1972-74 Kevyen musiikin koulutus IV

18.6.72 su         Lapin Kansa - S. S.: Maan paras jazzkaarti Rovaniemellä:
Yhteiskunta on kaivanut haudan käyttömusiikille

- Ammattitaitoisten pop/jazz-muusikoiden puute on yhtä paljon sosiaalinen kuin taloudellinen ongelma.

- Tulevaisuudessa on päästävä siihen, että keikkamuusikkoa arvostetaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti yhtä paljon kuin muitakin työelämän päätoimisia muotoja harjoittavia.

Pop/jazz-muusikoiden tämänhetkistä asemaa arvostelee muusikko, entinen kansa-koulunopettaja, humanististen tieteiden kanditaatti Ilpo  S a a s t a m o i n e n. Mies on monipuolisesti paneutunut käyttömusiikin ongelmiin, häntä pidetään maan parhaana pop/jazz-musiikin erikoistuntijana.

Tänään Ilpo Saastamoinen on Rovaniemellä. Hän opettaa yhdessä Eero Koivistoisen, Esko Rosnellin ja Pekka Sarmannon kanssa yli kahtakymmentä musiikinopiskelijaa Lapin Kansankorkeakoulun kesäkurssilla. Tämänkesäinen kurssi poikkeaa huimasti kolmesta edellisestä, nyt saavat muutamasta kuukaudesta muutamiin vuosiin soitelleet nuoret ammentaa rakastamansa käyttömusiikinlajin tietoutta neljältä mieheltä, jotka kansainvälisesti luokitellaan Euroopan parhaitten jazz-nimien kanssa samaan nippuun.

Lapin läänin toidetoimikunta on avustanut kurssia 1500 markalla. Pop/jazzmusiikin kursseja ovat aiemmin avustaneet vain muutamat taidetoimikunnat.

Kaikilla neljällä on takanaan vahvat näytöt kansainvälisistä taidoistaan: Esko Rosnell, Eero Koivistoinen ja Pekka Sarmanto ovat kaikki käyneet Montreauxin jazzfestivaaleilla ja palanneet kotiin kultamitalit mukanaan. Ilpo Saastamoinen on tuonut samanlaisen mitalin jazzfestivaaleilta Bulgariasta. Kaikilla neljällä on takanaan myös pitkä ammattilaisen ura, he ovat kiertäneet alan nimekkäimmät orkesterikokoonpanot, Esko Rosnell on rummuttanurt kaikissa maan jazz-orkestereissa.

Eero Koivistoinen huolehtii Lapin Kansankorkeakoululla saxofoni-, huilu-, klarinetti- ja trumpettiopetuksesta ja johtaa oppilaista kootun big bandin harjoitukset. Muuten hän toimii mm. studiomuusikkona, Montreauxissa hän oli 1969.

Esko Rosnell huolehtii kansankorkeakoulun kurssia käyvistä rumpaleista ja Pekka  Sarmanto basisteista. He olivat Montreauxissa kaksi vuotta Koivistoista aikaisemmin.

Maallikkojen "kevyeksi musiikiksi" luokitteleman pop/jazzin kurssi yllättää ohjelmansa raskaudella. Luennot aloitetaan jo aamuisin yhdeksän aikaan, teorian opiskelun jälkeen seuraa instrumentaaliopetus, päivän mittaan harjoitellaan big band-kokoonpanolla ja siitä muodostetuilla kahdella pienemmällä orkesterilla. Illalla opiskelijat jammaavat lähemmäksi puoltayötä.

Ilpo Saastamoinen on paneutunut pop/jazz-muusikkojen ongelmiin yhtä ankarasti. Valtion säveltaide-toimikunnassa hän on parin vuoden ajan taistellut yhdessä Pekka  G r o n o w i n  kanssa käyttömusiikin puolesta eliittimusiikkia edustavaa 11 muuta toimikunnan jäsentä vastaan. [W: O. Donner oli myös jne.]

Hän on myös koonnut yhdessä Paakkunaisen, Klasu Järvisen ja osittain myös Edvard Vesalan kanssa pop/jazz-musiikin tilaa ja tulevaisuutta hahmottelevan mietinnön opetusministeriölle. Se valmistui keväällä ja pitää sisällään täydellisen ehdotuksen alan musiikkiopistosta, joka antaisi ammattiin tähtäävää koulutusta samaan tapaan kuin Sibelius-Akatemia klassillisen musiikin osalta.

Tällä hetkellä soittaa suomalaisissa ravintoloissa 500-700 ulkomaalaista ravintola-muusikkoa joka ilta. He tulevat halvemmalla kuin suomalaiset, sanoo Ilpo Saas- tamoinen.

- Kuitenkin Suomen valtio nappaa vuosittain 30 miljoonaa markkaa huviveroa käyttömusiikin kustannuksella ja jakaa taloudellisen tukensa klassilliselle musiikille.

Mietintö sisältää myös tohtori Erkki Ala-Könnin Kaustisilla viime kesänä antaman lausunnon: "Eliittimusiikin alalla toimii 12 professoria, käyttömusiikin alalla ei työskentele yhtään lehtoria, professoreista puhumattakaan".

Ilpo Saastamoinen uskoo, että tilanne alkaa korjautua 1975-76, jolloin koulutus lähtee mahdollisesti liikkeelle. Silloin ehkä aloitetaan pop/jazz-musiikin ammattiin tähtäävä opetus Tapiolan musiikkikeskuksessa Espoossa.

Eurooppalaiseen tasoon omin päin klassillisen musiikin varjossa kivunneet Eero Koivistoinen, Esko Rosnell, Pekka Sarmanto ja Ilpo Saastamoinen konsertoivat yleisölle Rovaniemen Kirjastotalolla maanantai-iltana. Kello 19 alkavan konsertin tarjoaa Rovaniemen kaupungin kulttuurilautakunta kaikille halukkaille kesäisenä lahjana. Seuraavana iltana pojat konsertoivat Pöykkölässä Lapin kesäyliopiston illanvietossa.         S. S.

 

21.6.72 ke   Lapin Kansa: Jazzia Rovaniemellä ulkoilmanäytäntönä.

21.6.72       Pohjolan Sanomat (Kuva)
                  Kaleva: Popjazz soi Rovaniemellä

26.6.           Klo 12 neuvottelu pop/jazzopistosta
                  Espoon kaupungin sivistystoimen johtajan Mauri Alasaaren kanssa.

 

2.-12.7.72         Pop/jazzleiri Varparannan Metsäopistolla

10.7.72         Uusi Suomi - LJ: Tosityötä jazzleirillä (U. S. - Savonlinna)
Nuorilla on voimakasta tarvetta soittaa ja soittaa nimenomaan pop- ja jazzmusiikkia. On myös paljon nuoria, joilla on aggressioita koulua, kotia ja yhteiskuntaa vastaan. Näitä he purkavat repimiseen ja hävittämiseen. Miksi tällaiset nuoret eivät voisi purkaa liikaa höyryään musiikkiin, sanoo Savonlinnan musiikin kesäseminaarin pop- ja jazzleirin äiti, Seija Järvinen. Työn nuorison pop- ja jazzmusiikkikoulutuksen piirissä tunteekin mielekkääksi ja voimakkaasti sosiaaliseksi työksi, kun tuntee voivansa antaa toiselle ihmiselle musiikin avulla mahdollisuuden selvitä ongelmistaan.

Koulujen Musiikinopettajat ry:n järjestämillä nuorison musiikkileireillä on nyt toista kesää mukana myös pop- ja jazzleiri, joka pidetään tänä kesänä Säämingin Varparannalla. Viime kesänä osanottajia oli 33, nyt lähes kaksi kertaa enemmän. Metsäkoulun suojiin pystytetyllä leirillä soi käytännöllisesti katsoen aina aamuyön tunteja lukuunottamatta. Päivät harjoitellaan ja illalla jammataan. Joka nurkalla kuuluu musiikkia, joka todistaa nuorten suuresta innostuksesta.

Soitetaan vaikka vesi valuu helteellä pitkin pintaa, vaikka kädet olisivat rakoilla. Välillä juostaan uimaan läheiseen Haukiveteen. Hyvä ettei jammata järvessäkin.

Musiikin opetusta tällä musiikin alueella ei saa missään tapauksessa laiminlyödä, sanoo Seija Järvinen. Nuorille on annettava tilaisuus saada opetusta ja myös opettajia on valmennettava tämän musiikin opetukseen. Nykyisin ei nuorilla ole vielä kovinkaan paljon mahdollisuuksia saada opetusta jazz- ja pop- musiikissa. Savonlinnankin kurssille oli toistasataa halukasta, mutta karsintaa jouduttiin suorittamaan. Seija Järvinen valittelee sitä, että muutamat valituksi tulleet jäivät mitään ilmoittamatta kuitenkin saapumatta ja siten tavallaan riistivät paikan joltakin varmalta tulijalta. Valinnassa kiinnitettiin huomiota aikaisempaan soitto-kokemukseen, koulutukseen ja improvisointitaitoon.

Leiriläisten keski-ikä on 13-14 vuotta ja nuorimmat soittajat ovat vain 11-vuotiaita. Musiikissa ei tunneta kuitenkaan ikärajoja. Jokaiselle soittajalle on koesoiton perusteella koetettu löytää oikea paikka valittavina olleista suuresta beat-brassband -tyyppisestä orkesterista tai neljästätoista pikkuorkesterista. Tärkeintä on, että jokainen tuntee viihtyvänsä bändissään. Useimmat bändit ovat pop-pohjalle rakennettuja, mutta on joukossa muutamia jazz-tyyppisiä yhtyeitäkin. Poikien toiveita soitettavien kappaleiden valinnassa otetaan huomioon ja opettajat sovittavat kappaleita sen mukaan.

Opettajatkin innostuneita
Pop- ja jazzmusiikkileirillä on seitsemän varsinaista opettajaa ja yksi apuopettaja. Kun oppilaita on yli 60, ovat opettajatkin täystyöllistettyjä. Tästä suuremmaksi leiriä ei voida enää oikeastaan rakentaakaan, sanoo Seija Järvinen. Leirin valtava suureneminen tietäisi tason laskemista ja leirin hengen huononemista. Nyt henki leirillä on todella hyvä, vakuuttaa Seija Järvinen.

Leirin johtajana on tänäkin kesänä Klaus Järvinen, joka on Oulunkylän yhteis-koulussa vetänyt monenlaisia orkestereita jo lähes kymmenen vuoden ajan. Hänen tehtävänään on myös saksofonin opetus. Kitaransoiton opetuksesta vastaa Ilpo Saastamoinen, Kaj Backlundin alaa ovat taasen trumpetti, pasuuna ja muut vaskisoittimet sekä improvisoinnin teorian ja käytännön opetus. Rumpaleita ohjaa Kauko Saari. Uutta tällä leirillä ovat basso ja urut ja varsinkin viimeksi mainittu on saanut suuren kiinnostuksen osakseen, Bassonsoiton opetuksesta vastaa Ilkka Willman ja urkureita opettaa Esa Katajavuori. Tarhamuusikko Arto Koski, joka tekee työtä lastentarhaikäisten lasten parissa, on tällä leirillä itsekin soittamassa rumpuja suuressa orkesterissa. Hänellä on ilmiömäinen kyky luoda tunnelmaa soittajien keskuuteen.

Päivät kuluvat kauniilla metsäkoululla kovan työn merkeissä. Aamulla opetetaan teoriaa ja päivällä on kaikkien orkestereiden harjoitukset. Illalla on käynnissä jammaus ja lisäksi on tilaisuus kuunnella musiikkia. Opettajat antavat vielä iltaisin halukkaille yksityistunteja jonkin muun kuin pääsoittimien soittamisessa.

Soittimet lainaksi
Tällainen leiri ei pyöri ilman rahaa ja rahavaikeuksia on nytkin ollut, sanoo Seija Järvinen. Kustannukset nousevat koko leirin osalta yli 12.000 markkaan.

Oppilaille pitäisi voida järjestää leirejä niin, ettei heidän tarvitsisi maksaa kuin ylläpitokustannukset, mutta nyt joudutaan kokoamaan muutama kymppi myös

muihin menoihin. Tämänkään kurssin pitäminen ei olisi ollut käytännössä mitenkään mahdollista, ellei olisi saatu lainaksi suurta määrää soittimia ja muita laitteita. Kun soittimien ja laitteiden arvo on yli 100.000 mk, ovat vakuutukset melkoiset ja ne leiri joutuu tietenkin itse maksamaan. - L. J.

 

20.7.72 Tampereen ylioppilaskunta: esitelmä: Muusikkojen koulutus + AY-liike
         > 3 MUSA - Waldemarin palsta / Herja lentää:
Tässä heinäkuussa järjestettiin Tampereen Ylioppilastalolla pieni keskustelutilaisuus aiheena jotakin sinne päin kuin "Viihdemusiikki ja musiikkipolitiikka". Paikalla oli tunnettu musiikkipolitikoitsija Ilja Saastamoinen, jonka johdolla jauhettiin jos jonkinlaisia asioita. Eihän tällaisessa pienessä, ennalta valmistelemattomassa ja rönsyilevässä debatissa juuri mihinkään varsinaiseen lopputulokseen päästy, mutta jonkinlainen yleinen mielipide oli se vanha juttu "kevyttä musiikkia sorsitaan". Ilja Saastamoinen esitti muutamia esimerkkejä tästä sorsimisesta ja muut perässä. Kevyen musiikin ihmiset tuntuvat tiedostavan asemansa nykyään jo aika vahvasti. Todisteena tästä mm. se, että on jo jonkin aikaa jopa tehty jotain tämän aseman parantamiseksi. On saatu aikaan mm. mietintö kevyen musiikin muusikko-koulutuksesta ja pian päästänee konkreettisiin tuloksiin.

Keskustelun päätyttyä eräs eturivin "kevyt muusikko" esitti omana yksityisenä mielipiteenään lievän ihmetyksensä sen johdosta, että tällaisissa keskusteluissa tahdotaan aina panna klassista musiikkia halvalla ja pitää sitä jonkinlaisena kevyen musiikin verivihollisena. Hän oli kovasti kiitollinen kaikesta siitä hyvästä mitä on klassisesta musiikista ja musiikkiopistossa saamastaan klassisen musiikin koulutuksesta saanut irti. Oikein.

Ja vähän ennen lehtemme painoon menoa saimme Parikkalasta muusikko Jorma Taivaiselta kirjeen, joka sisälsi aika purevan vastineen viime MUSAssa olleeseen Pekka Gronowin kirjoitukseen "Suuret setelit". Ensi kuussa saatte lukea tämän vastineen, jotta vallitsisi semmoinen mukava tasapuolisuus. Taivainen kirjoittelee vähän katkeraan sävyyn mm. taidemusiikin vastaisesta propagandasta, Pekan yleisön kosiskelusta ja siitä miten pop-musiikki halajaa itselleen taidemusiikin vähäisiä tukiaisia. Oikein.

Sehän on hyvä juttu, että asioista keskustellaan ja otetaan kantaa. Tähän pyrkii myös MUSA omalta osaltaan. Kun me tätä lehteä lähdimme perustamaan, meillä oli mielessä, että koetamme osaltamme sotkeutua näihin musiikkipolitiikan sokkeloihin, me kun emme halunneet olla mikään tavallinen poplehti, nähkääs, me otamme kantaa myös. Joo, me olemme kovasti sitä mieltä, että asioissa on korjaamisen varaa. Me haluaisimme mm. lisää ymmärtämystä kaikkien musiikkiin liittyvien asioiden hoidossa. Me tiedämme esimerkiksi, että nykyaikana löytyy yhä enemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet sekä ns. taidemusiikista että ns. viihdemusiikista - tai että ainakin potentiaalista tarvetta ja kiinnostusta musiikkinäkemysten avartamiseen on.

Meitä nuoria poikia kiinnostaa aika monenlainen musiikki. Pelkästään popmusiikki on tätä nykyä kovin monipuolista ja korkeatasoista ja sitten on kaikenlaista muuta jännää.

Ainoa vaikeus on se, että nykyiset todelliset mahdollisuudet oppia ymmärtämään musiikkia yhtenä kokonaisuutena ovat huonot, eivätkä näytä kovin hyviksi muodostuvan vähään aikaan. Musiikki on tahattomasti tai tahallisesti jaettu eriarvoisiin kasteihin, joiden sisällä homma pyörii omia ratojaan. Vallalla oleva käsitys vähän joka taholla tuntuu olevan, että annetaan vaan pyöriä omia ratojaan vastaisuudessakin. Niinpä Ilja Saastamoinen totesi, että ei Suomen popmuusikkojen valtaosa - taidemuusikoista puhumattakaan - ole kiinnostunut popmuusikkojen järjestäytymisestä, koulutuksesta tai ylipäänsä mistään konkreettisista keinoista tilanteen parantamiseksi, joten Iljan ja kumppaneiden on yksinkertaisesti toiminnallaan saatettava porukat tapahtuneen tosiasian kanssa vastakkain.

Musiikkipolitiikan suunnan muuttamiseen pyrkivien "aktivistien" osa ei ole kadehdittava, sillä he joutuvat joskus tosiaan taistelemaan aatteensa vuoksi. Heidän on käytettävä jyrkkiä sanoja, jotta asia tulisi selväksi. On jaksettava painaa päälle. On asetuttava alttiiksi sellaiselle vaaralle, että joutuu leimatuksi "yksisilmäiseksi vouhottajaksi".

Sitähän minä tällä jutulla ajoin takaa, että jos olisikin tosi ihanteellinen sellainen tilanne, jossa kaikki musiikin haarat olisivat suurinpiirtein tasa-arvoisia, niin eipä siihen päästä ilman että herjakin joskus lentää ja hampaita kiristellään. Saattavat olla vaikka kuinka mukavia miehiä niin kevyen musiikin kuin taidemusiikin silmää-tekevät, mutta kun tulee puheeksi esimerkiksi rahallinen valtion tuki, niin johan puheensävyt käyvät tiukoiksi. MUSAkin kun julkaisee Pekka Gronowin uusimman samoja vanhoja asioita sisältävän jutun, niin sen on pakko olla raflaava ja hyökkäävä, jotta sillä olisi mitään vaikutusta. Ikävää että jotkut siitä loukkaantuvat. Ikävää, että hyvää tarkoittavat osallistujat saavat huonon maineen. Mutta ei maha mittää....

22.8.72         Kirje Espoon kaupungille pop/jazzopiston perustamisesta

ILMOITUS (Mus.tieteen laitoksella syyskuun alussa 1972)
Pop/jazz-improvisointi

- Sointumerkintäjärjestelmän esittely

- erilaiset improvisointitavat

         - horisontaalinen - skaalat

         -vertikaalinen - soinnut

         - free-improvisointi

         - variaatiotekniikka jne.

- pop-, jazz- ja kansanmusiikki-improvisoinnin välisiä eroja.

Tukiteoksia mm: - George Russel: The Lydian Chromatic concept
                         - äänilevyjä.

Luennoitsija: Ilpo Saastamoinen 
Korvaa: Cum laude-arvosanasta kohdan 8) kirjan R.U. Kaiser: Das Buch der neuen Pop-Musik tai
laudatur-arvosanasta kohdan 16) kirjan G. Schuller: Early Jazz.

Aika ja paikka: Kurssi kestää puoli lukukautta ja se kokoontuu maanantaisin

klo 12-14 ja torstaisin klo 10-12.
Ensimmäinen luento pidetään torstaina 13.  syyskuuta musiikkitieteen laitoksen luentosalissa.

 

26.9.72         Helsingin Sanomat - JH (Julius Heikkilä):  Popin ja jazzin opinahjo avautui
Jo ennen beatmusiikin esiinmurtoa, jazzin ollessa pääasiallisin "muun musiikin" harrastuksen muoto, aprikoitiin muusikkopiireissä mahdollisuutta saada aikaan jotakin järjestettyä alan koulutusta. Asian eteenpäinvieminen on aikaisemmin jäänyt vaille käytännön toimenpiteitä: nyt kuitenkin ensimmäinen suomalainen popin ja jazzin opinahjo avaa ovensa.

Viime kevään aikana työryhmä - johon kuuluivat tärkeimpinä ahertajina Ilja Saastamoinen, Seppo Paakkunainen ja Klaus Järvinen - saivat valmiiksi pop/ jazzin koulutussuunnitelman, joka samantien jätettiin opetusministeriölle, jonka myöntämän apurahan turvin se oli toimitettu. (Taiteen keskustoimikunnan apuraha.) Tuloksena oli kunnioitusta herättävän pyylevä teos, mutta aikaakin kolmikolta sen tekemiseen vierähti kokonainen vuosi.

Nyt on käytännön toiminnan vuoro ja ensimmäiset näkyvät siirrot tapahtuvat Oulunkylän yhteiskoulun suojissa. Perustettu pop/jazz musiikkiopisto on siis maassamme ensimmäinen, joka jakaa tietoutta "muun musiikin" alalla. Ensi maanantaista tuleekin historiallinen kotimaisen beatin merkkipäivä Oulunkylän pop/jazzopiston avatessa ensi kertaa ovensa oppilailleen.

Opistoa johtaa Klaus Järvinen, jolla jo tässä vaiheessa, on vuosikausien rutiini takanaan. Onhan hänen niskoillaan ollut jo moneen otteeseen mm. kesämusiikkileirit - kuluneena suvena Savonlinnassa ja vuotta aikaisemmin Sulkavalla.

Opettajakunta ylimalkaan edustaa parasta mahdollista kotimaista asiantuntemusta. Kaikkia seuraavassa luettelossa esiintyviä taiteilijoita ei kuitenkaan toistaiseksi pystytty kiinnittämään sitovasti mutta joltisenkin tarkasti luettelo pitää paikkansa: huilu, Esa Pethman, klarinetti, Risto Pensola ja Klaus Järvinen; kaikki kolme mainittua opettavat myös saksofoneja. Trumpetti, Kaj Backlund ja Allan Nissilä, pasuuna Juhani Aalto, Piano, sähköpiano sekä urut, Esa Katajavuori, Markku Suoknuuti sekä Heikki Sarmanto. Kitaraopettajia on toistaiseksi kolme (?), mutta heidän lukuaan jouduttaneen lisäämään koska oppilaiksi pyrkiviä on liikaa mainitun trion voimille. Kontra- ja sähköbasso, Mikko Rautanen ja Ilkka Willman, lyömäsoittimet, Kauko Saari ja Matti Koskiala, laulu, Marja-Riitta Väkevä.

Puhaltimien ja bassojen alalla opetus on persoonakohtaista mutta kitarassa ja lyömäsoittimissa oppilaat nauttivat opastusta 2-4 hengen ryhmissä mikäli tarve vaatii.

Yhteissoittoon kykenevistä nuorista muodostetaan yhtyeitä, joita johtaa Ilja Saastamoinen, Seppo Paakkunainen, Nono Söderberg, Esa Katajavuori, Kaj Backlund ja Risto Pensola. Opistoon suunnitellaan perustettavaksi myös täys-vahvuisia isoja orkestereita (big bandeja) joita johtaa Klaus Järvinen.

Muista opiskeluaiheista mainittakoon alkeisteoria, johon nuoret soittoniekat perehdytetään ottaen huomioon pop/jazzilliset tarpeet. Niinpä tullaan runsaasti kiinnittämään huomiota sointujen ja soinnunkäytön koulimiseen. Sovitustekniikkaan ja tonaaliseen improvisointiin pääsee musiikkiopistossa harjaantumaan myös. Viimeksimainitut opit ajetaan päähän luentosarjojen puitteissa.

Riesoja liittyy perustamisvaiheisiin usein hyvinkin kosolti eikä niistä ole vältytty Oulunkylän pop/jazz musiikkiopistoakaan perustettaessa. Säilytystilojen niukkuus tekee hallaa, puuttuu rahallista tanakkuutta koska valtionavusta ei ole vielä tietoakaan jne. Kaikesta huolimatta uran ensi jäljet ovat jo nähtävissä. Se, tuleeko vaosta suora ja vakaa selviää jo syyslukukauden loppuun mennessä. (JH)

 

6.10.72          Turun yliopiston yo-kunnassa klo14
         Ellen Urho, Pekka Gronow, Anna Kaarina Kiviniemi,
         klo17 mus. ylitark. Linnala-Kekkonen, Urpo Jokinen SMOL,
         Ilpo Saastamoinen 'Musiikinopetus peruskoulussa'

30.10.72 ke    Op. Ministeriön (Holappa 29.5.72) asettaman pop/jazztyöryhmän muistion luovutus
                     Marjatta Väänäselle

6.11.72         Turku - "Peruskoulun musiikinopettajakolutus" klo 14

?.11.1972          MUSA - Tampere
Opetusministeriö asetti 29.5.1972 työryhmän tarkistamaan ja selventämään Ilpo Saastamoisen, Paroni Paakkunaisen ja Klaus Järvisen laatimaa pop- ja jazzmusiikin koulutussuunnitelmaa. Työryhmän puheenjohtajaksi opetusministeriö määräsi Ilpo Saastamoisen ja jäseniksi esittelijät Kaija Ilanderin ja Leena Nederströmin opetusministeriöstä sekä tarkastaja Eero Mannerin työvoimaministeriöstä. Työryhmä jätti muistionsa 8.11.72 [= 30.10.1972 Marjatta Väänäselle] opetusministerille.

Päähuomio muistiossa on kiinnitetty ensiksi ravintolamuusikkojen pikaiseen työllisyyskurssitarpeeseen. Neuvotteluissa työvoimaministeriön ja ammattikasvatus-hallituksen sekä MAF:n edustajien kanssa sovittiin ensimmäinen kurssi järjestettäväksi 1,5 kuukautta kestävänä kokeilukurssina vuoden 1973 alussa. Kurssista saatujen kokemusten pohjalta toimintaa tullaan jatkamaan työllisyys-tilanteen edellyttämässä laajuudessa. Kurssin suorittaneille pyritään takaamaan työtä esim. rajoittamalla vastaavasti eräiden ohjelmatoimistojen harjoittamaa ulkolaisten muusikoiden yksipuolista suosimista ravintolamusiikkialalla.

Toisena tärkeänä seikkana työryhmä on pitänyt pop/jazzoppilaitokson perustamista vakiinnuttamaan pop/jazzalan ammattikoulutus maassamme. Pop/jazzoppilaitos tulisi olemaan alansa korkeinta opetusta antava valmistaen 4-6 vuoden opiskelun suorittaneita ammattimuusikoiksi sekä musiikkioppilaitosten pop/jazzopettajiksi ja lehtoreiksi. Tämä tehtävä erottaa pop/jazzoppilaitoksen kaikista muista musiikki-opistoista joissa annetaan etupäässä harrastajakoulutusta. Esim. Oulunkylän pop/jazzmusiikkiopisto, joka virkeästi on kuluneena syksynä aloittanut toimintansa noin sadan oppilaan kapasiteetilla, EI siis ole tämän pop/jazzkoulutus-suunnitelman tavoitteena oleva alan korkeakouluksi tähtäävä oppilaitos.

Pop/jazzoppilaitoksen sijoittamisesta on neuvoteltu lähinnä Espoon kaupungin kanssa, vaikka moni muukin Helsingin lähellä sijaitseva paikkakunta tulee mahdollisesti kysymykseen. Sijoituskysymystä tullaan nähtävästi opetus-ministeriössä vielä tutkimaan, varsinkin jos neuvottelut Espoon kanssa oppilaitoksen sijoittamisesta Tapiolaan v. 1975-76 valmistuvaan kulttuurikeskukseen päätyvät kielteiseen tulokseen.

Pop/jazzoppilaitoksen perustamisesta huolehtimaan on syntymässä kannatusyhdistys, johon kuuluvat MAFn alaiset ammattiyhdistykset (so. Pop-, Ravintola- ja Laiva-muusikot), Suomen Jazzliitto sekä Finnish Blues Society.

Pop/jazzoppilaitos tulisi varovasti arvioituna aloittamaan toimintansa muutaman vuoden kuluttua noin sadan oppilaan ja parinkymmenen opettajan voimin. Tästä se laajenisi noin 400 oppilasta käsittäväksi tämän vuosikymmenen loppupuolella.

Perustamiskustannuksiin on arvioitu kuluvan noin 1 milj. markkaa, josta määrästä puolet tulisi menemään laitoksen harjoitusstudion laitteiston hankkimiseen. Tämä edellyttää valtion selkeää kannanottoa puolesta tai vastaan, koska ilman valtion tuntuvaa tukea ei pop/jazzoppilaitosta panna pystyyn. Työryhmä ehdottaakin. että myöhemmin oppilaitoksolle tulisi saada oma laki (kuten Sibelius-Akatemiallakin on) toiminnan vakiinnuttamiseksi.

Työryhmän kannanotto on siis erittäin positiivinen. Nyt jäädään odottelemaan, mitä muut asiantuntijaelimet sanovat muistiosta ja mihin oppilaitos tulee lopulta sijoitettavaksi. Samalla tullaan näkemään totuuden hetki valtion suhtautumisessa oppilaitoshankkeeseen silloin, kun ensimmäiset erillismäärärahat laitoksen perustamista varten pitäisi saada valtion budjettiin.
Ilja Saastamoinen

 

Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio ry:n toimintakertomus vuodelta 1972:
...Lähes vuoden valmisteilla ollut pop /jazzkoulutussuunnitelma valmistui keväällä v, 1972 Ilpo Saastamoisen ja Seppo Paakkunaisen toimiessa työryhmän vetäjinä. Opetusministeriö asetti 29.5.1972 työryhmän tarkistamaan ja täsmentämään mainittua pop/jazzkoulutussuunnitelmaa. Työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin Ilpo Saastamoinen ja jäseniksi esittelijät Kaija Ilander ja Leena Nederström opetus-ministeriöstä ja tarkastaja Eero Manner työvoimaministeriöstä. Työryhmä jätti muistion opetusministerille 30.10.1972. Muistiossa kiinnitetään huomiota lähinnä lyhyen ja pitkän tähtäyksen koulutukseen.

Koulutuksesta.
Opetusministeriön asettaman työryhmän laatiman muistion mukaan aloitettiin suunnitella lyhyellä tähtäimellä MAF:n järjestämää Ammattikasvatushallituksen rahoittamaa maamme ensimmäistä ravintolamuusikkojen täydennyskoulutuskurssia Ilpo Saastamoisen toimiessa kurssin johtajana.Tämän kurssin kurssisuunnitelma laadittiin siten, että varsinainen toteutus tapahtuisi keväällä v. 1973.

Pitkän tähtäimen koulutus tulisi työryhmän muistion mukaan aloittaa pop/jazz-oppilaitoksen perustamisella. Oppilaitos tulisi toisena korkeakouluna Sibelius-akatemian rinnalla aloittamaan alan ammattiin valmistavan opetuksen mahdollisesti vv. 1974-1975 aikana. Perustamiskustannuksiin työryhmä esittää varattavaksi valtion budjetista 1 miljoona markkaa. Pop/jazz-oppilaitoksen sijoittamiskysymyksessä on jo käännytty sekä Espoon että Helsingin kaupunkien puoleen, viimeksimainittuun niinsanotun makasiiniasian yhteydessä. Pop/jazz-työryhmän muistio on lausunto-kierroksella, joten opetusministeriö päättänee jatkotoimenpiteistä vuoden 1973 aikana. Todettakoon tässä yhteydessä, että mainittuun oppilaitokseen tulisi täydellinen musiikintutkimuslaboratorio sekä tutkimuskirjasto ja -arkisto. Tämä mahdollistaisi laboratorio-olosuhteissa musiikin tutkimisen esim. apurahan turvin.

Edustukset:
Valtion säveltaidelautakunta: Ilpo Saastamoinen vv. 1971-1973.
Pop/jazz-koulutussuunitelman tarkentamis- ja täsmentämisryhmän puh.joht. Ilpo Saastamoinen.
Valtioneuvoston kesällä v. 1972 asettaman orkesterikomitean jäsen Ilpo Saastamoinen.

Popmuusikot ry.
Yhdistyksen jäsenet Ilpo Saastamoinen ja Seppo Paakkunainen toimivat työryhmän vetäjinä, jotka vuoden työn tuloksena saivat pop/jazzkoulutuksen suunnitelman aikaan keväällä 1972. Nämä koulutusasiat ovat olleet yhdistystä lähellä sen toimiessa yhteistoiminnassa         mm. Suomen Jazzliiton sekä Finnish Blues Societyn kanssa. (Yhdistyksen sisälle perustetiin jazzosasto syksyllä 1972. Sen aloitteesta aloitettiin työehtoneuvottelut Pori Jazz 66 r.y:n kanssa.) Yhdistys oli järjestämässä jokavuotisia SM-kilpailuja. Yhdistyksen puheenjohtajana on toiminut Ilpo Saastamoinen, sihteerinä Jussi Raittinen ja rahastonhoitajana Antero Jakoila.

 

13.11.72         Ilta-Sanomat / Kevyesti - Tommi (Liuhala): Painoa kevyelle musiikille
Jazzmuusikot järjestäytyivät tässä jokin aika sitten. Ravintolamuusikot ryhtyvät kohta neuvottelemaan alan ensimmäisestä työehtosopimuksesta. Ensimmäinen pop/jazzopisto on aloittanut toimintansa. Ja nyt vielä puuhataan alalle korkeakoulu-tasoista oppilaitosta.
Painavaa asiaa musiikista, jota tavataan nimittää kevyeksi. Enää ei pop- ja jazzmusiikkia ohiteta olankohautuksella. Tyyli on jo jonkin aikaa muuttunut. Ja nämä uudet tapahtumat vievät lopullisesti pohjan puheilta, jotka ovat niin kauan väheksyneet muun klassisen musiikin merkitystä.

(Kuvatekstit:
1) ... Mutta nyt narri on tiedostanut asemansa; narrin oikeudet...
2) Valtiovallan kädenojennus popille ja jazzille. Ilpo Saastamoinen kättelee opetusministeri Marjatta Väänästä viime viikkoisessa pop/jazz- työryhmän muistion luovuttamistilaisuudessa.)

Enää ei popin ja jazzin tarvitse pyöriä ainoastaan epävarmoissa kaupallisissa kuvioissa. Virallisten piirien hyväksyntä on aiheuttanut myös sen, että ns. kevyen musiikin harrastajat suhtautuvat nykyään musiikkinsa ja työolojensa kehittämiseen paljon harkitummin ja määrätietoisemmin kuin ennen. Passiivisuuteen ajavasta alemmuuden tunnosta on vihdoin päästy eroon.

Entinen opetusministeri Pentti Holappa vauhditti monessa suhteessa kiitettävällä tavalla tuota virallista hyväksymistä. Hänen aikanaan valmistui mm. paljon puhuttu pop- ja jazzmusiikin koulutussuunnitelma. Suunnitelmaa tarkistamaan ja täsmentämään asetetun työryhmän tuloksista hän ei kuitenkaan päässyt nauttimaan. Tämä muistio jätettiin keskiviikkona [30.10.] opetusministeri Marjatta Väänäselle.

Muistion jättäneeseen työryhmään kuuluivat puheenjohtajana muusikko Ilpo Saastamoinen, joka osittain vastasi myös aiemmin julkaistusta koulutus-suunnitelmasta, esittelijä Leena Nederström, tarkastaja Eero Manner ja esittelijä Kaija Ilander.

Yksimielinen kurssitarve
Ilpo Saastamoinen oli mukana myös noissa jazzmuusikkojen järjestäytymispuuhissa ja ravintolamuusikkojen työehtosopimusneuvottelut kuuluvat samoin hänen alaansa, joten hän jos kukaan on mies paikallaan puhumaan tämän hetken tilanteesta.

-Tuossa pop/jazztyöryhmän muistiossa päädyimme ehdottamaan kiireellisinä toimenpiteinä muusikkojen työllisyyskursseja. Näin pystyttäisiin ehkä korjaamaan maassamme vallitsevaa muusikkopulaa.

- Työryhmän lyhyen tähtäimen koulutussuunnitelmaan kuuluu ehdotus 11/2 kuukautta kestävästä ravintolamuusikkojen kokeilukurssista, joka järjestettäisiin jo ensi vuoden alussa. Kurssien tarpeellisuus todettiin yksimielisesti neuvotteluissa työvoimaministeriön, ammattikasvatushallituksen ja Musiikkialan Ammatti-yhdistysten Federaation kanssa.

- Kurssi on ajateltu pitää Espoon kauppaoppilaitoksella ja siitä on lähetetty jo asiaankuuluva anomus. Mukaan on tarkoitus ottaa n. 20 työtöntä muusikkoa.

Akateemista poppia
Ammattikursseja laajempi suunnitelma on pop/jazzoppilaitoksen perustaminen. Sen yhteyteen on ajateltu myös mm. harjoitusstudiota, instituuttia ja ääniterahastoa.

- Oppilaitoksesta tulisi nelivuotinen. Opetus vastaisi tasoltaan konservatorioiden ja Sibelius-Akatemian opetusta. Tästä syystä se tulisi lainsäädännöllisesti saattaa myös tasaveroiseen asemaan em. oppilaitosten suhteen.

Opetusministeri Väänänen piti muistion jättämistilaisuudessa tärkeänä opettajien pätevyyskysymystä. Nythän meillä ei ole muodollisesti päteviä opettajia paljoakaan vaan alan tietous on jouduttu hankkimaan käytännön teitä. Väänänen katsoi, että opettajien on nautittava arvonantoa. Siinä yhteydessä tuli esille, että meikäläisten muusikoiden tulisi päästä opiskelemaan apurahojen turvin mahdollisimman pian vastaavissa ulkomaisissa laitoksissa kuten Berkley Collegessa Bostonissa.

- Ajatusta voisi toteuttaa esimerkiksi jakamalla entistä enemmän taiteilija- ja kohdeapurahoja pop- ja jazzmuusikoille.

Miljoonan sijoitus
Oppilaitoksen tueksi on alussa tarkoitus perustaa kannatusyhdistys. Asiasta on käyty neuvotteluja jo alan ammatti- ja harrastajajärjestöjen kesken. 

Sijainnista on myös neuvoteltu. Yhtenä vaihtoehtona on tullut esiin Espooseen rakennettava kulttuurikeskus.
- Sijainnissa on otettava huomioon se, että alan parhaimmat opettajavoimat ovat keskittyneet Helsinkiin. Oppilaitoksen pitäisi näin ollen sijalta kohtuullisen matkan päässä täältä.

- Oppilaitos ottaisi vuosittain 100 opiskelijaa. Ja koska opiskelukausi on nelivuotinen koko oppilasmäärä liikkuisi 400:n vaiheilla.

Valmistuttuaan oppilaat tulisivat työskentelemään ravintola- ja konsertti-muusikkoina, musiikkiopistojen pop/jazzopettajina, harrastajaohjaajina, kriitikkoina tai vaikkapa toimittajina.

Valtion budjettiin pitäisi varata määräraha perustamiskustannuksia varten. Rakennusavustukset riippuva tulevasta palkasta. Muihin kustannuksiin kuten studioon, levysoittimiin, nauhureihin, kirjoihin, nuotteihin yms, on laskettu menevän noin miljoona markkaa.

Mitä jää käteen!
Viime kesän Porin jazzfestivaaleihin liittyneet kiistat palkkioista ja muutamat muut aikaisemmat tapahtumat herättivät meikäläiset muusikot ja tuloksena oli jazzmuusikkojen jaoston perustaminen Popmuusikot ry:n yhteyteen. Tervetulleen eleen takana olivat yksimielisesti kaikki maamme kärkimuusikot.

Ilpo Saastamoisen mukaan ideana oli yksinkertaisesti se, että jazzmuusikoidenkin oli vihdoin aika kiinnittää huomiota siihen, miten, missä ja milloin heidän musiikkiaan esitetään ja mitä hänelle jää tästä käteen.

- Tärkeänä tehtävänä pidimme perustavassa kokouksessa ns. minimipalkkioiden määrittelemistä nyt kun aletaan suunnitella ensi kesän musiikkitapahtumia. Tässä mielessä on otettu jo yhteyksiä mm. Porin jazzfestivaaleihin.

- Muita tulevaisuuden toimintamuotoja ovat kotimaisen informaation edistäminen eri foorumeilla, asiantuntijaneuvonta festivaali- ym. tilaisuuksia silmälläpitäen, alan koulutuksen ja harjoitusmahdollisuuksien edistäminen sekä muusikoiden keskeinen yhteydenpito.

Jaostoa vetää työryhmä, johon kuuluvat Mike Koskinen (pj), Reino Laine ja Esko Rosnell. Varajäseniksi valittiin...

16.11.72         TV-1 (Studio I) klo 18.45 'Olipa päivä'

14.12.72         TV-1 'Olipa päivä' (uusinta, koska esitetty jo ennen 12.12.)

> Ilta-Sanomat - Tommi Liuhala: Pianistia ei ammuttu.
...Takana oli viisi tuntia jos jonkinlaista musiikkia ja puhetta musiikista. Ja vielä välipalana tuo Kekkosen dramaattinen kirje.Silti en ampuisi pianistia.

Ykkösen eilinen musiikin teemailta oli todella raju urakka. Ja siinä sen pahin vika olikin...
Yhtä aiheellinen oli illan rakentajien alkuun sijoittama muhkea mielipide ja hätähuuto musiikin opetuksen asemasta tulevassa peruskoulussa. Musiikin ja muiden luovaa kykyä kehittävien aineiden osuutta on aiottu vähentää huomattavasti tulevassa systeemissä. Onneksi kuitenkin selvisi myöhemmin lohdutukseksi, että esitystä aiotaan ainakin jossain määrin muuttaa kohti nykyisiä tuntimäätiä. Silti on syytä olla varuillaan. Asia on todella tärkeä...         

Muusikko Ilpo Saastamoinen esitti oivan tulkinnan syistä miksi musiikin opetuksen tuntimääriä on esityksessä vähennetty: asioista päättävien omana oppiaikana musiikin opetus oli todella niin oivaltamatonta, että he eivät pysty tajuamaan sen merkitystä. Voipi olla.

Tästä oli hyvä siirtyä opetuksen ongelmiin. Olipa päivä -ohjelman lyhyt keskustelu ei nyt paljoa merkinnyt, mutta paljasti se kuitenkin sen kuinka piilotetun penseästi Sibelius-Akatemian edustajat suhtautuvat klassisesta musiikista poikkeavien musiikin muotojen opetuksen tuomiseen laitokseen. Näin siitä huolimatta että siellä opiskelevat maamme tulevat musiikinopettajat tarvitsisivat nykyistä rajusti enemmän tietoa popista, jazzista ja vieraista musiikkikulttuureista.

Ilman erilaisten musiikki tuntemusta ja opetusta oppilaista tulee helposti heikkotahtoisia ja -tietoisia musiikin kuluttajia jotka ovat pahasti alttiita mm. muzakin kaiken täyttävälle teholle...
Tiibetissä soivat kuitenkin toiset torvet.

 

1972-73         Päiväämätön lehtileike:         (Rytmi:) Jazzin vuosikirja
Kovan taloudellisen paineen alla kituuttava ainoa suomalainen jazzlehti"Rytmi" ilmestyi viime vuonna vuosikirjana ts. yhtenä ainoana numerona. Onneksi edessä olevat näkymät ovat valoisampia kuin koskaan, sillä valtion tuki mielipidelehdille on väistämättömästi toteutumassa.

Yli viisikymmensivuinen vuosikirja sisältää muutamia aika mielenkiintoisia artikkeleita. Matti Laipio käsittelee Ilpo Saunion ja Saastamoisen työryhmän tutkimuksia suomalaisen jazzin asemasta, ja opetuksesta. Pekka Gronow kertoo opetusministeriön toimista ja Matti Konttinen jazzista radiossa...

 

 

1973:

Päiväämätön - tammi-helmikuu 1973:         KOULUTUS
Kun lähes vuoden kestänyt pop/jazz-koulutussuunnitelmatyö valmistui keväällä 1972 Seppo Paakkunaisen ja Ilpo Saastamoisen toimiessa työryhmän vetäjinä, on koulutuksen alalla tapahtunut huimaa kehitystä.

Ensi töikseen opetusministeriö asetti 29.5.1972 työryhmän tarkistamaan ja täsmentämään em. pop/jazzkoulutussuunnitelmaa. Työryhmän          puheenjohtajaksi opetusministeriö määräsi Ilpo Saastamoisen ja jäseniksi esittelijät Kaija Ilanderin ja Leena Nederströmin opetusministeriöstä sekä tarkastaja Eero Mannerin työvoima- ministeriöstä. Työryhmä jätti muistionsa opetusministeriölle 30.10.1972.

Muistiossa kiinnitetään huomiota lähinnä lyhyen ja pitkän tähtäimen koulutukseen. Lyhyen tähtäimen koulutus alkaakin suunnitelmien mukaan Helsingissä 1.3.1973, jolloin MAF järjestää Ammattikasvatushallituksen rahoittamana maamme ensimmäiset ravintolamuusikkojen täydennyskoulutuskurssit Ilpo Saastamoisen toimiessa kurssin johtajana. Pitkän tähtäimen koulutus tulisi työryhmän muistion mukaan aloittaa pop/jazzoppilaitoksen perustamisella. Oppilaitos tulisi toisena korkeakouluna Sibelius-Akatemian rinnalla aloittamaan alan ammattiin valmistavan opetuksen mahdollisesti vv. 1974-75 aikana.         Perustamiskustannuksiin työryhmä ehdottaa varattavaksi valtion budjetista 1 miljoona markkaa.

Pop/jazzoppilaitoksen sijoittamiskysymyksessä on          jo käännytty sekä Espoon että Helsingin kaupunkien puoleen, viimemainittuun ns. makasiiniasian yhteydessä. Pop/jazztyöryhmän muistio on ollut jo lausuntokierroksella, joten opetusministeriö päättänee jatkotoimenpiteistä kevään 1973 aikana.         

Valtion säveltaidetoimikunta, jossa Ilpo Saastamoinen on edustamassa ammattikuntaa, on ilahduttavalla tavalla osoittanut mielenkiintoa pop/jazzmusiikkiin sekä koulutus- että apuraha-asioissa. Säveltaidetoimikunnan toiminnasta mainittakoon mm. Olavi Virran taiteilijaeläke, lukuisat pop/jazzmusiikille myönnetyt apurahat, pop/jazzkoulutuksen pikaista aloittamista koskevat lausunnot sekä kielteinen kanta Sibelius-Akatemian tekemään ehdotukseen muuttaa sivutoimiset jazzin ja kansanmusiikin lehtoraatit muiksi Akatemian haluamiksi lehtoraateiksi. Asiasta pitivät kokouksen myös Akatemiassa pop/jazzmusiikkia opettaneet muusikot, jotka päättivät jäädyttää tilapäisopetuksen antamisen toistaiseksi nopeuttaakseen neuvottelujen aloittamista tässä arvovaltakysymyksessä. On toden-näköistä että pian tarvitaan oma jaosto yhdistyksemme piirissä ajamaan pop/jazz-opettajakunnan asioita yhä lisääntyvän alan opetustarpeen vuoksi.         

Valtioneuvosto asetti kesällä 1972 orkesterikomitean selvittämään maamme orkesteritoiminnan kehittämistä. Ammattikunnan etuja on tässäkin komiteassa valvomassa Ilpo Saastamoinen. Komitea jättänee mietintönsä 1973 toukokuussa, Mietinnössä tullaan huomioimaan myös big-band -toiminnan saattaminen valtionavun piiriin sekä alueorkesteritoiminnan aloittaminen pop/jazzmusiikin merkeissä. Koulutusasioissa Popmuusikot ovat olleet tiiviissä yhteistoiminnassa mm. Suomen Jazzliiton sekä Finnish Blues Societyn kanssa. Jazzliiton hallituksessa yhdistystämme edusti vv. 1971-72 Ilpo Saastamoinen sekä vv. 1972-73 Esko Rosnell ja Seppo Paakkunainen.

 

MUSIIKILEIREJÄ, KURSSEJA, SEMINAAREJA...
Pop/jazzmusiikkileiri 1-13.7.1973 Itä-Savon Metsäkoulu,Varparanta.

Leirille otetaan 65 soittotaitoista osanottajaa, joille annetaan opetusta mm. soitossa, improvisoinnin teoriassa, alkeis- ja jatkoteoriassa sekä sovituksessa. Kurssimaksuun 275,- sisältyy täysihoito. Ilmoittautumiskaavakkeita saatavana osoitteesta Suomen Musiikinopettajain Liitto ry, Helsinki.

Ravintolamuusikkojen täydennyskoulutuskurssi
MAF on alustavasti sopinut työvoimaministeriön kanssa, että keväällä pidettäväksi tarkoitetut työllisyyskurssit siirretään tapahtuvaksi loka-marraskuun 1973 aikana Helsingissä. Kurssit rahoittaa Ammattikasvatushallitus. Kurssin johtajana tulee toimimaan Ilpo Saastamoinen ja opettajina mm. Paroni Paakkunainen, Esko Linnavalli, Pentti Lasanen, Ilkka Willman, Esko Rosnell, Kaj Backlund ja Esa Helasvuo. Kurssi on tarkoitettu työttömille keikka- ja ravintolamuusikoille, jotka ovat valmiit vastaanottamaan ravintolasoittotyötä eri puolilla Suomea. Lisätietoja saa MAF:n toimistosta sekä Ilpo Saastamoiselta.

 

Tämän lisäksi:

- Mahdollisesti järjestävät Joensuun Popmuusikot 26.-27.5.1973 kaksipäiväisen muusikkoseminaarin, jossa opettaa Dopplerin Ilmiö...

- SNK:n kitaraleiri 5.-15.6.1973 Saimaan saaristossa. Tiedustelut SNK:n toimisto, puh.718053 tai Ritu Penttonen, puh.789108. (Peruttu!)
         > 1973: Kitaransoiton opetusta SNK:n kesäleirillä (18-25.7. Äänekosken Kovalanniemessä)

- Kuopion big band -kilpailut 7.6.1973. Tiedustelut kap.mest. Siimes, Kuopio

- Oulun kesäyliopiston pop/jazzseminaari 25.-27.6.1973 sekä muusikoille että yleisölle. Tiedustelut: Jouni Suistola, puh. 981/21467.

- Kajaaniin on suunniteltu kaksiviikkoista pop/jazzleiriä, mutta se näyttää epävarmalta. Ajankohta piti olla elokuun alussa.

 

1973  MUSIIKKI

Ministeri Väänäsen harjoittama musiikkipolitiikka ilmenee selvimmin säveltaiteen harrastustoimintaan vuodelle 1973 osoitettujen määrärahojen jaossa. Tämä momentti on nimittäin niitä harvoja, joiden kohdalla musiikkikulttuurin vähemmistöryhmillä on ollut mahdollisuuksia saada avustusta ns. klassillisen musiikin viedessä valtaosan kaikesta muusta valtion tuesta. Ei ole moittimista siinä, että Suomen Pelimanniyhdistys sai 12000 mk, vaikka kysymyksessä onkin uusi hakijajärjestö, jollaiselle tavallisesti myönnetään 2000-3000 mk:n avustus. Ihmeellistä sensijaan on, että tämä 10000 mkn suuruinen lisäys on tehty vähentämällä muiden pienjärjestöjen (mm. Suomen Jazzliitto ja Finnish Blues Society) jo ennestäänkin pieniä määrä-rahoja sekä erityisesti pudottamalla Suomen Työväen Musiiklkiliiton määrärahaa lähes 10 % verrattuna säveltaide-toimikunnan ehdotukseen. Musiikkiikulttuurin monipuolistaminen on siis toteutettu yrittämällä pysäyttää työväestön musiikki-toiminnan ja musiikin pienjärjestöjen kehitys.
Ilpo Saastamoinen

 

Rytmi-lehti N:o 4, 1973 (IS-kirjoitus  > MAF-sound, Koulutus, Big Band):
Ps. Kuluneen kevään tapahtumista pop/jazzrintamalla on lisäksi syytä mainita ainakin seuraavaa:

Opetusministeriö on asettanut toimikunnan selvittämään musiikkikoulutuken lain- säädännöllistä yms. uudistamista. Pop/jazzalaa toimikunnassa edustavat Paroni Paakkunainen, Ilpo Saunio ja Pekka Gronow. Toimikunta tulee laatimaan toden-näköisesti ehdotuksen myös perustettavan pop/jazzoppilaitoksen lainsäädännöllisestä asemasta...

...Kesällä järjestetään useita pop/jazzmusiikin leirejä ja seminaareja mm. Oulussa juhannuksen jälkeisellä viikolla sekä Savonlinnassa heinäkuun alkuviikoilla.
Ilpo Saastamoinen

 

3/1973         HYMY (IS?:)
POPMUUSIKON LEIPÄ on usein muunkin kuin pelkän soittamisen takana, vaikka suuri yleisö enimmäkseen näkeekin vain hymyilevät kulissit. Ammatin turvattomuus ei heijastu superstarin mainoskuvasta eikä ylistävästä konserttiarvostelusta. Ammatin epävakaisuus näkyy silloin, kun Sibelius-Akatemia epäröi perustaa ensimmäistä jazzinopetuksen sivutoimista lehtoraattia, vaikka maassamme on satoja päätoimisia klassillisen musiikin opettajia ja satoja päätoimisia sinfoniaorkesterimuusikkoja, joiden palkkausta valtio tukee. Samalla maassamme on kuitenkin tuhansia sivu- tai päätoimisesti keikoilla, konserteissa, studioissa, laivoilla ja ravintoloissa esiintyviä ns. kevyen musiikin soittajia, joiden asiat on menneinä vuosikymmeninä hoidettu taatusti huonommin kuin Retuperän WBK:lla koskaan.

Muusikkojen ammatillisia asioita korjaamaan perustettiin muutama vuosi sitten POPMUUSIKOT ry., joka yhdessä RAVINTOLAMUUSIKOT ry:n ja LAIVAMUUSIKOT ry:n kanssa muodostivat MAF:n eli Musiikkialan Ammatti-yhdistysten Federaation ja liittyivät SAK:n alaisiin liittoihin.

Onko tämä sitten leventänyt muusikon leipää? Eteenpäin ollaan ainakin hyvällä tempolla menemässä: laivoille tehtiin vähimmäispalkkoja koskeva sopimus jo vuosi sitten, ravintolamuusikkojen työehtoneuvotteluja on käyty jo useita kierroksia, pop/jazmuusikkojen ensimmäisestä sopimuksesta neuvotellaan parhaillaan Pori Jazz 66 ry:n kanssa, työnvälityslain uudistaminen tulee määrittelemään ohjelma-toimistojen aseman, ulkolais- ja työttömyyskysymyksien ratkaisua selvitellään yhdessä työvoima- ja sisäasiainministeriöiden kanssa, maamme ensimmäiset ravintolamuusikkojen työllisyyskurssit järjestää MAF maalis-huhtikuussa, ammattikasvatushallituksen myötävaikutuksella, opetusministerin asettaman pop/jazztyöryhmän POP/JAZZOPPILAITOKSEN perustamista koskeva muistio on parhaillaan lausuntokierroksella, alan muusikoilla on edustus mm. valtion säveltaidetoimikunnassa sekä orkesterikomiteassa...

Jos tämä kahden vuoden toiminnan tulos on vasta alkua, niin eiköhän keikka-muusikon tittelin voi kohta ilmoittaa ammatikseen ja saada soittamisesta palkakseen muutakin kuin lämmintä kättä.

30.5.1973         Orkesterikomitean mietintö

7.6.73     ?        Pop/jazzopiston I oppilaskonsertti Helsingissä - opettajina mm. IS
              > 8.6.73 Ilta-Sanomat: Siinä oli jazzin mahtia...

6.8. - 11.8.73    I Kajaanin pop/jazzleiri > Kainuun Sanomat 13.8.73
                       Keskiviikon jamit, Hyvä loppukonsertti (pe),
                       M. Väisänen: Ensi vuonna taas uudella innolla

13.8.73            Kainuun Sanomat - Teksti: Unto Torniainen
                      Antoisat koulutuspäivät lupaavaan päätökseen.
Kaksi viikkoa kestäneet koulutuspälvät päättyivät perjantaina. Kurssit ovat tarjonneet paljon sekä kursseilla olleille että muuten asioista kiinnostuneille. Jamit onnistuivat varsin mukavasti, ja kajaanilaisyleisö osasi antaa arvon ammattimiesten musisoinnille.

Erilaisilla luennoilla selviteltiin pop- ja jazzmusiikin erityisluonnetta, kevyen musiikin historiaa ja musiikin teoreettisia kysymyksiä.

Koulutuspoliittista asiaa tuli paljon esille Ilpo Saastamoisen alustamassa keskustelussa, jossa pohdittiin pop- ja jazzmusiikin koulutuskysymyksiä ja alue-orkesteritoimintaa.

Perjantaina kuultiin koulutuspäivien tilinpäätös. Kuurnan koululla esiintyivät koulutuspäivien oppilaat päätöskonsertissa.

Muusikko Ilpo Saastamoinen: Paljon on vielä tekemätöntä työtä
Ilpo Saastamoinen on henkilö, joka Suomessa on tehnyt kevyen musiikin koulutus-poliittista työtä luultavasti enemmän kuin kukaan muu. Hänen työnsä erilaisissa kevyen musiikin koulutusta ja asemaa tutkivissa ja suunnittelevissa komiteoissa on tunnettua ja tunnustettua.

Suurimuotoisin työ, jossa Saastamoinen on ollut mukana, on ollut pop- ja jazz-musiikin koulutusta tutkiva komiteamietintö. Tässä komiteamietinnössä annettiin selvitys kevyen musiikin koulutustilanteesta ja esitettiin keinot koulutuksen järjestämisestä. Nyt on tästä mietinnöstä tehty muistio. Työryhmää johti Saastamoinen ja siinä konkretisoitiin koulutuksen käytännöllinen järjestely.

Muistion johdannossa toteaa ryhmä, että koulutuksen tarve on suuri, koska ennen ei ole kiinnitetty huomiota koulutukseen. Lisäksi ravintolamusiikkialueella on paljon työttömiä muusikoita ja samanaikaisesti maassa on runsaasti ulkomaalaista työvoimaa.

Koulutussuunnitelma jakautuu kahteen pääkohtaan: lyhyen tähtäyksen koulutus-suunnitelmaan ja pitkän tähtäyksen koulutussuunnitelmaan.

LYHYEN TÄHTÄYKSEN KOULUTUSSUUNNITELMA
Ennen kuin päästään opistomuotoiseen koulutukseen tarvitaan työllisyyskursseja. Näillä lyhyillä kursseilla koulutetaan etupäässä ravintolamuusikoita.

Ensimmäiset kurssit aloitettaneen jo vuoden 1974 alussa ja niiden kesto on kaksi kuukautta ja kurssit ovat luonteeltaan työllisyyskursseja. Valtio maksaa kulut ja ensimmäisille kursseille otettaneen 20 työtöntä ravintolamuusikkoa. Ilmeisesti kurssi pidetään jossain Helsingin liepeillä, mikä johtuu opettajavoimien sijainnista.

Toinen seikka johon kiinnitetään huomiota lyhyen tähtäyksen koulutus-suunnitelmassa on tutkimustoiminta. Työviranomaisilla ei tällä hetkellä ole tarpeellista tietoa maamme muusikkokannan todellisesta työllisyystilanteesta.

PITKÄN TÄHTÄYKSEN KOULUTUSSUUNNITELMA
Pop- ja jazzoppilaitoksesta on suunniteltu nelivuotista, ja se valmistaisi muusikoita ammatilliseen soittotyöhön.
Lisäksi voitaisiin opistossa suorittaa diplomi, jolla saavutettaisiin musiikkioppi-laitosten tarpeita varten pätevyys opettajan toimeen.

Oppilaitoksen tilakysymykset ja sijainti ovat tällä hetkellä vielä avoimet ja lähin suunnitelma mainitsee sijaintipaikaksi Espoon. Espooseen rakennettava kulttuuri-keskus on ollut työryhmän mielestä se paras vaihtoehto oppilaitoksen paikaksi. Oppilaitoksen kapasiteetti olisi noin 100 uutta opiskelijaa vuosittain, jolloin nelivuotisen toimintakauden kapasiteetiksi muodostuisi 300-400 opiskelijaa.

Työryhmä esittää muistiossaan myös laskelmia ja yksityiskohtaisia suunnitelmia opettaja-, kustannus- ym. kysymyksistä.

Lisäksi Saastamoisen johtama työryhmä esittää että vaikka tulevaisuudessa kehitettäisiin pop-/jazz-musiikille oma korkeakoulu tulisi Sibelius-Akatemiassa olla tästä huolimatta pop-/jazzmusiikin lehtoraatti erityisesti koulumusiikkia silmällä pitäen.

Lisäksi työryhmä pitää tärkeänä että musiikkiopistoihin perustetaan pop- ja jazz-musiikin opettajan toimia. Tällöin myös myöhemmin alan oppilaitokseen hakeutuvat voivat saada varhaisessa vaiheessa opetusta.

Ilpo Saastamoinen toi julki luennoillaan välttämättömän asian, että ennenkuin tässä maassa saadaan koulutus- ym. kysymykset kuntoon, on muusikoiden ja asian harrastajien todella tehtävä työtä.

On osallistuttava, on järjestäydyttvä ja on politisoiduttava. Muuten ei kevyen musiikin alalla lupaavasti alkanut kehitys jatku. Muusikoiden on rohkeasti käännyttävä asioista päättävien puoleen ja niin asiat kulkevat parempaan suuntaan.

Lyhyen tähtäyksen suunnitelma käsittää työllisyyskurssien järjestämisen. Lähinnä ensimmäiset työllisyyskurssit keskittyisivät työttömien ravintolamuusikoiden koulutukseen.
Pitkän tähtäyksen suunnitelma taas perustuu erityisen pop- ja jazz-oppilaitoksen perustamiseen. Laitos olisi nelivuotinen ja sen koulutuskapasiteetti olisi mitoitettu noin sadalle muusikolle vuosittain.

Alueorkesterista keskusteltiin
Koulutuspäivien toisen viikon musiikkipoliittinen keskustelu pidettiin Teppanan koululla torstai-iltana. Keskustelun pop- ja jazz-musiikin koulutuksen järjestämisestä ja alueorkesterikokeilusta alusti Ilpo Saastamoinen. Keskusteluun ottivat osaa musiikkiopiston johtaja Erkki Tuomi, musiikinopettaja Sakari Jankko, Mlk:n kansalaisopiston rehtori Matti Väisänen ja opiskelija Hannu Sovelius.

Alustuksessaan Saastamoinen kertoi pop- ja jazz-musiikin koulutuksen tulevaisuudesta. Hänen johtamansa työryhmä on tutkinut koulutuksen tarvetta ja jättänyt eduskunnalle ehdotuksensa koulutuksen järjestämisestä. Koulutus jakaantuisi komitean mietinnön mukaan kahteen pääryhmään.

 

Alueorkesteritoiminnasta Saastamoinen kertoi mm. seuraavaa:
Alueorkesteritoiminnan tarkoituksena on saattaa koko maa samanlaisen kulttuuri-tarjonnan piiriin. Ensinäkymien valossa perustetaan maahan kuusi aluesinfonia-orkesteria ja kaksi alueellista big bandia.

Toinen big band sijoitettaneen Kajaaniin. Alueorkesterin mietintö antaa tähän mahdollisuuden, kaupunki ja sen päättävät elimet ovat lähinnä seuraava porras, joiden toiminnasta riippuu saako Kajaani alueorkesterinsa.

Rehtori Matti Väisäsen mukaan ainakin Kainuun Maakuntaliitto on big bandin kannalla. Saastamoinen selitti kaavailuja big bandien toiminnan käytännöllisestä järjestelystä. Orkesterin johtaja olisi pätoiminen, ja muusikot alussa osittain sivu- ja osittain päätoimisia. Ajan myötä kuitenkin muodostuisi orkesterista täysin päätoimisten muusikkojen varaan rakentuva.

Alueorkesteritoiminnasta keskusteltaessa painotettiin sitä seikkaa, ettei alueorkesteri saisi johtaa yksipuoliseen musiikkitarjontaan. Vaikka jollain alueella toimisi alue-orkesteri ei sen toiminta saisi estää muunlaisen musiikin tarjontaa.
Alueorkesterin merkitys olisi lisäksi koulutuksellinen, se kouluttaisi muusikoita, jotka olisivat sopimuksen varaisessa työsuhteessa. Sopimuksen loppumisen jälkeen muusikot olisivat alansa hallitsevia ja sopivia myös pienempiin kokoonpanoihin.

Alueorkesterikokeilu voitaneen aloittaa mikäli suunnitelmat pitävät paikkansa jo vuoden -74 syksyllä.

PK: 3.9.73         ... Aloitan kampanjaa valtion tuen saamiseksi viihde- ja tanssimusiikille.

12.9.73         Lahden seudun lehti: - C-r:
Nacke Johansson tyytyväinen Lahden orkesteriin - Johdan Lahdessa ilokseni...

... Työtä käyttömusiikin hyväksi
Ilpo Saastamoinen, tämän vuoden Kritiikin kannukset saanut tunnustettu muusikko, jazzin, popin ja yleensä käyttömusiikin hyväksi monitahoista työtä tehnyt musiikki-mies, on hänkin jo entuudestaan tuttu lahtelaiselle konserttiyleisölle.

Pääasiassa Saastamoinen on toiminut vaikuttajana popmusiikin saralla; tällä hetkellä on Popmuusikoitten varapuheenjohtaja. Järjestöllisin keinoin hän on pyrkinyt vaikuttamaan ennen kaikkea alansa koulutuksen järjestämiseen. Koulutuspuoleen hän kertoo viime aikoina keskittyneensä yhä enemmän, vaikka on toki myös muita tavoitteita kuin pop- ja jazzmusiikin oppilaitos.

On tärkeitä työmarkkinapoliittisia kysymyksiä, jotka koskevat kipeästi muusikoita. Yhä vielä meillä käytetään liian paljon ulkomaisia muusikoita esim, ravintoloissa, ja työehtosopimuksen aikaansaaminen ja työnvälityslain muutos odottavat vielä toteutumistaan.
- Vaikka koulutus on kiireellinen, kiperä kysymys, muusikoitten asema on kuitenkin saatava työehtosopimusteitse kuntoon jo aikaisemmin.

Alueellisia kuvioita
Ilpo Saastamoinen ei ole kuitenkaan rajoittunut kapeaa musiikin sektoria suosiva fanatiikko. Nimen omaan hänen tavoitteenaan on saada kaikki musiikin lajit tasa-arvoiseen asemaan esim. lainsäädännön ja julkisen vallan tuen suhteen. Tätä näkemystä hän edustaa mm. valtion orkesterikomiteassa, jonka jäsenenä hän on joutunut syventymään myös Lahtea koskevaan alueorkesterikokeiluun.

Kokeilun pohjaa on nyt laajennettu, ja ensi syksynä päässee aloittamaan kaksi alueellisesti toimivaa big bandia, toinen Porissa, toinen Kajaanissa.
- Systeemi on kehitettävä sellaiseksi, että se ottaa huomioon kaikki musiikin lajit, myös jazzin, popin ja kansanmusiikin, kaikki musiikkilajit joilla on kysyntää. Big bändien tukeminen on tärkeää siksikin, ettei meillä ilmeisesti voi syntyä kaupallisella pohjalla toimivia suuria yhtyeitä.

Alueorkesterien myötä syntyvät alueelliset konserttitoimistot, alueorkesteritoimistot, ovat tärkeä osa suunnitelmaa. Näiden toimistojen tulee huolehtia musiikin tarjonnan monipuolisuudesta, ne eivät siis järjestele vain alueorkesterin omia konsertteja.
- Vastaavasti on ehdotettu 200 000 markan suuruista määrärahaa pop- ja jazz-konserttien järjestämiseen. On laskettu, että tällä rahalla voitaisiin tukea ainakin neljääsataa konserttia, toteaa Ilpo Saastamoinen.

 

Syksy 1973 Helsingin Sanomat - Lauri Karvonen: Akatemian jazz.
Sivutoimista jazz-lehtoraattia ei saatu Sibelius-Akatemiaan, vaikka varat sitä varten oli myönnetty. Vakinaisen viran perustaminen ja sen keskittäminen yhden henkilön vastuulle näytti nimittäin Akatemian johdon mielestä toistaiseksi epätarkoituksen-mukaiselta, sillä "se saattaisi kangistaa opetuksen niin, että se jäisi jälkeen jazzin koko ajan muuttuvasta kehityksestä, joka asian luonteesta johtuen on alati vaihtuvien nuorten muusikkosukupolvien käsissä". Niinpä niin, näppärä selitys...

Lehtoraattia ei siis saatu, mutta mieliä tyynnyttääkseen Akatemia järjesti erityisen "Jazz-studion", jossa kokeneet muusikot Heikki Sarmanto, Eero Koivistoinen, Seppo Paakkunainen ja Ilpo Saastamoinen ovat perehdyttäneet musiikinopiskelijoita jazzin salaisuuksiin. Studio on toiminut vasta tämän syksyn, mutta jälkeä alkaa jo näkyä; tästä osoituksena perjantainen konsertti Konservatoriossa... Studio-opetus jatkuu kevät-kaudella. Toivottavasti oppilaiden innostus säilyy entisenä, sillä oikealla tiellä ehdottomasti ollaan.
LAURI KARVONEN

 

 

1974:

2/1974 - Kodin Kuvalehti - Pekka Leskelä:  Soitellaan sähkökitaraa 2 (> Kitarakirja)
Sähköinen aikamme kehitti akustisesta kitarasta sähkökitaran. Se saapui tanssi-lavoille jazzin myötä ja kehittyi ajan virroissa kalliiksi tekniseksi vempeleeksi, joka on nyt todella pop. Se on bändisoitin, jonka soittotekniikka asettaa aivan omat vaatimuksensa. Sähkökitaran esittelee tunnettu popmuusikko, kitaristi Ilpo ('Ilja') Saastamoinen.

... Korkeampaa opetusta ei maassamme tällä alalla paljon anneta. Ahkeran painostuksen jälkeen saatiin jazzopetusta Sibelius-Akatemiaan, mutta tällä linjalla on kitaraoppilaita toistaiseksi vain kaksi. He saavat samalla soittaa myös big bandeissä, kertoo Saastamoinen. Molemmat saavat myös Iljalta opetusta improvisointi-tekniikassa.

 

1974 (kevät):         Raittinen jatkaa.
Popmuusikoiden vuosikokouksessa valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi uudelleen Jussi Raittinen. Hallituksen muiksi jäseniksi valittiin Ilja S a a s t a m o i n e n, Harri S a k s a l a, Eero O j a n e n, Päivi P a u n u,
Ari  V a l t o n e n  sekä Jukka  R a u t i a i n e n.

Kokous totesi erittäin huolestuneena SAK:ssa aivan viime aikoina tapahtuneen kehityksen, jolla ilmisestj aiotaan irrottaa sak:laiset muusikkojen ammatti-yhdi