1971 Turku-seminaari

Turku Music Festival
- Turku International Rock Festival        

Popseminaari 20.8.1971

MAF:n julkilausuma: Niin kauan kuin muusikon ammatti ei ole taloudellisesti turvattu,
ei muusikon ammattia myöskään arvosteta.

Arvostuksen puute koskee yhtä hyvin klassillisen kuin ns. kevyenkin musiikin ammattikuntaa. Pääsyyksi tähän Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio r.y. MAF toteaa muusikoiden palkkatason jälkeen jäämisen yleisestä palkkakehityksestä yhdistyneenä monien sosiaalisten oikeuksien puuttumiseen.
Mm. tämä seikka on vaikuttanut virheelliseen kehitykseen, jonka lopputuloksena on nähtävissä tämän hetken ulkomaisten muusikkojen tulva maassamme.

Hyvän musiikin tekeminen ei edellytä huonoja sosiaalisia olosuhteita. Sosiaalisten etujen parantamiseksi MAF on SAK:n tukemana ryhtynyt toimenpiteisiin muusikkojen eläkevakuutuksen, vuosiloma-, sunnuntai- ja ylityökorvausten saattamiseksi asianmukaiselle tasolle. Samoin on jätetty ehdotus lisäveron tarkistamisesta sekä SAK:lle että Verohallitukselle, koska muusikon instrumentti ei MAF:n mielestä ole enempää ylellisyys- kuin huvitteluvälinekään.

Päämäärien toteuttaminen edellyttää MAF:n mielestä työehtosopimusten tekemistä sekä niiden niveltämistä yleiseen TES-mekanismiin. Toistaiseksi on keskitytty laiva-, ravintola- ja keikkamuusikkokunnan työolosuhteiden selvittelyyn. Jo tässä vaiheessa voidaan todeta, että keskittyminen on tuottanut myös tuloksia - ensimmäiseksi laivamuusikoiden kohdalla. Asioiden käsittely tulee MAF:n mielestä tarvitsemaan tulevaisuudessa myös laki- ja asetusmuutoksia.

Niin työnantaja - kuin työntekijäpuolenkin järjestäytyminen on pahasti jäljessä monien muiden maiden vastaavasta kehityksestä. Ammattikunnan edut pystytään turvaamaan ainoastaan tehokkaalla järjestäytymisellä, joka MAF:n mielestä merkitsee ennen kaikkea muiden ammattikuntien tukea suuren keskusjärjestön piirissä. Vain tätä kautta voidaan asiat saada kuntoon oikealla tavalla.

Muusikon sosiaalisen aseman parantaminen merkitsee todennäköisesti ulkomaisen muusikkokunnan vähenemistä, jossa vaiheessa esiin astuu kotimaisten muusikkojen koulutuskysymys. MAF on jo aloittanut laajakantoisen selvittelytyön alan koulutuksen aikaansaamiseksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulevaisuudessa muusikot eivät enää sleepaa vaan ovat mukana ajan rytmissä.

Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio r.y.
Tomi T. Byysing, MAF:n puh. joht.
Ilpo Saastamoinen, MAF:n varapuh. joht.

 

21.8.71         Helsingin Sanomat -Turku: Ruis-Rock alkoi sitkeällä jonotuksella.
Popmuusikotkin saatava sosiaaliturvan piiriin. (> Ks. Turku-seminaari 20.8.71)

(Kuvateksti: ...poliisin laskujen mukaan alueelle sulloutui perjantaina 20 000 henkeä.)

Turku, (HS) Ruissalon Rock-juhlat avasi perjantaina aamupäivällä seminaari, joka käsitteli pop-musiikin
ammattikunnan asioita. Kunniavieraana oli englantilainen Tony Palmer, koka puhui pop-musiikista ja tiedotusvälineistä. Palmerin puheitakin painavampia olivat, hänen mukanaan tuomat filmit.

Seminaarin alustivat musiikinopettaja Klaus Järvinen ja popmuusikkojen liiton puheenjohtaja Ilpo Saastamoinen. Järvisen ja Saastamoisen käsitykset ensisijaisista tehtävistä menivät ristiin. Järvinen painotti koulutuksen aloittamista mitä pikimmin.

Saastamoisen mielestä ensin on hankittava keikkamuusikoille elämisen turva. Kevyen musiikin soittajakin tarvitsee Saastamoisen mielestä vanhuuseläkettä, vuosi-lomat, sosiaaliturvan ja jonkinlaiset takeet ammatin jatkumisesta.

Järvisen mielestä, ammattikunnan asemaa ei voida parantaa ennen kuin sen tasoa nostetaan.
Niinpä hän ehdottikin "suoraa toimintaa keinolla millä hyvänsä". Hän täsmensi sen myöhemmin ja toivoi rahattomuuden uhallakin saatavan jotain opetustoimintaa. Idealismin hän uskoi riittävän.

Paneelissa istui myös eräitä musiikkialan ammatti-ihmisiä. Heistä musiikkialan ammattiyhdistysten federaation puheenjohtaja Tom Byysing vastasi, ettei koulutuksen järjestämisestä pitkällä tähtäimellä tule mitään, ellei valtiovalta tule mukaan.

M. A. Numminen edusti paikalla levytuottajia. Hän kiteytti muidenkin esittämiä mielipiteitä sanoihin "osta basso ja lähde keikalle". Tämän ohjeen hän oli saanut pyytäessään bassosoiton opetusta ammattiveljeltä.

Ääni yleisöstä kysyi, miksi suomalaiset pop-muusikot ovat unohtaneet suomalaisen musiikin. Puhujan mielestä paneelissa valitettiin yksinomaan sitä, ettei ole rahaa, millä opetella matkimaan amerikkalaisia ja englantilaisia
yhtyeitä. Toinen puhuja muistutti, ettei pidä keskustella vain muusikkojen koulutuksesta, sillä mitä hyötyä on hyvästä musiikista, jos yleisö ei ole sen tasalla. Hän halusi tietää, mitä muusikot aikovat tehdä, ettei peruskoulusta tule musiikille epäystävällistä. Järvinen myönsi tähän, että virhe on tapahtumassa, eivätkä muusikot näy tietävän siitä juuri mitään.

Myös managereille koulutusta

Ilpo Saastamoisen laaja alustus käsitteli muidenkin musiikin kanssa tekemisissä olevien koulutusta. Hän vaati, että tanssien järjestäjille ja managereille pitäisi myös olla jotain koulutusta alalle.

Saastamoinen toivoi myös, että esimerkiksi lääkärin ja pop-muusikon tuloissa oleva ero olisi niin pieni, ettei se pelästyttäisi lahjakasta ihmistä alalta. "Vasta sen jälkeen, kun muusikon ammatti on sosiaalisesti turvattu, ei muusikon koulutus mene hukkaan. Tämä edellyttää pitkää tähtäintä, työehtosopimuksia ja sosiaaliturvaa", lopetti Saastamoinen.

Järvisen mielestä olisi järjestettävä koulutusta, että olisi jotain näyttöä, jota vastaan voidaan sosiaalisia. etuja ryhtyä vaatimaan. Saastamoisen mielestä näyttöä on. Hyviä itsensä kouluttaneita muusikoita on, mutta liian vähän.

Tom Bysing sanoi lopuksi, että työvoimaviranomaisten vuoksi koulutus on erityisen tärkeä, koska nämä käyttävät suomalaisten muusikkojen heikkoa tasoa selityksenä sille, että maahan annetaan niin paljon työlupia ulkomaalaisille ravintolamuusikoille.

21.8.71         Uusi Suomi - Markku Jokipii:
Tiedotusvälineet ja pop esillä seminaarissa Turussa - Kevyen alan muusikot itseoppineita

Musiikinopettaja Klaus Järvinen ja muusikko Ilpo Saastamoinen aloittivat eilen popseminaarin, joka jakaantui kahteen osaan: muusikon asemaa käsittelevään ja popmusiikin tiedotusvälineiden suhteita selvittelevään
seminaariin. Klaus Järvinen näki hyvin paljolta ongelmiin liittyvän koulutusseikkoja:

Suomessa muusikon ammatti on hyvin huonosti arvostettu, ja nimenomaan pop-, jazz-, ja tanssimuusikkojen kohdalla arvostusta ei oikeastaan ole olemassakaan. Tämä johtuu pohjimmiltaan meidän musiikkikasvatuksestamme kotona ja koulussa. Musiikista yleensäkin tiedetään hyvin vähän ja sitä ymmärretään yhtä vähän. Vanhempien välinpitämätön suhtautuminen musiikkiin heijastuu lapsiin, koulujen musiikinopetus nimenomaan maaseudulla on useissa tapauksissa täysin epämääräisellä tasolla ja näin kierretään vuodesta toiseen samaa kehää.

Eräs räikeimmistä epäkohdista on pop-, jazz- ja tanssimusiikin kohdalla täydellinen koulutuksen puuttuminen. Tämän alan muusikot ovat musiikkinsa itse oppineet kansanpelimanniperiaatteen mukaisesti. Tyypillistä on, että esimerkiksi trumpetin ja saksofonin soittajilla ei löydy edes asianmukaista harjoitusmateriaalia, ei ainakaan suomalaisten kanavien kautta sitä pystytä hankkimaan. Tilanne on siis suorastaan tragikoomillinen.

Järjestäytyminen jäjessä

Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio ry antoi muusikon asemaa kosketelleen vilkkaan keskustelun tiimoilta julkilausumansa, josta lyhennelmä:

Arvostuksen puute koskee yhtä hyvin klassillisen kuin ns. kevyenkin musiikin ammattikuntaa. Pääsyyksi tähän MAF toteaa muusikoiden palkkatason jälkeen-jääneisyyden yleisestä palkkakehityksestä yhdistyneenä monien sosiaalisten oikeuksien puuttumiseen. Mm. tämä seikka on vaikuttanut virheelliseen kehitykseen, jonka lopputuloksena on nähtävissä tämän hetken ulkolaisten muusikkojen tulva maassamme.

Niin työnantaja- kuin työntekijäpuolenkin järjestäytyminen on pahasti jäljessä monien muiden maiden vastaavasta kehityksestä. Ammattikunnan edut pystytään turvaamaan ainoastaan tehokkaalla järjestäytymiseilä, joka MAF:n mielestä merkitsee ennen kaikkea muiden ammattikuntien tukea suuren keskusjärjestön piirissä. Vain tätä kautta voidaan asiat saada kuntoon oikealla tavalla.

Muusikon sosiaalisen aseman parantaminen merkitsee todennäköisesti ulkomaisen muusikkokunnan vähenemistä ja tässä vaiheessa esiin astuu kotimaisten muusikkojen koulutuskysymys. MAF on jo aloittanut laajakantoisen selvittelytyön alan koulutuksen aikaansaamiseksi.

22.8.71 Savo: Kontakti-rockia (Irtoleike)
Ruissalossa. Turussa on parhaillaan huipentumassa suomalaisittain ottaen laaja musiikkitapahtuma, rockmusiikin kansainvälinen festivaali. Tapahtuman kokonais-osanottajamäärän odotetaan nousevan 60 000 nuoreen suomalaiseen ja ulkomaiseen vieraaseen., mikä on kunnioitettava määrä verrattuna suomalaisen kesän erilaisiin paikkakuntien tapahtumiin.

Osanottajat ovat nuoria ja osoittavat pelkällä lukumäärällään, että Ruissalon rock-juhlaa tarvitaan. Siellä kuullaan poppia, rockia ja folkrockia, joka viimeksimainittu on tällä hetkellä kuuminta tavaraa. Jokaiselle siis jotain.

Nimekäs esiintyjäkaarti ulkomailta ja kotimaasta on tietysti eräs magneetti, mutta totuus lienee, että Ruissalon tapahtuma on tällä hetkellä ainoa kesän tapahtuma, minne popkansa voi kerääntyä tapaamaan toisiaan samanikäisiä. Pori vetää pääasiassa jatsahtavaa kansanosaa, eivätkä popparit ole siellä saaneet kovinkaan suopeita silmäyksiä osakseen. Kaustisista tai Savonlinnasta puhumattakaan. Kuopion kesäkin tuoksahtaa ehkä liikaa kulttuurille, sille peikolle, minkä osaksi rock ja popkin - toivon mukaan - nivoutuvat saatuaan riittävästi ikää ja aikaa kehittymiseen.

22.8.71 - Iisalmen Sanomat: Juhlahenkeä Ruisrokissa & Savo 21.8. (ei otsikkoa)

23.8.71 ma         Turun Sanomat: Rock on vuodeksi rokattu

24.8.71 ti         Uusi Suomi - Turku:
Vorotkin juhlivat Ruissalossa - Autoja, telttoja ja rahaa vietiin rock-yleisöltä.

- Suomen Kuvalehti - Maarit Niiniluoto: Onko popmusiikki työtä vai mystiikkaa.

- Päiväämätön: POP-seminaarissa puhuttiin salaliitosta - muusikoista.

- Päiväämätön: Rock-ajatuksia Sibelius-museossa.
Ruisrockin alkuvauhti otettiin Sibelius-museon sisätiloissa perjantaiaamuna klo 10, jolloin innokkaimmat popmusiikin harrastajat ahtautuivat seminaarihuoneeseen täyttäen sen viimeistä lattiapaikkaa myöten. Ilpo Saastamoinen ja Klaus Järvinen pohtivat popmuusikon asemaa ja arvostusta Suomessa, minkä jälkeen englantilainen Tony Palmer laajensi aiheen kansainväliselle tasolle valottaen popmusiikin ja tiedotusvälineiden kipeitä suhteita.

Musiikinopettaja Klaus Järvinen oli sitä mieltä, että popmuusikon heikko arvostus johtuu hänen heikosta koulutuksestaan. Niinpä Järvinen esittikin ensisijaisena parannuskeinona sekä muusikoiden että heidän opettajiensa mahdollisimman pikaisen koulutuksen, sillä popmuusikon arvostus voi nousta vasta hänen ammatti-taitonsa myötä.

Musiikkialan ammattiyhdistysten federaatio MAF:n varapuheenjohtaja Ilpo Saastamoinen väitti puolestaan, että muusikon ammatin arvostus riippuu ensi sijaisesti sen taloudellisesta turvallisuudesta. Hän piti muusikkojen eläkevakuutuksen, vuosiloma- ja ylityökorvausten järjestämistä erittäin tärkeinä samoin kuin työnantajien saamista valvonnan alaisiksi välttämättömänä. Saastamoinen painotti edelleen, että muusikoiden sosiaalinen asema voi parantua vain järjestäytymisen avulla.

Kriitikko, kirjailija, ohjaaja ja Cambridgen opettajp Tony Palmer määritteli esitelmässään pop-musiikin uuden kulttuurimuodon kansainväliseksi kieleksi ja rajasi termin käsittämään vain popin musiikillisia huippuilmiöitä, jolloin se on ymmärrettävä lähinnä vähemmistön musiikiksi. Tätä heijastaa Palmerin paradoksaaliselta tuntuva lausahdus: "Mitä musiikillisempaa pop on, sitä vähemmän populaaria se on." Erotettuaan täten popmusiikin populaarista listamusiikista Palmer pyrkii vastaamaan kysymykseen, miksi tiedotusvälineet eivät juuri
lainkaan huomaa edistyksellistä poppia, josta Palme käyttää termiä "parempi musiikki". Ja hän päätyy siihen, että popmusiikin heijastaman elämänasenteen arvostukset poikkeavat niin voimakkaasti yleisistä, että enemmistön ajattelutapaa on suojeltava näiden haitallisilta vaikutuksilta.

Esitelmänsä päätteeksi Tony Palmer näytti ohjaamansa elokuvan All My Loving, jossa tunnetut popmuusikot kuten Paul McCartney, Frank Zappa, Pete Townsend, Eric Burdon ja Donovan esittivät ajatuksiaan popmusiikista, sen tehtävästä ja omasta asemastaan sen kentässä.

Niille jotka eivät vielä tämän nelituntisen seminaarin jälkeen tunteneet itseään täysin valmiiksi siirtymään Ruissalon nurmelle koko illan kestävää ulkokonserttia kuuntelemaan pyöri kaupungin elokuvateatterissa virikkeeksi Tony Palmerin elokuva Creamin jäähyväiskonsertista.

28.8.71 Keskisuomalainen - Kari Kallio: Popmuusikon asema seminaarin aiheena

Ulkomaisia asiantuntijoita edusti englantilainen kriitikko, Tony Palmer, joka alustuksessaan väitti mm., että tiedotusvälineiden kesken on salaliitto, jonka kohteena on pop-musiikki. Niiden suhtautuminen ei ole kuulemma vain välinpitämätön, vaan jopa vihamielinen. Syyksi Palmer kertoi sen, että tiedotusvälineet pelkäävät sitä, mitä pop-musiikki edustaa. Pop-musiikin juuret voidaan nähdä negro spirituaaleissa, joiden sisältö ja lähtökohta oli varsin poliittinen. Vielä tänäänkin pop-musiikki liittyy paljolti politiikkaan, minkä seikan tiedotusvälineet myös yleensä laiminlyövät - väitti Tony Palmer.

Musiikinopettaja Klaus Järvisen alustus käsitteli mm. kevyen musiikin koulutusta: "Räikeimpiä epäkohtia koulutuksessa on täydellinen pop-, jazz- ja tanssimusiikin opetuksen puuttuminen. Tämän alan muusikot ovat musiikkinsa itse oppineet kansanpelimanniperiaatteen mukaisesti. Ei ole siis ihme, että hyviä ns. kevyen musiikin soittajia löytyy vain kourallinen. Se koulutus, mitä Suomessa voi saada on irrallisten kurssien varassa ja niitäkin on järjestetty vain rumpaleille ja kitaristeille. Kuinka voidaan puhua muusikon aseman parantamisesta, jos tasoa ei edes yritetä kohottaa. Koulutus on ennen kaikkea kiinni uskalluksesta, eikä
tosin opettajiakaan ole. Olisi yritettävä kouluttaa opettajia nimenomaan maaseudun muusikoista jatkuvan kurssitoiminnan avulla, ja musiikkiopistot kautta maan olisi saatava ottamaan pop-, jazz- ja tanssimusiikki opetusohjelmaansa. Koulutuksesta on lopultakin kaikki kiinni - totesi Klaus Järvinen lopuksi.

Alustusten jälkeen keskustelun aloitti Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio ry:n (MAF:n) puheenjohtaja, Tomi Byysing, joka painotti erikoisesti sitä, että valtio-valtaa on painostettava, jos halutaan saada korjausta tilanteeseen. Jussi Raittinen Pop-muusikot ry:stä sanoi pop-muusikoita tähän asti sorretun juuri viihdemusiikin vanhempien edustajien ja tietysti klassisen musiikin soittajien taholta, ja että pop-muusikoita on pidetty lähinnä vain diletantteina.

Raimo Wikström, Suomen Muusikkojen liitosta vastasi Järvisen syytöksiin sanoen kaikenlaisen
kurssitoiminnan olevan kiinni vain rahasta. Yleismies M. A. Numminen, tällä kertaa mukana
levytuottajan ominaisuudessa totesi ammatin arvostuksen mittana tavallisen kansan keskuudessa olevan vain raha, eikä mikään muu.

Jukka Rautiainen tamperelaisbändistä, Alvari Tuohitorvesta väitti nykyisin vallitsevan selvän kahtiajaon: hesalaiset ja ne muut. Hesalaiset saavat levytykset, radio ja tv "puffaa" heitä, samoin maamme luvattoman heikkotasoinen pop-lehdistö.

SOSIAALISET EDUT PUUTTUVAT        
Seminaarin kolmannessa alustuksessa Ilpo Saastamoinen kiinnitti huomiota pop-muusikon sosiaaliseen turvattomuuteen. Pelkkä koulutuksen järjestäminen ei riitä, jos sosiaalinen turva on muilla aloilla niin paljon parempi, että potentiaaliset kyvyt eivät lähde hankkimaan musiikkikoulutusta alan nykyisen epävarmuuden vuoksi. Muusikoiden järjestäytyminen on ensiarvoisen tärkeää, ja myös työnantajapuoli -mm. maaseudun keikkajärjestäjät on saatava - kontrollin alle. Toimiin on jo ryhdytty muusikoiden eläkevakuutuksen, vuosiloma-, sunnuntai-, ja ylityökorvausten saattamiseksi asianmukaiselle, tasolle. Samoin on jätetty ehdotus lisäveron tarkastamisesta - sekä SAK:lle että Verohallitukselle, koska muusikon instrumentti ei mitenkään ole ylellisyys- kuin huvitteluvälinekään, vaan muusikon työkalu.        

Olisi tehtävä selvä ero myös puoliammattimaisten ja ammattimaisten muusikoiden kesken. Sivutoimiset muusikot polkevat tuntuvasti tasoa. He tyytyvät vaatimatto-mampaan osaamiseen. Riittää, kun pystytään käymään keikoilla.

Syntyi keskustelua siitä, kumpi on ensin järjestettävä, koulutus vai taloudellinen ja sosiaalinen turva. Etenkin ravintolamuusikkojen kohdalla todettiin koulutus äärimmäisen kiireelliseksi ulkomaisen muusikkovirran tyrehdyttämiseksi. Yleisön joukosta tullut puheenvuoro kiinnitti huomiota koulutuksen kokonaisratkaisuihin
ja muistutti tulevasta peruskoulusta. Klaus Järvinen totesi tähän, että Suomessa tehdään nyt sama virhe, jota Ruotsissa parhaillaan yritetään korjata: laiminlyödään taideaineet koulu-uudistuksen yhteydessä.

Muusikon sosiaalisen aseman parantaminen merkitsee todennäköisesti ulkomaisten yrittäjien vähenemistä, jolloin esiin astuu kotimaisten muusikoiden koulutus-kysymys. Tällä hetkellä sitä
selvittelee MAF laajakantoisessa tutkimuksessaan alan koulutuksen aikaansaamiseksi. Näyttää siis todella siltä, että tulevaisuudessa muusikot eivät enää sleepaa, vaan ovat mukana ajan rytmissä.
KARI KALLIO

> Från Dagens Nyheters utsända medarbetare (Åbo, lördag):
Finska grupper gillas bäst i Åbo

Päiväämätön: Bjarne: Seminarium kring popmusikerna inledde rockfestivalen
(AU) Den andra intornationella rockfestivalen inleddes inofficiellt på fredagsmorgonen med ett seminarium kring popmusiken och dess utövare. Ett hundratal ungdomar hade samlats till Sibeliusmuseets - stora auditorium för att följa med seminariet. Som inledare fungerade musiklärare Klaus Järvinen, som representerade musikutbildningen och Ilpo Saastamoinen som representerade  yrkesmusikerna.        

Den andra inledaren popmusikern Ilpo Saastamoinen konstaterade att MAF, federationen av fackföreningar inom musikbranschen, hårt driver på att musikeryrkets anseende skall höjas. En orsak till det låga anseendet är att man fortfarande betraktar musikern mer som en människa som utövar en hobby än ett yrke och att
lönenivån allmänt sett är låg i branschen. Vissa toppnamn förtjänar visserligen mycket bra, men den stora massan av amatörmnusiker på landet har inte en lönenivå att skryta med. Den här olägenheten kunde uphjälpas genom att musikerna organiserar sig, fortsatte Saastamoinen, och nämnde som ett alternativ MAF. Först då kunde musikerna också få de sociala förmåner som andra yrkesgrupper åtnjuter.

- POP-seminaarissa puhuttiin salaliitosta, muusikoista
Päiväämätön MUSA (1971 lopussa): Musikantit: Toimintaa, hop, hop!

27.3.1972         Ilta-Sanomat: Julkilausuma

Turun rockfestivaalit loivat kahdessa kesässä niin suuren maineen, ettei mikään muu musiikkijuhla ole pystynyt sitä ohittamaan huolimatta yhteiskunnan aktiivisesta rahallisesta tuesta. Ruissalon säveljuhlat on julkisuudessa yritetty leimata Ruissalon sauhujuhliksi, jotta vältyttäisiin näkemästä piikkiä maamme musiikkikulttuurin verettömässä lihassa.

Kun estetään Ruisrockin toimintamahdollisuudet, poistuu myöskin tilastollinen vihje popmusiikin valtavasta harrastajamäärästä. Jäljelle jäävät vain tilastot klassisen musiikin suurista harrastajajoukoista. Niissä tilastoissa ei näy sitä nuorisoa, joka jälleen kerran toteaa yhteiskunnan kieltäneen sen olemassaolon ja joka jälleen kerran maksaa vuosittain huviverona valtiolle 30 miljoonaa markkaa, jota vastaava summa sitten lahjoitetaankin klassisen musiikin koulutukseen, orkesteri- ja taiteilija-toimintaan osoituksena yhteiskunnan kulttuuriystävällisyydestä. Tilastoissa ei näy nuorisoa, joka maksaa 100 miljoonaa pääsylipputuloja vuosittain tanssimisen halusta. Tällä rahalla tuetaan urheilua, jonka ilmapiirille protestilaulun teksti on yleensä ollut vierasta.

Turun kaupunginisien päätös Ruisrockin jatkumisesta/lakkauttamisesta tulee olemaan esimerkkitapaus siitä vallitseeko yhteiskunnassamme musiikkidiktatuuri vai musiikkidemokratia. Popmuusikot r.y. toivoo että Turun päättävien elinten ratkaisu Ruis-rockista ei syventäisi ennestäänkin bassolta kajahtavaa kuilua Ruissalon vihreiden ruohokenttien ja kaupungintalon ikääntyneiden kivimuurien välillä.

Popmuusikot r.y:n puolesta
ILPO SAASTAMOINEN
puheenjohtaja

Huhtikuu 1972 (-74?)         Ilta-Sanomat: "Turun Rockjuhlista poliittinen kysymys"

Turun rockfestivaaleista on tehty väkisin myös poliittinen kysymys. Lisäksi on tarpeettomasti kauhisteltu,
kuka sellaisia uskaltaa enää järjestää, sanoo Turun soitannollisen Seuran sihteeri, fil. maisteri Ilpo Tolvas.

- Soitannollisen seuran hallitusta on väitetty liian vasemmistolaiseksi. Ne huhut haluan tappaa kokonaan. Siitä ei ole kyse. Koko hallituksen yhdeksästä jäsenestä valtaosa on oikeistolaisia tai ns. puolueettomia.

- Olemme nyt alistuneet siihen, että mitään ei voida tehdä. Uskoimme, että kaupunginhallituksen aikaisempi myönteinen kanta olisi pitänyt. Mutta se ei pitänyt.

Asia otetaan nyt uudelleen käsiteltäväksi kaupunginvaltuustossa ensi maanantaina.

- Nyt on kysymys siitä voidaanko rockjuhlia pitää vai ei. Jos rockjuhlia ei pidetä, silloin ei saada niusiikkijuhlille taloudellistakaan tukea. Kaupungin ja opetus-ministeriön taloudellinen tuki on myönnetty musiikkijuhlille kokonaisuudessaan, siis myös rockjuhlille. Jos rockfestivaaleja ei ole mukana, ei taloudellista tukeakaan saada. Rock-juhliin halutaan nyt kaataa koko yritys.

- Kaikki tehdyt sopimukset on nyt rikottava ja se aiheuttaa huomattavat vahingon-korvaukset. Monet yhtyeet ja solistit ovat joutuneet odottamaan liian kauan lopullista päätöstä.

Haluan korostaa, että ensi kesänä rockjuhlat olisi järjestetty kokonaan uudella tavalla, vain kahdeksi päiväksi. On myönnettävä että rockjuhliin kohdistettu kritiikki on ollut osittain oikeutettua, mutta ensi kesäksi olisi tullut lukuisia parannuksia.

Hemmetin paha asia
- Kyllä toi lopetus on todella hemmetin paha asia. Turku on alkanut tulla musiikki-elämän muotoihin mukaan esittämällä näyttöjä, joihin Helsinki ei ole pystynyt. Siellä on harrastettu näitä asioita, joten juhlien lopettaminen on ihmeellistä. Toisaalta rockjuhlien pienentäminen ei ehkä olisi pahitteeksi. Tuossa laajuudessaan ne menivät hieman hakoteille. Näin muusikko Ilpo Saastamoinen.

Painetta Kaustisiin
Toimittaja Ilpo Saunion mukaan Turun rockjuhlien loppuminen poistaa maamme musiikkikuvasta varsin pitkäksi aikaa renkaan, jossa on voitu saada esiin taiteellisia saavutuksia osoittavaa poppia ja afro-amerikkalaista kansanmusiikkia.
- Luultavasti moneen vuoteen ei tule vastaavia tilalle. Ehkä muutamia pienyrittäjiä, jotka tuovat kesällä pari bändiä. Selvä seuraus lienee myös, että Kaustisen kansanmusiikkijuhlat joutuvat ottamaan ohjelmistoonsa ehkä bluesia tai intialaista musiikkia entisten tyylien rinnalle.