Runot IV 25.12.65
7.11.65 (~ Vrt. 13.5.73)
Niin
niin se on
niin.
Ruusu
Todennäköisyyslaskennan alkeita
lamppu, radio, avainnippu.
Niin...
Teema uudesta valkeasta maasta
rauhoittavaa valkeaa ruusuista maata
niin ruusuista lunta
niin ruusuista
säilöttynä kolmen lukon taakse
se kaikki.
Vieras mies, eksynyt varas
sytytellen valoja mielin määrin
mielivaltaisesti minne tahansa
sattumanvaraisesti.
Pöydässä kolme aleatorista ruusua
niin lumisia
niin rauhallisia.
Voi tätä elämää.
Mikään ei inhota minua
niin
kuin
se
on.
_____
Miten mukava asia onkaan radio...*
Minä kuulen saksalaisen esityksen ihmisestä,
hänen arvostuksistaan, kritiikistään,
hänen oikeuskäsityksensä suhteesta kansallisuuteen.
Minä kuulen
ortodoksisen kuoron laulavan
kauniita, haikeita, odotusta tihkuvia
lauluja jumalalleen.
Minä kuulen
erilaisia suhinoita, morsemerkkejä,
sanat: Jesus Christus
sanoja... latinaa
lauseita... et spiritu sancto
rukouksia... Pater noster
vuoropuhelua... Ave Maria...
Ne kiinnostavat minua,
koska ne ovat latinaa
viisasten kieltä.
Ja minä olen osa heitä,
vaikkakin ymmärrän vain juuri ne sanat.
Vaikka se onkin latinaa,
minä tunnen että he odottavat,
odottavat jotain
odottamatonta tapahtuvaksi -
samaan aikaan kun toiset kuuntelevat
autoradiosta varoituksia
liukkaista jäistä pikateillä
ja pelkäävät ...
He ovat lähellä
ja minä kuulen...
Minä kuulen
ihmisen puhuvan sanoja äänellä
Minä kuulen
kuinka kuka tahansa
on lähellä minua
häipyen ja palaten
avaruudesta avaruuteen
marraskuun seitsemännen päivän
lumisena iltana
He ovat lähellä
ja minä kuulen
kun he puhuvat sanoja.
Ja minä kuulen hiljaisena
kuin todennäköinen
ruusu
lumi
ja
kuu.
[Ks. myös + 13.5.73: Minun sanani eivät riitä kertomaan]
[* Sininen Blaupunkt Derby -matkaradio, Helsingistä tilattu.]
15.11.65
...Tieto-opissaan Nietzsche tulee hänen jälkeensä niin yleiseen relativismiin ja perspektivismiin, kantaan joka johdonmukaisesti ajateltuna veisi lopulta kaiken filosofian kieltämiseen...
- Kun kaikki filosofian peruskäsitteet on julistettu fiktioiksi, täytyy silloin niiden kannattaman ajatusrakennuksenkin olla fiktio tai sitten lopulta mikään ei ole fiktio...
- Mutta Vaihingerin filosofia, joka eittää kategorioiden loogillisen pätevyyden, luhistuu siten omaan itseensä, osoittautuu siten itse kokonaisuutena fiktioksi, mahdollisimman suureksi sisäiseksi ristiriidaksi... jos taasen fiktionalismi on oikeassa, silloin ei ole mitään perustetta fiktio-käsitteelä, sillä kaikki hypoteesit, dogmit, fiktiot jne. ovat silloin fiktioita...
- "Elämänfilosofian" tietä tuskin enää voidaan päästä pitemmälle... jää jäljelle vain järjestymätön kaaos... Deweyn suoranainen deskriptiivinen metodi on täten mahdoton...
- Totuus voidaan todeta totuudeksi vasta aikana jolloin se ei ehkä enää olekaan totuus... Täten pragmatismin totuuskäsite johtaa lopulta totuuden täydelliseen nihilismiin...
- Eikö Deweyn moraalikäsitys johda lopulta kaiken moraalin kieltämiseen, arvojen hylkäämiseen...
- Filosofia, joka ei edellytä mitään ehdotonta totuutta on pelkkää ilmassa leijuvaa hapuilua?
- Bergsonin intuitio johtaa... kaiken filosofian kuolemaan, kukistuu oman itsensä mahdottomuuteensa...
- Miksi on yleensä olemista eikä ei-olemista? Mitä oleminen on luonteeltaan?
- Eikö tällainen epätodellinen todellisuuden perusta tee todellisuuttakin epätodelliseksi? Rickertin käsite, jolta puuttuu kaikki olemassaolo, mutta joka siitä huolimatta pätee, on tyhjä käsite... tekee saman virheen...
- Kaikki on turhuutta ja arvotonta. Joudutaan umpikujaan, mistä ei avaudu enää mitään tietä eteenpäin. Ei ole kiinteitä päämääriä, ei mitään pysyviä arvoja. Kaikki maailmassa on lopulta yhtä yhdentekevää, sokean kohtalon työtä, mikä totalistinen maailmankuva vie välinpitämättömyyteen. Siten Spenglerin maailmankuva johtaa omaan mahdottomuuteensa...
Minä luulin
maailmankaikkeuden kysymykset selvitetyiksi
ja syyn olevan VAIN minussa
kunnes aloin etsiä...
Olen syyllinen
ja muut
ja että
olin kuunnellut niitä
jotka sanoivat tietävänsä, että
kaiken tietämättömyytemme keskelläkin
meillä on yksi varma tieto:
RISTIINNAULITSE!
Luin Salomaan "Nykyajan filosofeja" (1924)
ja musiikki - radiosta tullessaan -
ei tietänyt mitään tästä kaikesta.
Mutta minä...
minä luin ja kirjoitin
ja luin vuotta 1924...
Luin tyhjyyttä ja epätoivoa...
ja sitten SOTA
pelasti heidät tästä kaikesta
- toinen maailmansota -
johon he purkivat tyhjyytensä
johon he saattoivat uskoa
johon he saattoivat peittää tietämättömyytensä...
Ja musiikki
ei tietänyt mitään tästä kaikesta
jota minä kirjoitin -
kaikesta kehästä
joka oli ollut ennen minua
ennen ollut.....
Minut valtaa hetkellinen masennus.
Ei ole leikin asia se mitä teemme
kun pilarit ovat muuttuneet
läpikuultaviksi ilmapalloiksi
jotka paukkuvat
meidän itkien pohtiessa
Kaarle IX:n vaimojen nimiä.
Vasta täällä
kuulustelulamppujen loisteessa
minulle alkaa selvitä,
miksi tietämättömyys
voi pelastaa.
Minun elämäni
on jatkuvaa selviämistä
2000 vuoden humalasta.
17.11.65 Me kiitämme Sinua Jumala... > Ks. "Uskonto 60-l."
28.11.65 [Ks. "Monologi 28.11.65"]
Taiteen tavallisuus on tavallisen todellisuuden epätavallisuutta.
Tavallinen todellisuus on tavallisesti taiteen epätavallisuutta...
Ennen 28.11.65 (32/195?) [Ottaa käsikirjoituksen uudestaan esille.]:
......Nyt minä voin lukea kirjoitukseni uudelleen alusta......
- Mahdollinen näytelmän aihe... Ajan ja paikan variointia!
28.11.65
Minä olin huolissani...
Tunsin syvää murhetta niiden sieluista,
jotka pitkätukkaisina harjoittivat haureutta
samaan aikaan,
kun joku jossain kuoli nälkään
joka päivä.
Minä en halua sekaantua tähän,
eivät nämä asiat kuulu minulle,
koska en ole halunnut oivaltaa niitä.
Minä itse hiekkapohjaani uskoen: Mene pois!.
Minä vain tässä
nauttien omien ärsykkeideni varioinnista -
vastaanottajana ja välittäjänä.
Minä vain tässä - ärsykkeenä sinulle,
jotta puolestasi voit tiivistellä nämä sanat
ja luoda omat uudet variaatiosi.
Minä vain tässä valmiina mihin tahansa
vapaana kaikkiin nautintoihinkin,
joita en tarvitse.
ÄLÄ JÄTÄ RUOKAASI SYÖMÄTTÄ POIKANI.
ETKÖ TIEDÄ, ETTÄ VIETNAMIN LAPSI NÄKEE NÄLKÄÄ?
AIKA ON TULLUT!
On tullut aika,
jolloin mikä tapahtuma tahansa
koskee ketä tahansa,
jolloin kukaan ei voi enää paeta mitään,
vaan kaikki ovat läsnä
ja osallisina.
Minä ihminen
sattumanvaraisuudessani
ikuinen...
3.12.65 -
...kristittyjä kenraaleja,
militaristikappalaisia,
uskovaisia tuomareita,
vankilapappeja,
nukahtaneita taantumuksellisia heränneitä,
(kirkon nimessä vaatijoita).
Onneksi nämä kaikki ovat vielä jäljellä
jotta näkisimme...
_____
Vanha järjestelmä - hyvä
uusi järjestelmä - paha
vanha järjestelmä - paha
uusi järjestelmä - hyvä
pahempi - parempi - paras.
Niin - mahdollisesti se oli todennäköisesti niin...
Vanhan järjestelmän puolustaminen suhteessa vanhaan järjestelmään - HYVÄ
Vanhan järjestelmän puolustaminen suhteessa uuteen järjestelmään - PAHA
Uuden järjestelmän puolustaminen suhteessa vanhaan järjestelmään - PAHA
Uuden järjestelmän puolustaminen suhteessa uuteen järjestelmään - HYVÄ
Vanhan järjestelmän pohjalta tehty hyvä suhteessa vanhaan järjestelmään - HYVÄ
Vanhan järjestelmän pohjalta tehty hyvä suhteessa uuteen järjestelmään - PAHA
Uuden järjestelmän pohjalta tehty hyvä suhteessa vanhaan järjestelmään - PAHA
Uuden järjestelmän pohjalta tehty hyvä suhteessa uuteen järjestelmään - HYVÄ
Vanhan järjestelmän pohjalta tehty paha suhteessa vanhaan järjestelmään - PAHA
Vanhan järjestelmän pohjalta tehty paha suhteessa uuteen järjestelmään - HYVÄ
Uuden järjestelmän pohjalta tehty paha suhteessa uuteen järjestelmään - PAHA
Uuden järjestelmän pohjalta tehty paha suhteessa vanhaan järjestelmään - HYVÄ
jne. loputtomiin...
Aurinkoiset kedot ja kesäiset rinteet kukkivat
absoluuttista ikuista varmuutta
omista ansioistaan (mot.)
TIEDÄTKÖ MITÄ KAIKKEA TÄMÄ SUHTEELLISUUS MERKITSEE ?
_____
Minä olen kulkenut peilin läpi
ja katson itseäni katsomassa
peilistä katsovaa itseäni.
Nyt tiedän,
ettei kumpikaan puoli eroa toisistaan.
Ennen - tosiaan -
luulin itse katsovani
valheellista peilikuvaani, vastaminää,
jonka objekti loppujen lopuksi olen,
joka sanoo minulle:
SINÄ SAATANA
- kaiken sen hyvän jälkeen
mitä olen tehnyt.
Ja minun vihani kohde
oikealla puolen Kaikkivaltiasta.
Sinä saatana,
joka palasit
- tuhlaajapoika helmet kaulassa
ja siat ympärillä kotoisesti röhkien.
Olen taas valmis
kertomaan pojalleni totuutta Josefista
joka putosi kaivoon ja ennusti
- koska tiedän ettei hän ymmärrä...
Enkä enää toivo
että tasainen kunniallinen
hyvinvoipa elämäni
olisi kunniaksi kenellekään.
Piru parka on palannut takaisin kotiinsa Jumalan luo ja minä näen ilotulitusraketteja jotka kuinka täydellisen suhteellista mihin ne menevät itse kukin ja pian tulee joulu ja minulla on huoli kuka jaksaa syödä kaikki herkut ja kärsiä liikalihavuudesta. Minä toivon että intialainen fakiiri lukee tämän ja kertoo siitä nälkäisille jotta he palaisivat kotiinsa syödäkseen tuhlaajaisänsä...
...minä näen Aabrahamin teurastamassa Iisakia... nihilistinen rajoittamaton halu rakastaa lähimmäistään Jumalan ohjeiden mukaan... sä siunaa mielet vakaiset ja hurskaat työt ja aikehet... piispa taputti rautalankabändille miten liikuttavaa... tuo julki juonet ilkeät... että olisi ihmisiä jotka halveksisivat kymmenen käskyn rikkojia... on meillä aarre verraton... the commune members are like sunflowers... taas lapsemmekin uskoo kuin me uskomme... kunnian ja omantunnon kautta... ja hän keräsi kivipatsaat murensi ne jauhoiksi ja juotti kaiken tämän moskan veden kera kansalle yhä he kantoivat sormuksiaan ja kultakorujaan yhä he kantavat vielä nyt
_____
Olisin valmis keskustelemaan
Sokrateen
Shakespearen
Stalinin
Hitlerin ja
Korhosen Jussin kanssa
ja oman äitini kanssa
jälkeläisteni -
keskustelemaan siitä
kuinka sydäntäi lämmittää se että
kommunisti-Kiinassa kasvatetaan vihaamaan,
että on ihmisiä
joita maailmankatsomuksemme ei voi auttaa
joita maailmankatsomuksemme ei halua auttaa
joilta maailmankatsomuksemme voi ottaa sen vähän
mikä hellä on.
Olen valmis keskustelemaan
kaikkein yksinkertaisimpia sanoja käyttäen:
minä sinä te se tuo tämä ja sekä
että tai jos mutta koska sen tähden
vaikka siksi tai joka...
Olen surullinen teeskennellysti
kaikesta siitä hyvästä
jota luulemme tekevämme.
Ylistetty olkoon Auschwitz!
Siunattu Sinä Hiroshima!
Siunatut Katynin metsät!
Kiitetty olkoon Apartheid!
Kauan Eläköön Ku - Klux - Klan
Mustat Muslimit ja Black Dada Nihilismus!
Levätkää rauhassa Adolf ja Josef ikuisesti!
Suitsuttakoon mustat kynttilät
sinertävää huumaannuttavaa aarresavuaan
teidän päällenne!
Levätkää rauhassa!
Te ette tiedä valtavaa osuuttanne
sen maailman rakentamisessa
joka tulee jatkuvasti.
Levätkää rauhassa ihmiskunnan hyväntekijät
jotka vihasitte järjestelmällisesti,
jotta me oppisimme
loogisesti rakastamaan.
Ylistetty Siunattu Kiitetty
olkoon jokainen Murha ja Raiskaus,
sillä ne pakottavat joka kerta
jonkun ajattelemaan
- tietäväisyyttään ihmisten
korkeimmista arvoista
suhteessa sattumanvaraisuuteen
- tietäväisyyttään ihmisten
sattumanvaraisista teoista
suhteessa korkeimpiin arvoihin
- tietäväisyyttään ihmisten
korkeimmista teoista suhteessa
sattumanvaraisiin arvoihin
- tietäväisyyttään
korkeimpien ihmisten suhteellisesta arvosta
- tietäväisyyttään ihmisten korkeimmista suhteista
- tietäväisyyttään ihmisten todellisista teoista
suhteellisessa todellisuudessa.
Minun absurdiuteni on loogisempaa
kuin yhteensä ne sadat ideologiatukipilarimme
jotka minulle ovat suurin ja valtavin
vuosituhansien mittainen
mielettömyyden ajatusrakennelma
jonka tunnen.
Päivä toisensa jälkeen totean,
päivä toisensa jälkeen toistan:
A I K A O N T U L L U T !
On tullut aika
lopettaa rukous ja toimia
kääntyä korkeuksista
viereensä polvistuneen ihmisen puoleen,
keskustella hänen kanssaan
rukoilemisen merkityksestä lattialla,
jonka alla on
kellari ja haudat,
karitsan verellä pestyt käärinliinat
nälkään kuolleen ympärillä karamellipaperina,
jonka alta
homesienet bakteerit hiiret kärpäset ja madot
löytävät jokapäiväisen tryffelitoffeensa:
p a n i s
a n g e l i c u s
Ihminen:
on tullut aika sinullekin
nähdä tämä kaikki,
olla unohtamatta
ja rakastaa.
[* Näitä runoja tuskin voi "ymmärtää" tutustumatta filosofiaani tuolta samalta ajalta.]
6.12.65
On meillä aarre verraton
tuo kallis isänmaa
jota ei vieras saa.
On isät täällä uskoneet ja taistelleet...
Taas lapsemmekin uskoo
kuin me uskomme...
"Sä siunaa mielet vakaiset
ja hurskaat työt ja aikehet.
Lyö maahan maansa pettäjät,
tuo julki juonet ilkeät."
19.12.65
Minä kirjoitan,
koska minulla on
mistä kirjoittaa,
koska minulle ei ole mikään kunnia
sopeutua tähän maailmaan,
johon sopeutumista pidetään kunniana
ja joka on luonut itsensä
kärsimykseksi itselleen.
Olen tänäänkin nähnyt
ihmisten itkevän sisäisesti,
hautovan pakenemista
huoneessa, josta puuttuvat ovet,
ikkunat ja huonekalut -
sen jälkeen kun ovat oksentaneet
paljaaseen nurkkaan,
eivätkä voi välttyä näkemästä
ja tietämästä sitä, mitä ovat tehneet -
kun selitykseksi ei riitä se,
etteivät he voineet toimia toisin...
Tämän huoneen
he itse ovat rakentaneet.
Tässä steriilissä, puhtaassa huoneessa
asuu jalostunut
Pyhä Oikeudenmukaisuus,
joka ei tunne,
ei hyväksy
likaista ihmistä...
_____
Ikuisessa ihmisessä
on jotain
Ihmisessä
Ikuista
Mätää
silloin
kun hänen ihanteenaan on
Syksykesäinen Metsälampi ja
Ruohikon Kastehelmien
Sulosointuinen Musiikki
samaan aikaan,
kun maailmassa on
sellaista kuin on
tällaista...
_____
AINOA KEINO
Ainoa keino välttää sota
on kieltäytyä taistelemasta.
Ainoa keino välttyä taistelemasta
on kieltäytyä vihaamasta.
Ainoa keino välttyä vihaamasta
on kieltää sellaisen totuuden arvo,
joka synnyttää vihan.
Ainoa keino välttää sellainen totuus
on uudistaa arvot.
Ainoa keino uudistaa arvot
on olla uskomatta
sattumanvaraisuuteen Jumalana.
Ainoa keino välttää sellainen usko
on olla uskomatta
sattumanvaraisuutta jumaloivin ihmisiin.
Ainoa keino välttää sellainen usko
on etsiä itse,
uudistaa arvot abstraktioiksi
sattumanvaraisuuden yläpuolelle.
Ainoa keino etsiä itse
on tunnustaa tietämättömyytensä
ja epäuskonsa
kun muut
tunnustavat uskonsa.
Ainoa keino
tunnustaa epäuskonsa
on tunnustaa uskovien vihaavan
sattumanvaraisten arvojen vuoksi...
_____
Minulla alkaa loma
kaukana niistä ihmisistä,
joiden kanssa haluaisin keskustella,
kaukana myöskin niistä ihmisistä,
joille minulla olisi asiaa,
jota he eivät tunne.
Minun asiani
ovat kaukana kaikista ihmisistä,
koska ne ovat asioita,
jotka koskevat läheisesti
kaikkia ihmisiä,
jokaista.
Siksi ne ovat kaukaisia ja vieraita
- sen jälkeen kun on todettu,
että olen todella vakavissani.
Eikä kukaan voi käsittää sitä,
ettei se sureta minua
ja minun tehtäväni
on puhua tästä mielettömyydestä,
jolle tämä hetki on mielettömyys...
Minä olen onnellinen,
sillä minä tiedän olevani,
tulevani tarpeettomaksi
esimerkiksi kuolemani hetkellä.
Ja maailman ristiriidat kärjistyvät
siitä, mistään piittaamatta,
ja ne, jotka eivät ole vielä kuolleet,
toivovat kuolevansa
kun arvot romahtavat
minusta ja kenestäkään välittämättä.
Siksi minä olen tarpeeton
siitä hetkestä lähtien
kun lakkaan olemasta
ja totuus paljastuu
välittämättä
Kennedystä, Hammarskjöldistä tai Schweitzerista
ja kuvapatsaista
ja/tai minusta -
_____
Jokainen epäoikeudenmukaisuus
on voitto
uudelle oikeudenmukaiselle järjestelmälle
synnyttäessään hämäännystä,
ristiriitoja, surua.
On tullut aika
jolloin ristiriitaiset ihmiset
ovat kypsiä omaksumaan
minkä tahansa uuden ajattelutavan
vapautuakseen siitä helvetistä
jonka he ovat luulleet olevan
totuuden elämästämme
ovat pitäneet hyvää huolta
epäoikeudenmukaisten epäjumalien periytymisestä
lapsilla, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille
niin kauan kunnes
tabut eksyivät, periytyivät
väärään aikaan,
väärään paikkaan,
väärille ihmisille.
Ja silloin niille tapahtui jotain -
tapahtuu juuri nyt.
Meidän tehtävämme on vapauttaa
ihmisjumala kitumasta
ja vapautua...
Sattumanvaraisuuden seita
on epäoikeudenmukainen
ikuisesti.
_____
Niin niin niin...
Niin me täällä koulun joulujuhlassa
puhumme pukista peikoista
tontuista keijuista ja haltijattarista
kun autot kulkevat ohi
antaen ruumiiden maata
rauhallisina tiepuolessa
ikuista talviuntaan.
Ketkä pakenevat
loppujen lopuksi?
Toiset pakenevat todellisuutta.
Toiset etsivät pakoteitä.
Toiset puolestaan
ovat syyllisiä
loppujen
lopuksi -
niin.
Kuinka kauan kestää,
että opimme näkemään ihmisen
riippumatta siitä, mitä hän tekee?
Kuinka kauan kestää,
että ihminen oppii tekemään -
riippumatta siitä
näkevätkö muut häntä?
Kuinka kauan kestää
tehdä ihminen riippumattomaksi siitä,
millaisena muut hänet näkevät?
Niin niin -
Kuinka kauan
loppujen lopuksi toiset?
_____
Viimeinen koulupäivä
on ohi.
Palaan taas sinne
vieraaseen kotiin,
jossa ihmiset
tapaavat toisiaan,
tervehtivät
ja keskustelevat.
Eikä heitä kiinnosta se,
mitä minä ajattelen.
Minun ajatuksissani
heitä kiinnostaa se,
mitä muut ajattelevat
minusta.
Minä puolestani ajattelen
tätä kaikkea.
Sellaista on.
_____
Minun voimani on siinä,
että tiedän* itseni tarpeettomaksi,
jolloin olen vapaa
asettamaan päämääräni
koko mahdollisen elämäni mittaiseksi.
Minun tarpeellisuuteni
ei ole muissa ihmisissä
vaan tietoisuudessani omasta itsestäni
sekä tietoisuudessani siitä, että
epäuskomme on vuosituhansien mittainen,
että sittenkin on ihmisiä,
jotka uskovat
uskovansa.
[* 25.11.13 = opin tietämään, koska tuolloin en vielä tiennyt!]
23.12.65
Äiti joi oksalakkaa
isä joi tavallista lakkaa
poika oli poikkeava -----
Kourutaltta upposi
melkein munuaisiin saakka
seuraavana päivänä
poikettiin olusille
käsi kädessä.
sellaista on
tällaista
nyt.
Kuulin sellaista
kun poikkesin joulukaupassa
ostamassa viinalahjoja.
1 BEAUJOLAIS
2 TOKAJI SZAMORODNI
1 EGRI BIKAVER
kun miehet - reppu selässä
pyysivät
*** viskiä,
***jallua
koskenkorvaa
tähkäviinaa ja
katajanmarjaviinaa.
tottuneet sormet tekemässä
tottuneita liikkeitä,
tottuneet jonot tutussa liikkeessä
poikkeamassa pyytämään
tuttuja juomia
tutut kysymykset
saamassa tottuneita vastauksia.
Liikkeeseen poikkeamaan
sattuneita tuttuja -
ilmestyvät ilman syytä
ja palaavat sopivan ajan kuluttua
eikä kukaan meistä tiedä,
mitä on tapahtunut
sillä välin...
Miksi minä arvostelisin näitä ihmisiä?
Miksi minä en arvostelisi sitä,
että tällaista on
sellaista
kuin nyt.
25.12.65 Joulupäivänä. > Ks. Uskonto 60-l.
...hikoilua kirkossa etsiviä katseita sekä kirkkoväkeen että nuottirivistölle jokohan tässä voisi istahtaa ottaa tuo laulaminen niin koville näin aamutuimaan ylä-d on bassolle ikävä laulettava - jos se toistuu monta kertaa onneksi kaveri tarjoaa salmiakkipastilleja keksipäs kanttori jättää säestyksen pois parista enkelitaivaan -säkeistöstä missähän se toinen pappi on kun simola pitää sekä alttaripalveluksen että saarnan pahus kun sattui oudot laulut enkä muistanut ottaa nuotteja mukaan ketähän tuttuja mahtaa parvella olla? muutamia arvokkaita nyökkäyksiä tervehdykseksi jokohan saisi istua kun väsyttää niin kovasti täällä lämpöisessä olisi sentään hassua jos kanttorinkin pitäisi maksaa joka kerta kolehtiraha olipa tipalla ettei simola laulanut liian lyhyeksi tuota nuottia enpä taida enää joutaa sairaalaan kirkkokuoron mukana laulamaan no niin puolitoista tuntiahan se vain kestää pasifismi isänmaassa ja enkeleillä hyvä usko ihmisiin ja niihin kaikkiin muihin jumaliin. amen.
Usko sattumanvaraiseen
epätodennäköiseen
epätodelliseen
antimateriaan...
Jossakin lukee joku runoja,
toivottaa työttömille työn iloa
taustallaan kolehtikolikoiden kilinä.
Annan kymmenykseni
Hampurin Suomalaisen Merimieskirkon hyväksi,
annan kymmenykseni voidakseni
antaa kymmenyksiä
vielä kymmenien vuosien kuluttua
uusien kirkkojen kiihtyvää rakentamista varten
sillä ongelmat lisääntyvät
suoraan verrannollisesti
kirkkojen määrän nähden,
ellei kirkkoja ennätetä rakentaa riittävästi
ongelmien poistamiseksi...
[jatkoa...]
Ei - vain Jumala puhuu pöntöstä
ja toiset puhuvat itsekseen
kuuntelevat omaa puhettaan
nukahtavat herätäkseen iloon
kun kirkonmenot loppuvat
ikuisiksi ajoiksi
ja Jumalan valtakunta tulee lähelle
yhdistäen lähimmäisenrakkauden
ja viidennen käskyn
yksityiselämän,
julkisen elämän ja uskon
uskon ja tiedon
tiedon ja teot
teot ja ajatukset
filosofian, tieteen, taiteen ja moraalin,
vapauden, pelastuksen ja ilon.