Aikamietteet VII 1995 - 2013
2.7.88 (jatkoa osasta VI):
- Tämä maailma on vähintään yhtä oleellinen elämälle kuin syysuhde, sillä tämä logiikka on maailman hahmottamisemme perusta. Syysuhde on tämän "synkronismilogiikan" erikoistapaus!!!
- Mitä on syy-seuraus-ketju? Eläin ei tiedä, että kranaatin räjähdystä seuraava kaukainen jysäys on (osa-)syy räjähdykselle. Todennäköisesti se pitää jysähdystä seurauksena. Me toimimme samalla tavoin suhteessamme "vapaaseen tahtoon". Me pidämme syynä toisen ihmisen tietynlaista käyttäytymistä, vaikka se onkin seuraus omasta käyttäytymisestämme! "Syy" ja "seuraus" ovat hahmoja. Vaikka kysymyksessä on vorovaikutusten sarja, joka puhkeaa teon kukkaan kuin iso tammi, joka kasvaa siemenestä. Jokainen syy-seuraus -suhde on niin monikerroksisen vuorovaikutuksen tulos, ettei siemenestä tiedä, kummasta se on lähtöisin. Syntyykö lapsi isän vai äidin "siemenestä"? V: Molemmista, kahdesta syystä!
07.01.1991 Tallinna - Helsinki / Georg Ots
- Kuinka suuri osa elämästämme on ajan yksisuuntaisuutta uhmaavaa, reversiibeliä? Ladattava akku, täytetty vesisanko, toistuva tunnetila??? Se mikä joen rannalla asuvalle on yksisuuntaisen ajan todellisuutta on joella vierailevalle ajattomuutta, paikallisuutta, ikuista...
11.11.92 - Nykyhetki on olemassa aina ja kaikkialla! Mitä merkitystä on sellaisella yleiskäsitteellä???
- "Nykyhetki" on pätevä termi vai sopimuksenvaraisesti!
- entä 'olemassaolo, oleminen ja tulevaisuus, tuleminen'? Objektiiviset termit ovat objektiivisia vain abstraktioina!
2.7.2013 K. G:lle lähetetty viesti:
...Kun me pyrimme ajankulun yläpuolelle - ajattomuuteen.
Melkein sain valmiiksi ... juttuni Uuttu-Kallen aika-filosofiasta, jota vertasin mielirunoilijani T. S. Eliotin runoissa esiintyvään ajan filosofiaan, joka "intialaisuudessaan" ei yllä yhtään sen syvemmälle kuin mitä Velho-trilogiasta löytyy. Hyvää kirjoittajan työsi jatkoa!
Ps.... Kysymyksessä on koko elämäni ajan 60-luvun alusta saakka pohtimani probleema, koska Wittgensteinin mukaan matemaattiset tulokset ovat sopimuksia, joilla tulemme keskenämme toimeen, mutta joista - absoluuttisten totuuksien sijasta todennäköisyyksiin perustuva - elävä luonto ei tiedä mitään. Elävässä luonnossa suvunjatkamisessa tulos 1+1 saattaa olla kaikkea mahdollista kahden ja miljardin välillä.
"Tieto" siis ei itse asiassa voi koskea todellisuutta lainkaan. Tuon asian tajuaminen on meillä vielä vasta edessä joskus hamassa tulevaisuudessa. Ymmärrämme sen, kun ymmärrämme, että kaaoshakuisuus on elävän elämän välttämätön rinnakkaisehto järjestäytyneisyydelle, sillä se (so, ennalta-arvaamaton käyttäytyminen) on välttämätön taito saaliin tavoittamisessa ja saalistajan pakenemisessa. Sitä yhteiskunnassamme harjoitellaan vain koulun välituntien hippaleikeissä...! IS
07.04.1995
"Jos se ei tapahdu nyt, tapahtuu se kuitenkin joskus"
- Vain dualistinen (näkyvä muoto kolmiyhteisestä) maailmankuva voi tuottaa mahdollisuuden että tapahtumalla on kolme muotoa:
NYKYINEN (näkyvä), MENNYT (naisellinen) ja TULEVA (henkinen).
Jotenkin on mahdollista, että kaikki nämä kolme ovat samanaikaisesti olemassa. Vain yksi on näkyvissä kerrallaan!!! Siksi on mahdollista, että ennustukset toteutuvat. Joku vain näkee tapahtuman hengen ja kirjaa sen esim. Raamattuun. Nämä kirjat voivat kertoa tietämättä edes sitä, että onko tapahtuma mennyt vai tuleva.
- Tapaus ei satu siksi, että se on tärkeä, vaan että sekä tekijä että teko ovat läsnä. Vasta tästä kahdenvälisestä suhteesta syntyy tapahtuman "henki", joka lopulta ratkaisee teon toteutumisen.
- Aikaulottuvuus on vain "edessä" tai "takana". Se on tilan kolmas suunta, ylös/alas: päivä-yö, oikea-vasen, Jumala-Helvetti (Paholainen) ja edessä/takana, tulevassa ja menneessä. Ja niillä kaikilla on oma kolmiulotteinen kuvansa - Jumalalla yöpuolensa, väärällä valopuolensa ja menneisyydellä (vaimolla?) moraalinsa. Ja se piste, joka liikkuu, hallitsee kaikkea yhtä oikeutetusti kuin kulmat määräävät hänen sijaintinsa. Niiden on vain taisteltava aina kahta muuta suurta voimaa, dimensiota vastaan hallitakseen ihmistä, jonka pieni liikahdus panee jumalat tottelemaan.
- Sana "Diabolus" tarkoittaa - ei paholaista vaan - kaksipuolisuutta, kaksinapaisuutta, so. kääntö-yö-puolen mahdollisuutta. Kän-yö = "voi-olla-myös -yö-puoli". [?]
- Jos yksiulotteisuus on olemassa, se jakaantuu, kloonautuu loputtomasti yhdeksi, so. se on itse nukkuva aika (henki).
8.4.95 - Aika syntyy vasta kun kaleidoskooppi pysähtyy paikoilleen. Se alkaa elää ajassa, joka on sen ulkopuolella. Osat jähmettyvät paikoilleen. Aika alkaa vasta kuolemassa! Nyt elämme ajattomuudessa! Kun kolme todellisuutta liikkuu samanaikaisesti, ei niillä ole syysuhde. Niillä on vain asemasuhde toisiinsa nähden. Voimat syntyvät niiden keskinäisistä asemista.
- Mitä kauemmaksi erkanemme toisesta todellisuuspuolesta, sitä voimakkaammin se alkaa vetää puoleensa, koska sen mysteeripitoisuus kasvaa! Tämä on informaation ja kyberneettisten systeemien perussuhde.
11.04.95 Kannus.- Kolmiulotteinen maailma muodostuu ajasta - tilasta ja liikkeestä, niiden kolmiyhteydestä. Liike tuottaa aikaa, aika tuottaa tilaa jne... Aika on koodin purkamista, muiden tekijöiden ymmärtämistä, niihin pureutumista (~ byro-kraatti, pyro-maani, PIIR-PYR -piirittämistätai pyrre/peura -karkuun juoksemista). Aika on sisäistä tai ulkoista... Kolmiyhteys... Aika on, sen täytyy olla kolmiyhteinen (mennyt-nykyinen-tuleva), so. aika kääntyy kaleidoskoopissa, ei juokse janaa pitkin. Ja ajan kirjan joka sivulla on uusi tapahtuma. Muuten se ei olisi aikaa.
- Tila jakautuu kolmeen: ylös-alas, oikea-vasen, edessä-takana. Ja liike jakautuu kolmeen: etääntyminen-lähestyminen, henkinen tulo-meno, ja kiertäminen? Ehkä se onkin tuo kolmas ulottuvuus: so. kiertosuunta: etu- vai takapuoli, mistä kiertymistä tarkkaillaan. Ja: Onko se imevää vai poispuhaltavaa. Asia jää nyt kesken.
- Myös sanojen merkitys on sumea. Sanalla ei ole vain yhtä merkitystä. Sanan 'merkitys' on sen käyttö. Ja käyttö syntyy puoliksi perinteestä, sen tarjoamasta assosiaatiomaailmasta - yhtyneenä nimettävän kohteen assosiaatiomaailmaan, so.
- Perinne - tila - nimittäjä -kolmiyhteydestä. Perinne = aika = 'sisäinen tila'. Ulkoinen tila on 'avaruus'. Nimeäminen on 'toiminta'. Sisäinen tila muuttuu aikajatkumoksi, koska tila on supistunut yksiulotteiseksi janaksi. Tietoisuuteen tulevasta putkesta mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Muisti on eräänlainen kaikuluotain.
- Ulkoisessa maailmassa sen sijaan aika leviää tilaksi, jolloin yksisuuntainen aika on vain lukemattomien subjektiaikojen kokonaishahmo. Aika on yleistys ja siis sellaisena - harha! Ulkomaailma on sisäavaruuden käänteiskuva. Mikä siellä on pientä, on täällä suurta. Mikä täällä on pientä, on sisäavaruudessa suurta. Sanojen suhteen meillä on sama oikeus muunnoksiin kuin melodisen perusteeman suhteen.
14.04.95 klo 00:40 - Kaikki voidaan johtaa kaikesta, koska muutos on ikuista. Siksi se on ajan ulkopuolella. Johtaminen olisi siis vain 'ajan kysymys'.
20.4.95 - Pitkä vokaali kuvaa tapahtuman "hidasta" etenemistä "maan päällä". Sanan toisto on sama ilmiö makrotasolla. Aika syntyy samana pysymisestä.
- Kaksoiskonsonantti kuvaa tapahtuman alkua ja loppua siten, että niiden väli on kaleidoskooppimaisella valon nopeudella tapahtuva; toisessa todellisuudessa viivähtävä tai sitten merkityksetön.
27.04.95 - Ohuus ja paksuus ilmaisevat ajallista ja tilaan liittyvää paikkaa. Ne ovat suhteessa aistielimiin.
6.5.95 - Kaikki on jaettavissa maskuliini-feminiineihin ja kahteen näkökulmaan 3-ulotteisessa paikassa/ajassa/tarkkailijassa.
- Paikka: (mitta) pituus - leveys - korkeus; sijainti: edessä - takana - kohdalla,
Oikealla - vasemmalla - kohdalla;
Ylhäällä - alhaalla - kohdalla
(+ muutosliike)
- Aika: menneisyys - nykyisyys - tulevaisuus + muutosliike [?]
9.5.95 - Jokin konsonantti ilmaisee, katsotaanko ympyrän keskipisteestä vaiko kehältä päin. Onko vokaalin paikka ennen/jälkeen merkkinä siitä? AR-RA; R = ympyrän kehä ja A sen keskipiste?
- Miten tämä sovelletaan aikaan? Konsonanttialku ilmaisee tulevaa (RU), vokaalialku mennyttä (UR). Nykyisyys olisi siis symmetrinen, tilaan liittyvä. A-R-A... Mennyt on paikallaan, tuleva liikkuu. I-kirjain on nykyisyyttä (tilaa?). Tai ilmaa. U = sulautumista? RAR - tuleva-mennyt -kehä > RARRAR = aika, joka syö itse itsensä!!!
- Mitä vähemmän kirjaimia sitä laajempi symboliikka. Mitä enemmän sanoja, sitä tarkempi yksityiskuvaus. Tämä on jin-jang -ympyrä. Joka vaihtaa värejä!!!
- "Tuleva" on aina maskuliininen, joka uppoaa feminiinisyyden sisään ja muuttuu menneisyydeksi. Menneisyys ei - meidän maailmassamme - uppoa tulevaan muuten kuin tiedon muodossa. Kysymys on feminiininen, vastaus maskuliininen. So. menneisyyden tietäjäakat ovat maskuliineja.
- Ellamu = kuun vanha nimi kaksois-muodossaan. EL (mask.) + LA (femin.) + MU ("toinen näkymätön")
11.5.95 - Alussa oli I liike/liikkumattomuus (aika - paikka) ja II suunta ajassa ja paikassa. Entä input-muisti-output?
1) Havaitsija-liikkumattomuus = aika (sisäinen/ulkoinen)
2) Havaitsija-liike = paikka (sisäinen/ulkoinen)
3) Havaitsija-liikesuunta = aika/paikka -suhteen laatu.
- Ulkoinen liikkumattomuus merkitsee sisäistä liikkuvuutta (jin-jang?)
18.05.95
- Sekä itse aika että mikä tahansa teko ovat kolmiulotteisia siinä samassa mielessä kuin sähkövirta. Aie muuttuu teoksi, teko muuttuu tehdyksi kohteeksi ja koko ajan joku tekemätön muuttuu vastaavasti osaksi tekijää. (Kuva) ja keskellä on jokin näkymätön maajohto, joka pitää homman kasassa.
- Tämän mukaan myös meidän hahmottamamme aika itse on kaksisuuntainen "virtapiiri". Kun tulevaisuus muuttuu menneisyydeksi, muuttuu osa menneisyyttä vastaavasti tulevaisuudeksi Jin-Yangin tapaan. En vain ymmärrä, kuinka se tapahtuu käytännössä.
- Uskon että aika on sähkövirran kaltainen. Miten sitä voidaan kuvata käämillä? Joka tapauksessa navat vaihtavat paikkaa. Kaikki mikä muuttuu menneisyydeksi saa tilalleen jotain menneisyydestä. Sampo?
01.06.95 > Milka Ivic: Kielitiede ennen ja nyt. Tietolipas 46, SKS 1966
s.181 Zapotek'in kielessä ei eroteta verbien tekemistä ajankohdan mukaan, vaan sen mukaan, suoritetaanko tekeminen ensimmäistä kertaa vai ei.
20.11.95 klo 03:25
Aika:
alkaa alun ensimmäisestä seisahduksesta,
kun se kääntyy katsomaan taakseen
ja päätyy lopun viimeiseen käsistä karkaamiseen.
Aika käsittämätöntä, kuinka osa siitä alkoi -
lopun jäädessä tuonnemmaksi.
Tuoni jatkaa odotustaan - taapertaen.
- Päivämäärätön (15.08.96?):
- Trad. kielitiede: - pitkittäisleikkaus: Aika muuttuu, paikka ei.
- Minä - poikittaisleikkaus: Paikka muuttuu, aika ei... (?) (Millä tavalla?)
27.10.96 Põltsamaa klo 07.59 talviaikaan siirrettynä
- Heräämisen hetket avartavat tietoisuutta. Tajusin juuri, että määritelmä "Kokonaisuus on osiensa summa" on samalla tavalla tautologinen sopimus kuin 30 v. sitten huomaamani Wittgensteinin määritelmä matemaattisista totuuksista. Määritelmästä puuttuu aika!!! Kokonaisuuden (ihmisruumis) osat voivat vaihtua 100-prosenttisesti ja silti sitä pidetään samana kokonaisuutena kuin ennenkin. Kysymys on siitä, että kokonaisuuteen suhtaudutaan joko nykyisten tai/ja entisten osiensa summana enemmän tai vähemmän. Voi olla, että joku ei pidä kokonaisuutta enää samana, vaikka ainoastaan havaitsija on muuttunut sisäisesti.
- Abstrakti, objektiivinen todellisuus on uskonvarainen asia, koska siitä puuttuu ajan vaikutus ja se siis jää sopimuksenvaraiseksi tautologiaksi. Kysymys kuuluukin: Missä määrin uskomme erilaisten sopimusten paikkansapitävyyteen?
31.10.96 - aamuyö
- Oceanian ihmiset ajattelivat, että vene pysyy ja saaret liikkuvat (vrt, "Aurinko nousee").
- Entäpä jos aika ei kulje vaan "pysyy" ja tapahtumat "kulkevat"? Mitä se tarkoittaa? Mitä pitäisi silloin määritellä uudestaan? Jos aika-avaruus liikkuu ja MINÄ pysyn?
26.11.96 - Jos meillä on oikea avain, koodi, muuttuu sanakirjan tila (= sanaluettelo aakkosjärjestyksessä) toisen (seksuaalisen) tason tapahtuma- so. aikajärjestykseksi. Tila muuttuu ajaksi näkökulmasta riippuen!
10.12.96 - Onko nykyhetki ääretön 'kahdeksikon' viivojen risteyskohta? Toisella puolen menneisyys, toisella puolen tulevaisuus.
16.12.96 - Sanan itsensä kannalta katsottuna se liikkuu ajassa, kun se etenee eri muodoissaan kohti senkertaisen elämänkaarensa huipennusta ja muuttuu jälleen maaksi. Sen eri hetket vilahtelevat meidän todellisuudessamme eri paikoissa. Me näemme saman aina jonakin muuna, koska sen käyttöyhteys ei paljasta sen seksuaalista olomuotoa. Siitä syystä maailmamme näyttää niin kaoottiselta.
22.12.96 Donner - Samojedisch I (luettu 1996?)
(s.26 - päiväämätön): Voisiko kansojen käsitys ajasta olla välähdyshetkeä - pisimmillään kiima-aikaa - kuvaava, kun nykyisin ajattelemme aikaa kestona, Ajattelemme sen pituutta, kun ennen ajateltiin sen lyhyyttä... (ks. salama-Lucifer-Saatana)
1997:
3.1.1997 - Ajan ja avaruuden avioliitto...
1998:
14.1.98 - Mennyt herätetään - se tiedostetaan. Nykyisyys uneksitaan.
- Vaeltajat säilyttivät perimän, koska he löytävät aina samanlaiset olosuhteet, elinympäristön. Niin kauan kun on näin, on perinnetieto kuin jumala. Ne jotka pysyvät paikallaan, ovat alttiimpia näkemään muutoksia historiassa ja ovat siis alttiimpia hylkäämään vanhoja perinteitä, jotka eivät auta uusissa olosuhteissa!!!
- Tämä selittää periferian tehtävän kulttuurin säilyttäjänä. Heti kun on asetuttu paikoilleen, alkaa "kehitys". Tämä muutos alkoi maanviljelyksen myötä, koska tuli myös "huonoja" vuosia. Vain se pani ihmiset keksimään uusia keinoja elämälleen.
18.1.98 - Taakse katsominen on menneisyyden, omien todellisten juuriensa näkemistä. Ja se vaatii vielä enemmän rohkeutta kuin tulevaisuuteen katsominen - ainakin joskus.
21.1.98 - "Usko" on sukulaisena pitämistä, uskoa yksi-syntyiseen. Tällöin nähdään koko kuva, jossa ei ole aikaa, vaan jossa syy ja seuraus nähdään saman puun käänteiskuvina. Se on "näkemistä", ei "muistamista". Jos sukulaisuutta ei nähdä, ollaan ajan kahleissa, "neljännen ulottuvuuden verkossa", joka estää näkemästä itsensä yli koko kuvaa. Aika ja (3) tila(a) ovat siis toistensa vastakappaleita. (0 = tila ja 1 = aika.) Aika siis on tilan umpeutunut muoto! Kuoleman valtakunta, jonka portit ovat kiinni. Aika yhtyy "syvyyteen" tai "korkeuteen" ja estää näkemästä "pituutta" ja "leveyttä". Aika on kuin syöpäsolun tunkeutuminen terveeseen kudokseen. "Kuva" muistetaan, kuvan sisältö "nähdään".
22.01.98 Aamulla.
- Menneisyyttä ei ole, koska se nähdään. Ja päinvastoin: Mikä näyttää menneisyydeltä, on lumetta. Menneisyys muuttuu tässä olemiseksi - so. Kaikki se, mikä menneisyydessä on oleellista. Se, että four = fall/roof ja 4 = h (numero-kuva väärinpäin). Koska näin on "aina" ollut ja näin tulee olemaan! Aika muuttuu tilaksi Sammon sisällä, jossa asioiden samuus nähdään.
- On vain nykyisyys, joka muodostuu kuvista, formuloista. Kun ei ole aikaa, menneisyyttä, ei ole myöskään "syytä" eikä "seurausta". On vain kaksinapainen "luukerä", luuranko, joka ei näytä pallolta, mutta jonka ympärille muodostuu pallo, kehä. (kuva, jossa ortodoksiristi on yhtä kuin ympyrä).
25.2.98 Kuva: Tila-avaruus; pystyjana (aikajana:) toive - muisto -dimensio.
- Nelipyöräinen ratas: Kohtalon vaaka on nelikymppinen!
(Kuva:) Vaakas: Taimi-käärme / juuri-mato; (Pystys:) siemen - itu (swastika-muoto)
- Mikä saa sen pyörimään? Se ei pyöri, vaan siinä pyörii (jokin). Se on kuin aaltoliike, jossa mikään ei siirry. Vain tilan muutos vaihtaa paikkaa!!! Kun tila supistuu yhteen pisteeseen, se muuttuu mennyt/tuleva -aikajatkumoksi. Ne ovat toistensa käänteispuolia.
- Ajassa kaikki tilat ovat läsnä. Tilassa kaikki ajat (mennyt-tuleva) ovat läsnä.
- Siksi tila on niin monimutkainen. Ja siksi aika-todellisuus on niin monimuotoinen. Ajassa koetaan samuus, tilassa koetaan erilaisuus.
- Samuus koetaan siksi, että mennyt ja tuleva vaihtavat niin nopeasti paikkaa, ettei niitä voida erottaa enää toisistaan. Samoin on "vasemman" ja "oikean" laita. Ne muuttuvat ylös-alas-sykkeeksi, jossa ei enää tiedetä kumpi on kumpi. Aikakello tikittää. Siksi aika tikittää. Se ei valu, mutta se valuttaa.
28.2.98 - Pieni muuttaa tilan ajaksi, koska huomiomme kiintyy pois avaruudesta aikaan. Avaruus supistuu aikajanaksi, maailmanpatsaaksi.
- Pieni ja suuri ovat suhteellisia käsitteitä. Siksi kaikki on sekä aikaa että tilaa - näkökulmasta riippuen.
- Spiraali on laukku, koska se on näköharha. Se näyttää ajan (samana-olon) tilana, liikkeenä spiraalin viivaa pitkin paikasta toiseen. Se näyttää vievän syvyyteen viemällä sisälle.
- Kermavaahtoa tehtäessä kiertäminen synnyttää keskelle pyörteen. Ja jos pyörre on, se synnyttää kiertäjän!!!
- Kun kaksi kohtaa toisensa, syntyy aikasammas ja mylly. Ne alkavat kiertää toisiaan.
- Aika on tilan syvyyttä.
3.3.98 - Samuus on sitä, että tapahtumajärjestyksen (riitin yms.) kautta nähdään asioiden periytyvä sukulaisuus, asioiden oikea järjestys sukulaisuuden kautta, so. ajan järjestys.
- Arkielämässä nähdään näennäinen erilaisuus. Ja unessa tämä samuus nähdään ilman aikadimensiota, aikajanaa, jonka riitti vaatii. Unessa tila nähdään ikään kuin tilaa ei olisi, vaan tila olisi aikapatsaan levinnyt kuva - mutta niin, että näemme sen, mikä on arkitodellisuudessa piiloutunut tilaan, pirstoutunut, joten emme näe aikajanasta kuin yhden kohdan kerrallaan.
15.3.98 - Näyttää siltä, että sanan 'henki' on jossain toisessa todellisuudessa (= paikassa?) fyysisessä muodossa, so. alkuperäisessä käyttötarkoituksessa.
- Ugrilaiset pitävät sanan syntyä kaiken tiedon alkuna. Siksi heidän kielensä näyttää sisältävän erittäin vähän varsinaisia sanajuuria/juurisanoja. Sen sijaan johdannaisia on paljon (saamen- ja hantinkielet).
- Kreikassa taas juurisanoja on loputtomasti, mikä näkyy Olympoksen jumalten suurena määränä, kirjona. Indoeur. kielet ovat levinneet tilaan, ugrisanat aikaan, Molempia voi ymmärtää vain toistensa kautta.
- Ajan synty on oikean hetken valinnassa; call ~ 'soidinhuuto' ~ maiti-aika
21.3.98 - Aika on isä, paikka on äiti. Isästä ykseys, äidistä moneus. Ja samalla aikajana on sielu. Isä ja äiti (puoliso?) samassa persoonassa!
21.4.98 - Jos oikea aivopuolisko on 'tila', niin vasen on 'aika'. Tila on älyä, erilaisuutta, aika on samuutta, tunnetta. Tiede ajattelee oikealla, minä vasemmalla tavalla/puoliskolla.
30.4.98 - Aikajana on harhaa siinä mielessä, että aika syntyy
A) samuuden (= sukulaisuuden) tajuamisesta kahden seikan välillä
B) kahden (samana pidetyn seikan) eri vaiheen välisestä muutoksesta. Tuota aika-janaa ei mitata niinkään ko. seikan sisäisestä maailmasta käsin vaan ulkopuolisin mittausmenetelmin. Muuttumisen mitta on se, miten - ei seikka itse vaan - maailma (seikan ympärillä) muuttuu 'seikan' kehittyessä vaiheesta toiseen. Tässä mielessä aika on (vain) jonkun/jonkin hahmottamaa aikaa.
- Aika ja tila ovat sumeita. Mitä suppeampi tila, sitä enemmän seinä on 'aikaa'. 'Tila' on yhteisen sukulaisuuden tajuamisen puutetta eri seikkojen välillä. Kun sukulaisuus tajutaan, ymmärretään muuttumisen kiertokulku yhdellä väläyksellä, hetkessä (ilman aikaa).
03.07.98 ~ klo 03:10
- Sain [Käärmeen] Ajan hymnin III version kuntoon. Se loppuu sub-matalaan h-säveleen (h-molli). Lopuksi huokaus - ERITTÄIN PITKÄ!!!
> Ks. "88-2012 Runot V": Aika, aika, aika.
25.8.98 - Aika (Zeit) on liiviläisten seita (zeid). "Aika" on - se tarkoittaa tiettyä aikaa (time ~ aig ~ haige), so. kiima-aikaa ~ E. tame.
1999:
1999 KÄÄRMEEN AIKA: (Päiväämätön esiteteksti - ei julkaistu)
... Nuo juurettomat ihmiset,
jotka eivät tunne omaa historiaansa.
Eivät tiedä,
että kaikki mitä he luulevat omaksi itsekseen
on vain lainatavaraa.
Niin kuin laulut ovat lainattuja.
Vain harva tietää niiden synnyn.
Ne jotka tietävät, tietävät myös mitä näytteleminen on.
Me näyttelemme musiikkia.
Näyttelemme kuin lapset,
kunnes jonakin päivänä huomaamme,
että kykenemme myös luomaan.
Olemme astuneet
näyttelemisen ja matkimisen rajojen tuolle puolen.
Vain ne hetket ovat todellisia.
Ne voidaan sen jälkeen toistaa vain näyttelemällä.
Jos ne luodaan uudestaan,
eivät ne enää ole samoja kuin ennen.
Luoda voi vain kerran.
Loppu on leikkiä.
Leikki loppuu luovaan tekoon,
ensimmäiseen totuuden hetkeen.
7.5.02 klo 23.30 - Katselin jännittyneenä jääkiekko-ottelua. Tulevaisuus oli täysin ennalta-arvaamaton. Miksi? Ajattelin, että voitto - kenelle se sitten tuleekin - on jotain objektiivista. Mitä selkeämmin jokin on objektiivista, yksiselitteistä, sitä selkeämmin myös ajan suunta on yksiselitteinen.
- Onko mahdollista, että jos ymmärrämme tapahtuman moniselitteisyyden, subjektiivisuuden, niin sitä epäselvemmäksi muuttuu myös menneisyyden ja tulevaisuuden välinen kuilu. Jos tajuamme täydellisesti hahmottamamme tapahtuman subjektiivisuuden, harhamaisuuden, katoaa myös aika kokonaan. Ei. Aika ei katoa, mutta ymmärrämme sen koskevan vain kyseistä tapahtumaa monien muiden rinnakkaisaikojen joukossa.
- Yksityiset aikajanat muodostavat kaoottisen verkoston, jossa useat identtiset tapahtumat elävät samanaikaisesti eri vaiheitaan. Jos täällä eletään tapahtuman alkua, niin jossain muualla se - samalla hetkellä - on loppumassa. Ja jos sitä kokevat muut - ei-identtiset - havaitsijat, täytyy tuon tapahtuman olla ulkoasultaan erilainen. Kuinka ymmärrämme kaksi erilaista prosessia samaksi ja yhdeksi?
- Voiton hetki on siis jossain muualla häviön hetki. Millaiset kokijat se tarvitsee, jotta nämä kaksi tapahtumaa olisivat samat. Vai onko kokemus-tapahtumia aina vähintään kaksi: tapahtuma ja sen käänteiskuva? Ja käänteiskokijat..? Kokijat, jotka ovat tapahtuman merkityksen lumoissa...
- En tiedä muuta kuin sen, että tässä saattaa olla avain alkeishiukkasten käyttäytymiseen. Missä oloissa aika katoaa? Missä oloissa aika syntyy? Onko kysymys subjektiivisuuden ja objektiivisuuden välisestä harhasta/totuudesta?
- On vain muistettava, että 'tapahtuma' on olemassa vain havaitsijalle, joka hahmottaa aikaa vain tuon tapahtuman suhteen. Hän voi kokea sen vain yhden aikakäsityksen puitteissa. Jos näin ei ole, ei ole tapahtumaakaan, tai sitten se voi kulkea lopusta alkuun päin.
23.01.03 (Jkl-Kokkola -välillä (n. klo 9 Kaustisella).
Alussa oli sana
Sana oli aika
Aika oli unessa
Uni oli muna (egg)
Muna oli alku (alg)
Alku oli teko (act)
Teko oli kahdentuminen (lpKld. õktõ ’yksi’)
Kahdentuminen oli kahdeksittumista,
sitä että
yksi nähdään kahtena;
Kaksi on yhden ’oktaavi’.
Näin syntyi alkuhirvi (elk) -
kruunupäinen iki-ruuna
yhtä(läinen) itsensä kanssa -
kuin yksin...
Alussa oli sana (logos)
Sana oli laki (law)
Laki oli luominen
Luomisesta syntyi luoto
(...luotu luotoset alku-merehen...)
Laki oli:
Luominen on kahdentumista -
maan kokoamista
luoduksi luodoksi
Ja yhteen koottu jakautuu kahdeksi,
koska se eroaa yhteen luomattomasta.
Yksi on siis kahdeksantumista
joka on ikuinen ’act’
koska se elää.
Yksi ei ole kaksi
sillä kaksi syntyy vain tappamalla -
halkaisemalla axt-kirveellä.
Jos se uusitaan,
ei koskaan enää synny kahta, vaan neljä.
Se on ikuista kuolemista,
Se on ’kahdettumista’ - kuin ’suomettuminen’
- kelvottomaksi tulemista,
sitä että jokin särkyy kahdeksi.
Mutta niinhän alkumunallekin kävi,
kun se halkesi muruiksi.
Siitä syntyy maailma - moninaisuuden harha,
materia-Paratiisi, se että
Paratiisi on tuolla ja me täällä.
Kun jokin kahdeksittuu,
se tapahtuu siemenestä
Ja siemenestä syntyy aika.
Halkaisemisesta syntyy paikka.
- Aika on feminiininen,
koska sen syli on pehmoista unta,
jossa kaikki muuttuminen on kasvua.
- Paikka on maskuliininen.
koska se erottaa kovalla kädellä.
yhteen sulattamisen sijasta
Se murtaa kaiken kahdeksi-erilleen
ja luo kaipuun - täältä tuonne.
Ajassa kaikki on läsnä.
Tulevaisuuden ja menneisyyden läsnäolo
on aina mukana
jopa ilman pään kääntämistä
eteen ja taakse,
oikealle ja vasemmalle.
Ajassa päivä ja yö muuttuvat toisikseen.
Paikassa elämä katkeaa kuolemaan.
Ne eivät koskaan muutu toisikseen
kuin yö ja päivä, aamu ja ilta.
Tämä on luomisen laki.
14.07.06 - Käyn läpi uudelleen Gurdjieff-Ouspensky –kirjoja – nyt on menossa O:n Tertium organum... Nyt huomaan, kuinka paljon ne ovat määritelleet ajatuskulkujani filosofoinnissani.
s. 58 (Kaksidimensionaalinen olento kahden erisuuntaisen pyörän välissä ?) He will be totally unable to understand that events may arise from the past just as they do from the future. + s. 59... He could never understand that that which has passed and that which is to be are existing simultaneously on the lines perpendicular to this plane.
- Huom! – Tässä ajatuksessa on jotain suurta. Entä jos me olemme pyörän akselilla katse vaakasuoraan. Tapahtumahorisontti pyörii sisältä-keskeltä katsoen edestä taakse (tai takaa eteen). Ajan suunta näyttää olevan yksiselitteinen, mutta emme ymmärrä syyn ja seurauksen lakia, koska pyörimissuunta peittää kaiken alleen. Katsommeko elämäämme samalla tavalla – yksisuuntaisen ajan kautta?
- Neljäs ulottuvuus on mielenkiintoinen ilmiö. Ajan sijasta näin sen hetken ajan toisin – tarkkailupisteen muuttumisena avaruudessa määriteltävän 3-ulotteisen kohteen sisälle. Tämä dimensio ei näy 3-ulotteisessa todellisuudessa, mutta tuo kohde alkaa elää itsenäistä elämää ja määrittelee minut tarkkailijana jälleen 3-ulotteiseen avaruuteen. Näin ollen todellisuuden ulottuvuuksien minimi onkin 3-4:n sijasta 6-7-8 – riippuen siitä, onko aika otettu huomioon molemmista näkökulmista katsoen vielä erillisenä ulottuvuutena. Kolmella arvolla määritellyn kohteen sisäinen elämä, sisäinen ajassa tapahtuva muuttuminen kun ei näy kolmiulotteisessa kordinaatistossa.
- Voiko olla, että todellisuuden kuvauksessa olisi kuvauskohteiden minimi ‘kaksi’: tarkkailija ja tarkkailtava?
4.4.08 (1) Menneisyyden sirpaloituminen: Meidän absoluuttista menneisyyttämme on se mikä on meille annettu - enimmäkseen jo ennen syntymää. Ironista on se, että tämä tieto piilee enimmäkseen geenitasollamme ja alitajunnassamme - tiedostetun ulkopuolella.
- Kaikki muu menneisyys on vain persoonallista menneisyyttä - sitä mistä saamme tiedon vasta tulevaisuudessa, oman elämämme varrella: historia, ympäristöoppi, matematiikka jne. Menneisyyttä se on vasta niille kaikille, jotka jo ovat läpikäyneet tuon oppimis-prosessin. Ihmiskunnan menneisyys, so. historia, on alue, jota oikeastaan kukaan ei ole kokenut muutoin kuin lukemalla kirjoista, katselemalla filmejä jne.
- Kuka on kokenut universaalin ajan? V: Ei kukaan - koko käsite on kuvitelma, sopimus, jolle on annettu demokraattinen nimi ja ulkomuoto.
- "Menneisyys" koostuu yhtä monesta subjektiivisesta menneisyydestä kuin on kyberneettisiä systeemejä (so. jotka ovat informaation vaihtosuhteessa ympäristönsä ja/tai sisäisten tuntemustensa kanssa. Äärettömän, käsittämättömän suuresta määrästä subjektiivisia menneisyyksiä muodostuu kudos, jota nimitämme 'ajaksi'.
- Menneisyys on siis aina "edessä". Se on sitä, mitä kohta, pian tiedämme tai koemme. Harhakuva menneisyyden historiallisuudesta, absoluuttisuudesta syntyy siitä, että meitä, saman aikakauden ihmisiä on niin paljon, eikä ketään muuta ole läsnä. On vain noin kolmen sukupolven samanaikaisuus, joilla on suunnilleen yhteinen käsitys historiasta. Menneisyys on siis yhtä avoin tyhjäsivuinen kirja kuin tulevaisuuskin.
- En osaa sanoa, miten matemaattisten syklien selville saaminen antaa harhakuvan objektiivisuudesta, so. miksi niiden avulla voimme puhua menneisyydestä objektiivisemmin, aikakausien, kesän ja talven toistuvuutena tms. Se, mitä meillä tällöin on käsissä, on kuitenkin vain malli, ei todellisuutta. Mallin peilaamme sitten tulevaisuuteen ja katsomme, toimiiko se.
14.4.08 - Kirjeestä Paulille:
- Lupasin lähettää, jos on valmista tekstiä lukemattomista eri kokemuksiin liimautuneista subjektiivisista ajoista, periaatteena joka tapahtumalla on oma subjektiivinen aikakäsitteensä. [Yksityisen tapahtuman subjektiivinen] ajanlasku alkaa siitä, kun tapahtuma osuu kohdalle ensimmäisen kerran.
- Ko. kirjoitukset ovat vanhoissa päiväkirjoissa suuren etsimisen takana, mutta sain kirjattua melkein samasta asiasta äskettäin jotain - ehkä käyttökelpoista, koska jos meillä on ajan objektiivisuuden ongelma ja se ilmeneekin vain kaaoksesta muodostuneeksi klimpiksi, siis harhakuvaksi, niin sama ongelma kohtaa meitä historia-menneisyys -käsitteiden kanssa. Jos ne romuttuvat jonain päivänä, niin silloin menee kaikki uusiksi. Tästä vertauksena olen usein käyttänyt neuvostoliiton hajoamista: Kaikki näyttää uutena aamuna samalta kuin ennenkin, mutta kuitenkaan mikään ei ole samaa. Kaiken merkitys on muuttunut.
27.04.08 "Barcelonassa tulevaisuus on jo tänään" sanottiin illalla Formula 1 kilpailuselostuksessa (Räikkönen voitti kisat ja Kovalainen ajoi rengasraunioon).
- Sitä ennen Dalai Lamaa käsittelevässä filmissä todettiin Buddhasta, että hän valaistuessaan näki "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden" samalla hetkellä.
- Merkillistä, että Paulille lähettämäni ajan sirpaloitumista käsittelevän kirjeen jälkeen olen törmännyt tuohon ongelmaan vähän väliä. Mikko Heiniön väitöskirjassa sanotaan (Heiniö 1984, s.28): "...ainakin1700-luvulta periytyvä ja Riemanninkin omaksuma ajatus: musiikinhistoria on sen vähittäistä löytymistä, mikä luonnossa on jo annettuna."
- Mitä on menneisyys ja mitä nykyhetki tai tulevaisuus? Tähden heijastama tai lähettämä valo on tullut nykyhetkeemme kaukaa menneisyydestä, oman olemassaolomme takaa, toiselta puolen. Tulevaisuus selkämme takana, näkymättömissä...
- Nykyhetki on oikeastaan vain näköhetki, näkyhetki, koska se on vain tila, jossa valosäteen suunnaton nopeus muuttaa koko näkökentän samanaikaiseksi kokemukseksi sen piirissä oleville. Sen informaatiosisältö on niin massiivinen, että kaikki muu peittyy sen alle. Kuitenkin, yöllä, pimeydessä maailmamme on täsmälleen yhtä avara ajatustemme käsitellessä menneiden kokemusten informaatiota. Päivätajunta antaa harhakuvan yhteisesti etenevästä ajasta, koska ajattelumme peittyy tuohon näennäisen yhteiseen informaatioon, joka tulvii näköpiirissämme oleville systeemeille suhteellisen samankaltaisena, vaikka sen merkitys on aina väistämättä yksityinen. Sama informaatio on aina loogisesti eri informaatio, kun sen vastaanottajilla on erilaiset koodausjärjestelmät. On vielä tuo kielellinen etäisyys, se joka erottaa aivokurkiaisen aivokuoresta tai jostain muusta niin paljon, ettei kommunikointi edes ole mahdollista.
- Maskuliininen päivätajunta, valotiedon suunnaton määrä muuhun ajatusmaailmaan verrattuna, on niin suuri, että voisin pitää sitä jopa vain kantoaaltona, jonka takana ajatus- ja informaatiomaailmojen todellinen viesti on ja jota pitkin varsinainen sanoma kulkee. Yhtenäinen aika olisi siis vain kantoaalto, joka sinänsä on vain meille muuttumaton vakio. Vai olisiko se plus- tai miinusnapa, kun informaatio edustaisi toista merkkiä? Geeniparin toinen osapuoli... Taivaan ja helvetin avioliitto.
- Onko menneisyys ja tulevaisuus SAMA siltä osin kuin se on meille nykyhetkessä vielä kokematonta? Jos se on vielä kokematonta, sitä yksinkertaisesti ei ole meille olemassa [24.5.12: paitsi mielikuvituksessa!]. Silloin menneisyys ja tulevaisuus voidaan määritellä vain toisten systeemien kokemusten kautta, niiden avulla ja niiden välityksellä. Se ei ole "ennen" eikä "jälkeen", koska se on paikallisesti vain meistä erossa olevassa/olevissa kohdassa/kohdissa. Jos tuo paikka on horisontaalisella linjalla, niin meistä - keskipisteessä - lähtevä pystysuora viiva olisi aikajatkumo, johon tilassa, paikassa oleva informaatio "mutatoituu". Miten tuo muunteluhyppy tapahtuu, ei ole minun tiedossani.
- Minun tiedossani oleva todennäköisyystulevaisuus on oikeastaan henkilökohtaista nykyisyyttä. Olen siis merkinnyt kalenteriin huomiselle sitä ja tätä, että.... Muille ihmisille se on täysin ennalta-arvaamatonta tuntematonta tulevaisuutta, koska se ei tapahtumana ole vielä näkösällä.
25.9.08 - Löytyi Persia-sanakirjan välistä: "Menneisyys on aina vain jonkun yksityistä menneisyyttä.
28.03.09 - Universumin rakennetta, entropiaa ja ajan yleistä suuntaa koskevat omat pohdiskeluni ovat saaneet tänä keväänä vauhtia nimenomaan tekemästäni itkuanalyyysistä.
> Tiina Huttu: 'Aika on harha', Tiede 8/2009, 24-26:
s.25 Kari Enqvist: Suhteellisuusteoria olettaa, että tiistaita elävälle maanantai ja keskiviikko ovat yhtä lailla todellisia kuin Lahti Helsingissä asuvalle. Se ei kuitenkaan anna minkäänlaista vihjettä siitä, miksi voimme kulkea Helsingistä Lahteen tai Lahdesta Helsinkiin mutta emme pääse takaisin eiliseen. - Suhteellisuusteoriassa aika ja paikka ovat muutettavissa toisikseen - yhden havaitsijan aikaulottuvuus on toisen paikkaulottuvuutta, Enqvist kertaa.
- Enqvistin mukaan entropia ei ratkaise ajan suunnan arvoitusta. Entropia on vain tilastollinen suure, joka kuvastaa ajan kulkua mutta ei määrää sitä perimmäisellä tasolla. Ajan tulkitseminen entropian kasvuksi selittää yhtä vähän kuin sen kuittaaminen liikkeeksi avaruuskoordinaatistossa.
Kommentti: - Aika on samanlainen hahmo kuin paikkakin.
- Yksisuuntainen aikakäsite syntyy, kun yksi yksilö kokee olevansa jotain pysyvämpää suhteessa muuttuvaan ympäristöönsä.
- Yksiselitteinen paikkahahmo syntyy, kun monet liikkeessä olevat yksilöt näkevät jonkin paikan suhteellisen pysyvänä ympäristön liikkuvuuteen verrattuna.
- Kysymys on oikeastaan siitä, katsommeko puutarhasta sen ulkopuolelle, vai katsooko, tarkkaileeko joku meitä puutarhan ulkopuolelta. Nämä molemmat ovat samanarvoisia ja samanaikaisia totuuksia.
- Aikaa ei ole sen enempää kuin ääniraudan a-säveltä. Molemmat ovat informaation vastaanottajan hahmotuksia. Jos informaatio tulee monesta lähteestä samanaikaisesti, niin - sopimuksen mukaisesti - tuo 'moni' ei yhtenä kokonaisuutena kykene hahmottamaan aikaa omasta puolestaan itsenäisesti. Ääniraudan 442 värähdyksellä sekunnissa ei yhdelläkään (so. yhdellä ääniaallon harjalla) ole mahdollisuutta kokea aikaa samoin kuin a-sävelen ulkopuolisella kuulijalla.
- Aika on olemassa vastaanottajan koodaamana vain siinä uniikissa tapahtumajärjestyksessä, jossa tuo systeemi tapahtumat kohtaa. Järjestyksestä syntyy henkilökohtainen, subjektiivinen aika, jolla on sisältönään samat ainekset kuin muilla samankaltaisilla systeemeillä, mutta eri järjestyksessä, erilaisina annoksina siitä teoreettisesta tapahtumavarastosta, jotka ovat mahdollisia tulla koetuiksi, joiden lähettämä informaatio on vastaanotettavissa - täydellisesti tai vajavaisesti - tai jopa täysin erilaisena kuin naapurisysteemi, mutta kuitenkin hahmottaen koetun tapahtuman samaksi kuin naapurikin sen koki.
20.10.2010 - Viime yönä unessa: 1) Ajalla on pituuden lisäksi paksuus (pystysuora koordinaatti): kaikki ne erilaiset tapahtumat, joita informaatio-maailmassa voi teoriassakin tapahtua. Ne taas puolestaan jakaantuvat siten, keille ne tapahtuvat ja kenelle eivät vielä tai koskaan.
28.2.2012 Vrt. 10.2.1979: > Ludwig Wittgenstein: Muistikirjoja 1914-1916.
s.115 - Ilmaisun "Aika on yksisuuntainen" on oltava mielettömyyttä. Yksi-suuntaisuus on ajan looginen ominaisuus. Aika ei olisi yksisuuntaista, jos tapahtumat voisivat toistua. Vrt. kappaleen mahdottomuus olla samanaikaisesti kahdessa paikassa.
- Eikö kappale ole "kahdessa paikassa" yhtä monta kertaa samanaikaisesti kuin kappaleella on tarkkailijoita, koska heille kaikille kappale sijaitsee hieman toisistaan poikkeavassa paikassa tai asennossa?
[Kahden minimi: 1) kappale, 2) sen tarkkailija]
3.4.2012 - Minä löysin uuden dimension vanhoista teksteistäni: Sanoman monimutkaisuus on samaa kuin sen 'tulevaisuusaste', so. se kuinka kauan tarvitaan aikaa, jotta olemme kykenevät ymmärtämään ko. sanoman. Pohjana tähän on seuraava tekstilöytö:
> 25.4.85 - Se, kuinka kauan tutkijat tutkivat jonkun luovan persoonan sanomisia tai tekemisiä on oire siitä, kuinka kauas tulevaisuuteen ko. henkilö on nähnyt tehdessään työnsä. "Tulevaisuutta" ei tällöin mitata aikamääritteillä vaan sanoman monimutkaisuusasteella. Tuotanto voi olla loppuunkaluttu piankin, jos oikea avain löydetään. Toisaalta työ voi levätä vuosisatoja unohduksissa.
24.4.2012 - Vrt. 07.04.1995
"Jos se ei tapahdu nyt, tapahtuu se kuitenkin joskus". Vain dualistinen (näkyvä muoto kolmiyhteisestä) maailmankuva voi tuottaa mahdollisuuden että tapahtumalla on kolme muotoa:
NYKYINEN (näkyvä), MENNYT (naisellinen) ja TULEVA (henkinen).
- Jotenkin on mahdollista, että kaikki nämä kolme ovat samanaikaisesti olemassa. Vain yksi on näkyvissä kerrallaan!!! siksi on mahdollista, että ennustukset toteutuvat. Joku vain näkee tapahtuman hengen ja kirjaa sen esim. Raamattuun. Nämä kirjat voivat kertoa tietämättä edes sitä, että onko tapahtuma mennyt vai tuleva.
- Analoginen aikakäsite sallii em. tilanteen mahdollisuuden, koska analogisen ajan nykyhetki on sirpaloitunut myös menneeseen ja tulevaan (esim. persoonallinen syntymisen nykyhetki-kokemus, jollainen kokemus on ollut nykyhetkeä jokaiselle elävälle olennolle.). Päinvastoin ajateltuna myös mennyt ja tuleva voivat olla sirpaloituneita, joten niitä on olemassa myös nykyhetkessä.
29.7.12 su - Viime yönä puoliunessa pohdin ajan olemusta. Symboliksi nousi tällöin saippuakupla. Ehjänä se on sekä nykyisyyttä että menneisyyttä, sillä puhjetessaan se muuttuu menneisyydeksi. Tulevaisuuteen jää tuon pallon kokoinen tyhjä tila, aukko, johon pitää kuvitella ko. pallo. En tiedä oikein, miten logiikka tässä pelaa, mutta näyttää siltä, että koko menneisyys-tulevaisuus ja nykyisyys -käsitteet olisivatkin jollain tavoin mielemme luomuksia, jotka hyppivät "ajassa" mielemme mukana avaruuteen projisoituneina hahmoina.
22.4.2013 - Miesten porukka ensi keskiviikkona 24.4. klo 17.00 keskustelun aiheena Aika.
[Alustus: Ilpo Saastamoinen]
21.11.2013 Net:
http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2503370/Quantum-physics-proves-IS-afterlife-claims-scientist.html
MailOnline - Thursday, Nov 21 2013 By Victoria Woollaston
Published: 15:08 gmt, 14 November 2013 | Updated: 16:47 gmt, 14 November 2013
Lanza's book:Biocentrism: How Life and Consciousness are the Keys to Understanding the True Nature of the Universe.
Robert Lanza claims the theory of biocentrism says
- death is an illusion
- He said life creates the universe, and not the other way round
- This means space and time don't exist in the linear fashion we think it does
- He believes our consciousness creates the universe, and not the other way round, and once we accept that space and time are 'tools of our minds', death can't exist in 'any real sense' either... Our consciousness makes sense of the world, and can be altered to change this interpretation.
In summary, space and time are 'simply tools of our mind.'
Once this theory about space and time being mental constructs is accepted, it means death and the idea of immortality exist in a world without spatial or linear boundaries.
Theoretical physicists believe that there is infinite number of universes with different variations of people, and situations taking place, simultaneously.
- Lanza cites the double-slit test, pictured, to backup his claims. When scientists watch a particle pass through two slits, the particle goes through one slit or the other. If a person doesn't watch it, it acts like a wave and can go through both slits simultaneously. This means its behaviour changes based on a person's perception.
29.11.2013: " the double-slit test": (Lanza: "Quantum" 21.11.13 http.doc)
- Siitä tuli minulle probleema jo 60-luvun puolivälissä, koska opin pitämään sitä merkkinä suoritetusta valinnasta nollan ja ykkösen välillä, siis elämän merkkinä. En vain yhtäkkiä löydä tuota päiväkirjamerkintää, minä päivänä tuo oivallus tapahtui.
- Saattaa olla, että kysymys oli kokeen tulosten väärinymmärtämisestä, mutta se sai minut pohtimaan asioita tuolta kannalta, näkemään "kuolleen" "elävänä".
> IS: 10.1.79 Raamatusta luin maan ja taivaan luomasta jumalasta ......
> Ks. 1.12.79 > Robert Kolomainen (suom.): Yleistajuista filosofista lukemista.
s.28 - Subjektiivinen idealismi taas väittää, että tajunta ei ole aivojen tuote, vaan päinvastoin aivot ovat tajunnan tuote.
7.8.14 otettu pois: Heprean sanastosta: ôr 'light'
Aurinko muuttuu ajaksi ja aika tunniksi vain aurinkokellon avulla. Valo muuttuu ajaksi taikasauvalla - opetusvälineellä. >? or ~ aur ~ aurinko ~ hora ~ hour/year. Est. au 'kunnia'
Millainen kytkentä on tiimalasissa hiekan ja ajan välillä? Meillä on siis aur-hour ja toisaalta zeit-time. Tuleeko se seed-siemenen itämisestä tai valumisesta tiimalasin kapeikon läpi? Tulee, koska: She-man = hea vend = heaven!Olivatko merimiehet (seeman) aika-miehiä? Ainakin heillä piti olla ajasta tieto.
21.10.14 klo 9.15
Tänä aamuna puoliunessa tajusin, että myös aikaa on käsiteltävä kahdesta näkökulmasta: viestin lähettäjän (~ viestin itsensä?) ja viestin vastaanottajan kannalta, jotka molemmat näkökulmat ovat samanarvoisia.
Mutta tuo näkökulma tuottaa mielenkiintoisia johdannaisia:
Viestin vastaanottajan kannalta viesti kuuluu "tulevaisuuteen" jota ei vielä ole, koska viestin saapuessa siirrytään sen kannalta tyhjyydestä "nykyhetkeen", joka vasta sitten muuttuu välittömästi menneisyydeksi, joksikin jo koetuksi. Viestin vastaanottajan kannalta siis käsite "tulevaisuus" on yhtä tyhjän kanssa, koska siitä ei vielä tiedetä mitään, joten sitä ei viestin vastaanottajalle ole olemassa lainkaan. On vain nykyhetki (jonkin informaation tutuksi tulemisen hetki) ja menneisyys, joka haihtuu sanoman toistumisen mukana ja muuttuu nollainformaatioksi.
Viestin itsensä kannalta... Kuvitellaan, että viesti olisi elävä olento, käymään tullut vieras... joka viestin vastaanottajalle vielä on tulevaisuutta, mutta viestille (~ viestin viejälle itselleen) nykyhetkeä joka sisältää ko. viestin menneisyyden... so. viestin viejän henkilökohtaiset kokemukset ko. viestin suhteen... Tuntematonta on tulevaisuus, mutta se voi olla myös ennustettavaa tulevaisuutta, mikäli viestinviejä/viesti itse on päämäärätietoinen kyberneettinen systeemi.
En osaa muotoilla tätä vielä kunnolla, mutta tuo kahden näkökulman samanaikaisuus on seikka, jota ei voida sivuuttaa informaation kulkua ja sen suhdetta aikakäsityksiin käsiteltäessä.
AIKARUNOJA [2013 keväällä]:
T.S. ELIOT: The waste land - The love song of J. Alfred Prufrock:
...Yhdessä hetkessä on aikaa
ratkaisuihin ja tarkistuksiin jotka yksi hetki on kääntävä ylösalaisin.
Kiirastorstai 1930:
...ja mikä on todellista on todellista ajaksi
ja vain yhdessä paikassa...
Four Quartets (1943): Burnt Norton (1936):
...Voin sanoa ainoastaan, siellä olemme olleet;
mutta missä, sitä en voi.
Kauanko, sitäkään en, koska näin se taas siirtyisi aikaan...
The dry salvages:
...Kumajava kello
mittaa aikaa toista aikaa kuin me itse...
... kaikki tulevaisuus mielestämme muodoton
vailla menneen kertausta, vailla varman suunnan hurmiota...
... Ihmisen uteliaisuus tutkii mennyttä ja tulevaa
eikä sillä ole tämän suurempaa ulottuvaisuutta...
Little Gidding:
...Tässä, ajattoman hetken leikkauspisteessä
tässä on Englanti eikä missään.
Aina eikä milloinkaan...
UUTTU-KALLE (Velho-trilogia ym.):
...Aurinkoporoni kuupulkkani
tähdet tuikkuina ajan helmivyössä...
...Aika - jostain alkanut
ajoi aurinkoporolla
istui kuun pulkassa
mittasi rihmaa kaikelle...
... Vaan ei lopu ajan suopunki
joka alun kielaimesta juoksee...
... Lussin-Pieti tietää,
minun aikani on suopungin mittainen...
... Lussin-Pieti tietää, että aurinkoporo on aika
aika, jota ei ihminen rihmalla kiinni saa...
... Niin laulaa aika ihmiselle
on aika sama jokaiselle
Ei aika tarvitse ihmistä
vaan ihminen tarvitsee aikaa...
...Oi ihminen
olen aika, olen ajaton aika
minun aikani alkaa ajattomasta
minun aikani päättyy ajattomuuteen
olen ikuisuus...
... ei ole varjoa menneen ja olevan välillä
On vain valkea viattomuus
on vain varjoton kirkkaus
on vain suuri rakkaus...