1976 Valtion tiedonjulkistamispalkinto

Valtion tiedonjulkistamispalkinto 15.4.1976 (to)

[- Valtion tiedonjulkistamispalkinto myönnettiin Kitarakirjasta. Myöntäjänä oli ministerinä ollut Kalevi Kivistö, mutta jakotilaisuuteen oleva kutsu (klo 14) tuli jo ministeri Paavo Väyryseltä. Yhteensä 13 lehtiotsaketta.]

"Kapellimestari Ilpo Saastamoiselle Kitarakirjasta. Teos on erinomainen ja tervetullut opas niille tuhansille kitaransoitosta ja afroamerikkalaisesta musiikista kiinnostuneille, jotka tähän saakka ovat lähes kokonaan jääneet vaille asiantuntevaa ohjausta. Tässä mielessä se täyttää kipeän aukon musiikkikirjallisuudessamme ja merkitsee parannusta musiikkipoliittisesti laiminlyödyllä alueella. Kitarakirjaa ei kuitenkaan ole pidettävä vain oppaana, jollaisena se tosin täyttää erityisesti itseopiskelijoiden kannalta korkeat laatuvaatimukset, vaan myös älykkäänä ja perusteltuna kannanottona afroamerikkalaisen musiikin ja sen edustaman arvomaailman puolesta.

Kitarakirjan on tehnyt mahdolliseksi tekijän monivuotinen kokemus muusikkona ja laaja teoreettinen opiskelu, yhdistelmä joka tämän musiikinlajin piirissä on erittäin harvinainen. Teos on syntynyt sinnikkään työn tuloksena ilman ulkoapäin saatua taloudellista tukea."

Helsinki 15.4.1976
(Ajateltu valtion tiedonjulkistamispalkintojen jakotilaisuuden lehdistömateriaaliksi.)

Toimiessani toistakymmentä vuotta sitten kansakoulunopettajana Viitasaarella huomasin eräänä pilvisenä päivänä tärkeän seikan. Tajusin nimittäin, että jopa melko pitkällekin menevä tieto on yhteiskunnassamme melko helposti ja halvalla saatavilla - asuttiinpa maan missä kolkassa tahansa - edellyttäen, että on aikaa kuunnella radiota ja lainata kirjoja. Tuohon aikaan 1960-luvunpuolenvälin nurkilla lehdistö sisälsi sitä paitsi runsaasti jopa syvällekin yltävää keskustelua kulttuurin olemuksesta  ja eri kulttuuriryhmien välisistä ristiriidoista.

Jos vielä oli täytettynä yksi edellytys - eri taustatekijöistä syntynyt HALU saada tietoa, olla tiedon polulla - vaikkakaan ei matkalla tietokilpailuihin - olivat asiat tältä osin melko hyvin.

Puuttuu vain yksi kysymys:
Mitkä tekijät vaikuttavat tiedonhankintahalukkuuteen ja siihen,  miten tietoa valikoidaan?

Näyttää siltä, että tiedonvalinta on tiedonhankintaa suurempi ongelma.
Tasaisesti joka puolelle suuntautunut tiedonhalu tuottaa epätasaisen tuloksen riippuen siitä, mistä tietolähteistä vastaanottajaan syötetään ja kaadetaan tietoa. Suuren rahan voimalla järjestetty mainonta tavoittaa AINA jonkun tuttavapiiristämme - ehkä kenties enemmistön. Ympäristö kohdistaa meihin odotuksia tietopiirimme suhteen, ja meillä on AINA pienempi tai suurempi tarve samaistua ympäristöömme löytääksemme yhteisiä keskustelunaiheita. Massatiedotusvälineet - lehdistö, radio ja televisio pommittavat meidän lisäksi ympäristöämme tiheämmin kuin kirjallisuus, teatteri, taidenäyttely tai konsertti.

Mistä massatiedotus tulee?
Se tulee pääkaupungista. Ihmisellä, taiteilijalla jolla on luomisen tarve, on myös tarve mennä KESKUKSEEN - kaupunkiin, koska tiedonvälitys on lakannut olemasta vuorovaikutusta - sikäli kuin se sitä yleensä koskaan on ollutkaan. Ihmisen on tultava pääkaupunkiin, mikäli hän haluaa osallistua vuorovaikutukseen tehokkaasti tiedonjakajana tai -välittäjänä. KESKUS, pääkaupunki kerää tällä tavalla aktiivisimmat työntekijät, ja maaseutu jää vastaanottavaksi osapuoleksi, koska sillä ei ole missään asiassa massatiedotusvälineiden mahtia hallussaan.

Samalla tavalla kuin tiedonhaluinen ja tietonsa valikoiva ihminen unohtaa helposti, että ihmisten alttius kritiikittömään massatiedotuksen vastaanottoon on erilainen, unohtaa myös tiedonjakelukeskuksessa vaikuttava tiedonvälittäjä sen, että KESKUKSEN ulkopuolella olevilta puuttuu se vuorovaikutusmahdollisuus, joka hänellä itsellään on.

Spesialistien on pakko kokoontua pääkeskukseen päästäkseen antamaan ja välittämään tietoa. Tämä         maaltapako on lähes ainutvuorovaikutuksen muoto, jossa maaseutu on antavana osapuolena. Tieto jota         KESKUKSESTA annetaan, on tietysti ammatillisesti pätevää - usein todella asiantuntevinta ja kehittävintä.          Tämä tilanne tuo kuitenkin omat sivuilmiönsä:

Tieto tulee massatiedotuskeskukseen useimmiten maailmankeskuksista, jotka puolestaan mm. kaupallisista syistä pyrkivät synnyttämään spesiaalitietotarpeita tiedonkysynnän varmistamiseksi. Tiedonvälittäjän ongelma on se, miten hän VALIKOI maailmankeskuksista tulevan tiedon.

Täytyy sanoa, että monissa tapauksissa valikointia tuskin onkaan.
Esim. joidenkin nuortenlehtien tiedonvälittäjien itseilmaisun tarve on tyydytetty, kun on onnistuttu MATKIMAAN sitä, mitä ylikansallinen massakulttuurin tiedonvälitys kertoo. Tätä runsaana vapaa-aikana tuleva- kritiikitöntä tiedonvälitystä vahvistaa sen suunnaton laajuus. Päivästä päivään tulevana kertakäyttötavarana sen voima on moninkertainen yhteiskunnan ylläpitämään koululaitokseen verrattuna. Koululaitoksen rooli sitten kiertokouluajan on menettänyt lähes täysin merkityksensä massatiedotuksen jokapäiväiseen leipään - AIVOPESUUN - verrattuna.

Otantaan perustuvat tiedustelut suosituimmista radio- ja TV-ohjelmista tai suosituimmista lehtiartikkeleista eivät kerro koko totuutta. Ne eivät kerro syytä, miksi ihmiset on TOTUTETTU nielemään tietynlaista kulttuuria. Ne eivät välitä tietää, kuinka paljon enemmän kainuulainen on kiinnostunut pääkaupunkilaisperheen tai englantilaisyhtymän sisäisestä psykologisesta rakenteesta kuin mitä pää-kaupunkilaiskriitikko on kiinnostunut kainuulaisesta kyläviihteestä.

Vertailua onkin vaikea tehdä, koska kriitikot ovat pääkaupungissa ja kainuulais-viihdettä tai -asiaa ei KESKUKSEN suomissa valtakunnallisissa ohjelmissa (tai lehdissä) näy. Puuttuu vuorovaikutus.

Miksi vuorovaikutus puuttuu?
On turha odottaa, että kaupallinen, taloudelliseen hyötyyn perustuva lehdistö- ja elokuvatoiminta muuttaisi muotoaan. Näin ollen yhteiskunta on ainut yksikkö, joka saattaisi tuntea vastuunsa kulttuurin kriittisestä tiedonvälityksestä.

Tänä päivänä tuo valtakunnallinen vastuu merkitsee sitä, että maassamme on muutama harva TV-studio, jonne pääsemiseksi jokin rovaniemeläinen taiteilijaryhmä saa taistella ikänsä. Sen pelkät matkakustannukset - työehtosopimuksien matkatuntikorvaukset huomioiden - ovat vähintään 5000 mk suuremmat kuin vastaavan kokoisen helsinkiläisyhtyeen. Jonkin alueradion musiikkibudjetti puolestaan saattaa olla esim. 3000 mk vuodessa. Alueohjelmien kuvataidebudjettia en osaa edes arvioida.

Alueradio- ja TV -toiminnan päämäärä on tällä hetkellä tiedon välittäminen sopivassa määrin (silmille hyppimättä). Kulttuurin LUOMINEN kuuluu KESKUKSELLE, pääkaupungille. Nuortenlehdistä valtakunnallinen vastuu ei ole ollut kovin syvällisesti kiinnostunut, joten se siitä.

Tuntuu siltä, että kulttuurin tiedonvälitys ja vuorovaikutus tulisi tänä päivänä arvioida täysin uudestaan ainakin yhteiskunnan hallitsemien massatiedotusvälineiden alueellisen toiminnan osalta.

Toivoisin, että tämän tajutakseen ei kaikkien ihmisten tarvitsisi palata pää-kaupungista maalle, ja tulla sitten uudestaan KESKUKSEEN sitä sanomaan ja ilmaisuntarvetta tyydyttääkseen.

Ilpo Saastamoinen

 

- Ilja tiedon julkistajaksi

15. [!]4.76 to Helsingin Sanomat (Irtoleike):

Tiedonjulkistajat palkittiin: Saamelaislehti sai 4000 mk

Kapellimestari Ilpo Saastamoisen Kitarakirjaa neuvottelukunta piti tervetulleena oppaana kitaransoitosta ja afroamerikkalaisesta musiikista kiinnostuneille, jotka ovat tähän saakka olleet ilman asiantuntevaa opastusta.

- Vesitetty palkinto [Mikä lehti?]

- Evakkotaival ja Sabmelas palkittiin (Kuvateksti: Tiedonjulkistamispalkinto myönnettiin mm. Kajaanin Big Bandin kapellimestarille Ilja Saastamoiselle (oik.))

- Ilja Saastamoinen ja Anneli Pukema palkittiin tiedonjulkistajina

 

16.4.76 Suomen Sosiaalidemokraatti:

Etusivu: Ilja tiedonjulkistajaksi

Kapellimestari Ilpo S a a s t a m o i n e n sai torstaina valtion
tiedonjulkistamis-palkinnon Kitarakirjastaan. Saastamoinen
toimii Kajaanin Big Bandin kapelli-mestarina.

Tuore palkinnon saaja kaipaa
kulttuurin vuorovaikutusta keskuksen ja maaseudun välille.
Tämä olisi hänen mielestään
parhaiten toteutettavissa Yleisradion alueellisen toiminnan kehittämisellä.

Tiedonjulkistamispalkinnosta lisää sivulla 5.

 

s.5 Kapellimestari Ilpo Saastamoinen:

Kulttuurin vuorovaikutus on arvioitava uudestaan

- Kulttuurin tiedonvälitys ja
vuorovaikutus tulisi tänä päivänä
arvioida täysin uudestaan ainakin
yhteiskunnan hallitsemien massatiedotusvälineiden alueellisen toiminnan osalta, sanoo kapellimestari Ilpo Saastamoinen.

Toivoisin, että tämän tajutakseen ei kaikkien ihmisten tarvitsisi palata pää-kaupungista maalle ja tulla sitten uudelleen keskukseen sitä sanomaan.

Yhteiskunta on ainut yksikkö, joka saattaisi tuntea vastuunsa
kulttuurin kriittisestä tiedonvälityksestä, Saastamoinen toteaa.

Tänä päivänä tuo valtakunnallinen vastuu merkitsee sitä, että maassamme on muutama harva
tv-studio, jonne pääsemiseksi jokin rovaniemeläinen taitelijaryhmä saa taistella ikänsä. Sen pelkät matkakustannukset ovat tuhansia markkoja suuremmat kuin vastaavan kokoisen helsinkiläisyhtyeen.

- Alueradion musiikkibudjetti puolestaan saattaa olla esim. 3000 markkaa vuodessa. Alueohjelmien
kuvataidebudjettia en osaa edes
arvioida, Saastamoinen sanoo.

Ihmisellä, taiteilijalla, jolla on luomisen tarve, on myös tarve
mennä keskukseen, koska tiedonvälitys on lakannut olemasta vuorovaikutusta, sikäli kun se sitä on koskaan ollutkaan.

- Ihmisen on tultava pääkaupunkiin, mikäli hän haluaa osallistua tehokkaasti vuorovaikutukseen tiedonjakajana tai -välittäjänä. Keskus kerää tällä tavoin aktiivisemmat työntekijät ja maaseutu jää vastaanottavaksi osapuoleksi, koska sillä ei ole missään
asiassa massatiedotusvälineitten
mahtia hallussaan.

- Tiedonjakelukeskuksessa
vaikuttava tiedonvälittäjä unohtaa helposti, että keskuksen ulkopuolella olevilta puuttuu se vuorovaikutusmahdollisuus, joka hänellä itsellään on.

- Spesialistien on pakko kokoontua pääkeskukseen päästäkseen antamaan ja välittämään tietoa. Tämä maaltapako on lähes ainut vuorovaikutuksen muoto, jossa maaseutu on antavana osapuolena, kapellimestari Saastamoinen
sanoo.

& Tiedonjulkistajille 13 valtionpalkintoa (Ilpo Saastamoinen 3000 mk.)

 

- Pielaveden ja Keiteleen sanomat:

         Ilpo Saastamoinen sai tiedonjulkistamispalkinnon

- 16.4.76 pe Keskisuomalainen: Wilenius ja Kalemaa saivat valtion tiedonjulkistamispalkinnot (Irtolehti)

...kapellimestari Ilja Saastamoinen 3000 mk.

16.4.76 pe Savon Sanomat: Tiedonjulkistamispalkinnot jaettiin - Elokuvan historiaa - lappilaisten evakkoa.

...Yksittäisistä tiedonjulkistajista palkittiin mm. fil.kand. Peter von Bagh teoksesta elokuvan historia, kapellimestari Ilpo Saastamoinen Kitarakirjasta...  (Irtolehti)

16.4.76  Uusi Suomi: Tiedotuksesta palkintoja

 

21.4.76 ke Koti-Kajaani - ABH: - Palkittu kitarantaitaja (Irtolehti)

         (Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen ja virsikannel)

Kajaanilaisille Big Bandin kapellimestarina tutuksi tullut Ilpo Saastamoinen oli yksi niistä jotka saivat vuoden tiedonjulkistamispalkinnon. Valtio jakaa palkinnot ansioituneille uuden tiedon
jakajille, ja Saastamoiselle
se myönnettiin hänen kitarakirjastaan. Kapellimestarin lisäksi myös Big
Bandilla menee hyvin:
yleisöä on riittänyt sopivasti. Muuan henkilö,
jonka luulisi jotakin tietävän sanoi Saastamoisen

tekevän töitä kamalasti.
Hänen mielestään Kajaanilla oli melkein idioottimaista tuuria saadessaan
samoihin aikoihin myös
muita lahjakkaita ja työteliäitä musiikin piirissä
toimivia henkilöitä vaikutuspiiriinsä.

Saastamoisen palkittua
kirjaa on kitaransoiton
harrastajien saatavilla
myös kajaanilaisissa kirjakaupoissa.

ABH.

 

23.4.76         Helsingin Sanomat: Valtion tiedonjulkistamispalkinto Ilpo          Saastamoiselle teoksesta Kitarakirja (Tammen mainos)