1976-84 OPTATUS RAATIKAINEN

OPTATUS RAATIKAINEN

 

 

-         9.5.76         Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen: Isoisän franseesi soi Kaustisella

-          30.5.76         Äidin I versio Optatuksesta (levykansitekstiä varten)

-         1976         IS: Mini-LP:n teksti

         OPTATUS RAATIKAINEN - savolainen pelimanni (1874 - 1956)

-         22.7.76 Pie-Kei - Vellamo Paananen: "Kaiu, soitto, kaiu katkeraan
vetrehisiin          vesiin asti vaan" - Optatus Raatikainen
soittaja - viljelijä

-         22.7.76         Savon Sanomat - Väinö Tuomainen:

         Täällä Kaustinen... Optatuksen musiikkia levyllä

-         22.7.76 Kaustisilla Optatus-sarja 1h 20’ (trad. sov. yhtyeelle);

         KAJAANIN BIG BANDIN YHTYEKONSERTTI: OPTATUS - SARJA

-         1976 (vaarin levyn ilmestyessä) - Kansan Uutiset - ILPO SAUNIO:

         OPTATUS RAATIKAISELLE
omistettu pienlevy

-         23.7.1976         Perhonjokilaakso

         IS: "Kajaanin Big Band-yhtyeen teemana Optatus Raatikainen"

-         24.7.76         Keskipohjanmaa: Kasvo Kaustiselta

-         30.8.76?         Kainuun Sanomat - Unto Torniainen:

         Big Band soittaa nyt Optatus Raatikaista

-         30.8.76??? Kainuun Sanomat:         Big Bandin
Optatus-konsertti
peruuntuu

-          24.10.76 Iisalmen Sanomat, s.2: Pelimanneille uutta ohjelmistoa (Optatus)

-         16.3.77 ke         Kajaani - yhtyekonsertti - "Optatus tänään"

-         13.3.80         V. P.: Sävel ja sommelo kehrä Keiteleen menneisyydestä

-         1988 PIELAVEDEN-KEITELEEN JOULUN KELLOT

         Vellamo Paananen: Oi, muistatko vielä sen virren?

         (> Ks.  Matti, Vellamo, Ilpo)

-         25.3.84 su         Varpaisjärvi

 

1976:        

9.5.76                  Iisalmen Sanomat s.6 - Pertti Malinen:

Isoisän franseesi soi Kaustisella

Savolaisissa häissä on ennen vanhaan tanssittu franseesi. En
tiedä ovatko toiset savolaiset soittajat esittäneet tätä tanssisarjaa,
mutta minun ukkini Optatus Raatikainen on soittanut aikoinaan franseesin. Tämän tanssisarjan esitän kvartetilla ensi kesän Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, kertoi Kajaanin Big
Bandin kapelli-mestari Ilpo
Saastamoinen Iisalmen vierailunsa aikana. Franseesista hän
kertoi vielä, että sen soinnillinen
ja rytminen asu ei ole perinteisen
kansanmusiikin, vaan hän on sitä sovittanut nykymusiikin kaavoihin. Melodia on kuitenkin savolaista kansan-musiikkia.

Hiljakkoin markkinoille ilmestyneestä kitaransoiton oppikirjastaan Saastamoinen kertoi, että se
on tarkoitettu palvelemaan erikoisesti itseopiskelijoita. Siitä
kootaan myös sarja, jota voivat
käyttää erilaiset opintokerhot ja
yleensä ryhmänä kitaran-soittoa opiskeltaessa.

Kitaran soitto on muuntunut ajan vaatimusten mukana
klassisesta näppäilysoitosta ja
laulun säestämisestä popmusiikin ja jazzin tarpeisiin soveltuvaksi. Näitä soiton alueita ei aikaisemmissa oppaissa ole ollut,
joten tämä oppikirjani soveltuu
juuri näihinkin aikamme vaatimuksiin. Kitaraoppaani käännetään myös ruotsiksi ja ilmestyy
tässä muodossa mahdollisesti jo
ensi vuonna.

 

Ilpo Saastamoisella oli myös
sanansa sanottavana nykyisestä rytmi-kasvatuksestamme. Hänen mielestään rytmikasvatusta ei voida katsoa olevankaan niin kauan kuin rytmiksi luetaan vain se syke, mikä syntyy jalan naputuksena lattiaan. Rytmiksi on
luettava myös se syke, mikä syntyy jalkaa nostettaessa. Kun tämä tosiseikka tulee mukaan opetukseen, on meillä aloitettu rytmikasvatus totesi Ilpo Saastamoinen. Rytmi on todella elävä,
vaihteleva elementti musiikissa
eikä turruttavaa jumputusta.

Ilpo Saastamoinen on tuonut
suomalaiseen - lähinnä kevyeen
musiikkiin - uusia rytmisiä piirteitä. Kansanmusiikki on hänen
lähtömateriaalinsa johon uusia rytmi-aineksia sekoitetaan. Näin
vanha perinne alkaa elää uudestaan ja se on sitä uutta vanhaa.         Pertti Malinen

 

30.5.76         Äidin I versio Optatuksesta

Optatus Raatikainen syntyi Keiteleen pitäjän Vuonamon Kylän Raatikkalassa kesäkuun 4:nä päivänä 1874.
Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matti Raatikainen ja hänen
puolisonsa Maria Charlotta Laukkanen. Optatus oli perheen vanhin lapsi.
        

Isä Matti antoi pojalleen nimen Optatus, mikä on
latinaa ja merkitsi toivoa. (n. optare 'toivoa', pp. optat|us, (m), -a (f),-um (n), 'toivottu') Nimi oli silloin almanakassa. Kirkon
rekisteriin Optatuksen syntymäpäiväksi on merkitty kesäkuun 11. päiväksi, mutta hänen vanhempansa ovat aina sanoneet pojan syntyneen kesäkuun 4. päivänä, joten oikeana syntymäpäivänä on pidettävä tätä päivää ja sitä hän itse aina piti syntymäpäivänään.

Optatukselle syntyi myöhemmin sisaret Veena (?) ja Olga sekä veli Onni (II?), mutta nämä kuolivat melkoisen nuorina. Raatikkalan talossa asui kolme veljestä [+ neljäs veljes] sisarus-emäntineen sekä muine sukulaisineen ja työntekijöineen, yhteensä nelisenkymmentä henkeä. Talossa
"asui" myös keuhkotauti, mikä tappoi veljesten lapsia miltei sitä
mukaa, kun näitä syntyi ja aikuistui. Optatuksen sisaruksista kaksi kuoli keuhkotautiin alle parikymmenisenä.

 

Optatuksen isä Mattri kuoli sonnin puskemisesta johtuneeseen
suolisolmuun elo-kuussa 1883 pojan jäädessä kymmenennelle ikävuodelleen ja nuorimman ollessa vielä syntymättömän. Optatuksen äiti sairasti vaikeaa nivelreumaa. Hän oli vuode-potilaana jo miehensä kuollessa. Hän eli 55 vuoden ikäiseksi ja oli lopun iästään, eli
yli 20 vuotta vuoteeseen sidottuna liikuntakyvyttömänä sairaana.
Kuolinaika on 23.8.1905.

Optatus ja hänen sisaruksensa jäivät näin ollen
setien Juhon ja Tahvon emäntien hoitoon ja kasvatettaviksi. Optatuksen lapsuus oli erittäin kova ja karu, suorastaan rakkaudeton. Tylyssä ilmapiirissä kuluivat lapsuus- ja varhaisnuoruusvuodet. Isältä perinnöksi oli jäänyt kuitenkin tiedon kaipuu. Optatuksen parhaimmat lapsuus-muistot ovat jääneet mummosta. Hänen nimensä oli
Maijastiina, syntyisin Saastamoinen. Mummo yritti kasvattaa orpoja hyville tavoille, opetti heille kristin-oppia ja virsiä. Myös
äiti oli hyvä-ääninen ja lauloi sairasvuoteellaankin. Kun Optatuksen setä Pietu soitti viulua iloksi itselleen ja veljiensä lapsille, sai pieni Optatus henkiseksi perinnökseen rakkauden musiikkiin ja uteliaisuuden kaikkiin ihmistä lähellä oleviin asioihin. Myös Optatuksen Matti-vaarin veljen, Juhon, poika Ville oli tunnettu
viulunsoittaja. Hän oli ollut pataljoonan soittokunnassa Kuopiossa ja signalistina Iisalmen reservikomppaniassa, myöhemmin soittokunnassa Sortavalassa. Varsinaisena "leipätyönään" hän rakensi rataa, Joensuun ja Talin välille, ja toimi konemestarina sekä "pässin"
kuljettajana Jyväskylän radalla. Miltei samoja vaiheita kulki
myös Optatus myöhemmässä elämässään.

Ville Raatikainen oli tunnettu hääpelimanni. Ville kävi
usein Optatuksen kotona Raatikkalassa viuluineen, soitteli kamarin leveässä kiikkutuolissa ja hurmasi kuuntelijansa. Hän soitti
silloisen Keiteleen poliisin Fabian Piipon sekä keiteleläisen
Otto Kiljanderin kanssa myöhemmin arpajaisjuhlissa Keiteleen kirkolla. Tapaus on erikoisesti OR:n muistoissa.         

Lapsena Optatus juoksenteli isänsä perässä ja oppi häneltä rakkauden luontoon, geologiaan, tähtitieteeseen ja maantieteeseen. Kerran Matti-isä löysi Patasuon takaa aholta keltaisia
päivänkakkaroita, joita hän piti kovin erikoisina. Matti oli ennakkoluuloton uusien asioiden ymmärtäjä ja kokeilija.
 

Optatus aloitti koulun samana syksynä, kun isä Matti kuoli. Hän sai käydä sitä kolme luokkaa. Oikeastaan kansakoulu jäi
yhtä lukukautta vaille neljä luokkaa. Optatus olisi halunnut käydä koulunsa loppuun, mutta holhoojasetä Tahvo halusi hänet talon töihin
(joihin Optatuksella ei ollut suurempaa halua) hevosta ajamaan,
koska hän oli ainoa työhön kykenevä Matti-veljen perheestä.

Optatus läksi 16-17 -vuotiaana pois Raatikkalasta.
 

Lähtöönsä hän sai yllykkeen kuopiolaiselta lääkäriltä, jonka luona
hän käytti äitiään Charlottaa. Lääkäri sanoi, että jos aiot säilyä
elossa, lähde pois siitä keuhkotaudin pesästä - ja niin Optatus
läksi kohti tuntematonta tulevaisuutta.

Hän vaelsi muutamia vuosia erään Åströmin nahkatehtaan
pruuviittarin, kauppa-matkustajan, Antti Kaukosen kuskina Oulusta Pohjanmaan kautta
Pihtiputaalle, Jyväskylään, sieltä Sysmän kautta Heinolaan, Mikkeliin, Pieksämäelle, Leppävirralle, Varkauteen, Savonlinnaan,
Valkealaan, Kuusankoskelle, Haminaan ja Kotkaan. Tämän alueen itäpuoliset
paikkakunnat tulivat matkoilla tutuiksi. Siellä oppi nuori poika
monia asioita. Yksi matka kesti puoli vuotta ja hyvä hevonen kolme kuukautta. Sillä matkalla ollessaan Optatus pistäytyi myös
näkemässä         Nevan jäänlähdön Pietarissa.         

- Näillä matkoilla hän esiintyi ensimmäisen kerran viulunsoittajana. Se tapahtui Nurmeksessa silloisella Seurahuoneella.
Optatus soitti lainaviululla ja sai ensimmäiset kaksimarkkasensa
palkkiona. Kaukosesta erottuaan Optatus läksi Helsinkiin, soitteli
kahviloissa ja ravintoloissa elättäen näin itsensä.

Ensimmäisen viulun hän osti Pietarista Aleksandrian
musiikkikaupasta. Se viulu oli kotona Raatikkalassa, mutta se sai
kutsun Helsinkiin. Optatuksen viimeisin viulu on ostettu Vaasasta.
Sen on ostanut kansanpelimanni Juokki Nousiainen, jolta Optatus vaihtoi sen Pietarin -viulullaan. Ja antoi väliä 10 mk. Optatuksen
ensimmäinen viulu oli Pietu-sedän tekemä, Fennia-sikaarilaatikosta
valmistettu. Siihen oli lisätty kaula, kielipöytä, perätappi ja kieltenpidin (talla?). Sillä Optatus opetteli soittamaan Aittolan vesimyllyä valvoessaan ja jauhosäkkejä vaihdellen. Yökaudet hän vingutti sitä.
Ympärillä kohisivat "kevään kohinat", kukkui käki, tuoksui suo.

Raatikkalan rengit toivat orpopojalle Optatukselle
Kulvemäeltä vanhan tehdas-tekoisen viuluraakin. Sen Optatus kunnosti
ollessaan Seppälässä käsityökoulussa. Siellä viulusta saatiin siisti ja siellä Optatus sekä Vihtori Nuutinen sillä soittelivat. Kun
viulun tekeminen ei kuulunut koulun
kurssiohjelmaan, ei sitä uskallettu myöskään näyttää tarkastusmatkalle saapuneelle kuvernööri Aminoffille!

 

Helsingissä oloaikanaan Optatus työskenteli Hietalahden telakalla, ensin muuthollarina, sitten nuorempana ja vanhempana niittarina. Hän soitteli iltaisin kahviloissa, käveli Aleksanterilla ja Esplanaadilla, kävi lukusalissa lukemassa Kuopion lehtiä,
jne. Tokassa ollessaan hän otti vähän soittotunteja saksalaiselta viulunsoittajalta (Zitt?), joka oli Kajanuksen orkesterin konserttimestari, mutta saksankielinen Hän opetti Optatukselle nuotit.
Lyhytaikaisia opettajia ovat olleet Axel J. Ahnger vuonna 1881 ja A. Jettinger.        

Optatus oli rautatietöissä Karjaan radalla, jossa hän
junttasi Salonjoen sillanpaaluja. Myöhemmin hän toimi lapunantajana Paimiossa samalla rataosuudella, sekä Paimion sahaa rakentamassa. Optatus pääsi samaan sahaan lämmittäjäksi ja myöhemmin koneenkäyttäjäksi. Välillä hän kokosi Saga-nimisen laivan koneiston
ja oli siinäkin koneenkäyttäjänä. Sitten hän oli kärräämässä santaa
Brödtorpin Santamäessä ja sen jälkeen lämmittäjänä, eldarina, junassa numero 68(1).         

Optatuksen holhoojan Tahvo Raatikaisen kuoltua hänet

kutsuttiin Keiteleelle vuosisadan vaihteessa. Sen jälkeen alkoi Optatuksen metsätyönjohtajakausi, jota kesti 15 vuotta (ja) josta
alkoi maanviljelijäkausi. Soittokin alkoi jäädä vain harrastukseksi. Tosin 1920 ja 1930-luvuilla hän soitteli eri tansseissa tanssikentillä ja seuran- sekä työväentaloissa, mutta muut harrastukset tulivat päällimmäisiksi ja soitto vähitellen jäi omien iltojen
ja perheen iloksi.

Soitto ja laulu - jonka osuus on huomattava - kuuluivat jokapäiväiseen elämään. Vanhimmat lapset osasivat miltei
kaikki Valistuksen laulukirjan ja Suomen Nuorison laulukirjan laulut, joita Optatus komealla baritoniäänellään lauloi. Siinä ohessa
hän ohjasi Jylhän nuorisoseuran laulukuoroa ja säesti kansantanhuja. Poika Arvo opetteli soittamaan haitaria, mutta sitä ei isä Optatus koskaan täysin hyväksynyt - hänen mielestään
haitari oli vähintään toisen luokan soitin, vaikka Arvo oppi taitavaksi muusikoksi.

Vuosisadan alkukymmeninä Optatus osallistui Keiteleen
kunnalliseen, seura-kunnalliseen ja sivistykselliseen elämään. Hän
oli avarakatseinen uranuurtaja, joskus taiteilijan tapaan liiaksi
intoutuva, jopa epärealistinenkin, mutta takana oli ihminen, jolle
musiikki, taide ja luonto olivat tärkeimmät ihmisen elämässä. Arki
ja arjen työt tahtoivat joskus jäädä, vaikka hän niiden tärkeyden
tajusikin. Merikanto ja Strauss - ne olivat rakkaimmat elämässä. Ja kansanmusiikin renessanssin hän vakuutti tulevan, mutta vasta
sitten, kun hän ei sitä ole todistamassa. "Sinä sen näet...
hän minulle, tyttärelleen. Olen nähnyt ja kokenut sen.
        

Keitele 30.5.1976

Vellamo Paananen

Hei! Tässä on kahden tunnin hajanainen työ. Toivottavasti saat siitä jotain apua. Rakkain terveisin Äiti-Vellamo

Ps. Isä avioitui Eva Sylvia Ahrenbergin kanssa lokakuussa 1912. Äiti oli Kankaan majatalon komea tytär Viitasaaren Keitelepohjasta.

 

 

IS: Mini-LP:n teksti

OPTATUS RAATIKAINEN - savolainen pelimanni (1874 - 1956)

Oy Yleisradio Ab:n äänityksiä vuodelta 1947
Kuulutukset: Ahti Sonninen

Lisää Optatus Raatikaisesta Kansanmusiikki-lehden numerossa 2-3 1976
KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTIN ÄÄNILEVYJÄ 3 (mono KILP-3

Sivu 1 / LAULUJA

Nyt aloitan minä lauluain

Surullisia lohduttamaan

Sanopa laululintu

Karjahuhuilu

Nyt on suvi suloinen

Ei oo tyttö hukassa

Nyt lähestyy eronhetkemme

Jopa joutuu jouluaatto

Reissussa saa poika ryypätä viinaa

 

Sivu 2 / PELIMANNISÄVELMIÄ VIULULLA

Laula kukko, ensimmäinen ääni

Laula kukko, toinen ääni

Polska

Polkka

Valssi

Polkkamasurkka

Sottiisi

Polkka

Paakarin valssi

 

Optatus Raatikainen syntyi Keiteleellä 4.6.1874 Raatikkalan talossa.
Isän sekä muiden sisarusten varhainen kuolema teki lapsuuden
ankeaksi, suurimpia iloja lienee
ollut Pietu-sedän sikarilaatikosta
tekemä ensimmäinen viulu, jota
nuori poika opetteli soittamaan
Aittolan vesimyllyä valvoessaan.
Puolittain salaa kunnosti hän myöhemmin käsityökoulussa ollessaan
vanhan tehdastekoisen viuluraakin,
jolla sitten soitteli silloisilta "idoleiltaan" räätäli Otto "Kilo" Kiljanderilta ja sukulaiseltaan Ville Raatikaiselta oppimiaan sävelmiä. Viimeksi mainittu oli tunnettu hääpelimanni, jonka soittokokemus oli
karttunut mm. pataljoonan soittokunnassa Kuopiossa ja Sortavalassa sekä Iisalmen reservikomppaniassa.

         Noin 1890 Optatus läksi maailmalle: kauppamatkustajan kuskina
Oulusta Pohjan-maan kautta Keski-Suomeen, Etelä-Savoon ja Kymenlaaksoon, aina Pietariin saakka. Saatuaan ensimmäiset soittopalkkansa Nurmeksen Seurahuoneella
läksi hän Helsinkiin kahviloihin
soittelemaan. Ehkä hän sai sieltä
rahat soittotunteihin, mutta leipätyö oli Hietalahden telakalla muuthollarina ja myöhemmin niittarina. Tiedonhalu ja elämänkokemus lisääntyivät edelleen Karjaan radalla paalu-junttauksessa ja lapunantajan
työssä, josta Optatus siirtyi Paimion sahalle rakentajaksi, lämmittäjäksi ja koneenkäyttäjäksi. Saga-laivallakin lämmittäjänä oltuaan kärräsi hän välillä santaa Santamäessä
kunnes löysi itsensä eldarina junassa 680. Tästä työstä palasi hän
vuosisadan vaihteessa Keiteleelle
metsätyönjohtajaksi ja 1912 naimisiin mentyään maanviljelijäksi Pielaveden Jylhän kylään. Soittokin
alkoi jäädä sittemmin omien iltojen
ja perheen iloksi - lukuun ottamatta
iltamasoittoja silloin tällöin. Ikuinen tiedonhalu sai hänet välillä jopa
kiinnostumaan geologiasta ja vielä
vanhoilla päivillään pyöräilemään
Outokumpuun saakka kartuttamaan kivi-kokoelmiaan. Siitä huolimatta
Merikanto ja Strauss säilyivät rikkaimpina elämässä.

         Sävelet eivät kuitenkaan painuneet unohduksiin. Ahti Sonninen ja
Erkki Ala-Könni tallensivat Optatus
Raatikaiselta 1947-55 toistasataa
laulua ja viulusävelmää - joukossa
todellisia kansanmusiikin helmiä.
Joukkoon kuuluvat Kiljanderin polskat, polskat ja valssit, franseesi-sarja, Napoleonin sotamarssi, Kivenvihapolska ja Polkka-masurkka. Monet tuntevat Ahti Sonnisen "Se
nukku" -kuorosovituksen tai Häämarssin Karelia-yhtyeen "Nunnu"
-Lp:ltä.

         Mikä tuossa musiikissa on mielenkiintoista? Ennen kaikkea melodinen rikkaus, komeat melodiankaaret huipennuksineen, laulun ja
soiton runsas koriste-sävelten käyttö, oudolta kuulostavat triolikuviot,
nopeatkin sävellajivaihdokset, hämmästyttävät tahtilajivaihdokset sekä
lopuksi syvällinen elämänmyönteisyys, joka heijastuu niin kirkasäänisestä laulusta kuin viulunsoitostakin, mutta jonka ehkä ymmärtää vasta todettuaan niiden eri
ammattien määrän ja laadun sekä yhteis-kunnallisen ympäristön, joiden puitteissa Optatus Raatikainen
on nuoruutensa viettänyt.

         Musiikin sisältö on käytössä
tullut kansan pariin, musiikki on
samaistunut ympäristöönsä ja siitä
on tullut kansanmusiikkia. Optatus
oli varma kansanmusiikin uudesta
noususta - sen jälkeen kun hän ei
sitä enää ole todistamassa. Hän
tiesi sen, koska hän uskoi itse
luodun taiteen arvoon. Nyt -
massaviihteen aikakaudella - tämä usko on tullut entistä tärkeämmäksi, koska se ratkaisee kansankulttuurimme tulevaisuuden.

Ilpo Saastamoinen

 

22.7.76         Pie-Kei (Vellamo Paananen:)

Kuvateksti: Optatus Raatikainen 1920-luvulla.

"Kaiu, soitto, kaiu katkeraan
vetrehisiin vesiin asti vaan"

Optatus Raatikainen
soittaja - viljelijä

 

Yhdeksänsillä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla on savolainen
kansanmusiikki esillä huomattavasti, sillä viikon noin sadasta tilaisuudesta parikymmentä on
omistettu sen esittämiseen ja selostamiseen. Henkilöhahmoina
esitellään mm. mäntyharjulainen Hassun-Pekko ja pielaveteläinen
Optatus Raatikainen. Savolaista
kansanmusiikkia kerännyt ja sovittanut professori Ahti Sonninen on mukana täkäläistä kansan-musiikkia esittävissä tilaisuuksissa.

Taitavan pelimannimestarin ja
kansansoittajan Optatus Raatikaisen soittamaa musiikkia kuullaan myös Kaustisella. - Raatikainen on syntynyt Keiteleen Vuonamon Raatikkalassa 4. 6.
1874 ja hän kuoli 10. 12. 1956.
Vaellusvuosiensa jälkeen hän viljeli maata Pielaveden Jylhässä vv.
1915-56. Tämän ohessa hän harrasti viulunsoittoa, johti nuorisoseuran sekakuoroa ja osallistui moniin maan-viljelijän oloja
parantaviin yrityksiin, kuten soiden kuivattamiseen, tieolojen parantamiseen, yms. Laajan itseopiskelun avulla hän korotti
omaa henkistä pää-omaansa koko
elämänsä ajan.

Optatus Raatikainen syntyi
neljän veljeksen omistamassa
suurperhetaloudessa, jossa väkeä
oli liki neljäkymmentä henkeä.
Optatus jäi isästään orvoksi
9-vuotiaana yhdessä kolmen sisaruksensa kanssa. Äiti sairasti parantumatonta tautia kolmatta-kymmentä vuotta ja hän voi hoivata lapsiaan vain laulamalla
heille virsiä ja antamalla elämänohjeita. Optaa sai hartioilleen jo
14-vuotiaana perheen miespuolisen jäsenen velvollisuudet ja työt.

 

Keuhkotautia
pakoon

Syntymäkodissa asusti keuhkotauti, mikä oli siihen aikaan varmasti tuonen tuville viepä sairaus. Niinpä veljesten lapset kuolivat sitä mukaa, kun he aikuistuivat. Samoin kävi Optatuksen sisarelle ja veljellekin. Piirilääkäri
A. Nordbergin kehotuksesta Optatus läksi maailmalle 16-vuotiaana.

Viulua hän ei ottanut mukaansa, vaikka se oli hänelle rakas. Soittotaidon oli Optatukselle
opettanut setä Pietu, joka teki
pojalle ensimmäisen viulun sikari-laatikosta. Optatus oppi pian
soittamaan. Niinpä Raatikkalan
rengit ostivat orpopojalle Kulvemäeltä vanhan viulun, minkä
kunnostaminen tapahtui myöhemmin. Toinen soittamiseen innostaja oli Emil Keränen, jolta
Optatus sai lisää opetusta kansakouluaikanaan.

Nuori Optatus hankki leipäänsä oululaisen Åström-yhtiön
kauppamatkustajan kuskina. Kiertoalueena oli koko itäinen
Suomi. Näinä vuosina Optatus
oppi tuntemaan maailmaa ja ihmisiä. Hän oppi myös arvostamaan tietoja ja taitoja sekä taiteita, joihin hänellä oli verenveto.
Lapsuudessa ja nuoruudessa opitut sävelmät elivät mielessä ja
hän oppi arvostamaan taitoaan
tulkita sävelmiä kuuntelijoille. Samalla hän korva herkkänä talletti mieleensä uusia soitteita.
Maailmalla olo-kautenaan hän
oppi kunnioittamaan kansanmusiikin ohessa myös taiteellisempaa musiikkia, jopa sinfonioitakin, joita hän myöhemmin mielellään radiosta kuunteli, kuunteli niin hartaana, ettei edes syömään -kutsua kuullut.

Nuoruusvuodet kuluivat telakkatöissä Helsingissä ja Turussa
sekä lämmittäjänä ja veturinkuljettajana Turun ja Karjaan radalla. Viulu kuului nuoren miehen vakinaisiin varusteisiin. Hän
soitti kaikissa mahdollisissa pidoissa, hän soitti "herroille ja
narreille", hän soitti katrillit ja
sottiisit, poloneesit ja franseesit.
Tuttuja olivat polkat, polskat ja
valssit, jenkat, masurkat, yms.,
mutta viehättävintä oli franseesin
soittaminen. Sen muistelulla hän
vanhempina vuosinaan usein herkutteli.

 

Laulu ja soitto iltojen ilona

Laulaminen oli Optatuksen iltojen ilo. Sitä perheessä harrastettiin, sillä jokainen osasi laulaa. Laulamaan opittiin ennen kuin puhumaan, sillä äiti-Sylvialla oli myös kaunis ääni ja hyvä
laulutaito. Kun oli surua, laulettiin, jos oli iloa, laulettiin. Kaikki Vänrikki Stoolin sävelletyt
laulut osattiin ulkoa. Mahtavina
lauluina muistuvat mieleen Ajanaallot ankarasti lyövät ja ennen muita Kaikukohon laulu maamme. Haikeat kansanlaulut ja monet
virret opittiin isän ja äidin laulamina. Yksi kauneimmista on
Kreeta Haapasalon Kanteleeni, samoin Kun nuoruuden aika on
ruusuinen.

Optatus oli luonteeltaan herkkä ja haavoittuva. Se aiheutti
perheessä ristiriitoja. Optatus oli
taiteilija sormenpäitään myöten.
Sekin aiheutti hankaluuksia arkipäivän tullessa. Optatus oli tiedoiltaan paljon omaa aikaansa
edellä. Hän tunsi luonnon lait, tiesi metsän tarvitsevan kaikkia
puita, tiesi maankuoren sisältävän tärkeitä mineraaleja. Hän
arvasi avaruuden valloittamisen,
mutta ei nähnyt vuosi kuolemansa jälkeen 4. 10. 1957 tapahtunutta tekokuun Sputnik I kulkua, eikä Juri Gagarinin avaruuslentoa v. 1961.

Optatus Raatikaisen elämän
punaisena lankana oli musiikki,
erikoisesti kansan-musiikki, minkä nousukauteen hän uskoi. Minulle, tyttärelleen, hän usein sanoi: "Sinä sen näet". Minä olen
nähnyt. VP.

 

1976 (vaarin levyn ilmestyessä) - Kansan Uutiset - ILPO SAUNIO:

OPTATUS RAATIKAISELLE
omistettu pienlevy[Optatus Raatikainen - savolainen pelimanniKILP 3] sisältää historialliseksi katsottavaa aineistoa: säestyksettömiä laulunpätkiä ja pelimannisävelmiä viululla. Tämä savolainen pelimanni
on aikanaan ollut hyvinkin merkittävä ja persoonallinen musiikkimies, joskaan pelkästään
näiden näytteiden perusteella ei
täyttä kuvaa hänen musiikistaan
saa. Optatus Raatikaisen perintöä on modernein sovituksin
vaalinut hänen lapsenlapsiinsa
lukeutuva Ilja Saastamoinen.
Optatuksesta itsestään on lisää
tekstiä luettavissa vuoden takaisessa Kansanmusiikki-lehden
mainiossa Savo-numerossa.

 

22.7.76         Savon Sanomat - Väinö Tuomainen: Täällä Kaustinen... Optatuksen musiikkia levyllä

Keiteleläisen edesmenneen pelimanni Optatus Raatikaisen musiikkia on nyt levyllä. Kansanmusiikki-instituutti julkaisi juuri Kaustisen juhlien kynnyksellä uunituoreen levyn, joka sisältää 20
minuuttia savolaista pelimannimusiikkia. Optatuksen levy
on ensimmäinen mikä on tehty savolaisen pelimannin musiikista.
Mestaripelimanni Tuure Niskasen
soittoa ja sävellyksiä on tosin jo aikaisemmin ollut levyllä muiden
mestarisoittajien kanssa yhdessä,

Professorit Erkki Ala-Könni ja
Ahti Sonninen tallensivat Optatus
Raatikaiselta vanhaa savolaista
pelimannimusiikkia vuosina 1947-55 pitkälti toistasataa kappaletta.

Tunnettu kajaanilainen muusikko Ilpo Saastamoinen sanoo,
että Optatus Raatikaiselta silloin
tallennettiin todellisia kansanmusiikin helmiä. Joukkoon kuuluvat
Kiljanderin polskat, polkat ja
valssit Franseesi-sarjasta, Napoleonin sotamarssi, Kivenvihapolska
ja Polkka-masurkka.

Monethan tuntevat Ahti Sonnisen Se nukku -kuorosovituksen
tai häämarssin Karelia-yhtyeen
Nunnu -lp-levyltä.

Ilpo Saastamoisen mukaan
tuossa musiikissa on mielenkiintoista ennen kaikkea melodinen rikkaus, komeat melodiakaaret huipennuksineen, laulun ja
soiton runsaus, korusävelten käyttö
ja jopa oudolta kuulostavat triolikuviot. Samoin tässä musiikissa
lisää mielenkiintoa hämmästyttävät tahtilajivaihdokset sekä syvällinen elämänmyönteisyys, joka
heijastuu niin kirkasäänisestä laulusta kuin viulunsoitostakin.

Ilpo Saastamoinen sanoo, että
musiikin sisältö on käytössä tullut
kansan pariin, musiikki on samaistunut ympäristöönsä ja siitä on tullut kansanmusiikkia. Optatus oli
varma kansanmusiikin uudesta
noususta - sen jälkeen kun hän ei
sitä enää ollut todistamassa. Hän
tiesi sen, koska hän uskoi itse luodun taiteen arvoon. Nyt massa-viihteen aikana tämä usko on tullut
entistä tärkeämmäksi, koska se
ratkaisee kansankulttuurimme
tulevaisuuden, sanoo Saastamoinen.

Väinö T u o m a i n e n

 

22.7.76          Kaustisilla Optatus-sarja 1h 20’ (trad. sov. yhtyeelle); Täytin 34 v.

KAJAANIN BIG BANDIN YHTYEKONSERTTI:         OPTATUS - SARJA

(Säveltäjä Ahti Sonnisen ja tohtori Erkki Ala-Könnin Pielavedellä kansanpelimanni Optatus
Raatikaiselta vv. 1947-55 tallentamaa musiikkia.)

Sovitukset: Ilpo Saastamoinen 1976

 

I osa: "FRANSEESI"
        

- Häämarssi (aloitusmarssi iltamissa)
        

- Franseesi I
        

- Franseesi II
        

- Franseesi III (sottiisin tapaan)

- Pranseesi IV (polkka)

- Franseesi V (marssi)

- Franseesi VI (galoppi)

- Kiljanderin valssi

- Kiljanderin polkka

 

II osa: "VANHAT TANSSIT"
                          

- Aukusti Ruotsalaisen valssi
                          

- Polkka
                          

- Karjankutsu I
        

- Sottiisi
                 

- Masurkka
                          

- Viipurin Vappu
                          

- Paakarin valssi
        

- Taivaanvuohen laulu
                          

- Napoleonin sotamarssi (Pikkumarssi)
                          

- Vetä verkaa
                          

- Jenkka
                          

- Karjankutsu II
                          

- Masurkka
                          

- Jäi toiset aamulla nukkumaan
                          

- Kivenvihapolska (Leivon l. Kiurun laulu)
                          

- Polkka-Masurkka
                          

- Kiljanderin polska        

- Polkka-Häämarssi

 

 

Perhonjokilaakso 23.7.1976

- IS: "Kajaanin Big Band -yhtyeen teemana Optatus Raatikainen"

 

Kajaanin Big Bandin yhtye (Ilpo Saastamoinen - kitara,
Timothy Ferchen - vibrafoni, lyömäsoittimet, Hannu Sovelius - saksofonit, Tapani Leskinen - trumpetti ja hanuri
sekä avustajana Pekka Sarmanto - basso) ei ole ensimmäistä kertaa kansanmusiikin kanssa tekemisissä. Yhtye esitti versioitaan Kainuulaisesta kansanmusiikista heinäkuun
alussa Donin Rostovissa sekä Moskovassa. Tätä ennen yhtyeen musiikkia on kuultu sen puolentoista vuoden ajan, jonka Kajaanin Big Band on toiminut kunnallisena rytmimusiikin alueorkesterina aina Helsingistä Rovaniemelle ja Porista sekä Oulusta Joensuuhun kymmenissä konserteissa ja esiintymisissä. Ilpo Saastamoinen on jo vuosikausia tutustunut vaarinsa Optatus Raatikaisen soittamaan
musiikkiin sekä antanut sille lisäväriä uusilla sovituksilla, joita nyt esitetään kansanmusiikkifestivaaleilla.

Konsertin pääteemaksi muodostuu "Optatus-sarjan" I osa "Franseesi", joka on alunperin kuusiosainen tanssisarja. Siihen on kuitenkin lisätty alkuun erittäin kaunis häämarssi, joka samalla on
toiminut iltamien aloitusmarssina.
Franseesin loppuun lisättiin usein vielä valssi ja polkka. Tässä sarjassa loppunumeroiksi on lisätty räätälimestari Kiljanderin valssi ja
polkka.

Sarjan toinen osa on nimeltään
"Vanhat tanssit". Koko sarja ei
todennäköisesti mahdu konsertille
varattuun aikaan, mutta joukosta
pyritään ottamaan mukaan ainakin Napoleonin sotamarssi, Kivenvihapolska, Kiljanderin polska
(joka ilmestyy kuluvana kesänä
myös Ilpo Saastamoisen soololevyllä "Joutsenen juju"), sekä Polkka
(joka soitetaan päällekkäin alussa
esiintyvän häämarssin kanssa).
Joukkoon saattavat mahtua vielä
Karjankutsu, Taivaanvuohen laulu
ja erilaiset tanssinumerot.

 

Optatus Raatikainen syntyi Keiteleellä 4.6.1874 Raatikkalan talossa. Isän sekä muiden sisarusten
varhainen kuolema teki lapsuuden
ankeaksi, suurimpia iloja lienee
ollut Pietu-sedän sikarilaatikosta
tekemä ensimmäinen viulu, jota
poika opetteli soittamaan Aittolan
vesimyllyä valvoessaan. Puolittain
salaa kunnosti hän myöhemmin
käsityökoulussa ollessaan vanhan
tehdastekoisen viuluraakin, jolla
sitten soitteli silloisilta "idoleiltaan" räätäli Otto "Kilo" Kiljanderilta ja sukulaiseltaan Ville Raatikaiselta oppimiaan sävelmiä. Viimeksi mainittu oli tunnettu hääpelimanni, jonka soittokokemus oli
karttunut mm. pataljoonan soittokunnassa Kuopiossa ja Sortavalassa sekä Iisalmen reservikomppaniassa.

 

Noin 1890 Optatus läksi maailmalle: kauppamatkustajan kuskina
Oulusta Pohjanmaan kautta Keski-Suomeen, Etelä-Suomeen ja Kymenlaaksoon, aina Pietariin saakka. Saatuaan ensimmäiset soittopalkkansa Nurmeksen Seurahuoneella
läksi hän Helsinkiin kahviloihin
soittelemaan. Ehkä hän sai siitä
rahat soittotunteihin, mutta leipätyö oli Hietalahden telakalla muuthollarina ja myöhemmin niittarina. Tiedonhalu ja elämänkokemus lisääntyivät edelleen Karjaan radalla paalun-junttauksessa ja lapunantajan työssä, josta Optatus siirtyi
Paimion sahalle rakentajaksi, lämmittäjäksi ja koneenkäyttäjäksi. Saga-laivallakin lämmittäjänä oltuaan kärräsi hän välillä santaa
Santamäessä kunnes löysi itsensä
eldarina junassa 68. Tästä työstä
palasi hän vuosisadan vaihteessa
Keiteleelle metsätyönjohtajaksi ja
1912 naimisiin mentyään maanviljelijäksi Pielaveden Jylhän kylään.
Soittokin alkoi jäädä sittemmin
omien iltojen ja perheen iloksi.
Ikuinen tiedonhalu sai hänet välillä
jopa kiinnostumaan geologiasta ja
vielä vanhoilla päivillään pyöräilemään Outokumpuun saakka kartuttamaan kivikokoelmiaan. Siitä
huolimatta Merikanto ja Strauss
säilyivät rakkaimpina elämässä.

 

Sävelet eivät kuitenkaan painuneet unohduksiin. Ahti Sonninen
ja Erkki Ala-Könni tallensivat Optatus Raatikaiselta 1947-55 toistasataa laulua ja viulusävelmää -joukossa todellisia kansanmusiikin
helmiä. Joukkoon kuuluvat Kiljanderin polkat, polskat ja valssit, Franseesi-sarja, Napoleonin sotamarssi, Kivenvihapolska ja Polkka-masurkka. Monet tuntevat Ahti Sonnisen "Se nukku" -kuorosovituksen tai Häämarssin Karelia-yhtyeen "Nunnu"-LP:ltä.

 

Mikä tuossa musiikissa on mielenkiintoista? Ennen kaikkea melodinen rikkaus, komeat melodiakaaret huipennuksineen, laulun ja
soiton runsas koristesävelien käyttö, oudolta kuulostavat triolikuviot, nopeatkin sävellajivaihdokset, hämmästyttävät tahtilajivaihdokset
sekä lopuksi syvällinen elämänmyönteisyys, joka heijastuu niin
kirkasäänisestä laulusta kuin viulunsoitostakin, mutta jonka ehkä ymmärtää vasta todettuaan niiden
eri ammattien määrän ja laadun
sekä yhteis-kunnallisen ympäristön,
joiden puitteissa Optatus Raatikainen on nuoruutensa viettänyt.

Musiikin sisältö on käytössä
tullut kansan pariin, musiikki on
samaistunut ympäristöönsä ja siitä
on tullut kansanmusiikkia. Optatus oli varma kansanmusiikin uudesta noususta - sen jälkeen kun
hän ei sitä enää ole todistamassa.
Hän tiesi sen, koska hän uskoi itse
luodun taiteen arvoon. Nyt -
massaviihteen aikakaudella -
tämä usko on tullut entistä tärkeämmäksi, koska se ratkaisee
kansankulttuurimme tulevaisuuden.

ILPO SAASTAMOINEN

 

24.7.76         Keskipohjanmaa: Kasvo Kaustiselta

(Kuvateksti: Ilja Saastamoinen on syntynyt Pielavedellä, muutti 1966 Helsinkiin ja sieltä Kajaaniin kaksi vuotta sitten. Häneltä tulee syksyllä Joutsenen juju -niminen LP, joka pohjautuu karjalaisiin jouhikko- ja kantelesävelmiin.)

 

Päiväämätön 8-9/1976 - Savon Sanomat:

         Kajaanin big band
- Kainuun alueorkesteri

         ...Toinen uutuus ohjelmistossa on
Optatus-sarja. Osa sarjasta esitettiin jo tänä kesänä Kaustisen
festivaaleilla, mutta koko
Optatus-sarja on vasta nyt harjoiteltu syksyn ohjelmistoon.

 

 

> 30.8.76?         Kainuun Sanomat - Unto Torniainen:

         Big Band soittaa nyt Optatus Raatikaista

(Kuvateksti: Optatus Raatikainen oli Kajaanin Big Bandin kapellimestarin Ilpo Saastamoisen isoisä. Optatus Raatikaisen tuotantoa on Big Band
ottanut ohjelmistoonsa ja hänen materiaalistaan koostuu koko keskiviikon konsertti.)

 

Kajaani Big Bandin pikkuyhtyeen keskiviikon [1.9.76] konsertti
on omistettu savolaiselle kansanpelimannille Optatus
Raatikaiselle. Optatus
on Ilpo Saastamoisen vaari ja
hänen materiaalistaan koostuu koko keskiviikon konsertti.

Ilpo Saastamoisen mieltymys Optatus Raatikaisen musiikkiin syntyi hänen työskennellessä Karelia-yhtyeen kansanmusiikki[p]opin parissa.
Karelia-yhtye soittikin joitakin Raatikaisen sävellyksiä.
Raatikaisen musiikkia löytyy
myös Paroni Paakkunaisen "Nunnu" jazz-sarjan osista.

Saastamoisen mukaan häntä kiehtoo Raatikaisen musiikissa sen melodinen rikkaus,
soiton runsas koristesävelten
käyttö ja hämmästyttävät
tahtilajien vaihdokset. Myös
musiikin elämänmyönteisyys
Optatus Raatikaisen musiikissa on jotain, jota löytää harvoin massaviihteen parista.

 

Optatus Raatikainen syntyi
Keiteleellä 4.6.1874. Hänen
lapsuutensa oli ankea, koska isä ja sisarukset kuolivat Optatuksen varhaislapsuuden aikana. Kuitenkin Optatus löysi lohtua Pietu-sedän tekemästä viulusta, jota poikanen
soitteli [Keiteleellä] Aittolan vesimyllyä
valvoessaan.

Käsityökoulussa ollessaan
hän kunnosti puolittain salaa
vanhan viulunraakin ja alkoi
opetella soittamaan entistä
tarmokkaammin. Optatus
kuunteli silloisia oppi-isiään
räätäli Otto "Kilo" Kiljanderia ja Ville Raatikaista.

 

Optatus lähti maailmalle16-vuotiaana vuonna 1890 ja
erään kauppamatkustajan kuskina kierteli Oulusta Pohjanmaan kautta Keski-Suomeen, Etelä-Savoon ja veipä matka Optatuksen aina Pietariin saakka.

Soitettuaan jonkin aikaa
Nurmeksen Seurahuoneella
hän siirtyi soittelemaan Helsingin kahviloihin. Kuitenkaan hän ei ollut päätoiminen
muusikko. Leipä irtosi Hietalahden telakalta mm. niittarin töistä.

Vuosien myötä sai Optatus
uusia kokemuksia elämästä
Suomessa mm. toimimalla Karjaan radalla paalujunttarina ja hän työskenteli myös
Paimion sahalla. Luonteeltaan tiedonhaluisena ja liikkuvana
hän löysi itsensä Saga-laivaltakin lämmittäjän tehtävistä
ja jonkin aikaa hän toimi
myös junanlämmittäjänä eli
"eldarina".

 

Keiteleelle, kotiseudulleen
Optatus palasi vuosisadan
vaihteessa. Mentyään naimisiin vuonna 1912 hän muutti Pielavedelle ja antautui
maanviljelijäksi. Jatkuva tiedonhalu oli vähällä viedä
soittohalut, kun Optatus kiinnostui geologiasta. Viulu jäi viihdyttämään enää pitkiä
talvi-iltoja Jylhänkylän talveen.

Matkustusvuosien sävelmät
eivät kuitenkaan jääneet unhoon vaan ne säilyivät Optatuksen mielessä. Kun kansanmusiikkia tutkivat tutkijat Ahti
Sonninen ja Erkki A l a -
K ö n n i halusivat tallentaa
Optatuksen musiikkia, löytyi
hänen muististaan toistasataa
kansansävelmää. Joukossa oli
sekä lauluja että viulusävelmiä ja suurin osa oli Optatus
Raatikaisen omaa tuotantoa.

Osa Optatus Raatikaisen
musiikista on tallennettu levylle, jonka on tuottanut Kansanmusiikki-Instituutti.

 

Optatus Raatikainen kuoli
vuonna 1956 ja jätti jälkeensä
musiikillisen perinnön, jota
nyt jatkaa Kajaanin Big Bandin pikkuyhtye. Optatus Raatikaisen musiikista on Ilpo
Saastamoinen kerännyt keskiviikon konserttiin kokonaisuuden, jossa Optatus Raatikaisen sävelmiin on lisätty
popin ja jazzin piiristä vaikutteita. Ja saman ohjelmanhan pikkuyhtye veti tosin hieman typistettynä Kaustisen kansanmusiikki-festivaaleilla.

         Pikkuyhtye käyttää esityksessään kahtakymmentäneljää eri sävelmää musiikin lähtökohtana ja konsertin
pääteemaksi         muodostuu "Franseesi", alunperin kuusi-osainen tanssisarja. Esityksessä käytetään kapellimestari
Saastamoisen erikois-soittimia, joista mainittakoon säestyssitra, virsikantele ja autoharppu.

UNTO TORNIAINEN
(Käytännössä oma sanelemani juttu!)

 

30.8.76??? Kainuun Sanomat:         Big Bandin
Optatus-konsertti
peruuntuu

Kajaanin Big Bandin ensi
keskiviikoksi aiottu Optatus-konsertti on jouduttu peruuttamaan, koska konserttisalin käytölle on viime hetkellä
tullut este.

Normaalisti yhtyeen konsertit
pidetään tänä talvena keskiviikkoisin kauppaoppi-laitoksella.
Kaupungin muissa kouluissa ei
Big Band mielellään konsertoi
akustisista syistä.

 

24.10.76 su Iisalmen Sanomat, s.2: Pelimanneille uutta ohjelmistoa

Ylä-Savon Pelimannien ja Suomen Nuorison Liiton opintokeskuksen yhteistoimin käynnistyi
lauantaina pelimannien musiikkikurssi Varpaisjärvellä. Monista
yhteensattumistakin huolimatta
pääsi kursseille osallistumaan
kaikkiaan kolmisenkymmentä
pelimannia kaikista yläsavolaisista pelimanniyhtyeistä. Kurssin
ohjelman runkona oli koota ja
harjoitella uusi yhteisohjelmisto
sekä perehtyä savolaisen kansanmusiikin historialliseen taustaan.

Pertti Malisen esittämäntiivistetyn savolaisen kansanmusiikin historiikin pohjalta käydyssä vilkkaassa keskustelussa tuli
esille useita tietoja yläsavolaisen pelimanni-musiikin esittäjistä viime vuosisadan lopulta. Näin vähitellen alkaa hahmottua kuva siitä, miten ja ketkä ovat täällä aikoinaan olleet tunnettuja musikantteja.

Lauantain ohjelmaan kuului
myös ahkera työskentely uusien

soitteiden oppimiseksi. Illalla pelimannit järjestivät miellyttävän
konsertti-iltama- tilaisuuden Varpaisjärven Juhlatalolla, jossa yleisöllä oli tilaisuus kuulla harjoiteltua uutta ohjelmistoa.

Tänään sunnuntaina pelimannit esiintyvät Varpaisjärven kirkossa päiväjumalanpalveluksessa.
Muu sunnuntain ohjelma sisältää
Väinö Suutarisen teoriajakson
opiskelun ja pienen kirjallisen
kuulustelun opituista asioista. Yhteissoiton harjoittelu jatkuu
myös sunnuntaina kurssin ohjelmassa.

 

16.3.77 ke         Kajaani - yhtyekonsertti - "Optatus tänään"

Kajaanin Big Bandin yhtye
esittää tänään keskiviikkona
Kajaanin kauppaoppi-laitoksella
uusintana Optatus-sarjan, joka
kantaesitettiin Kaustisten kansanmusiikki-festivaaleilla viime
kesänä. Konsertti alkaa kello 19.

Optatus-sarja perustuu Ilpo
Saastamoisen sovituksiin Ahti
Sonnisen ja Erkki Ala-Könnin
pielaveteläiseltä Optatus Raatikaiselta tallentamasta materiaalista.

Optatus-sarjan ensimmäinen
osa "Franseesi" on äskettäin
julkaistu Kansanmusiikki-lehdessä Ilpo Saastamoisen nuotinnoksena alkuperäisessä muodossaan. Yhtyeen esittämä
versio on osin pop/jazzvaikutteisesti sovitettu, mutta melkoinen osa materiaalista esitetään
autenttiseen tapaan ottaen kuitenkin huomioon soitin-valikoima: vibrafoni, rummut, säestyssitra, hanuri, trumpetti, huilu, sopraano-saksofoni, tamburiini, autoharppu, virsikantele,
kitara ja basso, joita yhtyeen viisi jäsentä soittaa.

Pari viikkoa sitten tämä ohjelma esitettiin Helsingissä
Vanhalla ylioppilastalolla ja esitys sai osakseen kehuvat arvostelut.

 

13.3.80         Pie-Kei - Vellamo Paananen:

         Sävel ja sommelo kehrä Keiteleen menneisyydestä

Valtava määrä käsinkirjoitettua perinnetietoa, korjauksia, tarkistuksia ja yhteen sulauttamista johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Lopputulos: Sävel
ja sommelo, 192-sivuinen Keiteleen menneisyyteen pureutuva
perinneteos. Tekijä, keiteleläinen toimittaja, kaikkien paikkakuntalaisten tuntema Vellamo
Paananen.

Sävel ja sommelo sisältää paikallista perinne- ja kansantietoa viime vuosisadan viimeisiltä ja tämän vuosisadan ensimmäiseltä neljännekseltä lähinnä Keiteleeltä, mutta jossain määrin myös Pielavedeltä ja Viitasaarelta. Kirja nivoutuu kirjoittajan isän, Optatus Raatikaisen, maanviljelijän ja kansansoittajan elämänvaiheisiin ja tyttärelleen välittämiin muistitietoihin. Vellamo
Paananen on kirjoittanut isänsä kertomana ja paikkakuntalaisten sanelemana noin 1500 sivua
perinnetietoutta, josta aineistosta hänen itsensä kertoman mukaan liikenisi vaikka kolmen
kirjan aineksiksi. Arvokkaan
perinnetiedon Vellamo Paananen merkitsi muistiin vuosina 1955-60.

 

Mikä on
sommelo?

- Kirjan nimen jälkimmäinen osa, sommelo jää kummastuttamaan tietämätöntä. Sommelo on käytöstä poisjäänyt kalevalainen nimitys pohjallisettomalle kerälle, jossa voi olla
tuohinauhaa, villalankaa, perheen koostumus, ihmisen muistelot tai mikä hyvänsä, mikä
voidaan hellävaroen kietaista
kevyelle kiepille. Näin purkaa Vellamo Paananen sommelo-sanan merkitystä ja mainitsee
sanaa käytetyn Kalevalan ensimmäisen runon riveillä 72 ja 90.

- Maalis-huhtikuun tietämissä
kauppoihin ilmestyvä Sävel ja
sommelo sisältää Optatus Raatikaisen lyhyen elämänkerran lisäksi Keiteleen Vuonamon kylän Raatikkalan talon tapa- ja elämänkuvauksia. Muita pääotsikoita ovat Kehdosta hautaan,
Tapahtumia ja ihmisiä Optatuksen elämän varrelta, Optatuksen
ja Heikin tarinoita sekä Keiteleen kirkonkylä 1880-1890 luvuilla. Kehdosta hautaan kuvailee lapsen elämää syntymästä aikuistumiseen saakka. Kirjoittaja
mainitsi kerran piloillaan ajatelleen otsikoksi 'kohdusta hautaan' perustellen ajatustaan, että ovathan ne riijausjututkin
kansanperinnettä.

 

Aineistoa olisi
vaikka lampaat
söisivät

Vellamo Paanasen kansanperinteen tallentaminen juontaa
alkunsa Kansallismuseon kansantieteellisen osaston antamasta kimmokkeesta. Paananen on
ollut keräämässä kansanperinnettä kilpailumielessäkin. Kysyttäessä syntyisikö Vellamolta toinenkin kirja, vastaus on, vaikka
kolmekin. Ilmeisesti Paananen
tekaisisi toisenkin perinnekirjan,
mikäli hankkeeseen löytyisi rahoittaja. Nyt ilmestyvän esikoisteoksen  kustantaja Kuopion Isänmaallinen Seura ja eräät
lahjoittajat. Suomen Kulttuuri-rahaston Pohjois-Savon rahastolta Paananen sai 2500 markan apurahan Sävel ja sommelo -kirjan tekemiseen.         

- Suurin osa apurahasta on
kulunut posti- ja puhelin- sekä
matkakuluihin. Apuraha - on mahdollistanut nämä tärkeät
seikat, sanoo Vellamo Paananen. Markkinoille tulevan kirjan
tuotosta kirjoittaja ei saa penniäkään, sillä kustantaja ei tavoittele kirjalla voittoa. Yhden kappaleen hinnaksi on kaavailtu 25
markkaa painoksen ollessa 1500
kappaletta, sanoo Paananen.

- Seuraavassa ote Sävel ja sommelo sivuilta 52 ja 53, joissa
kerrotaan kalan, herneiden ja
metsänriistan säilytyksestä Raatikkalan talossa. Teksti kuuluu
kirjan väliotsikon 'Aittapiha' aihepiiriin.

         "Jauhoaitan yläkerrassa vasemmalla oli tynnöri tai suolakalapönttö. Perällä vasemmalla
oli kaksi kuivakala- ja yksi hernehinkalo. Eräänä syksynä Raatikkalaan tuli niin paljon herneitä, että kaikki kolme hinkaloa
täyttyivät niistä.        

Kuivakaloja tarvittiin joka
talvi vähintään kaksi hinkalollista. Oikealla sivu-seinustalla oli
kaksi liinansiemenhinkaloa. Ikkunan alla oli lintulauta. Siihen
pantiin jäätymään syksyllä ammutut linnut ja siinä ne saivat
olla, kunnes pietarilaiset ostajat
kävivät ne hakemassa tai ne vietiin Pohjanrannalle. Tällä tavoin pakastettiin pyitä, teeriä ja
metsoja sekä mehtikanoja."

 

22.4.82         Pielavesi, (vanhainkoti) kirjasto klo 19 - kansanmusiikki-ilta

         - Kapellimestari IS kertoo eri maiden kansanmusiikista soittonäyttein. Mukana

         isoisänsä Optatus Raatikaisen tuotantoa. (Kulttuuri- ja kirjastolautakunnat)

 

25.3.84 su         Varpaisjärvi

> 27.3.84 Iisalmen Sanomat - PM (Pertti Malinen):

"Nuorisoseuraväki juhli Varpaisjärvellä"

...Pelimanniyhtyeiden hanuristit
soittivat Petri Makkosen johdolla Hopeahäävalssin ja Sottiisin.
Ilpo Saastamoinen esitteli ukkinsa, Optatus Raatikaisen soitteista näytteitä. Luontuu se kitarakin nopeisiin polskan kuvioihin ja Taivaanvuohen laulu ja
Kivenvihapolska kertoivat pyrkimyksestä matkia luontoääniä
musiikissa...

 

Pelimannit tiivistävät yhteistyötä

... Kouluttajina toimivat Voitto Mäkelä Jyväskylästä, Ilpo Saastamoinen
Keiteleeltä ja Petri Makkonen
Iisalmesta...

...Voitto Mäkelän johdolla ja harmonikansoittajat perehtyivät
yhteiskappaleiden sointutaustoihin Petri Makkosen opastuksella. Ilpo Saastamoinen kertoi pelimanneille ajatuksistaan musiikin tarkoituksesta ja mitä on olla musiikin tekijänä tai kokijana. Myös keiteleläisen edesmenneen kansansoittajan, Optatus
Raatikaisen, joka oli Ilpo Saastamoisen ukki, soitteita hän esitteli nauhoilta ja itse soittaen.
Tätä luentosarjaa jatketaan pelimannien seuraavilla koulutuspäivillä... (PM)

 

> 27.3.84         Savon Sanomat: "Ylä-Savon pelimannit Varpaisjärvellä".

... Kouluttajina toimivat Voitto Mäkelä Jyväskylästä, Petri Makkonen Iisalmesta sekä Ilpo Saastamoinen Keiteleeltä.

Ilpo Saastamoinen kertoili edesmenneestä ukistaan, merkittävästä yläsavolaisesta kansanpelimannista Optatus Raatikaisesta sekä soitatti kurssilaisilla tämän tuotantoa. Samalla kuunneltiin vuodelta
1957 oleva nauhoitus, jossa Ahti Sonninen haastattelee ja
soitattaa Optatusta. Tämän kuulun kansanpelimannin tuotantoa tullaan harjoittamaan seuraavillakin pelimannikursseilla.

 

4.-5.2.84         Iisalmi - kurssi (Pertti Malinen) + "Itä-Suomen soitto"

4.2.84 Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen / Pertti Malinen:

Sävelkuvissa savolaiselämää

Pelimannipäivien keskeisintä toimintaa on yhdessä
soittaminen. Pelimanneilla on vuosien myötä kertynyt
muistiin melkoinen sävelalbumi. Rakennusmiesten valssi, Pappilan pellossa, Hääpoloneesi ja Kaustisen sekä Konsta
Jylhän sävelmät soivat yhteen missä vain kaksi tai kolme
pelimannia ovat yhdessä, olivatpa pelimannit mistä päin
tahansa. Nämä osataan myös täällä Itä-Suomessa, ja niitä
soitetaan yhdessä ollessa. Missä ovat meidän omat sävelemme?

Näillä päivillä Iisalmessa on päällimmäisinä savolaiset
sävelet. Pelimannien yhteis-ohjelmaksi on valittu tämän ylemmän Savon alueella vaikuttaneiden ja vaikuttavien kansansoittajien välityksellä esille tulleita sävelmiä. Ne
ovat meidän omaa sävelmistöämme, jota olisi erikoisesti
meidän viljeltävä ohjelmistoissamme.

Laajalti tunnetulta kansansoittajalta Optatus Raatikaiselta (1874-1956) on tapahtuman yhteisohjelmistossa kaksi sävelmä; Häämarssi ja Polska. Optatuksen juuret
olivat Keiteleellä ja vaikka hän nuorena kierteli ympäri
Suomea, on hänen sävelmissään sitä jotain savolaiseksi
pilkkeeksi luettavaa. Häämarssi on poljennoltaan ja sävyltään "vanhan vuosisadan" sotilasmarssin tyyppinen. Polska puolestaan on kaikuja matkoilta ja vaikuttaisi siltä,
kuin sen keskimmäinen taite vivahtaisi näille kotoisille
maisemille.

Mestaripelimanni Tuure Niskanen (1899-1978) soitti
mielellään oppimestariltaan Antti Oravaiselta mieleen jääneitä soitteita…

 

> Päiväämätön (Savon Sanomat?):

Lirut ja lurut
elävöittävät

Pelimannipälvillä vertailtiin monin eri näyttein yläsavolaista kansanmusiikkia muiden maakuntien musiikkiin. Toiminnanjohtaja Juhani Näreharju sanoi, että
esimerkiksi savolaisten soittamista polskasävelistä löytyy liruja, luruja ja etuheleitä, jotka elävöittävät esitystä.

Näreharjun mukaan pelimannin tulisi olla mielikuvituksen mestari, pikkuhienouksien taitaja, kuten ovat
monet mestaripelimannit.
Savolaisista ovat tämän taidon ehkä parhaiten osanneet
aikanaan Optatus Raatikainen ja Tuure Niskanen.

Hän sanoi, että Tuure Niskasen soittotyyli oli lyhyestä
jousen käytöstä johtuen tiukkaa, mutta erittäin keveää ja
tanssittavaa.

 

Yhteissoitto
oli harjoitusta

Pelimannipälville oli saapunut 140 soittajaa, jotka
harjoittelivat ja soittivat ylä-savolaista kansanmusiikkia.

Yhteisohjelmistossa oli Optatus Raatikaiselta kaksi sävelmää, Häämarssi ja Polska.

Antti Koiranen sanoi, ettei
yhteissoitossa voi toteuttaa
Optatuksen rikkaita variaatioita, sillä yksilöllisyys luodaan jousituksen avulla. Jousitus ja sävelien sitominen on
jätetty kunkin soittajan
oman luomiskyvyn osoituskentäksi.

Polskassa on aiheellista hieman pidätellä kuin kiirehtää, jotta melodian rikkaudet tulevat kyllin selvästi esiin.

Optatuksen häämarssi on
eräs versio Napoleonin marssista. Koiranen totesi, että
tämä marssi savolaisena versiona pitäisi esittää kulkuemarssin tapaan, selvästi rytmitettynä voimakassointisena ja kulmikkaana marssisävelmänä.

Päiväämätön: Kansanmusiikki osana itsetunnon ryhtiliikettä.

(Kuvateksti: Itä-Suomen Soitto käynnistyi Optatus Raatikaisen Häämarssilla…)

 

25.3.84 su         Varpaisjärvi

27.3.84 Iisalmen Sanomat: "Nuorisoseuraväki juhli Varpaisjärvellä"

Pelimanniyhtyeiden hanuristit
soittivat Petri Makkosen johdolla Hopeahäävalssin ja Sottiisin.
Ilpo Saastamoinen esitteli ukkinsa, Optatus Raatikaisen soitteista näytteitä. Luontuu se kitarakin nopeisiin polskan kuvioihin ja Taivaanvuohen laulu ja
Kivenvihapolska kertoivat pyrkimyksestä matkia luontoääniä
musiikissa...

         Voitto Mäkelän johdolla ja harmonikansoittajat perehtyivät
yhteiskappaleiden sointutaustoihin Petri Makkosen opastuksella. Ilpo Saastamoinen kertoi pelimanneille ajatuksistaan musiikin tarkoituksesta ja mitä on olla musiikin tekijänä tai kokijana. Myös keiteleläisen edesmenneen kansansoittajan, Optatus
Raatikaisen, joka oli Ilpo Saastamoisen ukki, soitteita hän esitteli nauhoilta ja itse soittaen.

 

2007 - Päiväämätön - Trad s.56 - Simo Westerholm: TRAD CD 1

...9. Optatus Raatikainen: Polska (trad.) 0'47

Optatus Raatikainen oli Savon tunnetuin pelimanni, joka eli 1874-1956.

Optatuksesta on kirjoitettu Kansanmusiikki-lehdessä ja Friitissä aikanaan. Raatikaisen tytär Vellamo Paananen kirjoitti mm. yli 400-sivuisen kirjan Keiteleen musiikin historiasta (Rytkypolkasta iltavirteen,
Keiteleen musiikin kirjo,

KU 38,1995). Siinä Optatus Raatikaisella on
hyvin näkyvä osa. Myös Ilpo Saastamoinen on kirjoittanut isoisästään ja
hänen sävelmistään. Säveltäjä Ahti Sonniselle, joka oli erikoisesti Savon
tuntija, Raatikainen oli pelimanni ja kansanlaulaja ylitse muiden.

...13. Optatus Raatikainen: Jopa joutuu joulun aatto (trad.) 0'20

         Optatus Raatikainen, laulu

 

25.7.12 ke PieKei s.3 Tuuren ja Optatuksen soitteet Sottiisin suola

(Kansikuva: Patrick Weckman soitti Optatus Raatikaisen polskan.)

...Tämän lisäksi kuultiin toisen kuuluisan pielaveteläisen pelimannin Optatus Raatikaisen sävellyksiä. Niiden soittamiseen viehättynyt Patrick Weckman osoitti häkellyttävää taituruutta tulkinnoissaan.