JEVSEJEVA-ITKUT I 2009

Ilpo Saastamoinen 2009: KOLME V. G. JEVSEJEVAN ITKUA (I)

(2013 Täydennetty kotisivu-versio)

 

Luomun lait

Improvisoidut rakenteet Valentina G. Jevsejevan kolmessa itkussa

 

IA          Aiheen esittely.

Ensimmäisessä yksin esitettyä improvisointia käsittelevässä artikkelissani (Saastamoinen 1986, 66) asetin seuraavanlaisia tavoitteita, jotka ovat lähtökohtana tässäkin tutkimuksessa. Löytyneiden näkökulmien kehittelyä jatkoin Keiteleen oudommassa nuottikirjassa (Saastamoinen 1990, johdanto). Esittelen nuo tavoitteet nyt uudella tavalla tiivistettynä:

Muotoanalyysi tutkimusmenetelmänä:

1)         Musiikin käsittely informaationa on sidoksissa pikemminkin ennalta arvaamattomuus- kuin monimutkaisuus -käsitteeseen. Analyysin avulla osoitetaan, että kuulijan vastaanottokyvyn ylittävä äärettömän suuri informaatiomäärä on mahdollista helposti tuottaa improvisoimalla. Sitä luonnehdin 'pyrkimyksenä sopivassa määrin karttaa jokaista mahdollista toiston tuottamaa säännöstöä, so. paeta kaikkea, mikä alkaa olla liian säännönmukaista'. Tällainen tuotos syntyy vain säännön ja poikkeuksen epäsäännöllisenä vuorotteluna. Lopputuloksena on kuitenkin tavallisesti tekijäparin välinen tasapaino.

Tässä kolmen itkun analyysissä osoitetaan, että improvisaatio ja toisto muodostavat yhteistuloksena täydellisyyttä hipovan tasapainon.

2)         Informaation ennalta arvaamattomuus -näkökulman ymmärtäminen kompleksisten muotorakenteiden tuottajana.

3)         Ennalta arvattavan materiaalin ("0-informaation") käsittely informaation välttämättömänä vastapuolena. Niiden välistä tasapainottelua olen kuvannut sellaisilla ilmaisuilla kuten 'sääntö-poikkeus' -leikki tai vain yhdestä variaabeliparista muodostuva '1-0 -musiikki'. Jälkimmäinen kuvaa edellistä paremmin ja ekonomisemmin ajatusta tutkia musiikkia kahden neutraalin, tasa-arvoisen tekijän leikkinä kuin pelkkinä sääntökombinaatioina, koska poikkeukset jäävät tällöin joko mysteereiksi tai vaativat epätaloudellisen määrän uusia sääntöjä.

Kaksi tapahtumaa yhdellä teorialla selittävä 1-0 -ajattelumalli ymmärtää siis myös säännöistä poikkeamiset.

4)         Jotta teorian perusteita voisi testata, on lähdettävä liikkeelle mahdollisimman "primitiivisestä", yksinkertaiselta näyttävästä mutta improvisoituna yleensä kaoottisen monimutkaisesta musiikista. Tällainen esimerkki löytyi ensimmäisessä analyysissäni (Saastamoinen 1986) esitellystä kolttaleuddista ja sen yksisävelikkömelodiasta. Olin jo tuolloin - 1980-luvun alussa todennut, että moniääniset musiikin muodot, bluesin sointurakenne, jazz jne. ovat ehdottomasti liian monimutkaisia haluamani analyysin tekemiseksi. Sitä ennen olin jo kerännyt globaalin kymmentuntisen kokoelman mahdollisimman vähillä variaabeleilla rakennettua musiikkia, jota siis nimitin yksityisesti '1-0 -musiikiksi'.

5)         Kolttaleuddista löytynyt variaabelipari ('lyhyt / pitkä sävel' = 2/8 & 3/8 -suhde) on tässä tutkimuksessa laajennettu käsittämään eroja 'lyhyiden-pitempien-pitkien fraasien' välillä, niiden ennalta-arvaamatonta järjestystä esityksessä ja niistä lopulta kuitenkin syntyvää makrotason rakenteellista järjestystä.

Huomattakoon, että tätä nimenomaista esittämääni aspektia sävelkestojen kahdesta perustyypistä - kylläkin hieman eri tavalla - on ainakin Arto Poussu käsitellyt Pro gradutyössään (Poussu 2000).

6)         > Ks. kohta 7B ss. 59-60 liitteessä
             Lisäys 26.8.2013: Mitä tämä kaikki merkitsee? 

- Artikkelin tutkimuskohteen esittelyn yhteydessä luonnehdin muutamien käytettyjen käsitteiden sisältöä. Sen jälkeen käsittelen yleisesti improvisaatiota luovuuden lajina ja vastakohtana opeteltavissa olevalle perinteelle siten, että nämä muodostavat binaarisen 1-0 -vastakohtaparin, joista käytän nimitystä 'sääntö' ja 'poikkeus'.

- Toisessa jaksossa analysoin kolmea Jevsejevan itkumuunnelmaa pyrkien osoittamaan, että luovuuden ja toiston väliset esiintymissuhteet ovat määrällisesti tarkassa tasa-painossa: puolet on improvisoitua ja toinen puoli toistettua.

- Kolmannessa pääjaksossa käsittelen analyysituloksia informaationa ja vertaan niitä erityisesti Heikki Laitisen löytämiin lukuarvoihin runolaulutekstejä koskevassa tutkimuksessaan (Laitinen 2003, 2004, 2006)

- Neljännessä jaksossa pohdin vielä hyvin yleisellä tasolla informaation suhdetta kommunikaation ylläpitoon, viestin välittymiseen ja sitä kautta ryhmä- ja yksilö-identiteettiä luotaavaan kysymykseen.

 

Tutkimuksen tavoitteet:

Analyysin päätavoite on osoittaa perustelut itkujen improvisaatioluonteelle sekä samalla selvittää improvisoinnin tunnusmerkit. Informaatioteorian näkökulmasta pohditaan myös ennalta-arvattavuuden ja -arvaamattomuuden tasapainovaatimuksen merkitystä kommunikointitilanteessa. Saatuja tuloksia suhteutetaan loppuosassa  laajempiin yhteyksiin.

1) Tuoda lisävalaistusta niin Suomessa kuin muuallakin jatkuvasti käynnissä olevaan keskusteluun 'monimutkaisuudesta' taidemusiikin erottamiskeinona 'kevyestä ja/tai kaupallisesta musiikista sekä populaarista viihteestä sekä lopulta viime kädessä myös - kansanmusiikista. Pyrkimyksenä on osoittaa, ettei monimutkaisuus -käsitteellä ole minkäänlaista merkitystä aiheen selvittämisessä, koska äärettömän suuri informaatiomäärä kyetään improvisoimalla tuottamaan jo yhdellä epäjärjestyksessä esiintyvällä variaabeliparilla.

2)         Osoittaa, että improvisoinnin kaoottisuus ('poikkeus') ja perinteisen, opitun materiaalin ennalta-arvattavuus ('sääntö') ovat kommunikaation tuottamiseen tarvittavat kaksi välttämätöntä tekijää.

3)         Tuoda esiin perusteltu ajatus siitä, että opeteltavissa oleva (ja siis 0-informaatioksi muuttuva) osa musiikkia voidaan traditio-käsitteen kautta samaistaa käsitteeseen 'ryhmäidentiteetti (kulttuuripiiri, -kausi, heimo, etninen ryhmä jne.)', kun taas improvisoimalla luotu osa musiikista yrittää välttää tätä pakenemalla kuulijan vastaanottokyvyn ylittävään ennalta-arvaamattomuuteen ja sellaisena vahvistamaan esittäjän itse-identiteettiä erotukseksi ympäröivästä ryhmästä.

4)         Nähdä musiikki ikiaikaisen soidinmenotapahtuman jatkeena. Tässä prosessissa on aina ollut mukana toisaalta 'kosiskelu' (ryhmä-yhteenkuuluvuus) ja toisaalta 'kilpakosijoiden tyrmääminen', suohon laulaminen jne., jotka menetelmät nostavat ryhmän yksilön toisten edelle. Taustalta nousee samalla esiin kaukainen visio siitä, että musiikki on vain yksi tapa tuoda esille tämä 'kevyt/vakava' vastakkainasettelu. Se on eräs tieteiden ja taiteiden tekoon ja tekojen arviointiin liittyvä kantava motivaatio.

5)         Jatkaa sen musiikkiaineiston esittelyä, jossa sääntö ja poikkeus muodostavat esiintymismääriltään  tarkasti tasapainossa olevan 50/50 -suhteen. Se, miten kahden vastakkaistekijän muuntelu vaikuttaa kuulijan kiinnostukseen, jää tässä tutkimuksessa sivujuonteeksi.

Todettakoon vain lopuksi sanonta: "Kaikkein jännittävin peli on tasapeliä lähentelevä tulos". Jopa sääntöjen muuttamisen hinnalla...

 

I B          Tutkimusmateriaali

Aunuksen itkujen vuoden 2004 tallennusmatkoja esittelevät matkakertomukset on julkaistu kolmessa Karjalan Heimon artikkelissa (Saastamoinen 2004a, 2004b ja 2005), joista tässä kirjoitettuun analyysiin liittyvä matkakertomus on numerossa 2004b (Uusia itkijälöytöjä Aunuksessa, Karjalan Heimo 11-12, ss. 156-157).

Äänitetty materiaali sijaitsee Maailman musiikin keskuksessa. Artikkelin aiheena ovat Valentina Grigorijevna Jevsejevan esittämät kolme itkua:

Itku A                  esittäjä: V. G. Jevsejeva Kuittisen kylässä 30.10.2004

Itku B                  on nauhoitettu saman henkilön esittämänä 01.11.2004

Itku C                  on nauhoitettu heti edellisen jälkeen 01.11.2004.

Oikeastaan itkusta A yritettiin tehdä jo yksi edeltävä äänitys. Laulaja itse valitteli muistivirheitään, mutta äänityksen epäonnistumisen ratkaisi lopulta syksyn ensimmäisen pakkasyön autossa kylmettämä äänitys- ja kuvauslaitteisto. Itku A:n puuttuvasta äänitteestä on olemassa lyhyt ja katkonainen loppuosa, joka todistaa, että tekstin ajatus oli lopussa esityksenäkin sekava. Neljännen toisinnon puuttuminen ei siis tunnu korvaamattomalta menetykseltä.

Kaikkien kolmen itkun teksti on rungoltaan sama, vaikka esitykset musiikiltaan ovat selkeästi improvisoituja. Itkun esittäjällä oli edessään muistivihko jo ensimmäisellä esityskerralla tekstin muistamisen tueksi. Seuraavana päivänä saimme häneltä sen uudelleen puhtaaksi kirjoitettuna (kyriilisellä kirjaimistolla). Kalle Rautio litteroi ko. tekstin Jyväskylässä 2008-2009. Tekstin oikeinkirjoituksen tarkistusavusta kiitän vielä Eila Stepanovaa. Alkuperäisen käsikirjoituksen epäselvyyksien lisäksi eri toisinnoissa jotkut sanat ovat joko epäselvästi esitetty tai jopa vaihtuneet toisiksi. Kokonainen lause on parissa tapauksessa saattanut vaihtua toiseksi. Selvät erehdykset olen jättänyt huomiotta rakenteellisina tekijöinä, vaikka esim. ylimääräiset toistot näkyvät nuottiversiossa.

Jevsejeva kertoi itkun omalle (Nikolai-) veljelle olevan samalla melodialla, mutta esitys jäi yritykseksi. Kuitenkin saatiin kaksi eri teksteillä esitettyä itkua omalle miehelle kalmoilla kuuden viikon (40 päivää) kuluttua kuolemasta. Itkut ovat nuotintamatta, mutta sisältävät ilmeisesti täysin saman melodiatyypin kuin tässä nyt analysoitavat. Tutkimus on siis vasta alussa Jevsejevan osalta.

Tekstirivien alleviivaukset merkitsevät variaatioita/vaihtoehtoja tai muulla tavoin epäselviä ja tulkinnanvaraisia kohtia, joihin ei kuitenkaan kiinnitetä enempää huomiota.

 

Käsitteet ja analyysin kohteet:                 

1)         'Luomu' on koekäyttöön ottamani korvike sanalle 'impro, improvisaatio', jolle ei ole vielä keksitty suomenkielistä vastinetta. Luomu -sana voi olla esim. lyhennelmä sanaparista 'luova musiikki' ja hipaisee samalla sanaa 'luomus'. Tämä puolestaan viittaa toiseen - jo oman sanansa löytäneeseen, ennen esitystä tapahtuvaan luovaan musiikkitoimintaan, säveltämiseen. 'Luomu' olisi tällöin 'ennalta luovan' säveltämisen soitannollinen vastine, joka korostaa soittaen reaaliajassa säveltämistä eli improvisointia ja sen tuotetta, improvisaatiota. (Ks. myös Laitinen 2003, 268). 'Luomutettu' olisi suunnilleen 'improvisoitu' tai yleensä muunneltu. Todettakoon, että Saarijärvellä mainostetaan jo artikkelin kirjoitusaikaan (2009) kansanmusiikkijuhlia 'luomupelimanni' -sanalla.

Samaan assosiaatiomaailmaan kuuluu luomu-termi merkityksessä 'luonnon-mukainen'. Tällöin laulaja/muusikko on oikeastaan yhtä lailla jonkin 'välittäjä'. Ei ole myöskään kaukana se, että kun hän 'hehkuttaa', niin hän loimuaa, loimuttaa tai luomuttaa. Tämä sivujuonne sopii hyvin luomiseen, jossa Elina Hytösen (2006) mukaan edellytetään ns. flow -mielenasennetta, jolla termillä mainostetaan jo Nice Flow -festareita Helsingissä (Keskisuomalainen 18.8.2009, 13).

Huomautus 11.8.2013: Ehkä luomu(tus) -termiä voitaisiin käyttää erotukseksi improvisaatioista, joiden rakennetta on tutkittu perinteisen länsimaisen musiikki-analyysin menetelmin. Luomu-analyysi sisältäisi tällöin itsestäänselvyytenä musiikin käsittämisen viestintänä, informaationa ja siis informaatioteorian huomioimista ja soveltamista analyysiin sääntö-poikkeus -kombinaationa.

2)         'Rivi'         = nuoteissa ympyrällä varustetulla numerolla merkitty pari kolme sanaa sisältävä musiikillinen säe, joka tässä yhteydessä on joko a- tai b -tyyppiä. Rivi -termiä käytetään myös kuvaamaan kolmen itkun samassa kohdassa, samalla tekstillä olevia toisintoja. Tavallisesti on  mainittu, mistä itkusta (A, B tai C) on kysymys tai ilmoitetaan tahtinumerolla, mikä niistä kulloinkin on huomion kohteena. Synonyymeinä saatetaan käyttää tästä yhdelle nuottiriville kirjoitetusta teksti-musiikkiyhdistelmästä (epähuomiossa) sanoja kuten 'fraasi, säe, säerivi, lauseke, aihe, motiivi jne.

3)         'Rypäs' 1) vaihtelevamittainen jakso, joka muodostuu sisällöltään erikseen määritellyistä 1-alkuisista ja 0-loppuisista numerosarjoista.
                       2) vaihtelevia a:n ja b:n määriä sisältävä ryhmä/jakso 'säkeistön' vastineena

4)         a) Karkea vertailu (erottelu): a (= a ~ a1 ~ a2 ~ a3) & b (= b ~ b1 ~ b2 ~ b3) eli
a- tai b-tyyppien sisäisiä (em. numeroin merkittyjä) pituuseroja  ei huomioida.
            b) Tarkka vertailu: a- tai b-tyyppien pituuserot huomioidaan (= a-a3 & b-b3).

Lisäksi: Eri tahtinumeroilla merkityt, päällekkäin kirjoitetut kolme itkua eivät etene tahtinumerojen osoittamassa järjestyksessä. Ne toimivat ABC-nuottivariaatioiden määrittelyn apukeinona. [Tavallisesti yksi nuottirivi on samalla yksi (numeroitu) tahti, jonka lopussa on tahtiviiva. Eri muunnelmien toisiaan vastaava tahti on merkitty peräkkäisillä (3) tahtinumeroilla.]

Kolmen toisinnon säeriviä osoittava ympyröity numero kuvaa huomion kohteena olevan musiikin paikkaa itkun sisällä. Pystysuorat viivat säerivien sisällä eivät ole tahtiviivoja vaan osoittavat keskelle lisättyjen a-g -sävelryhmien rajat niiden määrän korostamiseksi.

 

Analyysin kirjainten laskevien sävelrakenteiden selitykset:

a          = h-a-g-fis-e; tavallisin muoto on: h-a + a-g-fis-e

a1          = h-a-g + (a-g)-fis-e (sävelpari a-g esiintyy yhden ylimääräisen kerran)

a2          = h-a-g + (a-g)+ (a-g)-fis-e (sävelpari a-g esiintyy 1 + 2 kertaa)

a3          = h-a-g + 2(a-g) + (a-g)-fis-e (sävelpari a-g esiintyy 1 + 3 kertaa)

 

b          = a-g-fis-e; yhtä yleinen (ehkä jopa tavallisin) muoto on: a-g + g-fis-e

b1         = a-g + (a-g)-fis-e (sävelpari a-g esiintyy yhden ylimääräisen kerran)

b2         = a-g + (a-g) + (a-g)-fis-e (sävelpari a-g esiintyy 1 + 2 kertaa)

b3         = a-g + 2(a-g) + (a-g)-fis-e (sävelpari a-g esiintyy 1 + 3 kertaa)

Tässä analyysissä vertailu suoritetaan suhteellisen karkealla makrotasolla kolmen eri itkun löydettyjä rakenteita toisiinsa suhteuttamalla. Maailman alkuperäiskansojen vanhakantaisimmat improvisaatiot näyttäisivät perustuvan samaan tapaan hyvin rajatulle määrälle (2-3) muuntelijoita, joita kuitenkin tuotetaan ennalta arvaamattomassa järjestyksessä (Saastamoinen 1990, 69).

[Tällaisen käyttäytymisen biologisena pohjana on toisaalta yksilön samaistuminen tradition kautta tiettyyn omaan ryhmään. Tästä näkökulmasta katsoen on luontevaa tuottaa ennalta-arvattavaa traditionaalista musiikkia, jonka sosiaalinen ympäristö hallitsee oman opetustraditionsa kautta (vanhemmat, ympäristön kokemukset, ihmisillä koulut jne.). Traditio siis muodostaa ikään kuin "pelin säännöt", jotka muodostavat viitekehyksen sille, että esittäjä koetaan omaan ryhmään/lajiin/heimoon kuuluvaksi.

Pelin säännöt antavat vain puitteet tapahtumasarjalle, jossa yksilöllisyys tulee tietoisesti esiin näistä säännöstöistä hyväksyttävällä tavalla poikkeamisina so. ennalta-arvaamattomana toimintana, jota positiivisessa sävyssä nimitetään 'luovuudeksi' (erityistapauksena improvisointi) ja negatiivisesti arvioituna 'virheeksi'. Toistuessaan tällainen toiminta saattaa vähitellen muokkautua ennalta-arvattavaksi, jolloin se sitä tietä päätyy vähitellen yhteiseksi tieto-taidoksi ja siten samalla siirtyy yhteisön omaan, jatkuvasti kehittyvään traditioon.]

En ole paneutunut yksityisen symbolien a-a1-a2-a3-b-b1-b2-b2 sisäiseen muunteluun, sävelten keskinäisiin pituus- tai korkeuseroihin, hengitystaukojen enkä tahtilajimerkintöjen kirjoon mikrotasolla. Tällä tarkkuudella arvioituna itku-analyysista muodostuisi kokonainen kirja ja yhden ihmisen elämäntyö. Kohteena on tässä kaksin eri luomu(tus)tapaa:

1)         Yksityisen itkun a- tai b-rivin pituudet muuntelevat laajenemalla ja supistumalla. Laajeneminen tapahtuu rivin/aiheen keskelle sijoittuvien a-g -sävelparien määrän kasvuna nollasta kolmeen -rajojen puitteissa.

2a)         Yksittäisen itkun a/b -rivien järjestys vaihtelee ennalta-arvaamattomasti.
2b)         Itkujen A, B ja C tekstin osalta toisiaan vastaavien a/b -rivien järjestys on vain noin puoliksi yhtenevä. Toinen puoli on selvästi improvisoinnin periaatteiden mukaisesti ennalta-arvaamattomassa järjestyksessä. Tästä on seurauksena, että sama tekstirivi saattaa musiikillisesti esiintyä sekä a- että b-rivin muodossa.

3)         Muihin yksityisen rivin sisällä tapahtuvaan eri sävelten jatkuvaan muuntelun tutkimiseen ei tässä yhteydessä ole tilaa. Ilman muuta on selvää, että myös tällaista muuntelua sävelkeston ja -korkeuden suhteen on itkujen välillä olemassa.

 

Traditio ja luomu esityksen rakennetta säätelevinä osina.

Itkun musiikillinen rakenne muodostuu kahdesta tekijästä: kaikkien itkuversioiden samojen säerivien toistosta (synonyymi sanalle 'kerto, redundanssi, traditio'). Toisto on suunnilleen 50:50 -suhteessa poikkeuksiin, so. epäjärjestykseen, informaatioon ja sen takana olevaan  yksilölliseen luovuuteen. Luomutuotteelle on tyypillistä myös se makrotason piirre, että traditio ja innovaatiopoikkeamat asettuvat toisiinsa nähden joka esityksessä  puoliksi uuteen järjestykseen. Traditio (~ 'sääntö') ja siitä poikkeaminen hakeutuvat yleensä tasapainoista 50:50 -suhdetta kohti. Muutkin lukusuhteet (kultainen leikkaus, 1:2, 1:3 tai 2:3) ovat myös yleisiä. (Saastamoinen 1986, 1990b jne.)

Luomuesityksen tuntomerkkinä on myös, että sen epäjärjestyksessä olevaa rakennetta ei yksinkertaisesti olisi järkevää opetella ulkoa, sillä opettelu tuottaisi tarpeettomasti vaivaa verrattuna osaavan laulajan/muusikon kykyyn tuottaa vastaavan kuuloista musiikkia esitystilanteessa 'omasta elämästä', luomutettuna, improvisoimalla. Kun pohjoissaamelaisen musiikin ulkoa opettelun 'järkevyyden' yläraja rytmiikan suhteen on 75-80/8, niin karjalainen itku ja itäsaamelainen henkilölaulu eräässä mielessä vasta aloittavat tuon rajan ohituksen jälkeen.  Itäsaamelaisen henkilölaulun ja karjalaisen itkun määrämitattomat muodot toistumattomine, 'läpisävellettyine' sekarytmeineen ovat lyhimmilläänkin järkevän tahtilajimerkinnän ulottumattomissa. (Saastamoinen 1998, 528, 556)

Traditioksi on ymmärrettävä myös oman itsensä toistaminen. Traditio-käsite sulkee silloin (tekstin osalta) pois muuntelun ja luovuuden mahdollisuuden. Traditio samaistuu matkimiseen, jäljittelyyn, toistamiseen. Se tuottaa ennalta-arvattavan, pienen informaatiosisällön sellaiselle kuulijalle tai esittäjälle, joka on elänyt tuon tradition piirissä, johon kuuluvat yhteisön jäsenet, mutta erityisesti myös itkijä itse sekä vainaja, jolle itku on osoitettu. Hänelle itketään sen tradition mukaisesti, jonka hänen oletetaan ymmärtävän ja sisäistävän, jonka piirissä vainaja on elänyt.

Tradition piiriin kuuluvat myös esityksen ulkomusiikilliset viitekehykset: Itkun laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi ympäristö ja sen elollinen luonto - hautausmaa, koti jne. Kalmisto "vaatii" tietynlaista musiikkia - mutta myös roolijakoa kulloisenkin rituaalin vaatimalla tavalla. Se on kuin nyrkkeilykehä, lähtölaukaus, shamaanirumpu, sota-asu, uskonnollinen kaapu, ennustajan korttipakka tai suitsuke, pyhä uhrisavu, uhrimalja tai sormuksen paneminen sormeen, jotka kaikki laukaisevat tietyt käyttäytymiskaavat, kun ihminen joutuu niiden vaikutuspiiriin.

Tässä informaatiotodellisuudessa kaikki ei ole silminnähtävää. Vainajan läsnäolo osanottajien henkisessä ajatusmaailmassa on vähintään yhtä todellista kuin jos hän olisi paikalla fyysisesti elävänä. Laulettu elämäntarina tai vain läheisiä lempi-nimityksiä käyttävä kaipuun tunteen ilmaus ovat yhtä kiinteä osa ihmisen identiteettiä kuin hänen nimensä, joka lausuttuna tuo muistiin hänen fyysisen ulkonäkönsä. Tämä on yhtä tärkeä todellisuuden puoli kuin se reaalitodellisuus jota materialistis-tieteellisessä arkitodellisuudessa pidetään ainoa ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavana tekijänä. Se mitä kuulijan tai esittäjän korvien välissä liikkuu - siinä tilanteessa esiin tarjoutuva mielikuvituksen informaatiotodellisuus - vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä yhtä todellisena kuin ympärillä oleva fyysinen maailma.

         Musiikilla voi olla laukaiseva vaikutus ajatuksen irtautumiselle arjesta, jopa transsitilojen syntymiselle. Yksinkertaisimmillaankin musiikin informaatioarvo on niin suuri - tai niin pieni (!), ettei ole mielekästä ruveta erittelemään musiikkia itseään vaan on luontevampaa heittäytyä "sävelten virtaan" ja vapauttaa musiikin avulla ajattelu arjen kahleista. Musiikin yli-informaatio muuttuu shamaanirummun äänen tavoin hiljaisuudeksi, joka houkuttelee kuulijan itsensä luovaan toimintaan, ajatusten tuottamiseen näkymättömässä todellisuudessa
(Saastamoinen 1990, 31).

          Päiväkirja 7.12.83: ...Tajusin, että valkean kohinan ja hiljaisuuden informaatioarvo on
          molemmissa tapauksissa - nolla! Liian vaikea musiikki viestii minulle yhtä paljon [tai
          vähän] kuin yksitoikkoinen pitkä sävel.

 

Improvisointi - tradition vastakohta vai luonteva osa?

Improvisointianalyysi pyrkii osoittamaan luomuksi oletetun musiikin rakenteet säkeistörakennetta vailla oleviksi sekä niin kaoottisiksi ja ennalta-arvaamattomiksi, että olisi mahdotonta opetella tai kyetä muistamaan ilmeneviä rakenteita ulkoa.

Kaoottisilta näyttävät rakenteet ilmenevät sattuman tuottamien kaltaisina rakennesarjoina. Niiden pääasiallinen tunnusmerkki on esim. erittäin tarkka tasapaino kahden muuntujan välillä. Tulos muistuttaa kolikon heiton 50:50 -suhdetta. Yksityistapausten tasolla täysin ennalta-arvaamattomia rakenteita on ilmeisesti mahdoton älyllisesti suunnitella esitystilanteessa. Lopputuloksena syntyvät rakenteet ovat makrotasolla useimmiten mitä kauneimpia esimerkkejä säännöllisistä symmetrioista tai muista selkeistä ja yksinkertaisista lukusuhteista.

[Kun pohdimme, mikä on se tarkkuus, jolla 'samankaltainen' ja 'erilainen' erotetaan yksiselitteisesti toisistaan, voidaan lähtökohdaksi ottaa esim. yhteislaulu, jossa huomio kiinnittyy eri esityskertojen samankaltaisuuteen pikemminkin kuin erilaisuuteen. Näissä yhteyksissä käytetään tavallisesti termejä 'opettelu' joka tuottaa 'osaamisen'. Improvisoivalla luomutoiminnalla ei ole paikkaa näiden termien sisällä.

Luomutaidon opettelu ei ole ulkoa muistamista vaan ei-pysyvien hahmojen jatkuvaa, tarpeen vaatiessa ennalta-arvaamatonta tuottamista.

 Erilaisuuden määritteleminen on sitä vastoin huomattavasti monimutkaisempaa, koska silloin tulee selkeämmin esille se, että tällainen erottelutarkkuus on täydellisesti sidoksissa kuuntelijan hallitsemaan traditioon, siihen, kuinka hyvin hän yleensä tuntee kyseistä musiikkia tai sen esitystapaa, melodiakulkuja, soitinnusta ym. kaikkia mahdollisia musiikillisia tekijöitä.]

 

Improvisaation vertailutestejä.

Aluksi otan ilman syvältä luotaavia analyysejä vertailumateriaaliksi helposti levyltä löytyvän hantien tumran-soitteen. Analyysi selvittää lyhyesti, että kyseisen esityksen rakenne on yksityiskohdissaan kaoottinen mutta kahden tärkeimmän rakennetekijän (5/8 & 7/8) osalta tyypillisesti tasapainossa.

Sofia Stepanovna Multanova: Tumran-soite - Music of the eastern Khanty, GMCD 0107, n:o 16 (nuottikuva)

5/8 = a (~ 40); 7/8 = b (42-48); 9/8 = c (2); 11/8 = d (2);
5/8 : 7/8 = 200/8 : (294-)336/8 ~ 2:3

Jos 9/8- ja 11/8 -tahdit otetaan intron lisäksi pois, on 5/8 : 7/8 -suhde:
5/8 (39) : 7/8 (42) ~ 195/8 : 294/8 ~ (edelleenkin) 2:3

 

(ab + d7b = intro?) +
2ab + 4a3b + 2a4b + ab + 2a2b + 2a3b + ab + a5b + 4a3b +
3a3b + 5a4b + 5a3b + 2ab + ac + ad&2b + ab + ac+3b + a2b (+ a?)

Jos introa ei huomioida, on rakenne 42+42 tahtia = yht. 84 tahtia.
Tahtimäärien puoliväli on I rivin lopun 4a:n keskellä > 2a - rivinvaihto - 2a3b jne.
Jos intro jää huomioimatta, niin puoliväli on saman rivin lopussa + lopputahti pois!

Erilaisia ryhmiä on 12 erilaista (total 18 ryhmää):
ab (4-5) - 2ab (2) - a2b - a5b - ac+3b - ad+2b - 2a2b - 2a3b - 3a3b - 4a3b (2) - 5a3b - 5a4b

2-5 x esiintyviä ryhmiä (9) on yhtä paljon kuin yksittäisryhmiä (9)

 

156 x 2/8 = 312/8 & 94 x 3/8 = 282/8

Pelkkä 5/8-7/8 ilman introa: 134x2/8 (268) & 84x3/8 (252); 2/8:3/8 ~ 1:1

Jos myös 9/8 & 11/8 -tahdit poistetaan, niin: 124x2/8 & 81x3/8 = 248: 243 ~ 1:1

Siis ilman introa, lopputahtia ja ylimääräisiä poikkeavia tahtilajeja kaksi- ja kolmijakoiset iskualat suhtautuvat kestoltaan toisiinsa 5/8:n tarkkuudella kuten 1 : 1.

Em. 'karsitun version puitteissa 5-ja 7-jakoisten määrät suhtautuvat toisiinsa seuraavanlaisena jatkumona: Intro: 1/1&/1(11/8)/7 (7/8) +

2/1 - 4/3 - 2/4 - 1/1 - 2/2 - 2/3 -          1/1 - 1/5 - 4/3 -

3/3 - 5/4 - 5/3 - 2/1 - 1/1(9/8) - 1/1(11/8)/2 - 1/1 - 1/1(9/8)/3 -          1/2

jossa 5/8 -sarja    = (1)-2-4-2-1-2-2-1-1-4-3-5-5-2-1-1-1-1-1(-1)

ja 7/8 -sarja         = (1-2-7) -1-3-4-1-2-3-1-5-3-3-4-3-1-1(9/8)-1(11/8)-2-1-1(9/8)-3-2

Sarjana (1 = 5/8 & 0 = 7/8):

110 1111000 110000 10 1100 11000 10 100000 1111000
111000 111110000 11111000 110 1(0) 1(0)00 10 1(0)000 100

1 ~ 39 & 0 ~ 42-45 ~ 1 : 1. Säkeistömuotoja ei siis ole havaittavissa.

Tumran-soitteen rakenne on siis kaoottinen, paitsi että 5- ja 7-jakoisten tahtien keskinäinen suhde on tyypillisten luomujen (improjen) tapaan lähes fifty-fifty.

 

1-0 -luomu-improkokeet

Luomurakenteiden syntymistä voi tarkastella testeissä, joissa osanottajat peräkkäin valitsevat nopeahkossa tempossa toisen neutraaleista 1-0 -vaihtoehdoista. Kun kaikkien valinnat on kirjattu, suoritetaan sama kierros uudestaan (= &) ja tulos merkitään toiselle riville. Kun saatuja tuloksia verrataan toisiinsa, on 10-20 hengen ryhmissä paras mahdollinen tasapaino saavutettu parin ihmisen tekemän epätasapainoon johtavan valinnan tarkkuudella. Jos siis 1-2 ihmistä olisi tehnyt toisenlaisen päätöksen, olisi tasapainosta tullut paras mahdollinen.

Vuodesta 1985 lähtien olen pitämieni improkurssien alussa tehnyt - ilman pitkiä puheita - tällaisia kokeita. Kymmenistä testeistä on jäänyt mieleen vain muutama, joissa tasapaino on järkkynyt paria tasatulosta kallistavaa vastausta enemmän.

            Nuoralla käveleminen ei onnistu älykköasenteella niin kuin ei luomukaan. Tulokset antavat leikinomaisen vertauskuvan siitä, kuinka universumin pysyminen vakaana on viime kädessä yhden yksilön ratkaisuista kiinni. Tasapainohakuisuus ilmenee harjoituksissa luonnollisena, tiedostamattomana tarpeena. Ihmisen tiedostamaton taso kykenee arvioimaan epätasapainotilan nopeammin kuin mitä tietoinen ajatus ennättää koetilanteessa matemaattisesti laskea.

(Flow-tilasta voidaan puhua 1-0 -sarjojen luettelutestien yhteydessä, koska tekniseen toteuttamiseen ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota. Tärkeää on tietysti myös se, että testitilanne on mahdollisimman neutraali; valinnoilla ei ole mitään moraalista, yhteisölliseen asemaan liittyvää eikä taloudellista arvoa. Kenelläkään ei siis voi olla 'omaa lehmää ojassa'. Ainoksi arvoksi jäänee se, onko jompikumpi numero ottamassa johtoasemaa, enemmistövaltaa vaiko ei. Koskaan tätä testiä ei ole suoritettu aiheesta käytyjen keskustelujen jälkeen, jolloin nähtäisiin, onko fifty-fifty -suhteen filosofian ympärillä käydyllä diskurssilla jotain vaikutusta valintoihin samanlaisessa koetilanteessa. Onko tarve tietoiseen  älylliseen kannanottoon voimistunut, kun kuunteluprosessin informaationäkökulmasta on keskusteltu?)

Seuraavassa on vuosien varrelta joukko luomukurssieni eri ryhmiltä (tässä yht. n. 100 henkilöä) tallennettuja toteutuneita esimerkkejä. En ikävä kyllä ole löytänyt itseltäni testipäiväyksiä, joten uskonkysymys on, antavatko esimerkit oikean kuvan saaduista tuloksista. Pääasia on, että kuka tahansa voi toistaa kokeen.

 

1)            110 - 10 - 001 - 010 & 101 - 001 - 10 - 110
Symmetriakeskustan muodostaa ainoa käänteissymmetrinen pari 010 - 101, jonka ympärille kiertyy symmetriarakenne (001-001 & 10-10 & 110-110). Suhde 1 : 0 = 11 : 11.

Sarjasta nähdään myös, ketkä ovat tehneet saman valinnan (1) molemmilla kerroilla ja ketkä eivät (0): 1000-10000-11. Sama/eri valintasuhde on 4:8 = 1:2.

 

2)            01-10-10-11-000-11-01 & 11-00000-10-1111-01.
Suhde 1 : 0 = 16 : 14. Sama/eri valintasuhde: 9:6 = 3:2

 

3)            10-11-01-010 + 10-11-10-000 & 01-01-00-100 + 10-11-01-011.
Suhde 1 : 0 = 18 : 18. Sama/eri valintasuhde: 8:10 ~ 1:1

 

4)            100 - 001 - 101 - 101 - 001 - 010 & 010 - 100 - 110 - 101 - 011 - 001
Suhde 1 : 0 = 17 : 19 (18 henkilöä). Sama/eri valintasuhde: 9:9 = 1:1

 

5)            10 000-1 10100-111-0001 & 00-111 0-11111 1-010100.
Suhde 1 : 0 = 19 : 17 (18 henkilöä). Sama/eri valintasuhde: 6:11 = 1:2

 

6)            011-000-110-111-001+11-0001 & 010-111-001 + 10-10-10-10-10-10
Sarja jakautuukin kolmeen jaksoon (15+15+12), jolloin kolmas jakso sisältää vain 6x 1/0 -sarjan, kun alkupuolella on 2x 000/111.
Suhde on 1 : 0 = 22 : 20. Sama/eri valintasuhde: 7:14 = 1:2

 

7)            10-10-01-111 - 0000-10 - 100-111-01-00-10-111 &
               00-11-10-111 - 0011-00 - 000-100-10-10-10-011.
Suhde 1 : 0 = 30 : 30. Sama/eri valintasuhde: 16:14 = 1:1

Ensimmäinen tasapainon sijasta löytämäni selkeä sääntö-poikkeus -lukusuhteen 'klassinen' esimerkki on Unto Miettisen YLE:n arkistoihin 1960-luvulla tuoma hantien nars juh -soitekatkelma: 100-100-10000-110-10-10000..., jossa 1 = 7 & 0 = 14 eli 1:2 (Saastamoinen 1990b, 55 sekä Yksisävelikkö-leudd -analyysi 1986 "Nars juh -soite").

 

Lisäksi vielä myöhemmin löytyneitä tuloksia:

8)             14.-19.7.86             Falunissa tapahtui täsmälleen sama kuin 19.10.86 Orivedellä!
                18.-19.10.86             Orivedellä: I: 23/23, II: 20/26.

9)             19.10.1986 Oriveden kurssilaisten 1-0 -valinnat II:
            1.x:            110 110 000 110 100 1000 = 8/11
            2.x:            10 1110 111 10000 01 110 = 11/8

10)             28.10.86.             Tampereen kurssin 1-0 -tulokset: 7/5 & 5/7.

11)             6.11.86            Keitele - Kalle Fält, Pekka Nylund ja minä (Pohjantahti):
            1.x: 110 + 111 + 010 + 100 (= 7/5)
            2.x: 011 + 000 + 101 + 100 (= 5/7)

12)             14.1.87 Turku (Turun mus.op. poikkeuskurssilaiset) - 1-0 -opetusta
            I: 110 110 010,
           II: 001 011 100 > 5/4 & 4/5

13)          1991 tehty koe jollain improkurssilla:
               001011101100         = 6/6
               101110101010         = 5/7

               - 11-1 -111- - 1         (Saman henkilön samanlaiset/erilaiset vastaukset 5/7)
              (So. yhden henkilön teoreettinen erilaisen vastaus olisi tehnyt tasapainon täydelliseksi.)

14)          27.2.03         Tampereen yliopisto:
               11-000 - 0111-001 + 001-0111 - 000-11 (12x1 & 12x0 käänteissymmetriassa)

15)          29.7.03 (Maailma kylässä - Mikkeli)

15A:       (14 henkeä - kahdesti)
              100 - 011 + 1101 - 1001 &
              1011 - 0010 - 100 - 100 > 14x1 & 14x0

Saman henkilön SAMA valinta molemmilla kerroilla = 4xS
Saman henkilön ERI valinta toisella kerralla = 10xE

15B: (15 henkeä - kahdesti):
         10-01-10-10-10-00-111
         000-110-111-111-000 > 15x1 & 15x0

Saman henkilön SAMA valinta molemmilla kerroilla = 12xS
Saman henkilön ERI valinta toisella kerralla = 3xE

> Saman henkilön SAMA valinta: 12 + 4 = 16
> Saman henkilön ERI valinta: 10 + 3 = 13
So. yhden henkilön toisenlainen ratkaisu olisi tuottanut tasapainossa olevan lopputuloksen (15:14)

16)         Päiväämätön (32 osanottajaa):
          10-111011-01-00000-1100-111-010-11111-01 = 13x0 & 19x1
          1-1010-11-1000-10-1000-1010-100-1000-1000 = 19x0 & 13x1

Lisäys (30.3.14):

17)         "Suomalais-ugrilainen musiikkiperinne" -seminaari Imatralla 26.5.2006 (23h)
A)           10-0010-111-01-0-10-111-0100-11 (huom. symmetria ja käänt. symmetria)
              13x1 + 10x0 = yht. 23

B)           111-10-011-001-0-001-011-01-000 (huom. symmetria ja käänt. symmetria = 1:1!)
              11x1 + 12x0 = yht. 23  > Yht. 24x1 + 22x0

Samalla/eri tavalla molemmilla kerroilla vastanneet:
ABBBBAAABAAABAABABBBABB = 11xA (sama) & 12xB (eri) = 23  [Lisätty 19.3.2014]

- Jos siis A-kerralla yksi vastaajista olisi sanonut ykkösen tilalle nollan, olisi tasapaino ollut täydellinen!

Viimeinen tämän sarjan testi (2015) on lisätty artikkelin loppuun.

Sääntö vai/ja poikkeus?

Musiikin muodoissa juuri epäjärjestyksessä olevat, vain kahden muuntujan 1-0 -binaarisarjoina ilmenevät rakenteet tuovat informaation viestin sisältöön.

Tietokoneen 1-0 -binaarijärjestelmän tarjoaman vastauksen lisäksi lainaan katkelmaa Armas Launiksen kirjasta  Murjaanien maassa:
Rabah ben Omar poistuu hetkeksi joukosta. Muut läsnäolijat sopivat siitä, että Rabahin on pöydällä olevalla kynttilällä sytytettävä toinen kätkössä oleva kynttilä ja pantava se erääseen muurin syvennykseen. Tehtävän saaneen ainoana ohjeena on, meillä vastaavaan leikkiin kuuluvasta käsien paukutuksesta poiketen, kuitralla esitetyt kaksi yhä samana toistuvaa lyhyttä sävelaihetta, joista toinen on myöntävä, toinen kieltävä. Rabah kutsuttuna saapuu sisälle. Hän ottaa aluksi muutamia tyyniä tanssiaskeleita vieraiden keskellä tunnustellen eri suuntiin viittoilemalla, mitä hänen tehtäväkseen lienee annettu. Milloin hänen toimintansa on sensuuntaista, että se johtaa sovittuun tulokseen, soi kuitrassa myönteinen sävel. Mutta pienimmästäkin harhaliikkeestä siirtyy herkkävivahteinen soitto kielteiseen sävelaiheeseen. Kumpikin sävelmistä kuvastaa oivallisesti sille omistettua on- ja ei-ajatusta. Tietenkin sisältyy soittoon sitä paitsi voima- ja nopeusvaihteluita, epäröintiä ja äkkikäänteitä, jotka antavat sille milloin jännittävää, milloin naurua nostattavaa lisäluonnetta. Soittajan osuus leikin onnistumisessa on ehkä suurin, hän kun ylivoimaisesti hallitsee soittoaan ja soitintansa, mutta säveliä herkästi tajuavin askelin hiipii ja liikehtii myös tehtävän suorittaja, Rabah. Mykän toiminnon ja soiton kiinteä yhteistoiminta tässä leikissä muistuttaa lähinnä jotain pantomiimia. (Launis 1927, 164-5)

Sitaatti paljastaa binaarirakenteen olevan tärkeä siksi, koska se on niin syvältä. Se kaivaa yleisen kommunikaation vanhakantaisimpia juuria. Vanhimmissa musiikin muodoissa juuri epäjärjestyksessä olevat binaarisarjoina ilmenevät rakenteet tuovat informaation viestin sisältöön.

Aluksi on syytä mainita kaksi 50 vuoden takaa esitettyä tärkeää ajatusta säveltäjä-esittäjä-kuulija -keskusteluun.
Ensimmäisen läpimurron on mielestäni tehnyt Leonard B. Meyer kirjassaan Emotion in Music (1956) esitellessään käsiteryhmän (musiikilliset) odotukset - niiden viivästyminen - odotusten täyttyminen.

Mutta Mikko Heiniö on omassa väitöskirjassaan löytänyt Meyerilta muutakin:
Meyerin mukaan länsimainen kulttuuri - erityisesti renessanssista alkaen - piti toistoa epäproduktiivisena ajanhaaskauksena. (Heiniö 1984, 144)        

Tuolla ajatuksella näyttää olleen hedelmällinen maaperä suomalaisten vakavan musiikin säveltäjien arvofilosofiassa päätellen kirjan toisesta sitaatista:

...Heinisen näkökulmasta siis yksinkertaistaminen, jolla pyrittäisiin lähestymään yleisöä, merkitsisi itse sanottavan väärentämistä, epärehellisyyttä. (Heiniö 1984, 136)        
[Tässä kohden tuntuu, että en missään tapauksessa voi yhtyä tuohon kertausmerkkejä säikkyvään menneisyyden ajatukseen, koska 'toisto' on musiikin traditioon sitova, säännöstöön pohjautuva osatekijä, jonka vastapuolena ovat yksilöllisiä piirteitä esitykseen tuovat luovuutta merkitsevät poikkeukset.

Tässä mielessä säkeistölaulu ja sitä tietä rajallinen rakennetyyppi on vain viitekehys, koska kerran havaittuna se ei enää anna uutta informaatiota. Säkeistörakenteen havaitseminen on suunnilleen samaa kuin huomata, että laulajan yleissäveltaso nousee tasaisesti koko esityksen ajan. Kun ilmiö on havaittu, se ei anna enää aihetta huomion kiinnittämiseen, vaan edustaa nollainformaatiota.

Toinen toistoon (ja kertausmerkkeihin) liittyvä seikka on se, että oletettiin soittajan soittavan samat nuotit myös toisella kerralla samalla tavalla. Soittajan osuutta ei katsottu tällöin 'luovaksi' vaan eräänlaiseksi säveltäjän ja/tai kapellimestarin käskyläiseksi vailla omaa näkemystä esitettävästä. Ns. kevyessä musiikissa kertausmerkeillä ei ole mitään tekemistä edellisen kanssa, sillä pidetään selviönä, että kerratessa tapahtuu myös muuntelua, jota ei ole kirjoitettu nuotteina.]

Meyerin neutraali historiankuvaus näyttää vain vahventaneen ainakin suomalaisen vakavan musiikin edustajien väheksyvää asennetta toistoon (yksinkertaistamisen lajina). Ideaaliksi näyttää jääneen ilmitulematon - mutta tuskin tiedostamaton - käsitys mahdollisimman suuresta musiikin informaatiomäärästä - Heiniön mukaan tiheydestä - sävellyksen arvostuksen mittana (Heiniö 1984, 8). Tätä käsitystä olen  pyrkinyt joka käänteessä vastustamaan, sillä tiheydellä ei ole oikeastaan mitään tekemistä ennalta arvaamattomuuden, so. informaation kanssa.

[Aiheeseen palaan otsikossa 'Informaation vaikutus analyysiin'.]

Meyerilla on joka tapauksessa ollut hedelmällinen vaikutus säveltäjä-kuulija -suhteen myöhempään tutkimukseen. Esimerkkinä mainittakoon Tuomas Eerolan väitöskirja 2003. Samojen ajatusten levinneisyyttä kuvaa myös Pirkko Kotirinnan kirja-arvostelussaan esittämä Daniel J. Levitin -sitaatti:
"...musiikki kommunikoi kanssamme emotionaalisesti loukkaamalla järjestelmällisesti odotuksiamme". Aivot vertaavat toisin sanoen saamiaan musiikillisia ärsykkeitä aiempaan informaatioon, jota ne ovat omalla tavallaan mallintaneet. Ne saavat suurta tyydytystä hieno-vireisestä tulkinnallisesta muuntelusta eli siitä, kun kuultu poikkeaa odotetusta."

 

Toiseen - ehkä myös Meyerin ajatuksiin (esim. Meyer 1965, 55) pohjautuvaan - termiin törmäsin vasta hiljakkoin lukiessani Heikki Laitisen artikkeliin 'Laulu muistinvaraisessa kulttuurissa'  sisältyneitä Albert S. Lordin ajatuksia vuodelta 1960: Lord vertaa laulamisen oppimista puhutun äidinkielen oppimiseen: se tapahtuu lapsuudessa kuuntelemalla ja jäljittelemällä. Ensin opitaan säännöt, sitten poikkeukset. (Laitinen 2003, s 293)

Vasta tässä ja nyt näen jonkun jo kirjoittaneen säännöistä ja poikkeuksista tasa-arvoisina rakennetta luovina tekijöinä. Lordin lause kylläkin herättää huomautuksen: Koska improvisointikyky on erottamaton osa jokaista omin avuin elossapysyvää musiikkikulttuuria, ei poikkeuksia opita sääntöjen jälkeen vaan samanaikaisesti, yhdistelmänä, alusta lähtien. Jos Lordin väite pitäisi paikkansa, opeteltaisiin hippaleikin juoksukin ensin suoraviivaisesti pakenemalla ja vasta myöhemmin mutkitellen. Kuitenkin - ensin muita katsomalla opittu - mutkittelu näyttää olevan mukana heti alusta lähtien, koska sellaisen matkiminen on osoittautunut tehokkaaksi. Pakenemisen täytyy sisältää mutkittelua, koska ne ovat sama asia. Soittaminen on myös luomua/improa, koska ne kuuluvat yhteen! Niin kuin tangonkin tanssimiseen kuuluu yhtä lailla sekä vasta- että myötäpäivään pyöriminen kuin eteen- ja taaksepäin astuminenkin.

Sääntö ja poikkeus kuuluvat yhteen, koska ne ovat saman asian kääntöpuolet!

Laitinen onkin samassa yhteydessä kehitellyt sääntöajatusta niin, että päähuomio suuntautuu musiikin esittäjään, muusikkoon:

1. säännöt, joita on ehdottomasti noudatettava
2. säännöt, jotka sisältävät vaihtoehtoja
3. säännöt, jotka antavat mahdollisuuden valita vapaasti. (Laitinen 2003, s 293)

 

Kolmas kohta sisältää selkeimmin poikkeuksen mahdollisuuden. Loppukommentti antaa myös mahdollisuuden yleistävään rajanvetoon: perinteinen musiikkitiede on ollut säveltäjä- ja sävellyskeskeistä, etnomusikologiassa on siirrytty ainakin vähintään esittäjäkeskeisyyteen.

Omassa yhä enenevässä määrin kuulijakeskeisessä analyysissäni viestin jälleenkoodaus on muodostunut pääkohteeksi. Käsitteet 'samuus' ja 'erilaisuus' ovat lopulta vain subjektiivisia kuulijakeskeisiä käsitteitä. Tämä antaa mahdollisuuden ymmärtää musiikilliset säännöt ja hahmot 'sumeina', joiden käsittelyyn kuuluu rajattu erimielisyys luontaisena osana. Kuulijan 'kuulokulmassa' korostuu sanoman ennalta-arvaamisen (tradition) ja ennalta-arvaamattomuuden välinen leikki.

Säveltäjänä ja muusikkona tiedän osapuilleen prosessin nämä alueet omasta elämästäni, ja siksi minua kiinnostaa yleisö ja sen reagointi. Jokaisen uuden kohtaamani musiikkikulttuurin suhteen olen aluksi osa kuulijakuntaa. Sitä kautta lähden etsimään eväitä esim. oppiakseni säestämään tuon kulttuurin taiteilijaa.

Laitisen runolauluanalyysien päähuomio keskittyy muuntelevaan tekstiin suhteellisen pysyvän musiikin raameissa (Laitinen 2004, 2006). Tässä oleva analyysini keskittyy päinvastoin musiikin muunteluun samana pysyvän tekstin raameissa. Ensimmäisessä leudd-artikkelissani olikin vain musiikin iskualojen analyysi ilman tekstiä (Saastamoinen 1986). Rajoitus ei kuitenkaan poista analyysin merkitystä: Jo A.O. Väisäsen kanta oli, että tekstin ja musiikin analyysi ovat kaksi erillistä asiaa:
...kaikki suomalaisen koulukunnan tutkijat olivat tutkimuksissaan todenneet, että musiikilliset säkeet on määriteltävä ilman runon apua. (Laitinen 2006, 300)        

Toinen tärkeä syy muistaa kyseinen leuddanalyysi on, että musiikin alueella ilmeni tuolloin täsmälleen samantyyppistä tasapainoa osittavia tuloksia, järjestystä kaaoksen keskellä, kuin mihin Laitinen on tuloksissaan päätynyt tekstin osalta.

Sana ja sävel toimivat leikkivälineinä saman satunnaisrakentelun mukaan!

        

II         Valentina Grigorjevna Jevsejeva: Itku omalle miehelle (ks. nuotinnos)

Analysoitava kohde: Tilastoja itkujen A-B-C kokonaisuudesta.

A- tai b-tyypin melodialla esitettyjä tekstirivejä on yhteensä ~ 84. Itkuissa on muutamia sumeita kohtia:

         - Muutamalla rivillä on eri kerroilla eri teksti, mutta selvä laulajan lukuvirhe saattaa puolustaa tällaisten tekstien käsittelemistä ikään kuin samana säerivinä.

         - Vastaava ilmiö on toisto, joka esiintyy vain parissa kohden: Itkun C täysin ylimääräinen rivi n:o 91 rivien 30 ja 31 välissä on selvä lipsahdus väärälle riville ("tahtiin" 84). Kirjoitettu teksti ei anna aihetta pitää kertausta rakenneosana, koska em. toistot esiintyvät vain lauletuissa esityksissä. Toisto tässä yhteydessä ei tarkoita esim. Tennisovan käyttämää 'kertoa' esityskeinona (Ks. Laitinen 2004, s.173).

         - Samassa itkussa oleva toinen ylimääräinen tahti 152 on myös selitettävissä sekaannukseksi, vaikka se on huomioitu itsenäisenä rakenteen osana, rivinä 51.

         - Em. virheeksi ymmärrettävään kohtaan liittyvä selkeä kertaus itkun B tahdissa 147 on jätetty huomiotta, koska siinä on kysymyksessä selvä sanalipsahdus (kuldaine / kurjaine), jonka laulaja katsonee korjauksen vaativaksi virheeksi.

         - Tahdissa 242 oleva sanan kertaus selittyy kyseisen kohdan epävarmuudesta, sillä itkussa A samalla paikalla on täysin eri teksti. Lukuvirhe vai?

Kaiken kaikkiaan olemme tekemisissä osin 'sumeiden' rakenteiden - ja sitä tietä likiarvojen - kanssa. Tilaa jää tällöin pienille tulkintavaihtoehdoille.

a:lla väh. kerran esiintyviä tekstirivejä 26+24 ~ 50-51

b:llä väh. kerran esiintyviä tekstirivejä 27+26 ~ 50-54

Tekstirivien määrä (84)n ylittävä yhteistulos selittyy riveistä, joissa a ja b esiintyvät samanaikaisesti. Oleellista on, että molempien tyyppien esiintymisten yhteismäärät ovat suunnilleen samat.

1)         a-rivejä/säkeitä kolmessa itkussa 116: = 62+54 (nuottisivu 21 taulukko)

2)         eri rivityypit:

         A) a:lla vain 1/3 (so. kerran kolmesta itkusta) alkavia 13
         B) a:lla 2/3 alkavia 8 kpl; 8 x 2a = 16a
         C) a:lla 3/3 alkavia (16+13) ~ 29 kpl (= 87a); B+C = 37

3)         A+B (a:n kappalemäärä 13+16 = 29) = 1/3xC (rivimäärä 29, kappalemäärä 87)
         [So. Pelkkiä a-sisältöisiä C-rivejä on yhtä paljon kuin kohtien A+B a-määrä.

         - a-voittoisia (2/3 + 3/3) rivejä on (8B+29C) 37, vajaa puolet 84:stä rivistä.

4)      b-rivejä/säkeitä yht. ~ 130 = 64+66; b-säkeiden osuus kasvaa jälkipuolella a:n suhteen.

         A) b:llä vain 1/3 alkavia 9
         B) b:llä 2/3 alkavia 11 kpl (11x2b = 22b)
         C) b:llä 3/3 alkavia (14 + 18) ~ 32 kpl. (= 96b)

         - b-voittoisia (2/3 + 3/3) rivejä onkin (B+C=) 43, so. puolet 84:stä itkurivistä.

5)       A+B (b:n kappalemäärä 9+22 = 31) = 1/3xC (rivimäärä 32, kappalemäärä 96b)

6)       A- ja b -rivien yhteenlasketut esiintymismäärät kolmessa itkussa = 116 : 130
          Esiintymismäärien suhde likiarvona ~  a : b ~ 1 : 1 (~  23 : 26)

7)      a:lla vähintään kerran alkavia tekstirivejä itkuissa A, B ja C:

         A) a:lla 1-3 x esiintyviä tekstirivejä 27+23 ~ 50
         B) b:llä 1-3 x esiintyviä tekstirivejä 26+27 ~ 53

Tekstirivien 1-3x toistuvan melodiatyypin todennäköisyys: a : b ~ 50 : 53 ~ 1 : 1.

8)      Puhtaiden a-rivien määrä vähenee lievästi ja b-rivien samalla lisääntyy itkun loppupuoliskolla:
         Alkupuoli: a:b = 16:14 ~ 1:1; loppupuoli: a:b = 12:18 ~ 2:3

9)      Kolme kertaa (3/) a:lla tai b:llä esitetyt tekstirivit:

         A) karkea suhde 29 : 32 ~ 1:1 (yht. 60 riviä)
         B) Tarkasti identtisten rivien suhde; a : b = 17 : 17(~ 18) ~ 1 : 1

 

Alkuperäinen yhteenveto:

Yhteenveto (1)
- a/b-tyyppien esiintymismäärien (3 itkua) suhde likiarvona = a : b  ~ 116 : 130 ~ 1 : 1
- tekstirivien (~ 3x 84) vähintään kerran esiintyvän melodiatyypin todennäköisyys:

a : b ~ 1 : 1. Melodiavalintoina a- ja b -tyypit ovat siis suunnilleen yhtä todennäköisiä.

Yhteenveto (2)
- Samalla kohden aina samalla tavalla (3x) valittujen a- ja b-teemojen määrä on siis ~ 30:30 = 1:1.

Jos tällaista kolmen itkun toistuvuutta voidaan pitää "tradition" sanelemana, muodostaa toistuvuus suunnilleen 1/4 tehdyistä melodiavalinnoista (kokonaismäärä 3 x 84 ~ 240 riviä); 60:240 = 1:4.

Kun samalla tekstillä varustetut musiikilliset melodiatyypit vaihtelevat a:n ja b:n välillä (= kolmen kirjaimen sekarivit, on uskaliasta määritellä niiden puitteissa tapahtuvat toistot (yht. 10 riviä viidestä eri ryhmästä á 2 x) tietoisesti valituiksi tai aikaisemmin opittuina muistetuiksi. Kun tietty teksti kerrankin esitetään muista poikkeavana valintana (1/4), niin esitys antaa pikemminkin vaikutelman improvisoinnista kuin suunnitellusta valinnasta. Traditio tai tietoinen valinta tuntuu uskottavimmalta vain seuraavissa tapauksissa, joissa tietty teksti lauletaan joka kerta samalla melodiatyypillä (3/3).

Yhteenveto (3) > ks. s. 7

- Toistuvuuden osuus kolmessa toisinnossa on selkeästi vähemmän kuin puolet kaikista riveistä (1/4 - 1/3), joten säännöstöksi muodostuu pikemminkin erilaisuus eri esityskertoina kuin samanlaisuus. On perusteltua pitää näitä itkuja improvisoituna musiikin osalta. Teksti sen sijaan on jo ennakkoasetelman mukaan kirjoitettu ja siis aina lähes samanlainen - muutamaa tekstisekaannusta ja riviltä hyppäämistä lukuun ottamatta. Ne on yksiselitteisissä tapauksissa jätetty analyysin rakenteen ulkopuolelle.. Kirjoitettu merkitsee opeteltavissa olevaa traditiota ja siihen samaistumista.

Traditioksi on tällöin ymmärrettävä myös oman itsensä toistaminen... [> s.7] 

Traditio tai tietoinen valinta tuntuu uskottavimmalta vain tapauksissa, joissa tietty teksti lauletaan joka kerta samalla melodiatyypillä (3/3). Kun jokin tekstirivi kerrankin esitetään muista toisinnoista poikkeavana valintana, niin esitys antaa vaikutelman pikemminkin improvisoinnista kuin suunnitellusta valinnasta. Tarkassa erottelussa on identtisiä rivejä vain (17+17=) 34/84 (~ 1/3), joten säännöstöksi muodostuu samanlaisuuden sijasta erilaisuus (~ 2/3) eri esityskertoina.

Itkuja A-B-C on  perusteltua pitää improvisoituna musiikin osalta. Teksti sen sijaan on kirjoitettu - muutamaa esitysvirhettä ja riviltä hyppäämistä lukuun ottamatta. Ne on selvissä tapauksissa jätetty analyysin ulkopuolelle.

 

Variaatiot (tarkka erottelu):

Käsite 'sama' on kaikkien a-tyypin rivien yhteinen yleisnimi. A-tyyppien sisäinen erilaisuus osoitetaan niiden tarkkeeksi lisätyllä numeroinnilla (a, a1, a2, a3 jne.). Tässä ympäristössä käsite 'a' tarkoittaa yleisnimen sijasta kaikkein lyhintä a-tyypin laskevaa melodiariviä (h-a-g-fis-e).

         Vertaan seuraavassa yksittäisten säkeiden keskinäisiä pituuseroja ja niiden vuorottelua kokonaisuuden puitteissa. Johtotähtenä on aikaisempien analyysien antama viittaus keskittyä etsimään erilaisten osatekijöiden välisiä tasapainosuhteita ennalta-arvaamattomuuden keskeltä.

         Analyysi paljastaa mikrotasolla tapahtuvan jatkuvan muuntelun, jonka ulkoa opettelemisen mielekkyys olisi kyseenalaista. Rakenteen monimutkaisuus yhdessä satunnaisuutta muistuttavan rakenneosien 50:50 -tasapainon kanssa viittaa esitysten olevan improvisoituja.

 

1)         A-RIVIT:

a         a          a         4 x      = 3a

a         a          a1                  = 2a+a1

a         a1         a1         5 x    = a + 2a1 (sis. a1 a1 a)

a1       a1         a1         9 x    = 3a1

a1       a1         a2         2 x    = 2a1 + a2 (sis. a2 a1 a1)

a1       a2         a2         4 x    = a1 + 2a2 (sis. a2 a1 a2)        

a2       a2         a2         3 x    = 3a2

a2       a3         a3                 = a2 + 2a3

a3       a3         a3                 = 3a3

                           Yht. = 30 riviä

 

A-rivit: 9 erilaista a-yhdistelmää, joista 3 esiintyy kerran ja 6 yht. 27 kertaa. = 30

-         Identtisiä kolmen a:n rivejä (4x3a + 9x3a1 + 3x3a2 + 1x3a3) = yht. 17/30

-         Sisäisesti vaihtelevia kolmen a:n rivejä = 13/30; 17:13 ~ 1:1

-         3a/3 -rivit muodostavat yli kolmasosan itkuteemoista (30/84).

-         ABC-itkujen a-a3 -säkeiden (3/3) määrä = 90 ~ yhden itkun rivimäärä 84 (?).

 

2)         B-RIVIT:

b         b         b           2 x         = 3b

b         b         b1         4 x         = 2b + b1 (sis. b b1 b ja b1 b b)

b         b1       b1         6 x          = b + 2b1 (sis. b1 b b1 ja b1 b1 b)

b1       b1        b1        12 x        = 3b1

b2       b1        b1                      = 2b1 + b2

b1       b2        b2         4 x         = b1 + 2b2 (sis. b2 b1 b2)

b2       b2         b2         2 x        = 3b2

b3       b3         b3                     = 3b3

                           Yht.         = 32 riviä

B-rivit: 8 erilaista yhdistelmää, joista 2 esiintyy kerran ja 6 yht. 30 kertaa. = 32

-          Identtisiä kolmen b:n rivejä (2x3b + 12x3b1 + 2x3b2 + 1x3b3) = yht. 17/32

-          Sisäisesti vaihtelevia kolmen b:n rivejä = 15/32; 17 : 15 ~ 1:1,

-          b-rivit muodostavat yli kolmasosan itkuteemoista (32/84).

-          ABC-itkujen b-b3 -säkeiden (3/3) määrä = 96
         ~ a-säkeiden määrä  90 ~ yhden itkun rivimäärä 84. Suhde ~ 1 : 1 : 1.

 

3)         SEKARIVIT  (a&b):

a         a         b          2 x       = 2a + b (sis. a b a)

a         a         b1         2 x      = 2a + b1 (sis. a b1 a)

b1        a        a1                    = a + a1 + b1

a          b         b                    = a + 2b

a          b         b1         2 x     = a + b + b1 (sis. b a b1)

b1         a         b1        2 x     = a + 2b1

b1         a1       a1                  = 2a1 + b1

a1         a1       b2                  = 2a1 + b2

a1         b         b1                  = a1 + b + b1

a1         b1        b1                 = a1 + 2b1

b2         a1        b2         2 x    = a1 + 2b2 (sis. b2 b2 a1)

b2-        b3        a1                 = a1 + b2 + b3

a2         a3         b1                = a2 + a3 + b1

a2         b2         b2                = a2 + 2b2

                           Yht.         = 19 riviä

-         Karkea ryhmittely: 8x aab + 11x abb = 19

-         Yht. 14 erilaista yhdistelmää, joista 9 esiintyy kerran

-         10 kpl  toistuvia, keskenään identtisiä 3ab rivejä:
          2x(aab) + 2x(aab1) + 2x(abb1) + 2x(a+2b1) + 2x(a1+2b2)

-         Yht. 9+10 = 19 ab-riviä, joissa a = 27 kpl, b = 30 kpl: a : b ~ 1 : 1.

 

4)         VAJAAT RIVIT:  (näillä ei ole tilastollista merkitystä, mutta ovat sotkemassa tuloksia tulkinnallisen moniselitteisyytensä vuoksi: (2 x)a & b1 & 2b2                 

 

Päätelmät:

Kaikilla kolmella itkukerralla samanlaisina toistuvia säkeitä:

1)         samalla a:lla 3/3 alkavia: tarkka erottelu: 17 (karkea erottelu: 3a -rivejä = 30)

2)         samalla b:llä 3/3 alkavia: tarkka: 17 (karkea: 3b -rivejä = 32); a : b  = 1:1.

3)         Tarkasti samoilla motiiveilla aina alkavia a/b -rivejä on 17/17,

            joten erilaisia a&b -sekarivejä on yhtä paljon (8 & 11 = 19)

4)         17a : 19a/b : 17b ~  a : (a+b) : b =  1 : 1: 1

5)         Karkealla tasolla:  a : (a+b) : b = 30 : 19 : 28 ~  3 : 2: 3

6)         Eri melodiasäkeellä eri kerroilla alkavia tekstirivejä (aab-bba ym.) on 19 kpl (19:84 ~ 1:4), mutta 47,
            jos tarkka rakenne on pohjana. Tällöin 47:84 ~ 1:2.

7)         a-enemmistöisiä rivejä yht. 37 riviä; b-enemmistöisiä yht. 43 riviä > a:b ~ 1:1

 

Samalla/eri tavalla alkavien rivien keskinäinen suhde itkuissa A-B-C:

A)         Karkea rivien 1- 0 -erottelu (3 x samat rivit = 1 & muut = 0) (rivit 42 + 42):

Alkuosa: 11111100 > 11100 > 10 + 111110 > 1111100 > 1000 + 1111110 > 111

Loppuosa: 111111100 > 1110 + 11111110 > 1100 > 1110 > 10 + 111110 > 1110 > 1

Alkuosa:          30x1 & 12x0 > 1:0 ~ 3:1 & Loppuosa: 32x1 & 10x0; 1:0 ~ 3:1

1 (samanlaisia)  = 62/84 = 3:4 & 0 (erilaisia) = 22/84 = 1:4; 1 : 0 ~ 3:1

- Karkeasti arvioituna samanlaisina toistuvia rivejä on kolme kertaa erilaisten rivien määrä (62/22).
- Rivit ryhmittyvät sekä 3+3 supistuvaan ryppääseen (+), joiden rivimäärät ovat: (alkuosa:)15-17-10 + (loppuosa:) 13-18-11.
- Ryppäissä ei ole mitään sellaista, mikä viittaisi toistuvaan säkeistörakenteeseen.

 

B)         Tarkka rivien 1- 0 -erottelu (3 x samat rivit = 1 & muut = 0):

Itkujen ABC vastaavien säkeiden tarkka erottelu: SAMA (1) - ERI (0)

10 111100 10100000 11110         = 11 + 10 (= 1:0)

0100100 1000 1110 100100         =   8 + 13         > 19x1 (sama) & 23x0 (eri)

110110100101010 111100           = 12 + 9

000000 10000 100 1000000         =   3 + 18         > 15x1 (sama) & 27x0 (eri)

Alkuosa: 1:0 = 19x1 : 23x0  ~ 1:1 & loppuosa: 15x1 & 27x0 ~ 1 : 2
- Yht: (19+15=) 34x1 & (23+27=) 50x0 = 84 riviä.
- Keskenään erilaiset rivit (50) muodostavat selvän enemmistön eli lähes 2/3 kaikista riveistä.
Kysymyksessä tuskin on ulkomuistista toistettava esitys, vaikka karkeassa erottelussa toistuvat rivit olivatkin enemmistö: 1:0 ~ 3:1.
- Merkille pantava on toisen (8/13) ja neljännen neljänneksen (3/18) käänteinen 1/0 -suhde.
Em. sektoreissa 1/0 (sama/eri) -suhde on 11:31 = 1:3, kun ensimmäisessä ja kolmannessa neljänneksessä 1:0 = 11/10 : 12/9 ~ 1:1.

 

EXTRA:

Yksittäiset itkut sisäisessä ja keskinäisessä vertailussa:

ITKU A:

Alleviivatut kuuluvat johonkin 'pitkään' vähintään 3x toistuvaan ryppääseen.

Alkupuoli:

a-a2-a-b1-a2-a1-b2-b-b1-b1-a1-b1-a-b1-b1-a1-b1-b2-b1-a1-b2-       = 21

b2-b-b1-a1-a2-a2-b1-b1-a-a-b-a2-a1-b1-a2-b1-b1-b-a1-a-a1            = 21

Loppupuoli:

b1-a3-a3-b1-b1-b-a1-a2-()-a1-a1-b2-a-b1-a2-b3-b-b1-a1-b-a1-         = 21

b-a1-a-b1-b-b-a-b2-a2-b2-b2-a-b1-a1-a1-a-b1-b-a1-a-b1                  = 21

 

Huomioita ryhmittymisestä:

a = 40 (9+11&10+10)

b = 43 (12+10&10+11); a:b = 1:1

 

Pitkiin a/b -ryppäisiin kuuluu 39/84 riviä (11+12+10+6),

vain 1-2x toistumista sisältävät ryppäät yht. 44 riviä (10+9+10+15);

pitkä/lyhyt - ryppäiden suhde ~ 1:1.

a/b-tapauksista ei tarkasti identtisiä ole kuin 2 x ab1 ja 2 x a1b.

 

Itkun A sisärakenne:

a (6+6)             = 12            ~ b (4+7)             = 11

a1 (8+9)             = 17             ~ b1 (14+9)             = 23

a2 (6+3)             = 9             ~ b2 (4+4)            = 8

a3 (-+2)            = 2            ~ b3 (-+1)            = 1

 

Suhteet:             b1 (23) ~ b + b2 + b3 = yht. 20 ~ a (12) + a2 (9) + a3 (2) = yht. 23

So. b1 muodostaa puolet b-rivin esiintymisistä (43); b1 = a+a2+a3

Mikrorakenteiltaankin itku on tasapainossa, vain a1 (17) jää irralliseksi.