YLEISTIETOJA MIETTEISTÄ II
YLEISTIETOJA MIETTEISTÄ II
1989 leikekirjaan liimattu sitaatti:
Vapaata miestä vangita
ei voida väkivallalla,
ei kalvalla, ei kahleilla,
ei mahtisanalla;
Se vasta, vast' on vapaa mies,
ken oman luoda tiensä ties
keskeltä elon kuohujen
ja ajan aatteiden.
Eino Leino
SAATTEEKSI:
16.12.2013 Jyväskylä & 30.12.2013 Põltsamaa, Eesti
Hyvä lukija
Tekstit koostuvat omien muistiinpanojeni lisäksi ennen kaikkea esim. lehdistö-arvosteluista, joita olen skannannut asiaan kuuluviin yhteyksiin. Niitä on elämän varrella kertynyt niin paljon niin monista lähteistä, että olisi ollut mahdotonta saada niihin kaikkiin asiaankuuluva lupa tekstin käyttämiseen. Mutta olen pyrkinyt liittämään tekijä- yms. tiedot aina silloin kun ne minulla ovat olleet. Tässä yhteydessä siis kiitän kirjoittajia, enkä usko, että lainauksistani aiheutuu vahinkoa itse kirjoittajille vaan päinvastoin ehkä jopa auttaa heitä itseään heidän kootessaan tietoja omista kirjoituksistaan.
Näiden lisäksi aineistossa on jonkin verran erilaisia tekstejä ja käännöksiä - jotkut laajojakin (esim. Irma Tunkkari : Björngillet 1990, Uuttu-Kalle: Velho-trilogia 1993-1999), jotka koskevat sävellyksieni tekstejä tai yhtye-esitteitä lauluteksteineen (Esim. Kalle Fältin Pohjantahti-lauluaineisto 1980-luvulta).
Aineiston I osa sisältää etupäässä musiikkia koskevaa aineistoa. Mutta lisäksi joukossa on kaksi pakettia 1) Runomappi, 2) Uskonto ja filosofia. Ne sisältävät elämän varrella suoritettuja pohdiskeluja, joista varsinkin filosofia-nimikkeen alle sijoitetusta on karsittu pois mm. kirjasitaatteja ja suuriakin lohkoja kybernetiikasta, informaatioteoriasta ja joistakin muista aiheista, koska en itsekään enää/vielä ymmärrä niitä.
V. 2014 liitin aineistoon valokuvia. Muistutan, että erityisaiheita käsittelevissä dokumenteissa on useissa tapauksissa myös kaksoiskappaleita sekä lehtisitaateista että päiväkirjamerkinnöistä, jotka kuuluvat useamman pääotsikon alle.
Aineiston II osa tulee aikanaan (2014-2015) sisältämään lähes kaiken pohdiskelun, jota olen kohdistanut kieleen, erityisesti sanojen etymologiaan ja kyseisen alueen yleisempään filosofiaan, jota en tässä vaiheessa rupea edes esittelemään.
Kun aineisto alkaa valmistua osaltaan jonkinlaiseen esiteltävään muotoon, se tulee sisältämään ennen kaikkea musiikkitermien sukulaisuuden soidinmenoprosessiin kaikissa tutkimissani kielissä.
Pääaiheet:
1) Soidinmeno-sanueet käsittävät muutamia musiikin perustermejä etymologiselta kannalta. Näyttää siltä, että sellaiset sanat kuten 'soittaa', 'mängima', 'joikua', 'tokar', 'igratj', mahd. 'play-spielen' jne. palautuvat eri kielten soidinmenosanueisiin. Asiasta enemmän myöhemmin ao. yhteydessä. Asiaan liittyy saamelaismusiikkiyhteydessä jo nyt esittämäni arvelu, jota on myöhemmin näkynyt eräässä tieteellisessäkin yhteydessä:
"1.-2.3.97 Rovaniemen yliopisto / IS: Esitelmä saamelaisista musiikkitermeistä
(mm. joiku-etymologian liivin jaig 'kiima')"
2) Shamanismiin liittyvät sanueet - erityisesti itse pääsanan etymologinen alkuperä. Sen uudelleen arvioimiseksi käyn läpi sanskriitin sama-sanueen johdannaisia eri kielissä. Omassa pohdiskeluissani shamaani on eräänlainen 'puhemies' ihmisen ja jumaluuden välillä.
3) Jumala- yms. sanueiden mahdollinen liittyminen soidinmeno-sanueisiin on laaja kysymys, jota yritän valottaa omalta osaltani. Kysymys kuuluu: Ovatko myös uskonnolliset termit (kuten 'Jumin' ohella 'hymni' ja 'Christmas') myös alkuperältään jotain muuta kuin mitä uskomme?
4) Saamelaisen mytologian etymologista silmäilyä - mm. lappi -sanan eräs näkökulma.
5) Etsintöjen yhteydessä kirjoitetut mietelmät sanojen sukulaisuudesta. Matkan varrella on hahmottunut joitakin vähemmän pohdittuja näkökulmia. Eräs niistä on ajatus siitä, että sanan "alkukuva" muodostuu niistä eri merkityksistä, joita samalta näyttävälle sanalle on eri kielissä historian aikana annettu. Yhdessä kielessä esiintyvä yksi merkitys ei kerro mitään siitä, että sanan mahdollinen seksuaalinen piilomerkitys onkin tallennettu naapurikieleen, jopa naapurikielikuntaan ikään kuin 'pankkiin', jotteivät nuo kaksi merkitystasoa pääsisi sotkemaan arkielämän askareita. Kysymys olisi ikään kuin eräänlaisesta salakielestä.
Tämä tietenkin edellyttää samoilta näyttävien sanojen globaalia sukulaisuutta, josta eräs käytetty termi on 'mother tongue'. Omissa pohdinnoissani tämä tematiikka keskittyy etupäässä suomalais-ugrilaisten kielien ja indoeurooppalaisten kielien huomattavasti lähempää sukulaisuutta kuin mitä tällä hetkellä yleisesti ajatellaan. Kielten sukulaisuuden tulisi jossain määrin korreloida geneettisen samankaltaisuuden ja sukulaisuuden kanssa.
6) Ajan vaikutus sanasisältöön: Meidän ideaalinamme on sana jonka merkitys on muuttumaton. Oma lähtökohtani on se, että sanalla on oma syntynsä, elämänsä ja kuolemansa, jolloin se esim. on muuttunut alkuperäisen merkityksensä vastakohdaksi; jumalasta on tullut piru jne. Tähän pohdintaan päädyin 1990-luvun alussa, jolloin totesin, että suomen '(puu)tarha' on viron 'aed' ja viron 'tara' on suomen 'aita'. Tuo huomio puolestaan oli yhtenä tukipisteenä ajatteluuni kahden todellisuuden samanaikaisesta ja samanarvoisesta minimistä, siitä, että samaa asiaa katsotaan samanaikaisesti 'sisältä-' ja 'ulkoa' käsin ja että nämä MOLEMMAT näkökulmat ovat yhtä lailla oikeita, vaikka ovatkin erilaisia.
7) Tämän ryhmän muodostavat runolliset sanaleikkikirjoitukset, jolloin olen lähtenyt seikkailemaan samoilta näyttävien sanojen viidakkoon mielikuvitusmatkalle. Ettei kaikki pohdiskelu menisi liian vakavaksi.
Karkeasti ottaen tuo kielellinen materiaali muodostaa yhtä suuren aineistopaketin kuin tämä ensimmäinen kotisivupakettini, joka sisältää kuva-aineistoa tuskin ollenkaan ja on siis etupäässä kirjoitettuna tekstinä noin 80 megatavua. Kielellisen paketin materiaalista suurin osa jää pois, koska sanaluetteloita ei ole aihetta sotkea tähän yhteyteen, vaikka ne on aikoinaan 1990-2000 -luvuilla ollut pakko koostaa perusmateriaalin etsinnän yhteydessä.
Alkupaloja tuosta työstä on nähtävissä lisensiaatintyössäni Laulu-puu-rumpu (Jyväskylä 1998 > http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-1998764942), jossa käsittelen lähes 400 sivun verran joiku-, leudd- ja shumer-rumpu -sanojen mahdollisia etymologisia taustoja. Tuo työ osoittautui pelkäksi alkusoitoksi kahdenkymmenen vuoden uurastukselle, joka sai minut vakuuttuneeksi siitä, että musiikin tekeminen ei ole joidenkin harvojen etuoikeus, vaan se - soidin-menoihin kuuluvana toimintana - on jokaisen ihmisen perustoimintoihin kuuluva kansalaisvelvollisuus, jonka yhteydessä ei etsitä kaikkien aikojen parasta universaalia suoritusta, vaan jossa yksityinen ihminen etsii omaa yksityistä elämänkumppaniaan, jolloin puhutaan aina kahdenvälisestä arvomaailmasta ja sen yhteensovittamisesta.
En voinut liittää tuota aluetta tähän I pakettiin, koska haluan hieman käsitellä materiaalia niin, ettei se loukkaisi ketään, vaikka siinä on merkkejä soidinmenojen kielellisestä yhteydestä uskontojen peruskäsitteisiin. Siinä siirrytään niin laajalle inhimilliselle kentälle, etten todella halua tuottaa tarpeetonta häiriötä kenenkään henkiselle hyvinvoinnille. Toivottavasti voimia riittää itselläni saattaa tuo työ kunnialla loppusuoralle, vaikken aiokaan sanella mitään lopullisia totuuksia. Riittää kun asiat ovat jollain tavoin selvinneet itselleni. Siitä siis haluan joskus kertoa kiinnostuneille, joten en ole missään lähetystehtävässä. Se siitä.
Pyydän anteeksi, jos olen epähuomiossa jättänyt poistamatta kirjoituksista lauseita, joissa saattaa mahdollisesti olla arvosteleviksi tai liian henkilökohtaisiksi tulkittavissa olevia sisältöjä. Lehdistössä käytyihin väittelyihin ei mielestäni koskaan sisälly henkilökohtaisuuksia, sillä asioiden riidellessä me vain käytämme parhaita keinojamme itse kukin päämäärään päästäksemme so. saadaksemme toisen vakuuttuneeksi siitä, että he ovat 'väärässä' ja me olemme 'oikeassa'. Tuolloin ei kukaan vielä puhunut kahdesta todellisuuden yhtä oikeutetusta minimistä, vaikka olemmekin aina demokratiassa kannattaneet kompromisseja totuuden etsinnässä. Päiväkirjathan olen kirjoittanut aina reaaliajassa, jolloin kirjoitushetken tunnelmat ovat päässeet mahdollisesti vaikuttamaan sisällön sanamuotoihin. Jokainen meistä suhtautuisi jälkeenpäin omiin kiukutteluihimme paljon viileämmin kuin pikaistuksissa tehdyillä tunteenpurkauksilla, vaikka ne olisivatkin kirjoitetussa muodossa.
Jos tällaisia lapsuksia löytyy näin suuren materiaalin joukosta, olen ilman muuta valmis poistamaan sellaiset heti, kun niistä minulle ilmoitetaan.
Jos kysymyksessä on kuitenkin pelkkiin asiasisältöihin julkisuudessa paneutuva kirjallinen väittely, en katso tarpeelliseksi sensuroida niitä tässä yhteydessä, koska ne on ymmärrettävä omaa historiallista ajan- ja ajattelun kuvataustaa vasten. Tätä taustaa vasten pyydän julkisesti näin jälkikäteen anteeksi niiltä lukuisilta ihmisiltä, joita olen elämäni aikana yrittänyt teilata heidän mielipiteidensä vuoksi niin hyvin kuin olen osannut - onnistuen joskus hyvin joskus huonosti tai jotka kritiikkini tavoittaa vasta kotisivuillani muistelmissani esitettyinä: J. Hakulinen (ulkomaalaiset ravintolamuusikot Suomessa 60-luvun lopussa), R. Vikström (muusikkojen ammattijärjestöasiat ja popmuusikkojen toiminnan mitätöinti 70-luvun alussa), O. Kamu (kevyen musiikin arvostelu 60-70-lukujen vaihteessa - Kansan Uutiset), T. Mäkinen (sama kuin edellä - Jyväskylän oratoriopaneeli -70 ja Rondon kirjoitukset -72), S. Nummi (Helsingin juhlaviikkojen 70-luvun työsopimuspolitiikka), K. Järvinen (kevyen musiikin koulutushistorian tulkinta vielä 2000-luvulla), J. Kokkonen (kevyen musiikin koulutus- ja arvostuskysymykset - mm. Mikkeli 1970), S. Heikinheimo (Kevyen musiikin mitätöinti ja Kajaanin Big Band -77), Kajaanin monet 1970-luvun kulttuuria tehneet poliitikot (mm. K. Wihervaara, R. Keltanen, kaup.joht. Lahtinen jne.), M. Heiniö (yritys osoittaa kevyen musiikin alempiarvoisuus tieteellisesti - mielestäni virheellisin perustein 80-luvulla), G. Kadar (suomalais-ugrilaisen musiikin mielipiteet yhdessä kevyen musiikin arvon vähättelyn kanssa - tilattu mutta julkaisematon kirja-arvosteluni), jotkut 70-80 -lukujen musiikkikriitikot (J. Hauru -85, Aamulehden kulttuuritoim. -85 / Kansat soittavat ja Hesarin kulttuuritoim. -77 / Heikinheimo), tutkija I. Kolehmainen (Kalevala-melodiikkakysymys -89 > "Runolaulu maailman musiikissa -05), Viitasaaren Musiikin Aika, jota olen joissain yhteydessä julkisuudessakin esitellyt esimerkkinä "kaivon kannetusta vedestä", so. kulttuurisesta kaukokaipuustamme tuntureiden ja merten taakse "hyvää" etsimään, jolloin paikalliset ihmiset kelpaavat taiteen saralla vain lipunmyyjiksi, kun kaikki tuotetaan kaukaa),Velhon musiikin länsimaisena kliseekokoelmana nähnyt Sibelius-Akatemian entinen rehtori G. Djupsjöbacka on saanut taholtani kritiikkiä näillä kotisivuilla Riekko-arvioinnistaan 1997 ja sen yhteydessä osoitetusta kansanmusiikin tuntemuksestaan, Velho-oopperan luojajärjestön edustajat (H. Liimatainen ja jotkut muut henkilöt TV-2:sta, jotka olivat jonain osapuolena TV-taltioinnin jäätyä haaveeksi 2001), Velho-trilogian luojan Uuttu-Kallen kritiikistä voimansa ottava saamelaistaho (saameradion K. Mannela, joka ei suostunut tulemaan katsomaan yhtäkään oopperaesitystä - väittelyistämme huolimatta sekä K. Näkkäläjärvi (jota en tunne), joka 2003 julkisuudessa tilttasi saamelaismusiikin koulutuksesta tekemäni esiselvityksen "lantalaisen tekemänä" kieltäytyen mm. siksi tukemasta sitä), Kalevalaseura ja helsinkiläistä maailmankuvaa edustava P. Hako (juhlavuoden CD-levyhanke 2008, johon kelpuutettiin vain "klassisen musiikin" säveltäjiä), jne.
Näyttää siis siltä, että olen pikemminkin poltellut siltoja takanani kuin rakennellut niitä eteeni. Mutta sen tosiasian kanssa on pitänyt elää, koska olin 'vihkiytynyt' tasa-arvoisuuden puolustajaksi.
Edellisestä luettelosta puuttuivat tärkeimmät, koska en ole ruotinut heidän tekemisiään julkisuudessa; oman äitini lisäksi kolme ihmistä, joiden kanssa olen ollut tai olen naimisissa. Tuon elämäni yksityisalueen olen pääasiallisesti pitänyt poissa näiden kotisivumateriaalien joukosta, ja se oikeus suotakoon minulle. Vihjeitä niistä löytyy varmasti yllin kyllin näiltäkin sivuilta - ennen kaikkea omista väärin tekemisistäni lähisukuani kohtaan, joista kaikista näin jälkikäteen anteeksipyyntö.
Yksityisistä erimielisyyksistä en ole pitänyt kirjaa, ja valitan, jos joku kokee aiheettomasti jääneensä pois edellä olevalta listalta, koska ainakaan tahallisesti sitä en ole tehnyt (so. tietoisesti jättänyt tekemättä). Parhaani ainakin yritin...
Ilpo Saastamoinen
17.12.2013 (+ 2.1.2014): Perheen sisäiset asiat olen jättänyt enimmäkseen pois yksityisyyden vuoksi, vaikka näissä muistiinpanoissa ei juurikaan ole sellaista materiaalia, mitä lähipiirini ei jo ennestään tietäisi. Sen tyyppiset asiat eivät ole näiden kotisivujen pääsisältö eikä niillä ole olennaista vaikutusta maailmankuvani kehittymiseen.
Tietenkin lisäksi on tradition vaikutus, jonka mukaan perheasiat on pidetty hieman erillään muusta elämäntyöstä, mikäli ne yleensä ovat erotettavissa toisistaan. Sisällöistä olen luonnollisesti keskustellut paljonkin nykyisen puolisoni kanssa.
Otan kuitenkin tähän liittyvän katkelman työn edistymisestä 35 vuoden takaa - esimerkkinä monista muista maininnoista työn edistymisestä:
24.4.81. - Puhtaaksikirjoitus päättyi. Tuloksena n.1860 liuskaa tekstiä!
Joimme Ritun kanssa Saksasta tuomani pullon Krimin tummanpunaista
shampanjaa. Kahdenkymmenenyhden vuoden työ ensimmäisessä välietapissaan.
17.12.13: On huomattava, että monet tärkeinä pitämäni ajatukset, toisten siteeraukset ja runopätkät ovat aineiston joukossa jopa kolmessa eri kohdassa, joten kokonais-arvio kotisivuni ja päiväkirjojen yhteismäärästä (ilman esim. kielellisiä pohdiskeluja sävellyksieni nuottiversioita jne.) 10 000 sivua on melko ylimalkainen. Mutta sen kanssa on elettävä, koska en näe yhtäkään syytä, että minun olisi suoritettava laskenta tarkemmin. Lisäksi kaikki tekstiaineisto ei läheskään ole omaani, koska dokumentit ovat pullollaan toisten ihmisten lehtiartikkeleita, vaikka olisinkin ollut haastattelujen kohde (so. "sisällön" varsinainen tuottaja), tai vaikka jokin teokseni olisi ollut kyseisen arvioinnin kohteena.
24.8.2012 Päiväkirjaselvennyksiä:
Lyhenne "K:" tarkoittaa tiedon olevan jostain kalenterista tms:sta eikä varsinaisesta päiväkirjasta.
"PK" puolestaan on lyhennys sanasta 'päiväkirja' (esim. v. 1996).
Varsinkin 40-luvun tiedot ovat eri lähteistä. Tiedot eivät ole luotettavia kirkonkirja-mielessä. Olen koettanut tulkita 50 vuotta sitten kirjoittamiani tekstejä parhaan kykyni mukaan. Olennaista on, etten ole sensuroinut mitään. Jos olen jotain jättänyt pois, johtuu se siitä, etten nytkään ymmärrä asian tärkeyttä jälkipolville. Tällaisia tietoja ovat koulujen lukujärjestykset yms. tiedot, koenumerot koulussa, kavereiden tapaamiset jne. Päätän myöhemmin, mikä materiaali on syytä laittaa kotisivuilleni ja ovatko nuoruusiän "heilojen" nimet tärkeitä esittää julkisesti. Samoin jätän yksityisyyden suojaan lähiomaisiani koskevat henkilökohtaiset muistiinpanot myöhemmin päättämässäni määrin. Erityisen huolellinen tulee olla kaiken sellaisen kanssa, joka sisältää lähimmäisten tai työtovereiden kriittistä arvostelua.
Filosofiani eivät ole tiedettä. Jos ne olisivat tiedettä, olisin aikoja sitten väitellyt tohtoriksi. Minä en pyri todistamaan ajatuksiani, koska käytän niitä vain rakennuspalikoina virtuaaliteorioitteni rakentelussa. Jos näistä elementeistä kasautuu hyvä teoria, jätän muiden tehtäväksi todistaa palikoitten oikeellisuus. Monet kvanttifysiikan teoreemat tajuttiin jo lähes 100 vuotta sitten. Mutta vasta nyt alkaa löytyä tekniikka, jonka avulla niiden oikeellisuus voidaan todistaa. En minäkään tuhlaa aikaani enkä älyäni todisteluun, koska koen itseni tarpeellisemmaksi uusien teorioiden konstruoinnissa:
- Mitä seuraa, jos objektiivisen 'nykyhetken' tilalla onkin analogiaan perustuva nykyhetki?
- Mitä seuraa, jos nollainformaatio on sama kuin äärettömän suuri informaatio (ihmiselle)?
- Mitä seuraa, jos valhe (maskeeraus, lumelääkkeet, teatteri, tapojensa parannusyritys jne.) onkin elämälle välttämätön rakennuspalikka? Mitä seuraa, jos totuuden puhumiseksi ymmärretään myös kavaltaminen, luopiona oleminen, Juudaksen rooli jne?
- Mitä seuraa, jos yhden objektiivisen totuuden sijasta meillä onkin vain subjektiivisia totuuksia, joilla kullakin on oma kannattajajoukkonsa?
- Mitä seuraa, jos lakkaamme tietämästä teon objektiivista hyvyyttä/pahuutta?
- Mitä seuraa, jos ihmiskunta vaihtaa kaikissa em. asioissa mielipidettään vastakohdakseen? Onko se verrattavissa maailmanloppuun vaiko vain kommunismin hajoamiseen yhdessä yössä?
- Mitä seuraa, jos (totuuden) 'tietäminen' osoittautuu lopulta 'uskomiseksi'? (vrt. Wittgenstein, Einstein) ja ettei ole muuta tietoa kuin tautologinen tieto so. SOPIMUS. Jos tieto osoittautuu vain yhdeksi uskon haaraksi, joka siis on 'tiedon' vastaanottajan ajattelun luoma varjokuva - täsmälleen samassa mielessä kuin Platonin mainitsemat varjot todellisesta maailmasta tunnelin seinillä?
6.12.2014 II osa kotisivustojeni teksteistä on saatettu siirtämiskuntoon. Kysymyksessä on arviolta 1000 sivun potti, joka sisältää musiikkisanojen soidinmeno-etymologiat, yleisen kielitieteellisen pohdiskelun, shamanismin ja saamelaismateriaalin lukuunottamatta saamelaismytologian aineistoa. Sen työnimenä on "Lappische Zaubertrommel" ja sivustolle asettamispäivä on joskus tulevaisuudessa.
Kauimmaksi tulevaisuuteen jää yli 90 dokumentin sanakokoelma (yli 25 megaa ~ 3500 sivua), joka sisältää tavunimiksi paloiteltuja aiheita kuten esim: "Zwei-duo", "Christ-mas" ja sitten A:sta Ö:hön: "(I)GREX-GAVIA-KAUR-KURAT (yli 1/2 megaa ~ 70 sivua)" > "Zenn-GEN-SIN-Kunj(st)-TIO(D)". Monet nimikkeet on jo käsitelty musiikin, shamanismin jne. yhteydessä, mutta paljon on vielä jäljellä...
Ilmeisesti tämä "osani" tulee sivustolle joululahjaksi asiasta kiinnostuneille joulukuussa 2014. [6.12.2015: Toteutui!]