KÄÄRME IV 99-00

2.9.99 to Luoteis-Lappi s.12  -  Ooppera sulatti kyynisen huippuammattilaisenkin
"Aion katsoa kaikki oopperat" kansallisoopperan pääjohtaja Juhani Raiskinen lupaa

Käärmeooppera sai perjantaina vieraakseen Suomen oopperamaailman korkea- arvoisimman tekijän, kun Kansallisoopperan pääjohtaja Juhani Raiskinen tuli ensi-iltaan. Raiskisen oli pakko myöntää, että 30 vuotta alalla toiminut kyynikko suli lähes kyyneliin, kun oopperan lapset hyvästelivät katsojat toivottamalla jokaiselle yksitellen hyvää yötä ja turvallista kotimatkaa.
(Kuva I: "Tulen katsomaan vielä muutkin oopperat, Velhon ja Riekon", kansallisoopperan pääjohtaja Juhani Raiskinen lupasi sanoittaja Uuttu-Kallelle. Miehet rutistivat toisiaan pitkään, kun Raiskinen lähti Äkäslompolosta kotimatkalle Helsinkiin.
Kuva II: "Tämä Raiskinen on oikean suunnan miehiä", Uuttu-Kalle sanoo. Raiskinen puolestaan ihailee Uuttu-Kallen taitoa kytkeä sanoitukseen herkullisesti Lapin mytologiaa, mikä tekee Velho-oopperoiden sarjasta aidon ja elävän lappilaisen kansanoopperan.)

Juhani Raiskiselle oli yllätys, että hänen ammattilaisuuteen kuuluva tietty kyynisyys suostui nöyrästi pysymään piilossa, kun hän istui katsomassa Käärmettä. Ooppera lämmitti terävän ja arvostetun ammattilaisen sydämen. Pääkaupungin kovissa kulttuuripiireissä liikkuva mies löysi pienestä lappilaiskylästä kummallisen hyvän teoksen.

Hän selittää innostuneen vilkkaasti näkemyksiään oopperasta. Esitys on tallentunut hänen muistiinsa ihailtavan jäsentyneesti, vaikka sen päättymisestä ei ollut vielä montaa tuntia kulunut kun hän kertaili sitä ennen kotimatkan alkua.
- Se on teknisenä suorituksena mahtava saavutus, hän sanoo.

Käärmettä ei ehkä mitata aivan samoilla kriteereillä kuin juhlittuja Savonlinnan oopperoita tai eurooppalaisten oopperanäyttämöiden teoksia. Mutta siinä silti on jotain, mikä saa kaiken nähneen ammattilaisenkin innostumaan.

Äkäslompolosta lähti kotiin paluumatkalle Helsinkiin tyytyväinen mies, joka oli löytänyt matkallaan vaikuttavan ooppera- ja taide-elämyksen.
- Täällä Äkäslompolossa oli tätä kökkökansaa, jonka kanssa työskentelin Ilmajoen musiikkijuhlilla, hän kertoo hyväntuulisena.

Mikä ihmeen "kökkö"?
- Se on pohjalainen sana, joka tarkoittaa vapaaehtoistyövoimaa.

Talkoolaisten henki on Käärmeessä niin mahtava, että se teki vaikutuksen Juhani Raiskiseenkin.
- Oopperassa on sellaista innostusta, että sitä [on] hauska katsella. Kökköporukkaa ei pakota kukaan, vaan he tekevät oopperaa siksi, että he uskovat asiaan.

Käärmeestä löytyy Raiskisen mukaan toki paljon muutakin kuin vahvan talkoo-hengen ilmentymiä. Innostuksen rinnalla käsi kädessä kulkevat taituruus, kekseliäisyys ja ammattimaisen varma osaaminen.
- Tämä on selvästi muutakin kuin amatööripuuhaa. Oopperasta löytyy jännittäviä ratkaisuja, kuten esimerkiksi maasta nousevat kädet. Tai avaruusaluksen räjähdys. Myös oopperan päätteeksi taivaalle heijastettava voimakas valonsäde on toteutettu kunnianhimoisesti.  

"Aloin itsekin toivotella kaikkea hyvää lyhtykujassa"
Kun Käärme loppui, Raiskinen kulki muun väen mukana lyhtykujaa pitkin pois Velhoniemestä. Oopperassa esiintyneet lapset ja nuoret pitivät kädessään kynttilä-lyhtyjä, jotka toimivat kulkijoiden ainoana valona.

Lyhtykujan vilpitön ja lapsellisen herkkä tunnelma ei loihtinut miehen huulille vinoa ja pilkallista hymyä.
- Olen ollut 30 vuoden ajan melkoisena kyynikkona, mutta yllättäen lyhtykuja ei naurattanut minua yhtään. Melkein itkettämään siinä rupesi. Kun lapset toivottelivat hyvää yötä, hyvää matkaa ja kaikkea hyvää, niin minäkin aloin vastailla että bless you too.

Juhani Raiskisella on ollut mahdollisuus kiertää Euroopan tärkeimmissä ooppera-tapahtumissa. Niiden tuntemus kuuluu hänen ammattitaitoonsa.
- Tällä oopperalla oli sanoma. Käärme ansaitsisi huomattavasti enemmän valtion rahoitusta kuin mitä se on saanut.

- Aion katsoa nämä kaikki oopperat. Ne ansaitsevat sen, että ne esitetään kaikki samana syksynä. On hyvä, että katsojalla on mahdollisuus nähdä jokainen niistä.

"Musiikki on vaikeaa, joten harjoittelemista riittää"
Raiskinen aavistaa jo nyt, kuinka suuri urakka oopperan laulajille ja muusikoille syntyy siitä, että he joutuvat  harjoittelemaan kaikkia kolmea osaa varten.

Laulajien pitäisi muistaa tuntikaupalla pelkästään laulun sanoja, sen lisäksi heidän täytyy muistaa miten laulu esitetään. Lisäksi sävellykset ovat vaativia.
- Oopperan musiikki on vaikeaa, hän sanoo.

Kun Juhani Raiskinen istui Käärmeen ulkoilmakatsomossa, taivas pudotteli hiljalleen vettä niskaan.
- Polveni kastuivat. Jouduin hieromaan niitä. Mutta kyllä tässä Käärmeessä on katsomossakin selvästi sellainen henki, että taivaalta saa sataa vaikka vanhoja akkoja - se ei haittaa.

Raiskisen mukaan vastaavankokoisia suuria ulkoilmateoksia ei maailmalta montaa löydy, kun äkkiseltään asiaa miettii. Velhosarjan oopperat ovat poikkeuksellisia luokassaan.

"Joku katsoja sihisi minulle, että olepas hiljaa"
Katsojien haltioituneisuus oli Käärmeessä käsin kosketeltavaa.

- Kun totesin kaverilleni, että katso joku hiihtää tuolla järvellä kohdevalossa, niin heti joku tuntematon vieressäni istuva katsoja alkoi sihistä ja hyssytellä että olepa nyt hiljaa, hän haluaa keskittyä oopperaan.

Raiskinen jäi vähäksi aikaa melkein suu auki hämmästyksestä.
- Ajattelin siinä, että no jopas. Mä oon ammattilainen, ja joku alkaa minua hyssytellä että ole hiljaa. Mutta hyväksyin komennuksen nurisematta. Olin vaiti.

Tuntematon vierustoveri oli tietämättään komentanut kansallisoopperan pääjohtajaa.

Ensi-illassa sateli, mutta kenraaliharjoituksessa oli juuri sellainen unelmasää, josta puhutaan vielä pitkään.
- Kuulin että kenraalissa oli ollut kirkas taivas, revontulet ja kuutamo... Tietysti mekin saamme kansallisoopperaan revontulet ja mitä vain, mutta täällä ne ovat aidot.

Aitouden läsnäolo on voimakas tunne koko oopperan ajan. Yleisölle tulee tunne, että he konkreettisesti istuvat sillä pohjoisella maaperällä, josta oopperan sisältö on rakennettu. Ja josta oopperan tekijät tulevat.

Raiskisen mukaan paikalliset kökköesiintyjät tuovat oopperaan tuoreutta, joka ravitsee teosta. Kolarin, Muonion ja muiden lappilaiskuntien väestä koottu näyttelevien kuorolaisten porukka esiintyy sellaisella vimmalla, että se tuntuu kiinnostavana karheutena teoksessa.

Raiskisella on mielenkiintoinen yhteys lappilaiseen sielunmaisemaan. Hänellä on Inarissa serkkuja, jotka ovat puoliksi saamelaisia. Hänellä on ollut tapana käydä Lapissa ainakin kerran vuodessa.
Kun Raiskinen tuli Äkäslompoloon, hän lähti päiväksi tuntureille. Päivä oli kirkas. Aurinko ja tunturin lempeä tuuli hivelivät miehen poskia.

- Kyllä siellä oli mukavaa, hän sanoo. Kulkeminen tuntureilla puhalsi mieheen samanlaista alkuvoimaista energiaa kuin myöhään samana iltana alkanut oopperakin.

"Ooppera paljasti minullekin, kuinka hieno taiteilija Keijo on"
Kun Raiskinen kertoo Käärmeen synnyttämistä vaikutelmista, hän tekee sen vilpittömästi innostuen. Kuin sellainen ihminen, jonka ajatukset ooppera on puhaltanut hyvään lentoon. Päällimmäisenä mielessä ei ole se, että hänen työ-kaverinsa ja alaisensa Keijo Kupiainen on sen ohjannut.

Itse asiassa ooppera on Raiskiselle terve muistutus Kupiaisen kyvyistä.
- Olin unohtanut, kuinka hyvä taiteilija Kupiainen onkaan. Hieno juttu, että meidän talossa on tällainen ihminen, Raiskinen hihkaisee.

Kupiainen ei pääse nykyisessä työssään riittävästi näyttämään ilmaisullisia taitojaan.
- Keijo on tehnyt teknisenä tuotantojohtajana parikymmentä vuotta "pöydän kattamista".

Hänen työhönsä kuuluu luoda muille mahdollisimman hyvät mahdollisuudet hienoihin ja puhutteleviin taiteellisiin suorituksiin.

 

11.9.99 Kuukkeli N:o 15 s.10 - Kari: Kaikuja Käärme-oopperasta
Käärme-oopperan varsinaisia esityksiä on tätä kirjoitettaessa takana neljä, edessä kaksi. Yleisöä oli paikalla myös kahdessa harjoituksessa eli niin sanotussa omais-näytöksessä sekä kenraalissa.

Varovasti arvioiden Käärmeen on tähän mennessä kokenut lähes 7000 silmä- ja korvaparia. Myös kaksi viimeistä näytöstä ovat hyvin myytyjä, joten puheet

10 000 katsojasta eivät suinkaan ole tuulesta temmattuja. Luku on komea ja kertoo omaa kieltään Velho-trilogian suosiosta - ja myös sen tarpeellisuudesta.

Yllättävän suuri osa yleisöstä näyttäisi olevan Lapin läänin ulkopuolelta. Siis sama ilmiö kuin Ylläs Soikoon! -tapahtumassa. Sinänsä sillä ei ole väliä, mistä väki tulee, pääasia että tulee.

Palautetta ja palautetta
Itse olen kuljeskellut monena iltana väliajalla yleisön keskellä korvat höröllään "salakuunnellen" ihmisten puheita. Samoin olen kuulostellut heidän ajatuksiaan esityksen jälkeen lyhtykujassa. Voin aivan rehellisesti sanoa, että en ole kuullut juuri mitään todella kielteistä, en myöskään niiltä, joilta olen asiaa suoraan kysynyt.

Osa tykkää enemmän ensimmäisestä osasta seurakohtauksineen ja ruumisarkun kantamisineen. Osalle taas toisen näytöksen vauhdikas meno on enemmän mieleen. Tärkeintä on kuitenkin kokonaisuus ja sen jälkeensä jättämä tunne.

Oma lajinsa ovat lehdistöarvostelut. Yleensä ne tehdään yhden katsomiskerran perusteella. Näin suurimittaisessa työssä se on aivan liian vähän, mutta toisaalta ammattiarvostelijat osaavat ottaa tämän huomioon. Vaikka kritiikeissä on löydetty yhtä jos toista huomauttamista teoksesta, on lähes jokaisessa pantu merkille myös tekemisen into, jolla näkyy saavan monta puutetta anteeksi.

Valitettavaa on, että valtakunnan päämedioissa Velho-trilogian valmistuminen ei ole juurikaan näkynyt MTV 3:a lukuun ottamatta. Hesarissa ei ole ollut sanaakaan. TV 1:n uutistoimitus oli paikalla kenraalissa ja jutun piti tulla seuraavana iltana kuuden uutisissa. Ei tullut. Ei myöskään puoli yhdeksältä, ei edes yhdeltätoista, jolloin sentään tuli kuvaa ilmakitaransoiton SM-kisasta. Tiedättehän sen, missä soittotaidoton humalainen on soittavinaan kitaraa levyltä tulevan musiikin mukaan. 40-vuotias TV-uutisetkin joutuu tekemään valintoja.

Ensi ilta kulissien takaa
"Mitä sanot", kysyin Kupiaisen Keijolta, "jos menen seuraamaan ensi-iltaa kulisseista ja niiden takaa?" "Sen kun menet, kunhan pidät huolen, että pysyttelet pois valoista ja esiintyjien jaloista", Keijo runoili vastaukseksi. Niinpä katselin Käärme-oopperan maailman ensi-iltaa eri puolilla Velho-niemeä.

Paljon yleisölle näkymättömiä tekijöitä tarvitaan siihen, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Radiopuhelimet välittävät matalalla äänellä annettuja viestejä maan päällä ja alla, lavasteita siirrellään pimeyden turvin pois näkyvistä, pukuja vaihdetaan ja niin edelleen.

Eri ryhmillä on omat vastuualueensa. Osa huolehtii asuista ja rekvisiitasta, osa vastaa vesillä tapahtuvasta toiminnasta (hiihto, arkki, tulet), osa nostaa pystyyn kaupungin seinät ja kaataa romauttaa ne myös alas. Raketti ei suinkaan kohoa ja räjähdä itsestään. Mönkijäkuskien pitää alla tarkkana ajoituksen kanssa, jotta he kohtaavat näyttämöllä oikeassa paikassa.

Oma lukunsa on esiintyjien liikkuminen. Joukkokohtaukset ovat näyttäviä, mutta niiden onnistumiseksi jokaisen on oltava oikealla hetkellä oikeassa paikassa. Voi vain ihmetellä, kuinka tottuneesti väki liikkuu pimeässä. Ensi-illassa sateli jonkin verran. Niinpä metsässä luikerteleva kapea polku oli erittäin niljakas. Silti se ei hidastanut vauhtia, kun väki puolijuoksua siirtyi paikasta toiseen. Erityisen vikkelästi liikkuivat lapset.

Itse haparoin polulla noin kilometrin tuntivauhdilla. Niinpä jouduinkin Keijon varoituksen muistaen vetäytymää monta kertaa syvemmälle pusikkoon.

Kiitokset!
Olen seurannut Käärme-oopperan valmistumista ensi hetkistä lähtien niin tiiviisti kuin se suinkin on ollut mahdollista. Olen istunut kuoroharjoituksissa, norkoillut saleilla ja kierrellyt Velho-niemessä kameroineni ja nauhureineni.

Tässä vaiheessa haluan esittää suuret kiitokset kaikille oopperatouhuissa jollakin tavalla mukana olleille siitä, että olen saanut pyöriä joukossanne.

Kokemus on ollut minulle monella tavalla antoisa ja mukava. Silti en ole ollut paikalla ihan huvikseni, olenhan raportoinut teoksen edistymisestä pitkin talvea Kuukkelin lukijoille. Mutta minulla on myös toinen tavoite: saada jossain vaiheessa tiivistetyksi Käärme-oopperan ja koko Velho-trilogian synty kansien väliin sanoin ja kuvin.

Niissä merkeissä tulen vaivaamaan kyselyineni vielä monia teistä. Voitte myös itse ottaa yhteyttä minuun, jos teillä on jotain mielenkiintoista kerrottavaa asiasta ja vaikka vähän sen vierestäkin.         
Kari

 

1.10.99 SUOMEN KUVALEHTI s.79: RIITTA PYYSALO: Kun firma tarjoaa
Äkäslompololla olevassa pizzeriassa istuu »ruskaretkeläisiä», herrahenkilöitä rouvineen avatun pullon äärellä.

"Taitaa jäädä ooppera tältäkin illalta." (Äkäslompololla on esitetty tänä syksynä Ilpo Saastamoisen säveltämää ja Keijo Kupiaisen ohjaamaa Käärme-oopperaa.)
"Me olimme kesällä Savonlinnan oopperajuhlilla", yksi herra sanoo.
"Mitä te olitte katsomassa?", joku kysyy.
Mies tyrkkää vaimoaan: "Mikä se oikein oli?
Vaimo: "Se oli ...se oli Rustikkaana."
"Otetaanko konjakit? Ja sitten mennään illalliselle Huminaan (ravintola). Sinne näkyy auringonlasku. Että saatais aurinkoa. Firma tarjoaa!"
"Otetaan!"
Sellaista se on. Kun firma tarjoaa.

 

Joulutervehdys 1999 - Eläkeliiton Keski-Suomen piiri
s.11         Arvo Kauppinen: Velhoja ja riekkoja

Olimme käyneet muutama vuosi sitten vaimoni Leenan kanssa katsomassa Velho- ja Riekko-oopperat Ylläksellä Äkäslompolossa. Olimme aivan haltioituneita aina esitysten jälkeen. Olemme olleet 14-vuoden ajan mukana Venekosken kesäteatterissa täällä Hankasalmella, joten olemme teatterikärpäsen puremia ja kun siihen lisätään vielä ripaus lapinhulluutta, niin ajatus mahtavasta elämyksestä oopperan tekemiseen Ylläksellä alkoi tuntua kiehtovalta. Puhuimmekin asiasta oopperan apulaisohjaaja ja koreografi Pirjo Paavalniemelle, johon hän sanoi että mehän voisimme lähteä mukaan. Paavalniemeen olimme tutustuneet täällä Hankasalmella jo aiemmin. Niin haaveesta alkoi tulla totta...

Heinäkuun lopulla 1998 pakkasimme sitten kimpsut ja kampsut autoon ja lähdimme kohti Ylläsjärveltä vuokraamamme rivitalokaksiota. Yhdistetty 40-vuotishää-matkamme ja oopperamatkamme alkoi. Matkaan kului kokonainen päivä, aamu yhdeksästä ilta kymmeneen. Illalla asetuimme taloksi ja seuraavana aamuna alkoivatkin harjoitukset. Vaikka harjoitukset olivatkin melko rankkoja, olivat ne hyvin antoisia ja oli kiinnostavaa seurata huippuohjaajan työskentelyä. Ohjaajana toimi kansallisoopperan tuotantopäällikkö Keijo Kupiainen, käsikirjoittaja oli Kalervo Uuttu, säveltäjä oli Ilpo Saastamoinen. Kun esimerkiksi kentällä on parhaimmillaan 300 henkilöä, ei musiikin ja liikkeen yhteensovittaminen ole kovin helppo juttu! Ohjaus sujui mielestäni innostuneilta ohjaajilta ihmeteltävän hyvin ja niin kuorot, orkesteri ja liikkujat saavuttivat ensi-iltaan mennessä saman tahdin. Minä ja vaimoni Leena kuuluimme liikkujien joukkoon. Saimme monta roolia, joista merkittävimmissä olin staalona, karhunmetsästäjänä, voudin miehenä, kauppiaskolttana ja papinkantajana. Vaimoni oli taas poro-ohjastajan, korpin ja kylän naisen rooleissa. Lisäksi olimme mukana lukuisissa joukkokohtauksissa.

Katsojia näytöksissä kävi yhteensä 9000-10 000. Parhaimmillaan yhdessä näytöksessä oli 1500-2000 katsojaa. Katselimme aina, että näkyykö katsojien joukossa keskisuomalaisia ja näkyihän niitä. Kahtena iltana oli Eläkeliiton Jyväskylän retkikunta seuraamassa esitystä ja kävihän siellä hankasalmelaisiakin yksi Korhosen linja-autollinen. Aina silloin tällöin katsomosta putkahti muitakin tuttuja joita oli mukava tavata. Moneen kertaan saimme kertoa ihmetteleville, miten olimme eksyneet niin kauas näyttelemään. Välipäivinä, kun ei ollut harjoituksia, Leena leikkasi ja ompeli rooliasuja yhdessä puvustajien kanssa. Minä puolestani tein kolarilaisen kellosepän kanssa opasteita ja muuta rekvisiittaa.

Haaveesta oli siis tullut totta ja kokemus ylitti kaikki odotukset. Meidät otettiin avosylin vastaan ja kaikkien kanssa oli ihana tehdä niitä rooleja, jotka meille oli uskottu. Saimme paljon ystäviä ja porukkahenki oli sellainen, jota ei voi millään sanoilla kuvata - se on koettava!

Lapissa kun oltiin, ei sovi tietenkään unohtaa hilloja. Kävimme myös Kittilässä, Levillä, Ounas- ja Pallastuntureilla. Tutustuimme Muonion ja Kolarin kirkkoihin. Pakasaivossa ja Yllästunturin maastossa patikoimme aina kun vain siihen oli tilaisuus. Monet elämykset, kauniit maisemat riekkoineen ja kuukkeleineen tulivat tutuiksi ja täydensivät onnistumisen tunnetta ensimmäisellä oopperanteko-matkallamme.

Haikeina, mutta onnellisina suuntasimme syyskuun yhdeksäntenä kohti kotia. Tunsimme saaneemme loistavan timantin elämämme helminauhaan!

"Maa poistaa silmistäsi unen ja usvan, jotta tunturissa näet pienen kukan ja kuulet miten tuulikannel soi.

 

> s.16         Salme Mäkinen: Navetan takaa vain  ...Läheisyyden tuntua
Ruskan punerrusta rinteessä. Leppoisasta syysillasta huolimatta olemme pukeutuneet toppavaatteisiin, vaikka laskettelukausi on vielä kaukana edessäpäin. Velhoniemi, Lompolojärven rannalla odottaa meitä. Läheisyyden tuntee, kun 1700 ihmistä siirtyy sovussa ja järjestyksessä katsomoon. Velho-ooperan näytös on alkamassa.

Katsomo ja näyttämö on maanläheisiä rakennelmia. Glamouria täällä ei näy. Istuinalustaa pyllyn alle ja tiukasti, järjestyksessä rivit täyttyvät. "Onko meitä näin paljon?" sanoo joku. Syysillan pilvetön taivas antaa avaruuden tunteen. Jotain suurta on tapahtumassa. Sipistään, kuiskitaan ja koetaan sadunomainen tunne. Jo tämä oli kokemisen arvoista. Ensimmäisten sävelten kaikuessa, huokaa vieressäni istuva mies: Mitä nyt?

On ajan alkuhämärä. On vain maa, vesi, tuli ja ilma. Ajan rihma juoksee alun kielaimesta. Jostain tuli ihminen, joka alkoi mitata aikaa auringosta, kuusta ja tähdistä. Tuliko poikalapsi karhusta vai saamenvaimosta, kuka tietää?

Näin kertoo Velho ja johdattaa Ooppera-yleisönsä ajassa taaksepäin. Aikaan, jolloin ihminen eli luonnossa, kunnioittaen sitä. Velho, itse Uuttu Kalle karvoinensa. Näytelmän sanoittaja ja ajatuksen juoksuttaja, luo eteemme Lapin ihmisen tarinaa alkuajasta maahisineen. Ajasta, jolloin näkyvien ja näkymättömien olentojen kansoittamat maailmat sekoittuivat.

Mitä sanoo lappilainen?
On ymmärrettävää, kun Velho- oopperasta alettiin puhua ensimmäisen kerran, se herätti ristiriitaisia tunteita. Jotkut pitivät hanketta liian suurena. Jotkut epäilivät, ettei sen toteuttamiseen riitä taito.

Aikoinaan laskettiin, että Velhon maailmaan tuottaminen vaatii 6000 tuntia talkoo-työtä. Kuukausikaupalla harjoittelemista. Suuren näyttelijämassan käsittelytaitoa. Valtavan määrän halua tehdä se, eläytyä harjoittelemaan uudestaan ja uudestaan, kunnes koossa on koko teos. Toteuttamaan se vaikeissakin olosuhteissa, sillä kattona on vain taivas.

Syksyllä 1993 viimeisellekin epäilijälle selvisi, ettei kyseessä ole mikään kyläjuhla tai harrastajamainen kesäteatteri. Yrittäjätkin olivat yllättyneitä. Oopperavieraat toivat rahaa majoitus ym. yrittäjille. Kyselyihini sain vastauksia kaikkialta.

- Tulkaa hyvät ihmiset katsomaan, mekin osaamme jotain.
- Meidän lapsetkin on mukhana, met kaikhi elämmä siinhä.
- Sie soma vaimo, käy vaan kathoon, mithen akka ennen eli, tuumasi tavoittamani lappilainen mies.
- Ooppera on osa syksyä, sitä odottaa kuin lumentuloa, vastasi Jounin kaupasta tavoittamani pariskunta.

Työ yhdessä on palkitsevaa
Uuttu Kalle kekkasi ajatuksen ja teki sanoituksen. Yhteistyökumppanit piti löytää. Monelle jyväskyläläisellekin tuttu Ilpo Saastamoinen sävelsi ja johtaa esityksen. Suurta kuoroa valmentaa ja johtaa Kai-Jussi Jankeri. Ohjaus on Keijo Kupiaisen ja koreografian teki Pirjo Paavalniemi. Lavastuksessa "lapinmies, taiteilija" Erkki Alajärvi. Teoksen esittää Velho-kuoro, solistit ja tanssijat. Musiikista vastaa Pohjan-tahti-orkesteri. Joukko on suuri, innokas. Kittilä, Rovaniemi hyvin edustettuina, mutta on muualtakin päin Suomea solisti tai muu näytelmästä innostunut. Työ on haasteellista ja vaikeatkin kohdat opittuna hauskaakin.

Upea päätös
Kansa istuu hievahtamatta, se on matkannut ajan alkulähteille. Kun näytös loppuu, leikkaa valokiila pohjoisen taivaan, kuin kiitokseksi. Näyttelijöiden muodostama, lyhdyin valaistu kunniakuja johdattaa katsojat autoilleen. - Me kävellään, tämä on niin mahtava kokemus. Tätä täytyy oikein ajatella, tuumaa joku. Ja osa porukasta jää kävelemään.

Istun Kuerkaltion mökin rapulla pitkän tovin. Olen vielä mukana näytelmässä. Elämä oli niin yksinkertainen, kuitenkin ihminen muka viisaudessaan teki siitä moni-mutkaisen. Sinä ja minä emme voi olla vain sinä ja minä. Meidän täytyy olla yhdessä jotain erinomaista. Usein niin erikoislaatuista, että unohdamme keitä me oikein olemme.

Vaan miten alun ihmiselle sitten kävikään?
Velho ja Riekko on nyt nähty. Pakko mennä katsomaan viimeistä osaa "Käärmettä", siitä kerron sitten ensi vuonna. Ja muistakaa, että vuonna 2002 voi vielä katsoa kaikki kolme näytöstä.

"Kumeasti Velhon pirra rummun kalvoa tutkiskeli, etsi aikaa ajatonta - löysi itsestään aikain salaisuuden..." Lompolon rannalla koet erilaisen yön.
Salme Mäkinen

 

 

2000:

Kuukkeli -  helmikuu 2000 s.12  -  Teppo Vanhanarkaus - mies monessa mukana
...Teppo on myös innokas kuoromies. Velho-oopperatrilogiassa hän on ollut mukana alusta lähtien, ja aikoo jatkaa niin kauan kuin oopperaesityksiäkin jatketaan...

 

Friiti 3/2000 - Arto Junttila:
Uuttu-Kalle - Velho-trilogian sanoittaja Lapin elämästä, historiasta ja oopperasta...

Ylläksen juurella, Velhoniemen vaikuttavassa maisemassa, on esitetty seitsemänä kesänä runollista tunturioopperaa. Mistä kaikki alkoi ja mistä idea syntyi, Kalle?
- Se tuli yhellä matkalla. Olthiin Seppälän Johanneksen kanssa Savonlinnassa. Siellä oli Oopperajuhlat. Ei käyty, mutta siellä se tuli ajatus, että kyllä siitä Lapin mytologiastakin vois yhen oopperan rutasta. Siellä se alkusiemen kylvethiin.

Oopperoista ensimmäinen Velho kuvaa aikaa, jolloin ihminen oli osa luontoa ja Riekko taas uuden ja vanhan ajan kohtaamista, mutta mistä lähteestä löysit niihin sanat, loitsut ja tarut?
- Vanhan Lapin tietous löytyy vain kirjoista, T. Itkosen, Samuli Paulaharjun ja Johan Turin kertomuksista. Onneksi tieto on pantu taltheen ja kaiken sen olen sitten imenyt itteeni ja kertonut, miten entisajan Lappi eli.

Tuon ajan tarinat liikkuvat ihmisten ja haltijoiden maailmassa, rajallisessa ja rajattomassa, mutta uskotko itse seitoihin ja haltijoihin?
- En usko, mutta mie uskon täysin, että Vanha Lappi on uskonut. Kivet ja saivot ovat näkyvillä ja merkit tälläkin aluheella ovat vahvat. Jumalia ja seitoja on palvottu. Tänäänhän nuo viisauen laatikot, tietokonheet on meille seita, jota kumarramma.

Käärme, oopperan kolmas osa, esitetään toistamiseen loppukesästä. Se tuo tarinan nykyaikaan. Miten se syntyi?
- Kolmesta Käärme oli kaikista rankin, koska se tuli niin lähelle. Siinä oli pakko käyvä syvällä ittessä ja tökkiä sitä ommaakin käärmettä. Kaksi ja puoli vuotta sitä hauoin ja punasta lankaa hääty hakea kauan.

Käärmeessä eletään läpi sota-aika, kultakuume, tukkilaisuus ja rietas uskonhurmos, mutta mikä on sen viesti?
- Käärme puhkasee tämän ajan Kauhniitten ja rohkeitten kuplan. Siinä tölväthään nykyajan ihmistä hyvin reilusti ja se esittää hyvin irvokhaasti ihmisen turhamaisuuen ja ahneuen. Meillä kaikillahan alkaa olla sisällä Sirkka Hämäläisen omatunto. Itelle suomme kaiken rikkauen, mutta emme naapurille.

Velho-trilogia ei ole mikään postikortti Lapista. Käärmeessäkin heität piikkejä ja kapuloita markkinataloudenrattaisiin. Onko tällä elämänmenolla ja kiireellä tulevaisuutta, Kalle?
- Eihän tämä hömppä iänkaikkisesti kanna. Johonkinhan tämä laukeaa. Täytyy tulla jonkinlainen henkinen maailmanloppu. Ihminenhän juoksee hömpän perässä, eikä uskalla pysähtyä. Se ei ajattele syvältä, vaan huitasee pinnalta. Se juoksee itteään karkhuun ja kumisee kuin tyhjä muovikanisteri.

Kaikesta huolimatta hyvä jää Käärmeessä elämään Lussin Pietin (Kalle Fält) hahmossa. Tiedän, että kuuntelet mielelläsi M. A. Nummisen hillittömyyksiä ja oopperateksteissäsi on nähty samaa kuin Andreas Alarieston naivistisissa tauluissa, mitä olet mieltä?
- Net eivät ole aivan yksyhteen, mutta molemmilla on samaa lapsenomaista herkkyyttä. Se on hieno asia, joka täytyy säilyttää. Jos lapsenomaisuuen menetämmä, niin paljon menetämmä. Ei meän tarvi niin koviksi ja kylmiksi tulla.

Tänä kesänä Velho-trilogia levytetään ja sinultakin on ilmestynyt äänikortti, jossa lausut oopperan tekstejä, mutta onko tulossa uutta tekstiä?
- Vain muutama runon pätkä ja kirjan alku on syntynyt pöytälaatikhoon. Se Velhon päänvaivaus kesti vajavat kymmenen vuotta ja pää jauho yötä päivää. Joskus pallo oli niin hukassa ja kontti levällänsä, ettei sanaa saanut aikaseksi, vaikka kuinka istui. Tavalhaan henkinen päämäärä on saavutettu ja ainakin mie olen sanonut Velhossa kaiken, mitä mulla on sanomista. Turha on lähteä itteä toistamhaan. Nyt on ollut enempi semmonen tyhjä kausi ja pietty vähän sapattia.

Vuonna 2001 Velho, Riekko ja Käärme nähdään perättäisinä viikonloppuina. Parhaiten suuri yleisö on löytänyt Käärmeen ja kaikkiaan trilogian on nähnyt yli 70 000 ihmistä. Oopperoiden säveltäjä Ilpo Saastamoinen on sanonut, että runoilijana olet syvällisempi kuin T.S.Eliot. Mitä olet kirjoittanut ennen Velhoa?
- Nimiä olen kirjoittanut vekselhiin hyväksyjän paikalle, kun olen ikäni ollut pikkuinen yrittäjä-tuhertaja. Siinä minun kirjoitushommat aiemmin.

Olet syntynyt Muoniossa ja elänyt ikäsi Lapissa ja siitä leipäsi saanut. Olisitko halunnut elää jossain muualla?
- En. Aion ellää täällä elämäni lophuun saakka. Koskhaan ei ole aika tullut pitkäksi, eikä tule. Täällä olen elänyt aineellisesti ehkä köyhän, mutta sisällöllisesti ah! niin rikhaan elämän.

Vieläkö Lapin luonto luo outoa taikaa, Kalle?
- Kyllä se taika ja mystiikka on jo aikaa hävinnyt, mutta entisajan Lappi oli erilainen. Nythän met elämmä täällä saman kellon mukhaan kuin Helsingissä, muttei onneksi sekunnilheen.

Kuitenkin etelän turisti tulee yhä tänne Lappiin, mutta mitä hän etsii?
- Hakee itteänsä ja täältä sen parhaiten löytää. Toinen juttu on se, että nykyajan ihmisen sielu on väärällä puolen tunturia ja sehän halvaa matkustaa ja nähä, onko se toisella puolella.

 

Minä Olen 3/2000 s.29 - Matti: Käärme-ooppera - Upea näytös yhteistyöstä ja luovuudesta Lapissa, Äkäslompolossa syksyllä 2000
Aika kulkea Velhon tietä maan varjoihin ja kohdata se mikä kauheinta on - Ihmisen luonto. On päätöksen hetki, on Valkean Velhon syntymän aika

Käärme-ooppera on Velho-trilogian viimeinen osa, jossa on aika kohdata nykypäivä ja herätä ottamaan vastuu tulevaisuudesta. Ooppera toimii täysin myös itsenäisenä elämyksenä.

RAHAN JA HENGEN VALTA
Käärme-ooppera on kertomus rikkaasta Iso-Vennestä ja hänen koreasta vaimostaan. Yhdessä he omistivat maat ja vedet, tunturit ja rannat. Ei ollut lappalaisella sijaa Iso-Vennen mailla, ei löytynyt myötätuntoa osattomalle.

Valtaansa piti myös Korpela, mahtava pappi, joka syöksi synnit maan lasten kärsittäviksi ja jakoi avokätisesti synninpäästöjään - ihminen oli suurin. Vain Lussin-Pieti kulki etsien unohdettua laulua, aikaa aurinkoporon. Oliko hän rikkain ja mahtavin kaikista?

SOTA JA NYKYAIKA
Saapui sota, valloittajien mahtavat saappaat polkivat alleen Lapin urhot jättäen jälkeensä isiään itkevät lapset. Oli hautaristien aika.

Tuskin oli savu raunioiden hälvennyt, kun saapuivat tukkilaiset ja kullan etsijät. Kaatui metsä ryskyen, kimalsi kulta kaivannoissa. Söi Käärme maan antimia, sikisi savuavat tehtaat ja jätti arpiset rautavanat maaemon rinnoille.

Tuli joukolla johtajat, osaajat ja opettajat - jäljessään joutavat joutavuuksineen, alkoi nykyaika.

Käärme-oopperassa esiintyy 26solistia, Velhokuoro, nuorisokuoro, tanssijoita ja avustajia. Kaikkiaan henkilöitä oopperassa on n. 200, eri kylistä lähiseudulta. Äkäslompolon Velhoniemeen rakennettuun katsomoon sopii kerralla 1500 oopperavierasta, mikä määrä jo sellaisenaankin luo esityksiin oman, ainutlaatuisen tunnelmansa. Vuonna 1999 katsojia oli yli 11.000 henkeä.
Sinne suuntaavat jälleen ainakin Nettan ja Matti

 

Tunturien kesä 2000 s.5 - Käärmeen tarina [Esite]
- Käärme-ooppera on Velho-trilogian viimeinen osa, jossa on tullut aika kohdata nykypäivä ja herätä ottamaan vastuu tulevaisuudesta.

- Käärme-oopperan on säveltänyt Ilpo Saastamoinen, sanoittanut Kalervo Uuttu ja ohjannut Keijo Kupiainen. Kuoron valmennuksesta ja johdosta vastaa Kai-Jussi Jankeri, lavastus on Erkki Alajärven, puvustus Ritva Starckin ja Kaija Maunulan. Koreografia Pirjo Paavalniemen, maskeeraus Pirjo Eskelisen ja valosuunnittelu Matti Keräsen käsialaa. Valoista vastaa Pohjois-Suomen Valopalvelu Oy ja äänestä Eppu Normaali Oy. järjestäjänä toimii Elina Hanhivaara. [Pohjantahti-orkesteri?]

 

Tornionlaakso - Saaga jokivarren kansasta s.10:
Musiikki on voimissaan Tornionlaakson monissa tapahtumissa. Kalott Jazz & Blues Festivaali ja Velho-trilogia ovat muun muassa saavuttaneet vakiintuneet kuulijakuntansa.

 

Huhtikuu 2000 - Kuukkeli s.10 - Risto: Oopperat levylle > Velhon Aika -CD
... Velho-ooppera ry:ltä on pyydetty esitystä Helsingissä, Senaatintorilla 6.6.2000 järjestettävään Kulttuuripääkaupunki 2000 -tapahtumaan. Keijon ja Pirjon suunnittelemaan oopperakatkelmaan tarvitaan noin neljäkymmentä esiintyjää. Matkasta päätetään huhtikuun aikana rahoitus- ym. seikkojen selvittyä.

... - Etelässä kyselevät jatkuvasti, että milloin ne oopperat nähdään samana syksynä, Keijo kertoi omista kokemuksistaan.
Lopullinen päätös esitysaikatauluista tehdään elo-syyskuussa.

 

6.6.00 LAPLAND FESTIVALS SENAATINTORILLA

Klo 16.30 Veho-ooppera Savoy-teatterissa vastaanottamaan kutsuvieraita

Klo 17.00 Kutsuvierastilaisuus alkaa

Klo 18.30 Velho-ooppera valmiina kulkueen lähtöön.

Klo 18.45 Kulkue lähtee Savoy:sta Senaatintorille

Klo 19.00 Lappi esiintyy Senaatintorin lavalla. Esiintymisjärjestys:

- Annukka Hirvasvuopio (joikuesitys, max. 5 min.)
- Hanuriesitys, max. 10 min
- Velho-ooppera (10 min.)

 

20.6.00 Kuukkeli s.11 - Kari: Velho vieraili Helsingissä  (Kuvat I-V)
s.11 Oopperalevy valmistu kenraaliin > Ks. Velhon Aika -CD

 

18.7.00 Kuukkeli s.7 - Kari:  Viisi vuosikymmentä täyttyy - Kupiaisen Keijo miehen ikään
Kun Kupiaisen Keijo tuli ensimmäisen kerran Äkäslompoloon Velho-oopperan ohjaajaksi lupauduttuaan, hän tuskin osasi kuvitella, kuinka pitkästä työrupeamasta on kyse. Niin pitkästä, että mies täyttää 50 vuotta 22.7. Kun juhlat on Kesälahdella juhlittu, pesti Ylläksellä sen kuin jatkuu.

- Tarkka syntymäaikani on 22.30 ja myös 50 vuotta sitten päivä oli lauantai, Keijo kertoo puhelimitse kesäasunnoltaan Kesälahdelta.

Tuo Pohjois-Karjalan etelärajalla sijaitseva pitäjä on myös hänen kotikylänsä, vaikka varsinainen syntyminen tapahtui Punkaharjulla.

Kuusivuotiaaksi asti Keijo leikki synnyinmaisemissaan. Sen jälkeen oli edessä muutto länteen, Tyrvään Kiikkaan. Siellä vilahti nuoruus koulunkäynnin merkeissä. Ylioppilaslakin Keijo painoi päähänsä keväällä 70. Armeijan jälkeen oli vuorossa opiskelu Tampereen yliopiston draamastudion ohjauslinjalla.

Vuonna 1973 Keijo tuli Suomen kansallisoopperaan, jonka palveluksessa on siitä asti uskollisesti pysytellyt.
Aluksi hän toimi oopperassa ohjaajan assistenttina. Vuonna 1975 Juhani Raiskinen teki miehestä oopperaosaston suunnittelusihteerin ja viisi vuotta myöhemmin vakanssi oli tuotantopäällikkö.

Yhdeksänkymmentäluvun alussa Keijo veti suunnittelupäällikkönä suuren projektin, kun Kansallisooppera siirtyi Bulevardilta uusiin tiloihin Töölönlahden rannalle.

Vuodesta 1995 Keijo on toiminut Kansallisoopperan tuotantojohtajana, jolle kuuluu sekä suunnitteluvastuu että tekninen johto. Alaisia hänellä on tällä hetkellä yli kaksisataa.

Ohjaustöitä
Vaikka miehen työ on ollut byrokratiapainotteista, on aikaa löytynyt myös ohjaamiselle. Kymmenen vuotta Keijo työskenteli Edvin Laineen työparina Ilmajoella. Myös Savonlinnan oopperajuhlilla hän on ollut mukana.

Suurin ja aikaa vievin työ on kuitenkin ollut Ylläksen oopperatrilogian ohjaaminen.

Alun perin Keijo löytyi Ylläkselle Kai-Jussi Jankerin kautta. Keijon visioiden ansiota on pitkälle se; että oopperatrilogiasta tuli suuri ulkoilmaspektaakkeli alunperin suunnitellun kuoroteoksen sijaan. Eikä siinä kaikki, sillä juuri Keijo ehdotti Uuttu-Kallelle trilogian tekemistä. Tämä tapahtui jo ensimmäisenä oopperakesänä. Aivan aiheellisesti oopperoiden yhteydessä Uutun ja Saastamoisen rinnalla on myös Kupiaisen nimi.

Eikä työ ole ollut aina helppoa.
- Melkoinen paine oli päällä, kun uutta oopperaa tehtiin ja vanhaa harjoiteltiin, Keijo paljastaa. Mutta enemmän kuin trilogia on ottanut, se on antanut.

- Tällä hetkellä elämäni sisältö muodostuu kolmesta asiasta, Keijo sanoo. - Ne ovat työ, perhe ja Ylläksen oopperatrilogia.

Harjoitukset käyntiin
Elokuun kolmantena päivänä alkaa Velhoniemessä tiukka harjoitusrupeama Käärme-oopperan merkeissä. Tuolloin kuudetta vuosikymmentään käyvä ohjaaja ottaa joukot taas komentoonsa, jotta kaikki olisi valmista viimeistään ensi-illassa 25.8.

Keijo ei lupaile mitään suuria muutoksia viimekesäiseen.
- Loppu on problemaattinen, siinä ovat suurimmat ongelmat, hän toteaa.

Elokuun viimeisenä ja syyskuun kahtena ensimmäisenä viikonloppuna näemme sitten, millainen Käärme-ooppera on toisena esityskautenaan.
Sitä ennen Keijo Kupiainen juhlii 50-vuotissynttäreitään. Tässä tulevat suuret ja lämpimät onnittelut, joihin uskon kaikkien Kuukkelin lukijoiden yhtyvän.

 

19.8.00 la Pohjolan Sanomat s.1 - Äkäslompolo, Katri Mäkinen (Kuvat Nina Susi):
Käärme lumoaa Äkäslompolossa
Velho-trilogian päätösosan eli Käärme-oopperan esitykset alkavat jälleen ensi viikolla Ylläksellä. Äkäslompolon rannalla sijaitsevan amfiteatterin odotetaan täyttyvän seitsemänä esitysiltana.

Käärme-ooppera on tarina rahan ja hengen vallasta. Näyttämöllä seikkailee rikas Iso-Venne, jonka mailla lappalaisilla ei ollut asiaa. Myös saarnamies Korpela kristalliarkkeineen kuuluu oopperan hahmoihin.

Käärmeoopperan toinen puoliaika sijoittuu 1900-luvulle sota-ajan jälkeiseen elämään ja kullan etsintään. Viimeisissä kohtauksissa ollaan nykyajan moderneissa atk-tunnelmissa.

Kaiken kaikkiaan Käärmeen tekemiseen osallistuu parisataa ihmistä, heistä reilut satakunta on esiintynyt näyttämöllä. Suurin osa on maakunnan omaa väkeä lähi-kyliltä. Harjoituksiin tullaan kuitenkin kauempaakin, esimerkiksi Rovaniemeltä, Posiolta ja Ylitorniolta.

Sanoituksesta ja tarinasta vastaava Kalervo Uuttu sanoo odottavansa Käärmeen tämänvuotista ensi-iltaa leppoisin mielin.
- Tuntuu siltä kuin nyt olisi päästy maaliin, hän kommentoi.

Trilogian ensimmäinen osa Velho-ooppera esitettiin vuonna 1993. Riekko sai ensi-iltansa vuonna 1996, Käärme viime vuonna. Ensi vuoden ohjelmisto on vielä avoin.

> s. 12 Äkäslompolo Katri Mäkinen: Käärme kietoo taas syleilyynsä
Käärme-oopperan tekijöitä yhdistää hillitön innostuneisuus. Harjoituksiin tullaan kymmenien kilometrien takaa. Koko projekti tehdään talkoohengessä ruokapalkalla.

Voimakas myrskytuuli pyyhkäisee yli katsomon ja Käärme-oopperan harjoitukset alkavat Marian poikaa esittävä Sami Mällinen tulee näyttämölle valkoisessa kaavussaan riekko sylissään.

"Oi hauras lintuni, oi valkea riekkoni, joka olet noitalintu" laulaa taustalaulaja. Sami Mällinen, 12, Äkäslompolosta eläytyy rooliinsa täysillä ja silittää riekkoa hellästi maassa polvillaan.

Itse asiassa Sami on jo kokenut konkari. Nuoresta iästään huolimatta hän on ollut mukana kaikissa Velho-trilogian osissa. Ensimmäisenä Velho-kesänä vuonna 1993 Sami oli vasta viisivuotias ja maahisen roolissa. Nyt vastuu on kasvanut Tänä vuonna hän näyttelee yhtä Käärme-oopperan nimirooleista, Marian poikaa.

- Poika on kymmenvuotias ja enemmän surullinen kuin iloinen. Näytelmässä minusta kiistellään ja minut yritetään loihtia velhon pojaksi, Sami selvittää roolihahmonsa profiilia.

- Poika on aika paljon erilainen kuin minä. Ei meillä ole paljon yhteistä. Minä olen paljon iloisempi ja harrastan maastopyöräilyä sekä laskettelua. Minulla on myös lemmikkiorava.

Sami sanoo, että lähestyvä ensi-ilta jännittää. Jo maahisenkin roolissa aina ennen esitystä mahan pohjassa leijaili perhosia.
- Nyt jännittää enemmän, kun minulla on tässä Käärmeessä isompi rooli. Kaikki pitää muistaa tosi tarkasti. Ei ole samantekevää, miten minä tätä riekkoa liikutan tai katson. Kaikki on moneen kertaan harjoiteltua, Sami korostaa.

Hän muistelee, että ensimmäisissä harjoituksissa liikkuminen, eläytyminen ja kaiken muistaminen oli hankalaa. Erityisesti tunteiden tulkinta vaatii paneutumista.
- Ei kaikki heti sujunut ja ilmeitä piti harjoitella, mutta ohjaaja oli kyllä tosi hyvä neuvomaan.

"Olisin mukana vaikka pitäisi maksaa"
Joskus 12-tuntisiksikin venyviä harjoituksia Sami ei pidä pitkästyttävinä. Omaa vuoroa odotellessa aika ei käy pitkäksi, kun näytelmässä on mukana monia kavereita Äkäslompolon koulusta.

- Ja Elina Hanhivaara on ihan huippu. Jos meillä käy aika pitkäksi niin Elina viihdyttää meitä. Sillä on radiopuhelinkin, Sami lisää.

Roimasta näyttelijänkokemuksestaan huolimatta Sami ei haaveile elokuvatähden urasta.
- Minusta tulee varmaankin taksikuski, koska tykkään autoista, hän sanoo napakasti.

Näyttelijän ura siintelee sen sijaan 18-vuotiaan Suvi Immosen mielessä. Ylimuoniossa asuva lukiolaistyttö on kolmatta kesää mukana Äkäslompolon oopperapuuhissa.
- Minulle tämä on ollut aivan mahtava kokemus. Olin pettynyt, kun en päässyt Kallion ilmaisutaidon lukioon. Sitten kuulin tästä mahdollisuudesta ja tämä ylitti odotukset.

Näyttämöllä Suvi nähdään muun muassa sinisenä lintuna.
- Tulee sellainen ihana tunne, kun saa eläytyä rooliin. Tykkään ihan hirveästi näyttelemisestä.

Käärmeestä Suvi saa evästystä myös oman näytelmäkerhon vetämiseen.
- Katson tarkasti miten ammattilaiset toimivat, niin kuin esimerkiksi ohjaaja Keijo Kupiaiselta olen oppinut paljon, hän mainitsee.

Suvi sanoo olevansa mukana talkoohengellä, sillä tilipussi ei pulskistu.
- En minä kyllä rahaa ole missään vaiheessa ajatellutkaan. Olisin mukana, vaikka tästä pitäisi maksaa, hän nauraa.

Elämyksien saamista ja antamista
Ylitorniolainen psykiatrian erikoissairaanhoitaja Sinikka Kauppi istuu kahvilla sota-ajan lotan asussa. Sinikka sanoo, että tänä vuonna vuosiloma ei osunut yksiin harjoitusaikataulun kanssa ja niinpä hän joutuukin ajelemaan useampana iltana viikossa Äkäslompoloon ja vielä yötä vasten takaisin kotiin Ylitorniolle.

- Mutta ei tämä ole liian rankkaa, en haluaisi jäädä pois mistään hinnasta.

- Tämä on minulle aivan oma maailmansa. On hyvä saada välillä vähän irtiottoa pieneltä paikkakunnalta. Sitten työssäkin jaksaa ihan eri tavalla, neljättä vuotta oopperassa mukana oleva Sinikka puhelee.

Sinikka sanoo pohtineensa Käärmettä kovasti. Hän sanoo, että oopperassa on monia eri tasoja ja paljon oivallettavaa.
- Ensinnäkin on tämä teksti. Kuinka voi ihmisen elämää, hyvyyttä ja pahuutta kuvata niin hyvin laulun sanoilla.

- Erityisesti minua koskettaa viimeinen kappale Ajan hymni, siinä ympyrä ikään kuin sulkeutuu ja kaikki kilpistyy velhon aikaan. Mitä olet ihminen ...vain tuulen huokaus tyvenessä ilmassa, vain hitunen mustaa tomua, hän hyräilee ja sanoo löytäneensä Kalervo Uutun puhuttelevista teksteistä vastauksia myös omaan elämäänsä.

Sinikka muistelee omaa ensikosketustaan Velho-oopperaan. Työporukan kanssa katsomossa istuessaan hän oli kokenut todella voimakkaita, sanoin kuvaamattomia elämyksiä.
- Jos sellaisen elämyksen voi antaa katsojille, niin hyvä niin.

Väkeä läheltä ja kauempaa
Velho-ooppera yhdistyksen puheenjohtaja Hilja Liimataisen mukaan Sinikka Kauppi, Sami Mällinen ja Suvi Immonen ovat hyviä esimerkkejä Käärme-oopperan näyttelijäkaartista.

- Suurin osa on amatöörejä ja monet ovat olleet mukana vuosikausia. Mukana on pieniä lapsia ja eläkeläisiäkin. Ja innostus työhön on kova. Tätähän tehdään lähinnä talkoohengellä ja ruokapalkalla, Liimatainen korostaa ja sanoo välillä itsekin ihmettelevänsä näyttelijäkaartin kovaa innostusta.

- Kai se alkaa nyt olla jo niin, että tottumus vetää tänne eikä poiskaan voi jäädä. Ja tämähän on tällainen oma maailmansa, joten varmasti ystävyyssuhteetkin ovat yksi syy, miksi ihmiset tulevat tänne vuodesta toiseen.

- Tämä maailma on niin eri täällä. Tänne on niin hyvä tulla eikä täällä ole kukaan toistaan kummempi, täsmentää viidettä vuotta mukana oleva näyttelijä Kalle Fält.

Kaiken kaikkiaan Käärmeen tekemiseen osallistuu parisataa ihmistä, heistä reilut satakunta on esiintyy näyttämöllä. Suurin osa on maakunnan omaa väkeä lähikyliltä. Harjoituksiin tullaan myös kauempaa, esimerkiksi Rovaniemeltä, Posiolta ja Ylitorniolta. Lisäksi mukana on muutamia etelän miehiäkin: ohjaaja Keijo Kupiainen Helsingistä ja säveltäjä Ilpo Saastamoinen Jyväskylästä.

 

Velho-trilogia

• Velho 1993, 1994, 1995

• Riekko 1996, 1997, 1998

• Käärme 1999,2000

• Sanoitukset Kalervo Uuttu

• Sävellykset Ilpo Saastamoinen

• Ohjaus Keijo Kupiainen

• Löyhästi historiaan sitoutuvia fiktiivisiä musiikkitarinoita Lapista

• 60 000 katsojaa seitsemän vuoden aikana Äkäslompolon Velhoniemessä

 
ÄKÄSLOMPOLO: Oopperoiden parhaimmisto vihdoinkin pitkäsoitoksi
Velho-trilogiasta valmistuu tupla-cd, joka sisältää 41 oopperoista tutuksi tullutta kappaletta. Velhon aika -niminen kokoelma on tarkoitus julkistaa Käärmeen tämänvuotisessa ensiesityksessä 24. elokuuta.

Oopperoiden säveltäjän Ilpo Saastamoisen mukaan kyselyjä levystä on tullut jo monen vuoden ajan.
- Ja nyt kun trilogia on lopuillaan, oli ikään kuin viimeinen hetki tehdä levy, hän sanoo.

Kolmen oopperan kappaleista levylle päätyi 41.
- Pyrin valitsemaan sellaisia kappaleita, jotka antaisivat mahdollisimman edustavan ja monipuolisen kuvan kaikista kolmesta oopperasta.

Levyn ensimmäinen raita on Kalervo Uutun ja kuoron esittämä "Oli Maa", joka aloittaa Velho-oopperan. Levy loppuu Käärmeen ja koko trilogiaan päättävään "Ajan hymniin".

Saastamoinen sanoo, että levyn tekeminen oli kokonaisuudessaan puolen vuoden projekti. Se oli myös suuri voimanponnistus paikallisille kenttäkuorolaisille. (km)

 

22.8.00 Kuukkeli s.12 Kari: Käärme luikertaa taas
Vuosi sitten sai kantaesityksensä Velho-trilogian kolmas osa, Käärme-ooppera. Peräti yli 11 000 silmäparia ihasteli vauhdikasta ja yleisöönmenevää esitystä.

Nyt on vuorossa Käärmeen toinen näytäntökausi. Kenraali on 23.8. (24.8.?) ja ensi-ilta 24.8. (25.8.?) Lauantaina 25.8. (?) sekä kahtena seuraavana viikonloppuna, 1.-2.9. ja 8.-9.9. ovat vuorossa esitykset. Harjoitukset ovat jatkuneet Velhoniemessä lähes katkeamatta elokuun alkupäivistä lähtien.

Ohjaaja Keijo Kupiainen toteaa ohjaukseen tehdyn pieniä muutoksia sinne tänne. Hänen mukaansa pyrkimyksenä on ollut "nostaa härskiyden astetta".

Velho-ooppera ry:n puheenjohtaja Hilja Liimatainen kertoo, että lipunmyynti on ollut hieman heikompaa kuin vuosi sitten. Niinpä kaikkiin näytöksiin löytyy vielä vapaita paikkoja.

Tässä ilmainen ja hyvä neuvo kaikille niille, jotka eivät ole vielä nähneet Käärme-oopperaa: menkää ihmeessä katsomaan, ette tule katumaan!

Kannattaa pukeutua...

Lautalla Velhoniemeen...

Koko trilogia ensi vuonna?
Alunperin piti esitettämän vain yksi Velho-ooppera, joka kuitenkin suorastaan vaati jatkoa. Niinpä tekijät ovat taivaltaneet aikojen alkuhämäristä tähän päivään kolmen suurproduktion kautta.

Kunnianhimoisena päämääränä on ollut esittää kaikki trilogian oopperat samana vuonna. Ovatko ensi kesänä vuorossa Velho-, Riekko- ja Käärme-oopperat perättäisinä iltoina? Vastauksen saanemme seuraavassa Kuukkelissa.

 

Elokuu 2000 - Kuukkeli? - Kappelin konsertit
Uuden värityksen saaneessa Pyhän Laurin kappelissa on syyskuun alussa tarjolla useita konsertteja.

Lauantaina 26.8 . esiintyy jyväskyläläinen Yr Awen. Ohjelmassa on keskiaikaista musiikkia Brittein saarilta ja Skandinaviasta. Yhtyeen nimi on kymrin kieltä ja tarkoittaa sananmukaisesti inspiraatiota. Ryhmän jäsenet ovat Sanna Kivinen (fidel ja laulu), Minja Niiranen (laulua, badhrán) sekä Pekka Toivanen (keskiaikainen harppu). Konsertissa vierailee Anni Lenkola (laulu). Kaikki ovat mukana Käärme-oopperassa.

[Jatkuu osassa KÄÄRME V:]

23.8.00 Lapin Kansa s.1 - Kolari, Seppo Mentula:  Velho-trilogia on mykistävä talkootyön näytös