1977 Seppo Heikinheimo Kajaanissa II
3.3.77 Kainuun Sanomat - em.: Kajaanin Big Band väittelyn aiheeksi
(Kuvateksti: - Ilmeisesti näistä asioista tullaan vielä puhumaan pitkään ja hartaasti myös valtakunnallisella tasolla, arvelee Kajaanin Big Bandin kapellimestari Ilpo Saastamoinen. Hän toivoo myös asiallisen keskustelun selvittävän ilmapiiriä.)
Alueorkesterikokeilun piiriin kuuluva Kajaanin Big Band on valtionapuineen ja yleisömäärineen nousemassa nyt valtakunnallisellakin tasolla julkisen musiikki-keskustelun keskipisteeksi. Keskusteluun on liitetty myös kysymys siitä onko Big Band sinällään ollenkaan tarpeellinen. Keskustelu on jo osoittanut rintamajaon: toisaalla ovat sinfoniaorkesterin kannattajat, toisaalla kevyemmästä musiikista pitävät.
Keskustelun lähtölaukauksen ampui Kajaanissa Big Bandin konsertissa vieraillut toimittaja Seppo Heikinheimo, joka Helsingin Sanomissa 20. 2. julkaistussa artikkelissa väitti tunnistaneensa Kajaanissa musiikin asemasodan merkit. Heikin-heimo näki tilanteen Kajaanissa myös politisoituneen. Hänen mukaansa "vasemmisto on komppisäesteisen torvisoiton kannalla, muut haluaisivat kaupunkiin pienehkön sinfoniaorkesterin."
Big Bandin kapellimestari Ilpo Saastamoinen puolestaan katsoo, että mitään selvää poliittista jakaumaa ei ole olemassa:
- Myöskin on täysin selvää, että kahta suurta päätoimista orkesteria ei mahdu Kajaanin kokoiseen kaupunkiin. Taloudellisesti tilanne olisi täysin kestämätön, jos täällä toimisi sekä päätoiminen big band että päätoiminen sinfoniaorkesteri. Tuollainen toiminta voisi tapahtua jossakin Tampereen kokoisessa kaupungissa, mutta ei täällä.
Omassa artikkelissaan Heikinheimo ällistelee myös Big Bandin saamaa valtionapua. Heikinheimon mukaan se oli vuonna 1974 18.000 mk, 1975 se oli 55.000 mk ja 1976 määrä oli 72.000 markkaa. Heikinheimo sanoo, että viime vuoden summa on roimasti suurempi kuin monien kaupunkien paljon suurempien sinfonia-orkestereiden.
Saastamoinen puolestaan oikaisee, että vuonna 1975 Big Band sai valtionapua 65.000 markkaa ja nousu vuoteen 1976 oli vain 10 prosenttia. Saastamoinen toteaa, että "Kajaaniin tulevilla kymppitonnisilla valtio, vaientaa huomautukset miljooniensa sijoittamisesta vain (laajassa mielessä) klassisen musiikin ooppera- ja orkesteri-toimintaan, koulutukseen ja radiotoimintaan - pääasiassa Etelä-Suomessa. Heikinheimo kirjoittaa artikkelissaan myös Kajaanin "yksipuolisesta musiikki-tarjonnasta." Saastamoinen puolestaan sanoo, että jos katsotaan Kajaanissa ja Kajaanin seudulla tarjottujen konserttien määrää niin täällä on huomattavasti enemmän klassisen musiikin kuin Big Bandin konsertteja.
- Kajaanissa ei voida vähätellä esimerkiksi Prikaatin soittokunnan merkitystä eikä myöskään erilaisten kunnallisten elinten konserttituotantoa, sanoo Saastamoinen.
Heikinheimo väittää myös, että Kajaanin Big Band-kokeilusta ei ole saatu puolueetonta tietoa. Hänen mukaan "vuosikertomuksen luonnostelee kapellimestari Saastamoinen ja saattaa virastokielelle kulttuurisihteeri Sakari Jankko". Tämä on todisteena Heikinheimolle siitä, että "päättäjien tarvitsemaa objektiivista, mahdollisesti kriittistä aineistoa ei siten pääse mukaan."
Big Bandin yleisömääriksi kirjattuja lukuja Heikinheimo pitää "sumutuksena":
- Alkuvaiheissa Kajaanin Big Bandin yleisöpohjaksi oli komeasti luonnosteltu 50.000, mutta juuri valmistunut vuoden 1976 vuosikertomus päättyy summittaiseen lukuun 17.000. Yksittäisten tilaisuuksien yleisömäärää ei vastoin normaalia tapaa ole ilmoitettu, joten on turvauduttava jakolaskuun, esiintymisiä kun on ollut 38. Tulokseksi tulee keskimäärin 447 kuulijaa konserttia kohden. Tällaista määrää en tältä istumalta voi pitää kuin suurisuuntaisena sumutuksena; kun bändillä ei omassa kaupungissaan kerran puolessatoista kuukaudessa pidettävässä konsertissa, ole kuin 60-70 kuulijaa ja syrjäkylillä kuulemma yleensä vielä paljon vähemmän, näyttää siltä, että suunnitelmat 17 täysipalkkaisen soittajan pestaamiseksi rakentuvat hämärille perusteille, Heikinheimo kirjoittaa.
Saastamoinen puolestaan toteaa. että "juridisesti voidaan todistaa, että toimittajalle kerrottiin joidenkin yleisömäärien olevan huomattavan suuria:"
- Näitä ovat esiin. 5.6. Oulu/n. 4.200, 2.7. Lieksa/n. 3.000, 11. 9 Kajaani n. 5.000. Täällä pidetään kylläkin merkittävämpänä ja kustannuksiltaan pienenä kokeilu-muotona yhtye-esiintymisiä syrjäkoulujen 50 hengen veistosaleissa, sillä näissä tilaisuuksissa on usein 10 prosenttia seudun väestöstä. "Komeat" luonnokset 50 000 yleisöpohjasta ovat osoittautuneet alimitoitetuiksi esiinnyttyämme tähän mennessä seitsemässä läänissä, kirjoittaa Saastamoinen.
Saastamoinen toteaa lopuksi, että "mikäli toimittajan kirjoitus pyrki teilaamaan Kajaanin orkesterikokeilun tarviten siihen tietoisia tosiasioiden vääristelyjä, lienee se vain osoitus kokeilun menestyksestä."
Kapellimestari Saastamoinen sanoo ottaneensa nousseen keskustelun vastaan vakavana:
- Mielestäni on häpeämätöntä, että Big Bandia vastaan hyökätään vääristellyillä tiedoilla. Olemme vähemmistökulttuurin edustajia kuten klassisenkin musiikin puoltajat. Joku voisi nähdä asian niinkin myönteisesti, että Kajaani on ainoa kaupunki, joka kunnallisesti tarjoaa säännöllisesti tätä musiikkikulttuuria, jolla tiedetään olevan suuret harrastajamäärät taustanaan.
Alueorkesterikokeilusta kapellimestari Saastamoinen sanoo että se hänen mielestään on suurmuodossaan epäonnistunut:
- Meidän pikkuyhtyeemme ja Pohjanmaan kansanmusiikkiyhtyeet ovat ainoat tässä kokeilussa, jotka toimivat pienkokoonpanolla ja meillä on selvää näyttöä siitä, että olemme onnistuneet. Tässä maassa tarvitaan halvoin kustannuksin tehtyä, mutta samalla taiteellisesti korkeatasoista tämäntyyppistä kokeilua. Me menemme syrjäkylille, mutta sinfoniaorkesterit eivät mene. Sen vuoksi meillä onkin niin runsaasti aluetoimintaa, Saastamoinen sanoi.
-em.
3.3.77 Helsingin Sanomat - Musiikkialan järjestöt:
Kevyttä ja vakavaa musiikkia tuettava molempia
Vastakkainasettelun ns. vakavan ja ns. kevyen musiikin välillä torjuu tarpeettomana ja vahingollisena julkilausuma, jonka ovat allekirjoittaneet kuusi musiikin alalla toimivaa järjestöä.
Musiikin eri alueet eivät riitele keskenään vaan täydentävät toisiaan. Alueella, jolla toimii vain sinfoniaorkesteri, on musiikin tarjonta yhtä yksipuolista kuin alueella, jolla toimii vain big-band, todetaan kannanotossa.
Kannanoton ovat allekirjoittaneet Elokuva- ja viihdesäveltäjät ry, Musiikkialan ammattiyhdistysten federaatio ry, Pori Jazz -66 ry, Suomen jazzliitto ry, Suomen muusikkojen liitto ry sekä Uuden musiikin orkesteri Umo.
Ainoa täysin julkisin varoin toimiva big-band Suomessa on tällä hetkellä vain Kainuun alueella, toteavat järjestöt lisäten, että Porin big-band saa suhteellisen pientä valtionapua.
Kainuusta kieltämättä puuttuu sinfoniaorkesteri. Sen sijaan kaikkialta muualta koko valtakunnan alueelta puuttuu ns. kevyen musiikin, yhteiskunnan varoilla tuettu toiminta tyystin, musiikkialan järjestöt tähdentävät.
Kulttuuripoliittisen yksipuolisuuden ohella tilanne on nurinkurinen myös työvoimapolitiikan kannalta. Suomessa on huutava pula sinfoniaorkestereiden tarvitsemista jousisoittajista, samalla kun kansainvälistä ammattitaitoa edustavat jazz- ja popmuusikot ovat vailla vakituista työtä, huomautetaan kannanotossa.
3/1977 RONDO - Julkilausuma
Allekirjoittaneet järjestöt ovat huolestuneina havainneet lehdistössä, jälleen kerran, esiintyneen vastakkaisajattelua ns. vakavan ja ns. kevyen musiikin välillä. Mitenkään sekaantumatta polemiikkiin HS:n toimittaja Heikinheimo kontra Kajaanin big-band Saastamoinen, pidämme tällaista vastakkaisajattelua tarpeettomana ja vahingollisena. Musiikin eri alueet eivät riitele keskenään, vaan täydentävät toisiaan.
Alueella, jolla toimii vain sinfoniaorkesteri, on musiikkitarjonta yhtä yksipuolista kuin alueella, jolla toimii vain big-band. Ainoa täysin julkisin varoin toimiva big-band Suomessa on tällä hetkellä vain Kainuun alueella (Porin big- bandin saadessa suhteellisen pientä valtionapua). Sieltä kieltämättä puuttuu sinfoniaorkesteri. Sen sijaan kaikkialta muualta koko valtakunnan alueelta puuttuu ns. kevyen musiikin yhteiskunnan varoilla tuettu tarjonta tyystin.
Kulttuuripoliittisen yksipuolisuuden ohella tilanne on nurinkurinen myös työvoima-politiikan kannalta. Suomessa on huutava pula sinfoniaorkestereiden tarvitsemista jousisoittajista, samalla kun kansainvälistä ammattitasoa edustavat jazz- ja popmuusikot ovat vailla vakituista työtä.
Kannatamme musiikin tarjonnan lisäämistä sekä monipuolistamista. Yksipuoliset mielipideilmaisut ovat jyrkässä ristiriidassa mm. valtion säveltaidetoimikunnan moniarvoiseen musiikkipolitiikkaan.
Helsingissä maaliskuun 2. päivänä 1977
Elokuva- ja viihdesäveltäjät ry
Musiikkialan ammattiyhdistysten federaatio ry
Pori jazz -66 ry
Suomen jazzliitto ry
Suomen muusikkojen liitto ry
Uuden musiikin orkesteri UMO
4.3.77 Kainuun Sanomat: Big Band -keskustelu johti julkilausumaan
(joka julkaistiin mm. HS:ssa 3.3.77)
Kajaanin Big Bandista virinnyt valtakunnallisen tason keskustelu on johtanut julki-lausumaan, jonka on allekirjoittanut kuusi musiikin alalla toimivaa järjestöä. Julkilausumassa torjutaan tarpeettomana ja vahingollisena vastakkainasettelu ns. vakavan ja ns. kevyen musiikin välillä.
- Musiikin eri alueet eivät riitele keskenään vaan täydentävät toisiaan. Alueelle, jolla toimii vain sinfoniaorkesteri, on musiikkitarjonta yhtä yksipuolista kuin alueilla, jolla toimii vain big band, todetaan julkilausumassa.
- Ainoa täysin julkisin varoin toimiva big band Suomessa on tällä hetkellä vain Kainuun alueella, sillä Porin big band saa suhteellisen pientä valtionapua. Kainuusta kieltämättä puuttuu sinfoniaorkesteri. Sen sijaan kaikkialta muualta koko valtakunnan alueelta puuttuu ns. kevyen musiikin yhteiskunnan varoilla tuettu toiminta tyystin, kannanotossa tähdennetään.
Kulttuuripoliittisen yksipuolisuuden ohella tilanne nähdään nurinkurisena myös työvoimapoliittisesti.
- Suomessa on huutava pula sinfoniaorkestereiden tarvitsemista jousisoittajista samalla kun kansainvälistä ammattitasoa edustavat jazz- ja popmuusikot ovat vailla vakituista työtä, sanotaan julkilausumassa.
Julkilausuman ovat allekirjoittaneet 2.3.77
Elokuva- ja viihdesäveltäjät ry.,
Musiikkialan ammattiyhdistysten federaatio ry.,
Pori Jazz -66 ry.,
Suomen Jazzliitto ry.,
Suomen muusikkojen liitto ry.,
sekä Uuden musiikin orkesteri Umo.
(Päiväämätön) Helmi-maaliskuussa 1977: Kajaanin kulttuurilautakunnalle
Koska on ilmennyt epäselvyyksiä siinä, voinko kirjoittaa lehtiin vastineita Kajaanin Big Bandin asioita koskeviin kirjoituksiin omalla nimelläni yksityishenkilönä, so. kulttuurilautakunnan edustajan tarkastamatta ennakolta kirjoituksen tai vastineen sisältöä (perusteena se, että minut yksityishenkilönäkin helposti samaistetaan Big Bandin viralliseksi edustajaksi), ehdotan, että kulttuurilautakunta hyväksyisi seuraavan ohjesäännön:
(Päiväämätön luonnos)
OHJESÄÄNTÖ Kajaanin Big Bandin asioita koskevien lehtivastineiden kirjoittamisesta.
Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja pyytää - asian niin vaatiessa - kulttuurisihteeriä laatimaan vastineen, jonka asiatiedot hän tarvittaessa tarkistaa Big Bandin kapelli-mestarilta (tai pyytää tätä hankkimaan ko. tiedot). Jos kulttuurisihteeri on estynyt vastinetta laatimaan, voi puheenjohtaja kehottaa kapellimestaria tekemään sen toimensa puolesta - kuitenkin niin, että kirjoituksen aiheena olevat asiat sovitaan etukäteen ja puheenjohtaja tai sihteeri tarkastavat tekstin sisällön sekä sanavalinnan ennen lehteen lähettämistä. Kirjoituksen loppuun tulee lisäksi joko kulttuuri-lautakunnan tai Kajaanin Big Bandin nimi sekä allekirjoitus. Viimemainittua ei tarvita, mikäli kulttuurilautakunnan taholta tekstin sisältöä on olennaisesti muutettu tai korjattu. Tämä ohjesääntö ei estä tekemästä kahta vastinetta molempien elinten nimissä. Ohjesäännön katsotaan täten tekevän kapellimestarin henkilökohtaiset vastineet tarpeettomiksi, sillä kapellimestarin katsotaan Big Band -asioita lehtivastineissa käsitellessään olevan pikemminkin toimenhaltija kuin yksityishenkilö.
Kajaani ...../..... 1977 Ilpo Saastamoinen, kapellimestari
> 5.3.77 Helsingin Sanomat - Lauri Karvonen: Kainuun juju (KBB 1974-85)
6-8.3.77 Helsingin Sanomat - Keskustelua >Ks. Seppo Heikinheimo 16.2. KBB:n konsertista
Kajaanin big band
Keskustelu Kajaanin big band -toiminnasta jatkuu. Puheenvuoroja käyttävät tällä kertaa Kajaanin konservatorion yksinlaulun lehtori, dipl. laulaja Rauno Keltanen sekä Kajaanin konserttiyhdistyksen puheenjohtaja, fil.lis. Kimmo Wihervaara.
Rauno Keltanen:
Kaikkien kukkien tulee saada kukkia, mutta big band on mille alueelle tahansa aivan liian yksipuolinen ansari.
On todettava, että popmusiikin tarve on tyydytetty kaikkialla ilman alue-orkestereitakin. Popin kaupallisen tarjonnan runsauden huomioon ottaen ei kukaan voine väittää vastaan. Jäljelle jää siis ainoastaan jazzmusiikki. Pitääkö Kajaanin alueorkesterin palvella koko valtakuntaa, kuten se sanoo tekevänsä? Jos pitää, miksi sitä silloin kutsutaan enää alueorkesteriksi?
Kainuu tarvitsisi mielestäni alueorkesterikokeilun, jonka muotoa ei olisi etukäteen määrätty, kaupunginorkesterin tai alueorkesterin.
Big bandista puuttuvat jousisoittimet; Kainuu aiotaan, siis jättää ilman omaehtoista sinfoniamusiikkia. Myöskään tulevalle alueteatterille ei olisi oikeaa orkesteria; musiikkiteatterihan ei ole suinkaan yksinomaan big band -soitantaa. Monipuolisen orkesterin puuttumisen vuoksi myös kuorotoiminta, jousisoiton opetus ja kansanmusiikkiyhtyeiden toiminta jäisivät vajavaisiksi.
Kainuun alueorkesterin tulisi pystyä tuottamaan mahdollisimman monipuolisia palveluja jakamalla soitinryhmät palvelemaan kaikkia musiikin alueita. Esim. jouset kamarimusiikkia, puhaltimet kernaasti big band -musiikkia ja molemmat yhdessä sinfonista musiikkia.
Pelkkään big bandiin keskittyminen olisi samaa kuin alueteatterikokeilun rajoittaminen esim. vain joko lapsiteatteriin, operettiin, poliittiseen tai ns. kokeelliseen teatteriin.
Asiasta olisi Kajaanissa suoritettava perusteellinen ja puolueeton tutkimus ennen kuin nykyinen kokeilutoiminta lyödään muitta mutkitta lukkoon. Markkinatalouden keinoin on tosin Suomeenkin luotu laajalti sellainen koulutustottumus, että musiikki ilman komppia ei ole musiikkia; muilta vaihtoehdoilta suljetaan korvat kokonaan. Niinpä jotkut puolueet ovat politisoineet musiikin ja ottavat pisteet kotiin siltä musiikin alalta, jota valtaosa kansasta toisella korvalla on tottunut kuuntelemaan.
Suurin osa kansasta lukee pelkästään ns. kioskikirjallisuutta. Mikä puolue ottaa kioskikirjallisuuden sydämen asiakseen? Koska "kokeillaan" kirjastoa, joka tarjoaa lukijoilleen vain kioskitavaraa?
Kimmo Wihervaara:
Big band -kokeilun jatkamisen tai big bandin vakinaistamisen kannalta tärkeä kysymys tulee olemaan yleisömäärä sen konserteissa, on yhtyeen suosion tarpeen paras mitta. Olisikin tärkeätä, että yleisölukuja ei vääristeltäisi, vaan kerrottaisiin, mikä on ollut kunkin tilaisuuden yleisömäärä ja minkälainen tilaisuus oli kyseessä. Kun big band nyt ottaa yleisömääräänsä mukaan niiden suurten kansanjuhlien koko kävijämäärän joissa se on soittanut on tämä selvää hämäystä. Esim. Kajaanin 325-vuotisjuhlien yleisömäärä oli erään kaupungilla liikkuneen huhun mukaan jopa 5 000 henkeä. Kun tämä varsin epämääräinen luku esiintyy big bandin kuulijatilastossa, on tämä epäilyttävää, sillä eihän kansa tullut pääasiallisesti yhtyettä kuuntelemaan eikä luvun oikeellisuudesta ole takeita, vaikka "juridisesti voidaan todistaa näin kerrotun".
Sama pätee Jätkän kulttuuripäivien yleisömäärään, josta liikkui arvio 3000 henkeä. Paikalla olleen kertoman mukaan big bandia oli kuuntelemassa 60 henkeä! Yhtä luotettavia lukuja kumpikin.
On todettava, että big bandin suosio Kajaanissakin on ollut ja mennyt kuin minkä tahansa pop-yhtyeen. Ensimmäisissä konserteissa yhtyeen perustamisen jälkeen oli sali täynnä, nykyisin kuulijoita on säännöllisesti alle 100. Miten muuten 50 hengen veistosaliin ahdetaan yli 400 kuulijaa, kuten big bandin vuosikertomuksesta ilmenevä yleisömäärä edellyttäisi?
Pekka Gronow kirjoittaa big bandista ikään kuin se olisi puhdas jazzorkesteri. Yhtyeen soitossa on jazzia mukana vain välähdyksenomaisesti. Suurin osa soitantoa on täyttä puppua, joka ei kuulu jazziin eikä varsinaisen popmusiikinkaan piiriin. Todellista äänisaastetta siis. Näin ollen ei ole ihme, että yhtyettä karttavat sekä konserttimusiikin että jazz- ja popmusiikin ystävät. Kajaanissa toimi ennen kunnallisen yhtyeen syntyä big band vapaaehtoisin voimin, ja voin sanoa, että sen soitanto alkuperäissovituksineen oli huomattavasti nautittavampaa kuin nykyiset, musikaalisesti usein ala-arvoiset kyhäelmät. Jäntevämpi ote on tarpeen, soitetaan mitä musiikkia tahansa. On kohtuutonta, että Kainuu jätetään yksipuolisesti tällaisen musiikkipalvelun varaan.
Ilpo Saastamoinen laskee musiikkiopiston saaman valtion ja kunnan tuen tulevan klassisen musiikin osalle. Kyllä musiikkiopiston tehtävänä on opettaa musiikkia lajista katsomatta, siis virheetön soittimen käsittely, sekä. kasvattaa oppilasta musiikin sisällön tuntemiseen ja tajuamiseen. Oppilas valitsee sitten myöhemmin, haluaako hän soittaa poppia vai klassista. Perusopintojen välttämättömyyttä osoittaa sekin, että lähes kaikilla menestyvillä pop- ja jazzmuusikoilla Suomessa on Sibelius-Akatemian loppututkinto takanaan.
Saastamoinen huomauttaa edelleen, että Kajaanissa on valtion ylläpitämä varuskuntasoittokunta, joka soittaa klassista musiikkia. Tämä on vääristelyä! Ei varuskuntasoittokunta pelkästään klassista soita. Tällainen orkesteri on varsin monipuolinen ja pystyy sekä klassisen että popin ja jazzin esittämiseen. Eihän big band olisi Kajaanissa mahdollinen ilman varuskuntasoittokunnan soittajia! Saastamoinen viittaa myös mahdollisuuteen käyttää Oulun kaupunginorkesteria Kajaanissa. Oululaiset kyllä haluavat pitää orkesterinsa, jolla on kotipaikka-kunnallaan työtä riittävästi, ja vierailee Kajaanissa vain 1-2 vuoden välein.
Onkin ihmetyttävää, miksi Kajaanin kaupunki haluaa pitää yllä orkesteria, jonka palveluista pääosa suuntautuu muualle kuin Kajaaniin. Luulisi, että kaupunkia kiinnostaa sellainen orkesteri, joka pystyy tarjoamaan monipuolista palvelua omalla paikkakunnalla klassisesta poppiin asti.
Saastamoinen myöntää itsekin vastineessaan (HS 28. 2.) varsinaisen big band -kokeilun epäonnistuneen ja tärkeämmäksi muodostuneen pienen 3-4 -miehisen yhtyeen esiintymisten! Eiköhän olisi siis aika palata realiteettien pariin koko touhussa?
10.3.77 Kainuun Sanomat - Hermanni (Päätoim. Otso Kukkonen?): Soitannosta
Soitantoon perehtyneet kulttuuri-ihmiset sekä kajaanilaiset ovat innostuneet keskustelemaan konserttimusiikin ja iso-bändi-musiikin keskinäisistä suhteista.
Kajaanissa toimii yhteiskunnan tuella iso bändi, jonka soitto raikaa kauas sekä äänen voimakkuuden että bändin liikkuvuuden vuoksi.
Suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa pitää Kajaanissa yllä yhtaikaa sinfonia-orkesteria ja isoa bändiä. Bändi tulee halvemmaksi, joten Kajaani sai sen.
Konserttimusiikin rakastajat pitävät ratkaisua täysin vääränä. He vaativat muutosta.
Keskeisin kiistan aihe on kuulijoiden luvun laskenta. Bändin kannattajat sanovat, että väkeä on ollut kuulemassa paljon. Konserttimusiikin kannattajat sanovat, että päinvastoin vähän: Bändin musiikin harrastajiksi ei sovi laskea henkilöitä, jotka ovat kuulleet (pakosta) sen esityksiä juhlissa.
Kuulijamäärien tulkinnassa ei ole otettu huomioon bändin ja jousivoittoisen orkesterin äänivarojen eroa. Bändi soittaa vahvistimet ja kaiuttimet auki. Sen musiikista saattoivat ennen kuntaliitosta nauttia kerralla kaikki kajaanilaiset. Tämä on taloudellista. Hevossuolla ja Kylmällä on valitettu, että kuului huonosti.
Kuntaliitoksen jälkeen syrjäkyliin ei kuulu, ellei bändi mene soittamaan itse paikalle.
Konserttimusiikkia soittava sinfoniaorkesteri ei saa ääntään yhtä monen kuuluviin, ei semminkään, kun sinfoniaorkesteria ei ole. Väitetään, että liian harvat laittautuisivat sinfoniaorkesterin lähettyville siinäkin tapauksessa, että orkesteri olisi. Monet sivistyneetkin nukahtelevat konserteissa.
Sangen laajalle levinneen mielipiteen mukaan vain konserttimusiikki on jalostavaa kuultavaa.
Enää tämäkään ei pidä paikkaansa, sillä poppia, jazzia ja tanssimusiikkia soittavien orkesterien ansiota on, että vain harvat kovakorvaisimmat käyvät nyttemmin ravintoloissa.
Ravintoloissa tulee tuhlatuksi rahaa ja nautituksi juovuttavia juomia. Kovaääninen ravintolamusiikki on hyvin jalostavaa, koska se karkoittaa ihmiset paheiden äärestä pois.
Muitakin seurauksia tällä isoäänisellä musiikilla on. Se on mm. lisännyt tynnyrioluen kulutusta. Ennen aikaan ravintoloissa pullo-olutta nauttineet henkilöt ovat siirtyneet hiljaisten, tynnyriolutta myyvien pikku kaljapaikkojen asiakkaiksi.
Itse tunnustaudun lähinnä jousivoittoisen soitannon kannattajaksi. Mutta ymmärrän niitäkin henkilöitä, jotka kuuntelevat mieluummin iso-bändi-musiikkia.
Henkilökohtaisen käsitykseni mukaan näillä kahdella orkesterimusiikin lajilla ei ole arvoeroa. Yhdyn niihin, jotka niin viisaasti sanovat, että on sekä huonoa että hyvää musiikkia molemmilla aloilla.
Ihan vakavasti puhuen haluaisin, että Kajaanissa saataisiin yhteiskunnan tuella aikaan pysyvä ja kohtuulliset laatuvaatimukset täyttävä kamariorkesteri.
Kuhmon puolessa on vastaansanomattomasti todistettu, että kansa pitää kamarimusiikista, jos saa sitä kuulla.
Kamariorkesteri ei rasittaisi kohtuuttomasti valtion eikä kaupungin finansseja.
Musiikin harrastus on levinnyt Kainuussa kuin kulovalkea. Hyvän musiikin tarvetta on. Levyjen ja nauhojen kuunteleminen ei riitä makuun päässeille. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että suurin osa meistä haluaa kuunnella tangoa, jos samettiääni laulaja laahaa epätahtiin ja sanat ovat kauniit, tähän tapaan: "Ruskeat silmät tanssiaisyönä..."
11.3.77 Helsingin Sanomat: Big band, musiikinlätäkkö vai ei
Kajaanin big band kiihdyttää yhä mieliä; RaunoKeltasen ja Kimmo Wihervaaran keskustelupuheenvuoroihin vastaa tällä kertaa Työväen Sivistysliitonkulttuuri-sihteeri PekkaGronow.
Pekka Gronow:
Kajaanin big bandista kirjoittelu alkaa tuoda vahvasti mieleen Sibelius-Akatemian entisen rehtorin Taneli Kuusiston, joka kymmenisen vuotta sitten avajaispuheessaan vertasi jazzia "musiikin lätäköissä porskutteluun". Tämän asennekasvatuksen tulokset ovat yhä näkyvissä.
En ole toki kuullut kaikkia Kajaanin big bandin esityksiä, enkä epäile etteikö joukossa voisi olla huonojakin. Ilja Saastamoinen on kuitenkin maamme johtavia uuden musiikin taitajia (kutsuttakoon sitä nyt sitten jazziksi, popiksi tai muuksi), kansainvälisestikin tunnettu kyky. Ei kerta kaikkiaan tunnu uskottavalta, että big bandin esitykset olisivat "pelkkää puppua", "äänisaastetta" tai "musiikillisesti ala-arvoisia kyhäelmiä", kuten Kimmo Wihervaara väittää, tai että ne eivät mitenkään erottuisi siitä kaupallisesta popmusiikista, jonka tarve on Rauno Keltasen mielestä kaikkialla tyydytetty muutenkin. Tällainen kirjoittelu alkaa jo lähestyä kritiikin lätäköissä porskuttelua.
Esteettisistä kysymyksistä voidaan kuitenkin olla eri mieltä. Sen sijaan ei voida olla eri mieltä yleisömääristä. Wihervaara asettaa kyseenalaiseksi Jätkän kulttuuripäivien yhteydessä järjestetyn konsertin yleisömäärän, josta "liikkui arvio 3000 henkeä. Paikalla olleen kertoman mukaan big bandia oli kuuntelemassa 60 henkeä! Yhtä luotettavia lukuja kumpikin", sanoo Wihervaara.
Tässä täytyy olla kyseessä täydellinen väärinkäsitys tai painovirhe, toivottavasti ei tahallinen harhaanjohtaminen. Lieksassa Jätkän kulttuuripäivien yhteydessä perjantai-iltana 2. 7. 1976 järjestetyssä Kajaanin big bandin konsertissa oli toki varovaisestikin arvioiden pari tuhatta kuulijaa. Konsertista löytyy valokuviakin esim. Karjalan maa -lehdestä 4. 7. ja monissa muissa maakunnan lehdissä on siitä selostuksia, joista asian olisi voinut tarkistaa, ellei tilaisuuden järjestäjään luoteta. (Kyseessä ei ole Jätkän Kulttuuripäivien koko yleisömäärä, sillä se oli pitkälti yli toistakymmentätuhatta).
Keskustelu yleisömääristä pitäisi sitä paitsi asettaa oikeisiin raameihinsa. Suurin osa maamme sinfonia-orkestereistakaan ei pääse mitenkään huimaaviin yleisömääriin. Suomen sinfoniaorkesterit ry:n virallisten lukujen mukaan eräiden keskikokoisten kaupunginorkestereittenkonsertteihin myytiin soitantokaudella 1968-69 koko kauden aikana yhteensä lippuja seuraavasti:
Pori 750, Kotka 1750, Oulu 4003, Jyväskylä 4652, Tampere 5735.
Tiedän toki, että viime vuosina yleisömäärät ovat huomattavastikin kasvaneet. Näiden kaupunginorkestereiden toimintaan sijoitettiin kuitenkin jo tuolloin huomattavasti enemmän rahaa kuin Kajaanin big bandiin nykyisin, eikä kukaan ollut huolestunut pienistä yleisömääristä.
Keskustelussa pitäisi myös muistaa, ettei missään Kajaanin kokoisessa kaupungissa maassamme ole ammattimaisella pohjalla toimivaa sinfoniaorkesteria. Muutamalla päätoimisella soittajalla ei kunnollista orkesteria saada aikaan.
Rauno Keltanen vihjaa, että "jotkut puolueet ovat politisoineet musiikin". Ilmeisesti Sibelius-Akatemian opetusohjelmaan olisi pikaisesti saatava yhteiskuntatietouden alkeet. Sinfoniaorkestereita ylläpitävät Suomessa lähinnä kaupunkikunnat, joista osa on vasemmisto-, osa taas ns. porvarienemmistöisiä.
Jos Kajaanin kaupungin päätöksentekijät ovat ymmärtäneet, että on järkevämpää ylläpitää maan parasta big bandia kuin viidenneksitoista parasta sinfoniaorkesteria, ei tähän tarvita mitään erityistä puoluepoliittista laskelmointia.
12.3.76 Kainuun Sanomat - yleisönosasto: Big Bandin puolesta
Kajaanin musiikkihienostelijat ovat etelän sanomalehdissä ruvenneet oikein urakalla likaamaan omaa pesäänsä eli haukkumaan Kajaanin Big Bandia. Törkeimpiä hyökkäyksiä ovat diplomilaulaja Rauno Keltasen ja Kajaanin konserttiyhdistyksen puheenjohtajan Kimmo Wihervaaran kirjoitelmat HS:ssa 8. 3. Wihervaara kutsuu Big Bandin musiikkia "pupuksi" ja "äänisaasteeksi". Ilmeisesti näiden herrojen mielestä Kajaanin Big Bandin avustamiseen valtiolta saadut rahat menevät täysin hukkaan.
Eiköhän sovita, että otetaan Kainuun musiikkielämään kaikki rahat, mitä suinkin etelästä heltiää. Ja taatusti Big Bandin musiikki on kainuulaisille mieluisampaa kuin joku viulun vinguttaminen kammarissa. Big Band pystyy myös liikkumaan ja on liikkunut maakunnassa.
Veikkausvoittovarojen kautta kainuulaisten pennejä syljetään aivan tarpeeksi kaiken maailman korkeakulttuureihin, kuten oopperaan ja muuhun hömpötykseen.
Menköön sinfonioitten rakastajat viikoksi Kuhmon kamarimusiikkipäiville, niin saavat tarpeekseen.
Eläköön Big Band
> 12.3.77 Demari - Risto Ennekari: Vieraita Kajaanista, vaan ei koko Big Band.
> 16.3.77 Demari IS: Vuorosana / Tervetuloa Kajaaniin
Hesalaisten muusikkojen julkilausumaluonnos (ei julkaistu?): Kajaanin big band- kysymyksestä
Älkää ihmeessä enää kinatko siitä pitääkö Kajaanissa toimia big bandin vai ei. Onhan aivan selvää, että maamme lukuisten sinfoniaorkestereitten joukkoon täytyy mahtua joku big band tasapuolisuuden nimessä. Miksi se paikka ei voi olla esim. Kajaani, josta käsin big band voi työskennellä pohjoisen Suomen alueella, jossa tämän tyyppisen musiikin tarjonta on miltei olematonta? Osoittaa Wihervaaralta suurta asiantuntemattomuutta väittää, että varuskuntasoittokunta pystyy popin, klassisen musiikin ja jazzin tarpeen tyydyttämiseen. Siis big band Kainuuseen. Tätä toivomme me pop- jazzmusiikin edustajat, jotka olemme yrittäneet (usein varsin epätoivoisesti) istuttaa uuden musiikin siementä klassiseen maaperäämme. Opiskelu ja työskentely- ympäristömme ovat vuosikausia olleet ankeat: kosteita, tunkkaisia kellareita, jotka eivät läpäisisi terveysviranomaisten tarkastuksia. Ja tilanne jatkuu samana, useimmat jopa kansainvälisesti tunnetuista pop- jazzmuusikoistamme työskentelevät surkeissa olosuhteissa.
Tämän musiikin alueen täytyy pikku hiljaa päästä pois tietämättömyyden onkaloista, tulla osaksi yleiseen musiikinopetukseen niin musiikkiopistoissamme kuin korkea-kouluissakin. Musiikkiopistoissamme ja konservatorioissamme ei todellakaan saa pääaineista pop-jazzmusiikin opetusta, joka nykyisin olisi välttämätöntä alan kasvun ja vaativuuden johdosta. Pop-jazzmusiikki on todellakin niin vaativaa ja vaikeata, että siihen tulisi voida erikoistua jo opintojen alkuvaiheessa muiden perusopintojen (teoria, instrumentin opetus) ohella tähtäimenä loppututkinto.
Alan opetuksen puuttuessa me allekirjoittaneet suomalaiset pop- jazzmuusikot emme ole voineet suorittaa alamme loppututkintoa esimerkiksi Sibelius-Akatemiassa. Ketkä muuten ovat ne Wihervaaran mainitsemat "Sibelius-Akatemian loppu-tutkinnon suorittaneet, menestyvät pop-jazzmuusikot"? Me emme tunne ketään sellaista. Onneksi valtion avun turvin muutamat meistä (tosin harvat) ovat voineet mennä ulkomaille hankkimaan alan oppilaitoksista täydennystä itse-opiskelulleen. Tämän alan yleisen tason noustessa ja sen opetuksen vakiintuessa tulevat amatöörimäiset ja asiantuntemattomat lehtikyhäelmät vähenemään.
Jussi Aalto, Markku Johansson, Esko Linnavalli, Pentti Lahti, Seppo Paakkunainen, Pekka Pöyry, Eero Koivistoinen, Simo Salminen, Heikki Sarmanto, Pekka Sarmanto, Jukka Tolonen, Esko Rosnell, Tapani Tamminen, Seppo Rannikko, Matti Koskiala.
17.3.77 Koti-Kajaani - Einari: Naurettavia erehdyksiä
"Eikö ole hullua, että veromarkkojamme tuhlataan jopa jonniin joutavalle Big Bandille? Satojatuhansia markkoja!" minä tulin hönkäisseeksi kaljakapakassa, kun en muutakaan keksinyt.
"Sanos muuta... Sinne ne meidän veromarkat hupenevat - pilipalipojille..." Pöytä-kaverit yhtyivät samaan kuoroon - paitsi yksi, jonka hiukset roikkuivat harteille. Hän kulautti kaljalasinsa nopeasti tyhjäksi muljautti minuun pahasti ja tokaisi:
"Niinkö arvelette? Tässä muuten istuu yksi parjaamanne pilipalipoika".
Olin loukannut muusikkoa tahtomattani. Olisiko minun pyydettävä anteeksi vai ryhdyttävä riitelemään? kysyin nopeasti itseltäni. Ratkesin äänekkääseen nauruun ja sanoin: "Anteeksi vaan, tarkoitukseni ei ollut loukata".
Kireä tilanne laukesi hetkessä. Keskustelumme jatkui jälleen hyvässä sovussa ja pian muusikkokin nauroi.
Jokainenhan joskus erehtyy - hevonen jopa neljältä jalalta. Mutta erehdyksestään selviää parhaiten, jos oppii nauramaan omille kömmähdyksilleen. Muutama vuosi takaperin kansanedustaja Erkki Tuomioja mellakoi ja osoitti mieltään, ettei Persian shaahin olisi pitänyt matkustaa Suomeen. Syy: Persiassa kun työläisillä ei ole lakko-oikeutta. Sitten Persian shaahi matkusti vierailulle Moskovaan. Siellä hän sai arvokkaan vastaanoton sekä NL:n johtajilta että kansalta. Naapurissa osattiin keskustella miljardikaupoista sivistyneiden ihmisten tavoin. Erkki-poika on kuitenkin vahingosta viisastunut ja muistellut florettitemppujaan enemmän tai vähemmän huvittuneena.
Jokainen muistaa, miten silmittömästi presidentti Kekkonen suuttui Jyrängin tyräyksestä. Tuon skandaalin takia, hän uhkasi jopa erota virastaan. Että hänkin erehtyi. Mutta nyt, kun puolueet kokoomuksesta kommareihin ovat asettuneet hänen taakseen, UKK on kuulema nauranut makeasti eroamisaikeilleen.
Viisaista miehistä puheen ollen Eino Uusitalo erehtyi kerran ehdottamaan Suomelle toista itsenäisyyspäivää. Miten naurettavaa!
Sanotaan, että pirullisin nauramistaito on Eino S. Revolla. Hänen erehtyessä värkkäämään radiosta yhden puolueen äänitorvea, toverille annettiinkin palkkioksi korkea eläke - ja nyt nauraa, rahan äänellä.
Mutta sitäkin leveämpi nauru lähti kirjailija Pepe Klemolalta, kun Tandem-herrat erehtyivät lahjoittamaan hänelle parisataa tuhatta markkaa romaanin käsikirjoitusta varten. Ketäpä ei tuollainen apuraha naurattaisi.
Erkki Aho & K:it innostuivat sosialisoimispuuhissaan tuomaan kouluihin sekä tupakan että politiikan. Ohjeen mukaan 10-vuotiaitten lastenkin pitäisi tunnustaa poliittista väriä ja oppia kirjoittamaan Suomen lähihistoriasta pirkkalalaisittain. Erehdykset on kuitenkin huomattu ja ryhdytty ottamaan taka-askeleita. Einari ei ole vielä kuullut kuka nauraa ja kenelle?
Kuuluisimpia lähihistorian erehtyjiä lienee ollut Nixon. Hän sotkeutui Watergateensa niin pääsemättömästi, ettei pystynyt enää nauramaan, vaan vaipui synkkä-mielisyyteen - ja sai pahan sydänkohtauksen.
Ottakaamme tuosta kaikesta oppia, ja tulkoon sanottua vielä kerran: on osattava nauraa omille kömmähdyksilleen! Vaikka vahingonilo onkin iloista vilpittömintä huvia ja naapurin erehdyksille helppo nauraa, kannattaa ohjettani kokeilla ja nauraa joskus itselleen. Yrittäkääpä!
Einari
19.3.77 Paroni Paakkunaisen kirje: Kajaanin alue big bandille
Kainuun big bandin kokeilusta virinnyt asiallinen keskustelu on08.03.77 olleessa HS:n kirjoituksessa muuttunut sanasaasteeksi ja höpötyksen helinäksi. Puhuessaan big bandin yksipuolisuudesta herra Keltanen unohtaa ne lukuisat paikkakunnat, joilla klassiselta mus. pohjalta toimiva orkesteri hoitelee todella yksipuolisen musiikki-tarjonnan. Ellei oteta lukuun iskelmäkonsertteja, joissa vierailevat iskelmäsolistit esittävät aitoa "kioskimusiikkia" kaupunginorkestereiden myötäilemänä. Mikähän puolue onkaan tämänlaatuisen "kioskimusiikkikirjaston" kokeilun takana? Todetessaan popmusiikin tarpeen olevan tyydytetyn kaikkialla ilman alueorkestereitakin Keltanen ilmeisesti käsittää ravintolayhtyeitten ja tanssi-orkestereiden esittämän musiikin popmusiikiksi. Näin asia ei ole, sillä popmusiikkia (sanan vars.tark.) esittää useimmiten ko. alaan perehtynyt ja alalle vihkiytynyt yhtye luoden oman tyylinsä ja musiikkinsa. Sitä paitsi mikä alueorkesteri esittää poppia nykyisin, kun Hra Wihervaaran mukaan Kajaanin big bandikaan ei sitä tee valtakunnan ainoana big band -alueorkesterina K.B.B:n tulee tietenkin jakaa palvelujaan kautta koko maan, koska muuten olisi eri paikkakuntien ainoa vaihtoehto klass. musiikkitarjonta liian yksipuolista.
Mikä on muodoton orkesterikokeilu?
Varainsiirtokeinoin on Suomessakin luotu laajalti sellainen koulutustottumus, että kompattu musiikki ei ole musiikkia; ainoa autuus on rytmitön. Niinpä jotkut puolueet ovat politisoineet (mono ) musiikkisuuntauksen Suomessa ja ottavat rahat kansalta sen musiikin tukemiseen, jota valtaosa kansasta ei ole tottunut kuuntelemaan.
Suuri osa hra Wihervaaran kirjoituksesta oli täyttä puppua, joka ei päde jazzin eikä varsinaisen popmusiikinkaan suhteen. Mistähän Wihervaaralle oli välähtänyt oivallus, että K.B.B:n soitossa on jazzia muka vain välähdyksenomaisesti. Parissa viime konsertissa oli ohjelmistossa mm. Kaj Backlundin "No Comments", Heikki Sarmannon "Albright" ja " Our Latin Friends" sekä Jan Garbarekin "Sarja big bandille" - yhteinen esitysaika n.1 tunti 20 min. Em. teokset ainakin ovat jazzia alan asiantuntijoiden mukaan. Se, että W. toteaa ennen kunnallisen yhtyeen (yhtyeen vai big bandin? Kaksi aivan eri asiaa: toisessa on 2/3 enemmän soittajia) syntyä toimineen vapaaehtoisen big bandin musiikin olleen huomattavasti nautittavampaa, on tietenkin makukysymys, mutta on hyvin kyseenalaista ovatko seuraavien säv./sov. teokset ala-arvoisia kyhäelmiä (todellisia äänisaasteita W:n mukaan ): Jörgen Petersen, Esa Pethman, Raimo Henriksson, Kaj Backlund, Esko Linnavalli, Rauno Lehtinen, Jukka Kortelainen, Nacke Johansson, Heikki Annala, Ilpo Saastamoinen, Eero Koivistoinen, Heikki Laurila, Seppo Paakkunainen, M. Alanko. Ainakin vielä 1977 luetaan edellä luetellut taiteilijat Suomen johtaviin säv./sov:iin.
Ilpo Saastamoinen on oikeassa laskiessaan Kajaanin musiikkiopiston saaman valtiontuen menevän klassisen musiikin osalle vai opetetaanko ko. mus.opistossa jotain muutakin musiikkia - esim. pop/jazz? Suurin osa tuntemistani pop/jazz-muusikoista on tämän musiikin saralla itseoppineita tai korvasta korvaan kädestä käteen kansanpelimannien tyyliin opiskelleita. Toisin sanoen huolimatta mahdollisesta musiikkiopistossa tai Sibelius-Akatemiassa tapahtuneesta opiskelusta ovat pop/jazzmuusikot opiskelleet ALUSTA ASTI omaa alaansa nk. klassisen musiikinopetuksen rinnalla. Pop/jazzmusiikki vaatii taitajaltaan niin paljon, ettei Wihervaaran "oppilas valitsee sitten myöhemmin, haluaako hän soittaa poppia vai klassista" ole mahdollista. Tällaiset lausunnot osoittavat Wihervaaran asian-tuntemattomuutta pop/jazzmusiikin suhteen. Kirjoittaessaan varuskuntasoittokunnan pystyvän esittämään sekä klassista että poppia ja jazzia, sortuu W. törkeään vääristelyyn. Ainakin pop ja jazz vaativat erityisesti alalle erikoistumista ja tietääkseni ei tällaista koulutusta ole varuskuntasoittokunnissa Helsinkiä lukuun-ottamatta järjestetty.
Allekirjoittaja antaa luvan edellä olevan kirjoituksen (kirjoitusvirheet korjattuina ) julkistamiseen niin lehdistössä kuin muissakin tiedotusvälineissä.
Järvenpää 03.19 1977
Seppo Paroni Paakkunainen
musiikkialan sekatyömies
24.3.77 Koti-Kajaani - Yleisöltä: "Naurettavia erehdyksiä"
Pyydän nöyrimmästi anteeksi nimimerkiltä "Einari", että joudun pyytämään palstatilaa Koti-Kajaanista korjatakseni pari erehdystä, jotka Einarilta jäi jostain syystä oikaisematta edellisen numeron kirjoituksessaan.
Satojatuhansia veromarkkojamme ei tuhlata "jonniinjoutaville pilipalipojille". Valtionapu Kajaanin Big Bandille tulee suoraan opetusministeriöltä taiteen tukemiseksi osoitetuista veikkaus- yms. voittovaroista.
Kajaanin kaupungin veromarkoista big bandin ylläpitämiseksi kertyvä osuus ei ole noussut satoihintuhansiin markkoihin yhdessäkään budjetissa. Sen sijaan satojatuhansia meidän veromarkkojamme "hupenee" joidenkin muiden musiikin-alojen tukemiseen ja ylläpitämiseen. Tässä sinänsä ei ole mitään "hullua".
Hullua on sen sijaan, että jotkut pyrkivät poistamaan big band -kokeilun Kajaanista mitään keinoja kaihtamatta - osoittaen näin miehisen miehisyytensä ja kaipuunsa musiikkidiktatuuriin.
Kajaanin Big Bandiin ei orkesterin oman arvion mukaan kuulu yhtään pilipalipoikaa, jonka hiukset "roikkuisivat harteille", joten Einari on joko nähnyt harhoja tai sitten keskustellut väärän henkilön kanssa. Toisaalta todettakoon, että lyhytkään tukka ei ole osoittautunut korkean taiteellisen tason takeeksi. Pitkätukkaisuus ei siis saane olla este ko. orkesteriin pääsemiseksi, sillä nähdäkseni soittotaidon mittaaminen on tärkeämpää.
Kaikella kunnioituksella: Ilpo Saastamoinen
Päiväämätön - Blues News? - Matti Laipio: Turha riita (> Ks. Heikinheimo-mappi)
Kuluneen talven aikana käytiin jälleen kiistaa eri musiikinlajien oikeutuksesta julkiseen tukeen Tällä kertaa riidan aloitti HS:n musiikkikriitikko Seppo Heikin-heimo, joka suuntasi hyökkäyksensä ennen kaikkea Kajaanin big bandia vastaan. Paitsi että Heikinheimon hyökkäys oli sävyltään jokseenkin törkeä niin se myös sisälsi yksipuolisuuksien lisäksi ilmeisen väärää tietoa. Siten ei ollutkaan ihme, että keskustelu asiasta leimahti kiivaana käyntiin ja samoin useat musiikkialan järjestöt, mukaan luettuna Suomen Jazzliitto, antoivat hyökkäyksen tuominneen julkilausuman. Mitään olennaista uutta polemiikki ei tuonut esiin. Se vain vahvisti olettamukset, että tässä maassa on edelleen piirejä, jotka haluavat tukahduttaa monipuolisen musiikin tarjonnan millä verukkeella tahansa. Onneksi musiikillisen taantumuksen rivit ovat hyvää vauhtia harvenemassa. Onneksi myös julkinen valta on vähitellen herännyt tajuamaan, että muutakin kuin konserttimusiikkia on syytä tukea. Tosin jazzin saama tuki on edelleen kuin pisara meressä verrattuna esimerkiksi sinfoniaorkestereiden ja oopperan tukeen. Mutta tuonkin vähän näköjään Heikinheimon kaltaiset haluaisivat riistää pois. Kaikesta myönteisestä kehityksestä huolimatta meidän siis on oltava valppaina, jotta tapahtuneen kehityksen harvat hedelmät eivät kokonaan näivettyisi.
Matti Laipio
21.4.77 Kansan Tahto - Kari Selinheimo: Kajaanin teatteri on kunnallistettava
Kajaanilaisen ja samalla koko kainuulaisen ammatillisen taidetyön polttavimmiksi kysymyksiksi on kevään aikana noussut Kajaanin Kaupunginteatterin ja Big Band-alueorkesterin ympärillä käyty taistelu.
Yllättävien oikeistohyökkäysten kohteeksi on joutunut myös kokeellinen alue-orkesteri Ilja Saastamoisen johtajakaudella laajaa valtakunnallista ja kansainvälistä mainetta niittänyt Kajaanin kunnallinen Big Band. Helsinkiläisiä taantumus-kriitikoita apunaan käyttänyt katkeroitunut paikallinen klikki pyrkii kansan-musiikkia, työväenmusiikkia ja nykymusiikkia halveksimalla murskaamaan merkittävän taidekokeilun. Kansandemokraatit eivät voi katsoa syrjästä näitä 30-luvun "herrassivistyneistön" törkykirjoituksia vaan ne on torjuttava päättäväisesti. Emme vastusta klassista musiikkia, vaan vasta sosialismissa sekin voi, tulla koko kansan ulottuville, mutta vastustamme sen nimikilpien suojassa tehtyä tukahduttamisyritystä kansanomaista ja uudistuvaa musiikkia kohtaan.
Konkreettisimmin Kajaanin vasemmisto voi tukea Big Bandia saamalla viime valtuuston jo kerran rahoittamat 3 äänenjohtajan tointa myös perustettua.
KARI SELINHEIMO
PK: 29.4.77. Eilen aamulla yleisradio onnitteli minua nimipäiväni johdosta soittaen Saunapiian polkan. Kaupunginvaltuusto käsitteli maanantaina päätoimien perustamista; pöydälle. Olen säveltänyt rutosti lauluja, osallistunut Sepän Sävel ‑kilpailuun ja tapellut lehdistössä Heikinheimolaisten ja eriväristen [Kimmo] Wihervaarojen ja [Rauno] Keltasten kanssa Kajaanin orkesteripolitiikasta.
22.1.84 Helsingin Sanomat - Seppo Heikinheimo: Pohjoisen musiikki voi yhä huonosti (
(Kuvateksti: Big band romahti Kajaanissa Uusia suunnittelevat bandista kvartettiin jäänyt Arto Piispanen (vas.), kulttuurilautakunnan pj. Sakari Jankko ja kulttuuritoimenjohtaja Leena Orro.)
Valtio suhtautuu kitsaasti orkestereihin, todettiin näillä palstoilla viime perjantaina. Mutta silloinkaan, kun valtion apu on runsasta - kuten Kajaanin Big Bandin kohdalla - tulos ei ole aina taattu: huolimatta 24 prosentin valtionavusta Kajaani lakkautti viimesyksynä neljätoista sivutoimista Big Bandinsa soittajan virkaa, niin että "iso yhtye" supistui vain kvartetiksi.
Siitä ei Kajaanissa tosin ole masennuttu, vaan mietitään uusia keinoja musiikin edistämiseksi. Jos kainuulaiset eivät halua taiteellisesti vähäarvoista amerikkalais-tyyppistä torvisoittoa, aiotaan seuraavaksi kokeilla kamarimusiikkia ja perustaa kolmitoistamiehinen kamariorkesteri sen sijaan, että yritettäisiin saada pystyyn tavanmukainen klassinen "torso-orkesteri".
Toistaiseksi Kajaanissa uskoo kamariorkesterin syntyyn vasta yksi henkilö, kulttuuri-lautakunnan tulisieluinen puheenjohtaja Sakari Jankko, jolla on toinenkin suuri idea: Ouluun pitäisi saada koko Pohjois-Suomea palveleva täysikokoinen sinfonia-orkesteri, tunnuslauseenaan "90 soittajaa 90-luvulle".
Muut kajaanilaiset, esimerkiksi kulttuuritoimenjohtaja Leena Orro, suhtautuvat molempiin toiveisiin melko lailla varovaisemmin: Big Bandin romahtamisesta koituneesta henkisestä krapulasta ei kaupungissa ole vielä ehditty oikein toipua, vaan kaupunginvaltuuston rivit ovat pahasti sekaisin.
Sakari Jankko uskoo kuitenkin vuorenvarmasti siihen, että jos kulttuurilautakunta pystyy saamaan yksimielisen esityksen aikaan, se menee myös valtuustossa läpi: "Sen verran erikoinen kulttuurikaupunki tämä sentään on. Ja sitä paitsi pohjois-suomalainen ei ole mikään alkuasukas, vaan hänellä on samat oikeudet kulttuuriin kuin ruuhka-Suomenkin ihmisellä", Jankko sanoo,
Jankko esitti ideansa perjantaina Kajaanissa kuulijakunnalle, jonka olisi luullut olevan ihanteellisen vastaanottavaista: kaupungintalolla pidettiin Pohjois-Suomen orkesteritapaamista.
Kamariorkesterin perustaminen todettiin kajaanilaisten omaksi asiaksi, mutta Jankon haave laajamittaisesta kansainvaellusliikkeestä Oulun jättiläisorkesteria kuuntelemaan kuitattiin utopiaksi.
Lukuun ottamatta sitä, että Ouluun on saatu komea Madetoja-sali ja sitä täyttämään orkesteri, jossa on teoriassa 48 soittajanvakanssia, Pohjois-Suomen asiat musiikin alalla ovat jokseenkin vaatimattomissa kantimissa, nimittäin talvisin.
Pieleen meni
On selvä, että uusia ratkaisuja on kokeiltava kaikilla aloilla ja vaikka omasta puolestani olinkin heti alkuun varma siitä, että Kainuun kokoisen alueen jättäminen pelkästään yhden Big Bandin varaan ei voi olla oikea ratkaisu, oli kenties hyvä, että sitäkin kokeiltiin: nythän se sitten varmaan uskotaan.
Yllättävää oli havaita, että kokeilun meneminen pieleen myönnetään jopa jazzpiireissä Suomen Jazzliiton toiminnanjohtaja Timo Vähäsiltakin myönsi, että hyvä kvartetti on parempi kuin keskinkertainen Big Band, ja Sakari Jankko herkesi hänen perässään itsekritiikkiin: "On ollut sellaisiakin kokoonpanoja, että sitä ei olisi kukaan pystynyt myymään", hän myönsi.
Jankolla on siis tarjolla kaksi kuningasajatusta, Pohjois-Suomen 90-miehinen sinfoniaorkesteri ja Kajaanin oma kamariorkesteri. Todennäköistä kuitenkin on, että suunnitelmista joudutaan valitsemaan jompi kumpi ja todennäköisesti jälkimmäinen - siitä inhasta syystä, että Oulun orkesterin neljänkymmenen-kahdeksankin vakanssin täyttäminen näyttää olevan tuskan ja vaivan takana, puhumattakaan lähes kaksi kertaa suuremmasta orkesterista.
Kamariorkesterinsa kokoamisessa kajaanilaisilla on valittavanaan kaksi mielen-kiintoista vaihtoehtoa. Voidaan joko turvautua vanhaan, koeteltuun menetelmään ja asettaa soittajille tietty opetusvelvoitus. Toinen ja rohkeampi tie olisi velvoittaa heidät vain kamarimusisointiin siinä toivossa, että taso nousisi niin suuressa määrin, että asiaa tulisi ennen pitkää maakunnan ja jopa valtakunnan rajojenkin ulkopuolelle.
Esimerkkinä Kajaanissa pidetään monessa suhteessa Kokkolan ja yleensä Kokkola-Kaustinen-akselia, jonka resepteistä aiotaan lähiaikoina lähteä ottamaan selvää. Heti lähdössä tiedostetaan kuitenkin se, että kaikki on paljolti kiinni johtajasta ja hänen persoonallisuutensa vetovoimasta: johtaja sytyttää orkesterinsa, orkesteri johtajansa kanssa yleisön.
Oululaisilla vähän yleisöä
Kajaanin orkesteripäivän päätteeksi esiintyi Oulun kaupunginorkesteri Rauno Rännälin johdolla, joka oli juuri (HS 20.1.) selvittänyt niitä onnettomia yhteen-sattumia, jotka ovat iskeneet Oulun kaupunginorkesterin suonta.
Tämän taustan tietäen on vaikea mennä arvioimaan, onko syy sysissä vai sepissä, mutta totuus on se, että Oulun kaupunginorkesterin soitossa on paljon parantamisen varaa sekä puhtaudessa, iskevyydessä että innoittuneisuudessa. Kun nämä asiat saadaan korjatuiksi, Kajaanissakin voidaan odottaa paikalle enemmän väkeä kuin sitä kourallista, joka nyt täytti ehkä puolet kauppaoppilaitoksen ylen kalseasta voimistelusalista. Sotkamossa oli edellisenä iltana ollut kuulijoita sentään viisisataa.
Konsertin solistina oli Matti Raekallio, jonka näkemys Beethovenin III konsertosta tuntui vielä selkiytymättömältä: suuria linjoja ei syntynyt, vaan kaikki koostui sinänsä intensiivisistä ryöpsähdyksistä. Soitinkaan ei ollut innoittava: Kajaanin Bösenderfor Imperial ei ole enää nimensä arvoinen, vaan on nähtävästi asiantuntevan huollon puutteessa ränsistynyt pahasti. Basso soi vielä upeasti, mutta diskantin intonaatio on aivan pielessä.
Auttakaa pohjoista
Yksikään kokous tai neuvottelupäivä ei ole ratkaissut Suomessa vielä mitään, mutta Kajaanissa kuumotti silti eräs valonsäde, joka saattaa kasvaa ties minkälaiseksi loisteeksi. Kautta maakunnan on nyt näet tajuttu, että ainoaa arvokasta musiikkia ei ole sinfoniakirjallisuus eikä varsinkaan torso-orkestereiden parodioimana, vaan että täysipätevää musiikkia on luotavissa pienilläkin kokoonpanoilla. Tälle linjalle on lähtenyt Kemi, joka aikoo perustaa ensin jousikvartetin ja sitten sen täydentäjäksi puhallinkvintetin, ja tässä pisteessä ollaan jo Rovaniemellä, jossa on kahdeksan soittajan vahvuinen "orkesteri". Pohjoisen ironiaa on vain se, että heitäkään ei sinne saatu kuin kiven silmästä - ja loppujen lopuksi 50-prosenttisesti ulkomailta.
Orkesteri- ja kamariorkesteri-musiikki tarvitsisivat totisesti kunnon kädenojennuksen valtiolta, ja ensi sijassa apua pitäisi tarjota pohjoiseen. Täällä etelässä tullaan kyllä näinkin toimeen.
SEPPO HEIKINHEIMO
12.2.1984 Helsingin Sanomat - Yleisönosasto (Irtoleike): Lakatkaa lyömästä Kajaanin Big Bandia
Kajaanin Big Bandilla oli myös omat kiistämättömän voittoisat kautensa, kirjoittaa Muusikkojen Liiton keikkatyöryhmä (Kaj Ruohonen, Jussi Raittinen ja Julius Heikkilä) vastauksessaan Seppo Heikinheimon Pohjois-Suomen musiikkielämää käsitelleeseen kirjoitukseen (Pohjoisen musiikki voi yhä huonosti, HS 22. 1.)
Jokin aika sitten kävi lehtenne musiikkiarvostelija edesmenneen Kajaani Big Bandin haaskalla. Kyseinen Kajaanin kaupunki kun lakkautti syksyllä neljätoista syrjä-toimista suurorkesterin virkaa kutistaen näin orkesterin kvartetiksi.
Kirjoitus henkii tyypillistä koko populaarimusiikin aluetta vastaan suuntautuvaa kaunaisuutta, jota monessa yhteydessä viljelty klisee "taiteellisesti vähäarvoisesta amerikkalaistyyppisestä torvisoitosta", tepsivimmin kuvastelee. Omia tarkoitus-periään - sinfonisen musiikin kannustamista jazzia polkemalla - kirjoittaja ajaa erinäisillä alustajien ja keskustelijoiden sitaateilla (Pohjois-Suomen orkesteri-tapaaminen Kajaanissa 20.1.) jotka sopiviin yhteyksiin kytkettynä panevat alan taistelijat sohimaan sapeleillaan omaa asiaansa vastaan.
Kajaanin orkesteriongelmia selostava kirjoitus antaa tavalliselle asioiden synnyistä ja syvyyksistä tietämättömälle lukijalle väärän käsityksen Kajaanin Big Bandin liki kymmenvuotisesta taipaleesta. Sillä jos vaikka loppujen lopuksi pieleen menikin, orkesterilla oli myös omat kiistämättömän voittoisat kautensa.
Niinpä todenmukaisen kuvan asioiden todellisesta laidasta saa vasta perehdyttyään Kajaanin Big Bandin taivalta kartoittavaan lehtileikekokoelmaan, jossa on kosolti positiivista kritiikkiä. Muistettakoon niinikään Kajaanin suurorkesterin jakama ensi sija Kuopio tanssii ja soi -tapahtuman yhteyteen sijoittuneessa big band -kilpailussa vuonna 1978. Tuon jälkeen orkesteri kehittyi vielä monta vuotta taiteellisesti.
Itse asiassa niin kauan kuin tarmokas ja aikaansaapa primus motor ja kapellimestari Ilpo Saastamoinen jaksoi tapella tuota monipäistä lohikäärmettä vastaan, joista pahimmin purivat byrokratia ja paikallisen musiikkioppineen eliitin jarrutus-toimenpiteet.
Mitä tulee Kajaanin kulttuurilautakunnan puheenjohtajan Sakari Jankon samaisessa Seppo Heikinheimon kirjoituksessa herenneeseen itsekritiikkiin: "On ollut sellaisiakin kokoonpanoja, että sitä ei olisi kukaan pystynyt myymään", todettakoon apuna Saastamoisen antamat tiedot, ettei sitä paljoa yritettykään. Silti Saastamoisen viimeisenä täystehoisena toimintavuotena ennen uuden vuosikymmenen alkua Kajaanin Big Band ja sen pienyhtye esiintyivät sadan kerran verran, määrä jota on syytä pitää tavattomana urakkana mihin hyvänsä alueorkesteriin verraten.
Yhteenvetona siis: Kajaanin Big Bandin taiteellinen panos ei ollut kautta sen toiminnan pituuden mitaten suinkaan mitätön, vaikka niin kerettiläisesti yritetään väittää. Lähinnä sen kaatoivat kaavoittuneet ja kalkkeutuneet asenteet, sekä aivan ilmeisesti Saastamoisen tapaisen voimakkaan musiikkipersoonallisuuden puuttuminen orkesterin johdossa.
KAJ RUOHONEN
JUSSI RAITTINEN
JULIUS HEIKKILÄ
PK: 22.4.85 ...Hän [Tawaststjerna] oli valmis hyväksymään (=? muuttamaan mielipiteensä) "kevyen" musiikin vakavista päämääristä kuunnellessaan Kalevala-sävellystäni. Kysyi, onko Seppo Heikinheimo jo arvostellut ko. teoksen!!!
> Ks. myös Heikinheimo-juttu: Lehtiartikkeleita 70-l. (INTRO-juttu 1/71)a
> Ks. myös Heikinheimo-juttu: Werle (Matka-ooppera) 24.1.74