VELHO-LEIKKEET III 1994

Velho-periodi 15. - 28.8.94

22.8. ma Lehdistö Kaltiossa Ylläskodalla + pääharjoitus (koululaiset)

23.8. ti Kenraali

23.8.94 Lapin Kansa - Kolari  Leena Talvensaari:
Kolarissa suunnitellaan jo uutta produktiota - Velhon jälkeen tulee Riekko
Kolarilaisten suurproduktio Velho-ooppera on saamassa jatkoa. Libretto uuteen musiikkiteatteriesitykseen on jo hahmottunut ja sävellykset syntyvät ensi talven aikana. Tekijänimet ovat tuttuja Velho-oopperasta. Sanoitukset ovat Kalervo Uutun käsialaa ja sävellyksestä vastaa Ilpo Saastamoinen. Riekko-oopperaa halutaan päästä harjoittelemaan ensi keväänä.

Uusista suunnitelmista kerrottiin Äkäslompolossa maanantaina, samalla kun siellä valmistauduttiin Velho-oopperan tämän kesän esityksiin. Velho-oopperan ensi-ilta on keskiviikkona, mutta jo maanantaina se esitettiin Länsi-Lapin kuntien koululaisille.

Yleisöesityksiä Velho-oopperalla on kaikkiaan viisi. Perjantain ja lauantain esitykset ovat loppuunmyytyjä, mutta ensi-iltaan samoin kuin torstain ja sunnuntain esityksiin mahtuu vielä yleisöä. Kaiken kaikkiaan Äkäslompoloon odotetaan noin 7 500 oopperavierasta.

Velhoon haettu uusia näkökulmia
Velho-ooppera sai kantaesityksensä viime kesänä. Sen tekemisessä on mukana noin 250 musiikin ja tanssin harrastajaa Kolarista, Kittilästä, Muoniosta, Enontekiöltä, Pelosta ja Ruotsin Pajalasta. Joukon koostumus ei ole viime vuodesta juurikaan muuttunut, mutta itse esitys on sen sijaan uudistunut.

"Ratkaisevia muutoksia ei ole tehty, mutta uusia näkökulmia on haettu jokaiseen oopperan osaan. Nämä uudistukset karsivat pois vääränlaista varmuutta ja rutiinia. Kaikkien esiintyjien pitää nytkin olla koko ajan varuillaan, jotta esitykseen saadaan nostetta", sanoo Velho-oopperan ohjaaja, Suomen kansallisoopperan suunnittelu-päällikkö Keijo Kupiainen.

Velho-oopperan budjetti tänä vuonna on miljoonan markan luokkaa. Oopperan tuottavat Kolarin kyläpelimannit ja kuoro sekä Kolarin nuorisoseura, jotka eivät ole hankkeeseen juuri julkista tukea saaneet. Opetusministeriön harkinnanvaraisista rahoista Velho-oopperalle irtosi tänä vuonna 20 000 markkaa. Tappiontakuita oopperalle on kyllä lupailtu moneltakin taholta, mutta varsinaista tukea ei.

"Korkeakulttuuripiirejä ooppera ei ole hätkähdyttänyt, mutta kansaan se on mennyt kuin häkä. Ehkäpä siinä onkin syy siihen, ettei tukea ole tullut", tuumaa Velho-oopperan sanoittaja ja Velho-hahmo Kalervo Uuttu.

Johannes Seppälä Kolarin nuorisoseurasta muistuttaa, ettei oopperan budjetti suinkaan anna koko kuvaa sen taloudellisesta mittakaavasta. Leppälä arvioi, että budjetin saa kertoa ainakin kolmella, jos talkootyökin lasketaan rahassa.

Riekko liikkuu Saamenmaan menneisyydessä
Suunnattomasta työmäärästä huolimatta kolarilaiset tuntuvat olevan valmiita uuteen suurproduktioon. Velho-oopperaa esitetään vielä ensi kesänä, mutta sen jälkeen on vuorossa Riekko.

Uuttu-Kallen sanoittama Riekko liikkuu Saamenmaan ja Lapin menneisyydessä. Se kertoo, kuinka lannanveri sekoittui saamenvereen ja kuinka kristinusko tuli seitauskon rinnalle. Uuttu-Kalle on kirjoittanut pääroolit Annukka Hirvasvuopiolle ja Jaakko Gauriloffille, jotka ovat solisteina Velho-oopperassakin. Riekon säveltää Ilpo Saastamoinen.

"Ryhdyn työhön loppuvuodesta ja pyrin siihen, että harjoittelemaan päästäisiin jo kevättalvesta. Työ on sikäli helpompi kuin Velho-ooppera, että nyt tunnen kuoron ja tiedän mitä se osaa", sanoo Saastamoinen, joka on hakenut virikkeitä uuteen sävellystyöhön Kuolan saamelaisten parista.

Riekko-oopperan toteuttamisesta ei ole vielä tehty virallista päätöstä. Kolarilaiset odottavat, että Riekon taakse saataisiin laajemmat tukijoukot kuin Velho-oopperalla on. Vastuunkantajia kaivataan lisää.

"Ei ole mielekästä, että yksittäiset ihmiset ovat rahallisestikin näiden juttujen takana. Riekkoa varten täytyy tutkia uusia vaihtoehtoja niin rahoituksen kuin muunkin vastuun suhteen", Keijo Kupiainen sanoo.

 

Päiväämätön esite: VELHO PALAA YLLÄKSELLE
"Oli stuorra noita Lapinmaassa. Koko koranus velhoksi, äkänen äijä myrrykseksi, tietäjä tulen ja tuulien..." Velho valloittaa jälleen Ylläksen ruskaa, kun Lapin tunnetuimman velhon Uuttu-Kallen sanoituksena ja säveltäjä Ilpo Saastamoisen sävellyksenä valmistunutta Velho-oopperaa esitetään Äkäslompolojärven syysilloissa elokuun 24-28. päivinä. Ainutlaatuisen musiikkiteatterin kantaesitys oli Ylläksellä 27.8.1993 ja yhteensä viime kesän neljää esitystä kävi katsomassa yli 7000 oopperavierasta. Kolarin Kyläpelimannit ja Kuoro ry:n sekä Kolarin Nuorisoseura ry:n suururakka Velho-ooppera on kunnianosoitus Lapin luonnolle ja ihmiselle. Mukanaolevien innostuksen voi aistia yhtä lailla musiikki- kuin liikuntaryhmistä. Solisteina esiintyvät Lapin ihmiset Annukka Hirvasvuopio ja Jaakko Gauriloff. Oopperan ohjaa Suomen Kansallisoopperan suunnittelupäällikkö Keijo Kupiainen. "Kuule takkaporojen jutaamiskutsu ja koe Velho sen aidoilla juurilla."

 

24.8.94 ke - Iisalmen Sanomat s.8:  Riekko-ooppera jatkaa Ingan ja Pieran tarinaa
Äkäslompolon kylä Yllästunturin kainalossa muuttuu elokuiseksi viikoksi Velho- oopperan näyttämöksi. Länsi-Lapin musiikin ja kansantanssin harrastajien suuryritys elää jo toista kesäänsä, ja vielä ensi kesänä Velhon musiikki soi Äkäslompolojärveen työntyvässä Velhoniemessä.

Samaan aikaan viimeisten harjoitusten kanssa Velhon kirjoittaja Kalervo Uuttu on viimeistellyt jatkoa Ingan ja Pieran tarinalle: Riekko-oopperan käsikirjoitus on valmis.

 

Päiväämätön - Hesari 8/94:  Velho-ooppera palaa Äkäslompolon tunturimaisemaan

Ylläksen Äkäslompolossa esitetään jälleen tänä kesänä Ilpo Saastamoisen säveltämä Velho-ooppera, jonka kantaesitys oli 1993. Velho on Kolarin kyläpelimannien ja kuoron sekä Kolarin nuorisoseuran suurhanke, joka kokoaa Länsi-Lapin musiikin ja tanssin harrastajat.

Oopperan teksti on Lapin tunnetun "velhon" Kalervo Uutun ja esityksen ohjaa Keijo Kupiainen. Lavasteet ovat Erkki Alajärven ja puvut Ritva Starckin. Päätehtävissä laulavat Annukka Hirvasvuopio ja Jaakko Gauriloff. Esitystekniikasta vastaa Rovaniemen kaupunginteatteri. Velho esitetään viisi kertaa 24.-28. 8.

 

24.8.94 HeSa:  Velho-ooppera jälleen Ylläksen maisemissa
Maahisten salat ja loitsujen voiman voi kokea jälleen kerran kun sata laulajaa esittää Velho-oopperan Äkäslompolojärven syysillan hämärässä. Ainutlaatuisessa musiikkiteatterissa Lapin tunnetun velhon Kalervo Uutun sanoitus ja Ilpo Saastamoisen sävellys kumpuavat arktisten kansojen alkuhämäristä näkyminä ja improvisoitujen esitysten sarjana. Velhon tunnelmiin pääsee ensimmäisen kerran ke 24.8. klo 20.30-23. Esityksiä on samaan aikaan myös torstaina, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina Kolarin Äkäslompolossa.

 

24.8.94 Pohjolan Sanomat - Äkäslompolo STT:
Riekko jatkaa Ingan ja Pieran tarinaa - Velho vie Äkäslompolon kylän aikojen alkuun
Äkäslompolon kylä Yllästunturin kainalossa muuttuu elokuiseksi viikoksi Velho-oopperan näyttämöksi. Länsi-Lapin musiikin ja kansantanssin harrastajien suuryritys elää jo toista kesäänsä, ja vielä ensi kesänä Velhon musiikki soi Äkäslompolojärveen työntyvässä Velhoniemessä.

Samaan aikaan viimeisten harjoitusten kanssa Velhon kirjoittaja Kalervo Uuttu on viimeistellyt jatkoa Ingan ja Pieran tarinalle: Riekko-oopperan käsikirjoitus on valmis. Hän ja säveltäjä Ilpo Saastamoinen laskevat pääsevänsä uuteen tarinaan käsiksi vuoden lopulla.

Velhon tekijöiden yhteinen toive on, että Riekon harjoitukset voitaisiin aloittaa ensi kevättalvella. Näin uusi ooppera olisi jo valmistumassa, kun Velhoa ensi kesänä esitetään viimeisiä kertoja.

Riekon toteutuminen on kuitenkin vielä suuri kysymysmerkki. Velhoa tehdään käytännössä talkoovoimin ja omalla kustannuksella. Parinsadan hengen porukka on tullut uskollisesti harjoituksiin sadan kilometrin säteeltä, ja oopperan talous on pidetty pystyssä "vekselivetoisesti".

- Velhon kanssa voimat on kyllä puristettu loppuun. Kolarin Nuorisoseura ja Kyläpelimannit ovat lyöneet talonsa ja vastuunkantoa ja rahoituspohjaa pitäisi saada laajemmaksi jos toimintaa halutaan jatkaa, katsoo Johannes Seppälä Nuorisoseurasta.         

Velhoa esitetään 1,5 miljoonan markan budjetilla. Lapin läänin taidetoimikunta on avustanut oopperaa muutamalla tuhannella ja opetusministeriö 20 000 markalla. Ainoat (?) palkatut työntekijät pestasi Kolarin työvoimatoimisto Velhon näyttämöä rakentamaan. 

Pirkkalaisverottaja särkee Velhon vallan                  
Velhon tämänvuotiset esitykset alkoivat maanantaina koululaisnäytännöllä. Varsinaiset näytännöt alkavat keskiviikkona ja jatkuvat ensi sunnuntaihin; viikonlopun näytännöt ovat jo loppuun myytyjä. Ensi vuonna Velhoa esitetään kahtena viikonloppuna elo-syyskuun vaihteessa.         

Velhon tarina alkaa aikojen alusta - ajasta, jolloin ensimmäiset lappalaiset työntyivät pohjoisen perukoille. Ooppera kertoo ihmisen elämästä luonnon armoilla ja osana sitä. Myös jumalansa ihminen haki luonnosta. - Lappalaiset palvoivat kiveä tai kantoa, mutta ei sitä kannikkaa sinänsä vaan suurta henkeä, joka asui siellä sisällä. Suuri henki oli tietysti luonto itse, kuvaa Velhon asuun pukeutuva Kalervo Uuttu.

Jatko-osaksi valmistuneessa Riekko-oopperassa Lapin neitseellinen aika päättyy. Ensin saapuu pirkkalaisverottaja, sitten pappi ja vielä vouti kruunulle veromarkkoja peräämään. Päähenkilöiksi nousevat Inga ja Piera, jotka vielä Velhossa esiintyvät nimettöminä rakastavaisina.

- Velho tietää valtansa päättyvän, ja viimeisenä palveluksena hän polttaa seidan ja rummun. Mutta hän polttaa vain seidan kuvan; henki sen sijaan jää elämään; Uuttu jatkaa.

Riekon musiikkiin säveltäjä Ilpo Saastamoinen lupaa vaikutteita saamelais-musiikista. Pohjana on vastikään tehty Kuolan matka, jonka aikana Saastamoinen ja Pieran roolin laulava Jaakko Gauriloff äänittivät 200 saamelaislaulua.

Kaksi- ja puolituntisen Velho-oopperan on ohjannut Keijo Kupiainen Suomen kansallisoopperasta, Satapäisen kuoron on harjoittanut Kolarin kanttori-urkuri Kai-Jussi Jankeri, koreografia on Pirjo Paavalniemen käsialaa, puvut Ritva Starckin ja lavasteet taiteilija Erkki Alajärven. Ingan roolin laulaa Annukka Hirvasvuopio.

 

24.8.94 Lapin Kansa s.1 - Kolari, Leena Talvensaari: Velho valloittaa jo toisena kesänä
Länsi-Lapin musiikin- ja tanssinharrastajien suurhanke Velho-ooppera sai kanta-esityksensä Äkäslompolossa viime kesänä, Silloin Velhon näki noin 7 000 oopperavierasta. Yleisön suosio rohkaisi tekijöitä jatkamaan esityksiä myös tänä kesänä. Velho-ooppera saa ensi-iltansa tänään hiukan viime vuodesta muuttuneena.

Velho-ooppera on yllätys kaikille, jotka menevät katsomaan sitä ensimmäistä kertaa. Velho-oopperan olemusta ei voi määritellä perinteisin termein. Velho-ooppera ei ole oopperaa mutta ei se ole teatteriakaan. Se on niin ainutkertainen esitys, että sen vertaaminen mihinkään aikaisemmin nähtyyn on hyvin vaikeaa.

Velho-oopperaa on ollut tekemässä noin 250 ihmistä. Suurin osa heistä on harrastajia, mutta joukossa on myös musiikin ja teatterin ammattilaisia. He kaikki ovat tehneet oopperan eteen niin suuren määrän työtä, että sitä vaikea on käsittää. Työn määrän vaistoaa lopputuloksesta: Velho- ooppera on tehty huolellisesti ja viimeistellysti. Juuri siksi se on niin vaikuttava esitys.

>  Sivu 8         Velho-ooppera ei ole ooppera vaan viimeistelty spektaakkeli
(Kuva IV: Annukka Hirvasvuopio ja Jaakko Gauriloff ovat Velho-oopperan solistit. Velho-ooppera on kuitenkin kuoron ooppera, ei orkesterin tai solistien.)
...Velho-oopperan on säveltänyt Ilpo Saastamoinen, sanoittanut Kalervo Uuttu ja ohjannut Keijo Kupiainen...

Länsilappilainen koulupoika odottelee maanantai-iltana Velho-oopperaa koululaisnäytännön alkamista ja ihmettelee: "Onko tämä jo alkanut vai ei? Mie luulin että tämä on oikiaa oopperaa. Että ihmiset seisoo lavalla rivissä ja laulaa kurkku suorana."

Koulupojan kanssa samassa asemassa ovat ne katsojat, jotka eivät onnistuneet näkemään Velho-oopperaa vielä viime kesänä. Heillä kaikilla on esityksen suhteen omat odotuksensa, mutta vain harva osaa aavistaa, mitä Velho-ooppera lopulta tarjoaa. Velho-ooppera on omaperäinen ja yllätyksellinen. Sitä on vaikea verrata mihinkään ennen nähtyyn ja vielä vaikeampi sitä on sovittaa perinteisten määritelmien sisään.

Velho-ooppera ei ole oopperaa eikä se oikeastaan ole teatteriakaan. Molempien kanssa sillä on paljon yhteistä, mutta kumpikaan sana ei tee Velho-oopperalle täyttä oikeutta. Velho-ooppera on spektaakkeli, joka käyttää hyväkseen monenlaisia aineksia. Sen tutuimmat elementit ovat sana ja musiikki, joiden pohjalta tekijätkin kai ovat aikanaan lähteneet liikkeelle.

Visuaalisesti vahva
Oopperan kolmas elementti on visuaalisuus, ja se yllättää eniten. Velho-ooppera on visuaalisesti niin vahva ja viimeistelty, että sellaista harvoin näkee. Kaiken taustalla on komea lappilainen tunturi- ja järvimaisema, jolle oopperan tekijät ovat osanneet antaa oikean arvon. Maiseman kokeminen ensin päivänvalossa, sitten illan hämärässä ja lopulta pimeässä yössä on elämys sinänsä. Apuna tunnelman luomisessa käytetään tietysti valaistusta ja muuta teatteri-tekniikkaa.

Myös Erkki Alajärven lavastus kunnioittaa luontoa. Kulissit eivät olekaan kulisseja, vaan ne sulautuvat maisemaan ikään kuin olisivat aina kuuluneet siihen.

Velho-oopperan huikea puvustus on tervolalaisen Ritva Starckin käsialaa. Se on linjakas ja yhtenäinen kokonaisuus, mutta se on myös moni-ilmeinen ja vaihteleva. Puvustus pelastaa oopperassa monta asiaa. Se antaa omaa väriään joihinkin joukkokohtauksiin, jotka muuten olisivat jähmeitä ja pysähtyneitä. Se laittaa mielikuvituksen liikkeelle ja kuljettaa pois tästä päivästä. Se avaa tien menneisyyteen, määrittelemättömään aikaan, johon Velho- oopperan tapahtumat sijoittuvat.

Velho-oopperan sanoituksen on tehnyt Velho itse. Hän on mies, jolla on monet kasvot ja monta nimeä. Hän on Uuttu-Kalle eli Kalervo Uuttu. Velho-oopperan sanoittajana hän näyttäytyy herkkänä lyyrikkona mutta myös väkevänä sanan-käyttäjänä. Oopperan tekstit liikkuvat sekä ihmisten että haltioitten maailmassa. Kirjoittajalle molemmat maailmat tuntuvat olevan yhtä todellisia. Maailmat erottaa toisistaan vain se, että ihmisten maailmassa kaikki on rajallista mutta haltioitten maailmassa kaikki on rajatonta.

Yllätyksen monelle katsojalle tuottaa se, ettei Velho-oopperassa ole juonta. Velho-ooppera ei siis ole näytelmä, vaan se koostuu kohtauksista, jotka ovat toisiinsa nähden hyvinkin irrallisia. Kohtaukset ovat otteita vanhan Lapin elämästä. Niissä kuvataan Lapin luontoa, sen ihmisiä, velhoja, haltioita, ja jumalia. Yhdistävä teema on ihmisen suhde luontoon. Aluksi tuo suhde on hyvinkin idyllinen, mutta ajan kuluessa se muuttuu yhä ongelmallisemmaksi. Ooppera päättyy vetoomukseen, jossa korostetaan maan ja ihmisen yhteyttä: "Maa voi olla ilman sinua. Mutta sinä et voi olla ilman maata, koska olet maan lapsia."

Ei solistien vaan kuoron ooppera
Velho-oopperan sävellykset on tehnyt Ilpo Saastamoinen, joka myös vastaa säestyksestä Pohjantahti-yhtyeineen. Oopperan musiikki rakentuu melko yksin-kertaisista aineksista: kun näyttämöllä on satapäinen joukko harrastajakuorolaisia, se asettaa sävellystyölle omat rajoituksensa.

Velho-ooppera on kuitenkin juuri kuoron ooppera, ei orkesterin tai solistien. Solistit Jaakko Gauriloff ja Annukka Hirvasvuopio ovat äänessä yllättävän vähän. Varsinkin Hirvasvuopiota olisi kuunnellut enemmänkin. Hänellä on kaunis ääni ja hän on ilmeikäs esiintyjä.

Suuri Velho-kuoro ja sitä täydentävä lapsikuoro ovat Velho-oopperan voima, mutta niiden esiintyminen ei ole aivan ongelmatonta. Suuren ihmisjoukon liikuttaminen näyttämöllä on ollut haaste sekä ohjaajalle että koreografille, ja osittain he ovat siitä selvinneetkin. Velho-oopperassa on kohtauksia, joissa kuorolaiset yltävät toteuttamaan koreografiaa luontevasti ja täsmällisesti. Mutta varsinkin ensimmäisessä näytöksessä on liian paljon kohtauksia, joissa kuoro on pysäytetty staattiseen tilaan. Toisessa näytöksessä ilta on jo tummunut, ja valojen avulla kuoronkin olemukseen saadaan vaihtelua.

Kokonaisuutena Velho-ooppera on ainutkertainen elämys, jota ei voi saavuttaa missään muualla kuin Kolarin Äkäslompolossa. Velho-oopperan taakse kätkeytyy uskomaton määrä työtä ja pyyteetöntä harrastusta. Kunnioitettavinta on se, että työ on jaksettu tehdä loppuun saakka. Velho- ooppera on valmis ja viimeistelty esitys, ja juuri siksi se on niin vaikuttava.

 

Lapin Kansa 24.8.94 s.8 - Kolari, Jaana Siitonen:
Katsomaan lähdetään mutta laulamaan ei -  Kolarilaisilta riittää kannustusta Velhon tekijöille

... Leila Mänty, Kolari
1) Velho-ooppera on varmasti aika erikoinen tapahtuma. Tyttäreni on siinä mukana huolehtimassa tulesta ja muutenkin olen kuullut paljon esityksistä. Lippujen hintoja olen kyllä pitänyt kalliina.

2. Kyllä menen katsomaan esitystä tiistaina. Olisin käynyt katsomassa oopperan jo viime vuonnakin, jos olisin ehtinyt hankkia liput ajoissa.

3. En ole harkinnut esiintyjiin liittymistä, koska kyllä se on aika kova homma kulkea matkassa. Esiintyjäthän ovat joutuneet harjoittelemaan kaiket illat ja se ei minulle olisi mahdollista, koska minulla on iltatyökin.

 

Seppo Raittimo, Kolari
1) Velho-ooppera on iso tapahtuma kolarilaisille ja merkitsee paljon myös lähikunnille. Mukanahan on väkeä Pelloa, Muoniota ja Kittilää myöten laulamassa ja esiintymässä.

2) Lähden katsomaan Velho-oopperaa sunnuntaina, kun vaimo niin vaatii. Liput oli viime vuodellekin hankittuna, mutta jouduin antamaan lipun sairastumisen takia toiselle.

3) Minua on kovasti houkuteltu mukaan laulamaan, mutta en ole lähtenyt, vaikka veli ja sisko Velho-oopperassa hääräävätkin laulamassa. Saatan kuitenkin harkita asiaa, jos esityksiä aiotaan jatkaa ensi vuonna.

 

Jari Hirvimäki, Kolari
1) Velho-ooppera on mielenkiintoinen piriste Kolarin elämässä, muuta en osaa sanoa. Tapahtuma on varmasti mukava sellaisille, jotka oopperoista ja teattereista tykkäävät.

2) En ole nähnyt Velho-oopperaa, enkä aio mennäkään. Mitäpä minä siellä tekisin, kun en oopperoista perusta.

3) En ole ollenkaan harkinnut osallistumista, koska kyllä se on minulle liian korkeatasoista touhua.

 

24.8.94 ke Ensi-ilta,

25. - 28.8. to-su esitykset (klo 20.30).

25.8.94 Tornionlaakso s.10 (ip)   VELHO...
> Ks. Torninlaakso Päiväämätön kesä -94: VELHO Sama teksti, mutta eri pääkuva!!!

25.8.94 Tornionlaakso s.11 (eh): RIEKKO
(Annukan kuva: "Oli nieida kaunis, soma...")
Velho ei lopu sunnuntaiseen esitykseen, vaan ensi kesänä mikäli "suopunki ajan kielaimesta vielä juoksee" Velhoa esitetään kolmatta kertaa. Ja mikäli kaikki menee niin kuin Velho-oopperan tekijät ovat nähneet, saa Velho kesällä -94 jatkoa RIEKOSTA. Sanoituksen osalta se on jo syntynyt, viimeiset sanat Uuttu Kalle kirjoitti siihen viime sunnuntaina.

Seuraavassa pieniä otteita Riekon tekstistä.(eh)

Velho: Aurinko poroni, kuu pulkkani, tähdet tiukuina ajan helmi vyössä...

Matter-akka, maan akka mantereen mahtava ämmi...

Siementä ei rajoita ihmisten rajat...Niin suuri on siemen, niin suuri on siemen...

Inga: Siemen on tullut minuun...

Ahku: Ei tullut poikalasta, ei tullut metsämiestä...

Inga ja Pierra: Lapseni, Mariani, sinut riekon höyhenille laitoin...

Velho: Outoja ovat uneni, outoja ovat näkyni...

Ajo aurinko porolla, istui kuun pulkassa mittasi rihmaa kaikelle.
Kaikella on alkunsa, kaikella on loppunsa.
Vaan ei lopu ajan suopunki, joka alun kielaimesta juoksee...

Tuli Pirkka pirkkalainen...

Pirkka: ...minulla on kuninkaan kirja, minulla on oikeus tähän kirottuun maahan...

Isä Pierra: Älä vie tyttöäni, ansalangan sitojaa, korean paulan punojaa...

Äiti Inga: Älä vie ainokaistamme... soman laulun laulajaa.

Pirkka: Vien kun vien, otan kun otan...         

Kuoro: Jolla on valta sille kuuluu kulta, sillä valta on aina miekan mittainen...

Maria: Äiti, isä, kaikki rakkaat...

Kuoro: Niin menetti Lappi neitsytaikansa...

[II näytös]

Velho: Nyt se tullee, outo vene, outo ruuhi... tuovat mukana oman seitan...

Kuoro: Siinä ne olivat vierekkäin, kaksi seitaa rinnakkain, kaksi aikaa rinnakkain...

Pierra: Jospa vanhat Lapin jumalat suuttuvat ja julmistuvat...

Velho: Taasko se tuli tunturin takkaa, se, joka tietää paremmin, joka ossaa enemmän..?

Pappi: Vanha Velho, otatko päällesi ristin veren?

Velho: Otan päälleni vain sen veen, minkä taivas langettaa...

Pappi: Määrään sinut kirkon jalkapuuhun tuotavaksi...

Velho: Minun lintuni lentää sinun häpeäpuun silmän läpi.

Velho:...Vaivun pitkään loviunheen, jätän herätyssanat naisen taka...

Marian poika: Oi äiti Mariani, minulla on kirkkaat silmät...

Yksi on linnuista suurin, vaikka ei ole laulun lahjaa... Ei kanna siipi kaukomaihin, muruna vain koivun urpa, päällä vain risukatto, siiven alla routa-jää...

Yksi on linnuista suurin, joka kätki aikain laulun, kätki laulut maan, kätki laulut taivaan, laulut ajan, maan ja taivaan.

"Kaikella on alkunsa, kaikella on loppunsa.
Vaan ei lopu ajan suopunki, joka alun kielaimesta juoksee..."

 

26.8.94 Pohjolan Sanomat - PT HAKALA: Edellistä yhtenäisempi Velho
Velho-ooppera Äkäslompolossa 24.8.
Ohjaus Keijo Kupiainen. Musiikki Ilpo Saastamoinen. Sanoitus Kalervo Uuttu.

Velhon kantaesitys oli vuosi sitten. Nyt toisella kierroksella kokonaisuus tuntui edellistä yhtenäisemmältä. Tuttuus antoi aikaa nautiskella yksityiskohdista. Edessä on väkeä kuin pienessä pitäjässä. Aina tapahtuu monenlaista. Kiikarin mukaan otto kannatti.

Alussa saamme sangen kauan katsella Lapinmaan kansan elämää. Miten elävän ilmaisuvoimaisesti kaikki hoitavat osansa. Erityisesti lapset. Taas ihastuin Ritva Starckin suunnittelemaan puvustukseen. On yksityiskohtia. Värien vivahteikkuus ja yhteen sointuvuus maahan, luontoon osoittavat korkeaa taiteellista makua.

Kaikenlaista, elävää, taikakaluja ja pyrotekniikkaakin tarvitaan. Siinä ovat saaneet järjestäjä Markku Komulainen sekä tarpeistosta vastaava Anna- Liisa Kostamo tehdä täyttä päivää, jotta kaikki etenee kitkattomasti. Niin kuin tapahtui. Olisivat ansainneet nimensä käsiohjelmaan siinä kuin lavastaja Erkki Alajärvikin.

Koreografi Pirjo Paavalniemellä on joukkoja komennettavana. Dramaattisinta alussa, kun kaikki ovat laossa. Hyvin sujuu myös tanssin rytke.

Esitystekniikalla tarkoitetaan ääniä ja valoja. Tällaisessa, ulkoilman suurtuotannosa niillä on hyvin suuri merkitys. Käsiohjelmassa niistä on pantu nimiä mainitsematta vastaamaan Rovaniemen alueteatteri. Totuus on kuitenkin moni-ilmeisempi.

Äänentoisto oli lähes sataprosenttisesti kunnossa. Uuttu-Kalle nousi hallitsevaksi helposti, mutta esimerkiksi naispääosan esittäjä jäi alkupuolella hennohkoksi. Kuorot lauloivat välttämättömän tasaisesti. Ammattitaitoaan osoittivat järjestäjänä Jukka Silvennoinen ja tekniikan äärellä Erkki Lantto, Kari Mehtälä, Kari Hakala ja Panu Hakala.

Esityksen aikana ilta pimenee. Elävä tuli ei kaikkeen riitä. Valoista vastaavan Tapani Pesolan työ herätti ihastusta.

Erityisesti silloin kuin katse lepää taustan rakennelmissa ja kuusissa ja poroelossa. Myös monet kohdevalaistukset toimivat hienosti.

Velhoa mainitaan oopperaksi. Termi ei ole paras mahdollinen. Mutta musiikki-teatteria kaikki tyynni. Musiikista vastaa Ilpo Saastamoinen. Ensimmäisellä kerralla tämä perinnetaidokas minimalistishenkisyys puri paremmin. Nyt suggestiivisuuden rinnalle nousi myös unnuttavuus. Pohjantähti-trion kitara tosin muutaman kerran väläytti.

Kai-Jussi Jankerin valmentama ja johtama kuoro lauloi innoittuneesti. Lähikuvissa he olivat hurmaavasti asiaan uskovia. Solistit Jaakko Gauriloff ja Annukka Hirvasvuopio tasaisen varmoja sen kummemmin häikäisemättä.

Karismaa vaikka muille jakaa oli varsinaisella velholla Kalervo Uutulla. Vaikka hänellä oli vivahteikas puheilmaisu, Lussin Pieti-riepun tapainen monologi tuntui ylipitkältä. Onneksi ihania haltioita esittelevä kavalkadi kesti. Kohtauksessa oli Velholle tärkeää huumoria.

Ilman Keijo Kupiaistakaan ei Velhoa olisi. Hänellä ovat ohjakset. Dramaturgian vaihtelu omituisesti tyssää kahteen viimeiseen lauluun. "Ihmisen valitus maalle" ja "Maan laulu ihmiselle" ovat liikaa samasta musiikillisesta putkesta. Eikä näyttämöllinen toteutus sitä muuksi muuta. Finaalin pitäisi maan päälläkin olla totaalimpi kuin hento lasersäde alkuyön pilviin.

Siinä he seisovat vakavina tulet käsissä katse tiukasti meihin katsojiin. Ylistys Saamenmaalle, Lapinmaalle. En voi mitään sille, että sisällöstä syntyvät kansa-tieteelliset väristykset ovat melodramaattisia. Mutta näihin esittäjiin uskon.

Kuluttajaliiton tuoreessa gallupissa ihmiset niputtivat elämälle tarpeettomimpiin mm. golfkentät, viljelypalstat ja teatterit. Vastaajat eivät varmasti ole nähneet Velhon tapaisia. Tällaisesta työstä kasvaa voimaa arkeen niin esittäjille kuin katsojille.

Suunnitteilla kuuluu olevan jatkoa Ingan ja Pieran tarinalle. Velhossa on nähty pieni ihminen luonnon suurten ylisten ja alisten voimien voimakentissä. Toivottavasti Uuttu-Kalle nostaa seuraavaksi esille ihmisten väliset draamat. Ne meitä aina kiinnostavat.

 

26.8.94 Suomen Kuvalehti N:o 34, s.67 - Seija Lamberg: VELHO
Lapissa sanotaan, että Kalervo Uutun kirjoittama ja Ilpo Saastamoisen säveltämä Velho-ooppera on nostanut lappalaisten omanarvontuntoa kerralla enemmän kuin muun maan vähemmistöväestölleen vuosikymmenten kuluessa         tipoittain myöntämät tunnustukset yhteensä. Kun oopperan viime vuoden esitykset päättyivät, ihmisiä poistui katsomosta itkien ja näyttelijöitä kiitollisina halaten. Kerran kokeiluksi ajatellun oopperan uusinta tänä kesänä oli luonnollista.

Ooppera kertoo vanhan Lapin historiasta 1400-luvulta, jolloin myös maahiset, haltijat ja noidat olivat osa Lapin ihmisen jokapäiväistä elämää. Silloin elettiin lähempänä luontoa, sitä kunnioittaen, sen ehdoilla.

Etelän ihmisille tämä oopperakokemus on ehkä toisenlainen, eksoottisempi, mitä esityspaikka Kolarin Äkäslompolojärveen työntyvässä niemessä, aitona »kulissina» tunturivyö ja alkava ruska varmasti korostavat. Oopperan libretossa on runsaasti paikallista sanastoa, jopa niin, että librettoon on liitetty Lapin mini-sanakirja. Saksalaisturisteille osa libretosta on käännetty.

Ooppera on myös huikea talkooponnistus, sillä se on pääosin toteutettu palkattomana harrastustyönä. Esityksessä on mukana noin 250 laulajaa ja tanssijaa useista Lapin kunnista.

Maailman kenties pohjoisimman oopperan ovat tuottaneet  Kolarin Kyläpelimannit ja Kuoro sekä Kolarin Nuorisoseura. Ohjaus on Kansallisoopperan suunnittelu-päällikön Keijo Kupiaisen, lavastus taiteilija Erkki Alajärven ja puvustus käsityön-lehtori Ritva Starckin. Velho-oopperan viimeinen esitys tänä kesänä on 28.8.

 

27.8.94 Iltalehti s.9, Erkki Koivula:
Vapise Savonlinna - Äkäslompolo tulee - Velho villitsee länsikairassa.
(Kuva II: Tämä on mahtava kokemus. Tällaista ei ole missään muualla, Keski-Suomesta ensi-iltaan ajaneet Kaija Vainikainen (vas.) ja Kerttu Knihtinen kehuvat.)

Alussa oli Äkäslompolo, nokinen Uuttu-Kalle ja Velhopirtti. Nyt on Velho-ooppera, mahtava spektaakkeli, joka vetää väkeä Hankoa myöten länsikairaan.
Ylläksen juurella, Äkäslompolon kuumassa yössä räiskyvät revontulet, viha, rakkaus ja alkukantainen erotiikka.

Velho on mahtava spektaakkeli, joka kuvaa väkevästi elämää Lapissa 1400- 1500 -luvuilla. Kaiken taustalla on ihmisen suhde jylhään, karuun luontoon, joka ei anna armoa. Kalervo Uutun eli Uuttu-Kallen eli Velhon teksti on hikistä, veristä ja eroottista.

- Velhon saattaminen esityskuntoon on tähänastisen elämäni täyttymys, hän myöntää ja suunnittelee jo uutta spektaakkelia. Riekko on tarkoitus saada valmiiksi oopperaksi vuonna 1996.

Velhossa miehellä an myös merkittävä solistirooli. Turistit tuntevat Uuttu- Kallen nokisena Velhona, joka kertoilee mystisiä juttujaan heille pirtissään. Matkailijat pitivät ja pitävät. miehestä, mutta Matkailun edistämiskeskus eli MEK on pannut hänet mustalle listalle.

Suuren ihmisjoukon ja satapäisen porotokan liikuttelu näyttämöllä on suuri haaste tekijöille. Komeiden härkien tulo näyttämölle onnistui kuitenkin ensi-illassa sekunnin tarkkuudella.

Ainutkertainen elämys
Velho-ooppera on ainutkertainen elämys. Se on nähtävä juuri Äkäslompolojärven rannalla, kun Lapin hämärä laskeutuu pehmein siivenlyönnein syksyisen tunturimaiseman ylle, kun Ylläksen jykevä silhuetti sulautuu Äkäslompolon pehmeään yöhön...

- Tämä on aivan mahtavaa. Tällaista ei voi kokea missään muualla. Savonlinna jää toiseksi tämän rinnalla, tämä on niin erilaista, kehuvat Keski-Suomesta ensi-iltaan kiiruhtaneet Kaija Vainikainen ja Kerttu Knihtinen.

- Olimme täällä viime kesänäkin, jolloin katsoimme Velhon kantaesityksen. Ensi vuonna tulemme varmaan uudelleen, naiset lupasivat lämpimässä yössä.

Keijo Kupiaisen ohjaama ooppera saa varauksetonta kiitosta jo esityksen väliajalla. 

Tuhansia talkootunteja
Velhon esityskuntoon saattaminen on vaatinut valtavan työn. Esiintyjät, joita on 250, ovat melkein kaikki amatöörejä. Oopperatähdet ovat kirjavaa joukkoa: opettajia, metsureita, poromiehiä, emäntiä ja isäntiä, työttömiä, työvoimatoimiston johtaja ja ties mitä. harjoitukset Varsinaiset harjoitukset käynnistyivät keväällä. Porukka on Kolarista, Muoniosta, Kittilästä, Enontekiöltä ja osa Ruotsin puolelta. Yhteishenki on ollut mahtava, pitäjien ja valtioidenkin raja-aidat ovat kaatuneet, projektissa mukana oleva Pentti Harju kertoo.

- Velho on toteutettu melkein kokonaan talkoovoimin. Tämän vuoden budjetti on noin 1,5 miljoonaa markkaa. Talous on tasapainossa hyvän yleisömenestyksen ansiosta; Viime vuonna katsojia oli 7 000. Nyt heitä tulee enemmän, sillä kaikki viikonlopun näytökset ovat loppuunmyytyjä, Harju toteaa tyytyväisenä valmistautuessaan ensi-illan näytökseen.

Velhoviikko villitsee
Velhoviikko on melkoinen piristysruiske alle 5 000 asukkaan Kolarin kunnalle, joka pyristelee työttömyyden kourissa. Kunta elää matkailusta.

- Velho on ylittänyt kaikki ennakko-odotukset. Nyt vaikuttaa siltä, että tapahtuma on tullut jäädäkseen. Ideaa on syytä kehittää edelleen, kunnanjohtaja Juhani Kunnari toteaa.

Äkäslompolon yrittäjät hykertelevät käsiään oopperavieraiden täyttäessä kylän majoitus- ja ravitsemusliikkeet. Velhoviikon aikana kaupat ja kapakat pidetään auki läpi yön. Elokuinen tapahtuma ajaa kohta ohi kevään kuumimman sesongin, pääsiäisen. Näin se todella on. Jo viime kesänä Velholauantaina kauppa kävi vilkkaammin kuin pääsiäisen välilauantaina, kauppias ja matkailuyrittäjät Raimo Tapojärvi sanoo hymyillen.

- Lähes kaikki kylän ja lähialueen hotellit ja mökit ovat tupaten täynnä tänä viikon-loppuna. Tällainen tapahtuma on erittäin tärkeä meille yrittäjille.

 

1.9.94 Luoteis-Lappi N:o 34 s.3 Saamelaisyleisö kiitteli Kallea
Velho-ooppera on saanut hyväksymisensä myös saamelaisilta. Velho-oopperan katsastamassa käyneet saamelaiset halasivat Kalervo Uuttua kiitokseksi nähtyään esityksen. Yksi sanoi Velho-oopperan olleen ehkä hänen elämänsä sykähdyttävimpiä kokemuksia.
Väärinkäsitykset Kallen suhtautumisessa saamelaisuuteen on siis ehkä vihdoinkin oikaistu myös tunnetasolla ja haavat puolin ja toisin nuoltu.

Ilpo Saastamoinen pitikin saamelaisten hyväksynnän saamista voittona Velho-oopperalle ja kaavailee jo tulevalle Riekko-oopperalle saamelaissolisteja. Etelän laulajilla on tilaisuuksia Saastamoisen mukaan yllin kyllin etelässä, mutta pohjoisen esityksessä on luontevampaa olla pohjoiset äänet.

Jankeri tyytyväinen kuoron osaamiseen
Kuoroa ja orkesteria Velho-oopperan esityksissä johtanut kanttori Kai-Jussi Jankeri on ollut todella tyytyväinen kuoron suorituksiin tämän kesän Velho-esityksissä.

- Mulla oli jokaisen esityksen jälkeen sellainen tunne, että kuoro oli tehnyt aina juuri sen, mitä esityksen läpiviemiseen tarvittiin eli toiminut aina suorituksensa ylärajoilla. Oli hyvin helppoa olla tänä vuonna lavalla johtamassa esitystä.

Tekniikkakin toimi Kai-Jussin ja monen muunkin mielestä niin hyvin, että kuoron kaikista sanoista sai nyt hyvin selvän.

- Vaikka musiikki tuli kovaäänisistä, oli tekniikka jo niin korkeatasoista, että sähköisyyden unohti ja laulu tuntui todella tulevan suoraan laulajien suusta, Kai-Jussi arvioi.

Oli myös todella onnekasta, että kuorossa vilistänyt lentsu ei vienyt ääntä kaikilta.

- Äänet joutuivat esitysviikolla todella kovalle rasitukselle ja flunssan oli helppo iskeä, koska kentällä hikoiltiin ja tauolla saattoi sitten olla kylmä. Joukossa oli luultavasti enemmän flunssaisia kuin terveitä.

Muutamat osallistuivatkin esityksiin ilman ääntä ja tyytyivät vain muodostamaan huulillaan sanoja antamatta piiruakaan eläytymisestä periksi, mille on syytä nostaa hattua.

Monet Velho-oopperan viime vuonna ja tänä kesänä nähneet olivat myös sitä mieltä, että kaikki onnistui nyt viimevuotista paremmin. Jokaisen tähänastisen esityksen nähnyt Kai-Jussi oli samaa mieltä.

- Varsinkin viimeinen esitys oli mukava, koska siitä aisti jo kuorolaisten vapautuneisuuden, olihan "esitysharjoituksia" ollut siihen mennessä kuusi. Homma osattiin, Kai-Jussi toteaa.

- Perjantain esityksessä koin jopa kylmiä väreitä, kun kuoro lauloi todella komeasti Äiti Maan ja muisti tehdä kontrasteja äänenvoimakkuuksiin. Se ei valitettavasti enää lauantaina ja sunnuntaina toistunut, mutta yritämme uudestaan ensi vuonna.

- Mielestäni ensi vuotta varten riittää, että harjoittelemme kevättalvella vain muutaman viikonlopun ja sitten kentällä loput ihmisiä liikaa väsyttämättä.

Opettelemme taas uusia juttuja, sillä musiikki ei ole koskaan valmista. Nyansseja voi aina uusia.

- Itse olen jo tyhjentänyt ajatukseni Velho-oopperasta eivätkä laulut enää edes soi päässäni. Sitten keväällä taas, Kai-Jussi toteaa.

Jukka kiittelee työnantajia
Velho-oopperan kuorossa laulanut Jukka Kauppinen haluaa välittää velholaisten puolesta kiitoksen kaikille työnantajille, jotka ovat joustaneet Velho- oopperassa mukana olleiden työaikajärjestelyissä. Erityisesti Jukka kiittelee omaa työnantajaansa, tietysti.

Kauppisen Yrjöllä piisasi vauhtia
Koska Velho-oopperan esitykset näyttivät helpoilta (niin kuin tietysti pitikin), jäi monelta ehkä huomaamatta, että yhdellä miehellä oli esityksissä hirveä stressi ja hoppu, joka vaati erikoisjärjestelyjä ja avustajia onnistuakseen.

Tämä hoppuinen mies oli ilmaisuryhmään kuulunut pellolainen Yrjö Kauppinen, jolla oli kuusi eri roolia tai tehtävää. Ensimmäisen kerran Yrjö nähtiin lavalla haltijakohtauksessa piiloutuneena heinien sisään. Yrjö oli juuri se mies, joka pökki mahtavalla puuvärkillään yleisöä. Hän oli haltijakohtauksen huuhkaja.

Seuraavaksi Yrjö saapui lavalle Virkku-akka kohtauksessa vetäen kentälle Toroa yhdessä muiden kanssa.

Toisessa näytöksessä Yrjö olikin jo monessa mukana. Karhun tanssissa Yrjö kantoi karhuntaljan esille yhdessä muiden "metsästäjien" kanssa.

Hääkohtauksessa hän kuorolaisten päälle vettä ja saivokohtauksessa pirskotteli sitä yleisön päälle.

Käärmeiden parittelussa Yrjö oli niin ikään mukana käärmeen häntäpäänä ja paljastui lopulta kännykkä-äijäksi, jonka kotakansa survoi maan rakoon. Siellä maan raossa Yrjölle tulikin kiire.

Tunneleissa piileskelevät muut "ilmaisijat" litistivät itsensä jo valmiiksi vasten seiniä, jotta Yrjö saattaisi rynnätä käytäviä pitkin orkesterikodan takana olevasta aukosta ulos. Tunnelista päästyään hän kiersi hurjasti juosten katsomon ja pinkoi poroaidan ja metsän takaa näyttämön taakse.

Siellä hän vaihtoi avustajien avulla vaatteet ja pinkaisi puujaloilla taiteilemaan Aarnihauta-kohtaukseen, jotta kaikenlainen väki saattoi juosta hänen jalkojensa välistä. Yleisön silmiltä näkemättä jäänyt juoksukohtaus oli silloin, kun kuoro esitti manalaisia ja haamut leijuivat pimeällä taivaalla.

- Olen laihtunut tämän kesän Velho-esityksissä 4-5 kiloa. Viime vuonna Kyrön Keijo hoiti sen osan, mutta tänä vuonna hänen hommansa siirtyivät minulle, koska Keijo ei päässyt mukaan. Onneksi kommelluksia ei näytösten aikana kiireestä huolimatta sattunut, Yrjö kertoo. Velho-oopperan ilmaisuryhmään mukaan meneminen on ollut Yrjön mielestä parhaita päätöksiä, mitä hän on tehnyt.

- Mäen Saara minut houkutteli mukaan ja pirun hauskaa hommaa tämä on ollut. Ensi vuonnakin olen matkassa, jos ei mikään ole estämässä.

- Kyllä tämä on paljon antanut. Aivan oudot vaimot ja miehet kiittelivät kädestä esitysten jälkeen, niin kyllä se tuntui mukavalta. On tässä paljon oppinutkin ammattilaisten parissa.

Ja kuinka katsojat kokivat?
Yleisön tunnelmista ja vaikutelmista kerromme keskiaukeamalla. (ss.6-7)

 

1.9.94 Luoteis-Lappi N:o 34 s.6-7 "VELHO MYKISTI JÄLLEEN"
"Me siento contento" (Tunnen tyytyväisyyttä)
Turkulainen Kari-Hannu Jarvala elää suurimman osan ajastaan Espanjassa ja Etelä-Amerikassa. Velho-oopperasta hän oli kuullut ystäviltään ja niinpä Ylläs sai hänet vieraakseen.

- Lapin mystiikkaa, hämärä asia, maahiset. Näitä sanoja Jarvala oli maistellut mielessään etukäteen, mutta tapaus antoi paljon enemmän.

- Hyvä ja positiivinen juttu.

- Osaltaan on uskomatonta, että koko esitys saatiin pysymään niin hyvin kasassa ja käytännön tasolla toimimaan. Jo siinä on tarvittu osaamista ja venymistä.

- Velho-tarinaa voi verrata Etelä-amerikkalaisen Marquesin teokseen "Sadan vuoden yksinäisyys". Lonkeroita, haarautumia, hämähäkin seittimäisesti rakennettu. Tekstin suhde luontoon, nöyrtyminen, ihmisen pienuus, se oli hienoa.

- Tuli mieleen, että Lapin ihmiset ovat yhtä jääräpäisiä kuin Chilen intiaanit. Periksi ei saa antaa.

- Musiikki, tunnelma ja esittäjien innostunut ote teokseen kruunasi kaiken. Esityspaikka luonnon keskellä toi mukaan omaa mystiikkaa.

- Esityksen jälkeen tunsin suurta tyytyväisyyttä. Velho-oopperaa voi suositella kaikille.

"Den var helt fantastisk" (Se oli täysin fantastinen)
Tukholmalainen Signe Samuli on kiertänyt vuosikymmenten ajan eri maiden oopperataloissa ja on hengeltään aina uusia asioita janoava kulttuuri-ihminen.

- Lappi on minulle tuntematon, tämä käynti oli ensimmäinen näin pohjoisessa, mutta ei varmaan viimeinen, syy on Velho-oopperan.

- Esitys oli uskomaton. Puitteet, ulkoilma, luonto, asiansa osaavat näyttelijät, laulajat ja kaunis luonto, kaikki oli odotettua parempaa.

- Yleensä luen oopperatekstin etukäteen, eihän sitä esityksissä kuule. Mutta Velhossa tämäkin oli hoidettu uskomattoman hyvin.

- Musiikki oli hurjan hyvää, mukava kuunnella ja siihen kun paketoitiin rakennelmat, tulet, niin tapaus oli kertakaikkinen elämys.

- Suosittelen ja tulen kertomaan tästä muualla. Ajatella, täällä koin jotain uutta, mieleenpainuvaa, ihmeellistä.

s.7         "Viva la Lapponia" - "Hyvä Lappi"
Helsinkiläinen Marina Huttunen on näytellyt Italiassa eri teattereissa toistakymmentä vuotta poliittista satiiria. Jyväskylä oli pohjoisin paikka Suomessa, mihin hän oli tutustunut, ennen kuin tieto Velho-oopperasta saavutti hänet.         

- Olin kuullut joskus Lapin hengistä, mutta tämä oli kyllä niin ehdottoman positiivista, että takana täytyy olla todella suuria henkiä.                  

- Ulkoilmaesitys, upeat puitteet, esittäjien innostuneisuus ja välitön tunnelma tekivät tehtävänsä. Musiikin melodisuus ja tekstin luonnonsuojelullinen pointti kolahtivat minuun, olen luonteeltani ollut aina perusvihreä.                  

- Esityspaikan erilaisuus, kulissien mahtavuus, yleensäkin kaikkinainen upeus; elävät porot, tulet, siinä on se jokin.                  

- Kun nykyelämä on lähes kaikkialla tätä mitä se on, niin tekstin idealismi nousee korkealle, syvempiä ja yksinkertaisempia näkökohtia tuotiin oikeassa paikassa esille.

- Sielun olotila esityksen jälkeen oli varmaan kaikilla, esittäjillä ja yleisöllä, uskomaton. - Suosittelen kovasti.

Suuri kiitos
Velhotoimikunnalle, kun saimme käydä katsomassa Velho-oopperaa halvemmalla kuin tavallisesti ja järjestitte kaiken lisäksi koululaisnäytöksen.

Kiitos myös itse esiintyjille ja erityisesti itse Velholle. Me pidimme esityksestä kovasti, tarinat olivat mukavia, musiikki loi mahtavan tunnelman ja laulut olivat ihanan vanhan kuuloisia. Erityisesti mieleemme jäivät haltijoiden esittely ja Velhon tarinat. Äkäsjoensuun ala-aste

 

8.9.94 Luoteis-Lappi N:o 35 s.9  -  Velho-ooppera toimikunnalle
Velho-oopperasta on kirjoitettu paljon; enimmäkseen varmasti myönteiseen sävyyn. Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan; miksi yksi oppilaitos oli "unohtunut" koululais-näytöksiä järjestettäessä?

Miksi Tornion LT-instituutin Kolarin toimipisteen oppilaat eivät saaneet mahdollisuutta nauttia oopperasta 20 mk:lla, kuten toiset oppilaat, vaan heidän täytyi lunastaa 180 mk:n arvoinen lippu päästäkseen oopperaan (kenellä oli varaa siihen)?

Oopperan toimikunta päätti vielä erikseen "Velhoviikkoa" edeltävänä torstaina kokouksessaan etteivät oppilaitoksemme oppilaat pääse seuraamaan esityksiä samalla hinnalla kuin toiset. Ihmetellä täytyy, miksi oppilaamme olivat eriarvoisessa asemassa toisten oppilaitosten oppilaisiin verrattuna?

Haluaisimme tietää syyn, miksi näin tehtiin? Olivatko oppilaamme kenties Lapin läänin ainoat koululaiset, jotka eivät päässeet kahdella kympillä oopperaan?
Vastausta odottaen Instituutin väki

Velho - valoako kansalle?
Velho-oopperaa on esitetty Äkäslompolossa useille tuhansille ihmisille. Monet ovat ylistäneet esitystä upeaksi, mahtavaksi ja erikoiseksi. Esittäjät sanovat esittävänsä oopperan keinoin vanhaa Lapin historiaa, ihmisten elämää luonnon ja haltijoiden armoilla. Esitykset vaikuttavat myös matkailijoiden määrän hetkelliseen kasvuun.

Mielipiteet velhosta vaihtelevat moneen suuntaan. Tärkeintä ei ole ihmisen mielipide vaan tärkeintä on se, mitä ihmisen Luoja Kaikkivaltias Jumala asiasta sanoo. Sen voit itse lukea Jumalan kirjasta raamatusta, Sananlaskut 14:12 "Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie." ja 5. Mooseksen 18:10- 12 "Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle..."

Velho tarkoittaa noituuden harjoittajaa, noitaa tai myrkyn sekoittajaa. Noituus (magia) merkitsee yhteyttä yliluonnollisiin pahuuden henkiolentoihin, joiden ainut tarkoitus on lietsoa pelkoa, tuskaa ja ahdistusta ja lopulta tappaa ja tuhota ihminen.

Vanhimmista ajoista alkaen ihmiset ovat harjoittaneet noituutta ja taikuutta monissa eri muodoissa. Ajanlaskumme alussa Jeesus ajoi sanallaan pahoja henkiä ulos ihmisistä ja he vapautuivat. Paavalin aikana monet taikuutta harjoittavat ihmiset tulivat uskoon ja polttivat taikakalunsa ja kirjansa. Heistä tuli Jeesuksen seuraajia.

Velho-oopperassa ei ole varsinaista noituuden harjoitusta, mutta siinä esitetään velho-noitaa ja haltijoita, puhutaan ukko ylijumalasta, luetaan loitsuja jne. Lisäksi koko esiintyjäjoukko maassa kontaten rukoilee seitakiveä, puuta ja maata, että ne ottaisivat pienen ihmisen tuskan pois.

Historian pimeyttä esittävien asioiden esilletuominen on sitä kylvöä, joka tuottaa ihmissydämiä tuhoavaa satoa. Meidän maailmassamme toimii nimittäin kylvön ja niiton laki, jota ei voida ohittaa.

Jeesus sanoi: "Minä olen maailman vaikeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus."

Noituus on pimeyttä, jonka takana ovat todelliset pahan hengen voimat. Voimat, joille kukaan ihminen ei mahda mitään. On vain Jeesus Kristus, joka on ristinkuolemallaan ja ylösnousemusvoimallaan kukistanut kaikki Saatanan vallat ja voimat. Hän on määrännyt pahan joukot ikuiseen tulijärveen (ilm. 20:10) ja minkä Jumala lupaa sen Hän ajallaan toteuttaa.

Siksi kehoitan jokaista lukijaa Herran Sanalla profeetta Jesajan kautta (Jes. 45:22): "Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala eikä toista ole".
Jorma Lappalainen
Sieppijärvi

 

8.9.94 Luoteis-Lappi N:o 35: Velhoa seuraa Riekon tarina
Vaikka Velho-oopperassa ei varsinaista juonta ollutkaan, on Riekko-ooppera sille eräänlainen jatko-osa, kertoo tarinan kynäillyt Kalervo Uuttu. Lyhyesti kerrottuna tarina on seuraavanlainen.

Velhossa Inga (Annukka Hirvasvuopio) ja Pierra (Jaakko Gauriloff) saivat toisensa. Riekossa Ingan ja Pierran elämä jatkuu. Heille syntyy lapsi, Maria, jonka syntyessä Inga melkein kuolee. Velho kuitenkin pelastaa Ingan seisottamalla tämän veren-vuodon ja niin lapsi kuin äitikin jäävät henkiin.

Maria varttuu aikuiseksi. Lapin kylään saapuvat pirkkalaiset verotusoikeuksineen ja Pirkka Pirkkalainen ryöstää mukaansa 17-vuotiaaksi varttuneen neitsyt Marian, jonka ottaa väkisin omakseen, "Jolla valta, sillä kulta. Valta on miekan mittainen, aina leukua pitempi".

Velho kiroaa Marian ryöstäneet pirkkalaiset raskaasti. "Juopa on tullut nyt Lapin ja Lannan välille", hän huutaa ja nostattaa maasta vanhain väen ja voiman. "... ja niin menet sekaisin, ettet tunne jälkiäsi!" Marian ryöstössä Lapin neitseellinen aika päättyy.

Riekko-oopperan toinen osa käsittelee uskon tulemista Lapin kylään. Pitkä vene saapuu mukanaan variksen harmaita soutajia (rahvasta), mies kuparinruskeassa (vouti) ja mies korpinmustassa viitassa (pappi). "Jo on kummat kulkijat, kun eivät kumarra seitalle. Tuovat mukana oman seitan."

Pappi alkaa kastaa kyläläisiä kristinuskoon. "Antoi päälle viinaryypyn leveästä lekkeristä ja vielä väkevää tupakkaa. Ne vain lievitti säikähdystä."

Pappi kastaa myös isä-Pierran, joka pelkää jumalien suuttuvan ja julmistuvan. Pierra pelkää menettävänsä pyytöonnea ja poronsa metsän hyväksi, kun meni vettä päälleen ottamaan. Inga tuo pelästyneelle Pierralle korvollisen kaltiovettä, jossa on paljon haltijoita. Pierra pesee sillä pois ristin veden. Konttiluun mehevällä luuytimellä hän saa öylätin maun suustaan. "Ei sitä arvaa erämaassa jäädä kulkumiesten jumalien huomaan."

Lapin markkinoille tulee kansaa läheltä ja muilta maailta. Tulee Pirkan suku meri-maista, laukkuryssä Vienan mailta ja viinavänni Kainuun mailta, väärtit Ruijasta Alkkulasta, Alattiosta, kirkkoväärtit Luuleåsta. "Jo vaihtui riekko rihkamaan, piian sielu rintariskuun, rengin sielu vännin viinaan, vaihtui vanha aika uuteen aikaan".

Vouti ihmettelee markkinoilla, kun Pierralla on vain kaksi ketunnahkaa, vaikka piti olla kolme veron maksuun. "Ei antanut metsä enempää." "Sinä laiska pyytömies rangaistukseksi kannat ensi vuonna viisi ketunnahkaa." Niin joutui Pierra verokierteeseen.

Markkinoilla on myös Velho, joka ihmettelee, taasko tuli tunturin takaa se, joka tietää paremmin ja joka osaa enemmän. "Vaikka ei se kruunu itse sido ansalankaa, ei kanna konttia, eikä valjasta ajohärkää. Valta ajaa valmiiksi valjastetuilla härillä. Valta istuu pulkassa veroturkki päällä. Vallan viitan kätkössä on verinen miekka." Pappi alkaa käännyttää Velhoa, joka kuitenkin kieltäytyy kasteesta. Pappi yltyy ajamaan pois Velhon, "jossa asuu synti, pimeys ja saatana".

Velho uhraa vielä viimeisen kerran antamalla rumpunsa kiveliön suurelle seidalle. "Menköön mahti maan rakhoon. Vaikka palaa nyt kuvasi, ei pala sinun henkesi. Vaivun pitkään loviuneen, jätän herätyssanat naisen taakse, sillä naisessa asuu kuu. Monta puuta taitetaan, monta kiveä käännetään, monta nahkaa nyljetään, monta käärmeen siementä kylvetään", Velho ennustaa ja polttaa itse rumpunsa ja seidan.

 

8.9.94 Luoteis-Lappi N:o 35: "Ennusmerkit lupaavat hyvää"
- Ilpo Saastamoinen tarttuu luottavaisesti Riekko-oopperan sävellystyöhön
(Kuva: Kalervo Uuttu sai Riekko-oopperan käsikirjoituksen valmiiksi Velhokiireiden aikaan. Käsikirjoituksen hän luovutti säveltäjä Ilpo Saastamoiselle, joka paneutuu sävellystyöhön palattuaan toiselta perinteenkeruumatkaltaan Kuolasta.)

Säveltäjänä ja shamaaninakin tunnettu jyväskyläläismies Ilpo Saastamoinen vastaanotti Velho-oopperan jatkoksi tulevan Riekko-oopperan käsikirjoituksen Kalervo Uutulta Velhoviikolla.
Uuden oopperan synnyttäminen on Kallen osalta voihkittuja vastuu on siirtynyt säveltäjän harteille, josta se jonain päivänä pukataan jälleen toteuttajien niskoille.

Hyvää on luultavasti jälleen tulossa. Ainakin säveltäjä Ilpo Saastamoinen on varsin luottavainen nähtyään kaikki innostavat ennusmerkit, jotka kietaisevat Riekon teon salaperäisyyden verhoon.

Saastamoinen on nimittäin nähnyt lupaavia "näkyjä" Lapin maisemissa. Hän on kokenut merkitsevänä ennusmerkkinä esimerkiksi sen, että korpit ovat tulleet tämän tästä häntä tervehtimään. Viime syksynä ollessaan vaimonsa kanssa sieniretkellä hän sai nähdä riekkopesueen lähtevän muutaman metrin päästä liikkumaan hitaasti ja rauhallisesti ilman säikähdystä.         
Käväistessään Kallen kanssa tänä kesänä Pakasaivolla Saastamoinen näki tien varressa ketun syömässä riekkoa. Pakasaivolla hän puolestaan näki kaksi valkeaa poroa. Viisi rautua puolestaan tervehti häntä saivosta ja kyykäärmekin näyttäytyi.         

- Myös siis kolmannen oopperan eli Käärme-oopperan päähenkilö antoi jo tervehdyksensä, Saastamoinen mystifioi kesäretkiensä tapahtumia.                           

Ilpo Saastamoinen aikoo Riekon teossa käyttää apunaan tietokonetta, jonka avulla hän voi jo sävellysvaiheessa simuloida moniäänisiä kuoro-osuuksia. Hän on syksyn aikana menevä myös toiselle Kuolan tutkimusmatkalleen taltioimaan kolttien musiikkia. Samalla hän lupaa imeä Kuolasta vaikutteita Riekkoon.
- Tulevat melodiat ovat tietenkin henkien hallussa.

Riekko-oopperassa Saastamoinen aikoo kasvattaa orkesterin instrumentaaliosuuksia, joita Velhossa oli hänen mielestään vähän. Velho-oopperahan oli ensisijaisesti kuoron teos ja orkesteri toimi lähinnä säestäjänä. Riekossa orkesterin osuutta kasvatetaan.

- Kuoro toimi Velhoa tehtäessä jo ulkoa opettelussa suorituskykynsä rajamailla, Saastamoinen arvioi.
- Nyt kuoron osuus tulee olemaan pienempi yksinkertaisesti jo siitä syystä, että solisteilla on enemmän laulettavaa, hän kertoo.

Saastamoinen pyrkii vielä pidättäytymään Riekon sävellystyöstä. Jo Velhoviikolla hän tunsi lieviä synnytyspolttoja, mutta pidätteli melodioita sisällään.

Solistisosuuksille, joita Riekossa on useita, Saastamoinen hakee pohjoisia laulajia eli mieluiten saamelaisia.
- Tietysti papin rooliin voisi kuvitella jonkun oopperalaulajan, joka tulee etelästä.

"Mikä estää vaihtamasta tekijöitä?"
Kolarin kanttori Kai-Jussi Jankeri toteaa Riekko-oopperasta samaa kuin Velhon ohjaaja Keijo Kupiainenkin. Mikä estää vaihtamasta Riekkoon vaikkapa kaikkia tekijöitä, jos siltä tuntuisi? Sellaista ei tosin ole missään piireissä edes väläytelty.

Velhotoimikunnan puheenjohtaja Hilja Liimataisen mukaan Riekon tekijät on vielä täysin valitsematta, koska monet asiat ovat auki. Ketään ei ole siis kiirehditty pyytämään tehtäviin. Kaikki riippuu siitä, minkälainen teos Riekosta lopulta tulee.
- Kun sävellystyö on valmis, selviää, paljonko kuorolla on osuutta jne., Hilja Liimatainen toteaa.

Jankeri toivoisi, että Riekko-oopperan kuoro olisi suurimmaksi osaksi samana kuin Velhossa, koska kuoro on jo kertaalleen koulutettu vaikeisiin rytminvaihdoksiin. Mitään ei ole lyöty kuitenkaan lukkoon, eikä häntä ole pyydetty kuoroa harjoituttamaan, joten sen kummempia lausuntoja hän ei halua Riekosta antaa.

- Jos minua tehtävään pyydetään, niin nuotit pitää saada nähdä, ennen kuin otan tehtävät vastaan. Harjoitusaika Riekossa saattaa olla hyvin tiivis, joten sekin pitää arvioida, riittääkö aika urakkaan, Jankeri selvittää. Hän suhtautuu kuitenkin hyvin kiinnostuneesti Riekkoon, jossa on jo selvää draamaa havaittavissa. 
- Riekossa on juonta ja se pohjautuu historiaan.