2002 ILPO 60 v. I

ILPO 60 v. 2002

2.3.2002 Kuukkeli N:o 4, s.12 - Jaakko Gauriloff, Lappi-illan tähti

30.3.02   Kuukkeli N:o 8, s.7  -  Velho nousee lavalle
(Kuvateksti: Ainakin keskimmäiset, Kalle Fält ja Velho esiintyvät Ilpo Saastamoisen juhlakiertueella.)

Ylläksen Velho-trilogian viimeinen esitys sen aidolla esityspaikalla, Äkäslompolon Velhoniemessä, päättyi myöhään yöllä 17. syyskuuta. Sen jälkeen Velho on nukkunut talviunta herätäkseen henkiin ensi kesänä. Tämä tapahtuu Jyväskylän Yliopiston juhlasalissa 15.6. Silloin käynnistyy trilogian säveltäjän llpo Saastamoisen 60-vuotisjuhla-konserttikiertue. Samalla Ilpo juhlistaa myös 45-vuotista taitelijanuraansa.

Mukana esityksessä on noin kolmekymmentä henkeä. Solisteista paikalla ovat ainakin Annukka Hirvasvuopio, Jaakko Gauriloff, Anni Lenkola, Kalle Fält, Taisto Polvi, Kai-Jussi Jankeri, Minja Niiranen, Riku Pelo ja Sini Järvelä. Kuorossa laulavat Jyväskylän koppikuorolaiset ja orkesterina toimii tuttu, kuusimiehinen Pohjantahti.

Ja tietenkin paikalla on itse Velho, Uuttu-Kalle, joka esittelee kappaleet omalla tyylillään. Vaikka kyseessä on konserttityyppinen esitys, se vaatii myös ohjaajan - Kuka olisikaan hommaan sopivampi kuin maailman paras Velho-trilogian ohjaaja Keijo Kupiainen. Valoja ja tekniikkaa tulee hoitamaan tuttu ammattimies Tampereelta, Affe Käkilehto.

Esitys kestää noin kaksi tuntia ja se koostuu Velhon Aika -cd:n musiikista. Myös kiertue on nimeltään Velhon Aika. Muut esityspaikat ovat Pyhätunturi 24.8. sekä Gloria-teatteri Helsingissä 19.10. Viime mainittu liittyy Maailman musiikin keskuksen järjestämään EtnoSoi -festivaaliin.

 

2.5.02 PieKei: Velho-oopperatrilogian kohokohtia
Ilpo Saastamoisen 60 v. juhlakonsertti Jyväskylä yliopiston juhlasali 15. 6.klo 19. 00.
Ilmoittautumiset yhteiskyytiä varten 17.5. mennessä. Matkan hinta n. 30 euroa.
Pielaveden kulttuuritoimi, Keiteleen kulttuuritoimi

 

15.5.02 PieKei: Ilpo Saastamoinen juhlii konsertoiden Jyväskylässä
Säveltäjä Ilpo Saastamoinen täyttää heinäkuussa 60 vuotta. Samalla tänä vuonna tulee kuluneeksi 45 vuotta siitä, kun hän aloitti kitaristina tanssiyhtyeessä.

Ilpo juhlistaa merkkivuottaan musiikillisesti, kuinkas muutenkaan. Hänen viimeisimmän suuren sävellystyönsä Velho-oopperatrilogian musiikin kohokohdat kuullaan konserttiversiona Jyväskylän yliopiston juhlasalissa lauantaina 15. päivänä kesäkuuta.

- Näkisin todella mielelläni juhlakonsertissani pielaveteläisiä ja keiteleläisiä. Olisi ilo nähdä varsinkin karhunpeijaisporukkaa, jonka kanssa tein aikoinaan paljon yhteistyötä. Velho-trilogian konserttiversiossa esiintyy 30 jäseninen esiintyjäryhmä, useita solisteja, kuoro ja Pohjantahti-yhtye, kertoi Ilpo Saastamoinen pistäytyessään viime viikonloppuna Keiteleellä Saunaniemen kesäpaikassaan.

- Tällä hetkellä minulla ei ole selvää suunnitelmaa seuraavasta työstä. Tuonne Enontekiön suuntaan on ollut kosketuksia mahdollisen uuden produktion esittämisestä siellä, Ilpo sanoo.

Velho-trilogia muodostui 90-luvulla suureksi pohjoissuomalaiseksi kulttuuritapahtumaksi, joka veti vuosina 1993-2001 Ylläkselle noin satatuhatta ihmistä. Velho-trilogia kertoo Lapin ja saamelaisten tarinaa. Klassisten kansan-eeposten tapaan on muinaisen uskon ja uuden kulttuurin yhteentörmäys keskeisenä aiheena. Musiikiltaan Velho-trilogia on uutta ilmaisua, jolle säveltäjä tarjoaa nimikkeeksi "etno-ooppera".

Velho-trilogian konserttiversion lipunmyynti päättyy pian. Halukkaat voivat ilmoittautua mukaan konserttimatkalle kuntiemme kulttuuritoimistoihin 17. 5. mennessä. (t-h v)

 

12.6.2002 ke suur-jyväskylän lehti: Kesän tapahtumakalenteri
la 15.6 klo 19.00 - Ilpo Saastamoinen 60 v. juhlakonsertti
Yliopiston juhlasali. Konserttiversio Velho-oopperatrilogian kohokohdista. Pohjantahti-yhtye, solisteja ja kuoro. Liput: 20/15€ Jyväskylän Lippupiste.

 

14.6.02 pe Viikkolehti (Kansan Uutiset), ss. 12-23 - Jarkko Mänttäri
"Kuuntelen radiosta vain puheohjelmia"
- Ilpo Saastamoinen ei siedä kevyen musiikin pakkosyöttöä

Alkuteksti: Työväen musiikista maailmanmusiikkiin
Muusikko Ilpo Saastamoinen on vuodesta 1990 lähtien toiminut Maailman Musiikin keskuksen hallituksen puheenjohtajana. Harva tietää, että tämä mm. Etnosoi! -tapahtumasta tuttu musiikki-instituutti syntyi aiemmin aktiivisesti toimineen Työväen musiikki-instituutin pohjalle.

Sama kolmikko Ilpo Saunio, Pekka Gronow ja Ilpo Saastamoinen, joka taisteli 70-luvulla kevyen musiikin arvostuksen puolesta, oli vahvasti mukana myös työväen musiikki-instituutin toiminnassa.

- Työväen musiikki-instituutti laajennettiin Maailman musiikin instituutiksi siinä vaiheessa, kun tuli selväksi, ettei työväenmusiikin tutkimuksella ollut mitään tulevaisuuden mahdollisuuksia. Perustana päätökselle oli, että kansanmusiikki on aina ollut työväen musiikkia ja nyt se vain laajennettiin käsittämään kaikkea sitä musiikkia, mitä kouluttamattomat ihmiset ovat, ei vain Suomessa, vaan eri maissa harrastaneet.

Maailman musiikin keskus on yksi Suomen musiikki-instituuteista. Sen tehtävänä on hankkia ja levittää tietoa maailman eri musiikeista mm. tekemällä tutkimusta, järjestämällä musiikkitapahtumia sekä tuottamalla äänitteitä ja muita julkaisuja. Tärkeä osa instituutin toimintaa on nykyään myös Suomeen tulleiden maahan-muuttajien musiikki.

(Kuvateksti I: Ilpo Saastamoinen on koko muusikkouransa ajan loikkinut suruttomasti yli kaikenlaisten musiikillisten raja-aitojen. Kuva: Jarkko Mänttäri
Kuvateksti II: Viime päivät IS on urakoinut 60-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestettävän juhlakiertueen partituurien viimeistelytyössä.
Kuvateksti III: Legendaarisessa Karelia-yhtyeessä Ilpo Saastamoinen (oik) soitti yhdessä Pekka Sarmannon, Edward Vesalan ja Seppo Paakkunaisen kanssa. Kuva: KU:n arkisto)

Musiikin raja-aitojen yli sulavasti harppova säveltäjä ja muusikko Ilpo Saastamoinen käytti nuoruutensa taisteluun ns. kevyen musiikin arvostuksen ja tasapuolisen kohtelun puolesta.
Nyt 60-vuotispäivien kynnyksellä musiikkivelho kuuntelee radiosta vain puhe-ohjelmia, kun ei siedä kevyen musiikin yksipuolista pakkosyöttöä.

Jyväskyläläisen lähiön kerrostalokodissaan Ilpo Saastamoinen kertoilee leppoisaan tyyliinsä pitkästä ja monivaiheisesta urastaan suomalaisessa musiikkielämässä. Nauru on herkässä, vaikka välillä puhutaan vakaviakin. Muu perhe on lähtenyt jo kesälaitumille vaimon kotiseudulle Viroon.

Heinäkuun lopulla 60 vuotta täyttävä Ilpo Saastamoinen on syntynyt Pielavedellä, viettänyt varhaisen lapsuutensa Keiteleellä ja lähtenyt jo 10-vuotiaana kotinurkistaan oppikouluun Viitasaarelle. Muusikon ura lähti alkuun viitasaarelaisen Kalevi Draken tanssiorkesterin kitaristina, kun koulupojalla oli ikää vasta 14 vuotta.

Ilpo Saastamoisen kiinnostus musiikkiin on peräisin aivan lapsuusvuosilta Pielavedeltä.
- Musikaalisuushan on osittain perittyä ja osittain opittua. Asuin neljä ensimmäistä elinvuottani mummolassa, jossa laulettiin ja soitettiin paljon. Musiikki kuului ihan arkielämään, sillä vaarini Optatus Raatikainen oli hyvin tunnettu kansanpelimanni. Vaari oli ollut myös ravintolamuusikkona ja saanut soitto-opetustakin ollessaan töissä Turussa ja Helsingissä. Osasi soittaa nuoteistakin.

Mummolassa oli myös grammari, jonka savikiekoilta Ilpo-poika opetteli sota-ajan iskelmiä jo ennen kuin osasi kunnolla edes puhuakaan. Malliksi Saastamoinen vetäisee värssyn verran "Annikki, Annikki, portille tyttö minut illalla jätti".

Alaikäisenä ylioppilaaksi päässyt Saastamoinen valmistui jo 19-vuotiaana opettajaksi Jyväskylän silloisesta kasvatusopillisesta korkeakoulusta (JKK). Opiskeluvuosinaan nuorimies lauloi JKK:n laulukvartetissa harjoituskoulun aamuhartauksissa virsi-koraalia neliäänisesti tuosta vaan [= prima vista] ja kiersi JKK-jazzkvartetin jäsenenä tansseissa soittamassa rahaa ylioppilastalon rakentamiseen.

Bachia kirkossa sähkökitaralla
Musiikin raja-aitoja Saastamoinen ylitti jo toimiessaan opettajana Viitasaarella 60-luvun puolivälissä. Paikkakunnalla ei niihin aikoihin ollut musiikkiopistoa eikä muutenkaan musiikillisia virikkeitä tanssimusiikin lisäksi.

- Ruvettiin Viitasaaren silloisen kanttorin Alvar Kaihilahden kanssa aikamme kuluksi soittelemaan sähkökitaralla ja pianolla klassista musiikkia siinä 1965-66 paikkeilla. Me tehtiin kaksi kirkkokonserttiakin. Soitin muun muassa Bachin ja Händelin viulu- ja huilusonaatteja sähkökitaralla ja kanttori säesti kirkkouruilla. Se oli vuorenvarmasti ensimmäinen kerta Suomessa, kun tämmöistä kirkossa järjestettiin.

Kolme vuotta kyläkoulun opettajana sai Ilpo Saastamoisen vakuuttuneeksi, ettei opettajan homma sittenkään ollut hänen elämänuransa.
- Sanoin kylmästi itteni irti ja lähdin Helsinkiin opiskelemaan musiikkitiedettä sekä teoreettista filosofiaa ja estetiikkaa, Saastamoinen kertoo ja vetäisee hersyvät naurut perään.

Helsingissä Saastamoinen liittyi Muusikkojen liiton jäseneksi. Liitosta yllytettiin uutta jäsentä menemään basisti Pentti Tiensuun testattavaksi.
- Menin hänen kotiinsa. Hän löi minulle nuotteja eteen ja minä soitin ne siitä pois kuleksimasta. Tällä tavalla lähti sana kiertämään ja pääsin keikoille. Taisin tuuraajana tehdä jonkun keikan myös Tiensuun vaimon, Annikki Tähden kanssa. Ja pikkuhiljaa pääsin myös studioihin soittamaan.

Opiskelun ja soittamisen ohessa Ilpo Saastamoinen jatkoi Helsingissä myös laulamista. JKK:n kvartetin pohjilla hän pääsi Ilkka Kuusiston johtamaan Radio-kuoroon. Kolmisen vuotta Saastamoinen lauloi radiossa kuukausipalkalla, joka riitti hyvin asunnon vuokranmaksuun.

Maalaispoika pääsi piireihin
Soittokeikkojen lisääntymisestä huolimatta Saastamoisella riitti intoa myös vapaa-ajan jammailuun. Niihin aikoihin moni muukin muusikko pyöri Elannon E-Klubilla, jonne kaupungin jazzelämä oli keskittynyt. Maalaispoika tuli entistä paremmin tutuksi muidenkin soittajien kanssa, jotka virittelivät uusia bändihankkeita

- Olin justiin kuukautta aiemmin liittynyt Tapani Kansan bändiin, kun Paroni Paakkunainen soitti, että tämmöinen Soulset-yhtye on perusteilla. Sanoin siltä istumalta itseni irti Kansan bändistä ja läksin mukaan. Mehän oltiin sitten Soulsetin porukalla vuonna 1968 Sofiassa maailman nuorison festivaaleilla, jossa voitettiin kultamitali beat-musiikin sarjassa.

Bluesia ja jazzia ansiokkaasti yhdistäneessä Soulsetissa olivat mukana mm. sellaiset jazzin puolella myöhemmin maineeseen nousseet muusikot kuin Edward Vesala ja Juhani Aaltonen. Vesalan ja Paakkunaisen kanssa Saastamoinen soitti myös legendaarisessa Karelia-yhtyeessä.

Kahdeksan Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen Ilpo Saastamoinen lähti Kajaaniin johtamaan Kajaanin Big Bandia. Kajaanista mies palasi lapsuudenmaisemiinsa Keiteleelle. Välillä hän ehti mukaan [ensimmäiseen] Piirpauke-kokoonpanoon, ennen kuin vuonna 1989 muutti nykyiselle asuinpaikkakunnalleen Jyväskylään.

Vilkkaaksi kehutusta musiikkikaupungista ei monipuoliselle musiikin ammattilaiselle juuri töitä löytynyt. Tilaus ensimmäisen Velho-oopperan säveltämisestä tuli hyvään saumaan. Koko ooppera-trilogia syntyi 90-luvulla ja siinä sivussa Saastamoinen hoiti itselleen ensin maisterin ja sitten vielä lisensiaatin paperit.

Sekatahtisuus räjäytti tajunnan
Saamelaismusiikkia käsittelevässä lisensiaatintyössään Saastamoinen hyödynsi materiaalia, jota hän oli kerännyt 1970-luvun alusta lähtien. Vuosina 1994-97hän oli mukana yhteispohjoismaisessa tutkimusprojektissa, jossa tallennettiin Venäjän Kuolan saamelaisilta kaikkiaan 600 laulettua esitystä.

Saastamoisen sävellystyön taidonnäyte, Velho -oopperatrilogia, muodostuu kolmesta erillisestä oopperasta: Velho, Riekko ja Käärme. Niiden musiikki pohjautuu vahvasti saamelaiseen musiikkiperintöön, jolle on ominaista sekarytmiikka.

- Meillä saamelaismusiikki ymmärretään heidän valtaenemmistön musiikkina, eli pohjoissaamelaisena joikuna. Oopperoissa olen enemmän hyödyntänyt itäsaamelaista musiikkiperinnettä, sekatahtilajista improvisoitua henkilölaulua. Sen lähin vertailu-kohde on karjalaisten itkut, jotka tunnetusti ovat sellaisia, ettei niissä jalka pysty polkemaan mukana.

Sekatahtilajiseen saamelaismusiikkiin törmäämisellä 1970-luvun alkupuolella oli käänteentekevä vaikutus Ilpo Saastamoisen musiikilliseen uraan.

- Se oli tämä Nils-Aslak Valkeapään juttu, johon Paroni Paakkunainen houkutteli minutkin mukaan. Paronin ja Esko Rosnellin kanssa painettiin Utsjoelle, jossa oli joikajaiset Tenon rannalla monta päivää, tai paremminkin yötä. Siellä vanha ukko istui puolihumalassa kodan nurkassa ja lauloi joikua. Me ruvettiin säestämään sillä meiningillä, että mehän osataan nää hommat. Yritettiin jakaa neljään ja sitten kolmeen, eikä mikään osunut kohdalleen. Sitten vasta kun kirjoitin laulun nuoteille, selvisi että se meneekin niin, että kolme plus kaks plus kaks. Tämä oli meille semmoinen shokki, että perkele onkin musiikkia, josta me ei ymmärretä mitään. Se suorastaan räjäytti tajunnan. Tajusin, että ne kovat jutut onkin tässä ihan nurkilla, eikä jossain kaukana.

Saamelaismusiikin tutkimus on ollut Ilpo Saastamoiselle henkilökohtainen korkea-koulu. Sen tulokset heijastuvat monin tavoin Saastamoisen koko sävellystyössä, jossa tietenkin on mukana miehen koko menneisyys jazzin, soulin, bluesin, klassisen ja kansanmusiikin soittajana.

"Kehitys on ollut katastrofaalinen"
Muusikon työnsä ohessa Ilpo Saastamoinen oli erityisesti 1970-luvulla vahvasti mukana taistelemassa ns. kevyelle musiikille tasavertaista asemaa muiden musiikin-alojen kanssa. Hän oli mm. laatimassa ensimmäistä pop- ja jazzmusiikin koulutus-suunnitelmaa, jonka pohjalta alan koulutus saatiin Suomessa alkuun. Pop- ja jazzmusiikin arvostuksen puolesta Saastamoinen taisteli mm. Valtion säveltaidetoimikunnassa niin ponnekkaasti, että säveltäjä Joonas Kokkonen erosi koko toimikunnasta.

- Se oli todella sodankäyntiä siihen aikaan. Meitä oli muutamia ihmisiä siinä aktiivisesti mukana, eli Pekka Gronow, Ilpo Saunio ja minä ehkä kolmantena. Kirjoittelimmekin asioista paljon lehtiin. Meillä oli idealistinen näkemys siitä, mikä olisi oikein tässä yhteiskunnassa eri musiikkikulttuurien osalta. Se oli tavallaan Maon ajatus, että antaa satojen kukkien kukkia.

Perästä päin Saastamoinen on joutunut toteamaan, että taistelu tuotti liian suuren voiton. Populaarimusiikki, vielä hyvin ahtaasti rajattuna, on valloittanut lähes kaikki radiokanavat.
- Se muuttui kymmenessä vuodessa irvikuvakseen. Uusi sukupolvi valtasi radion ja se ajattelee, ettei muuta musiikkia olekaan kuin tätä kevyttä. Nyt minä en suostu kuuntelemaan radiosta juuri muuta kuin puheohjelmia. Kehitys on ollut katastrofaalinen, Saastamoinen manaa.

Velho-musiikkia juhlakiertueella
Ilpo Saastamoisen 60-vuotisjuhlan merkeissä kuullan tämän kesän ja syksyn aikana kolmella paikkakunnalla Velhon aika -konsertti, jonka musiikki muodostuu Saastamoisen oopperatrilogian musiikillisista kohokohdista. Kiertue käynnistyy lauantaina 15. kesäkuuta Jyväskylästä.

Saastamoinen oopperatrilogia koostuu kolmesta 1990-luvulla valmistuneesta oopperasta Velho (1993), Riekko (1996) ja Käärme (1999), jotka kaikki kertovat Lapin ja saamelaisten tarinaa keskeisenä aiheenaan muinaisen uskon ja uuden kulttuurin yhteentörmäys. Oopperoiden libretot on kirjoittanut Kalervo Uuttu, joka

juhlakiertueellakin on mukana esityksissä Velhon pääroolissa kertojana. Kaikkiaan konserttikoosteen esityksissä on mukana30-henkinen esiintyjäryhmä, joka koostuu solisteista, kuorosta sekä Saastamoisen johtamasta Pohjantahti -etnojazz-orkesterista.

Ensimmäinen Velhon aika -konsertti alkaa huomenna lauantaina klo 19 Jyväskylän yliopiston juhlasalissa. Seuraava esitys on 24. elokuuta Pelkosenniemen Pyhätunturin Kuruteatterissa ja kolmannen kerran esitys on kuultavissa 19. lokakuuta Helsingissä Etnosoi! -tapahtumassa.

~ 10.6.02: Sinulle Ilpo...
Lämmin tervehdys teille kaikille. Hyvää syntymäpäivää!
Kaija

Yliopiston juhlasali Seminaarinkatu
15.6.02 la klo 19 Ilpo Saastamoinen 60 v. juhlakonsertti.
Konserttiversio Velho-oopperatrilogian kohokohdista. [City-menot]

 

15.6.02 Keskisuomalainen s.19, Jyväskylä - Mikko Voutilainen:  Velho-ooppera konserttiversiona
Velhon aika. Konserttikooste Velho-oopperatrilogian musiikista
Jyväskylän yliopiston juhlasalissa tänään klo 19.
(Kuvateksti: Lukiolaisen Juha Korhosen piirros heijastelee Ilpo Saastamoisen mielestä osuvasti hänen Karhunpeijaiset (1988 ) -sävellyksensä samoin kuin Velho-oopperatrilogian sävelmaailmaa. Kooste Karhunpeijaisista sekä Velhon musiikista kuullaan tänään Jyväskylässä.)

Ilpo Saastamoisen suurtyö, Kalervo Uutun librettoon sävelletty Velho-ooppera-trilogia veti peräti 100 000 katsojaa esityskausinaan 1993 -2001 Äkäslompoloon Yllästunturin juurelle.

Viime kesänä, jolloin vuonna 1993 ensi-iltansa saanut Velho, vuoden 1996 Riekko ja päätösosa Käärme (1999), esitettiin toistaiseksi viimeisen kerran Äkäslompolossa, saamelaisten historiaan liittyvää eeppistä tarinaa seurasi 12 000 katsojaa.

Velho-trilogian aiheena on Lapin alkuperäisen väestön historian ja muinaisuskon sekä uuden maailmanuskonnon ja kulttuurin yhteentörmäys.
- Pelkään, että olemme parhaillaan todistamassa yhden ainutlaatuisen, tuhansien vuosien taakse ulottuvan kulttuuriperinnön tuhoutumista. Mikäli aito saamelaiskulttuuri häviää, katoaa samalla hyvin iso osa omaa identiteettiämme, muistuttaa Jyväskylässä vuodesta 1989 asunut säveltäjä ja musiikin tutkija.

Ilpo Saastamoinen on tutkinut vuosikymmeniä suomalais-ugrilaisten ja muiden arktisten kansojen musiikkia. Vuonna 1998 valmistunut musiikkitieteen lisensiaattityö Laulupuurumpu on kattavin ja perusteellisin kartoitus saamelais-musiikista, jonka aineksia - eritoten sekarytmiikkaa - Saastamoinen tuo esiin Velho-trilogian musiikissa.

Ilpo Saastamoinen on itse kutsunut teostaan etno-oopperaksi. Perinteistä oopperaa se ei hänen mukaansa ole, sen enempää kuin jazz-, pop-, tai kansanoopperaakaan.

Velho-trilogian seuraavista kokonaistoteutuksista ei ole toistaiseksi varmaa tietoa. Teoksen musiikkia voi kuitenkin kuulla tänä vuonna konserteissa. Saastamoinen on koostanut oopperoistaan kaksituntisen konserttikokonaisuuden, joka toteutetaan peräti 30-henkisellä esiintyjäjoukolla., samalla joka vastasi esityksistä Äkäslompolossa. Solisteina ovat mm. Kalervo Uuttu, Annukka Hirvas-vuopio, Jaakko Gauriloff, Kalle Fält ja Taisto Polvi. Orkesterina on etnojazz-yhtye Pohjantahti, jossa soittavat Saastamoisen lisäksi Arto Piispanen, Pekka Toivanen, Seppo Heikkonen, Pekka Nylund ja Rami Eskelinen.

Velhon aika -konsertti on tänään Jyväskylän yliopiston juhlasalissa klo 19. Jyväskylän jälkeen Velhon aika kuullaan vielä ainakin Pelkosenniemellä sekä lokakuun 19. päivänä Helsingissä, Etnosoi-festivaalin pääkonserttina kulttuuriareena Gloriassa. Konsertit juhlistavat samalla Ilpo Saastamoisen 60-vuotissyntymäpäiviä (22.7.) ja 45-vuotis-taiteilijajuhlaa.

Velho-oopperatrilogian sävellysten lisäksi konsertissa kuullaan kaksi osaa Ilpo Saastamoisen teoksesta Karhunpeijaiset (1988).

 

17.6.02 Keskisuomalainen, Jyväskylä,
Etusivu (Annukka Hirvasvuopion kuva): Velhomaisen vikkelä konsertti

Jyväskyläläisen säveltäjän ja musiikintutkijan Ilpo Saastamoisen Velho-ooppera on soinut jyhkeän Yllästunturin juurella Äkäslompolossa 1990-luvulla kolmena kesänä. Oopperatrilogian osat Velho, Riekko ja Käärme on nyt yhdistetty parituntiseksi konserttiversioksi, joka kuultiin Jyväskylässä lauantaina. Esityksestä löytyi niin verkkaista laulelmaa kuin velhomaisen vikkelää etnomuhennosta.

(> Kulttuuri s.19:) Jukka Viitasaari (Kuvat: KARI ROUHIAINEN): Velhomaisen vikkelää etnomuhennosta
(Kuvateksti I: Velho-oopperassa lauloivat Annukka Hirvasvuopio ja jänkhän äijän notkeudella käkättänyt Jaakko Gauriloff (oik). Vasemmalla istuu oopperan libreton tehnyt Kalervo Uuttu.
Kuvateksti II: Ilpo Saastamoinen
Kuvateksti III: Kalle Fält erinomaisena kylähulluna Velho-oopperan konsertti-versiossa.)

Ilpo Saastamoinen - Kalervo Uuttu: Velhon aika, konserttikooste Velho-oopperatrilogian musiikista yliopiston juhlasalissa 15.6.2002.

Säveltäjä ja musiikintutkija Ilpo Saastamoisen Velho -etno-oopperatrilogia on edennyt mielenkiintoisesti kolmen vuoden sykleissä. Velho (1993), Riekko(1996) ja Käärme (1999) on tänä vuonna yhdistetty parituntiseksi konserttiversioksi, joka lehahti Äkäslompololta tien päälle säveltäjän 60-vuotisjuhlan ja 45-vuotistaiteilija-juhlan kunniaksi.

Jyväskylässä Kalervo Uutun libretoima teos kuultiin lauantaina yliopiston juhla-salissa 30 esittäjän voimin. Vaikka Velhon ajasta puuttuikin konserttiversiona yksi elementti - oikeastaan kaksi jos lasketaan mukaan Yllästunturin ulottuvuus - oli se pakahduttavan kolmiulotteista kuultavaa.

Yhdeksän vuoden crescendo
Kalervo Uutun libretto peilasi pitkällä kaarella Lapin muinaisuskon ja kristinuskon törmäyskurssia seesteisestä alusta lopun varovaiseen optimismiin. Uuttu toimi itse konsertin kertojana ja hänen olemuksessaan olikin paljon tunturin laella istujan monumentaalisuutta. Jos oikein avasi aistinsa, saattoi Aalto-jakkaran tilalle kuvitella kunnon kannon ja äänensä loihti esiin nuotion rätinän ja mäkäräisten pistot.

Sävellyksissään Saastamoinen oli laittanut peliin koko musiikillisen historiansa. Näennäisen verkkaiset laulelmat paljastuivat aina ennen pitkää velhomaisen vaikeiksi ja vikkeliksikin etnomuhennoksiksi, joissa eri tahtilajit juhlivat ennakko-luulottoman (jazz)soinnutuksen ja orkestroinnin turvin.

Erinomaisena esimerkkinä tästä oli Velhon Saivo, jonka arktinen melodia sai polttomerkikseen nipistävän tritonuksen ja yllättävän poikkeaman blue noten tietämillä. Intro lupasi ja antoi paljon, lopuke jäi leijumaan jännitteisenä. Velhon leppoisatkin tunnelmat (Oli maa) kiristyivät Riekon yhteentörmäyksissä (Velhon käännytys, sisälsi tervetulleen urkupisteen). Käärmeen Hävinneet olikin raskas kuin libreton mainitsema ristin puu. Pitkä kaari jännittyi asteittain kohti vapauttavaa finaalia, Ajan laulu, jossa saavutettiin pauhun tasapaino.

Kuoron ja yhtyeen ääniarkkitehtuuria
Saastamoisella oli yhtenä instrumenttinaan etnojazzyhtye Pohjantahti. Kokoonpano soitti vuosien kokemuksen verryttämällä notkeudella. Maestro itse bassotteli kitaristisen kevyesti, usein choruksen aateloimana ja johti partansa liikkein kimurantteja unisonoja. Kitaristi Pekka Nylund ja koskettaja Arto Piispanen maalailivat taivaanrantaa leveällä siveltimellä ja varsinkin tremolon nykimä Fender Rhodes -sähköpianosoundi ihastutti ajattomuudellaan.

Toinen kosketinsoittaja Pekka Toivanen turvautui usein irlantilaisharppuunsa ja yllätti arpeggioilla, joista kitaristit voivat vain haaveilla. Lyöjä Rami Eskelinen oli kodassaan varsinkin symbaali- ja tom-tom -kompeissa. Vahva lenkki ketjussa oli kirpeä saksofonisti Seppo Heikkonen.  Äänimaiseman toinen kolmannes, Kai-Jussi Jankerin kaitsema reilun tusinan vahvuinen kuoro soi nuoren instrumentin yhtenäisyydellä. Sovitukset kolkuttelivat usein vaivatta mies- ja naisäänien rekisterin ääripäitä. Paksutkin sointusatsit elivät ja lyriikat tulivat esille (kuulinpa eräässä vaiheessa jopa mahtisanan Bumtsibum!).

Solistista kolmannesta edustivat kuulaan herkät Minja Niiranen ja Sini Järvelä. Tumman säkenöivä Annukka Hirvasvuopio ja radiojohtajan vaikuttavuudella jylisseet Taisto Polvi ja Kai-Jussi Jankeri kirvoittivat muhevat aplodit. Jänkhän äijän notkeudella käkätti Jaakko Gauriloff, mukana oli tunturipirujen raikkautta. Riku Pelo erottui jo kuorossakin ja Saastamoisen luottomies, monessa liemessä uinut Kalle Fält oli erinomaisen kyttyrä kylänhullun roolissaan. Äänimiehet Antti Salminen ja Kari Hakala tekivät selkeää työtä pienellä kalustolla vaikeissa olosuhteissa.

Vankan tekstin tukema voimakas musiikki oli kauttaaltaan läpisävellettyä, mutta se ei missään vaiheessa tullut esiin "nuoteista soitettuna" kuivakkuutena. Sen verran ilmettä ja ilvettä oli tokkaan saatu mukaan. Muutamat kiivaat välikkeet ja hypnoottiset lopukkeet manasivat kuitenkin esiin haaveen solistisesta ilottelusta. Jos sille polulle olisi lähdetty, soisivat loveen-langettavat soolot yliopiston juhlasalissa varmaan vieläkin.

 

21.7.02 TS (Turun Sanomat? - 60 vuotta huomenna) - STT - Juha-Pekka Honkanen:
Ajatteluvallankumouksen lyhyt oppimäärä
(Kuvateksti: IS ei epäile ajatusmallien murtumista. Vanhenemisen voi nähdä epävarmuuden lisääntymisenä.) [mielenkiintoinen artikkeli!]

Jyväskyläläinen Ilpo Saastamoinen vaihtoi opettajan ammatin muusikon ja musiikkitieteilijän uraan 45 vuotta sitten. Samoihin aikoihin Jyväskylän kesän intialainen vieras muutti hänen musikaalisen maailmankuvansa.

Ravi Shankarin esiintyminen todella räjäytti tajuntani. Siihen asti luulin, että improvisaatio kuuluu vain afrikkalais-amerikkalaiseen musiikkiperinteeseen. Ymmärsin, että säännönmukaisuuksia vasten kulkeminen kuuluu kaikkeen kansanmusiikkiin.

Etnohenkinen muusikko lieventää työstressiä sanojen tutkimisella. Harrastus auttoi Saastamoisen irti työpaineista 1990-luvun aikana, jolloin Kolarin Äkäslompolossa esitettyjen Velho-oopperatrilogian osien valmistuminen vaati äärimmäisiä ponnistuksia.

Säveltäminen, toinen työ musiikin tutkijana ja sanojen tutkimisen harrastuneisuus nivoutuvat yhteen hänen maailmankatsomuksessaan. Kaiken takana on improvisaatio.

Saastamoisen kaavamaisen ja tavanomaisen maailmankuvan eroosio alkoi, kun hän ymmärsi musiikin ja valintojen yhteyden.
- Aloin käsitellä musiikkia kenttänä, jossa on samanlaisia säännön ja poikkeuksen valintoja kuten peleissä.

- Esittävän muusikon ja yleisön suhde on hänen mielestään samanlainen kuin pöytätenniksen pelaajien. Pöytätenniksessä pelaajat pallottelevat säännönmukaisesti puolelta toiselle, kunnes huomion herpaantuessa vastapuoli lyö pallon läpi.

Musiikissa improvisoinnin ja säännönmukaisuuden suhde on oltava Saastamoisen mukaan oikea, jotta kappale ei olisi liian tylsä tai monimutkainen. Molemmissa tapauksissa kuuntelijat kaikkoavat, joten säännön ja poikkeuksen on tasapainoteltava keskenään ihanteellisen tiedonsiirron onnistumiseksi.

Kun Saastamoinen ymmärsi säännön ja poikkeuksen tasavertaisuuden peleissä, ulottaen esimerkit myös nyrkkeilyyn ja eläinten soidinmenoihin, hänen entinen maailmankuvansa jatkoi murenemistaan. Ravi Shankarin sitarinsoiton vapaamuotoisuus ei ulotukaan ainoastaan koko maailman musiikkiperinteeseen, vaan ihmisten hyvinvointiin  ja koko länsimaiseen ajattelutapaan.

- Yksilö erottuu ryhmästä luomalla persoonan. Musiikissa sooloilu ja improvisointi edustaa yksilöllisyyttä, ryhmän soitto taas säännönmukaisuutta. Saastamoinen sanoo, että ihminen haluaa olla yksilö ja hänen onnellisuutensa  piilee säännönmukaisuuden ja valinnanvapauden tasapainossa. Elämässä pitää siis olla tilaa improvisaatiolle vailla säännönmukaisuutta. Vanhoissa etnisissä kulttuureissa suurin osa ihmisistä tuotti improvisaatioon perustuvaa musiikkia.

- Kun improvisointi kuolee, koko musiikillinen kulttuuri kuolee. Kun ihmisiltä riistetään yksilöllisyys, se on lopun alkua.

Saastamoinen kertoo, että vallitsevan mielikuvan mukaan taide esittää todellisuutta. Hänen mielestään ajattelutapa kielii siitä, että maailma koetetaan puoliväkisin esittää säännönmukaisena taiteen kautta.

Tutkiessaan tarkemmin lyhyttä saamelaista joikua Saastamoinen huomasi, että sen sisältämän säännön ja poikkeuksen monimutkaisuus ylittää kuuntelijan käsityskyvyn ja on siten vertailukelpoinen monta kertaa monimutkaisemman* sinfonian kanssa. [*po. monimutkaisemmalta vaikuttavan , monimutkaisempana pidetyn]

- Hyvää ja huonoa taidetta ei ole olemassa. Ei ole mitään vaikutusta, ylittääkö taide viisi vai viisisataa kertaa kuuntelijan ymmärryksen, joten hyvän musiikin määritteleminenkin on turhaa. Saastamoinen hylkäsi absoluuttisen hyvän ja pahan käsitteen ja vanhojen ajattelumallien oli vuoro väistyä.

Yleensä iän karttuessa varmuus lisääntyy. Minun kohdallani on käynyt toisin. Vanhat vuorenvarmat asiat kokevat päivittäistä eroosiota ja jonain päivänä maailmaa on pakko katsoa uusilla silmillä.

- Olemme ajatteluvallankumouksen edessä. Jonain päivänä vuosisatoja vanhoihin arvomaailmoihin ei enää uskota. Kaiken takana on yksi oivallus musiikissa, joka koskeekin koko todellisuutta.
JUHA-PEKKA HONKANEN

Ilpo Saastamoinen

Ylioppilas Viitasaari 1960

peruskoulunopettaja Jyväskylä 1962

lisensiaattityö saamelaismusiikista, FK 1998 [po. FL]

freelance säveltäjä, muusikko, musiikintutkija

soittanut kitaraa ja sähköbassoa useissa eri yhtyeissä.

esiintynyt useissa eri maissa.

kapellimestarina Kajaani Big bandissa 1974-1980.

Velho-trilogian musiikillinen johto 1993-2001

Säveltänyt useita laajamittaisia teoksia. Viimeisin Velho-oopperatrilogia

Säveltänyt myös teatteri-, televisio- ja elokuvamusiikkia

Kirjallisena tuotantona oppikirjoja, artikkeleita ja nuotinnoksia

musiikkikasvatustyötä, luentosarjoja, musiikin tutkimusta ja levytyksiä

valtion säveltaidetoimikunnan jäsen 1971-1976

opetusministeriön orkesterikomitea- ja koulutustyöryhmäjäsenyyksiä 1971-1976

Maailman Musiikin Keskuksen hallituksen puheenjohtaja 1990-

Kritiikin kannukset 1973

Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1976

Kaustisten plakaatti toiminnasta Suomen kansanmusiikkikulttuurin hyväksi 1990. Valtion, läänien ja yksityisten rahastojen apurahoja vuodesta l973 lähtien.

21.7.02 su Etelä-Suomen Sanomat - STT - Juha-Pekka Honkanen
Ajatteluvallankumouksen lyhyt oppimäärä
(Lyhennelmä edellisestä!)

21.7.02 su Aamulehti - STT - Juha-Pekka Honkanen
Ajatteluvallankumouksen lyhyt oppimäärä
(Lyhennelmä edellisestä + värikuva!)

 

21.7.02 su Keskisuomalainen / PULSSI - Jyväskylä, Mikko Voutilainen:
Kapeikosta kohti avaraa mielen tietä
(Kuvateksti: Kuva: JUHA-PEKKA HONKANEN / STT
Ilpo Saastamoisen mukaan nykyistä kulttuuriamme leimaa kaupallisen musiikin ahdistava ylivalta. - Meillä ei voi olla edessä kuin mielen avartumisen tie.)

 

60-vuotias

Nimi: Ilpo Erkki Aslak Saastamoinen.

Syntynyt: 22.7.1942 Pielavedellä.

Asuu: Jyväskylässä vaimon ja kahden lapsen kanssa.

Ammatti: Muusikko, säveltäjä, musiikintutkija.

Yhtyehistoria: Soulset (1966-68), Karelia (1970-72), Dopplerin ilmiö (1972-74), Nils Aslak Valkeapään yhtye(1973-77), Kajaani big bandin kapellimestari (1974-79), Piirpauke (1980-83), Pohjantahti (1984-).

Sävellyksiä: Kalevala (1980), Antero Vipunen (1985), Kaikukeihäs (1987), Karhunpeijaiset (1988), Tulinuoli (1996),

oopperatrilogia Velho (1993), Riekko (1996) ja Käärme (1999).

Julkaisuja: Kitarakirja (l974, valtion tiedonjulkistamispalkinto),

Kansat soittavat (1985), Keiteleen oudompi nuottikirja (1991),

Laulupuurumpu (lisensiaattityö 1998).

Juhlii: Matkoilla.

Klassinen musiikki oli valtion tukipolitiikan näkökulmasta "ainoaa oikeaa musiikkia" vielä 1960-luvulla. Ajan nuori muusikkopolvi, joka oli saanut klassisen koulutuksen mutta jonka kiinnostus kohdentui myös jazziin, rockiin ja etnisiin musiikki-kulttuureihin, näki politiikan yksipuolisuuden - ja uskalsi ilmaista näkemyksensä.

Yksi heistä oli säveltäjä, muusikko ja musiikin tutkija Ilpo Saastamoinen, joka pääsi linjaamaan Suomen musiikkipolitiikkaa aivan pääkallonpaikalta istumalla valtion säveltaidetoimikunnassa kuusi vuotta 1970-luvulla.

Paljon on muuttunut kolmessa vuosikymmenessä, eikä välttämättä hyvään suuntaan.

- Meille nuorille idealisteille ei tullut kyllä mieleenkään, että klassisen musiikin yksinvallasta heilahdettaisiin aivan toiseen äärilaitaan. Haimme musiikkikulttuurin monipuolisuutta, mutta tänään vallitsee yleismaailmallisen popin ylivalta, Saastamoinen kokee.

Yksipuolisuus oire sairaudesta
Valtion tukemasta musiikkimonopolista on siis siirrytty sujuvasti markkinatalouden voitonjanoiseen musiikkimonopoliin. Ja markkina-arvojen palvonta näkyy Saastamoisen mielestä valitettavasti yhteiskunnan ylläpitämissä instituutioissakin.

- Kun verovaroilla kustannettu yleisradio lähtee samaan kilpailuun, jossa ainoat merkitsevät seikat ovat katsoja- ja kuuntelijaluvut, on selvää että "sivistystyö" unohtuu. Koululaitoksessa on niin ikään nähtävissä, eritoten musiikinopetuksessa, samansuuntaisia merkkejä. En näe tällä tiellä tulevaisuutta. Muutama sukupolvi on jo kasvatettu soittolista-kulttuuriin, ja heitä on lähes mahdotonta saada myöhemmässä iässä kasvamaan monipuoliseen musiikkikiinnostukseen.

Jyväskylässä nykyään asuvan Ilpo Saastamoisen elämänuralla muusikkous ja musiikintutkijan työ ovat ruokkineet toinen toistaan. Saastamoinen on soittanut mm. yhtyeissä Soulset, Karelia, Piirpauke ja Pohjantahti.

Tutkijana hänen kiinnostuksensa on kohdentunut monipuolisesti etnisiin musiikkikulttuureihin, eritoten saamelaisten musiikkiin, josta valmistui vuonna 1998 lisensiaattityö Laulupuurumpu Jyväskylän yliopistoon.

- Nykyisin vallitseva musiikkikulttuurin yksipuolisuus on minusta selkeä sairauden oire. Yhä useammat onneksi ymmärtävät, että olemme menossa kohti katastrofia, jos mitään muutosta ei tapahdu. Minusta meillä ei voi olla edessä kuin yksi tie, joka on mielen avartumisen tie. Meidän on opittava hyväksymään toisia kulttuureja ja antamaan niille arvo, koska on mahdoton osoittaa että oma kulttuurimme olisi objektiivisesti parempi kuin jokin toinen. Sellaisia mittareita ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Saamelaisten musiikkikulttuuri on vahvasti läsnä säveltäjä-Saastamoisen päätyössä, kolmiosaisessa Velho-oopperassa, jonka esitykset l993-2001 vetivät 100 000 katsojaa Äkäslompoloon Yllästunturin juurelle.
Mikko Voutilainen

 

Onnea 60-vuotiaalle

Kun siivosti elää

ja syöp sopivasti

niin voep piästä ihan

tuonne sattaa asti

Olof ja Kaarina

 

Ilpolle

Onnittelut 60-vuotispäivänäsi!

"Löysit riekon siiven alta laulun,

joka kulkee maita myöten,

verkkaan vierii vettä pitkin

humisee tulen liekeissä

asuu tunturituulessa."

Kiitos sävelistäsi!

Lihkusavaldagain, onnentoivotuksin.

Annukka ja Niila, Anneli ja Heikki Hirvasvuopio

 

- Lussin Pieti ja kuninkaan tyär kakaroineen
huutavat tervehdyksen - kuuntele vaikka.
Ei 60 vielä mittää, sata päälle,
viinaryyppi ja pari toppaa tupakkia.

(Iisalmi - so. Kalle ja Tupe Fält)

 

- Suuret onnittelut sinulle, Ilpo!
Tampereen porukat,

Timo Leisiö perheineen,
Jarkko Niemi perheineen
Risto Blomster

 

Muhtar Zühtü'ye:
En kutlu altmis yillariniz olsun!

Timofey Lazier
Yaran-qo Nye-Myi
Khr. Mplomsteroghlou

(???) 

…Soolosarja sähköbassolle plektralla, vuodenmittainen maailmankiertue vähintään 24 kk mittaisena
Sävellaatikon aarteista nauttineina rohkenemme odottaa 60-vuotiaalta Velholta mm.
Humppaa, räppiä, soolotilaa, uusia musiikillisia haasteita - lisää humppaa!
Onnittelut: Artsi, Pekka, Pekka, Rami, Seppo

 

Onnittelusähkeet:

- Freelancemuusikot ry:n johtokunta
- Kalevi Kivistö
- Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry - Katri Sipilä, Kalle Jämsén
- ELVIS

 

22.7.2002 ma Helsingin Sanomat - Onnittelemme - Jarkko Jokelainen:
Säveltäjä innostui improvisaatiosta (Kuva: Juha-Pekka Honkanen)
(Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen viettää syntymäpäiviään lomaillen. Juhlien aika on lokakuussa, kun hän tuo Velho-trilogian ensimäistä kertaa Helsinkiin Etnosoi-festivaaleille.)

Ilpo Saastamoinen, 60         - Ilpo Saastamoinen syntyi Pielavedellä 22. heinäkuuta 1942. Hän valmistui kansa-koulunopettajaksi Jyväskylässä 1962 ja humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingissä 1970. Pro gradu saamelaismusiikista valmistui 1994 ja lisensiaattityö 1998.

Saastamoinen aloitti soittamisen 1950-luvun lopulla tanssimusiikilla, josta siirtyi jazziin, rockiin, souliin ja etnisiin musiikkeihin. Hänen tunnetuimpia yhtyeitään ovat olleet Soulset, Karelia, Kajaani Big Band, Piirpauke ja edelleen toimiva Pohjantahti.

Saastamoisen sivellyksistä huomattavimpia ovat Kalevala I-II (1979-80), Karhun-peijaiset (1988) sekä oopperatrilogia Velho (1993-99), josta koostettiin levy vuonna 2001.

Saastamoinen on myös tutkinut ja opettanut kansanmusiikkia sekä julkaissut useita kirjoja. Kitarakirjasta hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1976.

Heinäkuun alussa Ilpo Saastamoinen sai valmiiksi 900-sivuisen partituurin ooppera-trilogiaansa Velho. Se oli päätöspiste suurtyölle, joka alkoi 1990-luvun alussa. Nyt hänellä on aikaa pitää pientä sapattia.
"Menin ylivaihteella yli kymmenen vuotta, ja olen viettänyt nyt toipilaskautta", hän naurahtaa. "Pitkästä prosessista ei pääse hetkessä yli."

Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö ahkerana musiikin monitoimijana tunnetuksi tulleella Saastamoisella olisi suunnitelmia vireillä. Hän kertoo jo neuvotelleensa uusista sävellystöistä, mutta ei ole vielä valmis kertomaan niistä sen enempää.
"En ole säveltänyt pariin vuoteen, mutta nyt tuntuu olevan taas kiinnostusta jatkaa yhteistyötä Velho-trilogian libreton tehneen Kalervo Uutun kanssa. Hän kirjoittaa niin kovalaatuista tekstiä, ette se saa myös minut innostumaan." "Musiikkiteatterista on kyse, oopperaksi en uskalla niitä itse nimittää", hän paljastaa.

Sävellystyön lisäksi Saastamoinen tunnetaan muusikkona ja työstään etnisten musiikkityylien tutkijana. Erityisesti häntä on kiinnostanut saamelainen musiikki, josta hän teki lisensiaattityön nelisen vuotta sitten. Myös tälle on suunnitelmissa jatkoa, sillä taannoinen Kuolaan suuntautunut tutkimusmatka ja sieltä kertyneet yli 600 nuotinnosta ovat vielä työn alla.

"Minulla on niin paljon materiaalia pöytälaatikossa, että haluan jatkaa tohtorin väitöskirjaan saakka. En niinkään tittelin takia, vaan ettei keräämäni materiaali jää julkaisematta."

Saastamoinen innostui etnisistä musiikkityyleistä niiden ainutlaatuisuuden ja improvisatorisuuden ansiosta. Lähtölaukauksena oli Jyväskylässä kesällä 1966 nähty Ravi Shankarin konsertti, joka niin sanotusti "räjäytti tajunnan", kuten hän muistelee.

"Olin kuvitellut, että improvisaatiota on vain afroamerikkalaisessa musiikissa. Shankarin konsertti opetti, että sitä on myös muualla. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tajusin, että sitä on ollut Suomessakin, mutta se on kuollut. Suomalaisesta kansanmusiikista oli jäljellä vain sen kivettynyt muoto."

Improvisaatio saa Saastamoisen innostumaan. Hän on vuosien varrella pohtinut, miten sen merkitystä voisi lisätä musiikinopetuksessa vastakohtana traditioiden opettamiselle.

"Pitäisi kyetä uskomaan, ettei musiikin huonoudelle tai hyvyydelle ole olemassa objektiivista määritelmää. Ainutlaatuisuus tulee korvaamaan käsitteet hyvästä ja huonosta musiikista. Kiinnostavaa on, onko joku muu tehnyt ennen näin."

"Ainutlaatuisuus syntyy taas yksilöistä ja musiikista joka on ainakin tekovaiheessa improvisatorista."

Saastamoinen on huolissaan musiikkikulttuurin yksipuolistumisesta.
"Lasken itseni sen sukupolven muusikoihin, jotka olivat ajamassa kevyttä musiikkia yhteiskunnan musiikkikartalle. Silloin 1960-luvulla tunnustettiin vain niin sanottu taidemusiikki. Edes painajaisunissamme emme uskaltaneet kuvitella nykyistä tilannetta. Lähdimme etsimään tasavertaisuutta, mutta sen sijaan päädyttiin toisenlaiseen yksipuolisuuteen."
Jarkko Jokelainen

 

22.8.02 Lapin Kansa - Rovaniemi, Seija Lappalainen:
Ilpo Saastamoinen haluaa jatkaa yhteistyötä Uuttu-Kallen kanssa -

Velhon jäähyväiset
(Kuva I: Ilpo Saastamoinen juhlii Velhon ajan myötä merkkivuosia. Elettyjä vuosia on 60 ja niistä taiteilijan taivalta 45.
Kuva II: Uuttu-Kalle juontaa konsertin.)

Velhoniemi Kolarin Äkäslompolossa on autio paikka nykyään. Kymmenisen vuotta Velho-trilogian näyttämönä toiminut niemi on lähestulkoon entisöity jo luonnon-tilaan. Libreton kirjoittaja, Kalervo Uuttu, ei kiellä haikeutta sydämessään. Säveltäjä Ilpo Saastamoiselle kahdentoista vuoden työn päättyminen on pysähdyksen paikka.

- Onhan se antanut ja ottanut. On se ollut valtava kokemus, Ilpo Saastamoinen pohtii työrupeamaa, jonka parissa hän on viettänyt enemmän vuosia kuin minkään muun yksittäisen työn parissa. Vuodet Kajaani Big Bandissa, Piirpaukessa tai Pohjantahdissa eivät yllä samaan. Jollekin toiselle jo yksin tämä riittäisi elämän-työksi. Saastamoinen haluaa kuitenkin tehdä vielä yhden, Lapin historiaan ja mytologiaan perustuvan koko illan musiikkiteatteriesityksen yhdessä Uuttu-Kallen kanssa. Myös Uuttu myöntää hullujen ajatusten olemassaolon.

- Ei sitä kieltääkään voi, mutta kun ei ole varsinaista eräpäivää, ei tarvitse hätäilläkään, hän sanoo.

Vielä kerran Velho-musiikin pariin palataan konserttisarjassa, joka alkoi Jyväs-kylässä ja päättyy Helsinkiin. Konsertin Lapin näyttämönä tulevana lauantaina toimii Pyhätunturin jylhä Kuruteatteri. Konsertit ovat paitsi Velhon jäähyväiset myös Ilpo Saastamoisen juhlaa; Velho-konserttien parissa säveltäjä viettää sekä 45-vuotis-taiteilijajuhlaansa että 60-vuotisjuhlaansa. Ura on auennut hänelle jo varhain.  

Kooste yli viiden tunnin musiikista  
Velhon aika -konsertti on läpileikkaus Velho-trilogiasta, jonka musiikkia on kaikkiaan yli viisi ja puoli tuntia. Mutta pelkän konsertin partituuriakin on 900 liuskaa ja toinen mokoma nuotteja. Uuttu-Kalle eli itse Velho esiintyy konsertin juontajana, musta-valkoisena, erittäin äärimmäisenä ihmistyyppinä.

- Velhon sisäinen maailma tulee tässä erittäin hyvin esille, Uuttu kuvailee. Hän on koonnut uusilla sanoituksilla tarinat yhteen. Velho-oopperan parissa on tehnyt töitä noin 300 ihmistä. Konsertissa on mukana 25-30 esiintyjää. Kuoro, Pohjantahti-orkesteri sekä solistit Annukka Hirvasvuopiota lukuun ottamatta. Hänen tilallaan laulaa toinen Velho-konkari, Minja Niiranen.

Uutun sanoin Velho-trilogian keskeinen sanoma on, että aika ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee aikaa.

Näiden konserttien jälkeen Ilpo Saastamoinen joutuu miettimään tulevaisuutensa suuntaa. Hän opettaa Kokkolan ammattikorkeakoulussa etnomusiikkia ja jatkaa tätä työtään ainakin tulevana syksynä. Mietittäväksi tulee sen rinnalle mahdollinen väitöskirjatutkimus saamelaismusiikista. Mieli halajaa myös säveltämään vielä kerran suurta musiikkiteatteriesitystä. Saastamoista askarruttavat edelleen samat mytologian kauttaesitettävät, yleismaailmalliset ihmisen ongelmat kuten Velho-trilogian luomisen aikana.  

Elämän ja musiikin syklit  
- Ongelmat eivät ole muuttuneet ihmiskunnan historian aikana, sanoo Ilpo Saastamoinen, joka ei usko kumulatiiviseen kehitykseen sen enempää ihmiskunnan kuin musiikinkaan osalta. Saastamoisen mukaan kaikki tapahtuu sykleissä: Synty, nousu ja tuho toistavat itseään niin ihmiskunnan historiassa kuin sen hengen-tuotteissakin.

- Mitä enemmän olen perehtynyt etnisiin kulttuureihin, sitä selkeämmäksi tämä käsitys on tullut. Musiikki ei ole kehittynyt yksinkertaisesta monimutkaiseksi, Saastamoinen painottaa. Alkuperäiskulttuurien parissa yksi laulaja pystyy tuottamaan niin monimutkaista sävelkulkua, että sitä voi informatiivisuuden kannalta verrata vaikkapa morsetusaakkosiin.

Tradition mukainen laulu tuottaa ennalta-arvatun järjestyksen, mutta improvisointi tuottaa ennalta arvaamattoman järjestyksen. improvisointi sekoittaa pakkaa ja kumoaa teorian kumulatiivisesta kehityksestä. Sykliteoria pätee myös ihmiselämään.
- Jos olet kaatunut juuri vasemmalle, kohta alat kallistua oikealle, Saastamoinen selventää.

- 1960- ja 1970-lukujen taitteessa taistelin kevyen musiikin tasa-arvon puolesta. Nyt ollaan menty ojasta allikkoon. Jokaiselta radiokanavalta tulee samanlaista jumputusta. Minä olen siirtynyt kuuntelemaan klassisen musiikin kanavia, hän antaa esimerkin syklin heilahteluista kahden ääripään välissä.  

- Mitä lähempänä toista äärilaitaa ollaan, sen painavammaksi tulee yksi pieni piste toisella äärilaidalla. Nyt on jo näkyvissä kiinnostuksen kasvu maailmanmusiikkia kohtaan, hän pohtii.
Sama sykli, mikä näkyy musiikissa, heijastuu myös elämässä.

 

23.8.02 Pohjolan Sanomat - Pyhätunturi, Niina Pasula:  Velho-trilogiaa ei ole vielä kuopattu
(Kuva: Kalervo Uuttu hoitaa Velhon virkaa Pyhätunturin konsertissa: hän sitoo tarinoinnillaan tapahtumaan valitun musiikin yhteen.)
Velhon Aika -konsertti tarjoilee trilogian musiikillista parhaimmistoa Pyhätunturilla.

Velho-trilogia herätetään henkiin vielä kerran ensi lauantaina, kun Velhon Aika -konsertti kajahtaa Pyhätunturin Kuru-teatterissa. Velhon Aika esittää koosteen oopperatrilogian musiikin parhaita paloja.

Oopperan kirjoittanut Kalervo Uuttu kertoo, että myös konsertista löytyy juoni. Se tosin on hyvin löyhä, niin kuin trilogiassa itsessäänkin.
- Spiikkaan sanallisesti kappaleet yhteen, konsertin juontava Uuttu luonnehtii.

Ovet avoinna
Velhon Ajan punainen lanka on Uutun mukaan se, että aika ei tarvitse ihmistä, vaan ihminen tarvitsee aikaa.

Velho-trilogiaa on esitetty vuodesta 1993 asti. Aluksi tarkoitus oli tehdä oopperasta yhden kesän juttu, mutta sen suosio ylitti kaikki odotukset.
- Kun noita vapaaehtoisia katsomossa istujia tuntui riittävän, niin päätimme sitten jatkaa, Uuttu naurahtaa.

Lapin ja saamelaisten myyteistä löytyikin aineistoa trilogiaksi asti. Ja vaikka konsertti periaatteessa päättää Velho-oopperan, Uuttu haluaa pitää ovet avoimina.
- Eihän sitä tiedä, mitä tässä vielä keksitään. Mutta kun eräpäivää ei ole, niin siinä saattaa kestää vähän aikaa.

Etnisen musiikin vaikutteita
Velho-trilogian musiikilliset juuret löytyvät etnisestä musiikista, eli mukana on lähinnä saamelaisia vaikutteita. Säveltäjä Ilpo Saastamoinen kuitenkin huomauttaa, että nykyajan instrumentit tuovat hyvinkin vanhakantaiseen musiikkiin uusia sävyjä.

- Perinteistä oopperamusiikkia tämä ei todellakaan ole, Saastamoinen toteaa.

Velhon Aika -konsertissa esiintyy puolenkymmentä solistia, jotka kaikki olivat mukana myös trilogiassa. Konsertissa esitetään noin 25 kappaletta, jotka on valikoitu pari vuotta sitten ilmestyneeltä Velhon Aika -tupla-cd:ltä.

Pyhätunturin konsertti on keskimmäinen kolmen, suurin piirtein samanlaisen konsertin sarjasta. Ensimmäinen pidettiin Jyväskylässä ennen juhannusta ja viimeisen kerran Velho-musiikkia kuullaan Helsingissä lokakuussa.
Konserttisarja on samalla säveltäjä Saastamoisen juhlaa: miehellä tulee täyteen 60 elettyä vuotta ja 45 taiteilijan vuotta.

Lapin konserttia päästään kuulemaan 24. lokakuuta kello 19.

 

K: 24.8.02       Pelkosenniemi: Pyhätunturi/Kuru. Velho aika - 60-vuotis-juhlakonsertti.
Ennakkopuffi:  19.6.02 Kaleva, Pelkosenniemi - Kari Alaluusua (&kuva):
Velho-oopperoiden musiikista on koottu kurukonsertti
(Kuvateksti: Velhon aika tulossa. Ilpo Saastamoisen (vas.) säveltämän Velho-trilogian musiikista on koostettu konsertti, joka kuullaan Pyhätunturin Kuruteatterissa elokuussa. Teatterijohtaja Ulla Laineella ja oopperalibrettojen kirjoittaja Kalervo Uutulla on jo uusia suunnitelmia.)

Muusikko Ilpo Saastamoinen on koonnut Velho-oopperatrilogian musiikista Velhon Aika -konsertin, jonka hän esittää ryhmänsä kanssa kesän aikana kolmesti.

Itse asiassa ensimmäinen Jyväskylässä pidetty konsertti on jo takana päin, mutta aidoimmassa ympäristössä Pyhätunturin Aittakurussa se kuullaan elokuun 24. päivänä. Konsertin kolmas esitys on Etnosoi -tapahtuman yhteydessä lokakuussa Helsingissä.
"Jännittävää nähdä ja kuulla, kantaako Velho-oopperoista tuttu musiikki ja laulu täällä ilman suurempaa rekvisiittaa", Saastamoinen pohtii.

Musiikillisesti uutta ilmaisua
Velho-oopperoihin libreton kirjoittanut Kalervo Uuttu on varma, että juuri Pyhätunturin maisemissa Velhomusiikki on kuin kotonaan. Kumpikin ihailee nyt ensimmäistä kertaa jylhää luonnonteatteria.

Uuttu-Kalle uskaltaa sanoa heti, että ensikokemuksessa on jonkin uuden asian alku. Mitä se voisi olla, se jää Uuttu-Kallen ja Kuruteatterin johtajan Ulla Laineen pohdittavaksi.

Kolarin Äkäslompolossa esitetyt kolme Velho-oopperaa olivat 1990-luvun kulttuuritapahtumia Suomessa. Oopperatrilogian tuotannosta vastasi paikallinen oopperayhdistys. Saastamoinen sanoo, että projekti oli mahtava näyttö väkiluvultaan pienen kunnan asukkaiden kulttuuritahdosta. Musiikiltaan Velho-trilogia on uutta ilmaisua, jolle Saastamoinen tarjoaa nimikkeeksi etno-ooppera.

"Perinteistä oopperaa se ei ole sen enempää kuin jazz-, pop- tai kansan-oopperaakaan", hän selvittää. Velho-trilogian musiikista on tehty myös tupla-cd, jossa kuullaan 2,5 tuntia Saastamoisen Velho-musiikkia.

Velhon aika -konsertissa esiintyvät Velho-oopperoista tutut solistit ja kuoro. Mukana ovat itse Uuttu-Kallen lisäksi muun muassa Jaakko Gauriloff, Kai-Jussi Jankeri, Kalle Fält, Anni Lenkola ja Taisto Polvi. Kuorolaisista Minja Niirasella, Sini Järvelällä ja Riku Pelolla on myös solistitehtäviä. 

Pohjantahti etnojazz-orkesteria johtaa Ilpo Saastamoinen. Kaikkiaan ryhmässä on 25 esiintyjää.

 

>          28.8.02 Kuukkeli N:o 15, s.15 - Ritva/Risto?: Velhon aika ei unohdu I

>          7.9.02   Kuukkeli N:o 16, s.15 - Ritva/Risto?: Velhon aika ei unohdu II
         > Ks. Velho-trilogia (päiväkirja)

> 7.9.02 Kuukkeli s.15 - Risto: Velho valloitti Pyhän!
Velhon Aika -konsertti esitettiin Pyhätunturin ainutlaatuisessa Kuruteatterissa 24.8. Ilpo Saastamoisen ja Kalervo Uutun musiikki soi yhtä upeasti ajasta ja paikasta riippumatta. Silti monet kaipasivat Velhoniemeen.

Konsertissa esiintyivät Pohjantahti ja kuoro. Solisteina lauloivat Minja Niiranen, Anni Lenkola, Sini Järvelä, Jaakko Gauriloff, Taisto Polvi, Kalle Fält sekä Kai-Jussi Jankeri. Uuttu-Kalle sitoi laulut yhteen koskettavilla juonnoilla. "Niin lyhyt, lyhyt on elo ihmisen. Ei aina ehdi aueta edes kukkasten ummut, kun jo jäkälä peittää laulajain kummut."

- Tällä erää viimeinen Velhon Aika -konsertti on vuorossa 19.10. klo 20 Helsingissä Kulttuuriareena Gloriassa.

[JATKUU OSASSA II:] 

14.10.02 Suomen Kuvalehti s.79  Ulla Remes: Velhon vinhassa pyörteessä