JUMALA II
JUMALA II:
JOM/JUM/JAM-sanastoa (Suomi, FU + Siperia & Baltia I):
Vanha Kalevala - 18. runo, ss. 456-457: Louhen loitsima pakkanen Lemminkäisen tuhoksi:
’Aiko kylmeä jumalan, itse veitikän verevän.’
Suomi:
aimottaa 'kajastaa valoa; sarastaa' >? F. hämärä
~ Est. aimata, aimuda ’häämöttää; aavistaa’
> est. aim(us), äim’himmeä hohde’
Rytkönen 1936: (h)aim < germ *ai-ma > mn eimr ’valkea savu, höyry’
Julius Mägiste: Soome-Eesti sõnaraamat, Tartu 1931, s.77:
huima 'metsik, maru(li)ne, hull, põõrane, meeletu
huima(ta) '(lüües) rabada, nähvata, lüüa = (pääd) pööritada, uimastada'
huimaus 'pääpõõritus; uim, segasus; hoop, nähv'
huomen (Suomen sanojen alkuperä = SSA 1, s.186)
~ ink. hõmenin ’huominen’; homus ’aamu’; ly huodez, ve homez ’aamu’
~ va om(e)nikko ’aamu’; omenna ’huomenna’; li uoməg ’aamu; itä’
>? E. omen ’merkki, enne’ = Lat omen;
~? omit ’poistaa’ (ob + mittere?) ~ womit?
>W-Lamut: timina ‘morgen; huomenna’ ~ Ewenk tymani ‘aamu’
~ Germ. *themas ‘hämärä’ >? Ven. tuman 'sumu, usva'
hämärä = vi hämar; li ämardə ’hämärtää’ (SSA 208)
ka/ve > ven. gemerja, jamerja ’hämärän aika’
~ ei sukua germ. *themaz, mys. demar ’hämärä’ (ven. sumerki)
~ Gr. *amayrosis ’pimeys, pimentäminen’ < amayros 'pimeä'
~ ? vrt. Gr. hemera ’Tag’; (Lindström 23:) Arab. hämam ’laava’
>? Amor – side silmillään kuten sokeat Jumin veljekset!
Kluge (369:) mnd., holl. schemern ’tulla puolipimeäksi’ >? schimmern
~ (996) Nr-Dän., ~ E. shimmer
> Tü-etym. mtü. ingir, imir ’Dämmerung’~ Tü ama 'sokea'
[~ mdE tšemen, M šämen 'ruoste'; tšer. šeme 'musta'; votj. džomit 'hämärä';
~ syrj. tšim 'siniharmaa; hämärä' ~ mys demar 'hämärä' > Dämmerung]
jaama ’tie’; vi jaam ’(rautatie-)asema’
>? ven. jama ’kuoppa’; jam ’posti-, kyytiasema’ (vanh.)
< tü. jam id., postihevoset
Suomenkielen etymologinen sanakirja (SKES), E. Itkonen – A. Joki, Helsinki 1983:
Jama; = liitos; vir. ’jamada’ = liittää, kuroa yhteen
lpN juomek, jumik, jumiz = kaksonen;
> lät. ’jumis’ = kaksoshedelmä; m.-int. ’yamás’ = kaksonen
Jomala -paikkakunta Ahvenanmaalla (25.11.00)
Jumala; lyyd. d'umaл, veps. gumaл, E jum(m)al ’Jumala’
lpE jupmaлe, L jupmel, N ibmel, In ibmmel, T jimmel, A jummel
mordv. Jumi (jumi-ši-pas), E jon; jondol, M jondøl = salama (tol ’tuli’)
E Kal. jan = puoli, suunta > jandol ’salama’
tšer.KB jəmǝ, U jumǝ, I jumo = taivas, ylijumala
Suom.-tšer. *juma- < ? sanskr. dyuman (-mas) = valoisa, kirkas,
myös taivaanjumala Indran attribuutti. > suom. ’lumi’?
>? komi: vanha Joma (’jomalen’ = Joman; ’jomalis’ = Jomasta) (Hexe; noita)
>? komi: omel 'Teufel; paholainen'; jamalöm ’häpeä’
(Y. Wichmann: Syrjänische Volksdichtung, Helsinki 1916, ss. 17-29)
Jumin häät 1759 Jumin kunniaksi (Muhos) > hyvä naimaonni
- ’Koirat ovat jumissa’ (myös ’pysähdyksissä, umpikujassa, tasapainotilassa’)
jumin makuu = sukupuoliyhteys; istutaan jumia (joutilaana)
Jumin keko ’pää’; ’liikkumatta’; juminkolu kummittelupaikka metsässä
jumin koi, jumin vasara t. juminkainen ’tupajumi’
jumin kurikka ’suuri rosoinen honganjuurakko; laiska (ihminen, eläin)’
jumitta = paha rajumyrskyn ja tulvan haltija; tupajumi
jummi = 'Teufel' tai 'Pirun palvelija' värmlanninsuomalaisilla
jumo, jymi, yme = jättiläinen joka tahtoi vallata taivaan > skand. Ymir
> vir. jum(m)ikara = jääpuikko
jumoa, jumota = vetää kokoon, jäätyä reunoilta, kasvaa kiinni
> Ink. Jumala jumetta loi, Änkäli hengen loi
> Jumala jumeukkaine, Jumala on jumeen luont’
juuma 'rommakon, syvänteen reuna’ (lpKld - Itkonen 589)
Juumin ukko t. akka, J:n entiset eläjät’(?); Uumon ukko, eilisen emue...
lommo 'lummu, lomo, lompi' ~ vi lomm ’lommo’; lomp ’lammikko, notko’
~ sm. lompolo, lampi ~ lumme
lomu 'purkujäte, romu; polttopuu’; ve lom ’roska, romu’
~ unk. (murt.) lom 'loska; huurre' ~ ven. lom ’(metalli)romu, murska’
lumi (SSA II s.102) 'Schnee'; li lum, luim 'lumi'; lpE lubme
~ mdE lov, long, mdE&M lov ~ tsher.L lǝm. I lum ~ votj. limi ~ syrj. lim 'lumi'
~ samT d'umu 'lumisade'; Jr jomt'se 'heikko lumisade' ~ sölkup ćom- 'lund sadama'
~ neenets jomća 'nõrk lumesadu'; nganassaani d'úm 'lumesadu';
>? E. dim ’hämärä’; R. dimma ’sumu’; S. Tuch ’verho’
~ ven. tutcha ’pilvi’; dym ’savu’ ~ tuman ’sumu’ ~ vrt. liett. dujos ’kaasu’
~ Tü: duman ’savu, sumu, usva’; li um ’aamuhämärä’
~ Hakola Tamil-F 2011: F ume 'fog, mist' ~ T ammu 'to spread thickly (pilvistä)'
lummehtua ’mennä lukkoon (korva); tukehtua, sammua’
~ ka lummehtuo id., va lummeza id.; lummata ’painaa (silmät) kiinni’
~ vrt. sm. lumota ’sokaista’ (silmät) > umpi
~ lpN labmot ’lumoutua’ ei-kuulla; nukahtaa)
~ sk: vur lum ’kuuro, huonokuuloinen’; nr. lomma ’kaikua, humista’
> lummehduksissa, lumme(e)ssa, lumpeessa, lumossa = (olla) lukossa
lumota ’taikoa, noitua; kääntää (silmät)’;
~ vi lummata ’lumota, taikoa, noitua’ = lpN (In Ko Kld) labmot ’lumota’
~ ink. lummata (pres. lumpa) ’seisauttaa veri taikakeinoin; tainnuttaa’
~ tšer. lǝmen, lumem ’lumota (silmät), sokaista (taikomalla)’
mahla Lu (s)mai'(h)le ’katk. puusta, kannosta kihoava mehu (mahle); sameuttava sakka vedessä’;
~ lpN mai'hle, mahle ’mahla’ ~ MAALIS(-kuu)
= lp malle ’veri; mahla; keitto, velli’ - Sm. maala(leipä) ’leipä’
~ lpE malie ’(koivun) mahla’ ~ ostj. mah, mau ’mesi’
‹? R. gemål = S. Gemahl 'puoliso' ~ Lat. mel = Esp. mielo 'hunaja'
>? Jumala: "Tämä on minun vereni..." (Gast-mahl)
malo ’reuna, ääri, sivu; rako, kolo; lahti, ranta'; maloton ’kohtuuton’
~ ka malo ’matala (vesi)’; vi mala ’hiekkainen merenranta’
~ lpLu muolos, Ko Kld muolun ’keväinen rantasula -avanto’
< baltt: liett. mala ’maa, maisema; reuna’ ~ latv. mala
ommella ~ ompele = ummel ’ompelemalla tehty liitos, sauma’
~ ve. ombelta, omboda ’ommella’; ombluz ’ompelu(s), sauma, ommel’
~ li. umblə ’ommella’ = (?) lpN obbal, In uubbalm ’naskali; pora’
~ ? lpK ä'mmel, ommal (õmmal) ’silmu’ ~ E'mmel ’jumala’
~ ommal (õmmal) ’nuppu’ ‹ õõmas ’ihme’
>? Emmel-Alma-Jumala >? Immel-Ibmel; Himmel > Ymir
>? Himmerkki-Ymmär(kki) ’taivas, t:n valtakunta - Himmelreich’
>? ymi = Umarina = Amor = apple = omule = olmmai = Jumala!
Lindström 1853: Solmi (knut); Mord. sjulmo (band, förening); sjulman (binda);
> Ung. czomo 'solmu; kasa, ryhmä, joukko'
’...tuma, joka vanhastaan on tarkoittanut pähkinän sydäntä’ (21.9.99)
(Kaisa Häkkinen: Etymologi menee metsään; Hiidenkivi 4/99, s. 48)
tuomi ’Prunus padus, Traubenkirschbaum’
~ ink. tomi ’tuomi, t-marja; luumarjan siemen; (pähkinän) ydin’;
~ ve tom ’tuomi’; vi toom id. = lpN duobma
~ md l'om, lajmä, lamar, lajmar ’tuomenmarja’;
~ tšer. lombǝ, lombo ’tuomipuu’;
votj. lem ’tuomenmarja’, lem-pu ’tuomipuu’; syrj. lem ’tuomenmarja’
wog. l'em, l'am etc. id. ~ kam. lem
~ ostj. jom, jum id.; samSlk tšem, tÍew ’tuomi, t-marja’
>? F. Lempo soikoon! >? E. (< lat.) lemures ’ghosts’
> s.330 unk. gyimbor ’misteli’ (Tuomenmarja on tumma!)
(2.12.01 Panu Hakolan kirjeestä): Tuomenmarjojen syönti aiheuttaa limakalvojen kuivumista. Termi on adstringing ’sitova’. P. Hakolan termi on jumoava... ’Lääketieteessä ko. aineet tunnetaan hyvin. Ne kiristävät ihoa ja limakalvoa kuin parkkihappo ja tuomenmarja, jonka makua botanistit kuvaavat juuri ’jumoavaksi’... hallusinogeeneja?... Décsy kirjoittaa protouralin kantasanan tarkalleen dhjuma!’
tuuma (25mm) > Ks. tuumen ~ ...Ei tuo ollut suuren suuri, miehen peukalon (S. Daumen) pituinen...
>? S. dumm 'tyhmä; kuuro/mykkä' = R. dum; E. tumid 'paisunut'
> (18. runo vanhasta Kalevalasta ss. 456-457):
Louhen loitsima pakkanen Lemminkäisen tuhoksi: ’Alko kylmeä Jumalan, itse veitikän verevän.’
~ vrt. Mordva: ëmla 'pieni' ~ Esp. jemal ’vaaksan pituinen’ >? Jumala
tuumen, tuumi ’lehmän udar, maitopussi (nänneineen)’ SSA III s.341
> tuumettua, tuumittua, tuumottua ’kovettua, turvota maidosta (utaret)'
> kaP tuumi udar | vi tuum ’paksu lihas reidessä/sääressä’
< germ *thuman- 'vahva'< ieur. *tu-men (tumon) ’paisuma, turvotus’
~ germ. *thumon ’peukalo’ (ns Daumen, nr. tumme, mr. thumi id.)
~ E. thumb ’peukalo’; saks. tummeln ’keikutella; telmiä’ > Ks. tuuma
~ lat. tumere ’olla turvoksissa’, tumor ’pullistuma; kasvain’,
~ m-int tumra- ’vahva, paksu’
SSA 3, s.372 umpi; ly umbi; umbes, umbe ’ummessa, umpeen’
< germ. *umbi-; mn um(b)-, kas umme, umbe ’(ylt-)ympäri’;
~ ns um, nr om ’ympäri(llä, -lle) > ympäri; ostjE umpë ’sisus’
F. Äimä SUSA XXV 1908: 12 F. juomikka, juomukka, juomo ’JUOLUKKA’
(karj) juomingane, juomoi, vatj. jomukas id.
< lpK (Lusmjavr) čimnos, I tšyominas, N čuobmajas, L tjuöpma (g. tjuöma),
= R. tjuoma ’variksenmarja’ (empetrum nigrum) ~ vepsE gönikaine
~ vi jobik, jovikas, johvik ’Blaubeere’ (vaccinium uliginosum)
~ vatj. jõvikas, vi jõhvik ’Moosbeere (v. oxycoccus)
~ vatj. jõvi, vi jõhv ’jouhi’ >? Jum-tuomi(-marja)
SUOMI ~ muut:
Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia, SKS, Helsinki 2013
s.431 ... taivasta hallitseva olento, joka viime vuosisatoina on saanut kristillisen
jumalan piirteitä, mutta joka varhemmin on saattanut olla taivaan personoitumakin.
Mansin numi 'ylempi, taivaallinen', hantin num (vrt. pohjoishantin Num-Torǝm 'jumala, taivas'), ja samojedin *num 'jumala, taivas, sää' periytynevät kantauralilaisesta
taivaanjumalan nimestä."
Suomalais-ugrilaiseen kantakieleen johdettavia ylijumalan... nimiä ovat suomessa Ilmarinen, udmurtissa Inmar, komeilla Jen(m), hanteilla Num-Jelam, jotka kaikki voidaan johtaa taivasta, ilmaa tai säätä merkitsevistä sanoista.
< Paul Fogelberg (toim.): Pohjan poluilla, Ekenäs 1999:
Anna-Leena Siikala: Uralilainen ja saamelainen mytologia:
s.99 Ylijumala: Ilmarinen, udm. Inmar, komi Jen(m), hanti Num-Jelam
Ajkhenvald-Helimski-Petrukhin (1989): SU *(j)ilma > sm. jumala, vi jumal
lp ibmel, md. jumi-ši-paz, mari jumo ~ Indran epiteetti dyuman ’valoisa, selkeä’
> Jorma Koivulehto: Varhaiset indoeurooppalaiskontaktit ss. 207-236
s.227 *jama (ainakin saamessa, mutta ilm. myös ims., mordva)
> saame juobme ’kaksonen’
s.228 (25) sm. jumala ’Gott’ (kaikkialla ims:ssa),
> mari jumǝ, jǝmǝ ’taivas; ylijumala’ < *juma-
< arja*dyuman- (t. dyumna-):
vrt. m.int. dyuman [dju-], (yks. vok.) dyuman ’taivaallinen, kirkas, loistava’,
subst. dyumna- ’(Himmels)Herrlichkeit’;
vrt. edelleen mint. dyu-pati- ’sky-lord’, jumalan nimitys (Indrasta);
samaa pesyettä kuin täysasteinen m.int. dyav- ’taivas, t-jumala, isä, päivä’
< ieur. *dyew-s (= kr. Zeu-s = lat. ju-: *Ju-pater)... >? Hepr. jom 'päivä'
- Jumalan arjalais / iranilaisperäisyys (jo H. Paasonen) on mitä ilmeisin.
> (R. Grünthal toim.) ’Ennen, muinoin...’ TL 180, SKS 2002
Asko Parpola: IE -kielten esihistoria ja Suomi ss. 153-5:
Skr. deva- ’taivaallinen, jumalallinen’; deva(s) ’jumala’ < kanta-arja *daiva(s)
~ dyeu- ’loistaa’ ~ Indran (ukkosenjumalan) attribuutti dyumat-
(mask. nom. dyuma) ’loistava’ ~ sm. juma-la, mari jumo ’(yli)jumala’ (Koivulehto 1999: 228).
Martti Haavio: Bjarmien vallan kukoistus ja tuho. WSOY 1965
s. 198 (Snorri Sturluson:) Jomala (yks. gen.); Jomalanum (yks. dat.)
> Bosa saga ok Herrauðs: Jomalann (yks. akkus.); Suom., karj. Jumala; vepsä Jumal, Gumal; lyydi D'jumal; vatja Jumala, viro Jumal, Jummal; liivi Jumal; lp Jummel, Jupmel, Ibmel, Jimel
(Ross 1938, 70. Schlozer 1768, 104-105, Idman 1778, s. 51)
s. 200 Lauri Hakulinen: viron jume 'Gesichtsfarbe, Miene, Gesichtsausdruck',
= vatjan jume 'kasvojen piirteet, ilme, muoto, hahmo, näkö(isyys)
s.201 Olof von Dalin (1746) johti Jumala-nimen "vanhasta skando-skyyttalaisesta sanasta Humal, Hamal, Amal tai Jumal", joka muka merkitsee 'jumala, päämies'.
s. 202 Intialaisen Indra -jumalan epiteetti on dyuman 'valoisa, kirkas' (Toivonen 1955, s. 122)
Sanskriitin dyaus (divas, divi, dyavi, dyam -taivas, päivä ~ Lat. diem < hepr. jom
- Johannes Tornaeus (1900/1672, 12-13): Lappalaisten kantaisä eli patriarkka oli Jumi, Magogin veli, Iumi eli Juman oli myös suomalaisten esi-isä ja aloittaja... Tästä Jumi-, Juman -nimestä näyttää epäilemättä kehittyneen Jumalan nimeksi suomalaisten keskuudessa Jumala ja sitten lappalaisten keskuudessa Jubmel.
s. 203 - Indo-iranilaisten myyttien ihmiskunnan kantaisä oli Yima... eli Yama, kuten häntä nimittivät muinaiset intialaiset. Nimi näyttäytyy myös kiinan kielessä asussa Yän. Vietnamissa Yan Wang -nimeä vastaa Diem-Vüöng, Japanin buddhalaisessa kirjallisuudessa sanskriitin Yamasta käytetään sen äänteellistä vastinetta Emma, kun taas altailaiset kansat tuntevat iranil. Yiman vastineen Jime.
s. 205 Proprit Yima, Jime, Yama, Y'an, Diem, Emma, Ymir ja Jumis... liittyvät *gem -sanueeseen. Verbi *gem- merkitsee 'parittaa, sitoa yhteen'; vrt. kreikan gameo 'naida, nuolla', gamos 'häät', gambros 'vävy', latinan geminus 'kaksoissyntyinen, kaksinkertainen, kaksihahmoinen, pari-', sanskriitin jämis 'veli tai sisar', jämä 'miniä', jamatar 'vävy', muin. skand. ymis 'ömse' (molempi, molemmat) jne.
s. 208 Suomalainen Jumi... kuuluu indoiranilaisten kantaiseen Yiman ja Yaman seuraan... s. 220 Rigvedaan sisältyy (Yamadoitiya-) juhlan perustamismyytti: Yamalla oli kaksoissisar Yami, joka syttyi rakkauteen veljeensä.
s. 216 Vienassa Jumi on 'sokea ampuja' (Paholaisen sokea veli).
s. 225 Karhun synty: Juumin ukko, Juumin akka, Juumin entiset eläjät...
Juumi näyttää tämän syntyloitsun mukaan olleen karhun esi-isä, se "entinen eläjä", johon karhun suku palautui.
Karjala (-Viro):
jum = gul ’kõmin’ (podzemnyj); jutukõmin’ (golosov) (humina, kumina; 'jumu')
Punttila: Impilahden karjalan sanakirja 1998:
juama = maantie > jameudeus = jäädä kiinni
Lyydi:
d'umaл ’Jumala’
d'uom(u)oi ’juolukka’ (vaccinium uliginosum); *d'uom(-id) ’juoma’
> SSA: ink. jomukka, ka juomukka(ine), juomo(i), va jomukas, -kez,
~ vi joovikas (joobik), li juoimki ’juolukka’
d'umottada ’kolottaa, särkee’ >? jomottaa
*izunmuard' ’mesimarja’ < izo ’halu, himo’ (est. 'isu' > F. isota) ~ ? ven. izjum 'rusina'? < Tü
Inkeri:
hummalas (humala) ’humalakasvi, humalan hedelmä (käpy); humalatila’
išsuma ’rusina’ < ven. izjum
tupajuma ’tupajumi'
Vatja:
lummata ’(verejooksu) sulgeda (posimisega, lausumisega)’
= ’(silmi)pimestada = v. slepitj ’ummistada'
Vatja LSFU 25 1995: Tsvetkov: Joenperän murteen...
s.37 empema (emme) ’õmblema’ (ommella) >? lpK EMMEL
s.74 jom ~ jome ’joom; juum’= riutta, vedentuoma särkkä, matalikko’
jomukez ’soomarja; juolukka’ (golubelj)
s.75 jume ’nägu; kuju; jume’; (kasvojen) ulkonäkö, ilme; hahmo,
> yhdennäköisyys, kaltaisuus; kasvot, ulkomuoto’;
Vepsä:
jumal ~ ? gumaл
jumaлansä 'ukkonen'; jumaлanjuru ' ukkosen jyrinä'
jumou 'hyvästi'
Liivi:
iemil ’gern wollen’ >? Syrj. omol
jema ’äiti’ >? geo ’maa’ >? zeme/zemlja ’maa’ >? R. hem, E. home ’koti’!!!
jumal ’Gott Vater’; jumala ’schwören’
> jumal-ke'iž, -käppà = pettər-ke'iž ’orchis maculatus’ (-kämmekkä)
> Lt. (Latvia) jumala ’Kornmutter’ (myth.)
~ LtDn.Po. jumal ’Zwillinge bei Menschen und Tieren’;
& ’zwei zusammengewachsene Früchte’
Liivi < Lätt (Latvia):
2319. tšo'umǝl (tšo'mǝl) ’Schale’ (malja, kolpakko, kuppi; päällys, kuori’
tšoumǝl ’Schlaube’ id., kuori, palko < lett. čaumala ’die Schale’
H. Lättiläisen Liivinmaan kronikka s. 31 (30.11.96):
ymaut = himot / himotu = himustatu, ihaldatu
Viro/Eesti:
amelema 'armatsema, kergemeelseit armusuhteid looma; kurameerima'
~ jamelema 'jagelema, jändama'
Sana esiaigne tähendus on olnud üsna laialivalguv: 'rabelema; tõrkuma (hobuste kohta); edvistama'. On arvatud, et sõna praegust tähendust on vöinud mõjutada ka amüseerima, vanh. amiseerima 'flirtima, kurameerima', saksa amüsieren 'amüseerima, löbustama', möjutada on vöinud ka nt armastusjumala nimi Amor.
ema 'äiti, emo, emä' ~ tšuvaši ama 'emasloom, ema'; mong. eme 'naine'
hame 'särk; rätik; vanaaegne seelik' < alggerm. *χami-z; norr. ham 'nahk'
~ liivi a'm 'seelik; kuub'; F. hame
~ vadja amõ 'endisaegne pikk villane pihtseelikutaoline rõivas'
imal ’imelä, äitelä’ ~ imar (perm-sm. - saam.) ~ votj. jumal (?);
'lääge, vastumeelselt magusavõitu'; lüüdi imel 'mämm'
>? Immel-Emmel
jaam 'pysäkki' < ven. jama ’kuoppa’ ~ lp. Jabmel ja Ibmel
jama 'ühenduskoht (liitekoht)' > jamada ’liittää, kuroa yhteen’; jama 'täyshullu'
~ saami juomek 'kaksik' ~ türgi jama 'paik, lapp'
jooma 'juoda'; saami juhkat 'juua, suitsetada, tõmmata'
~ turgi: *jug- 'neelama'; mongoli ugu 'jooma'
jum ’hiekkaharju, harjanne, särkkä; jono’ ~ vi joomastik
Eetu Vuorio: Suomalaiset Välimeren auringon alla.
Pohjois-Savon kirjapaino oy. , Kuopio 1931
jum(m)al ’Jumala’ = tšer. jumo > Vikala Sass: est. jumi ~ voima, väki (ei sanakirjassa)
~ algindo-iraani *diyumna ~ skr. dyumān 'taevalik, kirgas, särav'
jume ’kasvojen ilme t. väri’; päeva jume ’aamurusko’ (est. koit)
~ jume tähendab 'õiget olemust' + jumi = mingit lõdinat [um?]
~ jumi, jume = judin = vapina (Väike murdesõnastik 123)
> jumekas ’kaunishipiäinen; punaposkinen, punakka’;
> jumestuda ’punastua’ > ’jume tuleb peale’ = joku punastuu [Wiedemann]
> jumetu ’kalpea, väritön’; jumetus ’kalpeus’ ~ F. jumi ’mytol. olento’
> jume/da = bleich (kalpea, kelmeä), verblichen [Wiedemann]
>? Liettua: gymis 'nägu, näojooned (kasvojenpiirteet)'
jumetis 'sõimus' (Väike murdesõnastik 123)
jumik, jumikas 'maahanjäänyt puun juuri, juurakko'. (Wiedemann 1923, s. 169)
> jum(m)ikas ’vankka, paksu’ (Väike murdesõnastik 123 'jupp'; 'taim') < Vatja dubli
> soojumikas(Saussurea)
> põldjumikas, narmasjumikas, arujumikas (Centaurea)
- kuin ohdakkeita (ohakas) mutta pehmeäkarvaisia, ilman piikkejä,
- turvonnut kukkapohja, violetit kukat
~ jumm ’toisesta päästä sidottu pellavakimppu’;
~ jummikoda ’sillanarkku’;
~ jumikas, jomikas ’ristikkoladelma halkopinon päässä’
~ Löökä silmät loojan päälle, Jumehes Jumalan päälle!
jumitu ’suunnattoman, ylettömän, hirveän’
jumm ’pellavavyyhti’
jummi kara ’jääpuikko’; härja kara ’sonnin suoro’
jummis (jumpsis) 'paks' (Väike murdesõnastik 124)
jumpsima 'käima' (Väike murdesõnastik 124)
jumõtus 'judin' (puistatus, väristys) (Väike murdesõnastik 124) >? F. jomotus
jõmm ’lühike ja jäme asi’; jõmm 'pienen pojan ja karhunpojan kutsumanimitys'
Jõmmala (Raamatusta) 'Jumala'
jõmmima ’hotkia ahneesti’
koomits 'osmik, onn, kuur, kuut, varjualune, panipaik'
< vanavene gumino 'viljapeksuplats, rehealune'; vene gumnó id.
~ vadja, isuri koomina, F. kuomina ~ aun.ka kuomina id.
~ lüüdi guomin, vepsa gomin 'rehepeksruum'
kumisema 'pikka tumedat meloodilist heli andma; tumedalt kajama'
> kumu = vadja kumu 'lära, lärm'; F. kumista, saami gomaidit 'kumiseda'
~ komi gim 'äike; murt. 'kolin'
tümikas ’paksu seiväs’
uim 1) huuma(us), hurmio, päihtymys', 2) evä
> uimane ’pyörryksissä oleva, huumaantunut’;
~ uimastada ’huimata, huumata’
ümin ’mumina, mutina’ >? hyminä-humina
>? Vert. est. RASE ’raskas, raskaana oleva’ >? E. grace
< lat. racēmus, volkslat. *racīmus 'Kamm der Traube; Traube' (rusina)
~ ital. racimolo 'Weintraube', frz raisin 'Rosine'; a.saksa rosīn(e), S. Rosine
~ est. rosin 'kuivatatud viinamari; rusina'
Uku Maasing: Eesti usund, Ilmamaa, Tartu, 1995,
- Arvan, et ’jumal’ esialgselt tähendas lihtsalt surnut.
> jabme = saam. surnu laip > jabmet, jabmam = surema
- Jume kohta on juba öeldud, et see on midagi, mis liigub inimeses ringi ja on sääl, kus midagi tõmbleb, lõdiseb või väriseb. s.79 [> vrt. liivin jaig]
s. 92-93: jumottava = (jomottava): tuikav, nüri (valu) on säilitanud algse tähenduse: jumu/jumi. Mu arvates kuulub ka eesti ’oim’ [ohimo; ymmärrys, äly] samasse ühendusse nagu vaimgi ja on tõepoolest ainult murdeliselt erinev teisest sõnast, umbes nii nagu mordva keeli esineb ’ojme’ kõrval ka vajm.
[md. ojm(in)e = vajme; atem(zug), lebendes wesen; hengenveto, elävä olento]
Raivo Seppo: Eesti nimeraamat, Olion 1994
Thomas - aramea 'kaksik'; Est. Tamm, Tom(m), Tommi, Tommy, Toom, Toomas, Toom(u)s, (Krisostomus), Tuumas. (setu) Hooma, ven. Foma >? TWO
Huno Rätsep: Sõnaloo raamat, Imamaa, Tarto 2002
s.101 jumal ~ v.gr. Zeu-s, lat. Ju-piter ’taeva isa’
< I-Iran. *dyuman- (y = j) ’taevalik, hiilgav; taevas; taevajumal, -isa; päev’
Matthias Johann Eisen: Eesti mütoloogia (1919), Mats, Tallinn 1995:
s.101 Jömali ’bjarmilainen nimi’
s.102: Castren-Paasonen-Comparetti: jumala = jum, juma, jumu + -la
(kaugel kõmisevat kõuehäält jäljendab)
- Budenz-Setälä: unk. jo = ’hea’; mansi. joomas = ’hea’; handi. jem = ’hea, ilus’
> udm. umoi = ’hea, tubli, sobiv’;
> Eisen: est. (?) ’juma’ = õnne ja ’jumal’ = õnnelline
(s. 103) Kreutzwald: Vanadel eestlastel oli ohvrikivide kõrval veel teisi kive, mida jumalate nähtavate kujudena austati. Need kandsid nimekivimal ehk lihtsalt mal(= kivijumal).
Eino Koponen: Eteläviron murteen sanaston alkuperä, SUST 230, Helsinki 1998
48. jont ’paksunnos (langassa)’ ~ vi junn ’kakkara’; (jonn, junn ’paha sisu’)
~ viE jomp ’paksunnos’
s.77 viE umblema ’ommella’ < umb- ’umpi’ ~ vi õmblema, sm. ommella
>? S. um ’ympäri’
97. koomits ’varastokatos, suoja’
~ sm. kuomu, viR kuomin (riihen) ruumenkoppi’
~ va. ink. komina ’riihisuoja, luuva, kuomina’, ly. guomin, ve. gomin
< m.ven. *gumino > ven. gumno id. [luuva, puimatanner]
Lappi:
lpR: Luul. juǝmeke-, juǝmiče- ’zwilling’, I. jyømehadz ’kaksoinen’
Eliel Lagercrantz: Lappischer Wortschatz I (LSFU VI, SUS, Helsinki 1939)
1845 (s.228) juömmie Snå.M. ’Zwilling’; juömmečh (juömmeze) ’kaksosia’
Nes.T. jumiš ’Zwilling’ ~ Arj. jumeča (Mz.) id.; ’Sterngebilde’
> vrt. lpN jumešž ’kaksonen’, jumežat (pl.) ’kaksoset’
> vrt. lpK juu'mik (mon.) ’kaksoset’
lpN: T. I. Itkonen: Lappalais-suomalaisia sanavertailuja, SUSA XXXII, Helsinki 1918
T. I. Itkonen: Lappalais-suomalaisia sanavertailuja II, SUST LVIII, Helsinki 1928 (ss. 26-56)
21. lpN juomek, jumiš ’tvilling; geminus’
~ Luul. juǝmeke-, juǝmiče- ’zwilling’
~ Sanskr. jamas 'kaksonen'
~ s. jama ’vierekkäisyys, liityntä’ (viran jamassa); verkkoliitos
Erkki Itkonen: Lappische Chrestomathie, VII SUS, Helsinki 1993 (IIp.)
867: jomfruv’va = Jungfrau < an. jomfru, norw. jomfru < S. jung-
874: jubma = Brausen, Getöse > ubmat = brausen, tosen
> fi. ’jymy’ (Getöse) > jymistä; ~ SSSS: lpN gupma ’jymy, jyrinä’
SSSS (Saam-suom-saam sanakirja):
čomal ’kasassa, kasana’
čomas ’kupera, kukkurainen' ~ lpK čoo'mmi ‹ čå'mm ’kukkura’
jabmit ’kuolla’ > Jabmel 'saamelainen kuoleman jumaluus'
jamalgit 'langeta loveen' >? Est. jaam 'asema'
luomi, luopma- ’hilla’
njoammil ’(metsä)jänis’ ~ vrt. njoam'mu ’matelija’
lpN (?) njumalak, Fr., Inari nunala ’uinelo, uivelo, herna’
(koskelolaji, Sägetaucher)
Læstadius: Lappalaisten mytologian katkelmia, SKS 2000 s.71: jumi
Jubmel on etymologisin perustein alkuperäinen lappalainen jumaluus ja loogisin perustein... heidän vanhin jumalansa.
Rafael Karsten: Samefolkets religion (1952):
s.62 Fellman: Stenseitan eller träbelätet invigdes alltid för sitt ändamål genom att smörjas eller överstrykas med renblod eller fett av björn eller annat djur som lappen fångat. Först efter en sådan smörning och invigning blev idolen enIbmel.
lpIn: čumma ’kukkula (pyöreälakinen)’
immeel ’jumala’; imelalas ’jumalallinen’; epi-immeel 'epäjumala'
> immeelviđa ’koskematon’ (tytöstä) < vida 'jäljiltä'
ju'mbardiđ (juumbard ) ’keikkua’
jumijdiđ (juumiid) ’jymistä’ > juuma ’jyminä’ ~ juuccađ ’jylistä’
jye'mehaš ’kaksonen’
jamalgiđ 'pyörtyä'
njoammil 'jänis' (myös merisaamel.)
~ näimi- 'avio-' (~ naima) ~ äämmil 'sarvipuoli'
~ ummool 'silmu' ~ umolaž 'pienokainen, vauva'
lpK: E'mmel ’(protest.) Jumala, Luoja’ >? vemmelsääri
~ njue'm'mel (njuä'm'mel, njua'm'mel) ’jänis’ ‹ merisaamel. Njoammil
~ unk. emel 'nostaa, kohottaa'
ä'mmel, ommal (õmmal) ’silmu’
>? Sverloff: nuammad ’ratsastaa’ ‹ njuämmad ’ryömiä’
jaam ’edesmennyt’ (kuollut); jaamm (jaamas) ’eloton’; jaa'mmi ’vainaja’
~ jaam (jammi) ’(verkkojen) jame’ >? Jamman lij 'kuollut lie'
jiõm (jim) 'en'
jumidj = kaksoset > jumiš
jummel = immel > Himmel - So. "Jumala on taivas-ihminen".
aalmus, õll'jummus ’korkein’
-jummuš > jåttjummuš 'kulkemisen/raskauden alkaminen’
< jått'ted ’panna alulle’; viizzjumuš ’irvistys’
juu'mik 'kaksonen/-set'; - Lij jumidj juvsam 'On synnyttänyt kaksoset' (jumidj)
- Tänään 18.04,1995, n. klo 21.00 - 21.55 pääsin jyvälle kielemme perusteista. Avainsanana on edelleen saamelaisten jumala (Jubmel, Ibmel-Emmel... what-so-ever it is.) Vastaus on T. I. Itkosen Kuolan sanakirjassa sivulla 72. (Ks. m. Lagercrantz I ss. 188-228-223):
Kuola: lpKld/T (Kildin-Turja):
s.12. ammel ’horto, unenhorros’; (>? Jumala-Ibmel)
~ ammel (P) ’umppu, urpu’ (keväällä)
‹ s.320. ommaл (S), K ummal, T ummel ’kerkkä, umppu, urpu’ (kev.)
s.44 iimme ’(sedän, enon, v. veljen) vaimo’ = N emme , K. æmma ’käly’
~ s.61 jiemed; T jiemendt ’emäntä’ ~ T jiemme ’ahkion emäpuu’
s.45 immel ’Jumala’ (luteril.) = N emmel (pakanall.), K, T. jimmel
49. jama ’jame, kahden verkon liitos’
~ N. jame ’kyytilaitos’ < ven. jamj
s.54 jemma ’jymy, kohina’; I. jemed ’pauhata, kohista’ = lpN jabma
72. jumidj (P) ’kaksoset’ ? lpN jumiš
~ 836. S. jummeok, V:na †juomǝk ’kaksoset’; I. jummekaz ’kaksonen’
nammel ’jänis’ = K nuǝmmel, Im njommel = lpN njoammel >? lpK Emmel
303. noammad ’mataa, ryömiä’
> P noammaled ’madella’ (mato, käärme)
s.320. ommal (S), K ummal, T ummel ’kerkkä, umppu, urpu’
= lpN ubmol ‹ s.12 ammel ’urpu’
823 immel: K2 jummel ’Jumala’; S. anaraž emmel ’inarilaisten Jumala’
3.11.2001: Toivo Itkonen: Venäjänlapin konsonanttien astevaihtelu
Koltan, Kildinin ja Turjan murteiden mukaan, SUST XXXIX, Helsinki 1916
lpN njumalak ’podiceps arcticus’ (arktinen uikkulaji)
(lat. podex, podicis ’takapää, perä’) >? lpN njimmat ’uikuttaa’
- Onko niin, että ’jum’ liittä yhteen sammakon hyppimisen ja Jumin hedelmällisen ”kaksoishyppelyn” merkitykset toisiinsa? Jos niin on, niin miksei shamanistisessa todellisuudessa siihen vielä voi liittyä ’ šummer’ -rummun surinan assosiaatio? ”Kolomiat” (= kylmät) sanat on nyt liitetty yhteen!
J. Lehtiranta: Yhteissaamelainen sanasto SUST 200. SUS, Helsinki 1989
50 *ame(le) ’sarveton tai yksisarvinen poro’
haame-ab'mela-haapmiel-apmel-abmel-äämmil-ä'mmel-a'mel-ammel
228 *eme ’alku; emä’ ~ sm. emä
jiemie-iemen < -iemie*-ieme-æmest < (lpIn, lpK, Kld?) - T jiemme
>? vrt. lpK E'mmel ’protestanttinen jumala
293. *jome- = kaksonen > suom. jama? >? IE gemini
E: juömmie(!) - U: jüemehka - A: juomitja - L: juomitj - P: jumiš- I: jyemeh - Ko: juu'mik
lpE jupmaлe, L jupmel, N ibmel, In ibmmel, T jimmel, A jummel 'jumala'
Komi:
gimalni, gimoni, gimištni ’donnern’ > gimis jurgas ’es donnert’ < jurgyny 'soida'
> gym (gim, gymalöm) ukkonen (v. grom); gymavny ’ukkostaa'
njum ’hymy (v. ulybka); nauru' >?
>? Kamass: (h)ym(y)l'am, u'mǝl'em ’juosta’
(vanha) ’Joma’ (’jomalen’ = Joman; ’jomalis’ = Jomasta) (= Hexe; noita)
~ ema ’noita-akka’ (v. vedjma)
>? omel' = Teufel; paholainen > omölj ’paha, huono, heikko; piru’
> jamalöm ’häpeä’
jum ’hiivataikina’; ’süsser (Roggen-)Teig aus mehl’
jummödny ’makeuttaa’; jumov ’makea, happamaton (taikina)’
lym lumi ~ lun 'päivä'
ljöm ’tuomi’ = Russ. tšerëmuha
omölj ’paha, huono, heikko, kehno; piru’
omelj = Teufel; paholainen; Omöl & Jien - alkuveljespari
šom 1) ’hiili'
Udmurtia:
demen = yhdessä >? Gemini
gumy = putki, torvi, ontto varsi (kasveilla)
iz = kivi ~ jemyš = hedelmä ~ vrt. F. iso, est. isu
>? ven. izjum ~ kivi-(tuomen)marja t. -hedelmä (rusina)
> izem = jauhaminen ~ izmem = kivettyminen
> izumrud = smaragdi (emerald)
iz'em (iz'ylem, iz'on) = nukkuminen
šum(poton) 'ilo'
tšum ’siirrettävä teltta-kota’ (nahka- t. puunkuorikate)
ym = suu
Wichmann: Wotjakische Chrestomathie
289. jumal = (jumåu) süss, ungesäuert
> SyrjI. jumo (<*jumal ) = süss; Teig von Roggenmalz > F. imelä
290. jumšani ’vaeltaa juhla-aikaan talosta taloon tanssien ja soittaen’
t'sumol'o = Haufen, Schober > syrj. t'šumali = ’kleiner Getreideschober' (viljakupo - 9 lyhteestä)
~ ? Tšuw.; tat. čümäläk, čümälä >? E. cumulate < Lat. cumulare < cumulus 'heap' (kasa, läjä)
Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko:
s.215 (B.G. Gavrilov) Votjakit; ’Joskus tapaa rukiinoljessa kaksoistähkän. Sen, joka sattumalta sellaisen löytää, on otettava sauva, käärittävä sen ympärille puhdas pellavainen tilkku ja asetettava tähkä siihen siten, että sen haarat riippuvat sauvan kahden puolen, jommoisena se muistuttaa ratsastavaa ihmistä. Tällä tavoin löytäjän on kannettava sitä kumppaninsa kera kaksin kotiin käyttäytyen ikään kuin heidän taakkansa olisi ylen raskas. Näin heidän on vietävä se uuteen tyhjään hinkaloon. Heidän on samalla varottava, ettei kukaan näe tai kohtaa heitä tiellä. Ken näin menettelee, se vähitellen rikastuu...’ Liettualaisten kerrotaan säilyttäneen kaksoispähkinää tai -tähkää (keimaris) kukkarossaan.
Mari:
idym ’luuva, puimahuone’ (v. gumno)
izi ’pieni’; iziǝm ’muru(nen), pikkulapsi’
jomak ’satu’; jomaklaš ’keskustella, tarinoida; kertoa satuja'
< Tschuwass d'omak ’Wort’; jamak ’Erzählung, Märchen’
jomart ’iloinen, hilpeä, lystikäs’
jomaš ’kadota’ > jommaš ’menetys, tappio; kadottaminen’
Tr. jomze ’Hexenmeister, Zauberer’ < jomz'ə?;
< tšuw. joməs’, ’Zauberer’, jums', jumz'ə < tat. (im-)jom
jumo, jymy ’jumala(-)’; jumašne ’Jumal hoidku!’
~ KB jǝmə, U jumǝ, I jumo = taivas, ylijumala (Gott)
~ kudõ-jumõ = marien kodanjumala
~ jumǝng-kombǝ = wildgans (villihanhi)
júmyl ’kiima'; jumyláš ’hyökätä kimppuun’
jylme (jəlme) ’kieli’
jymal ’alapuoli, pohja’ > jymalan ’alhaalla; alas’;
~ jəmal = das unten befindliche, das untere (allaoleva)
> kongla-jəmal = (k. nimal) achselhöhle (akselinreikä) > Est. kangel, kangla
> jydjymal (d'üt-jəmal) ’pohjoinen’ ~ üməl = (əməl) 'varjo'
> rokjymal 1) ’maapohja, jankko, kova kerros’ 2) ’kollariisikas’ -sieni
jymaš ’häikäistyä, sokaistua kirkkaasta valosta; siristää silmiään’
> kätkeytyä, suojautua (pensaaseen); sokeutua, kuuroutua
~ jymaš ’pidot, kemut (v. pir); viinakset; juomingit'
jumo, jymy ’jumala(-)’; jumašne ’Jumal hoidku!’
~ KB jǝmə, U jumǝ, I jumo = taivas, ylijumala (Gott)
~ kudõ-jumõ = marien kodanjumala
~ jumǝng-kombǝ = wildgans (villihanhi)
> Lidija Toidybek: Mari usund, Virgela, Tallinn 1998, ss. 45-46
...Pärimuse järgi valmistas kandle Jumo ise ning mängis siis pilve peal istudes, pärast aga andis pilli inimistele. Teise versiooni järgi vaidlesid jumal ja kurat ükskord, kumba neist marid rohkem armastavad. Siis otsustas kumbki pilli teha ja vaadata, kumma oma maridele rohkem meeldib. Kurat tegi torupilli, jumal aga kandle. Maridele meeldis rohkem kannel. Kuradil hakkas häbi ja ta otsustas jumalale oma lüüasaamise eest kätte maksta. Ta uuristas kandle ülemise külje sisse augu. Sellest aga hakkas pill veel paremini kõlama ning kurat pidi siiski tunnistama oma kaotust.
Palvusi saatev kandlemuusika oli jumõn sem, jumalik (püha) muusika...
jymyža ’hellä, lempeä, arka’ (v. nešnyj); kid-jymyk = kidšym ’tuntoaisti’
kumalaš ’rukoilla; palvella’
lombo ’tuomi’ (v. tšeremuha); lomber ’tuomenmarja’
omo ’uni’
ymbal 1) ’kerma’ (v. slivki), 2) ’yläosa, päällinen (kuori)’
> ymbal-jymal ’vaatteet’
ymyl (ümyl) ’varjo, siimes’
ümyr ’vuosisata, elinikä; aikakausi’
tšomalaš ’poikia, varsoa’; tšoma ’varsa’
tšoman ’suuri niinipuun kuoresta tehty kori’
tšumalaš ’potkaista’
jum ’jouhimato’ > jumbel ’heisimato’; suolimato
jumbeltšudo ’ussipuju' (käärmepujo?)
jumedaš, jymedaš ’imarrella’
jumbyl (jumyl) ’kiima’; jumyláš ’hyökätä kimppuun’ (jummal-soidinmenot!)
> jumyltaš, (jumebyldaš?) ’rukoilla, palvoa’(v. molitjsja) ‹ (uldaš id.)
Martti Räsänen: Die tatarischen Lehnwörter im Tscheremissischen, SUST L, Helsinki 1923
jemǝš 'Frucht'; d'emǝš ’Naschwerk’; demǝz ’Gemüse, Obst’
< kas. zimǝs ’Frucht, Obst’, osm. jämiš ’Speise, Frucht’,
~ tschuw. simǝs < je-, si ’speisen’ > vrt. tscher. jüzüm ’Rosine’
jüzüm 'Rosine'; uzǝm puše'w ’Weinrebe’ < kas. zǝzǝm ’Wein, Weinrebe’,
~ tschuw. izǝm, jǝzem, jǝzǝm, krm. kom. jüzüm, kir. uig. özüm id
> vrt. tscher. jemǝs ’Frucht’ >? Russ. izjum id.
tümǝr Trommel < otü. dümri id.
~ osm. tümbäk ’Musikinstrument, eine Art Pauke; tombur ’Pauke’
Tšer. < tšuw. (Räisänen: SUST 48, mm. s.234)
w. ol, ul (šinza-ol)’Augenbraue’ (kulmakarvat),
> b. šin(d)zä-khal ’silmäluomi’ (lid)
>? ‹ w. s'omol, b. samǝl ’Sache’< tšuw. s'ǝmǝl ~ kas. jǝmǝs
tšuw. s'imǝs ’Speise’ ~ kas. jimǝs a *jemǝl'-č ~ ung. gyümölcs ’hedelmä’
s'om(laš) (sam) ’Unkraut, Jäten’ (rikkaruoho); ~ ung. gyom ’Unkraut’
~ vrt. b. samǝn ’Irre, Unrecht, Fehler’ ~ tšuw. s'omǝl,
w. s'omǝl, b. samǝl ’Sache, Angelegenheit; Hilfe’
< Tschuw. s'ǝmǝl, s'omǝl id., ’Bedürfnis’ ~ kas. jømøš, uig. jumuš
t'šumur ’alle, zusammen (t's'umǝr)’; tsǝmǝr ’etwas rundes’; t'šumuraš ’rund’;
t'šumǝrg- = ung. gyümölcs ’hedelmä’ < t'šømør ’rund’
~ ung. gyomor = maha, vatsa ~ kas. jømørr ~ wotj. (t')s'umori
Ö. Beke: Zu den tschuwassischen Lehnwörtern der tscheremissischen Sprache, SUST LXVII, Helsinki 1933
s.45 CN (d)jomǝs ’Hexenmeister, Zauberer, Hellseher’
< tschuw. jomǝs, jumǝs, jumzǝ ’Zauberer’; Ašm. jomǝš, junǝš ’sich irren’
Mordva:
iməš emež; obst, frucht (hedelmä) > Tat. jimǝš ~ ven. izjum >? emä-s
ëmla, jom[b]la 'pieni'
jomams, jumaëms, (moksha:) imams = kadota; kuolla > vrt. Jukagiirit?
> jomamo-orma = kuolettava sairaus
Ersä: (ks. "Jumala III")