1985-88 Isot henkilöhaastattelut II

27.1.85         Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen: "Kansanmusiikilta haaste läntiselle nykymusiikille" 
(Kuvateksti I:) - Jokainen aikakausi voi lähestyä kansalliseepostamme omalla tavallaan, sanoo sävellyksissään taidemusiikin ja kevyen musiikin rajaa onnistuneesti hämärtänyt Ilpo Saastamoinen. Laajan orkesterisarjansa lisäksi hän on säveltänyt Kalevala-aiheen myös mm. mieskuorolle. "Antero Vipusen" kantaesittää Pielaveden mieskuoro huhtikuussa.
Kuvateksti II: Iisalmelainen musiikin monitoimimies Kalle Fält on Saastamoisen Kalevala-sarjan laulusolisti UMO:n konsertissa. Tekstin edetessä tammen kaatumiseen tulee musiikissa regressio, 24 melodiaa palauttavat mieleen eletyn elämän moninaisuutta.)

Kalevalan juhlavuosi on nostanut monella tavalla esille myös kansanmusiikki-kulttuureja ja vanhoja kansansoittimia. Jo vuosikausia niiden parissa on viihtynyt keiteleläinen Ilpo Saastamoinen, muusikko, säveltäjä ja kirjailija. Hänen mielestään viime aikoina herännyt harrastajien kiinnostuminen ei suinkaan ole mikään vähäteltävä muoti-ilmiö, vaan vakavasti otettava yritys paneutua meidän omaan suomalais-ugrilaiseen menneisyyteemme.

Heränneessä kiinnostuksessa Saastamoinen näkee moniarvoisuuden siemenen.
- Tapahtunut kehitys on tässä mielessä merkittävää ja se saattaa ratkaisevasti vaikuttaa koko maan musiikkikulttuurin suuntaan. Mitä laajempaa harrastus kansan-soittimilla on, sitä suuremmat mahdollisuudet on saada ammattilaisten kyseisille soittimille kirjoittamaa musiikkia. Samalla näkemys laajenee. Kulttuuriset juuremme ja henkinen taustamme ovat pitkälti sidoksissa itään kuten monien suku-kansojemmekin. Kiinnostuminen niistä poistaa sellaista ehkä turhaakin hegemoniaa, mitä meillä on ollut lännestä tuotuja instrumentteja kohtaan.

Ilpo Saastamoinen sanoo saman ilmiön olevan havaittavissa eri puolilla maailmaa. Hän oli syksyllä Amsterdamissa säveltäjäsymposiumissa, jossa oli säveltäjiä 14 maasta. Keskeisenä teemana oli kansanmusiikin haaste länsimaiselle nykymusiikille. Vuorotellen osanottajat kertoivat oman maansa kulttuuritaustasta käsin miten kansanmusiikkiaineistoa on hyödynnetty ja mitä siitä on opittu nykymusiikkia tehdessä.

- Näyttää siltä, että mailla, joissa on otettu vaikutteita kansanmusiikkikulttuureista, on todella kovaa sanottavaa tämän päivän länsimaisessa nykymusiikissa. Sillä, että pyritään löytämään identiteettiä katsomalla omaankin menneisyyteen eikä aina vain länsimaisen musiikin historiaan saattaa olla tulevaisuudessa hyvinkin monipuolisia seurauksia, Saastamoinen sanoo.

Uusi kirja syksyksi
Musiikin opettajille ja kevyen musiikin soittajille tarkoitettua eri kansanmusiikki-kulttuureja käsittelevää kirjaansa [> "Kansat soittavat"] Ilpo Saastamoinen kirjoittaa Keiteleellä opettajan- työnsä ohessa. Kirjan valmistuminen on ratkaisevasti viivästynyt Saastamoisen jouduttua jatkuvan kuukausitulon varmistamiseksi lupautumaan opettajaksi Keiteleen yläasteelle. Taiteilijan työ kun ei aina takaa talolainan lyhennyksiin tarvittavien markkojen riittävän nopeaa kertymistä.

Musiikin ja saksan lisäksi Ilpo Saastamoisella on myös biologian tunteja. Näin kansakoulunopettajaksi 19-vuotiaana valmistuneen ja sittemmin opintojaan täydentäneen miehen pedagogiset taidot tulevat nuorison keskuudessa testatuiksi. Aiemmin hän on toiminut paitsi kansakoulunopettajana Viitasaarella myös tuntiopettajana mm. Sibelius-Akatemiassa ja luentosarjan vetäjänä yliopistolla.

Kirjansa esipuheessa Saastamoinen selvittää omaa musiikkiestetiikkaansa, jonka lähtökohdat ovat kansanmusiikissa ja josta hän on viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana kirjoittanut ja puhunut melko paljon. Kirjaansa varten hän sai Tiedon-julkistamisen neuvottelukunnalta 8 000 markan kohdeapurahan. Kustantaja on Tammi. Työn alla oleva teos on Saastamoisen kolmas kirja. Esikoinen oli Kitarakirja, joka nyt on ilmestynyt myös ruotsiksi, ja toinen Kitarasäestyksen alkeet. Saastamoinen osallistui myös Suuren kitarakirjan kääntämiseen englannista suomeksi.

Kalevala-sarjaa UMO:n esittämänä
Ilpo Saastamoisen mittavaa sävellystä, Kalevala-sarjaa kuullaan kevään kuluessa, Kalevalan päivän tienoilla radiosta ja televisiosta. Koulutelevision lähetyksiin sopii sävellyksen toinen osa, Iso tammi, mutta Radio 2 äänittää koko teoksen alusta loppuun saakka. Äänitys tehdään UMO:n kanssa samassa studiokonsertissa, jonka Saastamoinen itse johtaa. Solisteina ovat Kalle Fält ja Pentti Lahti, kuten Jyväskylässäkin, missä esitys sai osakseen laajaa huomiota.

Sävellystyö sai alkunsa Kajaanin kulttuurilautakunnan pyydettyä sävellystä kesän 1979 Sana ja Sävel -tapahtumaan. - Sävellyksen oli alunperin tarkoitus olla paljon lyhyempi, mutta se alkoi kasvaa käsissä. Sävelsin silloin myös toisen osan - tai se syntyi, en oikeastaan voinut muuta kuin seurata miten pitkä siitä tulee. Se ei tavallaan ollut hallussani enää vaan oli pakko kirjoittaa mitä tuli. Ensimmäinen osa esitettiin Kajaanissa kyseisenä kesänä; Saastamoinen sanoo.

Kuulijalle Saastamoisen Kalevala-sarja tuo kansalliseepoksen sisällön nautittavan lähelle. Sävellyksen sanoitus alkaa Kalevalan ensimmäisestä, luomista kuvaavasta runosta, ja päättyy toisen runon Kokko-tarinan alkuun.

Kalevala-aiheet ovat kautta vuosisadan olleet ns. klassisten säveltäjien yksin-oikeutena, ehkä joitakin teatteritulkintoja lukuun ottamatta. Saastamoisen mielestä nekin ovat olleet melko traditionaalisia. Uutta nykyaikaa kuvastava lähestymistapa hänen mielestään on vasta Rauta-ajassa.

- Rauta-aika on oire siitä, että eeposta voidaan lähestyä niin monella tavalla kuin on aikakausiakin jolloin sitä tulkitaan. Tässä minun hommassani on pyrkimys vähän samaan.

Jyväskylän konsertissa esitykseen liittyi lähes 250 diakuvaa Ilpo Saastamoisen Kalevala-aiheisista noin 70 pastellityöstä, joissa taiteilija surrealistista lähestymis-tapaa käyttäen tutustuttaa katsojansa Kalevalan maailmaan. Alkuperäistyöt ovat edelleen Keiteleellä, ja toimivat hyvin esim. kuvataidenäyttelynä. Syksyllä 1980 kyseinen näyttely oli esillä Kostamuksessa, ja muutamia töitä on ollut myös Pikeman näyttelyssä.

Improvisointitaito kadonnut
Pelimannimusiikki on osa kansanmusiikkia. Ilpo Saastamoista ei pidetä varsinaisesti pelimannina, mutta monet pelimannit tuntevat hänet kurssittajana ja luennoitsijana. Ajatukset pelimannimusiikin nykytilasta kiinnostavat Itä-Suomen pelimannipäivien lähestyessä.

- Kerta toisensa jälkeen olen joutunut mainitsemaan siitä tosiasiasta, että kansan-musiikkikulttuuri pohjautuu korvakuuloperinteeseen. Toinen seikka on se, että kansanmusiikkiin on menneisyydessä aina sisältynyt improvisointia. Nämä kaksi oleellista asiaa puuttuvat tämän hetken pelimannimusiikista lähes täydellisesti.

- Pääpaino on tullut nuoteista soittamiseen, ja se sulkee pois niin improvisoinnin kuin korvakuuloperinteenkin. Nuoteista soittaja on sokea ympäristölleen, niin yleisölle kuin toisille soittajillekin. Omia muunnelmia ei synny kuten aikoinaan, jolloin korvakuulolta sävelen oppineet unohtivat kuulemansa ja joutuivat itse keksimään tilalle uutta, paikkaamaan sävelmää. Näin sävelmät muuntuivat, elivät kaiken aikaa, Saastamoinen sanoi.

Pohjantahti-trio lähtee kiertämään
Kun me tavalliset suomalaiset olemme juuri ja juuri yltämässä Kalevalaan esittävän ja luovan taiteen edustajien johdatellessa tulkintoineen, on Ilpo Saastamoinen kumppaneineen pykälän edellä. Saastamoinen, jo Piipaukkeen takavuosien kokoonpanosta tuttu Pekka Nylund sekä Kalle Fält ovat muodostaneet Pohjantahti-trion ja harjoitelleet ohjelmiston, jolla he vievät kuulijan "esikalevalaiseen" aikaan.

Ryhmä on kaivanut esiin suomalais-ugrilaista musiikkia, ostjakkien, vogulien tseremissien musiikkia, porautunut vanhoihin lähteisiin ja tehnyt uusia sanoituksia. Ohjelmiston toisen puolen muodostavat Saastamoisen Kalevala -aiheiset sävellykset. Noitarumpu on mukana symboloimassa vanhoja soittimia ja herrat muuntuvat ulkoisestikin shamaaneiksi.
RAUNI PAANANEN

 

19.2.85 jälkeen - päiväämätön Pie-Kei: Vuoden apuraha Ilpo Saastamoiselle
Kuopion läänin taidetoimikunta on myöntänyt kolmelle taiteilijalle vuoden apurahan. Yksi apurahan saajista on keiteleläinen muusikko ja säveltäjä Ilpo Saastamoinen. Apuraha on summaltaan 42 000 markkaa.

Ilpo Saastamoinen on tätä nykyä opettajana Keiteleen yläasteella. Opettajan työnsä ohella hän kokoaa eri kansanmusiikkikulttuureja käsittelevää kirjaa. Apurahan ansiosta Saastamoinen voi irrottautua opettajantyöstä ja keskittyä kirjan tekoon. Kirjaansa varten Ilpo sai Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta 8 000 markan apurahan. Työn alla oleva kirja on tekijänsä kolmas. Kaksi aikaisempaa kirjaa ovat kitaransoiton oppikirjoja.

Ilpo Saastamoisen säveltämän Antero Vipusen kantaesitys kuullaan Pielaveden mies-kuoron esittämänä huhtikuun lopulla.

Ilpo jatkaa jälleen tauon jälkeen esittävänä taiteilijana Pohjantahti-nimisessä kokoon-panossa. Ryhmään kuuluvat myös entinen Piirpauke-kitaristi Pekka Nylund sekä Kalle Fält. Ryhmä soittaa suomalais-ugrilaista musiikkia, ostjakkien, vogulien ja tseremissien musiikkia. Ohjelmiston toinen puoli koostuu Ilpo Saastamoisen omasta kalevalatuotannosta.

 

13.12.85 Savon Sanomat - Jorma Hänninen: 
Musiikki ja sanataide esillä - Perinnekulttuuria Keiteleellä
(Kuvateksti: Vellamo Paananen ja Ilpo Saastamoinen edustavat perinnekulttuuria sekä tallentavina että uutta luovina henkilöinä.)
Keiteleen kunta osoitti itsenäisyyspäivänä jaetut Kalevalan juhlavuoden kulttuuri-palkinnot toimittaja Vellamo Paanaselle ja säveltäjä Ilpo Saastamoiselle. Palkitut ovat, harvinaista kyllä, äiti ja poika. Vaikka heidän kulttuurityönsä sarat ovat erilaiset, sanataide ja musiikki sivuavat silti toisiaan. Kumpikin työskentelee vahvasti perinteen piirissä, myös uutta luoden.

Vellamo Paanasella (71) on takanaan pitkä toimittajan ura paikallislehdessä sekä edelleen jatkuvaa kansanperinteen laajamittaista tallennusta ja kirjallista tuotantoa.

Ilpo Saastamoinen (43) on kansanmusiikin tutkija, kansanperinteen pohjalta luova säveltäjä, kitarapedagogi ja musiikkialan oppikirjojen kirjoittaja, kääntäjä sekä esiintyvä muusikko.

Tänä syksynä ilmestyi Ilpo Saastamoiselta Tammen kustantamana Kansat soittavat -niminen teos. Se on tekijänsä kolmas oppikirja ja varustettu runsailla alkuperäis-kansojen musiikkia esittävillä nuottimerkeillä.

Ilpo Saastamoinen tuulettaa vanhoja musiikkimaailman arvoasetelmia reippaasti. Hän hylkää jaottelun "hyvän" ja "huonon" musiikin kesken, sillä musiikkilajien välinen vastakkainasettelu, esimerkiksi kevyt-/taidemusiikki, arvostusmielessä on vailla yleispätevyyttä.

Saastamoisen mukaan musiikin arvon määreenä on väärin pitää kuultavan helppo- tai vaikeatajuisuutta. Arvon mitta löytyy kuulijan ja kappaleen säveltäjä-esittäjän välillä syntyvästä vaikutuksesta, joka voi vaihdella tilanteen mukaan. Esitys ei ole myöskään hyvää tai huonoa tekniikkaa. Se on aina sidottu tiettyyn musiikki-kulttuuriin, jopa niin, että perinteisesti arvostettu sävelpuhtaus voi olla joskus toisarvoinen tekijä. Myös ammattitaiteen ja amatööritaiteen aidat Saastamoinen kaataa.

Keiteleelle synnyinpitäjäänsä [= koti-] viisi vuotta sitten asettunut säveltäjä tuntee saavansa maalla hyvän työrauhan. Syrjässä asujana hän kokee pitkät etäisyydet kielteisesti [?]. Työkentän monipuolisuus antaa puolestaan elämälle liikkuvuutta.

Ensi kesänä nähdään Saastamoinen Falunin kansanmusiikkiseminaarin pää-opettajana. Alkuperäiskansojen musiikkia soittava Pohjantahti-yhtye lähtee ensi heinäkuussa Segoviaan Espanjaan EBUN:n nykykansanmusiikkifestivaaleille. Elokuussa suuntautuu matka Puolaan kansanmusiikkifestivaaleille.

13.-16. 3. on Pielavedellä kolmas Suomen Kansanmusiikkiliiton ja paikallisen kansalaisopiston järjestämä Unohdettuja musiikkikulttuureita -tapahtuma. Sinne saadaan kenties vieraaksi turkkilainen Okay Temiz, lyömäsoittaja.

Sävel ja Sommelo II
Vuosikymmeniä Keiteleellä toiminut kulttuurihenkilö Vellamo Paananen on paneutunut viime vuosina kirjalliseen kansanperinteen tallennukseen. Paanaselta v. 1980 ilmestynyt Kuopion Isänmaallisen Seuran kustantama Sävel ja Sommelo saa jatkoa ja toinen osa ilmestyy ensi vuonna. Keiteleen kunta on antanut kustannus-työhön 7 000 markan apurahan. Julkaisu omakustannus. Teos sisältää kansan-perinnettä, huomioita eläimistä, ihmisten työtavoista sekä eri henkilöistä ja suvuista Keiteleen alueelta. Sivuja on teoksessa 224.

Ensi syksynä tulee markkinoille myös läntisen Ylä-Savon sanomuksia sisältävä teos, jota on aiottu Keiteleen  kunnan lahjakirjaksi. Lopullista päätöstä siitä eikä myöskään kunnan toimimisesta kustannustyön rahoittajana ole vielä tehty. Teos tulee olemaan noin 100-sivuinen.

Timo-Heikki Variksen  eläinkuvilla ja Tapani Kumpusen piirroksilla somistettu teos on pitkäaikaisen keräilyn tuote. Siinä on avustanut myös tekijän sisar Valma Huuskonen.

Vellamo Paananen väläyttää mahdollisuutta myös Sävel ja Sommelon kolmannen osan kokoamisesta. Se sisältäisi muun muassa Pielaveden ja Keiteleen laiva-liikenteen historian sekä runsaasti aiheeseen liittyvää perinnetietoa, tietoja malmin nostosta, nuotta-apajista, lahdista, laitureista jne.

Paananen on koonnut myös yli sata kansiota käsittävän 1967-85 väliseltä ajalta kertovan kokoelman Keiteleen kuntaa koskevia lehtileikkeitä. Hän on lahjoittanut sen kunnalle. Kokooman punaisena lankana ovat kunnan kehittämistä koskevat uutiset sekä muut kuntauutiset.
JORMA HÄNNINEN

 

9.9.86 Viitasaaren lukio - esitelmä ruokasalissa klo 14-15.30?
(Mahdollisesti Päivi Lehikoisen tekemä juttu 26.11.? Musiikki on informaatiopeliä?)

 

9A)         2.10.86 to PieKei: Shamaani Saastamoisen matkat (> Ks. m. Pohjantahti)
(Kuvateksti I: Ei ihme, että näihin tamineisiin pukeutuneena Ilpo Saastamoinen Pohjantahti-yhtyeineen herätti huomiota Etelä- ja Keski-Euroopassa viime kesänä.
II: Espanjalaisen katutaiteilijan näkemys Ilpo Saastamoisesta. Lyijykynäpiirros syntyi kadulla Madridissa varttitunnissa.
III: Pohjantahti teki kesällä levyn, jonka perusmateriaalina on suomalais-ugrilainen kansanmusiikki nykyaikaisille  instrumenteille sovellettuna. Levyn kansikuvassa aito shamaani, Otsir Böö.)

Keiteleläisen Ilpo Saastamoisen kesään kuului matkustelua Euroopan äärilaidalta toiselle. Kainuun shamaanikurssilta Sevettijärven kolttien pariin, sitten ruotsalaisten pakeille esitelmöimään kansanmusiikista. Piipahdus Suomeen ja Pohjantahti-trion kanssa suunta kohti etelää ja Espanjaa, josta keskelle Eurooppaa Puolaan. Syksyn kynnyksellä ilmestyi Pohjantahdilta samanniminen levy.

Ilpo Shamaani Saastamoisen kesä alkoi osallistumisella shamaanikurssille Kajaanissa. Kolme päivää shamaanirummun kuminaa ja erilaisia harjoituksia sisältänyt kurssi toi monille sen osanottajista omakohtaisen shaamaanikokemuksen,  shamaanimatkan.

- Itse en oikein päässyt sellaiseen oikeaan tunnelmaan, enkä voi sanoa kokeneeni matkaa. Shamaanimatkaa ei muuten pidä rinnastaa mihinkään huumekokemukseen. Shamaanimatka on miellyttävä ja hyvä kokemus toisin kuin jokin huumeella aikaansaatu, Ilpo kertoi.

Heinäkuussa tapasin suomalaisia ja neuvostoliittolaisia kolttia. Kuuntelin heidän esityksiään Sodankylän Jutajaisissa. Haastattelin kahta kolttanaista, Domna Sanilovia [Sanila] ja Helena Semenoffia autossa matkalla Sevettijärvelle. Suomessa on jäljellä enää neljä kolttaa, jotka osaavat leuddeja eli eeppisiä lauluja. Näistä neljästä vain yksi osaa laulaa todella hyvin. Tarkoitukseni on saada talteen kolttamusiikkia näiden viimeisten taitajien avulla. Tänä kesänä työ jäi kesken, koska kolttien lohenpyynti-aika alkoi. On palattava kolttien maille myöhemmin ja nauhoitettava alkuperäisiä tekstejä. Aion koota kolttien musiikista nuotit ja tekstin yhteen, mikä olisi ensimmäinen kerta kuin näin tehdään.

Heinäkuun puolivälissä Ilpo puhui viisi päivää engelskaa Falunin kansanmusiikki-festivaaleilla Ruotsissa. Ilpo piti ruotsalaisille kansanmusiikkiseminaaria ja antoi tunnin mittaisen haastattelun Ruotsin radiolle. Samalla reissulla Ilpo sanoo kokeneensa elämänsä kovimman konserttikokemuksen kuultuaan ruotsalaisia karjankutsuhuutoja suuren järven rannalla. Myös intialaisen Zia Muhiuddin Dagarin kaksituntinen konsertti niin sanotusti kolahti Ilpoon.

Pohjoinen eksotiikka tehosi
Falunin jälkeen Ilpo käväisi Suomessa ja lähti Pohjantahti-trion kanssa Espanjaan Segoviaan Euroopan Yleisradioliiton, EBU:n kansanmusiikkifestivaaleille. Triossa soittavat Ilpon lisäksi Pekka Nylund ja Kalle Fält.

- Mielestäni festivaalien musiikki oli perinteistä ja Pohjantahti oli oikeastaan ainoa kokeileva bändi. Herätimme siis melkoista huomiota. Esiinnyimme kolmessa konsertissa, kiersimme maata ja katselimme ympärillemme. Kävin näkemässä Pablo Picasson kuuluisan Guernican. Täydensin kirjakokoelmaani ja nyt olisikin valtava määrä lukematonta aineistoa hyllyssä.

Ostjakkishamaaneiksi pukeutunut Pohjantahti-trio vei villin Pohjolan villin musiikillisen tuulahduksen etelä-eurooppalaisille kansanmusiikin harrastajille. Hämmennystä aiheutti paitsi bändin shamaanirummun jymeä kumina myös kolmikon eksoottiset esiintymisasut, joissa roikkuu aitoja korpin jalkoja, kalan pyrstöjä, eläinten nahan kappaleita ja linnun sulkia.         

Pohjantahti, yllätys joka tuli pohjoisesta, otsikoi espanjalainen lehti El Adelantado de Segovia poikien konsertin jälkeen. Lehti kirjoitti: "Suomalaiset hallitsevat näyttämöllisen sovituksen, sillä he tulivat esiintymään alkuasukkaiksi pukeutuneina, jonkun arktisen heimon edustajina, pitkien hiusten kruununa poron sarvet."

Itse esityksestä lehti kirjoitti: "Tulkinnat saavuttavat uskottavuuden, vaikkei niitä ymmärräkään, vaikka ne etääntyvätkin toisinaan kansanmusiikista ja kuitenkin lähentyvät samalla myös rockia. Pohjantahti on säilyttänyt vanhan tekstin, syvät juurensa ja toteuttanut muunnelmia samasta teemasta.

Tämän jälkeen olimme viikon Suomessa ja lähdimme Puolaan elokuun puolivälissä. pidimme Puolassa viisi konserttia.

Säveltämistä ja filosofista tutkiskelua
Ilpo säveltää ensi kesänä Joensuussa pidettävään Kaikukeihäs-nimiseen kansanmusiikkitapahtumaan musiikin. Tapahtuma perustuu suomalais-ugrilaiseen kansanmusiikkiin. Tapahtumaan tulee väkeä Neuvostoliitosta ja Unkarista. Pielaveden ja Keiteleen yhteiselle kuorolle Ilpo säveltää vogulien karhunpeijais-aiheisen, pitkän kuoroteoksen.

Marraskuussa saa ensi-iltansa Viitasaaren lastenteatterin esittämänä Jaana Lapon kirjoittama Kurnau ja Kamaluu, johon Ilpo on säveltänyt kymmenen laulua. Talven aikana Ilpo esitelmöi Vaasassa kuusi kertaa, aiheena mikäs muu kuin kansan-musiikki. Ensi vuoden maaliskuussa Ilpoa työllistää jälleen Unohtuneet musiikki-kulttuurit -seminaari, jonka teemana tulee olemaan arktinen musiikki. Radiolle Ilpo tekee kolmen esitelmän sarjan keväällä. Muutoin Ilpon aika kuluu opetustehtävissä Keiteleen yläasteella [musiikkitunnit] ja Viitasaaren musiikkiopistossa.

Kotioloissakin Ilpon ajasta huomattava osa kuluu musiikin parissa ja sen syvällisen olemuksen tutkiskeluun. Soittamisen Ilpo sanoo jättäneensä vähemmälle ja näin tulee tapahtumaan vastakin. Ikivanhan ja katoamaisillaan olevan musiikin tallentaminen nuotein ja sanoin tullut kutsumuksenomaiseksi pakkomielteeksi. Näin siksi, että Ilpo on omaksunut tietyn työtavan, jonka hyödyntämättä jättäminen olisi tässä vaiheessa väärin katoavaa musiikkiperimää kohtaan.

Ilpo Saastamoinen on musiikin tutkimusmatkailija. Hän hakee järjestelmällisesti kaiken maailman kansanmusiikeista yhteisiä tekijöitä. Matkaoppaina ovat lukemattomat kirjahyllyyn kootut musiikkifilosofiset kirjat.

Pohjantahdilta esikoislevy kesällä
Pohjantahti-yhtye, jossa Ilpo Saastamoisen lisäksi soittavat Kalle Fält ja Pekka Nylund, sai aikaiseksi kesällä levyn. Levyn tuottajat ovat Kari Hakala, YLE, Pohjantahti. Levyn valmistaja ja markkinoija on Finnlevy. Yhdeksästä kappaleesta koostuvan levyn sisältö on sitä samaa aineistoa, jota on kuultu bändin konserteissa ympäri Suomea, myös Keiteleellä ja Pielavedellä.

Musiikki koostuu pääosin Neuvostoliiton Euroopan puoleisessa osassa asuvien tseremissien, syrjäänien, votjakkien ja vepsäläisten kansanmusiikista.

Pohjantahti ei pyri autenttisuuteen, vaan soveltaa materiaalia nykypäivään Sovellutukset näkyvät ja kuuluvat myös bändin soittimissa, sähkökitara, sähköbasso ja sähköurut ovat perussoittimia. Niiden lisäksi Kalle Fält soittaa kazoo-pilliä, aitoa shamaanirumpua ja muita lyömäsoittimia. Ilpo Saastamoisen soitin on sähköbasso. Pekka Nylundin hyppysissä soi sähkökitara ja urut. Kaikki kolme myös laulavat. Laulujen sanoitukset ovat Kalle Fältin käsialaa. Uudet sanoitukset samaistuvat pikemmin alkuperäistekstien äänneasuun kuin sisältöön. Laulujen sovitukset ovat bändin yhteistyötä.

Levyn kannessa komeilee trion "suuri idoli", Bajangolin shamaani Otsir Böö Mankhatai-vuoren juurelta Kiahtan-Urgan tien varrelta. Kaverin on aikoinaan kuvannut suomalainen tutkimusmatkailija Sakari Pälsi, ja kuva on nykyisin Museo-viraston hallussa. Levyn takakannen kuvat esittävät shamaaniasuisia Pohjantahti-trion jäseniä kuvattuna viime vuonna Pielaveden konsertissa.

 

9B)         3.12.86 Keskisuomalainen - PÄIVI LEHIKOINEN
Ilpo Saastamoinen romuttaa absoluuttisia arvoja - Musiikki - informaatiopeliä
(> Ks. Kansat soittavat -filosofia):
(Kuvateksti I: Musiikin vastaanottamistapahtumaa voi Ilpo Saastamoisen mielestä verrata lukkoon ja avaimeen. "Tiettyyn lukkoon käy vain tietty avain."
Kuvateksti II: "Lähtökohtana on miniminä kaksi enemmän tai vähemmän toisiaan vastaavaa todellisuutta, esittäjän ja kuulijan, jotka yrittävät kommunikoida keskenään."
Kuvateksti III: "Nautinnollinen tilanne on silloin, kun musiikin esittäjä ja sen kuuntelija ovat lähes tasapelitilanteessa.")

"Universaalia musiikkia ei ole olemassa kuin hyvin yleisellä tasolla, informaation ja yleisinhimillisyyden tasolla", tiivistää musiikin monitoimimies Ilpo Saastamoinen. Niin musiikin kuin muutkin taidemuodot hän näkee informaationa, yksilöiden ja yhteisöjen kommunikaatiopelinä. Tällä hetkellä kansanmusiikin viestit eivät pääse määränpäähänsä, mutta musiikinlajin tulevaisuuden Saastamoinen näkee valoisampana.

Keiteleläinen säveltäjä-muusikko-tutkija-opettaja Ilpo Saastamoinen toteaa musiikin informaation olevan universaaliuden sijaan sisäänpäin kääntynyttä. "Musiikilla on kaksi funktiota eli toinen puoli musiikista on tehty vahvistamaan yksilön identiteettiä ja toinen puoli yhteisön identiteettiä."

Monimutkainen, improvisaatiota käyttävä musiikki on ominaista yksilöiden sala-kielenä toimivalle musiikille. Yksilöllä on musiikissaan tietty määrä sääntöjä, joita hän noudattaa, mutta toisaalta musiikille on ominaista ennalta-arvaamattomuus.

Yhteisöä palvelevalle musiikille puolestaan on ominaista tietty toistuvuus, säännön-mukaisuus, jopa konservatiivisuus. "Yhteisön musiikki toimii salakielenä muihin yhteisöihin päin, vahvistaa yhteisön keskinäistä identiteettiä. Ne, jotka osaavat musiikin, hyväksytään yhteisön jäseniksi. Verrattuna naapuriyhteisöihin tietyn yhteisön musiikki on monimutkaista", Saastamoinen analysoi.

Sekä yksilöiden että yhteisöjen musiikkia voidaan tehdä monimutkaisesti tai yksinkertaisesti. "Jos musiikista puuttuu yksilöllisyyden tai yhteisöllisyyden funktio, se tuhoutuu. Kansanmusiikista yksilöllinen improvisointi on pian lähes tuhoutunut. Nuoriso sen sijaan on valinnut luomisen tien soittamalla rokkisooloja kellareissa."

Esittäjän ja kuuntelijan peli
Ennalta-arvaamattoman musiikin voima on Ilpo Saastamoisen mukaan pelin viehätyksessä. Nautinnollisin tilanne on silloin, kun musiikin esittäjä ja sen kuuntelija ovat lähes tasapelitilanteessa. Aloitus on esittäjällä ja kuuntelija puolestaan yrittää hakea jatkoa ymmärtämälleen musiikin muotokielelle.

"Kun kappaleen kerran kuulee, muodostaa siitä kuvan, jota vain tarkentaa kuullessaan esityksen toistamiseen. Harvoin on olemassa musiikkia, josta ei olisi jonkinlaista ennakkokuvaa mielessä."

Saastamoinen toteaakin jaon aika- ja tilataiteisiin olevan vanhentunut. Niin kuvia, musiikkia kuin tekstiäkin voi käsittää samalla tavalla eli informaationa ja kahden pelinä.

"Musiikissa on hienosyisiä vivahde-eroja, jotka jakavat kuuntelijat tiettyihin homo-geenisiin etnisiin ryhmiin. On ryhmiä, jotka ymmärtävät jousimusiikin kieltä, kirkkomusiikin kieltä tai esimerkiksi rockmusiikin kieltä."

"Valtaosa musiikista on ihmiselle yleensä liian monimutkaista. Niinpä ihminen ryhtyy seuraamaan pienen musiikinlohkon ennalta-arvaamattomuutta ja -arvattavuutta älyllisesti. Loppuun musiikkiin suhtaudutaan tunteenomaisesti."

Primitiivistä musiikkia ei ole
Vaikka Ilpo Saastamoinen sanoo musiikin informaation olevan sisäänpäin kääntynyttä, sanoo hän musiikin sisältämän informaation olevan moneen muuhun informaation lajiin verrattuna kuitenkin helpompaa jäsentää. "Jos musiikin jujua ja pelisääntöjä alkaa etsiä, sen yleensä löytää ja musiikkia pystyy seuraamaan", rohkaisee Saastamoinen.

Hän ei käytä termiä primitiivinen musiikki, sillä se kertoo ainoastaan sanojan suhtautumisesta, ei itse musiikista.
"Primitiiviseksi kutsuttu musiikki on monesti muotorakenteeltaan paljon moni-mutkaisempaa kuin tunnustettu sinfonia, ja sen muotorakenteen selvittäminen voi viedä kuukausia."

Ilpo Saastamoisen yksi intohimo ovat vanhat matkakirjat. Hän sanoo niiden heijastelevan mielenkiintoisesti käsityksiä muista kulttuureista.
"Yhdessäkään kirjassa ei suhtauduta esteettisessä mielessä positiivisesti muihin etnisiin kulttuureihin. On aina löydettävä jotain, mikä on alempana olevaa kuin oma ja sitä voi sitten nimitellä vaikka primitiiviseksi."

Absoluuttiset arvot harhaa
Yksi Ilpo Saastamoisen työtä ohjaava tekijä on kiinnostus romuttaa absoluuttiset arvot musiikkia arvioitaessa. Koska musiikki on informaatiota, löytyy sen arvo lähettäjän tarkoituksen ja vastaanottajan tulkinnan välisestä suhteesta, eikä yleis-päteviä, objektiivisia arvoja ole olemassa.

"Vastaanottamistapahtumaa voi verrata lukkoon ja avaimeen. Vain tietty avain käy tiettyyn lukkoon, yleispäteviä avaimia ei ole olemassa. Lähtökohtana on miniminä kaksi enemmän tai vähemmän toisiaan vastaavaa todellisuutta - esittäjän ja kuulijan - jotka yrittävät kommunikoida keskenään."

Saastamoiselle tietämättömyys objektiivisista arvoista on totaalista. Vain oman arvo-järjestelmänsä voi tietää, mutta sekin muuttuu koko ajan. Objektiivinen arvojärjestys on käsitteellinen mahdottomuus.

"Tietty kulttuuriyhteisö tiettynä aikana on jossain mielessä identtinen [jäseniltään], sillä tietyt musiikkikokemukset ovat tapahtuneet yhteisön jäsenille samassa järjestyksessä. Kun homogeeninen yhteisö on yhtä mieltä musiikista, syntyy harhakäsitys objektiivisesta arvojärjestelmästä."

Ilpo Saastamoinen näkee esimerkiksi kriitikoiden roolin objektiivisuuden edustajina loppujen lopuksi toimivan itseään vastaan, herättävän lukijoissa järjestelmän tuhoutumista edistävän vastareaktion. Tiedotusvälineiden ohella toinen yhteen muottiin puristava tekijä on koululaitos. Myös musiikkioppilaitokset saavat Ilpo Saastamoiselta kritiikkiä tukeutumisesta yksipuolisesti klassisen musiikin perinteeseen.

Kansanmusiikki nousee uudelleen
Tällä hetkellä kansanmusiikki on kriisissä lähes joka puolella maailmaa eli viesti "objektiivisesti hienommasta musiikista" on saatu leviämään ympäri maapalloa. Jotain vahvoja alueita on säilyttänyt oman identiteettinsä, kuten Turkin kaupunkilais-kansanmusiikki.

Saastamoinen ei kuitenkaan maalaile synkkiä tulevaisuudenkuvia massakulttuurin vyörymisestä, vaan hän toteaa olevansa ehdoton optimisti, joka luottaa ihmisten silmien avautumiseen. Hän ennustaa ihmisten alkavan erikoistua pieniin vähemmistökulttuureihin.
"Ihmiset tajuavat väistämättä, ettei eroa monimutkaisen ja yksinkertaisen musiikin välillä ole olemassa eri kulttuureiden välillä, vaan missä tahansa valitussa musiikissa on molempia musiikkityyppejä."

Ilpo Saastamoinen toteaa tekevänsä eliittityötä, sillä hän saa itse määrätä työnsä suunnan - toisaalta valinnan hintana on mm. elintason heikkeneminen.

Työhön kuuluu niin säveltämistä, tutkimista kuin opettamistakin. Painopistealueina ovat lähinnä suomalais-urgilainen sekä saamelainen musiikki. Pääosan musiikin ammattilaisista hän näkee olevan palkkiojärjestelmän oravanpyörässä, jossa on tehtävä, mitä tilataan.

"Raha olisi enemmän tarpeen harrastajille ja myös alueradiotoimintaan kannattaisi panostaa. Ammattilaiset sen sijaan kaipaavat apurahojen ja ammattititteleiden sijaan työtilaisuuksia ja yleisöä. Kun on olemassa instituutiot, ei olla vastuussa itselleen, vaan mesenaateille. Onneksi mikään instituutio ei ole niin vahva, että se pystyisi tuhoamaan luovuuden", Ilpo Saastamoinen sanoo.
PÄIVI LEHIKOINEN

 

10.12.86 ke Iisalmen Sanomat - SEPPO HEIKKILÄ:  Modernisoija ei käytä primitiivinen -termiä
(Kuvateksti I: Ilpo Saastamoinen on saanut myönteistä palautetta kansainvälisestikin ainutlaatuisesta Kansat soittavat -kirjastaan. Parhaillaan hänen suunnitelmissaan on laajamuotoinen Karhunkaato-sävellys Pielaveden ja Keiteleen alueen kuoroille.
Kuvateksti II: Viitasaaren Teatterin ohjelmistossa on koko perheen musiikki-näytelmä Kurnau ja Kamaluu, jonka musiikin on säveltänyt Ilpo Saastamoinen. Näytelmä kertoo pienestä Siiristä ja pelon aiheiden juurille pääsemistä. Siirin roolissa Terhi Tuohimetsä.)

Ilpo Saastamoinen, joka on asunut viimeiset kuusi vuotta Keiteleellä, tunnetaan taiteilijana ja musiikkifilosofisena ajattelijana. Hän yrittää puhua ihmiselle uudesta tavasta suhtautua musiikkiin.

'Musiikkinautintoon sisältyy ainakin arvomaailman palasia ellei peräti yhtenäinen näkemys. Siis ei ole kysymys pelkästään musiikista. Nauttiminen on kenties seuraus eikä primäärinen ilmiö. Koemme oivalluksen ja voimme sanoa rakastavamme musiikkia'. Näin pohdiskelee Saastamoinen ainutlaatuisessa kirjassaan Kansat soittavat.

Mainittu kirja on saanut hyvin myönteistä palautetta. Musiikinopettaja ja kriitikko Pekka Toivanen sanoo teoksen olevan kansainvälisesti ainutlaatuisen; vastaavan tasoista ja laajuista antologiaa ei liene julkaistu millään muulla kielellä.

Toivanen kehottaa kuuntelemaan kirjan kappaleiden esityksiä mahdollisimman paljon nuotintojen kanssa, sillä kuultu ja nähty yhdessä helpottavat sävelmässä piilevien 'jujujen' löytämistä ja täten lisäävät musiikillista kokemusvarastoa. Saastamoinen tunnetaan kansanmusiikin modernisoijana ja puolestapuhujana. Hän kieltäytyy käyttämästä termiä primitiivinen musiikki. Säveltäjän mukaan nousussa oleva kansanmusiikki sisältää samalla tavalla musiikillisia arvoja kuin mikä muu musiikki tahansa.

Pohjantahdin levy
Saastamoinen perusti syksyllä 1984 yhdessä iisalmelaisen Kalle Fältin ja helsinkiläisen Pekka Nylundin kanssa Pohjantahti-yhtyeen. Yhtyeen musiikin perustana on suomalais-ugrilaisten kansojen perinnemusiikki.

Tuon työn tulokset ovat itse kunkin ihailtavina tänä vuonna ilmestyneellä yhtyeen ensimmäisellä levyllä. Levyn nimi on Pohjantahti. Pekka Toivasen arvion mukaan levy on näyttö korkeatasoisesta musiikillisesta osaamisesta ja ennakkoluulottomalla maulla suoritetusta materiaalin valinnasta.

Kurnau ja Kamaluu
Parhaillaan Viitasaaren Teatteri esittää koko perheen musiikkinäytelmää Kurnau ja Kamaluu, jonka musiikista vastaa Ilpo Saastamoinen. Näytelmän ohjaaja Asko Konttinen sanoo musiikin olevan näytelmässä hyvin onnistuneen.

Nuoret amatöörinäyttelijät ovat harjoitelleet esitystään kolme kuukautta ja koko 'skenaariosta' paistaa liikkumisen ja laulamisen ilo. Teatteriorkesterina toimii paikallisista voimista koostuva Kissalan Pojat. Mukana soittaa Saastamoisen oppilaita.

Näytelmän on kirjoittanut radiolle kuunnelmia tehnyt Jaana Lappo. Se kertoo pienestä tytöstä Siiristä ja juonena on pelon aiheiden juurille pääseminen.

Valaistus, musiikki ja puvut ovat tärkeitä tekijöitä. Näytelmää voisi pienine rekvisiittoineen esittää vierailunäytäntöinä. Keski-Suomen läänintaiteilija on kiinnostunut tämän tyyppisen esittämisen jatkosta ja tulee tammikuussa Viitasaarelle keskustelemaan aiheesta.

Uutta tuotantoa
Pohjantahti on tehnyt äskettäin Koulu-TV:lle Kalevala-viikon musiikkiohjelman kevääksi.

Ensi juhannuksen tienoilla kuullaan Joensuun laulujuhlilla suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkikavalkadi "Kaikukeihäs", mihin liittyvänä Saastamoinen on säveltänyt Pielaveden Mieslaulajille kappaleen Päällikön polttohautaus. Tämän mieskuoro esittää kilpailukappaleena SULASOL:n laulujuhlilla Oulussa ensi kesänä. Kyseisen melko vaateliaan kappaleen sanoittaja on Mirjami Lehto.

...Tulevaisuus
Ilpo Saastamoinen tuntee niin suomalais-ugrilaisen kuin saamelaisenkin kansanmusiikin. Hän lukee paljon mm. vahoja matkakirjoja. Viime talvena hän hankki 3 000 sivua saksankielistä kirjallisuutta [SUST-sarjasta] löytääkseen aineistoa Karhunkaatoon. Karhunkaatohan on Pielaveden ja Keiteleen alueen kuoroille suunnitteilla oleva laajamuotoinen sävellys. On valitettavaa, että Saastamoisen kaltainen erittäin luova persoona joutuu pyörimään yhteiskunnan oravanpyörässä palkkiojärjestelmien viidakossa.

 

26.5.1987 ti - Iisalmen Sanomat: Ilpo Saastamoinen muuttaa Vaasaan
(Kuvateksti: - Muuton takana on perhesyyt. Juhannusviikolla poikkitaiteellinen lahjakkuus Ilpo Saastamoinen vaihtaa savolaisen maaseutuidyllin pohjalaiseen kaupunkiympäristöön.)

Taiteilija Ilpo  S a a s t a m o i ne n  on päätöksensä tehnyt. Mies pakkaa kamppeensa ja muuttaa juhannusviikolla perheineen Keiteleeltä Vaasaan.

Yhdessä miehessä Keitele menettää harvinaisen paljon henkistä pääomaa: kansainvälisesti arvostetun kansanmusiikin tutkijan, perinteen välittäjän ja uudistajan, esiintyvän muusikon, säveltäjän, pedagogin, kapellimestarin, kuoron-johtajan, kirjailijan, kuvataiteilijan...

Perhesyyt on muuton takana. Lapset on innokkaita musiikin harrastajia ja Vaasassa musiikkikoulu tulee olemaan jalkamatkan päässä. Ilona siirtyy syksyllä peruskoulun yläasteelle ja Elina ala-asteen viidennelle.
- Nyt ollaankin oltu melkein seitsemän vuotta täällä minun juurillani Keiteleellä. Vaasa on vaimon kotikaupunki.

Kokonaan Saastamoinen ei Keitelettä jätä. Miehellä on työn alla mm. suuri-suuntainen Karhunpeijais-sävellystyö Pielaveden ja Keiteleen kuoroille. Teoksesta on tulossa liki kaksituntinen spektaakkeli ja ensiesitys on elokuussa 1988. Ainakin siihen saakka säveltäjä vierailee Keiteleellä kuukausittain.

Se on sellainen parin vuoden prosessi. Olen tehnyt kuoroteokseen myös tekstin, aihe on arktisten kansojen karhunpeijaisperinteestä.

Ja eihän Ilpo Saastamoinen olisi Ilpo Saastamoinen ellei rantoja olisi tulessa muitakin.
- Kesäkuussa Joensuussa pidettävillä Nuorisoseurajärjestön Suvipäivillä esitetään Kaikukeihäs-teos, johon olen tehnyt musiikin. Kyseessä on dramatisoitu, symbolinen muuttohistoriikki, jonka pohjana on suomalais-ugrilaisten kansojen vaellus nykyisille asuinsijoilleen.

Kaikukeihään musiikkiosuuden toteuttaa Pohjantahti -yhtye lyömäsoittaja Tom Nekljudowilla vahvistettuna. Yhtye on mukana myös Kaustisilla ja heinäkuun alussa käymme Falunissa.

Alkukesästä ilmestyy Suomen Akatemian rahoittamana Musiikin suunta -vuosikirja, johon Saastamoinen on kirjoittanut artikkelin kolttasaamelaisten leudd-musiikista. Samasta aiheesta mies esitelmöi heinäkuun lopulla Berliinissä, DDR:ssä. Marraskuussa matka suuntautuu Puolaan.

- Vaasaan muuton jälkeenkin työkenttä tulee olemaan koko valtakunta, eikä se aina riitäkään. Tällä hetkellä minulla on apuraha vuoden loppuun. Free lancerina olen opettanut musiikkia maanantaisin Keiteleen ja Viitasaaren kouluissa.

Muutto Vaasaan ei ole viihtyvyyskysymys. Keiteleellä on ollut hyvä työrauha ja lapset ovat saaneet viettää tärkeän vaiheen elämästään maaseutuympäristössä. Nyt muutamme aivan Vaasan keskustaan. - JM.         

 

11.6.87 to PieKei: Ilpo vaihtaa paikkakuntaa
(Kuvateksti: Ilpo taitaa poseerata nykyisen kotitalonsa kupeessa viimeistä kertaa. Ensi viikolla on muuton kanssa jo täysi tohina päällä.)
Keiteleen oma musiikin monitoimimies Ilpo Saastamoinen vaihtaa Ylä-Savon järvet merimaisemiin. Hän muuttaa juhannuksen alla perheineen Vaasaan, vaimonsa kotikaupunkiin.

Ilpon lähtiessä Keiteleen musiikkielämään tulee iso aukko. Ilpohan tunnetaan muusikkona ja säveltäjänä muuallakin Suomessa, mutta Keiteleellä ja Viitasaarella hän on toiminut myöskin musiikinopettajana. Ja kun hän on Keiteleeltä kotoisinkin, ei mainetta saavuttanutta "oman kylän poikaa" millään päästettäisi pois...

Mutta jokaisen on tehtävä omat valintansa. Ilpo ei kuitenkaan häviä Keiteleen kuvasta kertaheitolla, sillä Keiteleen ja Pielaveden kunnat ovat yhdessä tilanneet häneltä sävellysteoksen Karhunpeijaiset ensi vuonna pidettäville Ylä-Savon 40.Valtakunnallisille kotiseutupäiville. Muuttaminen ei sävellystyötä haittaa, joten keiteleläiset voivat olla huoletta; Karhunpeijaiset -teos saa ensi-iltansa juuri silloin kun on suunniteltukin. Vaikka keiteleläiset pitäisivätkin Ilposta kiinni kynsin ja hampain, toivottavat varmasti kaikki Ilpolle hyvää jatkoa ja pehmoista oloa myöskin uudella paikkakunnalla.

 

11.6.87 to Keskisuomalainen - Päivi Lehikoinen: Luovuus elää maaseudulla
"En ole huolissani maaseudun kulttuurielämän puolesta, sillä maalla on paljon ihmisiä, jotka ovat hypänneet pois kilpailun oravanpyörästä ja luovat omaa." Näin sanoo säveltäjä-muusikko-tutkija-opettaja Ilpo Saastamoinen ennen muuttoaan Keiteleeltä Vaasaan.

Maaseudun kulttuurin tuhon juurien Ilpo Saastamoinen näkee lähteneen jo kaukaa, joskin tahti on kiihtynyt viime vuosikymmeninä. - "Taide ja luominen annettiin ammattilaisten yksinoikeudeksi ja ihmisistä tuli passiivisia vastaanottajia. Työt jaettiin hyviin ja huonoihin ja se tuhosi ihmisten motivaation omaan luomiseen."

"Nyt on ehkä pysähtymisen aika. Ihmiset haluavat pois kilpailumentaliteetista ja luominen siirtyy lajeihin, joissa objektiivista arvojärjestystä ei niin pitkälle ole vielä tehty. Esimerkiksi sienestys ja kukkapenkin tekeminen ovat asioita, joista ei vielä ole keksitty järjestää kilpailuja", Saastamoinen vertaa.

Takavuosiin verrattuna ovat kulttuurin harrastamisen mahdollisuudet ja vaikutteiden saamisen mahdollisuudet maaseudulla kasvaneet. Esimerkiksi tieverkon parantuminen avaa Keiteleeltä ovet vaikkapa Kuopion tai Jyväskylän teattereihin.

Kiitosta Ilpo Saastamoiselta saa myös musiikinopetuksen hyvin järjestetty verkosto. Musiikinopetusjärjestelmän ongelmiksi hän näkee esimerkiksi opettaja- ja resurssi-pulan sekä opetuksen painottumisen lähes yksinomaan taidemusiikkiin.
"Loppujen lopuksi harrastaminen ja tiedon hakeminen ovat kuitenkin itsestä kiinni. Kuka haluaa kehittää taitojaan, hän etsii opin kauempaakin", hän uskoo.

Tärkeä syy perheen muuttamiseen Vaasaan oli lasten musiikkiopintojen jatkaminen. Lisäksi Vaasa on Ilpon vaimon kotikaupunki.
"Olen onnellinen, että lapseni saivat kokea lapsuutensa maalla ja nähdä erilaisia elämänympyröitä ", Ilpo sanoo seitsemästä vuodesta omissa lapsuuden maisemissaan Keiteleellä.

Vaasassa Ilpo Saastamoinen jatkaa töitään entiseltä pohjalta free-lancerina. Viime aikojen suuria urakoita on ollut ensinnäkin Joensuun Laulujuhlien yhteydessä olevilla Suvipäivillä esitettävä suomalais-ugrilaisten kansojen muuttohistorian kertova "Kaikukeihäs".

Toinen, yhä jatkuva työ on vuoden 1988 Pohjois-Savon kotiseutupäiville tilattu karhunpeijaisia käsittelevä teos, jonka tulevat esittämään Keiteleen ja Pielaveden kuorot.
PÄIVI LEHIKOINEN

 

25.6.87 PieKei (Kuvateksti):
Viikko takaperin tiistai-iltana Octatus-kuoro piti läksiäiskonsertin Keiteleellä, Aholan talomuseolla. Konsertin tunnelma oli kevyt ja kuoro ylti huomattavasti parempaan laulantaan hirsien keskellä, kuin Pielaveden yläasteella pidetyssä konsertissa. Keiteleen konsertissa Octatus-kuoro muisti jo paikkakunnan tomut jaloistaan karistanutta Ilpo Saastamoista lahjoittamalla hänelle vanhan torvennäköisen puhaltimen. Ääntäkin siitä lähti, sen Ilpo todisti konserttikansan kuullen.

 

16.11.87 ma Iisalmen Sanomat - Vellamo Paananen:  Keiteleen Hamula käy malliksi muillekin
(> Kuvateksti: Hamulan koulun tämänhetkiset oppilaat ja opettaja Ilpo Saastamoinen. Koulun rehtori Yrjö von Koch oli kokouksessa.  > Ilpo Hamulassa 16.11.87.jpg)

 

15B)         26.11.87 to PieKei: Ilpolla monta rautaa tulessa  (> Karhunpeijaiset-infomappi)
(Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen lauleli maanantai-iltana Keiteleen kirjastossa näytteitä Karhunpeijaiset-musiikkiteoksestaan.)

Keiteleen marraskuun taiteilija Ilpo Saastamoinen on Keiteleen taiteilijoista laajimmin tunnettu ja epäilemättä myös monipuolisin ja ansioitunein. Hänen suurimmat ansionsa löytyvät musiikin alueelta, mutta hän on myös kuva-taiteilija. Keiteleen kirjastossa on vielä tämän viikon ajan esillä hänen kuvataidettaan, kirjallisia töitään, äänilevyjä sekä myös mittava leikekirja- ja valokuvakokoelma. Maanantai-iltana Saastamoinen oli kirjastossa yleisön tavattavissa. Hän kertoi sekä lauloi ja soitti näytteitä tähänastisesta päätyöstään Karhunpeijaisista.

Kysymykseen, onko Keiteleellä asumisesta ja toimimisesta ollut haittaa hänen työlleen, Ilpo Saastamoinen vastaa empimättä, että on ollut. - Kaikki tällainen kulttuuritoiminta on maassamme niin Helsinki-keskeistä, että jos joku uskaltautuu jättäytymään piirin ulkopuolelle, saa kyllä jatkuvasti tuntea sen nahoissaan, ennen kaikkea taloudellisina menetyksinä. Jos joku ei ole jatkuvasti esillä pääkaupungissa, hänet helposti unohdetaan. Ennen kaikkea tämä näkyy apurahoissa, ja monta merkittävää esiintymistilaisuuttakin menee täällä asuessa sivu suun, Saastamoinen luettelee "periferian" haittoja.

Vaikka minun olisi siis toki taloudellisessa mielessä huomattavasti parempi asua  Helsingissä, on minulle syntynyt kuitenkin eräänlainen halu näyttää, että taiteilijallakin on oltava mahdollista asua ja työskennellä myös pääkaupungin ulkopuolella. Tällainen räikeä eriarvoisuus, joka tällä hetkellä jakaa taiteen tekijät asuinpaikan, mutta ei suinkaan heidän kykyjensä ja taitojensa mukaan, on tämän hetken pahimpia ongelmia kulttuurielämässämme, Saastamoinen sanoo.

Ilpo Saastamoisen mielestä maaseudulla työskentelevältä taiteilijalta vaaditaan ainakin kaksinkertaiset näytöt pääkaupunkiseudulla työskentelevään verrattuna. Eräs kieroutuma hänen mukaansa on myös se, että työtilaisuuksia jaettaessa keskinkertaisetkin ammattilaiset asetetaan aina harrastajien yläpuolelle.

Ilpo Saastamoinen on varsinkin viime vuosina keskittynyt yhä enemmän eri maiden ja maanosien kansojen alkuperäismusiikkiin. Hän on näissä merkeissä tehnyt mittavaa tutkimustyötä mm. eri maihin suuntautuneilla opintomatkoilla. Pielavedellä vuodesta1984 lähtien järjestetyissä kansanmusiikkiseminaareissa on Ilpo Saastamoisen johdolla tutkailtu eri maiden unohtuneita musiikkikulttuureja. Tällä alalla Ilpo Saastamoinen onkin maan parhaita asiantuntijoita ja hyvin kysytty luennoija myöskin ulkomailla. Ilpo Saastamoisen mukaan alku-peräismusiikin harrastaminen ei ole erikoisuuden tavoittelua, vaan sen pohjalta voidaan vetää yhteyksiä myös nykyiseen ns. taidemusiikkiin. - Olen analysoinut mm. kolttasaamelaisten laulua ja todennut, että se on rakenteeltaan täysin vertailukelpoinen monimutkaisten sinfonisten rakenteiden kanssa, Saastamoinen toteaa.

Saastamoisen mukaan varsinkin nuoret musiikinopiskelijat ovat nykyään hyvin kiinnostuneita alkuperäismusiikista, mutta useimmat säveltäjät eivät sitä ainakaan tietoisesti tunne ja käytä. Useimmassa tapauksessa on hänen mukaansa kysymys siitä, että alkuperäismusiikki ylittää hyvin monen musiikin tekijän ja esittäjän ymmärryksen rajan.

Ilpo Saastamoinen pitää sävellyksistään ehdottomasti päätyönään Karhunpeijaisia, joka saa ensiesityksen Pielavedellä ensi elokuussa. Hänen mielestään Karhunpeijaisten esitystä ei missään tapauksessa saisi jättää yhteen kertaan, vaan sen esityksestä voisi tulla jokavuotinen tapahtuma Pielavedellä. Karhunpeijaiset on kiinnostanut myös esimerkiksi radiota ja televisiota ja monia muita esitysareenoita, mutta mitään tarkempia suunnitelmia teoksen esittämisestä laajemmissa yhteyksissä ei ole vielä tehty.

Koska musiikinopettaja Erkki Näreharju muuttaa pois, jää vastuu kuorojen harjoituttamisesta Ilpo Saastamoiselle.  ["Esityksen tulee johtamaan Tapani Kumpunen Viitasaarelta" ylipyyhitty.]

Ilpo Saastamoisella on tälläkin hetkellä monta rautaa tulessa. Hänellä on mm. tekeillä Keiteleen kulttuurilautakunnan tilaama musiikkioppikirja, jossa pääpaino on paikallisella musiikilla. Suunnitteilla on myös alkuperäiskansojen musiikkia käsittelevä teos, josta tulee hänen aikaisempaa teostaan tieteellisempi. Parhaillaan hän suunnittelee myös islantilaisen yhtyeen Suomen-kierrosta. Hän tulee soittamaan yhtyeessä bassoa [Oriental Wind - turkkilaista musiikkia?].

Ilpo Saastamoinen suoritti kansakoulunopettajan tutkinnon Jyväskylässä 1962 ja hum. kand. tutkinnon Helsingissä 1970. Hänet muistetaan varmasti myös kansainvälistä kuuluisuuttakin saavuttaneista yhtyeistä Soulset, Karelia, Dopplerin Ilmiö, Nils-Aslak Valkeapään yhtye, Piirpauke, Los Ustads ja sekä viimeksi Pohjantahti-yhtye, jossa hän on edelleenkin mukana. Ilpo Saastamoinen oli Kajaanin Big Band-yhtyeen johtajana vuosina 1974-1980 ja on sen jälkeen ollut ns. vapaa taiteilija.

Ilpo Saastamoinen on asunut ja työskennellyt vuodesta 1980 lähtien pääosin kotikunnassaan Keiteleellä. Hän on opettanut musiikkia Keiteleen yläasteella ja Viitasaaren alueen musiikkikoulussa, mutta sen ohessa hän on kuitenkin jatkuvasti säveltänyt, tehnyt musiikkikirjallisuutta, vetänyt erilaisia musiikkiin liittyviä leirejä ja seminaareja sekä käynyt luennoimassa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tällä hetkellä hän toimii ensimmäisessä varsinaisessa ammatissaan eli opettajana Hamulan ala-asteella.

 

6.2.1988 la Iisalmen Sanomat: Läänin taidetoimikunnalta 509 000 markkaa
- Työskentelyapurahoissa kolme yksivuotista
(Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen Keiteleeltä työstää yksivuotisensa turvin mm. Karhunpeijaisia.)

Kuopion läänin taidetoimikunta jakaa taiteilija-apurahoina 509 000 markkaa 34:Ile hakijalle. Työskentelyapurahojen osuus myönnetystä on 442 000 markkaa ja kohdeapurahojen 67.000 markkaa. Tälläkin kertaa haetun ja myönnetyn markkamäärän välillä on melkoinen ero. Hakemuksia tuli 115, ja niillä haettiin yhteensä 2 339 701 markkaa.

Myönnetyissä taiteilija-apurahoissa on kolme yksivuotista työskentelyapurahaa.  Saajat ovat Ilpo Saastamoinen Keiteleeltä, Aino Lampio-Väänänen Varkaudesta ja Irina Mattila Suonenjoelta. Yksivuotisen apurahan suuruus on 48.000 markkaa.

Keiteleen Ilpo Saastamoisella on parhaillaan työn alla hänen elämänsä suurin taiteellinen projekti, Karhunpeijaiset, mikä on hänen säveltämänsä ja sanoittamansa. Arktisten kansojen musiikkiin pohjautuva Karhunpeijaiset saa kantaesityksensä 5. elokuuta Pielavedellä. Ankarat harjoittelut ovat parhaillaan käynnissä.

Hamulan ala-asteella opettajana työskentelevä Saastamoinen pyrkii hoitamaan kevät-kaudella taiteellisen urakkansa lyhyempien virkavapauksien turvin ja jatkamaan sitä koulutyön päätyttyä. Helmikuussa hän on mukana myös Oriental Wind -yhtyeen kiertueella, johon nyt tulee mukaan myös toinen suomalainen. Byrokratian hidastettua lyömäsoitinarsenaalista vastanneen turkkilaissyntyisen Arto Tuncboyacin työluvan saantia hänen tilallaan soittaa Pekka Nylund.

Keiteleen koululautakunta on tilannut Saastamoiselta kuntakohtaiseen musiikin opetussuunnitelmaan liittyvää oppimateriaalia, ja maaliskuussa hän opettaa Unohtuneet musiikkikulttuurit -seminaarissa, joka keskittyy laulumusiikkiin ja jossa pyritään yhdistämään Karhunpeijaiset -idea perinteiseen seminaaritapahtumaan.

 

16.8.88 ti Savon Sanomat (Etusivu) - Mirja Tossavainen (> Ks. Karhunpeijaiset):
Keiteleeltä puro maailmanmusiikin uuteen virtaan
(Kuvateksti: Kansojen musiikkia tutkinut Ilpo Saastamoinen puhuu paikallis-kulttuurien puolesta, hän näkee niillä maailmanlaajuista tulevaisuutta.)

Käsite "world music" on ihan viime aikoina tunkeutunut näille arktisille perukoillekin. Se viittaa etnisen kansanmusiikin uuteen tulemiseen nykyajassa.

Suomalaisen ja saamelaisen perinteen aarteet siis vain odottavat uutta löytäjäänsä. Yksi löytäjä löytyy Keiteleeltä. Muusikko Ilpo Saastamoinen on kansojen vanhan musiikin arvostaja, säilyttäjä, levittäjä.

Ilpo oli Suomessa ensimmäisten joukossa yhdistämässä vanhaa ja uutta, etnistä ja sähköistä soundia. Tämä tapahtui 70-luvulla; muistatteko Karelia-yhtyeen? Piirpauke ainakin tiedetään.

Joiku, leudd, itkuvirsi, ketjulaulu... Voisiko käydä niin, kuten Ilpo povaa, että nämäkin pohjoiset laulumme sävyttävät tulevaisuudessa sitä valtavirtaa, jossa nyt vaahtoaa päällimmäisenä afro-amerikkalainen populaarimusiikki?

Tutkimusmaailmassa tavallisen rahvaan eri aikoina soittama ja suosima musiikki on jo saamassa paikkansa. Taidemusiikin ja populaarimusiikin erottelu on nähty turhaksi, etenkin arvostusmielessä. > sivu 12.

(Jatkoa:)

Ilpo Saastamoisen huima näky:  Vanha arktinen rytmikulttuuri on tulevaisuuden huippukamaa.
(Kuvateksti I: Kajaanin kautta Keiteleelle kahdeksan vuotta sitten palannut Ilpo Saastamoinen on alansa harvoja Helsingin jättäneitä. Maailman reuna-alueiden kulttuurin puolustaja elää niin kuin puhuu.
II Kansat soittavat -kansikuva: Tekijä kirjoittaa vuonna 1985 ilmestyneessä teoksessaan: "Mitä enemmän kuuntelen tuota musiikkia, sitä nerokkaammalta se tuntuu. Saamelaisten joiku on loistava esimerkki näennäisyksinkertaisuudesta,"
III: Saamelaisjoikua Ilpo Saastamoisen teoksesta Kansat soittavat.)

Sykettä alkulähteiltä. Sitähän me, jotka rakastamme puuvillapeltojen rhytm 'n' bluesista versonutta rock 'n' rollia, olemme joutuneet hakemaan lähinnä afro-amerikkalaisesta populaarimusiikista.

Mutta yllätys on oven takana, ja se ovi löytyy sateisena iltapäivänä keskeltä Keiteleen kirkonkylää. Huoneessa soi nauhanpätkä, joka ravisuttaa länsimaisen kulttuurin kaventamaa tajuntaa.

Sitä saattaa kotona kuunnella vaikka Talking Headsia tai U2:ta ja sitten tulee ja kolahtaa joku ihme Uralin takainen ikivanha ulina sähkökitaralle sovitettuna. Tai tunturisaamelaisen alkuperäinen joiku.

Sen joikaamisen hypnoottinen rytmi, miten ihmeessä sitä luonnehtisi nyky-ihmiselle, on jotain perin juurin enemmän kuin Peteliuksen telkkarissa ilvehtimä nunnuka nunnuka hoilaa laalaa.

Ilpo Saastamoinen, matkalla primitiivisen musiikin maailmassa, mistä oikein on kyse?

- Tämä rytmisyys on nyt uutta, mutta itse asiassa se on niin vanhaa, että se on jo ehtinyt kuolla vuosituhansien saatossa.

Tapaamme miehen kotoaan Keiteleen taajamasta miksaamassa tallennetta Karhunpeijaisten konsertista, joka äskettäin upposi kuulijoihinsa Pielavedellä. Ilpo Saastamoinen on ajat sitten läpäissyt kansanmusiikin pintavaahdon ja tunkeutunut harvinaisen syvälle aiheeseensa. Siitä on jo kehkeytynyt paitsi elävää musiikkia myös filosofinen teoria, huikea maailmankuva ja synteesi.

Musiikki on tavallaan matematiikkaa. Tämä mies on tutkinut ja löytänyt primitiivisestä joikumisestakin tietyn kaavan, salakoodin avaimen, toistuvat tahtilajijaksot. Ilpo Saastamoista kiinnostaa arktisten kansojen musiikkien välinen yhteys. Saman sukuinen rytmi löytyy yhäkin esim. karjalaisista itkuvirsistä.

- Sekatahtilaji on šamanistinen, arktinen tapa käsitellä rytmiä. Sitä löytyy Pohjois-Amerikan ja Kanadan alkuperäiskansoilta yhtä hyvin kuin Uralin rinteiden samojedeilta.

- Tavallinen kuulija tunnistaa sen siitä, että jalalla tahtia lyötäessä ei pysy mukana eikä korva erota tahtia. Se on niin mutkikasta.

Lähiaikoina Ilpo menee Sevettijärvelle tapaamaan kahta kolttarouvaa. Hän nuotintaa kolttasaamelaisten vanhoja lauluja vahalieriöiltä, joita perinteen kerääjät äänittivät vuosisadan alkupuolella.

Tyylivaihtelut virvoittavat
Mutta missä meissä piilee tuo unohdettu rytmi, suomalais-ugrilaisten ikioma elämänsyke? Tuntuvathan laulumme usein laahaavan kuin veltto jauhosäkki vetäjän perässä...

Koko homman pääkysymyksiä onkin Ilpo Saastamoisen mielestä improvisoinnin ja opetetun musiikin ero.
Hän näkee opetettavissa olevan musiikin (säkeistölaulut, nuotistot jne.) symbolina jonkun kulttuurin ryhmäidentiteetille. Toinen puoli on yksilön identiteetti: musiikissa sitä edustaa improvisointi.

- Jos nämä kaksi eivät ole tasapainossa, kulttuuri on sairas. Meidän länsimainen taidemusiikkimme on sitä, koska improvisointi on kuollut siitä. On suuri harha, että se olisi jotain "parempaa".

- Juuri siksi afroamerikkalainen musiikki sai niin suuren merkityksen. Oma rytmi, svengi, šamanistinen syke oli kadotettu. Jazzissa ja rockissa se on elänyt koko ajan.

- Primitiivinen ihminen näki, että luonnossa on muuntelua ja poikkeamia suuren säännöstön sisällä. Musiikissa tämä säännöstö on tyyli.

- Improvisoinnin avulla ihmiset harjoittelivat kohtaamaan arvaamatonta todellisuutta. Siinä on suorat alitajunnalliset kytkennät; olen todella tajunnut miten kulttuuri on kansakunnan henkinen voimavara...

Uuden linjan pioneereja
Alun perin pitikin jututtaa Ilpo Saastamoista siitä viime aikojen ilmiöstä, kun nykymusiikki etsii potkua vanhasta perinteestä: Sillä hänen sekä Paroni Paakkunaisen ja Edward Vesalan Karelia -yhtye soitti jo 70-luvulla kansanmusiikin ja sähköisen rockin sekoitusta. Ilpon nimikin oli noihin aikoihin väännetty Iljaksi.

Vuonna 1973 perustettu Dopplerin Ilmiö oli ensimmäinen bändi Suomessa, joka hyödynsi uudella tavalla eri maiden kansanmusiikkia. Balista, Intiasta, Gruusiasta, Skotlannista...

Piirpauke, jonka mukana Ilpokin keikkaili ulkomaita myöten, lähti samaa tietä monta vuotta myöhemmin. 70-luvun alun yhteistyökumppaneihin kuului myös Nils-Aslak Valkeapää.

Dopplerin Ilmiö katosi, kun Ilpo muutti Kajaaniin Big Bandin kapellimestariksi. Big bandille syntyi suuri Kalevala -teos. Ilpolla on nyt Pohjantahti -yhtye, jossa hänen lisäkseen soittavat Kalle Fält ja Pekka Nylund.

Uusi käsite: world music
Harrastajatasolta löytyy Suomesta paljonkin näitä ns. fuusiobändejä, jotka soittavat afrikkalaista, turkkilaista, irlantilaista... Uusi musiikki on saanut nimenkin. "World music" -otsikon alle alkaa levymarkkinoilla kertyä yhä lisää tavaraa.

- Me olemme nyt hyödyntäneet esim. afrikkalaisen kansanmusiikin juuri afro-amerikkalaisen populaarimusiikin kautta. Mutta on valtava määrä muiden kansojen musiikkia, joita ei ole vielä löydetty.

Miksi ns. korkeakulttuuri palaa välillä alkujuurille? Ilpo Saastamoisen mukaan edessä on umpikuja, ellei pysty ammentamaan perinteestä. Ilman sitä päädytään lähes kaaokseen; ainakin kouliintumaton korva saattaa kokea nykymusiikin sellaisena.

Ilpolla on vahva usko etnisten kulttuurien tulevaisuuteen: kuten kaikki informaatio, tietous pyrkii valonsäteen tavoin leviämään, primitiivisten kansojen musiikki kattaa pian koko maailman.
- Englantilaisessa Folk Roots -lehdessä ennustettiin Pohjantahti-yhtyeen levyn ja EBU-konsertin arvion yhteydessä, että afroamerikkalaisen boomin jälkeen nousee panarktinen musiikki.

Syvää ääntä ei vielä arvosteta
Taidemusiikin arvostus näkyy tietysti rahassa. Sanotaanko niin, että jos Ilpo Saastamoinen olisi tehnyt Karhunpeijaisista oopperan, sävellyspalkkioon olisi tullut yksi nolla lisää.

Lisää jossittelua: jos Ilpo Saastamoinen olisi jäänyt Helsinkiin, apurahoja olisi mm. säveltaidetoimikunnalta tippunut eri helposti.

Alansa spesialisteihin kuuluva yksinäinen susi on tämän vuoden sinnitellyt läänin yksivuotisella apurahalla. Mutta kenen rahanjakajan leiriin kuuluu monipuolisuus?

Ilpo Saastamoisen olemukseen kuuluu yhdistää sekä luova taiteilija että tutkija ja pedagogi (mehän muistamme Kitarakirjan, tuon laajalti käytetyn oppaan).

Kädet ovat täynnä omaa työtä: sävellystä, soittamista, tutkimusta, kirjoitusta, nuotintamista, opetusta ja luennoimista. Esitelmiä myös kansainvälisillä foorumeilla ja tiedemaailmassa. Mutta se työ ei ole palkkatyötä.
- Jotain on pielessä, hän miettii, - kun vielä 40-vuotiaana taiteentekijä joutuu ihmettelemään, millä elää. Viime talvena olin ala-asteen opettajana.

No etkö kadu, että muutit pois Helsingistä?
- En ikinä. Mutta hinta on ollut kova. On mennyt kaksi perhe-elämää, kaikki aika ja omaisuus.

Ilpo Saastamoinen peräänkuuluttaa voimallisempaa tukea paikalliskulttuurille. Hän osoittaa etenkin maakuntalehdistöä sekä alueradio- ja koko yleisradiotoimintaa. Hänen näkemyksensä on: Ilman periferioiden voimaa kulttuuri on vain tyhjä,  joskin näyt