittaisi Göttingenissä, ellemme olisi soittaneet jossain muualla sitä ennen. Ovatko tulevaisuuden merkit mikro-maailmassa?

3.3.81    - Göttingen.        
- Ehkäpä on tarpeetonta puhua ajan kääntymisestä taaksepäin. Se edellyttää jotain "absoluuttista" aikakäsitettä jota ei ole. Ehkä tuollaista kääntymistä ilmenee joka hetki: jos kaksi ihmistä - meistä yhtä kaukana - lähestyy meitä eri nopeudella, niin yksinkertaisesti toinen vain tulee ensin luoksemme, ja tämä määrää tulevaisuutemme kulun.

4.3.81     - Kun auto pysähtyy, on se ympäristönsä kanssa yhä enemmän samassa ajassa. Tuo kaikki suhteellisuus on jollain tavoin todellista, vaikka me pidämme sitä harhana.

- Onko analogisella (samuuteen, samanlaisuuteen perustuvalla) ajalla nykyisyys, menneisyys ja tulevaisuus?

- Absoluuttinen nykyhetki ei mahdu samaan tilaan??? Maailma toimii vain siten, että siinä on lukemattomia eri aikoja.

- Konjunktiot yms. ovat tavallaan samassa analogisessa ajassa olemista.

5.3.81      - Hannover
- Aika hidastuu, mitä laajempaa kehää jokin kiertää jotain ydintä. Kun valonnopeus saavutetaan, niin jääkö kiertävästä yksiköstä käsin tarkkailtuna alkuydin liikkumattomaksi pisteeksi; so. siinä on havaintokykymme raja... Emme enää erota liikettä keskusytimestä.

7.3.81         Amsterdam. - Me puhumme matkan pituudesta - esim. Hildesheimista Amsterdamiin. Mutta mikä on matkan paksuus?

8.3.81       - Mitä on samanaikaisuus? Se ei ole mitään muuta kuin sitä, että "samassa hetkessä" elävät ovat saman - kaukaa ulkopuolelta tulevan - vaikutuksen alaisia. Mitä lähempänä vaikuttaja sijaitsee, sitä todennäköisemmin se vaikuttaa ko. kohteisiin peräkkäisesti tai eri tavalla identtisen, samanhetkisen vaikutuksen sijasta.
- Eriaikaisuus on vain sitä, että eri voimat vaikuttavat kahteen eri kohteeseen. Samanaikaisuus on saman kokemuksen kohtaamista, josta on seurauksena suhteellisesti sama vaikutus, vaikka kohteet poikkeaisivatkin toisistaan.         

- Tasakylkinen kolmio on kaksinkertaisen samanaikaisuuden symboli... (Kuva)

9.3.81   - Kaikki mitä on jonkin systeemin tulevaisuutta, täytyy olla jonkin toisen systeemin tai ympäristön menneisyyttä - ainakin sen verran minkä tiedonkulku kestää. Se mikä on yhdelle tulevaisuutta, on toiselle menneisyyttä. Kaikki historiankirjoitus tulee olemaan tulevaisuutta niille, jotka tuon kirjoituksen myöhemmin lukevat. Tulevaisuus sijaitsee tässä mielessä menneisyydessä. Niille jotka eivät kirjoitusta koskaan lue, ei tulevaisuutta tuon seikan suhteen ole lainkaan. Input edellyttää outputia, so. tulevaisuus edellyttää menneisyyttä toisessa paikassa.

- Nykyhetki on vuorovaikutussuhde tulevaisuuden ja menneisyyden välillä - joko yhden systeemin sisällä tai kahden systeemin välillä. Kun ei ole kahden systeemin välistä vuorovaikutusta, korostuu yhden "yksin olevan" systeemin sisäinen vuorovaikutus. Onko se systeemin "vanhenemista"? (Kuva)

- Vuorovaikutuksen "nopeus" määräytyy suhteessa muihin informaatio-vuorovaikutuksiin, joita kahdella systeemillä on keskinäisen vuorovaikutuksen lisäksi muuhun ulkomaailmaan ja omaan "sisäiseen elämäänsä". Tässä mielessä on ymmärrettävissä, että "aika pysähtyy" täydellisen keskittymisen yhteydessä.

- Tulevaisuutta on vain ymmärretty tulevaisuus. Systeemi voi kokea tapahtuman, jonka se ymmärtää vasta Jälkeenpäin.

10.3.81   - Jos aika virtaa takaperin, tulee peilikuva ensin todelliseksi ja vasta sitten katsoja!

12.3.81     Hampuri
- Miksi tiedämme melkoisen osan tulevaisuutta etukäteen, mutta joitakin osia emme lainkaan? Onko niin, että etukäteen tiedetty tulevaisuus on itse asiassa menneisyyttä ja toisaalta emme myöskään aina tiedä, minkä osan menneisyyttä tulemme saamaan selville tulevaisuudessa... Mikä on tuo loputon kiertokulku? Loppuuko se silloin, kun kaikki mahdollisuudet on läpikäyty ja informaatio on jakautunut kaikkialle tasaisesti?

15.3.81     Göteborg        
- Tulevaisuus voidaan määritellä myös siten, että vain uuden informaation saaminen kuuluu tulevaisuuteen. Tulevaisuus on tässä mielessä kysymysmerkki - ettemme tiedä mitä uutta tulemme kokemaan.

- Tavallaan tällöin se tulevaisuus, jonka tiedämme tulevan, ei ole tulevaisuutta lainkaan vaan menneisyyden toistumista. "Absoluuttinen", "virtaava" tulevaisuus on siis sekoitus menneisyyttä, tuttua ja moneen kertaan koettua - jonka siis tiedämme ennakolta - ja "uutta" tulevaisuutta, sitä josta emme tiedä.

- Samaten se menneisyys, joka on meiltä salattua, on informaation entropian kannalta meidän tulevaisuuttamme.

- Tiedonvälityksen näkökulmasta käsin katsottuna menneisyys ja tulevaisuus on ehdottomasti eri asia kuin "absoluuttisessa" ajan virrassa kulkeva menneisyys-tulevaisuus -ketju, joka puolestaan muodostuu ei-analogisten asioiden yhteentörmäyksistä, ja näin ollen antaa materiaaliselta näyttävän harhakuvan kuolleesta, absoluuttisesti etenevästä ajasta, jolla ei ole tekemistä elämän kanssa.

- Koska tiedon entropia ei ole täydellinen, on väistämättömänä seurauksena tulevaisuus (= tiedon kannalta katsottu tulevaisuus - analoginen tulevaisuus?). Onko menneisyys yhtä kuin tiedon leviäminen, joka jo on tapahtunut?

- Meidän velkamme menneisyydelle: Ne jotka kuolivat meidän tähtemme puolustaessaan maata viholliselta. He tekivät sen uskoen tavallaan, että jälkipolvi kiittää heitä siitä. Elleivät he olisi näin uskoneet, eivät he olisi uhrautuneet ... Ja katso: Jälkipolvi viettää heidän muistojuhliaan kiittäen siitä, että esi-isät tekivät sen mitä tekivät; Näin todellisuus täyttyy...

16.3.81 Arvika         - Alan nähdä maailman tulevaisuudesta menneisyyteen päin kulkevana, sen sijaan että se tähän saakka on kulkenut menneisyydestä tulevaisuuteen. Tarkemmin sanoen - tarkoitan että uudelle maailmalle menneisyys on tulevaisuutta. Mitä ohuempaa materia on, sitä nopeammin se liikkuu yli valon-nopeudella ja kulkee siis tulevaisuudesta menneisyyteen päin. Mitä materiaalisempaa maailma on (mekaanista, kuollutta), sitä enemmän se kulkee hitaasti menneisyydestä tulevaisuuteen...

- Tulevaisuus ja menneisyys ovat suhteellisia. Näkökulmastamme riippuu, kumpaan suuntaa liike näyttää kulkevan. Vanhankin logiikan kannalta on luonnollista sanoa, että tulevaisuus muuttuu menneisyydeksi, kuin on sanoa: mennyt odottaa tulevaa, tai että menneisyys muuttuu tulevaisuudeksi. On vain muistettava, että liike on vastakkaista eri tasoilla: sfäärit, kerrokselliset "taivaat", piirit, kehät, asteet...

- Absoluuttinen tulevaisuus on kuin pakkaus, joka on avattava, jotta sisällä oleva analogia-aika tulisi esille.

18.3.81         - Se aika, joka virtaa ohi absoluuttisesti, ei ole mitään, ei yhtään mitään.

22.3.81          - matkalla Keiteleelle

- Kaikki menneisyys on koettua menneisyyttä. Muu kuuluu tulevaisuuteen tai toiseen maailmaan.

- Tulevaisuus on aina jossain suunnassa. Vastavirtaan uiva kala; Jos aika kääntyy, voi se kääntyä vain muuttamalla virran suuntaa!!!

- Ajan kulkusuunta on riippuvainen painovoimasta. Vai riippuuko painovoima ajan suunnasta?

- Alkaa olla selvää, että valonnopeuden ylittävät tilanmuutokset muodostavat valtaosan kaikesta siitä, mitä nykyhetkessä tapahtuu. Tältä osin "nykyhetki" olisikin lumetta, sillä itse asiassa se olisikin samalla jo tulevaisuutta... Serpentiini-käärme... Jos valonsäde lävistää sen keskeltä (ja käärme on riittävän pitkä) ja jos tieto leviäisi läpäisevästä "viivasta" valonnopeudella myös aaltojen kaikille harjoille, olisi tieto kulkenut läpi mutkaviivan kokonaisuudessaan jo ennen kuin itse "aaltoviiva" suorana edeten olisi päässyt serpentiinin häntään. Tuiki mielenkiintoista.

26.3. 81         - "Absoluuttinen" aika kääntyy sitä hitaammin taaksepäin, mitä monimutkaisemmin se on rakentunut. On äärimmäisen epätodennäköistä, että kaikki alkaisi yhtäkkiä kulkea "taaksepäin" samanaikaisesti.

- Mitkä ovat "tulevaisuuden" ja "menneisyyden" ominaisuudet?

- Onko painovoima riippuvainen liikkeestä ja nopeudesta? Kun vesi nousee liikkuvan auton tuulilasilla ylöspäin, niin voitaisiinko vastaavanlaista tapausta mitenkään selittää liikkeestä aiheutuvaksi painovoiman kumoutumiseksi kuten karusellissa (sen sijaan että nyt katsomme ilmanpaineen työntävän veden ylös). Olisiko aika - ajan suunta - näin ollen riippuvainen liikesuunnasta? Mitkä ovat liikkeen ominaisuudet - vielä kerran?

28.3.81         - Onko ajan kääntyminen tapahtumajärjestyksen vai -suunnan kääntymistä?
- Aikahan on matkan ja nopeuden tuote. Mutta nopeushan on samanlainen abstraktio kuin aika ja matka. Sinänsä mitään näistä kolmesta ei ole. Miten ko. termit korvataan informaatioteoreettisilla termeillä?

31.3.81         Euroopan-kiertueella luettua:
- Kvarkkien maailmassa ei ole perättäisyyttä. Siksi siellä ei ole syytä eikä seurausta. Ainoastaan mekaanisessa maailmassa on syy ja seuraus. Se edellyttää absoluuttista aikaa.

- Ajankulun kääntäminen: Isis keräsi Osiriksen jäsenet kokoon. Vrt. Lemminkäisen äiti...
- Kuolema: Sielun ja ruumiin ero - analogiasiteen katkeaminen.
- Analogiamaailma! Syy-seuraus -suhteen katkeaminen: Uudella tavalla käyttäytyminen tiedon lisääntyessä. Myös Schwedenborg puhui tuonpuoleisesta analogiamaailmasta.

- Jos menneisyyteen voidaan lähettää signaaleja, voidaan niitä ottaa vastaan myös tulevaisuudesta. Käytännössähän onkin pelkästään näin, mutta se että voidaan hypätä yli pieni pätkä menneisyyttä (kenen?) tai tulevaisuutta...

- Finaaliset syyt ovat meidän maailmassamme seurauksia!
- Mitä on nopeus, jos etäisyys ja aika ovat suhteellisia käsitteitä?
- Tiedämme kenties syyn ja seurauksen kaavan täydellisesti silloin, kun vain tiedämme, onko syy tai seuraus tulevaisuudessa vai menneisyydessä!
- Jos aika liittyy kausaalisuuteen, niin mikä liittyy samanlaisuuteen tai samanaikaisuuteen?
- Menneisyyden ja tulevaisuuden täytyy olla suhteellista. Se mikä on (informaatio-teoreettisesti) menneisyyttä toiselle, on tulevaisuutta toiselle...

3.4.81          - Ei nykyhetki kohtaa tulevaisuutta, vaan menneisyys kohtaa tulevaisuuden nykyhetkessä, joka on paikka - levittäytynyt tilaksi... Menneisyys on se tapa, jonka avulla ymmärrämme mitä kohtaamme. Se mitä tulemme kokemaan määrää minkä tyyppisen menneisyyden kaivamme itsestämme esille osataksemme käyttäytyä sopeutuvasti. Tämä on refleksinomainen - käänteissymmetrinen - toimenpide.

- (Vrt. 26.12.?80/81) - Jos toiminta voi tapahtua vain nykyhetkessä, niin mitä se merkitsee? Sitä että eri ajoissa liikkuvat systeemit ovat menossa toiveineen ja ajatuksineen niin eri suuntiin, ettei sopusointua ympäristössä olevien suunnitelma-kimppujen kanssa synny. Näin syntyy yhteentörmäyksiä. "Absoluuttinen" nykyhetki, "ajan virta" on näiden eri maailmoiden yhteentörmäyksien summa. Nykyhetki ilmenee mekaanisena, kuolleena. reaalisena maailmana, koska siinä vallitsee tiedon negentropia.

- Aika (tulevaisuus ja menneisyys) ja ajan suunta kulkee sen mukaan, onko systeemi input- vai output -vaiheessa (pääosiltaan), so. onko muu maailma kuuntelulla vaiko ei. Kummallista miten aika on helppo kuvitella kaksisuuntaiseksi: Menneisyydestä tulevaisuuteen - mutta yhtä hyvin tulevaisuudesta menneisyyteen! Miten on yksisuuntaisen ajan virran laita??? Ikään kuin käänteispeilikuvat toisilleen... Jos aika on hologrammi, jossa molemmat suunnat näkyvät jokaisessa yksikössä samanaikaisesti.

5.4.81     - Minähän en enää ole kiinnostunut absoluuttisesta tulevaisuudestani vaan analogisesta tulevaisuudestani - elävänä olentona, jopa kuoleman jälkeenkin...
- Onko analogia-paikka ikään kuin vaate sitä vastaavan reaalisen paikan yllä? Mieleen juolahtaa ruumis-sielu -kaksoisoleminen. Onko ihmisen sielu vain maallisen asumuksen sisäinen analogiaverho?

14.4.81   - Se mikä on näkymätöntä, on näkymätöntä siksi että se elää eri ajassa!
- Eikö aika kuvaa pikemminkin tapahtumasarjan järjestystä kuin tapahtuman nopeutta tms.? Vrt. nopeutetut/hidastetut filmit, jotka eivät paljasta oikeastaan muuta kuin ajan suhteellisuutta. Sen sijaan ajan tapahtumajärjestyksen tärkeyttä kuvaa esim. vedyn ja heliumin muuttuminen muiksi alkuaineiksi, mikä edellyttää erittäin tarkasti määriteltyä ja ajoitettua tapahtumaprosessia.

18.4.81    - Samoin kuin emme tiedä kaikkia tapahtuman seurauksia tulevaisuudessa [puun silmut], emme myöskään tiedä sen kaikkia syitä menneisyydessä [puun juuret]. Vertaus on peilikuvallinen. Itse asiassa menneisyys ja tulevaisuus ovat vain nykyisyyden "selvän tapahtuman" hämärtymiä.
- Merkillistä on se, että yhdellä tapahtumalla on menneisyys-tulevaisuudessa monta syytä ja seurausta. Mistä tämä hajoaminen johtuu? Ikään kuin ykseys ja moneus olisi riippuvainen ajasta. (kuvat)

21.4.81     - Menneisyyden ja tulevaisuuden suuntavaihtelu "koskessa olevan kalan" ongelman piirissä:

1)          Ympäristö vaihtaa ajan kulkusuuntia, jolloin kala kääntyy entistä myötävirtaa kohti,

2)         Kalan aika kääntyy nurinpäin, joen ei,

3)          Molempien aika kääntyy nurinpäin,

4)          Normaali nyt voimassa oleva tapaus nykyisen painovoiman vallitessa.

Miten em. tapaukset eroavat toisistaan, ja mikä aiheuttaa ajan "kääntymisen"?

2.5.81    - Määritelläkseni tarkemmin ajan kulun suhteellisuutta... Mennyttä katsellessa sanomme: Aika on kulkenut menneisyydestä tulevaisuuteen (nykyhetkeen). Tulevaisuuteen katsoessa sanomme: Aika kulkee tulevaisuudesta menneisyyteen (nykyhetkeen). Kummallista... aika kulkee molemmista suunnista meitä kohti. Kuin peilikuva, jossa me olemme peili, ja joku muu lähestyy peiliä (menneisyydessä) ja peilikuva (tulevaisuus) lähestyy vastaan.

7.5.81         (Katkelma syystä ja seurauksesta)

Kaikki se mikä tapahtuu nyt

on jo päätetty tehdä joskus -

etukäteen tai jälkikäteen.

Ja se mitä on päätetty tehdä,

on tyhjiö -

vielä näkymätön aukko tulevaisuudessa

joka imee ja imee itseään kohti.

Tämä maisema on vain seurausta,

joka aikavälin pidentyessä

puolestaan muuttuu syyksi

joillekin muille seikoille,

jotka puolestaan eivät näy - vielä.

Syyt näkyvät sille

mitä ei ole nyt.

Seuraukset puolestaan etsivät syitä

jotka ovat kaikkialla muualla

joskus muulloin.

Minä tässä vain katselen kylmän rauhallisesti

näkymättömien syiden näkyviä seurauksia

ja näkymättömän seurauksen näkyviä syitä.

Syiden ja seurauksien ymmärtäminen -

niiden näkeminen samanaikaisesti

ei tapahdu tämän ajan puitteissa.

Se tapahtuu vain samaistumisen kautta.

Eikä entropia ole tasapaksua harmaata massaa,

vaan se on informaation välittymistä,

keskinäistä täydellistä ymmärtämistä

ulkonaisten eroavuuksien tuolla puolen.

Se on syyn ja seurauksen samanaikaista tajuamista -

niin kuin peilikuva, varjo, (peilikuvan varjo?)

kaksoisolento, suojelusenkeli,

toinen minä, omatunto.

Henki, sielu tajuaa omalla muuttumisellaan

kaiken sen mitä ruumis tekee.

Niin kuin vaa'an toinen puoli tajuaa,

mitä toiselle puolelle asetetaan,

kun kohtalo, onnetar, kauppias ja tuomari

suorittavat puolueettoman objektiivisen arvionsa

tavarasta ja hinnasta,

syistä ja seurauksista,

vastuusta ja vapaudesta,

hyvästä ja pahasta.

8.5.81     - Henri H:n luona yötä. Hän kumosi silmää räpäyttämättä majakka-ilmiö-teoriani. Perustana oli se, että valokiila kaareutuu etäisyyden kasvaessa niin voimakkaasti spiraalihännäksi, ettei tilanmuutos voi edetä yli valonnopeudella. Sitä paitsi mikään informaatio ei välity tilanmuutosjanaa pitkin. Hän kyllä myönsi, että esim. joka suuntaan räjähtävässä valonleviämisessä saattaa kahden vastakkais-suuntaan edenneen tapahtumasarjan välinen etäisyys laajeta näennäisesti yli valonnopeudella. Mutta nuo kaksi pistettä eivät hänen mukaansa ole informaation vaihdossa keskenään muutoin kuin valonnopeuden suomissa puitteissa. Minun huomioni puolestaan keskittyy siihen, että nuo kaksi pistettä kokevat saman kokemuksen "samalla hetkellä", vaikka niiden välinen etäisyys onkin sekunnin kuluttua tapahtuneesta jo 600 000 km.

[9.12.2013: > Todennäköisyys että joku muukin on kokenut saman!]
- Jos säde on 300 000 km, ja valonlähde pyörähtää kerran sekunnissa, on tilanmuutosjana seuraavanlainen: (Kuva)

- Janan pituus on enempi kuin säteen pituus, mutta se ei vielä muuta tapahtumajärjestyksen suuntaa 180 astetta. Vai muuttaako? Mitä tuossa oikein tapahtuu? Ehkä en antanut periksi Henrin mielestä itsestään selvässä asiassa, koskapa hän alkoi esitellä minulle barokkihuilujaan ym. soittimia - joita hän sivumennen sanoen on oppinut hallitsemaan mainiosti.

- Majakkailmiöstä puuttuu vielä se lisätekijä, joka syntyy, kun johonkin pisteeseen edennyt säteily alkaa levitä tuosta pisteestä pallomaisesti joka suuntaan. Mitä merkitystä sillä puolestaan on? Ja mitä tapahtuu, kun majakka pyörii 300 000 kertaa sekunnissa? Toinen signaali on silloin keskimmäisestä kehäpisteestä kilometrin päässä tulossa kun ensimmäinen saapuu perille. Kysymyksessä on spiraali, jonka tiheys majakan lähellä on suuri mutta joka harvenee kehäpistettä lähestyessään. Etäisyyden kasvu on suorassa suhteessa tapahtumakulun vaihdosnopeuteen so. ajankulun nopeuteen - tuon tapahtuman suhteen.

- Miksi em. spiraali muistuttaa sumukammioon katoavan alkeishiukkasen jättämää jälkeä?

17.5.81     - "Sama hetki" ei etene suoraviivaisesti. "Sama hetki" voi olla vain tilanmuutos so. "sama aika" jonkin seikan suhteen, analogia. Muuta aikaa meillä ei itse asiassa ole, koska merkitykselliset kokemuksemme edellyttävät analogian kautta saatua valmiutta ottaa jokin sanoma vastaan tai kyetä lähettämään se edelleen. Tällä esimerkillä en - Henrin kritiikin ansiosta - lopultakaan tainnut vielä päästä tulevaisuuteen ja sen suuntaan käsiksi. Mutta tämä selvitti tapahtumajärjestyksen merkityksen. Se mikä on tulevaisuutta on vielä olematonta.

19.5.81     - Miksi puhumme aina valon etenemisnopeudesta? Miksemme pohdi varjon         etenemisnopeutta? Varjo etenee yhtä nopeasti kuin viimeksi matkalle lähtenyt valonsäde - sen jälkeen kun valonlähde on sammutettu tai este on pantu valonlähteen eteen. Varjo voi myös kiertää ympyränkehää sekä edetä tilanmuutoksena samanlaista spiraalirataa kuin valokin. Varjo merkitsee tilanmuutosta. Se on siis "negatiivinen" voima vastakohtana valolle (hahhah).

- Aikaa on vain jonkin suhteen. Aika on aina paikallista. Tulevaisuus on ensin jossain muualla. Ylivalonnopeus: tahto tehdä jotain tai ennakkoaavistus jostain tapahtumasta... Aika virtana - valonnopeuden raja... Olemme yhtäkkiä vastakkaisella rannalla. Ja se mikä äsken oli vasemmalla onkin nyt oikealla! Ei tapahtuma-suunta käänny vaan me käännymme. Käänteispeilisymmetria. (n.10.5.81)

- "Sama hetki" venyy etäisyyden kasvaessa. Se on "sama hetki" vain suhteessa johonkin tapahtumaan.

14.6.81 - sunnuntai.
- Tekemällä jotain määrittelemme omaa tulevaisuuttamme. Ratkaisemme sen muodon, sen tavan jolla ympäristömme tulee suhtautumaan meihin.
- Jollakin tavalla se, mikä toisaalta on menneisyyttä, muodostuu muiden tulevaisuudeksi... kuin menneisyys ja tulevaisuus olisivat vain sama asia - erimerkkisenä. Kehitys olisi näin ollen pikemminkin spiraalin sijasta spiraalin sisältö: aaltoliike jossa sama asia on vuorotellen menneisyyttä ja tulevaisuutta. Asia ikään kuin "polkee paikallaan", pystysuorassa hitaahkosti liikkuen, kun asia, sanoma etenee - niin kuin aalto etenee vedessä, vaikka yksittäinen vesipisara liikkuu poikittaissuuntaan informaation etenemiseen nähden. Se mikä etenee ei siis ole aika, vaan sanoma joka leviää...

30.7.81      - Yhtäkkiä se selveni: Elävän universumin tunnusmerkki on "takaperin" kulkeva aika: Syy on vasta seurauksen jälkeen (ajallisesti) - so. sisäinen liike & teleologiset syyt.

- Kuolleen universumin, mekaanisen luonnon tunnusmerkki on "normaalisti" kulkeva aika, mekaaninen liike: Syy on ennen seurausta. Näin maailma kulkee samanaikaisesti kahteen suuntaan - menneisyydestä tulevaisuuteen ja tulevaisuudesta menneisyyteen... Yhä vielä ihmettelen, miten helppoa on em. tavalla ymmärtää ajan kulkevan molempiin suuntiin: Kävelen joen vartta ylöspäin yläjuoksulle (menneisyydestä tulevaisuuteen), ja joki puolestaan virtaa alaspäin (tulevaisuudesta menneisyyteen). Käsitöntämä...

12.8.81     - ...Minä puolestani olen jäänyt miettimään "majakkailmiön" valonnopeuden ylittämismahdollisuuksia. Olennaista ei ole se, voiko informaatio kulkea yli valonnopeudella vaan se, miltä tuo ilmiö näyttää "ylhäältä päin" katsottuna. Sädekimppu ei välttämättä näytä etenevän spiraalina, vaan tietyn nopeuden saavutettuaan se näyttää ilmenevän tarkkailijalle samanhetkisenä tapahtumana. Tuo samanhetkisyys ulottuu sitä suuremmalle alueelle, mitä enemmän tilanmuutos ylittää valonnopeuden. Jossain vaiheessa se - ylhäältä päin katsottuna - saattaa todella näyttää "päinvastoin" etenevältä kuten autonpyörä elokuvissa.

- Tämä koko juttu tarkoittaa siis sitä, että vaikka informaatio ei voisikaan edetä yli valonnopeudella kahden systeemin välillä, niin tilanmuutos voi sen kuitenkin tehdä. Tällöin em. kaksi systeemiä eivät ole siitä tietoisia, mutta sopivasta kulmasta tarkkaileva KOLMAS systeemi voi huomata sen, koska se saa ko. informaation samalla hetkellä kahdesta eri paikasta. Tämän systeemin mielestä ko. tapahtumasarja ei ole enää tapahtumasarja vaan "esine". Valonnopeuden ylittävä tilanmuutos aiheuttaa siis ympäröivän maailman "silmissä" näköharha-vaikutelman esineestä, vaikka kysymyksessä onkin esineen "takainen" tapahtuma; majakka joka säteilee informaatiota ympäristöönsä siten, että tilanmuutos etenee jostain pisteestä lähtien yli valonnopeudella.

14.8.81         - On vaillinaista sanoa, että elämän merkkinä olisivat tulevaisuudessa lepäävät syyt ja menneisyydessä seuraavat tapahtumat. Informaatioteorian kannalta on johdonmukaisempaa sanoa, että mekaaniset, seurausta aiemmat syyt ovat merkki kahden systeemin välisestä negentropiasta, erilaisuudesta, joka ilmenee traditionaalisen ajattelumme mukaisena "mekaanisena" aikana.

- Mekanistinen syy-seuraus -käsite ilmentää siis vain noiden kahden systeemin kyvyttömyyttä informaationvaihtoon siltä osin kuin ne eivät pysty keskustelemaan samalla kielellä. Mikäli informaationkulku olisi täydellinen, so. systeemien välinen suhde olisi entropiaan pohjautuva, ei mekanistista syy-seuraus -suhdetta pääsisi syntymään. Tilanne on kuitenkin sangen harvoin joko-tai -asetelmaan pohjautuva. Systeemit ovat tavallisesti sekä-että -suhteessa toisiinsa, so. ne osittain ilmenevät mekanistisessa ja osittain analogisessa ajassa. Tätä tarkoittaa ajan täydellinen suhteellisuus: Menneisyys on osittain tulevaisuutta ja menneisyyttä. Mitä enemmän entropiaa, analogista aikaa, sitä vähemmän negentropiaa ja absoluuttista aikaa. Tämän pitemmälle ajan suhteellistamisessa todennäköisesti tuskin pääsen. Tulevaisuus ja menneisyys ovat kahden eri aika-dimension (absoluuttisen ja analogisen) välinen suhde. Säätelevä tekijä on siis informaation välittymisen / ei-välittymisen määrä.

3.9.81   - Menneisyys ja tulevaisuus magneettinapoina; Menneisyys hylkii, tulevaisuus vetää puoleensa.

18.9.81 - Aika- ja tilataiteiden välinen ero ... Onko sitä? Kun kysymys on teoksen ja kokijan välisestä suhteesta, ei sitä ilmaista ajan eikä tilan termeillä. Millä sitten? Tilataiteet vaativat koetuiksi tullakseen myös aikaa. Toisaalta musiikki koetaan myös tilakäsittein (taustalla/pinnassa). Mikä tuo ero sitten on? On löydettävä jokin uusi tapa käsitellä musiikkia, tekstiä, kuvaa ja liikettä jollain yhteisellä terminologialla, joka riipii erot pois ja näkee analogia-suhteita taidelajista riippumatta. En vain jaksa keskittyä ajattelemaan... Olen varma, että perinteinen käsityksemme on jotenkin pielessä. Se keskittää huomion johonkin sivuseikkaan. Mikä on pääseikka?

22.9.81  - Yleistys, luokittelu on ajan voittamista. Se on samaa kuin siirtyessämme tutkimaan ohikulkevaa maisemaa autosta lentokoneeseen.

7.10.81  - Niin kuin kaikki järvet ovat yhteydessä meren kautta, ovat myös ajatukset ja havainnot järvistä - niiden käsite - yksi kokonaisuus, hologrammi, jota kautta myös kaikkiin yksityisiin järvikokemuksiin liittyvät erityispiirteet ovat yhteydessä jollain erityisellä tavalla keskenään! Tämä on vain päähän pälkähtänyt olettamus, mutta se antaisi reaalisen, loogisen pohjan mm. selvänäkemiselle.
[Vrt. analoginen aika!]
- Sitä en tajua, millä tasolla mielteet, käsitteet, kokemukset ja havainnot ovat sikäli reaalisia, että ne olisivat informaationvaihdossa keskenään ajan ulkopuolella - analogian kautta. Kuitenkin tällainen ajatusmalli selittäisi kertaheitolla tuhansia, meille vielä ratkaisemattomia mysteerejä.
- Tämän logiikan seurauksena esim. eri värit "seurustelisivat" toistensa kanssa siltä osin, kuin ne päällystävät esim. talojen seiniä, so. talo-käsitteen kautta, talo-meedion avulla...

8.10.81   Kööpenhamina.        
- Tuo attribuuttien samastuminen, analogia, keskinäinen yhteys substantiiviensa kautta... Tai sitten substantiivien kommuunio attribuuttiensa kautta... On jotenkin selvää, että jotkut käsitteet, joiden sisältö ei ole elävää, jäävät tämän pohdiskelun ulkopuolelle. Tällaisia käsitteitä ovat ihmisen luomukset, kuten esim. värinimet, jotka eivät sellaisinaan ole organismeja eivätkä siis informaationvaihtoon kykeneviä. mitkä käsitteet sitten ovat sellaisia, jotka kykenevät keskinäiseen viestintään?

10.10.81   Saarbrücken. (Ron L. Hubbardin Phoenix-luennot -mietiskelyjä)
- Liiketila kuvaa informaationvaihdon voimakkuutta. Hitaasti liikkuva lentokone työntää esteen syrjään, mutta mitä nopeammin se liikkuu, sitä kovakouraisemmaksi käsittely tulee. Lopulta tielle osuva pieniesine-lintu menee päälle syöksyvän suuremman läpi. Näin myös ihmissuhteissa: Käsky herättää vastarinnan, kun sen sijaan sopien asiat sujuvat muitta mutkitta. "Aika" on viive, joka tarvitaan kahden asian saattamiseksi informaatiovuorovaikutukseen. Eri maailmojen yhteistä sanastoa voidaan siis kuvata niiden ajantarpeella kanssakäymiseen pääsemiseksi.
- Homeopatia?
- Kaikki liike on merkki informaationvaihdosta. Vetovoima on informaatiota, Mekaaninen töytäisy on informaatiota, joka vaikuttaa samoin kuin liikkuvan objektin oma moottori. Hetkellinen töytäisy muuttuu ikään kuin esineen sisältä lähteväksi voimaksi. Tällöin liike ei edellytä ympäristöstä tulevaa uutta informaatiota voimakseen. Objekti voi tällöin liikkua ympäristön vaikuttamatta tuohon liikkeeseen muutoin kuin jarruttavasti. Absoluuttinen lepotila edellyttää vuorovaikutuksen,  informaationkulun katkeamista ympäristön ja menneisyyden kanssa. Mitä tuo "menneisyys" on?

- Liike on vain yksi tiedonvälitysmuoto - ei muuta.

- Esineen liikkeelle työntänyt voima, menneisyyden syy on ikään kuin nykyhetkessä mukana. Syy on muuttunut esineen ominaisuudeksi.  Menneisyyden mukanaolo nykyhetkessä on hämärä käsite. Tämä johtunee siitä, että käytän jatkuvasti aikaan liittyviä termejä, jotka ovat suhteellisia ja jotka sitä paitsi ehkä voidaan korvata informaationvaihtotermeillä.        
Päästänkö aika-terminologiasta irti rajoittumalla vain syyn ja seurauksen käsitteisiin?  

13.10.81    - Onko "aika" tapahtuma? Ei ole. Onko se organismi, systeemi? Ei ole. Mitä se on? En tiedä. Onko sitä? Ei on,.. Silloin kun "ei" lakkaa olemasta, siirtyy se ajan ulkopuolelle. Kun "ei" alkaa olla, on se informaationvaihdossa ympäristönsä tai itsensä kanssa ja tuottaa aikaa.

14.10.81     - Mitä kauemman aikaa ja mitä tarkemmin auto ja haukka liikkuvat samalla nopeudella yhtä kaukana toisistaan, sitä enemmän ne hahmottuvat yhdeksi kokonaisuudeksi suhteessa muuhun maailmaan. Ja sitä (= "mitä"?) vähemmän ne liikkuvat toisiinsa nähden, sitä vähemmän ne tuntevat liikkuvansa, ja sitä enemmän muu maailma liikkuu niitä vastaan. Jos tällainen jatkuisi päivästä ja vuodesta toiseen, alkaisimme pitää niitä samana olentona kuin itseämme. Kysymys olisi enemmän kuin autoa seuraavasta varjosta. Kokonaisuuden hahmottuminen on siis suhteellista. Kahden yksikön ei tarvitse liikkua edes samalla nopeudella, kunhan ne vain pysyvät suhteellisen yhdessä ympäristöönsä nähden. Tässä lienee hahmo-psykologian filosofinen tausta.

15.10.81         Hagen.
- Meidän tarvitsee vain konstruoida maailma jossa aikaa ei ole, ja katsoa, miltä tuo [valokuva-]maailma näyttää [aikaan sidotusta "minusta"] - jääkö se jotenkin vajaaksi.

- Voidaanko aika määritellä systeemiin kohdistuvan viestinnän "hahmoksi"? Tällöin viestien määrä ja laatu määrittäisivät ajankulun nopeuden tai hitauden. Tässä tapauksessa voitaisiin aika käsittää yhtä keinotekoiseksi ajatusrakennelmaksi kuin on senttimetrikin - jota ei ole luonnossa eikä universumissa lainkaan. Aika olisi kuin ihmisen rakentama talo - tapa muokata todellisuutta.        

- Aika hahmottuu kokonaisuudeksi samoin kuin mielemme, minuutemme hahmottuu kokonaisuudeksi, vaikkei sitä tavallaan ole olemassa. Niin kuin puhdasta abstraktista taloa ei ole olemassa (se voi olla vain jossain, ympäristöön suhtautuvana), niin ei ole olemassa puhdasta aikaakaan. Aika on aina sidottua johonkin tapahtumiseen. Samoin ei ole olemassa puhdasta tapahtumaa. Tapahtuma on aina jonkinlaista tapahtumista.

- Voisiko olla olemassa "itsetietoista" aikaa, systeeminä? Mikä ero on         hedelmöityvällä, "itsestään kasvavalla" ihmisellä, elävällä olennolla ja rakennettavalla talolla sekä "rakentuvalla" ajalla?

- Onko aika kaapeli, jota pitkin vain määrätty informaatio kulkee vain määrättyihin paikkoihin, so. yksityinen viestintätapahtuma, -keino? Miksi en pääse analogisen ajan käsitteen kautta, syvemmälle ajan ongelmaan?

- Mitä muita käsitteiden rakennustapoja on kuin aikaisemmin toteamani "suhteellinen yhdessä pysyminen" verrattuna ympäristön liikkeisiin? Tai suhteellinen yhdessä liikkuminen verrattuna ympäristön pysyvyyteen? Tämä lienee eräs peruskategoria - liiketila, joka on yksi havaintomaailman viestintätapoja.

17.10.81 Köln.
- On tyhjä käsite sanoa, että seuraus riippuu syystä. Syynä voidaan nimittäin pitää koko olevaista, jolloin kaikki riippuu kaikesta. Syystä ja seurauksesta tulee tautologia, tyhjä käsite; kaikki on syytä ja kaikki on samalla seurausta.  

19.10.81 Weinfelden, Sveitsi.
- Aika on muuttunut tilaksi. Sattumalta näyttävä tapahtuma antaa vain vihjeen meille näkymättömän mikromaailman järjestäytyneestä toiminnasta. Miksi omena ei putoa kauas puusta???

24.10.81         Matkalla Ulmista Osnabrückiin.
- Onko "merkityksellinen aika" muuta kuin samana pysymisen tai vaihtumisen tunteiden vuorottelua?

- Jos kaikki universumissa on elävää, muodostuu viimeinen todellisuus lopulta vain kokemuksista, kahden maailman - sisä- ja ulkoavaruuden - kohtaamisesta. Siinä on merkityksellisen todellisuuden sisältö. Siihen maailmaan ei sisälly absoluuttista aikaa.

- Merkityksellisyys on suhteellista. Se on aina sidottava aikaan ja paikkaan. Siitä voi tulla kupla joka katoaa ja kehittyy vuorotellen.

26.10.81          - Ei aika sinänsä hävitä, tuhoa eikä vanheta mitään. Tapahtumat sen tekevät. Ajalla ei ole mitään konkreettista outputia, joka viittaisi kyberneettiseen systeemiin tai edes olemassa olevaan voimaan. Emme myöskään voi tehdä ajalle mitään, emme yhtään mitään. Voimme muuttaa ainoastaan tapahtuma-järjestystä, ohittaa joitakin tapahtumia nopeuttamalla jonkin tapahtumisen kulkua - tai hidastamalla sitä - jolloin todellisuuden kokonaisuuden tapahtumajärjestys muuttuu. Aika on aina paikallista; jossain, jonkinlaista, jonkin ajan. Se on kuin perimmäinen todellisuus - se on ''väärin" koettujen aikojen summa, jota on mahdotonta koskaan laskea yhteen, mutta joka voidaan nähdä kokonaishahmona.  Ajan hammas ei nakerra. Se on aukko hampaistossa. Itiöt, atomit ja alkeis-hiukkaset nakertavat. Ajalla ei ole in- eikä outputia - se on syönyt itse itsensä. Se on ehkä illuusio joka lakkaa olemasta, jos todellisuuteen suhtaudutaan ikään kuin aikaa ei olisi.

- Seurauksen vaikutus syyhyn: Koko ihmisten välinen kanssakäyminen perustuu odotuksille, jolloin motiivit ja syyt sijaitsevat tulevaisuudessa mutta toiminta menneisyydessä. Panemalla päämäärä-syyn vastakkaisidea edeltämään seurausta (tekoa, käyttäytymistä) ajallisesti, estetään seurauksen tapahtuminen...

Tällä tavoin "aika" muuttuu vain syiden ja seurausten sekä niiden käänteispeilikuvien risteilyksi niiden hakiessa keskinäistä tasapainoa. Karman laki on tätä syiden ja seurausten välistä leikkiä, jossa aiemmuus määrää sen, pelataanko kortit oikein- vaiko nurinpäin.

Jos tulevaisuuteen projisoitu syy ilmenee käänteisenä ennen seurausta (motivoitua tekoa tai sen aikomusta), ei tekoa tapahdu, koska sen motivaatio raukeaa. Tämä on vain entropia-tasapainon hakemista - mikä prosessi ilmenee "aikana". Syy näyttää siinä prosessissa syyltä - vain, koska motivaation tuhoutuminen "vastaseurauksen" ansiosta ei ole ennättänyt tapahtua. Teolla on näin ollen aina kaksi syytä - positiivinen ja negatiivinen - joista positiivinen sijaitsee menneisyydessä ja negatiivinen tapahtumattomassa tulevaisuudessa!!! Me nimitämme tulevaisuudeksi jotain, joka on yksi perimmäisiä harhoja. Tulevaisuus on vain käänteiskuva siitä, minkä "menneisyys" saa nykyhetkessä tapahtumaan...  Erittäin vaikea selittää tai nähdä konkreettisesti - saatikka sitten         esittää havainnollisella tavalla. Tämä oli yritys eliminoida "aika" pois, nähdä se harhana ja nähdä toiminta vain magneettinapojen jatkuvana vuoroheilahteluna.

[Jatkuu osassa V: 13.11.81]