Aikamietteet VI 1982-95
23.09.82 - Historia on sisäinen maailma. Ulkoinen maailma on mahdollista nähdä vain historiattomana. Jos se nähdään historian sisällään pitävänä, ei se näytä enää ulkoiselta maailmalta. Se on ymmärrettyä ulkoista maailmaa, jossa ulkonäkö menettää merkittävyytensä. Merkitsevää on se, mikä on jo tapahtunut, mikä ei enää näy. Sisäisesti merkitsevää on se, mikä ei vielä näy: tulevaisuuden päämäärät
- Mikä merkitys on käänteisteoreemoilla? Jos unohdamme yksisuuntaisen ajan, olisiko tapahtumat mahdollista nähdä tautologioina, jotka syntyvät loogisesti ja symmetrisesti? Ovatko teorian käänteisyys ja ajan käänteisyys suoraan verrannollisia?
01.10.82 - Tilanmuutos voi edetä (ylikin) valonnopeudella, mutta väitämme, että yli valon nopeudella tieto (sinänsä) ei voi kulkea. Mutta me voimme tehdä päätelmiä omista olotilan muutoksistamme ja sen perusteella olettaa jotain tapahtuneen myös jossain muualla.Tämä todennäköisyyteen pohjautuva oletus antaa meille tietoa esim. toisesta planeetasta samalla hetkellä ku(i)n itse olemme saaneet informaatiota. Kysymys on tällöin esim. universaalista majakka-ilmiöstä: Jos kuvittelemme itsemme ympyrän kehälle, ja päinvastaiselle puolelle toisen planeetan!
- Päättelyn avulla informaatio siis etenee ilman aikaa, mikäli informaation vastaanottanut systeemi kykenee päättelyprosessiin. Mitä kauemman aikaa informaatio on ollut matkalla, sitä nopeampi päättelyyn pohjautuva "epäsuora" informaation kulku on. Kun auringonvalo osuu meihin, päättelemme, että auringonvalo on kulkenut vastakkaiseen suuntaan myös yhtä pitkän matkan. Olemme sen tiedon (informaation) suhteen samassa ajassa sen ympyrän kehällä, jonka keskipisteenä on aurinko. Tämä informaatio on pääteltyä, so. loogista tautologiaa, mutta se antaa kuitenkin todennäköisyystietoa!!!
- Miten on mahdollista, että loogisen päättelyn avulla saadaan todennäköistä tietoa todellisuudesta? Onko tämä yhdistävä linkki?
- Tällä tavalla pimeyden tai valon kokemus yhdistää meidät silmänräpäyksellisesti kaikkiin maailmankaikkeudessa esiintyviin samoihin kokemuksiin - eikä vain tällä yhdellä hetkellä, vaan kaikkina hetkinä, joka kerta kun ajattelemmekin tuota kokemusta. Tämä ihmeellinen päättelykyky ylittää ajan kahleet...
Tämä on se mahdollinen informaation kulkutapa, jota olen etsinyt vuosikausia. On sivuseikka, saammeko ko. viestin tuolta toiselta planeetalta (so. vahvistuksen, että se on kokenut saman informaation kuin me itse) vai päättelemmekö sen kokeneen jotain samalla hetkellä kuin me itse.
[17.05.2011: Tämähän on lopulta uskon kysymys! Mitä muuta meillä on?]
- Mitä eroa on näiden kahden eri informaatiotyypin totuusarvoissa? Luultavasti ei mitään. Molemmat perustuvat todennäköisyyteen - lopulta. Päättelymme on loogisesti pitävä, mutta todellisuus ei välttämättä vastaa sitä. Toisaalta toisen planeetan meille ajassa lähettämä suora viesti voi saada meiltä väärän tulkinnan, väärän päättelyn, vaikka sanoma olisikin oikea... Kaikki informaation vastaanotto edellyttää päättelyä! Jos meillä ei ole teoriaa, jonka avulla päättelisimme, voi lyhytmatkaisenkin sanoman perille tulo kestää ikuisuuksia.
- Voimme myös päätellä, mitkä kaikki avaruudenosat eivät vielä ole saaneet sitä viestiä, jonka me saimme. Toisaalta emme tiedä, kuinka hyviä "päättelijöitä" puolestaan nuo muut avaruudenosat ovat.
- Pituus, leveys ja korkeus ovat kokonaan eri asia kuin esineen historia. En voi hyväksyä aikaa neljänneksi ulottuvuudeksi. Kuitenkin valokuva on jotenkin vajaaulotteinen muulla tavoin kuin siten, että siltä puuttuu syvyys. Syvyys ja historia ovat toisaalta pääteltävissä olevia seikkoja.
- Onko sisällön ja muodon, historian ja avaruudellisuuden päättelyssä jokin ratkaiseva ero? Onko aika myös ajateltava kolmiulotteisena (menneisyys, nykyhetki, tulevaisuus)?
- Avaruudellinen hahmottaminen jo itse vaatii aikaa (esim. syvyyden tai etäisyyden tajuaminen).
...Materian paino riippuu sen läpi virtaavan ajan nopeudesta.
02.10.82 - Missä vaiheessa alkeishiukkaset tarvitsevat päättelytaitoa? Onko se samuuden tunnetta (päättelyä, että toinenkin on kokenut saman informaation) "samanmerkkisyydestä"?
- Jos mielimme pitää kiinni syy-seuraussuhteen ajallisesta peräkkäisjärjestyksestä, on meidän uudistettava itse syy-seurauskäsite. Toinen tie on pitää kiinni käsitteestä ja antaa aika-käsitteen hämärtyä.
- Luokkia koskeva "yleinen suhteellisuusteoria" määrittelee kaikki luokat muuttuviksi. Näennäisesti pysyvät "ikuiset" luokat vain tarvitsevat aikaa (jopa miljoonia vuosia) osoittaakseen muutostensa laadun.
23.11.82. Matkalla Helsingborgiin.
- Outoa: 2 x 1 ei ole sama kuin 1 x 2.
- Meidän maailmamme kiinnittää huomion vain lopputulokseen, joka on molemmissa tapauksissa "sama" - niin kuin "murha" tai "kultamitali" on "sama". Lopputulokselta puuttuu historia; se on tila, ilmentymä, josta puuttuu aikadimensio.
- Jos "kerromme" yhden kokonaisuuden kahdella, on "yksi" tilaa ja "kaksi" aikaa, toimintaa kuvaava yksikkö. Mutta: jos "kerromme" kahden yhdellä, ei ole tapahtunut itse asiassa mitään; on vain uusi yksikkö, jolla kuitenkin on sisältö - se, että me samalla hetkellä tiedämme tuon kokonaisuuden osat, sisäisen rakenteen. Yksi kerta jotain ei ole mitään muuta kuin havainto tuosta "jostain", tai oletus siitä ja sen sisällöstä.
- Kun kerromme jonkin kahdella, olemme silloin rakentamassa ilmiön sisäistä rakennetta. Tämä on teko, output vastakohtana havainnolle:
2 x 1 = teko (output)
1 x 2 = havainto (input)
- Muodostuuko aika outputista ja avaruus inputista?
- Mitä peilisymmetria on lauseissa 1 x 2 & 2 x 1???
- Mihin suuntaan "aika" kulkee kummassakin symmetriatapauksessa?
- aika (työ) x tila (havainto) ~ tila (input) x aika (output)???
- Miksi "lopputulos" on sama? Jos aika kulkee takaperin, ovat erilliset rakennusaineet nurinpäin oleva "rakennus"...
- Mitä tarkoittaa "lopputulos" ("12 jotain") menneisyydessä ja mitä tulevaisuudessa?
- Jos lopputulos ei merkitse mitään, voi kaksi mitä tahansa lopputulosta merkitä samaa asiaa, koska niiden historiallinen prosessi on sama (esim. luvuiksi pelkistettyinä) - ja toisaalta - jos kaksi samalta näyttävää lopputulosta (voivat) olla täysin eri asiat erilaisesta historiastaan johtuen. Niiden in- ja output-osuudet ovat käänteisiä (?).
- Ovatko in- ja output ajan kulkusuunnan muotoja? Ovatko ne käänteispeilisymmetrisiä keskenään? Ne ovat ulkonaisesti eri näköisiä, mutta ilmaisevat samaa asiaa, koska niiden historiatkin ovat käänteispeilisymmetrisiä.
- Onko molempien laskutoimitusten yhteinen vastaus (yhtäläisyysmerkin oikealla puolen oleva numero) se, mikä tieto on välittynyt molemmissa tapauksissa; se, että joku välittää tiedon ja se, että joku vastaanottaa sen...
- Olennaista on, että 1 x 2 ja 2 x 1 ovat täysin erilaisia tapahtumia. Ensimmäinen on kokonaisuus ja toinen on joko teko tai kokonaisuuden sisäisen rakenteen havaitseminen. Kummallista, että output ja input näyttävät tässä yhteneviltä...
- Ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen...
- Aikaa on niin kauan, kuin on erilaista tietoa, negentropiaa.
27.11.82 - Kaikki, mikä erottuu tyhjyydestä, on pakotettu aavistamaan tyhjyyden olemassaolo, jonkin muun olevan olemassaolemattomuus. kaikki mikä ilmenee todellisuutena, on itsekkyyden seurausta: On saatu enemmän kuin on annettu... Aika on olemassa niin kauan kuin saatua ei ole ennätetty antaa pois...
- Tämä (edellä oleva) on kenties syvintä, mitä olen kirjoittanut. Mutta siitä huolimatta herää taas uusi kysymys: Miksi juuri tietoteorian sanasto olisi perussanasto kaikelle? Eikö se voisi olla jonkin uuden dualismin päätermi, siis hengen luomus? Mikä olisi sen vastakohta? Sekö, että vallitsee tietämättömyyden entropia? Se olisi ulkoisesti, olemassaololtaan samanlainen kuin tiedon, sanan, logoksen entropia, mutta sisäisesti olisi tyhjä.
01.12.82. Hof
- Jussi [Tegelman?] kertoi nähneensä pari vuotta sitten unessa kohtauksen eilisiltaisesta keikkapaikasta vuorosanoineen. Entäpä jos tuo uni ja sitä vastaava eilisillan hetki ovatkin ajallisesti samanhetkisiä? Mitä siitä voitaisiin päätellä? Onko kysymys analogisesta ajasta?
2.12.1982 - Ajan yksisuuntaisuus on hahmottamistapahtuma, jolla ei ole muuta pohjaa. Ehkä ajan suunta on liikkeen suunta avaruudessa, so. samanaikaisesti monisuuntainen sen mukaan, millaiset veto- ja työntövoimat ovat kysymyksessä.
- Köysirata; Kopista käsin aika kulkee yhteen suuntaan, kun unohdetaan vastakkaiseen suuntaan kulkeva köysi, joka lopulta vetää koppia ylöspäin. Hihna, polkupyörän kettinki = ajan pyörä.
- Onko ajan kulkusuunta samanlainen hahmo, mielen luomus, kuin pituus, leveys ja korkeus? Jollakin esineellä on pituutta ym. ulottuvuuksia täsmälleen niin paljon kuin rakentavia voimia on riittänyt. Eikö ikä ole samankaltainen ilmiö? Esineen yhden ulottuvuuden päättyminen on sen kuolema - siltä osin.
- Onko E = mc2 kaava, jolla on vain yksi ajallinen suunta?
- Millainen materiaalinen tapahtuma on henkisen voiman lähteenä? Henki ja materia taistelevat siitä, kumpaan suuntaan aika kulkee. Henki vetää, materia työntää...
26.12.1982 Tapaninpäivä.
- Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat aistiharhoja, mielen hahmotuksia.
1983:
ANALOGINEN AIKA -MIETTEET (jatkoa):
2.1.1983 - Onko tavaralla itse asiassa muuta merkittävää hintaa kuin psykologinen hinta, so. tavaran hinnan suhde ostajan senhetkisiin rahavaroihin ja tarpeeseen saada tuo tavara? Jos näin on, mullistaisi se jollain tavoin taloustieteen perustan kieltäessään "absoluuttisen" hinnan merkityksen ja keskittyessään psykologiseen tarpeeseen.
- Avaruus-aika -koordinaatisto voisi olla sama kuin esim. kulta-tavara -koordinaatisto, jossa kulta-käsite sitoo kaikki kullasta valmistetut tavarat samaan avaruuteen, samaan sukulaisuussuhteeseen. Avaruuskoordinaatti tarkoittaisi erilaisia tavaroita, ja aika-akseli tarkoittaisi "kultaa", jonka läpi koko avaruus suodattuu. Tällainen olisi subjektiivinen koordinaatisto, koska se sisältäisi vain "kulta" -todellisuuden. Voiko olla, että "aika" -todellisuuskin edustaisi vain jotain osaa koko todellisuudesta?
6.1.83 - Menneisyys on avaruudeksi hajoamista. Kuin kukan juuri. teko on kuin siemen, josta kasvaa puu.
17.1.83 - Jos teko on siemen, josta kasvaa puu, on muistettava, että lehdet vaikuttavat myös juuriin. Kun siemen ei enää kykene vastaanottamaan palautetta, muuttuu ajan kulku sen osalta yksisuuntaiseksi, ja sanomme siemenen kuolleen.
- Voidaanko sanoa, että teon seuraukset (lehdet) heijastuvat takaisin tekoon (siemeneen) ja että ajan kulku tässä mielessä olisi kaksisuuntainen. Ellei hedelmiä synny, ei synny myöskään uutta tekoa, uutta siementä, eikä teko toistu enää edes jossain toisessa paikassa!
20.1.83 - Onko spiraalin mustan ja valkean samanaikainen eri kiertosuunta hahmotuskysymys??? Määritteleekö hahmotus ajan "kulkusuunnan"???
26.01.83 - Tapahtuman suunta on tiedon pyrkimys entropiaan. Se on ainoa merkitsevä suunta, joka määrittelee samalla myös ajan suunnan. Tapahtuuko tiedon laajetessa aina jotain päinvastaista, supistuvaa? Mikä supistuu, kun tieto laajenee (entropiatilaa kohti)? Tietämättömyyskö? Mikä informaatiomerkitys on positiivisilla ja negatiivisilla spineillä???
13.4.83 - Kun kaksi tykkimiestä ampuu toisiaan ["samalla" hetkellä], kuulevat he (toistensa) laukaukset eri järjestyksessä!!! Subjektiivinen, koettu aika, tapahtumajärjestys on erilainen kuin ulkopuolinen, "objektiivinen" havainto.
(19.5.2011: Missä sijaitsee "objektiivinen" havaintopiste tälle tapahtumasarjalle?)
- Objektiivisuus on vain asioiden ulkopuolella olemista. Informaatioteoria tuntee vain systeemin subjektiivisen tapahtumajärjestyksen!!! Se viittaa analogiseen aikaan.
29.4.83 Kielistä Sülefeldiin
- Miten määrittelemme tulevaisuuden? Jos todellisuuden tapahtumat alkaisivatkin kulkea nurinpäin, so. aika alkaisikin kulkea takaperin, miten silloin määrittelisimme tulevaisuuden? Olisiko se entistä menneisyyttämme? Jos kaikki, mikä tapahtuu, tiedettäisiin ennakolta, voitaisiinko silloin - yleisesti ottaen - puhua tulevaisuudesta lainkaan?
- Entä menneisyys? Jos emme muistaisi mitään, mikä on jo tapahtunut, niin mikä silloin olisi menneisyyttä?
- Nykyisyys: Katsotaan, miten määrittelemme sen. Tämän jälkeen sanomme: Entäpä, jos mikään noista määritelmän ehdoista ei toteudu? Miten silloin määrittelisimme nykyisyyden? Voidaanko sitä määritellä millään muulla tavalla? Jos ei voida, niin onko mahdollista, että nykyisyys-käsitteemme on vain havainto-tapa, siis oma luomuksemme?
1.5.1983 Vappu
- Ei ole objektiivista samanaikaisuutta. Samanaikaisuus on aina subjektiivista, koettua tai kuviteltua samanaikaisuutta. Tieteen totuudet ovat tällaisia kuvitelmia kertoessaan olosuhteista, joita ei ole. Voiko kuviteltuja olosuhteita olla todellisuudessa? Ei (???), koska silloin ne ovat koettuja olosuhteita. Kuvitelmamaailmassa ne tietenkin ovat olemassa. Voivatko todelliset, koetut olosuhteet tulla kuvitelluiksi samalla hetkellä, kuin ne koetaan? Jos ne ovat subjektiivisia, niin ovatko ne samalla kuviteltuja?
- Otetaan vielä tykinlaukaukset ja ääni-informaation etenemisnopeus (kuva):
- Mikäli tykit ampuvat samalla hetkellä, on olemassa vain yksi suora (ympyrän pystysuora halkaisija), josta käsin koettuna laukaukset ovat samanhetkisiä. Kaikkialla muualla ne ovat eriaikaisiksi koettuja. Ja kokemushan on ainoa, joka merkitsee jotain - kuvittelun lisäksi. Kuvittelulla ei ole aikarajoituksia. Oikealla puolen ympyrää tapahtuma (laukaisu) II tapahtuu ennen I-tapahtumaa - sitä varmemmin, mitä lähempänä II-pistettä sijaitsemme. Valo-informaation (= tykin suuliekin) suhteen tapahtumat ovat "samanaikaisia".
- Toisaalta - jos etenemme riittävän kauas ympyrän kehältä itään tai länteen, sekoittuvat tapahtumat yhdeksi kokonaisuudeksi, emmekä enää koe niitä erillisinä.
- Muuttuuko määrä laaduksi? Kaksi tapahtumaa yhdeksi voimakkaaksi laukaisuksi?
- Onko kuvitelma, teoria vain sitä, että käytössä on yli valonnopeuden kulkeva informaatiokeino, joka muuttaa ajalliset tapahtumat avaruusrakennelmaksi???
- Helikopterin (takaperin pyöriviltä näyttävät) siivet ja auton pyörät filmikuvassa: Jos tapahtuma on rytmitetty, jaksollinen ja sen havainnointi-rytmi toisenjaksoinen, näyttää tapahtuma päinvastaiselta kuin mitä se on.
- Ehkä euklidinen tasogeometria voidaan tulkita samanaikaisuuden ja eriaikaisuuden symbolikuvaukseksi. Mitä johtopäätöksiä voitaisiin ajan kulusta tällöin päätellä.
- Johonkin nähden aika epäilemättä maapallolla kulkee yksisuuntaisesti. Mutta eikö se ole vain suppea erikoistapaus?
5.5.1983 Enger:
Tämä iltapäivän rauha
tässä vanhassa perheyrityksessä.
Lakkaako jokin olemasta silloin
kun se alkaa jatkua samanlaisena?
Onko analogiamaailma sitä,
että jokin koetaan joksikin vasta sitten,
kun se on koettu
kaikin mahdollisin tavoin
eri lailla?
- Analogiamaailma... Perheenisän riitaantuessa naapurin kanssa hän kokee saman kuin valtionpäämies naapurivaltion uhatessa sodalla... Kun täällä tapahtuu tätä, tapahtuu jotain muuta jossain muualla.
- Koettu todellisuus on aina subjektiivista. Silloin kun se on objektiivista, se ei ole koettua.
- Jos aikaa ei ole, on jonkin tapahtuman merkitys siinä, että se lyö kättä vastaaville tapahtumille sekä tulevaisuudessa että menneisyydessä. Ts. nuo tapahtumat saattavatkin olla todellinen "motiivi" ko. tapahtumalle - ei sen oma aikaan sidottu historia.
12.05.1983 Kuuma kesäiltapäivä Ingolstadtissa.
- Syklinen ja irreversiibeli teoria maailmankaikkeuden kehityksestä eivät välttämättä ole vastakkaisia teorioita: Lähtökohtana on tällöin käsitys, että erilaisten olosuhteiden pitää kokea jotain erilaista (esim. irreversiibeliä), jotta se olisi samaa analogisesti kuin jokin muu kokemus toisissa olosuhteissa. So. palautumaton kehitys on ulkokuori analogiselle syklisyydelle. Ulkokuoreltaan syklinen kehitys vastaavasti voi olla merkki palautumattomuudesta - analogisen samuuden kannalta katsottuna!!! (Vrt. Der geist der Materie, s.201)
- Puhumme absoluuttisesta suoraan etenemisestä, mutta mitä on analoginen suoraan eteneminen? Käyrä esine - kulkiessaan käyryytensä mukaisesti - kokee samaa, kuin suora esine omalla "suoralla" radallaan. Toisaalta käyrästä esineestä omalla radallaan näyttää kauempana oleva suora rata kaartuvan!!!
- Meillä on aina kaksi maailmaa; näennäinen ja analoginen...
12.05.83 matkalla Ingelsheimiin
- Puhekieli edustaa analogiamaailmaa puhtaimmillaan. Sanottu ja kuultu puhe; Tapahtuu jotain aivan muuta, jotta kokisimme tietyn informaation sisäisesti.
- Miten on selitettävissä, että juuri puheen avulla tuo analogia tulee koetuksi "oikein"?
6.6.1983 - Syy ja seuraushan ovat harhoja! Nämä käsitteet ovat hahmotuskäsitteitä, joiden sisältö riippuu siitä, mitä syitä kukin kulttuuri painottaa, kokee taiteena. Samoin kuin kuvittelemme maailman musiikista 90% olevan eurooppalaista klassista musiikkia, olemme taipuvaisia hahmottamaan syyksi tai seuraukseksi vain niitä asioita, jotka liittyvät kulttuuriimme. Entäpä jos syyksi kuvittelemamme tekijä edustaakin vain kymmentä prosenttia todellisten syiden ryhmästä!?
- Jos puun juuret ovat "syy", niin mikä noista juurista on syy? Jos lehdet ovat "seuraus", niin mikä lehti on todellisin seuraus? Onko puun runko syy vai seuraus? Mitä ovat syy ja seuraus, jos emme pysty osoittamaan yhtäkään seikkaa, joka olisi puhtaasti jompaa kumpaa. Millaiseksi muodostuu aikakäsityksemme, joka perustuu syyn ja seurauksen peräkkäisyyteen?
- Mitä mätää siis on sanoa, että pallon lento oli seurausta potkaistusta? Se, että tuo tapahtuma ensinnäkin oli mahdollista, koska ympäristö salli prosessin tapahtua. Toisekseen tilanteessa saattoi henkisesti tapahtua jotain potkaisijan kannalta paljon olennaisempaa: ehkä hän hengessä potkaisi toista (kuviteltua) ihmistä. Ehkä todellinen pallon potkaisu oli todella tapahtunut vain silloin, kun hän teki sen ensi kerran. Ehkä pallo houkutteli hänet potkaisemaan. Mitä merkitsi omenan puusta putoaminen Newtonille?
- Syyt ja seuraukset ovat arvaamattomia! Onko siis mielekästä edes puhua niistä, koska silloin puhumme vain omista hahmotuksistamme, omasta uskostamme subjektiivisesta kokemuksestamme. Meistä on uskomatonta sanoa, että pikkusormen liikahdus voi siirtää universumin paikoiltaan, ja kuitenkin näin on!!!
[19.5.2011 Huom! Tämä on kirjoitettu ennen kuin alettiin puhua Kiinan perhosilmiöstä ja fraktaaleista!]
- Mitä tapahtuu ajalle, jos lakkaamme tietämästä, mitkä ovat syitä ja mitkä seurauksia? Jos tajuamme, että "seuraus" tapahtuu joskus "syystä" huolimatta... Potku - seurauksena sille, että lentävä pallo houkutteli potkaisemaan. Fyysisen maailman potku on seuraus henkisen maailman pallon lennosta.
- Jossakin maailmassa syy ja seuraus hahmotetaan yhdeksi, eikä niissä nähdä mitään eroa. Ne ovat yksi kokonaisuus; Me näemme laatikon - emme sitä, että liima pani laatikon kasaan, että joku pani liiman "kasaan" jne.
- On todennäköistä, että syyn ja seurauksen juuret ja lehdet kietoutuvat jossain kauempana yhdeksi.
29.6.83 - Jos on näin, että barokkimusiikkia soittava ihminen henkisesti elää sillä hetkellä barokin ajassa - todellisesta vuosiluvusta riippumatta - niin voimme sanoa, että menneisyys esiintyy myös nykyisyydessä. Entäpä tulevaisuus?
- Jos pidämme tiettyä kehityssuuntaa tärkeänä ihmiskunnan historiassa - esim. oikeaa näkemystä todellisuudesta - meidän on todettava, että myös tulevaisuus esiintyy nykyisyydessä esim. suurten eettisten opettajien, vapahtajien hahmossa.
- Onko olemassa mitään muuta tulevaisuuden päämäärää, kuin todellisuuden oikea näkeminen ja sen mukaan eläminen? Tekninen kehitys ei ainakaan ansaitse tuollaisena päämääränä olemista.
- Jos väitteeni on oikea, ja samalla sovimme tuosta yhteisestä päämäärästä, on meidän samalla todettava, että tulevaisuutta ei ole! Maailma ei kehity kokonaisuutena mihinkään, koska tulevaisuus on jo täällä!!! Se on, ilmenee niissä ihmisissä, jotka näkevät todellisuuden oikein ja elävät sen mukaisesti. Ja tällaisia viisaita on aina ollut. On vain yksi tulevaisuus - subjektiivinen tulevaisuus henkisen kehityksen tiellä.
- Ulkoinen universumin kehitys ei paljasta mitään muuta kun näennäistodellisuuden. Sellainen tulevaisuuskäsitys on mysteeri - erityisesti niille ihmisille, jotka harhailevat ja kuvittelevat, että tulevaisuus voi olla mitä tahansa, että se on sattumanvarainen. He eivät tiedä, mikä laki säätelee kaikkea kehitystä.
- Kun tajuamme kehityksen päämäärän, näemme, että tulevaisuus on jo täällä. Kysymys on vain siitä, että se ei ole kaikkialla...
- Edellä oleva käsitys perustuu täysin informaatioteoriaan - siten kun minä sen ymmärrän. Tässä mielessä ajan ongelma on lopullisesti (?) ratkaistu. Kuulostaa aika kovalta väitteeltä. Miten tätä sovelletaan kasveihin, atomeihin ja planeettoihin?
7.7.83 - Jos tulevaisuus on sisällöltään yhtä hyvin menneisyyden kun tulevaisuuden paljastumista, voidaan päätellä, että aika on suhde tiedon ja sen vastaanottajan välillä, niin kuin musiikkikokemuskin on suhde sävellyksen ja kuulijan välillä. Aika on siis kokemus. Jos ei ole uutta havaittavaa tietoa, ei ole aikaakaan. On siis olemassa vain persoonallinen, subjektiivinen aika, ei muuta.
21.9.83
Kauan sitten
kirjoitin viimeksi:
"Kauan sitten".
On siitä aikaa,
kun kirjoitin siitä,
kuinka mittaamme aikaa
kehityksen mittapuulla.
Todellinen ajankulu
vaatii kehitykseltä myös edistystä,
sillä sekopäänä harhaileminen
- jota ihmiskunnan historia on -
on ajan tuhlausta;
ei sellainen ansaitse ajankulun nimeä,
koska mitään uutta ei ole opittu,
mitään edistystä ei ole tapahtunut
siinä ajassa,
jossa ihmiskunnan tulisi kehittyä ja edistyä -
henkisen kehityksen tiellä.
> jne.
7.12.83 - Menneisyys ja tulevaisuus risteilevät niin tiheästi edestakaisin, että ennätämme hahmottaa tuon kaaoksen valkeana kohinana, jota nimitämme yksinkertaisesti ajaksi.
8.12.83 - Kysymys: Onko olemassaolo olemassa? Vastaus: Se vaan jatkuu ja jatkuu.
- Aika muodostuu sitä hapuilusta, niistä harharetkistä, joita tehdään, kun ei tiedetä vielä, mihin yhteen ja ainoaan päämäärään kaikkeuden tulevaisuus vääjäämättömästi lopulta johtaa. Jotkut menneisyyden kulttuurit ja ihmiset ovat tässä mielessä olleet jo kauan sitten paljon lähempänä tulevaisuutta kuin meidän tekninen nykyaikamme. Kun päämäärä on oivallettu, kuihtuu tulevaisuus pois, koska jo olemme siinä sisällä.
- Todellisuus on yleisnimike sille informaatiolle, joka virtaa. Kun sille annetaan nimi, muuttuu se hiljaisuudeksi tai valkeaksi kohinaksi, jotta voisimme verrata sitä johonkin muuhun. Mihin vertaamme sitä? Sen omaan osaansako? Kun sille annetaan nimi, nielaisee aika sen ja se alkaa joko pysyä paikoillaan tai virrata yksisuuntaisesti.
- Jollain tavoin oma käsityksemme tulevaisuuden sisällöstä määrittelee samalla tulevaisuuden koko olemassaolon. Samoin on menneisyyden laita, vaikka monet menneisyyden asiatkin pulpahtavat pinnalle uudelleenarvioituina - ei menneisyydestä vaan - tulevaisuudesta! Tulevaisuudesta sikäli, että ne tulevat esiin sisäisestä maailmasta, muistista, eivätkä ulkomaailmasta. Ja muisti on tietoisuudellemme ulkomaailmaa...
- Luulemme, että on vain yksi lopullinen todellisuus, jossa aika virtaa yksisuuntaisesti - sen sijaan, että ymmärtäisimme todellisuuden instrumentiksi, soittimeksi, joita on useita erilaisia ja joilla asteikko voidaan soittaa eri järjestyksessä kuin mihin olemme tottuneet. Sotilasstrategia, shakkilauta ovat esimerkkejä ajan kierrosta, jossa tulevat tapahtumat vaikuttavat menneisiin siten, että menneet tapahtumat pystyvät jatkumaan, kehittymään.
Menneet tapahtumat ovat potentiaalienergiaa. Ne ovat siemen, joka odottaa suotuisia olosuhteita. Mikään ei sinänsä ole menneisyyttä. Menneisyys on vain mielemme psykologian hahmolakien, informaatioteorian tuote. Kun tapahtuma on "päättynyt", se siirtyy menneisyyteen. Mutta entäpä, jos itse tapahtuma ei vielä edes päässyt alkamaan?
10.12.1983 - Olisiko mahdollista, että subjektiivinen aika on ainoa pätevä aika, siis subjektiivisesti absoluuttinen? Aikajatkumo olisi silloin yksilön henkilökohtainen ilmiöiden kokemusjärjestys yksilön kehittymisen tiellä. Silloin se saattaisi poiketa luonnollisesti jonkun toisen henkilökohtaisesta ajankulusta. Aika olisi (tällöin) "pätkittäin" etenevää - aivan kuten musiikin havaitseminenkin. Se jakautuisi 1-0 -jaksoihin, so. ymmärrettyjen ja ei-ymmärrettyjen tapahtumien vuorotteluun. Liika informaatio merkitsisi silloin samaa kuin täydellinen tapahtumattomuus.
- Kysymys kuuluu: Millaisia eri "aikakulttuuripiirejä" ihmiskunnan sisällä on? Miten ne eroavat kivien ja kasvien sekä planeettojen aikakulttuureista? Aika on silloin siis suhde yksilön ja ympäristöinformaation välillä.
- Entä, jos avaruuden kulku on yksisuuntainen ja aika sen sijaan "kiertää" tai "leviää"? Tapahtumathan "leviävät" sitä mukaa kuin niistä saatu tieto leviää.
- Subjektiivinen aika on hyvä käsite siksi, että esim. taidekokemus ja ajan kokemus samaistuvat yhdeksi aika-kokemus -suhteeksi, ja taide-nimike ei ole enää irrotettavissa yleisestä arkikokemus -nimikkeestä.
- Tuliko edellä yritettyä sanoa jotain "objektiivista"?
- Yksisuuntainen, suoraan etenevä, kaikille yhteinen "objektiivinen" aika on merkityksetöntä, ja siinä mielessä unta. Millä tavoin ja mikä logiikka siitä silloin puuttuu? Mikä siinä vastaa analogisesti avaruuden suureneminen-lähestyminen -logiikkaa? Sen täytynee olla ilmaistavissa informaatio-terminologialla. Nykyhetken antama informaatio on "suurinta". Tulevaisuus on lähentymistä, menneisyys etääntymistä. Menneisyys ja tulevaisuus ovat yksinkertaistuksia, hahmoja, jotka syntyvät ihmismielessä. Tulevaisuus on 0-informaatota tietämättömyytemme vuoksi. Menneisyys on sitä samaa - ainakin osittain - toiston vuoksi. (24.5.2011: Miksei myös unohtamisen vuoksi?)
- Luulen pääseväni pian irti objektiivisesta ajasta.
11.12.1983 - Onko ajan pituus tai hitaus suoraan verrannollinen nollainformaation määrän kanssa? Input muuttuu vähitellen outputiksi - tappaakseen liian yksisuuntaisen ajan.
14.12.83 - Mitä enemmän jokin seikka näyttää objektiiviselta todellisuudelta, sitä enemmän se on "tätä hetkeä", so. sidottu avaruuteen eikä aikaan. Todellisuus heiluu siten kääntäen verrannollisten ajan ja avaruuden välimaastossa.
29.12.1983 - Muodostuuko avaruus siitä, että aika vain etenee eri järjestyksessä eri paikoissa???
1984:
1.1.1984 - Mikään ei ole uutta eikä vanhaa absoluuttisesti, objektiivisesti, vaan ainoastaan subjektiivisesti. Ei ole absoluuttista onnea. Ei ole absoluuttisia vuosia. Ja samalla nämä kaikki myös ovat - meidän vanhassa maailmankuvassamme. Jos olemassaolo ei ole absoluuttista, niin onko se analogista olemassaoloa? Tällöin meidän käsityksemme mukainen olemassa-olemattomuus voi olla analogisesti olemassaoloa jollekin muulle, joka ei ole tästä maailmasta.
7.3.84 Mikkeli
- Jos aikaa ei ole, niin millä tavalla "tältä hetkeltä" näyttävä ympäristö edustaakin menneisyyttä ja tulevaisuutta? Esineillä on menneisyytensä (persoonallinen) ja ne myös tuottavat tulevaisuutta, ovat potentiaalisia osatekijöitä motivaatioiden, syiden ketjussa.
20.3.84 - Niin kauan, kuin meillä on kvanttiteorian todennäköisyysprinsiippi, niin kauan on syytä olettaa, että alkeishiukkaset ovat kyberneettisiä systeemejä, että niillä voi olla ns. "vapaa tahto" (27.5.2011: ja myös "muisti") pelkän automatismin sijasta.
23.3.84 - Informaation arvo ei määräydy pelkästään sen mukaan, kuinka vähän se on ennakoitavissa. Informaatiota antaa myös se viesti, joka pysyy samana, teimmepä sen lähettäjälle mitä tahansa!!! Mitä vähemmän informaation lähettäjä reagoi mitä erilaisempiin siihen kohdistuneisiin tekoihin, sitä suuremman mysteerin informaatio sisältää!!!
- Tässä tilanteessa viestintä kääntyykin nurinpäin: viestin lähettäjästä tuleekin viestinnän kohde, joka saa ympäristöstään - meistä - yhä erilaisempaa informaatiota. Ollaanko tällöin negatiivisen informaation alueella? En tiedä, onko koko käsitettä vielä edes tarvittu informaatioteoriassa. Joka tapauksessa se on toinen puoli totuutta.
- Rinnakkaisperiaate on siis: Mitä vähemmän informaatiota viesti sisältää, sitä suurempi informaatioarvo sillä on, mikäli viesti ei muutu omasta vasta-informaatiostamme huolimatta.
(27.5.2011: Ei aivan pidä paikkaansa, koska "kuollut" aine tai systeemi olisi tällöin aina suurin mysteeri!)
- Tämä on "käänteispeilikuvan mysteeri". Se kertoo kahdesta erisuuntaisesta ajankulusta: Tulevaisuus samaistuu viestin vastaanottoon ja menneisyys viestin lähettämiseen. Nämä kaksi erisuuntaista aikakäsitettä pitävät toisensa koko ajan tasapainossa siten, että jäljelle jää nykyisyys, nykyhetki, joka kertoo vaa'an olevan tasapanossa. Itsesäätelevä kohtalon vaaka...
- Ajalla on päätepiste. Aika päättyy silloin, kun todellisuuden rakenne paljastuu. Ei ole muuta kehityskulkua, ei muuta tulevaisuutta. Jos maailmankaikkeus on kokonaisuutena kyberneettinen systeemi, on silläkin oma persoonallinen tulevaisuutensa. Tulevaisuus ei ole ajan ominaisuus. Se on suunta sisäänpäin. Se on laadullinen ominaisuus.
13.6.84 - Ihmiskunnalla on yhteinen, objektiivinen, absoluuttinen (ihmiskunnan subjektiivinen) aika siltä osin kuin sillä on yhteisiä, kaikkia samanaikaisesti koskevia tapahtumia (informaation vastaanottoa). Tällaisia asioita ovat luultavasti ainakin perustarpeet, hengittäminen, ympäristön tajuaminen, syöminen, syntyminen, kuoleminen, suvunjatkaminen ja kommunikointi...
~ 25.10.84 - Amsterdam
- Informaatio kulkee analogisessa ajassa. Se on joko ikuista (potentiaalista?) nykyhetkeä tai sitten sitä ei ole ollenkaan olemassa - siitä tietämättömälle. Se kuuluu tässä tapauksessa transkendentaaliin.
- Informaatio on yhdellä tavallisen ajan hetkellä samanaikaisesti olemassa ja ei-olemassa.
28.10 1984 (Huom! Karhunpeijaisten lopputeksti - vaarin läsnäolo ravintolapöydässä Amsterdamissa.)
... Niin monta paikkaa on eri ajassa,
kulkee eri tahtiin, kehittyy eri vauhtia.
Ja aika on sitä varten,
että hairahtuisimme vertailun helppouteen
sen sijaan että näkisimme kaiken
olevan täsmälleen samalla kehitystasolla
ja näkisimme ajan vaihtelun,
ajan olevan erilaista - täällä ja tuolla.
Sitähän emme voi tehdä,
koska ihmisiä voi arvostella,
mutta ei aikaa.
Ei ajalle voida sanoa mitään.
Ei se kuitenkaan usko.
Siksi pitää ihmisille sanoa jotain,
se, mikä painaa tai keventää
sanojan tai kuulijan mieltä.
Mitä on "oikea aika"?
Kuka sen tietää?
24.9.84 - (Kuva: Gaussin käyrä, jossa vasemmalla menneisyys, keskellä paksuna nykyisyys ja oikealla tulevaisuus)
- Yllä oleva on analogisen ajan sisäinen rakenne. Aika ei kulje vasemmalta oikealle, vaan koko järjestelmä "elää" nykyhetkessä. Nykyhetkenä pidämme käyrän nykyhetki-osaa siksi, että se koostuu asioista, joiden informaatiosisältö on valon nopeudella kaikkien koettavissa.
- Nykyhetki leimautuu kaikkein julkisimman, yleisimmän sisältönsä perusteella. Jos tiedotusvälineet eivät toimisi, kokisivat ihmiset aivan uudenlaisen nykyhetken.
- Todellista nykyhetkeä on tietoiseksi tuleminen. Ja sen välittyminen muille kestää aina kauan. Se on kirjallinen selostus uimisesta, naimisesta, syntymisestä, kuolemisesta - asioista, joita ei koeta lukemalla eikä katsomalla.
9.11.84 - Nykyhetken ikuisuus... Se on kuin valonsäde, joka jatkaa avaruudessa kulkuaan ikuisessa nykyhetkessä. Nykyhetki on siellä, missä se on.
- Kun ei ole absoluuttista nykyhetkeä, on se olemassa vain subjektiivisesti - jonkin informaation suhteen. Syntymän nykyhetki on ikuinen - ikuinen siksi, ettei se rajoitu yhteen subjektiin, yhteen systeemiin. Nykyhetki jää muistiin - kun muistamme, palautuu nykyhetki uudelleen. Ei se ole muisto. Entä haave? Onko se yhtenevä toteutuneen haaveen kanssa? Onko se tulevaa nykyhetkeä?
28.11.84 - Mikrostruktuuri on pujahtamista avaruudesta aikadimensioon. On kaksi tietä:
A) yhdistää mikrostruktuuri hahmoksi,
B) tajuta hahmon mikrostruktuuri.
Menneisyys ja tulevaisuus hahmottuvat tätä kautta.
- Aika on samalla tavoin yhteinen ihmisille kuin jokin sävellys on enemmistön suosiossa. Yhteinen aika on vain merkki yhteisestä kulttuurista.
29.11.84 - Tila, avaruus on sitä, mitä voimme tehdä sille. Aika on sitä, mitä jokin voi tehdä meille. Avaruus on ikään kuin puolustuskyvytön alamainen. Syy-yhteydet, loogiset lait, luonnonlait sen sijaan ilmaisevat, missä puitteissa luonnonherruutemme vallitsee.
- Jos kuulija ei havaitse sävelmän sisäistä loogista rakennetta, havaitsee hän sen tilana samalla kun säveltäjä kokee sen aikana...
09.12.84 - Tukholman-matkan jälkeen.
- Käsite "takaisinpäin" - ajassa - tai kehityksessä merkitsee kumulatiivisen, yksisuuntaisen yleisajan käsitettä, kumulatiivisen kehityksen käsitettä ja täten sisältää negatiivisen arvoväritteisyyden.
10.2.85 - Rakenteen tajuaminen on ainoa tapa hallita "absoluuttinen" todellisuus. Rakenteiden tajuaminen on unta. Todellisuus hallitaan vain unen, rakenteen tajuamisen avulla. Uni on todellisempaa kuin mikään näkyvä. Näkyvä on merkityksetöntä todellisuutta. Kun meillä on rakenne, meillä on maailma. Ilman rakennetta kaikki on pelkkää kaaosta.
- Rakenneunen kautta maailma realisoituu, tulee tajuttavaan muotoon. Aika on olemassa vain sille, joka ei tajua rakennetta. Aika on huono uni, painajainen. Aika on este, jonka mieli itse on rakentanut itselleen. Estejuoksija puolestaan nauttii esteiden ylittämisestä. Muutenhan hän ei olisikaan estejuoksija.
- Uni kertoo ihmiselle, millainen todellisuus voisi olla, jos hän päivätajunnassaan ymmärtäisi sen. Tajuan nyt, miksi suuret ajattelijat eivät ole tarvinneet yöunta. He näkevät todellisuuden oikein. Siksi he eivät väsy.
25.3.85 - On virheellistä sanoa, että paikkaa ja aikaa voidaan mitata äärellisillä arvoilla (?). Äärelliset arvot ovat hahmoja, joihin päädymme, koska on mieletöntä yrittää vielä suurempaa tarkkuutta.
> Steven Hawkin: "Ajalla ei tarvitsekaan olla alkua eikä loppua."
15.4.85 - Kahden "samanaikaisen" tapahtuman varmistaminen samanaikaisiksi edellyttää tarkkailijalta erityistä sijaintisuhdetta tapahtumiin. Kysymyksessä on siis rajatapaus. Kyberneettinen systeemi voi kiinnittää huomionsa kerralla vain yhteen ilmiöön. Automaattisesti hän sen sijaan voi reagoida samanaikaisesti johonkin toiseen ilmiön.
22.04.85 - Mikkelin musiikkikirjastopäivät.
- Jokainen aika on yhtä pitkä: alusta loppuun - riippumatta minuutteina tai sekunteina mitatusta kestosta. Alusta loppuun....
- Mitä vähemmän informaatiota musiikki antaa, sitä enemmän kuulija kääntyy sisäiseen maailmaan vaipuen ekstaasiin. Paljon informaatiota sisältävä musiikki pitää meidät kiinni reaalisessa näkyvässä maailmassa, tämän puoleisessa.
- Jos kahdella tapahtumalla on synty (alku), elämä (kesto) ja kuolema (päätös), ovat tapahtumat yhtä pitkiä. Kaikki mikä on yhtä pitkää on ajan ulkopuolella, koska ajan merkitys katoaa. Ainoastaan ikävystyminen tuottaa aikaa. Aika on ahdistuksen nimi!
25.4.85 - Se, kuinka kauan tutkijat tutkivat jonkun luovan persoonan sanomisia tai tekemisiä on oire siitä, kuinka kauas tulevaisuuteen ko. henkilö on nähnyt tehdessään työnsä. "Tulevaisuutta" ei tällöin mitata aikamääritteillä vaan sanoman monimutkaisuusasteella. Tuotanto voi olla loppuun kaluttu piankin, jos oikea avain löydetään. Toisaalta työ voi levätä vuosisatoja unohduksissa.
- Tawaststjerna tuntee Sibeliuksen ja Kämpin tarinat ikään kuin olisi ollut kaiken näkemässä. Kun hän kertoo siitä, kuulostaa kaikki siltä, kuin se olisi olemassa juuri tällä hetkellä. ja se onkin - henkisesti - kyberneettisen systeemin erikoislaatuisena todellisuutena, muistissa sijaitsevana ikuisena nykyhetkenä.
- Muistin ajankulku ei ole yksisuuntainen muutoin kun input-havaintojen sisääntulojärjestyksenä. Ulostulo ei noudata aikajärjestystä. Voimme valita kasettinauhasta minkä kohdan haluamme - riippumatta äänitysjärjestyksestä. Aika muuttuu paikaksi. Eri aika vain on eri paikassa kuin jokin toinen hetki.
2.-3.06.85 Kaustinen
- Termit "mielenkiintoinen", "vasen" jne. ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan. Ne ovat suhteellisia.
- Henkisessä todellisuudessa aika ei ole yksisuuntainen.
15.07.85 - Jos syy-seuraussuhde ymmärretäänkin informaationvaihtona, romuttuu samalla käsitys yksisuuntaisesta ajasta, tekijästä ja teosta, koska tilalle tarvitaan vuorovaikutus -käsite. Seuraus hyväksyy syyn!
- Informaationvaihdossa ei ole aktiivista ja passiivista osapuolta, ei tiettyä tapahtuma-järjestystä eikä lähtökohtaa, yhtä ensimmäistä signaalia. Jos palaset liittyvät yhteen, ei se edellytä tiettyä tapahtumajärjestystä: palaset osuvat kohdalleen kaikki yhdellä kertaa tai sitten ei ollenkaan.
- Aika on kielen ymmärtämättömyyden tuote. Se ei ole informaatioteorian rakenneosa vaan kuona-aine... jäte!
30.7.85 - Tarun ja todellisuuden merkityksettömyys informaation kannalta on samaa kuin pohtiessamme kuvaa; onko se aito, realistinen vai mielikuvituksen tuote. Kuvan vaikutus ei perustu aitouteen - muutamia erikoistapauksia lukuun ottamatta. Jos aitous tulee pääkysymykseksi, emme enää ole tekemisissä kuvataiteen kanssa. Kuva - kuten sanakin - voi opettaa olematta aito.
- Todellisuus ei ole kenenkään tekemä. Se on kuin äärettömän moniselitteinen sävellys, josta kuuntelija valitsee oman persoonallisen kokemusten ketjunsa, helminauhansa sen perusteella, millaiset edellytykset hänellä on tulkita sanoman mikromaailmaa. Koko todellisuus-sävellystä kukaan ei voi kokea yhdellä kertaa muutoin kuin hahmottamalla se yhdeksi peruskokonaisuudeksi ilman mikrostruktuuria.
- Absoluuttinen nykyhetki vallitsee kaikkialla siellä, missä informaation entropiatila on jo saavutettu. Fyysinen ja henkinen todellisuus yhtyvät silloin yksiselitteiseksi nykyhetkeksi. Yhtyvätkö siihen silloin myös menneisyys ja tulevaisuus?
- Kun sanoma ei mene perille, ei vastaanottajalla vielä ole ymmärtämiseen tarvittavaa arkistoa. Tämä voidaan ilmaista myös sanomalla, että viesti on eri ajassa kuin vastaanottaja. Jos viesti on liian monimutkainen, edustaa se tulevaisuutta vastaanottajalle. Jos viesti on liian yksinkertainen, elää se menneisyyttä suhteessa vastaanottajan analogiseen informaatioaikaan, henkiseen nykyhetkeen nähden.
- Syy ja seuraus ovat informaatio-todellisuuden ääri-ilmiöitä. Ne ovat oire siitä, että sanoma ei mennyt perille lainkaan tai että sanoma oli liian voimakas vuoro-vaikutuksen synnyttämiseksi.
- Mitä vähemmän vuorovaikutusta sitä enemmän syytä ja seurausta. Mitä enemmän vuorovaikutusta, sitä vähemmän syytä ja seurausta. Fyysinen syy-seuraus -tapahtumien maailma osoittaa noiden äärialueiden osuuden yleisessä informaationvaihdossa. Ja nämä tapahtumat pyrkivät sisäisen rakenteen tuhoamiseen, fyysiseen entropiaan, Tämä on kuoleman (mekanistinen) maailma.
- Ja siinä se ratkaisu on: Informaatiotodellisuudessa analogisen ajan menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat nykyhetkessä sanoman vastaanottohetkellä. Ja jotenkin tuo nykyhetken sisältämä erilaisuuden määrä on oire siitä, missä määrin emme vielä ole sen sanomaa ymmärtäneet.
- Ero vanhaan maailmankuvaan on siinä, että sen mukana(an) on vain yksi menneisyys ja yksi tulevaisuus, jotka kohtaavat yhdessä - kaikkialla samassa nykyhetkessä. Minulle nämä käsitteet risteilevät jatkuvasti. Edes nykyhetki ei ole kaikille yhteinen, koska nykyhetki on olemassa vain jonkin tietyn informaation suhteen.
4.12.85 - Nuottikirjoituksessa aika muuttuu paikaksi. Tulevaisuus on siis eri paikassa, jos kieltä osataan lukea oikein. Muuttuessaan paikaksi muuttuu myös sävelkieli nuottikieleksi.
- On kaksi erilaista aikaa (tilaa?)
1) Silmä liikkuu paikasta toiseen ja tarkkailee, miten tila muuttuu paikan muutoksen myötä. Tarkoitan, että mikäli katse pysähtyy, näyttää tila myös pysähtyvän - se ei elä: nuottirivi.
2) Silmä kohdistuu samaan paikkaan, jonka sisällä liike tapahtuu: elokuva, TV-kuva, hahmon sisäinen liike. Sen voisi kuvitella tapahtuvan niin, että nuotti-paperi alkaakin "virrata" eteenpäin aiheuttaen pinnallaan olevien nuottien muuttumisen.
22.12.85 - Palaamme "informaatioajassa" taaksepäin oppiaksemme ymmärtämään "primitiivisen" taiteen samalla kun alkuperäiskansat kulkevat informaatioajassa eteenpäin oppiakseen ymmärtämään meidän nykyaikamme. Kohtaamishetki, ajan risteys on molemminpuolinen ymmärtäminen.
1986:
20.1.86 - Onko ajan (esim. etäisyyden) puuttuminen jotain samaa kuin painovoima-ilmiö (käänteisesti)? Painovoimahan vetää puoleensa yhtä nopeasti kevyitä ja raskaita esineitä, ja mieli puolestaan ei tunne etäisyyseroja - sen matka mihin tahansa kestää aina yhtä kauan. Ovatko nämä saman asian kaksi eri puolta? Onhan todettu, että höyhen putoaakin tyhjiössä ehkä jopa hiukan nopeammin kun kolikko! Suljettu ja avoin järjestelmä...
31.1.86 - Polariteetti... kaksinapaisuus... Onko samantekevää, kumpaa napaa pidämme lähtökohtana? Kun olemme valinneet, on ajan suunta vain sieltä toiseen napaan. Ajan (= uuden informaation tulojärjestyksen) suunta määräytyy siis lähtöpaikan ja sen informaatiovajavuuksien täydentämishalusta käsin. Tai sen tarjoamasta liikainformaatiosta käsin.
15.9.86 - Sisäinen järjestys houkuttelee katsomaan pintaa. Pinta on kokonaisuus, joka nähdään yhdellä silmäyksellä. "Ajan kesto" on kääntäen verrannollinen sisäisen mikrostruktuurin informaatioarvoon.
- Mitä vähemmän sanomaa, sitä vähemmän aika kuluu. Aika lakkaa silloin, kun kaikki on ymmärretty.
- Meidän elämämme osoittaa vain tietämättömyytemme määrän!
- Onko niin, että ruumiimme on "sokea": Se voi haluta jatkaa tiedon saantiaan (= energiatarvettaan), vaikka minuutemme on valmis poistumaan ajasta. Ajasta poistuminen on luonnollinen asia silloin, kun aika menettää merkityksensä, so. ei tuo mitään uutta tullessaan - ei mitään sellaista, mitä ei jo ymmärrettäisi.
30.9.86 - Jonkin yksikön esiintymistiheys tarkoittaa sen esiintymistempoa - aivan kuin kellon kolme viisaria! So. se mikä tavallisesti on tärkein, on harvimmin esiintyvä so. hitaimmin liikkuva. Kolmen rytmin kombinaatiosarjat eivät siis välttämättä olekaan samassa tempossa. Välivaiheet ovat ilmaistavissa trioleina??? Pisteiden paikat ovat kuitenkin sääntöjen alaisia: minuuttiviisari ei voi olla vähän yli jonkin pisteen silloin kun sekuntiviisari on vähän vaille 12... On mahdollista, että jokin menee taaksepäin silloin, kun jokin menee eteenpäin jopa eri nopeuksilla, siis käänteissymmetria.
- Voiko olla, että elämässäkin samanlaisilta näyttävissä tapahtumasarjoissa toinen meneekin eteen- ja toinen taaksepäin? Kehitys ja taantuminen, hyvä ja paha -seuraus???
16.11.86 - Aika ja avaruus; Avaruus tilana, kuviona osoittaa vain sen, minkä "ymmärrämme" - yhdellä väläyksellä näkyvän kokonaisrakenteen. Aika osoittaa vain erillisyytemme kunkin hetkisen tilan - sen mitä emme vielä tajua.
1987:
25.4.87: > Teosofi 4/87 - John Algeo: Muinaisajan teosofeja kutsuttiin analogeiksi, koska he näkivät kaikkien asioiden analogiat eli vastaavat yhteydet.
- Kysymyksessä on samalla myös luovuuden (yksilöllisyyden) ja toistamisen (yhteisöllisyyden) välinen dikotomia, joka väistämättä kuuluu tähän yhteyteen, kun on kysymyksessä ensimmäisen kerran saatu informaatio ja sen toistuminen myöhemmin...
26.5.87 - Systeemi voi olla kolmio (Kuva, jossa keskellä piste M-N-T ja kulmissa MN + TM + TN), jossa näkyvät yhden hetken menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus joidenkin tapahtumien suhteen. Mielenkiintoista on se, että kolmion keskellä oleva tapahtuma voi olla yhdelle Menneisyyttä, toiselle Nykyisyyttä ja kolmannelle Tulevaisuutta samanaikaisesti.
- Tämä kuvio - M-N-T -asetelmana - antaa yksinkertaisen kuvan siitä, miten monimutkainen asetelma elämä on. Sisempi kehä voi koskea yleistä tulevaisuutta, ulompi kehä "yhteistä" nykyisyyttä ja tyhjä tila absoluuttista menneisyyttä. Emme tiedä, mikä M-N-T -kärki sijaitsee missäkin ulkotilassa. Tiedämme vain, että yksittäisellä tapahtumalla ei ole ainutkertaisuutta. Se voidaan muistin avulla kokea identtisesti (lähes) uudelleen jopa satoja kertoja elämän aikana. Ja tämän tyyppinen informaatiotodellisuus muodostaa elämämme perustan! Ei se, että jokin tapahtuu vain "kerran", vaan se, kuinka monesti se koetaan, kuinka merkittävää se on.
8.7.1987 ~ Klo 05.44 - aamulla.
(Runon loppu on siis nyt seuraava:)
- Jonain päivänä saamme tietää
omasta menneisyydestämme sellaista,
joka vielä nyt kuuluu tulevaisuuteen.
- Tulevaisuus on jo tapahtunut,
mutta se on tapahtunut eri paikassa,
erilaiselle, silloiselle minälle
tai kokonaan jollekin muulle.
Ja sitten lisäys:
Ja koska se tapahtui eri paikassa,
täytyi tuon tapahtuman (ja sen kokijan)
olla ulkoisesti erilaisia kuin se tapahtuma,
joka minulle tulee tapahtumaan,
jotta nämä tapahtumat olisivat sisäisesti identtisiä,
jotta ne olisivat todella sama tapahtuma,
samanmerkityksinen tapahtuma,
jotta mennyt tapahtuma sisäisesti olisi sama,
merkitsisi minulle samaa,
kuin se, mikä on vasta tulossa,
kuin se, mikä tulee pian.
Ja nämä tapahtumat ovat keskenään
jossain ihmeellisessä tasapainossa
kuin kohtalon vaaka,
elämän pyörä tai
karman laki.
22.7.1987 Syntymäpäiväni aamuna klo 06.30 - 07.00.
- Kohta uskallan astua myös tieteen alueelle: Kaaos-entropia ja järjestys-negentropia eivät ole toistensa vihollisia, vaan niiden tulisi oivaltaa myös niiden välinen rakkaussuhde. Ne ovat kaksi välttämätöntä olemassaolon puolta, joiden tulee täydentää toisiaan. Yksin ollessaan ne luovat vain kuolemaa: timantinkaltaista kauneudeksi naamioitunutta järjestystä tai sekavuutena hätähuutonsa julkituovaa mielenhajaannusta. Ajan suunta ei siis ole kohti entropiaa, vaan yhtälailla aina on ilmennyt ja tulee ilmenemään myös vastaavanlainen halu järjestystä kohti. Koska olevaisessa ei ole mitään, mikä ei voisi elää kyberneettisen systeemin tavoin.
- Tuo järjestys kuvaa olemassaolon halua materialisoitua, noudattaa oppimisen kautta sisäistettyjä automatisoituneita ohjeita. Sellainen on Äiti Maa. Miespuolinen "Jumala" taas kurkottaa uteliaana taivaisiin hankkimaan uutta informaatiota, jopa mielen kaaoksen uhallakin, koska se on elämälle yhtä tärkeä vietti maailmassa, jossa jatkuva loputon muuttuminen on universaali laki. Tässä prosessissa menneen ja tulevan on elettävä rakkaudessa toisiinsa. Muuten seurauksena on molempien yksinäisyys. Ja se on pahinta, mitä voi tapahtua, koska molemmat tietävät sisimmässään, että toinen ei ole kuollut vaan elää.
7.8.87 - Informaatiotodellisuudessa ainoastaan systeemin tilan muutoksella on merkitystä. Ei "objektiivisella" liikkeellä.
23.8.1987 (Ks. 21.8.87, orig. Päiväkirja s.27)
- Onko itse elämä "teorian" käänteismuoto??? Teoria: 2+2 = 4 ja käytäntö: 4 = muun muassa 2+2!!! Mutta yhtä hyvin teoria voi olla: 1+3 = 4. Se on sopimus, joka sellaisenaan on absoluuttinen, koska se on tautologiaa. Mutta yhtä hyvin tautologiaa on jokin toinen sopimus! Miksi meillä on monta sopimusta samalle asialle, samalle hahmolle? Koska tiedämme käytännöstä, että "sama" hahmo (="4") voi rakentua usealla eri tavalla. Kysymys on valinnasta. Yhtälön vasen puoli on aina ensin annettu. Se on se kokemus, josta teemme johtopäätökset. Onko niin, että induktio ja deduktio ovat ajan kaksi eri suuntaa, jotka elämässä pyrkivät kohti keskinäistä tasapaino-entropiaa niin, ettei kumpikaan hallitsisi elämää! Ja näin "aika" pysyykin "paikallaan" kulkemalla vain syvyyteen, ei eteenpäin. Syvyyteen ylös tai alas, jotta tapahtumaketju näkyisi meille kuvana, jotta ymmärtäisimme "syyn ja seurauksen" lain...
7.9.87 - Tulevaisuus ilmenee yksilöllisyyden kautta! Tulevaisuus ei tule yhtäkkisesti, sekunnista toiseen, vaan se - aina - jo on osittain keskuudessamme - yksilöinä!!! Se muodostaa limittäisen rinnakkaisketjun menneisyyden (= sen yhteisesti koetun hahmon!) kanssa. Ja me näemme tämän limittäisyyden myös hahmona; nykyhetkenä!!!
- Ja koko homman taustalla on informaation oma käsite. "Vaikea" on tulevaa, "helppo" taas mennyttä. Outoa ja sisäistettyä, tuttua. Mennyt on yhteistä, tuleva erillistä. Menneisyys on kuva, kerralla nähty. Mutta tuleva ei - se nähdään ajassa, vasta sitten, kun on sen vuoro tulla. Mutta näkemällä menneisyyden oikein, voidaan myös tulevan suunta aavistaa etukäteen! Ei tarkalleen sitä, mitä tapahtuu, mutta se, minne kehitys on menossa.
27.09.1987 - Miten on mahdollista, että ajan suunta onkin päinvastainen, kuin mihin tapahtumat etenevät??? Tuo numerosarja (222... & 333... & 555... >>> 30) etenee vasemmalta oikealle, mutta tulevaisuus, aika tulee vastaan oikealta vasemmalle! Tulevaisuus tulee siis aina vastaan. Kumpi niistä on objektiivista? Kumpikin on yhtä reaalista, mutta kumpikaan ei vielä tiedä toisistaan sitä, minkä kohta tulevat tietämän! Eikä tulevaisuus ole ainoastaan niiden muiden systeemien joukko, joka tulee vastaan päinvastaisesta suunnasta ja jolle me itse olemme heidän tulevaisuutensa!!! Ja se, minkä koemme merkittäväksi tapahtumaksi, tapahtuukin pystysuoralla akselilla - silloin, kun 2, 3 ja 5 jälleen näkevät toisensa! So. ensi kerran pisteessä 30. Me siis kuljemme samaan suuntaan, mutta rinnakkaisissa kaariholvikäytävissä, jolloin näemme toisemme silloin tällöin vilahtavan viereisessä käytävässä! Kun omien rytmiemme mukaisesti kuljemme eteenpäin.
- Teoriaani ei voida kumota länsimaisen tieteen tuntemin keinoin, koska se perustuu eräänlaiseen ensimmäiseen metatason objektiivisen todellisuuden käsitteeseen; todellisuuden, joka edellyttää tuon todellisuuden vajavaisesti tajuavien systeemien olemassaoloa - itse asiassa tuollaisten systeemien enemmistöstä muodostuvasta objektiivisesta todellisuudesta. Siinä todellisuudessa länsimaisella maailmankuvalla varustettu tiedemiessysteemi on vain eräs lukemattomista erilaisista todellisuuden - kukin omalla tavallaan - kokevista systeemeistä. Ja sellaisena täysin samanarvoisesti rajoittuneesti todellisuuden kokeva kuin muutkin systeemit: eläimet, kasvit, solut, molekyylit, alkeishiukkaset.
- Koko ajan on vain yksi peruskysymys: kuka lähettää informaatiota ja millainen, miten rakentunut tietokone, kyberneettinen systeemi ottaa sen vastaan, miten se käsittelee tiedon, viestin ja miten se toimii sen jälkeen. Siinä se on koko juttu...
2.7.88 - Tieto siitä, että valonsäde matkaa - samalla tavalla kuin meihin päin - myös vastakkaiseen suuntaan, on yhtä pätevää tietoa kuin varmuus siitä, että on olemassa todellisuutta meistä riippumatta. Tällä asialla on jotain tekemistä seuraavan seikan kanssa (so. mekanismi on sama.):
- Maailma on vain puoliksi syysuhdemaailma. Toisen puolen todellisuudesta muodostaa samanaikaisuus! Kaikki mikä esiintyy samanaikaisesti liittyy tajunnassamme yhteen leimautumisen kautta (Prägung). Mielentilamme antaa sillä hetkellä koetulle todellisuudelle "nimen" - samalla tavoin kuin todellisuus antaa mielentilallemme "nimen". Kun toinen palautuu mieleen myöhemmin, palautuu myös toinen. Ja tämä ei ole syysuhdelogiikkaa, vaan assosiaatiologiikkaa, synkronismilogiikkaa.
- Tämä maailma on vähintään yhtä oleellinen elämälle kuin syysuhde, sillä tämä logiikka on maailman hahmottamisemme perusta. Syysuhde on tämän "synkronismilogiikan" erikoistapaus!!!