Informaatio ja marxismi I 1963-79

MARXISMI [& Wittgenstein ja tautologia 29.11.78 lähtien]

[15.12.13: Hakasuluissa olevat asiat ovat myöhäisempiä kirjoitusten kommentteja. Tämä dokumentti on erittäin paljon karsittu versio alkuperäisestä, jossa sitaatteja on moninkertainen määrä tähän versioon verrattuna. Dokumentin pääsanoma näyttäisi olevan se, että "marxilaista filosofiaa on turha erottaa muusta länsimaisesta ajattelusta, koska peruskäsitteistö näyttäisi olevan sama. Ensimmäisenä mainittakoon käsitys objektiivisesta todellisuudesta, jonka olemassaolo siis olisi riippumaton havaitsevasta subjektista. Ehkä myöhemmin osaan märitellä tämän vielä selkeämmin. Toinen yhdistävä tekijä on luokan ja sen jäsenen hierarkia. Olen pohdiskellut tuota kysymystä "perheen mustan lampaan" yhteydessä. Siinä pohdiskelen, voisiko "perhe" ollakin myös osa "mustaa lammasta".

- Dokumentissa on käytetty jonkin verran terminologiaa, joka oletetaan lukijalle tutuksi (esim. verifioitava/falsifioitava) - jos näin ei ole, on syytä vilkaista sanakirjasta, koska muutoin teksti on vaikeaa ymmärtää.

- Kaiken kaikkiaan tämä pohdiskelu totuudesta jne. on niin turhauttavaa, etten voi suositella sitä luettavaksi muille kuin niille, jotka ovat hulluina logiikan mysteereihin. Kukaan ei menetä mitään vaikkei lukisikaan tätä. Tämä on pikemminkin harjoitelma sellaiselle ihmiselle, joka haluaa kouluttaa itsensä ulos tavanomaisista ajattelun radoista. Anteeksi!]

 

PK: 20.6.63         - Materialismi [kommunismi?] ei hyväksy abstraktista taidetta - luin. Niinhän se on kaikessa yksinkertaisuudessaan. Niinhän se on Neuvostoliitossa.

16.7.63  KULTTUURIPÄIVÄT - JYVÄSKYLÄN KESÄ:- Sosialismissa kilpailu tulee esiin vielä kärjistetymmässä muodossa kuin kapitalismissa. Paroni Pierre de Coubertin oli suurin utopisti, mitä maa on päällään kantanut puhuessaan jalosta kilvasta. Eikö ihmisen SISÄINEN kilvoittelu riitä? Ei. Täytyy saada ajatella: "Jumalani, kiitän Sinua että olen parempi kuin nuo toiset."[10.1.2014: Ei kai missään kulttuurissa ole jaettu mitaleja ja kunniakirjoja  sekä ripustettu kuvia seinille kuin sosialistisissa maissa, joissa yhteisöt kilpailivat tuotannosta yms:ta keskenään.]

 

28.2.66         > Margaretha Romberg: Marxilainen estetiikka. (Radioes.)

15.10.67         - Eduskuntavaaleissa äänestin sos.dem. puoluetta. Sitä ennen kunnallis-vaaleissa kokoomusta. Kotini on kokoomukselainen. Isovanhempani maalaisliittolaisia, mikä olikin ihanteeni 10-vuotiaana.[10.1.2014: Kalevi Kivistöä muistelen äänestäneeni Helsingin-aikanani tai myöhemmin, mutta taistolaisuutta en tainnut äänestämällä tukea koskaan.]

20.1.74          - Hengen ja materian ensisijaisuuskysymys on väärin asetettu, koska ei ole mitään "henkeä". Hengen toiminta so. tajunta on pelkkää materiaalista tapahtumaa. Olen ehkä tässä suhteessa jonkinlainen uusmaterialisti, jonka eettiset perusarvot palautuvat sittenkin materian tuolle puolen??? (rakkaus?)

- Aloin lukemaan "Marxilais-Leniniläisen filosofian perusteita". Onko marxilaisuus ainut arvoiseni vastustaja?

- Marxilaisuuteen kuuluvat "onnettomuudet" ja "onnet" loogisesti. Niitä ei voi irrottaa muuttamatta koko filosofian perusteita.

- Millä tavalla käsitys ajattelusta (= esineestä) on erilaista kuin ajattelu sellaisenaan, koska sekin on ajattelua. Jos käsityksemme ajattelusta on jo sinänsä ajattelua, niin henkeä ja materiaa ei voi erottaa toisistaan. MOT.

- Em. väitteillä en asetu materialismin ja idealismin välille, vaan menen marxilaisen materialismin vain johdonmukaisesti loppuun saakka perusteinani psykofysiologia ja kyberneettiset mallit. Tajunta on todellista materian liikettä. Ei ole olemassa henkistä tajuntaa. Materia ja henki eroavat vain kuolleiden esineiden maailmassa. Koska liike on materian muoto, ovat tajunnan liikkeet materiaa. Sähkö- ja magneettikenttiä, kemiallisia prosesseja, atomien värähtelyä.

24.5.74     ...minua kositaan vasemmistopuolueisiin.

4.6.77        - Loogis-matemaattisten ja empiiristen väittämien välillä on vain aste-ero. Ne eivät ole väitteen kaksi eri lajia. (Ks. Marx. Leninil. filosofian perusteet s.617).
- "Kaikki poikamiehet ovat eksentrisiä" -lause muodostuu tautologiaksi välittömästi sen jälkeen, kun on todettu, että asia todella pitää paikkansa, so. empiirisesti todistetaan, että on kysymys tautologiasta... Onko näin, että loogis-matemaattiset tautologiat on todettava oikeiksi empiirisesti?

19.11.78   ... maailma on selvästi umpikujassa, mutta uskoo silti "liennytyksen" ja teknologian ratkaisevan lopulta kaikki ongelmat. Maailma on luopunut yrittämästä ajatella niin syvällisesti, että se toisi tullessaan uudet ratkaisumallit. Länsimaat pelkäävät syvällisen ajattelun johtavan väistämättömästi marksismiin, ja Neuvosto-liitossa pelätään, että syvällinen ajattelu johtaisi marksismista pois. Kiina on kysymysmerkki.

29.11.78     - Merkillistä kyllä, ovat perimmäiset totuudet (se mitä tiedämme ehdottoman varmasti) tautologiaa (Vrt. Wittgenstein, ks. Marx-Engels-Lenin: Dialektisesta materialismista ss. 32-33). Esim. 2x2 = 4, kolmion kolmen kulman summa on 180°, Pariisi on Ranskassa, ihminen kuolee nälkään ilman ravintoa, kaikkien ihmisten täytyy kuolla, imettäväisten naarailla on maitorauhaset... Olemme määritelleet termit niin, että ne toteutuvat: Imeväisnaaraiden tunnusmerkiksi määritellään mm. maitorauhaset, samoin kuin olemme sopineet, että 2+2=4.

Epäselvä on kolmion kulmien summa: On vain kuviteltava kolmio syntyneeksi suoraa leikkaavasta toisesta suorasta. Se että vierekkäisten kulmien summa on 180° on jo tautologiaa - se on samaa kuin sanoa: Jos suora leikkaa toista, säilyy alkuperäinen suora.

- Se että Engels Anti-Dühringissään (s.35 op.cit) arvostelee perimmäisiä totuuksia on oikein, mutta hän ei koskaan huomannut niitä tautologioiksi. Sitä varten tarvittiin Wittgensteinin "Tractatus".

30.11.78     "Kieltämisen kieltäminen" (s. 43) tarkoittaa mielestäni alkuperäisen väitteen vahvistumista entistä todennäköisemmäksi, mutta ei kuitenkaan välttämättä (luonnossa) toiseen potenssiin. Mikäli kumoamme väitteen 'Ruusu ei ole ruusu', joudumme perustelemaan sen uusilla määritteillä, jotka paljastavat miksi ruusu sittenkin on ruusu. Tässä vaiheessa ruusun määritteleminen ruusuksi on entistä varmempaa, sillä siihen sisältyy nyt tieto äsken perustellusti kumotusta väitteestä 'Ruusu ei ole ruusu'. Lopputuloksena siis lause 'Ruusu on ruusu' on kestänyt jälleen yhden negatiivisen kritiikin, jolloin se on yhä todennäköisemmin totta.        
Ps. Koska 'Ruusu on ruusu' on tautologia, luulisi matemaattisen korotuksen toiseen potenssiin olevan mahdollista.

- Tautologinen väite on luonnon kulun symboli, joka vastaa todellisuutta enemmän tai vähemmän. Silloin kun tautologinen väite on likipitäen sama kuin luonnonkulku, puhumme todistetusta teoriasta. Teoriaan vain lisätään poikkeustapauksina ne olosuhteet, jolloin alkuperäinen väite ei ole voinut huomioida kaikkia luonnon kulkuun vaikuttavia tekijöitä. Kun luonnontapahtuma on a, niin tautologinen väite on al, ja pyrimme tilanteeseen: a ~ al.

- Tautologia on malli, kaavio, yksinkertaistettu "puhdas" versio, josta epämääräisyys-tekijät on eliminoitu. Tautologisen teorian keksiminen on suurin edistysaskel ihmisen kehityksessä käden syntymisen, tulen vangitsemisen ja työkalun käyttöönoton ohella.

Revisionisti E. Bernstein: "Liike on kaikki kaikessa, päämäärä ei mitään."

- Uskon objektiivisen todellisuuden olemassaoloon. Mutta: On kiistämätöntä, etteivät objektiivisen todellisuuden ominaisuudet selviä minulle koskaan täysin. Mikäli sanoisin niiden selviävän, tulisi minun nähdä objektiivisen todellisuuden ominaisuudet ja käyttäytyminen kaikissa mahdollisissa jo toteutuneissa sekä teoreettisesti kuviteltavissa olevissa suhteissa ympäristöön, historiaan ja tulevaisuuteen.

- "Tietoni" objektiivisesta todellisuudesta ei koskaan ole niin täydellinen. Tietoni valottaa objektiivista todellisuutta omissa rajoissaan, jotka laajenevat kehityksen myötä. Mutta aina jää jäljelle jotain jota en tiedä. Todellisuuden yhdenkin osan suhteet ympäröivään todellisuuteen (myös ajassa) ovat äärettömät, mikäli huomioimme myös kaikki mahdolliset - vielä ehkä toteutumattomat - suhteet todellisuuden yhden osan ja koko todellisuuden (sen muiden osien) välillä. Näiden suhteiden paljous on ääretön. Siksi on jopa kyseenalaista, merkitseekö lisätiedon saavuttaminen todellisuuden osan ja koko todellisuuden välisistä (myös mahdollisista) suhteista itse asiassa mielteidemme ja objektiivisen todellisuuden lähenemistä. Ehkä merkitsee niissä pienissä ympyröissä, joissa ihmiskunta liikkuu, sillä uusien suhteiden keksiminen ja hallitseminen näyttää meidän mittapuissamme selvästi edistävän ihmiskunnan kehitystä.

- Se missä marxilaiset eivät vieneet teoriaansa loppuun on se, etteivät he pystyneet erottamaan tietoa ja uskoa. He eivät huomanneet, että varsinainen tieto on vain tautologiaa, ja että muu tiedoksi nimitetty on vain eri asteista todennäköisyyttä so. uskon ja tiedon rajamailla, joita termejä ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa. Se mitä nimitämme tiedoksi on vain uskoa, joka enemmän tai vähemmän todennäköisesti vastaa objektiivista todellisuutta.

- Yöllä Ristijärven keikalta palattua: Kokonaan toinen asia on sitten se, miten arvotamme objektiivista todellisuutta subjektiivisesti, so. mikä merkitys objektiivisen todellisuuden osaa lähentelevällä käsityksellämme sen sisällöstä on subjektiivisessa arvomaailmassamme.

- En ole agnostikko. Mielestäni objektiivisen todellisuuden olemassaolo on kiistatonta, mutta kiellän tuntevani koko objektiivisen todellisuuden. Kiellän tuntevani täydellisesti edes yhtä objektiivisen todellisuuden osaa. Tietyllä kuvittelemallani todennäköisyydellä tunnen ja hallitsen osia siitä sikäli, kuin minua kiinnostavat vain todellisuuden ne osat, joilla on selvä vaikutus elämässäni (aineen tunnetut ominaisuudet jne.)

- Minua ei kiinnosta, miten mato suhtautuu agnostisismiin, sillä tämän suhteen tietäminen ei sanottavasti vaikuttane ihmiskunnan elämään. Sen enempää ei minua kiinnosta linnun suhtautuminen ornitologiaan. Paljon merkittävämpi, käytännöllisempi kysymys on linnun suhtautuminen ornitologiin (ei kuitenkaan Charlie Parkerin sävellykseen), sillä tämä suhde saattaa vaikuttaa linnun pesimätapoihin jne.

- Todellisuuden yhden osan suhteita muihin osiin on äärettömän paljon. Objektiivinen todellisuus on näiden suhteiden summa. Emme voi koskaan tuntea ja hallita kaikkia näitä suhteita, siispä emme koskaan tarkalleen tiedä, mitä objektiivinen todellisuus on. Emmehän voi tarkastella todellisuuden osaa irrotettuna ympäristöstään (ajassa) ja uskoa sen olevan koko todellisuus, sillä osan suhde ympäristöönsä on myös objektiivista todellisuutta. Objektiivista todellisuutta on osaltaan myös tuon suhteen arvo subjektiivisessa ihmismielessä, tai tuon suhteen merkitys muun elollisen/elottoman luonnon erimuotoiselle jatkuvuudelle.

- Mikäli meillä on (todennäköistä) "tietoa" objektiivisen todellisuuden osasta niin paljon, että käytämme sitä elämässä hallitusti hyväksemme, voimme sanoa: Meillä on lähes objektiivista tietoa tuon osan ominaisuuksista ja käyttäytymisestä tietyissä olosuhteissa (jotka esim. nyt vaikuttavat maapallolla).

Tarkkaan ottaen "tieto" on siitä huolimatta epätäsmällinen sana, sillä parhaimmillaankin se on vain äärettömän lähellä 100 %:n todennäköisyyttä - ehkä jopa 100 % tietoa, mikäli tautologian avulla suljemme pois häiritsevät tekijät (esim. sanomalla: ...mikäli mitkään häiritsevät tekijät eivät pääse tähän prosessiin, kokeeseen vaikuttamaan...).

- Aidossa ympäristössään olevaa todellisuuden osaa emme kuitenkaan voi sanoa tuntevamme emmekä hallitsevamme täydellisesti.

- Olen agnostikko, jos minulta kysytään esim. tiedänkö koko totuuden niistä syistä, joiden seurauksena kirjoitan näitä rivejä. Olen materialisti siinä mielessä, etten suinkaan usko kirjoittavani näitä vain omasta vapaasta tahdostani.

- Lukemissani marxilaisissa kirjoissa jätetään ymmärtääkseni kuitenkin jotain vapaan tahdon harteille - joskus jopa niin, että sen osuus olisi määriteltävissä. Tässä asiassa olen osittain agnostikko: En koskaan voi määritellä vapaan tahdon osuutta yksityisessä teossa - en edes sitä, vaikuttaako vapaa tahto yksityisessä teossa lainkaan vaiko ei.

Voin sen sijaan määritellä tilanteen, jossa (olemassa olevaksi oletetun) vapaan tahdon osuus on minimaalisen pieni: Henkilön toiminta sen jälkeen kun hänelle sanotaan: "Näytä minulle vapaa ratkaisu, teko."

> L. Feuerbach: "Minun aistimukseni on subjektiivinen, mutta sen perusta eli syy on objektiivinen."
- Kuitenkin: Subjektiivinenkin aistimus on osa objektiivista todellisuutta, ja toisaalta... objektiivisen todellisuuden osa on tavallaan "subjektiivinen" osa kokonaistodellisuutta!

- Voiko materialismin teesi olla: "Ainoastaan aistimellinen on olemassa; ei ole muuta olemista kuin aineellinen oleminen". (op.cit. s.181)         

- Lauseen ensi osa ei kuulosta materialistiselta - ehkä kysymyksessä on kielivirhe, sillä väite kuulostaa pikemminkin idealistiselta. Onhan selvää, että todellisuus sisältää osia, joita emme ehkä koskaan voi havainnoida täydellisesti.

- "Napoleon kuoli 5.5.1821" ja "Pariisi on Ranskassa" eivät ole samantyyppisiä väitteitä. Jälkimmäinen perustuu tautologiaan, mikäli tiedämme, että Pariisi on nimitetty Ranskan pääkaupungiksi. Toisaalta voi löytyä ihminen, jolla ei ole edes edellytyksiä tietää sijaitseeko Pariisi-niminen paikka (tai henkilö?) Ranskassa (laaksossa, vuoristossa          tai merenpohjalla... ).         

- Sen sijaan Napoleonin kuolema on väite, jossa ei sinänsä ole tautologiaa. (Paitsi, että kuolinpäivä vahvistaa että kysymyksessä on juuri se Napoleon joka kuoli 5.5. jne.). Ajatellaanpa vaikka Kennedyn kuolemaa; Edelleenkin liikkuu kumoamattomia huhuja siitä, että hän on Onassiksen saarella jatkuvassa tajuttomuustilassa sala-murhayrityksen jälkeen. Tämän muistaessamme ei meille jää montakaan historian totuutta jäljelle, jotka olisivat kiistattoman selviä. Sellaisia lienevät tapahtumat, joilla on ollut lukematon määrä todistajia - ristiretket, II maailmansota jne. Ne ovat vain todennäköisempiä totuuksia kuin Napoleonin tai Kennedyn kuolinpäivä. Siinä mielessä jälkimmäisiä ei pitäisi nimittää latteuksiksi eikä itsestäänselvyyksiksi. Sitä paitsi niiden merkitys on myös siinä, mitä olisi tapahtunut, elleivät he olisi kuolleetkaan silloin ja silloin. He olisivat saattaneet toimia vielä maailmanhistoriaa kääntävällä tavalla. Spekulointia, jota ei voi jättää huomiotta.

> Engels: "Suhteellisista totuuksista koostuu absoluuttinen totuus."
- Huom; On asioita joissa ei päästä koskaan absoluuttisen totuuden asteelle. Historiankaan kulussa ei kerry riittävästi "oikeaa tietoa" jostain asiasta. Näyttää todennäköiseltä, että tällaisia "vääriä" tietoja jää ihmiskunnalle ikuisiksi ajoiksi.

> Op.cit.: "Suhteellisen ja absoluuttisen totuuden välillä ei dialektisen materialismin mukaan ole ylipääsemätöntä rajaa... Absoluuttisen totuuden olemassaolo on ehdoton, ehdotonta on myös se, että lähestymme sitä..."
- Hyväksyn, ja sanoisin näin: Usko absoluuttisen todellisuuden olemassaoloon on motiivina tietopiirimme laajentamiseksi yhä lähemmäs "absoluuttista todellisuutta". Heti hyväksyessämme, että absoluuttista todellisuutta voitaisiin tarkastella eri näkökulmapisteistä käsin, ymmärrämme, että meillä voi olla vain sangen rajoittunut tieto koko absoluuttisesta todellisuudesta. Eri asia sitten on, mitkä näkökulmat koemme kiinnostavina ja merkittävinä; Tiedämme samaistumisen toisen ihmisen ajatusmaailmaan olevan tarkkaan ottaen mahdotonta. Siitä huolimatta meitä joskus kiinnostaisi samaistua johonkin toiseen ihmiseen - ja joskus ei.        
[14.12.13: Tuossa vaiheessa hyväksyin siis vielä absoluuttisen totuuden käsitteen - ainakin osana idealismin sekä materialismin maailmankuvaa.]

> Op.cit.: "Kysymys on siitä, vastaako luontoa kuvastava tajunta tajunnan kuvastamaa luontoa. "

- Lenin on loistavan teräväjärkinen filosofi. Perusvirhe lienee, että hän Machia arvostellessaan vieläkin erottaa uskon ja tiedon jyrkästi toisistaan (s.187). Jos I kerralla kynän veteen kastaessamme uskomme sen taipuvan, niin useiden kokeiden jälkeen on yhä todennäköisempää, ettei kynä taivu kunnes... joku lyö käteemme erikoisvalmisteisen kynän, joka taipuu joutuessaan veden kanssa kosketuksiin. Tällöin toimimme kuitenkin aluksi ikään kuin kynä olisi edelleen taipumaton!!!

- Riippumatta siitä mikä on totta ja mikä ei, on olennaista ja merkittävää vain se, uskommeko johonkin totena vaiko emme. Se ratkaisee käyttäytymisemme - ehkä samalla vain viivästyttäen "oikean" totuuden löytymistä. "Oikeaa" totuutta aletaan etsiä vasta sitten, kun käyttäytyminen alkaa tuottaa havaittavia ristiriitoja suhteessamme maailmaan; huomaamme olevamme umpikujassa, jolloin joudumme suorittamaan selvienkin totuuksien uudelleen-arvioinnin löytääksemme mahdollisen virheen. Mikäli harhauskomme ei tuota ristiriitaa elämässä, ei myöskään ole tarvetta uudelleenarviointiin.

> s. 188: ."Tiedostaminen voi olla biologisesti hyödyllistä, avuksi ihmisen käytännöllisessä elämässä, elämän säilyttämisessä ainoastaan silloin, kun se kuvastaa objektiivista, ihmisestä riippumatonta totuutta."
- Tuo ei pidä paikkaansa, sillä harhat, väärät tiedot ja uskomukset voivat ainakin teoriassa - miksei siis myös käytännön yksityistapauksissa - johtaa samaan lopputulokseen: Kangastus voi saada erämaahan eksyneen jaksamaan juuri sen verran, että pääsee lähteelle. Usko toisen maan asevoimien mahtavuuteen (todellisuudenvastaisesti) voi estää kriittisellä hetkellä sodan syttymisen jne. Esimerkkejä voisi keksiä loputtomiin.

- On ilo taas kirjoittaa... On selvää, että dialektinen materialismi on syntyessään ollut tuon ajan filosofioista pisimmälle kehittynyt. En vain tunne riittävästi viime vuosi-kymmenien filosofista kehitystä, so. onko jotain tullut lisää tai onko harhapäätelmiä tehty.

> G.E. Schulze (s.189): "Kun skeptikko osallistuessaan elämän asioihin edellyttää varmaksi objektiivisten esineiden todellisuuden ja käyttäytyy sen mukaisesti sekä myöntää myös totuuden kriteerin, niin hänen oma menettelynsä on hänen epäilynsä mielekkyyden parhainta ja ilmeisintä kumoamista."
> Feuerbach (s.191): Subjektiivisen aistimuksen samastaminen objektiivisen maailman kanssa "on samaa kuin siemenvuodon samastaminen siittämisen kanssa."

- Lenin myöntää ettei objektiivista totuutta voi milloinkaan ammentaa loppuun saakka.

1.12.78 (s.275)  - Dialektiikassa on suhteellista myös relatiivisen ja absoluuttisen välinen ero ...

> Marx: "Filosofit ovat selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttaminen."
> Hegel: - Vapaus ei ole unelmoitua riippumattomuutta luonnon laeista, vaan näiden lakien tiedostamista, ja täten saatua mahdollisuutta panna luonnon lait suunnitelmallisesti vaikuttamaan määrätarkoituksissa...

Tahdon vapaus = kykyä tehdä ratkaisu asiantuntemuksella... (Mitä vapaampi ihmisen mielipide jostain kysymyksestä on, sitä suuremmalla välttämättömyydellä on tämän mielipiteen sisältö määrätty...

> (?) Marxilais-Leniniläisen Filosofian Perusteet.
s.16 "Mikä ilmiö tahansa voidaan aina todeta kuuluvaksi joko materiaalisen, objektiivisen tai henkisen, subjektiivisen alueeseen."
- Molemmat voivat kuulua yhteen erottamattomasti (esim. aistihavainto).

s.18 "Materialistin mielestä maailma on olemassa ihmisen tajunnasta riippumatta."
- Onko "ensisijaisuus" oikein asetettu kysymys, jollei henkistä ja materiaalista voida irrottaa toisistaan? Onko ajattelu sinänsä henkistä vai materiaalista, jos se on kaiken olevaisen (kyberneettisesti käsitettynä) tunnusmerkki?

s.19 "Käsitys esineestä on aivan muuta kuin itse esine... sitä koskevasta käsityksestä riippumatta."
- Eikö itse esine sellaisenaan ole abstraktio? Esineen suhteet todellisuuteen ovat osa esinettä. Esineestä saatu feedback on osa esinettä...

s.20 "Subjektiivinen idealismi... olettaa, että... esineet... ovat aistimustemme ja mielteidemme yhdistelmiä."
- Yhden ihmisen subjektiivisen maailman puitteissa tämä pitää paikkansa. Merkittävää meille on vain se, minkä olemme kokeneet, minkä "tiedämme".

s.21 " ...materialistit pitävät henkistä materiaalisen tuotteena."
- Entä jos henkinen jo on materiaalista?

s.61 - Lenin: "...tieteen keksimät materian... ominaisuudet ovat tajunnasta riippumattoman objektiivisen todellisuuden... tunnusmerkkejä. "

- Niin kauan kuin meillä on selvittämättömiä salaisuuksia, voimme vain haaveilla objektiivisen todellisuuden näkemisestä. Objektiivinen todellisuus on aina enemmän kuin mitä me tajuamme, niin kauan kuin emme ymmärrä sitä pohjaan saakka.

s.79 "Energia on materian ominaisuus."
- Tai: materia on energian ominaisuus...

s.84 "Materian liike ei ole mahdollista ajan ulkopuolella."
- Mitä aika merkitsee - kenelle?

s.85 "Materia on olemassa ikuisesti." - Miksi ylipäätänsä jotain on???

s.86 "Tapahtumaa... on edeltänyt lukematon määrä muita tapahtumia, joilla kokonaisuutena on loputon kesto."

- Teon merkitys (moraali)? Ajan kesto on suhteellinen, objektiivisen keston merkitys on suhteellinen.

s.94         - Engels: "Maailman todellinen ykseys on sen materiaalisuudessa."
- Niin kauan kuin uskotaan johonkin, on tämä uskon sisältö todellisuudessa (sisäavaruudessa) vaikuttavaa todellisuutta.

s.111 "Ihminen luo sellaista, mitä luonto ei ole luonut ennen häntä."
- Eikö tuo luominen juuri ole itse luontoa? Lause on pelkkä tautologia.
- Työ tajunnan ja puhekielen muokkaajana... Entä mahdollisuus puheen avaruudellisesta alkuperästä, muualta saadusta geenistöstä... Entä ikivanhat avaruustarinat ja uskonnolliset kertomukset?
- Toimiiko muistiinpalauttamisen merkitysjärjestelmä assosiaatiomekanismilla?

s.130 "Erinäiset ominaisuudet saattavat muuttua ja jopa kadota olion jäädessä kuitenkin entiselleen."
- Niin - ihmisen mielestä. Tuo on suhteellista (esim. elävä/kuollut olio).
- "Laatunsa ansiosta jokin on se mikä se on, ja menettäessään laatunsa se lakkaa olemasta se mikä se on."
- Eikö tuo merkitse kehityksen pysähtymisvaatimusta. Entä eläin, joka tunnistaa jonkin olion vain yhden, muuttuvan ominaisuuden perusteella? Mikä on jazzin "laatu"? Eikö "laatu" edusta käsitystä liikkeen pysähtymisestä? "Laadun" olisi voitava ottaa huomioon myös raja-alueet olion muuttuessa toiseksi.

s.141 "Esine sisältää eroavuuden huolimatta siitä, vertaammeko sitä toiseen esineeseen vaiko emme."
- Aika-ulottuvuus: atomin eri tila eri hetkillä. Onko vastakohtia? Esine sinänsä ei ole ristiriitainen. Ristiriita alkaa kun verrataan toisiinsa oliota ja mielikuvaamme siitä.
- Kategoriajako määrää ajattelumme terminologian so. sen, millä termeillä ajattelemme, so. mihin asioiden puoliin kullakin aikakaudella keskitymme.
- Eikö ero syyn ja aiheen välillä ole vain aste-ero?

s.1?7 "Jos maailmassa vallitsisi yksinomaan välttämättömyys, niin siinä olisi kaikki kohtalonomaisesti määräytynyttä, eikä ihmisen vapaalle toiminnalle (???) jäisi sijaa."
- Mitä on vapaa toiminta???

2.12.78         - Saattaa olla, että käsite 'vapaus' on tarpeeton termi, sillä materialismin mukaan 'vapaus' on vain välttämätöntä toimintaa perustuen luonnon ja historian oikein ymmärtämiseen. Sen 'vapaus' on vain mahdollisuutta tehdä oikein/väärin kulloistenkin tietojemme (uskomme?) pohjalta. Itse asiassa, se on vapautta tehdä vain oikein. Kuitenkin tämän mahdollisuuden ymmärtäessäni tunnen helpotuksen huokauksen sisimmässäni: Ah miten vapaata onkaan! Meille vapaus on tähän saakka ollut vapautta tehdä omasta mielestämme oikeudenmukaisesti huolimatta siitä mitä yhteiskunnan lait asiasta sanovat. Se ei siis ole ollut yhtään sen vapaampaa toimintaa, vaikka olemme niin uskoneet.

- Hulluinta on se, että tämä ristiriita on olemassa tällä hetkellä myös ns.  sosialistisissa valtioissa.

- Vapaus on senhetkisen uskon mukaista oikeudenmukaista toimintaa. Oikeudenmukaisuus määritellään siten, että koetaan jokin tapahtuma kehitystä jarruttavana - jopa estävänä - jolloin tämä este on poistettava; ensin lievemmillä keinoilla, sitten yhä kovemmilla kunnes lopulta voidaan jo puhua rikollisuudesta. Arka paikka on se, että eri ihmiset ymmärtävät kehityksen eri tavoilla eivätkä suinkaan yhteneväisesti.

- Päämäärämme on saattaa yksilön ja yhteiskunnan käsitykset oikeuden-mukaisuudesta samalle tasolle. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että muutoksen tulisi tapahtua vain yksilön oikeuskäsityksissä - päinvastoin.

3.12.78    - Miten Maeterlinck erottaa mielikuvituksen ja sielun. Mielikuvituksen osalta hän näyttää olevan materialisti - sielun osalta idealisti. (?)
- Samoin kuin "epäitsekkäässä" ihmiskohtalossa on jotain traagista, on samoin traagista siinä, että kommunismin kannattajaa pyydetään esimerkillään ensiksi luovuttamaan omaisuutensa muille.

- Millä tavoin ryhmä on enemmän kuin sen osien summa?
V: sisäisten suhteiden uudelleenjärjestyminen, jäsentyminen, sopeutuminen, meidän havaintomme ryhmästä arvotuksineen.

5.12.78   - Tämäniltaisessa Leinoa käsittelevässä TV-ohjelmassa sanottiin aikaamme materialistiseksi ja siten myös pinnalliseksi. Materialismi maailman-katsomuksena on ymmärtääkseni syvintä filosofiaa tällä hetkellä. Tietenkin materialismi-sanaa oli käytetty siinä mielessä, jollaisena se nykypäivinä yleisesti ymmärretään - rahan perässä juoksemisena ja henkisten arvojen väheksymisenä. Mikäli henkisillä arvoilla tarkoitetaan idealistisia harhoja, niin todellinen materialisti lienee ylpeä välinpitämättömyydestään henkisiä arvoja kohtaan. Henkiset arvot materian olomuotona sen sijaan ansaitsevat erityisesti tulla huomion kohteiksi esim. mielikuvituksemme ja ajattelumme kehittäjinä.

- On kaksi aivan eri asiaa puhua "sielusta" ihmisen tajuntana (materialistisesti) tai Jumalan osana (idealistisesti).

6.12.78     - Lenin kieltää kuvan olevan todellisuuden symboli. Symboli-sanaa voidaan ehkä käyttää idealistisessakin merkityksessä. Missä mielessä itse olen käyttänyt tuota sanaa? Tärkeintä on se, sisältääkö symboli samoja rakennesuhteita alkuperäisen kohteen kanssa. Eihän kuvalla ja oliolla tavallisesti ole paljon muuta yhteistä kuin ulkonäön rakenteelliset piirteet. Kuva on täysin eri materiaalia kuten ihmistä esittävä paperinukke.

- Subjektivistinen ja objektivistinen arvoteoria... Eihän objektivistisella teorialla ole mitään merkitystä. Sehän on samaa kuin jos tietäisimme koko totuuden. Esineellä sinänsä ei ole mitään arvoa ennen kuin se liitetään olemassaoloon. Sen objektiivinen arvo = sen kaikki mahdolliset merkityssuhteet ympäristölleen aika-avaruudessa.

- Subjektivistinen teoria kiinnittää huomion vain merkityssuhteiden yhteen osaan - siihen miten yksi ihminen kokee tietyssä tilanteessa esine-tapahtuma -kimpun merkityksen. Se että esineellä olisi arvo sinänsä, on idealistinen näkemys - ikään kuin esineellä olisi Jumalan antama sielu joka on alkuperäisempi kuin itse esine.

26.12.78         > Noam Chomsky: Tiedon ja vapauden ongelmia.

> Urpo Harva: Marxismi ja perimmäiset kysymykset.
- Schaff: ... marxilainen byrokratia ei ole huomioinut vallanhimoa...

- Harva: Byrokratia saatetaan kokea yhtä pahaksi kuin taloudellinen riisto (s.26)
...Marxilaisilla ei ole riittävää selitystä yksityisomistuksen ja riiston synnystä . (Selityksessä jouduttaisiin ehkä myöntämään ihmisten synnynnäinen pahuus.)
- Kun marxismi kieltää kuolemattomuuden, ei nykyisyydessä elävällä ole mitään porttia tulevaisuuden yhteiskuntaan, jossa vallitsevasta onnesta pääsevät osallisiksi vain jälkipolvet. Kristinusko lupaa taivaan ilon jokaiselle yksilölle (armosta).

- Ovatko moraalisen pahan juuret yhteiskunnassa vai yksilössä?

s.28 - Pohdiskelu on puuta heinää... pohtia oliko ensin ihminen vaiko yhteiskunta. Yhteiskunta on vanhemmat... heitä ennen oli ainakin apinoiden yhteiskunnat joista voitiin oppia jotain... eikö joku ihminen aikanaan eronnut apinoista omille teilleen.

s.30 - Individualismi pitää tieteellisesti todistamattomana käsitystä, että on olemassa kollektiivinen tajunta... Kansan tahto on olemassa sikäli kuin yksityiset kansalaiset jotakin tahtovat, kuten kansan kärsimys on olemassa vain sikäli kuin kansalaiset kärsivät.

- Teorian riittää tekemään kollektivistiseksi väite, että yksilö henkisenä olentona on kaikissa suhteissa sidoksissa yhteiskuntaan. Schaff pitää onnen kokemisen edellytyksiä kollektiivisina.

s.73 - Ortodoksisuus: Kuinka voin olla onnellinen taivaassa jos tiedän toisten olevan helvetissä?
- Marxilaisuus: Todellinen onni on mahdollinen vain onnena kaikille.

- Käsitys, että pelkkä pyrkimys kaikkien onneen tekee yksilön onnen... on altis kritiikille. Vrt. pyrkimys aineelliseen rikkauteen riittää jo tekemään ihmisen rikkaaksi.

- (IS:) Vrt. Pyrkimys epäitsekkyyteen tekee epäitsekkääksi - pyrkimys itsekkyyteen tekee itsekkääksi... Ihmeellinen vertaus - sen logiikka pitäisi tutkia perusteellisesti.  

- Harvan logiikka ss. 32-33 - hirveätä. Vain vapaa (kapitalisti) ihminen voi ajatella noin. Harvan jokainen väite on niin epätieteellinen, haavoittuva kuin voi olla. Miten muka saman yhteiskunnan tuottamat yksilöt voisivat olla samanlaisia - millä tasolla?

- Epäilemättä marxismissa on jotain liian yhteiskuntakeskeistä. Ei voida sanoa, että individualismi tai kollektivismi jompikumpi olisi ainoa oikea vaihtoehto.

- Miksei Harva puhu valintaongelmien yhteydessä eroista jotka koskevat ihmisen perustarpeita (s.40).

- Indeterminismi: Valinta on täysin riippumaton kaikesta edellä tapahtuneesta; ihminen voi valita yhtä hyvin kummankin tien.

- IS: Näytä minulle vapaa ratkaisu!

- Ytimeltään protestanttinen kirkko on erehtymätön kuten katolinenkin.

- Marxismi tunnustaa korjaamattoman epäoikeudenmukaisuuden: kun toinen rikollinen joutuu kärsimään rangaistuksen, toinen saattaa sen väistää. Kristinuskossa ei jää sijaa tällaiselle epäoikeudenmukaisuudelle. [!]

- Kollektiivinen perisyntioppi tulee hyvin lähelle marxilaista käsitystä yhteiskunnasta pahuuden lähteenä.

- Puppua yksilö-yhteiskunta -suhteesta sivulla 53!

- Jos ihminen on AUTONOMINEN olento, voi vain hän itse asettaa elämänsä tarkoituksen. Kant ja kristinusko eivät hyväksy autonomiaa.

- Marxismi: Arvot eivät ole objektiivisia, ihmisestä riippumattomia, vaan hyvä ja paha syntyvät vasta ihmisten mukana, kun he rupeavat arvostamaan.

- Ihminen (teologi) suuressa viisaudessaan on päättänyt, ettei Jumala voi luoda mitään tarkoituksetonta!!!

27.12.78         - Onko idealismin ja materialismin raja tämä (kuten Harva ss.96-97 väittää): Objektiivinen kohde: [epätäydellisen neliön kuva], Idealisti: [täydellisen neliön kuva], Materialisti: [epätäydellisen neliön kuva]. Tuntuu aika naiivilta väitteeltä, vaikken osaakaan vielä kumota sitä Marxin sanoilla. On kuitenkin selvää, että ihminen kokemustensa perusteella on jossain vaiheessa oppinut näkemään ns. täydellisiä muotoja, ja miten ne ovat palapelin tavoin syntyneet osista.

- Ihminen voi järjestellä kokemusten osasia mielikuvituksessaan yhä uusilla tavoilla, joilla ei välttämättä ole vastinetta kokemuksessa. Tämän kyvyn hän on oppinut viimeistään siinä vaiheessa, kun hän on joutunut luokittelemaan uuden kokemuksen ajatusmaailmaansa ja sisäistämään sen.

s.97: ... "silloin ei jää mitään objektiivista keinoa ratkaista, mikä erilaisista ihmis-ideaaleista on oikea."
- Vastaisin: On - kokemus, se miten erilaiset mallit toimivat käytännössä.

- "Käytäntö on viimeinen ja ratkaiseva totuuden kriteeri." (Philosophisches Wörterbuch s.153)

- "Ainoastaan uskolla, ei empiirisellä tiedolla, voi olla absoluuttinen varmuus."         

- Kysyn: Onko olemassa hyvyyttä sinänsä, eikö se aina ole suhteessa johonkin, jonkin hyvän tekemistä?

> Kedrov: Johdatus Leninin teokseen "Materialismi ja empiriokritisismi".

s.16 - Mitä eroa on "uskonnollisella" uskolla ja tieteen "todennäköisyysuskolla"?
- Eikö uskonnollinenkin usko perustu tiettyyn todennäköisyyteen siitä, että uskova henkilö klaaraa elämänsä parhaiten läpi uskomalla Jumalaan jne., että on koettu riittävä määrä "tunnustekoja", joilla Jumala on ilmaissut itsensä uskottavasti... On tietysti näin, että tämä todennäköisyys kohdistuu pikemminkin "uskomisen" seurauksiin, eikä niinkään itse uskoon. En toisaalta tiedä vielä mitään argumenttia joka todistaisi em. kaksi uskon tyyppiä erilaisiksi uskoiksi.         

s.19 - Engels: Jokainen totuus on heijastusta (täydellistä tai osittaista) ulko-puolellamme olevasta todellisuudesta, so. totuus on objektiivista.

s.75: " ...Katsomus että on olemassa objektiivinen reaalisuus, joka on annettu meille aistimuksissa, ja ettei mitään muuta ole eikä voi olla, hylkää täydellisesti kaiken idealismin.

- Päinvastoin kuin agnostikot, minulle ei ole ilmiötä erossa sen "olemuksesta" tai "oliosta sinänsä". Olio sinänsä on minulle objektiivinen olio so. kaikkien mahdollistenkin (subjektiivisten) tapahtumattomienkin kokemusten summa, so. myös olion suhde "kuolleeseen" materiaan. Yhdyn agnostisismiin siinä, että havaintomme yksityisestä objektista on niin kapea, että se on pikemminkin olion symboli tai hieroglyfi kuin itse olio. Yhdyn materialismiin siinä, että materia on ehdottomasti yleisempää, ensiarvoista kuin ajatus, tajunta, joka on vain korkeanasteisesti järjestynyttä (kyberneettistä!) materiaa.

- Agnostisismia ei mielestäni sivulla 146 ole selvästi kumottu.

29.12.78    > Antti Eskola: Sosiologian tutkimusmenetelmät.
s.24 - Yleisenä pyrkimyksenä on järjestää tietojen kokonaisuus siten, että mahdollisimman vähillä käsitteillä, olettamuksilla ja lainalaisuuksilla voidaan kuvata ja selittää mahdollisimman paljon.

> s.165 - Järjestetty tieto on taloudellisempaa kuin järjestäytymätön.

s.28. - Tieteen tuloksia ovat vasta tiet. keskustelun tulokset, ei yksit. tutkijan työ.

s.161. v. Wright : "Vaikka matem. ajatusprosessi loogisesti analysoituna paljastuu tautologioiden jonoksi, niin on deduktiivisten yhteyksien keksiminen jotakin joka ei voi tapahtua mekaanisten sääntöjen mukaan, vaan ajatustyöllä (Looginen empirismi)

s.167 - Havaintomaailma hahmotetaan yhdellä tavalla monista mahdollisista.

> Y. Ahmavaara: Yhteiskuntatieteiden kyberneettinen metodologia.
- Looginen empirismi, -positivismi ja metodologinen positivismi yrittävät samastaa eksaktin ja varman tiedon... Antipositivismi: Eksaktius on tieteellisen tiedon ihanteena säilytettävä mutta "varmuudesta" luovuttava.

s.18. - Kenties tarvittaisiin erityinen kampanja, jossa tieteellisyyden kriteeriksi asetettaisiinkin varmuuden sijasta epävarmuus.
- Ahmavaara kumoaa käsityksen tieteellisestä diskursiosta lopullisena tieteellisenä tietona, sillä uusi ajatus tiedostetaan ensiksi vain suppeassa piirissä (dialektinen käsitys). Enemmistön kannatus (parlamentti) ei takaa tiedon oikeellisuutta (ainakaan alkuvaiheessa).

ss.17-18 - Tiedemiesasiantuntijat eivät välttämättä ensinkään kuulu yht.kunnall. tiedostamisen eturintamiin, joihin taas kuuluvat ne jotka jokapäiväisessä elämässään joutuvat kovimmin kokemaan vallitsevan yht.kuntajärjestelmän puutteet ja epäkohdat.
- Muodollisen logiikan lähtökohdista puuttuu tavoitteisen olion kausaalinen (kyberneettinen) teoria; merkitsevät ja merkityksettömät asiat eivät erotu toisistaan.

s.75          - Entropia yleensä pienenee oppimistapauksen johdosta.
- Epäorgaanisessa luonnossa entropia voittaa alaa suljetussa systeemissä (termodynamiikan toinen pääsääntö), joten oppivat systeemit ovat poikkeus siitä.

s.105 - Elämän olemassaolo on yhtä ihmeellistä kuin olevaisen olemassaolo, mutta ei sen ihmeellisempää.

s.106 ...On ilmeistä, että olevaisen olemassaoloa ei voida loogisesti johtaa mistään.

s.109  - Lars Löfgren: Tietoisuuden ilmiöitä tullaan selittämään kyberneettisin menetelmin.

- Oiva Ketonen: Elämä on kiinni olevaisessa kuin synti lihassa.         

s.118 - Ideologiassa asetetaan tavoitteita vallitsevan asiantilan kuvauksen ohella.         

- Ehdottomat refleksit ovat reaktioita tiettyyn informaatioon pikemmin kuin fysikaaliseen ärsykkeeseen.

- Sekundaariset palkinnot ja rangaistukset vaikuttavat ilmeisesti paljonkin siihen, miten yksilö tunneperäisesti kokee ympäristöään. Ne ovat siten taiteen edellytyksiä.

s.159          - Sosiaalisen systeemin korkeanasteinen itseohjautuvuus merkitsee kollektiivista tahtoa.

s.201 - Tradition säilyttäminen ei ole itseisarvo vaan välinearvo. Sen on oltava kriittistä... Jokainen oppilaiden sukupolvi asettaa tradition koetukselle oman kokemuksensa ja järkensä kriteerein... Koululaitoksessamme ei ole tradition koettelua - on vain sen (autoritaarinen) välitys.

s.213 - Darwinistinen kilpailuperiaate: Jokaiselta hänen kykyjensä mukaan, jokaiselle hänen tarpeidensa mukaan. (?) ...Kilpailu, palkintojen tavoitteleminen sinänsä ei edusta mitään arvoa sinänsä. (?)

- Luonnontieteet: kontrolloitu koe / deterministiset syyt

- Yhteisk.tieteet: tilastollinen havainnointi / probabilistiset syyt

s.225 - Kontrolloidun kokeen käsite on sikäli epämääräinen, että emme voi koskaan olla ehdottoman varmoja siitä, olemmeko kontrolloineet todella kaikki asiaan vaikuttavat tekijät.

- Engels: Vapaus on välttämättömyyden tajuamista, lakien tiedostamista ja siihen perustuvaa toimintaa. [!] s.243 - Niin pian kuin tiedostamme sen mikä on välttämätöntä, myös hyväksymme sen mikäli toimimme rationaalisesti.

s.244 - Kokemus tavoitteenasettelun käytännön seurauksista verifioi kaiken aikaa joitakin tavoitteita ja falsifioi toisia. Mutta käytäntö on viime kädessä myös kaiken taiteenharjoituksen totuudellisuuden kriteeri. [!]

- Gronow-Patoluoto: Lauseet joita ei voi periaatteessa osoittaa epätosiksi ovat metafysiikkaa. [15.12.13: Ovatko sopimukset metafysiikkaa?]
- Kuhn: Tiede alkaa siitä oivalluksesta ettei ole olemassa mitään tosiasioita.

s.262 - Ahmavaara: Mikään kokemukseen perustuva tosiasia ei ole ehdottoman varma, mutta toiset niistä ovat varmempia kuin toiset.
- Ps. Mahtava kirja [herätteiden antajana]!

 

1.1.1979 klo 10.50  > A.I. Ujomov: Totuus ja sen tiedostamistiet.         
- Eubulideen 'valehtelijan paradoksi': "Tämän kehyksen sisäpuolella oleva väittämä on epätosi. " (kehykset em. lauseen ympärillä)
- Aristoteleen teesi: - Oikeassa on se joka pitää jakautunutta jakautuneena ja kokoonpantua kokoonpantuna; väärässä se, jonka mielipide on päinvastainen todelliseen asiantilaan nähden... "Koska olet valkoinen, väitteemme on oikea."
[15.12.13: Onko tämä tautologinen  sopimus?]
- Aristoteles: Todellisuus ei riipu yksittäisten ihmisten mielipiteistä, se on objektiivisesti olemassa.

- Lenin: "Objektiivinen totuus on sellaisten inhimillisten mielteiden sisältö, joka ei riipu subjektista, ihmisestä eikä ihmiskunnasta."
- Lenin: - Totuus ei ole luontoa, vaan meidän tietomme luonnosta.

s.14         - Leninin peruskysymykset: 1) Onko objektiivinen totuus olemassa?
2) Jos on, niin voivatko objektiivista totuutta ilmaisevat inhimilliset mielteet ilmaista sen kerralla kokonaan, ehdottomasti, absoluuttisesti, vaiko ainoastaan likipitäen, suhteellisesti?
IS: - Lenin määrittelee edellä objektiivisen totuuden (= meidän tietomme) inhimillisten mielteiden sisällöksi... joka ei riipu meistä. Sikäli kuin totuus on meidän tietomme, on kysymys 2) tarpeeton, sillä meidän tietomme pystytään melko pitkälle - ellei täydellisesti - välittämään kielen, toiminnan, käytännön avulla toisille ihmisille. Elleivät mielteet voi ilmaista totuutta, niin kysymys ei enää olekaan totuudesta vaan luonnosta, objektiivisesta todellisuudesta, jota miellämme totuudellisen tiedon eri asteina.

- Fysiikan, kemian, biologian alalla ei esiinny ainoatakaan väittämää, jonka totuutta ei olisi epäilty.
- Eihän niiden totuutta muuten olisikaan voitu verifioida.

s.15 Uudessa totuudessa on aina näin mukana jotakin vanhasta, joka säilyy "kumottuna".         
- Kysymyksessä on tiedon täsmentäminen negaatiolla: "Tämä ei ole sitä eikä sitä...''

- Absoluuttinen totuus koostuu suhteellisista totuuksista.         
- Yhdyn edelliseen, vaikken ymmärrä, miksi käytetään epärelevanttia sanaa "absoluuttinen", koska totuus on (enemmän tai vähemmän) todennäköistä eikä suinkaan absoluuttista. Viimemainitun termin voisimme antaa vasta "aikojen lopussa".

s.16 - Totuuden suhteellisuutta ei saa missään nimessä samastaa sen subjektiivisuuteen. Totuus on suhteellinen siksi, että se on epätäydellinen, lähestyvä, eikä siksi että jonkun mielestä on mukavampaa ajatella näin eikä jollain toisella tavalla.
- Tässä on pieni epäloogisuus: Materialismi ei tunnusta "mukavamman ajattelun" idealismia, so. jokainen väite todellisuudesta perustuu johonkin tosiseikkojen arviointiin (kokemukseen tai "yksinkertaisuuden periaatteeseen" todellisuuden selittämisessä). "Subjektiivisuus" ei näin ollen ole erotettavissa suhteellisuudesta, ellei todella tarkoituksellisesti - jostain syystä - esitetä kokemukseen ja sen pohjalta suoritettuun loogiseen päättelyyn perustumattomia väitteitä todellisuuden rakenteesta. Siinä mielessä subjektiivisuus eroaa suhteellisesta, että suhteellisenkin tiedon avulla pitäisi olla mahdollista kumota em. subjektiivinen - perustelematon idealistinen väite. Mutta ei toisinpäin.

- Silti ei minkäänlainen suhteellisten totuuksien kokouma anna meille absoluuttista totuutta.
- Emme tarvitse koko absoluuttista totuutta, emme tarvitse tietoa kaikkien avaruuden pisteiden etäisyydestä Moskovaan nähden maailmankaikkeuden historian eri vaiheissa, mutta voimme milloin tahansa laskea tarvittavan pisteen etäisyyden siitä - ottaen huomioon myös manner-laattojen liukumiset. Jos määrittelemme absoluuttisen totuuden niin, ettemme voi sitä kerralla tiedostaa, niin miten määritellään se absoluuttinen totuus "että emme voi määritellä sitä"? Eikö viimeinen lause ole absoluuttisesti totta? Onko tämä toinen valehtelijan paradoksi? Jos otamme tämänkin suhteellisesti ja puhumme todennäköisyydestä, niin silloin tämä paradoksi kumoutuu.            

- Toisaalta tiukan materialistisesti ottaen väitteemme, "ettei totuutta voi määritellä" pitäisi myös ottaa suhteellisena totuutena. Tämäkin kumoaisi paradoksin.

- Samoin kuin absoluuttinen todellisuus, on absoluuttinen hyvä ja huono taide vielä moni-mutkaisempi juttu, koska siihen sisältyy arvottaminen. Eri taidelajien ja kulttuurien välinen vertailu on yhtä posketonta kuin sanoa, että Italia on parempi kuin Kreikka. Eihän voi olla kysymys arvosta sinänsä - siinä ei ole mieltä - vaan suhteellisesta arvosta; siitä että arvottaminen on prosessi, joka muodostuu aikaisemmin koetusta, nyt koettavasta ja näiden kahden välisestä suhteesta.

Arvottaminen on aina historiallista ja sidoksissa luojaan (esittäjään), vastaanottajaan sekä näiden kahden maailman väliseen suhteeseen. Ilman tätä suhdetta ei arvottamista voi tapahtua. Arvottaminen voi perustua jopa täydelliseen väärinymmärtämiseen: Kuvitellaan jonkin toisen planeetan asukkaiden taideteoksia ja meidän arviointejamme niistä. Nämä arviot perustuvat pikemminkin satunnaisille assosiaatioille ja analogioille, jotka heijastuvat meidän maailmastamme.

- Samoin kuin absoluuttinen totuus, on absoluuttinen arvokin (ainakin taiteessa) vain yksi dimensio. Nämähän rakentuvat materialismin mukaan (ainakin ensimmäinen) suhteellisista totuuksista, siis suhteellisista arvoista. Sanotaan että paras kriitikko on se, jolla on eniten tietoa alastaan ja täten siis pätevin tekemään absoluuttisia, objektiivisia arviointeja. Jos kysymyksessä on esim. musiikkikriitikko, on aivan selvää, että mitä täydellisemmin hän tuntee kaikki eri musiikkikulttuurit ja tyylisuunnat, on hän ihmisenä jo sen verran rajoittunut, ettei hän yksinkertaisesti voi enää olla jokaisen alatyylisuunnan ekspertti, joten hän edustaa vain tietyntyyppistä kokijakuntaa. Hän ei enää voi erottaa niitä hiuksenhienoja eroja, joita tällaiseen yksittäiseen tyylisuuntaan samastunut "rajoittunut" kokija havaitsee, ja joista hän nauttii. Osakulttuurit ovat ikään kuin suhteellisia totuuksia. Päteekö edellinen myös absoluuttiseen tietoon nähden? Tällöin "absoluuttinen totuus" olisi sinänsä käytännössä vain yksi dimensio totuudesta, koska tietäjä on aina äärellinen kyberneettinen kokonaisuus, joka joutuu pelaamaan pikemminkin yleistyksillä ja luokilla kuin kaikilla niillä yksityistapauksilla, joista ko. luokat ovat muodostuneet. Suhteelliset osatotuudet ovat siis välttämättömiä kenttätyön tuloksia, joita ilman luokkatotuuksia ei voi syntyä. Absoluuttinen totuus edellyttäisi ääretöntä universaalia Turingin konetta.

- Onko niin että kaikki propositiot ilman premissejä ovat tautologioita? Jokaiseen väitteeseen ("Olet valkoinen.") tulisi sisältyä määritelmä: "... aina ja kaikissa olosuhteissa...", ennen kuin väitettä voitaisiin pitää absoluuttisesti totena. Jos väitteen kohde ja väitteen esittäjä ovat aina eläneet täydellisessä pimeydessä (mikä kylläkin on epätodennäköistä), niin väite on mieletön, vaikkakin se on absoluuttisesti (mahdollisesti) totta.

- Aristoteleen huomio valkoisuudesta sisältää virheen: "Koska olet valkoinen, väitteemme on oikea." Siitä puuttuu täsmennys, missä olosuhteissa objekti on valkoinen. Aristoteles kumoaa idealismin päätelmänsä ensi osalla: "Et ole valkoinen siksi, että oikein pidämme sinua valkoisena." Mistä tuo "oikein" -sana on tullut? Mistä tuo "koska" -sana on tullut? Voidaanko sanoa:

"Koska asia on niin, niin se on oikein." Kuulostaa tautologialta.

- Minä sanoisin: "Koska meidän maailmassamme sinulla näyttää tietyllä - erittäin suurella - todennäköisyydellä olevan päinvastaisistakin havainnoista (pimeä) huolimatta eräs (tietyistä seikoista johtuva) suhteellisen pysyvä ominaisuus, jota nimitämme (kokemustemme perusteella) totuudenmukaisesti valkeaksi väriksi, sanomme sinun olevan valkean. Väitteemme on tällöin oikea. Ymmärrämme kuitenkin henkilöitä, jotka sinut vain tietyissä rajoittuneissa ja poikkeavissa olosuhteissa nähtyään väittävät sinun olevan sinisen, keltaisen, mustan tai punaisen. "

- Lause "Koska asia on niin, niin se on oikein" vaatii selityksen, millä perusteella asia on niin. Tämä vaatii kokemuspohjaisen todistelun, joka aina perustunee todennäköisyyteen. Jos väite on tehty loogisesti päättelemällä, niin senkin pohjana täytyy olla totuudellinen kokemus joko ennen tai sitten jälkeen päin, jos päättely on tehty joidenkin muiden, esim. rakenteellisen yksin-kertaisuuden, seikkojen perusteella.
- Onko kieli kokemuksen subjektiivinen kuva?

2.1.79.    s.27 - Gorski: - Arvostelma on ajatus, jossa esitetään todellisuuden esineitä koskeva myönteinen tai kielteinen väite, ja joka objektiivisesti ottaen ON tosi tai epätosi (ehdottomasti jompikumpi). Esim: "Musti on koira."
- Kysyn: Onko Musti "koira" kaikissa mahdollisissa olosuhteissa? Onko kysymyksessä tietty Musti (erisnimi), jollainen nimi oliolle usein annetaan, kun se ensin on todettu "koirien" luokkaan kuuluvaksi? Tällöinhän vm. tapauksessa on kysymys tautologiasta, ja em. tapauksessa jää jäljelle mahdollisuus, että toisessa kulttuuriympäristössä Musti onkin miehen nimi. Tautologia 1) "Musti on Musti." Tautologia 2) "Koiran nimi on Musti." Tämä edellyttää premissejä, so. sitä, että koirille annetaan (ja vain koirille) usein nimi Musti. Em. tautologiat eivät ole keskenään riippuvaisia.
[15.12.13: Koirien omassa maailmassa, koirien kielellä ilmaistuna edellinen väite on pelkkää siansaksaa.]

ss.40-41 - Avaamattoman arbuusin "väri" on värin objektiivisesti olemassa oleva analogi, jonka eri ihmiset havaitsevat eri tavoin.
- Käsite "meri" on tosi aina; se on tosi niillekin jotka eivät koskaan ole sitä nähneet.*  Tärkeää tässä ei ole itse määrättyjen esineiden olemassaolo, vaan se, että kyseisiä esineitä voi periaatteessa olla olemassa.
[*mutta joille tuo käsite on tuttu sopimuksellinen "opittu" totuus]

- Sanoisin, että olemassaolon ja periaatteellisen olemassaolon välillä ei ole selvää rajaa. Selvää rajaa ei myöskään ole periaatteellisen olemassaolon ja sen vastakohdan, periaatteellisen olemassaolemattomuuden välillä, jos otetaan huomioon kaikki mahdolliset olosuhteet - periaatteellisetkin (so. muut avaruuden alueet ja aikakaudet).

- Meillä on useita esimerkkejä tapauksista joita periaatteessa olemme pitäneet mahdottomina, kunnes ne ovat ilmaantuneet kokemuspiiriimme. Jos nyt lyömme lukkoon jonkin periaatteen, lyömme samalla lukkoon - suljemme itseltämme mahdollisuuden periaatteessakaan saada asiaan enää tulevaisuudessa uutta valaistusta. Tällaisia lukkoon lyömisiä rohkenisin nimittää tautologioiksi, jolloin niitä ei enää voi kumota. Toisaalta - entä sitten, kun jostain historiallisesta syystä annammekin samalle oliolle "meri" uuden nimen (tulevaisuudessa). Miten logiikka silloin toimii? [15.12.13: Tilanne on kuin jos opettelisimme ko. sanan jollain uudella kielellä.]

- Niiden jotka eivät merta ole nähneet, on täytynyt kuulla siitä, haistaa se, uida (?) siinä tms. Onko meri-käsite tosi kuuromykälle?

- Tietenkin historialliset todisteet ovat yhtä tärkeitä kuin rajoittuneen hetken kokemukset. Ei ole niinkään ongelma se, onko "meri" olemassa. Tärkeää on se, onko se todellisuuden [sellainen] osa, jonka kanssa joudumme tavalla tai toisella tekemisiin, jolloin me nimitämme sen ja tutkimme, miten se sijoittuu olemassaolon systeemiin voidaksemme hallita sitä. Tekemisiin joutuminen meren kanssa voi olla hyvinkin epäsuoraa - jopa mielikuvituksessa syntynyttä - mikäli asiaan tarvittavat "meren" muodostamisen käsitteet jo ovat aivoissamme vaikkapa järjestäytymättöminäkin.

- Jokainen kissa on tasalämpöinen.         
- Kysyn, milloin kissa alkaa olla kissa, ja millä täsmällisellä hetkellä tasalämpöinen muuttuu vaihtolämpöiseksi - kuinka suuret lämmönvaihtelut sallitaan termien muuttumatta.

Ja lopuksi: Pitääkö em. paikkansa aina ja kaikissa olosuhteissa? Tänään luin uutisen leijonan ja tiikerin risteytyksestä. Milloin jompi alkaa olla kumpi?

- Eikö tulevaisuudessakaan löydy vaihtolämpöistä kissaa? Kenties biologit rakentavat sen jonain päivänä - tänään he vasta kloonaavat. Sanon tämän kaiken siksi, koska mielestäni on kysymys aina tilastollisesta varmuudesta tai tautologiasta. Tilastollinen varmuus on uskon asia.

s.42. - Päätelmien totuudellisuus on vastaavuutta todellisuuden yleisiin lakeihin nähden. Näiden lakien joukossa erityisasema on ristiriidattomuudella: Jos lumi on valkoista ei se voi olla samanaikaisesti ja samassa suhteessa mustaa. Tällä faktalla on objektiivinen, ihmisestä ja ihmiskunnasta riippumaton luonne.
- Mielestäni kysymys on havainnon tasosta: Ovatko lumen kiteet, molekyylit, atomit valkoisia vai mustia. Eikö lumihiutaleita voi peittää esim. noki vaikka sisus onkin valkoinen (tai toisinpäin). Nokilumen käyttäytyminen (sulamisaste) voi olla tavallisuudesta poikkeavaa ja se siis on erilaista "valkeaa" lunta kuin "valkea" lumi. Lumenhan tekee valkeaksi sen tietty kyky heijastaa valoa. Sysipimeässä yössä se ei näytä valkealta, joten "valkeus" ei edes ole lumen absoluuttinen ominaisuus muulloin kuin tietyissä todellisuuden olosuhteissa. "Valkoisuus" on määre joka sopii vain ihmisen arkielämän tasolle.
Ps. Entä alijäähtynyt vesi, jonka itse asiassa pitäisi olla lunta, mutta joka ei sitä ole...

- Ovatko moraalinormit tosia/epätosia?
- Velvollisuuksiensa suorittaminen on jokaisen ihmisen moraalinen velvollisuus.
- Jokainen on velvollinen olemaan velvollinen... Kuka sen on päättänyt? Eikö se pikemminkin ole sopimus, tai sopimukseksi naamioitu yhteiskunnallinen instituutio, joka pyrkii säilyttämään kyberneettisen systeemin, ihmiskunnan tasapainossa. Tämä ei merkitse, että se (velvollisuuden-tunto) olisi absoluuttinen laki maailmassa, jossa tosiaankaan kaikki eivät todellisuudessa ole velvollisuudentuntoisia. Systeemin on joko tietyssä määrin hyväksyttävä siedettävä tämä tosiseikka tai muutettava rakennettaan siten, että kaikista tulee velvollisuudentuntoisia. Rakennemuutos tapahtuu ristiriidan kärjistymisen kautta silloin, kun absoluuttinen velvollisuudentunto koetaan ainoaksi pelastukseksi systeemin hengissä pysymiselle. Tällaista tilannetta tuskin sattuu, koska näin monimutkainen käsite "velvollisuus" (ja sen ilmeneminen) on todennäköisesti sidottu tiettyyn todennäköisyyteen ja siis samalla hajontaan.

- Velvollisuus edellyttää suhdetta siihen, mihin ollaan velvollisia. Jos ihmishengen pelastuminen on "arvo" sinänsä (kuten velvollisuus edellä), olemme velvollisia auttamaan. Onko pelastuminen arvo sinänsä? Ei - se on suhteessa esim. siihen, lasketaanko tärkeämmäksi usean vaiko yhden ihmis-hengen pelastuminen. Yksi uhrautuu mielellään maansa hyväksi, mutta maan korkein johto tekee sen äärimmäisen harvoin maansa puolesta. Itse asiassa monet uhrautuvat usein yhden puolesta. Voimme teoriassa joutua vaikeiden valintojen eteen silloin kun yksi saattaa olla tärkeämpi kuin moni.

- Sianlihan syömisestä kieltäytyminen on epämielekästä.
- Näin sanoo vain materialisti, joka näkee tilanteen juutalaisten tai muhamettilaisten nolaamisena, mutta ei muista kasvissyöjiä, jotka perustavat käsityksensä tieteellisiin tosiseikkoihin. Sitä paitsi, jos joku uskoo niin, vaikuttaa se fysiologisesti (ei välttämättä) siten ikään kuin asia olisi hänelle tosi.

s.43 - Olemme taaskin sanoneet tosia asioita (tosia arvostelmia).
- Naurettavaa ... Totta on vain se, että tietyllä tavalla ajattelevat ihmiset ajattelevat tietyllä tavalla toisista tietyllä toisella tavalla ajattelevista ihmisistä.

- Moraalisääntöihin on myös sovellettava periaatetta "Tee niin ja tee se aina ja kaikissa mahdollisissa olosuhteissa", jolloin ohjeen rinnalla on toinen valintamahdollisuus - sen vastakohta. Tämän jälkeen alamme epäillä, toimivatko nuo moraalisäännöt enää loppuun asti. Historia ja mielikuvitus osoittavat päinvastaista.           

Siis: Ajasta ja paikasta irrotetulla absoluuttisella moraalisäännöllä ei ole mielekästä merkitystä. Se on aina suhteessa johonkin ja tämä suhteellisuus on absoluuttista, sillä se on osa todellisuutta, jota ei voi jättää huomiotta. [15.12.13: "Suhteellisuus" on absoluuttista vain niille, jotka ovat tuon suhteellisuuden hyväksyneet totuutena itselleen,]

Olen tässä rohjennut palauttaa mieleeni käsitykseni tiedon ja uskon yhtäläisestä vaikutuksesta sisäiseen järjestelmäämme sekä ulkoiseen käyttäytymiseemme. Lopulta tämä seikka on erittäin merkittävä moraalisääntöjen totuus-arvoja punnittaessa.

- Ja edelleen: Näistä em. suhteellisista tekijöistä koostuu absoluuttinen totuus (= tieto todellisuudesta) [15.12.13: Kuulostaa puhtaalta marxilaiselta filosofialta.].

[Jatkuu osassa II: s.44 Gumnitski:]