VELHO-HISTORIA III -93

20.8.93 Helsingin Sanomat / Vapaa-aika s.D5  -  Marja Salmela: Eko-ooppera väläyttää uhkaa ja toivoa

Entisaikoina shamaanit pitivät Lapin ihmisiä otteessaan. Kairat vilisivät haltijoita, pitempiä kuin männyt, pienempiä kuin kyynärä, pelottavia lapsen sieppaajia, rikkauden tuojia tai toiveiden täyttäjiä.

Nyt vain toivottomuus pitää Lapin asujia otteessaan. Mutta Ylläksen, Levin, Pallaksen ja Olostunturin juurelta löytyy joukko, joka on temmannut itsensä irti ankean ajan hengestä.

- Joukko selättä apean arjen aarioilla, jykevillä kuorokohtauksilla - oopperan valovoimalla ja ylevyydellä! Länsi-Lapin väen Velho-ooppera tulvii elämän ja kuoleman riemua, mutta pulppuaa myös toivoa. Se on voimakas eko-ooppera, viimeinen varoitus meille. Ahne ihmiskunta on melkein näännyttänyt maaemon. Elintasouurteet ovat painuneet syvälle metsiin hakkuina ja tunturien rinteisiin laskettelumäkinä.

Sadan hengen kuoro valittaa äiti-Maalle, että meidän päämme on pilven usvassa, meidän jalkamme eivät kosketa enää maan kamaraa, emme tiedä, mihin olemme menossa... Kahdeksan vuoden ajan kansa vaikeroi, että me kumisemme tyhjyyttämme, meidän siemenemme ei kanna enää hyvää hedelmää. Elämän hukkaviiva on pitkäksi käynyt.

Kun sinisen hetken taika verhoaa Kesänkitunturin, Lainion ja Kellostapulin, kotakansan lasten soihtujen tulet vilkuttavat silmää kuin maailman kaikkeuden miljoonat tähdet. Äiti-Maa lupaa tehdä liiton ihmisen kanssa, mutta vasta sitten kun tämä on tunnustanut pienuutensa. Vasta siitä aikaa suuruus.

Velhon väki lienee tunnustanut pienuutensa jo aikoja sitten ja näyttää nyt suuruutensa. Kokonaisen oopperan, valmistaminen harrastajavoimin on uhkarohkea urakka.

Oopperan käsikirjoituksen loihti monen Ylläksen-kävijän tuntema Kalervo Uuttu. Uuttu-Kalle on myös Velho, joka rummuttaa vimmalla taikarumpuaan ja johdattaa yleisöä tapahtumasta toiseen.

Runomuotoon kirjoitetut tarinat alkavat historian aamuhämärissä. Niistä ei silti tule kansatieteen oppituntia vanhasta Lapista, vaikka ohjaaja, Kansallisteatterin tuotanto-päällikkö Keijo Kupiainen onkin tutkinut Samuli Paulaharjun, T. I. Itkosen, Johan Turin, Johannes Schefferuksen ja Ernst Mankerin teoksia.         

"Nyt mie en saa valehdella kovin paljoa. Sellainen vappaus kuitenkin on, että saman vanhan tarinan saan kertoa vähän eri tavalla, nahkoin, turkiksin ja taikakaluin sonnustautunut Velho virnistää silmät viiruina.

Velhon kolarilaisille puuhanaisille ja -miehille selvisi vuosi sitten, että säveltäjä Ilpo Saastamoisen laulut vaativat suuren kuoron. He pyydystivät laulajia sadan kilometrin säteeltä, Muoniosta, Kittilästä, Pellosta ja Ruotsin Pajalasta asti.

Kolarin kanttori, entinen kansallisoopperalainen Kai-Jussi Jankeri kiersi harjoituttamassa kuoroaan kouluilla, nuorisoseurantalolla ja urheiluhallilla.

Koreografi Pirjo Paavalniemi tutustutti tanssiin. Miten esittää pahaa Körremas-haltijaa, miten taas Saahkalia rikkaudentuojaa...

Niin antoisaa puuha on ollut, että kukaan ei ole edes viitsinyt laskea niitä kilometrejä, jotka kuorolaiset ja tanssijat ovat körötelleet kaamoksen hämärässä autoillaan harjoituksiin.

Esiintymisasujen tekokin on ollut niin kiehtovaa, että kaikki sukulaistenkin vintit on pengottu läpi.

Ja rahankeruu. Arpajaisten, tanssiaisten, myyjäisten järjestämiseen ovat osallistuneet kaikki. Mutta kukaan ei viitsi puhua rahastakaan.

"Kaikki tämä on tehty siksi, että me tunnemme olevamme itse oopperan kuvaamaa kahdeksan vuodenajan kansaa", vakuuttaa Eeva Palomaa, yksi laulajista.

21.8.93 Kuukkeli N:o 13, s.1: Asiaa Velho-oopperasta sivuilla 7-10.
s.2         17.8.1993 Kari Kaulanen: Nythän on niin, että Velhon henkeen
...Syksy ruska-aikoineen näyttää matkailullisesti kohtuulliselta. Velho-ooppera ja Tunturisuunnistus luovat melkoisen sesonkihuipun aivan uuteen ajankohtaan, elokuun loppuun.

Velho onkin semmoinen voimannäyte ja yhteishengen osoitus, että siitä soisi otettavan oppia laajemmaltikin.

Siitä huolimatta, että olisi saattanut käydä kuten Jullille, kaikkien yrittäjien, kaikkien matkailun parissa työskentelevien, itse asiassa varmaan jokaisen kolarilaisen olisi ollut terveellistä seurata Velho-oopperan harjoituksia. Sellaista yhteishenkeä tarvitsemme näinä aikoina. Sen lisäksi, että kaikki mukana olijat uskoivat lopputulokseen, he olivat valmiit kannustamaan toisiaan siihen pääsemiseksi. Vai mistä muusta kertovat aplodit, joita porukka harjoitusten aikana toisilleen jakeli.

Me voisimmekin täällä Ylläksellä ja Kolarissa - salaa kilpailijoiltamme tietenkin - luoda keskuuteemme samanlaisen Velho-hengen. Se valtaisi pian myös vieraamme, kävijämäärät alkaisivat kesälläkin jälleen kasvaa, ja myyntikäyrät singahtaisivat jyrkkään nousuun.
Mieleenpainuvia hetkiä Velho-oopperan parissa ja ruskaista syksyä teille kaikille.

s.8         Johannes: Vakoilumatkasta se alkoi
... Pääsiäisenä 1989 Johannes ja Raittimon Pentti tekivät käänteentekevän vierailun Kallen tykö. Sen tuloksena pojat päättivät, että nyt se alkaa.

Johannes ja Pentti pitivät asiaa lämpimillä jutellen sitä kaikille vähänkin kiinnostuneille. Toisaalla Kalle paneutui tekstien tekoon.

Seuraavana vuonna alkoi haikailu säveltäjän perään. Johannes rohkaisi mielensä ja otti yhteyttä Saastamoisen Ilpoon. Ilpo tuli, epäili aluksi, mutta oli kohta myyty mies. Loppu onkin kolarilaista, nuuskakairalaista ja lappilaista kulttuurihistoriaa...

s.8         Kuoromies Jankeri
... Kai-Jussi Jankeri työskenteli 17 vuotta Kansallisoopperassa, lähinnä kuoron parissa. Sitten hän haki virkavapaata ja lähti vuodeksi Kolariin kanttoriksi. Ja sillä tiellä on vieläkin.

Jossain vaiheessa Kolarin Kyläpelimannit tulivat esittelemään hänelle Velho-oopperan nuotteja ja pyysivät harjoituttamaan kuoroa. Kai-Jussi huomasi heti teoksen mahdollisuudet ja ryhtyi puuhaan. Hän kertoo olleensa varma siitä, että harrastajakuoro pystyy oppimaan mitä vain, kunhan homma tehdään ajan kanssa. Ja kävi kuten hän tiesi käyvän: mitä enemmän kuorolaiset oppivat, sitä suuremmaksi kasvoi into oppia lisää.

Alun pelimannikuoro on paisunut Velhokuoroksi, jossa on laulajia viidestä kunnasta. Ennen ensiesitystä se on harjoitellut tiiviisti yhdessä lähes vuoden. Kai-Jussi on tyytyväinen siihen, että on saanut työskennellä itseään aina kiinnostaneen ihmis-äänen parissa. Vaikka homma on ollut henkisesti joskus raskastakin, on se ollut myös erittäin palkitsevaa.

s.8         Uuttu-Kallen elämän täyttymys
Kuva I: Tässä Saastamoisen Ilpo.

Kalervo Uuttu, kautta maan Uuttu-Kallena tuttu, on ollut aina kiinnostunut vanhasta Lapista ja sen mystiikasta. Tuota kiinnostusta hän on hyödyntänyt matkailun saralla kehittämällä lapinkasteen ohjelmapalveluna huippuunsa. Jäljittelijöitä on tullut runsaasti, mutta samalle tasolle ei ole kenkään päässyt.

Kallen haaveissa on pitkään ollut tehdä tuohon mystiikkaan pohjautuen jotain pysyvää. Velhopirtti oli ensimmäinen vaihe, Velhomaa on jäänyt toistaiseksi toteutumatta. Tuolla kuuluisalla vakoilumatkalla heräsi kysymys: "Miks kulttuuri pittää tua aina suolasen veen takkaa?"
- Met totesimma, että Lapin mystiikka on vielä räpimätön alue.

Idea jäi kytemään ja Kalle alkoi lueskella sillä mielellä vanhasta Lapista kirjoitettuja tekstejä. Pääsiäisenä 1989 pojat päättivät siis, että "alama heti tekhen". Työnimikin oli hyvä: Velho-ooppera. Nyt Kallekin otti asian tosissaan, hautoi sitä ja kirjoitteli tapansa mukaan aamuyöstä. Hän käytti lähteenä lukemiaan Paulaharjun, Itkosen, Turin, Schefferuksen ja Mankerin teoksia lainaten näiltä sanatarkasti loitsut ja Karhunlaulun.

Säveltäjä nappiin
Alunperin ajatuksena oli jonkinlainen kuoroteos, jota voitaisiin esittää pienissä puitteissa. Kun Johannes otti yhteyttä Saastamoisen Ilpoon ja tämä tuli käymään, alkoi tapahtua.

- Mie panin paskavaatheet pääle ja luin sille Velhokellarissa pätkän haltijoista ja kysyin voipiko sitä säveltää. Ilpo sano, että voipi.

- Ko Ilpo tuli elokuussa, met panima retkeilyvaatheet pääle ja lähimä pienessä tihkusatheessa Pakasaivole.

- Menomatkala met kävimä Kirkkopahtala pyytämässä jumalilta, että antakaa oikeat sanat ja sävel, Kalle naureskelee

Ilpo, joka on tuntee etnisten kansojen musiikin ja hallitsee monitahtilajit, teki nopeaa työtä. Hän joutui jopa odottamaan Kallen viimeisiä tekstejä, jotka viipyivät ja viipyivät kunnes pulpahtivat paperille marraskuisena sunnuntaiaamuna 1991.

Luonto on suurin
Kallekin hämmästelee sitä, kuinka suureksi pienestä alkanut hanke on paisunut. Alkukesästä viisikymppiseksi päässeenä hän sanoo sen olevan itselleen tähänastisen elämänsä täyttymys. Tärkeänä hän pitää sitä, että ihmiskunta tajuaisi Velhon viestin ennen kuin se on liian myöhäistä: "Luonto on suurin, ihminen tullee vasta sen jälkheen".

Entäpä jatko?
Velho-ooppera on ollut tekijöilleen sellainen voimanponnistus, että ainakin hetkellinen tyhjyys on odotettavissa sen jälkeen. Kalle toivoo useimpien lailla, että tämänsyksyiset esitykset saisivat jatkoa vuoden kuluttua.

Onpa hän ehtinyt ajattelemaan pidemmällekin:
- Kyllä nykyajasta vois tehä samanlaisen teoksen ko tämäki. Se on vielä tekemättä.

s.10         Jukka järjestää
Suomen Kansallisoopperassa on myös Velho-oopperan järjestäjänä toimivan Silvennoisen Jukan työpaikka. Hänelle tehtävä Velhon parissa on mielenkiintoinen ja haastava, onhan kyseessä täysin uusi kulttuurialue. Jopa niin uusi, että hän tuli ensimmäistä kertaa elämässään Lappiin juuri tämän työn takia.

Jukka on ollut mukana niin Ilmajoella kuin Savonlinnassakin, mutta sanoo suoraan, että Velho-ooppera on haastavin työmaa, missä hän on konsaan työskennellyt. - Eikä tämmöistä yleensäkään saada kokoon muualla kuin Äkäslompolossa, on Jukan vankka mielipide.

s. 10         Keskustelu Velhosta
Lauantaina puolilta päivin pyörähtää Äkäs-Hotellin auditoriossa käyntiin keskustelu-tilaisuus. Sen tarkoituksena on tarkastella edellisenä iltana kantaesitettyä Velho-oopperaa erilaisista näkökulmista.

Kyseessä on paneeli, jossa ovat mukana teologian tohtori Nilla Outakoski, tutkija Olavi Räsänen, pohjoisen kirjailijat Oiva Arvola ja Bengt Pohjanen, kirkkoherrat Matti Salminen ja Simo Rundgren, joka toimii myös puheenjohtajana. Velhon tekijöistä keskustelemassa ovat Kalle, Ilpo ja Keijo.

Auditorioon ovat tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet.

Lopullinen  sisältö: PANEELIN ASIANTUNTIJAT:

Outakoski Nilla,  teologian tohtori

Arvola Oiva,       kirjailija

Räsänen Olavi,   filosofian tohtori

Rundgren Simo, kirkkoherra, paneelin puh. joht.

Salminen Matti,  Vt kirkkoherra

Pohjanen Bengt, kirjailija

Uuttu Kalervo,    Velho-oopperan sanoittaja

Saastamoinen Ilpo, Velho-oopperan säveltäjä

Kupiainen Keijo, Velho-oopperan ohjaaja