2016 Hunnuton Blavatsky II
Hunnuton Blavatsky ja Jumalan salattu puoli II
22.8.16 Symboliset tarut ja merkitykset:
Motto: Matt. 13:34 - Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään.
1) Isä-Jumala - kaikkivaltias/kaikkeus?:
Psalmi 82:6 Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia.
Uku Masing: Budismist, Tartu 1995, s. 20 Universumi on Jumala. Koko pohdiskelu ei siis ole ollut muuta kuin väittelemistä kysymyksestä, onko Jumala kosmoksen ulkopuolella vai identtinen kosmoksen kanssa!
Traugott Vogel: Religioonifilosoofia - Tallinn 2015
s. 33 Platon: ...Tähdellisin filosofinen jumaluusopin periaate on se, että Jumala on hyvä ja vain (sellainen) eikä sentähden ole millään muotoa paha ja vahinkoa tuottava tai sen lähde. Mutta se pakottaa tekemään myös seuraavan johtopäätöksen: "Koska Jumala on hyvä, ei hän voi olla kaiken lähde; mutta enemmistön lähteeksi Hänestä ei ole, koska meidän keskellämme on merkittävästi vähemmän hyvää kuin pahaa." (!)
s. 66 "deistiset" käsitykset - Jumala ymmärretään luovana vastineena/vastakohtana maailmalle; "panteistiset" käsitykset - Jumala samastetaan maailmassa olevan luovan elämän kanssa.
s. 71 Giordano Bruno (1548-1600) ...jumalallisen alkion ilmenemisenä, joka elävöittää myös kaikkein pienimpiä atomeja. Niinpä kosmos on organismi, joka koostuu loputtomasta joukosta maailmoja.
Rafael Karsten: Uskontotieteen perusteet, WSOY Porvoo 1931, s. 200:
Se persoonaton jumalalakäsite, jolla panteismi operoi, edellyttää kuitenkin abstraktisen ajattelun kykyä, joka luonnonihmisen älyllisellä asteella ei ole mahdollinen. Varsinainen panteismi on korkeamman uskonnollisen ja filosofisen spekulaation tulos, joka kuuluu korkeampaan kulttuuriin.
- Helena Petrovna Blavatsky: Hunnuton Isis II/V, s. 127 ...gnostikot opettivat että juutalaisten jumala Jehova oli Ialdabaoth, muinaisen Bohun eli kaaoksen poika
[~ ks. 'Eros'], jumalaisen viisauden vastustaja...
Wikipedia: Demiurgin todellinen olemus vaihtelee huomattavasti eri oppijärjestelmissä. Toisille, kuten Platonille, se oli hyväntahtoinen arkkitehti, rakentaja tai taiteilija, toisille, kuten joillekin gnostilaisille, pahan henkilöitymä. Setiläisessä gnostilaisuudessa demiurgin nimi oli Jaldabaoth (~ Samael) ja se yhdistettiin Jahveen. [> ks. Johdanto "hyvään" ja "pahaan"]
2) Jeesus-jumalanpoika: Erik Nyström: Biblisk ordbok, Stockholm 1896
s.293 Menniskans son - en benämning som Jesus använde om sig sjelf...
öfver 80 gånger. ("Ihmisen poika" -nimitystä Jeesus käytti itsestään yli 80 kertaa.)
31.1.2016 su, HeSa C 32: "Heikki Räisänen 1941-2015"
...Ensimmäinen kiista leimahti, kun Räisänen väitöskirjansa pohjalta esitti kriittisiä näkemyksiä Jeesuksen neitseestä syntymisen historiallisuudesta.
10.3.2016 H. P. Blavatsky: Hunnuton Isis (II:III):
Hän nimitti itseään Jumalan pojaksi, mutta muisti toistuvasti vakuuttaa, että he olivat kaikki Jumalan, kaikkien Taivaallisen Isän, lapsia.
(Maria Magdaleenalle:) "En minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö." (Joh. 20:17)
- Mitä sanakirja sanoo Kristuksen syntymästä Jouluna:
Gr. χrŋsmòs ’oraakkelivastaus’ > χrĩsma ’voitelu; voide’; kríma 'synti, vahinko'
~ χrήzω ’olla tarpeessa, tarvita’; χrŋsıs (mm.) 'sukupuoliyhteys' [> Valon airut]
3)
A) Kakseus-Eros jumaluuden symbolina ~ vrt. jum-gemini
Vanha Kalevala, 18. runo, s. 456: Louhen loitsima pakkanen Lemminkäisen tuhoksi: ’Aiko kylmeä jumalan, itse veitikän verevän.’ (kaksiselitteinen!)
Suom. sanakirja: ”Kolme on poikoa pahalla: Yksi on rujo, toini rampa, Kolmas on perisokie, Se on se ampuja, Se on Jumi” ~ Jumala ~ Mari: jumbyl (jumyl) ’kiima’
~ fi. ’jummi’ = Teufel tai Pirun palvelija värmlanninsuomalaisilla.
- Sen lisäksi esim. hantin Num 'jumala' ja noməs ’kaksoset’, mutta Kamassi: nom, num 'ilma; taivas'
- Lena Neuland: Jumis - die Fruchtbarkeitsgottheit der alten Letten
Adolphi (17. v.sadalla) jumis ’parittaa’ < ai. yama-h, 'gepaart; kaksonen'.
B) Helena Petrovna Blavatsky: Salainen Oppi I, s. 334 ...sukupuolisuuden ainekset, jotka tavataan jokaisessa vanhan testamentin Jumal-nimessä ja kertomuksessa Jumalasta ja johonkin määrin myös uudessa testamentissa, voivat myöskin aikanaan huomattavasti muuttaa nykyaikaiset materialistiset mielipiteet biologiassa ja fysiologiassa.
- H. P. Blavatsky: Hunnuton Isis II/V:
s. 259 Sillä niin kuin Hermeksessä sanotaan:
(21) ..."Himon lakkaamaton tykytys ja virta" tarkoittaa... Eros'ta, ei tuota myöhäisempää aineellisen, ruumiillisen lemmen jumalaa vaan jumalissa samoinkuin koko luonnossa olevaa jumalallista halua luomaan olentoja ja antamaan niille elämän... (so. symbolina)
C) Raamatun agape-valinta Eroksen sijasta (epäitsekkyys-itsekkyys)
M. J. Eisen: Eesti vana usk, Eesti Kirjanduse Seltsi Kirjastus, Tartu 1926, s. 5
- Kreeklased arvasid, et alguses oli suur tühi ruum, kaos, ja armastusejumal Eros...
- Tiede 9/2016, s.7: "Epäitsekäs saa seksiä": ...Metsästäjä-keräilijöiden parissa eniten jälkeläisiä on miehillä, jotka jakavat enemmän saaliistaan ei-sukulaisille...
4) Käärme synnin symbolina: hepr. pethen ’myrkyllinen käärme, kyykäärme’
< VT: pōth (pōthe’n, be'ten) ’aukko; naisen häpy’ < bet 'kaksi' ('kaksikielinen')
~ Gr. byttos 'häpy'; podos 'jalka'; phyto'n 'kasvi'; petalon 'lehti'
~ Lat. pitus 'päärynäpuu'; pytho(nissa) 'ennustaja, tietäjä'; E. peach (persikka)
~ Gr. pro-phētei'ā 'ennustus' (jumalallinen ilmoitus); S-Kroat. peta 'kantapää'
~ frz. péché 'synti'; putain 'huora'; S. Beete 'juurikas'; russ. pytátj 'kiduttaa'
~ Hesari 1.3.97 - uutinen peta -tietokoneesta (Ilmestyskirjan "peto"?)
Traugott Vogel: Religioonifilosoofia, Tallinn 2015
s. 268 Kirjauskolliset Amerikan evankeliset... pitivät tarpeellisena muistuttaa, että koko ihmiskunnan historian hädät alkoivat uskonnollisesta keskustelusta, mitä Paratiisin käärme oli käynyt Eevan kanssa.
H. P. Blavatsky: Salainen Oppi I s. 437 Käärme tuli pahan ja perkeleen tyypiksi ja symboliksi vasta keskiajalla... Varhaisimmilla kristityillä samoinkuin ofitiläisillä gnostikoilla oli kaksinainen Logoksensa: hyvä ja paha käärme, Agathodaimoon ja Kakodaimoon.
5) Hyvä ≠ paha (& arvojärjestys) vai Jin = Jang (& tasa-arvo)?
- Hyvän sijaitseminen kaukana ulkopuolellamme (mielikuvissamme)
- Jumalan sijaitseminen kaukana ulkopuolellamme (> "uskoon tuleminen")
Kahden todellisuuden minimi (yhden "objektiivisen todellisuuden" vaihtoehtona) yhdistää vastakohdat, yksilö- ja ryhmäidentiteetin. (~ Kuution kaksiulotteinen kuva, joka voidaan ymmärtää kahdella samanarvoisella tavalla)
Traugott Vogel: Religioonifilosoofia Tallinn 2015
s. 31 Mitä Cicero sanoi Sokrateesta: "Hän toi filosofian alas taivaasta, loi sille kodin ihmisten keskelle sekä pani pani filosofian pohtimaan hyvän ja pahan juuria."
Gunnar Aarma: Mida paljud ei tea - Müstika ja maagia (1995), Maaleht 2015
s. 36 Kiinalaiset uskovat, että jos olosuhteet menevät yhteen äärimmäisyyteen, niin se kallistuu heti vastapuolelle... Se on johtanut niin taolaiset kuin konfutselaiset kultaiselle keskitielle... Kuin ihminen, joka kulkee jatkuvasti itään joutuu lopuksi länteen...
- Yinin ja yangin peruskäsittämiseksi on (vertauskuva) mäen varjo- ja valopuolesta, joka kuvaa hyvin kummankin suhteellisuutta.
~ s. 76 "Tao on se, mikä antaa (mahdollisuuden) ilmentyä joskus pimeytenä, joskus valkeutena..."
s. 43 - Zhuangzi (taolaisuus): Tämä on myös tuo. Tuo on myös tämä...
~ s. 76 Kiinan filosofia (Zhuangzi): "Se, että 'tämä' ja 'tuo' lakkaavat olemasta vastakohtia, on Taon perusolemus."
s. 91 Vanhan Intian viisaus väittää, että braahman (ulkoinen korkein todellisuus) on sama kuin aatman - sisäinen korkein todellisuus.
s. 44 Tunnustaessaan hyvän ja pahan suhteellisuuden ja lähtien siitä kaikissa moraalinormeissa, ei taolainen viisas käänny hyvyyden puoleen, vaan haluaa pikemminkin säilyttää dynaamisen tasapainon hyvän ja pahan välillä.
- Zhuangzi: "...kuin kunnioittaisimme vain taivasta ja jättäisimme maan huomiotta, tai kunnioittaisimme vain yiniä emmeka arvostaisi yleensä yanin olemassaoloa. On selvää, että sellainen ajatuskulku ei kelpaa."
s. 153 Juutalaiset kiittävät Jumalaa kaiken hyvän vuoksi ja myös kaiken pahan vuoksi. "Herra antaa ja Herra ottaa, kiitetty olkoon Herran nimi."
Helena Petrovna Blavatsky (1831-1892): Valon airut
s. 294 Sokrates: ”Meidän tulisi rukoilla siunausta kaikille yleensä, sillä jumalat tietävät parhaiten, mikä meille on hyväksi.”
s. 354 (huom. 4) Tertullianus: Tämän jälkeen Basilides, kerettiläinen:
…alimpien enkelein joukkoon... hän asettaa kaikista viimeisimmäksi juutalaisten Jumalan, jonka hän kieltää olevan Jumala itse, vakuuttaen hänen olevan vain yhden enkeleistä.
H. P. Blavatsky: Hunnuton Isis V:
s. 104 ...voidaan ymmärtää, että Vanhan testamentin saatana sekä Evankeliumien ja apostolien Kirjeiden perkele olivat vain aineessa piilevä vastustava periaate, välttämättä siihen kuuluva muttei mitenkään paha sanan moraalisessa merkityksessä.
H. P. Blavatsky: Salainen Oppi I:
s. 100 Muinainen filosofia ei tunnusta hyvää eikä pahaa itsenäisiksi perusvoimiksi vaan lähtee Ehdottomasta kaikesta (ikuisesta Jumalallisesta Täydellisyydestä) ja löytää kummankin alkusynnyn luonnollisen kehityskulun kautta puhtaasta Valosta, joka vähitellen tiivistyi muodoiksi ja sitten tuli Aineeksi eli Pahaksi. Varhaisten ja tietämättömien kirkkoisien tehtäväksi jäi alentaa tämän vertauskuvan filosofinen ja perin tieteellinen aate siksi mielettömäksi taikauskoksi, jota kutsutaan "perkeleeksi".
~ Pekka Ervasti: Gnostikot (1943), s.131 Valo-pimeys / Henki-aine (jin-jang?)
- Ei tarkoita että henki, valo itsessään on parempaa kuin pimeys. Ensin on aine vallalla, sitten nousee henki, tajunta hallitsemaan ainetta.
s. 214 ...ja siten palauttavat tasapainon hyvän ja pahan, valon ja pimeyden välille... - Astralivalo eli Anima Mundi on kaksinainen ja kaksisukuinen. Sen (ihanteellinen) miehinen puoli on puhtaasti jumalallinen ja henkinen, se on viisaus, se on henki eli Purusha, jotavastoin naisellinen (natsarealaisten "henki") on yhdessä merkityksessä tahrattu aineella ja on todella aine ja sentähden jo paha. Se on jokaisen elävän olennon elonperusta. (!)
s. 375 Kaikki ne linnut ja eläimet, joita nykyään raamatussa kutsutaan "saastaisiksi", ovat muinaisina aikoina olleet tämän Jumalan (Jehova ~ luova Jumala)
vertauskuvia. Niiden päälle pantiin saastaisuuden valepuku, jotta ne säilyisivät hävitykseltä, koska ne olivat niin pyhiä.
H. P. Blavatsky: Salainen Oppi II,
s. 9 (Huom. 1, s. 10:) 1 Moos. 1 luvun "Jumala" on Logos ja 2 luvun "Herra Jumala" on luovat Elohimit, alemmat Voimat.
> s.13 Alaviite 3:1 luvussa on näet tekstin mukaan Luojana Elohim, "Jumala", oik. "Jumalat"; toisessa luvussa JHVH, "Herra Jumala".
s. 110 (2) Gnostikot olivat siis oikeassa, kun he pitivät juutalaisten Jumalaa kuuluvana alempaan luokkaan näkymättömässä maailmassa - olentoihin jotka olivat aineellisia eivätkä erittäin pyhiä.
s. 302 ... Maan kahta napaa kutsuivat muinaiskansat käärmeiksi ja lohikäärmeiksi (~ hengen ja aineen pojat) hyvät tietäjät ja pahat velhot. Tämä on ihmisen kaksinaisen ja kolminaisen luonnon alkuperä... Siinä on selvitys pahan synnyn monimutkaiseen kysymykseen; siitä myös näkyy, että ihminen on itse erottanut Yhden erilaisiin vastakkaisiin olemuspuoliin.
s. 451 (1) Intialaisten metafyysikkojen mukaan on pahan synty löydettävissä yhdenkaltaisuuden (homogenisen) muuttumisessa moninaiseksi (heterogeniseksi).
s.535 - Eliphas Lévi sanoo, "perkele ei ole olento, vaan luova voima hyvään ja pahaan."
LOPUKSI:
(IS: "Tosi" merkitsee ryhmäidentiteettiä, yhteistä sopimuksellisuutta - 2+2=4 - ja lopulta lajinsäilytysvaistoa. Valhe puolestaan liittyy yksilöllisyyteen, itsesäilytysvaistoon - piiloutumiseen, itsensä peittämiseen jne. - ja sopimusten pettämiseen. Tosi ja valhe ovat siis yksilö- ja ryhmäidentiteetin ilmaisumuotoja.)
(IS 25.8.2016:) - Entäpä, jos yksiö- ja ryhmäidentiteetin lailla myös "hyvän" ja "pahan", Jumalan ja Saatanan, tuleekin olla tasapainossa toistensa kanssa, koska ne eivät ole vastavoimia, vaan saman kaikkeuden kolikon kääntöpuolia? Olisiko silloin mahdollista, että toimiaksemme elämässä "oikein", meidän on vain pidettävä huolta siitä, että nukumme yömme rauhassa, omatunto puhtaana, koska oikeastaan emme tiedä, milloin olemme tehneet muille ihmisille "hyvää" ja milloin "pahaa"?
(IS 2.8.16) Em. arvelu laajenee välittömästi koskemaan kaikkea ihmiseen liittyvää. Entäpä jos myös - identiteetin käänteispuolina - vasemmiston ja oikeiston tuleekin hakeutua jatkuvasti tasapainotilaa kohti edustaessaan sekä yksilön ja että yhteisön etuja? Jomman kumman yksipuolinen johtoasema sysää meidät väistämättä kohti diktatuuria ja sen seurauksena vallankumousta kohti. Sana 'hengitys' jo sisältää vastakkainasettelun - sisään- ja uloshengityksen, joista uloshengitys on kenties ympäristön kannalta 'pahaa', vaikka yksilön kannalta on välttämätöntä.
Uku Masing: Budismist, "Ilmamaa", Tartu 1995, s. 76 (Itämaisen tarun) ...kukaan ei löydä (totuutta)... tosi ei päädy kenenkään käteen. Kuitenkaan eivät lakkaa jutut, että alaston totuus on hyvin kaunis, yksi loppujen loppu ja täyden täyttymys... Totuus jonka vain yksi paladiini (ritari) viimein näkee, on vanha riippurintainen nainen, luiseva, inhottavasti paakkuuntuneine hiuksineen.
Ritari kysyy totuudelta: "Kun nyt näen sinut, mitä maailmassa kerron sinusta?" Muori kehottaa: "Valehtele!"
Mitä sanoikaan Eino Leino aikoinaan Väinämöisen laulussaan?
Ei sovi urhon tietoja, taitoja laulaa, ei esiin tuoda.
Sankarin sopii laulaa vain, miten vaihtuvi vuodet ja viikot...
7.-17.9.2016 IS: Alkaako uusi uskonpuhdistus väitteestä, että totuus ja valhe ovat yhtä lailla samanarvoisia ja siksi tasapainohakuisia kuin
fyysinen ja henkinen,
Jumala ja Saatana?
[Tai: tieto ja usko, julkinen ja salainen,
Eros ja Agape, itsekkyys ja epäitsekkyys, (> "platoninen" rakkaus)
viha ja rakkaus,sota ja rauha,
yksilö ja yhteisö (~ Laotse jaKonfutse), passiivinen ja aktiivinen,
kapitalismi ja sosialismi, oikeisto ja vasemmisto,
omatunto ja lait/10 käskyä, monoteismi ja panteismi,
traditio ja avantgarde-innovaatio
hyvä ja paha, terveys ja sairaus,
ylinen ja alinen, taivas ja helvetti, (päivä ja yö)
positiivinen ja negatiivinen, jin ja jang (naisellinen/miehinen)
luova ja hävittävä, järjestys ja kaaos?]
Monista vastakohtapareistahan voimnme suoraan sanoa, että molemmat ovat tarpeellisia, jopa välttämättömiä. Joidenkin hyväksyminen vaatii avukseen itämaista viisautta. Silloin ei olisi kysymys jonkin niistä hävittämisestä ja jonkin nostamisesta yksinvaltiaaksi diktaattoriksi vaan niiden keskinäiseen tasapainoon hakeutumisesta!
Olemme päässeet lähelle tarinamme alkupään ajatuksia: yksilöidentiteetin ("minun") ja ryhmäidentiteetin ("meidän") tasapainoon pyrkivää kokonaisuutta, joka edellyttää yhden "objektiivisen" todellisuuden sijasta kahden samanaikaisen ja samanarvoisen todellisuuden minimiä - "minun" ja "sinun" todellisuuksien tasa-arvoista kohtaamista.
Päiväkirjani 1986 (& Kaikukeihäs-esite 1987):
Kun toinen näkee ja toinen kuulee,
on hyvä kulkea yhdessä ja ratkaista
pimeän yön valkeuden salaisuus.
Mikä symboloi tuota Jin-Jang -asiaintilaa parhaiten?
Vastaus on jo aikaisemmin tässä esitetty lyhyen muinaisintialaisen lauseen muodossa: Tat tvam asi ("Sinä olet Se", "Thou art that" ~ Atman = Brahman).
Kiinan filosofia (Zhuangzi): "Tämä on myös tuo. Tuo on myös tämä... Se, että "tämä" ja "tuo" lakkaavat olemasta vastakohtia, on Taon perusolemus."
Blavatsky, Salainen Oppi I, s. 104: Intialaisen kirjallisuuden vanhimmissa käsikirjoituksissa ei tällä paljastumattomalla abstraktisella Jumaluudella ollut mitään nimeä. Sitä kutsutaan tavallisesti sanalla "SE" (sanskriitiksi Tat) ja se merkitsee kaikkea, mikä on, oli ja tulee olemaan, eli kaikkea, minkä ihmisjärki voi vastaanottaa. (IS: So. "hyvä = paha")
On vielä olemassa yksi vastakohtapari, joka liittää käsitellyn teeman suoraan elävään elämään: Soidinmenot. Aikaisemmin on jo käsitelty sitaattia, jonka mukaan "Kreeklased arvasid, et alguses oli suur tühi ruum, kaos, ja armastusejumal Eros..."
Mitä yhteistä tuolla myytillä on soidinmenojen kanssa?
V: Soidinmenot eivät ole täydelliset, ellei niihin kuulu (ainakin) rituaalinen kaksintaistelu kilpakumppaneiden kanssa. Kaksintaistelu voitetaan yksilön ennalta-arvaamattomalla, kaoottisella, harhautuksia ja valehtelua sisältävällä toiminnalla. Ja palkintona on naaraan rakkaus, itsekkäiden ja epäitsekkäiden tarpeiden muodostama puuro, josta elämän jatkuvuus muodostuu.
- Yhden "objektiivisen" todellisuuden varaan rakentuva maailmankuva näkyy lukemattomissa kirjoissa, jotka haaveilevat hyvän voittoa pahasta. Seuraavassa on sitaatti sattumanvaraisesti valitusta kirjasta: William Jokinen: Palava maailma - tulevat tapahtumat ennustusten valossa, Uusi Kirja 1943, s. 35
Tässä maailman viimeisessä taistelussa ratkaistaan vihdoin pimeyden ja valkeuden välillä kumpi saa lopullisen voiton...
- Jos kysymys olisi Lucifer-tiedon ja uskon välisestä kamppailusta, niin mitä arvoa on sellaisella tiedolla, joka saadaan lukemattomia informaatiotodellisuuksia sisältävästä kaaoksesta? Olemmeko palanneet alkupisteeseen, jossa olivat vain Kaaos ja ainoa kykenevä vastavoima Rakkaus?
Loppumusiikki > IS: Karhutaivas-katkelma 1986-88 (Pohjantahti & kuoro 1988)
LISUKKEITA:
20.9.2016: - Kaiken edellä olevan pohdinnan taustalla on epäilemättä 60-luvun puolivälin tutustuminen zen-buddhismiin ja sen yhteydessä välittömästi Yrjö Kalliseen. Tajunnanräjäyttäjä oli myös 1965 Jyväskylän kesässä kuultu käsite "sekä-että" -filosofinen näkökulma. Nämä tutustumiset toivat riittävän määrän mysteerejä, joita päätin tutkia elämäni aikana.
- Eräs varhaisimpia lähtölaukauksia samanaikaisten todellisuuksien kimpun käsitteelle oli suomen ja eestin kielten paradoksien vertailu 1990-luvun alussa. Kun suomenkielessä minä näen puutarhan huoneeni ikkunasta ja sen takana aidan, niin virolainen ohikulkija näkee ensin tarhaa ympäröivän aidan ("tara") ja sen takana aidatun puutarhan ("aed")! Kun siis katsomme samaa asiaa sisä- ja ulkopupolelta, näemme tässä tapauksessa eräänlaiset käänteiset peilikuvat, jotka ovat yhtä "oikeita".
10.-11.6.16 - ajatuksiani kirjasta:
Bruno Ernst: M. C. Escherin taikapeili, Taschen 1991, ss. 80-81
- Kahden todellisuuden minimin symbolina voisi nähdä kuution tasolle piirretyn kuvan (pohja/katto ja kaksi sivuseinää), joka voidaan ymmärtää kahdella samanarvoisella tavalla - samalla tavoin kuin vasemmalta alhaalta oikealle ylös nouseva vino viiva: se voidaan nähdä alhaalta maasta lähtevänä ja oikealle ylös etääntyvänä, mutta yhtä oikeutetusti myös oikealta ylhäältä alkavana ja vasemmalle alas etääntyvänä perspektiiviviivana.
Escherin (†1972) "Ylhäällä ja alhaalla" sekä "Kuvagalleria" ovat loistavia esimerkkejä siitä, kuinka mieletöntä on yrittää kuvata kahden (tai useamman) todellisuuden samanaikaisuutta länsimaisessa maailmassa, jonka ihanteena on yksi objektiivinen todellisuus. Se johtaa mielettömyyteen, skitsofreniaan, joka ei johda mihinkään, joka koetaan pelkkänä kaaoksena. Katsomalla Escherin kuvia tulee ymmärrettäväksi, millaista on ymmärtää viestin lähettäjän ja vastaanottajan samanaikaiset todellisuudet samanarvoisiksi ja siten yhtä todellisiksi - aioina mahdollisina todellisuuksina kullekin yksilölle (tai yhteisölle).
10.6. ...tajusin yhtäkkiä, kuinka hyvin M. C. Escher on kuvannut grafiikassaan tuota kahden samanaikaisen näkökulman problematiikkaa. Hän yritti luoda illuusion siitä, miltä todellisuus näyttäisi, jos YKSI ihminen näkisi sen yhtä aikaa tiedon lähettäjän ja vastaanottajan näkökulmasta. Lopputuloksena on länsimaisen 'objektiivisuuden' mieletön, käsittämätön sekasotku. Mutta jos kuvittelemme sen kahden ihmisen samanaikaisiksi näkemyksiksi, on kaikki itsestään selvää ja yksinkertaista. Kuka meistä on päättämään, että jompi kumpi näkökulma olisi todellisempi kuin toinen. Me menemme läpi sieltä, missä aita on matalin: Oma näkökulmamme on aina oikea ja toisen ihmisen näkökulma enemmän tai vähemmän väärä.
Todellisuus on auennut aivan uudella tavalla, jos ajattelenkin, että itseidentiteetin ja ryhmäidentin samanarvoisuuden kannalta katsoen "hyvän" ja "pahan" tuleekin olla fifty-fifty -suhteessa toisiinsa. Se merkitsee siis, että oikeisto-vasemmisto -vastakohta-asettelu onkin harhaa, koska edellinen vain korostaa yksilöidentiteetin merkitystä, kun taas toinen tukeutuu joukkovoimaan ja ykseyteen ympäristön kanssa. Siinäpä itse kullekin miettimistä loppuelämäksi, kun oikeistolaisen kotikasvatuksen saaneena itse on ollut lievästi taipuneena vasemmistolaisuuteen "oikeudenmukaisempana" maailmankuvana, mikä katsomus edellisen teorian mukaan näyttääkin harhalta. Ei siis niin, että jompikumpi "pahana" pitäisi karsia pois minimiin, vaan niin, että itsekkyyden ja epäitsekkyyden pitää olla keskinäisessä tasapainossa, jotta elämä säilyisi. Tässä tapauksessa säilyminen olemassaolossa näyttää jäävän kaiken "elämän" perustehtäväksi maailmankaikkeudessa. Tämä edellyttää "elämä" -käsitteen laajentumista koskemaan kaikkea, mikä pystyy vastaanottamaan ja lähettämään informaatiota. Ja juuri tuota Salainen Oppikin näyttää pitävän "jumaluutena".
Asiaa on todella vaikea yrittää kuvata lyhyesti ja täsmällisesti, koska se sotii kaikkea sitä vastaan, mitä länsimainen kasvatus ja opetus on istuttanut päähämme.
Fifty-fifty -suhteesta lisäaineistoa löytyy esitelmästäni (filmi):
Improvisation as culture - Ilpo Saastamoinen 2015
The video was recorded from the Ecophilosophical summeracademy which took place 9 to 12 July 2015 in Älvsjöhyttan, Sweden
> https://www.youtube.com/watch?v=shKE4NcxnEg
Siinä osallistujat valitsevat neutraaleista vaihtoehdoista joko numeron "0" tai "1". Kun tämä on tehty kahdesti vertaillaan numeroiden määrää keskenään. Se on osoitus, kuinka jokaisen yksilön persoonallinen ratkaisu varmistaa kahden keskinäisen asian välisen balanssin säilymisen universumissa.
Päiväämätön totuutta koskeva siteeraus 1965 paikkeilta omasta muistista:
Newton: "NÄYTTÄÄ SILTÄ IKÄÄNKUIN..."
Jyväskylän kesä 1965:
Alphons-Karkala: Ei joko-tai vaan sekä-että. ...Te olette kaikki oikeassa mutta kaikki väärässä. Rajoitetussa mielessä ihminen saattaa saada osittaista totuutta, mutta se ei ole koko totuus.
7.7.1966 Yrjö Kallinen: Ei ole väliä sillä, mitä harhaanjohtavaa ilmaisua käytämme väärien käsitteidemme ilmaisemiseen.
- Älkää mitään uskoko edes sen vuoksi, että minä olen sen teille sanonut.
Traugott Vogel: Religioonifilosoofia
s. 165 Wittgenstein oli kaalnud "Tractatusele" järgmise selgituse lisamist: "...minu teos koosneb kahest osast: sellest, mis siin on Teie ees, ning kõigest sellest, mida ma ei ole kirja pannud. Ja just see teine osa on oluline..."
(W. oli harkinnut seuraavan selityksen lisäämistä "Tractatukseen": "...teokseni koostuu kahdesta osasta: siitä, mikä on tässä edessänne, sekä kaikesta siitä, mitä en ole kirjoittanut (tähän). Ja juuri tämä toinen osa on olennainen.")
IS: Usko ja tieto: ...Kun te siitä syötte, tulette TIETÄMÄÄNhyvän ja pahan...
12.5.1979 L.Wittgenstein: Varmuudesta,
s.65 - Mitä tiedän, sen uskon.
Fritjof Capra 1975, The Tao of Physics,
s.42 (Einstein-sitaatti): As far as the laws of mathematics refer to reality, they are not certain; and as far as they are certain, they do not refer to reality.
= (käännös) Toynbee - Koestler, Mitä elämän jälkeen? 1977 (s.240):
"Sikäli kuin matematiikan lait kuvastavat todellisuutta, ne eivät ole varmoja. Sikäli kuin ne ovat varmoja, ne eivät kuvaa todellisuutta." [IS: koska ovat vain mahdollisesti rikkoutuvia sopimuksia!]
- Timothy Learyn (Politics of Extasy) yhtyminen, samastuminen lattiamaton 'elävään' pölyhiukkaseen 1900-luvun loppupuolella. [Alkiuperäissitaatti puuttuu.]
H. P. Blavatsky: Valon airut
s. 294 …Suurin rikos, mitä koskaan on ihmiskuntaa vastaan tehty, suoritettiin sinä päivänä, jolloin ensimmäinen pappi sommitteli ensimmäisen rukouksen, joka tähtäsi itsekkääseen tarkoitukseen.
- Mitä sanotaan nobelisti Ilya Prigoginen ja Isabelle Stengersin kirjassa Order out of Chaos? Oikeastaan siitä riittää Alvin Tofflerin esipuhesitaatti (s.XXI):
"...Eräs tämän kirjan pääteemoja on sen hätkähdyttävä termodynamiikan toisen pääsäännön uudelleentulkinta. Kirjoittajien mukaan entropia [~ "kaaos"] ei ole pelkästään alasliukumista kohti epäjärjestystä. Tietyissä olosuhteissa entropiasta itsestään tulee järjestyksen kantaisä."
Ludwig Wittgenstein: Tractatus Logico-Philosophicus:
6.1 The propositions of logic are tautologies.
(Die Sätze der Logik sind Tautologien. Logiikan lauseet ovat tautologioita.)
17.3.2012 : Wittgensteinia pidettiin yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka usko ja tieto erotetaan toisistaan, kun itse olen ymmärtänyt hänet juuri päinvastoin. Hänhän totesi, että juuri se mitä nimitämme absoluuttiseksi (so. 100-%:ksi) tiedoksi ei oikeastaan ole tietoa lainkaan, koska kysymyksessä tavallisesti on sopimus ihmisten välillä esim. siitä, että 1+1 = 2.
Ymmärtääkseni kaikki luontoa koskeva tieto on todennäköisyystietoa, jota fysiologisena aivotapahtumana ei voida erottaa millään tavalla uskosta. Tässä mielessä mielestäni Wittgenstein nimenomaan puolusti - ehkä tietämättään - uskon ja tiedon samuutta eikä päinvastoin.
[26.9.2016: Uskomatonta, mutta etsiessäni Wittgensteinin alkuperäistä tekstiä, en löytänyt sitä lainkaan omista muistiinpanpoistani, vaikka olen siteerannut sitä vuosikaudet eri yhteyksissä! Ehkä vielä joskus löydän alkuperäisen tekstin...]
- Karkeasti ottaen absoluuttiset totuudet ovat sopimuksia ja luontoa koskevat faktat todennäköisyyksiä, joita ei siis voida erottaa uskonasioista...
12.5.1979 L.Wittgenstein: Varmuudesta > s.65 - Mitä tiedän, sen uskon.
30.8.2012: IS: Mitä seuraa, jos (totuuden) 'tietäminen' osoittautuu lopulta 'uskomiseksi'? (vrt. Wittgenstein, Einstein) ja ettei ole muuta tietoa kuin tautologinen tieto so. SOPIMUS. Jos tieto osoittautuu vain yhdeksi uskon haaraksi, joka siis on 'tiedon' vastaanottajan ajattelun luoma varjokuva - täsmälleen samassa mielessä kuin Platonin mainitsemat varjot todellisesta maailmasta tunnelin seinillä?
T. S. Eliot: ...and a different kind of failure... for us, there's only the trying,
The rest is not our business... (...ja (vain) erilainen epäonnistuminen... meille jää vain yrittäminen. Loppu ei ole meidän vastuullamme.)
[31.3.66 IS: - Eliot katsoo samaa asiaa eri puolilta; objektina ja subjektina.]
Wittgenstein: Also muss die Frage nach den Folgen einer Handlung belanglos sein.
(Siis täytyy kysymyksen toiminnan seurauksista olla merkityksetön...)
Myöh. lisäyksiä:
27.9.2016 Bhagavad-Gita - Jumalainen laulu, suom. Taavi Kassila, Like 2011
s. 18 Taavi Kassila (esipuhe): On toki olemassa sellaisiakin tulkintoja, jotka pohjautuvat kaksinaisuusfilosofian (dvaitan) käsitykseen siitä, että Luoja ja luomakunta olisivat lopullisesti erillisiä toisistaan. Tällainen tulkinta mielestäni kuitenkin erkaantuu Upanishadien traditiosta...