2017 Usko tai älä II

2b) Minä/sinä & Tat twam asi

H. P. Blavatsky: Valon airut s. 122

Muinaisen kreikankielen  sanoista Zeus ja Theos tuli latinalainen Deus.

- Muinainen Aratus kirjoitti: ”Täynnä Zeusta ovat kaikki ihmisten kadut ja torit; täynnä Häntä on meri ja satamat”... Ennenkuin tuo säteilevä jumala  Dyaus (taivas) veti puoleensa ihmisten huomion, oli olemassa  vedalainen Tad (”tuo”), joka vihitylle ja filosofille ei ollut mikään määrätty nimi vaan oli se ehdoton Pimeys, joka on kaiken ilmenneen loiston taustana. 

 

23.3.2017

Vielä jokin aika sitten ajattelin, että keskityn kahteen seikkaan -

1) Jumala ja Saatana ovat "yhtä".

2) "Se" ja "Minä" [~ minä ja sinä] ovat yhtä: Tat twam asi.

kunnes tajusin, että edellä oleva on vain harhaa. "Hyvä" ja "Paha" näyttävät saman kolikon käänteispuolilta, mutta NE OVAT ALISTETTUJA 2-KOHDALLE!!! Jäljelle jää vain kaiken ykseys.

 

Miten tämä on selitettävissä? Vastaus on seuraava:

Voisin käyttää nimitystä "protomoraali" alkeishiukkasten välillä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Vielä jokin aika sitten ajattelin, että peruskuvio on se, kun elektroni hyppää pois oman atominsa kehältä ja siirtyy toisen atomin kehälle. Edellisen kannalta tilanne on "paha", mutta jälkimmäisen kannalta "hyvä" - itseidentiteetin hajoamisen ja vahvistumisen näkökulmasta. 

Hyvä ja paha ovat kuitenkin määriteltävissä uudelleen laajemmalta pohjalta, jolloin hyvän ja pahan välille syntyy tasapainotilavaatimus edellisen maksimointipyrkimyksen ja jälkimmäisen minimointitarpeen sijasta.

Mutta irronnut elektroni vähentää samalla emäatominsa (kuviteltua) "itsetuntoa" siirtyessään toisen atomin osaksi, jolle se tuo "hyvän sanoman" enentäessään, laajentaessaan sen itsetuntoa. "Hyvä" samastuu tällöin itsetunnon lisäntymiseen ja "paha" sen vähenemiseen. Seurauksena on, että hyvä- ja paha -käsitteet tulevat tarpeettomiksi, koska jäljelle jää vain yhteisyyden ja erillisyyden vastakohtapari.

Miten ne lopulta sulavat yhdeksi? Atomisidokset ovat tällaisesta prosessista esimerkki. "Minulle-hyvä-sinulle-paha"(- tai päinvastoin) haihtuu pois, kun SAMA elektroni atomisidoksessa kuuluu MOLEMPIIN atomeihin. Salakielellä sanottuna: JAETTU ILO ON KAKSINKERTAINEN ILO! TAT TWAM ASI!!! Atomi- ja molekyylisidokset ovat "Elämäksi" kutsuttujen soidinmenojen seurausta!

- Samanmerkkiset sähköt hylkivät toisiaan ja erimerkkiset vetävät toisiaan puoleensa. "Samanmerkkiset" ovat siis "kilpakosijoita" erimerkkisen naaraan ympärillä! Liian paljon jotain tuottaa tungoksen, ja tasapaino häiriytyy.

- Kysymystä voidaan ratkoa myös sen pohjalta, että MOLEMMAT näkökulmat palvelevat lopulta samaa päämäärää, elämän jatkumista, mutta vain jos molemmat näkökulmat tulevat huomioiduiksi - toinen (yksilöllisyys) lyhyen tähtäyksen ja toinen (yhteisöllisyys) pitkän tähtäyksen toimintana.

Tämä tuottaa mielenkiintoisia päätelmiä itseidentiteetin ja ryhmäidentiteetin väliseen suhteeseen:

- Subjektiivinen/objektiivinen -suhde on yksilön (itsekkyyden) ja ryhmäyhteenkuuluvuuden (epäitsekkyyden) ilmentymä.

- Mutta edellinen voidaan ilmaista myös täysin toisesta näkökulmasta - MINUN näkökulmastani ("hyvä"), jossa sinun henkilökohtaiset pyrkimyksesi edustavat "pahaa".

- Kapitalismi/sosialismi -suhde, yksityisyritteliäisyys / joukkovoima ovat em. suhteen ilmentymiä. Sama koskee käsitteitä vasemmisto/oikeisto! 

- Hyvä/paha samastuu yksilön/ryhmän eturistiriitoihin; tullaksemme ravituiksi joudumme tappamaan elämää ympäriltämme - olipa kysymys kasveista tai eläimistä.

- Totuus/harha ovat subjektiivisia käsitteitä, koska ne ovat sidoksissa viestin lähettäjän ja vastaanottajan todellisuuskäsityksiin, jotka ovat aina universaalisella tasolla samanarvoisia, so. "yhtä oikeita". Jos jompikumpi pääsee voitolle, niin yhteiskunta "sairastuu"!

Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että haaveet 'totuuden' voittamisesta taistelussa väärää vastaan on harhaa, sillä tasa-arvoisina käsitteinä ne ovat nuorallatanssijoita, joiden tehtävänä on vain hakeutua tasapainoon, koska yksilö- ja ryhmäyhteenkuuluvuus so. itsekkyys/epäitsekkyys ovat universaaleja elämän edellytyksiä. Tuo etsii-etsii-eikä-soisi-löytävänsä -asenne tasapainohakuisuuden puitteissa muistuttaa maapallon ilmanpaineita: aina jossain on korkeapaine, kun jossain muualla on matalapaine - loputon epätasapaino, joka "näennäisesti" pyrkii kohti lopullista tasapainoa, mikä liikkeen pysähtyminen olisi varmasti tuhoisaa itse elämälle.

 

- Tämä kaikki liittyy peruslähtökohtaani, että yksi 'objektiivinen' todellisuus on vain (yhteisön, kulttuuripiirin) ryhmäidentiteettiä tukeva puolikas koko todellisuudesta, koska yksilön mahdollisen erimielisyyden arvottamiselle ei jää enää mitään sijaa. Kuitenkin - yksilölle - oma todellisuus on kulloinkin ainoa olemassaoleva todellisuus, olipa se muiden mielestä kuinka oikea/väärä tahansa.

- Vaihtoehtona edelliselle on käsitys kahden todellisuuden samanaikaisesta ja samanarvoisesta minimistä, joka on sidoksissa viestin lähettäjään ja vastaanottajaan. Kun kolmas 'sivustakatsoja' kokee tuon tilanteen, on tuo kahden tarkkailtavan ryhmä puolestaan hänelle itselleen 'viestin lähettäjä' ja hän itse viestin vastaanottaja. Näin tuo kahden näkökulman suhden kertautuu jokaisessa informaatiota sisältävässä kokemuksessa.

- Kahden todellisuuden - viestin lähettäjän ja vastaanottajan - samanarvoisuus on tässä yhteydessä liian laaja asia pohdittavaksi, mutta seuraava sitaatti osoittaa tuon kysymyksen olleen jollain kummallisella tavalla ajattelun keskuksessa jo muinaisten egyptiläisten Kuolleitten kirjassa:

Pekka Ervast, Suuret uskonnot (87): ...tunnen nimet niiden 42 jumalan, jotka sinun seurassasi oleskelevat kahden totuuden salissa... (88) Vainaja: "Terve teille, jumalat, jotka asutte kaksinkertaisen totuuden suuressa salissa...

 

24.3.2017 Helsingin Sanomat:

Intian hallitus on määritellyt Ganges-joelle samat oikeudet kuin ihmisellä!

 

 

2c) Jumalan kakseus:

Blavatsky, Salainen Oppi I: 

...Jah-Hoovah 'mies-nainen' > Jehovah ~ meidän Kaaoksemme, Deus ja Demon samalla kertaa; aurinko ja kuu, hyvä ja paha, Jumala ja perkele.

Enn Haabsaar: Soome-Ugri saamine (s.179):

- Kabalistlikust vaatepunktist vaatades koosnes ka YHWH (Jehoova) mees- ja naisalgest…Selle sünnitava sümboli tähendust rõhutati nelja tähega, millest Y ja W tähistavad mees- ja H naissuguorgaanid (Blavatskaja II, 2 1994: 20-31)

- On muistettava, että saamelaiset pitävät kieleensä kuuluvaa duaalista l. kaksikkomuotoa tärkeänä tunnuspiirteenä vielä tänä päivänä (esim. Mikko Korhonen1993, 329). Tämän korostaminen on jäänne kulttuurista, jolle kakseus muodosti koko kognitiivisen maailmankuvan perustan.

 

Sanastoa:

a) ääretön-merkki = kaksonen (∞)

lpArj Jum(e) = Sirius (Kaksoset)

lp jubmel, ibmel, jibmel = jumala = lpKuola (K2) jummel

= YSS jōmē- = kaksonen

~ juomek(e), jumik, jumiz (jumiš) = kaksonen = lpKld jumidj

~ gomihit = nurin käännetty astia

~ gimis, gipma-, gipmi '(naaraseläimen) kiima' = mari: jumyl

~ lpIn immeelviđá ’koskematon’ (tytöstä) < vidá 'jäljiltä' ~ NEITSYT-myytti

- Læstadius: Lappalaisten mytologian katkelmia: Jubmel on etymologisin perustein alkuperäinen lappalainen jumaluus ja loogisin perustein... heidän vanhin jumalansa.

Unk. gyümölcs (hedelmä) ~ F. juomikka, juomukka, juomo ’juolukka’

~ lpN čuobmajas, L tjuöpmā (g. tjuömā) ~ F. tuomi

~ lpIn ummool (ummaal) ’silmu, norkko’ 

= lpK ä'mmel, ommal id.; E’mmel ’(protest.) Jumala’

Komi: omölj, omel' 'Teufel; piru, paholainen'; joma 'noita'; jum 'hiivataikina'

~ ljöm 'tuomi'; gymalöm 'ukkonen' (ven. gumno 'puimahuone' > gymnastics)

Mari: jume 'taivas'; (d)joməs, jomze 'noita' < tshuw: jomǝs, jums id. ~ tat. jom

Hanti: noməs ’kaksoset’ ~ jəm 'tuomi'; nenets-smj njum 'nimi'  ~ Num 'jumala, taivas'

Tawgi, Karassen: gemed 'äiti, emä' > gemini?

latv. jumis = kaksoistähkä, -hedelmä viljanhaltija; Adolphi (17. v.s) jumis ’parittaa’

> muinaisten latvialaisten hedelmällisyyden jumaluus

~ latv. divi = kaksi; Dievs = (lit. Dievas) Jumala ~ Aram. teoma ’kaksonen'

ven. izjúm 'rusina' < turk. üzüm 'viinirypäleet, viiniköynnös'

~ vrt. lyyd. bruššin ’vatsa’

muin. skand. ȳmis 'ömse (molempi, molemmat)'

E. gimmal '2-3 sormuksesta yhteenliitetty sormus'

saks. jumelles 'kaksossisaret', gemeinsam, ahd. gimeini 'yhteinen (gemein)' = E. mean 

~ got. *gamaini- 'yhteinen; epäpyhä' < lat. commūnis 'yhteinen'

"Was alle gemein haben, kann nicht edel sein" ~ vrt. F. yleinen (nainen)

Frz. jumeau (jumelle, gemelle) 'kaksoisveli/-sisar'; jumelé 'pareittain yhdistetty'; 

> geminate 'kahdentaa'; gemine 'parittainen, kaksois-' = port. gemeo

Esp. gemelo 'twin'; = cub. jimagua id. ~ gr. geo-milo 'peruna' ("maa-omena")

lat. geminus 'kaksoissyntyinen, kaksinkertainen, kaksihahmoinen, pari-'

skr. yamás 'kaksonen'; Yama 'kaksoisolento'; jämis 'veli tai sisar'

~ ai. yama-h, 'yhdistetty; kaksonen'

b) "hedelmä" ~ unk. gyümölcs 'hedelmä', hanti iu`m, jəm  'tuomenmarja', 

votj. jumal = syrj. jumō 'makea', ven. izjum 'rusinat', gr. geomilo-peruna, 

Common Turkic: yimiš (jämiš, yemiş) 'hedelmä', üzüm ’viinirypäle’),

c) mari: júmbyl 'kiima', frz jument 'tamma' < lat. jumentum, iumentum 'juhta'.

> iugum '(juhtaparin yhteen liittävä) ies' ~ lp. joiku (-soidinmenot)

> ”Kolme on poikoa pahalla: Yksi on rujo, toini rampa, Kolmas on perisokie, Se on se ampuja, Se on Jumi”. [~ Amor?]

~ Kenties se on Kaarle Krohnin Vienan Karjalasta tapaaman pirun sokean veljen - nimeltään Jumi, joka asuu metsässä ja ampuu aina umpimähkään milloin ihmisiä milloin elukoita (Krohn 1917, 162).

~ jummi'Teufel' tai 'Pirun palvelija' värmlanninsuomalaisilla

Salainen Oppi I: ...sukupuolisuuden ainekset, jotka tavataan jokaisessa vanhan testamentin Jumal-nimessä..

> ks. http://www.ilposaastamoinen.fi/esitelmaet-b/2000-luku-b/2015-osani/mistae-jumala-tulee-i

> ks. mm. http://www.ilposaastamoinen.fi/soidinmusiikki-bb/soidinmenot-liite-vi

Tästä esimerkkinä saamelaisten "joiku"-sanue, jolla voidaan sanoa olevan sekä henkinen että fyysinen puoli - ottamatta tässä tarkempaa kantaa siihen:

Liivi: 1) jaig (jõjg) 'das kalte Fieber' (horkkatauti)

~ juogi (kaujas) (Plur. juodi) ’das Nordlicht’ (revontulet)

~ 2) jaìG 'brünstig sein' (olla kiimassa) ~? Est. haige 'sairas'

~ Komi: jektini, jöktyny ’tanssia’ [~ Wotj. ektini > ostj. ia`k- ’tanzen’]

(> ojzyny ’vaikeroida, voihkia'; okajtny 'voivotella’

~ okota ’halu’ < ven. ohóta ’metsästys; halu’

~ Mari: jogem 'juosta, valua, virrata, vuotaa'; juk (jÿk, dük) ’ääni'

~ Udmurt: ekton 'tanhu, tanssi'; Unk: jajgat 'voivottaa; vaikeroida'

~ MordvaE: ëvks (jovks) ’satu, arvoitus’; žojkadems ’helistä, kilistä'

~ žojnems (mm.) 'soida, helistä'

~ Hanti: 'əik'o 'puoliso, mies'; iak' (jak, ièko, ioga) 'tanssi' (vog. jekv, jexv id.)

> jakty > iokta`’tanssia’ ~ ??? akti, octa-, echo jne.

~ Mansi: jeükem, jeugeim, jeuquam 'tanssia'; aigam (oigam) 'huutaa; kajahtaa'

> egu (jeuküä, eüküä, ēkwä) Weib, Frau (F. eukko) > jeükün = verheiratet

~ Samojed: jəkə ’Zwilling’

Läntinen IE-haara: Lat. equa ’tamma' = Esp. yegua id.; Lat. joculus = E. 'joke'

~ E. conjugatemm. 'yhdistää pareittain, olla sex-kontaktissa' ~ S. Joch 'ies'

~? IdG *ueku ’sprechen’ >? echo ’kaiku’ 

& iagh- 'ajaa takaa, jahdata' > S. Jacht ~ jagen 'metsästää' = Yiddisch yogen

~ S. Jagd 'metsästys' ~ ven. jagoda ’marja’ (lit. uoga id.)

~ ven. ohóta ’metsästys; halu’ = bulg. lov 'metsästys'; lud 'hullu' 

>? E. love; Ven. lov 'pyynti; kalastus'

(jne jne... ks. IS-kotisivujen 'joiku' esim. "Soidinmusiikki VIIa+b")

 

3a) Hyvä/paha = minun/sinun ~ yksilö/ryhmäidentiteetti

Raamattu sisältää ainakin kolme erillistä itseidentiteettiin liittyvää peruskysymystä:

1) Aatamin ja Eevan erottautuminen Jumalasta ja "ihmisen" syntyminen.

Aatamin ja Eevan syntiinlankeemustarina on kertomus siitä, kuinka välttämätön se oli (positiivisessa mielessä) ihminen-käsitteen syntymisessä erotuksena jumaluudesta.

2) Saatanan (Luciferin, "Pahan") erottautuminen (≠) Jumalasta itsenäiseksi.

- Oliko Saatanan synty varhaisempi aste Aatamin ja Eevan itseidentiteetin synnystä? Söikö Saatana itse "hyvän ja pahan tiedon puusta", so. erosi kaikkeuden yksilöttömästä "jumalallisesta" alkumassasta ensimmäiseksi itsestään tietoiseksi tulleeksi erilliseksi osaksi. Ja samalla hetkellä hän loi - (ihmisen mielessä) loogisesti - Jumalan, koska oli erottautunut jostain jolle (ihmisten tms:n) piti välittömästi antaa, keksiä nimi!!! Täytyi siis nimittää kaksi käsitettä samalla hetkellä, yhtä aikaa, koska Jumalaa ei voi olla ilman Saatanaa!

3) Jumalan erottautuminen jostakin ulkopuolisesta persoonalliseksi "Jumalaksi".

- Koskeeko peruskysymys Jumalan olemassaoloa maailman ulkopuolella vai maailman olemassaoloa "kaikkivaltiaan" Jumalan osana? 

Missä tilanteessa on syntynyt Jumalan itsensä itseidentiteetti? Kenestä tai mistä Jumala itse erottautui, irtautui huomatessaan olevansa "Jumala"?  Mikä oli se kokonaisuus, joka tuolloin edusti kaikkeuden ryhmäidentiteettiä?

~ Uku Masing, Budismist: Universumi on Jumala. Koko pohdiskelu ei siis ole ollut muuta kuin väittelemistä kysymyksestä, onko Jumala kosmoksen ulkopuolella vai identtinen kosmoksen kanssa!

 

- Oliko Jumalan "itsenäistyminen" vain ihmisen mielikuvituksen luoma myytti, sillä miksi kaikkivaltiaan Jumalan olisi pitänyt erottautua itsestään ihmisten taivaallinen "isä" -käsitteeksi?

Mikä oli hänen oma 'syntiinlankeemuksensa'? Samalla hetkellä kun hän tajuaa olevansa jotain 'maailman yläpuolella' on hänen kaikkivaltiutensa kadonnut ikuisiksi ajoiksi, koska "joku hemmetin Lucifer" on karannut vieden todellisuuden jätteet Jumalan ulkopuolelle maailmaan mennessään. Blavatskyhan totesi (Hunnuton Isis): Helvetti ja sen ruhtinas ovat kumpikin kristikunnan keksintöjä ja ajoittuvat yhteen kristinuskon valtaannousun ja  tyranniuden alkun kanssa.

- Onko Jumala olemassa vai onko ("kuollut") maailma olemassa, jos kaikki mikä on tekemisissä tiedonvaihdon kanssa on "elävää"?

- Kun ulkopuolelle jää esim. joko "maailma (universumi-kaikkeus)" tai "paha", niin  silloin "kaikkivaltias"-käsite menettää välittömästi merkityksensä.

 

Kirkon suhde yksilöllisyyteen "pahana" ja yhteisyyteen "hyvänä":

- Asettaessaan lähimmäisenrakkauden päätavoitteekseen kirkko on valinnut ryhmäidentiteetin "hyväksi" tavoittelun päämääräksi itseidentiteetin jäädessä "itsekkyyden" syntiseksi leimatuksi muodoksi ja siis "pahan" edustajaksi kuten vain omaa etuaan tavoittelevaksi määritelty seksuaalisuuskin.

Jos Adam ja Eeva löysivät itseidentiteettinsä huomatessaan ajattelevansa ERI TAVALLA kuin Jumala Paratiisimyytissä, niin Jeesus puolestaan toimi kuin kunnon sosialisti: uhrautui täysin muiden puolesta ajattelematta lainkaan itseään. 

 

- Pekka Ervast, Gnostikot (s.166) - Kirkko syrjäytti uskon ja siitä johtuvan rakkauden YKSILÖLLISEN puolen ja painosti enemmän seurakuntaan (joukkouskonto... seurakunta oli lauma, jolla oli paimen - pastori-pastor...)

s.134-135 Saatana oli yksi niistä korkeista enkeleistä, jotka olivat Jumalan valtaistuimen ympärillä... se kehittää olentoja tällä planeetalla hyvään ja pahaan tietoon, sillä ilman pahan tietoa ei elävällä olennolla olisi tietoa hyvästä.

- Salainen Oppi I:Muinainen filosofia ei tunnusta hyvää eikä pahaa itsenäisiksi perusvoimiksi. 

 

- Kun muistamme, miten Blavatsky korostaa kirkon jumalakäsitteen muotoutumista ihmisten itsensä toimesta, voimme - mitään pilkkaamatta - todeta:

- Kaikkivaltias Jumala -käsite edellyttää, että

a) Pahuus on osa jumaluutta

Uku Masing, Budismist:

s. 33 Myös Jumalan vastaisena on paholainen Jumalan tekemä (so. Jumalasta ei voida sanoa, ettei hän tietäisi paholaisen olemassaolosta.). Sillä hetkellä, kun sanotaan, että Jumala tietää sen, seuraa, että se on Jumalan suunnitelmassa ennakoitu.

b) Ihminen itse on osa jumaluutta - huolimatta syntiinlankeemuksesta, jonka jälkeen hän luuli tietävänsä mikä on hyvää ja mikä pahaa, vaikka ne ovat saman elämänpuun oksia molemmat.

- RAJOITTUNUT JUMALA ON IHMISEN LUOMA KÄSITE!

- Säilyminen olemassaolossa näyttää jäävän kaiken "elämän" perustehtäväksi maailmankaikkeudessa. Tämä edellyttää "elämä" -käsitteen laajentumista koskemaan kaikkea, mikä pystyy vastaanottamaan ja lähettämään informaatiota. Ja juuri tuota Salainen Oppikin näyttää pitävän "jumaluutena".

 

Informaation suhde yksilöön ja ryhmään

David Chalmers: ...yksi olevaisen perusominaisuuksia on informaatio, jolla on kaksi puolta, fysikaalinen ja fenomenaalinen, aineellinen ja kokemuksellinen...

- IS: Miten yksilö- ja ryhmäidentiteetti liittyy käsitepariin objektiivinen/ subjektiivinen (viestin lähettäjä/vastaanottaja, aineellinen/kokemuksellinen, järjestys/kaaos, sisältö/tulkinta)? V: Käsiteparien molemmat puolet jakautuvat puolestaan kahtia sisältäen kukin puoli sisäisesti molemmat näkökulmat jollain selittämättömällä tavalla.

Viestin lähettäjä on pääsääntöisesti yksilö, mutta vastaanottajia on teoriassa lukematon määrä (ryhmä), jotka kaikki saavat ulkonaisesti saman viestin. Eräs muunnelma asiasta on koivun siitepöly. Se leviää (identtisenä hiukkasryhmänä) kaoottisesti kaikkiin mahdollisiin (yksilöllisiin, erilaisiin) paikkoihin.

Viestin vastaanottajia on siis lukematon määrä (ryhmä), mutta jokaisen TULKINTA viestistä on yksilöllinen. Tuo tulkinta ratkaisee, lähteekö siemen elämään.

- Jollain tavalla tämä informaation yleinen ominaisuus liittyy tässä tutkittavaan aiheeseen. Mutta en osaa vielä määritellä, miten tämä problematiikka liittyy hyvä/paha-käsitteisiin.

- Lisäksi: 12.4.2017 ke Hesari - Kulttuuri, s. B2

Mikko-Pekka Heikkinen: Harhaan johdettu (Terho Miettisen haastattelu)

...Helluntailaisuus on musta-valkoista: kaikki, mitä maa päällään kantaa, on peräisin joko Jumalasta tai Saatanasta... tieteellinen ajattelutapa: väitteet ja teoriat testattiin rationaalisen järjestelmällisesti ja avoimesti... Helluntailaiset ja muut karismaattiset liikkeet korostavat oman kokemuksen merkitystä.

 

 

3b) Tasapaino - Hyvä ≠ paha (& arvojärjestys) vai Jin = Jang (& tasa-arvo)?

Pekka Ervasti: Gnostikot: Ei tarkoita että henki, valo itsessään on parempaa kuin pimeys. Ensin on aine vallalla, sitten nousee henki, tajunta hallitsemaan ainetta. ...ja siten palauttavat tasapainon hyvän ja pahan, valon ja pimeyden välille...

- Vanhan Intian viisaus väittää, että braahman (ulkoinen korkein todellisuus) on sama kuin aatman - sisäinen korkein todellisuus.

H. P. Blavatsky: Valon airut- Sokrates: ”Meidän tulisi rukoilla siunausta kaikille yleensä, sillä jumalat tietävät parhaiten, mikä meille on hyväksi.”

Gunnar Aarma, Mida paljud ei tea: 

- Kiinalaiset uskovat, että jos olosuhteet menevät yhteen äärimmäisyyteen, niin se kallistuu heti vastapuolelle... Se on johtanut niin taolaiset kuin konfutselaiset kultaiselle keskitielle... Kuin ihminen, joka kulkee jatkuvasti itään joutuu lopuksi länteen...

- Yinin ja yangin peruskäsittämiseksi on (vertauskuva) mäen varjo- ja valopuolesta,  joka kuvaa hyvin kummankin suhteellisuutta. ..."Tao on se, mikä antaa ilmentyä joskus pimeytenä, joskus valkeutena..."

- Tunnustaessaan hyvän ja pahan suhteellisuuden ja lähtien siitä kaikissa moraalinormeissa, ei taolainen viisas käänny hyvyyden puoleen, vaan haluaa pikemminkin säilyttää dynaamisen tasapainon hyvän ja pahan välillä.

s. 75 Sen tiedostaminen, että kaikki vastakohdat ovat polaariset (vastakkaiset) ja muodostavat siksi kokonaisuuden, on Itämaiden henkisten perinteiden korkein toteamus.

Kalle Korhonen: Kungfutsen Suuri Oppi

s.72-4 Ennekirja (I' Džing, 'Muutosten kaanon' [I ching])

...Tässä teoksessa ilmenee ensi kerran Kiinan klassillisessa kirjallisuudessa dualistinen maailmankäsitys, jonka mukaan kaksi vastakkaista voimaa hallitsee maailmankaikkeutta ja määrää sen olemuksen. Nämä perusvoimat ovat kiinalaisten mukaan Jang ja In, Valkeus ja Pimeys, lämmin ja kylmä, aktiivinen ja passiivinen, maskuliininen ja feminiininen perusvoima.

 

- Todellisuus on auennut aivan uudella tavalla, jos ajattelenkin, että itseidentiteetin ja ryhmäidentin samanarvoisuuden kannalta katsoen "hyvän" ja "pahan" tuleekin olla fifty-fifty -suhteessa toisiinsa. Se merkitsee siis, että oikeisto-vasemmisto -vastakohta-asettelu onkin harhaa, koska edellinen "yksityisyrittäjänä" vain korostaa yksilöidentiteetin merkitystä, kun taas toinen tukeutuu joukkovoimaan ja ykseyteen ympäristön kanssa. 

 

 

4) Ihmisen tärkein tehtävä 

(26.3.2017 Päiväkirjamerkintöjä menneisyydestä - ennen Blavatskyyn tutustumista - 2016: Ne oikeuttavat kysymään, onko Blavatsky samaa mieltä - sen sijaan että kysyisin, olenko samaa mieltä kuin Blavatsky. Toteamus: Blavatsky on oikeastaan ensimmäinen lukemani hengenheimolainen itämaiseen filosofiaan perustuvassa hyvän ja pahan käsittelytavassaan, vaikka rajoittuukin etupäässä Jumalan ja Saatanan käsitteiden yhteisyyden tutkimiseen.)

10.3.65 - Ainoastaan hyvään pyrkiminen, joka ei tee sinua paremmaksi toisiin ihmisiin verrattuna, on aitoa hyvää.

13.3.65 ...(Se tapahtuu) löytämällä paha myös hyvien tekojensa taustalta.

12.3.65 - Ihmisen korkein tehtävä voi olla vain sellainen,  johon kaikilla ihmisillä kaikkialla kaikkina aikoina on samanlaiset toteutusmahdollisuudet. Koska tällaista yhteistä lopputulosta ei edes hyvän tekeminen tarjoa, täytyy pyrkimyksen hyvään olla ainoa yhteinen tehtävä. Lopputulos ei merkitse mitään [koska se ei ole enää ihmisen yksin hallittavissa].

17.3.65 - EETTINEN SUHTEELLISUUSTEORIA

- Hyvästä sekä pahasta oppiminen... paha on jopa hyvissä töissämmekin

~ 2.4.65 Urpo Harva: Etiikka: Teko voi olla hyvä, vaikka teon motiivi on paha, ja hyvästä motiivista voi syntyä paha teko.

- IS: Jokainen hyvä teko laajentaa hyvän käsitettämme (> "laaajeneva" vastuu),

joten emme voi senjälkeen palata takaisin entiseen etiikkaamme - vapaine

tahtoineen.

1.10.65 - Jos kukaan ei olisi suostunut ristiinnaulitsemaan Jeesusta...

17.11.1965 Oliko Jeesuksen ristiinnaulitseminen paha teko?

 

 

KOMMENTIT:

1.2.2017 "Väärä" ja "paha" ovat sidoksissa siis yksilöidentiteettiin, kun taas "hyvä" on sidoksissa yhteisesti/sopimuksellisesti hyväksyttyyn /hyväksyttävään ryhmäidentiteettiin em. tapauksessa. Tämä on tilanne "enemmistön" näkökulmasta katsottuna. Jos teen jotain itselleni "hyvää", voi se olla jollain todennäköisyydellä yhteisölle "pahaa" - esim. jos syön yhteisen ainoan leipäpalan. Se, mikä olisi yhteisön kannalta "hyvää", on kenties vähemmistönä olevan yksilön kannalta pahaa. "Hyvä" ja "paha" eivät siis ole jotain objektiivista, vaan aina jotain henkilökohtaista - joko pienemmälle joukolle (yksilölle) tai suuremmalle joukolle (yhteisölle). 

- Kaikessa on vähintään kaksi tarkastelukulmaa - yksilön ja yhteisön [toisen yksilön].

 

11.1. - 06.2.2017 Hyvä/paha -käsitteiden muuntaminen yksilö/ryhmä -pariksi. Samanaikaisesti täytyy käsitellä kahden samanaikaisen todellisuuden (minun/sinun) objektiivisuutta.

- Ryhmän kannalta "hyvä" /  yksilön kannalta "paha"

- Yksilön kannalta "hyvä" / ryhmän kannalta "paha"

- Ryhmäidentiteetti - ennalta-arvattava "sääntö" & 

- Yksilöidentiteetti - ennalta-arvaamaton "poikkeus"

 

21.2.2017 Kun Viitasaarella 60-luvun puolivälissä pohdin elämäni päätarkoitusta, totesin "hyvään pyrkimisen" sellaiseksi päämääräkseni. Koko elämä menikin sen selvittämisessä, mikä on "hyvää". 2000-luvulla päädyin käsitteisiin "yksilö- ja ryhmäidentiteetti". Se, mikä on hyvää minulle, voi olla pois toisten ihmisten "hyvästä". 

Tuo on siis karkea yleistys, joka johtaa pohtimaan hyvyyden ja pahuuden laajempia käsitteitä, mahdollisuuden, että luulen tekeväni hyvää lähimmäiselleni, mutta teenkin hänelle "pahaa". On tapauksia, joissa autamme toista ihmistä kasvamaan, vaikka tuo apu sillä hetkellä tuntuu toisesta "pahalta".

- Hyvän ja pahan käsitteet laajenevat välittömästi, kun ymmärrämme, että minä-sinä -vastakohdat voivat muuttua yhteiseksi me-käsitteeksi, jolloin yhteinen hyvä edesauttaa ihmiskunnan yhteistä hyvinvointia pitkällä tähtäyksellä. Tuosta on kuitenkin vain kukonaskel sen ymmärtämiseen, että "minä" tässä mielessä on laajentunut käsitteeksi "me". Ensin se käsittää koko ihmiskunnan minä-ykseyden, sitten koko elämän käsittämisen "minäksi", ja viime kädessä kaiken tämän laajentuessa koko universumin käsittämiseen "minäksi". 

Onko vielä jotain jäljellä? Vastaus kulminoituu Jumala-käsitteeseen, joka (vain ihmisen nimeämänä ja siten maailmasta erottamana) kuuluu osaksi tätä universaalia "minuutta" - kattaen siis samalla "kaiken".

 

25.3.2017 - "Pyrkimys hyvään", mikä termi oli minulle 60-luvulla johtotähtenä ihmisen tärkeimpää tehtävää etsiessäni, voidaan ilmaista toisin sanoin - ilman hyvän ja pahan käsiteparia. Vastaus on "pyrkimys elämän säilyttämiseen". Se on universaali ilmaus kaikille kyberneettisten systeemien kehitystasoille. Se muistuttaa fysiikan jatkuvuuden lakia...

 

 

Pohdiskelujeni lopputulos: 

- HeSa-teema 2/2017:

s.57 Meri Ala-Kokko: ...jos Jumala on kaikkivaltias, miksi hän antaa pahojen asioiden tapahtua? Siihen ei ole tyhjentävää vastausta.

IS: Me emme tarvitse välttämättä hyvä/paha -käsitteitä lainkaan! 

(eiväthän eläimetkään tarvitse)

Koska hyvä ja paha lähtökohtaisesti ovat tekijän ja kokijan kaksi näkökulmaa samasta asiasta, tulee niiden pikemminkin olla keskinäisessä tasapainossa kuin että pyrkisimme jomman kumman minimointiin (paha) tai maksimointiin (hyvä).

 

Uku Masing: Budismist, s. 76 (Itämaisen tarun) ...kukaan ei löydä (totuutta)... tosi ei päädy kenenkään käteen. Kuitenkaan eivät lakkaa jutut, että alaston totuus on hyvin kaunis. Totuus, jonka vain yksi paladiini (ritari) viimein näkee, on vanha, luiseva, riippurintainen nainen inhottavasti paakkuuntuneine hiuksineen.

Ritari kysyy totuudelta: "Kun nyt näen sinut, mitä (ihmettä) kerron sinusta maailmassa?" Muori kehottaa: "VALEHTELE!"

 

- Mitä sanoi Eino Leino Väinämöisen laulussaan?

Ei sovi urhon tietoja, taitoja laulaa, ei esiin tuoda.

Sankarin sopii laulaa vain, miten vaihtuvi vuodet ja viikot...

 

 

Lisäaineistoa:

http://www.ilposaastamoinen.fi/esitelmaet-b/2000-luku-b/2015-osani/hunnuton-blavatsky-i

http://www.ilposaastamoinen.fi/esitelmaet-b/2000-luku-b/2015-osani/mistae-jumala-tulee-i

 

8.1.17

"Hyvän" ja "pahan" välinen tasapaino: Kun katson esim. kuvaa kädessäni, on se pöydän toisella puolen istuvalle näkymättömissä, ellen käännä kuvaa poispäin itsestäni ja näytä sitä keskustelukumppanilleni. Perusasetelma tässä on siis se, että jos jokin tapahtuma on minulle moraalisesti "hyvä", niin samalla hetkellä se saattaa olla jollekin toiselle "paha", vaikka en sitä erikseen näin ole suunnitellut. Toisen, "lähimmäisen" huomioonottaminen on lopulta siis informaationkulkua koskeva asia, jolloin hyvyys ja pahuus määräytyy informaationkulun onnistumisen kautta. Informaatiolla sinänsä on siis universaali "pyrkimys" hajautua, jolloin "moraali" määräytyy siihen suhteuttamalla.

- Esitelmässään "Elämän kukka" Jyväskylän Ruusu-Ristin temppelissä 26.3.2017 Marko Manninen totesi, että olennaista on, katsotaanko kyseisen kukan kuvaa sivuprofiilista vai ylhäältä, koska sivukuvassa näemme vain kolme terälehteä, vaikka niitä ylhäältä katsottuna on kuusi. Näkökulma on siis oleellinen tekijä todellisuutta hahmotettaessa (informaationkulun molemmissa päissä).

- M. C. Escher on kuvannut grafiikassaan tuota kahden samanaikaisen näkökulman problematiikkaa. Hän yritti luoda illuusion siitä, miltä todellisuus näyttäisi, jos YKSI ihminen näkisi sen yhtä aikaa tiedon lähettäjän ja vastaanottajan näkökulmasta. Lopputuloksena on länsimaisen 'objektiivisuuden' mieletön, käsittämätön sekasotku. Mutta jos kuvittelemme sen kahden ihmisen samanaikaisiksi näkemyksiksi, on kaikki itsestään selvää ja yksinkertaista. Kuka meistä on päättämään, että jompi kumpi näkökulma olisi todellisempi kuin toinen. Me menemme läpi sieltä, missä aita on matalin: Oma näkökulmamme on aina oikea ja toisen ihmisen näkökulma enemmän tai vähemmän väärä.

 

9.1.2017

Tunteakseen samaa kahden ihmisen täytyy kokea ERILAISIA asioita. Mitä se on?

Avioliitto: Kun mies saa NAISEN, hän tuntee samaa kuin nainen, joka saa MIEHEN, aviopuolisonsa. He eivät kai millään muulla tavoin kokea niin läheisesti samanlaisia kokemuksia. He kokevat silloin VASTAKKAISEN sukupuolen läheisyyden, RAKKAUDEN.

Kahden todellisuuden samankaltaisuus ja tasa-arvoisuus: Kun katson kuvaa, on se MINUN todellisuuteni, kun samanaikaisesti vastapäätä seisovan ihmisen todellisuus on, että hän EI NÄE kuvaa. Kumpi on "objektiivista" todellisuutta. Kolmas sivustakatsoja näkee, että vallitsee kaksi samanaikaista todellisuutta, mutta tämän kykenevät näkemään myös molemmat osapuolet ilman kolmatta silmää... Miksei tämä ajattelutapa ole koko maailmankuvamme perusta?

 

Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko:

s.215 (B.G. Gavrilov) Votjakit; ’Joskus tapaa rukiinoljessa kaksoistähkän. Sen, joka sattumalta sellaisen löytää, on otettava sauva, käärittävä sen ympärille puhdas pellavainen tilkku ja asetettava tähkä siihen siten, että sen haarat riippuvat sauvan kahden puolen, jommoisena se muistuttaa ratsastavaa ihmistä. Tällä tavoin löytäjän on kannettava sitä kumppaninsa kera kaksin kotiin käyttäytyen ikään kuin heidän taakkansa olisi ylen raskas. Näin heidän on vietävä se uuteen tyhjään hinkaloon. Heidän on samalla varottava, ettei kukaan näe tai kohtaa heitä tiellä. Ken näin menettelee, se vähitellen rikastuu.’

Liettualaisten kerrotaan säilyttäneen kaksoispähkinää tai -tähkää (keimaris) kukkarossaan.

s.219 Sama satoisuuden haltija oli lättiläisten jumis, jolla myös on ymmärretty sekä kaksoistähkää että kasvillisuuden haltijaa... Aikaisemmin oletettiin, että jumis-sana olisi alun perin merkinnyt juuri kaksosta (vrt. muinais-intian yama-h), mutta nykyään pidetään todennäköisempänä, että se johtuu toisesta kantasanasta, nim. yuvati ’sitoa yhteen’, yuti-h ’yhdistelmä’. Eihän pellava-jumis enempää kuin ägröi-pelvas voi tarkoittaa kaksosta. Huomattava on lisäksi, että milloin kaksoistähkän löytäminen tuotti vaikeuksia, tyydyttiin sitomaan yhteen 3, 5 tai 9 tähkää, josta keinotekoisestakin yhdistelmästä käytettiin nimitystä jumis. (Adamovič)

Wikipedia:

- M. Agricola: Egres hernet Pawudh Naurit loi / Caalit Linat ia Hamput edestoi...

- Uno Harva näkee Äkräässä yhteyksiä Jumisiin, latvialaiseen sadon ja hedelmällisyyden jumalaan, jota kuvastaa yhteenkasvanut kaksoistähkä, jumalallinen kaksonen.

 

 

 

 

Lähteitä (mm.):

Gunnar Aarma: Mida paljud ei tea - Müstika ja maagia (1995), Maaleht 2015

Helena Petrovna Blavatsky (1831-1891): Hunnuton Isis (1877)

(suom. Sirkka Virolainen, Timo Nurminen, Heli Makkonen 1972-84)

Ruusu-Ristin kirjallisuusseura 

H. P. Blavatsky: Salainen Oppi I-II (1888)

Ruusu-Ristin kirjallisuusseura, Helsinki-Jyväskylä 1937-46 + 1970-73

H. P. Blavatsky: Valon airut - Artikkeleita vuosilta 1905-1934

(toim. Pirkko Salonen 1975 - Omatunto, Tietäjä, Ruusu-Risti)

Tim Collins: Kadunud sümboli taga, Ersen 2010 (Käännös: Jana Linnart)

M. J. Eisen: Eesti vana usk, Tartu 1926

Pekka Ervast: Gnostikot 1943

Pekka Ervast: Suuret uskonnot, Kristosofinen Kirjallisuusseura  1987 (1911)

Enn Haabsaar: Soome-Ugri saamine, Argo 2009

Martti Haavio: Bjarmien vallan kukoistus ja tuho. WSOY 1965

Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko, WSOY 1948

Rafael Karsten: Uskontotieteen perusteet, WSOY Porvoo 1931

Tuulikki Korpinen: Jänis-myytti etymologisena impulsina, Heinola 1995

Kalle Korhonen: Kungfutsen Suuri Oppi

Suomen Itämaisen Seuran kansantajuisia julkaisuja III, Otava 1921

Uku Masing: Budismist, "Ilmamaa", Tartu 1995

Lena Neuland: Jumis - die Fruchtbarkeitsgottheit der alten Letten

Acta Universitatis Stockholmiensis 15, 

Almqvist & Wiksell International, Stockholm 1977

Erik Nyström: Biblisk ordbok, Stockholm 1896

J.B. Russell: Satan, London 1981

Aapeli Saarisalo: Raamatun sanakirja 1936

J. Strong: Dictionary of Bible words (heprea, aramea) 1996

Toynbee - Koestler (toim.): Mitä elämän jälkeen? 1977

Ülo Valk: Kurat Euroopa usundiloos (Paholainen Euroopan uskonnoissa)

Traugott Vogel: Religioonifilosoofia - Filosoofia ja kristlik teoloogia dialoogis, EELK Usuteaduse Instituudi toimetised XXII, Tallinn 2015

B.G. Walker: Das geheime Wissen der Frauen

Ludwig Wittgenstein: Tractatus Logico-Philosophicus 

(Logisch-Philosophische Abhandlung) Routledge & Kegan Paul, N.Y. 1963

Ludwig Wittgenstein: Varmuudesta, WSOY 1975

Wikipedia, Google ym. lähdehakemistot