00-01 VELHON AIKA II CD

Friiti 6/2000 ss. 24-27 - Arto Junttila (Kuvat Kari Kaulanen):
Ilpo Saastamoinen ja saamelaisrytmiikka
YlläkselIä säveltäjä Ilpo Saastamoisen pienestä, Uuttu-Kallen tekstiin sävelletystä, kuorokonsertista kasvoi spektaakkelimainen oopperatrilogia Velho, jota esitetään ensi vuonna viimeiset kerrat. Ruskan kynnyksellä nähdään oopperan kaikki osat; Velho, Riekko ja Käärme. Nyt oopperoiden parhaat laulut ovat myös tuplalevyllä Velhon aika. Onnistuneen kokoomatyön on tehnyt säveltäjä Saastamoinen ja kulttuuriteosta on kiitettävä myös äkäslompololaista musiikin ystävää Kari Kaulasta ja Maailman musiikin keskusta, jotka mahdollistivat taloudellisesti taltioinnin.

Pari vuotta kolarilaiset kulttuurin ystävät Uuttu-Kalle ja Johannes Seppälä olivat hautoneet ajatusta Velhosta ja tehneet vakoilureissuja etelään, kunnes sattumalta kuulivat Lapin radiosta Ilpo Saastamoisen kertovan musiikinkeruumatkoistaan Kuolan saamelaisten pariin. He ottivat Ilpoon yhteyttä ja kun hän kuuli pätkän Kallen tekstiä, hän oli heti valmis sävellystyöhön. Elettiin vuotta 1990.

- Kun alkusyksystä tulin sitten Äkäslompoloon ottamaan Kallelta tekstit talteen, teimme retken Pakasaivoon. Siellä näimme sadelammen pinnassa yhdeksänkiloisten rautujen tuikkuja ja totesimme, että hyvä tästä tulee. Ennusmerkit oli annettu, muistelee Ilpo, joka sai vahvat etiäiset kahteen muuhunkin. osaan. Hän näki ennen Riekkoa riekkoparven Kuertunturissa ja ennen Käärmettä kyykäärmeen Paka-saivossa.

Alunperin Ilpo sai tehtäväkseen lappilaisilta pienen teoksen säveltämisen harrastaja-kuorolle, mutta kuinka kävikään.

- Kolariin oli saatu kanttoriksi Kai-Jussi Jankeri, joka seurasi meidän ensimmäisiä harjoituksia ja innostui heti ensimmäisestä kappaleesta. Hän oli laulanut seitsemän-toista vuotta Suomen kansallisoopperan kuorossa ja otti yhteyden entiseen työ-toveriinsa, ohjaaja Keijo Kupiaiseen. Oli vain viikkojen kysymys, kun huomattiin, että konsertti-illan sijaan oltiin tekemässä oopperaa, kertoo Ilpo Velhon synty-vaiheista. Siitä kasvoikin laaja kokonaisuus, kolmen oopperan putki, jonka kaltainen on vain Richard Wagnerilla

- Ainutlaatuinen se on myös siinä mielessä, että oopperat esitetään ulkoilmassa. Ne poikkeavat myös musiikillisesti koko maailman muusta oopperatuotannosta, koska niissä on niin vahva etnisen musiikin sekatahtipoljento, Ilpo lisää.

Elämyksiä vanhoista lauluista
Ensikosketuksensa Lappiin Pielavedellä 22.7.1942 syntynyt Ilpo Erkki Aslak Saastamoinen sai jo kasteessa. Ilpon vanhemmat avioituivat Rovaniemellä ja sieltä etunimistöön eksyi Aslak. Hänen isänsä toimi myös rajavartijana Sallassa ja hänen äitinsä sota-aikana lottana Lapissa.

Musiikillisesti tärkeä kontakti pohjoiseen syntyi vuonna -73, kun hän pääsi saamelaistaiteilija Nils-Aslak Valkeapään yhtyeeseen. Uuden joikumusiikin teko yhdessä Ailun ja Paroni Paakkunaisen kanssa oli alku syventymiselle saamelaisten musiikkiin.

Ailuhan oli keksinyt muusikot yhtyeestä Karelia, joka teki kansanmusiikkia pop-otteella. Hauskasti uudelleen sovittaen Ilpo, Paroni, Pekka Sarmanto ja Edward Vesala tekivät pari mainiota albumia, Suomi-pop 1 ja 2, joista löytyy muun muassa joiku blues ja Lulli juttanasa/Gukkin piera.

Karelialla oli myös radiohitti Herrojen kanssa pellon laidassa, jonka palkkiosotkuissa edesmennyt Vesala jätti rockin ja loi hienon kansainvälisen uran jazzin puolella.

- Tuon singlen b-puolella on muuten etnojuttu Taitaja Karjalan mailta. Eetu lauloi siinä sooloa ja soitti matkalaukkua rukkasilla. Sanat siihen teki Vexi Salmi ja sävelsin sen sekatahtilajiin, minkä oppiminen aiheutti silloin Vesalalle suunnattomasti vaikeuksia, Ilpo muistelee.

Karelian jälkeen Saastamoinen perusti Dopplerin Ilmiön. Harmi vain, että yhtyeen musiikkia ei ole levylle dokumentoituna. Nimeä hankkiakseen se kylläkin levytti rocklaulaja Frank Robsonin kanssa vuonna -73 singlen Mr. Madman. Yhtyeestä se antaa kuitenkin aivan väärän kuvan, sillä Dopplerin Ilmiön perusohjelmistosta löytyi uudelleensovitettuna muun muassa intialaista, gruusialaista ja makedonialaista musiikkia. Sitä voidaankin pitää ensimmäisenä suomalaisena maailmanmusiikki-yhtyeenä. Piirpauke tuli vasta myöhemmin.

- Muistan kun Heikki Sarmannon johdolla aloitettiin Sibelius-Akatemiassa jazzmusiikin opetuskokeilua. Silloin keväällä -74 olin hoitamassa jazzbändipuolta ja oppilaana oli Sakari Kukko ja se oli ennen Piirpauketta. Tuolloin jo tehtiin näitä etnojuttuja, joten eivät ne tyhjästä ole syntyneet nämä nuoremman polven jutut, Ilpo huomauttaa.

Monipuolisen muusikon seuraava vaihe oli siirtyminen Kajaanin Big Bandin kapellimestariksi. Hänen toistaiseksi ainoa soololevynsä Joutsenen juju (1976) sai alkunsa Kainuun radion äänityksistä, joilla Ilpo kitaroi levollisella ja kokeilevalla otteella kansanmusiikkiamme. Kajaanin ajan merkittäviin töihin kuului myös Kalevala-sarjan säveltäminen big bandille, jossa solisteina olivat Kalle Fält ja saksofonisti Pentti Lahti.

Paitsi, että Saastamoiselle 1970-luku oli hektistä aikaa musiikillisesti, hän siirtyi yhä enemmän kevyestä rytmimusiikista, jazzista ja rockista, soittamaan ja tutkimaan saamelaisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkia ja heidän mytologiaansa.

- Mitä enemmän siinä tutkin näitä etnisiä kulttuureita, huomasin kuinka yksin-kertaisilla melodioilla tämmöiset vanhat ukot ja ämmät onnistuivat luomaan loistavia, sydämeen käypiä esityksiä. Syvyyttä, arvoja ja tunne-elämyksiä löysin näistä vanhoista kulttuureista, mitä enemmän niihin perehdyin.

- Tuolloin varsinkin jazzista oli kadonnut ilo. Oli pysähdytty John Coltrane -tyyliseen surumielisyyteen ja kaikki suomalaiset fonistitkin soittivat vain molli-skaaloja. Toisaalta siitä oli kehittynyt akrobaattitaidetta. Kun oli heikko itsetunto, historiallinen kehitys johti siihen, että pyrittiin soittamaan klassisen musiikin soittajat suohon. Nopeammalta ja korkeammalta eli John McLaughlin-tyyppiset soittajat tekivät siitä sirkustaidetta.

- Mutta en toki väheksy tai halveksi jazztaustaani, sillä puhdasta jazztematiikkaahan on kuultavissa kaikissa Velho-oopperoissakin. Omien pohdiskelujeni jälkeen vain erkanin jazzkuvioista, Ilpo tunnustaa.

Kajaanin kauden jälkeen Ilpo otti kolmevuotisen pestin Piirpaukkeeseen, kunnes kitaristi Pekka Nylundin kanssa irtautui siitä ja perusti nykyisen työvälineensä Pohjantahdin, mikä vahvistettuna toimii Velho-ooperoidenkin orkesterina.  

Säveltäminen henkimaailmasta
Velho-trilogian ohella Saastamoinen on säveltänyt useammankin teoksen kuorolle; Antero Vipusen pielavetisille, Kaikukeihään joensuulaisille ja Tulinuolen torniolaisille. Päätyönään hän pitää Karhunpeijaisia, jota on esitetty Kaustisella, Pielavedellä, Helsingissä ja Ruotsin Kalixissa.

- Se on alusta loppuun minun käsialaani ja siinä opettelin tätä isojen muotojen tekoa. Karhunpeijaisten kesto on kolme tuntia ja sitä varten luin viitisentuhatta sivua saksankielistä suomalais-ugrilaisten kansojen shamanistista runoutta, minkä pohjalta laadin libreton.

Velho-oopperoiden työstämistä Ilpo ei pidä läheskään yhtä työläänä kuin Karhun-peijaisten, koska vastuu oli jaettu useammalle. Kunkin oopperan kohdalla melodioiden säveltäminen vei vain parisen viikkoa ja Uuttu-Kallen tekstimaailmaan Ilpon oli helppo mennä.

- Minun mielestä Kalle kuvaa nerokkaasti niin menneisyyttä kuin nykyisyyttäkin ja kansainvälisestikin hänen sanomansa syvyys hakkaa monia huippunimiä. Kalle on runotekstin Andreas Alariesto, Ilpo kehuu.

Säveltäessään oopperoita Saastamoinen käytti myös paljon sisäänrakennettuna omaa maailmankatsomustaan ja pientä irvailuakin.

- Varsinkin teksteihin, joissa on ajatus, että kaikki viisaus tulee etelästä pohjoiseen, panin kaikkein vaikeimmat saamelaisrytmiikat. Tietämättään Velho-kuorolaiset tekivät sitten niin kovaa juttua, jota suomalaisen ja monen muunkin on vaikea edes ymmärtää, Ilpo paljastaa.

Innostus ja usko oli luja.  
Itse oopperoiden säveltäminen oli hänelle tiivis, vuorokaudet ympäri kestävä prosessi. Ei mikään tekniikkajuttu, vaan enemmän henkinen, jossa sävelten kirjaaminen usein tapahtui automaattikirjoituksen-omaisesti.

- Monestikin koin itseni pelkäksi sivustakatsojaksi, tunnolliseksi kirjuriksi joka merkitsi muistiin, mitä ylhäältä annettiin, Ilpo tunnustaa.

Oopperaa Äkäslompolossa
Velho-trilogian pääosassa on yli kaksisataa harrastajalaulajaa ympäri Lapin ja sivuosissa, solistisissa rooleissa, muun muassa tuplalevylläkin loistavasti laulavat Kalle Fält, Annukka Hirvasvuopio ja Jaakko Gauriloff.  

Taustanimistä on mainittava myös lavastaja Erkki Alajärvi, koreografi Pirjo Paavalniemi ja valosuunnittelija Matti Keränen.  

Alussa oopperoista ensimmäisen, Velhon, onnistumisesta, riitti epäileviä Tuomaita, mutta kuorolaisten innostus ja usko oli luja. Harjoituksissa kuljettiin satojen kilometrien päästä säässä kuin säässä ja harjoitus teki heistä mestareita. Vielä Velhon alla pahansuopaisimmat kuiskivat, että Ylläksen juurella harrastetaan noituutta. Ensi-illan jälkeen ooppera sai kuitenkin synninpäästön kolmelta papilta.

- Itse olen ollut kuudella shamaanikurssilla, eikä Velhoniemessä loveen langettu. Shamaanirumpua käytettiin kyllä harjoituksissa usein meditaatiovälineenä, auttamaan keskittymisessä.

- Velhohan perustuu kaikkein vanhimpaan historian kerrostumaan. Jopa antiikin Roomassa saakka Lappi ja saamelaiset tunnettiin noidistaan, eikä asian kanssa oopperassakaan aristeltu.

- Vain Velhon Haltia-tarinassa kuoroon selkeästi shamanistinen ja sitä harjoiteltiin shamaanirummun kanssa ja se on sataprosenttista kuoroimprovisaatiota. Tarinan kertoo Uuttu-Kalle ja jokaisella taustalaulajalla on lupa etsiä kaksi ääntä, säveltä, joita hän laulaa sitten omaa vauhtiaan, Saastamoinen selittää.

Oopperoista toisessa, Riekossa, Lapin sopuisa elämä luonnon kanssa järkkyy. Lappi menettää neitsyytensä, kun vieraat tuovat mukanaan muun muassa kristinuskon, verot ja synnin. Säveltäjänä Ilpo halusi omistaa Riekon Kuolan saamelaisille.

- Riekossa halusin nostaa Kuolan perinnettä esille, sillä meillä Kuolan saamelaisten, kolttien ja yleensäkin itäsaamelaisten laulumusiikki on jäänyt täysin pohjois-saamelaisen joiun peittoon.

- Mulla ja Jaakko Gauriloffillahan oli neljävuotinen projekti Tromssan yliopiston kanssa. Kun rajat avautuivat, kuljettiin ja kierrettiin Kuolan saamelaisten parissa ja tallennettiin 600 laulua kasetille, Ilpo kertoo.

Päätösosassa, Käärmeessä, tullaan tähän päivään. Samalla kun siinä sidotaan yhteen kaksi edellistä, musiikillisesti Ilpo tuhoaa kaiken arvokkaan Käärmeen sisällä

- Niinhän käy tarinassakin. Vanha häviää. Siinäkin mielessä Käärme on erilainen, että Uuttu-Kalle käytti nykyajan runomittaa. En kuitenkaan halunnut mennä helppoon iskelmään, mikä tuotti päänvaivaa. Toisaalta nykyaika on nykyaikaa ja aika on kuuluttava musiikissa, Ilpo aprikoi.

PS. Hannu Lehtorannan arvio Velhon aika -tuplasta löytyy Friitin edellisestä numerosta 5 ja juttu Velho-oopperoiden sanoittajasta, Uuttu-Kallesta, numerosta 3.

Ilpo ja nykypäivän saamelaisjoiku (s.27)
Hyvällä syyllä Ilpo Saastamoista voi kutsua yhdeksi maailman johtavista saamelais-musiikin tutkijoista. Kolmessa vuosikymmenessä hän on kerännyt laajimmat yksityiset saamelaismusiikkiarkistot. Äänityksiään Ilpo käytti hyväkseen parin vuoden takaisessa lisensiaattityössään Laulupuurumpu, joka pohjautuu vankkaan dokumentti-materiaaliin, sen analysointiin ja keskeistä siinä on saamelaismusiikin rytminen luokittelujärjestelmä.

Saamelaimusiikin perusteellisen tutkimisen ohella Ilpo on soittanut vuosien varrella Pohjantahtinsa kanssa kaikkien tärkeimpien saamelaisartistien (Helena Semenoff, Donna Sanila, Jaakko Gauriloff, Mattis Haetta, Sara K. Haetta, Inga Juuso, Wimme Saari, Annukka Hirvasvuopio, Angelin nuoret) kanssa.

Nykyiseen saamelaismusiikkiin hän suhtautuu hiukan varauksellisesti, vaikka myöntääkin, että on tärkeää, että se tavoittaa nuoren polven.

- Erittäin hienojakin tuloksia on syntynyt, mutta hinta on ollut aika kova. Joiusta on menetetty rytmiikka, mikä on äänenmuodostuksen ja siihen liittyvän kielen jälkeen perinteisen joiun tärkein tunnusmerkki.

- Tämä johtuu siitä, että soittajat, jotka tulevat tekemään töitä saamelaisten kanssa, heillä ei ole saamelaismusiikin tuntemusta. Jotta he olisivat tasavertaisia joiun kanssa, se vaatii vuosien työn. Me todettiin se jo Piirpauke-vuosina. Meillä oli ohjelmistossa yksi joiku ja meiltä meni kolme vuotta ennen kuin uskalsimme improvisoida siihen, koska pelkäsimme, että rytminen sykli katoaa.  

- Nuoret käyttävät oikotietä ja suon sen heille, mutta minusta itsestäni ei ole siihen. Minusta uudessakin tuotannossa pitää näkyä perinteen kunnioitus ja kun käyttää etnistä aineistoa, sitä ei saa käyttää hyväksi, vaan siihen on sukellettava itse, Saastamoinen alleviivaa.

Erityisesti saamelaisartisteista hän mainitsee Wimmen, joka kulkee musiikissaan omaa polkuaan ja vapaasti poikkeaa perinteestä.

- Wimmehän joikaa mollissa, vaikka pohjoissaamelaisesta joiusta vain pieni osa on mollimelodioita ja loput duurissa. Kun perinteinen melodia ja poljento on hävinnyt,  saamelaisuuden erottaa enää vain kielestä ja äänenmuodostuksesta. En tiedä, onko hän poiminut mollin Ruotsin puolen eteläisemmästä vuolle-joiusta, joka muistuttaa sävyltään itäsaamelaista leuddia ja luvvjtia, Ilpo pohdiskelee.      

 

17.12.00 su Helsingin Sanomat B3 - Tämän vuoden valitut levyt
Kulttuuritoimitus valitsi levyt, joita voi kuunnella vielä ensi vuonnakin

Ilpo Saastamoinen: Velhon aika. Santa Claus Medias. Kaksi levyä.
"Kolmesta poronsarvi-wagneriaanista suuroopperasta tiivistetty Velhon aika osoittautuu Saastamoisen monitahoisen musiikkituotannon helmeksi. Alussa Uuttu-Kallen uhoromantiikka ja kuorojen kansanlaulumainen tyyppitonaliteetti lyövät päälle samanlaisen pakoreaktion kuin sääskiin törmätessä. Mutta kuoroilun ja popjazzaavien etnosoitteiden vuoropuhelu alkaa ilmeikkäästi vetää." (Jukka Hauru, HS 6.10.)
[15.7.13 - Yksi Haurun viidestä valitsemasta levystä.]

 

19.12.00 Kuukkeli s.18 - Kuukkelin mainiot lahjavinkit
... Uusin ja upein lahja Ylläkseltä on Velho-trilogian kolmesta oopperasta koostettu kaksois-CD. Se sisältää säveltäjä Ilpo Saastamoisen valitsemat otokset Velho-, Riekko- ja Käärmeoopperoista, yhteensä 2,5 tuntia hyvää musiikkia. Kokonaisuuden kruunaa pakkauksen upea ulkoasu. Levyjen lisäksi pakettiin kuuluu vihko, joka sisältää libretot suomeksi ja englanniksi.

Velhon Aika - The Best of Velho Trilogy pääsi juuri Hesarin vuoden valittujen levyjen joukkoon. Sitä myyvät hyvinvarustetut yritykset Ylläksellä, mutta sitä saa myös levykaupoista, jonne jakelun hoitaa Digelius Music. Vähittäishinta on 200 markkaa.

 

Aksentti 18/2000 - Kotimainen/Maailmanmusiikki
Velhon aika - the best of Velho trilogy (> Sisällysluettelo liitteenä)
Äänitetty 2000, p2000. Santa Claus Media 2 cd.

Ilpo Saastamoisen säveltäminä ja Kalervo Uutun eli Uuttu-Kallen teksteihin ja librettoon perustuvina kantaesitettiin vuosina 1993 - 1999 Yllästunturin Äkäs-lompolossa kolme etno-oopperaa Velho, Riekko ja Käärme. Yhdessä ne muodostavat Velho-trilogian, jonka musiikeista tämä kahden cd:n kansio on tiivistelmä. Trilogian tuotannosta on vastannut kaikkina esitysvuosina kolarilaisten paikallinen ooppera-yhdistys. Kyseessä on jo hankkeena kaiken kunnian ansaitseva kulttuuriteko, sillä Pohjantahti-yhtyeen sekä lappilaisten ammattilaisten ja harrastajien voimin tehdyt oopperat ovat olleet spektaakkeleita vailla vertaa.

Vaikka esitysten näkeminen ja kokeminen keskellä luontoa on oma tekijänsä, kokonaisuus toimii myös äänitteenä hienosti. Saastamoinen on säveltänyt jylhän komeaa tekstuuria Uuttu-Kallen monimielisen rikkaaseen ja koko luonnon rikkauden sisältävään librettoon. Vaikka sävelkielelliset tehokeinot ovat näin isona pakettina jonkin verran rajoittuneita, niihin ei kyllästy. Saastamoisen etnokieli on tarttuvan iskevää - ja esittäjät hoitavat tonttinsa hienosti. HS         [Hannu Saha]

 

20.12.00 Helsingin Sanomat - Pirkko Kotirinta:  Kotimaista kansanmusiikkia levyillä vuonna 2000

> Toivo Alaspää, kantele: Mestari ja kisällit. Kansanmusiikki-instituutti.

> Andrew Cronshaw On the Shoulders of the Great Bear. Cloud Valley Music.

> Gjallarhorn: Sjofn. Ranarcd.

> Halsbrytarna Kör i vind! OkayOKECD.

> Iso Karhu. Texicallirecs.

> Itkuja Karjalasta, Inkeristä, Suomesta. SKS. (2-cd).

> Kelkettelyeänijä eli vienankarjalaisia joikuja. SKS.

> Pekka Lehti: Outo Voima. Aito Records.

> Marianne Maans, Maria Kalaniemi, Olli Varis: I Ramunders fotspår.          Finlands svenska folkmusikinstitut.

> Mr. Mäläskä: Northern Music for Accordion and Violin. Imu-cd.

> Pohjannaula: Pässinpää. EMI.

> Hannu Saha: Mahla. Kansanmusiikki-instituutti.

         Päivi Takala, Otna Eahket, Me Naiset: Uni pimeän maan. Soundsgood.

> Velhon aika - the Best of Velho-trilogy. Santa Claus Medias. [Tekijätieto puuttuu!]

> Vilddas. Wood.

> Wimme: Cugu. RockAdillo.

> Vimpelin Väinämöinen. Kansanmusiikki-instituutti.

> Värttinä: Ilmatar. Wick-low/ BMG.

 

3.8.01 pe Pohjolan Sanomat s.12 - EJ Posti: Etno-oopperat paketissa
Viimeinen näytös on alkamassa Velho-trilogian osalta Massiivinen ulkoilmatuotanto on tiivistetty myös kahden cd:n paketiksi. Livenä kokonaisuus koskettaa vielä elo-syyskuun aikana Äkäslompolon kylässä Yllästunturin juurella.

ILPO SAASTAMOINEN: VELHON AIKA
Tuhannet ihmiset ovat kokoontuneet yhdeksänä näytäntövuonna ruskan aikaan Yllästunturin juurelle Äkäslompolon kylään nauttimaan Kalervo Uutun juonimista ja Ilpo Saastamoisen säveltämistä lappilaisista oopperoista. Viime syksynä teoksista julkaistiin myös kahden cd:n paketti: The best of Velho trilogy: Velhon aika.

On tullut jäähyväisten aika. Massiivinen koneisto pyörähtää viimeisen kerran alkaen perjantaina 24.8. ja päättyen sunnuntaina 16.9. Velho, Riekko ja Käärme jättävät jäähyväisensä yhdistäen Ajan Ringin ja kohdaten Ihmisen luonnon. Kolarilainen oopperayhdistys on näyttänyt uskomattoman voimansa Kansallisoopperan tuotanto-johtaja Keijo Kupiaisen ohjaamana.

Muuten kaikin puolin onnistuneessa levypaketissa jäin kaipaamaan levyvihkoon niitä lukuisia valokuvia, joista ilmentyy Lapin oopperan henki ja elävien esitysten mahtava visuaalisuus. Ilpo Saastamoisen musiikki soi milloin minimalistisesti, milloin monirytmisesti. Sävellysten perustana on Saastamoisen kolme vuosi-kymmentä kestänyt saamelaisten ja arktisten kansojen musiikintutkimus, joka sekoittuu niin jazziin kuin klassiseen ja populaarimusiikkiinkin.

Kauniit laulut soivat kauniisti, sekarytmiset selkeästi - tosin kuin muistan livenä kuulemiani Velhoa ja Riekkoa. Kokonaisesitystä leimaa innostuneisuus ja se soljuu mukavasti eteenpäin. Äänityksestä ja miksauksesta on vastannut Kari Hakala, masterointi on Otto Donnerin. Tupla-cd on hieno muisto menneistä vuosista.

10/2001 Folk Roots s.78:

* Ilpo Saastamoinen & Kalervo Uuttu Velhon Aika (Santa Claus Medias SCMCD 01) Double CD of items from three "ethnic operas" staged in Finnish Lapland. Mythical/historical/natural libretti by Kalervo Uuttu, music by Ilpo Saastamoinen drawing on his long researches in Arctic and Finno-Ugrian traditions, featuring local choirs, singers and his jazzy-ethnic band. Substantial and intricate melodies, winding and shifting rhythms, these great annual musical events are the binding stuff of community and culture, and only partly representable by mere audio.

The Best of Velho Trilogy

There's a lot of reasons why the construction of the new and shiny Global Mobile has taken so long. One of the main reasons is that there has been plenty of recording work done! The biggest recording project at the Global Mobile in 2000 was The Best of Velho Trilogy double cd. Velho Trilogy is an opera trilogy written by Lappish poet Kalervo Uuttu and composed by Ilpo Saastamoinen, our honorable president of the board himself! Ilpo has composed a lot for amateur choirs and orchestras, but Velho Trilogy has been, without a doubt, his biggest work so far.

The three parts of the opera were all performed in Äkäslompolo village by the fell of Ylläs in Kolari, Lapland during the 90s. The trilogy was produced and performed mostly by local forces and it was an enermous cultural effort for the whole town of Kolari.

The recording of the best parts of the trilogy was quite an effort too. While not recording choirs in Kolari or Jyväskylä, Ilpo and our studio manager Kari Hakala seemed to virtually live in the studio recording and editing the stuff, mixing together bands, soloists and choirs, pros and amateurs, field recordings and studio tracks. "At least I learned how to use our new systems", says Kari.

The Best of Velho Trilogy (Santa Claus Medias SCMCD-01) was released in November 2000. lt's distributed by Digelius Music.

 

VELHON AIKA CD:n arvostelulyhennelmiä:

- 6.10.2000 Helsingin Sanomat Jukka Hauru:
Kylähullun työvoitto
Velhon aika osoittautuu Saastamoisen monitahoisen musiikkituotannon helmeksi. Eittämätön suurtyö on tekijöilleen suuri voitto. Velhoa olisi kiva kuulla muuallakin

- Saisikohan vielä joskus trilogian kokonaisuudessaan levylle?
(Juha Kaarsalo, Musa.fi 4/2000)

 

- Jazzrytmit 5/2000, s.24 - HET:
Musiikki on mielikuvitusrikasta, kiihottavaakin, kulkevaa, kansainvälistä ja suomalaista...
Onnitteluni tekijöille, tämän viestin, soiton suuren ja sorean, toivoisin kantautuvan kauemmaksikin kuin Lapin raukoille rajoille.

 

- 8.9.01 Kuukkeli s.16: Velhon aika levyllä
"Oli maa kaukana pohjolassa, oli maa kaukana revontulten äärellä..." alkaa Kalervo Uutun, Uuttu-Kallen, kirjoittama Velho-ooppera. Sen kantaesitys oli Äkäslompolon Velhoniemessä 27.8.1993. Velhoa seurasivat Riekko vuonna 1996 ja Käärme vuonna 1999. Syntyi Velho-trilogia, suurteos vailla vertaansa.
Samoilla sanoilla alkaa myös kaksois-cd-levy, Velhon aika - The best of Velho trilogy. Se sisältää 41 säveltäjä Ilpo Saastamoisen valitsemaa kappaletta, jotka antavat erinomaisen kuvan trilogian musiikillisesta monipuolisuudesta. Kaksoislevyn soittoaika on noin 2,5 tuntia.

Oopperoiden tekstit kertovat Lapin historian muinaisista alkuhämäristä kristinuskon tuloon, sotiin ja nykypäivään, Käärmeen tekstin mennessä jopa aikamme ohi, tulevaan.

Keskeisiä tekijöitä Uuttu-Kallen lyriikassa ovat ihminen, luonto ja aika. Trilogian päättyy ajan hymniin. Se on myös levyn viimeinen raita.

Ilpo Saastamoinen on tutkinut kolmen vuosikymmenen ajan saamelaisten ja muiden kansojen musiikkiperinnettä. Se myös kuuluu hänen sävellyksissään.

Ilmestyessään Velho CD sai innostuneen vastaanoton. Tämä näkyi ja näkyy vieläkin lehdistön arvosteluissa sekä muissa kommenteissa. Ohessa lainauksia julkaistuista lausumista.

 

- 9.9.00 Keskisuomalainen - Mikko Voutilainen:  Maailmanmusiikkia pohjoisesta maaperästä
...Saastamoinen on onnistunut luomaan musiikkia, joka on kiinnostavaa itsessään. Sitä paitsi teos väistää kiusallisen määrätietoisesti tavanomaista tyyliluokittelua.

 

5.9.00  Kaleva - Hannu Hirvelä: Äkäslompolon Wagner
Velho-levyn tekijät ovat ansainneet hatunnoston jo pelkästään urakan suuruuden takia...

 

5/2000 Minä olen - Erkki Lehtiranta: Voimannäyttö
Trilogia on kahden miehen voimannäyttö... Epätavalliset harmoniat ja rytminen moni-ilmeisyys ovat leimallisia piirteitä teoksille.

 

27.8.00 Lapin Kansa - Heikki Tuomi-Nikula: Huimaava matka
Käärme sai tämänvuotisen ensi-iltansa upeana esityksenä. Se on sen kaltainen ja tasoinen, että sinne pitäisi kuskata maan hallitus ja eduskunta... Käärme on syvällinen, vaikuttava, viihdyttävä, ammattitaidolla ja rakkaudella tehty suursaavutus... Yhdessä kokonaisuus: Velho, Riekko ja Käärme, on huimaava matka..

 

"Oi ihminen

olen aika

olen ajaton aika

minun aikani alkaa ajattomasta

minun aikani päättyy ajattomuuteen

olen ikuisuus

olen ikuisuus

ikuisuus

Kalervo Uuttu