RIEKKO II 1996

1996:

24.1.1996

Yksi on linnuista suurin,
joka kätki aikain laulun,
kätki laulut maan,
kätki laulut taivaan.

Velho-oopperayhdistys ry. julkaisee kevään aikana [20.3.96] "Riekko" - lehden. Toivomme, että Sinä teoksen tuntijana sekä osa-alueesi erityistuntijana kirjoittaisit 2 - 4 liuskan mittaisen "jutun" lehteä varten [29.2. mennessä]. Haluamme, että katsojat saisivat lehden välityksellä kuvan siitä "mikä ja minkälainen" teos Riekko tulee olemaan. Kirjoituksellasi voit auttaa meitä siinä.

JAZZIA YLLÄKSELLÄ 1.-4.2.1996
... Sittemmin Ylläs Soikoon -tapahtumissa on soinut iskelmämusiikki eri muodoissaan kohta kymmenen kesää. Velho-oopperaa on esitetty kolmena syys-kesänä Äkäslompolojärven rannalla. Rock ja jazz ovat kajahtaneet Äkäslompolon musiikkileireiltä kahdeksan kesän alkamisen merkiksi.  

 

2.2.96 Keskisuomalainen s.11 - Vierailija / Jyrki Heikkilä on Jyväskylän kaupunginteatterin kapellimestari.
"Ooppera on kaiken kansan taidemuoto"
TELEVISIOSSA on lyhyen ajan kuluessa nähty kaksi uutta suomalaista oopperaa. Palatsin musiikki on lähes parasta Aulis Sallista, vaikka Harri Kuusisaari tässä lehdessä oli täysin päinvastaista mieltä. Palatsi-oopperan vahvuus on sen musikaalimaisuudessa, pienimuotoisuudessa ja keveydessä. Kestokin on vain pari tuntia.

Savonlinnan ensi-illan viime kesänä nähtyäni olen varma, että joku kotimainen oopperayhdistys ottaa sen vielä ohjelmistoonsa - myös orkesterin pienehkön koon vuoksi. Suomalaista oopperaa ei pidä pelätä. Jopa Seinäjoella esitettäneen Kokkosen Viimeiset kiusaukset ensi vuonna.

Ralf Gothonin Hund on sävelletty nimenomaan televisio-oopperaksi; ehkä sitä ei muunlaisessa ympäristössä voisi toteuttaakaan. Paitsi että Gothoni on ajattelussaan lähinnä nero, hän on myös upea melodikko. Schubertin ja Richard Straussin hengessä sävellettyjen ja harvoin kuultujen laulujen jälkeen Koiran musiikki johtaa yllättäville lähteille - Kurt Weilliin - yhteen Brechtin hovisäveltäjistä. Pienoisoopperan aihemaailma - Pietarin mafia - saattaa olla osasyynä tähän mielleyhtymään.

ODOTAN kärsimättömästi, milloin sävelletään ensimmäinen jyväskyläläinen oopperateos. Vaikkapa vain Kaj Chydeniuksen Figaron häiden tai Kareninin innoittamana. Toivotan Christine Bengtsson-Lumiolle menestystä Jyväskylän  oopperayhdistyksen puheenjohtajana. Uusia tuulia on kaivattu pitkään.

Yhdistyshän toteuttanee vielä tänä vuonna Mozartin Taikahuilun. Valitettavasti yhteistyö ei täysipainoisesti vieläkään jostakin, mutta joidenkin tietämästä syystä onnistunut Kaupunginteatterin kanssa. Kenties se Carmerikin vielä nähdään Jyväskylässä laajamittaisella yhteistyöllä.

KESKI-SUOMESSA on runsaasti oopperan ystäviä. Taidemuotohan yhdistää parhaimmillaan useamman taiteenalan kuin elokuva. Yleisesti ei kuitenkaan ole tiedossa, miten oopperayhdistyksen jäseneksi pääsee.

Ettei vain ole niin, että ooppera halutaan vieläkin pitää tietyn porvarillisen eliitin taidemuotona. Jyväskylän ulkopuolella tästä fossiiliajattelusta on ajat sitten päästy.

 

Kevät-Kuukkeli 1996 s.7 - Uuttu-Kallen kioskilla
...Neljännesvuosisadan työrupeaman latukahviloinen grand old manina tehnyt Uuttu-Kalle rakastaa metsäkahvilaelämää:

- Olen kasvanut niin tähän työhön, että joka talvi on pakko päästä näihin touhuihin. Se on semmoista kaipuuta, että on pakko lähteä. Täällä Tunturijärvessä aloitin pari vuotta sitten. Ensimmäinen talvi kärvisteltiin tuon petäjän juurella. Mutta oli vähän liian raikas työpaikka, kylmähän siinä pakkasi tulemaan. Sivumennen sanottuna muuten Riekko-Oopperan tekstit syntyivät tuon hongan tyvellä. Meistä tuli tuon männyn kanssa hyvät kaverit. Siinä tulistelin ja palelin. Tämä koppi on ollut täällä pari vuotta. Rakensin seinät kotona ja vetelin tänne. Tämä paikka on rauhallinen verrattuna noihin suurempiin paikkoihin.  Täällä on välistä aikaa mietiskellä kaikessa rauhassa. Ei ole minkäänlaista hulinaa. On siitä ollut suunnitelmia, että jos tämä laajennettaisiin samanlaiseksi kodaksi, kuin esim. Pakasaivossa on.  
......

Ooppera
Velho-Oopperaa esitettiin kolmena syksynä. Parisataapäinen lähikunnista koottu esiintyjäkaarti treenaa par'aikaa kiihkeästi ensi syksynä ensi-iltaansa saavaa Riekko-Oopperaa. Sitä esitetään kolmena syksynä 1996-98. Kalervo työstää nykyään trilogian päättävää Käärme-Oopperaa, joka tulee esitysvuoroon 1999- 2001. Seuraavana vuonna eli 2002 on sitten tarkoitus esittää kaikki kolme oopperaa kolmena viikonloppuna. Kaikkien teosten sävelistä vastaa Ilpo Saastamoinen.
Ja niin on saatu päätökseen melkoinen kulttuurihistoriallinen työ, joka turhaan hakee vertaistaan isoista ja paremmistakin piireistä.  

 

7.2.96 Keskisuomalainen s.12 - Päivi Lehikoinen (Kuvat Keijo Valkonen):
Saastamoisen sävelmatto lumoaa sadat harrastajat
(Kuva I: Kolmen vuoden päästä pitäisi Ilpo Saastamoisen oopperatrilogian (Velho, Riekko ja Käärme) viimeisenkin osan olla valmis.
Kuva II: Jyväskyläläisen säveltäjä Ilpo Saastamoisen Tulinuoli ja Riekko tulevat ensi-iltoihin tänä vuonna. Teokset panevat saamelaisen musiikkiperinnön ja länsimaisen perinnön lyömään tassua toisilleen.)
- Hyvää taidetta on se, mitä ihmiset ovat itse tekemässä, sanoo säveltäjä Ilpo Saastamoinen. Saastamoisen kriteerillä taidetta metsästetään tänä vuonna kahdessakin eri produktiossa Lapissa. Mukaan musiikkiesityksiin pääsevät sadat harrastajat.

Jyväskyläläinen säveltäjä Ilpo Saastamoinen synnytti viime vuoden ajan kahta pienokaista (yhteensä tuhat sivua musiikkia), jotka molemmat nousevat jaloilleen tänä vuonna. Tässä kuussa ilmoille kajahtaa musiikkiteatteriesitys Tulinuoli, elokuussa vuorossa on ooppera Riekko.

Saastamoinen onkin juuri lähdössä Tornioon, jossa alkavat kaupungin 375-vuotis-juhlan kunniaksi esitettävän Tulinuolen harjoitukset.

Mirjami Lehdon kirjoittama ja Ilpo Saastamoisen säveltämä teos vie Tornion ja Perä-pohjolan menneisyyteen hävityksineen ja uusine toivoineen. Noin 400 ihmistä molemmilta puolin rajaa laulaa ja tanssii ja mukana on tietysti myös Saastamoisen Pohjantahti -yhtye.

- Tulinuoli on historiallinen spektaakkeli, säveltäjä luonnehtii ulkona esitettävää tunnin mittaista työtään. Siinä lyövät tassua saamelainen musiikkiperintö, länsimainen klassinen musiikkiperintö sekä kevyemmän musiikin perintö.

Tunturit luovat oikeat puitteet
Alun pitäen kuorolle kaavailtu laulusarja kehittyi kansanooppera Velhoksi, ja Velhon valtaan kolarilaiset joutuivat pitemmäksikin aikaa. Kansanoopperan näki 1993 alkaen kolmena kesänä 21 000 katsojaa, ja esitys pokkasi viime vuonna Lapin läänin taidepalkinnon. Kalervo Uutun käsikirjoitus saa nyt jatkoa Riekossa.

Ilpo Saastamoinen näkee Velhon ja Tulinuolen samantyyppisiksi esityksiksi, spektaakkeleiksi, joista Riekko poikkeaa. Riekko on Velhoa selkeämmin solistinen ooppera. Yksittäisten osasten sijaan kaksi ja puolituntisessa Riekossa on myös selkeä juoni.

- Päähenkilöksi nousee Velhosta peräisin oleva nuoripari. Alueelle saapuvat ensin pirkkalaiset ja sitten kristinusko eli ooppera on traaginen tarina uuden ja vanhan ajan kohtaamisesta.

Oopperaa esitetään ulkoilmassa Yllästunturin juurella Äkäslompolossa.
- En voisi kuvitellakaan, että sitä esitettäisiin muualla. Olennainen osa esitystä on se voima joka tulee ympäristöstä, Ilpo Saastamoinen sanoo.

Riekolle on suunniteltu esityksiä kolmeksi kesäksi. Sitten sen on aika väistyä Käärmeen tieltä, joka päättää oopperatrilogian.

Yksinkertaisesta yllättävään
Ilpo Saastamoinen on saamelaismusiikin tutkija ja esittäjä jo 70-luvulta alkaen. Niinpä molemmissa sävellystöissä saamelaisen perinnön hyödyntäminen on ollut itsestään selvää: Tulinuolessa vaikuttaa länsi- ja pohjoissaamelainen perintö, Riekossa Kuolan retkillä saatu aineisto.

- Lähden säveltäessäni monesti jatkamaan siitä, mihin alkuperäisteos päättyy, improvisoin sille jatkoa, Ilpo Saastamoinen kuvailee.

- Joikujen materiaalia voidaan sanoa yksinkertaiseksi, mutta se ei ennakoi loppu-tulosta. Yksinkertaisesta saa aikaan lopputuloksen, joka on yllättävä. Saahan "yksi, risti, kaksi" -rivistäkin monta muunnelmaa...

Ilpo Saastamoinen soittaa näytteeksi sävelmattoaan, joka hauskasti kumpuilee sekatahtilajissa. Amatöörilaulajien haasteeksi tai riesaksi mukana on mm. synkooppeja.
- Kukin opettelee omat, yksinkertaiset fraasinsa ja ne yhdistämällä saadaan moni-mutkainen lopputulos, Saastamoinen selittää kudelmaansa, jonka kehittelyssä tietokone oli näppärä apuväline.

Taiteen tekeminen kuuluu kaikille
Ilpo Saastamoisen mielestä kokonaisuuden kruunaavat kuitenkin vasta ne ihmiset, jotka ovat musiikkiteoksissa mukana. Tulinuoli kokoaa noin 400 ihmistä, Riekko puolet siitä. Mukaan on haalittu kuorolaisia, nuorisoseuralaisia, urheiluseuralaisia...

- Hyvää taidetta on se, mitä ihmiset ovat itse tekemässä. Taide kuuluu kaikkien ihmisten rajojen ja kykyjen sisäpuolelle.

- Niin kauan kun uskotaan "objektiivisesti hyvään" taiteeseen, se on aina jossain muualla - "hyvä taide" korkeintaan käy kylässä. Vaarana on, että vain ammattilaisilla katsotaan olevan kyky ilmentää itseään. Taiteesta tule tuolloin myös vallankäytön väline.
- Komein juttu on kuitenkin erilaisuus, jossa on sydämen ääni mukana, Ilpo Saastamoinen julistaa.

K: 1.-3.3.96         Muonio; Riekko-harjoitukset

K: 2.5. - 5.5.96    Riekon bändiharjoitukset Jyväskylässä.

K: 23.-26.5.96     Kolari-Kittilä: Riekko I-II:n läpimeno bändin kanssa.
                       -  Oliko kotakuoro jo mukana? Pirkkalaiskohtauksen läpikäynti.

6.6.96                "Velhon synty" TV 1:ssä klo 22.00

6.6.96                  Keskisuomalainen: Tv-dokumentti Velhon synty kertoo kaiken - TV 1 KLO 22.00  

6.6.96 to    Ilta-Sanomat s.54 - Televisio/radio: TV 1 klo 22.00  -  Oopperaa tunturin kupeessa  

6.6.96 to    Helsingin Sanomat - Hannu Ilari Lampila:
Lapin Velho-ooppera kasvaa suoraan tunturimaisemasta > Ks. Velho

6.6.96        Iltalehti: Oopperaa Lapissa, Velhon synty TV1 klo 22.00  > Ks. Velho

6.6.96        Katso-lehti s.50  -  22.00 VELHON SYNTY
Dokumentti Lapin tarinoista kumpuavan Velho-oopperan synnystä Yllästunturin maisemiin.
Ohjaus: Pertti Pitkonen. 709 (+ pieni värikuva)

9.6.96 la     Riekon I ulkoharjoitukset Velhoniemessä (en ollut mukana)

Päiväämätön (9.6.96 jälkeen) - MUSA-KUUKKELI -kansikuva + teksti:
... Elokuussa 1993 sai ensi-iltansa paikallinen voimannäyte, Velho-ooppera. Sitä esitettiin kolmena kesänä yhteensä lähes 20 000 katsojalle. Nyt on valmistumassa trilogian toinen osa, Riekko-ooppera. Jos ja kun tekijäkaartilla voimia riittää, nähdään vuosituhannen vaihteessa kolmas osa, Käärme.

[5.7.13:        Riekko-julisteessa ei kenenkään tekijän nimeä!]
s.5: (Kuva I: Tässä lähes koko Velho-väki koolla viime syksynä ennen viimeistä esitystä. Kuvasta saanee jonkinmoisen käsityksen siitä, että kyseessä ei ole ihan pikku juttu. Alhaalla vasemmalla säveltäjä Ilpo Saastamoinen, alhaalla oikealla Uuttu-Kalle Velhona Velho-oopperassa. Rooli saa jatkoa Riekossa. Pikkukuva Velho-oopperan haltija-kohtauksesta.)

Vuonna 1986 tehdyllä matkalla osin leikkimielisesti lausutuista sanoista alkunsa saanut kolme erillistä oopperaa käsittävä suurteos ehtii toiseen osaansa loppukesästä 1996.

Silloin kymmenen vuotta sittenhän muutama, valittu kolarilainen - mukana myös Kalervo Uuttu elikkä Uuttu-Kalle - kierteli Suomea tutustuen muun muassa erilaiseen kulttuuritarjontaan. Jossain Retretin kieppeillä joku porukasta loihe lausumaan, että "kyllähän meiläki Lapin perintheessä ja mystiikassa olis aihheita vaikka ooppera tehä".

Palasivat sitten kotikonnuille, mutta ajatus jäi itämään. Eikä aikaakaan, kun Ylläksen ympäristössä alkoi kierrellä huhuja tekeillä olevasta Velho-oopperasta. Tuskin kukaan osasi vielä silloin aavistaa, millaisessa mittakaavassa teos aikanaan tulisi  toteutumaan.

Harrastajia ja ammattilaisia
Uuttu-Kalle rupesi runolle ja synnytti tekstin tutkittuaan ensin tarkkaan kaiken vanhasta Lapista, sen jumalista ja uskomuksista kirjoitetun materiaalin. Hän halusi, että Velho-ooppera olisi kunnianosoitus niille ihmisille, jotka elivät näissä kairoissa vuosisatoja ennen meidän päiviämme, ja jotka nyt lepäävät "rauhan hiekka-tievoissa".

Sävellystyö tilattiin Ilpo Saastamoiselta, jonka päässä melodiat alkoivat pyöriä välittömästi hänen kuultuaan Kallen lausuvan otteita Velhon teksteistä.

Produktion tuottajiksi ajautui kaksi yhdistystä: Kolarin Kyläpelimannit ja Kuoro sekä Kolarin Nuorisoseura. Niiden jäsenillä riitti talkoohengen lisäksi uskoa asiaan aina taloudelliseen panostukseen asti.

Kohtalon sormi oli samoihin aikoihin tuonut Kolarin kanttoriksi armoitetun kuoromiehen Kai-Jussi Jankerin, jonka panos lähes kokonaan amatööreistä kootun kuoron harjoittamisessa on ollut korvaamaton.

Kansallisoopperassa työskentelevää Keijo Kupiaista ei tarvinnut juurikaan houkutella ohjaajaksi, olihan hän muutamaa vuotta aiemmin pohdiskellut ammattiveljien kanssa sitä, millaista olisi tehdä oopperaa tunturissa.

Kun koreografiksi saatiin vielä lappilaissyntyinen Pirjo Paavalniemi, alkoi ydin-joukko olla kasassa.

Ompelijat toteuttivat puvustaja Ritva Starckin suunnittelemia asuja ja paiskivat pitkiä päiviä siinä, missä kuorolaisetkin, sillä kaiken piti olla just eikä melkein.

Tosi toimiin
Kesäkuun alussa vuonna 1993 jo parisataapäiseksi paisunut laulajien ja tanssijoiden joukko kerääntyi ensimmäisen kerran Äkäslompolo-järven rannalta esityspaikaksi valittuun niemeen. Sinne oli rakennettu 1500 hengen katsomo ja paljon muuta tarpeellista, kuten kymmeniä metrejä maanalaisia käytäviä.

Rankan harjoituskesän jälkeen Velho-ooppera oli valmiina ensi-iltaan. Täysi katsomo haltioitui onnistuneesta esityksestä perjantai-iltana 27.8.1993. Velho-oopperaa esitettiin kolmena kesänä ja se sai yhteensä noin
20 000 katsojaa.

Jo ennen ensi-iltaa virisi ajatus jatkaa uudella teoksella siitä, mihin Velho jäi. Uuttu-Kallen päässä alkoivat kehittyä tekstit Riekko-oopperaan. Riekon libretto oli valmis jo viime kesänä, joten Ilpo pääsi etsimään sanoihin sopivia nuotteja.

Kuoro sai ensimmäiset laput eteensä talven pimeimpinä aikoina. Kai-Jussin johdolla laulajat ovat kevään aikana käyneet teosta läpi ja bändikin tuli mukaan jo toukokuussa. Myös näyttämöharjoituksia Keijon ja Pirjon johdolla on käyty sisä-tiloissa milloin Levillä, milloin Muoniossa tai Kolarissa.

Enemmän solisteja
Riekko-oopperan kuorossa on paljon Velhosta tuttuja ääniä, mutta uuttakin verta on löytynyt. Mukaan on tullut väkeä myös entistä laajemmalta alueella: Kolarin, Muonion, Enontekiön, Kittilän, Pellon ja Pajalan (den ligger i Sverige = se makaa Ruotsissa) lisäksi lauluharjoituksiin on matkustanut porukkaa myös Rovaniemeltä.

Jo Velhossa esiintyneiden Annukka Hirvasvuopion ja Jaakko Gauriloffin lisäksi solisteina laulavat Sisko-Inkeri Pesonen, Taisto Polvi, Kalle Fält, Tuomo Häkkilä, Anni Räsänen, Merja Ylitepsa, Julius Pesonen ja Tomi Enbuska. Tärkeä rooli on tietenkin itse Velholla, jonka roolissa jatkaa itseoikeutetusti Uuttu-Kalle

Riekko alkaa siis siitä, mihin Velho jäi, eli vanhan Lapin viime ajoista. Sitten tulevat pirkkalaiset ja Lappi menettää neitsytaikansa. Heti toisen näytöksen aluksi tulee kristinusko Lapinmaahan. Velhon valta-aika on lopullisesti ohi.

Riekko-oopperaa esitetään Äkäslompolon Velhoniemessä syksyllä 1996 seuraavasti: 28.8., 30.-1.9. ja 6-8.9. Kaikki seitsemän näytöstä alkavat illalla kello 22.00...

Jos et jostain syystä pääse kokemaan Riekkoa jo tänä vuonna, voit tehdä sen vuoden tai kahden kuluttua. Suunnitelmien mukaan teosta esitetään nimittäin kolmena perättäisenä syksynä. Sen jälkeen onkin jo vuorossa trilogian päätösosa, Käärme, jonka ensi-illan pitäisi olla ajankohtainen kesän 1999 lopulla.

s.6 (Musa-Kuukkeli) - Riekko saapuu Velhoniemeen
...Lauantaina kesäkuun yhdeksäntenä Riekko-oopperan väki saapui ensimmäisiin ulkoharjoituksiin esityspaikalle Velhoniemeen. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Tosin toisena harjoituspäivänä, sunnuntaina, tuuli oli välillä lähes myrskyisää ja vettäkin ripsi taivaalta malliksi.

Parin tunnin vierailu harjoituksissa vakuutti siitä, että valmisteilla on vaikuttava teos.

Kuoroja talvikauden valmentanut Kai-Jussi Jankeri totesi musiikin osalta selkeän eron Velho-oopperaan nähden olevan siinä, että solisteja ja sitä myöten solistiosuuksia on enemmän. Tämä tekee esityksestä moni-ilmeisemmän, mikä kuuluu erityisesti silloin, kun kuoro tulee tukemaan solistia. Ja totta vieköön, niin kuuluukin.

Riekko on juonellinen teos siinä, missä Velho oli katkelma irrallisia kohtauksia. Nykyaikaan kuuluvaa äksöniäkin on tarjolla, esimerkiksi kohtauksessa, jossa jousin ja miekoin aseistautuneet pirkkalaiset ryöstävät saamen tytön mukaansa etelään.

Kaikki esitykset alkavat kello 22 eli syyspimeän jo laskeuduttua seudun ylle. Toistaiseksi voi vain kuvitella vaikutelmaa, joka syntyy, kun palavin ristein varustetut veneet ilmestyvät niemenkärjen takaa tuomaan kristinuskoa Lapin pakanoille näiden sielujen pelastamiseksi. Ja kuoro laulaa: "Nyt se tullee outo venhe, outo ruuhi..."

Yksi riemukkaimpia jaksoja tulee taatusti olemaan kohtaus, joka kertoo Lapin markkinoista. Kojut ketunnahkoineen ja muine myyntiartikkeleineen rakentuvat vauhdilla. Monien kielten sekamelska täyttää markkinakentän. Paikalla ovat niin pirkkalaiset, laukkuryssät Vienan mailta, väärtit Ruijasta ja Alkkulasta, Viina-Vänni Kainuusta kuin pappi ja voutikin.

Riekko-oopperan loppupuolella pirkkalaisten ryöstämä nainen palaa takaisin mukanaan poikansa, jossa on enää puolet Lappia. Poika laulaa äidilleen maan, veden, tulen ja ilman laulut. Ne, jotka rumpunsa ja seitansa polttanut Velho kätki riekon höyheniin.

Velho-oopperan loppukohtaus oli lähes mykistävä. Onnistuuko Riekko ylittämään sen? Loppuvatko meiltä katsojilta ja kokijoilta sanat kokonaan? Se selviää elo-syys-kuun vaihteessa Äkäslompolon Velhoniemessä.
Tervetuloa mukaan kokemaan unohtumaton elämys.

 

5.7.96 Kuukkeli N:o 12 s.6 - Jo kuuluvat Riekon laulut
Riekko-oopperan tuotantoprosessi lähenee loppuaan. Talven mittaan kuorolaiset, solistit, tanssijat ja muut ovat ahkeroineet harjoituksissaan pääasiassa sisätiloissa. Monimutkaisetkin sävelkulut ovat tarttuneet päihin ollakseen valmiina puhaltautumaan ulos, kun h-hetki elokuun lopussa koittaa.

Ensimmäiset ulkoharjoitukset pidettiin juhannuksen alla esityspaikalla Äkäs-lompolon Velhoniemessä. Tuolloin porukka pääsi kokeilemaan, kuinka sisätiloissa tasaisella harjoitellut askeleet sopivat ulkosalla.

Sen jälkeen on vuorossa muutaman viikon tauko, mutta elokuun alkupäivinä alkaa sitäkin tiiviimpi harjoitusjakso, jonka aikana esitys hiotaan viimeisen päälle kuntoon ensi-iltaa varten.

Kantavatpa silloin Uuttu-Kallen sanoja yli Äkäslompolon sopraanoiden korkeina sekä bassojen matalina soivat äänet, kajahtelevat Kupiaisen Keijon komennot jämerinä kuin armeijassa, singahtelevat Saastamoisen Ilpon sävelet sähköisistä instrumenteista hämärtyvien iltojen viime kajossa. (Oho! mistä tuo Aleksis tähän änkes?) Näin, askel askeleelta, valmistuu Riekko-ooppera, jonka ensi-ilta on elokuun 30. päivänä kello 22.00.

Odotukset niin yleisön kuin tekijöidenkin piirissä ovat korkealla, saavuttihan Riekon edeltäjä Velho-ooppera suuren suosion.

Lippujen kysyntä onkin ollut vilkasta, kesäkuun loppuun mennessä varauksia on tehty jo yli 6000. Esityksiä on tulevana syksynä seitsemän ja kerralla katsomoon mahtuu 1500 henkeä.

Edeltäjäänsä verrattuna Riekko-ooppera on solistisempi ja juonellisempi. Se kertoo pirkkalaisten saapumisesta Lappia verottamaan, kristinuskon törmäämisestä vanhoihin uskomuksiin, Lapin neitsytajan viime hetkistä. Lupeissa [?] on niin vauhdikkaita kuin liikuttavia kohtauksia.

Kuten Velhokin, Riekko tulee olemaan kokemus, jonka synnyttämien tuntemusten kuvaamiseen eivät sanat riitä, se on jokaisen itse koettava. Kannattaa siis varata liput.

...Esityspäivät ovat 28.8., 30.8., 31.8., 1.9., 6.9., 7.9. ja 8.9. Kaikki näytökset alkavat kello 22 ja päättyvät puolen yön jälkeen. Koska katsomon kattona on taivas, on syytä muistaa, että illat tuolloin saattavat olla kovastikin kolakoita...

Ellet millään saa tulevana syksynä järjestettyä itseäsi näkemään tätä eksoottista, Suomen kauneimmassa kesäteatterissa esitettävää spektaakkelia, ei hätää, sillä Riekko-oopperaa esitetään myös syksyllä 1997 samoin kuin syksyllä 1998.

 

13.8.96 ti Pohjolan Sanomat s.1 - Kolari, Heikki Liimatainen (teksti ja kuvat):
Riekko laskeutuu pian Ylläkselle
Riekko-oopperan maastoharjoitukset ovat edenneet "puoliväliin" - ja vähän ylikin, joten tässä vaiheessa voi jo hyvin sanoa Riekon laskeutuvan pian tunturiin - Ylläkselle, jossa uuden oopperan kantaesitys nähdään 30. elokuuta.

Tämän ainutlaatuisen teoksen ohjaaja Keijo Kupiainen - Kansallisoopperan tuotantojohtaja - tähdentää sitä, että esitykselle ei löydy vertailukohdetta, koska teos on rakennettu esitettäväksi Äkäslompolon Velhoniemessä. Hänelle ohjaustyö on haaste; hänen on muovailtava amatööreistä ja ammattilaisista toimiva kokonaisuus.
- Vaadin kaikilta kykyjen ylärajaa. Vähempi ei kelpaa. Tärkeintä on, että esittäjä kykenee järkyttämään katsojaa, viestittää Kupiainen.

Tämä tapahtuu rehellisellä, vilpittömällä ja aidolla esitystavalla, johon soolorooleissa olevat ammattilaiset tuovat syvyyttä. Esitystä seuraamaan tulevia Kupiainen "varoittaa" siitä, että teos on voimakkaisiin tunteisiin ja äärimmäiseen raakuuteen pohjautuva historiallinen taideteos ei mikään historian oppitunti, joka kuvaa ajan ilmiöitä 1200-luvulta 1600-1700-luvulle.
- Syksyn säihin pitää myös varautua hyvin, koska kyseessä on yöllinen ulkoilma-esitys.

> s.10         - Kolari, Heikki Liimatainen (teksti ja kuvat):
Vaativan haasteen vastaanottanut Riekko-oopperan ohjaaja Keijo Kupiainen:
Riekko on tunteisiin vetoava historiallinen taideteos

Velhon historiallista aikakautta jatkavan Riekko-oopperan ohjaaja Keijo Kupiainen luonnehtii "sen olevan tunteellinen, historiallinen taideteos, joka sisältää äärimmäistä herkkyyttä ja vastapainoksi järkyttävää raakuutta".

Teos ei pyri olemaan historiallinen oppitunti, vaan heijastelemaan ilmiöitä 1200-luvun lopulta 1600-1700-luvuille. Aikakäsite siinä on abstraktio - ei vuosilukuna, vaan ilmiöinä. Esimerkiksi 30 vuotta Marian elinkaaressa tapahtuu 300 vuoden aikana.

- Tekijöillä on taiteellinen vapaus käsitellä ajan ilmiöitä. Toisin kuin Velhossa, Riekon juoni on selkeä, joskin myös mystinen ja salaperäinen. Siksi se ei aukea aivan heti niille, jotka eivät tunne kansanperinnettä. Esitystä voi kuitenkin hyvin seurata ilman perinteen tuntemustakin, viestittää Kupiainen.

Hän tähdentää myös, että teoksessa on asioita, joita teatterin tekeminen vaatii tekemään eri lailla kuin kansanperinne edellyttäisi.

- Esimerkiksi synnyttäminen oli taannoin tapahtuma, jossa sai olla mukana synnyttäjän lisäksi vain yksi avustaja. Me esitämme sen julkisesti. 

"Vaadin jokaiselta kykyjen ylärajaa!"
Kysymykseen siitä, muuttuuko teoksen valmistaminen sen vuoksi, että mukana on sekä amatöörejä että ammattilaisia, Kupiainen vastaa, että "jokaisen on keskityttävä täysipainoisesti. Ohjaajalle sillä ei ole eroa".

- Ohjaussuunnitelmaan se ei vaikuta, koska vaadin kaikilta samoja asioita, joita kunkin on toteutettava kykyjensä ylärajoilla, toteaa todelliset "lehmän hermot" omistava ohjaaja.

Keskeisimpänä lopputuloksena Kupiainen pitää sitä, että esittäjä pystyy järkyttämään katsojaa. Se riittää ohjaajalle. Usein amatööri pystyykin koskettamaan katsojaansa ammattilaista paremmin aitoudellaan.

- Ammattilainen saattaa taas kyetä paremmin tuomaan esitykseen syvyyttä. Jos katsoja lähtee Riekosta Velhon lailla kyynel silmässä pois, esitys on onnistunut. Pahimpia kommentteja olisivat, että "oli ihan kiva esitys".

"Hyvä varustus tekee teoksesta tuoreemman"
Yleisölle esitys on suuri seikkailu myös siksi, että katsoja joutuu laittamaan itsensä alttiiksi luonnonvoimille.

- Velhon mahtavuus perustui pitkälti myös siihen, että esittäjät ja yleisö kokivat saman sään. Myös 1500 hengen katsomo luo valtavan energian, jonka voi helposti aistia.

Turhaan hän ei tähdennä, kuinka varustautumiseen kannattaa kiinnittää huomio. Onhan kyseessä syksyinen yöesitys, joka voi pitää sisällään vaikka minkämoisen säätilan.

- Kun on lämmintä yllä ja alla ja varautuminen siihen, että päälle voi vetäistä sadeasun, se tekee teatterinautinnosta tuoreemman ja nautittavamman, neuvoo Kupiainen.

Joukkokohtaukset suuri haaste
Kupiainen lupaa teoksen valmistuvan esityskuntoon aikataulussaan. Lupauksensa hän perustaa laajaan kokemukseensa Kansallisoopperan tuotanto-johtajana.

- Se on selvää, että tulemme viikonloppuharjoituksissamme kohtaamaan jatkossakin vaikeuksia, mutta näköpiirissä ei ole voittamattomia esteitä. Joukkokohtaukset ovat suuri haaste. Se ei kuitenkaan pelota, vaikka niiden onnistumisesta ei voi koskaan olla täysin varma, luotaa Kupiainen tuntemuksiaan maastoharjoitusten "puolivälissä".

Joukkojen asettelu laajalle esittämisalueelle perustuu laajaan kokemukseen. Samoin painopisteen kuljettaminen niin, että yleisö kokee sen miellyttävänä, on sitä, missä ohjaajan kyvyt punnitaan.

- Jos lopputulos tyydyttää yleisöä, se riittää. Mikään muu ei ole niin hirveän tärkeää. Ohjaajan täytyy löytää esitykseen oikea rakenne. Riekkoon on rakennettu sisäkkäin monta kultaista leikkausta, joiden avulla suvannot ja dramatiikka vuorottelevat.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yleisö ei saa ahdistua liiasta herkkyydestä ja/tai dramatiikasta, vaan että esitys soljuu musiikillisesti ja liikunnallisesti dynaamisesti.

"Helppous ei tee onnelliseksi !"
Kupiainen kertoo olleensa jo oppikoulun luontokerhoajoista lähtien "Lapin hullu", joka samoilee tuntureilla. Niinpä hänelle oli luontevaa tulla tekemään oopperaa tunturiin.

- "Päätimme" tunturioopperan tekemisestä lentokentällä pari kolme vuotta ennen Velhoa erään lapinpukuisen matkustajan kanssa. Kun tekemisemme nyt on valta-kunnallisessa sarjassa, se on osoitus siitä, mihin "hulluus" saattaa johtaa, hän keventää.

Vakavasti sanottuna Kupiainen tähdentää teoksen valmistamisen olevan vaativa työ. Velhossa talkootyötunteja laskettiin tulleeksi 60 000, mikä miestyövuosiksi muutettuna on "mieletön määrä".

- Riekko on kestoltaan pitempi, lavasteiltaan ja puvustukseltaan suurempi ja vaativampi, liikuteltavat joukot suuret ja kohtaukset lukuisammat. Olen sitä mieltä, että onnistumisen elämys on sitä suurempi, mitä enemmän sen eteen näkee vaivaa. Oli sitten kyseessä ohjaaja tai esittäjä.

Hänellä on myös vahva näkemys Lapin matkailuun ja siihen, että Velhoniemessä ei musikaalia voi esittää, kun tarjolla on omaa tuotantoa, jota ohjelmapalveluissa tulisi muutenkin lisätä.

- Lapilla on paljon enemmän omaa tarjottavaa, kun sen vain onkii irti. Turha täällä on apinoida Amerikan asioita. Turhasta alemmuudentunteesta pitää päästä pois, kun omalle perinteelle voi rakentaa hienoja asioita.

Riekkokuoro Länsi-Lapista
Velhon lailla Riekossa on suuri kuoro, joka on koottu pääsääntöisesti Länsi-Lapin laulajista Tornion-Muonionjokivarresta, Kittilästä ja Rovaniemeltä.

Solisteina toimivat: Inga Annukka Hirvasvuopio, Pierra Jaakko Gauriloff, Velho Kalervo Uuttu, Ahku Sisko-Inkeri Pesonen, Maria Anni Räsänen ja Merja Ylitepsa, Marian poika Julius Pesonen ja Tomi Enbuske, Pirkka Kalle Fält, pappi Taisto Polvi, vouti Tuomo Häkkilä.

Teoksen sävellys on Ilpo Saastamoisen käsialaa, sanoitus Kalervo Uutun, lavastus Erkki Alajärven, puvut Ritva Starckin ja Mari Kurun. Kuoron valmentaa ja johtaa Kai-Jussi Jankeri. Koreografia apulaisohjaaja on Pirjo Paavalniemi, valosuunnittelu Matti Keränen, valo- ja äänentoistotekniikka E-P:n Äänentoistopalvelu, orkesteri Pohjantahti-yhtye.

Näytännöt: kenraali 28.8.96, ensi-ilta 30.8. - muut näytännöt 31.8., 1.9., 6.9., 7.9., ja 8.9. Näytökset alkavat klo 22.00 ja varsinainen esitys kestää kolme tuntia. Ulkoilmaesityspaikkana toimii Velhoniemi Ylläksen Äkäslompolossa. Yhteen näytökseen sopii 1500 henkeä.

 

14.8.96      Riekko-majoitus Ylläs-Light'in kahteen mökkiin.

         15.8. Riekko-solistit klo 13 & klo 17 iltaharj.

         16.8. klo 17 iltaharj. + 17.8. harj. + iltaharj.

         18.8. harjoitus, 19-20.8. ei merkintöjä, 21.8. Lähtö - Äkäslompolo (?)

         22.8. Riekko-solistit + klo 17 yht.harj. bändin kanssa (päivisin Keijo-palaverit)

         23.8. iltaharj., 24.8. bändi 8-14 harj. + 15-20 yl.harj. + klo 22 läpimeno

         25.8. vapaa, 26-27.8. (?), 28.8. Kenraaliharjoitus illalla, 29.8. Ene tuli,

         30.8.96      Lehdistö Ylläskaltiossa, Riekon ensi-ilta klo 22

         31.8. & 1.9. Riekon esitykset.

         K: 6-7-8.9.  Riekon esityksiä.

 

16.8.96 HeSa - NYT-viikkoliite - RIEKKO-OOPPERA KOLARISSA. > Sivu 15  -  Neljä tapaa lähestyä Lappia
Parisataa laulajaa ja tanssijaa harjoittelee Riekko-oopperaa Äkäslompolossa. "Voipi sitäki niinkö työksi sanoa mutta ei siinä hiki tule", toteaa Uuttu-Kalle...

Riekko-ooppera syntyy Kolarissa lappilaisten omin voimin
Parisataa laulajaa ja tanssijaa eri puolilta Lappia harjoittelee vimmatusti Riekko-oopperaa Kolarissa.

Elokuun lopussa ensi-iltansa saava esitys kertoo lappalaisten ja eteläsuomalaisten ensimmäisestä kohtaamisesta joskus 700 vuotta sitten. Tarinassa Lapille ei käy kovinkaan hyvin, mutta lopullisesti Lappi ei anna periksi: vanha velho kätkee Lapin salat riekon höyheniin.

Libreton oopperaan on tehnyt Uuttu-Kalle. Hän kertoo kypsytelleensä aiheet oopperaan Muonionjoella harria pyytäessään. "Voipi sitäki niinko työksi sanoa mutta ei siinä hiki tule. Mie lasken, että käellä tehty työ on työtä", Uuttu-Kalle arvioi.          > Nyt-liite, sivut 15 -17

s. 15          Uuttu-Kalle, hurja mies Kolarista, pisti kerran aamu-yöllä tupakiksi ja alkoi miettiä vimmatusti. Syntyi raju tarina siitä, kuinka Lappi ja Etelä ensimmäisen kerran kohtasivat joskus 700 vuotta sitten. Kalle näytti tarinansa säveltäjä Ilpo Saastamoiselle, joka teki siihen musiikin. Riekko-ooppera oli valmis. Tänä kesänä parisataa laulajaa ja tanssijaa eri puolilta Lappia harjoittelee Riekkoa Kolarissa. Näyttämönä on Äkäslompolojärveen työntyvä niemi, taustalla kuusi tunturia. Uuttu-Kallen tarinassa Etelän miesten valloittamalle Lapille  ei käy kovinkaan hyvin, mutta periksi ei anneta. Nyt Uuttu-Kalle ja kolme muuta Riekossa mukana olevaa lappilaista kertovat oman elämänsä tarinan.

Uuttu-Kalle, Tarinankertoja Kolarista
"No perkele, kyllähän Lapin mystiikassa muutaman oopperan ainekset on", sanoo Uuttu-Kalle ja sytyttää Marlboron. Oikeasti hän on Kalervo Uuttu, mutta Uutu-Kallesta kaikki puhuvat, ja hänet tuntee koko Länsi-Lappi.

Kalle löytyy punaisesta puutalosta perunamaan laidasta: pellossa kasvaa kaksi hehtaaria lapinpuikulaa. Törmän alla virtaa Muonionjoki, ja vastakkaisella törmällä on Ruotsi.

Muutama vuosi sitten Kolarista lähdettiin porukalla vakoilemaan etelän musiikki-juhlia, ja Kalle oli mukana. Savon- linnassa tuli mieleen että tehdään mekin ooppera.

Muonionjoella harria pyytäessään Kalle on kypsytellyt libretot jo kahteen oopperan. Ensin Velhoon, jota esitettiin Äkäslompolossa kolmena kesänä, ja sitten Riekkoon. Luovinta aikaa on aamuyö, sillä Kalle herää joelle jo neljältä tai viideltä. Tekstejä hän pyörittelee päässään, kunnes ne ryöpsähtävät ulos - kerran suttu-paperille ja toisen kerran puhtaaksi. "Voipi sitäki niinko työksi sanoa, mutta ei siinä hiki tule. Mie lasken, että kätellä tehty työ on työtä."

Riekko-oopperassa lapinkylä elää kaikessa rauhassa omaa elämäänsä. Lapsia syntyy ja vanhoja kuolee. Metsästä ja vedestä otetaan se, mitä tarvitaan. Tietäjä hoitaa sairaat ja ennustaa tulevat.         

Kaikki muuttuu, kun pirkkalaiset tulevat etelästä verottamaan kylää. Metsästä revitään riistaa ja turkiksia niin paljon kuin valloittaja haluaa ottaa eikä niin kuin metsä antaa.

Kalle itse esittää Riekko-oopperassa tietäjää, joka näkee etiäiset vanhan Lapin tuhosta. Tietäjä ei voi valloittajille mitään. Hän joutuu polttamaan noitarumpunsa ja seitansa, mutta tietonsa hän kätkee riekon höyheniin.

Moni on sanonut, että ison oopperan teko Lapissa on silkkaa hulluutta.
"Net ne vasta helevetti hulluja oli, jotka tuli Helsingistä asti tänne kattohmaan Velhoa kolme, neljä kertaa", Uuttu-Kalle suhteuttaa.

Kalle on elänyt Kolarissa koko ikänsä, viisikymmentäkolme vuotta. Joen rannalla on kesäpaikka, talvitalo on Äkäslompolon kylässä. Lähtö Lapista etelään ei ole käynyt edes mielessä.
"Ethän täältä mihinkhään kannata lähteä, jos suinki leihvässä ja viinassa pyssyy. Mie ko olen semmonen, että tartten paljon ilmaa siipien alle."

Kalle on tottunut repimään leipänsä sieltä, mistä se lähtee. Perunan viljelyn lisäksi hän veistää moottorisahalla patsaita ja antaa turisteille lapinkasteita. Siinä Kalle huolehtii, että turisti pääsee hyviin väleihin seudun haltijoiden kanssa, ja kertoo vanhan Lapin tarinoita. Tulkki kääntää seremoniasta sen, minkä pystyy. Läheskään kaikkea ei pysty.

Librettoja varten Uuttu-Kalle on kahlannut valtavat määrät kirjallisuutta, mutta osa haltiatarinoista on verissä. Kallen oma isoisä, äiji, kävi vielä kaivamassa metsästä maahisen aarrekätköä. Äiji oli nähnyt talvella varman merkin, tievan päällä loimottavan vihreän hekin.
"Eikä mithään löytyny", Kalle toteaa ja tyrkkää nuuskamällin ylähuuleen. Marlborot ovat lopussa.

Joskus mielessä muhivat tekstit painavat Kallea niin, että reppu pitää tyhjentää, ettei se halkea. Ainoa lääke on muutaman päivän perusteellinen ryyppääminen. Eipähän tarvitse olla samanlainen kuin selvin päin.
"Häätyy se ihmisen välillä rämhäyttää."

Kerran Kalle rämäytti Torniosta taksilla Äkäslompoloon, rapiat kaksisataa kilometriä. Kolarista oli lähdetty linja-autoporukalla katsomaan Velhon ja Riekon säveltäjän Ilpo Saastamoisen Tulinuolta. Kallella muisti meni vähän ennen Torniota, eikä musiikin kuuntelu enää herätessä innostanut.
"Pellossa mie pysähyin Armhaan pirthiin muutamalle piimälle, ja perillä mie kerkesin käyä vielä kaikki Lompolon kapakat läpi."

Taksikuski pyöritti Kallelle nuuskapalloja, kun omat sormet eivät oikein toimineet. Kyyti maksoi reilusti toista tonnia, mutta se ei Kallea harmita: tulipahan työllistettyä pienyrittäjiä.
"Eipä ole koskhaan tarina kertonu, että olis ollu raivoraitista velhoa. Net katto asiat viinakupin pohjasta."

Vaikka Riekkoa ei ole vielä saatu edes ensi-iltaan, Kalle miettii jo uuden oopperan librettoa.
"Nyt on tuo Käärhmeen saatana päällä."

Käärme-ooppera muodostaa Velhon ja Riekon kanssa trilogian. Siinä tullaan nykyaikaan. Teos kertoo markkinatalouden voimistumisesta Lapissa, lestadiolaisuudesta ja hurmoksellisesta korpelalaisuudesta. Oopperan nimi symboloi velhoa, joka tekee käärmeenä synkät maanalaiset matkansa.

Käärmeen teemat ahdistavat Kallea. Häntä raivostuttaa se, että ihmisen arvon määräävät sibelius ja chydenius.
"Pittää olla merkkivaatteet, saatana. Ja pittää olla samalla tavalla ko muut."
"On rohkeitten ja kauniitten kupla, saatana se pittää puhkasta."

Kalle alkaa lausua Käärmeen loppulaulua, Ajan hymniä, johon koko trilogia päättyy:
Oi ihminen, sinun aikasi on uunin lämmityksen mittainen. Vain ruusun kukinnon mittainen. Vain linnun laulun mittainen. Vain aika naurun ja itkun välillä. Vain hetki auringon ja kuuhuen välillä. Oi ihminen, olen Aika, olen ajaton Aika. Minun aikani alkaa ajattomasta, minun aikani päättyy ajattomuuteen. Olen ikuisuus. Olen ikuisuus.

Uuttu-Kalle lopettaa lausumisen ja menee ikkunaan katselemaan jokea. Silmät ovat kosteat.

 

25.8.96 su Iisalmen Sanomat - Pirjo Nenola (Kuva Nina Susi):
Kolarilaiset ovat tehneet uraauurtavaa työtä  -  Velhon jälkeen Riekko ja sitten Käärme
Uuden suuren yleisötapahtuman lanseeraaminen Suomeen on aina riski. Kun kaikki loksahtaa paikoilleen, yleisö löytää tapahtuman ja saa sieltä myös sen, mitä on lähtenyt hakemaan, parhaassa tapauksessa enemmänkin.

Kolarin kunnan alueella Äkäslompolossa on jo kolmena alkusyksynä esitetty Velho- oopperaa. Nyt ensi-iltaan tulee sen jatko-osa Riekko ja kolmen vuoden kuluttua pitäisi olla valmiina trilogian päättävä Käärme-ooppera, joka tuo tapahtumat nykyaikaan.

Riekosta nähdään syksyn mittaan, seitsemän esitystä. Velho-ooppera ry:n puheenjohtaja Hilja Liimatainen toteaa Velhon tehneen hankkeen jo sen verran tutuksi, että kyseessä ei enää ole mikään kylätapahtuma.

Velhon ehti nähdä 20 000 katsojaa. Vuosibudjetti oli 1,5 miljoonaa markkaa. Suurin osa Velhosta tehtiin talkootyönä; palkkaa on maksettu vain ammattitaiteilijoille.

Ulkoilmaesityksissä suuri merkitys on myös säällä. Liimatainen toteaa, että vain yhden kerran Velho-oopperan aikana satoi todella kaatamalla. Esityksen jälkeen ihmiset tulivat kyynel silmässä kiittämään. Vesisadetta he eivät olleet edes huomanneet. Hilja Liimatainen toteaa, että jos yleisö lähtee liikutuksen kyynel silmäkulmassa pois myös Riekon esityksistä, tehtävässä on onnistuttu.

Kolarilaiset ovat tehneet uraauurtavaa työtä. Ooppera- trilogia halutaan viedä päätökseen. - Jos jaksetaan hengissä, Liimatainen nauraa.

Riekko kertoo Lapin tapahtumista 1200-luvulta 1700-luvulle, joskin aikakäsite oopperassa on abstraktio. Tarinan juonteena on pirkkalaisten verottajien tulo Lappiin sekä kristinuskon saapuminen.

Riekossa on selkeä juoni. Mukana on yhdeksän solistia, joista yksi on iisalmelainen Kalle Fält, sekä noin 70 kuorolaista. Tekijäjoukossa on ammattilaisia ja amatöörejä eri puolilta Suomea, suurin osa kuitenkin lappilaisia 100 kilometrin säteeltä Äkäslompolosta.

Töitä on paiskitut talkoilla. Kaikkiaan mukana on noin 200 henkeä unohtamatta huoltojoukkoa, mm. ruuanlaittajia.

Liimatainen arvelee, että mukana on jaksettu vuodesta vuoteen siksi, että Velho ja Riekko ovat keränneet tekijöikseen ihmisiä, jotka uskovat ja luottavat näihin produktioihin. - Mukana on tosi upeita, aitoja ihmisiä, Liimatainen kiittää.

Itikat, oikutteleva sää, lomien uhraaminen oopperalle, kaikki unohtuu, kun päästään esityksiin. Kuorossa mukana oleva Liimatainen kertoo katsomon olevan niin lähellä, että yleisön reaktiot aistii välittömästi ja näyttämöllä olevat saavat upean tunne-kokemuksen.

Hilja Liimatainen uskoo, että lappilaiset itse kokevat oopperat eheyttävinä, vaikka niiden tarinat ovat osittain raakojakin lappilaisten kannalta katsottuna. Liimatainen luonnehtii Riekkoa tunteelliseksi, herkäksi ja raa'aksi. Sellainen on ollut Lapin kohtalo historian kulussa.

Sävelet Saastamoiselta
Riekon musiikki on Ilpo Saastamoisen, joka sävelsi myös Velhon. Yhteensä hieman yli kaksi tuntia kestävää musiikkia voisi luonnehtia etniseksi. Suomalais-ugrilaisen kansanmusiikin läpikotaisin tunteva Saastamoinen on hyödyntänyt lappilaista musiikkiperinnettä ja käyttänyt mm sekarytmejä, joka on suomalais-ugrilaisen kulttuuripiirin vanhinta yhteistä perinnettä. Teoksen teemat ovat toistuessaan lähes aina edellisten muunnelmia.

Libreton on kirjoittanut äkäslompololainen Kalervo Uuttu eli Uuttu-Kalle.

Riekko jatkaa siitä, mihin Velho päättyi. Lappi elää neitseellistä aikaa, mutta sitten tulee Pirkka Pirkkalainen ylpeine väkinensä. Hän lukee lait Lapinmaahan, määrää verot, häpäisee seidat ja ottaa neitsyt-Marian, nuoren neidon väkisin paluuretkeä sulostuttamaan. Mielitietty Vireä-Niila yrittää estää Pirkan aikeet, mutta vallan miekka lävistää hänen sydämensä. Velho kiroaa Pirkan, juopa on tullut Lapin ja Lannan väliin.

Pappi ja vouti väkinensä saapuvat kotakunnan rantaan. Risti pystytetään seitojen viereen ja pappi kastaa pakanoita oikeaan uskoon. Hän pakottaa Velhon valitsemaan vanhan ja uuden välillä ja uhkaa jalkapuulla. Velho tietää, että hänen valta-aikansa on ohi ja polttaa rumpunsa ja seitansa.

Maria palaa aikojen päästä kotikentälleen. Hänellä on mukanaan poika, jolla on tallella riekon valkea lapsen usko. Poika laulaa äidilleen elämän peruselementit: maan, veden, tulen ja ilman laulut.

Ohjaaja Keijo Kupiainen toteaa Riekko-oopperan pohjaavan Lapin historiaan, mutta se on syvimmiltään salaperäinen, myyttinen, ei sanoilla, tiedolla eikä järjellä selitettävä. Kupiaisen mukaan kyseessä on tarina Lappiin kohdistuneesta kolonialismista, hyödyn ja voiton tavoittelusta, taloudellisesta riistosta ja uskonnollisesta käännytyksestä.

Riekko on tarina sopeutumisesta ja sulautumisesta. Toinen vaihtoehto olisi ollut kuolema.
Ohjaaja toteaa, ettei erilaisuus ole ollut ihmiselle voimavara, vaan uhka, josta on päästävä eroon. Tappamiselle, riistolle ja nöyryytykselle annetaan vain laillisuuden ja oikean uskon valekaapu.

Koreografian Riekkoon on tehnyt Pirjo Paavalniemi, lavastuksen Erkki Alajärvi sekä puvut Ritva Starck ja Anna-Mari Kuru. Kuoron johto on Kai-Jussi Jankerin. Kuoron, solistien ja tanssijoiden lisäksi esityksessä on mukana Pohjantahti-orkesteri.

Lavastaja Erkki Alajärvi toteaa, että Riekko-oopperan tapahtuma-aikaan 1300-1400-luvulla nykyisessä Lapin läänissä hiippaili noin 200 henkeä, Helsingin Lapinlahdessa asui lappalaisia ja Sompion valtanoidan Akmeelin esi-isät asuivat Iisalmessa.

 

27.8.96 Kuukkeli - Kari Kaulanen (pääkirjoitus s.2): Pullistuvat purjeet
... Mutta ei tässä yhteydessä voi sivuuttaa Riekko-oopperaakaan. Minulla ei ollut mahdollisuutta seurata sen syntyä siinä mitassa kuin aikanaan Velhoa. Mutta nekin kerrat, jotka olin harjoituksia näkemässä, riittivät vakuuttamaan siitä, että olemme jälleen suuren tapauksen kynnyksellä.

Ihmetellä täytyy sitä intoa, jolla mukana olijat jaksavat ponnistella eteen päin joskus sivusta katsoen lähes toivottomilta näyttävistä tilanteista. Väsymyksestä ei näy häivääkään, vaikka monilla on jo takanaan neljä rankkaa vuotta Velho-oopperan parissa.

Itsensä toistamisen uhallakin on jälleen haikailtava sen perään, että olisipa meillä samanlainen tekemisen meininki kaikissa toimissamme kuin on Riekko-väellä. Yhteinen päämäärä, yhteinen työ sen eteen, yhteinen usko omaan tekemiseen ja onnistumisen aiheuttama myönteinen noste, siinä avaimet menestymiseen. No, on meillä ainakin mistä mallia ottaa...

Oikein rukavaa ja muskaista, eiku, mukavaa ja ruskaista syksyä kaikille lukijoille.
Äkäslompolossa 25.8.1996

s.7         "Laulut ajan, maan ja taivaan..."
(Kuva I: Kolarin Nuorisoseuran talo 29.10.95, Aate esittelee Riekko-oopperan lavastuksen.
Kuva IV: Nuorisoseura (Kolari?) 26.5. Paikalla myös orkesteri ja Fältin Kalle.

"Aika jostakin alkanut"
Koko menneen talven harjoitusten alla ollut Riekko-ooppera on nyt valmis. Sen ensi-ilta on 30. elokuuta. Työmäärä sen tekemiseksi on ollut suunnaton.

Palataanpa pari vuotta taaksepäin. Päivä on 13.8.94. Saastamoisen Ilpo istuu Uuttu-Kallen keittiönpöydän ääressä ja tämä lukee hänelle juuri valmistuneen Riekko-oopperan libreton viimeiset säkeet. "Yksi on linnuista suurin, joka kätki aikain laulun..."

Ilpo aloittaa sävellystyön, joka on valmis reilun vuoden myöhemmin, viimeisten Velho-oopperan esitysten jälkeen.
Kupiaisen Keijo saa kätensä valmiin teoksen ja alkaa mielessään kuvittaa sitä. Alajärven Aate pohtii lavastusta ja Ritva Starck perehtyy historiaan selvittääkseen, miten ihmiset Lapissa pukeutuivat 1500-luvun molemmin puolin.
Kai-Jussi Jankeri koelaulattaa kuoroon pyrkijöitä, joista suuri osa oli mukana jo Velhossa. Mutta paljon on myös uusia, innokkaita laulajia.

Lokakuun lopulla pidetään Kolarin Nuorisoseuralla tiedotustilaisuus, jossa tekijät esittelevät suunnitelmiaan ja kertovat Riekko-oopperan sisällöstä niin julkiselle sanalle kuin mukanaolijoille. Myös solistit on tuolloin jo valittu.

Kuoro harjoittelee tiiviisti ja tammikuun lopulla keräännytään ensimmäiseen ohjausharjoitukseen. Toistaiseksi on pysyteltävä vielä sisätiloissa.

"Nyt se tullee... outo venhe"
Riekkolaisten kevät kului laulujen parissa. Yhteisiä harjoituksia pidettiin milloin Levin liikuntahallissa, milloin Muonion ammattikoululla tai Kolarin yläasteella.

Lavasteita rakennettiin Kolarissa osin työllisyysvaroin, osin talkoillakin. Myös pukuja ommeltiin täyttä häkää.

Toukokuussa kuorolaiset ja solistit pääsivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan bändin kanssa, miten laulut sujuvat.

Ja kesäkuun yhdeksäntenä Velhoniemi sai ensimmäisen kerran kuulla Riekko-oopperaa. Samalla päästiin testaamaan, kuinka Keijon ja Pirjon aivoitukset toimivat siellä, minne ne on suunniteltu.

Kesäloman aikana ladattiin akkuja ja annettiin alitajunnan työskennellä. Monien kuorolaisten nähtiin kulkevan korvalappustereot korvillaan ja laulavan oudosta venheestä...

"Jo vain tuli markkinat..."
Elokuun alkupäivinä alkoivat tositoimet. Kun lavasteita vielä viimeisteltiin Velhoniemessä, saapui riekkoväki harjoittelemaan. Ensi-iltaan oli enää vajaa kuukausi.

Harjoitusten alkaminen näkyi myös Äkäslompolon kyläkuvassa ja kuului. Iltaisin laulamista jatkettiin karaoken parissa tai muuten vain.

H-hetken lähestyessä meno sen kuin kiihtyi. Tekniikkaa Velhoniemeen kärrättiin rekka-autoittain. Ääni- ja valomiehet huhkivat aamusta iltaan.

Harjoitusten välillä ja lomassa myös esiintyjät kiirehtivät talkoisiin. Seppälän Johannes ei ehtinyt vaihtamaan haalaria esiintymisasuun. Harjun Pentti, Närhen Jussi ja monet muut paiskivat usein täyden päivätyön jo ennen treenien käynnistymistä.

Muoniolainen sähkömies Manu Friman veteli piuhoja, teki liitoksia ja kytkentöjä talkoillen kaikki väliajat: Kun vuoro tuli, hän hyppäsi korpinpukuun, kävi tekemässä osansa näyttämöllä ja palasi taas piuhojen pariin.

Manun koko perhe on Riekossa mukana, oli jo Velhossakin. Isä ja neljä lasta esiintyvät, äiti huolehtii siitä, että kaikille riekkolaisille piisaa tauolla kahvia ja lättyjä.

"Yksi on linnuista suurin"
Ensi-illan lähestyessä harjoituksia on pidetty päivittäin, usein lähes kellon ympäri. Kaikki virheet on pyritty korjaamaan ja ongelmat ratkaisemaan, sillä oikeassa esityksessä kaiken on onnistuttava. Paine on kova.

Teoksen tunnelma on kuitenkin sitä luokkaa, että pienet kömmähdykset tuskin menoa hidastavat.

Riekko-oopperan sisältö on kuin elämä itse: syntymää, kuolemaa, rakkautta, väkivaltaa, riehakasta ilonpitoa, koskettavaa surua... Katsojan tunteet vaihtelevat itkun ja naurun välillä. Jo pelkästään jotkut lauluista ovat niin kauniita, että ne nostavat palan kurkkuun.

Oman lisänsä tunnelmaan tuovat valot, esityksethän tapahtuvat pimeän aikaan. Myös tekniset ratkaisut tarjoavat monia yllätyksiä. Ja vauhtia riittää, erityisesti toisen näytöksen markkinakohtauksessa.. Riekko-ooppera tulee olemaan unohtumaton kokemus.

s.8         Riekko-oopperan tekijät (15 kuvaa)

s.9         Harjoitusten lomassa; Riekko-oopperassa on mukana yli satapäinen joukko kuorolaisia, liikkujia ja muita avustajia, joiden nimiä on tässä yhteydessä mahdoton luetella. On myös poroja ja hevosia. Pääosa väestä on Kolarista ja Muoniosta. Mukana on myös melkoinen joukko pellolaisia. Lisäksi esiintyjiä on ainakin Kittilästä, Enontekiöltä, Pajalasta Ruotsin puolelta, Haukiputaalta, Rovaniemeltä (mm. iso joukko Pirkan miehiä) ja Sodankylästä. Nuorimmat esiintyjät ovat 7 vuoden, vanhimmat 70 vuoden kieppeillä. Iso kuva on markkinakohtauksen harjoituksesta.

               Riekko-oopperan tekijät (6 kuvaa) + Pohjantahti
(Kuva: Säestyksestä vastaa vahvistettu Pohjantahti orkesteri, jossa soittavat Ilpo Saastamoinen, basso (vas.), Seppo Heikkonen, puhaltimet, Arto Piispanen, koskettimet, Kari Kääriäinen, lyömäsoittimet, Pekka Toivanen - harjoitusten todellinen puurtaja - koskettimet ja harppu sekä Pekka Nylund, kitara.)

Näillä sivuilla lueteltujen lisäksi Riekko-oopperan valmisteluissa on ollut ja myös esityksissä tulee olemaan mukana paljon muita tärkeitä ihmisiä, joista kenenkään osuutta ei pidä vähätellä. Esimerkkinä mainittakoon Äkäslompolon VPK:n pojat, joita ei esityksessä näy, mutta joiden tekemiset näkyvät.

Kaiken kaikkiaan oltaneen lähellä totuutta sanottaessa, että Riekko-oopperan toteutuksessa on tavalla tai toisella mukana yli 200 ihmistä, joista valtaosa talkoilla.

Ja kaiken takana, tuottajana, toimii Velho-ooppera ry, puheenjohtajanaan Hilja Liimatainen.
Koko tämä valtaisa joukko ansaitsee syvän kumarruksen, lämpimät kiitokset ja valtaisat aplodit.

s.10         Keijo ohjaa suurella sydämellä
"Yleisövalo himmenee. Jonkin aikaa on täysin hiljaista..." Näillä sanoilla alkaa Keijo Kupiaisen ohjaussuunnitelma, ja näin alkaa Riekko-ooppera. Ennen kuin tähän on päästy on läpikäyty pitkä ja monivaiheinen prosessi libreton ensimmäisestä läpi-lukemisesta harjoituksissa vuodatettuihin hikipisaroihin, joiden määrää on mahdoton arvioida. Lukemattomia kertoja Keijo on myös saanut hihkaista: "Poikki, poikki, otetaas uudestaan!" Lopputulos tuosta kaikesta on yleisön nähtävissä ja koettavissa kahtena syksyisenä viikonloppuna Äkäslompolon Velhoniemessä.

Kupiaisen Keijo on yksi suurimpia syyllisiä siihen, että kolmen Velho-kesän jälkeen paiskitaan töitä Riekko-oopperan parissa.
- Jo Velhon ensimmäisenä kesänä, hän muistelee, - monet mukana olijat nähdessään, että Velho onnistuu ja sen tulevaisuuskin on turvattu, sanoivat, että tämä ei voi jäädä tähän, että maan kivetkin huutavat jatkoa.
- Silloin esitin, että tehdään sarja Lapin historiasta. Uhrataan siihen kymmenen vuotta elämästämme. Olimme aloittaneet vuonna 1992 ja jatkamme vuoteen 2002.

Yhdessä Uuttu-Kalle ja Keijo suunnittelivat trilogiaa, jonka toinen osa, Riekko, on nyt siis valmis esitettäväksi. Kolmannen osan, Käärme-oopperan, sisältö muhii jo Kallen päässä.

Keijolla on huikea visio siitä, mitä vielä tulee tapahtumaan:
- Kolmen Riekko-kesän jälkeen teemme kolme kesää Käärmettä. Vuonna 2002 esitämme kahtena viikonloppuna peräkkäisinä iltoina Velho-oopperan, Riekko-oopperan ja Käärme-oopperan.

Tavoite on valtaisa, mutta tähänastisten näyttöjen perusteella takuulla toteutettavissa.
Ken hengissä on, hän näkee. 

Ei mikään pikkujuttu
Keijo sai Riekko-oopperan valmiin partituurin käsiinsä viime vuoden lokakuussa, minkä jälkeen teos alkoi elää hänen mielessään. Hän kuunteli syntikaIla soitettua musiikkia kymmeniä tunteja, rakensi sävelten luomien kuvien pohjalta tapahtuma-rungon, imi teoksen selkäytimeensä niin, että pystyi unissaankin suunnittelemaan sen ohjausta. Ja kaikki tämä oman leipätyön ohessa.

Muiden tekijöiden kanssa käytiin perusteellisia palavereita. Tammikuussa Keijo ja koreografiasta vastaava Pirjo Paavalniemi hiihtelivät muutaman päivän Ylläksen kaamoksessa ja viimeistelivät ohjaussuunnitelmaa.
- Pirjon rooli on erittäin tärkeä, Keijo korostaa, - hän on paitsi koreografi, myös apulaisohjaaja.

Ohjaussuunnitelma on sekunnintarkka. Siinä on otettu huomioon laulujen muodostamien kokonaisuuksien sisältö, tunnetilojen vaihtelut, teoksen käänne-kohdat, eri roolien mukana olo... Oman osansa muodostavat tekniset jipot, joita  niitäkin on mukana yllätyksiin asti.

Joukkojen ja solistien liikkeistä Keijo on piirtänyt elokuvakäsikset ja jokaisesta kohtauksesta tehnyt tahdintarkat luntat. Kaikesta ennakkosuunnittelusta huolimatta käy aina silloin tällöin niin, että ulko-ilmassa kaikki ei menekään niin kuin kiikkustuolissa on kuvitellut. Tällöin on keksittävä nopeasti korvaava ratkaisu.

Tunnetilasta toiseen
Velhoon verrattuna Riekko on Keijon mukaan tarinaltaan paljon ehjempi dramaturgisempi.
- Ihmisten välisten jännitteiden vuoksi draaman rakentaminen on helpompaa.

Kun Velho-oopperassa on kuoron ja Velhon lisäksi kaksi solistia, on Riekossa kymmenkunta roolia. Niiden esittäjät on valittu harkiten. Lisäksi mukana on sekä poroja että hevosia. Niiden hankkimisessa ei ole ollut ongelmia, mutta ohjaukseen ne tuovat omat pikku riskinsä: on pidettävä huoli esimerkiksi siitä, että kukaan ei jää hevosen jalkoihin.

Esiintyjien asenteen Keijo toteaa olevan erilainen kuin Velhoa valmisteltaessa.
- Asenne on toinen niin minulla itselläni kuin muillakin. Nyt kaikki tietävät, että tästä tulee jotain, joten olo on levollisempi.
- Henki ja noste ovat kuitenkin yhtä kovat kuin ennenkin.

Myös odotukset yleisön keskuudessa ovat suuret. Se ei kuitenkaan aseta ylimääräisiä paineita tekijöille.
- Ensinnäkään me emme jouda sellaisia edes pohtimaan. Toisaalta, kaikki meistä tekevät sen minkä pystyvät, eikä enempää voi vaatia.
- Uskomme kuitenkin, että Riekko vaikuttaa yleisöön vähintään yhtä voimakkaasti kuin Velho.

Kulttuuriteko
Kuten kaikilla tapahtumien, myös Riekon yhteydessä nousevat silloin tällöin esille taloudelliset kysymykset. Ne eivät tietenkään ohjaajalle ole numero yksi.

- Ensin tulevat hengenlento, näyt ja visiot.
- On suuri kulttuuriteko, että matkailijoille voidaan esittää Lapin omaan historiaan perustuvaa ohjelmaa, jonka pääosin tekevät Lapin omat ihmiset, Keijo selventää.
- Tämä on työtä, joka poikii matkailumyönteisyyttä, eikä tässä ole mitään huonoa.

Ei sitä sen selkeämmin voi sanoa.

s.11         Marja-Leena maalaa Riekon
Tamperelainen Marja-Leena Holopainen on itseoppinut taitelija, joka kaiken lisäksi on taiteillut vasta muutaman vuoden. Sitä ennen hän hankki leipänsä pankin tiskin takana.

Marja-Leena sanoo, että Velho-ooppera oli kokemus, jonka alkuvoima yhdessä Lapin luonnon kanssa on innoittanut häntä enemmän kuin mikään muu. Niinpä hän tekikin Velhosta lähes kaksikymmentä taulua käsittävän kokoelma. Tauluja on saattanut ihailla muun muassa Ylläskaltiossa.

Nyt on vuorossa Riekon kuvittaminen. Marja-Leena ehti paikalle vasta viimeisen harjoitusjakson aikana. Saman tien hän alkoi hotellihuoneessaan siirtää kuvia kankaalle. Tavoitteena oli saada Riekon kenraaliin eli 28.8. mennessä ripustettua ainakin kymmenen taulua Ylläskaltioon, missä jokainen voi käydä niihin tutustumassa.
Kun Riekon esitykset ovat ohi, kokoelma siirtyy Tornioon. Sen jälkeen on vuorossa Rovaniemi ja myöhemmin mahdollisesti Kuusamo.

> Jatkuu osassa III: 28.8.96 ke Väylä s.2 Pääkirjoitus - 29.8.1996 - Jokivartisten voimannäyte