1970-71 Kevyen musiikin koulutus II

11.3.70 Keskisuomalainen: "Viihdemuusikot [SML?] tyytymättömiä rahojen jakoon"

29.5.70 la - "Kesakko"  -  Tuula Sarrolan ja Elisabeth Nordgrenin Nuorten radion kesäsarja 
Radion rinnakkaisohjelma "Miten musiikilla manipuloidaan?" su klo 11.30

Kari Rydman, IS, Pekka Gronow, Otto Donner, Ann-Christine

Voitteko kuvitella minkälainen maailmamme olisi, jos täällä ei olisi lainkaan musiikkia? Kaikkialta tajuntaamme tulvivat sävelet ovat niin luonnollinen asia, että otamme ne vastaan sen enempää pohtimatta. Niiden merkityksen tajuamme vasta sitten, kun ne puuttuvat. Siksipä musiikilla onkin suunnattoman suuri merkitys asenteittemme ja ajatustemme muokkaajana.

Tähän monitahoiseen asiaan käyvät käsiksi Tuula Sarrola ja Elisabeth Nordgren Nuorten radion kesäsarjassa Kesakko. Ohjelman nimenä on Miten musiikilla manipuloidaan? Sen tarkoituksena on selvitellä musiikin vaikutusta. Minkälainen musiikki vaikuttaa, kehen, miten ja kuinka paljon. Lisäksi pohditaan sitä ketkä musiikilla vaikuttavat ja minkä puolesta tai mitä vastaan he haluavat toimia.

Iskelmistä tehdyt tutkimukset esimerkiksi ovat selventäneet että iskelmien sisältönä on pääasiassa muistojen ihannoiminen ja rooliajattelun pönkittäminen. Iskelmät ovat yksipuolisuudessaan hyvin vieraannuttavia. Kieli on lähellä mainoskieltä ja vaikutus-keinot samat. Yksilön kontaktin- ja pätemisentarvetta käytetään häikäilemättä hyväksi. Iskelmien kaupallisuutta edistetään henkilökultilla, 60-luku on tuonut mukanaan pop-aallon, johon on sisältynyt joukko uusiutumistendessejä. Musiikkiprotestit ovat saaneet sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia. Edellisiksi voisi laskea muun muassa kansanlaulujen uudelleen löytymisen ja kirjallisten tekstien käytön. Jälkimmäisiä ovat idean kaupallistaminen ja vesittäminen.

Tunnin mittaiseen ohjelmaan on koottu joukko asiantuntijoita huutoonsa vastaamaan. Psykiatri Erkki Rutanen selvittelee miten musiikki vaikuttaa fyysisesti ja psyykkisesti. Hän kertoo myös musiikin käytöstä psykoterapiassa.

Musiikkikasvatuksesta, sen päämääristä ja muutosmahdollisuuksista puhuvat Kari Rydman, Ilpo Saastamoinen ja Pekka Gronow, joka lisäksi analysoi musiikkikirjastojen musiikkivalikoimia. Yleisradion vastuusta ja mahdollisuuksista musiikkitottumusten pönkittäjänä tai muuttajana juttelee Henrik Otto Donner. Hän pohtii myös mahdollisuuksia horjuttaa kaupallisen levyteollisuuden kuristusotetta musiikkituotannossa.
Puhtaasti kaupallisen musiikin edustajaksi on saatu aina pirteä Ann-Christine.

 

16.6.70 (ei lehden nimeä): JULKILAUSUMA POPMUUSIKOILTA
Popmuusikot ry. on antanut taiteen kohdeapurahojen jaon johdosta julkilausuman, jossa paheksutaan jazz- ja popmusiikin jäämistä huomiotta. Julkilausuma kuuluu seuraavasti:

Taiteen kohdeapurahojen tultua jaetuiksi todettakoon, että jazz- ja popmusiikkia ei vieläkään tunnusteta Suomessa taiteellisiin päämääriin pyrkiväksi. Em. musiikinlajit on jätetty täysin huomiotta, vaikka hakemuksia tämän vähemmistömusiikin alalta on lähetetty tiettävästi toistakymmentä joukossa kansainvälisesti tunnettuja muusikoita. On todennäköistä, että jazz- ja popmusiikin osalta on tehty kielteinen nippuratkaisu alan asian-tuntijoiden mielipidettä kysymättä. Tämä heijastanee kohdeapurahan jakajien negatiivista suhtautumista ns. kevyen musiikin taiteellisille pyrkimyksille ja on samalla osoitus taide-elinten virallisesta yksipuolisesta musiikkipolitiikasta.
Popmuusikot r.y.

 

> 9.-10.7.70   Haydn: Oratorio Luominen (Jyväskylä, Taulumäen kirkko to klo 19)
                 + Oratoriopaneli (pe 10.7.) - Jyväskylä (> Omia lehtijuttuja 70-l.)

> 11.7.70       Aamulehti: IS:n vastine Timo Palmin Oratoriopanelia koskevaan kirjoitukseen.
                  ...Popmuusikot r.y:n puolesta Ilpo Saastamoinen (> Omia lehtijuttuja)

20.-23.7.70     Äänekoski (SNK - kitaraleiri Kovalanniemessä) 
                    "Kitaransoiton opetusta SNK:n kesäleirillä"

> Päiväämätön: SNK:n kesä 1970
> Päiväämätön: SNK:n musiikkileiristä menestys

 

31.7. - 01.08.70 Itä-Suomen laulun päivät Mikkeli

> 31.7.70 Savon Sanomat, Mikkeli - Raimo Tuomi:
         - Asiantuntijaseminaari: Musiikilla myös suuri yhteiskunnallinen tehtävä.
         - Prof. Taneli Kuusisto: Yhtenäinen pääsykoe maamme kaikkiin musiikkioppilaitoksiin. (Savon Sanomat?)
         - Kivi-Lydecken: Musiikkiterapian perustehtävä potilaan tilan helpottaminen

         1.8.  Säveltäjä Kari Rydman: Popkulttuuri maailmanlaajuinen ajattelutapa.
         - Prof. Timo Mäkinen: Musiikkikasvatus varjelee akustiselta saasteelta.
         - Paavo Helistö: Kansanmusiikkia myös korkeakoulutasolla.

IS: Alustus: Onko pop vain kauppatavaraa + TV-paneli + radiohaastattelu
         > Musiikin Suunta 3/1990, ss. 20-26:
            Ilpo Saastamoinen:  Onko pop vain kauppatavaraa?

 

1.8.70                  Savo/Mikkeli (STT): - Itä-Suomen Laulun Päivät jatkuvat:
Musiikkikasvatuksen laajennuttava koskemaan kaikkia yhteiskuntaluokkia.
...Saastamoinen kiinnitti puheenvuorossaan huomiota vakavan musiikin säilyttämiseen. [!!!]

1.8.70         Länsi-Savo - Popmuusikko Ilpo Saastamoinen:
                  Popmusiikista tulossa merkittävä taidemuoto.
                 (Lyhennelmä > "Onko pop vain kauppatavaraa?" -esitelmästä)
(Kuvateksti: Hum.kand. Ilpo Saastamoinen ja säveltäjä Kari Rydman edustivat popmaailmaa ja kulttuuria. Heidän mielestään popmusiikista on tulossa merkittävä taidemuoto, joka on tulevaisuuden eliittikulttuuria.)

- Uusi Suomi: Markku Jokipii: Itä-Suomen Laulun päivät Mikkelissä: Muikkumielinen joukkokokous...
Perjantai-iltana Mikkelin keskusta muuttui tuhansien ihmisten muodostamien joukkojen kohtauspaikaksi. Mikkeliläinen suurtapahtuma rapu- ja muikkukekkerit houkuttelivat varovaisten arvioiden mukaan kymmenisen tuhatta kulkijaa, jonottajaa, oluen hörppijää ja yleisöesitysten innostunutta katselijaa. Porrassalmenkatu oli muuttunut rapu- ja muikkuravintolaksi sekä katu tanssipaikaksi.

Lauantaina jatkui viimeistä päivää asiantuntijaseminaari, joka työnsä päätteeksi antoi julkilausuman ottaen kantaa maassamme huonosti hoidetun musiikkterapian puolesta. Konsertteja oli myös tarjolla. Urheilupuistossa pidettiin itäsuomalaisten kuorojen yhteiskonsertti, ortodoksisessa kirkossa Vigilia ja illalla kuorokonsertti amattikoululla.

Puhetta popista & Julkilausuma musiikkiterapiasta
Lauantain asiantuntijaseminaari jatkoi perjantaina aloittamaansa työskentelyä. Yleisotsikkoja oli edelleen musiikin yhteiskunnallinen funktio, jota valotettiin neljän alustajan erityisnäkökulmasta. Ilpo Saastamoinen kysyi poleemisessa alustuksessaan Onko pop vain kauppatavaraa, säveltäjä Kari Rydman selosti pop- ja eliittikulttuurin välistä synteesiä, prof. Timo Mäkinen puolestaan kertoi musiikkikasvatuksen näkymistä. Asiantuntijaseminaarin päätösalustuksen piti Yleisradion apulaismusiikkipäällikkö Paavo Helistö.

Ilpo Saastamoinen aiheutti vilkasta keskustelua alustuksellaan Onko pop vain kauppatavaraa. Pieni lainaus Saastamoisen esityksestä, joka herätti hyvin paljon vanhemman polven edustajissa vastustusta.

- Koska pop on kaupallista, eivät musiikkijohtomiehemne tue sen kehittymistä. Koska popin kehittymistä ei tueta, jää se kaupalliseksi eikä siis tarvitse tukea. Vakavan musiikin tukeminen ja soittaminen on mielekästä, koska kaikki koulutus Suomen musiikkidemokratiassa tähtää vakavan musiikin esittämiseen. Viihteen tunteminen ja opettaminen on vahva ase taistelussa viihteen saastelaskeumaa vastaan. Estäessään viihteen tutkimisen ja opettamisen maamme musiikkioppi-laitoksissa ovat päättävät musiikkimiehemme viihteen säilyvyyden suurimpia tukijoita. (Löytyykö syyllisiä tästä salista?).

 

2.8.70?         Karjalainen: Asiantuntijat toivovat musiikkiterapeutin virkoja.
                                      Seminaarin ja kuorojen päivä Mikkelissä
Musiikin yhteiskunnallinen funktio yleisteemanaan keskustellut asiantuntija-seminaari antoi lauantaisen kuusituntisen työskentelynsä päätteeksi julkilausuman musiikin terapeuttisesta merkityksestä Itä-Suomen Laulun Päivillä Mikkelissä. Asiantuntijaseminaarin keskustelu Ammattikoulun luentosalissa käsitteli musiikki- kasvatusta, popmusiikin kaupallisuutta, pop- ja eliittikulttuurin synteesiä sekä suomalaisen kansanmusiikin asemaa.

Opetus - ase saasteviihdettä vastaan
Hum.kand. Ilpo Saastamoinen puhui asiantuntijaseminaarille pop-musiikin kaupallisuudesta. Luonnehdittuaan laajasti yleisön - nuoren ja vanhan - suhtautumista pop- ja- jazzmusiikkiin hän päätyi siihen, ettei popmusiikkia kuunnella vaan se koetaan. Musiikkikokemuksen arvo riippuu sekä musiikkityyliä oppineen kuuntelijan kyvystä reagoida että reagoitavasta. Merkitysten tajuaminen edellyttää tyylin tuntemista. Kulttuuri ja musiikkityyli ovat opittuja todennäköisyys-systeemejä, sanoi hum.kand. Saastamoinen.

- Yleisin popmusiikkiin kohdistuva kritiikki koskee sen kaupallisuutta. Voidaan sanoa, että jokainen kulttuuri saa sen, minkä on ansainnut. Yhteiskunnan kulttuuri on sen oma tuote, jota aikanaan arvostetaan taiteena. Elokuvan alalla on todettu, ettei mikään tuhoa taidetta niin kuin tietoinen pyrkimys taiteen tekemiseen.

- Kaikki populaariksi luokiteltava ei ole kaupallisesti menestyvää. Kaupallinen menestys ja taiteellinen korkea laatu eivät ole toisensa poissulkevia. Toisaalta on totta, että popmusiikin suojissa on itänyt vanha siipiteollisuus. Voidaan kysyä, onko teini-ikäisten maailmassa popnäytämö, ilon underground syntynyt spontaanisti vai onko kaikki ollut liikemiesten manipulointia. Kaupallisuus tuskin on pohjana, sillä teollisuus on tavallisesti epäonnistunut luomaan menestyksekästä muotia.

- Siellä missä kaupallisuus on vaikuttanut, löydämme luultavasti latistuneita iskelmätekstejä, säilyttävää asennetta ja neutraalisuutta. Kaupalliset yritykset valitsevat poikkeuksetta viihteen neutraalisuuteen johtavaksi menetelmäksi. - Koska pop on kaupallista eivät musiikkijohtomiehemme tue sen kehittymistä. Koska popin kehittymistä ei tueta, se jää kaupalliseksi eikä siis tarvitse tukea. Vakavan musiikin tukeminen ja soittaminen on mielekästä, koska kaikki koulutus Suomen musiikki-demokratiassa tähtää vakavan musiikin esittämiseen. Viihteen tunteminen ja opettaminen on vanha [= vahva?] ase taistelussa viihteen saastelaskeutumaa vastaan. Estäessään viihteen tutkimisen ja opettamisen maamme musiikkioppi-laitoksissa ovat päättävät         musiikkimiehemme viihteen säilyvyyden suurimpia tukijoita.

2.8.70   Länsi-Savo:  Laulun Päivien seminaari päättyi. Missä sanat loppuvat, siinä alkaa musiikki.

2.8.70         Savon Sanomat: Keskustelu pop-musiikista tyrehtyi "kielivaikeuksiin".
MIKKELI 1.8. (Raimo  Tu o m i)
Sukupolvien väliset ristiriidat astuivat esiin myös itä-Suomen Laulun päivien ohjelmaan kuuluvassa musiikin yhteiskunnallista funktiota kartoittavassa seminaarissa. Akateemikko Joonas Kokkosen jo ensimmäisenä päivänä käyttämät avaussanat kävivät toteen. Seminaari ei tavoittanut sitä, mitä siltä, odotettiin. Yhteiskunnallinen funktio jäi taatusti kartoittamatta. Konkreettisena tuloksena oli päätteeksi annettu julkilausuma, jossa tähdennetään musiikkiterapia-koulutuksen aloittamista kaikilla sektoreilla.

Onko pop vain kauppatavaraa, aihetta kartoitti hum.kand. Ilpo Saastamoinen. Alustus sai vanhemman ja klassisen musiikin kannattajat takajaloilleen eikä minkäänlaiseen synteesiin päästy kielivaikeuksien takia. Valtaosa vanhemmista kuulijoista jäi tiedolliseen paitsioon ja Saastamoisen ajoittain terävätkin huomiot popkulttuurista ja siihen liittyvästä musiikista menivät tavallaan hukkaan. Saastamoisen alustus kritisoi myös popmusiikin kaupallisuutta. Alustuksessaan hän totesi mm. että jokainen kulttuuri saa sen minkä se on itse ansainnut. Yhteiskunnan kulttuuri on sen oma tuote, jota aikanaan arvostetaan taiteena. Elokuvan alalla on todettu, ettei mikään tuhoa taidetta niin kuin tietoinen pyrkimys taiteen tekemiseen. Vanhat taidefilmit ovat täynnä keinotekoisuutta ja ovat auttamattoman vanhan-aikaisia verrattuna niihin, joiden päätarkoituksena oli pelkästään hauskuttaa. Kuinka paljon vakavan musiikin vakio-ohjelmistosta onkaan tehty aikanaan pelkästään tarkoituksenaan viihdyttää.

- Siellä missä, kaupallisuus on vaikuttanut, löydämme luultavasti latistuneita iskelmätekstejä, säilyttävää asennetta ja neutraalisuutta. Kaupalliset yritykset valitsevat poikkeuksetta viihteen neutraalisuuteen johtavaksi menetelmäksi. Kysymys on kuitenkin myös vastaanottajan mielenasenteesta: Niin kauan kuin käyttäytyminen [on?] kaavoittunutta ja ei-ajattelevaa, eivät meihin kohdistuvat ärsykkeet ole merkityksellisiä eivätkä merkityksettömiä vaan täysin neutraaleja. Tässä tapauksessa on sama, kuulemmeko klassista vai popmusiikkia. Musiikki on silloin yksilölle kulttuurimelua. Yksilö ei reagoi silloin musiikkityyliin sen vaatimalla tavalla.

- Kaupallisesta viihteestä tulee tahattoman itsetuhon hassunkurinen menetelmä, jonka käyttäjät ovat omistautuneet pikemminkin pysyttämään kaiken ennallaan kuin muuttamaan mitään. Tulevaisuudessa täytyy ainoan tehokkaan välineiden valvonnan omaksua määrän säätelyn termostaattinen muoto. Aivan kuten me nykyään yritämme valvoa ydinpommin saastelaskeumaa, samoin me jonain päivänä yritämme valvoa välineiden laskeumaa. Koulutus ja kasvatus tunnustetaan ennen pitkää väestön-suojeluksi välinelaskeumaa vastaan.

- Koska pop on kaupallista eivät musiikkijohtomiehemme tue sen kehittymistä. Koska popin kehittymistä ei tueta jää se kaupalliseksi eikä siis tarvitse tukea. Vakavan musiikin tukeminen ja soittaminen on mielekästä, koska kaikki koulutus Suomen musiikkidemokratiassa tähtää vakavan musiikin esittämiseen. Viihteen tunteminen ja opettaminen on vanha ase taistelussa viihteen saastelaskeumaa vastaan. Estäessään viihteen tutkimisen ja opettamisen maamme musiikkilaitoksissa ovat päättävät musiikkimiehemme viihteen säilyvyyden suurimpia tukijoita. [Painovirheet korjattu]

 

2.8.70         Kouvolan Sanomat:  Musiikki puntarissa ja kuorot esillä Itä-Suomen laulun päivillä.
"Musiikin yhteiskunnallinen funktio"; tällöin puhuttiin musiikkikasvatuksesta, musiikin demokratiasta, eliitti- ja pop-musiikista jne. Vastakkain olivat ennen muuta akateemikko Joonas Kokkonen ja popmusiikin intoutunut profeetta Ilpo Saastamoinen. Entinen musiikin kauhukakara Kari Rydman oli kai lähinnä välittäjä äärimmäisnäkökantojen välillä. Keskustelua käytiin ajoittain kiivaastikin, mutta enimmäkseen samoja fraaseja jauhaen. Musiikkiseminaari päättyi lauantaina, mutta päivät jatkuvat vielä sunnuntaina.

 

2.8.70 su - Keskisuomalainen - Itä-Suomen laulun päivät:  Musiikilla on suuri terapeuttinen merkitys...
...Seminaarin päätteeksi annettiin tätä käsittelevä julkilausuma.

Kaikki seminaarin alustajat yhtyivät ajatukseen, ettei voida antaa valtaa vain yhdelle musiikkisuunnalle. On tärkeää, että meillä on varaa valita erilaisen musiikin joukosta. Säveltäjä Kari Rydman ja hum.kand. Ilpo Saastamoinen puolustivat pop- ja jazzmusiikin paikkaa tässä yhteiskunnassa. Rydman ja Joonas Kokkonen saivat seminaarilaisilta moitteet ennakkokäsityksistä, joissa kumpikaan osapuoli ei joustanut. Onnistuneen seminaaritoiminnan edellytys on, että voidaan keskustella ja jokainen on valmis joustamaan.

Seminaari ei pitänyt popista
Hum.kand. Ilpo Saastamoinen joutui lähes koko seminaarin kanssa vastatusten puolustaessaan popmusiikkia. Hänen esityksensä pop- ja jazzmusiikin opiskelu-mahdolliuuksien lisäämisestä maassamme sai vastaansa koko seminaarin. Esitys hylättiin keskusteluitta.
Alustuksessaan Saastamoinen käsitteli pop-musiikin kaupallisuutta...

 

2.8.70? Helsingin Sanomat - Juhani Airas: Itä-Suomen laulun päivät päättyivät
...Kokkosta ja säveltäjä Kari Rydmania seminaari syytti dogmaattisuudesta.

Seminaarin virallisessa julkilausumassa kiinnitetään huomiota musiikin terapeuttiseen merkitykseen... Tähän julkilausumaan esitti hum. kand. Ilpo Saastamoinen otettavaksi mukaan myös pop- ja jazzmusiikin opiskelun mahdollisuuden ja lisäämisen. Seminaari ei edes keskustellut esityksestä.
...Aihetta, onko pop vain kauppatavaraa, käsitteli hum.kand. Ilpo Saastamoinen...

 

21.8.70 pe         Turun rockfestivaalit - Popseminaari - alustus klo 13

22.8.70 Helsingin Sanomat - Turun musiikkijuhlat: Rock on tullut jäädäkseen.
> (IS 21.8.70): "58 kultaista neuvoa popparille"
Huomattavasti Andy Grayn hieman tasapaksua historiallista katsausta kantaa-ottavampi oli Ilpo Saastamoisen alustus "Ei oppi ojaan kaada, eli 58 kultaista neuvoa popparille väittelyssä klassikkoa vastaan.".

Alustuksessaan Ilpo Saastamoinen oli jakanut kultaisen neuvonsa kolmeen eri pääkohtaan: tunnepitoiset väitteet, vähän asiallisemmat arvokysymykset ja käytännön musiikkidemokratia. Tunnepitoisten väitteiden joukkoon kuuluivat mm. seuraavat: "Ei minulla mitään jazzia vastaan ole, kunhan sitä ei vain tuoda Sibelius-Akatemiaan. - Ei meilläkään mitään klassillista musiikkia vastaan olisi, ellei meitä pakotettaisi opiskelemaan vain sitä. Iskelmä on pakoa ja eksotiikkaa. Onko klassillinen musiikki sitten kantaaottavaa ja elämänläheistä?"

Vähän asiallisempien arvokysymysten listalta löytyivät väitteet: "Pop on yhteydessä moraalikäsitysten höllentymiseen." - Kyllä, jos moraalittomuutena pidetään aseista-kieltäytymistä, rotusyrjinnän vastustamista, yksilön vapauden puolustamista ja ihmisten tasa-arvoisuutta. "Pop ei sovi kirkkoon." - En tiedä, kuinka moni popbändi haluaisi sen instituution palkkalistoille. Mitä tekemistä muuten virsillä on koulu-opetuksessa?"

Lopuksi Ilpo Saastamoinen totesi: "Klassikot pyrkivät kieltämään pop-musiikin arvon taidemuotona. Yhtenä syynä on tähän oma epävarmuus, jota peitetään 1800-luvun saksalaisella musiikkiestetiikalla. Tosiasia on, että klassikko ei osaa eikä pysty soittamaan tai opettamaan popia tai jazzia halusi hän sitä tai ei. Konkreettinen esimerkki oli Itä-Suomen Laulun päivien seminaari tänä kesänä. Päivien teemana oli pyrkimys ihmisläheisyyteen ja kansanomaisuuteen. Teemaa toteutti käytännössä akateemikko Joonas Kokkonen kieltäytymällä allekirjoittamasta julkilausuma-ehdotusta, jossa vaadittiin musiikkidemokratian toteuttamista kouluopetuksessa huomioimalla pop- ja jazzmusiikki."

"En usko, että pop-sukupolvi tulee tekemään koskaan samanlaista erehdystä pyrkimällä musiikkidiktatuuriin saatuaan itselleen kuuluvan ja oikeutetun paikan musiikkidemokratiassa. Antaa musiikin itsensä osoittaa, onko se hyvää vai huonoa jollekin ihmiselle", Saastamoinen sanoi.

Seminaari jatkuu lauantaina, jolloin alustajina ovat maisteri Pekka Gronow ja kirjailija Markku Into. Pekka Gronow käsittelee aihetta rock, uusi kulttuuri ja Markku Into rockin estetiikkaa eli kuka helvetti pani kolikon juke-boxiin.

22.8.70 la Ilta-Sanomat - Eikka ??? - Popmusiikki keino itseilmaisuun

23.8.70 > (Mikä Lehti?) Erkki Pälli:  Asiantuntijat seminaarissa - Väitelkää popparit klassikkoja vastaan.
... Ilpo Saastamoinen antoi varsin teräviä neuvoja niille, jotka pelkäävät jäävänsä alakynteen keskusteluissa taidemusiikin kannattajien kanssa. Tässä muutamia parhaista huulista:

- Kun vastustaja moittii popmusiikkia roskaksi, hänelle voi sanoa, että klassillinen musiikki on paskaa. Saastamoinen toteaa kommenttina tähän, että eri tyylisuunnat ovat yhteismitattomia, joten niitä ei voi verrata asiallisin perustein.

- Kun popmusiikkia haukutaan rämpytykseksi, voidaan taidemusiikkia haukkua aivan yhtä hyvällä syyllä vingutukseksi, sillä musiikin merkityksen tajuaminen edellyttää Saastamoisen mukaan aina tyylin tuntemista.

- Pablo Casals on kutsunut popmusiikkia ääneen kaadetuksi myrkyksi, joten vastapuoli voi ottaa itselleen vapauden nimittää klassillista musiikkia formaliiniin pullotetuksi tai kipsiin valetuksi ääneksi.

- Popmusiikin väitetty yksinkertaisuus ei ole sinänsä mikään pahe, sillä kompleksisuus ei ole myöskään hyve [= arvo sinänsä]. Monimutkaisuus ei ainakaan ratkaise sävellyksen taiteellista arvoa.
- Myös taidemusiikkia voi kuunnella ajattelematta mitään.

Saastamoinen totesi, että ns. taidemusiikin edustajien nurinkurinen suhtautuminen popmusiikkia kohtaan johtuu osaksi siitä epävarmuudesta, jota yritetään peitellä 1800-luvun saksalaisella musiikkiestetiikalla Hänen mielestään on tosiasia, että klassikko ei osaa eikä pysty soittamaan tai opettamaan sen enempää jazzia kuin poppiakaan. Siksi pitäisi antaa musiikin itsensä osoittaa, onko se hyvää vai huonoa, sen sijaan, että ryhdytään täysin tunnepohjaisiin ja perusteettomiin väittelyihin.
Erkki Pälli

23.8.70         Uusi Suomi - Markku Jokipii:  Suomi sai Woodstockinsa - Kaikki tiet vievät rockiin.
...Perjantaina toisesta alustuksesta vastasi Ilpo Saastamoinen...

 

24.8.70         MAF:in perustaminen

27.8.70         Popmuusikkojen ero SML:sta

- Popmuusikot perustavat ammattiliiton

- (Hufvudstadsbladet:) Popmusikernas tålamod tryter: Vi måste få arbetsavtal.

- Mikko Haljoki: Kohta repeää - sanovat muusikot
- KV: Manageri ei kelpaa: Musiikkialan ammattiliitto etsii todellista työnantajaa. [Kalevi Viitamäki?]

- Aimo Massinen: Perustava kokous eilen - Muusikkoliitto SAK:n jäseneksi
- Muusikot järjestäytyivät - SAK:n vahva tuki takana.

 

31.8.1970 ma MAF:n perustaminen (Musiikkialan ammattiyhdistysten federaatio)
MAF = Musiikkialan ammattiliittojen [so. -yhdistysten] federaatio

 

1.9.70 ti Uusi Suomi:  Muusikot perustivat uuden yhdistyksen - Työnantajaa etsitään:
... - koulutus; federaatio pyrkii järjestämään koulutustilaisuuksia ja vaikuttamaan päätöksentekijöihin musiikkikasvatuksen ja -koulutuksen laajentamiseksi myös näitä aloja koskevaksi.

 

19.9.70         Tuusula klo 18- 'Nuorison popmusiikin harrastus'

- Koulutustarvetutkimus
         Harrastajamäärä - Instrumenttiopetus

- Syyt popin harrastukseen (Mikkelin esitelmä?)
         Improvisointi - Teamwork - Osallistuminen/Happening - Tyylintuntemus (?=)

- Popkoulutus tähän mennessä
         Aktiivinen ja passiivinen vastustus
         Oma kurssitoiminta - Musiikkileirit

- Kevyen musiikin koulutuksen järjestäminen
         Ammatilliset suunnitelmat (Työvoima- ja opetusministeriöt, Hgin kaupunki)
         Kunnallinen musiikinohjaajan toimi

- Musiikkidemokratian toteuttaminen
         Kaikki koulutustasot - opettajakoulutus - apurahat

 

20.9.70         IS - Juttu Tuusulasta SosDemiin (ilm. 22.9.70?)
"Nuorten musiikkileirit eivät riitä koulutuksen ratkaisuksi."

Nuorison musiikkitoimikunta järjesti Tuusulan kunnallisopistossa 19.-20.9. neuvottelupäivät musiikkileiritoiminnasta. Läsnä oli eri musiikkileirien järjestäjiä, Nuorison musiikkitoimikunnan, valtion säveltaidetoimikunnan, läänien taidetoimi-kuntien ja erilaisten musiikkioppilaitosten edustajia. SNK:n edustajana oli ohjelma-sihteeri Alpo Halinen. Puheenjohtajana toimi ylitarkastaja Olavi Pesonen.

- Alustuksista mainittakoon opetusministeriön esittelijän Taisto Kärkkäisen toteamus siitä, että on suoritettava pikaisesti perustutkimus koko kansan musiikki-harrastuksista ja tältä pohjalta luotava kokonaissuunnitelma musiikinopetuksen organisoinnista. Valtion on palveltava kaikkia olemassaolevia taideharrastuksia, ja tässä mielessä olisi sovellettava "rahat kaikille"-periaatetta.

- Seppo Toiviainen totesi tutkimustensa mukaan musiikinharrastuksen jakaantuvan pääpiirteittäin kolmeen ryhmään:

1) konserttimusiikki (kaupunkien koulutettu aikuisväestö),

2) perinnemusiikki (maalla elävä, vähemmän koulutusta saanut aikuisväestö),

3) amerikkalaisvaikutteinen musiikki (nuoriso kaupungissa ja maalla). Toiviaisen mukaan taideharrastus on luokkasidonnaista ja usein myös eristäytyvää (uskonnollinen musiikki) varsinkin iän karttuessa. Musiikin kuuntelutottumuksia on täten vaikea muuttaa.

- Otto Donner totesi olevansa akat. Kokkosen kanssa samaa mieltä - vaikkakin eri syistä - siitä, että koulujen musiikinopetus on uudistettava. Koska vain 1% Suomen kansasta kuuluu musiikkijärjestöjen piiriin, on tämä merkkinä siitä, että nuorisoon suuntautunut musiikkityö ei ole saavuttanut tarkoitustaan. Lähtökohtana musiikin-opetuksessa olisi oltava se musiikki, jota nuoret harrastavat ja laajentaa sitten tätä musiikkinäkemystä periaatteenaan luova työskentely. Donner vaati lopuksi syrjityssä asemassa olevien musiikkilajien opettaja- ja yleisen koulutuksen järjestämistä.

- Ilpo Saastamoinen loi katsauksen nuorten popyhtyeiden koulutustarpeeseen ja popmusiikin erikoislaatuun. Hän totesi kaikkien tasojen koulutuksen puuttuvan tältä alalta ja katsoi maassamme harjoitetun musiikkipolitiikan olevan tässä mielessä epädemokraattista. Samalla hän selvitti musiikkialan ammattiliittojen federaation kevyen musiikin koulutusta koskevia suunnitelmia. Esitelmän lopuksi kokous piti hiljaisen hetken Jimi Hendrixin muistoksi.

Päivillä käydyissä keskusteluissa todettiin rnusiikkileirien osanottajia olleen kuluneena kesänä yli 2000. Leirien toiminta näyttää kuitenkin olevan hätäratkaisu, joka ei poista tämänhetkisen koulutusorganisaation puutteita. Nuorisojärjestöjen puuttuminen kokouksesta synnytti ehdotuksen uuden, laajempipohjaisen tilaisuuden järjestämisestä. Suurimmat vaikeudet tuntuivat johtuvan yhteisen katto-organisaation puutteesta ja hankaluudesta päästä läpi määrärahalakien viidakon. Kritiikkiä kohdistettiin myös siihen, että leirit eivät huomioi aloittelevia musiikinharrastajia, vaan suosivat jo pidemmälle kehittyneitä soittajia.

- Mutta lienee kuitenkin niin, että vanhempi polvi tietää parhaiten, mistä nuoret todella ovat kiinnostuneita. (???)

(Jimi Hendrix -juttu: > VIP 13.10.1970 - Hiljaisella hetkellä Jimi Hendrixin muistoa kunnioittivat musiikkileirien ohjaajat Tuusulassa syyskuussa pidetyillä musiikkipäivillä. Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta, kun Suomessa ns. "klassikot" ottivat osaa popmaailman murheisiin.)
- Olavi Pesonen (puheenvuoro): Klassisen puolen musiikkiopistot ovat syntyneet harrastuspohjalta. Perustakaa tekin musiikkiopisto.

 

11.11.70         Varkaus - Duunarin taidepäivät (SS 5.11.70): (Ei kirjallista esitelmää!)
         Esitelmä (Musiikkikirjasto ke): Musiikkipolitiikka popmusiikin näkökulmasta.

> 13.11.70      Savon Sanomat: Ilpo Saastamoinen Duunarin taidepäivillä
Keskiviikkoillan ohjelmassa Duunarin taidepäivillä oli muusikko Ilpo Saastamoisen esitelmä popmusiikista, jota seurasti 50-päinen nuorekas osanottaja-joukko.

Saastamoinen kertoi pop- ja jazzmusiikin pohjautuvan 1800-luvun Afrikan neekerikulttuurin ja eurooppalaisen kulttuurin yhteensulautumisesta. Popmusiikilla on ollut useita eri haaroja, mutta 50- luvun rock'n roll on ensimmäinen tärkeä pop-musiikin laji.

60-luvulla popmusiikkiin tuli mukaan kansansävelten leimaa, esimerkkinä folk-musiikki. Viime vuosikymmenellä myös Englanti nousi Amerikan kilpailijaksi popmusiikin tuottajana, esimerkkinä Beatles.

Popmusiikki on saanut vaikutteita joka puolelta maailmaa Intiasta Afrikkaan sekä instrumenteista että sävelskaaloista. Kansainvälinen pop käyttää paljon tavusanoitusta, jossa sanat eivät merkitse mitään, vaan ovat ainoastaan rakennetta luovana tekijänä. Saastamoinen totesi, että popmusiikkia on vaikea kirjoittaa nuoteilla ja sen vuoksi sitä opetellaankin kuuntelemalla.

Popmusiikki on tuonut uudelleen esiin primitiivisen yhteistaiteen, jossa kaikenlaiset taiteen harrastajat runoilijoista maalareihin ja muusikoihin yhdessä tuottavat yhtä aikaa käyttötaidetta.

On todettu, että yleisön kiljunta popkonserteissa ei ole hysteriaa, vaan itseilmaisua parhaimmillaan, samoin kuin popmusiikin synnyttämät yksintanssit twist, shake ym.

Popmusiikkia kouluihin
Musiikkipolitiikasta Saastamoinen mainitsi, että popmuusikkojen koulutus olisi järjestettävä nopeasti Suomessa ja ainakin musiikinopettajien pitäisi saada jonkinlainen koulutus tässä musiikiniajissa, pystyäkseen keskustelemaan ja ohjaamaan oppilaitaan heidän omalla kielellään. Sibelius-Akatemiaan pitäisi olla improvisaatiotaito pääsyvaatimuksena. Nykyisin ainoa pätevä popmusiikin opettaja on poppia itse harrastava ja soittava musiikinopettaja, joita on ylen harvassa.

 

Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio ry:n toimintakertomus ensimmäiseltä toimintavuodelta 1970: Koulutuksesta.
Varman ammatin perusedellytyksiä ovat hyvät mahdollisuudet perus- ja jatkokoulutukseen. Koulutusysymys on kokonaisuudessaan jätetty toistaiseksi hoitamatta, huolimatta että asia on tiedostettu usealla taholla. Asiasta on paljon puhuttu ja kirjoitettu, mutta varsinaiset toimenpiteet asian hyväksi ovat jääneet. Federaatiossa on asiaa tutkittu ja päädytty tulokseen, että on saatava tarpeita vastaava musiikkiopisto.

Musiikkiopiston perustaminen vaatii tarkkaa asian selvittamistä ja sen jälkeen tarkkaa suunnittelua. Federaation taholta on jo lähdetty selvittämän asiaa Ilpo Saastamoisen johdolla. Pääkysymyksinä ovat luonnollisesti seuraavat asiat: Onko maassamme saatavana tällä hetkellä tarpeeksi pätevää opetusta?

Kuinka kauan kestää, kun opettajat koulutetaan, että he tosiaankin täytävät heille asetetut vaatimukset. Ko. asiaa varten on käännytty asiantuntijoiden puoleen ja pyydetty heiltä lausunnot yhdenmukaista kaavaketta käyttäen. Lausunnot ovat pyydetty seuraavilta henkilöiltä:         
Leena Joki, Erkki Salmenhaara, Lasse Mårtensson, Inkeri Simola-Isaksson, Erkki Pohjola, Kari Rydman, 
Klaus Järvinen, Erik Tawaststjerna, Urpo Jokinen, Jorma Panula, Liisa Tenkku, Matti Rautio.

MAF:n hallitus on tehnyt suunnitelman rahoituksen järjestämiseksi siten, että opetusministeriöön tullaan jättämään 1972 tammikuun aikana musiikkiopiston vuosibudjetti, sekä samalla tarkka selvitys kaikista muista musiikkiopistoa koskevista asioista.

 

 

1971:

24.3.71         Helsingin Sanomat - Taiteen keskustoimikunta jakoi kohdeapurahat
Taiteen keskustoimikunta on jakanut taiteenharjoittajien vuoden 1971 kohde-apurahat. Hakemuksia jätettiin toimikunnalle yhteensä 478, kappaletta. Jaettavan määrärahan suuruus oli 558 738 markkaa.

Koulutussuunnitelma jazzille ja popille
Seppo Paakkunainen ja työryhmä, johon kuuluvat Martti Vesala ja Klaus Järvinen, pop- ja jazzmusiikin koulutussuunnitelman luomiseen yhteensä 5000 mk...

 

Kevät 1971 (päiväämätön)  -  Uutta luovaa on tuettu
Tilaisuuden avauspuheen piti kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja professori Yrjö Blomstedt. Hän mainitsi kulttuurirahaston hallituksen tuntevan tiettyä voimattomuutta, kun se saattaa esimerkiksi eräillä taiteenaloilla jakaa vain joka kuudennelletoista hakijalle eli kymmenelle prosentille apurahan.
"Tänä vuonna olemme erityisesti pyrkineet tukemaan niin tieteen kuin taiteenkin aloilla sellaista, minkä olemme kokeneet jollakin tavoin uudistavaksi ja uutta luovaksi" sanoi professori Blomstedt.

Tehtävä ei hänen mukaansa aina ole ollut helppo, sillä etenkin tieteessä suomalaisilta tutkijoilta liian usein puuttuu yksi ja sen mukana kaikki: mielikuvitus. "Ainakin eräillä suomalaisen tieteen alueilla olisi sisäinen uudistuminen aivan välttämätöntä", sanoi Blomstedt.
Palkinnot ja apurahat jakoi professori L. A. Puntila yliasiamies Erkki Salosen kanssa.

 

(Päiväämätön) Julkilausuma
Kulttuurirahaston apurahojen jakotilaisuudessa on prof. Blomstedt todennut, että erityisesti on tuettu sellaista taidetta, jonka kulttuurirahaston hallitus on kokenut uudistavaksi ja uutta luovaksi. Kun otetaan huomioon tapa, jolla 30 musiikin apurahaa on jaettu, näyttää kulttuurirahaston hallituksen käsitys uudesta luovasta musiikista olevan ainakin neljännesvuosisadan takainen.
Suomen Jazzliitto r.y.
Popmuusikot r.y.

 

Kevät -71 - Uusi Suomi  -  Auli Räsänen: Jazzin ja kevyen musiikin kainalosauvat nurkkaan.
Jazzin ja kevyen musiikin koulutuksen järjestäminen on saanut pontta kahdesta tapahtumasta. Vuoden alussa valmistui Suomen Jazzliiton teettämä selvitys jazzin asemasta Suomessa, joka sisältää myös ehdotuksen käytännön toimenpiteiksi. Kohdeapurahalla taas palkittiin työryhmä, jonka tarkoituksena on Ilpo Saunion laatimaan selvitykseen nojautuen kehitellä eteenpäin kevyen musiikin koulutuksen järjestelyä.

Afroamerikkalaisen musiikin, ns. kevyen musiikin nykyisen valtavirtauksen aktiivisen harrastuksen kehittäminen on ollut laiminlyötyä. Selitykseksi on usein vedottu siihen, että tämän musiikin harrastus on luonteeltaan passiivista. Väite sisältää vain osatotuuden, esimerkiksi Ilpo Saunion tutkimukseen liittyvät tilastot osoittavat jazzin ja popmusiikin aktiiviharrastajien määräksi nimenomaan nuorison piirissä noin 30.000 henkilöä. Minimiosa tästä määrästä on hankkimassa pohjakoulutusta jossakin maan musiikkiopistoista, joissa taas mahdollisuudet alan erikoistumiseen ovat täysin olemattomat. Lähinnä ensiavun luonteiset alkeiskurssit ovat todistaneet peruskoulutuksen huutavan pulan kevyen musiikin sektorilla. Pitemmälle ehtineet, itse itsensä kouluttaneet ainmattimuusikot taas - pääasiassa jazzin piiristä - ovat voineet Suomessa opiskella ainoastaan kerran vuodessa järjestettävillä kursseilla (Pori, Jyväskylä), mutta pitkäjänteistä koulututoimintaa ei ole ollut sen kummemmin harrastajien kuin amrnatttlaistenkaan tarpeiksi.

Tyvestä puuhun
Koulutustilanteen         korjauksen tulisi Ilpo Saunion ehdotuksen mukaan tapahtua neljällä tasolla. Yleissivistävässä mielessä jazzin ja ja kevyen musiikin opetusta tulisi antaa peruskoulussa ja lukiossa. Musiikkiopistojen, jotka palvelevat vielä etupäässä harrastajajoukkoja, tulisi antaa nuorisolle tilaisuuksia opiskella muunkin kuin klassisen sektorin perusasioita. Pedagogisessa tarkoituksessa kevyttä musiikkia opiskeltaisiin kaikissa opettajainvalmistuslaitoksissa mukaanluettuna Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosasto ja ammatillisessa mielessä maan musiikkikorkea-koulussa Sibelius-Akatemiassa tai myöhemmin perustettavassa erityisoppi-laitoksessa. Käytännön opiskeluun tulisi Saunion mielestä elimellisesti liittää alan tieteellinen tutkimus yliopistoissa.

Ilpo Saunion selvityksessään hahmottelemat koulutuksen suuntaviivat ovat ohje-nuoranamme, kun alamme laatia yksityiskohtaisia käytännön suunnitelmia, kertoo musiikinopettaja Klaus Järvinen, kohdeapurahan saaneen työryhmän jäsen. Hänen lisäkseen ovat ideateamissa mukana muusikot Seppo Paakkunainen ja Edward Vesala sekä myöhemmin mukaan kutsuttuna Saastamoinen.[*]

Kahdessa kohteessa voidaan nähdäkseni aloittaa kevyen musiikin koulutus melko nopeasti, Klaus Järvinen toteaa. Ensinnäkin Sibelius-Akatemian koulumusiikki-osastolla, jonka johtaja lehtori Ellen Urho on suhtautunut suunnitelmiin erittäin suopeasti. Sibelius-Akatemian on suhteellisen helppo saada kouluttajia, sillä jazz- ja viihdemuusikoidemme parhaimmisto on keskittynyt Helsinkiin. Toiseksi kouluissa, joissa alkaa olla nuorta, jazzista ja popmusiikista kiinnostunutta opettajakuntaa. Lähivuosina akatemiasta lähtee kentälle jo alan perustiedot hankkineita voimia - tällä hetkellä niiden tuntemus on jokaisen opettajan henkilö-kohtaisen aktiivisuuden vailassa.

Mistä opettajat?
Suurempiin pulmiin törmätään, kun jazzin ja kevyen musiikin koulutusta suunnitellaan musiikkiopistoihin. Ensimmäiseksi on luonnollisesti saatava valtio ja kunnat hellittämään kukkaron nyörejään opetuksen rahoittamiseksi. Seuraava käytännön hankaluus on opettajavoimien hankkiminen.

Muusikkokuntaa ei ole riittävästi kartoitettu näitä toimenpiteitä ajatellen. Nimen-omaan Helsingin ulkopuolella työskentelevistä saattaa olla vaikeuksia löytää jazzin ja kevyen alan kouluttajia niitä paikkakuntia lukuunottamatta, joihin harrastus on jo juurtunutta (esim. Pori). Klaus Järvisen mielestä tässä tilanteessa vähäisemmätkin resurssit olisi otettava huomioon. Pedagogiset kyvyt eivät välttämättä ole Suomen parhaita muusikoita ja kääntäen. Rinnan alkeiskoulutuksen kanssa on sitten annettava jatkokoulutusta niille, jotka harjoittavat jazzia ja kevyttä musiikkia ammatikseen muusikoina ja pedagogeina. Ammattilaisia valmistava erityisoppilaitos häämöttää tulevaisuuden suunnitelmissa; Klaus Järvisen mielestä koulutuksen perusta (harrastus kouluissa, musiikkiopistoissa) on kuitenkin ensin saatava riittävän leveäksi ja vankaksi. Ilpo Saunion ehdotuksen mukaan voitaisiin heti alkuun tehostaa kesäkurssitoiniintaa, esimerkiksi laajentamalla Jyväskylän jazzkursseja ja ulottamalla nuorison musiikkileiritoimintaa pop-musiikin alueelle (Musiikin kesäseminaari Savonlinnassa tulevana kesänä).

Kouluesimerkki
Klaus Järvinen toimii Oulunkylän yhteiskoulussa musiikinopettajana ja [on] pannut koulussaan pystyyn kevyen musiikin aktiivisen harrastuksen, jonka määrä ja innostus on ylittänyt hänen odotuksensa. Koulussa on viisi orkesteria, joista kaksi pop-kokoonpanoa ja lisäksi neljän oppilaan jazzryhmä. Käytäntö on todistanut, että nuoret vedetään parhaiten mukaan musiikkitoimintaan harjoittamalla sitä musiikkia mistä he pitävät, Klaus Järvinen toteaa. Kuitenkaan he eivät rajoitu pelkkään viihde-musiikkiin vaan useimmat harrastavat aktiivisesti myös klassista musiikkia, hän lisää. Kolmasosa koulun 900:sta, oppilaasta on aktiivisia musiikin harrastajia. Harrastuneisuus, joka nyt tuntuu poikkeukselliselta, voisi kouluissa olla normaali tilanne, Klaus Järvinen sanoo.

Sivustatuekseen Klaus Järvinen on pestannut muusikoita, jotka antavat opetusta eri soittimissa. Osa oppilaista on taidoissaan niin pitkällä , että voivat toimia apu-opettajina. Soittimia on hankittu kouluun vanhempainkerhon myötävaikutuksella. Kouluihin hankittavia soittimia varten on mahdollisuus saada valtionapua, mutta pop-instrumenttien osalta kysymys on vielä avoin. Klaus Järvinen toivoo asian järjestyvän, sillä esim. rummustojen sekä sähkökitaroiden hankkiminen kalliine vahvistinlaitteineen maksaa pitkän pennin - eikä kouluilla ole määrärahoja näihin tarkoituksiin.

Suurena pulmana, jonka ratkaiseminen on samaten välttämätöntä jazzin ja kevyen musiikin tulevaa koulutusta ajatellen, on Klaus Järvinen koulutyössään havainnut alan nuotti- ja opasmateriaalin puutteen Suomessa. Koulutukseen soveltuvien kitara-ja saksofonikoulujen sekä eritasoisten yhtye- ja orkesterisovitusten laatiminen ja painattaminen tuleekin sisältymään yhtenä kohtana työryhmän tavoitteisiin.
Auli Räsänen

[*Koska I. Saastamoinen oli Valtion Säveltaidetoimikunnassa antamassa puoltavaa lausuntoa ko. apurahan saamiseksi.]

 

??? HeSa: Viihdemuusikot toivovat omaa musiikkiopistoa.
Pop- ja tanssimuusikot havittelevat omaa musiikkiopistoa. Musiikkialan ammatti-liittojen federaatio (MAF), johon kuuluvat Laivamuusikot ry, Ravintolamuusikot ry ja Popmuusikot ry, ottaa ensiaskeleita ammattikunnan koulutusolojen parantamiseksi.

MAF:stä kerrotaan, ettei kevyen msuiikin opetusta haluta Sibelius-Akatemiaan. MAF:n puheenjohtaja Tomi Byysing mainitsee, että Sibelius-Akatemissa on ahdasta jo nyt. "Olisi virhe pyrkiä sinne taistelemaan ennestäänkin vähäisestä elintilasta. Olisi parasta saada omat määrärahat."

MAF :n tavoitteena on erityisesti parantaa jo ammatissa olevien muusikoiden koulutusta ja suoda heille lisää turvallisuutta. Oman opiston tilat voisivat käydä myös ammattimuusikoiden harjoittelutiloista, mistä myös on pulaa.

Liitto aikoo tutkia tämän vuoden aikana opiston käytännöllistä järjestämistä ja sen jälkeen esittää sunnitelmansa opetusministeriölle määrärahojen toivossa. Säätiöiden toivotaan avustavan suunnitteluvaiheessa. Liitto perustelee koulutuksen tarvetta mm. sillä, että korkeatasoisten muusikkojen ja artistien puute pakottaa antamaan työlupia ulkomaisille orkestereille.

MAF on alustavasti lähinnä opetusministeriötä varten kerännyt musiikki-ihmisiltä vastauksia laatimaansa kysymyssarjaan.
Pääosa kysymyksistä valotti Sibelius-Akatemian mahdollisuutta kouluttaa viihde-muusikoita: Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestari Jorma Panula vastaa, että hän toivoo täydellistä tarkistusta musiikin opetukseen Sibelius-Akatemiassa ja sen alaosastoissa.

"Perhettään ja itseään elättävistä muusikoista on suuri osa sellaisia, jotka eivät ole voineet saada käytännön vaatimaa opetusta soittimissaan tai muissa tärkeissä aineissa musiikkiopistossa, vaan se on ongittava korvakuulolta ja maksettava paperirahalla."

Panula mainitsee lisäksi, ettei Sibelius-Akatemiassa ole aineita, jotka voisivat auttaa pop- jazz- tai tanssimuusikkoa alallaan. "Rytmin opetus on alkeellista, kangistavaa ja sen jäljet huomaa jokaisessa opiskelijassa." Panula mainitsee myös, että Suomessa on kyllä ihmisiä, jotka ovat päteviä opettamaan näitä puuttuvia aineita, joten koulutusohjelma olisi saatava nopeasti valmiiksi.

 

Valtakunnallisen pop/jazz -koulutussuunnitelman laatiminen 1971-72 > 5.1.72
12.6.71    I merkitty kokous Natsalla - työryhmä: Paakkunainen, Vesala, IS
            - op.min:n kohdeapuraha + 15.6.71 & K. Järvinen (I kerran mukana)

 

KEVÄTKESÄ 1971 - Demari - SNK:n kitaraleiripuffi
27.6. - 3.7.71         SNK:n kitaraleiri Voionmaan opisto, Ylöjärvi  (Apeli Halinen & Ritva Penttonen)

> SosDem. 18.6.71: SNK:n kitaraleiri VVO:lla. 27.6. - 3.7.1971
Viime kesänä sanottiin SNK:n siirtyneen "kitaralinjalle". Niiltä jotka käyttivät tätä sanaa kriittisessä mielessä, unohtui se, että sanoma voi mennä perille musiikinkin avulla. Joka tapauksessa vuoden 1970 kitaraleirin menestys osoitti, että polttavaa tarvetta kitaraopetuksen saamiseen on jatkuvasti olemassa. Jatkuvasti ilmestyy uusia lauluja laulettavaksi. Jatkuvasti ilmestyy uusia lauluja säestettäviksi. Jatkuvasti lisääntyy soitettaviksi tarkoitettujen kitaroiden lukumäärä harrastaja-joukonkin lisääntyessä maassamme. SNK on tajunnut tilanteen realistisesti ja onkin siis ollut ensimmäisten joukossa kehittämässä nuorten musiikinharrastusta uuteen suuntaan.

Tämän kesän kitaraleiri tulee olemaan samantyyppinen kuin edellisenäkin kesänä. Päähuomio kiinnitetään laulusäestysten harjoitteluun, mutta sen lisäksi annetaan erikoisopetusta vaikkapa bluesin soitannassa sitä haluaville. Tämän ohella tullaan keskustelemaan musiikki-ideologisista kysymyksistä sekä muusikon asemasta yleensä maassamme.

Ilpo Saastamoinen, joka tunnustaa omakseen sekä oheisen kuvan että edellä olevan tekstin, tulee toimimaan leirin johtajana. Leirille voidaan ottaa vielä joitakin osanottajia.
Leiri järjestetään yhteistyössä Työväen Musiikkiliiton kanssa. Leirimaksu johon sisältyy opetus ja täysihoito on alle 16 vuotiailta 80 mk. 16 vuotta täyttäneiltä 95 mk. ja 20 vuotta täyttäneiltä 115 mk. Mukaan ehtii vielä...

 

3.4.71           Uusi Suomi: Jazz- ja popmusiikin kurssi Savonlinnan musiikkileirillä

12.6.71         Savon Sanomat: "Karelialainen" musiikkityöläisten puolestapuhuja
                > 11.6.71 Karelia - Kuopio, Pohjois-Savon Ammattioppilaitos

4.-14.7.71 (ke) Savonlinnan pop/jazzleiri  - Invalidien ammattioppilaitos, Sulkava
                     (Klaus Järvinen; Sulkava 8.7. & Karjalainen 12.7., Itä-Savo + valokuva 6.7.)
                     (Radion kesäkanavan ohjelma) 6.7.?

8.7.                Sulkava: "Tämä on niin ihana paikka ettei se voi olla totta ollenkaan."
                     Pop- ja jazzleiri jammailee Invalidien Ammattioppilaitoksella

8.7.71            Itä-Savo: Vauhti päällä: Suomen ensimmäinen pop- ja jazzmusiikkileiri Sulkavalla.

12.7.              Karjalainen "Innostunutta popkansaa Sulkavalla"

13.7.71          Uusi Suomi - Lea Järvisalo:  Sulkavan pop ja jazz - Musiikki on, muu unohtuu.

14.7. ke         Musiikin kesäseminaari - Sulkavan pop/jazzleirin pop-konsertti...
                    Tomi Parkkonen dr, Jyrki Nummi alto sax, Teemu Salminen ten sax, Pekka Tolvanen el.b.
                     Ilja Saastamoinen el.g:
         C. Parker: Billy's Bounce
         B. Kaper: Green dolphin street
         Heckstall-Smith, Hiseman: The Grass is greener

14.7.71 ke   > Uusi Suomi: Lapset ja nuoret esiin Savonlinnan musiikissa

15.-17.7.71 la Musiikkikasvatuspäivät / Musiikinopettajakurssit
                     IS: Pop ja jazz kouluopetuksessa

15.7.71          Savon Sanomat: Musiikkikasvatuspäivät Savonlinnassa 16-17.7.

16.7.71          Uusi Suomi: Musiikinopettajille jatkokoulutusta        

16.7.71          Itä-Savo - RS: Musiikkia laidasta laitaan Savonlinnan kesässä.

16.7.71          Karjalainen: Pop- ja jazzleiri oppi muutakin kuin Likalaulun.
Ilja Saastamoinen joka oli johti pikkuyhtyeiden esitykset saisi vähän miettiä kenelle ja missä sopii parhaiten tarjota tietoa erilaisista musiikkiopin pikkufaktoista. Sinänsä on mielenkiintoista tutustua erilaisiin molleihin ja tahteihin, mutta pop-konsertin spiikkaajan suusta kuultuna ne tuntuvat ihan turhilta. Opetuksen jakamista voi kenties perustella sillä, että konsertti oli opetusleirin päätöstilaisuus,  mutta yleisö ei ollut oppilaana.

Paljon paremmin Ilja Saastamoiselle sopii sähkökitaran soittaminen kuin spiikkaaminen. Isompien poikien bändiä hän nimittäin täydensi sähkökitaralla. Ja sitä kuunteli hämmästyneenä. Soolo-osassaan hän otti kitarasta esiin viulumaisen valituksen, joka oheni avaruusmaiseksi ja sen jälkeen räjähti raivokkaaksi. Samassa isojen yhtyeessä esiintyneelle saxofoni-kaksikolle (Jyrki Nummi ja Teemu Salminen) toivon pitkää ja ehdotonta jatkotaivalta, mieluiten yhteistä. Näitä samoja saxofoneja yleisö erityisesti rakasti ja osoitti sen kyllä.

Siinä Ilja Saastamoisen infernaalisen soolon aikana katselin yleisön joukossa istunutta nuorta tyttöä, jonka täysin valkea tukka oli poninhännällä. Hän imi itseensä repivää kovarytmistä soittoa kuin aikoinaan Mayflowerin kannella Uuteen Maahan purjehtineet puritaanitytöt virrensäveliä. Jännä juttu sinänsä tämä ehdottomuus: usein juuri pop- ja jazzkonserteissa sen löytää. Sitten ihmiset kasvavat ja ryhtyvät hillitsemään itseään. Tosin kaikilla ei ehdottomuutta ole koskaan. Sääli heitä.

Vanhemmille voisi taas kerran huomauttaa, että pop- ja jazzkonserttiin ei ole yläikärajaakaan. Ehkä he oppisivat siellä ymmärtämistä. Ainakin se Ilja Saastamoisen vannoutunut ihailija, jonka ikä varovasti arvioiden on noin 50 vuotta, on oppinut. Hänenlaisiaan lisää, niin konfliktit katoavat kuin itsestään.

Konsertti oli onnistunut. Pop- ja jazzleirille voi vain toivottaa päättymätöntä elinikää ja kaikkea mahdollista tukea. Sitähän nuorille on annettava, minkä he osaavat parhaalla mahdollisella tavalla käyttää lahjojensa kehittämiseen. Mutta eivätkös ne olekin jo kuolleet sukupuuttoon, jotka ovat opettaneet, että jazz ja pop ovat arvoltaan alempia kuin esimerkiksi barokkimusiikki.
Ritva Huhtanen

 

18.7.71         Savon Sanomat: Kansan- ja popmusiikki ovat tulossa kouluihin.

18.7.71         Karjalainen: Kansanmusiikki, pop ja jazz tulossa kouluopetukseen

 

20.8.71         Turku RuisRock: Esitelmä > MAF:n julkilausuma
                   (seminaarissa "Popmuusikon asema" Järvinen-Numminen-Byysing-T. Palmer)

> 20-21.8.71 Helsingin Sanomat -Turku: Ruis-Rock alkoi sitkeällä jonotuksella.
                   Popmuusikotkin saatava sosiaaliturvan piiriin. (> Ks. Turku-seminaari 20.8.71)

21.8.71         Uusi Suomi - Markku Jokipii: Tiedotusvälineet ja pop esillä seminaarissa Turussa
Kevyen alan muusikot itseoppineita
Musiikinopettaja Klaus Järvinen ja muusikko Ilpo Saastamoinen aloittivat eilen popseminaarin, joka jakaantui kahteen osaan: muusikon asemaa käsittelevään ja popmusiikin tiedotusvälineiden suhteita selvittelevään seminaariin. Klaus Järvinen näki hyvin paljolta ongelmiin liittyvän koulutusseikkoja:

Suomessa muusikon ammatti on hyvin huonosti arvostettu, ja nimenomaan pop-, jazz-, ja tanssimuusikkojen kohdalla arvostusta ei oikeastaan ole olemassakaan. Tämä johtuu pohjimmiltaan meidän musiikkikasvatuksestamme kotona ja koulussa. Musiikista yleensäkin tiedetään hyvin vähän ja sitä ymmärretään yhtä vähän. Vanhempien välinpitämätön suhtautuminen musiikkiin heijastuu lapsiin, koulujen musiikinopetus nimenomaan maaseudulla on useissa tapauksissa täysin epämääräisellä tasolla ja näin kierretään vuodesta toiseen samaa kehää.

Eräs räikeimmistä epäkohdista on pop-, jazz- ja tanssimusiikin kohdalla täydellinen koulutuksen puuttuminen. Tämän alan muusikot ovat musiikkinsa itse oppineet kansanpelimanniperiaatteen mukaisesti. Tyypillistä on, että esimerkiksi trumpetin ja saksofonin soittajilla ei löydy edes asianmukaista harjoitusmateriaalia, ei ainakaan suomalaisten kanavien kautta sitä pystytä hankkimaan. Tilanne on siis suorastaan tragikoomillinen.

Järjestäytyminen jäjessä
Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio ry antoi muusikon asemaa kosketelleen ...aan keskustelun tiimoilta julkilausumansa, josta lyhennelmä:

Arvostuksen puute koskee yhtä hyvin klassillisen kuin ns. kevyenkin musiikin ammattikuntaa. Pääsyyksi tähän MAF toteaa muusikoiden palkkatason jälkeen-jääneisyyden yleisestä palkkakehityksestä yhdistyneenä monien sosiaalisten oikeuksien puuttumiseen. Mm. tämä seikka on vaikuttanut virheelliseen kehitykseen, jonka lopputuloksena on nähtävissä tämän hetken ulkolaisten muusikkojen tulva maassamme.

Niin työnantaja- kuin työntekijäpuolenkin järjestäytyminen on pahasti jäljessä monien muiden maiden vastaavasta kehityksestä. Ammattikunnan edut pystytään turvaamaan ainoastaan tehokkaalla järjestäytymiseilä, joka MAF:n mielestä merkitsee ennen kaikkea muiden ammattikuntien tukea suuren keskusjärjestön piirissä. Vain tätä kautta voidaan asiat saada kuntoon oikealla tavalla.

Muusikon sosiaalisen aseman parantaminen merkitsee todennäköisesti ulkomaisen muusikkokunnan vähenemistä ja tässä vaiheessa esiin astuu kotimaisten muusikkojen koulutuskysymys. MAF on jo aloittanut laajakantoisen selvittelytyön alan koulutuksen aikaansaamiseksi.

 

22.8.71         - Iisalmen Sanomat: Juhlahenkeä Ruisrokissa & Savo 21.8. (ei otsikkoa)

> Från Dagens Nyheters utsända medarbetare (Åbo, lördag):  Finska grupper gillas bäst i Åbo

23.8.71 ma      Turun Sanomat: Rock on vuodeksi rokattu

24.8.71 ti         Uusi Suomi - Tku: Vorotkin juhlivat Ruissalossa - Autoja, telttoja ja rahaa vietiin rock-yleisöltä.

- Päiväämätön: POP-seminaarissa puhuttiin salaliitosta - muusikoista.

[Jatkuu osassa III:]  -  Päiväämätön: Rock-ajatuksia Sibelius-museossa.