1965 Kuuntelen ihmistä - Eliotin muistolle

6.1.1965         Ilpo Saastamoinen: Kuuntelen ihmistä

T. S. Eliotin [† 4.1.1965] muistolle.

(> Kuuntelen ihmistä.mp3)

 

Kuuntelen ihmistä

kohotan lasin hänen muistolleen -

heidän kaikkien,

jotka ovat olivat menneet pois

jättäen meidät miettimään

lähtönsä tarkoituksettomuutta,

sitä mikseivät eilen

toissapäivänä huomenna

ensi vuonna?

Miksi juuri tänään?

Miksi juuri tänään

piti kaivaa pölyttynyt kirja

katsoa sivujen hiiltynyttä autiutta

vaivata herkkää mieltään

menneisyydellä

muistoilla

sillä vaivalla ymmärtää jonkun ajatuksia.

 

Ihmisen kuolema:

viimeinen muistutus

unohdetun olemassaolosta,

viimeinen kehotus:

On aika ryhtyä miettimään

unohdetun merkitystä.

 

Viimeinen muistutus:

On niin monta,

jotka ovat unohtaneet meidät,

joille meidän poismenomme

merkitsee hetkellistä mieleenpalautumista,

muistikuvaa,

joka vilahtaa kadunpuoleisessa ikkunassa

ennen ruutujen jäätymistä.

 

On aikaa epäröidä,

häiritä uinuvia apulaisiaan,

herättää,

kysyä vieraan syntyperää

kotipaikkaa asiaa.

On aikaa harkita

valmista vastausta asiaan,

vastausta kysymykseen,

jota ei vielä tunne.

 

On hiljaisia tilaisuuksia

heittää arpaa siitä,

kuka meistä on vieras,

kuka tervehtii,

kuka toivottaa tervetulleeksi,

kuka esittää asiansa, kuka vastaa,

kuka kysyy hiljaisia kysymyksiä,

kuka selvittää niitä,

kuka kysyy kysyy,

kuka vastaa kysyy vuorotellen,

kuka vieras tuntee isännän

kuka emännän,

kuka palvelija

kysyy vieraan isäntää

kotipaikkaa ajatuksia matkoja

yösijoja päiviä tapaamisia

loppuun suoritettuja tehtäviä

tuttuja vieraita

loittonevia ystäviä,

kuka vieraita isäntiä

- KUKA VIERAS, mitä asiaa,

miksi tuo metronomi kukkuu nopeammin.

Pitäisi lähteä pois

tässä ei jouda ajattelemaan,

missä ei aikaa omille probleemoille.

 

Selvittämättömiä vieraita

epäselviä isäntiä

juottamassa käkikelloa,

jotta kukkuisi

lopulliseen viimeiseen rauhaan.

 

Kuitenkin - joka päivä -

tulevat uudet mahdollisuudet

tarjoten tilaisuuksiaan

päättäväiselle toiminnalle.

Aina tulee uusia vieraita,

pysähtyvät katsovat...

 

[Kelanauha loppuu kesken!!!]

 

...painavat sormiensa jäljet

satoihin tuhansiin solmuihisi

ja kiertävät näin

jättäen sanomia sinne tänne,

[14.1.2014: jotta ne unohdettaisiin,]

jotta ne löydettäisiin jälleen.

 

 

Koti » Jutut -72 » 60-luku » 1965 Kuuntelen ihmistä - Eliotin muistolle