RIEKKO VII 1998

1998:

Velho:    Kenraali: 25.8. 20.30

Ensi-ilta:  27.8. 20.30

Esitykset: 28.8. 20.30;

               29.8. 20.30

Riekko:   Kenraali 2.9. 22.00

Ensi-ilta    4.9. 22.00

Esitykset   5.9.22.00

Velho:      6.9.20.30

 

VELHO-TRILOGIA 1998 (Velho ja Riekko)

Velho-ooppera

Sävellys:           Ilpo Saastamoinen

Sanoitus:          Kalervo Uuttu

Ohjaus:            Keijo Kupiainen

Koreografia:      Pirjo Paavalniemi

Lavastus:          Erkki Alajärvi

Valosuunnittelu: Matti Keränen

Puvut:               Ritva Starck

Kuoron valmennus ja johto: Kai-Jussi Jankeri

Teoksen esittävät: Kalervo Uuttu, Annukka Hirvasvuopio, Jaakko Gauriloff,
                           Velho-kuoro, Lapsikuoro, Tanssijat, Avustajat

Pohjantahti -yhtye: Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund, Arto Piispanen,
                            Pekka Toivanen, Seppo Heikkonen, Kari Kääriäinen

Järjestäjä:        Jukka Kekäläinen

Valot:               Pohjois-Suomen Valopalvelu Oy

Ääni:                Etelä-Pohjanmaan Äänentoistopalvelu Oy

Tuotanto:          Velho-Ooppera Ry

Kantaesitys: 27.8.1993 Äkäslompolossa

 

 

VELHO-TRILOGIA-lehti 1998 (> Ks. myös Esite 1994):
[10.7.2013: Jo takavuosina marisin järjestäjille siitä, että ko. numerossa ei olut lainkaan minun kirjoitustani tai haastatteluani. Ensimmäisen kerran nimeni mainitsi Toni Edelman sivulla 7 omassa haastattelussaan, ja järjestäjien toimesta nimeni esiintyi ensi  kerran sivun 8 vasemmassa alalaidassa - kylläkin ensimmäisenä mutta pienellä - esitysaikojen jälkeen.]

s.5         Vetoapua Velho-kuorolle antava Jorma Hynninen:
"Kunnioitan tavattomasti Länsi-Lapissa tehtävää oopperatyötä"

Kansainvälinen oopperatähtemme Jorma Hynninen on tehnyt siinä määrin tuttavuutta Velho-ooppera ry:n tekemää työtä kohtaan, että hän tietää, missä mennään.

Rakkaus Lappiin, sen luontoon ja siellä liikkumiseen on tuonut Hynnisen jo toisen kerran käymään ja antamaan samalla vetoapua Velho-kuoron harjoituksille, joissa hän on kertonut mm. äänenmuodostuksen periaatteista.

- Minun on pakko kunnioittaa tavattomasti sitä oopperatyötä, mitä täällä Länsi-Lapissa tehdään ja saadaan näin paljon aikaan. Suuren joukon innostunut paneutuminen oopperatyöhön on niin intensiivistä, että kun voin olla avuksi, sen myös teen, toteaa Hynninen.

Ikänsä oopperatyössä mukana ollut Hynninen on hyvillään  siitä, että muuten niin eteläpainotteinen oopperatyö on päässyt "tunkeutumaan" Pohjan perukoille saakka.        

- Ja millä innolla se onkaan sen tehnyt; siinä on oivallinen osoitus siitä, että ooppera kaikesta huolimatta onkin tarkoitettu kaikelle kansalle. Sitä vain turhaan vieroksutaan sen ylle langenneen elitistisen leiman vuoksi, tähdentää Hynninen.

Yhteys ystäviin laittoi myös liikkeelle
Hänen saamisensa Ylläksen juurella tapahtuvien oopperoiden vetoavuksi perustuu toki myös hänen henkilökohtaisiin ystäviinsä, jotka vastaavat oopperoiden sisällöstä; oopperoiden ohjaaja Keijo Kupiainen ja kuoron johtaja Kai-Jussi Jankeri ovat hänen ystäviään vuosien takaa niiltä ajoilta, kun Hynninen lauloi myös Kansallis-oopperassa.

- Olen työskennellyt heidän kanssaan vuosikaudet yhteistyössä erilaisissa produktioissa ja vaikka olenkin oopperasta pois, yhteys on säilynyt. Erityisen tyytyväinen olen nyt siitä, että voin olla tälle talkoojoukolle hyödyksi ja avuksi, jatkaa Hynninen.

Kuoron vetoavuksi hän pyrkii tulemaan silloin, kun se sopii hänen omaan aikatauluunsa; mieluusti kuitenkin kevättalvella, jolloin hän saa Ylläksen tuntumassa toteuttaa intohimoista harrastustaan - hiihtämistä.

- Pelkästään hiihdon vuoksi en kuitenkaan ole tullut lähteneeksi. Mutta kun siihen voi kätevällä tavalla yhdistää musiikin ja laulun opettamisen, niin siitä tulee helpommin totta, toteaa Hynninen, jolla maaliskuun harjoituksiin tullessaan oli hiihtokilometrejä takanaan hilkkua vaille 1400 eli saman verran enemmän kuin monelle, jotka vasta käynnistivät hiihtokauttaan siinä vaiheessa.  

Hiihtoviikkonsa aikana Hynninen antoi velho-kuorolaisille myös yksityistä ja pienryhmäohjausta iltaisin.

> s.7         Toni Edelmanin muistiin merkintöjä Äkäslompolon helmipakkasissa
...Velho-oopperan väki! Te annoitte minulle tarinan lisäksi muutakin. Te rohkaisitte ajattelemaan, ettei mitään luoda byrokraattisin päätöksin, vaan aina ensin on yksilö.

On innokas kuoronjohtaja, asiaansa perehtynyt säveltäjä, taitava ohjaaja, omaan ainutlaatuiseen sointiinsa luottava kuoro ja solistit, on Kalervo Uuttu, tarinan kerrontaa palveleva puvustus, lavastus, soittajat ja koko kylän väki...
... Vasta sitten tulee byrokratia ja mahdolliseksi toteuttaa haaveet.

Koskaan emme ole valmiita. Koskaan emme ole perillä. Tunturin takaa tulee toinen tunturi. Olemme vain valmiita nousemaan tunturille, kertomaan tarinan, mikä muuttuu alituisesti.
Olemme valmiit löytämään Ilpo Saastamoisen musiikissa vielä monia piiloteltuja helmiä. Eikö etsiminen olekin elämän päätarkoitus!
ÄKÄSLOMPOLOSSA 20.2.1998         Toni Edelman

s.6         VELHO-OOPPERA (suomi) 13
             VELHO (englanti) > Ks. Velho-materiaali 1993-20

s.8         Oopperan ohjaaja Keijo Kupiainen ja koreografi, apulaisohjaaja Pirjo Paavalniemi:
Eksoottiset Velho ja Riekko näyttäytyvät nyt yhdessä

Kesällä näemme Äkäslompolon Velhoniemessä jotain sellaista, mitä siellä ei ole ennen tapahtunut; silloin Luoteis-Lapin oopperaparkatalkoolaiset riuhtovat itsestään irti kaksi oopperateosta yhteen syssyyn.

Aikoinaan laskettiin, että Velhon maailmaan saattaminen vaati 6000 talkootuntia. Mistä sitten kumpuaa voima tehdä näitä kaksi? Mistä siihen riittää resurssit?

Vastauksia on itse asiassa antaa aika monta; ensimmäinen ja tärkein koko jutun perusta on se, että talkoolaisten ja muutaman ammattilaisen koneisto on edelleen hurmioitunut saamastaan tehtävästä.
- Se uskoo itseensä kuin pukki sarviinsa. Työ yhdessä on ollut ja on vielä edelleenkin mahtavan palkitsevaa. Tärkeintä motivaation kannalta on kuitenkin kohdata yleisö, joka elää täysillä esityksissämme mukana, perustelee ohjaaja Keijo Kupiainen. 

Kuusi vuotta kehittänyt saumattoman yhteistyön
Toinen erittäin tärkeä seikka, joka mahdollistaa kahden suuren teoksen tuotannon on se, että esittäjien ammattitaito ja kaikkinainen osaaminen on kehittynyt kuudessa vuodessa valtavasti.

- Samaa sukua on se, että kaikki tuntevat toisensa, ohjaajat ja kapellimestarit laulajansa ja tanssijansa - esittäjänsä ja hankkeen vetäjänsä. Yhteenkuuluvuus ja yhteinen yrittäminen on saumatonta. Kannamme toisistamme huolta ja kannustamme kaikkia parhaaseen omaan suoritukseen - mahdollisuuteen ylittää itsensä, koreografi, apulaisohjaaja Pirjo Paavalniemi [sanoo].

- Tehtävää helpottaa jossain määrin myös se, että kumpikin ooppera on osastaan tuttu edellisiltä kesiltä. Velhon esityksistä on kulunut kolme vuotta ja sen herättäminen saattaa olla työläämpi kuin viime kesänä esitetyn Riekon, viestittää Kupiainen.  

Yhdessä tämä ponnistus halutaan tehdä
- Sovimme kuitenkin viime kesänä koko esittäjäkoneiston kanssa erään sadepäivän harjoituspaussilla, että yhdessä tämä juttu halutaan ja pystytään tekemään. Yksikään ei noussut ja ilmoittanut, että eihän tuollainen voi onnistua, muistelee Kupiainen.

Haaste merkitsee voimien kokeilua; tulevaa kesää suuremmaksi haasteeksi on asetettu trilogian viimeisen osan - Käärme-oopperan - tuottaminen kesällä -99.

- Ja vielä suuremmaksi tavoitteeksi nousee esittää kaikki kolme oopperaa vuonna 2002, jolloin tulee kuluneeksi kymmenen vuotta koko hankkeen käynnistyksestä. On siis ensin saatava selville, miten selviämme kahden oopperan kesästä, puntaroi Kupiainen.

Traaginen tarina koskettaa yhä
Toivotamme yleisömme jälleen kerran tervetulleeksi elo-syyskuun vaihteen esityksiin; ne katsojat Velhoon, jotka eivät ole sitä nähneet tai haluavat nähdä

uudelleen, ne katsojat Riekkoon, joita sen traagisen kaunis tarina on koskettanut. Esittäjät lupaavat olla tuolloin parhaassa iskukunnossaan antamaan Sinulle kaikki voimamme, uskomme, osaamisemme ja rakkautemme. Uskomme, että kun näin Sinua kohtelemme, et varmastikaan jää kylmäksi Uuttu-Kallen tarinoiden ja Saastamois-llpon musiikin täyttäessä Velhoniemen ja Äkäslompolon kylän avaruuden. Odotamme Sinua, viestittävät Kupiainen ja Paavalniemi.  

 

10.4.98 Kuukkeli N:o 10: Aamutelevisio käväisi tunturissa
Huhtikuun ensimmäisellä viikolla oli Ylen Aamu-TV:n kuvausryhmä tiukassa työrupeamassa Levin huipulla. Ravintola Tuikku oli muutettu aamutunneiksi studiotilaksi ja niinpä saatiinkin sitten neljänä aamuna tehotietopaketteja maailman uutisten lisäksi Lapin oloista.

Aamutelkkarin porukkaa oli tällä työkeikalla mukana seitsemäntoista hengen tiimi, lisäksi apuna olivat yhteyksiä tekemässä Ylläksen maston väki. Joka aamu neljä kameraa ja muu lähetykseen tarvittava roina koottiin, ja purettiin vastaavasti taas puolessa tunnissa lähetyksen päätyttyä. Tuikku oli muun ajan normaalikäytössään eli rinneravintolana.

Aamutelkkarin isopomo Kari Karjalainen kertoi Aamu-TV:n reissanneen viime vuonna yhtä soittoa seitsemän viikkoa.
- Siitä rumbasta opittiin sen verran, että nyt käydään muualla Pasilan ulkopuolella ohjelman teossa viikon jaksoissa, mutta ei enää yhteen putkeen...

 

Kesä -98 Tunturilehdet s.6  -  Musiikkinäytelmät Lapin kauneimmassa tunturikylässä
Lapin kauneimmassa tunturikylässä - Äkäslompolossa Ylläksen juurella on esitetty Lapin mytologiaan ja historiaan perustuvia oopperoita jo viiden ruskan kynnyksellä elo-syyskuun vaihteessa; ensin kolme vuotta Velho-oopperaa ja kaksi vuotta Riekko-oopperaa.

Velho-ooppera kertoo, miten vanha Lappi eli seitoineen, uskomuksineen velhon ollessa vallan kahvassa. Velhon siksi, että hänellä oli paitsi sana hallussaan myös taito loitsuilla parantaa sairauksia.

Riekko-ooppera jatkaa Velhon tarinaa. Siinä pappi tuo kristinuskon Lapin maahan, vouti alkaa verottaa lappalaisia ja sotaisten pirkkalaisten myötä Lapin ja Lannan veri sekoittuu. Velhon valta väistyy.

Oopperat valottavat herkällä ja raa'alla tavalla kyseisten aikojen henkeä. Niissä seurataan Velhossa vielä kuhertelevan parin - Ingan ja Pierran - elämänmenoa sekä heidän tyttölapsensa kohtaloa. Pirkkalainen nimittäin vei tämän mennessään "talvi-iltoja sulostuttamaan". Neitsyt palaa Riekko-oopperan toisessa osassa takaisin - ei kuitenkaan enää puhtaana neitsyenä, vaan nuoren pojan kanssa.

Teoksen sanoittaja Kalervo Uuttu - paikallinen taiteilija, joka oopperoiden sanoittajana on löytänyt todelliset lahjansa - haluaa neitsyen kohtalolla kuvata myös, kuinka Lappikin aikoinaan menetti neitsyytensä.

VELHOKUORO LÄNSI-LAPISTA
Velho-oopperan lailla Riekko-oopperassa on myös monikymmenpäinen kuoro, jonka laulajat on koottu pääsääntöisesti Länsi-Lapin kunnista, Tornionjokilaaksosta, Kittilästä ja Rovaniemeltä. Sen lisäksi on runsaasti tanssijoita ja muita liikkujia - lasten ja nuorten osuuden noustessa kymmeniin sekin. Kaiken kaikkiaan oopperaesitysten toteuttamisessa on mukana lähes 300 esiintyjää ja/tai tausta-avustajaa.

Velho-oopperan näki kolmen esitysvuoden aikana yli 20.000 katsojaa, Riekko-oopperaa on katsonut jo yli
17 000 oopperavierasta

Velho-oopperaan verrattuna Riekko-oopperassa on solistien määrä noussut yhdeksään. Heidän työnjakonsa on:  (Tekijä- ja esiintyjäluettelo)

ENSI RUSKASSA TEHDÄÄN HISTORIAA
Ensi ruskan kynnyksellä Äkäslompolon Velhoniemessä tapahtuu sitten sellaista, jota ei ole tässä muodossa aikaisemmin Suomessa toteutettu;

Velho- ja Riekko-oopperat esitetään saman näytäntökauden aikana. Voitte vain kuvitella, millaisen valmistelun ja henkisen latauksen se tekijöiltään vaatii. Oman mielenkiintoisen elämyksen antaa myös se, että esitykset tapahtuvat ulkoilmassa - sään armoilla, joten esityksiin tulevien on syytä varustautua alkusyksyn vaihtelevien säiden mukaisella tavalla. Näytännöt tapahtuvat myös pitkälti pimeään aikaan, jolloin valoefekteillä saadaan mahtavien äänentoistolaitteiden lisäksi mystistä tehoa lisää.

Oopperat tuottaa Velho-ooppera ry, joka sai vuonna 1995 pokata ja niiata saamalleen Lapin läänin taidepalkinnolle. Tänä vuonna Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto huomioi Ylläksellä tehdyn työn omalla stipendillään.

Eikä tämä tähän jää; "Uuttu-Kalle" on saanut sanoituksena valmiiksi Velho-trilogian kolmanteen Käärme-oopperaan, joka jatkaa edellisten oopperoiden tarinaa niin pitkälle, että se tuo katsojansa jo nykyaikaan. Kalle onkin todennut tämän viimeisen teoksen olleen hänelle kaikkein vaikeimman, koska "taitaa liian moni tunnistaa siitä ja sen sanomasta itsensä ja suorastaan loukkaantuakin".

Äkäslompolon Velhoniemeen rakennettuun katsomoon sopii kerralla 1500 oopperavierasta, mikä määrä jo sellaisenaankin luo esityksiin oman, tiheän tunnelmansa. Tämän vuoden Velho-oopperan kenraali on 25.8., ensi-ilta 27.8. ja muut näytännöt 28.8., 29.8., ja 6.9.

Riekko-oopperan kenraali on 2.9., ensi-ilta 4.9. ja näytäntö 5.9.

 

Kesä -98 Tunturilehdet s.8 - Lappi on näkijän ja...
Lapin luonto ja vuodenaikojen monivivahteisuus, värien yltäkylläisyys ja kesäöiden uskomaton valoisuus samoin kuin kaamoksen loppumattomalta tuntuva synkkyys ovat innoittaneet useita pohjoisen taiteilijoita: Samuli Paulaharju, Timo K. Mukka, Reidar Särestöniemi, Annikki Kariniemi... Myös Reino Helismaan ihmisten sydämeen käyvimmät sanoitukset ovat perua Lapin ajalta. Eikä Eino Leinon Lapin kesän lumo vanhene milloinkaan. Myös tämän päivän pohjoiset taiteilijat ammentavat luomisvoimansa ja nöyryyden työhönsä pohjoisesta luonnosta ja sen ihmisistä.

Ajan laulu (Käärme-oopperasta) :
"niin ei aika tarvitse ihmistä,
vaan ihminen tarvitsee aikaa..."

Kalervo Uuttu, Uuttu-Kallena paremmin tunnettu, ei pidä tapanaan kaunistella asioita. Hän täräyttää suoraan olevansa laiska lukemaan ja vieläkin laiskempi kirjoittamaan. Lisää vielä, ettei tunne ensimmäistäkään nuottia pienenä myönnytyksenä sentään, että "kyllä musiikki osaa ihmistä hyväillä..."

Sellaista tekstiä mieheltä, joka on tähän mennessä sanoittanut Velho-, Riekko- ja Käärme-oopperat. Velho ja Riekko ovat tehneet tunnetuksi koko Lappia, Käärme-oopperan sanoittaminen on Kallen puolesta valmis ja sen säveltäjä puurtaa oman työnsä parissa.

- Oopperoista ei ollut tietoakaan, kun aloin antaa Äkäsmyllyllä niitä kuuluisia Lapin kasteita. Matkailijoilla oli paljon kysyttävää; piti kirjojakin lukea, jottei aina tarvinnut vaiheen päälle puhua.

Muoniosta Äkäslompoloon riijuureissulle jäänyt Uuttu-Kalle kastoi parikymmentä vuotta, mutta lopetti vajaat pari vuotta sitten ja viime aikoina on annettu korkeintaan "hätäkasteita".

Oopperaidea sai alkunsa siitä, kun kolarilaislähetystö vieraili Savonlinnassa Oopperajuhlien aikaan. Itse juhlat jäivät väliin, mutta niiden tiimoilta alettiin pohtia, etteikö Lapin mytologiastakin löytyisi aihetta ainakin yhteen oopperaan.
- Alun perin tarkoitus oli tehdä vain Velho, mutta Kupiaisen Keijo heitti idean Riekko-oopperasta ja ensi vuonna esitettäväksi valmis Käärme on näille kahdelle johdonmukaista jatkoa.

Velhotrilogiassa on mystinen "punainen lanka", kuin Lappi itse. Se pysyy alku-juurilleen uskollisena, vaikka antaakin monille miettimisen aihetta. Velhokin oli ihminen, mutta sellaiseksi kyllin omalaatuinen tehdäkseen linnun muodossa vaelluksiaan ja myös "mustia" matkoja. Siitä Riekko ja Käärme - koko tarina lappilaisen historian kulkuun kietoutuneena.

- Luonto vaikutta vahvasti pohjoisen ihmisen uskomuksiin ja ajatteluun. Lapissa luonto on tärkeä elementti ja vuodenaikojen jako on selkeä. Ihminen saa samaistua luontoon, olla oma itsensä isossa ja pienessä. Lapin mystiikka ja eksotiikka ovat varsinkin vanhemmalle väelle olleet täyttä totta

- Enää se ei ole sisäänlämpiävää, kun lappilaiset ja lantalaiset ovat alkaneet sulautua yhteen. Niinpä kyllä, täällä on tilaa myös etelän ihmiselle, Uuttu-Kalle tietää.

 

4.7.98 Kuukkeli s.6 Tulossa kahden oopperan syksy
Velho- ja Riekko-oopperantekijät saavat vihdoinkin ansaitsemaansa rahallista tukea pääkaupunkia myöten. Onhan tekijäjoukko huomattu ja palkittu taloudellisella tuella ennenkin, mutta aina ilmaantuu uusia tahoja, jotka uskovat tekijöiden ponnistuksiin.

Viimeisin tukija on Kalevala Korun Kulttuurisäätiö. Torstaina kesäkuun 11. päivänä oopperoiden ohjaaja, Kupiaisen Keijo, otti Velho-ooppera ry:n puolesta vastaan säätiön myöntämän 25 000 markan apurahan.

Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto niin ikään hölläsi kukkaronsa nyörejä, ja myönsi oopperayhdistykselle 40 000 markan stipendin. Myös Kolarin kunnan kulttuuritoimi osoitti rahoistaan yhdistykselle 20 000 markkaa.

Hyvään tarpeeseen osoitetut varat tulevat, sillä kaikkinensa oopperoiden toteutukseen kuluu liki pari miljoonaa Suomen valtakunnan markkaa.

Kaksi oopperaa
Elo-syyskuun vaihteessa esitetään Äkäslompolossa sekä Velho- että Riekko-ooppera. Kahtena edellisenä syksynä vuorossa oli Riekko. Sitä ennen kolmena syksynä niemessä nähtiin Velho.

Kaksi oopperaa samana syksynä tuo vipinää Äkäslompoloon. Niin ainakin oopperayhdistyksessä uskotaan, ja lippujen ennakkomyyntikin viittaa siihen. Myynti etenee hyvää vauhtia, mutta toki myytävää vielä piisaa.

- Tähän mennessä on myyty liki puolet syksyn lipuista, Hilja summaa. Ja tuo liki puolet tarkoittaa noin 5 000 lippua. Oopperayhdistyksen puheenjohtajan Hilja Liimataisen mukaan Velhoniemen näyttämöllä joudutaan tekemään jonkin verran lavastetöitä, sillä sen verran erilaisia teokset ovat.

- Velhosta tulee varmasti jonkin verran erilainen kuin se vuosia sitten esitetty. Näyttämölle on sen jälkeen rakennettu kiinteitä rakenteita, joita ei voida purkaa. Ohjaaja päättää miten ne huomioidaan, Hilja jatkaa.

Työt näyttämökentän entraamiseksi alkoivat kuun alussa.

Iso urakka on myös Velho-puvuston kunnostaminen sekä uusien ompeleminen.
- Uutta väkeä on tullut jonkin verran, joten pukujakin tarvitaan lisää. Ompelu-urakka aloitettiin heti juhannuksen jälkeen, puheenjohtaja kertoo.

Näyttämöharjoitukset alkavat heinäkuun viimeinen päivä, ja jatkuvat esityksiin saakka.
- Me olemme Äkäslompolossa syyskuun 6. päivään saakka, eikä välillä ole montakaan vapaapäivää, puheenjohtaja laskee... (Kahtena viikonloppuna...)

 

Päiväämätön 1998 (Viro):
Koltasaam Jaakko Gauriloff on pärit Soome-lapist ja elab praegu Rovaniemil. Ta on mitmekülgne muusik ja laulja, kelle repertuaaris on algupärased kolta-saami laulud leuddud aga ka kaasaegsed laulud. Ta on esinenud Rootsis, Norras, Venemaal, Eestis, Jaapanis ja Ameerikas. Gauriloff on mänginud ooperites Veiho ja Riekko, tuntud põhjamaistes vabaõhuooperites, mis on valminud professionaalide ja amatööride koostööna Muonios.

 

(Esite:) Ruskamatkalle Lappiin
Huom! vko 36 esitetään Riekko-ooppera, vko 37 esitetään Velho-ooppera

16.8.98 Helsingin Sanomat         RUSKAMATKALLE * 31.8. - 6.9.  1390 mk, lapset 890 mk
- sis. bussimatkat, kämppämajoitus puolihoito retkieväineen, monipuolinen retkiohjelma.
1. matkalla mahd. Velho-oopperaan.

 

Ylläs.
Velho-oopperan ennakkoesitys Äkäslompolon Velhonniemessä klo 20.30. Eksotiikkaa Lapista. Liput 150 mk.
Ensi syksynä Velho- ja Riekko-ooppera samana viikonloppuna
Kumeasti Velhon pirra rummun kalvoa tutkiskeli, etsi aikaa ajatonta - löysi itsestään aikain salaisuuden...

 

13.8.98 to Ilta-Sanomat (Päivyri - Kulttuuri) ss.26-27 Päivi Kaikkonen, Äkäslompolo:
Velho ja Riekko valmistautuvat lentoon Ylläs-tunturissa -
Lapin väki tekee oopperaa suurella sydämellä

- Alko liha tarkeneen, Uuttu-Kalle virnistää ja  heilauttaa turkisliepeitään Äkäs-lompolon kylässä elokuun hiostavassa iltapäivässä. Lähes sadan hengen porukkaa on kokoontunut Ylläksen juurelle tehdäkseen taas unelmastaan totta:  kesän lopussa nähdään Kalervo Uutun kirjoittamasta oopperatrilogiasta teokset Velho ja Riekko. Ensi suvena on Käärmeen vuoro.
(Kuva I-V)
Velho-ooppera ry:llä on suuri suunnitelma: vuonna 2002 katsojille tarjotaan kolme oopperaa peräkkäisinä iltoina. Maaginen vuosiluku tarkoittaa, että silloin on kymmenen vuotta siitä, kun hanke käynnistyi.

- Näissä ihmisissä on sellaista alkuvoimaa, mitä kirjaviisaus ei ole ehtinyt pilata, trilogian ohjaaja, Kansallisoopperan tuotantojohtaja Keijo Kupiainen kehuu väkeään.

Byrokraattina Helsingissä työskentelevä Kupiainen tuntuu itsekin puhkeavan täyteen rehevyyteen Velhoniemen näyttämöllä. Turhaan ei miestä kiitetä "ankaran lempeäksi, jota juuri sen takia kunnioitetaan".

Päivän harjoitusten pituudeksi ohjaaja määrää kymmenen tuntia. Luonnollisesti tämä ei pidä sisällään niitä ajotunteja kotiin, joita kuorolaisille kertyy. Kaukaisimmat esiintyjät ovat tulleet Äkäslompoloon noin neljänsadan kilometrin takaa Utsjoelta.

Koreografi-apulaisohjaaja Pirjo Paavalniemen tehtävänä on saada väki ensin irti arjesta; jumpat, mielikuva- ja ääniharjoitukset tekevät tehtävänsä.
- Mmhmmmm, hojaa, hojooo..., väki mumisee.
Järven toisella puolen hevoset laiduntavat velhoista ja maahisista piittaamatta.

Tenori huutaa suoraan korvaan
Päivän ensimmäinen kompastuskivi on aurinko. Auringon säteiden on välityttävä 1 500 -henkisen katsomon ylimmälle penkkiriville saakka.

Kuorolaiset kaatuvat ja taas kaatuvat, sillä ohjaaja haluaa auringon hahmoa. Jääkauden jälkeen on puolestaan saatava elämä aluilleen tarpeeksi sitkaasti.
- Ei me osata lähteä liikkumaan, kun ei kuulla sopraanojen alkua. Tenorit huutaa suoraan korvaan, bassot valittavat.

Joku keksii, että kontatenkin voisi liikkua.
- Se on hirmusen huonoa ja lapsellista. Ei sitä katso kukaan nauramatta, ohjaaja tyrmää ja demonstroi samalla nelinkontin.

Tuntien harjoitusten jälkeen ei voi muuta kuin vaikuttua, miten yksissä tuumin Kolarista, Pellosta, Enontekiöltä, Pajalasta ja kaikkiaan viiden muun kunnan alueelta tullut väki harjoittelee Velhoa esityskuntoon kolmen vuoden tauon jälkeen.

Ulkona säiden armoilla esitettävässä oopperassa on mukana vain muutama ammattilainen, mutta Keijo Kupiainen haluaa korostaa mahdollisuuksia.
- En muista käyneeni koskaan tämmöisessä kesäteatterissa. Ympärillä on seitsemän tunturia ja kaikki tämä avaruus.

Mistään yksinkertaisesta ei silti ole kyse. Ohjaajan mukaan Ylläksellä on käytössä elo-syyskuun vaihteessa lähes kaikki Suomen langattomat mikrofonit ja äänentoisto on rakennettu 50-kanavaiseksi.

Kolttasaamelainen ei lähde show-juttuun
Yksi Velhon ja Riekon pääosan esittäjistä on kolttasaamelainen Jaakko Gauriloff. Gauriloffilla on takanaan niin viisi vuotta saamelais-läänintaiteilijana kuin työskentelyä pesulan laitostarkkailijana. Gauriloffin koltansaameksi tehdyt iskelmät ovat kuljettaneet miestä esiintymismatkoille Japania ja Yhdysvaltoja myöten.

- En ole oopperalaulaja, mutta aihe kiinnosti. Minulle tärkeintä oli, pysyykö tarina suunnilleen totuuden pohjassa. Minä en lähe show-juttuun, Gauriloff selvittää.

Niinpä naispääroolin esittäjä Annukka Hirvasvuopio laulaa välillä tunturisaameksi ja Gauriloff kolttasaameksi.

Kun Velho on taru Lapin maasta ja Riekko selkeästi juonellinen tarina, jossa seurataan miten Lapin ja Lannan veri sekoittuu niin Käärmeestä löytyy mytologiaa ja kaaosta.
- Eivät kansantarinat ja mytologia häviä ikinä. Näitä Uuttu-Kallen tyyppisiä runonlaulajia on kansassa aina, ohjaaja Kupiainen sanoo.

Oliko se sitten Miehttis-hosjen-haltija, joka sai kaipuun siemenen Lapin kävijänkin mieleen?

Jos ihminen turhanpäitten erämaassa kulkiissa metelöitti, tarpheetonta ääntä piti sielä niin sillon se juuri - tämä Miehttis-hosjen-haltia - semmosen ihmisen öksytti. Se laitto ihmisen pyörimhään ympäri puuta. Sempä takia sielä luonnossa kannataaki aina kulkea hiljaa. Vain silloin pyssyy oikeassa suunassa.

"Meitä pidetään syrjäperän porukkana" - Ooppera kaipaa sponsoreita
Tälle kesälle Velho-ooppera ry on laatinut budjetin 2.1 miljoonalle markalle, josta valtiovallan rahoitusosuus on 120 000 markkaa. Kolarin kunta on osallistunut noin 100 000 markalla. Loput on katettava lipputuloilla.

Velho-ooppera ry:n puheenjohtaja Hilja Liimatainen myöntää hymyssä suin, että yhä vieläkin kuuden vuoden jälkeen osa rahoista  kerätään arpoja myymällä.

- Meitä pidetään vieläkin jonain syrjäperän porukkana, joka puuhastelee juhannus-juhlaa. Taiteen rahanjaon piiriin kyllä haluaisimme. Suuria sponsoreita meillä ei ole, mutta tarvetta olisi. Paikalliset yrittäjät ovat mukana pienemmillä panostuksilla, Liimatainen kertoo.

Trilogian oopperoita on käynyt katsomassa lähes 40 000 ihmistä.

s.27         Uuttu-Kalle mietiskelee kotitunturin sydämessä
Mies ooppera-trilogian sanoituksen takana on Uuttu-Kalle, joka myös Räkä-Velhona ehti turisteja parikymmentä vuotta naurattaa enemmän tai vähemmän rivoilla jutuilla. Oopperavelhoa Kalervo Uuttu kuvailee kurinalaisemmaksi ja akateemisemmaksi.

- Ei tämä yksin minun ideani ollut. Olimme Savonlinnassa porukalla vuosina 85-86 katsomassa mitä muut tekee matkailumielessä. Mietimme, että kyllä Lapin mytologian pohjalta aineksia yhdelle oopperalle olisi. Kerran sitten kahvipöydässä päätettiin, että alamma nyt!

Oopperoiden sävellys on Ilpo Saastamoisen käsialaa. Viimeisin eli Käärme vei sanoituksen osalta Uutulta kaksi ja puoli vuotta.

- Siinä ollaan meijän ajassa aina kuviteltuun maailmanloppuun saakka. Rilokian punainen lanka on siinä: yksi kierros, yksi ympyrä, Uuttu sanoo.

Mies kieltää jyrkästi, että oopperoiden tekoon olisi ryhdytty matkailumarkat mielessä.
- Tätä tehdään taiteen pitkään, terävään piikkiin. Käärmeessä puhkasemme "Kauniitten ja rohkeitten" kuplan. Elämä on peliä ja markkinatallouen tanssi jyllää.

Uuttu itse viihtyy Äkäslompolon kylässä kotitunturin sydämessä, jossa hän pitää keväisin kuppilaa.
- Huomattavasti laiskemmaksi sitä menee, kun ikää karttuu. Haluaa vain olla omissa oloissaan, kalastella. Mietiskelyä voi aina harrastaa!

 

23.8.98 su Pohjolan Sanomat s.1 - Äkäslompolo, Teija Nurminen (kuvat: Nina Susi)
Nuoria oopperantekijöitä Ylläksellä
Alastomalta näyttävä pitkähiuksinen neito kohoaa karun Lapin maan povesta Ylläsjärven rannalla. Elokuisen illan viileydessä vaalea ilmestys kietoutuu viehkeästi lähes maahan asti ulottuviin hiuskiehkuroihinsa ja sulavasti liikehtien elehtii valkoisen karvakengän kanssa.
On Saahkal-haltian roolisuorituksen vuoro jo perinteiseksi muodostuneen Velho-oopperan harjoituksissa.

Esittäjä trilogian avausosan rohkeimmassa roolissa on kuitenkin vaihtunut. Rikkaudentuoja-haltia Saahkalin viehkeän rooliasun sisältä paljastuu itsekin roolihahmoaan muistuttava muoniolaisneito Tanja Koljonen.

Vasta 16-vuotias Velho- ja Riekko-oopperoiden konkariavustaja on aiempien vuosien sääskenhaltian ja kylännaisen rooliensa jälkeen kasvanut soolo-osan mittaiseksi esiintyjäksi.

Tanjan on saanut sitoutumaan peräti kuudeksi vuodeksi näihin vaativiin produktioihin oopperaesitysten tunnelma, tekijöiden yhteishenki ja esitysiltojen mieletön fiilis.

- Päällä on aina pientä jännitystä, kun pääsee näyttämään, mitä ollaan saatu aikaan, hehkuttaa esiintymisestä täysillä nauttiva lukion kakkosluokkalainen.

Tanjan kaltaisia innokkaita nuoria esiintyjiä ja tausta-avustajia on Velho- ja Riekko-oopperoissa mukana tänäkin vuonna kaikkiaan seitsemisenkymmentä. Suuri osa heistä osallistuu produktioihin vuosi toisensa jälkeen yhä uudelleen Tanjankin mainitsemista syistä. Kolme vuotta taukoa pitäneeseen Velhoon tosin piti tänä vuonna löytää melkoinen joukko uusia lapsia, kun monelle rooliasut olivat jo ehtineet käydä pieniksi. s. 12

> s.12         Teija Nurminen: Lapset - oopperan inhimillinen tekijä
"Lapset tekevät oopperaesityksistä luonnollisempia, ei niin tekemällä tehtyjä."

Velho-oopperan pukusuojassa käy kuhina, joka on muidenkin kuin kiukkuisten mäkärälaumojen aiheuttamaa. Kangosjärveläinen Frimanin Ulla-Maija nyörittää hopulla tossua 6-vuotiaan pellava-päisen pojan jalkaan ja vastailee samalla parhaansa mukaan muilta esiintymis-asujaan pukevilta lapsilla tulviviin kysymyksiin.

- Missä mun lakki on, haikailee kummajaisasuinen poika hajamielisenä.         
- Mennään jo, vaatii toinen innokas esiintyjä.

Saatuaan pukemisruljanssinsa päätökseen Ulla-Maija tekee vielä varmistuksen:
- Ovatko kaikki nyt varmasti käyneet pissalla?

Ja niin show voi alkaa. Pienten, spontaanien, esiintymishaluisten lasten näytös, missä moni on Velho-oopperan ensikertalaisia. On maahisia, kummajaisia, sääskenhaltioita, kylän lapsia ja muita haltioita. Naamarit peittävät toisten naamat, mutta loppujen kasvoilta loistaa innostus. Ja vaikka pienten meno olisikin välillä hieman hontelonoloista ja pitkien rooliasujen helmoihin kompastelevaa, ei se esitystä suinkaan huononna.

- Lapsilla jokainen esitys on erilainen, heidän kasvojensa ja jäsentensä liikkeet. Mutta se kaikki tekee oopperoista vain luonnollisempia, ei niin tekemällä tehtyjä, huomauttaa huoltojoukoissa oopperoiden lähtölaukauksesta asti häärinyt Friman.

Tänä vuonna Ulla-Maijan vastuulla on kaikkiaan 15 pienintä tausta-avustajaa. Pääosa Velho- ja Riekko- oopperoiden lapsi- ja nuorisokaartista muodostuu kuitenkin jo useampana vuonna mukana olleista kymmenistä avustajista. Yksi heistä on muoniolainen Elina Varis, jolla on meneillään jo neljäs vuosi Äkäslompolon karun luonnon ooppera-areenalla. 12-vuotiaan muoniolaisen vetävät ooppera-kuvioihin yhä uudelleen ja uudelleen monet kaverit, hyvät muistot ja iloinen ja lämmin tunnelma.

Sääskenhaltian asuun pukeutunutta esiintyjää ei harmita edes kesälomapäivien uhraaminen harjoitteluun.

- Jotkut on sanoneet, että hulluja kun alatte siihen hommaan, kun pitää valvoa niin myöhään. Mutta ei se minua haittaa, kertoo Elina, jonka mielestä näyttelijän työ saattaisi isonakin olla hauskaa.

Samaa mieltä on Frimanin Hannakin, joka panee kahdella vuodella Elinaa paremmaksi ooppera-avustajan uran pituudessa.
- Aloin kaksi vuotta sitten jo haaveilla näyttelijäksi tulemisesta, kun kävin teatteri-ilmaisun workshopissa Kolarissa, kertoo 13-vuotias muoniolainen innoissaan.

Tyttö kertoo varsinkin pimeälle lavalle päästessään unohtavansa kaiken muun paitsi esiintymisen, jopa oman nimensä. Edes sääskimyrkkypullon kotiin unohtuminen ei Noora-sisartaan tällä kertaa kuunhaltian roolissa tuuraavaa balettikoululaista haitannut.

Silloin tällöin harmin aihettakin kuitenkin löytyy näille reippaille esiintyjille.
- No se kun aina sanotaan "poikki, poikki!" harjoituksissa, valittelee 12-vuotias Tiia Riihimäki, jolla on meneillään 5. vuosi oopperoiden kyläläisen roolissa.

- Ja kerran hävetti, kun sulake meni markkinakohtauksessa ja musiikki loppui. Me vaan yritettiin olla niin kuin ei mitään, kihertää Tiia.

Variksen Elinaa taas potuttaa, kun muovinarusta punotut, pitkät valkeat hiukset joskus putoavat päästä kovassa vauhdissa leuanaluslenkistä huolimatta. Mutta edes se ei estä häntä lähtemästä mukaan myös ensi vuoden Käärme-oopperaan.
- Tähän on jo niin tottunut, ettei voi enää olla pois, säestää myös Tiia kaverinsa sanoja.

Ohjaajat saavat tytöiltä lähestulkoon pelkkää kiitosta, kun eivät kuulema ole mitään "kiukkupesiä". Myöskään ramppikuume ei näitä näyttelijänalkuja liiemmin vaivaa.

Poikiakin Velhon estradilta toki löytyy. Äkäslompololaiset Mikael Ristimella, 16, Jonne Kallio 15, ja Hannu Imberg 15, lähtivät oopperakuvioihin tekemisen puutteen vaivatessa kotikylällä.
- Ei jännitä, rutiinilla menee, toteavat nuoret miehenalut rennosti,

 

25.8.98 Helsingin Sanomat B1: Kittilän kunta kutsui Helsingin johdon kylään
HELSINKI Helsingin korkein luottamus- ja virkamiesjohto lähtevät ensi viikon-loppuna Kittilään, joka on kutsunut pääkaupungin terävimmän kunnallisjohdon kahden päivän tutustumismatkalle. Levin matkailun lisäksi ohjelmaan kuuluu Velho-ooppera. Helsingistä lähtee 16 ihmisen joukko, johon kuuluvat kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rakel Hiltunen ja puolet jäsenistä, valtuuston puheenjohtaja Suvi Rihtniemi, ylipormestari Eva-Riitta Siitonen, apulaiskaupunginjohtaja Timo Honkala sekä viisi muuta virkamiestä.         (HS)

 

26.8.98 Kuukkeli 13 s.9 - Kahden oopperan urakka
Alunperin pelkän kuoron esitettäväksi suunniteltu musiikkiteos on paisunut mittoihin, joita alkuaikoina ei paraskaan velho olisi pystynyt ennustamaan. Valmistumassa on trilogia, joka hakee vertaistaan kaukaa, mutta tuskin löytää sieltäkään.

Kun Velho-oopperaa kuusi vuotta sitten alettiin harjoitella, oli moni valmis lyömään roponsa likoon sen puolesta, että ei onnistu. Väärässä olivat! Sen jälkeen oli helpompi uskoa, että Riekko-oopperasta tulee jotain, olihan porukka pääosin samaa ja onnistuminen antaa tunnetusti lisää intoa. Seuraavana vuorossa olevaa trilogian kolmatta osaa, Käärme- oopperaa, odotetaan jo mielenkiinnolla, vaikka ensi-iltaan on vielä vuosi. Näin me muutumme, näin meitä muutetaan.

Kahtena edellisenä syksynä väki on istunut Riekko-oopperan katsomossa. Tänä vuonna on mahdollisuus nähdä sen lisäksi myös trilogian aloitusjakso Velho.

Miksi tällainen kahden oopperan voimanponnistus?
Spektaakkeleiden ohjaaja Keijo Kupiainen toteaa, että näin oli tehtävä.
- Jos aiomme toteuttaa suunnitelmamme esittää kaikki kolme teosta peräkkäin syksyllä 2002, meidän on ensin kokeiltava, pystymmekö edes kahteen.

Talvi onkin ollut esiintyjille työntäyteinen. Velhoon on tullut mukaan sellaista väkeä, joka ei ole siinä aiemmin ollut. Laulajille se on tiennyt uusien laulujen opettelemista, liikkujille uusia rooleja. Kukaan ei ole päässyt helpolla.

Kahden oopperan harjoitteleminen rinnakkain vaatiikin oman osaamisensa eikä onnistu ilman ammattimaista otetta, niin amatööreistä kuin kyse onkin. Näin testaamme porukan turnauskestävyyttä ja pinnan pitävyyttä, Keijo sanoo uskoen kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Niin uskovat myös ne tuhannet katsojat, jotka tänäkin syksynä täyttävät Velho-niemen katsomon.

Tällä ja parilla seuraavalla sivulla lisää asiaa oopperoista, niiden tekijöistä sekä näiden liepeiltä.

s.9         Äkäsmyllyltä se alkoi
(Kuva I-III)
Tammikuussa 1977 avattiin saman talven aikana Metsähallituksen toimesta entisöity Äkäsmylly. Rakennustöissä olivat olleet mukana muun muassa tämän tekstin kirjoittaja ja Kalervo Uuttu. Äkäsmyllyllä oli Kallen tulevaisuudelle suuri merkitys, sillä siellä hän aloitti seuraavana kesänä lapinkasteiden antamisen. Silloin hän alkoi myös kerätä tietoa lappilaisesta perinteestä, jota hän on hyödyntänyt oopperatrilogian librettoja väsätessään. Kalle löysi itsestään runoilijan.

Velho- ja Riekko-oopperoidenharjoitukset ovat jatkuneet lähes tauotta jo viikkojen ajan, kun tapaamme Kallen kodin pihassa. Kalle on hitsaamassa perunannostokonetta kuntoon, onhan perunanviljely yksi hänen ammateistaan.
- Kaks hehtaaria mulla on, vaikka eeuun sateliittikuva on hävittänny yhen hehtaarin, hän virnuilee, mutta ei aio valittamalla työllistää talveksi yhtään EU-virkailijaa.

Menemme sisään. Pistän mukanani tuomani kasetin videolaitteeseen ja painan play-nappulaa. Nauhalla on - kiitos Pekka Lehdon - kuvaamaani kaitaelokuvaa niin Äkäsmyllyn rakennustyömaalta kuin Kallen ensimmäisistä lapinkasteista kesällä 1977. - Olthin nuoria miehiä, toteamme yhteen ääneen katsellessamme hieman epätarkkaa kuvaa, jonka taustalla soi Smetanan Moldau.

Saksalaisia kastamaan
Moni on varmaan kuvitellut - minä ainakin - että Kalle on pienestä pitäen ollut kiinnostunut maahisista ja muista Lapin menneisyyteen liittyvistä asioista. Näin ei kuitenkaan ole.
- Äkäslinkan vanhan myllyn entisöinti pani miut ajattelhen, että on täälä eletty ennenki, hän muistelee.

- Raudasvirran Jorma -vainaja soitti sitte kesälä, että saksalaisryhmä on tulossa ja että hän on niitten ohjelhman murjassu lapinkastheen, että mitä niitten kans tehhään.

- Mie sanoin, että mie en kyllä tiiä, mutta viehän net vaikka tuone myllyle. Siitä se alko se pörrääminen.

- Maa, vesi, ilma ja poro olit heti aluksi kastheen runko, net ei ole muuttunheet miksikhään, - mutta poron maito ei ole ennään puoliksi viinaa niinkö alkuaikoina.

Tuona ajan kesinä Ylläksellä liikkui runsaasti myös suomalaisia ryhmämatkalijoita -toisin kuin tänään - ja hekin pääsivät osalliseksi Kallen rituaalista.
- Vanha Lappi alko kiinosthan minua ja mie aloin hommaahman kirjoista lissää tietoa. Se oli pakko siksiki, ko ihmiset kyselit kaikenlaista.

Kirjoittajista Kalleen on vaikuttanut erityisesti Samuli Paulaharju.
- Paulaharju kirjottaa melkein runoa...

Juttelemme lapinkasteen kehittymisestä noista ajoista näihin päiviin ja pääsemme lopulta yksimielisyyteen siitä, että oopperoiden tekeminen on vaikuttanut luomalla tiettyihin seremonian kohtiin lisää syvällisyyttä.

Käärme luikertaa
Kolmen oopperalibreton runoileminen on ollut melkoinen urakka, samoin kuin Velhon roolin esittäminen tähän asti jo kahdessa.

Kalle ei osaa vielä sanoa Käärmeestä muuta kuin, että se on tähän asti kallein tuottaa. Teos on kuitenkin trilogian kannalta tärkeä, sillä siinä ympyrä sulkeutuu.
- Tämä meän kieros mailmassa päättyy helvetinmoissen pömhäyksen ja sen jälkhen elämää jatkaa se terve osa meistä, mitä on jäljelä. Sitä on meissä eninthän piipun-kopalisen verran.

- Nykysin ihminen on niin pörrö, että se kaivaa vaikka maapallon ontoksi, että se saapi kuun ja tähet taihvaalta. Eikä sille riitä, että se on mailman herra, sen pittää olla mailmankaikkeuvven herra...

Sellaiset ovat näkymät, joiden ympärille Kalle on Käärme-oopperan tekstin rakentanut, teoksen, jonka ensi-ilta on vajaan vuoden kuluttua.

Mitä sitten?
Kahvipöydässä mietiskelemme, mitä sitten, kun vuosi 2002 on ohi ja oopperatrilogia esitetty. Kalle myöntää, että monenlaisia ajatuksia on päässä vilahdellut, sillä lappilaisessa mytologiassa on vielä paljon käyttämättömiä aineksia.

Ensin täytyy kuitenkin katsoa, miten Käärmeen käy ja kirjoitella odotellessa runoja pöytälaatikkoon, jossa niitä jo on, mutta johon mahtuu vielä lisää. Näin kertoo Uuttu-Kalle. Runoilija.

 

15.9.98 ti Sotkamo s.6 (ph = Pauli Haataja):
Oopperasta matkailuvaltti - Velhomaista menoa Ylläksellä
Ruskan kynnyksellä olevaa aikaa Ylläksellä kutsutaan oopperakaudeksi.

Hiihto-, kesä- ja ruskakauden lisäksi on syntynyt uusi matkailutuote Velho-trilogia, jonka merkitys Kolarin kunnallekaan ei ole vähäinen.

Kunnanjohtaja Heimo Liikamaa toteaakin Velho-trilogia -lehdessä: "Kolarin kunnan identiteetti on muuttunut selkeästi kulttuuriystävällisempään suuntaan ja ihmisten henkinen kapasiteetti on kasvanut, sillä nyt uskotaan, että täällä meilläkin osataan ja osataan jopa niin paljon, että ympäri Suomea tullaan meitäkin katsomaan."

Omanarvontunto on noussut muillakin kuin oopperantekijöillä, jatkaa Liikamaa, yhteistyö ja kaikenlainen kanssakäyminen naapurikuntalaisten kanssa on selkeästi lisääntynyt. Ooppera on naapurikuntien ja jopa koko Lapin yhteinen asia.

Velho-trilogia on todella koko Lapin yhteinen asia. Varsinkin kun trilogian kaksi-sataaviisikymmentä esiintyjää saapuu elokuussa Velhoniemelle tekemään oopperaa, monien satojen kilometrien päästä aina Utsjokea ja Kemiä myöden. Ydinjoukko tulee hiukan lähempää eli Kolarin, Kittilän, Muonion ja Enontekiön alueilta.

Velho-oopperan synty
Kolarilaiset kävivät 80-luvun puolessa välissä Savonlinnassa katsomassa, mitä muut tekevät matkailumielessä. Oopperajuhlat saivat kolarilaiset innostumaan, eikö Lapin mytologian pohjalta löytyisi aineksia yhdelle oopperalle. Ajatus muhi.  Yhdeksänkymmentäluvun alussa Kolarin Nuorisoseura, Kolarin Kyläpelimannit ja kuoro päättivät tuottaa oopperan. Perustettiin Velho-Ooppera Ry. Esityspaikaksi valittiin Äkäslompolon Velhoniemi, jonne pystytettiin 1500 hengen katsomo.

Kolarilainen Kalervo Uuttu, kotoisesti Uuttu-Kalle, kirjoitti Velho-oopperan libreton. Ilpo Saastamoinen sävelsi oopperan ja hänen Pohjantahti-yhtyeestään muodostettiin oopperan orkesteri. Kolarin kanttorin Kai-Jussi Jankerin harteille sälytettiin kuoron valmennus ja johto. Oopperan ohjaajaksi hankittiin Kansallis-oopperan tuotantojohtaja Keijo Kupiainen. Velho-ooppera koki kantaesityksensä 27.8 1993.

Ohjaaja Keijo Kupiainen kertoo, että aluksi Velhoa oli tarkoitus esittää ainoastaan yhtenä näytäntökautena. Oopperan saama suosio yllätti. Se innosti tekijöitä ja ooppera esitettiin vielä kahtena seuraavana kesänä. Mutta tekijöiden innostus ei laantunut ainoastaan Velho-oopperan tuottamiseen. Syntyi idea oopperatrilogiasta. Riekko-ooppera sai kantaesityksensä 30.8.1996 ja Käärme-oopperan kantaesitys on elokuussa 1999. Vuonna 2001 on mahdollisuus nähdä trilogia kokonaisuutena.

Ooppera on kallista huvia
Riekko-oopperan perustamiskustannukset olivat 2,7 miljoonaa markkaa. Rahoitus muodostuu lipputuloista, sponsorituloista, arpajaisista ja läänin taidetoimi-kunnan avustuksesta. Esitys- ja äänitekniikka on vuokrattu esityskaudeksi. Valokalusto on tänä vuonna hankittu oopperayhdistyksen omistukseen.

Velho- ja Riekkoproduktioiden toteuttamiseen tarvitaan kumpaankin paljon väkeä. Näyttämöllä ja näyttämön sivussa häärää esityksen aikana kaikkiaan kolmisensataa ihmistä. Kuorolaiset ja avustajat esiintyvät ruoka- ja majoituspalkalla. Solistit, tekninen henkilökunta, muusikot, ohjaaja, lavastaja ja koreografi ovat palkallisia. Näyttämön pystyttämiseen tarvittava henkilökunta puolestaan on työllistetty työvoimatoimiston kautta työllistämistuella kahdeksi kuukaudeksi.

Velho-oopperan näki kolmen näytäntökauden aikana yli 20 000 katsojaa ja Riekko-oopperaa on kahden näytäntökauden aikana katsonut runsaat 17 000 oopperavierasta. Tänä näytäntökautena Velholla oli viisi esitystä ja Riekolla kolme. Esitysten yhteinen katsojamäärä tavoittanee 10 000 rajan. Tämän kesän jälkeen Velhon ja Riekon kokonaiskatsojamäärä kivunnee yhdessä lähes 50 000:een.

Ei venkoilua vaan yksituumaisuutta
Oopperoiden tiedotus, markkinointi ja tuotteistaminen on esimerkillistä. Käärme-oopperan markkinointi on jo nyt täydessä vauhdissa..

Liput voit tilata kätevästi postiennakolla. On Riekko-lippistä, T-paitaa ja liiviä, joissa yleisö käyskentelee Äkäslompolon maisemissa.

Paikalliset yritykset osallistuvat näyttävästi omassa mainonnassaan oopperoiden markkinointiin. Sen lisäksi niillä on erihintaisia oopperapaketteja, jotka sisältävät esim. majoituksen, saunat, oopperaliput ja libretot, päivälliset ennen oopperaa, sisäänpääsyt ravintolaan jne.

Velho-oopperan kantaesityksen jälkeen oopperan matkailullinen merkitys äkäslompololaisille selvisikin vikkelästi. Onnistuakseen ooppera tarvitsee katsojia. Katsojat puolestaan tarvitsevat majoitustiloja ja muita palveluja.

Syksyllä 1993 varmasti viimeisellekin epäilijälle selvisi, että kyseessä ei ole mikään kyläjuhla tai harrastelijamainen kesäteatteri. Myös yrittäjät olivat tyytyväisiä. Oopperavieraat toivat rahaa niin majoitus- kuin muihin yrityksiin. (ph)

s.6         Pauli Haataja: Velhon ja Riekon soidintanssi
"Tässä linnun höyhenessä on tuulen laulu tuntureilta."

Pidän oopperamusiikista, en oopperaesityksistä. On jotenkin luonnotonta kun Othello kuristaa vaimoaan ja kummatkin laulavat duettoa viimeisen päälle. Vierastan tuonkaltaisia "taiteellisia esityksiä", mutta jos esityksessä on imua niin silloin ei voi muuta kuin riisua ennakkoluulon naamari kasvoiltaan ja antautua esityksen vietäväksi.

Kohtalon voima tarttui minua kuitenkin niskasta Velho-trilogian kahden ensimmäisen oopperan Velhon ja Riekon esityksissä.

Jos Velho-oopperaa tarkastelee Kalervo Uutun libreton eli käsikirjoituksen pohjalta niin se ei noudata oopperan perinteistä rakennetta. Libretto on ainoastaan kokoelma runoja ja tarinoita puhuttuna ja laulettuna. Juonta ei ole nimeksikään. Läsnä ovat vain Velho, Inga ja Pierra sekä muinainen Lappi seitoineen ja uskomuksineen, mutta väkevästi sittenkin.

Ei katsoja Velho-oopperaan juonta kaipaakaan. Sen ajatuksellinen, musiikillinen ja esityksellinen tenho on kertakaikkinen.

Ilpo Saastamoisen sävelkulut ovat samaan aikaan sekä tuttuja että mystisiä. Musiikin rytmillinen hehku iskostuu kuoronjohtajan Kai-Jussi Jankerin välityksellä kuoroon ja joukkokohtauksiin elävänä voimana läpi teoksen. Finaali huipentuu lauluihin Ihmisen valitus maalle ja Maan laulu ihmiselle. Näissä kahdessa laulussa on suorastaan oratoriomaista ylevyyttä.

Riekko-oopperaan on jo rakennettu juoni. Velho joutuu väistymään, kun pappi tuo kristinuskon Lappiin. Vouti alkaa verottaa lappalaisia. Pirkkalaispäällikkö ryöstää Marian, Velho-oopperan lemmenparin Ingan ja Pierran tyttären. Viimeistä edellisessä kohtauksessa Maria palaa pienen poikansa kanssa kotitanhuvilleen. Lapin ja lannan veri on sekoittunut.

Riekossa tunnistaa Velhon nähtyään ohjaaja Keijo Kupiaisen varman käden jäljen ja omaleimaisen tyylitajun. Vaikka kohtauksien rakentamisessa onkin tiettyä saman-kaltaisuutta Velho-oopperaan, niin kohtauksesta toiseen siirtymiset ovat Riekossa onnistuneet huomattavasti elävämmin kuin Velhossa. Ja onneksi näyttelijöiden, kuorolaisten ja avustajien vyöryttäminen katsomoon oli selkeästi vähentynyt. Ohjauksen ansioiksi on luettava ennen kaikkea joukkojen taitava liikuttelu, naiivi tunteenomaisuus ja huumori. Harvemmin näkee niin henkeäsalpaavaa kohtausta kuin Lapin markkinat.

Velho ja Riekko ovat elämyksiä niin esityksinä kuin puitteiltaankin. Näihin näytöksiin pukeudutaan ei riisumalla päällysvaatteita, vaan pukeutumalla entistäkin lämpimämmin. On suorastaan eksoottista istua Äkäslompolon tummuvassa illassa ja katsella sekä kuunnella oopperaa usvaisella Velhoniemellä pitkälle yli puolen yön kuun loistaessa Ylläksen yllä.

Sotkamolainen ei kuitenkaan ilmeisesti ole koskaan yksin. Väliajalla teatteri-seikkailija törmäsi wc-jonossa  suomussalmelaiseen pariskuntaan. Siinä sitä seistä töljötettiin ja kilvan kehuttiin Velho-oopperaa.

Näytösten päätyttyä poistuimme Velhoniemeltä pitkin monisatametristä esiintyjien muodostamaa myrskylyhtykujaa. Toivottelimme toisillemme hyvää yötä. Päätin, että tulevaa trilogian kolmatta osaa, Käärmettä, en jätä väliin.

Taide ja matkailu paiskaavat komeasti kumahtaen kättä Yllästunturin kainalossa. Avarakatseisuudessa ja yhteistyössä on voimaa.

 

27.10.98 Kuukkeli s.8 - Uuttu-Kallen Lappi-opas suomeksi (Löytöretki Lappiin)
Vuosi sitten ulkomaankielillä ilmestynyt teos "Löytöretki Lappiin" on vihdoin tullut painosta myös suomenkielisenä. Kyseisen kirjan tekstinhän on tehnyt Uuttu- Kalle. Toimittaja on Raimo A. Kojo, kuvittaja Anikarin Pertti ja kustantaja Yrityskirjat Oy.

... Kalle kirjoitti tekstiä yhtä aikaa Käärme-oopperan kanssa.
- Tämä valmistu aprillipäiväksi 97 ja Käärme heinäkuussa.

> Ks. Käärme-leikeluettelo