Uskontomietteet IV 1965

16.4.65         - Jos kerran olemme tasa-arvoisia Jumalan silmissä, niin millä perusteella olemme eriarvoisia ihmisten silmissä? Millä perusteella kristityt pitävät itseään pakanoita parempina, jos heillä on korkeampi etiikka, mutta siitä huolimatta käyttäytyvät pakanoiden tavoin? Eikö pakanoiden auttaminen ole parasta kristin-uskon julistusta? Tasa-arvoisuus pakanoiden ja kristittyjen kesken on se pohja, jolta on ponnistettava.

- Onko Jumala väsynyt leikkiin, koska hän on huomannut ettemme jaksa uskoa, vaan meidän täytyy TIETÄÄ totuus.

- Ihmiset haluavat kärsiä ja pettyä, vihata ja olla katkeria ennemmin kuin rakastaa lähimmäisiään.

- Unohtakaamme johdatus. Kaikella tapahtumisella on menneisyytensä. Vain oma menneisyytemme ohjaa kulkuamme, joka on täynnä kärsimystä, pettymystä ja vihaa lähimmäisenrakkauden sijasta.

- Jokainen paha teko on voitto, jos se on tiedostettu. Siksi olemme VAPAAT. Olemme vapaat suremisesta ja katumisesta. Olemme vapaat arvostelemaan. Olemme vapaat opettamaan ja auttamaan. Olemme vapaat noudattamaan omaa etiikkaamme.

- Papisto vaatii syntisiä ihmisiä käyttäytymään itsensä kaltaisesti. Se vaatii muilta yhtä korkeaa etiikkaa luomatta kuitenkaan sopivia ympäristöolosuhteita. Näin se itse käyttäytyy vastuutaan alemman etiikan mukaan - ottamalla oikeuden pitää maailman ilmiöitä syntisempinä kuin mitä itse on, vaikkei todellisuudessa sitä tiedäkään.  Syntiratkaisun arvohan on suhteellisuudessaan täysin teon suuruudesta riippumaton. Tästä syystä papisto näyttää naurettavan farisealaiselta tavallisten ihmisten silmissä. Sen ajattelutapa ei ole muuttunut Lutherin päivistä. Se on uskovaista tottumuksen voimasta - ilman omaa ajattelua - kuluttaessaan kaikki voimansa oman synnintun-tonsa ohella toisten syntien haukkumiseen/suremiseen.

- Meillä on kaksi mahdollisuutta valittavana: Yksilö tekee pahaa poikkeuksetta (!) täysin vapaasta tahdostaan, tai että hänellä on AINA useita syitä, jotka pakottavat kyseiseen tekoon. Mielestäni vapaa tahto on vain YKSI noista tekoon johtavista syistä, emmekä pysty eliminoimaan sitä koskaan.

> Lennart Pinomaa: Lutherin kilvoitteleva usko.

17.4.65         - On paradoksaalista, että kommunistipakanat toteuttavat kristinuskon peruskäsitystä tasa-arvoisuudesta ja yhteisomistuksesta, jota rahanhimoiset kapitalistikristityt vihaavat. Tässä toistuu Pilatuksen ja Juudaksen draama.

- Hyvät teot seuraavat uskoa itsestään selvänä asiana. On vaikea tehdä hyviä tekoja ilman uskoa. Siksi teot ovat erikoisen arvokkaita. Kirkko olisi voinut tehdä enemmän köyhien hyväksi, jos se olisi uskonut. Mutta se on kätkenyt aarteensa, leiviskänsä metsiin ja osakkeisiin.

- Kirkon tehtävä ei ole saarnata muiden syntisyydestä, koska se ei löydä sitä edes itsekään. Ihmiset puolestaan näkevät surun ja tuskan maailmassa ilman kirkkoakin. Kirkon tehtävä on vain AUTTAA.

- Tänään kävi eräs Jehovan todistaja luonani. Keskustelimme melkein tunnin. Onko Jumalan valtakunta sittenkin tulossa?

18.4.65         - Uskovaisten hankkima taloudellinen vauraus johtui siitä, että ihmiset arvostivat uskovaisia, joten heillä oli suosittu asema yhteiskunnassa. Ei ole perää väitteessä, että voisimme ihmisen elämänsä varrella suorittamista teoista määritellä hänen uskonansionsa. Voimme arvostella tekoja VAIN menneisyyden, ympäristö-vaatimusten sekä uskon SUMMANA. Toiset ihmiset toimivat "suurten" tekojen parissa vain saamansa aseman perusteella.

- Tutustuttaminen pahaan?

- Kirkkojen virhe on niiden väärässä elämän halveksunnassa.

- Ihmiset surevat, koska näkevät tuskaa, mutteivät halua todella auttaa, koska eivät usko.

- Lasketaanko ihmisille viaksi, jos he yrittävät tutustua syntisinä pidettäviin ihmisiin, rikollisiin ja sairaisiin auttamalla heitä rankaisemisen sijasta?

- Ihmiset arvioivat toisiaan saavutettujen LOPPUTULOSTEN perusteella.

- Olemme kuin pahankurisia lapsia, jotka tönivät jonossa päästäkseen ensimmäisenä Taivaallisen Isän vastaanotolle. Vahvin tulee ensimmäiseksi työnnettyään vastustus-kyvyttömät jonon jälkipäähän. Miten Jumala voisi tuomita tämän järjestyksen mukaan? [Vastaus 2.12.2013: "...Viimeiset tulevat ensimmäisiksi..."]

- Synnin suuruus on täysin riippumaton tekojen ulkonaisesta suuruudesta, mutta teologit luulevat voivansa erotella uskovaiset ja valekristityt toisistaan - jo täällä.

- Ulkopuolisille ei jonkin ideologian todellinen sisällys merkitse paljoakaan. Se mikä vaikuttaa, on heidän KÄSITYKSENSÄ tuosta ideologiasta. Jos minulla on uskomus (että diletantismin halveksunnassa on teologien kuviteltu olevan varmempia taivasosuuden saajia kuin tavallisten ihmisten), niin tärkeintä on, pidänkö tällaista uskomusta, väitettä totena vai enkö. Kohteena olevan asianlaidan todellinen totuus on sivuseikka.

19.4.65         > Urpo Harva: Moraali ja yhteiskunta.
-  Tunne seuraa vasta arvostuksen jälkeen. Myös moraaliset arvostukset herättävät tunteita, ellei tunnetilan syntyä estä jokin sivutekijä, asian vähäpätöisyys tms. Tunnetila syntyy useimmiten moraalisesta arvostuksesta. Epäuskoa on yritetty peittää ruokkimalla uskoa tunnetiloilla, jotka sinänsä ovat erittäin kehnoja totuuden puolustajia, koska tunteet eivät ole totuuden katalysaattoreita,vaan ne toimivat vasta tietoisen minän antaman arvostuksen jälkeen.

- Tunnetila seuraa arvostusta niin nopeasti siihen sekoittuneena, että olemme tottuneet pitämään sitä omanatuntonamme ja luottaneet siihen - ottamatta huomioon, että tunnetilan aiheuttanut arvostus saattaa olla väärä. Uskosta ja reflekseistä aiheutuva tapahtuma synnyttää sangen usein tunteiden kontrapunktia. On muistettava, että ympäristövaikutukset suurelta osin määräävät, peittävät ja pyrkivät sijoittumaan uskonvoimaamme, jossa alunperin on vain tietoisuus elämän-kunnioituksen ohjeesta. Sehän on istutettu jokaiseen ihmiseen, joten sen loukkaus on ehdottomasti väärin. Ihminen ei pysty loukkaamaan omantuntonsa olemassaoloa, ellei hän tiedä sen olevan itsessään. Tämä tietoisuus on myös kehittyvää laatua.

- Kirkkojen virhe on tunteiden saarnaaminen. Kirkon rituaalit ja saarnat yrittavät luoda TUNNETILOJA, ne yrittävät OHITTAA älyn ja vedota jo valmiina oleviin, tunteiksi automatisoituneisiin arvostuksiin. Mutta tunnetilakin voi latistua toistuessaan. (Esim. Saatanan olemusta voitaisiin käsitellä paljon asiallisemmin.)
Siksi tarvitaan yhä uusia, mahtavampia konsteja...

- Jos usko perustuu tunteeseen, niin silloin herkillä ihmisillä on suuremmat mahdollisuudet tulla uskovaisiksi kuin vahvaluonteisilla jäyhillä ihmisillä. Uskon TÄYTTYY olla TIETOA, joka on yhtäläisellä tavalla kaikkien omaksuttavissa.

- Jumalan TOIMINTA maan päällä ei ole tutkimatonta eikä käsittämätöntä. Jumala itse on sitä.

- En väitä elämääni vaihtelevammaksi tai onnellisemmaksi (paitsi huolista) sen perusteella, että olen lukenut niin ja niin paljon. Elämyksilläni on arvoa, tehoa VAIN suhteessa elämyskenttääni. Tiedän että köyhä ihminen voi iloita enemmän kuin minä.

- Vain epäuskoinen ihminen tarvitsee kulttia tai rituaalitoimituksia. Uskova TIETÄÄ, ja hänen toimintansa suuntautuu itsestään tuon tiedon mukaan. Kultin avulla yritetään vain TUNTEENOMAISESTI päästä Jumalan ymmärtämiseen, jotta saataisiin edes hiukan lisävoimia hyväntekemiseen ja lähimmäisten sietämiseen.

- Antamiseen kykenemättömät ihmiset kumartuvat omantunnontuskissaan Jumalansa eteen pahuuttaan anteeksi pyytäen. Olisi mielenkiintoista tietää köyhien synnintuskan määrä noihin rukoilijoihin verrattuna. En sano tätä pilkatakseni.  Ihmiset jotka auttavat lähimmäisiään muuten kuin uskon pakosta, eivät kenties käy kirkossa. Heidän ei tarvitse.

- Mitä varten ovat kirkon rikkaudet? Jotta tarvitsevat eivät saisi niitä käsiinsä. Ei helmiä sioille... Paljon parempi merkitys niillä olisi, jos ne käytettäisiin ihmisten nälän poistamiseen, työmahdollisuuksien järjestämiseen ja koulutukseen. Luostareistako Jumalan valtakunta löytyy?

- Ympäristövaikutukset eivät sinänsä paranna ihmisen ratkaisumahdollisuuksia Jumalan silmissä. Mikä on Jumalan viimeinen tuomio?

- On kyseenalaista liittyykö tulevaisuudessa moraalisiin tekoihin määrättyjä tunteita. Kenties tekoihin sisältyy mutta arvosteluun ei.

- Jokainen nähty paha teko tuottaa eräänlaista mielihyvää kenties myötäelämisestä johtuen. Tällöin omatunto jää vapaaksi.

> Tito Colliander: Kreikkalaisortodoksinen kirkko ja elämännäkemys.

- Me emme koskaan pysty osoittamaan ainuttakaan syntiratkaisua käytännön elämästä, koska meidän pitäisi täydellisesti tuntea yksilön menneisyys: kaksi, kolme ärsykettä sekunnissa vuosikymmenien ajan, niiden vaikutus, yksilön uskonvoima ja se, missä määrin se on ympäristönsä tuotetta, unohtamis- ja sopeutumiskertoimet jne...

- Kirkko ei koskaan ole todella vaivautunut ottamaan selvää politiikan ja rangaistuksen oikeutuksesta.

- Hyväntekemisessä ei ole rajoituksia. Lutherin opin tutkiminen ei ole sen arvokkaampaa kuin lääkärin tai maanviljelijän työ. Hyväntekemisellä on arvonsa vain suhteessa YHTEEN ihmiseen. Yleispätevää normia ei ole.

- (Kriisin syynä on se, että...) Toiset luulevat olevansa valittuja, ja että valituksi  tuleminen näkyisi ihmisen ulkonaisesta elämästä. Kukaan meistä ei kuitenkaan tiedä, kuka on tosiuskovainen.

> Erkki Niinivaara: Maallinen ja hengellinen.
- Luther: Lain pakkovallan takana on Jumalan rakkaus.

- Luther on sosiaalisesti välinpitämättömänä tasoittanut uskonheimolaisilleen tien esivallan orjalliseen tottelemiseen. "Esivalta on Herran palvelija."

- Lopputulokset eivät merkitse mitään, koska kaikilla ei koskaan ole samoja mahdollisuuksia onnistua. Ei ole puolustus, että heikoimmat laiskistuvat, jos heitä autetaan. Niin kauan kuin menneisyys riippuu vapaasta kilpailusta, joutuvat heikoimmat sivuun. Juuri tämä on uskonsa hylkäämistä.

21.4.65         - Jokainen uskoo Jumalaan. Jos me uskomme Jeesukseen, seuraa siitä luonnostaan Jeesuksen etiikan noudattaminen.

- Puhuiko Jeesus papinvirasta, vai oliko se vain apostolien luoma järjestysmuoto?

- Toinen ihminen ei koskaan voi tehdä toista synnillisemmäksi tai synnittömämmäksi.

- Myös etiikka on kumulatiivista tietoutta, sillä syntyneet probleemat vaativat aina uutta ratkaisua.

- Samasta asiasta ei ole kahta täsmälleen samanlaista käsitystä, sillä havaitsijat ovat erilaisia. En vaadi, että totuuteni tulisi olla muiden totuutta. Voin tehdä kyllä työtä luodakseni olosuhteet, joissa uskonkäsitykseni olisi mahdollista ymmärtää. Voin luoda tilanteita, joissa ihminen oppii ajattelemaan.

- Ihmisen voimat ovat tähän saakka kuluneet YRITYKSIIN uskoa. Kun nyt TIEDÄMME, on meillä voimia myös lähimmäisiämme varten. En enää kanna surua maailman syntisyydestä, koska tiedän vian olevan myös itsessäni, joten voin tehdä jotain murheen poistamiseksi. Kun ihminen ei löydä vikaa ITSESTÄÄN, suree hän joutumistaan elämään tällaisessa maailmassa. Hän kärsii marttyyrina, koska ei pysty auttamaan.

- Kirkot eivät ole välttämättömiä rakennuksia.

22.4.65         - Vastustajiani eivät ole Lutherin teoriat, sillä niiden seuraukset ovat parhaimpia puolustajiani, todistusaineistoani, sillä nykyajan probleemat ovat muun muassa Lutherin ohjelman toteutus.
- Oivallettu etiikka on suhteellista ja laajenevaa, mutta pyrkimys siihen on absoluuttinen asia. Teoriassa on täysin mahdollista, että ihmiset kehittäisivät jopa Jeesuksen etiikkaa korkeamman etiikan, vaikka onkin epätodennäköistä, että sellainen olisi olemassa. UT on vain selvennys, tarkennus ihmisen sisäiseen elämänkunnioituslakiin.

23.4.65         - Mitä tarkoittaa syntien rankaiseminen? Pahojen tekojen näennäinen suuruus on vain pintailmiö, joka ei paljasta synnin suuruutta. On vain näkyviä ja näkymättömiä pahoja tekoja, joista vain näkyvät saavat rangaistuksensa - vaikkei meillä ole rangaistusoikeutta lainkaan. Ne, joita rangaistaan maan päällä, ovat sovittaneet rikoksensa. Rankaisijoiden omat rikokset sovitetaan vasta tuonpuoleisessa... Kaikki on niin selvää! Ymmärrän myös, miksi avioliitto on purkamaton.

- Usko ei ole tunnetta. Vain ihmisen oma etsiminen merkitsee jotain.

- Olen hyvin rauhallinen. Voisin elää koko elämäni kansakoulunopettajana Viitasaarella. Tiedän elämänkatsomukseni olevan oikean MINULLE, vaikka se eroaakin kirkon virallisesta näkökannasta. Haluan tuoda sen julki, vaikka onkin samantekevää, kuka sen ensiksi julkaisee.        

- Teoriani ei pidä itseään ainoana oikeana. Se ei vaadi muilta mitään. Sillä on merkitystä vain sikäli, kuinka paljon MINÄ pystyn toteuttamaan sitä. Se ei ihmettele. mikseivät toiset tee samoin. Se on rakkautta, joka ei suinkaan ole tiedon puutteesta johtuvaa tunteellisuutta. Uskoni on yksilön uskoa, mutta etsimisemme on yhteistä.  Uskon toteutus suuntautuu kanssaihmisiin.

- Haluan puhua Urpo Harvan kanssa eettisestä suhteellisuusteoriasta, mikäli Simojoki ei edes halua ottaa kantaa siihen (kuten pelkään). Kolmas henkilö voisi olla Martti Takala, jota aion pyytää käsittelemään psykologiset arveluni.
[2.12.13: Viimemainittu suunnitelma ei toteutunut edes yrityksenä.]

27.4.65         - Uskonnolliset tunteet eivät ole sen arvokkaampia kuin muutkaan  tunteet. Uskonnon käsittäminen tietona on tehtävä, johon ihminen elämänsä varrella pyrkii. Kun usko on TIETOA, se vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen samalla tavoin kuin mikä tahansa tieteen hyväksymä totuus. Ellei usko vaikuta käyttäytymiseen, ei se ole edes uskoa.
[2.12.13: On muistakin uskon ja tiedon yhdistäviä PK-merkintöjä tuolta ajalta mm. uskontokirjoituksissa.]

28.4.65         - Pidän totuutta tärkeämpänä kuin niitä tunnetilojani, jotka ovat vanhojen totuuksien automatismeja. Pidän muiden ihmisten kurjuuden poistamista tärkeämpänä, kuin sitä että tunteitani loukataan.
- En kadu vähääkään sitä, että kirjoitin arkkipiispalle. Tuo kirje oli hänen kompastuskivensä todistaen hänen olevan [oman aikakautensa] yhteiskunnallisten käsitysten orja.

29.4.65         - Miten on mahdollista, että ortodoksinen kirkko varjelee tiukasti alkuseurakunnan juhlapäiviä, mutta ei muista mitään sellaisesta asiasta kuin alkuseurakunnan yhteisomistus? Juhlapäiviensä oikeellisuuden vuoksi se pitää itseään parempana kirkkokuntana.

- Ihmiset tulevat ymmärtämään, mitä tarkoittavat sanat: "Totuus tekee teidät vapaiksi". En usko tällä hetkellä olevan montakaan, joka ymmärtäisi noiden sanojen merkityksen.

- Näkyvä Jumalan halveksunta on yleistynyt nykyaikana. Kenties sen avulla näkymätön LÄHIMMÄISEN halveksunta paljastuu, ja farisealaisuus murtuu lopullisesti.

> Urpo Harva: Yksilö ja yhteisö.
- Yksilö ei tee pienempiä eikä suurempia syntejä. Kysymys on siitä, kuinka suuressa määrin uskonvoimaan sisältyy hyväänpyrkimistä vastustavia tekijöitä.

- Joukkolaskenta ja Gaussin käyrä eivät sovi selvittämään ihmisen syntiratkaisuja, koska emme voi löytää AINUTTAKAAN yksityistä tekoa, jossa yksilön absoluuttinen synti paljastuisi. Ihmisen ulkonainen asema EI osoita, että hän normaalisti tekee pahoja tai hyviä tekoja.
- Ihmisen ulkonainen menestyminen riippuu useimmiten ympäristön arvostuksista, jotka on rakennettu siten, että länsimaissa USKOVA ihminen nauttii kunnioitusta. Neuvostoliitossa häntä saatetaan syrjiä, joten hänen ulkonainen asemansa jää heikoksi.

- Historia ei ole Jumala. Totuus on tärkeämpi kuin historia.

29.4.65         Kirje Urpo Harvalle:
HERRA PROFESSORI.

- Totuuden etsiminen on tärkeämpää kuin pelko, olemmeko oikeassa vai väärässä. Olen tietoinen ns. diletantismista, mutta se ei estä minua ymmärtämästä, että tämä maailma - nykvinen käsityksemme siitä - ei ole paras mahdollinen. Olen 22 ikävuoteni tähden diletantti kirjallisissa tiedoissa, mutta olen muutaman vuoden ajan yrittänyt selvittää maailmankatsomustani ottaen perustaksi ne PROBLEEMAT, jotka ovat menneisyyden uskonnon, etiikan ja filosofian TUOTE.

- Te tiedätte, että nuoret ihmiset voivat asettaa paljon kysymyksiä. Olen yrittänyt kerätä ne kaikki yhteen, ja tänä keväänä muutamassa päivässä mieleeni hahmottui kokonaan uusi järjestys, joka perustuu pelkiin suhteisiin. Se on siis eräänlainen eetillinen relativismiteoria, jota Westermarck lienee etsinyt. (Aikaisempiin teorioihin en ole vielä tutustunut). Taide ja uskonto liittyvät em. suhteellisuuden puitteisiin.

- Tiedän että Teistä tuntuu täydellisen ratkaisun löytyminen erittäin epätoden-näköiseltä. Uskon Teitä kiinnostavan kuitenkin sen, millaisia seurauksia voisimme kuvitella, jos eräänlainen suhteellisuusteoria joskus löytyisi, vaikka minun perusteluni olisivatkin väärät. Minulle on tärkeintä löytää ne virheet, jotka nyt ovat käsityksissäni, jotta voin jatkaa elämistäni. En pelkää tunnustaa, että itse en ole löytänyt yhtään mielettömyyttä teorian kuvitelluista toteutuksista. En tule kuitenkaan myöskään pettymään kielteisessä tapauksessa, sillä en tiedä luetella ainoatakaan OMAA ansiotani läpikäymässäni ajatusketjussa. TOTUUS on minulle tärkeintä.

- Toivon, että auttaisitte minua, Herra Professori, suomalla tilaisuuden keskustella kanssanne sopivana ajankohtana.
Kunnioittavasti: Ilpo Saastamoinen. [> Ks. 13.5.65 & 14.9.65]

30.4.65   - Ei riitä, että suvaitsemme toisia ihmisiä. Meidän on ETSITTÄVÄ sympatioita heihin.
- Uskovaiset ovat etsineet taivaan palkintoa ymmärtämättä ensin tehdä työtään maan päällä. Täällä olo on heille ollut tuskaa, eivätkä he ole osanneet tehdä mitään TÄMÄN maailman muuttamiseksi Jumalan valtakunnaksi.
- Ihmisten virhe on ollut, että he ovat luulleet tietävänsä muut syntisemmiksi.

2.5.65     - Meillä on ollut kaksi mahdollisuutta: pyrkiä kaikkein suurimpiin lopputuloksiin tai yrittää selvittää, miksi kukaan meistä ei ole toistaan parempi eikä huonompi.

- Kulttijumalanpalveluksen kieltäminen saattaisi saada ihmiset tekemään jotain lähimmäisenrakkauden hyväksi. Niin kauan kuin kultti on tapa, vie se ihmisten voimia ja on lähimmäisenrakkauden KORVIKE. JOS kultti herättää uskonnollisia voimia, suuntautuvat ne lähimmäisiin, ei taivaaseen. Taivas ei tarvitse apua.

- On sivuseikka, kuoliko Jeesus ristillä. Pääasia on, että TIEDÄN hänen vapahtaneen maailman synnit. [2.12.13: Mitä se on? Olen unohtanut.]

- Tekomme tulevat osoittamaan, että kristinusko on uskonnoista syvin ja oikea. VAIN TEOILLA voimme todistaa, että oma uskomme on uskonnoista syvin (vaatimatta muilta mitään). Vaatimukset eivät ole tällaisia tekoja.

- Stoalaisuus voittaa kohtalon halveksimalla sitä. Kristinusko voittaa kohtalon tiedolla, ettei kohtalo voi estää ihmistä rakastamasta lähimmäistään niin kauan kuin hänellä on ihmistietoisuus.

4.5.65      - Ihminen on kirkon hedelmä, ja hedelmistään puu tunnetaan. Käytämme tätä määritelmää siten, että kun ihminen tekee pahoja tekoja, on hän ITSE puu. Kun hän tekee hyviä tekoja, on hän kirkkopuun hedelmä. Kirkko haluaa kunnian edistyksestä, tehdystä hyvästä, mutta ei suostu ottamaan pienintäkään vastuuta tehdystä pahasta, vaan pakenee syytöksiin. Se haluaa vain toisen puolen todellisuutta, ja siksi se ei tule saamaan MITÄÄN. Siltä otetaan pois sekin vähä mitä on jäänyt jäljelle.

- Jeesuksen ristinkuolema oli esikuva siitä, kuinka paljon mekin voimme tehdä lähimmäistemme hyväksi. Toisten pahat teot ovat keveitä kantaa. Olen iloinen, että maailmassa tehdään pahoja tekoja. He ovat todistus, ettemme vielä ole uskaltaneet ottaa toisten syntitaakkaa hartioillemme. Olen iloinen, koska Jumalan valtakunta on TULOSSA, vielä edessä- eikä takanapäin.

5.5.65     - Kaikki tieto on uskoa, koska se on vain jonkun aikakauden tietoa - siis suhteessa aikaan. Minä uskon vain eri tavalla kuin kirkko, ateismi ja tiede, eri tavalla kuin joku toinen. JOKAINEN ON YKSILÖ. Mitä minulla on puolustettavaa, kun sen arvokkaimman mitä minulla on, haluan antaa toiselle? Puolustan kenties uskoani, jotta voisin antaa sitä muille osoittamalla sen voiman käytännössä.

- Mikä on vapaa maailma? Kuka meistä on vapaa? Mikä on kristillinen  armeija???

- Yhteiskuntaeversti Günther (?): "Jos ihmiset palvelevat kommunismin tarkoitusperiä tukemalla pasifistisia liikkeitä, atomiaseistuksen vastustajia sekä arvostelua ja hyökkkyksiä niitä vastaan, voivat syynä olla ainoastaan tietämättömyys ja ideologian puute."
- "Emme voi ampua aatetta kuoliaaksi, voimme voittaa sen vain aatteella, joka on sitä parempi... Jokaisesta sotilaasta tekee luotettavan vapaustaistelijan toiminnaksi sovellettu, jatkuva ja intohimoisesti eletty KRISTILLISYYS."

- Ei ihme jos Jumalaa pilkataan ja kirkkoa vihataan, koska ylläoleva lasketaan uskonnon itsensä syyksi ja tuotteeksi.

- Kumpaa meidän on uskottava, Jeesusta vaiko Paavalia? Puhutaan esivallan miekasta, joka kuitenkin on VAIN Jumalan palvelija, jolloin miekka tarkoittaa henkistä asetta, uskoa. Paavalilla ei ollut mahdollisuutta kehittyä etiikassaan Jeesuksen yli. Siksi erot Jeesuksen ja hänen välillään on EHDOTTOMASTI ratkaistava Jeesuksen hyväksi tässä tapauksessa. Kumman etiikka on korkeampi, vanhempi ja alkuperäisempi?

- Ensin oli voimaan perustuva eriarvoisuus, sitten säätyyn perustuva eriarvoisuus ja lopuksi kilpailuun perustuva tasa-arvoisuus so. voimaan ja viisauteen perustuva eriarvoisuus (jälleen). Uskonto perustuu ehdottomaan tasa-arvoisuuteen. Se ei tuomitse.

6.5.65    - Sen jälkeen kun ihmisillä on samanlainen tieto Jeesuksesta kuin Jumalastakin, eivät he enää tarvitse ristiinnaulitun kuvia muistaakseen. Sitä ennen heillä on kaksi elämää: kuvien palveleminen ja todellinen elämä.

7.5.65    - Jeesus sanoi: "Ei ihminen ole luotu sapattia varten vaan sapatti ihmistä varten." Ei ihminen ole luotu viinaa, tupakkaa, kilpailua, työtä, lepoa, rakkautta, syntiä (?), luontoa, taidetta, tiedettä, opettamista, arvostelua, uskontoa (?), omaisuutta, tietoa, sivistystä, eikä sukupuolielämää varten, vaan kaikki edellämainitut ovat ihmistä varten.

- Ihminen tekee syntiä, mutta jos hän tuntee saavansa joka päivä anteeksi - jos vain yrittää parhaansa - menettää synti merkityksensä. Uskonto on ihmistä varten sikäli, että hän sen voimalla toimii ja rakastaa lähimmäisiään. Ihminen EI ole uskontoa varten sikäli, että hänen pitäisi kammiossa itseään kiihottaen palvella Jumalaa unohtaen kuitenkin maailman. Luokaamme maailma onnelliseksi. Pakenemalla emme voi sitä tehdä. Ihminen ei myöskään ole muita varten sikäli, että hän olisi yhteiskunnan tahdoton orja. Muut ihmiset ovat ihmistä varten sikäli, että vasta silloin ihmisellä on mahdollisuus lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen.

11.5.65         - Maailma on uskon, ei sopimusten maailma. Sopimuksia on vain, jos ihmiset uskovat niihin. Uskonsa perusteella ihmiset toimivat.
- Jeesus ei maininnut mitään erityistä papinvirasta eikä oikeuslaitoksesta. Ainoa käsky oli ylitse muiden: Rakastakaa lähimmäisiänne. Voimme kaikki olla pappeja, sillä seurakunta on siellä missä kaksikin meistä kokoontuu...
- Merkillistä. Opettajan ammatissa joudun rikkomaan etiikkaani jatkuvasti. Sitä en joudu tekemään soittajan ammatissa.

12.5.65         - Kuinka voit vaatia lähimmäistä rakastamaan Jeesusta, jos sinua ei voi vaatia rakastamaan lähimmäistäsi. Rankaisemme toisiamme maan päällä, jotta itsemme tuomittaisiin taivaassa. Tämäkin voisi olla eräs lähimmäisenrakkauden muoto! Minun uskoni perusta on siinä, että se tekee jokaiselle mahdolliseksi sellaisen lähimmäisenrakkauden, johon kirkko ei pysty.

- Samasta syystä kuin te ette usko tasa-arvoisuuteen ulkonaisissa teoissa, auttamiseen rankaisemisen sijasta, pasifismiin ja universaalisuuteen kansallisuusaatteen sijasta, niin samasta syystä ihmiset eivät usko kirkkoon. Heidän etiikkansa nousee jopa kirkon yläpuolelle. Näyttäkäämme uskomme voima lähimmäisenrakkaudessa!

Jumala rakastaa meitä, ihmisiä - ei kirkkoa!

12.5.65         (jatkoa...)
- Kun olemme kiinnostuneet koko ihmiskunnan asioista, ratkeavat sisäiset, kansalliset ja jopa kansainväliset ristiriidat, sillä olemme uuden koko ihmiskunnalle yhteisen - tehtävän edessä. (Tämä olettamus perustuu normaaliin psykologiaan.) Pyrkimyksemme on asettaa KOKO ihmiskunnalle yhteinen tehtävä. Vasta sen jälkeen voivat keskinäiset riidat lakata. Sellainen tehtävä on lähimmäisenrakkaus, elämänkunnioituksen toteuttamispyrkimys, joka antaa yksilölle mahdollisimman suuret edellytykset uskoa.

- Ei elämän huippukohtia! Joltakultahan ne voivat jäädä saavuttamatta. On parempi katketa kesken etsimisen kuin valmistella kuolemaansa puolet elämästään. Ihmisen on oltava täydellisesti valmis kohtaamaan kuolema milloin tahansa.

- Edes alkuseurakunta ei ymmärtänyt Jeesuksen tehtävän merkitystä, vaan maallinen laki, filosofia ja tavat yhdistyivät HETI kristinuskoon.

- Koko kristillisyytemme on perustunut uskonnollisten TUNTEIDEN vaalimiseen.

- Kun toivomme jollekin ihmiselle rangaistusta taivaassa, pidämme hänen tekojaan suurempina synteinä kuin mitä itse olemme tehneet. Kuinka voisimme tietää?

- En halua kuolla totuuteni puolesta, mutta toivottavasti kyllä USKALLAN sen tehdä, jos niin olisi välttämätöntä, jos se ajaisi pyrkimääni asiaa.

13.5.65         - U. Harva ilmoitti voivansa syksyllä keskustella kanssani.

- Olemme vapaita rakastamaan lähimmäisiämme. Tätä Camus ei oivaltanut. Hänen on täytynyt luokitella ihmiset ansioiden perusteella ja vaatia vapautta tehdä lähimmäiselle myös pahaa.

18.5.65         - Luettuani viisi ensimmäistä sivua Lutherin Isosta Katekismuksesta tiesin jo hänen virheensä. Olin tiennyt ne jo kauan sitten, vaikka en ollut lukenutkaan hänen omaa tekstiään. Jos ihminen lukee vain Lutheria, ei hän koskaan voi ajatella vapaasti. Minua melkein pelottaa lukea, sillä koko hänen tekstinsä on eräänlaista intuitiiviisiin arvailuihin perustuvaa kaaosta. Luther piti tuomitsemista itsestään selvänä - kuten jääräpäistä päähänpänttäämistäkin. Joskus tuntuu siltä, kuin Lutherin ansiosta kirkkomme PELKÄISI  tehdä hyviä tekoja.

- En sure, koska tiedän voivani tehdä jotain (ratkaisevaa) ihmisten hyväksi. Olen iloinen ja onnellinen, koska minun ei tarvitse enää syyttää ketään mistään. En kunnioita tunteitani, jos tiedän niiden olevan esteenä totuuden löytymiselle. Teoriani on ainutlaatuinen sikäli, että jokainen voi ymmärtää teoriani pelkän loogisen ajattelun avulla. Se on jokaiselle mahdollista - jollaista suoraan tunteeseen vetoava valeusko ei ole ollut.

 

20.5.65         - Ei ole absoluuttisesti tärkeintä tehtävää, on vain tärkeitä tehtäviä suhteessa AIKAAN. Kaikki tekomme eivät ole eettisiä; ne eivät vaadi ratkaisua elämänkunnioituksen ja itsekkyyden välillä. Vasta silloin, kun tekoomme sisältyy eettinen ratkaisu, tulee tärkein asia, elämänkunnioitus esille. Tekomme eettinen sisältö ei riipu siitä, olemmeko yksin vai sosiaalisessa ympäristössä. Asioiden tärkeysjärjestys on uusi ja erilainen JOKA HETKI.

21.5.65         - Jokainen teko on maailmanhistorian summa, osasynteesi. jokaisen teon merkitys ulottuu koko maailmanhistorian loppuun saakka - puhumattakaan yksilön elämästä.

- Uskonnolliset tunteet ovat olleet kirkon epäjumalia - samoin kuin taiteilijoille luomishetken ekstaasi.

- Syntejä ei anneta anteeksi päivittäin vaan JOKA HETKI - silloin kun ne on tiedostettu.

- Mitä onkaan "Juhannustanssit" verrattuna Lutherin Isoon Katekismukseen?

> John A.T.Robinson: Rehellinen Jumalan edessä.

22.5.65         - Niin kauan kuin on aikaa, on myös ulkoista tai sisäistä tapahtumista, mikäli kysymyksessä on materia. Numero "kaksi" ei elä niin kuin "kaksi kiveä" elää. Materia on aikaan kahlehdittua, ellei absoluuttinen nollapiste pysäytä sen kulkua.

- Lutherin käsitys esivallasta on täysin aikansa elänyt. Hän pitää sitä jonkinlaisena Jumalan luomana organismina, joka on pyhä ja loukkaamaton. Esivalta on kuitenkin täysin ihmisten luoma instituutio, joka perustuu hallitsevan enemmistön sopimukseen ja toisten ihmisten oikeuteen rangaista toisia ymmärtämättä ja ottamatta huomioon, että jokaisella teolla on syynsä: koko esivaltajärjestelmä ja maailmanhistoria.

- En löydä yhtäkään syytä, miksi kaikkien ihmisten pitäisi tutkia kaikki tieto yhtä laajalta alueelta. Siksi teoriani keksimisen täytyy suurelta osalta olla puhdas sattuma. Olisi ollut vaikeaa vaatia esim. papistoa tutustumaan niin paljon psykologiaan ja taiteeseen.

23.5.65         > Martti Luther: Iso Katekismus.

- Häpäisijöitä emme opeta me vaan teloittaja.

- Avuksi rukoiltaessa monesti suuri äkkiturma on väistynyt.

- Vain tottelemattomuuden tähden ilmestyy tämän tästä niin monta hirtettävää, mestattavaa ja teilattavaa roistoa.

- Hurskauteen taipumattoman jätämme teloittajan käsiin ja sen joka raajat suoristaa.

- Jumala on uskonut pahantekijöiden rankaisemisoikeutensa esivallalle vanhempien asemasta. Jumalalta ja esivallalta ei ole riistetty tappamisen oikeutta. Näillä on oikeus vihastua.

- Viides käsky kieltää vahingoittamasta ketään ruumiin puolesta TELOITTAJAA LUKUUNOTTAMATTA.

- Tuo toinen joukko rahvas, kuuluu näet vielä alhaisemmalle asteelle.

- Jumala tahtoo hirmuisesti ja kauhistavasti rangaista kaikki hänen käskyjensä rikkojat... Jumala myös joka päivä suojelee ja varjelee kaikesta pahasta ja onnettomuudesta... Olemme VELVOLLISET häntä rakastamaan.

- Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta Kristuksen alaisena. [> myöh. lahkolaisuusajattelu]

- Julkeat ja hultittomat eivät ole kelvollisia saamaan syntien anteeksiantamusta kun he vastahakoisesti ovat hurskaita... mutta moiset siat eivät saisi olla evankeliumin piirissä.

- Sille joukolle, joka ei ota totellakseen evankeliumia, onkin oikoisen omansa vain piiskuri (paavi) Jumalan lähettämänä perkeleenä ja pyövelinä.

- Ulkonaisesti lain kirjaimen täyttäneiden synnintunnon on täytynyt olla eräänlaista tekopyhyyttä: mistä he voisivat tuntea huonoa omaatuntoa, jos he kerran jo ovat täyttäneet lain, jonka ulkonainen noudattaminen on kaiken mitta. Synti on ollut heille epälooginen, JÄRJETÖN uskon varainen asia.

- Kaikkien ihmisten syntisyyttä ei voi ymmärtää muuten kuin oivaltamalla 1) synnin suhdeolemus oman tietoisuuden ja ympäristövoimien välillä ja 2) synnin riippumattomuus täten ulkonaisen teon kaikinpuolisesta merkityksestä. Tähän saakka meidän on TÄYTYNYT uskoa näkevämme toisten ihmisten olevan syntisempiä kuin toisten.

- Luther personifioi Pyhän Hengen, Esivallan, Perkeleen ja Maailman. Hän luuli voivansa ihmisen käyttäytymisestä päätellä, oliko tämä kristitty. JOKAINEN ihminen on kristitty sikäli, kuin on tietoinen hyvästä ja pahasta, elämänkunnioituksen ja itsekkyyden vastakkaisuudesta.

- Tieto Kristuksesta ei sensijaan luonnostaan ole jokaisessa ihmisessä. Luther ei ole ymmärtänyt Kristuksen merkitystä. Iso Katekismus ei todellisuudessa ole muuta kuin Vanhan Testamentin selitys. Jeesuksen etiikka ja pelastusmerkitys on tulkittu pelkästään pinnallisesti. Esivalta puolestaan käsitetään Jumalan asettamaksi ja näin luodaan pohja toisen rankaisuoikeudelle. Tässä suhteessa Luther ei kylläkään suinkaan ole ainutlaatuinen...

- Mitä onkaan Juhannustanssit verrattuna Isoon Katekismukseen? Seuraus ja syy sulassa sovussa kirjahyllyssä vierekkäin... Mitähän molempien tekijät ajattelisivat?

- Irrun sisko Martta on kuollut tänä iltana. Olenko minä valmis vastaanottamaan kuoleman milloin tahansa? Jumalani - luulen olevani rehellinen, jos vastaankin myöntävästi. Tilini elämän kanssa olen tehnyt päiväkirjoissani. Ja jos mahdollista on, yritän myös asettaa tämän totuuden toisille tutkittavaksi. En iloitse ihmisen kuolemasta (sitäpaitsi pelästyin kovasti Irrun itkua). Mutta tiedän, että kaikki me kuolemme.

- Jeesuksen merkitys näkyy siinä, ettei meidän - syntien anteeksisaamisen vuoksi - tarvitse pelätä kuolemaa. Viimeksi lauantaina olen ollut hyvin lähellä kuolemaa - pienessä auto-onnettomuudessa, jossa olisi voinut käydä hyvin huonosti. Minun ei kuitenkaan tarvitse kuvitella Sallimuksen puuttumista asioiden kulkuun. Kuitenkin hiljaa mielessäni pyydän: Jumala, auta minua, että totuus paljastuisi. Jumala - minä uskon, että me kaikki olemme pelastetut, eikä kukaan joudu poissuljetuksi.

26.5.65         - Seurakunnan yhdessäolo ei voi olla mikään erittäin tärkeä asia.
"Missä kaksi tai kolme teistä on koolla, siellä on seurakunta." En usko, että kirkkojumalanpalveluksella olisi jokin ainutlaatuinen merkitys ihmisten hyväänpyrkimiselle. Jokainen syvä elämän tarkkailuhetki on kirkossa olemista, olemista Jumalan edessä.

27.5.65 - Olin eilen illalla keskustelemassa viisi (!) tuntia Jyväskylässä ylioppilaspastorin kanssa. Olen ja en ole pettynyt tuosta juttelutuokiosta. En oikeastaan ole pettynyt, koska TIESIN, ettei hän voi auttaa minua, ei osoittaa virhettä eikä yks kaks hyväksyä kuitenkaan teoriaa. Hän puuttui kahteen asiaan - sekavaan syntikäsitykseeni sekä huolettomuuteeni toisten ihmisten murheista. Enhän voi tuntea huolta, koska TIEDÄN, mistä huolet aiheutuvat ja MITEN ihmiset voidaan vapauttaa niistä. Tämän vakavan huolen tuntee tietenkin kirkko, koska SE EI TIEDÄ, mitä pitäisi tehdä, koska se tuntee vian itsessään, mutta ei tiedä sitä tarkasti.

- Yksinkertaisesti tuo keskustelu ei auttanut minua tippaakaan. Toivon sen kuitenkin saaneen hänet hetkeksi epäilemään omaa uskoaan, vaikkei hän uskonutkaan lähimmäisenrakkauteni vaikuttimiin eikä käsityksiini oikeuslaitoksesta. Pettymys oli se, ettei hän kehoittanut minua kääntymään kenenkään puoleen, vaan ehdotti ainoastaan tekemään jatkuvia kompromissejä opettajantyössäni. Tuo osoittaa, ettei hän ymmärtänyt lainkaan käsityksiäni, sitä etten leiki mitään leikkiä, vaan tarkoitan täyttä totta suhteessani oikeus- ja sotalaitokseen.

- Keneltä menen kysymään seuraavaksi? Merkillistä - en tunne itseäni edes surulliseksi.

- Hyväksyessään esivallan ja sen tuottamat absoluuttiset moraalisäännöt kirkko saattaa (heikommat) ihmiset vaikeuksiin, joista heidät sitten armahdetaan toteamalla Jumalan kuitenkin hyväksyvän heidät.

- Lähimmäisenrakkautta on se, HALUTAANKO etsiä syitä toisen käyttäytymiselle - olipa se sitten rikos tai sankariteko.

28.5.65         - Niin kauan kuin uskovainen kristitty pitää lähimmäisen rankaisemista lähimmäisenrakkautena, tulee olemaan rankaisemattomia rikollisia ja tuomittuja viattomia, yhteiskunnan hylkäämiä ihmisiä sekä surua maailman pahuudesta.

29.5.65         - Kristillinen kirkko on suurin kerettiläislahko. Minun kirkkoni on joka kerta, kun näen alkoholistin tai muun yhteiskunnan syntisenä pitämän olennon. Ja totisesti,  tuollainen minuutin kestävä hartaushetki on vaikuttavampi kuin kymmenen jumalanpalvelusta.

13.7.65         - Jo vuosituhansia ihmiset ovat tienneet, että jokaisella on erilaisia syitä tekoihinsa.

19.7.65         - Joskus kerään täydellisen kokoelman siitä tekopyhyydestä, mitä kirkossa harrastetaan. Viime sunnuntaina minua häiritsi se, että vasemmalla puolellani oleva lauloi paremmin kuin minä ja että oikealla puolellani oleva lauloi epävireisesti. Tekopyhyys ei useinkaan ole tietoista.
- Minun filosofiani on ensimmäinen kristinuskon toteutus siinä mielessä, että SE EI PAKOTA ketään mihinkään. Sille riittää lähimmäisen auttaminen, ei vaatiminen.

25.7.65         - Ihminen ei voi uskonnon tähden kuolla liikenneonnettomuudessa. Samasta syystä hän ei voi myöskään uhrata lastaan uskonnon tähden, ellei lapsi ole TÄYSIN tietoinen siitä taustasta, jonka vuoksi hän antaa henkensä. Onko kertomus Iisakin uhrausvaatimuksesta taru? Ihmisen vapaaehtoiseen uhrautumiseen voi olla vain henkinen syy. Emme ole välinpitämättömiä hengestämme normaalielärnässä.

- Kilpailu on suppea-aikaisuuden ja läheisyyden symboli. Se edustaa TÄSSÄ JA NYT -mentaliteettia, joka ei huomioi muuta kuin sen maailman, joka on nykyajassa näkyvissä. Jokaisen juoksukilpailun voittaja on eräänlainen sankari, jonka SYYTÄ voittoon ei huomioida lainkaan, eikä haluta ymmärtää, että niissä olosuhteissa hänen TÄYTYI voittaa. Kun tämän tajuamme, voimme kuvitella kilpailuja, joissa on samantekevää, kuka voittaa. Tällöin kilpailu sinänsä on pääasia, eikä kukaan saa palkintoa (tai kaikki saavat).

- Niin kauan, kuin jokaisen teon uskotaan olevan ilman syytä - vapaasti päätetyn - kuvitellaan sillä olevan vain yhden seurauksen. Jos jokaisen teon motiivina kuvitellaan olevan koko maailmanhistoria, ulottuu sen vaikutus loputtomaan tulevaisuuteen. Ainakin vasta sitten meidän on helpompi uskoa niin.

14.8.65         - Objektin merkitys riippuu ensi kädessä kuitenkin subjektista, tarkkailijan elämyskokemuksista.
- Esineen arvoa voidaan tarkastella vain SUHTEESSA subjektin elämyskokemusten määrään ja siinä vallitsevaan hierarkiaan.
- Onko kaikki totuus vain uskomista?

16.8.65         - Kun Raamattu puhuu kuoleman vallasta, ei sen välttämättä tarvitse tarkoittaa ruumiillista vaan henkistä kuolemaa.
- Pahan pitämiseen pahana on aina liittynyt sen keinotekoinen unohtaminen sen sijaan että siitä opittaisiin.

> G.E.Moore: Etiikan peruskysymyksiä.

- Ei ole väliä mitä ihmiset uskovat; väliä on totuudella ja ainoastaan totuudella.

- Ei ole ristiriitaa oletuksessa jonka mukaan on ollut ja on "avaruudessa tavattavissa" olevia olioita, joita ei koskaan ole havaittu, ei havaita nyt eikä tulla koskaan havaitsemaan.

- Tekojemme välilliset ja kaukaiset seuraukset ovat joskus yhtä tärkeitä tai vielä tärkeämpiäkin kuin suoranaiset ja välittömät seuraukset.

- Oletan, ettei yksi ja sama teko voi olla sekä oikea että väärä.
[6.12.2013: Juuri viime mainittua käsitystä vastaan olen koettanut päiväkirjoissani kirjoittaa, koska se sotii sitä edeltävää väitettä vastaan. Minä puolestani olen lähtenyt juuri käsityksestä, että haluan nähdä, miltä maailma näyttää, JOS tekojemme välilliset ja kaukaiset seuraukset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin suoranaiset ja välilliset seuraukset.]

23.8. 65         - Mitä ME olemme rankaisutoimenpiteillämme saattamaan voimaan JUMALAN lakia?

23.8. 65         > Goethe: Schriften zur bildenden Kunst.
- Was ich mit dem Verstand nicht begreife, existiert mir nicht.

28.8.65         - Tärkein kosketeltu asia oli maallinen menestyminen ja onni. Onni on (heidän mielestään) se, mitä MUUT ihmiset ajattelevat. Onko onnen merkkinä heidän osoittamansa kunnioitus? Vanhemmilla on PELKO siitä, meneekö kaikki niin hyvin kuin tähänkin asti vai tuleeko häpeää tms:sta... Mistä syystä meillä on näin hyvä onni? Ovatko syynä isiemme hyvät teot?

- Miksi pastori Malkamäen kaikki pojat hukkuivat? Mistä SE oli rangaistus?

...Jumala joka kostaa isien pahat teot... niille jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat. Isien pahoista teoista johtunut onnettomuus... Tämä käsite on seuraus VT:n Jumalan pelosta, MAALLISESTA onnettomuuskäsitteestä, jonka mukaan kuolema on onnettomuus.

- Oma teoriani ei puolestaan näe niissä mitään onnettomuuksia laisinkaan, koska ne ovat sekundäärisiä asioita ihmisen Jumala-suhteessa. Jokainen pettymys ja vastoinkäyminen antaa tilaisuuden  todeta, mitä epäjumalia olemme sillä kertaa palvelleet, so. mitkä asiat Jumalan rakastamisen ja lähimmäisenrakkauden OHELLA ovat meille tärkeitä ja läheisiä. Tätä seikkaa ihmiskunta ei vielä ole tajunnut.

29.8.65 - Siksi omana aikanaan kunnioitetaan eniten ihmisiä, jotka paljastavat uuden askelman vain niin pitkälle, että jokaiselle on periaatteessa mahdollista hypätä sille.

- Ei ole väliä sillä, ovatko väitteeni ja huomioni oikeita. Tärkeintä on, että löytyy ihmisryhmiä, jotka ajattelevat kuvailemallani tavalla ja toimivat uskomuksensa mukaisesti. Kenties kukaan oppinut ei voi ajatella esittämälläni tavalla, mutta IHMISET voivat ajatella.

- Hyväksyttyä kristillisyyttä on ihmisten mielestä se, että he aikansa kyseltyään alistuvat - alistuvat hyväksymään ihmisen pahuuden annettuna, muuttumattomana, a priori -tosiasiana. Ei koskaan! - sanon minä näistä kuvitelluista väitteistä.

- Kuinka onnistuneesti koulu saakaan ihmiset lannistumaan taiteen tutustumis-yrityksissä opettamalla, että oikea ihminen on vasta sellainen, joka ymmärtää sitä ainoaa oikeaa taidetta, sitä jota kukaan ei ymmärrä - spesialistien lisäksi. Koulu saa ihmisen lopulta uskomaan, ettei tämä pysty  mihinkään tosi taiteen, uskonnon eikä elämän ymmärtämisessä.

- Koulun ja kasvatuksen avulla meidät pakotetaan valmiin lopullisen tiedon avulla hyväksymään ja ohittamaan ristiriidat lopullisesti ratkaistuina kysymyksinä jo kouluiässä, jolloin vielä uskomme viisaan sanaa. Mitä parempi kouluopetus, sitä vähemmän uskomme voivamme muuttaa maailmaa, sitä vähemmän uskomme maailmankuvan PERUSTEIDEN tarvitsevan  muuttamista, ja sitä enemmän uskomme vikojen olevan vain itsessämme, yksityisissä ihmisissä - ei maailman yleisissä normeissa. Näin syytöksemme heilahtelevat jatkuvasti puolelta toiselle, jotta meidän itsemme olisi helpompaa pysytellä keskitiellä.

> Osmo Tiililä: Sata teesiä kirkosta. - On Herran häpäisemistä rinnastaa kirkon harjoittama totuuden etsiminen mihin tahansa muuhun etsimiseen.
[2.12.2013: Oikein! Jos se tarkoittaa, että on väärin nostaa kirkollinen totuuden etsiminen arvokkaammaksi kuin ei-kirkollinen totuuden etsiminen! Luultavasti Tiililä kuitenkin tarkoitti juuri päinvastaista, sitä, että kirkollinen etsiminen on arvokkaampaa kuin maallinen totuuden etsiminen.]

1.9.65          - Määrätynlaisia tekoja emme tee, vaikka meillä teoriassa olisikin siihen hyvät  mahdollisuudet - oli se sitten hyvää tai pahaa. Siksi meidän ei tarvitse pelätä uutta maailmankuvaa sillä perusteella, millaisia pahojen tekojen mahdollisuuksia se voi tarjota. Ihmisen teoilla on AINA myös syytaustansa. Ihmisen teot ovat loogisessa suhteessa hänen maailmankuvaansa.

2.9.65     - Keskiajan ihmisten uskon on täytynyt olla valtavan selvä, koska he väittelivät pikkuasioista näkemättä mitään probleemoja pääasioissa. Vai oliko se pelkoa?

4.9.65      - Mummu on kuollut tänä iltana pari tuntia sitten. Tällä kuolemalla on merkitystä sikäli, ettei se ole vaikuttanut minuun perinnäisellä tavalla, surua aiheuttavasti, lainkaan. Jälleen kerran totean: Samasta syystä kuin ihmiset eivät voi rakastaa lähimmäisiään - luullen tietävänsä omat ansionsa - pelkäävät he lähimmäisen kuolemaa. Ystävän kuolema on heille pettymystä tuottava menetys.

- Kuolema tuottaa surua ja katkeruutta samalla kun kuoleva usein ODOTTAA kuolemansa tuottavan sitä. Ihmisen Jumala-suhteen kannalta on samantekevää, milloin hän kuolee. Eläimenä jokainen yksilö kuolee täysin sattuman lakien ja Gaussin käyrän mukaisesti.

- Ateistin laita on toisin, sillä hän on teoistaan vastuussa ihmisille. Sitähän me enimmäkseen käytännössä olemmekin. Tässä olotilassa en sure kuolemaa enkä vakavoidu sen edessä, koska periaatteessa en enää näe siinä mitään pelättävää. Vaikka olen tehnyt tilit kuoleman kanssa selväksi, ei tämä sulje pois mahdollisuutta, että määrätyissä olosuhteissa minut voidaan saattaa hulluksi kuolemankauhusta - mahdollisesti. Tätä suhteiden muuntelua ei länsimainen filosofia tai etiikka ole ymmärtänyt. Suhteeni kuolemaan on myös suhdetta itseeni, ympäristööni ja Jumalaani.

- Merkittävää ihmisen kehitykselle on vain se, mitä ihminen itse ajattelee ja kokee elämyksellisesti. Vain itse perustansa tietoisesti valitsemalla ja sen mukaisesti käsityksensä ympäristöstä sovittamalla hänellä on mahdollisuus loogisuuteen ja sopusointuisuuteen vailla kahtiajakoa ja paradokseja käyttäytymisessään.

- Vastuu? Itsensä muita ylemmäksi tuntevat ihmiset kantavat VASTUUTA lähimmäistensä onnellisuudesta, hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä  - jopa väkipakolla.         Ovatko he vastuussa asemalleen ja sen mukaiselle roolilleen? Mitä arvoa on sellaisella vastuulla? Jumalalle he ovat kyllä vastuussa - ajatuksistaankin.

5.9.65   - Työ on yhdistetty uskontoon siten, että lujasti työtä tekevää ihmistä kunnioitetaan jopa niin paljon, että hänen työintonsa mainitaan myös hauta-kirjoituksessa. Näin työstä tulee uusi epäjumala. Ne jotka katsovat tämän asian olevan uskon merkki, ottavat oikeuden halveksia laiskoja ihmisiä - viitsimättä ottaa selville, onko näiden käyttäytymiselle olemassa joitain syitä. Työ on ollut keino osoittaa paremmuutta lähimmäiseen verrattuna - uskon kilvoittelussa.

7.9.65    - Kaksi asiaa on pysynyt minulle kysymysmerkkinä: ihmisen itsetajunta ja Jumalan olemus.
- Ihmisen luontainen hyvyys - MITÄ SE ON?
- Vain Jumala kieltää meiltä rodunjalostuksen, heikkojen surmaamisen jne. Entä toiset ihmiset... ateistit?
- Mikä on luonnonvastaista? Uskonto on, pahuus ei.

8.9.65     - Materialismi opettaa meidät näkemään uskonnon heikkoudet, ja toiseksi: VIHAN.

- Tunteeseen perustuva usko ei koskaan voi todella auttaa lähimmäistä, koska se ei saa häntä YMMÄRTÄMÄÄN Jumalaa.

- Me kiitämme Jumalaa vanhemmistamme. Eihän Jumala ole antanut meille vanhem-pia, vaan meidät on annettu (?) vanhemmillemme. Tämä on puhdasta biologiaa vailla mitään yliluonnollisen selityksen tarvetta - sattumaa ja elämän yleistä mysteeriä lukuunottamatta. Kiittääkö kukka siementä josta on syntynyt? Onko se velkaa jollekulle?

9.9.65          RAKENNUSAINEITA AAMUHARTAUKSIIN
(12. Kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai 5.9.1965)
PUHEEMME (Virsi 196 tai 405: 1,4,7-8)
Vuorolukua: Varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta. Ps.34:15.
Rukous: Herra Jumala. Avaa huulemme ylistämään sinua. Anna meille armosi voimaa, että aina puhuisimme sitä, mikä on totta ja oikeaa. Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. Amen.

VALITSE SANASI! Tämän viikon kirkkotekstit muistuttavat meitä tärkeästä asiasta: sanoista. Mitä me puhumme ja kuinka me puhumme? Jeesus antoi kuulijoilleen vuorisaarnassa tämän neuvon: "Olkoon teidän puheenne 'On on' tahi 'Ei ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta."

Matt.5:37. Tahdommehan mekin Jumalan avulla valvoa sanojamme, ettemme puhuisi sopimattomia sanoja. Puhekyky on suuri Jumalan lahja, jota tulee oikein käyttää.

RUKOILKAAMME: Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Ps.51:17, Virsi 476 tai 437 tai 478:6-7.

[Me taistelimme oikeudesta asua vapaana kansana omassa isänmaassamme, siitä ja vain siitä. Pantakoon toiseen vaakakuppiin mitä menetimme. Paljon sitä tuli. Sankarivainajiemme uhrit ja heidän omaistensa suru, invalidiveljiemme kärsimykset ja turvattomuus, menetetty Karjala ja ankarat sotakorvaukset. Mutta pantakoon toiseen vaakaan mitä meille jäi: vapaa isänmaa ja siinä täydet elämisenmahdollisuudet. Kysyn, hävisimmekö sodan, jossa kaikki, koko olemisemme oli vaakalaudalla? Eikö meillä ole tänään syytä hiljaisin mielin kiittää?
(Piispa Eero Lehtinen Summan taistelujen muistomerkin ääressä)]

9.9.65         
Herra        

avaa minun huuleni

Herra        

avaa minun huuleni Herra

puhumaan, että

rakastakaa lähimmäisiänne niinkuin itseänne

ja taistelemaan.

Avaa minun huuleni

julistamaan lähimmäisenrakkautta ja sotaa

sulassa sovussa

löytämään todistuksen pyhästä kirjastasi, että

ei ketään vastaan,

kunhan vain kaikki meidän itsemme puolesta.

Kunhan toiset eivät vain hypi kynsillemme

varpaillemme silmillemme hiekkaläjällemme.

Herra        

avaa minun silmäni Herra näkemään

milloin katsomme

pyhyyttämme loukkaamattomuuttamme loukatun

vapauttamme tehdä hyvää vihollisillemme, niille

jotka huonompia säälittävän väärässä olevia ihmisiä -

hyökkäävät meidän viattomien karitsoiden kimppuun

pyrkimyksenä tallata jalkoihin

kaikki ne perimmäiset perinnäisarvot,

joihin vuosisatojen varrella olemme tottuneet

ja jotka hyviksi olemme nähneet ja kokeneet, ellei...

Ellei niitä arvoja raasteta rikki sisältäpäin... ellei...

voi hyvä luoja

siitä varjele meitä rakas Jumala

Sinun pyhän nimesi ja

MEIDÄN perusarvojemme kautta.

Amen.

10.9.1965         - Moraali on suhteellista mutta PYRKIMYS moraalin kohottamiseen ei.

11.9.65         PROTESTI

- Minä Ilpo Saastamoinen haluan täten tiedoksisaattaa kaikkinäkevän ja -tietävän  Jumalan kasvojen edessä sekä tämän lukevien ihmisten tieten, että en tunne sitä kaipausta enkä sitä lämmintä kiitollisuutta [?] omakseni, johon minun (mummoni kuolinilmoituksessa) kerrotaan syyllistyneen. Tämän protestin ovat aiheuttaneet  seuraavat tekijät:

1) Puoli lasia giniä sekä vadelmamehua.
2) Se että hän teki vain velvollisuutensa - niinkuin muutkin.
3) Se että en sure ihmisen kuolemaa johtuu samasta syystä kuin se, että en halua puolustaa isänmaata hyökkäävää vihollista vastaan niinkuin sodassa kuollut isäni. Että en halveksi mummon minulle osoittamaa hyvyyttä enkä sitä ideologiaa, jonka puolesta vanhempiemme sukupolvi on halunnut kärsiä, taistella ja kuolla. Vaikka aate on ollut väärä, eivät he ole kuolleet turhaan. Ihmisen Jumala-suhde ei riipu hänen kuolemansa hetkestä. Sen olemme oppineet heidän kärsimyksistään.

- Ne jotka eivät meidän maailmassamme näe ihmisen muuttumisen mahdollisuuksia ja näin ollen hyväksyvät olemassaolevan todellisuuden peruspiirteissään, sanovat kirjoitukseni syynä olevan pelkästään ginilasin. Mutta ne joilla on tulevaisuus edessään ja jotka tietävät, että tässä maailmassa on parantamisen varaa (perusteista lähtien) ja että tätä maailmaa VOIDAAN parantaa, tietävät millainen tekosyy ginilasi tässä on.

- Tiedän ainakin, että se tunne, joka minulle äidinäidistäni jää, on ainakin REHELLINEN, koska se ei ole suurempi kuin rakkauteni kehen tahansa ihmiseen siinä maailmassa, joka on minun lähimmäiseni.

Kenelle ihmiselle olen vastuussa tästä ajatuksestani?
Taimoniemi, Viitasaari 11.9.65 Ilpo Saastamoinen

- Emme me halua muuta kuin kiistää oikeuden papeilta sanoa itseään uskovaisiksi niin kauan kuin he siunaavat puolustussodan.

12.9.65         - Pyhän  hengen osuutena on USKO ja sen VAIKUTUS tekoihin.

- Mummon hautajaispäivänä kirkossa... Kirkko myöntää, että hyvä teko voi ehkä lähteä väärältä pohjalta.

- Mitä on yhteiskunnallinen vanhurskaus? Onko se kirkkojen kunnossapitoa vaiko isänmaallisuutta? Diakoniatyö ainakin on rehellistä apua.

- Ei uskonto ole leikkiä, jossa määrättyyn pisteeseen asti annetaan almuja, ja senjälkeen tarjotaan keihästä. Uskonto tarkoittaa sitä mitä se sanoo: Olkaa täydelliset!

13.9.65        
- Kertausta: - Uskonto on vain yksi voima muiden joukossa.

- 2+2 = 4 on abstraktio. Heti kun siihen lisätään atribuutteja luonnosta, lakkaa se olemasta ikuinen totuus.

- Uskomme, että se mitä meillä on, voi auttaa meitä ainakin vähän.

- Kirkko on löytänyt totuuden. Sen totuuden hedelmä on MEIDÄN AIKAMME.

13.9.65         - Kuka voi näyttää vapaan ratkaisun > Oikeus/totuus

14.9.65         - Kirkon usko oli toimiva määrätyssä keskiajan maailmankuvassa, mutta olosuhteiden muuttuessa sen puu ei enää ole pystynyt kantamaan hyvää hedelmää. Siksi sen usko on vanhentunut.

14.9.65 (Kirje Urpo Harvalle - lähti 15.9.)

HERRA PROFESSORI.

- Kiitän vastauksestanne viimekeväisen kirjeeni johdosta. Olen ajatellut parhaaksi lähettää muistiinpanojani, jotka ovat hyvin epätäsmällisiä ja vanhentuneitakin, sekä sanastonsa puolesta varmasti vaikeita ymmärtää. Mutta uskon olevan mahdollista löytää ne perusväitteet, joita olen katkelmissa ilman järjestystä yrittänyt selittää. Niistä haluaisin keskustella jonkun ihmisen kanssa, joka ei vastaa hiljaisuudella tai traditionaalisilla selityksillä uskosta, niinkuin ne kaksi kirkon edustajaa, joihin olen luottanut vastausta etsiessäni - jonka kylläkin tiesin etukäteen.

- Teoriani arvo ja merkitys selviävät vasta sitten, kun sillä aletaan selvittää todellisuutta, aikamme ihmistä koskevia probleemoja. Siksi pyydän Teitä Herra Professori esittämään kysymyksiä. En voi enää olla vaiti, koska joudun tekemään vastoin omaatuntoani joka päivä toimiessani koululaitoksemme palveluksessa.        

- Kaikki lähettämäni teksti on kyllä minulla puhtaaksikirjoitettuna, mutta toivoisin Teidän palauttavan nämä kuitenkin - toivon mukaan tutustuttuanne niihin. On lukemattomia asioita, joista haluaisin keskustella, vaikka ne eivät nyt olekaan mahtuneet mukaan.

- Jään odottamaan vastaustanne.
Kunnioittaen: Ilpo Saastamoinen
[17.9.65 Urpo Harvan vastauskirjeen lähetyspäivämäärä. Arkistodokumentti.] > 20.9.

15.9.65         - Jos ihmiselle kuvitellaan menneisyydestä joka hetki vapaa valinta, seuraa siitä vastuu, joka on vailla järkevää selitystä sekä on täynnä jumalanpelkoa ja ympäristösidonnaisuutta.

16.9.65         - Kasvatuksen päämäärä ei voi olla ihmisihanteiden todellistaminen (ulkonainen  toteuttaminen), sillä silloin toiset välttämättömästi onnistuvat siinä paremmin ja toiset huonommin, jos meillä on yksi absoluuttinen ihanne. Meidän on oivallettava että PYRKIMYS KEHITTYMISEEN on ainoa päämäärä.

18.9.65         - Jumalan johdatus näkyy vain tekojemme seurauksissa. Hyvän ja pahan käsite ja niistä oppiminen on Jumalan näkyvä, täysin rationaalinen johdatus.
- Emme voi vannoa mitään varmasti. Kehitysluonteemme kieltää sen. Vannominen  edellyttää samaa aikaa, samaa paikkaa ja kehittymätöntä ihmistä samoissa olosuhteissa. Koskaan ei pidä luvata mitään Jumalan nimeen.

[Jatkuu osassa V: 19.9.65 - Kirje äidille]