Uskontomietteet VIII 1979-80

[Uskontomietteet VIII 20.1.1979 - 28.12.80]

20.1.79         Isä, poika ja pyhä henki (= laasti, vapaamuurariuden symboli, maan heittäminen arkun päälle). Minä olen tie, totuus ja elämä. (aika = suunta, totuus = neutraali+/-, elämä = valo)., Ruumis, sielu ja yhdistävä side.
- Ensitöikseen tuo voima sanoi: - Tulkoon valkeus-, ja valkeus tuli!

21.1.1979        
- Kyberneettisen informaatioteorian kannalta katsottuna on epäjumalan kuviin, pyhimyksiin, seitoihin, amuletteihin ja alttaritauluihin kerääntynyt TODELLISTA voimaa, mikäli niiden vaikutuksiin on todella uskottu. Niihin on projisoitu sellaiset määrät aaltokeskitystä, että parhaassa tapauksessa näin syntyneeseen tyhjiöön on reaalisesti kertynyt materiaalista voimaa. Pyhiin paikkoihin on tästä lähtien suhtauduttava tietyllä kunnioituksella - uskonnosta riippumatta. Tarvitsemme "pahan hengen paikkojen" parapsykologiaa ja riivaajien ulosajamista. Kunnioitamme samalla pyhissä paikoissa esi-isien tekemää työtä ja hartautta. Vaalimme niitä, koska emme itse enää rakenna sellaisia - meidän ei tarvitse... Tiedämme kaikissa noissa paikoissa heijastetun samaa uskoa, samaa jumalaa - vaikkakin niin monissa muodoissa. Nyt ymmärrän, miksi korkeimmat jumaluudet ovat kieltäneet rakentamasta kuvaa itselleen, sillä tuo kuva on epäjumala niin kauan kuin jumaluuden ajatellaan voivan ilmetä vain tuon yhden kuvan tai sen monikertojen kautta!

- Liiton arkki - neutraali joka heijastaa käänteispeilisymmetrisen maailman. Radiolähetin ja -vastaanottaja.

- Täydellinen, totaalinen kaiken tiedon hamuaminen tuottaa niin suuren sumuvalon, peiliheijastuksen, että se soikaisee. Täydellinen tiedon heijastaminen, aktiivinen output, tuottaa niin suuren äärettömän pimeyden, ettei voi enää kulkea. Ei voi kulkea, sillä systeemi on tyhjentänyt tiedon itsestään absoluuttisesti ulos, ettei sillä ole enää voimia jatkaa, ja sen input tulee käyttökelvottomaksi.

- Kaiken pohjana on USKO, joka on nurinkäännetyssä kausaalisuhteessa; se on ajan kääntämistä päälaelleen. Ensin on seuraus, sitten syy. Usko on pohjimmainen syy, joka USKOMISENA ei siis perustu absoluuttiseen todellisuuteen, mutta kuitenkin heijastaa tähän saakka koettua ja täten todellista SISÄISTÄ maailmaa ulkoiseen maailmaan, joka näin ollen muuttuu syyksi sille mikä koetaan ensimmäiseksi aprioriseksi syyksi! Tästä on seurauksena se mitä sanomme ensimmäisen syyn ensimmäiseksi seuraukseksi!

- Usko on se, joka kaataa kausaalisen maailman ylösalaisin myös SYVYYS-SUUNNASSA. Mikä kohta kahdessa sisäkkäisessä kristallimunassa on se, joka heijastaa maailman tällä tavalla? (Kuva:) historia - tulevaisuus

- Kun Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus", niin syvyydessä EI ollut apriorista jumalaa ennen valkeuden saapumista, oli vain valon usko siihen, että jumala on siellä edessä, pimeydessä, että Jumala on MYÖS siellä.

- Jokin valon osa projisoi uskollaan jumalan tyhjyyteen, ja antoi tyhjyyden pisteen hyväksyä valon tulemisen! Jos tyhjyydessä ei todella ollut mitään, niin ei voinut myöskään olla mitään joka olisi kasautunut joksikin todelliseksi. Valo käytti energiaansa, ajatuksensiirtoa tyhjyyden pisteeseen luoden sille vetävän vastavoimavarauksen, joka mahdollisti myös todellisuudessa tuon pisteen saavuttamisen. Jumala ei ollut tuolla tyhjyydessä, pimeyden valtakunnassa ennenkuin valon perimätieto, usko loi sen sinne... Tämä oli TAHTO.

- Usko ei ole valonnopeuden tai tyhjyyden ylittämistä, koska se on vain energian muutostila meissä itsessämme ja joka rajallisella nopeudella alkaa muovata tuota uskon kohteena olevaa tilaa siirtymällä sitä kohti.

- Onko se mitä pidämme ydinräjähdyksenä jotain äärettömän hidasta evoluutiota atomin näkökulmasta katsottuna? Onko maailmankaikkeuden laajeneminen, jonka näemme äärettömän hitaana tapahtumana, RÄJÄHDYS maailmankaikkeuden ITSENSÄ aikatajun kannalta? Onko pitkäaikainen pysyvyys samaa kuin atomi-hiukkasen räjähdys??? Ei - meidän pysyvyytemme on maailmankaikkeuden kannalta räjähdys, mutta maailmankaikkeuden kehitys on meidän kannaltamme ääretöntä pysyvyyttä. Jopa maailmankaikkeuden RÄJÄHDYS on meidän kulmastamme ääretöntä pysyvyyttä. MEIDÄN RÄJÄHDYKSEMME ovat maailmankaikkeuden kannalta pysyvyyttä, koska kaikkeus ei ennätä tajuta räjähdyksiemme ääretöntä nopeutta - niin kuin mekään emme näe alkeishiukkasten jatkuvaa sykähtelyä emmekä tuhoutumisia mikromaailmassa. Itse asiassa meidän jatkuva räjähtelymme, muuttumisemme on juuri sitä, että maailmankaikkeus kokee meidät pysyvinä - niinkuin mekin atomin. Maailmankaikkeuden räjähtäminen on sitä, että pystymme hahmottamaan kaikkeuden PYSYVÄKSI ilmiöksi...

- Onko niin, että täytyy olla symmetrinen viive-vastakohta, joka etenee sisäkkäin? Tämä kaikkihan on ajan käänteis-peilisymmetriaa! Onko se mitä näemme atomin räjähtämisessä vain käänteiskuva siitä, mitä tapahtuu maailman-kaikkeudessa?! Aiheuttamamme ydinfuusio merkitsee, että aiheutamme yhden maailmankaikkeuden äärettömän hitaan fission! (- jossain toisessa olevaisuudessa, joka saa tiedon tapahtuneesta). Mitä teette yhdellä näistä pienimmistä... [Vrt. Yrjö Kallinen]

- Nyt tiedän mitä astrologia merkitsee. Nyt tiedän miksi rakkauden sanoma aiheutti noitavainot, ristiretket... miten tasavertaisuusaate synnytti orjajärjestelmän... miten nopea valonvälähdys aiheuttaa jossain äärettömän hitaan pimeän tulon... miten hidas kehitys johtaa nopeaan oivallukseen... miten nopea oivallus johtaa hitaaseen tylsistymiseen. Tämä kaikki on sitä, mitä kuka tahansa voi ymmärtää kun vain osaisin sen selvin sanoin kertoa...

23.1.79    - Lamarckia arvosteltiin siitä, että hänen mielestään perimmäisenä syynä oli "TAHDOTTU TOIMINTA". Niinhän minullakin on - osittain.
- Toinen vastaväite: Eliöiden hankkimat ja oppimat ominaisuudet eivät periydy. Tuo ei ole mielestäni lainkaan varmaa. Olen käsitellyt sitä jo aikaisemmin.

6.2.79      - Eikö varsinaista syntiinlankeemusta ole se, että alamme luulla tietävämme eron hyvän ja pahan välillä? Olemme eläneet jatkuvassa syntiin-lankeemuksessa.

> R. Wilenius, ym: Filosofian kysymyksiä.        
s.95 - Nykyinen "valistunut" käsityksemme luonnontapahtumista sekä eläimistä ja kasveista on se, etteivät ne pysty pahuuteen eivätkä hyvyyteen.

9.2.79      - Luultavasti on niin, että sijoitan Wittgensteinin Pavel Kopninin rinnalle virikkeiden antajana. En nykyisin enää edes voi tietää, kuinka valtavan vaikutuksen TRACTATUS teki 60-luvun puolivälissä luettuani sen ensimmäisen kerran. Nyt se on taas kuin uunituore kirja, josta saan enemmän irti kuin Raamatusta, jota nykyisin olen taas alkanut selailla silloin tällöin. Luin pari iltaa sitten Johanneksen ilmestyksen, enkä ymmärtänyt siitä yhtään mitään. En usko sen tapahtumien olevan meillä EDESSÄMME, mutta en myöskään tiedä, ovatko ne olleet TÄLLÄ VÄLILLÄ. Kolmas vaihtoehto on se, että henkimaailma sekosi projisoiden tulevaisuuteen tapahtumat, jotka jo loivat tapahtuneet kauan sitten - ehkä jo Atlantis-yhteiskunnalle. Tuollainen sekoaminen voisi hyvin olla mahdollista; Vanhan Testamentin jumalat eivät kaiken todennäköisyyden perusteella olleet muuta kuin avaruudesta tullut henkisesti keskeneräinen joukko, joka siitti ainakin osittain seonneita sukupolvia.

- Jotain mätää tuossa ilmestyksessä on. Se viittaa henkisesti kypsymättömien mutta teknisesti edistyneiden sekasikiöiden joukkoon, joilla oli omat huumatut orjansa, enkelit, airueet jotka toitottivat ja lensivät ja toimivat suuna päänä herrojensa kunniaksi ilman ainuttakaan oman tahdon ilmausta... Ainoastaan yksi persoonallisuus, Saatana, onnistui pääsemään karkuun...

- Tuon ajan henkisen keskeneräisyyden löydämme VT:n lauseesta: "Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää" (Aamos: 5:15). Lauseessa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta siitä puuttuu määritelmä hyvän ja pahan suhteellisuudesta. Tuota suhteellisuutta eivät edes VT:n ajan jumalat osanneet selittää aikansa ihmisille ymmärrettävästi.

18.2.79         - Lukumääriin, omistukseen, maanmittaukseen käytettävän matematiikan tarpeemme on tuottanut sellaisen matematiikan kuin olemme ansainneetkin. Se on TIETÄVÄÄN IHMISEEN nojautuvaa matematiikkaa, joka selvittää, mikä on minun ja mikä sinun. Homo sapiens ei kuitenkaan osannut kehittää matematiikkaansa niin pitkälle, että olisi kyennyt vastaamaan, kuinka kauan minun ja kuinka kauan sinun...

- Jos ihmisellä ei olisi ollut tietoa, olisi tilalla ollut uskoa SATTUMAN lain-alaisuuteen. Juuri tämä koettiin sivuseikaksi, koska tärkeämpää oli omistaminen.

- Tuo "KUINKA KAUAN" merkitsee sattuman, AJAN mukaantuloa. Ensi tehtäväni on kääntää kaikki matematiikan väittämät päälaelleen, jolloin saan selville, miten AIKA suhteuttaa asiat toisiinsa, mikä on luvun ELINIKÄ, kuinka kauan sen nousu, loisto ja tuho sekä kuolema kestää ja kuinka kauan se on haudassaan.

- Lukujen MYSTIIKKA on halvimmaksi katsottu kerjäläinen, joka on koettanut varovasti - aina, läpi historian - muistuttaa olemassaolostaan.

- Millaista on niiden alkuperäisheimojen matematiikka, jotka eivät välittäneet yksityisomistuksesta? Se oli TÄHTITIEDETTÄ, SÄÄENNUSTUSTA, KALENTERIN LAADINTAA. Se oli kaikkea sitä matematiikkaa, joka ei pohjautunut kymmenjärjestelmään, KAUPPIAS-kansan keksintöön... Kunnes tulivat ihmiset, jotka TIESIVÄT, jotka LOIVAT, jotka hallitsivat ja jotka lopulta näkivät itselleen kuuluvaa omaisuutta - HAJOITTIVAT, TUHOSIVAT ja TAPPOIVAT TIETÄEN että tekivät oikein sen Jumalan nimissä jonka - ironista, saatanallista kyllä - USKONNON he lopuksi iskostivat alistamiinsa kansoihin. He toivat tiedon ja uskon JALOISTA RIIPUTTAEN kansoille ripustamalla heidät jaloistaan puihin tai - loogisena seurauksena - hautaamalla heidät PÄÄ EDELLÄ maahan! Siunattu kristinusko! Mitä olivat ne ufojumalat, jotka siittivät länsimaisen ihmisen?
[2.12.2013: Tarot-korttien "Hanged man"?]

11.3.79         - On posketonta havaita, miten Dostojevski yhtenä harvoista on uskaltautunut syvälliseen Jeesus-kritiikkiin Suurinkvisiittorin avulla. Hän uskaltaa asettaa kyseenalaiseksi sen, onnistuiko Jeesus tehtävässään.

- Mielestäni vielä enemmän; sen ristiriidan joka on lauseessa: "Monet ovat kutsutut mutta harvat valitut". Erityisesti kohteena kirkko, jonka OMAT valitut ovat erityisellä huolella paneutuneet läpi koko kristinuskon historian ohjaamaan ihmisiä väärälle tielle. Poisohjatut näyttävät tässä valossa lähes syyntakeettomilta verrattuina kirkkoisiin ja sukupolvesta toiseen sinnikkäästi sikiäviin suurinkvisiittoreihin. Tragedian syvin pohja on kuitenkin vielä muualla; se on Jeesuksen epäonnistuminen siksi, että hän ei ehkä lopultakaan ollut muuta kuin ihmisen poika, joka luuli olevansa - tai ainakin antoi ymmärtää - myös taivaallisen isänsä poika enemmän kuin muut aikalaisensa. Moraaliopeiltaan kenties olikin, mutta sittenkin - hän oli saanut vaärää informaatiota taivaan valtakunnan pikaisesta tulosta.

- Jeesus ei ymmärtänyt täydellisesti Jumalan olemassaoloa kokonaan muulla kuin ihmisen tasolla, so. sitä ettei Jumala suoraan seurustele edes oman "poikansa" kanssa! Ainoa jonka kanssa ihminen seurustelee, on oma ymmärrys, mahdolliset transsitilat, näyt sekä yli-inhimillinen, kaiken kattava OLEMASSAOLO.

- Jos Jeesuksella oli todellinen "taivaallinen isä", niin se oli sama jumala joka ihmisen luodessaan ja sittemmin ajaessaan hänet pois Paratiisista luuli todella olevansa ainoa, ja siksi korkein Jumala, koska ei - kuten gnostikot häkellyttävästi uskoivat - muistanut syntyneensä vielä korkeammasta tasosta!

- Mikäli tuo korkeampi taso on se sama, joka ilmenee jokaisessa hiukkas-välähdyksessä mikro-maailmassamme ja toisaalta maailmankaikkeuden laajenemisessa - ja vain niiden kielellä - niin ihmisten selostukset seurustelustaan SUORAAN Jumalan kanssa vaikuttavat vähintään kyseenalaisilta.

- En tiedä, montako valehtelijaa tulee tämän määritelmän ehdon mukaan maailmaan lisää, mutta henkilökohtaisesti en usko tarvitsevani enempää seurustelua Jumalan kanssa kuin sen, että näen yhdenkin hiukkasen tai -kasauman. NE PUHUVAT Jumalan puolesta.

- Tiesikö Dostojevski mitään gnostilaisuudesta, vai oliko vain hänen selvä-näköisyyttään rohjeta käydä Jeesus-myytin kimppuun? Jeesuksen merkitys on minulle vieläkin siinä, että hänen kauttaan opin ymmärtämään tekojen hyvyyden ja pahuuden absoluuttisen suhteellisuuden. Jo se tekee hänestä oikeutetun saamaan arvonimen "Vapahtaja" - mutta oikeastaan vasta 2000 vuotta kuolemansa jälkeen. Jeesuksen henkilökohtainen tragiikka oli siinä, että hän oli tavallaan keskeneräinen luomus, koska ilmestyi liian aikaisin, keskosena, väärään aikakauteen.

- Itse asiassa juuri siksi hän ei voikaan tulla toista kertaa historiallisena tapahtumana, koska f'yysisesti se on TARPEETONTA, sillä olemme oppineet ymmärtämään vuorisaarnan sisällön.

- Mitä Jeesus tiesi gnostilaisista??? Minulla on tunne, että on asiakirjoja joita ei ole löydetty. He on kätketty, salattu, jopa tuhottu, mutta ehkä jostakin vielä löytyy... Uskon salaisuuksien alkavan paljastua.

- Olen lukenut viime aikoina niin paljon okkultismin ja magian ihmeistä, etten usko yhdenkään kristityn jumaluskon autenttisuuteen - olivatpa hänen näkynsä ja ekstaasikokemuksensa olleet miten vakuuttavia tahansa. Kokemukset ovat yhtä tosia okkultisteilla, parapsykologisilla potilailla, hypnotisoiduilla kuin kristityilläkin. Tulemme selvittämään noiden kokemusten synnyn ja kunnioittamaan niiden voimaa. Mutta kristityillä ei ole oikeutta sanoa, että Jumala puhuisi vain heille.

11.- 12.3.79         > G.H.von Wright: Ajatus ja julistus.
s.268         - Tolstoi: Eri uskonnot - kristinusko mukaanluettuna - ovat oikeastaan kaikki perversioita, "todellisen" uskonnon vääristelmiä.
s.276             - Koko ajatus OIKEUDESTA PAKKOJÄRJESTYKSENÄ on Tolstoista vastenmielinen ja hävettävä.
s.286            - Tolstoi: Se joka alkaa rakastaa kristinuskoa enemmän kuin totuutta, joutuu sen jälkeen rakastamaan omaa lahkoaan enemmän kuin kristinuskoa ja LOPULTA RAKASTAMAAN ITSEÄÄN KAIKKEIN ENITEN... Minä aloitin rakastamalla ortodoksista kirkkoani enemmän kuin omaa rauhaani, sitten rakastin kristinuskoa enemmän kuin kirkkoani, ja nyt rakastan totuutta enemmän kuin mitään muuta maailmassa, sillä Jumala ei vaadi mitään muuta kuin totuutta.

12.3.79         - Näin tässä eräänä iltana filmin eläintarhassa syntyneistä simpansseista, joita opetettiin sopeutumaan takaisin luontoon, viidakkoelämään. Merkittävää oli, että simpanssit tekivät kaikkea kiellettyä heti kun kasvattajatytön silmä vältti. Oliko tässä Paratiisitarina uudessa muodossaan?

- Jos ihminen 100-prosenttisesti noudattaa jonkun jumalan antamaa käskyä, ei hän voi olla itsenäinen olento. Tämä on luonnollista myös eläimille, jotka eivät aina alennu tottelemaan ihmis-jumalan käskyjä. Kiellon rikkominen on osoitus tietystä itsenäisyydestä. Tämän ei tarvitse merkitä, että yksilö pitäisi itseään jumalana. Päinvastoin se on terve merkki, ensimmäinen mielenosoitus ihmiskunnan historian aikana herroilleen, jotka itse olivat tiedollisesti keskenkasvuisia...
[> 7.3.2012:         Tuo omenansyöntikielto olikin siis ansa, jonka avulla ihmisen oma ajattelu - siis itsenäisyys, omatunto - saatiin herätettyä!!!]

13.3.79         s.292  - Tolstoi on tehnyt parhaansa sen käsityksen hävittämiseksi että usko olisi opinkappaleiden totenapitänistä... Usko ei milloinkaan ole ristiriidassa sen kanssa mitä tiedämme. Se ei koskaan ole yliluonnollinen eikä järjenvastainen.
s.293             - Ihmisellä on vain YKSI välikappale, jonka avulla hän voi... muodostaa käsityksen asemastaan maailman yhteydessä. Tämä välikappale on hänen järkensä.
s.294             - Ihminen ilman uskontoa... on yhtä vähän mahdollinen kuin ihminen ilman sydäntä.
s.296            - Tolstoi: Uskontoa ei koskaan voi perustaa tieteeseen, mutta sitävastoin tiede aina perustuu uskontoon. (!)
s.298            - Tolstoi: Ilman uskontoa ei ole moraalia. [2.2.2014: Epäilyttävä väite]
s.300             - Sen seikan tunnustaminen, etta kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia, on jokaisen uskonnon välttämätön ja perustava tuntomerkki.

- Voisiko olla niin, että Jumala-käsite olisi täydellisesti portaittain nouseva? Viittaan gnostilaisten väitteeseen siitä, että "Paratiisin jumala" EI OLLUT TIETOINEN, tai ei muistanut olevansa jonkin VIELÄ SUUREMMAN jumaluuden emanaatio. Tuo suurempi jumaluus PUOLESTAAN olisi osa vielä jotain universaalimpaa jne. kiertäen ehkä viime kädessä kehän umpeen, jolloin viimeinen suurin löytyisi JÄLLEEN alkeis-hiukkasessa olevasta SANOMASTA. Alkeishiukkanen sisältää tällöin VÄISTÄMÄTTÖMÄSTI myös tietoisuuden tai kuvitelman jostain itseään suuremmasta jumaluudesta, ja projisoi sen erheellisesti atomiin tai molekyyliin, jolla on ylivaltasuhde hiukkasen tajuamassa universumissa. Tuon "suuremman" voima merkitsee hiukkaselle kohtaloa, taivaan voimaa jne. Hiukkanen ei tajua sitä, että molekyyli on hänelle EPÄJUMALA, koska hiukkanen yhtenä kaikista universumissa olevista hiukkasista todellisuudessa itse on tuo "suurempi jumaluus" käsittämättömän suuren loputtoman määränsä vuoksi.

- Tuollainen määritelmä olisi riittävän pätevä osoittamaan, ettemme voi nähdä jumaluutta muuten kuin osoittamalla pienintä alkeishiukkasta, joka yksin ei ole jumala, vaan on sitä kollektiivin osana. Tästä syystä KAIKELLA on jonkinlainen hämärä muistikuva tai tietoisuus Jumalasta. Harha syntyy sillä hetkellä, kun systeemi alkaa uskoa tietävänsä ja nähneensä todellisen Jumalan.

- Esittämäni jumala-käsite - jos ei muuta niin - tekee YMMÄRRETTÄVÄKSI sen, ettemme voi koskaan käsittää jumaluutta täydellisesti, että voimme tehdä sen vain YHDELTÄ puolelta, mikäli tällainen käsite yleensä tarvitaan. Siksi emme myöskään voi kuvata tai sanoa tuota Jumalaa nimeltä - pelkästään siitä syystä, että kuvaus voidaan tehdä vain olemalla itse koko kaikkeus, kaikkina aikoina ja kaikkialla.

- Meillä on vaiheita jolloin ihminen on luullut itseään jumalaksi. Näyttää siltä, että meillä on ollut avaruusvieraita, jotka myös ovat uskoneet olevansa jumalia. Tai sitten "alemmat" kehittymättömämmät oliot ovat VALINNEET heidät, pitäneet heitä jumalina. Korotuksen saaneet ovat KATSONEET VIISAIMMAKSI antaa ihmisten pitää uskonsa kertomatta heille, etteivät todellisuudessa ole jumalia lainkaan...

- Me itse melkoisella varmuudella olemme jumalia kotieläimillemme yms. olennoille, joista toiset (riistaeläimet) näkevät meidät pahuuden voimina, joita heidän "tulee peljätä muttei rakastaa" - kunnes tulee päivä, jolloin "otamme ne (heidät) Paratiisiin" kotieläimiksemme jne...

- Onko tuossa ketjussa ainuttakaan linkkiä, joka uskoo itse olevansa lopullinen jumala? Alan epäillä, että tämä on paradoksi, koska tällaisen luulon olemassaolo vain osoittaisi tämän käsitykseni mukaan, että kysymyksessä olisi vain epäjumala. Tai sitten niin, että maailmankaikkeudessa olisi jokin keskus, joka joko säteilee tai ei säteile "avaruussäteilyä" joka "pitää kaikkeuden pystyssä" ja joka tietoisesti säteilisi - tarpeen mukaan itse-säätelyn avulla. Mutta tämä edellyttäisi JÄRKEVÄÄ säteilyn säätelyä, so. säteilyä sen palautteen mukaan, mikä avaruuden eri kolkista saapuu. Tässä mielessä säteilijä olisi itse jotenkin riippuvainen tuosta palautteesta. Mikäli se sätelisi säteilynsä vain "huvikseen", saattaisi se olla sille itselleen LOPUN ALKU...

- Olemme itse sitä enemmän jumalia mitä OIKEAMPI, maailmanjärjestykseen sopivampi näkemys meillä on todellisuudesta, koska voimme SITÄ VÄHEMMÄN tehdä "pahaa". On muistettava, että "vähemmän oikean" näkemyksen pohjalta tamä "paha" saatetaan kokea "hyväksi" ja alkaa taas taistelu hyvän ja pahan välillä ...

- "Vapaus" alkaa olla tätä nykyä melko suhteellinen käsite. Sanokaamme tästä lähtien vapaaksi teoksi sitä, että voimme SUREMATTA tehdä hyvää! Posketonta on se, että itse asiassa NÄIN ON AINA OLLUT.

- Tragiikkamme on vain ollut tässä se, että olemme olleet "vapaita tekemään myös pahaa", koska olemme USKONEET tietävämme, mikä on LOPULLISTA hyvää ja mikä LOPULLISTA pahaa.

- "Jumalan" nimen mainitseminen tai kuvan piirtäminen ei ole väärin siksi, että se olisi KIELLETTYÄ, vaan yksinkertaisesti siksi, ETTEI SE ONNISTU ihmiseltä. Ainoa mitä hän voi tehdä, olisi piirtää informaation symboli. Olikohan liian lattea johtopäätös?

- Mitä syntyisi sanaleikistä "Jumala on pyhä"? Jos pidämme pyhänä LEPOPÄIVÄÄ, joudumme pohtimaan "eetterin" olotilaa outputittomana lepotilana, joka on vain olemassa tehden mahdolliseksi sanoman välittymisen, fotonin liikkeen (tai gamma-säteilyn) avaruudessa, joka itse on näkymätön. Tuo "lepotilassa oleva olemattomuus" on olevaisuuden kaikkein yksinkertaisin, vähäpätöisin aines, joka vain palvelee... niitä jotka ehkä hyvänä hetkenään luulevat itse olevansa jumalia.

s.307             - Jos kuolemattomuus on olemassa, niin sen täytyy olla AJAN JA PAIKAN TUOLLA PUOLEN.

- Hieno juttu, että nyt vihdoin sain luettua Wrightin loistavan artikkelin Tolstoista. Ensimmäisen kerran löysin ajatuksia, jotka siellä täällä ovat [myös] oman ajateluni kulmakiviä. Ymmärrän Tolstoin merkityksen niistä EROISTA käsin, joita itselläni on hänen ajatuksiinsa. Todennäköisesti Tolstoi on ollut syvällisin teologi sitten J. Kristuksen päivien.

- Käärme johdatti tietoon, Prometheus antoi valon ihmisille. Ei ihme, että Jumalat pitivät heitä pahuuden ja Saatanan ilmestyminä...

15.3.79         - Kun massat ovat liikkeellä kahisevat ikuisuuden siivet, ja jumalat kumartuvat hämmästyneinä kuuntelemaan sanomaa korkeuksistaan. Se on ilosanoma jumalille... He huomaavat, ETTÄ IHMISETKIN OVAT JUMALIA SIINÄ MISSÄ HUONOMMATKIN JUMALUUDET! Niinhän mekin kunnioittaisimme "alempiamme" sanomalla: "Mutta onhan tuokin elävä olento."

- Hajaannuksessa ollessaan alkeishiukkanen on YKSIN. Se on käytännöllisesti katsoen KUOLLUT, kunnes se         löytää lähimmäisensä... Yksinolo on tomassa horriia, marrastila, uni, välivaihe, jossa joko ollaan tiedottomassa horrostilassa tai - mikäli kysymyksessä on suurempi kokonaisuus - kaivataan entistä elämää tai tulevaa elämää: Riippuu tapauksesta.

- Mitä korkeammanasteinen tietoisuus, sitä suurempi kaipuu, sitä enemmän yksinolo tuntuu helvetiltä. jos oikeaa viisautta on paljon, hyväksyy systeemi tuon tilan lepona, henkisenä latautumisena, input-vaiheena tietäen itse olleensa syytön kuolemaansa, mutta jättäen myös toisten syyttelemisen, sillä se tajuaa, että kuolema on elämän laki! Kuolema on elävän olennon OSA yhtä täydellisesti kuin elämä on elävän olennon OSAN osa. Kuolema on LOOGINEN seuraus - siksi se on kokemuksen tuolla puolen. Ilman kuoleman käsitettä ei voida puhua ELÄVISTÄ olennoista. Mitkä ovat ne pienimmät alkeishiukkaset, jotka eivät "kuole" koskaan? Onko niitä ylipäätänsä olemassa?

- Miten kivulla synnyttäminen liittyy "uuteen" luomiskertomukseen? Mikä on sen symboliikka?         

- Tulevaisuudessa pystymme näkemään solun käyttäytymisestä sen, onko sen kohtalona tulla myöhemmin sairaaksi. Tulemme saamaan selville nämä keinot, joten PERIAATTEESSA voimme tehdä itsemme kuolemattomiksi. Mutta tulevaisuudessa me haluamme kuolla vapaaehtoisesti - kuten Jeesus - antaaksemme myös tuleville sukupolville mahdollisuuden kokea elämisen onni! Tulemme kaikki olemaan Jeesuksia! Meidän kuolemamme on Jeesuksen kuoleman käänteispeilikuva: olemme ristillä pää alaspäin, ja me hymyilemme kuolinhetkellämme!!!

- Toistan vielä kerran: Me tulemme kuolemaan tulevaisuudessa vapaaehtoisesti.

- Jeesuksen sanojen ainutlaatuisuus nousi vaihteen vuoksi arvoasteikossani roimasti. VT tulee sensijaan esille yhä oudommassa valossa. VT kertoo keskeneräisestä jumalasta, joka sentähden kuoli itse. Viisastuneena hän lähetti "poikansa" itse asiassa pyytämään ihmiskunnalta anteeksi omia pahoja tekojaan - nuoruuden-hairahduksiaan! Sittenkin: Miksi lähetti poikansa, miksei kuitenkaan halunnut ITSE sovittaa pahoja tekojaan? Pystyisinkö minä uhraamaan mieluummin itseni kuin lapseni???

- Tai toisinpäin: Jos olisin "taivaassa", niin eikö uhraus olisi lähettää lapsi MAAN PÄÄLLE? Ei, jos varmistan hänen kuolemansa siellä, jotta hän pääsisi takaisin isänsä tykö! Jos minä puolestani tietäisin voivani saada uhraamani lapsen takaisin "TAIVAASTA" maan päälle entisenlaisena mutta kokemuksia rikkaampana, voisin lähettää hänet sinne, sillä MINUN menemiseni ei olisi mielekästä, koska lapseni kärsisi viattomana enemmän isän puutteesta. Hän tarvitsisi minua enemmän kuin minä häntä. Tekosyitäkö???

- Oliko VT:n Jumalan vaatimus Aabrahamille tämän pojan uhraamisesta testaus sille, mitä Jumala suunnitteli itse tekevänsä? Kaikki merkit viittaavat siihen, että Jumala halusi PEILATA omia näkemyksiään Aabrahamin kokeen kautta... Merkillisen inhimillinen Jumala... Onko tämä universaalia inhimillisyyttä? Millä kehitystasolla tuo samainen Jumala on tänä päivänä? Riippuuko Jumalan "kehitystaso" ihmisten kehitystasosta?

- Millainen on se korkeampi ajattelutaso, jonka yksiköitä ovat IHMISET?

- Onko ihmiskunta KOLLEKTIIVINA siinä mielessä vailla korkeampaa jumaluutta, että YHDESSÄ tuotettu korkeampi ajattelutaso VAIN HEIJASTUU johonkin ei-avaruudelliseen MUISTIKUVAAN? Jos tätä korkeamman tiedon avaruudellista sijaintipaikkaa ei ole, niin sen sijaintipaikan täytyy olla alemmalla tasolla - siis jokaisessa ihmiskunnan jäsenessä, mikäli he onnistuvat tulemaan tietoisiksi, tiedostamaan itsessään korkeamman ajatuksen muistikuvan. Tässä mielessä koko Raamattu saattaa olla vain pelkkä heijastus ihmiskunnasta itsestään ihmiskunnan - salassa piilevän - tiedon eri kehitysvaiheissa? Ja nuo kehitysvaiheet materialisoituvat SYMBOLEINA, kertomuksina, vertauksina, todellisina tapahtumina jotka sisältävät todellisuudessa - asian tajuaville - suuremman kehityksen kuin mitä tuon tapahtuman "ulkokuori" osoittaa. Tapahtumassa täytyy kuitenkin olla jokin merkki, viittaus, VIHJE tähän syvempään, korkeampaan merkitykseen.

- Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että ihminen loi Jumalan omaksi kuvakseen. Aabrahamko sen minulle paljasti? Luojan kiitos - olen niin vapaa näihin pohdiskeluihin, että voin eilen kieltää Jumalan, tänään uskoa häneen, ja ennen nukkumaanmenoa kieltää taas. Tämä on vapauttavaa, koska uskon olevani oikealla tiellä. Pelkkää selviämistä...

15.3.79         - Universumin kaikilla tasoilla tehdään työtä tiedottomasti jonkin korkeamman vuoksi. Ja korkeampi tulee tietoiseksi minuudestaan vain "alempien" joukkojen kollektiivityön tuloksena... Joukot, massat tekevät osuutensa, koska jos ne lakkaisivat tekemästä, ei korkeampi tajunta pysty tekemään omaa osaansa, jolloin työnjako myös kollektiivissa lakkaa. Kollektiivi hajoaa jatkaen elämäänsä diasporassa, hajaannuksessa - hajaantuen niin pieniin osiin, että pystyy  uudelleen liittymään johonkin toiseen kollektiiviin. Tämä hajaannus merkitsee kollektiivin jäsenille "henkistä kuolemista", henkisen tason laskua, koska he joutuvat tulemaan toimeen omillaan. He menettävät yhteisönä omistamansa tiedonvälityksen, joten heillä on kaipuu jotain korkeampaa kohti - sillä heillä on hämärä mielikuva kultamaasta, onnenmaasta, Paratiisista, Eldoradosta ennen syntiinlankeemusta...         

- Kuka paratiisissa loppujen lopuksi teki syntiä? Vastaus: Jumala itse!!! Ihminen teki vain tehtävänsä. Tai sitten ihminen otti kiellettyä myrkkyä samoin kuin solu saattaa hairahtua tullen tietoiseksi virheestään vasta sitten kun on liian myöhäistä. Syöpä on päässyt valloilleen, entsyymi tms. on tuhonnut solun - jota ennen solun on otsansa hiessä syötävä leipänsä, juotava karvas kalkkinsa ja lopuksi - kuolemalla kuoltava! Muututtava maan tomuksi, kunnes... viimeisena päivänä se herää jälleen kuolleista uudessa asussa... Jotta solu voi ottaa sisäänsä esim. radioaktiivisen "hedelmän", täytyy sitä ennen olla aaltoliike, KÄÄRME, joka houkuttelee solun päästämään hedelmän sisäänsä.

- Koko maailmankaikkeus on pelkkää jatkuvaa syntiin-lankeemusta, siitä seuraavaa raadantaa ja palkaksi saatavaa kuolemaa! Ja toisaalta avaruudessa on jatkuvaa, yhtä jatkuvaa ylösnousemusta ja suurta juhlaa, kun alkeis-materia jälleen yhtyy omaan jumaluuteensa, korkeimpaan tietoon!

- Mitä opimme Paratiisikertomuksesta solutasolla? Opimme sen, ettei tiedon puusta syöminen välttämättä merkitse kuolemaa. Jos jokin tuo paikalle hyvän sanoman, pelastuksen sanoman, tuo sanoma voi vapauttaa solun "synnin" kahleista, eikä solu kuole. Edellytyksenä on, että solu uskoo hyvään sanomaan enemmän kuin edelliseen väärään uskoonsa.         Hyvän sanoman uskominen on tavoitelluinta juuri hädän hetkellä! Entä itse paholainen, hyvän ja pahan tiedon hedelmä? Se tekee vain oman tehtävänsä. Se liikkuu pienellä aallonpituudella, sen osa on tuhota harhauskoisia soluja, eikä se pidä tätä yhtään moraalisesti pahana. Se on rangaistus-retkikunta...

16.3.79         - Solun "syntiinlankeemus"... Se edellyttää, että on oltava olemassa jokin edeltävä merkki, joka varoittaa esim. bakteerin saapumisesta. Kyllä tuttu periaatteessa aina erotetaan vieraasta - solutasollakin. Mutta kysymyksessä saattaa olla MAKUPALA! Sokeria, alkoholia yms. voi olla saatavilla rajattomasti, jolloin solu tms. alkaa syödä vain sitä unohtaen oikean ruokavalionsa.

- Uskon ja epäuskon (tiedon) välillä horjuminen, hyvän ja pahan välinen ikuinen taistelu, joka on universaalia alkaen alkeishiukkasista ja päätyen galakseihin.         Eikö se voisi olla voimaa antava, jatkuva epätasapainotila, joka aikaansaa värähtelyn ja liikkeen?

- Mikä on yksikkö joka suorittaa jakolaskun? Se on yksikkö jonka jossain pisteessä aaltoliike on enemmän massaa kuin aaltoa, ja seuraavassa pisteessä EI OLE... Heilahtelu uskon ja epäuskon välillä.

- Leveys, pituus, korkeus, paino jne. ovat merkittäviä tekijöitä vain työkaluina. Säteilyn maailmassa ne jäävät sivuseikoiksi. Ajatuksen voima - USKO - on voima joka pystyy tarpeen tullen irrottamaan mielettömät määrät energiaa säteilynä. Se energia on jotenkin suhteessa m x c -prosessiin. Tämä viittaa mielettömiin voimiin.

- Tragedia on siinä, että tänä päivänä he (nerot) lähestyvät kansaa juuri sen vuoksi, että jumalana olemisen ajatus vaivaa heitä, joten he naamioituvat jumaluuteensa lähestymällä kansaa osoittaakseen olevansa kansanmiehiä. Tämä kaikki tietenkin suppeasti, kärjistetysti sanottuna. Miten he pääsevät ongelmastaan? Olisiko heidän tehtävä minun laillani - mennä kun aika on tullut, parhaassa hallitusiässään - kansan pariin olemaan luopumalla hallitsijantehtävistään ja ajan hermolla olemisestaan sekä antaa sijaa muille, ilman kateutta... vasta silloin he ovat todellista kansaa. vaikkapa opettaisivatkin kansaa niin tehkööt sen kansan parissa asuen eikä käyden vierailemassa.

18.3.1979         Kansa käyttäytyy sen informaation mukaan, jonka hallitus SUO tiedotusvälineiden jakaa... Joskus se on leipää, joskus se on sirkushuveja, joskus se on nälkää, joskus sotaa... Leivät ja kalat jakautuvat tietyissä tilanteissa niin moneen osaan kuin on syöjiä, ilman että osat olisivat sen pienempiä kuin jos syöjiä olisi vain niin vähän, että jokaiselle riittäisi kokonainen. Radio-televisioaalto on Jeesuksen kalojen ja leipien vertauskuva! Jeesuksen ihmeteon onnistumisen edellytyksenä oli se, että kaikki varmasti samalla hetkellä "näkivät" hänen jakavan nuo "hengen ravinnot"...

- Koko alkusyntyongelma lakkasi - ainakin toistaiseksi - jostain syystä kiinnostamasta minua. Onko olemassa muuta Jumalaa kuin täydellisen pimeyden ja täydellisen valon vuorottelu, joka ilmenee jokaisessa mikro-aallossakin joka päivä. Se on vuoroliike, joka käsittää todella kaiken! Mitä muuta teoreettisesti ajateltavissa olevan "Jumalan" pitäisi hallita? Vastaus: ajan kääntämisen ongelma... Se on jollain tapaa vielä jäljellä - käytännön toteutuksena. Minusta tuntuu, että "jumalattomuus"-käsitteeni alkaa vähitellen hahmottua...

18.3.1979         - Jos meidän muistijälkikuvamme, leimamme, so. "tietomme" ovat vaatteet jotka puemme havaintoesineen päälle, ymmärrän, miksi Aatami ja Eeva tässäkin mielessä tunsivat olevansa alasti. He tajusivat yhtäkkiä olevansa pelkkää kysymysmerkkiä, koska jotenkin olivat joutuneet luonnon "ulkopuolelle" oltuaan sitä ennen osa luontoa...

20.3.79         > Jaakko Hintikka: Tieto on valtaa. (17.-20.3.79)
s.141            - Snell: Ajattelun ja tiedon alueella toiminta ja toiminnan tulos nivoutuvat välistä toisiinsa erikoislaatuiseksi yhdistelmäksi. Verbeistä johdetut substantiivit tarkoittavat toisinaan yhdellä ja samalla kertaa (tiedon) välinettä, sen toimintatapaa ja sen tulosta.

- Omassa etiikassani samaistin ensimmäisen kerran hyvän ja hyvään PYRKIMISEN. Tämä on länsimaiselle analyyttiselle ajattelulle vierasta. Seurauksena on väistämättömästi kiinnostus vain ulkonaiseen lopputulokseen, ulko-kultaisuuteen: "Teoistaan mies tunnetaan." Kun yksi asia on halkaistu kahtia, on arvojärjestyksiin koulutettu eurooppalainen ollut PAKOTETTU valitsemaan toisen niistä tärkeämmäksi. Hän on kiintynyt ulkonaisesti näkyvään LOPPUTULOKSEEN eikä siihen PYRKIMISEEN. Hän haluaa näin ollen VÄHENTÄÄ pyrkimisen minimiin, mutta siten että lopputulos välttämättä saavutetaan.

- Seurauksena on eurooppalaisen kapitalismin ihanne: Rahaa tulee tekemättä mitään! Kapitalismissa se esiintyy YKSITYISEN IHMISEN ihanteena, sosialismissa se esiintyy VALTION ihanteena, johon päämäärään pääsemiseksi koko LUOKKA tekee työtä,  niinkuin yksityinen kapitalistikin ALUSSA tekee kovasti työtä päästäkseen myöhemmin nauttimaan päämäärästä ilman pyrkimystä. Tässä nimenomaisessa suhteessa kommunismikin on vain kapitalismin jatke; idean omaksuminen on siirtynyt yksilötasolta luokkatasolle.         
> "Informaatio ja marxismi"

- KÄÄNTÄJÄN merkitys; Kääntäjähän on toinen kirjailija, joka etsii synonyymejä. Jos hän ymmärtää jonkin - yhdenkin - asian väärin, on koko juttu pilalla. Jos kysymyksessä on jotain uutta maailmankatsomusta esittelevä teos, ei toisessa kielessä edes voi olla "oikeita" sanoja uusille käsitteille. Miten Raamattu on alunperin kirjoitettu?

1.4.79     - "Hyvä" ja "paha" ovat täydellisiä harhoja, sillä ne ovat loogisia määritelmiä, tautologioita. Hyvä on hyvää vain silloin kun määrittelemme jonkin annoksen sopivaksi. Liian suuri tai pieni määrä tuota samaa hyvää on "pahaksi". Niin kuin myrkytkin ovat joko lääkkeitä tai myrkkyjä.

- Tämä määritelmä merkitsee automaattisesti myös sitä, että MÄÄRÄT ovat suhteellisia. Se määrä mikä on hyvää toiselle on pahaa jollekin muulle. Tätä tietoutta määrästä käytämme hyväksemme HEIJASTAMALLA omia käsityksiä toisiin ja aiheuttaen siten toiselle mielihyvää tai mielipahaa.

- Tämän jälkeen ollaankin sitten kierteessä, jossa mielipahaa voimme aiheuttaa toiselle myös HYVÄÄ TEKEMÄLLÄ, esim. keksimällä jotain, jota toinen on jo kauan suunnitellut (siinä onnistumatta), jne. loppumattomiin. Nämä käsitteet ovat täysin relativistisia, koska... ne eivät perustu nähdäkseni oikeastaan sopimuksiin - ne perustuvat jokaisen omaan maailmankuvaan, jotka enemmässä tai vähemmässä määrin ovat yhteneväisiä.

> B.F. Skinner: Mikä ihmistä ohjaa. s.183  - Homer Smith: Tekeekö ihminen syntiä siksi että hän on syntinen, vai onko hän syntinen siksi että tekee syntiä?

2.4.79    - "Näytä minulle vapaa teko!" Tuo lause, jonka aiheuttaman paradoksin ympärille valtaosa kirjoitustuotannostani keskittyy, ansaitsee nyt hieman lisäselvitystä. Kohteena oleva henkilö myöntää kehoituksen jälkeen olevan mahdotonta tehdä yhtään mitään TÄYSIN VAPAATA. Hän voi korostaa kuitenkin sitä, että hän MONESTA VAIHTOEHDOSTA valitsee yhden. Näin ollen epävapaan teon VALINTA suuresta lajitelmasta olisi vapaa. Ehkä näin on, mutta sillä hetkellä tuosta valinnasta tulee merkityksetön. Se on vajaa-ulotteinen, sillä valinta lienee poikkeuksetta teko, joka on NEUTRAALI. Valitessaan "vapaasti" teon ei henkilö USKALLA valita esim. eettisesti silmäänpistävää tekoa. Tuskin kukaan tuossa tilanteessa tekisi murhaa tai itsemurhaa. Hänen vaputensa on vaihtelevassa määrin RAJOITETTUA. Teko on merkityksetön, kun monesta mahdollisuudesta kaikki ovat eettisesti samanarvoisia - mutta myös moraalisesti, uskonnollisesti, taloudellisesti, poliittisesti, sosiaalisesti (ystävät, perhe, kannattajat, yhteiskunta jne.), tiedollisesti jne... Teolla tuskin tulisi olemaan myöhempiäkään merkittäviä seurauksia.

- Tyypillinen valinta tuossa tilanteessa olisi mitääntekemättöyyys; sormen koukistus, kädenojennus, katseen siirto, hymyily, mietiskely, hämilleenmeno, pokkanaoleminen jne. Ei mitään merkittävää, ei mitään ratkaisevaa. Siksi tuo valinta on LÄHES satunnainen - sitä tuskin edes sanelee vapaa tahto vaan ruumiin sisäisen kemiallisen tilan ja ympäristön välinen suhde tuossa tilanteessa. Vapaan tahdon eristäminen on niin idioottimaisen toivotonta, etten viitsi enää sitä sen kummemmin eritellä. Vaikka tahto onkin erillään siitä, mitä henkilö loppujen lopuksi TEKEE, ei se poista kummankaan motiivisidonnaisuutta.

- Ovatko kaikki vapaat ratkaisut merkityksettömiä? Onko SATTUMA niiden määräävä tekijä?

- Olisiko jokin aaltosäteily hamassa menneisyydessä muokannut ihmisen aivoja lähemmäksi radiolähetintä ja -vastaanotinta siten, että ihmiset sen jälkeen pystyvät jossain määrin SAMAISTUMAAN toisiinsa, tajuamaan toistensa ajatuksia ja heijastamaan omiaan? Tuntuisi luonnolliselta. että heille olisi samalla syntynyt lähes pakottava tarve oppia PUHUMAAN keskenään.

- Kyky lukea ajatuksia samaistumisen avulla selvittäisi koko etiikan syntymisen tarpeen ja sitä tietä myös uskonnon tarpeen... Lukiessaaa toistensa ajatuksia pystytään niitä vahventamaan tai heikentämään, so. tekemään hyvää tai pahaa. Tapahtuiko tällaista mutaatiota eläimillä? Ehkä emme sitä vielä selvästi huomaa (esim. eläinten moraalia, etiikkaa, uskontoa...). Onko suden ulvonta kuutamossa sen jumalanpalvelusrituaali?

8.4.79      > Martti Haavio: Kuolematonten lehdot.
s.40          - Orfilaista perinnettä: jumal-lapsen oli kuoltava, jotta hänet voitaisiin joka vuosi heidän juhlissaan herättää uuteen elämään. [Vilja-myytit]

18.4.79     > Pentti Kaitera: Lähitulevaisuus ja Raamatun profetiat.

- Onko kukaan selittänyt, miksi jumalan oli uhrattava oma ainokainen poikansa, jotta ihmiset saisivat syntinsä anteeksi??? Eikö kaiken logiikan mukaan olisi pitänyt tapahtua juuri päinvastoin! Haluaisinpa löytää sen gnostilaisen kirjan, jossa tuo on selitetty NURINPÄIN, kuten seuraavassa aion tehdä:

- Jos VT:n jumala - gnostilaisten ajatusten mukaisesti - olikin vain yksi jumaluuden ilmenemismuoto, joka LUULI olevansa ainoa oikea (olipa hän sitten vaikka ulko-avaruuden astronautti), niin silloin käärme kertoi ihmiskunnalle totuuden. Sama "antijumala", VT:n kauhun ja pelon aiheuttaja-jumala, opetti ihmiskunnalle VIHAN, johon sittemmin juutalaiset hanakasti uskoivat. Aatami ja Eeva sekoittivat hyvän ja pahan tiedon syötyään tuosta puusta, koska puun "tieto" oli tuon ajan jumalan rajoittunut käsitys hyvästä ja pahasta... Mitä OIKEA jumaluus sitten teki? Näki millaisiin kärsimyksiin ihmiskunta joutui uskoessaan tietävänsä hyvän ja pahan... ja - mikä ihmeellisintä - alkoi pitää itseään syyllisenä tuohon kaikkeen ja rupesi katumaan. Nähtyään, miten sokea ihmiskunnan luottamus oli häneen (Aabrahamin valmius uhrata Iisak), katsoi hän parhaaksi, että hänen on sovitettava universaalin oikeudenmukaisuuden tähden oma - ihmiskuntaa vastaan - tekemänsä rikos. Jumala sovitti ihmisiin kohdistuneen rikoksensa antamalla puolestaan ihmisille ihmisuhrin - Jeesuksen.

- Se että ihmisuhri oli Jumalasta, selviää Jeesuksen opettamasta uudesta korkeimmasta mahdollisesta etiikasta, jota hän näyttää itse toteuttaneen käytännössä. Ristiinnaulitseminen oli vain yksi ele... Se ei sinänsä taannut mitään, mutta se synnytti kysymyksen ihmisten sisällä: miksi he tappoivat korkeimman eettisen moraalin omaavan ihmisen. Tätä kautta ihmiskunta tajuaa olevansa "PAHA", väärän VT:n Jumalan palvoja. Teon merkitys avautuu sinä päivänä, kun ihmiskunta on kypsä näkemään oman luojansa epätäydellisyyden! Eli tänä päivänä...

- Olen personifioinut tuon kuvauksen, jotta se olisi helpompi ymmärtää. Käytännössä en tarvitse tähän personifioitua ihmisen tyyppistä jumalaa. Voin kuvitella, että alkuihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus epäili ja on aina epäillyt luomiskertomusta - luultavasti jopa ennen gnostilaisia. Se on sisimmässään tajunnut rakentaneensa LIIAN INHIMILLISEN jumalan, jonka samainen kollektiivinen tajunta on jopa onnistunut hetkittäin materialisoimaan VT:n jumalaksi. On muistettava, ettei PERSONOITUA Jumalaa ole sitten Jeesuksen päivien jälkeen näkynyt mailla eikä halmeilla...

- Kollektiivisessa mielessä tapahtuva hyvän ja pahan taistelu LOI käsitteen uuden moraalin omaavasta ihmisestä, kunnes sellaisen oli PAKKO syntyä täyttämään odotuksen luoma tyhjiö. VT:n Jumalan kollektiivimieleen iskostamien oppien oli puolestaan PAKKO surmata tuo ANTIKRISTUS (jota todellisuudessa voimme pitää Kristuksena). Nyt tarvittiin enää vain aikaa, RUNSAASTI AIKAA - 2000 vuotta - jotta olemme jälkeenpäin valmiit tajuamaan tuon maailmanhistoriaa mullistaneen universaalin etiikan esimerkkitapahtuman.

- Eivät juutalaiset surmanneet Jeesusta, vaan se oppi, jonka "ihmisen luonut" VT:n puolijumala-astronautti (vai oliko hänkin vain kollektiivisen mielen personoituma?) oli ihmismieleen iskostanut...  

- Tuossa "iskostamisessa" on vielä jotain mätää ("Jumalathan" KIELSIVÄT syömästä puusta) ... Vai syntyikö ihmisten mieliin toinen jumala hedelmän syönnin jälkeen? Joskus tuntuu siltä, että Paratiisin jumalat JÄTTIVÄT ihmisen - hänet Eedenistä ajettuaan - oman onnensa nojaan ... Sitten syntyi katkos ja ilmestyy toinen, varsinainen VT:n Jumala, joka tuntee vihan ja vaatii rakkautta sekä pelkoa itseään kohtaan ihmisiltä...

- Mikä oli käärmeen rooli? Sekin huojahtelee kahden herran välillä, joista ei oikein tiedä, kumpi oli "hyvä" ja kumpi keskeneräinen... Meillähän on parantavan lääketieteen symboleita käärmeestä ristillä...

19.4.79          > Lennart Pinomaa (toim.): Saako ihminen vastauksen.
s.100             - Liha on esteenä ihmisen täydellistymisen tiellä. Siksi se on voitettava, sen houkutukset ja halut tukahdutettava.

- Tuossa se on koko länsimaisen ihmisen ja ANTIKRISTUKSEN maailmankuva...  juuri liha meissä on se joka on "eläimellistä" ja siten siis synnitöntä! Olemme vakuuttuneita siitä, etteivät eläimet tee syntiä, ja juuri lihallisessa muodossa me itse juuri olemme eläinten jälkeläisiä - emme "henkisessä"... Se mikä meissä on "syntistä", on juuri se osuus, joka tekee meistä ihmisiä EROTTAEN meidät eläimistä. Kuka tämän lihan halveksunnan on meihin iskostanut??? Onko hän anti-Kristus, onko hän paavi, onko hän Luther??? En muista Jeesuksen saarnanneen siitä yhtään mitään...

- Jo tässä ensimmäisessä alkeisasiassa meitä on pidetty unessa. Meitä on opetettu hokemaan lihan himon syntisyyttä, jotta emme näkisi, missä tuo syntisyys todella sijaitsee. Ja katso - ihmeiden aika ei ole ohi... me pidämme sinnikkäästi kiinni lihan syntisyydestä, jottei mieleemmekään juolahtaisi nähdä itsestäänselvyyttä oikeinpäin - kristinuskon henkeä, sen tulkintaa kaiken pahan alkusyynä viimeisten 2000 vuoden ajan ristiretkineen, noitavainoineen, inkvisiittioineen, siirtomaa-ajatuksineen, lähetystehtävineen, aneineen, pannabullineen, selibaatteineen, esivallan kunnioittamisineen, massamurhineen, jotka vain loogisen johdonmukaisesti vietiin loppuun saakka Hitlerin valtakaudella. Tarvittiin Hitler, ennen kuin tajusimme, mihin olemme matkalla...

- "Lihan himot" ovat reaalisia, näkyviä - mutta "hengen himoja" emme näe, emmekä voi siis niitä ihmisaivoin tuomita. Jotta voimme rangaista jo täällä - Jumalan asettamin ihmisvoimin tyydyttääksemme sadistiset halumme - tarvitsemme jotain todellista näyttöä, jonka vain konkreettinen liha voi aikaansaada...

- Kristus, Jumalan karitsa, joka pois otat JUMALAN synnit - armahdamme Hänet. Jumala, Kristuksen susi, joka toit maailmaan synnit - armahdamme Sinut... Susi lammasten vaatteissa...

- Kieltämättä tulee mieleeni joskus kysymys (en sano, että se jo olisi tullut... ), kuka on se päämies jota edustan. Ratkaiskoon jälkimaailma (tai tuleva henkimaailma) edustajineen ja päämiehineen sen - ottaen huomioon, että olen kirkosta eronnut, avionrikkoja, perheenkurittaja, jumalanpilkkaaja, herrojen kauhu, nuoruusvuosien onanisti, keskiverto-verojenkiertäjä, vähintään ajatuksissani kaikkien kymmenen käskyn rikkoja, tulevaisuuden aseistakieltäytyjä.

- Puuttuu vain, että nimittäisin työtäni esim. "Kristuksen toiseksi tulemiseksi", vaikka olen niin äärivasemmistolainen, että kommunistit kiinalaisia myöten punastuisivat näitä kirjoituksia lukiessaan. Lisäksi puuttuu vain, että sanoisin Paavia Anti-Kristuksen edustajaksi maan päällä ja Hitleriä suureksi vapahtajaksi... Ainakin viimeksimainittu vapautti meidät niistä haavekuvista, joita länsimainen kristillisyys on tyrkyttänyt ja tuputtanut maanpäällisen Paratiisin ihanteinaan köyhille - tietenkin maksua vastaan... Kärjistetysti sanoen... Muistaen, montako uhria tuo usko on vienyt keskenkasvuisina ja -eräisinä maan poveen odottamaan uutta pään pystyynnousemista.

> Pinomaa: s.143          - Jumala on se mitä ihminen tottelee tai se mitä hän toivoo.

- Koko tuo uhraus uskontoon liittyvänä seikkana tuntuu jotenkin epäuskottavalta. Kysymyksessä täytyy olla ihmiskunnan oma keksintö pahan omantunnon rauhoittamiseksi. En voi kuvitella mitään universumin etiikkaa, johon kuuluisi polttouhri tai ristinuhri... se on ihmiskunnan PERSOONALLINEN muoto sille oikeuskäsitykselle, joka universumissa vallitsee. Sen sijaan se, mikä on todellista, on KOLLEKTIIVINEN syyllisyyden tunne ja käsittääkseni sen heijastumiset myyteissä sekä näiden myyttien realisoituminen, todellistuminen siinä määrin kuin aika on kypsynyt puhkaisemaan kussakin historian tilanteessa aikojen varrella kasautuneen maailmankuvan vääristymisestä syntyneen paiseen.

- Sen sijaan on mahdollista kuvitella, että avaruudessa on kehittyneempiä kulttuureja, jotka nekään eivät ole saavuttaneet universumin etiikan tasolla olevaa kypsyyttä. Mikäli sellaisia kulttuureja on ollut, ja mikäli ne ovat vierailleet maapallolla kenties aiheuttaen ihmiskunnan kypsymisen ihmis-kunnaksi, on mahdollista ajatella heidän antaneen idut sellaiselle uskonnolle, joka vallitsee tänä päivänä ihmisten "uskonnollista" maailmankäsitystä.

- Meidän on unohdettava käsitykset Jumalan "persoonallisuudesta". Jos sellaisen kuvittelemme olemassaolevaksi, merkitsee se vain TÄMÄN Jumalan persoonan erottumista MUISTA Jumalista - jossain muualla.

20.4.79          - Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ... DNA luo OMAN kuvansa rinnalleen, muisti USKOO itsellään olevan parin ja LUO sen... Ehkä ihminenkin luo joskus apinasta oman kuvansa, jos alkaa näyttää väistämättömästi siltä, että ihmis-kunta alkaa tuhoutua omiin säteilysaasteisiinsa, jotka alkavat periytyä ja levitä geneettisesti... Mitä olivat HE, jumalat jotka monikossa sanoivat luoneensa ihmisen? Kaikkein mystisintä on se, että "DNA- jumala" todella luo joka hetki omaa kuvaansa maan tomusta. Kuka puhaltaa elämänhengen ja MITEN? Muisti, so. SANA on saanut symbolikseen jumala-nimen, sillä tavallaan ... se onkin kaikkein vanhin, jonka alkua emme tiedä.

22.4.79         - Lause "Jumala on / ei ole olemassa"...Voiko valehtelijan paradoksin selitykseni soveltua tuohon? Ero on siinä, että valehtelijan paradoksi ["Tämä lause on epätosi"] puhuu ITSESTÄÄN, mutta Jumala-lause kertoo TOISESTA. Kuitenkin lauseen  (epä)totuus ratkeaa MYÖS SUBJEKTIN totuusarvosta, vaikka tätä pidetään ehkä naiivina trivialiteettina, huomiona. En ole siitä niinkään varma...          Kuinka paljon Jumala itse kokee olevansa ei-jumala? Kuinka paljon ei-jumala kokee itse olevansa jumala? Siinäpä pari kysymystä ensi alkuun.

- Ja toisekseen: MIKSI OLLA OLEMASSA, jos hänen olemassaolonsa tuona hetkenä on SIVUSEIKKA, koska hän esim. luo koko sydämellään parasta-aikaa maailmaa? Milloin Jumala alkaa olla tai LOPETTAA olemasta Jumala? Mitataksemme tuon meiltä kuluu niin paljon aikaa, ettemme enää tiedä, oliko suora havaintomme voimassa väitteen esittämishetkellä. Kun esitän väitteen, on toiselle jo liian myöhäistä verifioida se, koska aikaa kului jo väitteen ymmärtämishetkeen mennessä niin kauan, että sen verifioitavuus TUONA hetkenä on jo myöhäistä... "Huomenna on meritaistelu" -pohjalla...

- Koko logiikassa on jotain TODELLISTA mätää... Miksi me tarvitsemme AIKA-VÄLIN? Miksei NYKYHETKI riitä? Mittauksen tarve... Mikä ero on itseäni ja toisia koskevilla väitteilläni? Lause "Jokin on jotain" sisältää KAKSI väärää mahdollisuutta: a=b; -a = b; a = -b; -a = -b... jne.         

23.4.79         - Ihmiskunnan käsittämä "Jumala" on joinakin aikoina valinnut tuon "etäisen sulkeutuneisuuden" tähtiroolin... Jos kysymyksessä on sama jumala kuin Paratiisissa, on eristäytyneisyyteen vetäytyminen ymmärrettävää. Eeva antoi hänelle opetuksen: "Ei kukaan ole jumala omalla maallaan", ja alkoi ikään kuin hyppimään silmille. Toisaalta... se minkä näemme omin silmin joka päivä ... kuinka emme lakkaa OLEMATTA ihmettelemästä (!) arkipäivää... Ei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Mikä syvä filosofia, SILLÄ SE ON UNIVERSAALI eikä mikään kajaanilaisten erityispiirre.

11.09.79         - Jos kääntäisimme yhteiskunnan sanktiot koskemaan kaikkea sitä, jota nyt EI PIDETÄ rangaistavana, tulisi rikollisista yhteiskunnan moraalisesti korkeimpia etujoukkoja!!! Tänä päivänä he istuvat vankiloissa! Istuvat, koska ovat katsoneet eettiseksi velvollisuudekseen ottaa oikeus omiin käsiinsä, koska yhteiskunnan harjoittama oikeus on heidän mielestään  oikeuden-mukaisuuden irvikuva!!!

- No nyt on sekin asia sitten käännetty päälaelleen. Ehkä Raamatun Jumala oli ensimmäinen joka lankesi tähän ansaan.

- "Meidän tulee PELJÄTÄ ja rakastaa... " Miksi peljätä-sana? Eikö rakkaus riitä? "...että menestyisimme..." Miksi pitäisi menestyä ... ainakaan siinä mielessä mitä menestyksellä nykyisin tarkoitetaan? "Kunnioita isääsi ja äitiäsi..." Kunnioittaako sitä, että he ajattelevat vääristyneesti, vaiko kunnioittaako SIITÄ HUOLIMATTA, että he ajattelevat vääristyneesti? Lukemattomia kysymyksiä...

28.10.79         - Kun sanon "Jumala on olemassa", ei se kerro todellisuudesta yhtään mitään. Se kertoo vain yhden ajatusrakennelman olemassaolosta, minun Jumala-käsityksestäni.


8.1.80
Isä meidän,

joka olet oikeana pitämämme Jumala

väärässä paikassa.

Joutilas olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun paikkasi oikeaksi.

Tapahtukoon sinun toiveesi niin täällä kuin tuollakin -

ainakin silloin tällöin,

kunhan et toivo itsekkäästi

etkä tahdo puolueellisesti.

Älä pane vastaan,

jos me hankimme jokapäiväisen leipämme niille,

jotka ovat kiusanneet meitä hyvillä töillä.

Äläkä saata meitä minkäänlaiseen kiusaukseen,

jollaisia ovat mm. houkutukset tehdä hyviä töitä,

vaan päästä meidät irti niin hyvästä kuin pahastakin.

Sillä valtakunta ei ole sen enempää sinun kuin meidänkään -

ainakaan iankaikkisesti,

vaikka meillä kaikilla olisikin houkutus niin uskoa,

sillä olemmehan vain ihmisiä.

Oh men!

15.1.80         - Minun "jumalatietoisuuteni" on sitä että tiedän yhä enemmän, mitä "jumala" EI ole. - Entäpä jos AINOA tieto, jota voimme sanoa "varmaksi", on sanoa jostain mitä se ei ole. Samaan tapaan kuin "jumalan" määritteleminen.

7.4.80            - Entäpä jos uskon avulia löydämme todellisen ratkaisun kuviteltuihin ristiriitoihin???

 

KEITELEEN KAUSI

19.9.80         - Jumalan kohdalla erityisesti pätee: "Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan". Jeesus tuli ihmisten pariin ja ristiinnaulittiin. Abstraktein idoli on se, joka ei koskaan näyttäydy... Sarjassamme Charlie, Greta Garbo, Jumala jne...

15.12.80          - Vain ateistit ja pakanat eivät ole koskaan "turhaan lausuneet Jumalan nimeä".

21.12.80         - Ainoastaan kaikkeutta palvelemalla voi kohota sen valtiaaksi. Olkoonpa sitten kaikkeuden nimi vaikkapa Jumala tai mikä muu tahansa. Se Jumala, joka loi ihmisen luomakunnan herraksi, rakensi samalla ITSE kuollutta maailmaa. Jokaisella uskovalla ihmisellä on oma sielunvihollisensa. Minun sielunviholliseni on se Jumala-käsite, jollaista yhteiskunta on tarjonnut minulle tuhansien vuosien ajan. Synnin palkka on kuolema...

- Mikä oli se Jumala, joka ei itse uskaltanut kuolla, vaan uhrasi oman poikansa? Oli pakko tehdä näin, koska luotuaan kuolleen maailman kuoli Jumala itse samalla hetkellä ei-olemassa-olevaksi abstraktioksi, jota sellaisenaan ei voitu ripustaa ristille. Ihmiskunta tajusi tämän, ja teki symbolista todellisen ihmisjumalan - lihaa ja verta.

- Tuollainen jumala voi olla vain ihmiskunnan harharetkien kieroutuneen kaikkeuskäsityksen tulos, jota se ei saanut murretuksi edes sadistisella itsetuho-yritykselläänkään, edustajansa uhraamisella. Tekeekö se lähitulevaisuudessa TOTAALISEN itsemurhan, vai tuhoaako se sairaan jumala-harhansa?

- Jokainen teko on kuin rakennus, jonka idean on oltava muistissa ennen kuin tuo teko voidaan rakentaa loppuun... Hedelmistään puu tunnetaan.

- Jos meillä on kaava uhrata uskomalleen todellisuudelle (Jumalalle) symbolisesti, niin täytyy jossain ilmetä myös tapa uhrata abstraktiolle todellisesti! Ne jotka uhraavat, ovat tuon käyttäytymiskaavan haltijoita, ja tekevät näin ollen MOLEMPIA uhraamisen lajeja. Kuinka monta löytyy, jolla ei ole mitään uhrattavaa?

28.12.80   - Jumala ei ole yksi. Hän on olemassa jokaiselle ihmiselle erikseen. Yhtenä abstraktiona Jumalaa ei ole olemassa.

[Jatkuu osassa IX: 4.1.1981]