1981-84 Isot henkilöhaastattelut I

Isot henkilöhaastattelut 1981-2013

Pyydän etukäteen anteeksi, jos joku lehtiartikkelin kirjoittaja ei pidä siitä, että olen ottanut hänen artikkelinsa tähän kotisivulle kysymättä jutun kirjoittajan lupaa - riippumatta siitä, että artikkelit perustuvat tavallisesti kirjoittajan tekemään haastatteluun, jolloin artikkelien asiasisältö on etupäässä minun henkilökohtaisia mielipiteitäni. Mikäli menettely ei ole hyväksyttävä, poistan artikkelin välittömästi, kun joku kirjoittaja sitä haluaa.

Totean tässä yhteydessä vain sen, että tarkoitukseni on dokumentoida ennen kaikkea musiikin historiaa ilman mitään mahdollisuutta hyötyä siitä esim. taloudellisesti, koska artikkelit ovat kenen tahansa vapaasti luettavissa ilman korvausta. Samahan koskee tietysti omia päiväkirjamerkintöjäni. Olen kyllä mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt mainitsemaan kaikki olennaiset perustiedot kirjoitusten taustasta, mikäli ne minulla itselläni ovat olleet.

Muodollisten lupien täydellinen hankkiminen olisi vienyt minulta merkittävän osan eläkeläisaktiviteetistani, jolloin ehkä nämä koosteet olisivat jääneet täysin tekemättä.

Kiitän kaikkia kirjoittajia, mikäli he hyväksyvät tämän menettelyn. Mielestäni nämä ovat enemmän kulttuurihistoriallisia koosteita kuin pyrkimys pönkittää omaa mainettani jälkipolvien silmissä. Siitä ei minulle haudassa ole juuri arvattavasti hyötyä. Tuon ajatuksen olen koettanut pitää mielessäni koostaessani näitä leikekokoelmia.

Jyväskylä 14.11.2013
Ilpo Saastamoinen

 

1)         1.2.81 su - Iisalmen Sanomat, s.6 - Rauni Paananen:
            Keiteleelle kotiutunut Ilpo Saastamoinen - Taiteen oltava tiennäyttäjänä

2)         13.10.1981  Viitasaaren Sanomat n:o 21 - Matti Waskilampi:  Kulttuuririihi

3)         4.3.1982 to  PieKei - V.P.?:  Ilpo Saastamoinen luo kansanmusiikkiin uutta aaltoa
            (> Ks. Piirpauke + > Kitarakirja)

4)          5.11.1982 pe Savon Sanomat - Paula Aalto:  Kuin Keiteleelle pudonnut muukalainen

5A)        9.6.83 Vastin: Ilja Saastamoinen: Kaupallinen taide tekee virkamiehiä

         > 30.12.1983 Keitele (kirje) Muusikko-lehteen Julius Heikkilälle:
         > 1/84 "Ilpo Saastamoinen, säveltäjä, soittaja ja musiikkifilosofi"
         > Ks. Erill. dokumentti: J. Heikkilä - Muusikko 1 - 1984

5B)       26.1.84 la      Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen:  "Unohtuneet musiikkikulttuurit esille"

6)         27.1.85          Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen:
           "Kansanmusiikilta haaste läntiselle nykymusiikille" (ei muualla  kokonaisena)

7)         19.2.85 jälkeen - päiväämätön Pie-Kei:  Vuoden apuraha Ilpo Saastamoiselle

>          23.7.85          Iisalmen Sanomat (Ylä-Savon kyky 85) - Nadja Nowak:
           "Shamaani Saastamoisella Kalevala on sitä itseään" > Kalevala-kirjoituksia

8)         13.12.85        Savon Sanomat - Jorma Hänninen:
            Musiikki ja sanataide esillä - Perinnekulttuuria Keiteleellä

9A)         2.10.86 to     PieKei: Shamaani Saastamoisen matkat

9B)         3.12.86         Keskisuomalainen - PÄIVI LEHIKOINEN
              Ilpo Saastamoinen romuttaa absoluuttisia arvoja - Musiikki - informaatiopeliä

10)         10.12.86 ke   Iisalmen Sanomat - Seppo Heikkilä: Modernisoija ei käytä primitiivinen -termiä

11)         26.5.1987 ti    Iisalmen Sanomat:  Ilpo Saastamoinen muuttaa Vaasaan

12)         11.6.87 to      PieKei:  Ilpo vaihtaa paikkakuntaa

13)         11.6.87 to      Keskisuomalainen - Päivi Lehikoinen: Luovuus elää maaseudulla

14)         25.6.87          PieKei (Kuvateksti):
              Viikko takaperin tiistai-iltana Octatus-kuoro piti läksiäiskonsertin Keiteleellä...

15A)       16.11.87 ma   Iisalmen Sanomat - Vellamo Paananen: Keiteleen Hamula käy malliksi muillekin

15B)       26.11.87 to     PieKei:  Ilpolla monta rautaa tulessa

16)         6.2.1988 la     Iisalmen Sanomat:  Läänin taidetoimikunnalta 509 000 markkaa -
              Työskentelyapurahoissa kolme yksivuotista

17)         16.8.88 ti       Savon Sanomat (Etusivu) - Mirja Tossavainen:
              Keiteleeltä puro maailmanmusiikin uuteen virtaan
            - Ilpo Saastamoisen huima näky: 
     s.12 - Vanha arktinen rytmikulttuuri on tulevaisuuden huippukamaa.
            - Juuritasolta sekatyyliksi ja kohti uutta

18A)        27.4.89          Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen:
               Keiteleeltä Jyväskylään muuttava Ilpo Saastamoinen:
              "Kommunikaatioteoria soveltuu improvisoituun musiikkiin"

18B)         2.8.89 ke       Iisalmen Sanomat - Pirjo Nenola: Etnomusiikki kiehtoi Radugassa (Etusivu:)
                Pirjo Nenola: Ironiaa kulttuurishokista (s. 8)

19)           18.5.90         Botnia Beat I/90 - Raija Nummijärvi: Päämääränä elämisen ilo.

20)           8/90       Helsingin Sanomat - Kuukausiliite  - Missä hän on nyt.
                Eeva-Kaarina Aronen: Muusikko, joka ei halua soittaa oikein
                Ilpo Saastamoinen haluaa vapauttaa ihmiset nauttimaan musisoinnin ilosta.

21)           I/91       City (Jyväskylä): Jazz? Rock? Joiku? / Musiikki - Jori Mäenpää:
                Ilja on nähnyt auringon (Kuva: Jari Haapa-aho)

22)           12.3.91   Sisä-Suomen lehti: Ilpo Saastamoinen: Luovuus puuttuu musiikkiopetuksesta
                > Ks. Ilpo 50 v. -lehdet

23A)         21.7.92 ti Iisalmen Sanomat (s.1 & s.8) - Kari Väisänen:
                Shamaani työstää velho-oopperaa + Rajatonta liikettä taiteenaloissa ja...

23B)         21.7.92    Keskisuomalainen / (IS) 50 vuotta: Velho liikkuu äärirajoilla

23C)         22.7.92    Helsingin Sanomat - Jukka Hauru:
                Saastamoiselle elämä on musiikkia suurempaa improvisointia

23D)         23.7.92    Viitasaaren Seutu - Vuosien kierrossa: Muusikosta filosofiksi

23E)         27.7.92 ma Iisalmen Sanomat - Kari Väisänen: Kolttaleuddeja rappina ja reggaena  -
               Tunnelma tiivistyi Ilpo Saastamoisen juhlakonsertissa

23F)         29.7.92 ke  Pielavesi-Keitele - Raija Eevala:
                Ilpo Saastamoinen 50 vuotta - Maailmanmusiikki jää ja elää

24)         25.1.93 Keskisuomalainen - Pasi Luhtaniemi: Kansat ja yksilöt selviävät improvisoinnin avulla
             - Ilpo Saastamoinen laajentaa Suomen sukua

25)           29.4.93       Lapin Kansa - Jaana Siitonen:
                Säveltäjä Ilpo Saastamoisessa on aimo annos shamaania (Irtoleike)

26)           10.4.94 su   Warkauden lehti: Luovuus ja musiikki

27)           26.6.95 ma  Iisalmen Sanomat - Tuula Hortamo:
                Ilpo Saastamoinen ei luota länsimaiden tulevaisuuteen -
              "Jousi jännittyy, kun paha rajataan ulos elämästä"

28)            11.8.95 Kotimaa N:o 32, s.15 - Tuula Hortamo:
                Tavattavissa säveltäjä, muusikko Ilpo Saastamoinen  -  Etnomusiikin puolestapuhuja

29)            Selvis 3/2000 ("Haloo") - Juha Kaarsalo (Kuva Martti Heikkilä):
                 Ilpo Saastamoinen - Arktisen musiikin velho

29B)          Friiti 6/2000 ss. 24-27 - Arto Junttila (Kuvat Kari Kaulanen):
                 Ilpo Saastamoinen ja saamelaisrytmiikka > Ks. Velhon Aika -CD

30A)          Pielavesi-Keitele 3.10.01 ke - Timo-Heikki Varis:
                 Kymmenen oopperavuoden jälkeen - Ilpo Saastamoinen vetää henkeä

30B)         2.11.2001 - Kalevalaseuran "Kekrinpäivän" tunnustuspalkinnot 2001

31)           20.1.2002 su Iisalmen Sanomat - Tuula Hortamo:
    Etusivu: Ilpo Saastamoinen suunnittelee ensi kesäksi 45 -vuotistaiteilijajuhlaa
           s.8 Obinugrilaisten hantien pyhät karhuriitit olohuoneen levymusiikiksi
                Kesällä 60 vuotta täyttävän Ilpo Saastamoisen elämän tutkimusmatka jatkuu

31B)         musa.fi 5/2000 s.22-23 - Juha Kaarsalo:  Ilpo Saastamoinen sävelsi oopperatrilogian
            > Ks. "Velhon Aika -CD"

32)           Pelimanni N:o 4 2002 (loppusyksy 2002) Päätoimittaja Jukka Nuoranne
                s.4 Kuukauden pelimanni Ilpo Saastamoinen

33)           29.12.2002 su Kainuun Sanomat:  Mitä kuuluu Ilpo Saastamoiselle? (> Kulttuuri B5)
                Eija-Riitta Airo-Karttunen: Paikallisen kulttuurin tukeminen tärkeää -
                Säveltäjä Ilpo Saastamoisella on Kajaanista sekä hyviä että huonoja muistoja

             > Ks. myös KALTIO 1/2003 ss. 30-31 - Eija-Riitta Airo-Karttunen:
               [Ilpo Saastamoinen] musiikin marginaalissa -

34)           25.5.03 su Ilkka - Kulttuuri s.14 - Kokkola, Tero Hautamäki:
                Ihminen tavoittaa kuulemastaan musiikista vain kymmenesosan

35)           21.9.08 su Iisalmen Sanomat - Lapinlahti, Pirjo Nenola:
                Ilpo Saastamoinen kertoi, mikä on hyvää musiikkia

36)           17.1.2009 la, s.15 Salon Seudun Sanomat - Veli-Matti Henttonen:
                Elävässä etnomusiikissa elämäntyö - Ilpo Saastamoinen on monipuolinen muusikko ja tutkija
               (Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen on tehnyt monipuolisen ja pitkän päivän musiikin parissa. Soulsetistä
                käynnistynyt ura on vienyt miehen arvostetuksi etnomusiikin tutkijaksi.)

37)           Pelimanni 2/2009 (Kansiteksti) - Marko Aho:  Ilpo Saastamoinen on pelimannisukua

38)           19.1.09 Keski-Pohjanmaa, s.12 - Leena Nygård:
                Ilpo Saastamoinen tuntee alkuperäiskansojen musiikin  -  Maailmanmusiikki vain välivaihe

39A)         5.10.11 ke Pielavesi-Keitele - Timo-Heikki Varis:  Ilpo Saastamoinen digitoi elämäntyötään

39B)      > SELVIS 3/2011, ss. 20-25 - Pekka Tegelman: Ilpo Saastamoinen...
               (Ks. Ko. artikkeli sekä kuvat M. Mattila) > Lehdistö > Lehtiarvostelut

40)          16.9.12 su Iisalmen Sanomat - Kulttuuri, s.21 - Pirjo Nenola:
               Karelia-yhtye vei kansanmusiikkiin (Kalevala-näyttelystä)

41)          Pelimanni 4/2012 - Sauli Heikkilä: Soidinmenot muuttavat laulutapoja

42)          MUTINY N:o 15 (Kauhajoki 24.7.2013) ss. 42-45:
               Haastattelijana Juhana Nyrhinen: Ilpo Saastamoinen (Jyväskylä 26.05.2012)

+         Pekka Jalkanen: Pohjolan yössä, Kirjastopalvelu Oy Jyväskylä 1992

+         Suuri Musiikkitietosanakirja (5), Otava 1991, ss.204-205

+         SUOMALAISIA SÄVELTÄJIÄ - Otava 1994

Toim. Mikko Heiniö - Pekka Jalkanen - Seija Lappalainen - Erkki Salmenhaara

+         Päiväämätön: Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja 2

Soundi-kirja 24 Tampere 1983 ss. 507-508

 

 

1.2.81 su - Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen:
Keiteleelle kotiutunut Ilpo Saastamoinen - Taiteen oltava tiennäyttäjänä
(Kuvateksti I: Synnyinseudulleen Keiteleelle kotiutuneella Ilpo Saastamoisella on edessään konserttimatka Saksaan.
Kuvateksti II: Tällä kokoonpanolla soitettiin Intiassa Bombayn jazzfestivaaleilla.
Kuvateksti III: Sibelius Akatemian jazzkursseilla antamansa opetuksen sekä Helsingin ja Jyväskylän opettajainvalmistuslaitoksissa pitämiensä luentojen lisäksi Ilpo Saastamoinen on kiertänyt maata Ivalosta Helsinkiin pop-, jazz- ja kitarakursseja pitäen. Tämä kuva on muisto Keiteleen kurssilta.)

"Taiteen pitää olla tiennäyttäjä, poistaa ajattelun rajoittuneisuutta ja olla kertomassa, että kaikki voisi olla toisin".
Määritelmä on kotiseudullaan Keiteleellä sapattikautta viettävän kapellimestari Ilpo  S a a s t a m o i s e n, kuusivuotisen työskentelynsä Kainuussa alueorkesteri-toiminnan parissa taakseen jättäneen muusikon, säveltäjän, kirjailijan ja kuva-taiteilijan. Maailmankansalaisen, joka on ehtinyt testata ihmisten suhtautumista musiikkiin aina Intiaa ja Kuubaa myöten.

Jättäessään Kajaanin Big Bandin Ilpo Saastamoinen pohdiskeli, voidaanko ns. kevyttä musiikkia ylläpitää kunnallisella politiikalla.
- Ellei taitelijalla ole vapautta tehdä niin kuin haluaa taiteellisesti, syntyy viihdettä, joka tyydyttää kaikkia ja ei ketään. Taiteen tiennäyttäjän rooli tuhoutuu päättäjien jyrkkiin vastakkaisiin mielipiteisiin, joita taiteentekijän on kuunneltava. Kainuussa jopa sanottiin, että siellä tuodaan liikaa esille kainuulaista kansanmusiikkia joka kuitenkin on kaiken lähtökohta.

Alueorkesterikokeilua vetänyt Saastamoinen soittajineen onnistui parhaiten vuonna 1979, jolloin Big Band veti sadalla esiintymisellään yhteensä 25 000 kuulijaa.

Saatuaan puolivuotisapurahan hän sen edellytysten mukaisesti jätti kapellimestarin tehtävät kirjelmöityään siitä ensin päättäjille. Kun hän puolen vuoden kuluttua palasi, oli Big Bandilla ollut kahdeksan esiintymistä. Toiminta oli lamaantunut 90-prosenttisesti.

Byrokratian ongelmat, kaikessa tässä olivat suurimmat: Ne näkyivät mm. siinä, ettei saksofonistin vakanssia saatu yrityksistä huolimatta.

Konserttimatka Länsi-Saksaan
Sapattia sanan varsinaisessa merkityksessä ei Ilpo Saastamoisen Keiteleen kausi ole. Usein päivät venyvät jopa 20-tuntisiksi uusien kirjallisten aiheiden, sävellystyön ja samaan Kalevala-aiheeseen liittyvien maalausten parissa.

Nykyisenä Piirpauken basistina Iljan on tietysti silloin tällöin treenattava soitto-taitoakin ja valmisteltava matkaa, joka jälleen kerran suuntautuu jonkin verran kauemmaksi kuin hänen kuuluisan isoisänsä Optatus Raatikaisen viuluineen tekemät soittomatkat.

Piirpauke on lähdössä konserttimatkalle Saksan liittotasavaltaan, missä ensimmäinen konsertti on Länsi-Berliinissä 12. helmikuuta. Tulomatkalla Piirpauke soittaa mahdollisesti myös Tanskassa ja Ruotsissa. Kesän konserttilavat taas löytyvät mm. Sveitsistä ja Hollannista.

- Tällainen free lance -työ tietyin periodein sopii minulle erityisen hyvin nyt kun asumme Keiteleellä. Välillä jää aikaa omiin töihin, joiden tekoon mahdollisuudet ovat uuden puolivuotisapurahan ansiosta suhteellisen hyvät. Aikaa ei kulu esim. syrjästä etsittäviin opetustehtäviin.

Kalevala-aiheita sävelin ja kuvin
Ilpo Saastamoisella on parhaillaan tekeillä mittava sävellystyö, Kalevala-sarja. Ensimmäisen osan kantaesitys oli toissakesänä, ja toisen osan viime kesänä Kajaanissa missä Big Bandin laulusolistina oli Kalle Fält. Esitys on kuultu myös radiossa kahteen kertaan.

Tällä hetkellä Kalevala-sävellys kiinnostaa koulutelevisiota, kouluradiota ja Helsingin juhlaviikkoja. On keskusteltu myös sen englanninkielisestä käännöksestä.

Televisiosta, mahdollisesti ulos tullessaan ohjelma esittelisi myös ne sävellykseen liittyvät 50 pastellityötä, joissa Saastamoinen surrealistista lähestymistapaa käyttäen tutustuttaa katsojat Kalevalan maailmaan, kaiken syntyyn, Ilmattareen, Väinämöiseen, Sampsa Pellervoiseen ja Tammen mysteerioon. Tähän mennessä Saastamoisen nautittavat Kalevala-sävelet ovat jo soineet mm. Jyväskylän Kesässä orkesterin, laulu- ja saksofonisolistien ollessa paikalla sekä äänitettynä Kostamuksessa, missä sarja soi taustalla yleisön tutustuessa samalla Saastamoisen maalauksiin. Sävellyksen sanoitus alkaa Kalevalan  ensimmäisestä, luomista kuvaavasta runosta ja päättyy toisen runon Kokko-tarinan alkuun. Teos kestä tunnin ja 20 minuuttia. Joukossa on melodioita kansanmusiikista, ja Saastamoinen on käyttänyt myös 5-iskuisen-rytmin mahdollisuuksia.

Tekstin kertoessa tammen kaatumisesta tulee musiikissa regressio. Kuten eletty elämä ihmisellekin palautuu mieleen ennen kuolemaa, alkaa musiikissa soida 24 melodiaa.

Kuunnellessani sitä keiteleläisen omakotitalon mukava sohva paikkana katoaa, samoin aika. Vaikka 20 eri kielelle käännetty kansallinen aarteistomme ei aiemmin ole tehnyt minua onnelliseksi, koen sävelten kautta suomalaisen hengen pyrkimysten kestävyyttä, luonnon ihmeitä, elävää elämää kohtaan ilmenevää myötätuntoa ja yksilön kunnioitusta kalevalaisia tapoja kohtaan.

Kaikessa tässä tekniikka on avuksi ja stereot toistavat todella puhtaasti. Sävelistä tulvii jopa itsetiedotonta, kaikesta teennäisyydestä vapaata isänmaallisuutta, iloa  suomalaisuudesta. Ns. kevyen musiikin ja taidemusiikin rajaa ei enää ole.

Kun Ilja Saastamoinen napsauttaa vempeleensä kiinni, todellisuus palaa ja ajattelen: kummallista. Piti elää tämänikäiseksi ja ajaa Keiteleelle tullakseen kansalliseepoksemme puhuttelemaksi. Yhä useammalle voisi käydä näin, jos Kalevala-sarja saataisiin levyille, nyt sävelletty osuus vaikkapa kahdelle LP:lle.

Suunnitelman toteutus vaatisi 150 000 mk, mutta tällä hetkellä on koossa vain Luovan Säveltaiteen edistämissäätiöltä saatu 15000mk.

Levytettäessä mahdollinen orkesteri olisi Tapiolan Big Band vahvistettuna aiemmin Kalevalaa esittäneillä laulu- ja saksofonisolisteilla.

Musiikin alalla ei saamattomuutta
Keskusteltaessa suomalaisen kansanmusiikin hyödyntämisestä nykykäyttöön Saastamoinen sanoo, että kaikki kuultu luonnollisesti vaikuttaa, mutta vanha traditionaalinen esittämismuoto ei istu nuoreen polveen. Ja onhan se niin, että näytelmätkin jokainen aikakausi esittää omalla tavallaan. Syntyy myös uutta. Tulos ei aina ole pelkkää sovittamista.

Savolaisia Ilpo Saastamoinen ei pidä saamattomina musiikillisessa mielessä. Esim. kevyen musiikin alalla savolaisilla on Finnforest, on Pettersson ja muita hyvin menestyviä. He ovat valinneet elämänsä lähtökohdaksi musiikin. Tällaiseen valintaan on nykyisin entistä paremmat mahdollisuudet, sillä radio palvelee levytyksineen, on hyviä livekonsertteja, on alan kursseja ja ennen kaikkea kevyen musiikin arvostus on kasvanut. Lopputuloksen ratkaisee kuitenkin sitkeä työ.

Ilpo Saastamoisen tähänastisesta vaelluksesta ja hänen ajatuksistaan saisi tarinaa irti enemmänkin, vaikka mies on vielä suhteellisen nuori. 19-vuotiaana hän valmistui kansakoulunopettajaksi ja armeijasta tultuaan hoiti virkaa Viitasaarella kolme vuotta. Lähti sitten opiskelemaan yliopistoon, soitti siinä sivussa Kareliassa Paroni Paakkunaisen ja Edward Vesalan kanssa, valmistui hum.kandiksi, toimi yhteistyössä Nils-Aslak Valkeapään kanssa, perusti Dopplerin Ilmiön ja kävi sen kanssa konsertoimassa aina Kuubassa saakka. Hän toimi myös tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa sekä veti yliopistolla kaksi luentosarjaa tilapäisenä kurssiassistenttina aiheinaan pop-musiikin historia sekä improvisointi ja sointuteoria.

Musiikkitoiminnastaan Saastamoinen sai Kritiikin kannukset 1973. Opiskelu jatkui. ja siinä sivussa hän kirjoitti 280-sivuisen Kitarakirjan, jonka Tammi kustansi 1975. Pian sen ilmestymisen jälkeen Ilpo Saastamoinen sai valtion tiedonjulkistamis-palkinnon. Vuosi 1975 toi julkisuuteen myös soolo-LP:n Joutsenen juju. Se pohjautuu kansanmusiikkiin, ja mukana on myös Optatus-vaarilta tallennettu Kiljanderin polska sekä kainuulainen Saunapiian polkka.

Kitarakirjan suosiota kuvastaa mm. se, että lähtiessään lainaan se vain harvoin palasi takaisin kirjastoihin. Kirja pohjautuu kirjoittajan toimintaan ammattimuusikkona sekä kymmenien pop-, jazz- ja kitarakurssien opettajana. Ilmestyessään se todella tarjosi uuden vaihtoehdon ns. klassisen kitaransoiton rinnalle.

Siitä, mitä Ilpo Saastamoinen tällä hetkellä kirjoittaa, tiennee vain Ritva-vaimo, joka 6- ja 4-vuotiaiden tyttöjen hoidon ja taloustöiden ohessa silloin tällöin toimii myös puhtaaksikirjoittajana. Salaisuuden verho ei kuitenkaan keskusteluissa raotu.  Kaikella on aikansa, ei kaikista keskeneräisistä kannata puhua, Ilpo Saastamoinen sanoo.
RAUNI PAANANEN

> 13.10.1981  Viitasaaren Sanomat - Matti Waskilampi: Kulttuuririihi
(Kuvateksti:) Uuden musiikin ja Kalevalan teemojen merkittäväksi tulkiksi ja korkeatasoisen ja  oman kuvituksen myötä myös renessanssipersoonaksi on kohoamassa keiteleläinen Ilpo Saastamoinen. Hänen kaksiosainen Kalevala-teoksensa ja yli 50 työn pastellikuvituksensa esitetään mm. Helsingin juhlaviikoilla. [!]
(> KBB + > Piirpauke)

Mitä on suomalaisen kulttuurin renessanssi, suurella r-kirjaimella? Aikanaan Italian renessanssimestarit palasivat harvinaisen onnistuneesti koko länsimaisen kulttuurin "kultakauteen" löytäen sieltä uudelleen taiteen ja kulttuurin oikeat perusteet ja kasvun mahdollisuudet. Nämä renessanssinerot ottivat kokonaisvaltaisiksi ja taiteitten välisiksi ihanteiksi esim. kuvataiteissa samat kauneusihanteet ja estetiikan kuin Kreikan kultakauden mestarit - nyt kuitenkin lisäten oman aikansa henkisen panoksen ja metafysiikan. Näin epäilemättä kyseessä olikin kokonaan uusi tyyli ja sanoma, vaikkakin entisin esteettisin arvoin ja saavutuksin. Tämän ajan ihanteet tunnemme ja tiedämme edelleen "kehittyneinä" myös muissa ns. kertaustyyleissä, mutta ei yhtä onnistuneina ja kestävinä kuin renessanssi. Niinpä voimme ottaa opiksi renessanssista yhtä ja toista; jos vain löytyy oikeita renessanssipersoonia ja kyllin voimakkaita taiteilijoita henkiseltä ja taiteelliselta kapasiteetiltaan.

Voimme palauttaa mieliin Suomen taiteen kulta-ajan ja sen keskeiset renessanssi-persoonat A. Gallen-Kallelan, J. Sibeliuksen ja E. Leinon. Kaikki he osaksi palasivat keskeisessä tuotannossaan suomalaisen kulttuurin "sankariaikaan" ja Kalevalan laulumaille saavuttaen tuotannossaan monasti kerrassaan ylittämättömiä kansallisia mestariteoksia ja samalla eurooppalaisia huippuja. Eivätkö juuri A. Gallen-Kallela,

J. Sibelius tai E. Leino luoneet Kalevala-aiheissaan kenties keskeisimmät suomalaisen ja kulttuurin sielunmaiseman, sielunväreen tai korkean astraalitason, myös esoteerisesti tarkastellen! Nämä mestarit kenties ainoina suomalaisina taiteilijoina nousivat Väinämöisen henkiselle tasolle ja keskustelivat "ikuisista suomalaisten omien jumalien kanssa"!

Samalla kun jälkimodernismilla edelleen Suomessa rahastetaan valtavia summia ollaan toisaalta siirtymässä eräänlaiseen suomalaiseen renessanssiin. Tänä päivänä monet kyvykkäät taiteilijat, säveltäjät, elokuvaohjaajat, kuvittajat, teatterit ja kustantajat palaavat Kalevalan innoittamana suomalaisen kulttuurin kulta-aikaan. Palaaminen Kalevalan teemoihin tapahtuu nyt kokonaan toiselta henkiseltä pohjalta kuin esim. Neuvosto-Karjalassa. Vain tunnustamalla oman aikansa parhaat käsitykset ja saavutukset voi niiden kautta ja rikastamana palata ikään kuin renessanssitaiteilijoiden tapaan omaan suomalaiseen Antiikkiin (Kalevalan laulumaille) ja sen henkiseen kasvuun ja todelliseen luovaan tilaan!

Suomalaisen uuden musiikin ja Kalevalan teemojen uudeksi tulkiksi (ja samalla renessanssipersoonaksi) on nousemassa nykyään keiteleläinen Ilpo Saastamoinen. Taiteilija Ilpo Saastamoinen on jo aiemmin löytänyt keskeisesti ja uudella tavalla suomalaisen kansanmusiikin. Eipä siis ole ihme, että hän on säveltänyt kaksiosaisen Kalevala-jättiteoksen suurelle Big Bandille, jossa teoksessa yhtyvät kalevalainen metafysiikka, kansallisen musiikin syke ja moderni sävelkieli kokonaan uudella tavalla!

Ihmeenä sen sijaan pidän Ilpo Saastamoisen modernia kuvitusta Kalevalaan, joka liittyy tiiviisti ja korkeatasoisena myös hänen uuteen Kalevala-teokseensa. Kuvitus on yli 50 modernia pastellityötä käsittävä maalaussarja, joka käsittääkseni on ainutlaatuinen maamme kuvataiteessa; sillä kukaan muu suomalainen kulttuuripersoona ei ole tätä ennen säveltänyt ja kuvittanut korkeatasoisesti Kalevalaa.

Ilpo Saastamoisen Kalevala-teos ja siihen liittyvä kuvitus tullaan esittämään ensi syksynä Helsingin Juhlaviikoilla. Eräänä ideana on esittää teos jo ensi kesänä Viitasaaren Uuden Musiikin Kesäakatemian konserttina ja tapahtumana. Ilpo Saastamoinen on tehnyt merkittävää työtä myös Kajaanin Big Bandin kapelli-mestarina, Piirpauke-yhtyeen sovittajana, säveltäjänä ja basistina. Ilpo sai jo vuonna 1973 Kritiikin kannukset ja Tiedonjulkistamispalkinnon mainiosta Kitarakirjastaan, joka kustannetaan parhaillaan myös Ruotsin markkinoille.

Kysymys: Viitasaari havitteli joskus 1960-luvulla Keiteleen kanssa ylikansallista kuntaliitosta. Kuopion lääninhallitus kaatoi hankkeen. Kannattaako tämä hanke nostaa vielä uudelleen pöydälle?
Ilpo: Äskettäin kuulin Keiteleen kunnanisien kannanoton kysymyksestä pääministeri Mauno Koivistolle! Keiteleen teollinen kehitys osoittaa heidän mukaan sen, että tuolloinen kuntaliitoshanke olisi ollut virheratkaisu. Keiteleläiset näyttävät olevan optimistisia oman kuntansa kehitykseen ja tulevaisuuteen nähden.

Muusikolla ei mahdollisuuksia uran luomiseen pienissä kunnissa
Olet valtakunnallisesti tunnettu ja tunnustettu uuden musiikin säveltäjä, sovittaja ja esittäjä. Mitä mahdollisuuksia on tunnetulla taiteilijalla jäädä pysyvästi asumaan Keiteleelle tai Viitasaarelle uran siitä lainkaan kärsimättä?

Ilpo: Tällä hetkellä ei mitään! Piirpauke ei toistaiseksi ole vielä niin työllistetty, että päästäisiin sellaiseen periodityöskentelyyn, että olisi joka kolmas kuukausi kiertue, jolloin väliaikana voisi tehdä sovitus-, sävellys- ym. työtä. Toisaalta tällainen periodityöskentely estää ottamasta vastaan lukuisaa tarjolla olevaa opetustyötä Keiteleelläkin.

- Opetustyö ei toistaiseksi kiinnosta niin paljon kuin elävän musiikin esittäminen. Olen tehnyt musiikin opetustyötä hyvin paljon: Sibelius Akatemiasta Helsingin Yliopiston luentosarjoihin ja Opettajakorkeakoulujen tunteihin; aina Ivalon ja Rovaniemen kursseihin saakka!

Kuntatason kulttuuri kutistuu byrokratiassa rämpimiseksi
Olet ollut mukana myös taidehallinnossa mm. valtion säveltaidetoimikunnassa. Millaisia mahdollisuuksia ja kokemuksia tällaisella valtion taidehallintoelimellä oli uuden musiikinkulttuurin edistämisessä, ja muusikkojen aseman parantamisessa?

Ilpo: Näin kevyen musiikkia kautta katsottuna säveltaidetoimikunnan työ, varsinkin 1970-luvulla, oli ensiarvoisen tärkeätä! Tämä johtui siitä, että päinvastoin kuin kunnallisessa kulttuuribyrokratiassa, poliitikot olivat myöntäneet tietyn suuruisen budjetin, jonka käytöstä asiantuntijat itse päättivät.

- Kunnallisessa kulttuuribyrokratiassa sen sijaan poliitikot pyrkivät päättämään kyseisten määrärahojen käytöstä pienintäkin yksityiskohtaa myöten, josta on seurauksena se, että kulttuurin teko kutistuu byrokratiassa rämpimiseksi! Tämän minulle opetti kuuden vuoden kapellimestarin toimi Kajaanin Big Bandissa. Tässä mielessä kannatan muutamien teatterinjohtajien tavoin eräänlaista "diktatuuria". Se tarkoittaa, että kulttuurilaitoksen taiteellinen johto saa päättää käytettävissä olevan budjetin sisällöstä sekä taiteellisista tavoitteista, kunnes hänet määräajan kuluttua potkitaan pois ellei lopputulos tyydytä!

Kansanmusiikki - ainoa asia, joka erottaa enää kulttuureja toisistaan
Piirpauke on suomalaisia uuden musiikin tunnetuimpia nimiä. Sen ohjelma on yllättävän monipuolinen. Mikä johti Piirpauken esim. suomalaiskansallisen linjan renessanssiin?

Ilpo: Alun pitäen minulla on ollut suuri lukkarinrakkaus Piirpauken musiikkia kohtaan, koska itse esiinnyin 60-70 -lukujen vaihteessa Kareliassa, joka ensimmäisenä toi suomalaista kansanmusiikkia esille uudessa muodossa. Sen lisäksi perustamani Dopplerin Ilmiö (joka esiintyi mm. Kuubassa) otti maassamme ensimmäisenä käyttöön kansamusiikkimateriaalia eri maista. Ja kyseessä oleva yhtye mm. vaikutti Piirpauken perustajajäsenen, Sakari Kukon ideaan luoda musiikkia pelkästään kansanmusiikkiin pohjautuvalle pop-jazz -rytmille [= ryhmälle?].

Kysymys: Entä mikä on omaideologiasi kansanmusiikin renessanssiin?
Ilpo: Suomi sijaitsee maantieteellisesti sangen erikoisessa paikassa idän ja lännen rajamaastossa. Olisi pelkkää hölmöyttä kääntää yksipuolisesti katseensa pelkästään länteen, niin kuin nyt on tehty erityisesti kevyen musiikin puolella. Toisaalta kansan-musiikki on musiikkikentässä tänä päivänä oikeastaan ainoa asia, joka enää erottaa kulttuureja ja kansoja toisistaan. On luonnollista, että omanidentiteettinsä kannalta pyritään toisten kopioinnin sijasta omista lähtökohdistaan käsin tai omista erikois-olosuhteista käsin luomaan musiikkia, jota tehdään vain täällä eikä muualla!

Pelkkien epäkohtien paljastamisen sijasta on näytettävä tietä
60-luvun osallistuminen näyttää palaavan ns. uuden aallon teemoissa. Mitä mieltä olet nyt jo väistyvästä uudesta aallosta?

Ilpo: Minusta myönteistä siinä on kansan syvistä riveistä nousevat tekstisisällöt, jotka tosin punk-rockin aikana vielä hukkuivat meteliin!

Kysymys: Miksi muusikkojen lisäksi muut taiteilijat eivät enää kanna yhteis-kunnallista tai muuta vastuuta taiteessaan!
Ilpo: En ole ollenkaan sitä mieltä! Monet kantavat yhteiskunnallista vastuuta ammattijärjestöissään, kuten minä esim. aktiivisesti lähes 10 vuotta. Toisaalta, ajatellaanpa yhteiskunnallisen laulun kehitystä 60-luvun lopulta lähtien, saamelais-musiikin uutta tulemista, teatteripiireissä syntynyttä laulumusiikkia, elokuvaa jne. Nyt jos koskaan taiteilijat ovat uudelleen yhteiskunnallisesti valveutuneita - sitten suomalais-kansallisten päivien, vaikkakin samalla uudistunein ajatusmaailmoin! Varsinkin ammattitaitelijalle ei toisaalta riitä pelkkä epäkohtien paljastaminen yhteiskunnasta, vaan hänen olisi samalla pystyttävä näyttämään tietä nykyisistä maailmankatsomuksellisista umpikujistakin edes johonkin positiiviseen suuntaan.

Kaupunki säästi matkakorvauksissa kahdessa vuodessa 500 mk
Teit huomattavan työn Kajaanin big bandin kapellimestarina. Miksi katsoit tehtäviesi loppuneen niin pian Kajaanissa?
Ilpo: Viittaan jo yleisesti esittämääni kritiikkiin kunnallisesta kulttuuribyrokratiasta, Jos esim. puolitoista vuotta kiistellään jonkun soittajan matkakorvausperiaatteista, on siihen tuhlattu energia kaikki pois taiteellisesta työskentelystä ja musiikin sijasta lopputuloksena onkin 10 sentin paksuinen paperisaaste! Olkoonpa niin, että kunta on säästänyt k.o. kahtena vuotena 500 mk.

Keikkamuusikot edelleen työehtosopimusten ulkopuolella
Keikkamuusikoilta puuttuu työehtosopimus, eläke- ja sosiaaliturva ja on hankala osa-aikatyö. Miten asiat tulisi järjestää tulevaisuudessa?

Ilpo: Vaikea kysymys! Maassamme on paljon sivutoimisia keikkamuusikoita. Tämä vaikuttaa ammatilliseen järjestäytymiseen ja samalla myös jarruttaa palkkakehitystä. En usko, että valtakunnalliseen työehtosopimukseen pääseminen näiltä osin olisi nytkään paljon helpompaa kuin 10 vuotta sitten, jolloin sitä ensi kerran yritimme! Yhtenä syynä on edelleen yhtenäisen työnantajajärjestön puuttuminen.

Piirpaukella neljäs Euroopan kiertue meneillään tänä vuonna
Piirpaukea myy tällä hetkellä Näköpiiri-lehti. Minkä arvosanan annat  ohjelma-toimistojen työlle muusikkojen kannalta katsottuna?

Ilpo: Meille tai yhtyeellemme tällainen työjako on välttämätön erityisesti ulkomaisen työskentelyn ollessa kyseessä. Kotimaassa sen sijaan keikkapaikkoja meidän tyyliselle orkesterille on niin vähän, että ohjelmatoimiston mukanaolo ei ole aina ollut edes välttämätöntä.

Sanomien ilmestyessä on Piirpauke jo neljännellä Euroopan kiertueella tänä vuonna. Aloitamme Tukholmasta, jatkamme Saksan Liittotasavaltaan, sieltä Sveitsin Zürichin kautta Itävallan Lintziin. Paluumatkalla soitamme mm. Kööpenhaminan kuulussa Montmartren Jazz-klubilla (Euroopan nimekkäimpiä jazz-klubeja).

- Tänä syksynä aiomme hyödyntää näissä konserteissa erityisesti minulle kertynyttä kansanmusiikkiohjelmistoa. Sen lisäksi syksyllä meiltä ilmestyy vielä LP-levy nimeltään Kirkastus! Siinä on suomalaisen kansanmusiikin ohella mm. ostjakkisävelmä!
Matti Waskilampi

 

4.3.1982 to         PieKei - V.P.?: Ilpo Saastamoinen luo kansanmusiikkiin uutta aaltoa
(> Ks. Piirpauke + > Kitarakirja)
(Kuvateksti: I Henkilökohtaisesta soittotaidosta on pidettävä huolta. Kotioloissa Ilpo näppäilee akustista kitaraa, esiintymiskeikoilla soittopeli vaihtuu sähköiseen bassokitaraan. II: Tässä tehdään opetuskasettia näkövammaisille.)
Pitkä liuhuparta ja väinämöislakki - siinä kaksi olemuksen tavaramerkkiä, joiden perusteella mies tunnistetaan. Paikkakuntalaisille hän on Ilpo, taiteilijapiireissä hänestä käytetään nimeä Ilja. Siviilissä miestä ei juuri, näe, sillä musiikilliseen luomistyöhönsä uppoutuneena Ilpo Saastamoinen pysyttelee mieluummin "kammionsa hiljaisuudessa", tällä kertaa Pikonmäentiellä Keiteleellä.

Ilpo on musiikin ammattilainen, luova ja esittävä. Hän säveltää, sanoittaa ja sovittaa. Listahittejä? Ei vaan kansanmusiikkia, syvältä kansojen ja kansallisuuksien  identiteetistä pursuavaa musiikkia nykyaikaisille soittimille, tämän päivän yleisölle muunnettuna.

Ilpo Saastamoinen lyöttäytyi puolitoista vuotta sitten vakinaiseksi Piirpauke-yhtyeeseen. Kokoonpano on vakiintunut nelihenkiseksi. - Piirpauke on Ilpo Saastamoisen luovan työn julkituomisen eräs väline.

Kansanmusiikkia kaikkialta
Ilpo Saastamoinen sanoo, ettei hän tätä nykyä enää hakeudu varsinaisesti muun kuin kansanmusiikin kuunteluun. Jazz ja pop-musiikki samaten kuin klassinenkin musiikki on jäämässä taka-alalle. Ilpolla on mahtava kokoelma eri maiden kansan-musiikkia, kymmeniä ja taas kymmeniä levyjä tai kasetteja. Niistä hän "kopsaa", eli haalii vaikutteita omalle sävellys- ja sovitustyölleen.

Voitaneen sanoa, että Piirpauke-yhtyeen musiikki on kansanmusiikin uutta aaltoa. Uutta senkin vuoksi, että yhtyeen käyttämät instrumentit ovat peruskokoonpanoltaan nykyaikaisia.

Kitaran, bassokitaran ja rumpujen lisäksi yhtyeen soitinperheessä vierailee myös puhallinsoittimia ja esityksen alkuperästä riippuen myös niitä soittimia, joilla sävelmää on alunperin esitetty kansan keskuudessa. Siis sekoitus vanhaa ja uutta - yhtenä sekoittajana Ilpo Saastamoinen, yhtyeen basisti.

Uuden kansanmusiikin suosio on nousussa ja tämä tietää myös esiintymisiä Piirpauke-yhtyeelle. Ilpo sanoo, että yhtyeen keikkailu on periodimaista. Ollaan kuukausi kiertueella yhteen menoon ja väliajoilla paneudutaan sitten uusiin ideoihin. Lähin esiintyminen on Kuopion 200-vuotisjuhlilla. Kevään mittaan esiintymismatkat suuntautuvat Ruotsiin ja kesällä muun muassa Saksaan.

Kalevala odottaa levytystä
Ilpo Saastamoinen sävelsi kansalliseepoksemme Kalevalan innoittamana sen ensimmäisen runon kokonaan ja toisesta puolet. Teos on levytystä odottamassa, ja valmiina se merkitsisi kahta lp-levyä kansallisrunouttamme sävelin. Ilpon Kalevala-teoksen levytykseen on luvassa 15 000 markkaa luovan sävellystaiteen edistämis-säätiöltä. Ääniraidalle tämän teoksen soittaa Kulttuuritalon big band.

Ilpon Kalevala-aiheinen sävellysteos tulee täydelliseksi vasta elävässä esityksessä, sillä tekijä on piirtänyt musiikkiin sisältyvän 60-osaisen kuvasarjan. Yhdistetty musiikki- ja kuvaesitys nähtäneen ensi talvena Jyväskylän Talvessa, jolloin orkesterina on Jyväskylän big band.

Näkövammaisille kitarakasetteja
Ilpo Saastamoisen työpöydällä on kirja nimeltä 113 kitaralaulua. Kirjasta on yhteistyössä musiikinopettaja Jaakko Pulkkisen kanssa tulossa näkövammaisille tarkoitettu äänikasettisarja, jonka avulla kitaransoitto mahdollistuu myös sokeille. Koko äänitteen pituus tulee olemaan 15 tuntia.

Kansanvalistusseuralle on valmistumassa oppimateriaalia kitaransoiton kirjekurssin muodossa. Tämä valmistuessaan 100-sivuinen kokonaisuus on tarkoitettu alkeis-kurssiksi laulusäestäjille. Kurssiin on sisällytetty monia uusia opetusmenetelmiä, jotka helpottavat sisällön omaksumista.

Keikkojen väliin Ilpo ehtii myös opettajaksi lyhyille kursseille. Viimeksi hän vieraili Oriveden opistossa [21.-24.2.82 Oriveden opiston kurssi].         

Vapaaksi taiteilijaksi
Ilpo sanoo olevansa siirtymävaiheessa. Kuukausipalkkainen työ Kajaanissa on jo puolentoista vuoden takana, edessä vapaan, freelance-taiteilijan taival. Oikeastaan tuo vaihe on jo meneillään ja 'näyttänyt' tapansa ainakin taloudellisessa mielessä. Turvallinen kuukausiansio on vaihtunut vähemmän säännölliseksi - tilivälit ovat harvenneet. Tehdystä työstä kun saatetaan palkka maksaa vasta parinkin vuoden kuluttua.

Piirpauke-yhtyeen miehistö on muuttanut yhtyeensä eräänlaiseksi osakeyhtiöksi, jonka jäsenet maksavat itse omat eläkemaksunsa. Tällä tavoin rakennetaan keikka-muusikoille aikaisemmin perin tuntematonta käsitettä, eläketurvaa. Yhtyeen jäsenten palkanmaksu hoituu sekin osakeyhtiön pohjalta kuukausittain.

Keiteleellä työrauha
- Keitele on tarpeeksi kaukana esiintymispaikoista, joihin ehkä joutuisin soittamaan näinä luovina väliaikoina. Pitkä etäisyys on hyvä syy kieltäytymiseen ja tilaisuuksien järjestäjätkin miettivät asiaa kahdesti matkakustannusten vuoksi. Täällä Keiteleellä on työrauha, jota nämä kotityöt ehdottomasti vaativatkin. Aikomus on, että jään perheeni kanssa asumaan pysyvästi tänne, Ilpo sanoo.

- Esiintymismahdollisuutta esimerkiksi Keiteleellä ei taida Piirpauke-yhtyeelle olla. Kulujen kattamiseksi tarvittaisiin melkoinen yleisömäärä. Eri asia olisi, jos esimerkiksi Pielavesi ja Keitele löisi voimavarat (ja rahavarat) yhteen, eli järjestäisivät konsertin kunnallisena kulttuuritapahtumana, arvelee Ilpo.

 

5.11.1982 pe Savon Sanomat - Paula Aalto:  Kuin Keiteleelle pudonnut muukalainen
(Kuvateksti I: Tummasävyisessä olohuoneessaan Ilpo Saastamoinen johdattaa toimittajan managereitten, roudareitten, kilometrirahojen rämeikköön, tai ottaa kitaransa seinältä ja laulaa uus-sanoittamansa säkeistön Jussi Töyrystä, jonka äiti haaveilee äidinpalkasta.  
Kuvateksti II MV: Piirpauken musiikissa soivat kaikki ilmansuunnat, heidät vas. Ilpo Saastamoinen, Tom Nekljudow, Pekka Nylund ja Sakari Kukko tunnetaan soitannostaan yhtä hyvin Savossa kuin Saksassa. Kuva: MAUNO HÄMÄLÄINEN)

Ilpo Saastamoinen heilauttaa kättään ovenraosta Keiteleellä. Ajo-ohje pitää paikkansa, talo on kadun varren rapistunein vaalea omakotitalo. Hän korjaa toisella kädellään farkkujen-housunkaulus-kalottiaan. Vaimo sanoo, että ottaisit kuvauksen ajaksi edes pois, olisit siistimpi.
Hän kävelee toiseen huoneeseen kalotti päässään. Hänen ei tarvitse riisua kalottiaan, se on osa tavaramerkkiä, Ilpo Saastamoista, muusikkoa, säveltäjää, sanoittajaa.

Joskus ihmettelen, mikä heidät saa köyhäilemään, taiteilijat, kuvanveistäjät, kirjailijat, muusikot, laulajat. Ehdin tuskin viedä Ilpon vaimon leipomaa korva-puustia suuhuni, kun mies selvittää Piirpauken taloudellisen ahdingon.

Korvapuustin kanssa samaa matkaa nielaisen vastenmielisyyteni uusköyhäilyä kohtaan. Seuraavan kerran lähden ajatusten sotapolulle vasta jos löydän Arja Saijonmaan tai Kimmo Kaivannon köyhäilemästä.

Musiikissa ilmansuunnat
Piirpauke tunnetaan yhtyeenä yhtä hyvin Saksassa kuin Rovaniemellä. Esitteessään he ilmoittavat olevansa jazz-rock yhtye. Heidän musiikissaan soivat Sakari Kukon (saksofonit, kosketinsoittimet) eteläamerikkalaisväritteiset kuviot tai Ilpo Saastamoisen laaja pohjoismainen kansanmusiikkituntemus.

Ja tässä piilee Piirpaukeen kansainvälisyys. He soittavat pohjoista, etelää, itää ja länttä. He eivät käperry suomalaisiin joikuihin, vaikka Ilpo ne hallitsee Nils-Aslak Valkeapään yhtyeestä jo saamelaiskaudeltaan. Eivät juutu eteläamerikkalaisen matkimiseen ulkoluvun lailla, vaikka Sakari Kukon toinen kotimaa löytyy ihan muualta kuin pohjolasta.

Kaksi muuta ovat Pekka Nylund (kitara) ja Tom Nekljudow (lyömäsoittimet). Molemmat ovat syntyperäisiä helsinkiläisiä, musiikin ammattilaisia, musiikista ja musiikissa eläviä.

- Toiminnallisesti meillä oli hyvä vuosi. Taloudellisesti huono liikekumppaneitten vuoksi. Kaikki muut hankkivat meidän soitosta, itse emme juuri mitään.

Piirpauke maaseudulle
Ilpo johdattelee perheen tummasävyisessä olohuoneessa toimittajan managereitten, roudareitten, prosenttien, kilometrirahojen, päivärahojen, vahvistinmaksujen rämeikköön.

Vuodatuksesta ymmärrän sen, että rämeikön reuna häämöttää monen jos-sanan päässä ja sen että muusikon vaimon on vaikea saada paikkakunnan verottajaa ymmärtämään, ettei muusikon työ ole verrannollinen metsurin työhön ja että on keikkoja, joista soittajille jää puhtaana käteen suunnilleen sen kuluneen soppa-jutun verran. Aina ei sitäkään.

Nyt yritetään hoitaa homma ilman välikäsiä, managereita ja muita. Minä järjestän keikat kotoa käsin, samoin kuljetuksen ja muut tarvittavat jutut. Piirpauke aloittaa maaseutukiertueensa Pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina. Se soi Nilsiässä, Keiteleellä, Pihtiputaalla, Karttulassa, Suonenjoella, Rautalammilla, Viitasaarella ja Jyväskylässä.

Miten tällaiset maaseutupaikkakunnat ja mistä riittää kuulijat, kyselen ja Ilpo vastaa, että maaseudulla on kiinnostusta ja kuulijoita, jos vain löytyy halukkaita kiertämään pieniä paikkakuntia.

Savosta Saksaan
Piirpauke siis tekee eräänlaista kehitysaluetyötä, ja hän vastaa että jotain sinnepäin.
- Pienet kunnat voivat tilata meitä halvemmalla kuin kaupungit. Ja nyt alkava kierros on suunniteltu niin, että matkoissa säästetään mahdollisimman paljon, samoin majoituksissa.

Hän näyttää tarjouskaavakkeen, missä hinnoittelu kulkee kokoonpanon, ajoituksen ja mahdollisen paikkakuntien yhteistyön mukaan. Järkevää kulttuuriyhteistyötä, mutta toimiiko se?
- Kajaanin Big Bandin johtajuusajoilta tiedän että se toimii. Aika oli opiksi. Sain kosketuksen byrokraatteihin.

Savolais-keskisuomalaiselta kiertueeltaan Piirpauke matkustaa Saksaan Müncheniin, Berliiniin, Kölniin. Lavat ja kuulijamäärät vaihtuvat.
- Päämääränä pidän mahdollisuutta kiertää konserttimuusikkona. Sitä ettei yhtyeen tarvitsisi hajottaa voimiaan.

Paakari Pulliaisen uudet sanat
Ilpo Saastamoinen näyttää Keiteleelle pudonneelta muukalaiselta, mikä on pelkkä näköharha. Hänen isoisänsä Optatus Raatikainen asui Pielavedellä, oli paikallinen pelimanni, soitti viulua. Äidin toimittaja Vellamo Paanasen nimi kertoo myös paljon Savon Sanomien ja Pielavesi-Keitele -paikallislehtien lukijoille.

Saastamoisten olohuone tuoksuu paperille, kirjoille ja työlle. Seiniä kiertävät musiikkiteosten, muistiinpanojen ja käsikirjoitusten rivit.

Ilpo ojentaa uusimman kitaransoitto-oppaansa. Kirjana Tammen kustantamana kitarasäestyksen alkeet tulee parannettuna painoksena täyttämään ensimmäisen oppaan tilan. Toinen juuri valmistunut työ on Opi soittamaan [kitaraa] -kurssi, Kansanvalistus-seuran kirjeopistolle koottu kirja, missä kansanlaulujen säestysten rinnalla kulkevat Ilpon uudelleen riimittämät ja sanoittamat laulut.
- Ne tulivat ihan putkessa vanhojen kansanlaulujen käänteisinä, nykyaikaan istutettuina.

Uussanoitettuja lauluja on noin 80 ja ideasta kertoo esimerkiksi Paakari Pulliainen, joka Ilpon laulussa muuttuu Jussi Töyryksi ja tarinaksi siitä kuinka synnytyshetkellä samalla vuoteella äiti Töyry haaveilee äidin palkasta.
- Laulut, kupletit nykyajasta motivoivat nuoria soittajia. Joissakin käytän aika hurjaa satiiria, puhuttelen tämän ajan kiroista, sodista ja luonnonhaaskaamisesta. Osa niistä sopisi vaikka Heikki Hietamiehen lauluiltoihin.
PAULA AALTO

 

5A)         9.6.83 Vastin: Ilja Saastamoinen: Kaupallinen taide tekee virkamiehiä
Ilpo "Ilja" Saastamoinen (41) on yksi musiikin monipuolimiehistä. Hän on mm. vetänyt Kalevala-runoihin tehtyä Kalevala-produktiota big bandin kanssa, soitellut perinnemusiikkia Karelia-yhtyeessä modernimmin sovitettua perinnemusiikkia Piirpaukessa sekä toimittanut musiikin kirjallisuutta. Viimeisen keikkansa Piirpauken kanssa Ilja soitti Provinssi-rockissa Seinäjoella. Piirpauke jatkaa uudessa kokoonpanossa, Ilja siirtyy kirjallisiin hommiin.

WSOY kustantaa 300-sivuista englanninkielistä kitarakirjaa, jonka teoriapuoli on Iljan hoidettavana. Hänelle tulee kirjoitettavaa noin sadan sivun verran, joten työtä siinä riittää. Soittamista hän luonnollisesti ei aio jättää, koska siitä yhä edelleen nauttii.

- Työltähän musiikin tekeminen ei saisi missään tapauksessa maistua, toisinaan, se valitettavasti maistuu. Taiteen tekeminen ammattina on itse asiassa kulttuurimme kieroutuma. Siinä törmätään helposti psykologisiin juttuihin. Taiteilija ei pysty synnyttämään aitoa musiikkia (tai mitä tahansa taidetta) väkisin puurtamalla. Jos taide tehdään rahan vuoksi ja muut määräävät, mitä tehdään, se muuttuu virka-miesmäiseksi, Ilja pohtii.

Vieraita tuulia
Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Ilja puuhailee kirjallisuuden parissa. Hänen ensimmäisestä opaskirjasta tulee ensi talvena myös ruotsinnettu painos. Kirjallisuudessa niin kuin myös musiikissa Ilja on ennen kaikkea perinteiden ja vieraiden tuulien välittäjä.

- Eurooppalainen klassinen musiikki ja afromusiikki käsittävät vain kymmenkunta prosenttia maailman musiikista. Loput 90 prosenttia on suhteellisen tuntematonta ja sitä on syytä tuoda esiin. Ei voi sanoa, että jokin musiikki olisi absoluuttisesti muuta parempaa, siksi haluan tuoda julkisuuteen sellaistakin musiikkia, jota suuret levy-firmat eivät juuri tuota, Ilja selvittää.

Samalla tässä tutustuu itse muihinkin kulttuuripiireihin kuin omaansa ja oppii arvostamaan niitä. Muiden kulttuurien tuntemus auttaa arvostamaan omankin kulttuurin merkitystä paremmin, hän arvioi.

 

5B)         26.1.84 la         Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen: "Unohtuneet musiikkikulttuurit esille"
> 10.-11.3.84
(Kuvateksti: - Suurin osa maailman kansojen musiikista jää tietoisuutemme ulkopuolelle, kuuntelemme vain noin kymmentä prosenttia, sanoo Ilpo Saastamoinen. Hän on testannut ihmisten musiikkiin suhtautumista Intiaa ja Kuubaa myöten.)

Uljaista kansanmusiikki- ja jazzfuusioistaan sekä mm. kitarakirjoistaan tuttu Ilpo Saastamoinen johtaa Keiteleellä maaliskuussa pidettävää kansanmusiikkiseminaaria. Unohtuneet musiikkikulttuurit -teemalle rakentuvaa seminaaria ovat toteuttamassa Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopisto sekä Suomen Kansanmusiikkiliitto.

Monet ovat tottuneet ajattelemaan että kuulemamme musiikki edustaa suurinta osaa maailman musiikista. Todellinen tilanne on kuitenkin toinen. Emme suinkaan kuuntele maailman musiikista yhdeksääkymmentä vaan kymmentä prosenttia. Suurin osa maailman kansojen musiikista jää tietoisuutemme ulkopuolelle, sanoo aina Intiaa ja Kuubaa myöten ihmisten musiikkiin suhtautumista testannut Saastamoinen.

Kahden päivän tiiviin työskentelyn myötä 10.-11. 3. pidettävässä seminaarissa tutustutaan muutamiin maassamme melko vähälle huomiolle jääneiden musiikki-kulttuurien ilmenemismuotoihin. Aihetta lähestytään nuottiesimerkkien ohella levy- ja nauhamateriaalin sekä yksityisesti äänitetyn autenttisen materiaalin avulla.

Seminaarissa käsitellään myös kansanmusiikin sovittamiseen liittyviä kysymyksiä. Demonstraatioissa avustavat Tom Nekljudow (lyömäsoittimet) ja Pekka Nylund (kielisoittimet). Molemmat kansanmusiikin spesialistit soittivat Piirpauke -yhtyeen joitakin aikoja sitten hajonneessa kokoonpanossa. Nekljudow ja Nylund vetävät seminaarissa myös ryhmäharjoituksia: Työväen musiikki-instituutista on mukana kansanmusiikin erikoistuntija Ilpo Saunio. Hän kirjoitti yhdessä Kalevi Immosen kansa Pororumpu ja balalaikka -kirjan, joka ilmestyi 1980. Musiikin alueen kouluttajana laajaltikin tunnettu Ilpo Saastamoinen toimii seminaarin luennoitsijana.

Aiheistoltaan seminaari on rakennettu mielenkiintoiseksi. Esille tulevat saamelaisten, kainuulaisten ja pohjoissavolaisten kansanmusiikki, turkkilainen mustalaismusiikki rytmeineen ja skaaloineen. Pakistanin muslimimusiikki, gruusialainen kuorolaulu, intialaiset skaala ja rytmit, Balkanin alueen rytmit ja tahtilajit sekä mm. katsaus Afrikan rytmiikkaan.

Seminaari on suunnattu lähinnä aikuisille musiikin harrastajille, kuorolaisille, koulujen musiikinopettajille, kansanmusiikista yleensä kiinnostuneille ja jatkuvasti sen parissa työskenteleville, harrastaja- ja ammattilaismuusikoille.

Vastaavantyyppistä seminaaria ei alueella ole aiemmin järjestetty. Mikäli kokemukset ensimmäisestä seminaarista ovat myönteiset, tapahtuman kehittämistä traditioksi harkitaan.

Konsertteja, kirjantekoa
Ennen seminaaria Ilpo Saastamoinen kiertää pohjoista ja itäistä Suomea soittaen koululaiskonsertteja pitävässä triossa yhdessä Nekljudowin ja Nylundin kanssa. Kiertue alkaa Viitasaarelta 23. helmikuuta. Pohjoisimpia paikkakuntia ovat Muonio, Kolari ja Kemijärvi, eteläisimpiä Mikkeli.

Parhaillaan Saastamoisella on oikoluettavanaan ensimmäisen kitarakirjansa ruotsinkielinen painos, sekä hänen englannista suomeksi kääntämänsä Suuren kitarakirjan teoriaosan oikovedokset. Kysymyksessä on [Ralph] Denyerin kitarakirja, jonka WSOY julkaisee suomeksi ja jonka käännöstyöstä Saastamoinen teki lähes puolet.

Saastamoisella on työn alla myös kansanmusiikkia käsittelevän oppikirjan kirjoittaminen. Oppikirjan kustantajana on Tammi. Kansanmusiikkikulttuureja esittelevästä kirjasta on tarkoitus tehdä musiikin harrastajaa kiinnostava. Ja kaiken aikaa muhii hieman isompi työ odottamassa tarvitsemaansa aikaa.

Työskentely nuorison parissa on Ilpo Saastamoiselle varsin tuttua mm. monista viikonloppuseminaareista. Nuorisolle on suunnattu myös ensi lauantaina Pielaveden Laurinpuron koululla [28.-29.1.84 la] klo 9 käynnistyvä musiikkitapahtuma. Se kuuluu osana kansalaisopiston toimintaan.

Pielaveden mieskuorolle Saastamoinen säveltää Kalevalan ja kuoron juhlavuodeksi Antero Vipunen -teemaa. Viitasaaren teatterille hän on jo saanut valmiiksi uuden musiikin Kulkurin valssi -näytelmään. Harjoitukset ovat menossa, ja kantaesitys kuullaan 22. maaliskuuta. -RP.

 

23.7.84 ma         Etelä-Saimaa - Paula Autio-Vilenius:
"Kaustisen musiikkifestivaalien nykyilme: Ajatonta, kansainvälistä musiikkia"

...Entisten musiikkiperinteiden jäljillä
- Kansanmusiikin asema kansainvälisessä yhteistyössä on vahvistunut tiedon-välityksen kehittyessä, mutta vieläkään emme tunne edes kymmenettä osaa kaikesta maailman kansanmusiikista. Oma musiikkimme, jonka hallitsemme, muodostaa 90 prosenttia siitä, minkä tunnemme.

Näin pohdiskeli eräs Suomen johtavia etnisten musiikkiryhmien tuntijoita, aikanaan Kareliassa ja Piirpaukessa soittanut Ilpo Saastamoinen. Hän on tehnyt useita retkiä aluksi Neuvostoliittoon ja myöhemmin mm. Balkanille ja Kauko-Itään tarkoituksenaan tallentaa ja opetella vieraiden kulttuurien musiikkia. Hänen tutkimuksensa tuloksena ilmestyy ensi vuonna oppikirja kansainvälisen kansan-musiikin alalta. - Teos lienee ensimmäinen laatuaan, Saastamoinen arvelee.

Kaustisen kansanmusiikkijuhlien vähäiset ulkomaalaiset ryhmät ovat Saastamoisen mielestä osoitus yrityksestä tilkitä sitä aukkoa, joka meillä on eri maiden kansanmusiikin tuntemisessa.

Ilpo Saastamoinen on muodostanut Piirpauken "jäänteistä" uuden yhtyeen, Los Ustadsin. Yhtyeen nimi jo kertoo, että musiikkia on haettu kaukaa, toisesta ajasta ja paikasta, eikä bändin levyistä luultavasti tule menestysartikkeleita. Niiden tarkoitus onkin enemmän valistus kuin myynti.
PAULA AUTIO-VILENIUS

 

[Jatkuu osassa II:]
27.1.85  Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen: "Kansanmusiikilta haaste läntiselle nykymusiikille"