VELHO-HISTORIA II -93

5/92 Uusi Kansanmusiikki ss.48-49 - Leena Siirtola: Tunturiooppera soi Ylläksellä
Kuvateksti I: Säveltäjä Ilpo Saastamoinen ja sodankyläläinen taiteilija Erkki Alajärvi (ylh.) jylhissä maisemissa.

Ensi elokuussa täydenkuun aikaan soi Yllästunturin maisemassa Suomen ensimmäinen tunturiooppera. Äkäslompolon rannalla nousee "Velho" esityskuntoon Luoteis-Lapin kuntien yhteisvoimin.
Kolarin Kyläpelimannien ja kuoron ideasta lähtenyt hanke on laajentunut ja innoittanut yhteistyöhön laulajia Kolarin lisäksi Pellosta, Kittilästä ja Muoniosta.

Monet Kolarissa matkailleet ovat saaneet turistin elämysrituaaleihin kuuluvan Lapin-kasteen Äkäsmyllyn hämärässä, nokikasvoisen Uuttu-Kallen loitsusanojen saattamana.

Jo ennen kuin oopperan muut vaikuttajat tapasivat, Uuttu-Kalle oli hengessään vaeltanut syvällä arktisten kansojen maagisessa hämärässä. Äkäsmyllyn Uuttu-Kallena hän oli jo vuosia elänyt velhon roolissa, lukenut vanhoja loitsuja ja häkellyttänyt niillä kiireiset turistit paikoilleen...

Ohjaajan huikea visio
Velho-oopperan ohjaa kansallisoopperan tuotantopäällikkö Keijo Kupiainen. Hän kertoi, että tunturiooppera on kytenyt hänen mielikuvissaan jo Ilmajoen musiikkijuhlien työstämisaikoihin.

Velho ei ole sanan vakiintuneessa merkityksessä ooppera. Sävelteoksella ei ole yhtenäistä juonta, vaan se etenee näkymien sarjana Lapin luonnon, ihmisten ja haltioiden parissa hämyisestä muinaisuudesta konkreettiseen nykypäivään.

- Nyt ei räpelöidä, vaan tehdään tosi kova juttu, ohjaaja lietsoo voimaa toteuttajiin.
- Sata laulajaa ja tuhat poroa, käytössä koko elokuinen maisema. Esityksen aika on täysikuu, tapahtumien kulku on sovittu minuutilleen hämärän tulon kanssa yhteen. Kehyksenä toimivat Ylläksen huiput siluetteina taivaalla ja kuvajaisina vedessä, kalastaja meloo verkoillaan luonnon järvikulississa.

Esitys alkaa päivänäöllä, väliajalla maisemaan laskeutuu syvä hämärä, joka öisen näytöksen alkuun mennessä on vaihtunut pimeäksi. Täydenkuun valon avuksi syttyvät nuotiot, ja valonheittimet noukkivat esiin tapahtumien huippuja. Näytös päättyy pimeän puristukseen tuntia ennen keskiyön hetkeä.

Esityspaikka Äkäslompolon rantaniemekkeessä on Kupiaisen mielestä ihanteellinen. Koko vajaan hehtaarin alue saadaan elämään. Kun alue on pakettipeltoa, kaikki tarpeellinen voidaan rakentaa tuhoamatta luontoa.

- Ja jos esitys vietäisiin tunturiin, tunturia ei silloin näkisi, Kupiainen pohtii.

Vaikka ympäristön elementit on tutkittu viimeistä piirrettä myöten teoksen elimellisiksi osiksi, teatterin musiikkiosuus ei luovuta hiukkaakaan omasta laadustaan. Jo harjoituksia kuunnellessa syntyy voimakas  mielikuva siitä, että Velhoa ei tehdä - se kasvaa omasta alustastaan, luo itseään omalla voimallaan.

- Tämän täytyy lähteä niin läheltä, että jokaisella on suora tuntuma siihen maahan, josta aihe on peräisin, ohjaaja vakuuttaa.

Muinaisten kansojen viesti
Ilpo Saastamoinen ei arastellut ryhtyessään säveltämään harrastajakuorolle 2,5 tuntia kestävää musiikkiteosta. Kokemustaustan muodostaa vastaavanlaisen esittäjäryhmän kanssa neljä vuotta sitten Keiteleen ja Pielaveden kansalaisopiston piirissä valmistettu laaja arktinen kuorosinfonia "Karhunpeijaiset", joka perustuu suomalais-ugrilaiseen karhumyyttiin.

Velhon lähtökohtana on Lapin oma, osin jo unohtunut musiikkiperintö, jolle ominaiset rytmielementit ovat säilyneet joiuissa ja loitsuissa.

- Teoksen musiikki käsittää osin yksiäänisiä melodioita, jotka parhaimmillaan muodostavat 8-äänisen sointumaton. Esityksessä on perinteistä 4-äänistä kuorosatsia, puhelaulua ja kaksi improvisoitavaa kohtaa, säveltäjä kuvailee Velho-oopperan koostumusta.

Esityksen instrumentaalipuolesta vastaa säveltäjän oma yhtye Pohjantahti, solisteina ovat saamelaistaiteilijat Jaakko Gauriloff ja Annukka Hirvasvuopio.

Lavastussuunnitelma on pienoismalliasteella. Taiteilija Erkki Alajärvi on päätynyt ratkaisuissaan pelkistettyyn yksinkertaisuuteen, käyttää hyväksi maiseman laajat piirteet sekä maaston yksityiskohdat.

Suurin rakennelma on 1500 hengelle mitoitettu nouseva katsomo. Tapahtumakentällä on laavuja orkesterille ja äänentoistolaitteille, kätköjä valonheittimille, tunneli maahisille. Alueelle rakennetaan poroaita näytökseen kuuluville poroille, rannassa on veneitä, ja läheisellä saarella lapinkylä elää omaa arkeaan.

Matkailuyritykset tukena
Musiikkiteoksen sidos omaan aikaamme ilmenee esityksen sisällä huolena saastumisesta ja pelkona luonnonkatastrofin läheisyydestä, mutta tapahtumalla on myös elinkeinollinen merkitys.

...Helsingistä Kolariin kulkevassa velhojunassa vilahtelee maahisia. Sekä rautatie-asemalla että Kittilän lentokentällä vieraita ollaan tervehtimässä, puhumattakaan jokaisen henkilökohtaisesta vastaanottamisesta yllätyksineen esityspaikalla...

Kalervo Uutun laatiman käsikirjoituksen pohjalta on Velho-oopperan säveltänyt Ilpo Saastamoinen, teoksen ohjaa Keijo Kupiainen, ja päävastuun harjoituksista kantaa Kai-Jussi Jankeri. Tanssien koreografia on Satu Niirasen käsialaa, lavastus Erkki Alajärven, puvut Raija Starckin.

Velhon ensi-iltaan on aikaa vajaa vuosi, takana jo vuoden mittainen valmistelukausi. Suuret yhteisharjoitukset seuraavat toisiaan kuukausittain, kuoro harjoittelee joka viikko.

Ooppera tulee olemaan Lapin kulttuurivoiman näyte, ennusteltavissa on elämys vertaansa vailla. Sen ainakin voi jo nyt sanoa, että tätä teosta ei voitaisi tehdä missään muualla kuin Lapissa.

> Ks. myös Ilpon 50-vuotispäivät & Ks. Isot henkilöhaastattelut:

21.7.92 Keskisuomalainen / (IS) 50 vuotta: Velho liikkuu äärirajoilla
…Musiikin monitaitaja Jyväskylästä, Ilpo Saastamoinen, on tehnyt kaksi vuotta sävellystyötä Velhon kanssa. Velho on parituntinen teos, jonka esittävät lähes satahenkinen sekakuoro, yhtye ja laulusolistit. Kyse on amatöörivoimin esitettävästä saamelaisjohteisesta sävellyksestä. Kantaesitys on ensi vuoden elo-kuussa Äkäslompolossa.

Velho on musiikkiteatteria. Teos on monitasoinen, vaikea sisäistää ja esittää. Kuinka amatöörit voivat selvitä siitä?

- Amatööreille säveltäminen on puolet vaikeampaa kuin ammattilaisille. On ammattilaisten oma ongelma, miten he selviytyvät vaikeista kohdista. Amatööreille säveltäessäni joudun miettimään, miten esittäjät voivat toteuttaa tämän teknisesti.

- Olen ratkaissut ongelman niin, että yksittäisen laulajan osa on suhteellisen helppo, mutta teos on kokonaisuudessaan monimutkainen. Taustalle olen laittanut yksin-kertaisia, erijakoisia elementtejä päällekkäin. Se on kuin yhtenäinen äänimatto, jonka päälle solisti esittää selkeän melodian. Äänimatto toimii rumpalin tavoin, tahdittaa esityksen. Tämä on suhteellisen harvoin käytetty tyylipiirre. Ainakin mordvalaisten ja saamelaisten musiikissa se kuitenkin esiintyy…

> 21.7.92 ti Iisalmen Sanomat (s.1 & s.8) > Ks. Isot henkilöhaastattelut
s.1. Rauni Paananen: Shamaani työstää velho-oopperaa
... Velho-oopperaa Uuttu-Kallen tekstiin parhaillaan säveltävä Saastamoinen on ollut vuosikymmeniä edellä aikaansa tehdessään tunnetuksi alkuperäismusiikkia kolttasaamelaisten leudd-musiikista afrikkalaista perua olevaan kuubalaiseen yukaan ja paljoon muuhun...

s.8 Kari Väisänen: - Ilpo Saastamoinen, edelläkävijä alkuperäismusiikin tunnetuksi tekijänä
- Rajatonta liikettä taiteenaloissa ja musiikinlajeissa
- 'Olen folkloristi Tai oikeammin tietäjä.'

...Velho-ooppera ensi syksyksi
Nyt Saastamoisella on tekeillä Velho-ooppera, joka valmistuu ensi syksyksi. Kantaesitys on elokuussa 1993 Äkäslompolossa.

...Mahtaisiko shamaani Saastamoisen geenimuisti toimia tässä intuition pohjana, tarkastelivathan Lapin luontoa aikanaan niin hänen äitinsä kuin isänsäkin, ja eiköhän hänen kuulu isoisänsä Optatus Raatikainenkin ulottanut vaelluksiaan niin maan-tieteellisesti kuin musiikillisestikin lähes maan äärestä toiseen.

 

22.7.92 Helsingin Sanomat - Jukka Hauru:
Saastamoiselle elämä on musiikkia suurempaa improvisointia
(Kuvateksti: Jyväskylässä asuvaa Ilpo Saastamoista työllistää parhaillaan musiikkiteatteriteos Velho, joka perustuu saamelaiseen musiikkiin.)

27.-30.8.          Kolarin kuoroharjoitukset + Äkäslompolon suunnittelua

15.-16.9.          Kai-Jussin Velho-äänitys (miesstemmojen demokasetti?)

Syksy 1992 Kuukkeli s.11: Vuosi Velho-oopperaan
Uuttu-Kallen sanoittaman ja Saastamoisen Ilpon säveltämän Velho-oopperan ensimmäinen esitys on enää vajaan vuoden päässä.

Ensi-ilta on perjantaina 27.8. 1993, mutta jo edellisenä iltana pidettävään kenraaliin myydään pääsyliput. Ensi-illan jälkeisenä lauantaina on kaksi esitystä ja sunnuntaina vielä yksi.

Esityksen ohjaa Keijo Kupiainen kansallisoopperasta, koreografian suunnittelee ja hioo esityskuntoon tervolalainen Satu Niiranen. Tervolasta on kotoisin myös puvustaja Ritva Starck. Lavastajaksi on saatu tunnettu sodankyläläinen taiteilija ja kulttuuripersoona Erkki "Aate" Alajärvi.

Teoksen lauluosuuksista vastaa Velho-kuoro, johon kuuluu lähes sata laulajaa Kolarista, Pellosta, Muoniosta, Kittilästä, jopa Kemijärveltä saakka.

Käytännön työrukkasena toimii tällä hetkellä Velho-oopperatoimikunta...

 

1992 Sulasol: Velho ooppera
(Vanha tieto, joka oli vielä voimassa 25.7.92 Keiteleellä: Koreografia Satu Niiranen)

Elokuun ensimmäisenä päivänä oli SULASOLin Lapin piirihallituksella tilaisuus seurata hetki oopperan harjoituksia Kolarissa. SULASOL-terveiset oopperakuorolle esitti piirin puheenjohtaja...

...Ajatus oopperasta lienee jo vuodelta 1986 ja aloitteentekijöiksi voidaan mainita UUTTU KALLEN (Kalervo Uuttu) lisäksi Johannes Seppälä ja Tapio Niittyranta.

Oopperakuorossa on runsaat kahdeksankymmentä laulajaa eri puolilta Lappia ja harjoituksia kuoro pitää keskimäärin kerran viikossa.
Oopperan kokonaisbudjetti liikkunee noin puolen miljoonan tuntumassa. Oopperan toteutus on pääosin harrastajien harteilla.

VELHO on ainutlaatuista musiikkiteatteria. Sen sanat ja sävel kumpuavat suoraan arktisten kansojen ja Saamenmaan pohjattomista alkuhämäristä.
VELHO on Lapin luonnon, haltijoiden ja ihmisten ylistys. Se etenee näkymien, osaksi improvisoitujen esitysten sarjana.
VELHO on myös viesti tälle ajalle.

Kiehtovan vilpittömästi mutta rajuin kääntein se vastaa ääneen lausumattomiin kysymyksiin. Hiihtäjälle, jonka kannalla kiire istuu. Ihmiselle, jonka lihan rauta raiska on syönyt, jonka elämän hukkaviiva on käynyt pitkäksi.

Kuitenkin: VELHO on mukaansatempaavan optimistinen, elämän ja kuoleman riemua tulvillaan. Se on samalla kertaa requiem ja apoteoosi.

Sävellys ja musiikin johto          Ilpo Saastamoinen        

Sanoitus                                  Kalervo Uuttu

Ohjaus                                    Keijo Kupiainen

Koreografia                             Satu Niiranen (W)        

Lavastus                                  Erkki Alajärvi

Puvut                                       Ritva Starck                 

Kuoron valmennus                    Kai-Jussi Jankeri

Teoksen esittävät                      Velho-kuoro soittajineen ja tanssijoineen, Pohjantahti solisteineen

 

26.-27.9.92          Kolarin harjoitukset (Annukka Hirvasvuopio & Jaakko Gauriloff) (12 t.)

27.9.92 s.4           Lapin Kansa (= LK): Jaakko Gauriloff ja Annukka Hirvasvuopio solisteina -
                           Velho-oopperan lavasteet nyt pienoismallina
(Kuvatekstit)

Äkäslompolon rannalle nouseva Velho-oopperan esittämispaikka on valmistunut pienoismalliksi. Lavastaja Erkki Alajärvi esitteli oopperan harjoituksissa lauantaina pienoismallista, millaiset esiintymispaikoista ja katsomosta tehdään. Samalla paljastettiin oopperan solistit, jotka ovat Jaakko Gauriloff ja Annukka Hirvasvuopio.

Esiintymispaikka on nykyisin pakettipelto aivan Äkäslompolon kylän keskustassa veden äärellä. Vaikka esiintymispaikka ensin aiottiin viedä tunturiin, on päädytty kuitenkin tunturin juurelle.

- Tunturin siluetit näkyvät taustalla, vesi on vieressä. Peltoa voimme muokata mieleiseksemme, emmekä tuhoa luonnosta mitään lopullisesti, sanoo ohjaaja Keijo Kupiainen.

Esiintymispaikkaa on hehtaarin verran. Esiintymislava on 60 metriä pitkä ja se käytetään kokonaan hyväksi. Ylöspäin nouseva katsomo on 40 metriä leveä ja 17,5 metriä syvä. Maahan tulee lavalta näyttämön alle tunneli, josta maahiset kulkevat. Vieressä on poroaita, koska esityksessä tarvitaan myös poroja.

Velho-oopperan ensi-iltaan on aikaa vajaa vuosi. Ensi elokuun 27. päivän iltana suururakka on valmiina katsottavaksi. Ohjaaja Keijo Kupiainen maalaa esiin mielikuvaa suuresta illasta.

- Koko maisema käytetään hyväksi. On lähes täydenkuun aika. Kun esitys kello 20.30 alkaa on vielä valoisaa ja kun väliaika kello 22 päättyy on syvä hämärä. Tulet järvellä ja rannoilla kuuluvat lavastukseen.

Kaikki on raameissa
Velho-oopperatoimikunnan puheenjohtaja Hilja Liimatainen sanoo, että oopperan tehtäväjako on raameissa. Vastuuhenkilöt on jokaiselle osalle.
- Kuorolaisia on koossa satakunta ja muuta talkooväkeä tarvitaan pari sataa. Meillä on mukana väkeä monesta Länsi-Lapin kunnasta ja lisää tarvitaan vielä.

Velho-oopperassa pidetään suuret yhteisharjoitukset kerran kuukaudessa ja laulu-harjoitukset kerran viikossa. Sävellyksestä ja musiikin johdosta vastaa Ilpo Saastamoinen ja sanoituksesta Kalervo Uuttu.

Tanssin koreografian tekee Satu Niiranen ja tanssijat, lapsista vanhoihin asti, aloittavat harjoitukset tammikuussa.
Puvut suunnittelee Ritva Starck, joka on jo tehnyt luonnokset velhomaisista puvuista.

Ylläksellä velhoviikko
Ylläksen matkailuyrittäjät ovat mukana Velho-oopperan luomisessa. Kun ooppera esitetään neljä kertaa viikonlopun aikana Äkäslompolossa, ovat matkailuyritykset luomassa kylään velhoviikkoa...Velho-oopperan ensi-iltaan tulee etelästä myös velhojuna. Matkan ajaksi on suunnitteilla velhomaista tunnelmaa sekä Kolarin asemalle ja Kittilän lentokentälle tunnelmaa luova vastaanotto...

21.-22.11.92 Kolari; Velhon I osan läpimeno (Loitsut, Jumalat, Seidat) (2 x 6 t.)
                 - Mukana myös Pirjo Paavalniemi [koreografi] (> 17.2.91)

 

1993:

9.-10.1.93 Velho-harjoitukset Kolarissa/Kittilän hallissa.

14.1.93 Lapin Kansa (JS): Velho-ooppera etsii ilmaisujoukkoa Kolariin
Ylläksellä ensi elokuussa esitettävään Velho-oopperaan etsitään parhaillaan tanssijoita ja muuta ilmaisuj-oukkoa tavallisen kansan parista - aivan kuten kuorokin on koottu harrastajalaulajista. Velho-ooppera-toimikunnan puheenjohtaja Johannes Seppälä kuuluttaa erityisesti Kolarin lähikunnissa asuvien esiintymisestä kiinnostuneiden ihmisten perään. Pidemmältäkin sopii tulla, jos ei usko harjoitus-matkojen käyvän rasitteeksi. Kuorossa laulaa paitsi kolarilaisia, myös iso joukko muoniolaisia, kittiläläisiä ja pellolaisia.

Mukaan otetaan sekä tanssitaitoisia että tanssitaidottomia, kunhan ilmaisuhalua riittää. Koolla, näöllä eikä iällä ole väliä, sillä näyttämöllä on tarjolla monenlaista puuhaa, kuten ohjaaja Keijo Kupiainen on suunnitellut.

Ilmaisupuolesta kiinnostuneet ovat siis tervetulleita Nuorisoseuratalolle 23. ja 24. tammikuuta kello 10. Vetäjänä toimii Velho-oopperan koreografi Pirjo Paavalniemi.

25.1.93 Keskisuomalainen - Pasi Luhtaniemi:
Kansat ja yksilöt selviävät improvisoinnin avulla - Ilpo Saastamoinen laajentaa Suomen sukua
… Kotonaan Jyväskylässä Ilpo Saastamoinen viimeistelee saamelaismytologiaan perustuvaa Velho-oopperaa, jonka ensi-ilta on Ylläksellä elokuussa. Velhoon on tultu Kalevala-sävellysteoksen ja suomalais-ugrilaisten Karhunpeijaisten kautta...

27.-28.2.93 Velho-harjoitukset Kolarissa (NS-talo klo 10-) ja Levillä (- klo 17)
12.-14.3.93 Velho-harjoitukset Kolarissa

30.3.93      (Lehti?) Matkailulle 1,7 miljoonaa - Itä-Lappi sai suurimman potin
... Kolarin puuhattu Velho-ooppera sai lääninhallitukselta kehittämisrahaa 150 000 markkaa ensi kesänä Ylläksellä esitettävää oopperaa varten.

3-4.4.93 Velho-harjoitukset Muonion ammattikoululla

7.4.93 Pohjolan Sanomat - Kolari, Heikki Liimatainen: Työllistämispalvelu mahdollistaa toteutusta
- Velho-oopperalle  kulisseja arvoiseensa ympäristöön.
(Suurharjoituksessa yhdistettiin jo tanssiakin lauluun. "Käärmeiden parittelu" oli tanssijoille mielenkiintoinen kokemus, kun se tehtiin ensimmäistä kertaa.)

Kolarin Kyläpelimannit ja Kuoron sekä Nuorisoseuran suurhanke Velho-ooppera saa arvoisensa ympäristön. Äkäslompolon "Velhoniemessä" on aloitettu mittavat työt näyttämön, katsomon ja kulissien pystyttämiseksi...

- Velho-hankkeella on laajempaa merkitystä. Onhan se koonnut Länsi-Lapista 100-päisen kuoron ja sen lisäksi mittavan tanssijoiden joukon. Velho ulottaa merkittävän vaikutuksensa myös Ylläksen matkailuyrityksiin, perustelee Keränen.

Työllistämispalvelua voi saada, kun kunnan työttömyys alenee määrätyn taulukon mukaisesti alle maan keskitason. Kolarissa työllistyy kolmisenkymmentä henkilöä.

- Velhon töissä on kuusi miestä ja kaksi naista. Miehet ovat valmistelleet pimeimmän talvikauden Velhoniemeen pystytettäviä laitteita ja naiset ovat innostuneesti työstäneet Velhon asuja, kertoo Keränen.

"Paikan päällä kokoonpano"
Valvontavastuun talkoillen harteilleen ottanut rakennusmestari Heikki Heikka kertoo tarvikkeistoa valmistellun koko alkuvuoden hallitiloissa, jossa pystytettävät kulissit ym. odottavat pääsyä sijoilleen.

- Lisäksi alueella, jonka näyttämöstä tulee 50x60 metriä, on tehty mittavia maan-siirto- ja -tasaustöitä. Metsähallitus on lainannut meille tarvitsemamme puutavaran. Sen arvo liikkuu kymmenissä tuhansissa markoissa, kertoo Heikka.

Velho-hankkeen luonteen paikkakunnalla huomaa myös siitä, että esimerkiksi Napapiirin Kuljetus sponsoroi hanketta asettamalla käyttöön kaivinkoneen.

Rakentaminen on toistaiseksi sujunut hyvin. Rakentajilla on ollut suotuisat rakennus-ilmat. Tähän vaikutti myös se, että työt saatiin käyntiin hyvissä ajoin - oikeaan aikaan.

- Rakennelmat on tarkoitus saada alkukesäksi sellaiselle rajalle, että se mahdollistaa harjoittelun aloittamisen siellä, kertoo Heikka.

Katsomoon tulee istumapaikat 1500:lle ja se sijoittuu erinomaisen kauniille paikalle Äkäslompolojärven rannalle. Kun ensi-ilta on 27. elokuuta ja esitysten ajaksi on "tilattu" täysikuu, voi vain aavistaa; millainen elämys siitä syntyy...

29.4.93 Lapin Kansa - Jaana Siitonen:  Säveltäjä Ilpo Saastamoisessa on aimo annos shamaania
(> Isot henkilöhaastattelut & Lapin Kansa 6.1.92)

Päiväämätön luonnosteksti 1993 keväällä - JAANA SIITONEN (Lapin Kansa)???
Ohjaaja Keijo Kupiainen, koreografi Pirjo Paavalniemi ja Uuttu-Kalle:
Velho -oopperan "lähtökuopassa".

"Velho ottaa koko ihmisen" - Lappi saa oopperansa Ylläksen kuutamossa
Kolari, Reijo Hietala         
- Velho on väkevä voima. Se ottaa koko ihmisen eikä tyydy puolikkaaseen, kuihkii tekstinsä sisällön arktisen kansan alkuhämäristä ammentanut Kalervo Uuttu.         Hän sanoo, että Lappi on oopperansa ansainnut; tässä se nyt on.

Elokuun kuutamossa ensi kertaa esitettävä Velho-ooppera on jo viekotellut monta:  Äkäslompolon Velhoniemessä laulaa, tanssii ja liikehtii noin 200 harrastajaa Kolarista, Pellosta, Kittilästä, Muoniosta ja Pajalasta. Tällainen joukko kulttuurin kaikenikäisiä harrastajia musiikkiteatterin kimpussa on jo sinänsä kova saavutus napapiirin pohjoispuolella.

Eivätkä ohjaajat häpeile työn tuloksiakaan. Lyhyessä ajassa tulee vakuuttuneeksi, että syksyllä kaikki on toisin. Lappi ei ole entinen esityksen jälkeen. Pois ei oopperasta uskalla jäädä.

Sävelmatto kuin tuuli tunturissa.
Uuttu-Kallessa pitkän aikaa siinneet näyt pulpahtivat pinnalle kolme vuotta sitten, kun säveltäjä Ilpo Saastamoinen kuunteli hänen tekstejään ja innostui niitä säveltämään.

Saastamoinen sukelsi arktisen alueen ihmisten alkuvoimaiseen yksinvaeltajan musiikkiin, jonka tunnusmerkkinä ovat sekatahtilajit. Niiden käyttö suomalaisessa kuoromusiikissa on uutta. Iso velhokuoro jakaantuu jopa kahdeksaan osaan, joilla kullakin on erimittainen fraasi. Syntyy sävelmatto, jossa musiikki etenee toistumatta kertaakaan samanlaisena.

- Ikään kuin tuuli humisee tunturin puissa, jokaisessa erikseen ja hieman eri tavalla.

Kuorolla on myös kaksi pitkää improvisointijaksoa, joihin keskitytään shamaani-rummun avulla.

Ilta hämärtyy esityksen aikana. Tekniset puutteet harrastaja korvaa olemalla esityksessään koko sydämellään. Saastamoinen uskoo, että yleisö sen aistii.

Koko hoidon ohjaa Kansallisoopperan tuotantopäällikkö Keijo Kupiainen.

14.-16.5. 93         Velho-harjoitukset Kolarissa (Bändi I kerran)

30.5.93 Lapin Kansa - Kolari, Jaana Siitonen:  Velho-oopperaa tehtäessä ei lasketa tunteja -
Kotakansan puuhat ja uskomukset kiehtovat nykypäivän kulkijaa
(Kuvateksti: Kuoro osaa jo teoksen musiikin. Niinpä se pystyy nyt paremmin paneutumaan eläytymiseen.)

Velho-oopperan sisäharjoittelujakso on takana päin. Kuorolaiset, tanssijat ja orkesteri harjoittelevat seuraavan kerran Äkäslompolon Velhoniemen tantereella, joka talkoiltiin lauantaina harjoittelukuntoon rakentelujen jäljiltä. Samaan syssyyn koottiin myös poroaita.

Katsomon rakentaminen on edennyt jo pitkälle, ja "lavasteetkin" ovat isoksi osaksi valmiina - kiitos työllisyysvaroin palkattujen rakennusmiesten. Ensimmäisen kerran velholaiset harjoittelevat Velhoniemessä ensi viikonloppuna.

Ohjaaja Keijo Kupiainen odottaa malttamattomana elokuun kuutamoa päästääkseen velholaiset valloilleen. Puoli vuosisataa kesäkuussa täyttävä Velho puolestaan potee vähitellen voimistuvaa esiintymiskuumetta. Hänen elämänsä unelma on täyttymässä ja täyttyy, "vaikka tulisi turpiin kriitikoilta", kuten hän asian ilmaisee.

Velholle eli Kalervo Uutulle Velho-produktio merkitsee paljon. Teksteihin Kalle on ladannut niin syvää sanomaa, että kuorolaisilla nousee herkimmissä kohdissa pala kurkkuun, jos he erehtyvät ajattelemaan tekstien sisältöä. Ja tätä juuri ohjaaja Kupiainen ja kuoron valmentaja Kai-Jussi Jankeri kuorolaisilta odottavat ja vaativat.

Jankeri pyyhkii hikeä otsaltaan, sillä työläin, pari vuotta kestänyt vaihe kuorolaisten harjoituttamisessa on takana. Jäljellä on enää lähinnä tunnelmiin herkistelyä. Alkukesällä kuorolaiset voivat hioa stemmojaan pienissä kvarteteissa ja omissa ääniryhmissään odotellessaan elokuun suurta harjoittelujaksoa.

"Voitamme tällä itsemme"
Uuttu-Kalle on vieläkin ihmeissään Velho-oopperasta, vaikka sitä on puuhattu jo kolmisen vuotta. Tapaus lähti liikkeelle Kolarin kyläpelimannien puheenjohtaja Johannes Seppälän tokaisusta Savonlinnassa: "Met tehemme oman Velho-oopperan. Kyllä metkin osaamma." Kalle alkoi rustaamaan sanoja ja säveltäjäksi pyydettiin Ilpo Saastamoista.

- Kyllä tämä lämmittää sisikuntaa. Voitamme tällä itsemme, Kalle sanoo ollessaan nyt korviaan myöten uponneena oopperaan.
- Kaikkia arvoja ei voi mitata miljoonissa.

Ohjaaja Keijo Kupiaiselle, joka toimii Suomen Kansallisoopperan tuotanto-päällikkönä, Velho-ooppera on "yhtä juhlaa". Hän rentoutuu tullessaan harjoituttamaan lappilaisia harrastajalaulajia ja jättäessään Töölönlahden kulttuurin hetkeksi taakseen.

- Tämä kevät on ollut raskas, sillä takana on suuri muutto uuteen oopperataloon, Lapin raikkaista tuulista nauttiva Kupiainen perustelee rentoutumisentarvettaan harrastajien parissa.

Velho-oopperasta Kupiainen imee itselleen energiaa. Jo pelkästään sen tosiasian ajatteleminen, että velholaiset ajelevat pitkien matkojen päästä harjoituksiin tekemään vapaaehtoisesti kahdeksan tuntisia harjoittelupäiviä, tekee hänen olonsa energiseksi.

- Velho-ooppera on lähestymässä oikeata muotoaan. Teoksen valmistamisessa onnistutaan väistämättä, kun eletään teos lävitse. Esiintyjien pitää pystyä tuntemaan sitä, mistä he kertovat ja uskon, että he myös pystyvät siihen, Kupiainen sanoo yhtään epäröimättä amatöörien kykyjä.

Esitystilanteessa eläytyminen on Kupiaisen mukaan helpompaa kuin harjoituksissa, mutta jo harjoituksissa on paneuduttava eläytymiseen tosissaan, jotta se onnistuu myös esiintymishetkellä. Musiikki on tietysti osattava kuin vettä vaan, jotta estradilla ei tarvitse enää keskittyä musiikilliseen osaamiseen, hän valmentaa kuorolaisia ennen ulkoharjoittelua.

Velhoko syntiä?
Velho-ooppera on noussut Luoteis-Lapissa puheenaiheeksi. Velholaisten puuhailut herättävät uteliaisuutta ja hupaisia huhujakin on syntynyt jopa niin, että jotkut pitävät koko puuhaa syntisenä epäjumalien palvontana. Väitteet saattavat vain lisätä ihmisten kiinnostusta teokseen. Velholaiset itse mieltävät Velhon lähinnä Lapin historiaa valottavana kuoroteoksena, jossa on hauskaa ja jännittävää olla mukana. Outoja voimia ei yritetty missään vaiheessa saada liikkeelle, mutta velholaiset olisivat toki olleet valmiita kokeilemaan veden loitsua Rovaniemen tulvavesien karkottamiseen, mikäli heitä olisi joku älynnyt kutsua apuun.

Vaikka teoksessa onkin paljon vaikutteita saamelaisten kulttuurista, kertoo se kuitenkin yleisemmin kotakansasta. Aitoa saamelaisväriä Velho-oopperaan tuovat solistit Jaakko Gauriloff ja Annukka Hirvasvuopio.         

Esitys on luonnollisesti suomenkielinen, jotta etelästä tulviva yleisö ymmärtäisi tekstin. Jaakko Gauriloff ei näe mitään pahaa siinä, että hän esiintyy myös suomen kielellä - onhan hän aloittanut sillä taiteilijanuransakin, kuten hän ihmettelijöille perustelee.         

Velho-oopperan lippujenmyynti on sujunut erittäin hyvin. Neljästä esityspäivästä kaksi on jo loppuunmyyty.

6.-7.6. 93     Velho-harjoitukset Lapissa?

8.6.93          Pohjolan Sanomat - Kolari, Kari Heino: "Lappi on oopperansa ansainnut"
Velho-ooppera saa ensi-iltansa Äkäslompolosa elokuun lopulla
(Kuvateksti II: Keijo Kupiainen ja Ilpo Saastamoinen (oik.) pääsivät sunnuntaina harjoituttamaan velholaisia ulos. Velhonniemi valmistuu keskelle Äkäslompolon kylää.)

Tiedotteen mukaan "Velho on viesti tämän ajan ihmiselle". Kalervo Uuttu, Velhon tekstin synnyttänyt, sanoo, että teos "on muistelus vanhasta Lapista". Velhon ohjaaja, Kansallisoopperan tuotantopäällikkö Keijo Kupiainen puhuu maan, veden, tulen, musiikin, ihmisten runouden "suuresta yhteisestä harmoniasta".

Kuinka hyvänsä, jotain omaperäistä ja ilmeisen vaikuttavaa on tiedossa, kun Velho-ooppera saa ensiesityksensä Äkäslompolon Velhoniemessä 27.8. Vaikuttavaa on toisaalta aikaansaatu myös jo nyt.

Kuorolaiset, tanssijat ja muu esiintyvä henkilöstö on harjoitellut säännöllisesti viikoittain. Talkootunteja on kertynyt 40 000, missä mukana [on] monenlaista muutakin kuin laulaminen ja soittaminen, Lähes koko Länsi-Lappi on saatu mukaan, kaksi näytöstä on jo kutakuinkin loppuunmyytyjä, mittasuhteeltaan 3 miljoonan, markan hanke pystyttäneen toteuttamaan 1,5 miljoonalla suuren talkootyöosuuden vuoksi laadusta tinkimättä.

Joten, taas Uuttu-Kallen sanoin: - Tässä se on, nyt se tulee. Lappi on oopperansa ansainnut!

Pääosassa 100 henkeä.
Musiikin Velhoon säveltänyt Ilpo Saastamoinen ja kuoroa treenaava Kai-Jussi Jankeri pitävät yhtenä suurena Velho-spektaakkelin mukana lanseerautuvana uutuutena juuri kuoron määräävää asemaa.

- Velhossa 100 hengen kuoro on pääosassa ja koko ajan näyttämöllä. Koko juttu on siinä mielessä massakohtausta alusta loppuun, Jankeri kuvailee.

Saastamoinen muistuttaa, että kuorojen esittämäksi harvinainen mutta arktisten kansojen musiikille ominainen sekatahtilajien käyttö asettaisi ammattilaiset ja amatöörit joka tapauksessa samalle viivalle. Elokuinen mystinen kokemus ei siis missään tapauksessa himmene siksi, että päätähtenä laulaa harrastajapohjainen kuoro:
- Itse asiassa nyt on etuna se, että harrastajilla on varmasti sydän mukana. Ja senhän yleisö aistii.

Uutta on vielä sekin, että mukana on improvisoituja osuuksia. Mutta edelleen Saastamoisen usko kestää:
- Suomalaiset harrastajakuorot pystyvät mihin vain!

Ulkonapa tietysti
Velhon harjoitukset siirtyivät sunnuntaina ulkosalle. Keskelle Äkäslompolon kylää nousevaan Velhoniemeen tulee katsomotilat noin 1500 hengelle. Lisäksi itse näyttämötannerta ollaan muokkaamassa Velhon tarpeisiin moniin yksityiskohtiin, "joita on turha kovin tarkkaan esitellä etukäteen tällaisen mystisen jutun kyseessä ollessa".

Jonkinlaista muinaisen Pohjoisen kylän ilmapiiriä kuitenkin lavastetaiteilija Erkki Alajärven mukaan tavoitellaan. Niinpä koreografi Pirjo Paavalniemen tanssi-kuviotkin muistuttavat enemmän ihmisen jokapäiväisestä liikehtimisestä kuin tanssista sanan perusmerkityksessä. Puvustuksesta vastaava Ritva Starck on lähtenyt liikkeelle suomalais-ugrilaisten kansojen vanhasta pukeutumisesta.

Velho on siis "väkevä voima, joka osoittaa kunniaa edellä kulkeneille Lapin vanhoille". Uuttu-Kallen määritelmään tuntuu yhtyvän esimerkiksi toinen teoksen solisteista, Annukka Hirvasvuopio, joka kertoo olevana mielellään mukana osittain juuri siksi, että hänenkin esi-isänsä olivat aitoja velhoukkoja.

Yhteenkuuluvuuden tunteesta esi-isien ja luonnon kanssa voi juopua neljässä eri näytöksessä 26.-29.8. Muut näytökset alkavat klo 20.30, sunnuntainen eli viimeinen klo 13. Siihen myydään halvemmalla lippuja eläkeläisille ja koululaisille. Ennakkovarauksia on tehty jo 3 500 kpl.

 

Päiväämätön luonnos (Lapin Kansaan?) - Jaana Siitonen

(Kalervo Uuttu 50 v. 20.6.1993?) Kolari, Jaana Siitonen: Katkelma Velho-jutusta:
Sadan hengen sekakuoro on koko ajan näyttämöllä. Tällaista pitkää kohtausta oopperassa ei yleensä ole.

Esitys on muotoutunut paikan mukaan. Ulkona ovat läsnä kaikki elementit: maa, vesi, ilma. tuli, kuu, tähdet, tunturi...

Ilta hämärtyy esityksen edetessä: Siirrytään päivästä yöhön, niin todellisuudessa kuin arkiymmärryksen yli kurkottavassa oopperassakin.

Kuoron on valmentanut Kai-Jussi Jankeri, 70 tanssijan koreografian on ohjannut Pirjo Paavalniemi, lavasteet miettinyt Erkki Alajärvi ja suomalais-ugrilaisen perinteen mukaan puvut suunnitellut Ritva Starck.

Solistein ovat Annukka Hirvasvuopio ja Jaakko Gauriloff.

40 000 talkootuntia takana
Velhoon on Kupiaisen mukaan jo käytetty noin 40 000 talkootuntia. Elokuussa tahti vain tiivistyy: 20 suuren harjoituksen lisäksi on lukuisia pieniä. Sunnuntaina pidettiin ensimmäiset harjoitukset esityspaikalla. Puolitoista vuotta on ehditty harjoitella muualla. 1500 ihmisen katsomon rakentaminen on hyvässä vauhdissa.

Kaikkiaan budjetti on noin 1,5 miljoonaa. Ilman talkoita summa olisi noin kaksinkertainen.
...
(Originaalijuttu:)

Taiteellinen, vakava Velho astuu esiin elokuussa...

50-vuotias 20.6.1993
- Se saivo kiehtoo minua jotenkin. Kun tein oopperakäsikirjoitusta joitakin vuosia sitten,         ajatukseni olivat paljon juuri Pakasaivossa, jossa voi edelleen aistia vanhan Lapin, Kalle kertoo. Kalle aikoo antaa "mustalle Velholle" elokuussa lopputilin... ...Tämä turistivelho saa siis väistyä vakavamman velhon tieltä. Moni ei tule ajatelleeksi, että Velhon työ on suunnattoman raskasta. Kallesta musta         Velho kerrassaan imee mehut. Siksi hän harjoittelee traktorinkopissa uuden, arvokkaamman Velhon roolia. Sitä saavat matkailijat kuka ties vähän pelätäkin.

Isoisän kanssa heinänniitossa
Lapsena Kallella oli tapana käydä Lehdon Aaten eli isoisänsä kanssa heinänniitossa. Äijä oli 80-vuotias, oikea tervaskanto, ja Kalle 11-12-vuotias .

Piti olla kaverina jänkkäheinän teossa joka syksy. Silloinkin kun heinää ei tarvittu, mentiin, sillä äijän piti päästä niitolle, koska niin oli aina ennenkin tehty.

Kahdeksalta kaverukset lähtivät liikkeelle. Kallen piti soutaa kaksi kilometriä ensin järveä pitkin ja sitten sauvoa puolitoista kilometriä jokea myöten. Kello yhdeltätoista oltiin perillä Tapolompolon [* > Ks. Käärme] niityllä.

Ensin minun piti kokea katiska, , sitten perata kalat ja paistaa ne. Kalat söimme kuivan leivän ja voin kera. Kun oli syöty, pisti isoisä tunniksi nukkumaan. Sen jälkeen juotiin kahvit ja sitten alkoi työrupeama, joka kesti yhtäjaksoisesti 5-6 tuntia. Kalle haravoi isoisän niittämät heinät. Päivät toistuivat samanlaisina puolitoista kuukautta ja Kalle oli lopulta perin juurin kyllästynyt. Keksin kaikenlaisia tekosyitä. Välistä oli maha kipeä ja muuta, ettei olisi tarvinnut lähteä. Olimme poissa sen aikaa, kun "maha oli kipeä" ja taas mentiin.

Siinä sivussa isoisä opetti Kallelle vitsanväännöt ja jutusteli Lapin tarinoita. Isoisä oli jopa tonkinut itse aarnihautoja. Siitä jäi Kallelle tarinansiemen itämään.

Kovaa työtä sittemminkin
Kalle ei koulun ja heinänniittojen jälkeen paljon laiskotellut, vaan kävi heti työn kimppuun eikä ole sittemmin tahtia hellittänyt.
- Heti kun kansakoulusta pääsin - ei kun tukkimettään, Kalle kertoo.

Muoniossa oli tuolloin savotoita paljon eikä työttömyyttä tunnettu. Töitä oli tarjolla enemmän kuin ehdittiin tehdä.

- Se työ kävi lapojen päälle, mutta oli henkisesti helppoa. Sontakoulu eli maamieskoulukin tuli käytyä, vaikka harjoittelu jäi väliin. Ajattelin, että osaan luoda lantaa harjoittelemattakin. Sen verran Kallella kuitenkin maamieskoulusta kuitenkin "hulluutta" tarttui, että hän viljelee nyt puikulaa valtiolta vuokraamallaan maalla Kihlangissa.

Vaimon hakuun
Koulun ja ensimmäisten savotoiden jälkeen tuli aika hakea vaimo.

Kalle ja kaksi muuta poikaa Tapojärveltä lähtivät yksissä tuumin riijustelemaan Äkäslompoloon, josta heistä jokainen sitten ottikin itselleen puolikkaan. Kalle otti Kirstin - työtä pelkäämättömän ihmisen, ymmärtäväisen vaimon. Nyt Kallella on nelihenkinen perhe, johon kuuluvat Kallen ja Kirstin lisäksi tyttäret Satu ja Suvi. Viidentenä perheenjäsenenä kummittelee tietysti Velho.

- Kyllä sen Velhon saapi laskea eri tyypiksi. Siviili-Kalle on ujompi, vaikka joskus roolit menevätkin vähän päällekkäin, Kalle kertoo.

Kallen paras hetki päivästä on aamu-viideltä. Silloin on rauhallista eikä työ tai väsymys paina. Aamun tunteina Kalle runoilee. Runoja syntyy itsestään. Aamutunneilla syntyi aikanaan myös Velho-oopperan libretto. Silloin, kun useimmat muut nukkuivat.

Toisinaan Kalle tekee aamuviideltä myös raakaa lumenluontityötä, sillä talvisin hän pitää Äkäslompolon pihoja puhtaana. Traktorissa ehtii kuitenkin ajatella maailman asioita.

Myllärin rooli vaihtui velhoiluksi
...Ensimmäinen Lapin kaste syntyi Raudasvirran Jorma-vainajan pyynnöstä. Tämä kun oli myynyt kyseisen ohjelmapalvelun ja soitti Kallelle, että luopa nyt sellainen. Silloin vielä puhtaassa Lapin puvussa Kalle sitten kastoi ensimmäiset turistit laatimansa kastekaavion mukaan, jossa oli peruselementteinä maa, tuli, vesi, ilma ja poro. Kaava on pysynyt vuosien varrella täysin samana, koska osoittautui heti hyväksi...

...Kalervo Uuttu teki ensimmäisen runonsa kymmenvuotiaana ja lausui sen koulun juhlassa. Ensimmäisen oopperakäsikirjoituksensa hän laati 46-vuotiaana ja se saa ensi-iltansa elokuussa.

 

6.8.93 Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen: Pohjoisen väen suururakasta sielunmessu ja ylistyslaulu - Velho - ooppera nähdään aidoilla juurillaan
(Kuvateksti: Velho-oopperan säveltäneen ja musiikin johtavan Ilpo Saastamoisen teosta on luonnehdittu samalla kertaa requiemiksi ja apoteoosiksi, sielunmessuksi ja ylistyslauluksi.

Lapin luonto, haltijat ja ihmiset ovat saaneet yläsavolaissyntyisen Ilpo Saastamoisen säveltämästä musiikkiteatteriteoksesta, Velho-oopperasta ylistyksen, joka etenee näkymien, osaksi improvisoitujen esitysten sarjana.

Kohtauksia on 21. Esitys alkaa Ilmojen haltijan Velholle antamasta käskystä elokuun hämärtyvässä illassa, takkaporojen jo aloitettua jutaamisensa kohti Velhoniemeä.

Virosta Jyväskylän kautta Lappiin lähipäivinä matkaava Saastamoinen on tehnyt yhteistyökumppaneineen musiikkiteatteria jolle ei hevin löytyne vertailukohdetta.

Se on saanut myös terveesti uteliaan yleisön hereille. Velhosta kiinnostuneita, on menossa linja-autolasteittain eri puolilta Suomea, myös Ylä-Savosta, Äkäs-lompolon Velhoniemeen katsomaan ja kuulemaan, mitä teoksen esittävät Velho-kuoro soittajineen ja tanssijoineen ja Pohjantahti-orkestereineen saavat aikaiseksi.

Ehkä Saastamoisessa itsessäänkin on "velhoa", niin hämmästyttävän monipuoliseksi musiikkimieheksi hän on vuosien mittaan osoittautunut. Saamelaiseen musiikkiin pohjaava Velho työllisti Saastamoista jo viime kesänä, jolloin hän vietti 50-vuotis-juhliaan Keiteleellä.

Tarttuminen aiheeseen tukee käsitystä Saastamoisesta absoluuttisia arvoja vastustavana jääränä, joka näkee maailman uskomattoman monelta kannalta. Tuo lähtökohta, vuorovaikutukseen valmiin sanoittajan osuus ja puhutteleva musiikki lupaavat myönteistä, elämän ja kuoleman riemua tulvillaan olevaa elämystä, requiemia ja apoteoosia.

Harrastajat innolla mukana
Hankkeessa mukana olevat sanovat parituntisen Velhon saamisen esityskuntoon vaatineen mittaamattoman määrän työtä ja innostusta. - Länsi-Lapin musiikin- ja tanssinharrastajat ovat harjoitelleet tunnollisesti paikkakunnillaan viikoittain talvisydämen ja kokoontuneet kuukausittain suureen yhteisharjoitukseen paikka-kuntia vuorotellen.

Velhoa pidetään Napapiirin tähän asti laajimpana hankkeena koota yhteen alueen musiikkiteatterin tekemisestä kiinnostuneet harrastajat. Mukana ovat mm. Kolarin Kyläpelimannit,  Kuoro ja Nuorisoseura, sekä muita Kolarin, Kittilän, Muonion, Pellon ja Ruotsin Pajalan musiikin- ja tanssinharrastajia.

Esityksen on sanoittanut Lapin tunnettu "velho" Kalervo Uuttu, sen ohjaa Suomen Kansallisoopperan tuotantopäällikkö Keijo Kupiainen. Lavastajana on taiteilija Erkki Alajärvi ja puvustuksesta vastaa käsityönlehtori Ritva Starck.

Vuosia Kansallisoopperassa työskennellyt Kai-Jussi Jankeri on valmentanut sadan laulajan kuoron. Velho-oopperan koreografia on Pirjo Paavalniemen, ja solisteina kuullaan aitoja Lapin ihmisiä, Annukka Hirvasvuopiota ja Jaakko Gauriloffia. Esitystekniikasta vastaa Rovaniemen alueteatteri.

Samanaikaisesti harjoitusten kanssa esityspaikkaa, Velhoniemeä on valmistettu esityskuntoon. Kahdeksan miestä on paiskinut töitä Heikki Heikan johdolla. Esityspaikkaan liittyvät yksityiskohdat järjestäjät haluavat pitää toistaiseksi salassa. Esityksen kenraali on torstaina 26.8., ja kantaesitys perjantaina 27.8. Pielavetiset, keiteleläiset ja vesantolaiset menevät 28.8. esitykseen. Jokaiseen esitykseen järjestäjät ovat valmiit sijoittamaan 1000-1500 katsojaa.

Oppia kahdeksan vuodenajan kansalta
Pohjoisen väki sanoo Velholla olevan viestin myös tälle ajalle. Nähtäväksi jää, mitä viesti pitää sisällään, mitä yleisö voi oppia kahdeksan vuodenajan kansalta, kotakunnalta, seidoilta ja porokarhulta, mitä kosiomatkasta ja Lussin Pieti -rievusta.

Oopperan tuottajien mielestä Velhon viestiä täydentävät. myös satapäisen kuoron mielikuvitukselliset asut, joita kaksi naista on talvikauden ommellut.

Etelästä tuleville pohjoisen väki lupaa vastauksia kysymyksiin, joita ei yleensä lausuta ääneen. "Hiihtäjälle, jonka kannalla kiire istuu, ihmiselle, jonka lihan rauta raiska on syönyt, jonka elämän hukkaviiva on käynyt pitkäksi."

Mahdollisuus kiitokseenkin on. "Päivyen ämmi, aurinkoinen. Kiitos siitä kun katsot meitä valon silmällä. Tunturin takaa - väistyy silloin varjoin valta."

 

16.8.93 ma Kaleva , s.9 - Äkäslompolo, Leo Mäkinen:
Ylläksellä kaikuu kohta jyhkeä jyly - Velho-oopperalla viimeiset viritykset

Tilausajo Pellosta, tilausajo Kittilästä, tilausajo Muoniosta ja omilla autoilla väkeä kotikunnasta Kolarista ja rajan takaa Ruotsin Pajalasta. Parkkipaikalla Äkäslompolon Velhoniemessä on jo kuhinaa.

Niin he kokoontuvat taas kerran ja mikä joukko heitä onkaan!

Kun tuota puuhaa aloitettiin, rohkeidenkin laskujen mukaan 30-40 henkeä oli oikea tai ainakin riittävä määrä. Ajatus kuitenkin kasvoi ja kasvoi ja voimaa löytyi yhä enemmän ja enemmän. Nyt heitä on parisataa, joista puolet laulajia.

Mutta kuinka siinä vaatimattomuus olisikaan voinut kaunistaa, onhan teon alla vanhan Lapin makuihin nojaava Velho-ooppera. On siinä sen verran taikaa, ettei vanha voima ulkoisen uusmitättömyyden eteen taipuisikaan.

Käsikirjoituksen tekijä Kalervo Uuttu eli useimman Ylläksen-kävijän tuntema Uuttu-Kalle ei  silti usko kertomuksen vanhasta Lapista herättävän uskonnollista kiihtymystä, jollaista shamaanikesä on virittänyt Kemin ja Tornion tienoilla. Lapin vanha mystiikka saivoineen, seitoineen, haltijoineen ja loitsuineen kun on kansan-perinnettä eikä sitä voi muuksi muuttaa.

Kirkonmiesten kiihtymistä shamaanikesästä Uuttu-Kalle ei liiemmin noteeraa. "Se nyt on niitten virka eikä niillä tainnut olla juuri silloin muuta tekemistä. "Tässä ei ole mitään, mitä vastaan pitäisi nousta. Se, joka ei teatteria kestä, ei kestä elämässä paljon mittään muutakaan!"

Loitsut ovat Velho-oopperassa kuin yksi yhteen, niitähän ei Kallen mukaan voi mennä rääppimään. Täytyy loitsia samalla lailla kuin vanha Lappi on loitsinut. "Ja muun tarinan olen vähän samaan henkeen yrittänyt värkkäillä."

Sanoitustaan Kalle pitää vähän lapsenomaisena, runonomaisena ja taianomaisena. "Kansatieteelliselle pohjalle se kuitenkin rakentuu enkä saa valehdella kovin paljoa. Sellainen vapaus tietenkin on, että saman vanhan tarinan saa kertoa vähän eri tavalla."

Velho-ooppera on Kallen mukaan muistelus vanhoista ajoista, kunnianteko vanhalle Lapille ja sen ihmisille, jotka ovat vaipuneet jo muistojen hämärään.

Parin vuoden urakka
Velhoa on kasattu pari vuotta, harjoiteltukin puolitoista ja alullaan on nyt viimeinen pariviikkoinen loppuviritys.

"Se meni jo hyvin. Nyt näette, mistä tässä on kysymys!", ohjaaja Keijo Kupiainen kannustaa satapäistä esiintyjäjoukkoa ."Älkää katsoko tänne keskelle sen vuoksi, että Jankeri huitoo täällä!"

"Jankeri korjaa, että hän ei kuulemma huido vaan hän kuulemma johtaa...!

"Hyvä Kai-Jussi ...!", näyttämöltä kuuluu kannustus Kolarin kanttorille Kai-Jussi Jankerille, joka on harjoituttanut laulajia puolitoista vuotta aluksi milloin minkäkin kunnan koululla, nuorisoseurantalolla, urheiluhallilla.

Jos laulajia ja muita esiintyjiä onkin nyt riittävästi, Jankerin piti alkuaikoina kiertää kyliä ja melkein kaivaa heitä koloistaan. Seutukunnan lehdissä julkaistu kutsu kun ei tuottanut mitään saalista. "Milläs eväillä me nyt sellaiseen?"  Seutukuntalaisten uskosta omiin kykyihinsä ei tuolloin ollut pieneksikään puheenaiheeksi.

"Mutta sitten kun he huomasivat, että hyvänen aika, mehän opimme, edistyminen oli nopeaa." Jankeri itse oli 17 vuotta Kansallisoopperassa laulajana, otti 1990 vuoden virkavapaata ja tuli Kolariin katsomaan toisenlaista elämää. Se on miellyttänyt sen verran, että hän sanoi itsensä irti Kansallisoopperasta ja on vieläkin Kolarissa kanttorina.

Into paikkaa aukot
Kolmena kesänä hän oli Ilmajoella Edvin Laineen ohjaamassa 30 hopearahassa, jossa nyt Velhoa ohjaava Keijo Kupiainen oli apulaisohjaajana. Kansallisoopperan tuotantopäällikkönä toimiva Kupiainen on ollut apulais-ohjaajana myös muun muassa Jaakko Ilkassa.

Luottamusta ensikertalaisiin harjoitettaviinsa Jankeri ei sano koskaan menettäneensä. "Tiedän, mihin amatööriporukka pystyy. Sitä myönnän monesti toivoneeni, etteivät he hermostuisi vaan jaksaisivat. Ja mahtavasti ovat jaksaneet. Katso, mikä into heillä on!"

Sama tunto elähdyttää myös Kupiaista. "Mikä puuttuu teknisestä osaamisesta, se korvautuu tällä valtavalla innolla. Tätä asiaan paneutumista, tätä aitoutta ei voi rahalla ostaa."

"Aikuiset hei! Lapsistakaan ei lähe noin paljon pulinaa kuin teistä! Saadaanko kaikki matalaksi. Tää on nöyrien ihmisten puuhaa nyt, hei!", Kupiainen kajauttaa näyttämölle.

Siinä avotaivaan alla tunturien kainalossa kuuluu hiekan suhina, kun toistasataa ihmistä ryömii tuskaisina kohti katsomoa. "Ihminen raiskaa luontoa turhamaisuuden takia. Olemme helvetin eksyksissä, tuhoamme oman ahneutemme takia maapallon, kaikki", Uuttu-Kalle valottaa tarkoitusperiään.

Vaikka esimerkiksi esiintyjille ei ole maksettu killinkiäkään, Velhon budjetti nousee miljoonaan markkaa. Avustusten jälkeen siitä jää kolarilaisten vastuulle lähes 800 000 markkaa. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Hilja Liimatainen ei kielläkään, etteikö nukkumaanmeno olisi joskus ollut ahdistuksen paikka: kuinka käynnistyy lippujen ennakkomyynti.

Pahimmat painajaiset ovat väistyneet, Neljästä maksullisesta näytännöstä kaksi on käytännössä myyty loppuun. Istumapaikkoja löytyy 1 500 katsojalle...

...Sävellys ja musiikin johto on Ilpo Saastamoisen. Solisteina ovat Jaakko Gauriloff ja Annukka Hirvasvuopio.

 

18.8.93  PieKei: Kunnianosoitus luonnolle - Velho-ooppera esitetään Ylläksellä ensi viikolla
Ylläksen maisemissa on punnerrettu salamyhkäisyyden vallitessa Velho-oopperaa kesästä 1990 lähtien. Säveltäjä ja musiikin johtaja Ilpo Saastamoinen kertoo, että teoksessa on esiintyjiä noin 150. Katsomo on rakennettu 1500:lle. Ilpo arvelee, että tämä teos on suurin yksittäinen kuorosävellys mitä Lapissa on koskaan tuotettu ja esitetty.

Esiintyjät tulevat viidestä kunnasta, pääkuoro tulee Kolarista. Kuorolaisten tukena esiintyy ammattilaislaulajia, sillä suuri esiintymistila nousevine katsomoineen ja improvisaatio-osat vaativat myös esiintyjiltä paljon. Improvisaatiota on enemmän kuin Karhunpeijaisissa.

- Esitysaika on tarkoituksella aika myöhäinen eli se alkaa illalla puoli yhdeksältä. Elokuun täysikuu tulee hyödynnettyä esityksen alkupuoliskolla, puoliajan jälkeen valot ovat tärkeitä tehosteita.

Varsinaisena lavastajana on toiminut sodankyläläinen puunveistotaiteilija ja lavastaja Erkki Alajärvi.

- Sisällöstä voi paljastaa, että se on kunnianosoitus luonnolle - ja mielenosoitus luonnon tasapainon rikkojille, Ilpo Saastamoinen kertoo. Hän kehuu tekstiä mielen-kiintoiseksi.

- Saamelaisesiintyjät ovat kunnia-asemassa, koska esitys on heidän maillaan. Tämä teos poikkeaa musiikin valtareiteistä kuten aikaisemmatkin teokseni, Saastamoinen sanoo.

Hänen mukaansa teoksen "ymmärtäjiä" ei voi luokitella, esimerkiksi Karhun-peijaisissa jaksoi loppuun asti keskittyä alle kymmenvuotiaita sekä yli kahdeksankymppisiä.

Sanat on tehnyt Kalervo Uuttu eli Uuttu-Kalle, joka esiintyi viime kesänä Ilpon 50-vuotisjuhlakonsertissa Keiteleellä. Ohjaaja on Keijo Kupiainen Kansallisoopperasta. Myös Pohjantahti -orkesteri on mukana esityksessä.

Kuoroteos kestää noin tunnin ja kolme varttia, johon sisältyy puolen tunnin väliaika. Jottei yleisö väsyisi odottamaan esitystä, kuullaan ennen varsinaista alkua 45 minuuttia aiheeseen sopivaa musiikkia.

Keiteleeltä, Pielavedeltä ja Vesannolta on Ylläkselle lähdössä kuorolaisia ja muita asiasta kiinnostuneita lauantain esitykseen. Kyytiin ei enää mahdu, joten kiinnostuneet joutuvat järjestämään kyydin ja majoituksen itse...        

 

20.8.93 Helsingin Sanomat / Vapaa-aika s.D5 - Marja Salmela: Eko-ooppera väläyttää uhkaa ja toivoa
Entisaikoina shamaanit pitivät Lapin ihmisiä otteessaan. Kairat vili