VELHO-HISTORIA I -92

[VELHO-HISTORIA I -7.4.92]

Velholeikkeet ennen kantaesitystä 1993

IS 19. - 20.11.2013:          Tämä kooste ei ole neutraali dokumentti, vaan IS:n kansioihin keräytyneen aineiston lyhennelmä - erityisesti säveltäjän näkökulmasta koostettuna. Lähes kaikki artikkelit ovat lyhennettyjä katkelmia alkuperäisistä. Olen koosteessa yrittänyt tuoda esiin muutamia trilogialle  olennaisia piirteitä ja niiden esiasteita hieman satunnaisesti, koska kooste alkuperäispituudeltaan on noin 500 sivua tekstiä. Pyydän kirjoittajilta anteeksi, jos lyhennelmä on latistanut alku-peräiseen yhteyteen kuvineen suunniteltua artikkelikokonaisuutta. Ikävä kyllä leikkeleistäni ei läheskään aina selviä kirjoittajan nimi. Olen sen tässä maininnut aina kun se on ollut minulla saatavilla. Paikallislehdissä kirjoittajan (ja kuvaajan) nimi on sangen usein puuttunut.

Hakasuluissa olevat tekstit ovat myöhäisempiä lisäkommentteja. Kolme peräkkäistä pistettä tarkoittaa yleensä lyhennettyä kohtaa tekstissä. Tekstien paksunnokset on yleensä tehty jälkikäteen korostamaan ko. asioita.

Mikäli joku ei halua, että hänen kirjoituksensa on tällä sivustolla pyydän ilmoittamaan siitä minulle, koska en halua lainata kenenkään tekstiä tähän yhteyteen ilman lupaa. Olen ajatellut asiaa vilpittömästi - ilman taka-ajatuksia, enkä varmasti tule tietääkseni hyötymään tästä koosteesta taloudellisesti millään tavalla.

(Vertailun vuoksi: ryhmässä sovittamaani Haridz segjah -taltiointia tarjotaan ostattavaksi netissä -testikerrasta riippuen 1500-2000 eri lähteestä minun saamatta niistä kolikkoakaan, joten olemme kaikki avuttomia  tämän nettiaikakauden probleemien keskellä.)

 

8. 1.74         Kansallisooppera: Werlen Matka-oopperan I harjoitukset (11-14)

- Kantaesitys Kansallisoopperassa 24.1.1974
Assistentti          Keijo Kupiainen, Tampereen Yliopiston Dramastudio
Popyhtye            Ilpo Saastamoinen, Tomi Parkkonen, Sakari Kukko,
                         Jukka Linkola, Markku Lievonen (IS toimi yhtyeen kokoajana)

 

9.11.88         Ivalo - TV-2 klo 14-18
                 - Saariselän keskuksessa, jossa myös mukana Uuttu-Kalle!
                   'Paljonko on paljon' ulos 3.12. klo 19.30 & 25.2.89?
                   (7.11.-12.11.; minä ja Jaakko Gauriloff)

 

1988  Ylläksen Uutiset s.1 (lyhennelmä)  Velho on hereillä
Ylläksen Velho - Uuttu-Kalle - on hengissä ja voi entistä paremmin lovessa vietetyn runsaan puolen vuoden jälkeen...

1988 Ylläksen Uutiset s.2  Velhon tarinoita
- Lovessa ollessani näin unen, jossa oli paljon sopivaa tälle aikakaudelle. Senpä vuoksi en malta olla sitä Teille kertomatta...

...Kohta me emme edes tiedä, mistä olemme tulleet ja vielä vähemmän sitä, mihinkä olemme menossa.         

Me olemme irtautuneet jo tästä karusta, kalliista maasta ja leijumme kuin Vanhan Lapin manalaiset päättöminä puiden latvojen yläpuolella...

1988 Ylläksen Uutiset s.5   Velho heräsi 200 vuotta vanhenneena
Sadat ja taas sadat menneenä keväänä Velhopirtissä vierailleet pahoittivat mielensä, kun Lapin kasteet jäivät saamatta ja tarinat kuulematta Uuttu-Kallen poltettua tammikuussa kaikki velhotamineensa...

Uuttu-Kalle löi hanskat naulaan melkoisen kohinan jälkeen, kun miestä syytettiin muun muassa saamelaisuuden häpäisemisestä, eivätkä silloin tällöin melko vallattomiksi menneet tarinatkaan saaneet kaikkien kriitikoiden hyväksyntää...

... Hyviä ja ilkeitä noitia
1500-luvulla uskottiin noitia olevan kahta lajia: hyviä ja ilkeitä, joita velhot hallitsivat yliluonnollisilla kyvyillään...

...Velho oli tuon ajan yhteisössä hieman muita yläpuolella, sillä hänellä oli näkijän lahja. Noita ennusti rummusta ja väliin viinakipostakin tai selvitti asioita lankeamalla loveen, jolloin sielu irtaantui ruumiista ja lähti linnun, kalan tai suden muodossa tutkimaan menneitä tai tulevia.

Uhrilahjat muistettava
...Kallu toivoi ennen kaikkia tulleen ja viimeksi lähtevän Autiomaan emännän suovan hyvän porovuoden, paljon riistaa ja onnistuneen pyydön: nykypäivään soveltaen toimeentulon kaikille ihmisille. Autiomaan emännälle uhrattiin hirvasten sauroja ja vaadinten kohtuja, jotta kaikki vaatimet tulisivat kantaviksi eikä maa tulisi mahoksi...         

1988-90 Ylläksen Uutiset - s.20 - Uuttu-Kalle: Velhon tarinoita
...Loppujen lopuksi ...se taitaa olla kuitenkin niin, että kaikki muu, paitsi kalastus ja ooppera, on ollut turhaa...

 

1990:

6.-7.6.90 ke         Matka Enen kanssa Tromssaan;

           6.6. Niina Lavonen (Petroskoin instituutti) Oulusta kyytiin (Karjalainen joiku)
         - Johannes Seppälän ja Uuttu-Kallen tapaaminen Äkäslompolossa, jossa yötä

         7.-10.6. Tromsø, saamelaismusiikkikongressi: "Joikens frie lyder når lengre enn mange ord"
         - 8.6. IS: "Scolt-Sami music in Finland and Sami music in Kola peninsula"
         + EV: Kuolan saamelaismusiikki

 

27.-29.8.90        Äkäslompolon matka + Pakasaivon näyttäytyneet raudut.
> Velho-oopperan sävellyssopimus nahkalle 28.8.90 ti:

VELHO-OOPPERA SOPIMUS

Met          Kolarin Nuorisoseura ry
               Kolarin Kyläpelimannit ja Kuoro ry
               Ylläs Soikoon ry

olema päättänheet aiemmin pitämämme kokkouksen mukasesti alkaa yhteistyössä tekheen Velho-oopperaa, jotta met saisima Velho Kallen tarinat taltheen tulevillekin sukupolville.

Ilpo Saastamoista met olema pyytänheet avittamhaan meän hommaaa, että se säveltäisi Velhon tarinoita semmosseen muothoon, että niitä passaa sitte esittää kaukasimmillekki viehraile.

Lapin Läänin maaherran Asko Oinaan aikana
Johannes Seppälä, Kolarin Nuorisoseura
Pentti Harju, Kolarin Kyläpelimannit ja Kuoro
Arvi Ahola, Ylläs Soikoon ry
Uuttu-Kalle, Velho
Ilpo Saastamoinen, säveltäjä

todistavat: Riitta Lenkola, Hannele Vanha
Tätä sopimusta on tehty kaksi kappaletta [porontaljoille!]

 

> Ks. "88-2012 Runot V": 27.08.90 - 28.08.90 klo 00:47 - Äkäslompolo)
         > 28.08.90 (illalla) ...Oopperahanke on julkistettu....

 

30.8.1990 to  Pohjolan Sanomat - Heikki Liimatainen:
s.1 Etusivu: Velho-ooppera tilauksena Kolarin Pelimannikuorolle

KOLARI - Hotellikeskus Ylläskaltion kodalla säveltäjä Ilpo Saastamoinen, Kolarin Kyläpelimanneja ja Kuoroa edustanut Johannes Seppälä ja velho Uuttu-Kalle allekirjoittivat tiistaina sopimuksen Velho-oopperan toteuttamisesta.

Ooppera tehdään tilaustyönä Kolarin Pelimannikuorolle. Parin vuoden päästä estraadikuntoon valmistuvassa oopperassa nähdään vahvistuksena eräiden soololaulajien lisäksi myös säveltäjän oma yhtye Pohjantahti.

Lapin mystiikkaan ja velhon tarinoihin pohjautuva Velho- ooppera on 17-kohtainen osakokonaisuus. Osat sidotaan toisiinsa musiikillisin keinoin.

Arktisia rytmejä tutkinut Saastamoinen käyttää oopperassa myös joikuja, jotka hän toteuttaa päällekkäin esitettynä se on laulajalle helppo, mutta säveltäjälle vaikea, jotta lopputuloksesta saadaan nautittava.

> s.7 Lapin maahismystiikka vangitaan musiikkiin -
Velho-ooppera estraadille parin vuoden kuluttua
Kuvateksti II: Nauhoitus käynnissä. Hotellikeskus Ylläskaltion kodan tulilla säveltäjä Ilpo Saastamoinen nauhoittaa osan velho "Uuttu-Kallen" lukuisista tarinoista.

...Idea on muhinut niin Seppälän kuin velhonkin mielissä jo useamman vuoden, kunnes pulpahti voimallisemmin pintaan pääsiäisenä.

- Kuulin Ilpon tutkineen arktisia rytmejä. Rohkaistuin ottamaan häneen yhteyden. Vartin porina riitti käynnistämään jatkotoimet, kertoo Seppälä.

Saastamoisella on aikaisempaa kokemusta vastaavan tyyppisten teosten säveltämisestä. Hän teki Keiteleen ja Pielaveden amatöörikuoroille "Karhun-peijaiset", jota he ovat menestyksellisesti esittäneet ympäri Suomea.

- Säveltämiseen antaa todellisen haasteen tietous, että se tehdään amatöörikuorolle, niin että lopputulos miellyttää. Tällöinhän huomio täytyy kiinnittää myös teknisiin ongelmiin, perustelee Saastamoinen.

Hän lisää myös, ettei liikkeelle ole tarkoitus lähteä "piirikunnalliselta tasolta'', vaan tähtäimessä on viedä esitys myös paikkakunnan ulkopuolelle.

Mystiikka nuoteiksi
Velho-oopperan tekeminen lähtee siitä, että Lapilla on tarjottavanaan mystiikkaa omasta takaa.

- Tarinoita on taltioitu niin paljon, että kyllä niistä yhden ja vähän toisenkin oopperan tarveaineiksi riittää, perustelee Uuttu-Kalle...

- Minulle on tullut myös sellainen tunne, että me olemme velkaa edellämme kulkeneille. Nyt se velka maksetaan takaisin oopperan muodossa. Me pyysimmekin jo Ilpon kanssa Kirkkopahdan seidoilta oikeita sanoja ja säveliä, kertoo velho.

Uuttu-Kallen tarinoihin pohjautuen
Säveltäjä Saastamoinen nauhoittaa velhon kanssa tarinat talteen. Niistä hän laatii käsikirjoituksen, johon hän tekee sovituksen ja sävellyksen.

- Ooppera koostuu tavallaan 17-kohtaisesta osakokonaisuudesta, jotka sidotaan toisiinsa musiikillisin keinoin, kertoo Saastamoinen.

Lapilla oli taannoin kahdeksan vuodenaikaa, jonka kansa eli ja koki. Kotakunnassa esitellään lappalaisten muinainen asumismuoto poroineen sekä velho ominaisuuksineen. Velhohan oli yhtä kuin yliluonnollinen noita - vähän kaheli.

Oopperassa nähdään myös jumalat eli seidat sekä osa haltijoista, jotka olivat taruolentoja. Myös loitsuille ja manauksille sekä yksittäiselle tarinalle "Lussin Pieti-rievulle" on sävellyksessä oma sijansa.

Niin edetään Karhunlaulun, kosiomenojen, aarteen perimisuskomuksen, käärmeiden parittelutanssin kautta uhraamaan erämaahan ja todetaan saivon olleen pyhää vettä, joka teki ihmiset terveeksi. Lopuksi taruolennot kokoontuvat viimeiselle tunturille revontulien loisteeseen. Häipyäkseen sitten kukin taholleen, luotaavat Ilpo ja velho oopperan sisältöä.

Joikuperinne osin mukana
Saastamoisen kiinnostus joikujen olemukseen lähti siitä, että häntä ei päästetty säestämään niitä [IS 2013 - siis VANHOJA joikuja]. Tutkimusinto lähti siitä.

- Olenkin päätynyt siihen, että vastoin yleistä luuloa, joiussa on rytmi, se koostuu "lyhyistä" ja "pitkistä" sävelistä, kertoo Saastamoinen. Hän on "löytänyt" rytmin myös kolttien Leudd-lauluista, karjalaisten itkuvirsistä sekä mordvalaisista lauluista.

- Kun kuoron jakaa ryhmiin ja joikuja lauletaan päällekkäin, se on laulajalle helppo. Säveltäjälle se on vaikea, jotta kokonaisuudesta saadaan nautittava, valottaa Saastamoinen, millaisesta Velho-oopperassa on osittain kysymys.

Aikataulullisesti ooppera etenee niin, että Saastamoinen tekee sävellyksen tulevan talvikauden aikana. Kolarin Kyläpelimannien ja Kuoron kanssa harjoitukset aloitetaan syksyllä -91.

- Toki pyrimme siihen, että oma yhtyeeni Pohjantahti ja eräät soololaulajat täydentävät perusrunkona toimivaa kuoroa. Osia oopperasta saamme varmasti esitettävään kuntoon jo kevättalvella -92, arvioi Saastamoinen.

 

30.8.1990 to  Lapin Kansa s.18 - JS:  Kolarin laulajat saavat oman Velho-oopperan
Säveltäjä-mus.opettaja Ilpo Saastamoinen on ottanut urakakseen "Velho-oopperan" valmistamisen kolarilaisille amatöörilaulajille. Teoksen tilaajana ovat Kolarin nuorisoseura, Kolarin kyläpelimannit ja kuoro, Ylläs Soikoon ry sekä Uuttu-Kalle.

Oopperasta voidaan Saastamoisen mukaan puhua vain lainausmerkeissä. Tarkoituksena on tukeutua arktisiin rytmeihin ja Lapin mystiikkaan, josta riittäisi ainesta useisiinkin teoksiin. Saastamoinen on aiemmin valmistanut Pielaveden ja Keiteleen kuoroille tilaustyönä "Karhunpeijaiset", joka muistuttaa uutta tehtävää.

Kolarilaisille idea Velho-oopperasta syntyi pari vuotta sitten Savonlinnan reissulla. Alkuun hullunkuriselta vaikuttanut idea vakavoitui, kun säveltäjä I. S. innostui aiheesta. Sopimus sävellystyöstä allekirjoitettiin Velhon kodalla tiistai-iltana [28.8.].

Kuluvalla viikolla Saastamoinen on kierrellyt Ylläksen velhon eli Uuttu-Kallen kanssa saamelaisten pyhillä paikoilla Kolarissa hakemassa inspiraatiota sävellys-työlleen. Lisäksi Saastamoinen on nauhoittanut velhon tarinoita, joita hän aikoo hyödyntää paitsi tunnelman löytämisessä myös "libreton" laadinnassa.

Velho-ooppera on saanut jo karkeat muotonsa. Ooppera koostuu 17 osasta. Ensimmäisessä kerrotaan saamelaisten maasta, toisessa kahdeksasta vuodenajasta ja kolmannessa kahdeksan vuodenajan kansasta. Neljäs kohtaus on nimeltään "Kotakunta", joka kertoo saamelaisten asumisesta. Lisäksi teoksessa on poroja, noitia ja jumalia käsittelevät osat. Myös seidat, loitsut ja manaukset ovat mukana. Teokseen kuuluvat niin ikään osat: Karhun laulu, Kosiomenot, Aarteen periminen, Käärmeitten parittelutanssit, Uhraaminen autiomaan emännälle, Saivo sekä viimeinen tunturi, johon teos päätetään. Yksittäistä mielenkiintoista tarinaa edustaa "Lussin Pieti -riepu".

Kaikki edellä mainitut ovat erillisiä kohtauksia. Juonta Saastamoinen lupaa musiikkiin, johon hän aikoo luoda useita kantavia teemoja.

Musiikkinäytelmän laatiminen amatöörilaulajille on Saastamoisen mielestä erityisen haastavaa, koska sävellystyötä tehdessään joutuu pohtimaan myös teknisiä ongelmia. Saastamoinen aikoo saada teoksen harjoittelukuntoon ensi syksyyn mennessä. Joitakin osia "oopperasta" voidaan näin ollen esittää jo keväällä -92, hän arvioi.

Kolarin kyläpelimanneja ja kuoroa edustavan Johannes Seppälän mukaan tukea suurelle tavoitteelle on luvassa muun muassa Kolarin kansalaisopistosta. Muutoin kustannusten peittäminen Saastamoisen säveltäjänpalkkiota lukuun ottamatta on vielä avoinna.

Esityskuntoon Velho-ooppera saadaan hakemalla mukaan lappilaisia amatööri-solisteja. Myös suomalais-ugrilaisiin lauluihin erikoistunut Pohjantahti -yhtye tulee mukaan Velho-oopperaan, lupaa Saastamoinen.

Saastamoinen tunnetaan arktisten rytmien tutkimuksistaan. Hän on muun muassa onnistunut selittämään saamelaisten joikujen, leuddien ja karjalaisten itkuvirsien rytmit länsimaalaisittain ymmärrettävällä tavalla. Lyhyiksi tajuttujen nuottien suhde pitkiin on Saastamoisen mukaan näissä rytmeissä kaksi kolmasosaa. Tällainen humpan ja valssin sotkuinen rytmi on tyypillinen kaikille arktisille kansoille, hän sanoo (JS)

 

30.8.1990 to                  Luoteis-Lappi (etusivu): Velho-ooppera
Säveltäjä Ilpo Saastamoinen käväisi alkuviikolla Ylläksellä raapustamassa nimensä poronnahkalle. Kyseessä oli sopimus sävellystyöstä, josta käytetään nimeä Velho-ooppera. Velho-oopperaa tulee esittämään Kolarin kyläpelimannit kuoroineen ynnä apu-joukkoineen, mutta teoksesta on tarkoitus tehdä Saastamoisen "Karhun-peijaisten" tapaan kokonaisuus, jota voidaan esittää valtakunnallisesti ja viedä tarvittaessa ulkomaille.

Saastamoinen haeskeli tunnelmia Velho-oopperaan liikkumalla Uuttu-Kallen kanssa Kolarissa saamelaisten pyhillä paikoilla. Miehet kävivät muun muassa Kirkko-pahtalla pyytämässä seidalta "oikeita sanoja ja oikeita sävelmiä" kuten Uuttu-Kalle asian ilmaisi. Saastamoinen nauhoitti Velhon tarinoita, joita hän aikoo käyttää apunaan teosta luodessaan...

Velho-ooppera, joka ei ole ooppera sanan varsinaisessa merkityksessä, sai jo muotoja Saastamoisen vierailulla. Teokseen on kaavailtu seuraavanlaisia kohtauksia: 1) Oli maa, 2) Kahdeksan vuodenaikaa, 3) Kahdeksan vuodenajan kansa, 4) Kota-kunta, 5) Karhun laulu, 6) Poro, 7) Velho, 8) Jumalat, 9) Haltijat, 10) Loitsut ja manaukset, 11)Lussin Pieti -riepu, 12) Kosiomenot, 13) Aarteen periminen, 14) Käärmeitten parittelutanssit, 15) Uhraaminen autiomaan emännälle, 16) Saivo ja 17) Viimeinen tunturi.

Saastamoinen pitää Velho-oopperaa haasteellisena, koska amatöörilaulajille säveltäminen vaatii toisenlaista suunnittelua kuin musiikin tekeminen ammatti-kuoroille. Kuten Pielaveden ja Keiteleen kuoroille säveltämässään Karhunpeijaisissa, joutuu myös Velho-oopperassa miettimään teknisiä ongelmia.

Kolarin esittäjät saavat tuekseen Pohjan tahti -yhtyeen, joka on Kalevalan vuonna perustettu suomalais-ugrilaisiin lauluihin erikostunut trio. Sävellystyö on valmis vuoden päästä, jolloin esiintyjät voivat aloittaa harjoittelun. Joitakin osia Velho-oopperasta esitetään Saastamoisen mukaan todennäköisesti jo vuoden -92 keväällä.

Velho-oopperan tilaajina ovat Kolarin kyläpelimannit ja kuoro, Ylläs Soikoon ry, Kolarin nuorisoseura sekä Uuttu-Kalle.

 

Joulukuu 1990 Ylläksen uutiset / vai esim. Luoteis-Lappi?:  Tulossa: Velho-ooppera
...Yksi pääpuuhista tunturin juurella on tällä haavaa Velho-ooppera, jonka parissa päiviä tuhnaa muiden muassa Uuttu-Kalle.

Työnimeä Velho-ooppera kantava musiikkiteos lienee niitä kunnianhimoisimpia urakoita, mihin Ylläksen maisemissa on rohjettu. Tarkoituksena on tehdä parin vuoden aikana sellaista Lapin mystiikkaan pohjautuvaa viihdettä, jota halutaan katsoa ja kuunnella toisilla mantereillakin.

Hankkeen alullepanijoina on - Kallun ohella - paikallisia järjestöjä. Syksyllä allekirjoitettiin sopimus, jonka mukaan muusikko-säveltäjä Ilpo Saastamoinen säveltää teoksen ja aiheet teksteihin kokoaa Uuttu-Kalle.

Sävellystyön on määrä valmistua ennen tulevaa ruskaa. Sen jälkeen ryhdytään treenaamaan sekä työstämään lavasteita ja pukuja. Valmista yritetään saada aikaiseksi vuoden 1992 Ylläs-Soikoon tapahtumaan mennessä, mutta osia teoksesta nähtäneen jo aiemmin. Esitykset voinevat tapahtua sekä luonnossa että sisätiloissa.

 

12/90                  Hymy ss. 120-122 - Markku Tasala:
Ammattina Lapin velho - Uuttu-Kalle kirjoittaa oopperaa!

Uuttu-Kalle on elänyt jo 14 vuotta maailmassa, joka ei ole täältä. Siinä maailmassa hän on käynyt pitkiä keskusteluja haltijoiden ja menninkäisten kanssa, hän on polttanut monet perstupakit maahisten seurassa ja viihtynyt mainiosti. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä. Hän on ammatiltaan Velho, tämän maan ainoa.

Kalervo Uuttu, 47, istuskelee kotonaan Äkäslompolossa, tunturikylässä, kirkkaiden kaltioiden keskellä ja korkean taivaan alla. Hän imeskelee piippua ja kirjoittaa oopperaa.
- Siihen tullee seittemäntoista kohtausta. Sanothanko niitä kohtauksiksi? Uuttu-Kalle kysyy.

Vaikka Uuttu-Kallella ei olekaan kokemusta korkeakulttuurista, hän on juuri oikea mies kirjoittamaan tämän oopperan. Työn alla on nimittäin Velho-ooppera ja Kallehan on Velho, Äkäslompolon kuulu vääräleuka ja "pöljättäjä".

Kalle on tehnyt yli 20 vuotta työtä Länsi-Lapin matkailun ja ohjelmapalvelujen parissa. Siitä ajasta hän on suurimman osan vetänyt turistiyleisölle Lapin mytologiaan perustuvien taruhenkilöiden rooleja, joista suosituin ja viimeisin on Velho.

VELHO-OOPPERA ON KUNNIANOSOITUS
...Uuttu-Kallen sydäntä lähimpänä on tällä hetkellä Velho-ooppera. Hän on täysin keskittynyt sen kirjoittamiseen ja tutkii uudelleen tarustosta kertovaa kirjallisuutta. Hän haluaa saada runolliselle tekstilleen lujan kansantieteellisen pohjan...

Velho-oopperan takaa löytyy Kolarin kunta ja paikallisia matkailujärjestöjä. Sävellystyön tähän mittavaan esitykseen tekee Jyväskylässä nykyään asuva tunnettu muusikko ja säveltäjä Ilpo Saastamoinen. Saastamoisella on jazz-tausta, mutta hän on perehtynyt perusteellisesti suomalais-ugrilaiseen kansanmusiikkiperinteeseen.

- Hän on tehnyt aiemmin vastaavan oopperasävellyksen, kansanperinteeseen pohjautuvan "Karhunpeijaiset". Sitä on esitetty Kaustisilla ja marraskuussa ooppera lähtee Ruotsiin, kertoo Kalle.

Saastamoinen ja Kalle ovat jo tavanneet idean tiimoilta pari kertaa. Kallen on määrä saada kirjoitustyönsä valmiiksi ennen joulua. Saastamoisella on aikaa säveltää musiikki ensi syksyyn saakka. Kolarin matkailulliseksi vetonaulaksi suunniteltu Velho-ooppera saa ensi-iltansa 1992.

Ooppera on suuritöinen, ja siinä tarvitaan useampia kuoroja. Haltijoitakin mahtuu rooleihin parikymmentä. Saastamoinen teki Karhunpeijaiset yhdessä pielaveteläisen laulukuoron kanssa. Sama kuoro vierailee myös kolarilaisessa esityksessä.

- Tämä on minulle tärkeä asia ja jonkinlainen päätepiste tähänastiselle työlle. Velho-oopperasta tulee kunnianosoitus meitä edellä kulkeneille Lapin ihmisille, pohdiskelee Kalle.

KUN NUNNA KIKATTI
...Niillä oli nunnilla semmoset vareksenharmajat puvut ja papeilla oli ne korpinmustat. Tulkki kävi varottamassa, että nämä on hengenmiehiä, koeta vähän varoa puheitasi.

- Saatana ko mie tämhäytin kourallisen siemeniä niitten nunnien kaula-aukosta sishän, eihän ne muutako alako hihittelemhän ja tykkäs niin riethasti. Papit sen kun hörisi vieressä.

- Joskus on oltava hienotunteinen. Yksi seurue istui porontaljoilla kuuntelemassa kun kerroin haltijoista ja pimeän ajasta. Vähän ajan kuluttua ilmestyi yhden tytön alle lammikko, joka lähti isonemaan.
- Ne on ihmiset herkkiä.

 

26.12.90         Ylläksen Uutiset (Tapahtuu näinä päivinä):
                      Ilpo Saastamoisen konsertti Velhon kodalla klo 13.00
                     (Ene, Ilona ja Elina ja minä)

 

Joulu 1990 - Päiväämätön s.53 - Kaarlo Kortelainen: Samassa pulkassa ollaan!
...tässä suunnitellut velho-oopperaa ja tuohon tunturin kuppeeseen sen esityspaikkaa. Siihen ei oopperataloja tarvita! Tuhansia kynttilöitä vain ja sitten kauhia kaiken maaliman velhoista koottu kuoro laulamaan. Koko tunturi järähtelee... ja se on hyvin mieleenpainuva muutenkin koko esitys... lipretto sun muut... Mitäs sanot?

......

Oopperaan pittää saaha kovia pääposkisolisteja... enkä eppäile, etteikö tuosta joulustakin saisi jotakin irti kun miehissä ja tarpeeksi ettäältä ideoita haistellaan...
Kaarlo Kortelainen Sääksmäki

 

1990         Päiväämätön - Ylläksen Uutiset s.3: Velho vaihtui Ahkuun
Ylläksen velhona reippaasti toistakymmentä vuotta touhuillut Uuttu-Kalle on päättänyt pitää luovan tauon.

31.12.1990 virallinen Velho-sävellyssopimus allekirjoitettiin Äkäslompolossa.

 

1991:

Esite 1990 > 1991 [hakasuluissa] - "VELHO-OOPPERA"

Teksti: Uuttu-Kalle

Sävellys: Ilpo Saastamoinen

Kantaesitys keväällä/syksyllä 1992

Sävellyksen tilaajina Kolarin Nuorisoseura, Kolarin Kyläpelimannit ja kuoro [sekä Ylläs Soikoon ry.]

[Ohjaus Keijo Kupiainen, koreografia Satu Niiranen (myöh. 1992 Pirjo Paavalniemi)

Kuoron johto Kai-Jussi Jankeri]

Kesällä ja syksyllä 1990 solmittiin sopimus yllämainittujen henkilöiden ja yhteisöjen välillä Lapin-aiheisen laajamuotoisen teoksen valmistamiseksi esityskuntoon v.1992. Esityksessä tultaisiin käyttämään paikallisia [90 henkeä] kuoro- ja soittajavoimia sekä lisäksi Pohjantahti -yhtyettä (Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund ja Kalle Fält > Arto Piispanen) vahvistettuna toivon mukaan 1-2 [> 2-3] saamelaisella laulusolistilla - Uuttu-Kallen toimiessa kertojan roolissa.

Sävelteos tulee olemaan eräänlainen yleiskuva Lapin luonnosta, haltijoista ja ihmisistä ilman erityistä juonta - pikemminkin sarjanomaisena näkymänä em. aiheisiin.

Runkona ovat seuraavat aiheet:

Oli maa (kuvaus Lapinmaasta),
......(kohtausluettelo)

Viimeinen tunturi (loppukohtaus).
Lisäksi mukaan tulevat vielä kuvaukset kosiomatkasta ja Lussin Pieti-rievusta.

Sävellystyön lähtökohtana on tarkoitus käyttää Lapin omaa -osin jo unohtunutta - musiikkiperintöä, erityisesti itäisen arktisen perintömme rytmikäsitystä, joka vielä tänä päivänä on jäljellä saamelaisten joiussa ja leuddissa. Musiikillisena haasteena on sävellystyössä tarkoitus myös löytää menetelmiä, joiden avulla valtaosa teoksesta voitaisiin kuorolaisten osalta tehdä ilman nuotteja, ja siten lisätä aidon tunnelman vahvuutta. Tälle esitykselle tarjoavat Äkäslompolon ikimaisemat soveliaat puitteet.

Teos pyritään harjoittelemaan kansalaisopistopiirien yms:n puitteissa. Esiintyjille valmistetaan asiaan kuuluvat muinaisasut. On myös käyty keskusteluja tanssin liittämiseksi teoksen esitykseen.

[Myöhemmin poistettu:]

Näissä merkeissä esim. Gornitsa-ryhmän johtaja Viola Malmi Petroskoista on ilmaissut suuren mielenkiintonsa valmistuvaa sävellystä kohtaan. Kansainvälisyyden lisäämiseksi on myös esitetty kaavailuja tanssiryhmän saamiseksi myös Pajalasta - tietenkin paikallisten voimien lisäksi, sekä mahdollisesti jopa kuoroavustajia Eestistä.

 

Päiväämätön 1990-91 s.29 Velho-noita
(Kuvateksti: Ohessa kuvaus velhosta-noidasta. Teksti on Velho-oopperasta, jonka tekstityksestä vastaa äkäslompololainen Kalervo Uuttu eli Uuttu-Kalle. Oopperan sävellystyöstä vastaa säveltäjä Ilpo Saastamoinen.)

Oli stuorra-noita lapinmaassa koko korannus velhoksi äkänen äijä myrrykseksi...
......
Nouti lappi peurasensa nouti lappi kalasensa nouti lappi lintusensa

nouti lappi elon ... onnen kuukkelit kota-siljoille

 

17.2.91       Hankasalmi, Katariinan kamari. Kaarina Uusitalo - illan emäntä
                "Talvi-illan juhla" (Leena Laulajainen, Valeri Alikov, IS, Pirjo Paavalniemi)

10.8.91 klo 16 Espoon Kulttuurikeskus - Pohjantahti & Pirjo Paavalniemi
                     Outi Markkanen: Kotka - Kettu - Käärmepukuinen mies

13.9.91 la klo 15-20-         Velho-ooppera  (Kuoro I kerran Kolarin ala-asteella)
14.9.91 su klo 12-17          Velho-ooppera  (> ks. kuva: 14.9.91 I harjoitukset.jpg)

31.10.91 Ilkka         ... Kolariin hän valmistelee Velho-oopperaa vuodeksi 1993. - pap

 

 

1992:

4.-5.1.92         Kolari (Ala-aste): 14-20 + 12-18 (suunnittelu + harj?) (I harj.matka?)

6.1.92 ma Pohjolan Sanomat - Inkeri Puolakka:
Velho-ooppera aikoo valloittaa maailman - "Oli maa, oli kansa - kestäköön se ikuisesti"
(Kuvateksti I: - Tämä on kunnianosoitus koko Lapin maalle ja saamelaisille. Tämä on suurta runoutta, kuvaa Velho-oopperan säveltäjä Ilpo Saastamoinen suururakkaa, jonka työstäminen vie vielä pari vuotta. Noitarumpu kumajaa velhojen, maahisten ja henkien tanssia vuosisatojen takaa...

KOLARI - Oi ihminen, maa pyytää kuun ja auringon mittaamaan sinulle aikaa. Oi ihminen, katso mitenkä maailmankaikkeuden miljoonat tähdet vilkuttavat sinulle silmää. Oi ihminen, maa tekee liiton sinun kanssasi. Kestäköön se nyt. Aina ja iankaikkisesti, aina ja iankaikkisesti.

Velho on puhunut. Kolarilaisten kunnianhimoinen urakka mittavan Velho-oopperan tekemisestä on saanut uskottavat puitteet: Innostuneet ihmiset, soittajat ja laulajat. Uuttu-Kallen teksti mykisti säveltäjä Ilpo Saastamoisen siinä määrin, että koko oopperan sävellys alkaa olla valmis.
Kanttori Kai-Jussi Jankeri on nimitetty taivaan lahjaksi Kolarille, sillä hän on lupautunut tekemään lujasti töitä ja harjoituttamaan upeat sävelmät hiotuiksi lauluiksi...

- Mie olen tarujen, kirjallisuuden ja loitsujen kautta imeny itheeni tämän ja sitte kertonu, miten mie koen ja tunnen, Uuttu-Kalle pakisee shamaanimaisin äänenpainoin.

Säveltäjä Ilpo Saastamoinen kuuli muutaman säkeen ja oli heti myyty. Hän tietää, mistä puhuu, sillä Nils-Aslak Valkeapään musiikki on hänelle tuttua monen vuoden yhteistyön kautta.

Teosta luodaan niin kunnianhimoisesti ja uskoa täynnä, että rahapuolenkin arvellaan järjestyvän, kun sen aika on. Valmista eräpäivää ei ole lyöty lukkoon, vaan ooppera esitetään, kun se on valmis.
- Kyllä meillä leuhkat on suunnitelmat. Tätä tehjään auringonnoususta auringon-nousuun, niinkö maapallo on pyöriä, ärisee Velho.
- Uskon tähän teokseen lujasti, sanoo puolestaan Kai-Jussi Jankeri.

Säveltäjä puhuu silmissään sellaiset säihkeet, että valmista luomusta jää odottamaan malttamattomana.
- Tekstit ovat todella syvällistä suurta runoutta. Tämä on kunnianosoitus Lapille ja saamelaisille, sanoo Ilpo Saastamoinen. Suurin osa esittäjistä on paikallista väkeä, vahvistusta otetaan vierailevien solistien avulla.

Vaikeaksi säveltämisen tekee se, että pitkän teoksen on istuttava amatöörikuoron kykyjen raameissa. Yksinkertaisuutta hyväksikäyttämällä pyrkii säveltäjä monimutkaiseen lopputulokseen.

Kun kuvittelee lavasteet ja koreografian, kuuntelee harjoitettuja pätkiä ja näkee innostuneen tekijäjoukon, varmistuu siitä, että lopputulos on huumaava.

Lapin tarustoa ja kauneutta on luotu suureksi taiteeksi asti hyvin vähän. Tarvitaan itseensä ja Lappiin uskovia ihmisiä ja ennen kaikkea tietoa perinteestä ja kulttuurista.

Suurta oopperaa ei luoda pelkästään harrastamalla, vaan tekeminen on lujaa, saumatonta työtä, alusta loppuun. Auringonnoususta auringonnousuun.
INKERI PUOLAKKA

 

6.1.92 ma Lapin Kansa - Kolari, Jaana Siitonen:  Länsimaisen musiikkikulttuurin ideat eivät kelpaa -
Saastamoinen tavoittelee Velho-oopperallaan muinaisuuden hämärää
Kuvateksti II: Säveltäjä Ilpo Saastamoinen harjoitutti Kolarin kuorolaisia koko viikonlopun.

Jyväskyläläisen Ilpo Saastamoisen sävellystyö Velho-ooppera on valmistumaisillaan. Säveltäjä kokee olevansa jo voiton puolella, vaikka orkesteriosuudet ja partituurit ovatkin vielä munankuoressa. Suurin osa kuoro-osuuksia on jo kolarilaisten kuorolaisten harjoiteltavina. Teos on otettu innostuneesti vastaan muinaisuudesta kiskaistuine rytmeineen, tunturilla puhaltavine tuulineen ja velhoineen.

"Sieluni nauttii suuresti", sanoo sävellyksen Saastamoiselta yhdessä Kolarin pelimannikuoron kanssa tilannut Ylläksen Velho eli Uuttu-Kalle.

- Ilpo on löytänyt oikean hengen. Näissä on se jokin, Kalle arvioi kuunneltuaan koko viikonlopun kuorolaisten harjoittelua Saastamoisen ja Kai-Jussi Jankerin johdolla.

Velho-ooppera koostuu seitsemästätoista kohtauksesta. Uuttu-Kallen sanoitukset nojaavat vankasti kirjoitettuun perinteeseen.

- Loitsut ja esimerkiksi karhun laulu ovat suuria lainauksia. Eihän niihin olisi mitenkään voinut kajota, Uuttu selvittää. Lähteinä Velho-oopperassa on käytetty Samuli Paulaharjun ja TI. Itkosen teoksia, Johan Turin Kertomusta saamelaisista, Johannes Sehefferuksen Lapponiaa ja Ernst Mankerin Kahdeksan vuodenajan kansaa.

- Teksti on järisyttävää, arvioi Saastamoisen ja Uutun teokseen ihastunut kanttori Kai-Jussi Jankeri, jonka vastuulla kuoron harjoittelu pääasiassa on.

Jankeri kokee Velho-oopperan "äärettömän mielenkiintoisena" ja luottaa teokseen kuin kallioon. Saastamoinen on luonut Velho-oopperaan sävellyksiä, joissa käytetään ihmisääntä hyvin monipuolisesti, Jankeri kiittelee.

- Vaikeita paikkoja teoksessa on, mutta lisävahvistusta kuoro ei mielestäni kaipaa kuin ehkä pariin ääneen. Mukanaolevilla ei ole tosin varaa olla harjoituksista pois, koska harjoittelemme noin kerran kuukaudessa viikonloppuisin hyvin tiiviisti. Tavoitteena on pitää myös usean päivän pituisia laululeirejä, joissa työstetään oopperaa, Jankeri kertoo. Yhteisenä päämääränä on saada esitys valmiiksi loppu-kesäksi 1993.        

"Velho" ei ole perinteinen ooppera         
Velho-ooppera on ooppera voimakkain sitaatein, korostaa säveltäjä Ilpo Saastamoinen. Tarkoituksena ei ole ollut luoda perinteistä oopperaa. "Velho" poikkeaa oopperoista muun muassa siinä, ettei sillä ole yhtenäistä juonta, vaan se koostuu sarjasta lapinaiheisia kohtauksia. - Läpi koko teoksen toistuvat tietyt teemat, milloin kuoro-osuuksissa, milloin taustoissa. Velho-oopperassa tulee olemaan enemmän temaattisia yhteyksiä kuin laulusarjoissa yleensä, Saastamoinen kertoo. Saastamoinen on halunnut palata Velho-oopperallaan muinaisuuden hämärään. Länsimaisen musiikkikulttuurin ideoita hän pyrkii välttämään. Joitakin osia hän on rakentanut nimenomaan itäisen musiikkiperinteemme nojaan. Sävellyksistä löytyy shamanismia ja improvisointia.

Itäisen musiikkiperinteemme ainoana elävänä jäänteenä meillä on kolttasaamelaisten ja tunturisaamelaisten musiikki. Karjalaisia itkijöitä ei Suomessa enää ole. Olemme kadottaneet perinteisen musiikkimme viime vuosisadalla, Saastamoinen selvittää.

Saastamoinen on säveltänyt oopperan vähintään 32 kuorolaiselle, Sävellys ei edellytä, että kuorolaiset ovat ammattilaulajia, vaikka parhaimmissa paikoissa kuoro laulaakin kahdeksaa eri stemmaa eli sävelkulkua. Äänessä pysyminen on ratkaistu siten, että kullekin äänelle on oma soitin, jolla tuetaan laulajia stemmaa soittamalla. Kukin ääni toistaa omaa, eripituista sävelkulkuaan, joten aloitukset sattuvat eri kohtiin. Vaikutelma ei kuitenkaan ole sekasortoinen, vaan parhaimmillaan äänten sointi on kuin tuulta tunturissa.

Vastaavanlaista systeemiä Saastamoinen on jo onnistuneesti toteuttanut teoksessaan Karhunpeijaiset. Karhunpeijaiset syntyi puolessatoista kuukaudessa Saastamoisen sulkeuduttua kesämökilleen säveltämään yötä päivää ja nukuttua vain kuusi tuntia yössä. Velho-ooppera puolestaan on saanut rauhassa muhia ja syntyä pala palalta. Joitakin osia Saastamoinen on säveltänyt moneen kertaa sävelkulkuja ja soinnutuksia parannellen.

Saastamoisen oma yhtye Pohjantahti tulee tukemaan Velho- oopperan esitystä kitaralla, bassolla ja syntetisaattorilla. Lisäksi tukea antavat paikalliset soittajat erilaisilla soittimilla.

Saastamoinen toivoo saavansa Velho-oopperaan mahdollisimman paljon myös visuaalista näyttävyyttä. Kysymys on taloudellinen ja ratkeaa myöhemmin. Suunnitteilla on esimerkiksi tehdä tanssikoreografioita. Myös kuoro joutuu liikkumaan lavalla, Saastamoinen arvioi.

Harrastajien harteilla
Saastamoinen korostaa, että musiikkimme tulevaisuus lepää harrastajien harteilla. Siksi hän on pyrkinyt luomaan ihmisiin tekemisen uskoa ja säveltää mielellään amatööreille, joilta löytyy taiteen tekemiseen sydäntä usein enemmän kuin ammattilaisilta. Saastamoisen mielestä taiteen tekemisessä perusajatuksena onkin olla ihmisille ilonlähteenä. Jos taidetta pyritään tekemään niin, että saataisiin hyvät arvostelut valtalehden kulttuurikriitikolta, unohdetaan samalla 100 000 ihmistä pyrittäessä miellyttämään yhtä, Saastamoinen arvioi.

- Kriitikon näkemys taiteesta on omalla tavallaan yhtä rajoittunut kuin kenen tahansa harrastajan.

- Taiteella on vaikutusta, vaikkei se näkyisikään tiedotusvälineiden ylistyksinä tai myytyinä levymäärinä. Tärkeämpää on tuottaa ihmisille tai vaikka vain yhdellekin mieleenpainuva elämys.
JAANA SIITONEN

 

9.1.92 L-L (= Luoteis-Lappi): Velho-ooppera kiehtoo, uuvuttaa ja antaa voimia
Kuvateksti II: Ilpo Saastamoinen veti viikonvaihteessa tiukkoja harjoituksia kuorolaisille.

"Jo vain oli vanhan Lapin aikana paljon täällä noitia ja velhoja. Väkeviä myrryksiä. Oli olemassa ilkeitäki velhoja: oli vastuksentuottaja-velhoja .." Mikä lie olemassa Uuttu-Kalle, mutta onpahan ollut säveltäjä Ilpo Saastamoiselle hyvänä muusana.
Uuttu-Kallen väkevät ja rohkeat tekstit kuin myös Kallen nokinen olemus ja ähkäisyt ovat epäilemättä auttaneet Saastamoista säveltämään Velho-oopperan musiikkia, vaikka sen ainekset onkin kaapaistu nokista naamaa syvemmältä. Sanat ja rytmit on haettu menneisyydestä. Tekstit pohjautuvat suureksi osaksi kirjoitettuun perinteeseen. Uuttu-Kallen roolina Velho-oopperassa on muun muassa toimia tarinan kertojana kuoron ja orkesterin luodessa sopivia tunnelmia. Kenties esitykseen tulee myös tanssiryhmä.

Shamanismin ja improvisaation lumoissa
Kuorolaiset ovat ihastuksissaan ensimmäisistä harjoituskerroista. "Tämähän synnyttää valtavia odotuksia", joku kuorolaisista huomautti toiselle. Kovaa harjoitusta työ vaatiikin, sillä laulajien on opeteltava muinaisia suomalais-ugrilaisia, yhä saamelaismusiikistakin tuttuja rytmejä. Länsimaiseen musiikkiin tottunut kuulee saamelaisten joiut tosin usein valsseina, joten uusi ajatustapa ja uusi rytmi on opeteltava, ennen kuin teos on esitysvalmis. (... kak-si kak-si ko-lo-me ko-lo-me, kak-si kak-si ko-lo-me ko-lo-me...

Viime viikonloppuna Kolarin kuorolaiset harjoittelivat Velho-oopperaa kuusi tuntia päivässä. Lauantaina kertailtiin jo aiemmin opittua ja tutustuttiin uusiin nuotteihin. Sunnuntaina harjoitukset alkoivat hämmästyttävällä improvisaatio-tapahtumalla, joka sai kuorolaiset suorastaan hätkähtämään. Shamaani-rummusta etsittiin säveliä ja laulettiin ne pitkinä ilmaan. Rummutuksen loputtua soimaan jäi vain muuntuvaa laulua, joka nousi ja laski ja hiljeni ja voimistui kuin revontulet. Improvisaatio-osa oli sillä selvä. Se tulee olemaan jokaisessa esityksessä omanlaisensa eikä sitä tarvitse harjoitella, selvisi.

Mukana Velho-oopperassa on paitsi Kolarin pelimanneja ja kuorolaisia myös muita kolarilaisia laulajia. Lisäksi joukkoon on liittynyt muutama kuorolainen Pellosta. Pellolainen Esko Ala oli viikonloppuna ensimmäistä kertaa mukana harjoituksissa.

- Tämä on mielenkiintoista ja haasteellista. Tosi hyvä juttu.
- Saastamoisen taustat tuntien osasin kyllä odottaakin tällaista, Ala tuumasi.

Kolarilainen Maire Virtanen puolestaan kommentoi:
- Minä tykkään tähänastisesta. Näistä harjoituksista saa aivan kuin voimaa. Velho-ooppera on pelimannikuorolle mukavaa vaihtelua, kuorossa kymmenen vuotta laulanut Maire totesi.

Ylläksen Velho eli Uuttu-Kalle on enemmän kuin tyytyväinen Ilpon synnyttämiin säveliin.
- Mahottoman monivivahteista.

Kalle haaveilee teosta esitettävän joskus ehjässä luonnossa, jos se on mahdollista. Lapin Helvetti olisi Kallen mielestä aito paikka. Saastamoinen on samaa mieltä, mutta epäilee tekniikan ja talouden estävän teoksen viemisen maastoon. Esityksessä tarvitaan sähköä ja Pakasaivoon sen vieminen koituisi ehkä kohtuuttoman kalliiksi. Mitään vaihtoehtoa ei ole kuitenkaan vielä unohdettu, joskaan suunnitelmia ei ole vielä ulotettu niin pitkälle. Teosta yritetään esityskuntoon joko ensi vuoden loppu-kevääksi tai loppusyksyksi.

Teosta päävastuisesti harjoituttava kanttori Kai-Jussi Jankeri on Velho-oopperasta vakavasti innostunut. Vaikka teoksessa on paljon vaikeita paikkoja, ne kyllä selvitetään ahkeralla harjoituksella. Lisävahvistusta kuoro ei kaipaa kuin ehkä muutamaan ääneen, Jankeri arvioi.
- Mukana olevien ei kuitenkaan kestä olla harjoituksista poissa, Jankeri korostaa.

Jankeri ei ole aiemmin tehnyt mitään Velho-oopperan tyyppistä, mutta on kylläkin ollut mukana Heinisen täysin moderneissa esityksissä.

- Heinisen jälkeen Velho-oopperaankin on helppo asennoitua, joskin toivon, että saisimme myös perinteistä kuorosatsia mukaan. Saastamoinen tulee harjoituttamaan kolarilaisia seuraavan kerran pääsiäisen tienoilla, mahdollisesti jo aiemmin.

Velho-oopperan kuoro-osuuksista valmiina on jo suurin osa. Vain neljä kokonaisuutta teoksen loppuosasta puuttuu ja säveltäjä kokee olevansa jo voiton puolella.

- Kuoro-osuuksien valmistuttua alkaa orkesterille kirjoittaminen ja partituurien tekeminen, Saastamoinen toteaa.

Saastamoinen on valmistanut Velho-oopperaa erityisesti paikkakuntalaisille. Toisena kohde ryhmänä ovat lappilaiset ja saamelaiset ja kolmantena muut suomalaiset.

 

15.1.92 Iisalmen Sanomat - Pirjo Nenola:
Ilpo Saastamoisen ajatukset askartelevat Velho-oopperassa
(Kuvateksti: IS on paneutunut Velho-oopperaan, jossa on vahvoja kuoro-osuuksia Karhunpeijaisten tapaan.)

Suomalais-ugrilaiseen muinaismusiikkiin erikoistunut Ilpo Saastamoinen on parhaillaan säveltämässä Velho-oopperaa, jonka henkisenä lähtökohtana on Lappi ja sen alkuperäiset asukkaat. Velho-oopperassa on Uuttu-Kallen teksti. Lapin tarinoihin paneutunut Kalle käyttää lähteinään mm. TI. Itkosen ja Samuli Paulaharjun teoksia saamelaisista.

Velho kantaesitetään syksyllä l993 joko Kolarin keskustassa tai Äkäslompolossa. Kyseessä on vähintään puolitoistatuntinen teos, josta on valmiina nyt kolmasosa.

Velho on kunnianosoitus Lapille ja saamelaisille, sanoo Saastamoinen, jonka edellinen  suurprojekti oli pielavetisten ja keiteleläisten kanssa toteutettu kuoroteos Karhunpeijaiset. Karhunpeijaisiakaan ei ole haudattu; jotakin on luvassa edessä olevan vuoden aikana.

Velho muistuttaa joiltakin osin Karhunpeijaisia, mutta Velhossa on lisäksi koreografia ja teatterillista ilmaisua. Velhossa on Saastamoisen mukaan vahvoja kuoro-osuuksia, mutta myös soolo-osuuksia.

Teos ei ole perinteinen ooppera, sillä se koostuu l7 eri kohtauksesta. Teoksessa ihmisäänellä on merkittävä osuus; paikoitellen kuoro laulaa kahdeksaa eri sävelkulkua. Tietyt teemat toistuvat läpi koko teoksen.

Sävellystyö pohjaa itäiseen  musiikkiperinteeseemme. Saastamoisen mukaan itäisen musiikkiperinteemme ainoana elävänä jäänteenä on koltta- ja tunturisaamelaisten musiikki.

Koltat tulevat
Nykyisin Jyväskylässä vaikuttava Ilpo Saastamoinen on viime aikoina tehnyt läheistä yhteistyötä joikauksen taitavien Jaakko Gauriloffin ja Wimme Saaren kanssa. Gauriloff, Saari sekä Saastamoisen oma yhtye Pohjantahti esiintyvät helmikuisessa Jyväskylän Talvessa Toinen Suomi -teemalla. Tarkoituksena on esitellä maamme vähemmistökulttuureja. Mustalaiskulttuuria Talvessa edustaa Iisalmessakin äskettäin vieraillut Romales. Tulevana kesänä Pohjantahti sekä joikaajat esiintyvät Joensuun laulujuhlilla, jossa kolmantena laulajana on mukana Inga Juuso. Pohjantahdin saamelaisprojekteissa ei esiinny yhtyeeseen muuten laulajana ja kosketinsoittajana kuuluva iisalmelainen Kalle Fält, vaan koskettimia soittaa Arto Piispanen.

Yhtyeeltä ja joikaajilta ilmestyy näinä päivinä kolttasaamenkielinen kasetti, joka on äänitetty viime elokuussa. Mukana on mm. vanhoja leuddeja, joihin Lapin läänin entinen läänintaiteilija Gauriloff on erikoistunut.

Wimme Saari puolestaan on monipuolinen äänenkäyttäjä, joka laulaa ja joikaa mm. fuusioyhtye Rinneradiossa. Saari hallitsee laulussaan improvisoinnin.

Ilpo Saastamoinen on toteuttanut yhdessä Wimme Saaren kanssa Rytmi kiertää maailmaa -ohjelman, joka nähtäneen tv:ssä kevään aikana. Uutta materiaalia suomalais-ugrilaisen musiikkiperinteen tietämykseen Suomessa saataneen äänitys- ja kenttätyömatkalta siperialaiseen Hanti-Mansiaan, jossa asuu suomensukuisia ostjakkeja ja voguleita.
PIRJO NENOLA

[Saatekirjelmä Uuttu-Kallelta: Tuorein lehtileike Velho-oopperan tiimoilta. Terveisiä meiltä kaikilta Teille kaikille. Uuttu-Kalle.]

6.2.92 s.7         Pohjolan Sanomat - Heikki Liimatainen:
Velho-ooppera nousemassa koko Kolarin hankkeeksi -
Kulttuuriteko nostaa myös kunnan imagoa.
KOLARI - Velho-oopperatoimikunnan Kolarin luottamusmiesjohdolle osoittama kutsu henkisen laman torjumiseen otettiin 100-prosenttisesti vastaan.

Velhonkodalle Äkäslompoloon tiistai-illaksi kokoontunut joukko oli kiitollinen saamastaan tiedosta, mistä Kyläpelimannien hankkeesta oikein on kysymys.

- Kyse ei ole maailmalla soivista oopperoista. Iloisuudella tai raskaudella mitattuna Velho-ooppera sijoittuu tässä keskivaiheille, havainnollisti Kai-Jussi Jankeri hankkeen musiikillista taustaa.

Hän tähdentää säveltäjä Ilpo Saastamoisen olevan luomassa "Velho" Kalervo Uutun laatimaan tekstiin vahvaa musiikkia. Teoksesta tulee samalla myös vahva kunnian-osoitus saamelaisuudelle.

Siksi sen puhaltamiseksi liekkiin tarvitaan mahdollisimman laaja läänin ja valta-kunnan sekä erityisesti kolarilainen tuki.

- Tähänastinen osoittaa, että teos onnistuu. "Uskominen" tosin on aivan liian lievä ilmaisu, mutta.., arvioi porukan ainoa, jolla on kokemusta oopperatyöstä.

"Oi ihminen - maa tekee liiton sinun kanssasi"
Teoksen esittelyä täydensi vaikuttavalla tavalla itsensä Velhon tulkinta sanoituksestaan. Osaansa eläytyen hän tulkitsi otteen kohtauksesta  Lussin Pieti -rievusta ja maan laulusta ihmiselle:

"Oi ihminen,

Maa kuulee valituksen,

Maa ottaa vastaan huokauksen,

Maa ottaa pois kivun,

Maa poistaa tuskan.

Oi ihminen - Maa tekee liiton sinun kanssasi,

kestäköön se nyt ja ikuisesti...''

- Esitys tulee olemaan tätä päivää. Sitä ei tarvitse keinotekoisesti ajankohtaistaa. Verratkaammepa sitä vain kohtaukseen "Ihmisen valituksesta Maalle", mitä se on suhteessa tämän päivän otsonikerroksen ohentumiseen, havainnollisti Jankeri.

Syntysanat seitasijoilla
Unohtaa ei myöskään sovi, että oopperaa valmistellaan vahvalla seita-alueella, jota saamelaisuus on taannoin leimannut hyvin voimakkaasti.

- Tarkoituksemme on osoittaa, ettei kyse ole pienen porukan puuhastelusta, vaan vakavasti tehtävästä kulttuuriperinnöstä, muistutti Pentti Harju.

Saamelaisalueelta syntyisin oleva Anna-Liisa Keskitalo oli huojentunut kuullessaan teoksen motiivista.

- Arvostuksen osoitus saamelaisuudelle antaa teokselle syvyyttä. Myös minä uskon hankkeen onnistumiseen. Sen on tämä ilta jo osoittanut, Keskitalo sanoi.

Hän tähdensi ihmisen kaipaavan kaikkina aikoina myönteisiä kulttuurikokemuksia. "Kulttuuri on ihmisen tapa elää."...

 

13.2.92 Tornionlaakso:  Musiikkiteos Velho-ooppera - Kunnianosoitus Lapinmaalle
KOLARI - Velhon Kodalle Äkäsjoen varrelle oli kutsuttu mm. kunnan luottamus- henkilöitä torjumaan henkistä lamaa. Tilaisuuden tarkoituksena  oli esitellä mittavaa  projektia. Velho-oopperan nimeä kantavaa musiikkiteosta, jonka kaltaista ei ole aiemmin näillä kairoilla tehty.

Johannes Seppälä kertoi Velhonkodalla pidettävässä tiedotustilaisuudessa Velho-oopperan synnystä. Alkusysäys ajatukselle syntyi jo vuosia sitten kolarilaisten yrittäjien ideointimatkalla. Ryhmä tutustui mm. erilaisiin matkailukohteisiin ja todetuksi tuli, että vetovoimaisten matkailuvalttien takana on melko vaatimattomia ideoita. Lapin luonnosta ja vanhoista tarinoista löytyisi huomattavasti enemmän aineksia, joita voisi toteuttaa omalla paikkakunnalla; lähtökohtana vanhan perinteen tallentaminen ja mahdollisesti sen esittäminen jossakin muodossa. Johannes ja myös matkalla ollut Kalervo Uuttu jättivät asian hautumaan.

Muutamia vuosia myöhemmin ajatus oli kypsynyt ideaksi, joka sai työnimen Velho-ooppera. Sopimus mittavan sävellystyön tilaamiseksi Ilpo Saastamoiselta alle-kirjoitettiin 31.12.1990.

Saastamoinen on aiemmin säveltänyt mittavan kuoroteoksen "Karhunpeijaiset", jonka sävellys perustuu suomalais-ugrilaisten ja arktisten kansojen musiikkiin ja runouteen. Velho-oopperan sävellystyön lähtökohtana on käyttää Lapin omaa musiikkiperintöä. Tekstistä vastaava Kalervo Uuttu on saanut sanoitustyön valmiiksi, runkona olevat aiheet ovat kuvauksia Lapin maasta ja ihmisestä, elämästä, velhoista, noidista, seidoista ym. Lapin vanhaan tarustoon liittyvistä asioista. Tiivistettynä musiikkiteos tulee olemaan yleiskuva Lapin luonnosta, haltijoista ja ihmisistä.

Päävastuun Velho-oopperasta kantavat kaksi kolarilaista yhdistystä: Kyläpelimannit ja kuoro sekä Nuorisoseura. Velho-oopperassa on mukana kuorolaisten lisäksi muita laulajia, myöhemmin esitykseen tulee muutamia ammattimuusikoita ja ehkä tanssiryhmä Uuttu Kallen toimiessa kertojan roolissa. Eräpäivää esityksen valmistumiselle ei ole määrätty, mutta realistisena ajankohtana pidetään syksyä -93.

Kuorolaiset ovat tehneet urakalla töitä unelman toteuttamiseksi. Viime keväänä kuorolaiset viettivät viikonloput matkailuyrityksissä mökkejä siivoten, tunturin pysäköintialueella liikennettä ohjaten ja "väliajat" arpoja kaupitellen. Näin saatiin maksettua sävellystyö lähes kokonaan. Talkootyöt jatkuvat tulevana keväänä. Tavoitteena on, että Velho-oopperatoimikunta kerää itse neljänneksen noin 400.000 markan budjetista. Loppurahoitus pyritään järjestämään valtion, läänin ja kunnan avustuksille sekä sponsoreiden tuella.

Velhonkodalla olleet kutsuvieraat pitivät Velho-oopperan lähtökohtaa hyvänä. Innostus on lähtenyt tekijöistä itsestä käsin, tärkeintä on projektissa mukana olevien vahva usko teokseen. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eino Vaattovaara arvioi teoksen valmistuessaan nostavan koko kunnan profiilia kulttuuripitäjänä.

 

3.-5.4.92          Kolarin II Velho-harjoitusmatka

7.4.92 Pohjolan Sanomat s.10 - Kari Heino:  Velho-oopperasta tulee tie yhdessä koetun taikapiiriin.
KOLARI Keijo Kupiainen kertoo, että hänen mielestään "elämässä" on joitakin asioita pistettävä tärkeysjärjestykseen".

Ja kun kolarilaiset kävivät joukolla Helsingissä esittelemässä hänelle Velho-oopperaa, hän päätti, että "tää tehdään".

Alusta ja mitenkään yksin Kupiaisen ei kuitenkaan tarvitse Velhoa synnyttää. Paremminkin päin vastoin. Pohjana ovat Uuttu-Kallen tekstit, jotka takaavat, että "syvyyttä tarinassa riittää" sekä Ilpo Saastamoisen musiikki, joka ammentaa paljolti myös pohjoisen perinteestä, "jostain arktisten kansojen aamuhämärästä".

Valmiina työhön ovat lisäksi Kolarin kyläpelimannit ja pelimannikuoro, kuoron koutsi Kai-Jussi Jankeri sekä monet muut, jotka ovat päättäneet hekin, että "tää tehdään".

Elämyksiä
Ooppera voi olla huono sana tässä yhteydessä. Tarinan nimi on Velho, ja ainakin omastani eli ohjaajan näkökulmasta pääasia on se, että me olemme tekemässä ihmisille elämyksiä.

- Pääosassa ovat Luonto ja Lapin väki ja sitten tietysti Yleisö... ja nyt se Velhon temppu on se, että me vedämme ihmiset esittäjien mukaan yhteiseen kokemukseen, yhteiseen suggestiiviseen taikapiiriin, Kupiainen pyrkii sanoin haromaan visioitaan.

- Se on onnistuessaan hyvin kokonaisvaltainen elämys. Jos kaikki klappaa tavoitetaan jotain suhteestamme maahan, itseemme ja paikkaamme menneen ja tulevan välissä. Ainakin tätä tavoitellaan, ja vähempään ei minusta tavoitteena voi tyytyäkään.

Tavoitteena on Keijo Kupiaisen mukaan sekin, että Velhosta tulee valtakunnallinen juttu. Jotain jota me kolarilaiset ystävinemme emme tee vain itsellemme vaan myös kaikille muille Pohjoisen asukkaille sekä kaikille muille suomalaisille. Niillekin, jotka nyt asuvat siirtolaisina ulkomailla.

Ennakkoluuloja
Musiikkiteatteri on Velhon(kin) yhteydessä Kupiaisen mielestä oopperaa parempi sana jo pelkästään siksi, että oopperasta niin usein muodostetaan mielikuva pelkkien luulojen tai ennakkoluulojen varassa.

- Ja jos kerran on tullut paikan päällä käytyäkin ja jos valinta on vielä mennyt pieleen, niin ymmärtäähän sen suhtautumisen.

- Musiikkiteatteri kertoo hivenen tarkemmin mistä siinä on kysymys. Esimerkiksi sen, että pelkän kuulon varassa ei esityksen taikapiiriin pääse.

- Miten tällaiselle voisikaan syttyä, jos ja kun radiota kuunnellessaan voi vain todeta, että nyt siinä joku mylvii ja että sanoista ei tiedä eikä ymmärrä mitään, Kupiainen vielä ymmärtää country-fania, niin kansallisoopperan tuotanto- ja suunnittelu-päällikkö kuin "siviiliammatiltaan" onkin. Tai ehkä juuri se sen kun lisää hänen ymmärrystään.

Maahisia
Humoristisemmaksi heittäytyen Kupiainen sanoo, että Velho ei ole ooppera siksikään, että siinä ei murhata ketään. Ja taas piirun vakavoituen, että roolitkin siitä puuttuvat. Kuoro vie Velhon tarinaa eteenpäin, kuoro vastaa teoksen eeppisestä selkärangasta.
- Ja mun tehtäväni on nimenomaan pohtia, miten se eeppisyys muutetaan teatteriksi.

Tämä tehtävä on kuitenkin kuulemma vielä lähinnä intuitioiden asteella, ja itse asiassa ensin Kupiaisen mukaan onkin päätettävä joitakin käytännön asioita, kuten esimerkiksi se, missä Velhoa esitetään. Velho ei näet ohjaajansa mielestä kuulu sementille. Ei ainakaan kantaesitys, ehkä sitten jatkossa. Siis tunturiin, lähemmäs maahisia?