SHAMANISTINEN KOOSTE III

SHAMANISTINEN MUSIIKKIKOOSTE III (10.3.96 - 20.9.2014)

 

10.3.96          Ulla Remes: Koukon katseen alla. IS:n maailmankatsomus

         Karhunpeijaiset -kuoroteoksen sanoituksessa. (I käsikirj. 24.4.1992, 155 s.)

         Uskontotieteen pro gradu - tutkielma, Helsingin yliopisto. (Hyv. 10.3.96)

 

K: 3.11.96          A. Vipusen tietokonestemmat Vesannon mieskuorolle.

         - Esitelmä Vesannolla klo 13 koulukeskus (Vesannon kunta/mieskuoro):

         "Suomalais-ugrilainen musiikki - shamanismi"        

> Vesannon joulu 1996 (Viitasaaren Painopalvelu)

Suomalais-ugrilainen kansanmusiikki ja shamanismi

Säveltäjä Ilpo Saastamoinen vieraili Vesannolla 3.11. puhumassa suomalais-ugrilaisesta kansanmusiikista, shamanismista ja sanojen merkitysopista. Saastamoinen kertoi etsivänsä niitä kolmea sanaa, joita Väinämöinen meni hakemaan Antero Vipusen vatsaan. Saastamoinen valotti Kalevalan, saamelaisten joikujen ja sukulaiskansojemme suullisen kansanperimän saloja. Ugrilaiset kielet ovat runomitattomien improvisoitujen laulujen tuotetta. Loppusoinnullinen runomitta on länsimaisen kulttuurin tuomaa.

Lisäksi Ilpo Saastamoinen selvitteli kansanlauluperinteen ja korvakuulokulttuurin taltioimisen ongelmia aina Lönnrotin ajoista tämän hetken tutkimukseen, jota tehdään juuri nyt muun muassa Kuolan niemimaalla Tromssan yliopiston projektina. Tässä Saastamoinenkin on mukana.

Suomalaisten juuret ovat sittenkin keskieurooppalaiset. Tämä todettiin Fennougristi-konferenssissa 1995 Jyväskylässä. Meidän geeneissämme ei ole mitään erikoista. Olemme oppineet kielemme matkalla pohjan perukoille. Toisaalta kielellinen perinne elää eri puolilla maailmaa eri kielissä. Kalevala elää ja voi hyvin Saastamoisen mukaan muun muassa Kirgistanissa. Samasta kantasanasta olevat ilmaukset löytyvät eri kielistä ympäri maailman. Saman juurimerkityksen omaavat sanat eri kielissä merkitsevät samaa. [?] Myös nykyisen teknisen sanaston historia avautui Saastamoisen käsittelyssä.

Ilpo Saastamoinen esitti valikoiman äänitteitä ja ääninäytteitä alkuperäiskansojen musiikista ja instrumenteista. Shamaanirumpujen, suhistuspuiden ja kokeellisten joikujen äänimaailma jäi yleisön mieliin. Joiku hirvikolarista hirven näkökulmasta sytytti yleisönkin. Ilpo Saastamoinen on sukuaan Keiteleeltä. Saastamoinen tekee juuri nyt yhteistyötä Vesannon Mieskuoron ja Pielaveden Mieslaulajien kanssa. Antero Vipunen- nimisen yhteisen produktion on säveltänyt Saastamoinen.

 

K: 15.-16.11.96.         Virrat (Antti Koiranen) - "Shamaanit ja noidat".

         15.11. pe IS: Shamaaniterminologian etymologiset juuret

         > 14.6.1997 Virrat - IS: Karhun maailmankuva

         > 4.7.01 Virrat / Antti Kettunen - II Esitelmäni karhu-mytologiasta

 

15.11.96         - Sergei Pakriev (Udmurtia):        

- vedin          'noita' < Russ. vidu 'tietää' ~ R. veta 'tietää' ~ ? Udm: vötany = nähdä unta; tuno  'shamaani'

 

18.11.96 Keskisuomalainen - Heli Väisänen:

Noituutta ja shamanismia monelta kantilta Virroilla

Shamanismiin ja noituuteen perehdyttiin viikonvaihteessa Virtain kulttuuritutkimus-asemalla kahden päivän kurssilla. Seminaarin ideointi syntyi kulttuurintutkimus-aseman johtajan Antti Koirasen mukaan kolmesta syystä.

Luennoimaan haluttiin noitatohtori Marko Nenonen, Virtain, Ruoveden ja Kurun välinen tutkimusyhteistyö kaipasi yhteistä nimittäjää ja Karhu-oopperan takia asia oli ikään kuin ajankohtainenkin.

Seminaarin antia Koiranen pitää monipuolisena. Huomioitiin teatteri, perinnetieteet, musiikki, historia ja psykologia - paikallisuuttakaan unohtamatta. Ainoastaan kirkon edustajaa ei paikalle saatu muiden kiireiden vuoksi.

Katsauksen Virtain ja Kurun noituuteen esitti virtolainen historiantutkija Aila Sipilä, joka esiintyi Karhu-oopperassakin toisena shamaanina.

- Roolivalinta löytyi sattumalta. Shamanismista olen ollut kiinnostunut jo aiemmin. Aina maaseudulla asuneena olen kuullut paljon vanhoja uskomuksia ja tuttava-piiristä löytyy kykyjä, eräänlaisia etiäisiä. Asia on tuntunut aina läheiseltä, Sipilä kuvailee.

Lähemmin hän kiinnostui shamanismista työstäessään 50 vuotta vanhaa muisti-tietoa "Kotiseututietoa Vaskivedeltä" -kirjaksi. Kymmenkunta vuotta sitten hän osallistui nuorisoseurojen valtakunnalliseen "Heimojen siirtyminen"

[= "Kaikukeihäs"] -projektiin, johon shamanistisen musiikin teki Virroillakin luennoinut Ilpo Saastamoinen.

Ruovetisestä noitaturismista kertoivat puolestaan Elma Urvikko ja Oiva Hernes-niemi.

Tarttolainen Aado Lintrop luki nganasanilaisen shamaani Tubjaku Kosterkinin loitsuja. Lääkinnällisestä puolesta kertoivat Timo Leisiö ja Sergei Pakriev.

Ilpo Saastamoinen paneutui shamaaniterminologiaan ja Ida-Lotta Backman käsitteli alustuksessaan rituaaliteatteria.

Noidista tohtoriksi väitellyt Marko Nenonen kertoi noituuden eroavan kahdeksi lajikseen lähes Pähkinäsaaren rauhanrajan mukaisesti. Länsirannikolle saatiin vaikutteita Euroopasta ja siellä noidat olivat yleensä naisia. Sisämaassa sen sijaan tavattiin yleensä mies-noitia, jotka eivät osanneet läntisten sisartensa tapaan lentää.

- Shamanistinen kulttuuri on paljon noitavainoja vanhemmalta ajalta. Tietäjiä oli siellä missä ihmisiäkin. Kulttuuri levittäytyi kaikkialle, eikä mitään tiettyjä "noitapaikkakuntia" ollut, Nenonen kertoo.

Mielenkiintoisena aspektina hän mainitsee Euroopan Unionin rajojen noudattavan noitavainojen rajoja.

- Molemmat lähtivät liikkeelle samoilta seuduilta ja liittymisjärjestyskin eteni saman-suuntaisesti. Noitavainoissakin Suomi innostui Euroopan opeista Norjaa rivakammin, Nenonen kuvailee.

 

18.11.96 klo 02.10         - Onko niin, että hiekka/sade ja kesä muodostavat shamaanirummun äänen (Ks. Fischer: Vocabularium sibiricum 1747, s.59): sora/somer - sere/ssommor - summer

Ja näiden kauniimpi puoli ovat muusat/musiikki ja rumempi puoli hammer/jum..?

 

10.12.         97         - Mitä muuta meille jää jäljelle kuin joko metson soidin (poron kiima) tai shamaanin loitsinta? Jäljelle jää vain keskinen maailma, sepän pajatyö, joka johtaa jompaan kumpaan suuntaan. Jäljelle jää vain ihminen, joka tekee työtä päästäkseen toiseen näistä tavoitteista!

Näillä kolmella sanalla vene lauletaan valmiiksi. Ja laulaja on itse käärme, joka on "viekas" tekemällä työtä. Työ on vain kavala verho, jolla päämäärä, tavoiteltu kohde tehdään suopeaksi vastaanottamaan matkamies.

 

12.12.1997         Minä tiedän, mitä venettä Väinämöinen rakensi sanoilla. Se oli Hiiden vene (Hyden venet) - luotta-muorr, johon hän tarvitsi keskisen (reaalitason) - alisen (shamanistisen) ja ylisen (seksuaalisen soidintason). Ja revontulet ovat... leikkimällä... Itkisin ilosta, jos tässä flunssassa voisin sen tehdä. Yötaivas on niin syvä ja sininen ja valo pimeydessä. Revontulet. Niitä ei näy täältä työpöydän ikkunasta. Mutta minä näen ne, koska olen siellä, herättämässä kuolleita sanoja henkiin, hajottamassa vanhaa... luomalla!

 

26.-28.12.97 - Sepempi seppä

- Shamanistisen kerrostuman sanat näyttävät olevan kaikkein vanhimpia. Rautakaudelle tultaessa tuo sanasto siirtyi suurelta osin uudentyylisen shamaanin, sepän pajaan, toiseen merkityskerrostumaan. Hän ei kuitenkaan kyennyt valmistamaan elävää rautaista naista, mikä näkyykin tämän päivän kone-yhteiskunnan kriisissä, vaikka autoja korjataankin vielä nyrkkipajoissa. Rinnan tämän kanssa jäi shamanistinen perinne elämään uusiutuneessa muodossa. Lietsovasta ’rautio’-sepästä tuli ’runo-loitsu-seppo’ eeppisten menneisyyden sankaritekojen kertoja, joka sepitti ’söpöjä’ tai jopa ’sepempiä’ säkeitä kuulijoiden ihastukseksi - tietenkin myös varustettuna kuumentavilla taka-ajatuksilla ’mustasta’ (lpN: harv. čahppat:d, lpK tav. čappad, ča'ppes > čääppeed ’mustua’) ja ’kauniista’ (čappat).

- Jos sanalla on syvämerkityksiä, ilmenee se yhdessä muodossa maan antimina, maana, mutta toisessa muodossaan se esiintyy henkisemmällä tasolla, esim. ilmaan tai olemiseen liittyvänä. Lisäksi on vielä shamanistinen todellisuus, joka antaa mahdollisen henkisen merkityksen.

 

(01.02.1998) Castren: Tutkimusmatkoilla pohjolassa. 1967

s.84         lp. loddadšam 'lintunen' (vaimosta)

s.142         Noidan puku on sekä komea että kummallinen. Siihen kuuluu säämiskäpaita, samburtša, jossa on punaverkainen päärme.

s.148         Samojedit ovat alkaneet... muovailla isoja ja pieniä puisia jumalankuvia. Niiden nimenä on sjadai, siksi että niillä on ihmiskasvot (sja 'kasvot') Nämä ovat osittain mies- osittain naispuolisia jumaluuksia. Näkee kyllä myös alastomia sjadaita (kasvot länteen päin). [13.5.12: R. sjö 'järvi' ~ saivo] >? sejdr?

> 3.7.2001         - Shamaanirumpua nimitettiin Suomen Lapissa ’kannukseksi’. Rummun kalvolla pomppivaa metallirengasta nimitettiin ’birraksi’. Lyöntikapula oli tehty T:n muotoisesta poronluusta. Vanhin sellainen - noin 500-luvulta ennen ajanlaskumme alkua - on löydetty Kuolasta Olenij -saarelta (Findeisen, 1957, 244).

 

13.1.98         - Laivan 'tuleminen' on nousemista ja laivan 'lähtö' laskemista. Ja "laiva (~ hiidenvene) on lastattu..." Tarvotaan kolme sanaa, jotta prosessi saadaan kattavasti määriteltyä:

~ Hidde - Heiden - Heathen (= heaven)...

~ Usko - Toivo - Rakkaus

~ Alinen - Keskinen (rukous) - Ylinen

- light (lift-leudd) - ruuhi (vene-hautajaiset) - mirr (puu-marja-rauha)

Nämä sanat sisältävät toisensa!

Keskinen: Häät (kiima) - Hautajaiset (elonkorjuu) - Riitti (nykyisyys-päivätajunta)

Ylinen: Rauha (kylvö-parittelu-taivas) - Kaikkeus (varastointi) - Luottamus (tulevaisuuden siemen - ikuisuus)

Alinen: Shamaanimatka - siemenen itäminen - kuolleista herääminen

- voiman nouto: unimuisti; menneisyys-tulevaisuus

 

14.01.98

- "Keskisen" todellisuuden riitissä - uhrauksessa - otetaan voimaa "alisen" perinne-esi-isiltä ja uhrieläimestä. Voima annetaan edelleen "yliseen".

"Ylisessä" annetaan "Keskisen" kiima-riitin antama voima "Aliseen", joka "siementyy". "Alisesta" shamaani noutaa voimaa, jonka (sitten) tuo "Keskiseen" todellisuuteen. Matkantekoon tarvitaan "Ylisen" antama purkautumaton seksuaalinen voima. Samoin on karhunkaadossa, joka on  "Alisen" matkan riitinomainen kuvaus.

Siis kaksi reaalista seikkaa, jotka prosessi yhdistää. Kaksi tilaa ja ajan muutos. Onko "aika" sama kuin muutokseen tarvittava voima?

- Rock-veneessä vuoret horjuvat.

         Ukonilma-ukkonen/salama - alisen porttien avautuminen - transsi.

 

21.02.98         - Rumpu on saamelaisen maailmankuvan helmi. Ja tuon helmen me ryöstimme simpukalta. Kuoleeko se? Rummussa yhdistyy kaikki, mikä on tärkeää saamenkielessä! Me tuhosimme koko universumin polttamalla tuon helmen!

 

Marko Kettunen: Ilpo Saastamoinen saamelaismusiikin alkulähteillä - Korvanero

(2/1998, J:kylän yliopiston mus.tieteen laitoksen opiskelijajulkaisu N:o 8, ss. 14-17.)

...Shumer-rumpu eli saamelaisten noitarumpu voidaan nähdä soittimena tai äänen-tuottovälineenä tai se voi olla vaihdellen molempia. Rumpua käytetään aina samanaikaisesti laulun kanssa, mutta mielenkiintoista on se, että usein rummun ja laulun rytmi poikkeavat toisistaan eli rummulla ei säestetä laulua ainakaan länsimäisen rytmikäsityksen mukaan. Saastamoinen mainitsee esimerkin saamelaisten shamaani-istunnosta, jossa noita istui apulaisensa kanssa vastakkain samalla huojuttaen yläruumistaan lyhytmotiivisen laulun tahdissa, mikä johti vähitellen transsiin. Ajoittain noita vaati läsnäolijoita laulamaan mukana, ja hätisteli eräänlaisella rengashelistinsauvalla niitä, jotka eivät laulaneet mukana tarpeeksi voimakkaasti.

Rummun funktio onkin Saastamoisen mukaan tuottaa hiljaisuutta nollainformaation avulla. Noitarumpu peittää alleen kaikki epäsäännölliset aistiärsykkeet, mikä auttaa mielen kääntymistä sisäiseen maailmaan ja epätavalliseen todellisuuteen tai tietoisuudentilaan. Nollainformaatio toimii kahdella havaintotasolla. Ensimmäinen taso on rytmin näennäinen yksitoikkoisuus, ja toinen taso ilmenee tarkkailtaessa rummun lyöntejä: yksittäisten lyöntien suhde on monimutkaisuudessaan niin kaoottinen, että tuloksena on saman hiljaisuuden kokeminen, kuin ensimmäisellä tasolla. Shumer -sana on sukua englannin kielestäkin tuttuun hammer -sanaan. Mielenkiintoista on, miksi shumer -sana viittaa itse rummun ulkopuolelle, vasaraan eli lyöntikapulaan, joka on tehty T:n muotoisesta poronluusta.

 

6/98 Uusi Kansanmusiikki ss. 26-27 - Arto Junttila:

Kadonnutta noitarumpua etsimässä

Vanhassa lapissa noitarumpu oli shamaanin työväline.

- Saamelaisilta pääsi rumpuperinne katkeamaan. Siihen tuli kahden, kolmen suku-polven katkos. Tiedetään, että noitarumpuja oli vielä 1800-luvulla piilossa Ruotsin puolella, kertoo etnomusikologi Ilja Saastamoinen.

Noitarummun poltettu historia on myös saamelaisen luontouskonnon historiaa.

- Rumpu oli myös luontouskon pyhä kirja ja kansantaiteen pyhä helmi, sanoo Inarin saamelaismuseon, Siidan, amanuenssi Arja Hartikainen.

Joillekin         saamelaisille noitarumpu on yhä arka asia ja siihen liittyy pelkoa ja taikauskoa.

- Vanhat ihmiset eivät ota rumpua edes käteen. Se ei ole heille tavallinen esine, eikä tarkoitettu heistä tavallisille ihmisille, myöntää Angelin tyttöjen äiti ja rumpuja tekevä Elli-Maarit Helander.

 

Shamaanin matkassa

Shamaani oli välittäjä ja yhdysmies ihmisen ja henkimaailman välillä ja hänellä oli yliluonnollisia kykyjä.

- Shamaani on perinteisesti ollut yhteisönsä lääkäri. Tieteilijöillä on tästä aika selkeä käsitys, hyvin saamelaisten historiaa tunteva Ilja sanoo.

- Rumpu oli noidan avain tuonpuoleiseen. Sen kalvolle oli kuvioitu kartta, jonka mukaan shamaani suunnisti. Se oli joko aurinkokeskeinen tai kerroksellinen rumpu, joka jakaantui taivaan piiriin, ihmisen piiriin ja maanalaiseen. Aluksi shamaani rummutti hiljaa, sitten kiihdyttäen lyöntejään, kunnes lankesi loveen, Ilja selittää ilmiötä tutkimuksen pohjalta.

[Todellisuudessa rumpu tuottaa hiljaisuutta]

- Todellisuudessa rumpu tuottaa hiljaisuutta. Koska rummun ääni on ennalta arvattavaa ja yksinkertaisen monotonista, aivot eivät saa ärsykkeitä. Tällöin aivo-toiminta kääntyy väistämättä sisäiseen maailmaan ja se alkaa tuottaa korviketodellisuutta, jota sanotaan shamanistiseksi transsiksi.

[IS 4.6.14: Se saattaa ilmetä myös rummutuksen kokemisena äärimmäisen monimutkaisena kaaoksena: jokainen lyönti on uniikki. Hiljaisuus syntyy tällöin viestin äärettömästä monimutkaisuudesta.]

Hurmostilassa shamaanin sielu vapautui liikkumaan tuonpuoleisessa ja näkemään salaisia asioita. Hän välitti apua ja neuvoja vaikeissa tilanteissa, kun haluttiin parantaa sairaita, vaikuttaa säihin ja etsiä kadonneita eläimiä ja ihmisiä. Tuon-puoleisessa noita tapasi haltijoita ja jumaluuksien edustajia.

Herättyään transsista shamaani asetti rummulleen renkaan, löi poronluuvasarallaan ja mihin kuvioon rengas pysähtyi, se  kertoi, mikä eläin uhrattiin jumalille. Samoin löytyi uhripaikka. Rummuttaessaan noita kiitti myös joikaten seitaa ja kertoi, mitä lovessa oli nähnyt.

 

Shamaanirumpu lamassa

Käsitys noitarummun pakanallisuudesta oli kristinuskon keksimä. "Piru piti polttaman tulella, tallattaman perkeleeltä pää pois" ja kirkon tuhoamisvimma 1700-luvulla olikin perusteellinen. Saamelaisalueelta on saatu talteen vain 70 noita-rumpua. Vain kolme on lähtöisin Suomen Lapista. Yhtään niistä ei ole meidän museoissa. Yksi on vuoden lainassa Leipzigista, saamelaismuseo Siidassa, ja palautus on keväällä.

- Rummun kalvolle on musteella kirjoitettu nimi Pål Siulsson. Hän on toden-näköisesti sen viimeisin omistaja, jolta se on sitten takavarikoitu. Rummun tarkkaa alkuperää, eikä ikää tiedetä. Aikahaarukka liikkuu 1600-luvun lopun ja 1800-luvun alun välillä, arvioi amanuenssi Arja Hartikainen ja jatkaa.

- Rakenteeltaan se on eteläsaamelainen [! Suomen Lapista?] ja koristelultaan Åselen- ja Raanen-tyyppien sekoitus ja kuviot rummulle on maalattu punaruskealla lepänkuorivärillä.

 

Aidon rummun metsästys tänään

Vanhassa Lapissa rumpu kaiverrettiin puusta; kuusesta, männystä tai koivusta, joka oli vääntynyt myötäpäivään kieroksi. Siitä pääteltiin, että se on mieluinen saamelaisten Aurinko-jumalalle. Tänään saamelaisia rummuntekijöitä on enää harvassa. Elli-Maarit Helander on yksi heistä. Riukutekijöiden matkamuistorumpuja ja liukuhihnalta tuotettuja merilappilaisia Lappituote-malleja kyllä riittää. Alle-kirjoittaneenkin aidon rummun metsästys vei läpi Lapin selkosten, kunnes tapasin Elli-Maaritin. Hän on elänyt sekä vanhassa saamelaisuudessa, että kokenut kulttuurin suuren murroksen.

Hänen lapsuudessaan kaikki yliluonnollinen katsottiin synniksi, mutta silti hän uskoo, että saamelaisilla on jo perimässä herkkyys mystisille asioille. Hän on lähtöisin Tenojoen varresta ja kulkeutunut Inarin Angelin kautta Luostolle, mitä hän nykyään pitää kotitunturinaan. Siellä Elli-Maarit kertoo turisteille elämästään saamelaisena, joikaa, vie fantasiamatkalle tunturiin ja lyö rumpua. Mutta mikä rummun äänessä sitten ihmistä kiinnostaa, siihen hän löytää järkeen käyvän selityksen.

- Mehän ollaan kuunneltu rumpua jokainen yhdeksän kuukautta äidin kohdussa. Kun äidin sydän lyö, se on kuin rummun kumina ja siksi se vetoaa ihmiseen.

Hän sanoo myös rummun lyöntien rauhoittavan ja kieltää suoraan tekevänsä noita-rumpuja.

- Minä yleensä kysyn, mihin sinä käytät tätä rumpua. Jos teet rummun, etkä vihki sitä, eihän se ole noitarumpu. Sinähän voit vihkiä sen mihin tarkoitukseen tahansa.

Ja näin syntyy Elli-Maaritin rumpu lyhyen kaavan mukaan.

- Jos rumpu tehdään luonnonmukaisesti, ensin poronnahka nivotetaan eli mädätetään, että karvat lähtevät. Sen jälkeen raaputetaan kalvo ja värjätään. Kehikko tehdään haavasta ja se keitetään pehmeäksi ja          laitetaan muotin ympärille. Sitten kehikon päät pannaan yhteen, liimataan ja pannaan          nahka päälle.

 

K: 15.-17.9.2000         Joensuu - Shamaanirumpu-viikonloppu:

         Shamaanirummun tekoleiri Pesolansaaressa IS:n johdolla (Pohjantyttö-laiva)

         Jukka Tervonen - Heikki Ahtola

 

11.12.2001         Noita on naittaja eli puhemies, konsultti ’yläkerran jumalten ja ihmisten välillä - niin kuin hän on ollut naittaja neidin ja ?:n välillä. Vastaava ilmiö löytyy Intian shamaa(ni) -sanueesta, jossa samoja lepytysmenetelmiä käytettiin sekä jumaliin että naapurikansoihin.

Miksi sitten nädala, night-Nacht? < S. nähen solmia, sitoa, neuloa nauloilla yhteen nebulosaksi - so. kahden napatähden liitoksi pohja-naulalla... Nacht-pimeys yhdistää kaiken samannäköiseksi. Natale on ... kiima-aika (siitin-Zeit).

 

Pelimanni huhtikuu 2007? - Päivi Ylönen-Viiri:

Rakastu riitteihin; folkriitit-teema vuosille 2008-2009

Kuvateksti: Sivun taustalla Ilpo Saastamoinen esittää Kaikukeihäs-sarjaa Pohjantahti-yhtyeen kanssa Joensuussa vuonna 1987

 

Pelimanni 1/2008 s.28 - Tove Djupsjöbacka:

Folkriitit läpileikkauksessa

(Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen tarjosi näkökulmia shamanismiin eri kansoilta rummun voimin.)

Tämän vuoden Folkforum pidettiin Turussa 11.1.2008. Aiheena oli tällä kertaa tulevan kaksivuotiskauden yleisteema Folkriitit. Kolmen alustajan avulla pyrittiin selvittämään riittikäsitettä, erilaisia riittejä ja miten riitit voisivat vahvemmin näkyä kansanmusiikki- ja -tanssialalla.

Filosofian lisensiaatti, muusikko Ilpo Saastamoinen aloitti riittiteeman toteamalla, että oikeastaan  riittejä on vain kahdenlaisia: soidinmenot ja karhunpeijaiset - etsitään puolisoa ja ruokaa. Karhunpeijaisetkin voi nähdä musiikillisena rakkauden osoituksena karhulle, jolloin kaikki riitit ovat tavallaan soidinmenoja. Myös uskonnollisen musiikin voi nähdä eräänlaisina seksuaalisuudesta riisuttuina soidinmenoina ihmisen ja Jumalan välillä. Saastamoinen toi puheenvuorossaan vahvasti esille sen, miten musiikki on aina ollut vahvassa yhteydessä tanssiin ja sukupuolisuuteen. Nykypäiväinen konserttikonsepti, jossa esiintyjät on erotettu yleisöstä, on jotain aivan uutta.

Saastamoinen tarjosi näkökulmia shamanismiin eri kansoilta, mm. Raamattua lainaten. Hän esitteli myös shamaanirummun ja kysymyksen siitä, onko kyseessä musiikkisoitin vai ei. Saastamoisen mukaan rumpu ei ole varsinaisesti musiikkisoitin - rummulla on oma elämänsä, laululla omansa. Hän kuvasi rumpua eräänlaisena "hiljaisuuden tuottokoneena".

- Rumpu tuottaa sellaisen määrän informaatiota, että aivot luopuvat ottamasta sitä vastaan ja vaipuvat lopulta transsiin...

 

27.5.11         Tervetuloa
Meillä on ilo kutsua Teidät (tai edustajanne) Mihály Hoppálin suomeksi juuri ilmestyneen teoksen Šamaanien maailma julkistamistilaisuuteen, joka järjestetään Kulttuurien museossa, Tennispalatsissa tiistaina 27.5. klo 14 alkaen.

Tilaisuudessa kirjan tekijä, kansainvälisesti tunnettu šamaanitutkija professori Mihály Hoppál kertoo Siperian kansojen šamanismista ja alan suomalaiset asiantuntijat akatemiaprofessori Anna-Leena Siikala sekä professori Juha Pentikäinen kommentoivat aihetta. Kunnioittavasti Atena Kustannus Oy

[29.6.13: En päässyt tilaisuuteen, joten kirjakin jäi saamatta. Hoppalhan kävi meilläkin Jyväskylässä vieraillessaan 2000-luvun alussa luennoimassa. Ene ja minä tunsimme hänet Tarton konferenssista 90-luvulta ja hän oli Heimo Lappalaisen hyvä ystävä.]

 

19.4.12                  - Ylihuomenna menen Luhankaan Anna-Kaisa Liedeksen järjestämää shamanistisen musiikin kurssia pitämään Sibiksen kahdeksalle kansanmusiikin jatko-opiskelijatytölle! Olen valmistautunut siihen huolella.

 

22.4.2012         - Olin... Luhangassa pitämässä shamanistisen musiikin seminaaria kuudelle ko. alueen maisteritutkintoa suorittavalle tytölle. Joukossa Kokkolassa johdollani opiskellut saksalainen Sanne. Yli 20 tuntia puhetta, kasetteja, DVD-levyjä ja kirjoja...

 

*15.-16.8.2012

Tervehdys Ilpo! Ohessa J. F:n laatima kuvaus tutkimushankkeesta Suomen Akatemialle. Terv. Pekka

Kommenttini:

1) Michael Harnerin vaimo on erikoistunut tutkimaan aivosähköisiä eroja, joita on transsin ja unen tai tajuttomuuden välillä. En tiedä, onko hän julkaissut siitä jotain.

2)         Jonathan Horwitz, joka kai elää Kööpenhaminassa on pohjoismaisen uusshamanismin luoja. Hän on M. Harnerin oppilas, ja omaa laajimman tuntemuksen pohjolan uusshamanismista - siis vähintään yhtä hyvä kuin englantilaiset shamaanit.

3)         ...Chrisse... Joensuussa on kenties paras henkilö puhumaan suomalaisesta shamanismista. R. R. Kajaanissa myös tietää asiasta. Hän organisoi Jonathanin ensimmäisen kurssin Kajaanissa 1.-3.6.1986.

4)          IAHR:n Helsingin kongressi (Uskontotieteen laitos) v. 1990/5 keskittyi shamanismiin. Luentolyhennelmät minulla mapissa.

5)         Olle Edströmin väitöskirja saamelaisesta musiikista asettaa kysymyksen, onko shamaanirumpu transsintuottoväline vai musiikki-instrumentti lainkaan.

6)         Oma kokoelmani käsittää äänilevyjä sekä DVD-levyjä sisältäen erityisesti arktista shamanismia käsitteleviä aiheita.

7)         Karhunpeijaiset -sävellystäni käsittelevä uskontotieteen gradu (Ulla Remes 1996) käsittelee shamanismia kuten myös oma lisensiaatintyöni.

8)         Omat päiväkirjamerkintöni shamaanikursseista 1980-luvulta lähtien sekä tuleva 2012 joulukuun esitelmäni Jyväskylän Paraseurassa 12.12.2012 (ks. luonnos)

 

Pääseikat:

Alkuasetelmana on mielestäni kysymys siitä, onko transsin lähtökohtana vastaanotettu ulkoinen sanoma vain omien aivojen tuottama todellisuus, joka syntyy aivoärsykkeiden puutteesta. Tällöin ulkoisena sanomana on hiljaisuus.

A1)          Transsi ja mahdollinen parantuminen eivät ole shamaanirummutuksen seurauksia, vaan lähtökohtana on informaation käsittäminen; sen ymmärtäminen, että nollainformaatio tuottaa saman tuloksen kuin äärettömän suuri informaatio. Tuloksena on hiljaisuus, jota aivot kompensoivat alkamalla tuottaa korvike- tai rinnakkaistodellisuutta (näkyjä jne.). Tähän liittyvät oma määrittelemäni ohje rummutuksesta: 'yhä samankaltaisemmin (toisiaan seuraavat lyönnit)' sekä tunnettu ohje zen-buddhalaisesta sazen-istunnosta: '(jatkuvasti) yhä liikkumattomammin'.

A2)         Mitkä ovat yhteydet tuon korviketodellisuuden ja reaalimaailman välillä? Tuon kysymyksen ratkaiseminen on kaiken avain. Itselleni se oli tärkeää, koska shamanistinen todellisuus alkoi pyrkiä tulemaan päivätajuntaani tietyissä tilanteissa.

[Kantaa keskisen maailman yhteyksistä muihin tasoihin en omalta osaltani ole vieläkään 2014 pystynyt ottamaan. Se ei kuulu minun tietopiiriini.]

B)         Shamaani-sanan etymologian voisi perustaa myös sanskriitin sama-sanueeseen. Tämä avaa näkökulman shamaaniin konsulttina "yläkertaan", jolloin shamaanilaulut ovatkin eräänlaisia uskonnollisia soidinmeno- tai rakkauslauluja.

C)         E. Emsheimerin viittaus siihen, että kuvaukset shamaanin ja hänen apulaisensa työskentelystä samaistuvat kalevalaiseen runolaulun lauluasentoon (vastakkain kädet yhdessä) kytkee yhteen kalevalaisen kansanperinteemme ja shamanismin (vrt. Samojedit).

D)         Kalevalaisen runolaulun melodiset piirteet löytyvät jopa islamin vanhimmista laulukerrostumista (Balkan-Blomberg, Egyptin minareettimelodiat jne.). Mikä on 1-0 -musiikin yhteys shamanistiseen transsiin? Onko vastauksena 'hiljaisuus' sanoman heiluessa äärettömän yksinkertaisuuden ja äärettömän monimutkaisuuden välillä?

E)         Olen ruotinut asiaa useassa lehtihaastattelussa 1980-90 luvuilla pohtiessani musiikin yksinkertaisuuden ja monimutkaisuuden välistä aluejakoa.

F)         Oma shamanistinen kirjastoni sekä shamaanirummutuskasettini (n. Puoli tuntia pitkä.  Ehkä sitä voisi tutkia - lähtökohtana selvittää ne mikroerot joita eri lyöntien välillä on, so. Milloin erkaantuvat käsitteet 'sama' ja 'erilainen' toisistaan...

G)         Runolaulun ja itkun transsinomaiset piirteet liittyvät tähän kokonaisuuteen. En rupea selvittelemään tuota vyyhteä tässä yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan tuo [kommentoitavanani oleva] työtiivistelmäteksti viittaa tyypilliseen "tieteelliseen" asetelmaan, joka karttaa henkilökohtaista kosketusta shamanismiin. Tämä tieteellinen periaate asettaa myös minulle kyseenalaiseksi sen, kannattaako tukea tällaisia lähestymistapoja. Asenne selviää erinomaisesti lauseesta: Through this the research aims... the shamanic techniques could possibly be used... outside the shamanic context... Sehän muistuttaa kliinisen steriilin lääketieteen pyrkimystä eliminoida tarpeettomat ainesosat vaikuttavasta aineesta. Samanaikaisesti kansanlääketieteen pyrkiessä painottamaan sitä, kuinka tärkeää on saada parannettavalle parantavat aineet niihin kuuluvassa 'paketissa' oikeilla kyyditysaineilla varustettuna. Kuka ymmärtää, että nämä ovat sama asia?

- Miten koko tämä prosessi ja sen onnistuminen (healing) liittyy potilaan uskoon shamaanin parantavasta kyvystä. Tämä näyttää olevan länsimaiselle lääketieteellekin uusi tajuttu probleema. Tehoaako mikään, jos usko tehoon eliminoidaan? Miten uskon katoamista mitataan?

...on ymmärretty, että potilas (parannettava) on transsissa ja häntä yritetään saada palautumaan mieleen se, mitä hän tuolloin ajatteli. Todellisuudessa näyttää siltä, että... parannusrituaaleissa potilas ei itse ole transsissa vaan parantava shamaani on se, joka tekee matkan. Onko tässä tapahtunut jokin täydellinen väärinymmärtäminen tutkimuksen tekijöiden vai minun päässäni? Tavallisesti potilas on itse täysin normaalissa keskimaailma-tilassa, kun shamaani tekee transsimatkan - joko yksin tai avustajan kontrolloidessa tilannetta.

Suomen ja Englannin asettaminen keskinäiseen vertailuun ei taida olla hedelmällinen tapa, koska molemmista maista perinteinen shamanismi on kuollut jo satoja vuosia sitten, joten molempien maiden edustajat ovat saaneet opetuksensa ainakin osittain amerikkalaisesta M. Harnerin luomasta traditiosta. Ainoa ero mitä tiedän, on Jonathanin toteamus, että saamelaiset ovat herkempiä transsiin menijöitä. Silti minun tuntemistani ihmisistä parhaita transsiin menijöitä olivat tavalliset suomalaiset. Usein jopa niin, että taito oli kääntäen verrannollinen henkilön keskimaailman elämänuran tunnettavuuden kanssa.

Asennetta voi itse kukin testata asettamalla itselleen tehtäväksi selvittää, onko mielekästä kysyä: Voiko yksisarvinen olla henkilökohtainen voimaeläin? Tämän kysymyksen pohtiminen erkaannutti minut toviksi shamanismin käytännön opiskelusta.

Musiikkiterapeuttinen näkökulma sinänsä on mielenkiintoinen, koska sen päähuomio kohdistuu esittäjä-luojan sijasta sanoman vastaanottajaan ja hänen aivoissaan tapahtuvaan luovaan prosessiin (re-koodauksen yhteydessä) pelkän sanoman vastaanottamisen sijasta. Tämä asennehan on musiikin tutkimuksessa suhteellisen uusi - yhtenä ensimmäisistä mainittakoon Stockhausen 1950-60 -luvuilla.

- Koska olennaista on se, mitä tapahtuu sanoman vastaanottajan päässä (mielikuvituksessa), ei istunnon järjestäminen tallennusvälineiden kanssa tai ilman niitä paljasta korvien välissä tapahtuvaa liikettä, koska niitä voidaan tutkia ainoastaan välineiden kanssa, välineiden ollessa läsnä. Pelkkä tutkittavan kertomus kokemuksistaan tilanteessa ei nähtävästi ole riittävä. Päämääränähän olisi käsittääkseni saada selville, kuinka tapahtuu jako äärettömän suuren ja nollainformaation välillä vastaanottajan päässä.

Suunnitelmasta en saanut selvää tarkasti, ketkä ovat 'practitioners' ja ketkä 'participants', joten en osaa ottaa kantaa asetelmaan. (Olivatko ne määritelty jossain, vai ilmaisevatko sanat sen suoraan? Onhan käytetty myös tutkijasta sanaa 'the observer')

 

18.8.2012 (Päiväkirjamateriaalia)

P. T. ja J. F. olivat meillä eilen kaksi tuntia. Ennätin selvittää näkemykseni hiljaisuuden synnystä shamaanirummutuksessa, suomalaiset mahdolliset kontaktihenkilöt, suomalaisen ja englantilaisen uusshamanismin synnyn Harnerista käsin, so. traditioiden identtisyyden, IAHR-kongressin Helsingissä 1990 (lainasin mapin heille) sekä epäilyni tutkimuksen lähtökohdista, jos uskontotieteilijää ei ole ryhmässä mukana. Esitin Jonathan Horwitzin näkemyksen siitä, kuinka pieleen tutkimus voi mennä, jos aitoa shamaania (tai hänen näkökulmaansa) ei ole tutkimuksessa mukana.

Viime yönä pohdin asiaa vielä unessa. Tiivistelmä siitä on:

1) Nollainformaation ja kaaoksen välinen identtisyys rummun kuuntelukokemuksessa.

2) Niin kuin musiikissa kuuntelija on viimeinen informaation järjestelijä eli säveltäjä, niin parannusrituaalissakin parannettava on viimeinen luoja, joka järjestelee uudelleen (vastaanotettavaksi itselleen) niin parannusvoiman kuin muutkin tekijät, rummutuksen vaikutuksen jne. Sairas on siis itsensä ensimmäinen ja viimeinen itsensä parantaja!

3) Puhumatta jäi kokonaan shamaanin vertaamineen välitysmieheen, konsulttiin, puhemieheen (naittajaan) ja sen etymologia.

4) Käsittelemättä jäi tutkimuksen aukkopaikat termien määrittelyssä: ketkä ovat 1) 'practitioners' ja ketkä 2) 'participants'. Potilaallahan ei kai ole juuri mitään tekemistä shamaanin transsin kanssa, vaan hän vain seuraa omaa parantamistaan ikään kuin 3) 'ulkopuolisena' ('observer' on sekä potilas itse että mahdollinen ulkopuolinen tutkija).

Soitin Pekalle ja hän määritteli: 1) shamaani-parantaja (healer), 2) potilas (patient), 3) ulkopuolinen tarkkailija = koneilla tutkija jne. Hän myönsi, että termien määrittely on tutkimusluonnoksessa keskeneräinen - varsinkin koska potilasta ei parannustilanteessa ole tarkoitus saada transsiin lainkaan.

[PT-arvostelu Kansat soittavat -kirjasta: ... kuka parhaiten kykenee musiikilliseen kommunikaatioon niin ihmisten, eläinten kuin henkimaailmankin kanssa. Sillä musiikkihan on ensisijaisesti kommunikaatiota, kahden tai useamman osallistujan välistä vuorovaikutussuhdetta, jossa ei onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi saisi olla passiivisia tekijöitä.]

 

18.8.2012:                  Shamaani on siis konsultti-välittäjä. Tähän työhön hän on kykenevä siksi, että tuntee molemmat roolit: täydellisen valon ja täydellisen sokeuden! Vain shamaani voi täten liittää nämä kaksi asiaa yhteen rakkaudella!

I         Runolaulun ja shamanistisen laulannan välinen avustaja-yhteys (puoltaja)

II         Shamaani sanan etymologia - intialainen sama-termi

III         Hiljaisuus = Kaaos - shamaanirummun kaksi ääripäätä, jotka syntyvät vastaanottajan luovassa päässä.

"Sinun on tutkittava tyhjyyttä sen, mikä täydeltä näyttää ja täyteyttä sen, mikä tyhjältä näyttää."

 

Luonnos esitelmäksi:

Kysymysmerkki on spekuloiminen shamaanirummun käytöstä soittimena (Edström 1978, 59).  Meillä ei yksinkertaisesti ole tietoja riittävästi, jotta voitaisiin edes sanoa, pyrittiinkö rumpua joskus muinoin lyömään samassa tempossa joikaamisen  tai shamaanilaulujen kanssa.

...Perinteen iästä sinänsä kertoo Barentsin meren Olenij-saarelta löydetty n. 500 e.Kr. peräisin oleva rummun T:n muotoinen luinen lyöntikapula (Findeisen 1957, kuva 14).

Näyttää siltä, että rummun funktio shamanistisessa istunnossa on kokonaan toinen. Tätä käsitystä tukevat lukuisat julkaistut äänitteet eri puolilta maailmaa, joissa rummun lyöntitempo poikkeaa joko ajoittain tai säännöllisesti samanaikaisen laulun temposta. Suhde  on samalla tavalla monimutkainen kuin jos kaksi joikaajaa esittää samanaikaisesti eri joikuja toisiaan kuuntelematta. Esimerkkinä otettakoon vaikkapa kaksois-LP Nganasanskaja muzika (Melodija 17651 003). Toisaalta on nähtävissä, kuinka rumpu on vähitellen muuttumassa säestyssoittimeksi, kun verrataan toisiinsa inuiittien ja Pohjois-Amerikan intiaanien shamaanirummun käyttötapoja eri äänitteiltä.

Mielenkiintoista on tässä yhteydessä sen sijaan panna merkille Ernst Emsheimerin  siteeraama kuvaus saamelaisten shamaani-istunnoista. Sen mukaan noita istui apulaisensa kanssa karjalaisten runolaulajien tapaan vastakkain käsitysten samalla yläruumistaan huojuttaen lyhytmotiivisen laulun tahdissa, mikä johti vähitellen transsiin. Ajoittain noita vaati läsnäolijoita laulamaan mukana. Hänellä oli kädessään rengashelistinsauva (Stab), jolla hän löi tahtia kuin kanttori hätistellen sauvallaan myös niitä, jotka eivät laulaneet riittävän lujaa. Kuorolaulu oli unisonoa - ei oktaaveissa laulamista, sillä naiset lauloivat matalalla ja miehet taas korkealla äänellä. Palatakseen transsista oli noita joskus opettanut jollekin naimattomalle naisapulaiselle tarvittavan joiun, jota tämän tuli laulaa matkan onnistumiseksi (Emsheimer 1964, 79-80).

Edströmin sitaatti sanoo mm.: ¨Koska mitään varmaa todistetta ei löydy, voidaan sillä välin yleisesti sanoa, että rumpu tässä yhteydessä voidaan katsoa joko soittimeksi tai äänentuottovälineeksi tai se voi olla vaihdellen molempia¨ (Edström 1978, 59). Näyttöä on siis vain rummun ja laulun samanaikaisuudesta.

Michael Harner toteaa lakonisesti: "Säännöllinen monotoninen rummunlyönti toimii kuin kantoaaltona joka auttaa shamaania astumaan shamanistiseen tietoisuudentilaan ja säilyttämään sen matkan aikana" (Harner 1986, 65).

Tarkkaan ottaen rumpu tuottaa nollainformaatiota kahdella havaintotasolla. Ensimmäinen taso on näennäinen yksitoikkoisuus. Toinen taso ilmenee, kun rummun lyöntejä keskitytään tarkkailemaan: yksityisten lyöntien suhde on niin kaoottinen monimutkaisuudessaan, että tuloksena on jälleen saman hiljaisuuden kokeminen kuin ensimmäisessä tapauksessa (Saastamoinen 1985, 24, 36 ja 1990, 31).

Eräs lopputulos on se, etten myöskään tavannut yhdessäkään kielessä suoranaisesti shumer-nimellä kulkevaa rumpua. Sen sijaan vahvasti tulee saamenkielissä esille sama nimi, mutta lyöntivälineeseen liittyvänä - tai ainakin sopivana nimityksenä ~ hamer. Sen tiedetään kuuluvan myös indoeurooppalaisiin kieliin, joten siinä muodossaan se ehkä voi olla lainasana.

 

- Esite koskien Paraseuran esitelmäpäivääni 12.12.2012         Jyväskylässä:

Shamanistinen musiikki

Shamaanirummun iästä kertoo jotain Barentsin meren Olenij-saarelta löydetty n. 500 e.Kr. peräisin oleva rummun T:n muotoinen luinen lyöntikapula.

Itse shamaani-sanan arvellaan yleisesti pohjautuvan evenkin kielen tietämistä merkitsevään sha -sanaan. Esitelmässään Ilpo Saastamoinen esittelee kuitenkin näkökulman, joka valottaa intialaisen sama-termin kytköksiä tähän aiheeseen.

Samaan yhteyteen liittyy kysymys siitä, mikä on shamaanirummun todellinen tehtävä. Tässä on lähtökohtana ruotsalaisen O. Edströmin sitaatti saamelaisrummun funktiosta: "Koska mitään varmaa todistetta ei löydy, voidaan sillä välin yleisesti sanoa, että rumpu tässä yhteydessä voidaan katsoa joko soittimeksi tai äänentuottovälineeksi tai se voi olla vaihdellen molempia"(Edström 1978). Näyttöä on vain rummun ja laulun samanaikaisuudesta."

Asiaa valottaa amerikkalainen shamanismin tutkija Michael Harner, joka  toteaa: "Säännöllinen monotoninen rummunlyönti toimii kuin kantoaaltona joka auttaa shamaania astumaan shamanistiseen tietoisuudentilaan ja säilyttämään sen matkan aikana" (Harner: The way of the shaman).

Nämä ovat johdantona esitelmän pohdiskelulle siitä, onko rummun tehtävänä tuottaa itse asiassa hiljaisuutta vai kaaosta ja miksi ne ovat lopulta sama asia.

Terv. Ilpo Saastamoinen

 

P.s.         7.2.2014: Mutta ei pidä hakea liian kaukaa, vaan miettiä, mitä tekemistä kolttasaamen termillä tiermes sammõr't ’ukkonen jyrisee’ on rumpu-sanan kanssa.

> Son vuäinn -kirjan johdanto + 8-osaisesta Hesarin? lehtileikkeestä 60-luvulta:
’Äänelle’ [Pentti] Pajunen löytää lähtökohdiksi muin. skand. sanan ’omr’ sekä muin. engl. sanan ’wom’ merkityksenä ’meteli’ (> ommer) (Pajunen 18.8.1960).

Suhu-s-kirjaimella alkavana sanue voisi liittyä shamaanirumpuun. Kuinka ollakaan - hepreasta löytyy vastaava ilmaisu: jomar (omer) < Hepr. (le)zaMer = laulaa.

 

28.11.12
Väinämöisen paluu - 
Shamanismin uusi nousu Suomeen
Pasi Turunen
http://www.uskonpuolesta.fi/artikkelit/vainamoinen.htm

[Ylläolevasta J-P:ltä saamastani linkistä voi kurkata kuinka Velho-asiaa nähdään.]

...Kun evankeliumi tuotiin Suomeen, se ei välttämättä saanut sijaa kaikkien sydämissä. Kuitenkin se syrjäytti suomalaisten muinaisen okkultistisen uskon, shamanismin, yhteiskunnassa ainakin ulkonaisesti .

...Suomi on tullut historiansa siihen vaiheeseen, jolloin Väinämöisen edustama shamanismin saastainen henki on Kalevalassa lausutun ennustuksen mukaisesti palaamassa. Mukana sillä on seitsemän itseänsä pahempaa. Siitä kertoo 90-luvun alun jälkeen tapahtunut massiivinen kiinnostuksen lisääntyminen kaikkea okkultistista kohtaan. Eikä pidä unohtaa myöskään Hyvinkään raakaa paloittelu-surmaa, jonka kytkökset saatananpalvontaan eivät jääneet huomaamatta.

Shamanismin uusi maihinnousu
Monet suomalaiset etsivät apua henkiseen tyhjyyteensä shamanismista. Inarin Kristillisessä Kansanopistossa saattoi aikanaan käydä shamaanikursseilla, jotka oli kustannettu osaksi valtion varoilla. Opiskelijoita, lääkäreitä, suurliikkeiden toimitusjohtajia ja taiteilijoita perehdytettiin erilaisiin shamanistisiin ekstaasi-, transsi- ja rumputekniikoihin. Voidaan sanoa, että "raskas työ vaatii shamanistiset huvit". Shamanismia markkinoidaan jännittävänä ja rentouttavana harrastuksena.

Yliopistomaailma järjestää shamanismista kertovia luentoja ja sekä seminaareja, joissa professorit yhdessä modernien shamaanien kanssa kertovat tästä ikivanhasta okkultismista. Shamanismi on kansanperinnettä ja antropologiaa. Tiedettä, josta voi väitellä. Mitä pahaa siinä siis voisi olla? 

"Velho-oopperasta miljoonapotti Ylläkselle" otsikoi Ilta-lehti (300893). Shamanismi on tuottoisaa. Velhonniemenrantaan rakennettu katsomo oli loppuunmyyty jokaisena viitenä iltana. Shamanististen teemojen ympärille rakennettu ooppera kiinnosti. Jokaisena iltana järjestettiin Ylläksen auditoriossa myöhään yöhön kestävä aito shamaani-istunto halukkaille, jossa kansa johdateltiin noitarumpujen rytmien saattelemana "matkoille".

[7.2.2014: Viimeksi mainittu lause on täyttä puppua, koska olisin luultavasti ollut tietoinen, jos tuollaisia istuntoja olisi järjestetty yhtenäkään iltana! Onko Jumalan nimissä valehtelukin nykyisin hyväksyttyä?]

Jatkoa:    Väinämöisen todelliset kasvot  > Uskon puolesta
         www.patmos.fi/uskonpuolesta

 

"Shamaani 'lankeaa loveen', ekstaasiin tai transsiin, jotta hän voi neuvotella henkien kanssa." todettiin Helsingin Sanomissa 10.7.1993. Meri-Lapin kunnat olivat siis ajamassa suomalaisia suoraan henkien syliin. Kuinka tällainen on mahdollista kristillisyyden kyllästämässä Suomessa? Vastaus löytyy äsken mainitusta artikkelista. Keminmaan kunnanvaltuustossa nimittäin äänestettiin asiasta: "Valtuusto äänesti, onko Shamaanikesän tukeminen epäkristillistä. Ei ole. Äänin 29-4, kaksi tyhjää." (HS100793).

Raamattu (johon kristinusko muistaakseni perustuu) sanoo yksiselitteisesti noituudesta ja epäjumalanpalvelemisesta, että "ne, jotka semmoista harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa." (Gal.5:19-21). Noituutta tarkoittava sana uuden testamentin kreikassa on farmakeia, joka viittaa huumaavien aineiden kanssa harjoitettavaan okkultiikkaan. Erilaisilla psykedeelisillä aineilla on keskeinen paikkansa ikivanhassa shamanismissa. Raamatun näkökulmasta ero uusshamanismin ja vanhojen kulttuurien shamanismin välillä on olematon. Valkoinen magia ei ole mustaa kristillisempää.

Harnerin tragedia piilee siinä, että hän ei huomaa olennaista eroa omansa ja apostoli Johanneksen kokemuksen välillä: Harner sai omien sanojensa mukaan näkynsä noilta "käärmeolennoilta", Johannes ei. Johanneksen ilmestys tuli Jeesukselta (Ilm.l:l). Apostoli ei väittänyt, kuten Harner, että samaiset olennot, jotka hän näki heitettävän taivaasta alas, asuivat hänessä. Herra Jeesus näytti Johannekselle noiden olentojen todellisen identiteetin: "...se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa."

 

28.11.12?         päiväkirjamerkintä:
Ulkonainen/sisäinen luovuus - Käsitteiden päätyminen vastakohdikseen.

Jos sanoman vastaanottaja onkin oikeastaan lopullinen "luoja", niin eikö sanoman lähettäjä ("luoja") olekin lopulta sanoman vastaanottaja - mutta millä tavalla? Hän - ottaessaan vastaan palautteen lähettämästään sanomasta - onkin oikeastaan vastaanottamassa tietoa ympäristöstään, sillä vastaanottajan antama palaute on jo sinänsä luova teko. Emmekä me koskaan tiedä, kuka on oikeasti pannut alulle tämän luovien tekojen sarjan, joten emme oikeasti tiedä, ketä pitäisi nimittää sanoman vastaanottajaksi ja ketä lähettäjäksi.

"Maailman luominen" on siis jatkuva prosessi, jossa kaikkeus puhuttelee itseään, sillä tässä tanssissa, tässä transsissa jokainen elävä olento on viestin lähettäjä mutta myöskin sanoman vastaanottaja - niin että näitä kahta asiaa on lopulta mahdotonta erottaa toisistaan.

 

24.4.2013         Shamanismin symbolit: Alinen: Syvä onkalo maan sisään - Äiti Maan kohtu, lähde. Ylinen: Tikapuut taivaaseen, herneen varsi, nouseva savu - miehinen Phallos-symbolipatsas.

 

2.5.14                  Kutsu Shamaaniseuran 20-vuotisjuhlaan
Lauantai 20.9.2014:         9.30–17.00 JUHLASEMINAARI
10.30–12.00 Ilpo Saastamoinen: Näkökulmia shamanismiin musiikin kautta

> Ks. 24.7.87:         ...Olenko minä nyt tuo zen-jousiammunnan opettaja, joka itse ei osunut napakymppiin edes kirkkaassa päivänvalossa? Alanko minä opettaa shamanismia toisille tekemättä itse ainoatakaan tunnelin läpäisyä?

- Kuitenkin hirvi ja jänis ovat pysähtyneet kuuntelemaan, kun olen laulanut niille: I have spirits, spirits have i, Ai-jai-jai...

 

6.5.14         ~ klo 04.40 Mesikämmenen kesäyössä - Virosta palattua.
Ehkä tämä on yksi viimeisiä (päiväkirjaan käsin kirjoitettuja) muistiinpanoja elämästäni, mitä viitsin tähän päiväkirjaan kirjoittaa.

Olen herännyt kirjoittamaan elämäni tiivistelmää keskellä yötä.:
Jokainen on shamaani syntyessään (vaikka kukaan ei ole seppä syntyessään). Mitä se on?

En aluksi tajunnut, MIKSI musiikki täytyisi määritellä siten, että se on "hyvää" vain jos se on itse tehtyä. Vasta nyt oikeastaan tajusin, että tuo vaatimus "itse tehdystä" perustuu kaikkia meitä (synnynnäisesti) koskevaan vaatimukseen hallita soidinkäyttäytymistämme!
Ja soidinmenojen vaatima transsi on ihmiskunnan shamanismin ja ihmiskunnan musiikin vanhin muoto.
Tämän asian ymmärtämiseen koko elämäni on kulunut. Ja nyt vasta sen tajuan. Se alkoi Ravi Shankarin konsertista Jyväskylässä 1966. Kesti pari vuosikymmentä tajuta, että shamaani-sana saattaa syntyä (skr.) sama-sanan sisällöstä. Siinä on yhdistetty samalla kaksi sävelnimeä: sa-ri-ga-ma... 
...Siitä tajunnasta, että kaikki eri on yhtä, kaikki erillinen on yksi ja sama.

[8.5.14: Länsimaiden suurin tragedia on ollut henkis-psyykkisen [Amor] ja fyysisen [Eros] rakkauden erottaminen toisistaan, kun ne alunperin ovat olleet yhtä:

"...Kun sinfonia [sumponjah, kr. symphonia -säkkipilli] rävähti soimaan, hypähti Seleukide Antiochos IV ylös ja tanssi alastomana pilailijoiden kanssa..."
[Meyer, Geschichte der Musik, Band I., 1977 s. 252, Israel, Juuda: - oik. kr. orkesteri Nebukadnezarin hovissa]

...Että shamaani on konsultti, puhemies jumaluuden ja ihmisen välillä. Tuon yhteyden, jonka symboli on Hieros Gamos... Game-leikki, joka päätyy paritteluun, mutta joka alkaa soidinmenojen soitolla.

- Mikä sitten on tehtäväni?

V [4.6.14]: Yrittää osaltani osoittaa, että transsi ei ole shamanismin päätavoite, vaan yhteyden löytäminen kaikkeen elolliseen. Ja sen tajuaminen, että kaikki on elollista. Muuta ei ole. Elollinen ja eloton ovat saman kolikon käänteispuolet, joita ei voi olla ilman omaa vastakohtaansa. Ja kun ne on viety äärimmäisyyteen - perille saakka, ovat ne jo muuttuneet omiksi vastakohdikseen!

 

Lähdeaineistoa (musiikkinäytteitä):

- Hirven kuolema (äänitteeni)

- Shamaanin matka aliseen - Karhunpeijaiset

- Udegishamaani ja hantishamaanin tytär

- Velhokuoron haltiatarinat -tausta

- Antero Vipusen vatsa ja Väinämöisen yöpyminen metsässä.

 

JOKAINEN ON SHAMAANI SYNTYESSÄÄN!

- Muista: Ääretön yksinkertaisuus = ääretön monimutkaisuus - transsin kaksi tietä...

 

15.9.14    Shamaaniseminaariin Hauholle torstaina Hämeenlinnan kautta. Tajusin, että shamaanirummun äänen tajuaminen monotonisuudeksi liittyy rymäidentiteettiin ja sen tajuaminen kaoottiseksi liittyy yksilöidentiteettiin. Luoja on tällöin kuulija, koska rummulla ääntä tuottava ei seikkaile näiden kahden dimension välillä vaan pyrkii vain luomaan tilan, jossa luovuus jää kuulijan osuudeksi.

 

11-21.9.2014 Shamaaniseuran 20-vuotisjuhla Hauholla

20.9.2014 la: 10.30 Ilpo Saastamoinen: Näkökulmia shamanismiin musiikin kautta

25.12.14        Heräsin aamuyöstä kolmelta rakentamaan kotisivujani, jotka tavaran paljouden vuoksi eivät auenneet läheskään kokonaan.

Tanä aamuna Ene näytti minulle Facebookista Arvo Soometsän sinne laittaman filmin kärpässienestä eurooppalaisen joulun yhteydessä. Miksi joulun värit ovat vihreä, valkoinen ja punainen?

Huikea tajunnanräjäyttäjä. Sen mukaan muinaiset shamaanit Euroopassakin (Englannissa) kuivattivat (puna-valkeita) kärpässieniä (vihreän) kuusen alla (kuin lahjapaketit), hakivat niitä varastoista jopa poroilla (W!) ja joutuivat menemään savupiipusta sisään lumen paljouden vuoksi (!).

Siperiassa tuo olisi kyllä saattanut olla mahdollista...

Sen sijaan postikorttisarja 1800-1900-vaihteen Englannista oli mahtava. Kärpässieniä joulukuusen koristeina, katoliset papit punaisessa viitassaan, jonka alla oli lumivalkea kaapu, siperialainen naisshamaani, jonka viittana oli valkotäpläinen punainen vaate, Joulukuusenkoristeet kärpässieniaiheella (jollainen on jopa Enellä Virossa neuvostoajalta tallella joulukuusen koristeena) ja punaruskeat joulupullat, joiden päällä sokerihiutaleita kuin lumisadetta (ilmiselvä kärpässienisymboli)...

Mitä joulusta jääkään jäljelle, kun se on riisuttu paljaaksi mytologiaverhosta! Filmin lopussa oli kortti, jossa poro lenteli jo ilmassa (pilvessä).

Ja joulutähti kodan räppänästä keskitaivaalta - Pohjantähdeksi naamioituneena - paistamassa...

Koti » Filosofia-uskonto jne. » Shamanismi » SHAMANISTINEN KOOSTE III