1965 Kuuntelen ihmistä - Eliotin muistolle
6.1.1965 Ilpo Saastamoinen: Kuuntelen ihmistä
T. S. Eliotin [† 4.1.1965] muistolle.
(> Kuuntelen ihmistä.mp3)
Kuuntelen ihmistä
kohotan lasin hänen muistolleen -
heidän kaikkien,
jotka ovat olivat menneet pois
jättäen meidät miettimään
lähtönsä tarkoituksettomuutta,
sitä mikseivät eilen
toissapäivänä huomenna
ensi vuonna?
Miksi juuri tänään?
Miksi juuri tänään
piti kaivaa pölyttynyt kirja
katsoa sivujen hiiltynyttä autiutta
vaivata herkkää mieltään
menneisyydellä
muistoilla
sillä vaivalla ymmärtää jonkun ajatuksia.
Ihmisen kuolema:
viimeinen muistutus
unohdetun olemassaolosta,
viimeinen kehotus:
On aika ryhtyä miettimään
unohdetun merkitystä.
Viimeinen muistutus:
On niin monta,
jotka ovat unohtaneet meidät,
joille meidän poismenomme
merkitsee hetkellistä mieleenpalautumista,
muistikuvaa,
joka vilahtaa kadunpuoleisessa ikkunassa
ennen ruutujen jäätymistä.
On aikaa epäröidä,
häiritä uinuvia apulaisiaan,
herättää,
kysyä vieraan syntyperää
kotipaikkaa asiaa.
On aikaa harkita
valmista vastausta asiaan,
vastausta kysymykseen,
jota ei vielä tunne.
On hiljaisia tilaisuuksia
heittää arpaa siitä,
kuka meistä on vieras,
kuka tervehtii,
kuka toivottaa tervetulleeksi,
kuka esittää asiansa, kuka vastaa,
kuka kysyy hiljaisia kysymyksiä,
kuka selvittää niitä,
kuka kysyy kysyy,
kuka vastaa kysyy vuorotellen,
kuka vieras tuntee isännän
kuka emännän,
kuka palvelija
kysyy vieraan isäntää
kotipaikkaa ajatuksia matkoja
yösijoja päiviä tapaamisia
loppuun suoritettuja tehtäviä
tuttuja vieraita
loittonevia ystäviä,
kuka vieraita isäntiä
- KUKA VIERAS, mitä asiaa,
miksi tuo metronomi kukkuu nopeammin.
Pitäisi lähteä pois
tässä ei jouda ajattelemaan,
missä ei aikaa omille probleemoille.
Selvittämättömiä vieraita
epäselviä isäntiä
juottamassa käkikelloa,
jotta kukkuisi
lopulliseen viimeiseen rauhaan.
Kuitenkin - joka päivä -
tulevat uudet mahdollisuudet
tarjoten tilaisuuksiaan
päättäväiselle toiminnalle.
Aina tulee uusia vieraita,
pysähtyvät katsovat...
[Kelanauha loppuu kesken!!!]
...painavat sormiensa jäljet
satoihin tuhansiin solmuihisi
ja kiertävät näin
jättäen sanomia sinne tänne,
[14.1.2014: jotta ne unohdettaisiin,]
jotta ne löydettäisiin jälleen.