KÄÄRME I 96-99

KÄÄRME-LEIKELUETTELO 1997-2000

IS 19. - 20.11.2013:          Tämä kooste ei ole neutraali dokumentti, vaan IS:n kansioihin keräytyneen aineiston lyhennelmä - erityisesti säveltäjän näkökulmasta koostettuna. Lähes kaikki artikkelit ovat lyhennettyjä katkelmia alkuperäisistä. Olen koosteessa yrittänyt tuoda esiin muutamia trilogialle  olennaisia piirteitä ja niiden esiasteita hieman satunnaisesti, koska kooste alkuperäispituudeltaan on noin 500 sivua tekstiä. Pyydän kirjoittajilta anteeksi, jos lyhennelmä on latistanut alku-peräiseen yhteyteen kuvineen suunniteltua artikkelikokonaisuutta. Ikävä kyllä leikkeleistäni ei läheskään aina selviä kirjoittajan nimi. Olen sen tässä maininnut aina kun se on ollut minulla saatavilla. Paikallislehdissä kirjoittajan (ja kuvaajan) nimi on sangen usein puuttunut.

Hakasuluissa olevat tekstit ovat myöhäisempiä lisäkommentteja. Kolme peräkkäistä pistettä tarkoittaa yleensä lyhennettyä kohtaa tekstissä. Tekstien paksunnokset on yleensä tehty jälkikäteen korostamaan ko. asioita.

Mikäli joku ei halua, että hänen kirjoituksensa on tällä sivustolla pyydän ilmoittamaan siitä minulle, koska en halua lainata kenenkään tekstiä tähän yhteyteen ilman lupaa. Olen ajatellut asiaa vilpittömästi - ilman taka-ajatuksia, enkä varmasti tule tietääkseni hyötymään tästä koosteesta taloudellisesti millään tavalla.

(Vertailun vuoksi: ryhmässä sovittamaani Haridz segjah -taltiointia tarjotaan ostattavaksi netissä -testikerrasta riippuen 1500-2000 eri lähteestä minun saamatta niistä kolikkoakaan, joten olemme kaikki avuttomia  tämän nettiaikakauden probleemien keskellä.)

 

 

7.8.94 Lapin Kansa s.5 - Kolari, Jaana Siitonen (teksti ja kuvat):
Riekko-oopperan käsikirjoitus jo valmis
... Sen jälkeen valmistetaan vielä Käärme-ooppera, mikäli innostusta piisaa...
...Myös Riekolle häämöttää jo jatkona Käärme-ooppera, jonka Uuttu aikoo tehdä aikanaan.

 

31.8.95 Luoteis-Lappi s. 3: Velholle Lapin taidetoimikunnan palkinto
Uuttu on aloittanut myös Käärmeen sanoitustyöt, mutta kiirettä sillä ei vielä ole. Käärme olisi tarkoitus päästää luikertelemaan Velhoniemessä vasta vuonna 1999.

 

Kevät-Kuukkeli 1996 s.7 - Uuttu-Kallen kioskilla
...Ooppera
Velho-Oopperaa esitettiin kolmena syksynä. Parisataapäinen lähikunnista koottu esiintyjäkaarti treenaa par'aikaa kiihkeästi ensi syksynä ensi-iltaansa saavaa Riekko-Oopperaa. Sitä esitetään kolmena syksynä 1996-98. Kalervo työstää nykyään trilogian päättävää Käärme-Oopperaa, joka tulee esitysvuoroon 1999- 2001. Seuraavana vuonna eli 2002 on sitten tarkoitus esittää kaikki kolme oopperaa kolmena viikonloppuna. Kaikkien teosten sävelistä vastaa Ilpo Saastamoinen.

Ja niin on saatu päätökseen melkoinen kulttuurihistoriallinen työ, joka turhaan hakee vertaistaan isoista ja paremmistakin piireistä.  

 

16.8.96 HeSa - NYT-viikkoliite - RIEKKO-OOPPERA KOLARISSA.
Sivu 15         - Vaikka Riekkoa ei ole vielä saatu edes ensi-iltaan, Kalle miettii jo uuden oopperan librettoa. "Nyt on tuo Käärhmeen saatana päällä."

Käärme-ooppera muodostaa Velhon ja Riekon kanssa trilogian. Siinä tullaan nykyaikaan. Teos kertoo markkinatalouden voimistumisesta Lapissa, lestadiolaisuudesta ja hurmoksellisesta korpelalaisuudesta. Oopperan nimi symboloi velhoa, joka tekee käärmeenä synkät maanalaiset matkansa.

Käärmeen teemat ahdistavat Kallea. Häntä raivostuttaa se, että ihmisen arvon määräävät sibelius ja chydenius.
"Pittää olla merkkivaatteet, saatana. Ja pittää olla samalla tavalla ko muut."
"On rohkeitten ja kauniitten kupla, saatana se pittää puhkasta."

Kalle alkaa lausua Käärmeen loppulaulua, Ajan hymniä, johon koko trilogia päättyy:

Oi ihminen,

sinun aikasi on uunin lämmityksen mittainen.

Vain ruusun kukinnon mittainen.

Vain linnun laulun mittainen.

Vain aika naurun ja itkun välillä.

Vain hetki auringon ja kuuhuen välillä.

Oi ihminen,

olen Aika, olen ajaton Aika.

Minun aikani alkaa ajattomasta,

 minun aikani päättyy ajattomuuteen.

 Olen ikuisuus. Olen ikuisuus.

Uuttu-Kalle lopettaa lausumisen ja menee ikkunaan katselemaan jokea. Silmät ovat kosteat.  (> Ks. Riekko)

 

25.8.96 su Iisalmen Sanomat - Pirjo Nenola:
Kolarilaiset ovat tehneet uraauurtavaa työtä  -  Velhon jälkeen Riekko ja sitten Käärme
... kolmen vuoden kuluttua pitäisi olla valmiina trilogian päättävä Käärme-ooppera, joka tuo tapahtumat nykyaikaan...

 

30.8.96 pe Lapin Kansa s.10 - Kolari, Marjukka Vakkuri:
Uuttu-Kalle miettii jo Käärmettä > Ks. Riekko-leikkeet

 

PK: 25.4.97 klo 03.12         ...odottelen... Käärmeen säveltämisen aloitusta.

PK: 9.6.97                  - Uuttu-Kalle on saanut Käärmeen I osan tekstin valmiiksi.

 

29.8.97 pe Lapin Kansa s.10         Kolari Seija Lappalainen:
... Käärme valmistuu ensi-iltaan syksyllä 1999, jos vain rahat teoksen toteuttamiseen löytyvät. Kalervo Uuttu arvelee tässä vaiheessa, että Käärmeestä saattaa tulla peräti trilogian pääteos. Tekstiä työstävät parhaillaan ohjaaja Keijo Kupiainen ja säveltäjä Ilpo Saastamoinen. Saastamoinen ihmettelee Uuttu-Kallen kykyä pistää aina vain paremmaksi. Se panee myös säveltäjän koville, vaikka rima on jo nyt hyvin korkealla. "Pelkkä ammattitaito ei riitä. Siihen tarvitaan myös jotain muuta, joka joko annetaan tai sitten ei", hän kuvailee.

 

31.8.97 Lapin Kansa s.2 - Heikki Tuomi-Nikula: Joko näit...?  (> Ks. Riekko-leikkeet)
...... Velho oli ensimmäinen, Riekko on toinen. Kolmas osa Lappi-trilogiaa on Käärme, jonka ensi-illan pitäisi olla kahden vuoden kuluttua. Toinen juttu kokonaan on, toteutuuko kolmas osa. Vaikka oopperan tekijät ovat talkoilleet uskomattomia määriä, hankkeen talous on kovilla. Velkaa ei uskalleta tehdä...

 

31.8.97 Iisalmen Sanomat s.8 - Pertti Malinen: Tunturioopperoiden säveltäjä Ilpo Saastamoisen Käärme-oopperassa on elämä tämän päivän Lapissa
(Kuva: Ilpo Saastamoinen tunnetaan musiikin monitoimimiehenä. Hänen tunturi-oopperoidensa sarja Velho ja Riekko täydentyy trilogiaksi. Sarjan kolmas ooppera, Käärme, on sävellyksenä nyt kypsyttelyssä libreton valmistuttua elokuun alussa...)

... - Käärmeen teksti on melko vankkaa yhteiskuntakritiikkiä tämän päivän Lapista. Teksti on hyvä ja antaa täydet mahdollisuudet. Kaikki on kiinni minun sisäisestä valmiudestani ja intuitiosta. Käärme on mieletön haaste onnistuneeksi kokemani Riekko-oopperan jälkeen. Tavoitteena on, että Käärme on ainakin yhtä hyvä. Tunnen suorastaan pientä sisäistä paniikkia tässä vaiheessa.

- Sävellystyön aikana ei oikeastaan ole vielä mitään tietoa esimerkiksi miehityksestä. Käärmeessä on useita ammattirooleja, jotka ovat melko lyhyitä. Niistä ei vielä voi sanoa edes, mikä on miehelle tai naiselle. Näissä osissa musiikin luonteen määrää roolihahmon luonne. Katsotaan nyt minkälaisia melodioita syntyy ja se antaa aavistuksen, minkä tyyppinen esittäjä siihen tarvitaan. Näiltä osin teos on vielä varsin "mystinen juttu", Saastamoinen kuvailee lähtötilannetta.

Teoksen alkuosassa on Saastamoisen mukaan selkeämmät roolijaot ja roolit jatkuvat vielä toisessa osassa. Sen tekstissä on kuitenkin tavallaan tulva tätä nykymaailmaa. Siinä on selvitettävä ensiksi, mikä on solisteille kuuluvaa ja mikä kuorolle.

- Olen valmistautunut tähän urakkaan harrastamalla vuosikausia etymologista tutkimusta, eli sanojen historiaa ja niiden syntyä ja alkuperää koskevia tietoja ja taustoja. Käärme-sana on tuonut esille suorastaan mystisiä löytöjä, Saastamoinen kertoo...

...Parin vuoden sisällä valmistuvassa uudessa oopperassa tullaan ilmeisesti näkemään ja kokemaan jotain käärmeen myytteihin kuuluvaa tai muuten mystistä. Käärmeen tarina on syntymässä ja sen on määrä olla yleisön nähtävillä syksyllä 1999...

 

4.9.97 to Tornionlaakso:  Riekon höyhenen havinan jälkeen monialainen Käärmeen maailma
Oopperatrilogian Velho-Riekko-Käärme kolmannessa osassa pureudutaan jo uudemman ajan maailman ja ihmisen sielunkuvaan. Juoni on tarkoituksella jätetty löysähköksi, jotta lukijalle jäisi mielikuvitukselle sijaa. Vaikka n. 1600-luvun taitteesta lähdetäänkin liikkeelle, ovat tapahtumat Kallen mukaan menossa taiteen piikkiin, historia on viitteellistä.

Ajan kielaimesta...
Lappiin tulee härskiä väkeä, mikään ei ole pyhää, kauppaa käydään, lappalaisen osa on kova. Punaisena lankana kulkevat ihmisen hätä, naisen ja miehen suhde, suhde uskontoon, viinaan, markkinatalouteen ja vallan muotoihin. Roolihenkilöiden kautta teos hengittää tuskansa ja oman aikansa murrokset, mietiskelee maahisten aarteitten salaajia ja ryövääjiä. On tunnustettava nöyrästi palvonnan kohde ja samalla sen kirot.

"Alkaa suuri kujanjuoksu, me tolvaamma kuin elo huomenessa. Ihmiskarja aitain suistossa, meitä odottaa kaarreaita, jossa paljon karsinoita. Köyhät pannaan köyhäin kirnuun, rikkaat rikkaan kontturiin..."

Aikalaiset ihmiset siinä joutuvat noloon ja nöyryytettyyn valoon. Uskonnon käsikynkässä kulkee markkinatalous, "... meijän konttorin kautta ostamma sieluja päivän hintaan..." Laulupuut vaihdettiin, hyvinvoinnilla on hintansa. Ihmistokka tolvaa...

Markkinatalouden irstaissa tanssiaisissa pyöritään sääskien lailla,"...helkkyy helyt, hiiteen vanhat lorut." Siinä rytkeessä oomma kaikki mukana, toteaa Kalle.

Tapahtumarikas sisältö
Lapin sota, mettähommat, kullankaivajat, hakkuut, jälleenrakentamiset, rantojen suojaajat ja työttömät, kaikilla on sijansa Kallen mehevässä kerronnassa.

Trilogia saa onnellisen lopun. Metsän poika, tuo tervejärkinen, tulee esiin. Löytää metsän neidon, hänet, joka ei ottanut tanssikenkää, vaan heinäkengän. Syntyy sopu, koittaa uusi aika, uusi lapsi, joka edustaa uutta suuruutta...

Irstauden vastapainoksi nousee teoksen kruunuksi suuruuden määritelmä. Hän, joka aikojen aapoja ajaa, joka kirkastaa riekon siiven, joka kukat kukittaa, illalla tähdet sytyttää. Ei siihen pysty jupit, ei papit. Mitä olet ihminen? Teos päättyy herkkään ja lyyriseen ajan hymniin. Tuulen huokaus, pisara vettä, ajaton aika, ikuisuus...

Säveltäjä Ilpo Saastamoisen mietteet
Vasta muutama viikko sitten sai säveltäjä libreton käsiinsä. Teos on siis muhimassa.

"Se on ilman muuta suuri haaste, teksti ei kalpene Velhoon ja Riekkoon verrattaessa, pikemminkin päinvastoin. Täytyy tunnustaa, että musiikissakin toivoisin osaavani parantaa osuuttani kuten libreton kirjoittaja on tehnyt", säveltäjä toteaa nöyrästi.

"Sävellyksen on muutettava ihmisen elämää. Sanomaa on tarjolla, se ei kuitenkaan saa olla liian vaikeata. Kaksi menestysteosta on takana, se velvoittaa."
Visioita löytyy käärmeen etymologiaa pohdittaessa, jäljet vievät Paratiisin tapahtumiin.

Jukka Silvennoinen, tuki ja turva ohjaamosta
Järjestäjä Jukan ja hänen avustajiensa käsissä on tekniikka, hänen mikrofonistaan ja edessä olevasta pöydästä säädellään ja annetaan iskut valoille, äänitehoille orkesterin, solistien ja kuoron välillä. Jukkis on luottavainen ja tyynen rauhallinen mittavasta 51 erillisen kohtauksen mammuttiteoksesta huolimatta. Tässä suhteessa monet Savonlinnan esitykset ovat hänen mielestään tekniikaltaan vaatimattomia, teoksen ja näyttämön mittasuhteet tekevät Velhoniemen tuotteesta jättiläisen.

"Jokainen virhe on yhteinen pettymys, tulipa se kenelle hyvänsä. Jokainen onnistuminen on yhteinen ilo. Mitä me olimme 4 vuotta sitten? Tämä on sisältänyt kaikki kasvun funktiot masennuksesta onnistumisen riemuun," pohdiskelee Jukkis.

Ja kuorolaisille merkitsee Jukan ääni onnistumisen lähtökuoppaa. "Toinen näytös viiden minuutin kuluttua, avatkaa mikrofonit, kaikki lähtöasemiin, olkaa hyvä..." turvallisesti ja rauhallisesti.

Tuleeko Käärmettä?
Velhotoimikunnan puheenjohtaja Hilja Liimatainen valaisi yhdessä sihteeri Ulla Lanton kanssa taloudellisia näkymiä, jotka ensi kertaa koko Velho-Riekko -projektin aikana ovat hieman huolestuttavat. Mutta tasosta ei ohjaaja Keijo Kupiaisenkaan mielestä tingitä, vain laatuun tyydytään.

Etelä-Suomen ja Oulunseudun kulttuuriystävät ovat suurelta osin miehittäneet Äkäslompolon katsomon paikat, mutta missä viipyvät lappilaiset ryhmät oman kansallisoopperansa ääreltä? Jos teos puhuttelee lantalaista, eikö tuhannesti enemmän omaa väkeä?

Lapin Kansan (Joko näit? 31.8.97) kirjoituksen ajatusta jatkaakseni kutsun kaikki lappilaiset ensi viikonlopun esityksiin: On etuoikeus saada kokea lappilaisin voimin tehtyä teatteria. Luulisi jo sanan kiertäneen, ettei ole pelkoa liiasta "oopperan" negatiivisesta painolastista, ovat ne lappilaisetkin jo sen verran käyneet, että tartuntaa uskoisi olevan.

Länsi-Lapin voimannäyte Riekossa sen kymmentuhantisine talkootunteineen jää historiaan. Lähes ainoana mittavana kulttuuritapahtumana Suomessa se on ilman suurempia sponsoreita pysynyt budjetissaan ja ainakin aiemmin jäänyt hieman plussan puolellekin, jotta esim. seuraavan kauden harjoituksiin tarvittavat bussit on saatu maksetuksi.

Tämän kesän paikoille mahtuu vielä. Kaikkien osapuolien mukaan ovat teos, tunnelma, osaaminen ja teokselle antautuminen entistä enemmän todellisuutta. Toimikunta ei aio lähteä velkojen tielle. Eikö yhteiskunnan apu ehdi vai halua matkaan, ennen kuin käärme tukehtuu riekon höyheniin?

Ensi kesänä vielä Velho ja Riekko ennen Käärmettä
Mittavat ovat Velhotoimikunnan suunnitelmat. Elokuun viimeisenä viikonloppuna 1998 esitetään Velho-oopperaa uudestaan, seuraavana viikonloppuna Riekko ja vielä kerran Velho, jotta yleisöllä on tilaisuus nähdä kaksi eri oopperaa samalla matkalla. Se on harrastelijavoimille todellinen energian näyttöpaikka, parinsadan esiintyjän myötä harrastaminen koskettaa yhtä montaa tornionlaaksolaista tai rovaniemeläistä perhettä vielä pitempimatkalaisista puhumattakaan.

Kuoronjohtaja ja esitysten kapellimestari Kai-Jussi Jankeri uskoo ja luottaa joukkoonsa: "Tunnen heidät, työkuri on kehittynyt, kyllä he tekevät vielä sen kunnianhimoisen kolmen oopperan viikonlopunkin v. 2002, Velho, Riekko ja Käärme samana viikonloppuna," uhkuu Kai-Jussi kiittämään tokkansa osaamisen tasoa ja valmiuksia. Se työ on kaikki edessäpäin... Puhtia vain kaikille velho-riekko-käärmeläisille.

 

4.9.97 to Luoteis-Lappi s.10 (> Ks. Riekko-leikkeet)
Säätkin hemmottelivat ulkoilmaoopperaa - Riekko villitsi taas väkeä
...Ilpo Saastamoinen alkaa säveltää Käärmettä loppuvuonna

Oopperan säveltäjä Ilpo Saastamoinen, 55, tuli Kolariin treenaamaan oopperan musikantteja elokuun 20. päivänä. Hän lähtee takaisin kotiinsa Jyväskylään ja kesäkotiinsa Viroon sunnuntaina olevan viimeisen esityksen jälkeen.

Hän ounailee aloittavansa trilogian kolmannen osan eli Käärmeen säveltämisen loppuvuodesta. Käärme-ooppera syntyy talven aikana. Sen harjoitukset alkavat ensi syksynä, mutta se ei tarkoita sitä, että sävellys olisi silloin vielä täysin valmis.

Käärme kuljettaa trilogian nykyaikaan. Käärmeessä on luvassa Saastamoisen mukaan nykyajan säveliä, kuten esimerkiksi rokkia ja jatsia, jota ei Velhosta ja Riekosta löytynyt... (jatkuu)

 

4.10.97 Savon Sanomat - Heinävesi, Kari-Pekka Issakainen:  Antero Vipunen soi uudelleen...

> Kulttuuri s.3: Ilpo Saastamoinen Käärmeen kimpussa
...Käärme-oopperan säveltäminen käynnissä > Ks. Antero Vipunen -dokumentit

Ilpo Saastamoinen myöntää,  että hänellä on ollut ja tulee olemaan hyvin työn-täyteinen ja kiireinen syksy. Vasta äsken päättyi Lapissa Riekko-oopperan esitykset, joita näki yhteensä 16 000 ihmistä.

Nyt työn alla on Käärme-oopperan säveltäminen. Samalla se on trilogian kolmas osa, koska Velho- ja Riekko-oopperat on jo tehty. Ensi-iltansa Käärme-ooppera saa Lapissa vuonna 1999.Lisäksi Ilpo Saastamoisella on menossa Kuolan saamelaisten lauluperinteen kartoittaminen ja nuotinnus, joka loppuu tänä vuonna...

 

03.07.98 ~ klo 03:10
Sain Ajan hymnin III version kuntoon. Se loppuu sub-matalaan h-säveleen (h-molli). Lopuksi huokaus - ERITTÄIN PITKÄ!!!
> Ks. "88-2012 Runot V": Aika, aika, aika.

 

26.8.98 Kuukkeli 13 s.9 - Kahden oopperan urakka > Ks. Riekko-leikkeet
... Käärme luikertaa
Kolmen oopperalibreton runoileminen on ollut melkoinen urakka, samoin kuin Velhon roolin esittäminen tähän asti jo kahdessa.

Kalle ei osaa vielä sanoa Käärmeestä muuta kuin, että se on tähän asti kallein tuottaa. Teos on kuitenkin trilogian kannalta tärkeä, sillä siinä ympyrä sulkeutuu.

- Tämä meän kieros mailmassa päättyy helvetinmoissen pömhäyksen ja sen jälkhen elämää jatkaa se terve osa meistä, mitä on jäljelä. Sitä on meissä eninthän piipun-kopalisen verran.

- Nykysin ihminen on niin pörrö, että se kaivaa vaikka maapallon ontoksi, että se saapi kuun ja tähet taihvaalta. Eikä sille riitä, että se on mailman herra, sen pittää olla mailmankaikkeuvven herra...

Sellaiset ovat näkymät, joiden ympärille Kalle on Käärme-oopperan tekstin rakentanut, teoksen, jonka ensi-ilta on vajaan vuoden kuluttua...

Mitä sitten?
Kahvipöydässä mietiskelemme, mitä sitten, kun vuosi 2002on ohi ja oopperatrilogia esitetty. Kalle myöntää, että monenlaisia ajatuksia on päässä vilahdellut, sillä lappilaisessa mytologiassa on vielä paljon käyttämättömiä aineksia.

Ensin täytyy kuitenkin katsoa, miten Käärmeen käy ja kirjoitella odotellessa runoja pöytälaatikkoon, jossa niitä jo on, mutta johon mahtuu vielä lisää. Näin kertoo Uuttu-Kalle. Runoilija.

 

27.10.98 Kuukkeli s.8 - Uuttu-Kallen Lappi-opas suomeksi (Löytöretki Lappiin)
... Kalle kirjoitti tekstiä yhtä aikaa Käärme-oopperan kanssa.
- Tämä valmistu aprillipäiväksi 97 ja Käärme heinäkuussa. > Ks. Riekko-leikkeet

s.10         "Lussin-Pieti etsii unohdettua laulua"
Musiikkitunturin oopperatrilogian kolmas osa Käärme on alkanut elämänsä. Uuttu-Kalle sai libreton valmiiksi heinäkuussa 1997. Sen jälkeen Saastamoisen Ilpon sävelkynä on viuhunut tiuhaan tahtiin pukien Uuttu-Kallen tekstit sävelasuun. Sitten oli vuorossa kuorosovitusten kirjoitus. Ja heti, kun ensimmäisten laulujen stemmat olivat Kai-Jussi Jankerin käsissä, aloittivat kuorolaiset harjoitusurakkansa.
(Kuva: Kai-Jussi Jankerin ja kuorolaisten uurastaessa Uuttu-Kalle seuraa taustalla kiinnostuneena, millaiseen sävelasuun Saastamoisen Ilpo on hänen tekstinsä tällä kerralla pukenut.)

Lauantaina, 17. lokakuuta, harjoituksiin Kolarin Nuorisoseuran talolle kokoontuvat niin miehet kuin naiset. Yhteisharjoitusten lisäksi molemmille pidetään omia tilaisuuksia.

Kai-Jussi Jankeri aloittaa tuttuun tapaan äänenavauksilla. Ne sujuvat jo rutiinilla, mutta ovat välttämättömyys, jotta varsinaisesta harjoitussessiosta saadaan kaikki irti.

Me, jotka yleensä seuraamme valmista teosta katsomon penkillä istuen, emme voi - ehkä meidän ei tarvitsekaan - käsittää, kuinka pienistä palasista teoksen esitys-kuntoon rakentaminen alkaa.

- Ykkösaltot laulavat näin, Kai-Jussi juoksuttaa pianolla sävelen.
- Kakkosaltot... ykkössopraanot... kakkossopraanot... tenorit... bassot... nyt kaikki yhdessä...

Sivullisesta välillä käsittämättömältä vaikuttavasta sekamelskasta kuorolaiset poimivat omat osuutensa ja ennen pitkää niistä muodostuu laulu, monipuolinen, melodinen kokonaisuus. Kyseessä on Käärme-oopperan ensimmäiseen näytökseen kuuluva "Lussin-Pietin laulu"

Takaseinällä harjoitusta seuraava Uuttu-Kalle sanoo:
- Velho-oopperassa Lussin-Pietistä kerrothin tarina, nyt Pieti on lihhaa ja verta.

Pääteos
Kalle kertoo seuranneensa kaikkien oopperoiden lauluharjoitukset alkuvaiheessa. Häntä kiinnostaa kuulla, minkälaisen tuloksen hänen ja Ilpon yhteistyö on tuottanut.

Seuraavaksi harjoitellaan ensimmäisen näytöksen loppukohtaukseen kuuluvia lauluja Valloittajat, Naiset, Lapset ja Hävinneet.

On todennäköistä, että näiden neljän muodostama kokonaisuus tulee puhuttamaan valmiin esityksen jälkeen laajemminkin. Laulut näyttävät vaikuttavan kuorolaisiin jo nyt, vaikka he joutuvatkin keskittymään harjoitteluun.

Kun ensimmäisen näytöksen päättävä laulu Hävinneet alkaa olla valmis, on nieltävä palaa kurkusta. Lähes pakahduttavat sanat yhdistettynä kaunismelodiseen säveleen, jota alakuloiset pianovälikkeet täydentävät, tarjoavat ohjaajalle huikeat mahdollisuudet koskettaa yleisöä todella syvältä.

Kallekin pyyhkäisee silmäkulmaansa ja toteaa, että esityksessä väliajalle poistuu takuulla hiljaista väkeä.
- Käärmeestä tullee trilogian pääteos, hän jatkaa, - siinä on niin paljon meitä kaikkia läheltä koskettavia aineksia.

Laulajia tarvitaan
Kuoron harjoittamisessa valtaisan urakan tekevä Kai-Jussi on samaa mieltä.

- Velhossa ja Riekossa on vielä paljon mytologiaa ja Lapin lumoa, tämä koskettaa jo pelkästään nykypäiväisyydellään.

- Käärme on myös puhtaampaa oopperaa kuin kumpikaan edeltäjistään, hän selventää ja mainitsee vertailukohdaksi Puccinin, jonka teoksissa kuoro koko ajan kommentoi solisteja.

Mutta laulajia tarvittaisiin lisää.

- Erityisesti miesäänistä on puutetta, Kai-Jussi toteaa ja jatkaa, että mukaan ehtii vielä hyvin, mutta kiirettä on pidettävä. - Marraskuun aikana käymme läpi ensimmäisen näytöksen, sen jälkeen siirrymme toiseen.

Jo tuhatkunta varausta
Velho-ooppera ry:ssä ollaan suorastaan yllättyneitä siitä, että tilauksia Käärme-oopperan esityksiin on tullut jo lähes tuhat...

Laulajien lisäksi Käärme-ooppera tarvitsee myös liikkujia. Esityksessä on isoja joukkokohtauksia, joihin tarvitaan muun muassa salskeita miehiä esittämään saksalaissotilaita.

Mukana olo niin laulajana kuin liikkujana vie varmasti aikaa ja vaatii paljon, mutta se myös antaa paljon, joten rohkeasti sekaan sakkiin. Harjoituksia muutaman kerran seuranneena uskaltaa jo sanoa senkin, että Käärme- oopperassa mukana olevat ovat tekemässä jotain ainutlaatuista, jotain, josta puhutaan vielä pitkään.

 

1999:

> PÄIVÄMÄÄRÄTÖN INFO TRILOGIASTA 2001 (Kirj. mahdoll. jo 1999?):
Käärme-ooppera on Velho-trilogian viimeinen osa.

 

2.2.1999         Kuukkeli 1 s.9 Kari Kaulanen: Käärmeen luikertelua
Muonion ala-asteen meikäläisittäin käsittämättömän komea liikuntasali sai kunnian toimia Käärme-oopperan         ensimmäisten sisäharjoitusten pitopaikkana 22.- 24. tammi-kuuta. Mukana olivat niin säveltäjä, sanoittaja kuin lavastaja sekä tietenkin ohjaajat. Heidän lisäkseen oopperan ensimmäisen näytöksen kimpussa hikoili satakunta esiintyjää.  

Syksyn aikana Velho-ooppera ry on törmännyt moniin tämäntyyppisessä toiminnassa ennemmin tai myöhemmin vastaan tuleviin ongelmiin, joista raha - tai oikeastaan sen puute - ei ole kaikkein vähäisin. Tämä on siirtänyt harjoitusten aloittamisen suunniteltua myöhempään. Aikaa on kuitenkin riittävästi siihen, että kaikki on kunnossa, kun ensi-ilta alkaa 27.8.

Kuten Kuukkelikin on aiemmin kertonut, kuoro on kaikesta huolimatta harjoitellut säännöllisesti jo lokakuusta lähtien. Kai Jussi Jankeri on pitänyt huolen siitä, että ensimmäinen näytös oli kuoron osalta valmis, kun yhteisharjoitukset Muoniossa käynnistyivät.

Teokseen tutustuminen
Tekijöitä ja kuorolaisia lukuun ottamatta Käärme-oopperan sisältö oli esiintyjille tuntematon. Niinpä ohjaaja Keijo Kupiainen piti porukalle vajaan tunnin esitelmän siitä, mihin nämä ovat ryhtymässä.

Hiiren hiljaa istuminen lienee paras osoitus siitä, että kuulijat olivat asiasta tosissaan kiinnostuneita. Silloin tällöin liikuntasalissa kuitenkin kajahtelivat naurun-remahdukset, kun Keijo innostui näyttämään, kuinka vauhdikasta Käärme-oopperan meno saattaa parhaimmillaan olla. Taustatukea Keijo sai säveltäjä Ilpo Saastamoiselta ja libretisti Uuttu-Kallelta.

Alajärven Erkki puolestaan esitteli lavastusratkaisujaan, jotka saavat Velhoniemen katsomossa syksyllä istuvat haukkomaan henkeään. Sen enempää niistä ei tässä vaiheessa ole lupa ainakaan näin valtakunnallisessa mediassa kertoa.

Sama koskee koko teosta, Sisältöä ei juuri paljastella ennakkoon, vaan jokaisen kiinnostuneen on käytävä se itse toteamassa. Sen verran voi harjoituksia kolme päivää seuranneena ennakoida, että Käärme-ooppera tulee koskettamaan jokaista tuntevaa ihmistä. Ja syvältä. Varmasti se tulee myös aiheuttamaan keskustelua.

Solistit.
Samalla, kun esiteltiin teos, esiteltiin myös sen pääsolistit. Ensimmäisen näytöksen kantava hahmo on kauppahuoneen omistava Iso-Venne. Vennen roolissa nähdään rovaniemeläinen Martti Kadenius, jolla on ääntä, kokoa, näköä ja myös luonnetta heittäytyä Iso-Venneksi, vaikka tämä ei olekaan niitä kaikkein miellyttävimpiä ihmisiä.

Vennen vaimoa esittää Riekko-oopperan Marian roolista tuttu kittiläläinen Anni Lenkola. Sekä Velho- että Riekko-oopperoissa on ollut mukana myös Jaakko Gauriloff, jolla on Käärme-oopperan ensimmäisessä näytöksessä lappalaisen rooli.

Tuttu mies, tosin toisenlaisista tehtävistä, on saarnamies Korpelan esittäjäkin. Kai-Jussi Jankeri astuu kuoronjohto-tornistaan näyttämölle eräässä ensimmäisen näytöksen huippukohdista.

Käärme-oopperassa on myös useita pienempiä solistirooleja, joista jotkut ovat esittäjien osalta vielä avoinna. Kerromme lisää, kunhan kaikki ovat selvillä.

......

Päiväämätön kevät 1999 Helsingin Sanomat - Erkki Kylmänen:
Valtio jakoi avustuksia kulttuuritapahtumille
... Pohjoisimpiin tuettaviin kuuluu Kittilässä esitettävä Velho-ooppera -trilogia, jonka kolmannen Käärme-osan tekemistä ministeriö tukee 200 000 markalla.

 

Päiväämätön - SKR?:  ...Velho-Ooppera ry oopperan kantaesityksen toteuttamiseen 100 000.

 

Päiväämätön 1999 - Tunturilehdet s.12:  "Peilistä ihminen näkee käärmeen mustat kasvot"
Velho-trilogian odotettu kolmas osa, Käärme, saa ensi-iltansa elokuun 27.päivänä. Käärme on odotettu jo siitäkin syystä, että Velhon ja Riekon ympärille kietoutuneesta historian mystisestä hämärästä on siirrytty lähihistoriaan ja nykyaikaan - kaikkeen siihen, mitä ihminen arvomaailmoineen edustaa.

Ohjaaja Keijo Kupiainen luonnehtii Käärmeen kertomaa rajuksi tarinaksi, joka pakottaa ihmisen katsomaan peiliin. Näky ei välttämättä ole mieltä ylentävä sillä...

- Peilistä näkyvät käärmeen mustat kasvot vahvistaa Velho-trilogian kirjoittaja  äkäslompololainen Kalervo Uuttu eli Uuttu-Kalle.

Käärmeen kiemurtelu 1700-luvulta nykypäivään ei tapahdu täysin kronologisessa järjestyksessä, vaan taiteen vapautta noudattaen. Kupiainen sanoo, että punaisena lankana kulkee kuvaus Lapin ihmisestä ja jännitteistä ihmisten välillä.

Ensimmäisessä näytöksessä uudisasukkaat työntävät väkivalloin saamelaiset Pohjan perukoille. Kristinuskon tuleminen, hengelliset seurat, uskonnollinen mytologia lisäävät jännitteitä. Lopulta syttyy Lapin sota.

Toisessa näytöksessä Lappiin tulevat tukkilaiset ja korvenraivaajat. Vuodet vierivät vääjäämättä kohti valtavaa taitekohtaa; uutta teknologiaa ja ammattikuntia, jotka tarvitsevat sitä työssään. Myöskin median vaikutus alkaa näkyä.

IHMINEN EI TYYDY KOHTUUTEEN
Ohjaaja Kupiainen paljastaa, että Käärmeessä kaikki kulminoituu valtavaan räjähdykseen. Mitä ihmisinä olemme, mitä näemme ja koemme? Uusi aika koittaa, mutta kaikesta lyö läpi ihmisen tyhmyys ja ahneus.

Ei ihmislaji tyydy nykyaikana kohtuuteen omissa valtapyrkimyksissään ja ihmissuhteissaan. Meidän kulttuurimme perustuu voiton maksimointiin. Olen teatterin tekijä ja siitä näkökulmasta olen elänyt myös Käärmeen. Miellän, että tällaiseen teokseen on saatava myös erilaisia rakenteita ja huumoria, ihminen on myöskin selviytyjä, joka oikeutetusti pyrkii tulemaan toimeen, pohtii Kupiainen. Ohjaajan mielestä Käärme on koko Velho-trilogian pääteos ja huipentuma. Se on entisestään kasvattanut esiintyjien valmiuksia oppia, opiskella ja tehdä työtä.

KÄÄRMEEN KIRJOITTAMINEN OLI RASKAINTA
Uuttu-Kallen mielestä koko Käärme-osan keskeisin sanoma on siinä, ettei aika tarvitse ihmistä, vaan ihminen tarvitsee aikaa.

- Katsoessamme peiliin sieltä näkyvät käärmeen kasvot - ihmisen tummempi puoli, jota ei aina näytetä. Emme suinkaan ole avuliaita, anteliaita ja herttaisia, vaan ahneita ja kunnianhimoisia.

- Käärme oli trilogian osista kaikkein raskain kirjoittaa. Oli pakko käydä syvällä sisässä omassa itsessään. En tiedä, miten esiintyjät ovat kokeneet Käärmeen. Sellainen käsitys minulla kuitenkin on, että trilogiassa mukana olevat ovat tunteva ihmisiä.

Opettaako Käärme katsojalleen jotakin? Vai tyytyykö vain toteamaan?

- Opetus lienee sinä, että ei kannattaisi heittäytyä liian viisaaksi. Sellaisiahan me kuvittelemme olevamme, vaikka asia on päinvastoin. Käärme-osassa aika ja tapahtumat etenevät nopeasti. Paljon on tahallaan jätetty ovien väliin eikä tarina ole valmis, vaan katsoja saa sisimmässään kirjoittaa sitä valmiiksi.

Monet ovat kysyneet Uuttu-Kallelta, onko Velholle, Riekolle ja Käärmeelle luvassa jatkoa.

- Voihan olla että rauha tulee näille rannoille. Kysymys on siitä, tarvitseeko Lappi mitään syvällisempää. Jos täälläkin riittää pintapuolisuus ja amerikkalainen malli, niin asia on sillä selvä. Mutta jos kaivataan jotain muutakin niin jatkoa saataisi ajatella, vastaa Uuttu-Kalle arvoituksellisesti.

 

Lapin Kansa 14.6.99 s.9 - Kolari, Minna Siilasvuo:  s.1 Käärme-ooppera paljastaa pahuuden

> sivu 9         Ihmisen pahuus paljastuu Käärme-oopperassa
Kuluneena viikonloppuna Äkäslompolon Velhoniemessä pidettiin Käärme-oopperan ensimmäiset kenttäharjoitukset. Aurinko porotti ja tuuli viilensi - varmaan moni mukana olleista joutuu luomaan nahkansa kuin Käärme ikään.

Hienoisessa ristiriidassa ihanan kesäsään kanssa oli työn alla oleva ooppera. Velho-trilogian kolmas ja viimeinen osa kertoo synkän tarinan ihmisen raadollisuudesta: ahneudesta, vallanhimosta ja turhamaisuudesta.
- Neljäs, ja kaikkein vaarallisin sairaus on se, että luulemme olevamme niin helvetin viisaita. Ei tyhmä tee koskaan maailmanloppua, omasta mielestään viisaat sen tekevät, manailee tarinan kirjoittaja Kalervo Uuttu.

Ohjaaja Keijo Kupiainen näkee Käärmeessä selkeän vastakkainasettelun henkisyyden ja materiaalisuuden välillä. Iso-Vennen ainoa jumala on raha, suuri seita, jonka edessä jäykimmätkin polvet notkistuvat. Henkisyyttä puolestaan edustavat Velho itse, Riekosta tuttu Marian poika sekä Lussin-Pieti, järjeltänsä vähän "lyhyt" syrjästäkatsoja.

- Tarinan paneminen paperille on vaatinut taikurin kosketuksen - ohjaajan tehtävä on sitten miettiä, miten kaikki tuodaan esiin näyttämöllä. Pitää tiivistää aika lailla, että saa  kahteen ja puoleen tuntiin mahtumaan ajanjakson 1700-luvulta tähän päivään saakka, arvioi Keijo Kupiainen.

Hullu-Kalle ja Pölijä-Kalle
Kaksi Kallea istua nakottaa katsomossa kuin variksenpojat. Taitavat olla sielun veljiä kun aikovat tulla vastaisuudessa tunnetuiksi Hullu-Kallena (Uuttu) ja Pölijä-Kallena (Fält). Kalle Fältillä on Käärme-oopperassa sydämeenkäyvä osa Lussin-Pietinä.

Riekossa minulla oli räyhä-rooli Pirkka Pirkkalaisena, se ei  tuntunut niin omalta kuin tämä. Lussin-Pietinä minun ei tarvitse edes näytellä - kunhan olen vain oma itseni, tuumiskelee Kalle Fält roolistaan.

Uuttu-Kalle on samaa mieltä, herkkä rooli istuu kaimalle kuin nenä päähän. Lussin-Pietiä pidetään vähän yksinkertaisena, mutta hän on ehkä sittenkin viisain kaikista. Pieti ei harhaudu mukaan Korpelan seurojen hurmahenkisyyteen ja etsii mammonaa parempia jumalia.
- Lussin-Pieti etsii oikeaa seitaa, etsii totuuden puuta, laulaa Kalle Fält ja muut hiljenevät kuuntelemaan.

Kylmät väreet hiipivät helteestä huolimatta pitkin selkäpiitä.

Uuttu-Kallen mielestä koko Velho kaikkinensa on ollut valtaisa henkinen ponnistus, joka hänen kohdaltaan on jo ohi. Nyt on pää saanut levätä kaikessa rauhassa, vain muutama runo ja teksti Varkaankurussa pidettävään Millennium-esitykseen on valmistunut Käärmeen jälkeen.
- Kun pöly laskeutuu Velhoniemessä jatkamme kohti uusia seikkailuja kukin omalla tavallamme. Ehkä käy niin, että rauha laskeutuu näille rannoille lopullisesti, aprikoi Uuttu-Kalle tulevaa.

Esiintyjien tapaaminen näytti olevan suurta jälleennäkemisen juhlaa, halauksia sateli joka suuntaan kun väki kokoontui aamukahville ennen harjoitusten alkua. Joukko onkin valtaisa: esiintyjiä on noin 160 ja talkooväen kanssa pääluku nousee yli kahdensadan. Siinä on aikainen tokka paimennettavaksi!

Paimenen tehtävää hoitaa Velho-ooppera ry:n puheenjohtaja Hilja Liimatainen, joka on Käärmeen aikana ensimmäistä kertaa poissa kuoron riveistä - aika ei riitä.
- Kuorolaisia on 11 kunnan alueelta, kaukaisimmat Oulusta. Nuorisokuoro on Muoniosta, solistit puolestaan tulevat väliltä Rovaniemi-Helsinki. Näyttämöllä ovat mukana mm. kaikki Äkäslompolon koulun oppilaat, kertoo Hilja Liimatainen.

Hilja Liimataisen kohtalon on kokenut myös lavasteista vastaava Johannes Seppälä. Hänkin aloitti laulamalla kuorossa - vielä Riekkoon tuli laulut opeteltua. Riekon harjoitusten alkaessa kenttä ei kuitenkaan ollut valmis ja Seppälä joutui tarttumaan työhön.
- Kyllä laulamisen jättäminen vähän harmittaa, mutta keskittyminen hajoaa kun joutuu kesken esityksen puuttumaan lavasteisiin. Saman pirtin väkeä tässä silti ollaan, toteaa Johannes Seppälä.

Alusta asti liikkujina mukana olleet Sirkku Seppänen ja Manu Friman ovat sitä mieltä, että on jo kasvanut kokonainen velhosukupolvi.
- Tämä on sellaista taidekasvatusta, ettei sitä moni lapsi saa.

Lapset ja nuoret ovat oppineet ottamaan vastuuta, he harjoittelevat ja tekevät asioita itse, kehuvat Seppänen ja Friman velhonuoria.

Yhteenkuuluvaisuuden tunne on oopperan väen kesken valtava. Vuosien mittaan on syntynyt yhteinen kieli ja aivan sananmukaisesti yhteinen sävel.
- Parasta on se, ettei meillä ole täällä arkirooleja, ei paineita, saa kerrankin olla ihan oma itsensä, hehkuttavat hyväntuuliset kuorolaiset Eeva Palomaa ja Maisa Öhman.

Tulevaisuus mietityttää sen verran, että molempia hirvittää ajatuskin uudesta yhtä suuresta projektista. Tällä hetkellä ei tunnu edes mahdolliselta, että riittävän kiinnostavaa tehtävää tulisi eteen. Velho-trilogian toteuttamiseen on käytetty suunnattomasti aikaa ja voimavaroja..
- Tämä on kymmenen vuoden juttu, johon olen jännittänyt oman sisäisen jouseni. Onhan tämä ollut meille amatööreille melkoista teatterikoulua, toteaa Eeva Palomaa.

Kuoron ja solistien parissa puurtava Kai-Jussi Jankeri pääsee hänkin Käärmeessä näyttämölle. Rooli on ajatuksia  herättävä maallikkosaarnaaja Korpelan osa
- Korpelalaisuus on aihe, josta täällä vaietaan edelleen, vanhoja haavoja ei haluta aukoa. Korpelalla oli täällä aikoinaan suuri vaikutus, pitipä hän viimeisen julkisen puheensakin Sieppijärvellä, kertoo Kai-Jussi Jankeri.

Korpelan rooli ei ole suinkaan yksi yhteen historiallisen Toivo Korpelan kanssa, vaan paremminkin eräänlainen kooste Lapin mailla liikkuneista papeista ja saarnamiehistä.

Syksyllä on taas luvassa kiinnostava ja toivottavasti ajatuksiakin herättävä oopperaesitys Velhoniemessä. Vaikka tunnelmat ovat väliin synkkiä, loppu on onnellinen. Ihmisen sisällä elävät Metsän Poika ja Metsän Neito saavat oikeuden jatkaa elämää, sairas osa joutaakin kuolla pois.

 

14.7.99 Lapin Kansa s.1 - Käärme luo jo nahkansa Kolarissa
> 14.7.99 Lapin Kansa s.9 - Kolari, Minna Siilasvuo:  Käärme elää muovin ja kiiltonahkan aikaa
Kolarissa urakoidaan hiki tukassa Käärme-oopperan saattamiseksi esityskuntoon. Puvustuksen suunnittelijat Ritva Starck ja Kaija Maunula käyvät pukuja kohtaus kohtaukselta läpi koreografi Pirjo Paavalniemen ja oopperayhdistyksen puheenjohtaja Hilja Liimataisen kanssa. Vielä tässä vaiheessa eväät näyttävät olevan niin levällään, että täytyy tapahtua pienoinen ihme, ennen kuin ooppera on esityskunnossa.

Kolarin nuorisoseurantalolle kokoontuneet kuusi naista ovat valmiit tekemään osansa sen ihmeen eteen. Salissa on laatikoittain huiveja, kenkiä, paitoja, hameita ja housuja. Kahvion puolella kolme ompelijaa antaa koneittensa laulaa ja lisää vaatetta syntyy tasaisen tappavaan tahtiin. Ja vaatteita todella tarvitaan! Esiintyjiä on noin 150 ja vaatteet vaihdetaan esityksen aikana pari, kolme kertaa. Osa liikkujista joutuu liikkumaan pukuhuoneitten puolella vikkelämmin kuin näyttämöllä konsanaan: puvut vaihdetaan pahimmillaan kuusikin kertaa illassa. Kun on pimeää ja samalla asialla oli yhtä aikaa kymmeniä muita, voisin kuvitella mikä mylläkkä pukuhuoneissa käy.
- Täytyy hartaasti toivoa, että jokaisella on edes jotakin yllään näyttämöllä, sanoo Hilja Liimatainen varovaisesti.

Työllistävää
Tervolan Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksen johtaja Ritva Starck on ollut mukana jo vuodesta 1992 suunnittelemassa Velhon vaatteita. Alunperin kansatieteen opinnot herättivät Starckin kiinnostuksen puvustukseen. Vuosien mittaan alalta on kertynyt monenlaista kokemusta - Starck suunnitteli puvut mm. Suomen Nuorisoliiton 100-vuotisjuhlilla Joensuussa esitettyyn näytelmään [Kaikukeihäs - Musiikki: IS]... (jatkuu)

Ompelijoitten työpanosta tarvitaan vielä pitkään. Pukuja saatetaan joutua korjaamaan esitysten aikanakin, meno on välillä sen verran rajua. Kun urakka on taas kerran esiintyjien osalta ohi, pukujen parissa puuhaillaan vielä pitkään. Rikkinäiset korjataan ja koko valtaisa vaatemäärä puhdistetaan. Puhdistuksesta on huolehtinut kaikki nämä Velhon vuodet talkoohengessä Kolarin Pesula. Nuorisoseuran kätköissä puvut jäävät sitten odottamaan ehjinä ja puhtaina uutta kesää.

 

Kesä -99 Kuukkeli s.14 - Puvut tärkeässä roolissa
Koko Velho-trilogiassa, ennen kaikkea sen valmisteilla olevassa kolmannessa osassa Käärme-oopperassa, on puvustuksella suuri merkitys. Se kuvaa monia asioita. Aikakaudet tulevat esiin puvustuksen kautta, mutta asut vahvistavat myös erilaisia jännitteitä, esimerkiksi niitä, joita esiintyy miehen ja naisen välisessä suhteessa.

Velho-oopperasta lähtien pukuja on ollut suunnittelemassa Ritva Starck. Ammatikseen hän johtaa Käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitosta Tervolassa...

Käärme-oopperan pukujen suunnittelussa Ritvalla on ollut apunaan rovaniemeläinen artenomi Kaija Maunula. Hänelle on kertynyt kokemusta myös pukujen valmistamisesta. Sitä työtä hän teki Kansallisteatterissa kahdeksan vuoden ajan.

Suunnittelussa on otettava huomioon monia asioita, esimerkiksi sää. Kuinka varmistaa minihameessa tarkeneminen syyskuisessa keskiyössä, jolloin lämpömittari saattaa näyttää jo miinusasteita...

...Kolme ompelijaa
Pelkkä suunnittelu ei riitä, asut pitää myöskin valmistaa. Ompelemisesta huolehtivat kolarilaiset Maire Lonnakko, Leila Kuivalainen ja Anneli Ritatörmä. He kaikki ovat olleet mukana oopperoiden tekemisessä erilaisissa tehtävissä, Leila jopa näyttämöllä niin Velhossa kuin Riekossa. Maire kertoo heidän laskeneen, että Velhoa varten ommeltiin 1172 erilaista vaatetta, kun kaikki paulat otetaan mukaan. Käärmeen kohdalla määrä on moninkertainen mainituista vaihdoista johtuen.

Apua kirppareilta ja yrityksiltä
Ompelijat ovat kiertäneet lähes kaikki lähiseutujen ullakot etsiessään vanhoja vaatteita ja kankaita. Myös kirpputorit ovat osoittautuneet melkoisiksi aarreaitoiksi. Esiintyjät itse ovat niin ikään pyrkineet löytämään itselleen sopivia vaatteita ja kenkiä. Arvokasta tukea on antanut kolarilainen kauppias Raila Alanko lahjoittamalla vanhoja, poistettuja kankaita oopperan käyttöön.

Oman talkoopanoksensa pukujen hoitoon on koko ajan tarjonnut myös Kolarin Pesula pesemällä ja lajittelemalla puvut näytösten jälkeen. Nämä esimerkit osoittavat, kuinka laaja-alaisen yhteistyön tulosta oopperat viime kädessä ovat.

Harjoituksista ensi-iltaan
Käärme-oopperan harjoitukset Velhoniemessä jatkuvat heinäkuun lopusta lähtien kohti ensi-iltaa tiivistyvään tahtiin. Aiemmasta poiketen harjoitukset on suljettu yleisöltä, niitä seuraamaan pääsee vain erikoisluvalla.

Liimataisen Hilja kertoo, että lippuja on varattu seitsemisentuhatta...

 

14.7.99 Pohjolan Sanomat s.11 - Kolari, Eero Haapala (Teksti ja kuvat):  Käärmeen uudet vaatteet
Ennen Velho-oopperan puvustuksen haasteena oli pukea yli 200 ihmistä vaatteisiin, joista kellään ei ollut todellista kuvaa. Riekko kuvasi aikaa, josta jo tiedettiin ainakin jotakin ja mistä oopperan tekijöillä oli jokin kuva mielessään. Nyt Velhotrilogian Käärme-oopperan kuvaamasta ajasta on mielikuva, jokainen tietää miltä sotilaalla on päällä tai miltä tukkilaiset tai kullankaivajat pitivät itsensä lämpimänä.

Nyt Velhoniemessä kuvataan aikaa, jolloin minihame oli vaaksan mittainen. Kun esitykset ovat syksyllä, ollaan myös tilanteessa, missä puvustajan pitää piilottaa esiintyjän lämpimänä pitävät housut minihameen alle.

Käärmeoopperan puvuston suunnittelijoina ovat toimineet L-LAI:n Tervolan Käsi- ja taideteollisuusalan yksikönjohtaja Ritva Starck sekä artenomi Kaija Maunula. Puvuston ompelusta vastaavat kolarilaiset Maire Lonnakko, Leila Kuivalainen ja Anneli Ritatörmä.

Stark ollut mukana alusta lähtien suunnittelemassa Velhon vaatteita ja rova-niemeläinen Maunula on Staalonhovi-projektin puvustaja. Hän on ensimmäistä kertaa mukana Velho-oopperassa, mutta on saanut kokemusta tehtävään vuosien aikana Kansallisoopperan puvustossa.

Myös kaikki ompelijat ovat tekemissä tutun asian kanssa. Lonnakko on ollut mukana oopperassa alusta asti erilaisissa tehtävissä lähinnä ompelijana ja eri tehtävissä tarpeistossa. Velho-ooppera ry:n puheenjohtaja Hilja Liimataisen mukaan erityisesti hän tuottaa puvustoryhmän työhön ideoita ja jakaa rohkeutta muille.  

Kuivalaisen yhtenä ammattina on myös ompelija. Hän on ollut mukana oopperassa liikkujana sekä Riekossa että Velhossa. Tämän kesän Käärme-projektissa hän on päivisin myös ompelijana.

Myös Maunulalle on kertynyt oopperan tuntemusta aikaisempina vuosina. Hän on työskennellyt oopperan toimistossa ja on nyt ompelijana, jota hän pitää työnä mielenkiintoisempana. Hän on koulutukseltaan ompelija, lisäksi hän on saanut koulutuksen toimistotyöhön.

Naiskolmikko on toteuttanut pukujen ompelun itsenäisesti  suunnitelmien mukaisesti. Liimatainen kertoo naisten kierrelleen ja tyhjentäneen tuttavien varastoja lähinnä materiaalin toivossa. Käyttökelpoisista vaatteista he ovat tehneet oopperalle sopivia asusteita.

- Kirpputorit ovat olleet heidän mielenkiintoisina temmellyskenttinä ja sieltä he ovat löytäneetkin monenlaisia aarteita. Myös kolarilainen kauppias Raila Alanko on ollut suurena apuna niin vanhojen kankaiden ja pukujen lahjoittajana, joista monet asusteet ovat löytäneet uudet muodot, kiittää Liimatainen.

Käärme-oopperassa pukujen tarve on suurempi kuin aikaisemmissa oopperoissa, sillä vaikka esiintyjiä on vähemmän saattaa sama esiintyjä vaihtaa rooliasua jopa kolme kertaa ja enemmänkin esityksen aikana.

- Jännityksellä voi vain odottaa, että jokainen esiintyjä tulee rooliinsa edes joku asu päällä. Aikaa pukujen vaihtoon on vähän ja pimeys sekä esiintyjien yhtäaikaiset rooliasuvaihdot asettavat pukusuojat ja esiintyjät kovalle koetukselle, toteaa Liimatainen.

Tervolan käsi- ja taideteollisuusalan oppilaat ovat olleet eri tavoin mukana Käärmeen tekemisissä. Työharjoittelussa Staalonhovissa Tervolassa opiskeleva Kati Juujärvi on tehnyt Kaija Maunulan opastuksella oopperaan Ison Vennen takin ja Hilla Vertiö tekee työharjoittelun Käärme-oopperan tarpeistossa. Tervolan koululla on tehty myöskin tarvittavat kaavat asusteihin työharjoitteluna.

Oopperan pukujen huolto, puhdistus ja säilytys on Liimataisen mukaan asia, joka jää monesti liian vähälle huomiolle. Puvut joutuvat esitysten ja harjoitusten aikana kovalle koetukselle ja väliajalla niitä on korjattava ja uusittava tarpeen mukaan.

- Viimeisen esityksen jälkeen puvut ovat sellaisessa kunnossa, ettei monikaan halua mitä enää kotiinsa säilytettäväksi ja huollettavaksi. Kolarin Pesula on vuodesta toiseen puhdistanut kaikki vaatteet oopperaesitysten jälkeen ja antanut näin oman panoksensa oopperan tukemiseen, kiittää Liimatainen.

- Vaatteiden säilytys ja puhdistus on tärkeää, sillä ne on tarkoitettu kestämään koko oopperaesityksien ajan ja museoonkin pitäisi jäädä tulevalle sukupolvelle nähtävää, miten me kerran Kolarissa teimme, toteaa Liimatainen.

 

31.7.99 Lapin Kansa - Kolari, Tuomo Korteniemi:
Käärme-oopperan symboli arkki kastettiin Äkäslompolossa
(Kuva: Maaherra Hannele Pokka ja Uuttu-Kalle valmistautuvat kastamaan Crystal-laivan poronmaidolla Äkäslompolon Velhoniemessä.)

Äkäslompolossa elokuun lopulla alkavan Velho-oopperan kolmas osa Käärme sai perjantaina oman aavelaivan, jonka kastoi maaherra Hannele Pokka. Velho-oopperan suojelijana toimiva maaherra tarkasti laivan ennen leikkimielistä kastamista yhdessä sen suunnittelijan, taiteilija Erkki Alajärven sekä Lapin liiton erityisasiantuntija Jaakko Ylitalon ja Kolarin vt. kunnanjohtaja Jyrki Kenttälehdon kanssa.

- Aavelaiva eli arkki kuvastaa Käärme-oopperassa uuden ajan tulemista Lapin maahan, sanoittaja Kalervo Uuttu kuvaa sen merkitystä. Arkin on rakentanut kolarilainen yrittäjä Tuomo Joensuu ja työnjohtajana on toiminut Velho-oopperan lavasteista vastaava kolarilainen Johannes Seppälä.

Kantaesitykseensä tuleva Käärme päättää Velhon ja Riekon tarinan elämästä Lapissa esikristillisestä ajasta nykyaikaan saakka. Edellisten osien tapaan Uuttu-Kallen yhteistyökumppaneina ovat olleet säveltäjä Ilpo Saastamoinen ja ohjaaja Keijo Kupiainen.

Vuodesta 1993 esitettyjen oopperoiden perusvoimana on ollut harrrastelaulajien ja tanssijoiden työ.

- Järjestäjät odottavat kolmannen osan kruunaavan heidän monivuotisen uurastuksensa, oopperayhdistyksen puheenjohtaja Hilja Liimatainen toteaa.

 

31.7.99 la Pohjolan Sanomat s.3 Velho-trilogia lippulaivana
Kolarin Äkäslompolossa on esitetty oopperaa koko 90-luku. Kalervo Uutun kirjoittama tarina alkoi Velhosta ja myyttisestä mystisestä maasta. Riekko toi kristinuskon ja synnin tuskan, ja nyt on Käärmeen vuoro esitellä nykyajan ahne ihminen.

Käärmettä varten Velhoniemeen kokoontuu taas uskollinen joukko, joka harjoittaa oopperan ensi-iltaan elokuun 27. päiväksi. Oopperoiden ydin ovat lähialueiden kuorolaiset, mutta myös muut tekijät ovat tuttuja jo aikaisemmista osista.

Käärmettä varten Velhoniemessä on valmistettu laiva, jonka Velho-trilogian suojelija, maaherra Hannele Pokka kastoi Crystaliksi. Laivan tarkastanut Lapin liiton erityisasiantuntija Jaakko Ylitalo korotti sen Tornionlaakson kulttuurimatkailun lippulaivaksi.

> s.11         Kolari, Helena Lessing
Käärme-oopperan ensi-iltaan kuukausi - Markkinatalous tulee Velhoniemeen
(Kuva II: - Käärmeessä on pitänyt miettiä niin sen omaa laatua kuin sitä, että trilogian osat kuuluvat yhteen, kertoo säveltäjä Ilpo Saastamoinen.)

- Tämän laivan mukana tulee kaikki hyvä tunturien ja suurten vesien tuolta puolelta, esittelee ohjaaja Keijo Kupiainen venettä Velhoniemessä.

Velho-trilogian suojelija maaherra Hannele Pokka kastaa laivan Crystaliksi.
- Kristalliarkilla ajoivat korpelalaiset taivaaseen, muistuttaa lavastaja Erkki Alajärvi, mutta tällä meidän laivalla tulee ihmisiä takaisin.

Crystal-laivalla on osansa Käänne-oopperan toisessa näytöksessä. Se tuo yhteiskuntajärjestyksen, tulevaisuuden uskon, viisauden laatikot sekä ammattimaistaa maa- ja metsätalousyhteiskunnan - sen kaiken hyvän, Kupiainen selvittää. Korpelalaisten, kristalliarkkiin sillä on nimellinen yhteys, mutta toki Käärme-oopperassa esiintyy myös Korpela, hurmosliikkeiden edustajana.

Crystal-arkin kastajaisia vietettiin Äkäslompolon Velhoniemessä perjantaina, ja heti perään alkoivat Käärmeen toiset suuret yhteisharjoitukset. Parisataa ihmistä kokoontuu aluksi viikonlopuiksi ja elokuun puolivälistä kokoaikaisesti valmistamaan trilogian viimeisen osan ensi-iltaa, joka on 27. elokuuta.

Tölväisy muovi-ihmisille
- Käärme on painoarvoltaan ja sisällöltään Velho-trilogian pääteos, kuvaa Kupiainen. - Se ei ole poliittinen tai ekologinen julistus, mutta se muistuttaa siitä, miten ihminen kuluttaa ja hyödyntää maapalloa. - Toivottavasti se särähtää ihmisten sieluun ja kääntää kampea ihmisen sisällä.

Kronologisesti Käärme jatkaa siitä mihin Riekko loppui, eli viime vuosisadan puoliväliin. Aikajana ulottuu maailmanloppuun saakka; ja sen jälkeenkin paremmalle kierrokselle, kertoo kirjoittaja Kalervo Uuttu. - Kun Velhossa elettiin velhojen aikaa, ja Riekossa tuli kristinusko, niin Käärmeessä uskonnon tilan ottaa markkinatalous.

Markkinatalouden eli nykyajan ihmisen Uuttu kuvaa sairaana. - Me kaikki näyttelemme kauniita ja rohkeita, mutta olemme rumia ja arkoja. Jos Käärme puhkaisee Kauniiden ja Rohkeiden kuplan, se on tehnyt tehtävänsä.

Käärmeen teksti on aikaisempaa rajumpaa, sillä se osoittaa markkinatalouden hömpän ja humpuukin ja päähenkilönsä Ison-Vennen kautta ihmisen ahneuden ja irstauden, Uuttu tiivistää. - Irvokkaana peilikuvana se tölväisee meitä muovi-ihmisiä. Vennen vastapainona Käärmeessä on Lussin-Pieti joka tarkkailee maailmaa sivusta ja jossa henkilöityy syvällinen herkkyys.

Roolien palapeli
Säveltäjä Ilpo Saastamoiselle Käärme on ollut trilogian vaikein prosessi henkisesti ja teknisesti. - Trilogia on pitänyt nivoa yhteen musiikillisesti niin, että ne eivät vain ole kolme erillistä teosta vaan kuuluvat yhteen.

Solistien ja soolo-osuuksien määrä on kasvanut Velhon kahdesta Riekon kautta Käärmeen noin 30 rooliin. Niiden säveltäminen ja sovittaminen on vaatinut Saastamoiselta paljon miettimistä ja Kupiaiselta enemmän työtä karaktäärien ja palapelin muotoamisessa. 60-päisellä sekakuorolla, oopperoiden uskollisella ytimellä, on kuitenkin edelleen tärkeä rooli, he painottavat.

Musiikillisesti Saastamoinen ei erittele tyylisuuntia vaan sanoo käyttäneensä kaikkia vaikutteita, joita elämän varrella on vastaan tullut. Etnisyyttä on vain vähän, samoin kuin edellisosien arkaaisia vaikutteita.

Lavastajana kertoo Alajärvi  nykyajan tuovan mukanaan räiskyviä efektejä eli enemmän tehosteita.

> Jatkuu osassa Käärme II: Pirkka 9/99 ss. 36-38 - Maija Kauppinen: Velhoniemen käärme viettelee mukaansa