Runot V 11.8.1966
1.1.1966
Minä ihminen
Minä tavallinen ihminen
muiden tavallisten ihmisten joukossa
ilman pelkoa
että tämä onnellisuus katoaisi
ilman pelkoa tulevaisuudesta
valmiina ohittamaan kaikki elämäni hetket
ohittamatta ketään
valmiina kohtaamaan jokaisen
missä tilanteessa tahansa
valmiina antamaan kaiken vapaana
valmiina EREHTYMÄÄN.
Tämä onnellisuus
joka on mahdollista jokaiselle ihmiselle
näistä hetkistä alkaen
on alkanut
IHMISEN VUOSI
jolla on kaikki annettavana.
Eikä
tämän
tarvitse olla
mitään
maniaa...
3.1.66
Minä puhun
sinä kuuntelet
esittäen jatkuvia vastaväitteitä,
joita odotan sinun tekevän jatkuvasti
ja tunnit kuluvat
hedelmällisessä erimielisyydessä
vuodet kuluvat
Tämä on jo kolmas joululoma
meidän pääsemättä yhteisymmärrykseen
enkä minä voi olla odottamatta
jokaista seuraavaa vuoden kulumista
leikillisellä vakavalla pelolla
että olemme lakanneet muuttumasta
jolloin lakkaamme erittelemästä ristiriitoja.
Olemme sopeutuneet kunnon kansalaisten tavoin
alamme juoda enemmän kahvia
ja juttelemme tavanomaisemmin
unohtuen
unohtaen
v u o d e t k u l u v a t
...olen joskus puhunut
olet joskus kuunnellut...
pelkkää protestia tämä kaikki
ennen kunniallista sopeutumista
lakkaamattomaan
muuttumattomuuteen
EI KOSKAAN
puhumista
puhumisen itsensä vuoksi.
7.1.66
vaikea puhua hänelle ja katsoa yrittäessäni antaa selityksen sanoilleni
edesmennyt omatuntomme on rakentanut järjestelmän jossa rehellisyys on rikos
koska se antaa huonon harhaanjohtavan kuvan järjestelmän erinomaisuudesta
paljastaessaan sen mitä ei ole etsitty
käteni vapisevat sanani takertuvat kurkkuun katse hapuilee tukea käsistä
jotka vapisevat huomaamattomasti hapuillessaan tukea ajatuksista jotka hapuilevat
rehellisyyttä sanoissa rehellisyyttä katseessa
rehellisyyttä seinäviivoissa loistevalaisimessa
rehellisyyttä ovenkahvassa
johon vapiseva käteni tarttuu tukea etsien
sellaista on
on vaikea löytää sanoja
kun symbolit on rakennettu
vain epärehellisyyden varaan
rehellisyys paljastuu vasta sitten kun
sen ilmaisuyrityksessä luonnostaan seuraava epäonnistuminen
koetaan avuttomuutena joka hapuilee,
etsii tukea seinän vaakasuorasta yhtäkkiä kallistuvasta viivasta,
ovesta joka pettää ja repeytyy
Klaustrofobiseen hermeettiseen paikalliseen kaikkeuteen
avuttomuus, mahdollinen yhteys
tässä epätotuuksien kaaoksessa
ei riipu sanoista
on sekin totuus
on mahdollista olla rehellinen
on mahdollista vastata rehellisesti
kuka sanoo tätä Jumalan valtakunnaksi
vuonna 1966
nostakoon kätensä ylös
ja sanokoon hep
kuka väittää tekevänsä hyvää
sanomalla tätä jatkuvan tradition puolustamisen arvoiseksi
samalla kun on tapahtunut jotain
tapahtuu nyt
tapahtuu
pelkään että jokainen saa osansa
kun jokainen aikanaan todetaan valituksi
kun sana MIKSI
on lakannut olemasta kysymys.
8.1.66
Minä ihmettelen,
Tapahtuuko täällä todellakin
näin paljon.
Mitä kaikkea ennättääkään sattua
sinä aikana, kun
poliisipillin vihellys on venynyt
minuuteiksi ja tunneiksi,
kun ohitse kiitää ambulanssi
kymmenen kilometrin tuntinopeudella,
kun kontrabasso soittaa cantus firmusta,
kun continuosäestys on annettu bassokitaralle,
ja minä toimin
tuhansien tapahtumien vastaanottajana ja impulssina.
jatkuvaa improvisointia
sattumanvaraisissa olosuhteissa
haasteena ikuiselle, pysyvälle jähmeydelle
jolle malttamattomien atomiydinten
ja alfahiukkasten liike on myrkkyä.
Minä en kestä tätä rakkautta
jonka tähden
kaikki minuun kohdistuvat ärsykkeet
ovat aivopestyjä,
vierautensa menettäneitä
jo ennen minuuteen saapumistaan.
Minä en käsitä
sitä tapahtumien paljoutta
joka päättyy minuun.
Jokainen yrityskin tajuta
vaikutukseni määrä
on virhepäätelmä.
Minun tekoni ovat kaikki se
mitä en näe
Minun sanani ovat kaikki se
mitä en voi kuulla
Minun rakkauteni on se
minkä ajatuksissani tunnen -
ei syy vaan seuraus jostakin
joka vapauttaa minut
kärsimästä tekojeni seurauksista
joita joku haluaa pitää kärsimyksinä
joista olen tietämätön.
Viinin helmet itkevät silmissäni
lämmintä hiljaisuutta
aamuhämärässä.
Rakastettu olkoon
ilon kyynel!
_____
Minä sammutan lampun
ja talviyö on täynnä
yhtäkkistä lumista valkeutta.
Lumikiteitä
kukkivat
kallionrinteet.
Jokin asia on tullut riittävän lähelle minua
ja minä elän
ollakseni hetki hetkeltä voimakkaampi,
voidakseni kohdata jokaisen
avoimesti rakastavan ja vihaavan katseen.
Minussa elävät yksinäisten vuosien takaiset
Django
Blues for Pablo
Brandenburg gate
La golondrina
muodonvaihdoksen kokeneina
antipabloiksi
antidjangoiksi
muuntuneina
rajansa ja itserakkautensa
menettänyt kauneus
tasoittamassa tietä
KAIKELLE -
jokaisena/jokaiselle toverina.
10.1.66
Ylistetty olkoon Auschwitz
siunattu sinä Hiroshima
siunatut Katynin metsät
kiitetty olkoon apartheid
kauan eläköön Ku-Klux-Klan ja mustat muslimit
levätkää rauhassa Josef ja Adolf
ikuisesti suitsuttakoon mustat kynttilät
sinertävää huumaannuttavaa aavesavuaan
teidän päällenne.
Levätkää rauhassa
(sillä) te ette tiedä valtavaa osuuttanne
sen maailman rakentamisessa
joka tulee jatkuvasti
levätkää rauhassa ihmiskunnan hyväntekijät
jotka vihasitte järjestelmällisesti
jotta me oppisimme loogisesti rakastamaan.
16.1.66
Olen varma epävarmuudestani
Se on totuus subjektiivisesta
suhteellisesta totuudesta.
siitä olen varma.
Minulla on oikeus kirjoittaa
enimmäkseen itsestäni tällä kertaa
toisena osapuolena tässä vanhassa näytelmässä
- vailla ramppikuumetta.
Minun runoni pr-toimintaa
omista ideologioistani,
kaikesta siitä,
mitä pahaa olen tehnyt
kaikelle vastaanottamalleni,
jotta siitä keskusteltaisiin.
'i o-I e v-' li,?, kirjoitan
Ei ole väliä pysyvillä säännöillä,
miten kirjoitan,
koska kirjoitan
AINA JOLLAIN TAVALLA,
sillä tavalla
kuin menneisyyteni pakottaa
minut siinä tilanteessa kirjoittamaan
tai muuttamaan edellä kirjoitettua
jonka voisin säveltää milloin tahansa,
jonka olen elänyt milloin tahansa
jokaisessa keskustelussa
jokaisessa tilanteessa
joka EI kanna taiteen nimeä.
Vailla ramppikuumetta
koska satunnaisesta epäonnistumisestani
olisin vastuussa vain itselleni,
ja tilapäinen onnistumiseni
ei sitä vastoin tee minua paremmaksi
suhteessa toisiin
- tilapäisesti täällä oleviin ihmisiin.
Yksi sääntö yhtä runoa varten:
se miten se on kirjoitettu
sillä kertaa.
SE, ETTÄ YRITÄN PARHAANI,
EI RIIPU TILAPÄISISTÄ SÄÄNNÖISTÄ.
Minun ongelmani on se,
miten välitän omat sosiologiset etydini niille,
joille kuvittelen kirjoittavani.
Eivät minua kiinnosta aina erikoiset sanat.
Runo vain välikappale
VASTAANOTTAJAN (heräämiselle)
AJATTELUN (heräämiselle)
SATTUMANVARAISELLE (heräämiselle)
TODENNÄKÖISELLE
HERÄÄMISELLE,
jotta hän ymmärtäisi,
joka niin haluaa tehdä.
Eikä minua kiinnosta se
onko runoni rakenteellinen.
Minua kiinnostaa se
VAIKUTTAAKO
välittämäni valherakennelma todellisuudesta
ihmisiin.
Minua kiinnostavat yksinkertaiset sanat,
jotta lukijan olisi pakko
etsiä mielenkiinto AJATUKSISTA,
joita olen kiinnostunut kirjoittamaan:
Onko parempi poistaa runosta
pari rakennevirhettä
kahden asiantuntijan tähden,
jos seurauksena on
menettää mahdollisuus
henkisen yhteyden rakentamiseen
kolmen ihmisen välille,
joita kiinnostaa enempi sen YMMÄRTÄMINEN,
mitä runossa sanotaan, kuin se,
sanotaanko se "hyvin" vai "huonosti",
(tai) jos on kysymyksessä
jokin suhteellinen kauneuskäsite?
MITÄ sanotaan - YKSILÖN AJATUKSET
tasa-arvoisina sille,
MITEN sanotaan - YKSILÖN YMMÄRTÄMISELLE,
jolle alistettuna
MITEN sanotaan -
kun se liittyy kauneuteen
- vain silloin, kun on kysymys
yksilön omasta
tai omaksumasta kauneuskäsitteestä
vailla absoluuttista arvoa.
Sillä hetkellä kun kaikki luettu runous on hyvää,
herättää HUONO runo enemmän huomiota.
Niin kauan kuin paetaan
ajatuksista monimutkaisiin sanoihin,
on yksinkertainen ajatus se, joka vaikuttaa.
Tekstin merkitys lukijalle
on vain sen eroavuudessa,
sen suhteessa KAIKKEEN
LUKIJAN AIKAISEMMIN KOKEMAAN todellisuuteen,
jolloin eroavuus
vanhan ja uuden koetun välillä
vaikuttaa todennäköisemmin,
kuin jos ne olisivat aivan toistensa kaltaista
"absoluuttisesti hyvää" runoutta.
19.1.66
Vasta sitten kun voin väitellä
arki-ihmisen kanssa
yhteiseltä pohjalta...
Suffer me not to be separated
Suffer me not to be separated
You'll suffer
You are suffering
You have suffered...
Ja koko ajan sama hiljaisuus
vastauksena ratkaistuun kysymykseen,
joka syntyy uudelleen joka hetki.
24.1.66
Pelkään että jokainen saa osansa
kun kaikki aikanaan todetaan valituiksi,
kun sana "miksi"
on lakannut olemasta kysymys.
16.2.66 - Mietelmiä Peter Weissin Tutkimus-radiokuunnelman johdosta:
> Ks. "Lapsuus ja nuoruus 1942-1963" "...Olin silloin parin vuoden ikäinen..."
6.2.66? Päiväkirjassa ei ole (> Ks. 60-luvun mapista: "Muodollinen pätevyys..."
(Seuraava on mahd. erillisestä tekstistä joka on ollut kirje- yms. mapissa.)
MUODOLLINEN PÄTEVYYS - TOSIASIALLINEN PÄTEVYYS
25.2.66
Mitä se on
johonkin olemiseen verrattuna
tai tieteellisesti:
on ilta
on ilta on
ilta.
Mitä se on
että tieteellisesti on ilta
Mitä se ilta (on)
johonkin olemiseen verrattuna?
KATSO
jotain kuuluu on se
se on se
on se on se
Tässä sinulle pari omenaa
minäkin istun ikkunan ääressä
Älä välitä siitä että on ilta
mitä se on
ei se mitään... ole
(koska se on)
miksi sen pitäisi olla
miksi sen pitäisi olla olematta
(koska se on taas)
Tässä sinulle pari omenaa
minäkin istun ikkunan ääressä
On ilta
luultavasti ja taas
ei se mitään
on se
sen pituinen.
6.3.66
Kuinka monta sanaa
Kuinka monta sanaa minulle jää
tämän kaiken päättyessä?
Kuinka monella lauseella
minun on selvitettävä sinulle
(se) etten ole paha?
Mitä kaikkea vaadit minulta
Ymmärtääksesi tämän kaiken?
Kuinka monta sanaa tarvitaan
Kaiken tämän ymmärtämiseen?
Miten vähillä sanoilla
tämä kaikki on selitettävissä?
Ja mitä minulle sitten enää jää,
kun olen käyttänyt kaiken loppuun,
kun olen jälleen antanut pois kaiken sen
mitä olen sinulta teiltä
kuinka monta sanaa
joskus saanut.
Miten paljon minun onkaan tehtävä
selvittääkseni
vähien sanojeni
viimeisen merkityksen.
Niin monta lausetta
Niin monta katsetta
Niin monta tekemätöntä tekoa,
jotka yhtä hyvin
saattavat jäädä tekemättä
sanojen paljouden vuoksi -
jotta ymmärtäisit, etten ole paha,
jotta ymmärtäisit vihdoinkin
etten ole hyvä,
ettei minua kannata ihailla
(niin kuin ei sinuakaan)
sen vuoksi
että haluan olla
hyvä monilla sanoillani
hyvä niin monilla ajatuksillani
hyvä monilla -
ah niin monilla yrityksilläni
tehdä uusia yrityksiä
ajatella yrittäväni
lausua hyviä sanoja
hyvistä ajatuksista
yrittää tehdä hyviä tekoja
niitä, jotka oletan hyviksi
ajatuksellisilla sanoillani
sanattomilla ajatuksillani
sen vuoksi,
että haluan olla hyvä
hyvä
ja taas se sama esittely:
hyvä sanoillani
teoillani hyvä
mutta hyvä nyt myös ajatuksillani suullani silmilläni
hyvä huulillani
hyvä nenälläni taas ja hengitykselläni
hyvä silmilläni
hyvä katseellani käsivarsillani käsilläni
hyvä kynsilläni ja sormillani
ja sitten taas
sanoillani ja silmilläni elimelläni
ja koko ruumiillani
jos sinä olet se
jolle haluan olla hyvä näin
joka haluaa olla unohtamatta maailman
tulla sinne kanssani
palata sinne kanssani
mitään muistelematta
mitään unohtamatta
pakenematta mitään
karkaamatta mihinkään -
joka haluaa palata elämään
näkemällä maailman myös minussa.
Ei minua kannata ihailla,
koska jokainen sinä haluat
kaikkea sitä samaa kuin minäkin.
Eikä siinä ole mitään ihailemista
niin kuin ei ole ihailtavaa eikä surtavaa
nykyisissä epäonnistuneissa yrityksissäni
surra sitä pahaa
mitä olen olettanut tehneeni
sitä hyvää
mikä menneisyydessä on jäänyt tekemättä.
Sillä niin vain on.
Rakastaa toisiamme
ilman epätoivoa ja kaipausta.
Rakastaa toisia toisella tavalla
ja toisia taas toisella tavalla
ystävinä kaikkien kanssa
mikä on tärkeintä.
Eikä kukaan vaadi toiselta enempää.
Eikä meidän enää tarvitse olla
ystäviä vain niille
jotka rakastavat meitä ystävinä,
vaan myös niille
jotka eivät ole voineet meitä rakastaa
jotta ymmärtäisimme yhdessä harhat
jotka ovat estäneet meitä rakastamasta
jotka eivät ole estäneet meitä vihaamasta.
Eikä meillä ole enää mitään salattavaa.
Eikä sanojen tarvitse olla peite
yhä uusille ja uusille peittäville
ja pettäville sanoille
jotka jakaantuvat, kesivät ja silmikoivat
yhä suuremmaksi diasporaksi
vailla pienintäkään yhdistämismahdollisuutta.
Kuinka monta sanaa
Monta sanaa salattuja sanoja
salaamattomille paljastaville sanoille
tietä antamassa.
Kuinka monta sanaa?
Kuinka tarvitsemme niin monta
Kuinka niin tarvitsemme
monta sanaa
jos ne kerran voidaan solmia sanaksi.
Sanathan ovat vain sanoja
Eivät ainoa tapa elää.
Jos me kerran rakastamme,
Niin ei se mitään.
Kyllä sinä ymmärrät,
Että me selviämme ilmankin.
Jonkin aikaa ikuisesti
Miten kevyttä onkaan...
17.3.66
säännölliset aallot
näkymättömässä hämärässä
toistuva näkymättömyys
aaltoilevassa keinuvassa hämärässä
aaltoileva hämärä
säännöllisessä näkymättömyydessä
näkymättömät aallot
säännöllisessä hämäryydessä
ohenee
ohittaa keinuvan hämärän
ohittaa toistuvan näkymättömyyden
toistuvasti lähestyen
toistuvasti hämärtyen
aaltoillen läheisyyttä
aaltoillen hämärää
aaltoillen keinuvia aaltoja
aaltoillen aaltoilevia aaltoja
aaltoillen näkymättömyyttä ja näkyvää
läheiseksi tehden
säteillen lämmintä elämää
läheisessä lämpimässä hiljaisuudessa
eläen hiljaisesti jokaisen hämärän
näkymättömän ja näkyvän
ikuisuuden ja hetken
eläen hiljaisesti
ikuisesti - kerran tapahtuneena
läheisyytenä,
planeettoina
konstellaatioina ja aurinkokuntina
aaltoilevana tähtitaivaana
tähtisilminä pyrstötähden valokaarina
vuosituhansissa aaltoilevina hiuksina
sanattomassa
syvässä
lämpimässä
hämärässä
suovillan vuokon ja kasteisen yökönlehden
aaltoilevassa ohenevassa
laajenevassa hiljenevässä läheisyydessä
rakastan sinua.
22.3.66
En puhu paljon koulusta.
Minun tehtäväni on saada 17 poikaa tekemään
täsmälleen samat liikkeet yhtä täsmällisesti.
Mitä enemmän heitä naurattaa,
sitä vakavammaksi minä tulen
sitä täsmällisemmin minä vaadin
heiltä sen liikkeen...
Onneksi ainakin he tietävät
millainen opettaja olen.
Kukahan minuakin ihailee?
_____
Minä kävelin vaiteliaana
lumesta paljastunutta öljysoratietä pitkin
leutona kevätiltana
Taimoniemestä Keiteleelle päin
korvani hyväillen vaiteliaana
matkaradioni viileätä kaiutinpintaa.
HIER SPRICHT RADIO PEKING:
WARUM ERLEIDEN DIE AMERIKANISCHEN TRUPPEN
EINE NIEDERLAGE NACH DER ANDEREN IN VIETNAM
TROTZ DER NEUEN WAFFENSCHAFT?
WARUM ERLEIDEN DIE AMERIKAN...
yksinäinen tukkiauto
laahautui ohitseni
tiukasti eteenpäin tuijottaen
valosilmät kiinni tiessä
jää ratisi myös minun kumipohjakenkieni alla
ensimmäiset iltatähdet vaiteliaina taivaalla
lumipälvisen hakkuuaukean yllä
vuoren takaa hohtivat kirkonkylän valot
odotustaan taivaanrannalle
niin odottavasti
Minun isäni [Matti]
odottaa vaiteliaana keskussairaalassa
vasemmanpuoleiset kylkiluut irti selkärangasta
muutamat niistä poikki
solisluun ohella
hän ei saa syljettyä astiaan
mustikkasoppa valuu
hänen rinnalleen äänettömästi
hänellä on nälkä
siteet niin löysällä
ettei kärsi yskiä
kyllähän se muuten menisi
ja häntä kohdellaan vieraana - tylysti
samojen kylkiluiden kiinnittyminen rintalastaan
vei häneltä sodan aikana kahdeksan kuukautta
kaksikymmentäviisi vuotta sitten
entä nyt
kuusikko tummenee
astelen vaiteliaana koululle
vaiteliaana kevätväsymyksessään
hän kävelee
hiljentyneenä
maaliskuun
iltana
Kysyvät, onko teatteri tarpeetonta.
Taas vaikenee
joku jossain
eikä puhu enää
koskaan
valoton mopedi
ajaa hämärässä
kiirehtien
siirryn väliaikaisesti
mustaksi sulaneen tien laitaan
kolme askelta vasemmalle
ja sitten taas eteenpäin
vaiteliaana koululle
kuitenkin
pysähdyn hiljaisena
miettimään
tätä kevättä
sinäkö se olit?
28.3.66
...että on ihmisiä,
joita maailmankatsomuksemme ei voi auttaa
joita maailmankatsomuksemme ei halua auttaa
joilta maailmankatsomuksemme voi ottaa pois
sen vähänkin mikä heillä on...
9.4.66
Vaikea olla ajattelematta
kun tapahtuu niin paljon
kun sinäkin olet taas käynyt täällä
tietysti oikeastaan sinä voisit olla
kuka tahansa
(joissakin toisissa mahdollisissa olosuhteissa)
jota tulee joskus ajatelleeksi
ihan niin kuin vahingossa pulpahtaa
tietoisuuden pinnalle
(sitä tietoisesti ollenkaan haluamatta)
mikä joskus tuntuu häkellyttävältä
vaikkei siinä ole mitään ihmeellistä,
luonnotonta tai salattavaa
jota peittäisin tai pakenisin.
Ei minun rehellisyyteni omasta itsestäni
tee pahaa toiselle
ja onhan minulla siihen oikeus
toisena osapuolena tässä dialogissa
kaiken tapahtuvan kanssa.
Eivät nämä ajatukset kysy mitään.
Eivät nämä sanat ja lauseet
Voi kahlita ketään tai mitään,
sitä mikä tapahtuu ja on
ja tulee jatkuvasti.
Sattuu vain olemaan niin,
että on tullut tavattua,
puhuttua niin paljon,
kuunneltua niin paljon - tai vähän
niin vajavaisesti
niin kaukaisesti
tai läheisesti.
Eikä sen merkitystä
Voi koskaan mitätöidä,
Pyyhkiä pois.
Ja miksi se pitäisi tehdä?
Ei tätä tarvitse kokea jokaisen kanssa,
Mutta ei tämän myöskään tarvitse
Jäädä kokematta,
Jos on - niin kuin on - mahdollista
Saada yhteys ihmiseen.
Ei ole itsekkyyttä eikä itsekeskeisyyttä
Koettaa selittää
Miksi toimin niin kuin toimin,
jos se on mahdollista.
Emmekä me koskaan toimi
Niin kuin niitä askelia ja kompastumisia
Ei olisi koskaan tapahtunut
Myöhäisten kävelymatkojemme aikana.
Juuri siksi kirjoitan näitä sanoja.
Rehellisyyteni ei kysy
jättäessään toiselle harkittavaksi
hyväksyä minut sellaisenaan.
Rehellisyyteni voi hyväksyä
sellaisenaan jokaisen
riippumatta siitä
hyväksyykö hän minut,
riippumatta siitä, kuinkayksipuolisesti
-hyvänä tai pahana -
hänen toimintansa yleisesti koetaan.
Ongelma ihmisestä
- sinusta ja minusta -
on todennäköisesti ainoa asia,
joka koskee jokaista,
joka yhdistää jokaisen ihmisen.
Siksi se on minulle tärkein kysymys
yhden elämäni ajan.
Siksi sen ajatteleminen
Ei ole turhaa tai mieletöntä.
Se on mahdollisuus
Päästä lähelle ihmistä.
Eikä mikään estä...
edelleen olemasta
vain luokkatoveri.
...
Tietysti tämä on vain
yksi puoli elämää - ei kaikki.
Toinen puoli on se,
että alan puhua hilseilevästä tukasta,
lohkeilevista hampaista
ja tukipohjallisista tai muusta
niiden oikeilla nimillä.
Ja se merkitsee sitä,
Että olen todella vakavissani.
Eikä mikään estä minua
Olemasta siihen valmis...
12.4.66
Kevät vailla tragiikkaa:
Nokian saappaat, brutto 80 kg ja risat
keväistä elävää lihaa
eivät uppoa lumihankeen -
edes puun oksalta hypätessä.
Korkeimmatkin kivet on valloitettu
ja joku seisoo käsillään vuoren huipulla
jalat taivaassa.
Käkkärämäntyjen kuori rapisee
kun pojat...
kun maisema yhtyy etäisyydeksi
sekunti hajaantuu räjähtäen palasiksi
hetki tallentuu salamannopeasti
iris ja aurinko...
sulkija laukeaa ja avautuu
musta hiljainen Ricoh 35 S-tila antautuu
Agfa-kalvoineen liikkuville aalloille.
Kameran filmi tulee raskaaksi
valkeasta valosta
ja mustasta tapahtumisesta.
Eikä mikään ole sen luonnollisempaa.
Vielä tänä keväänä vien sen Linssille,
joka kätilöi ja kastaa
ja kuivattaa ja leikkaa irti
ja luovuttaa sen minulle
paperikapaloon käärittynä
laitosmaksua vastaan,
ja olen tyytyväinen
kertoessani siitä
mitä on tapahtunut
ja näyttäessäni tuloksen
jota sanotaan OKULAARIPÖPERÖKSI.
Ja se vasta on silmänruokaa...
17.4.66
kisu
kisu
kusi sukkaan
hissukseen
suksi
hius
kiusallisen kauas
ui (sisukkaasti) nai
livasta-rvaan
skenteli
isesti.
21.-22.4.66.
taivas virtaa joen jään alla
siksi on tungosta
ainoastaan sinun lumisilmistäsi
näen jäävuoresi alle
ja näen vain kylmää vettä
kylmää vettä
sinun lumisilmistäsi.
2.5.66
Varjoilla raidoitettu maa
mutkittelevilla puroilla juovitettu hiekka
iltapäivätuulen halkoma kevätilma
lumipälvien paloittelema rinne
rekkojen iltaan porautuva tärinä
niiden painautuessa metsän läpi
uppoutuvaan öljysoratiehen.
Sisälle tunkeutuva sulaneen maan tuoksu
metsän huminaa saksiva
peipposten ja västäräkkien laulu
kiurun liverrys
Ilmaa ja maisemaa aitaavat koivut
pilvien ristiaallokko
puhelinlankojen nuottiviivasto
kivien shakkilauta
jossa kuuset seisovat
ikuisten kuninkaiden tavoin.
Mäntyjen juurilonkerot
ameebamaisten vesilätäkköjen ympäröiminä
neulaset, lehdet ja sammalmättäät
ilta-auringon lasersäteiden kohteina
niiden muodollinen, näennäinen informalismi
Tämä ikuisesti ohikiitävä kevätilta.
17.6.66
Tätä minä kirjoitan.
Mauno Kuusisto laulaa radiossa.
Ikkunasta kantautuu rantasipin ääni
ja soutuvene lipuu selällä.
Enkä minä salaa mitään.
11.8.66
Seison hiljaisella lattialla
tyhjässä huoneessa.
Tumma tyhjä pöytä on vaitelias
hiljaisuudessaan paljonpuhuva
tai ei ole.
Ikkunat vailla verhoja
tyhjät seinät täynnä nastojenjälkiä
tyhjät jäljet ilman nastoja.
Seinät
kolme pystysuoraa viivaa seinäpaperilla
kertomassa kirjahyllystä
jossain toisessa ympäristössä
joka ei ole täällä.
Puoliksi avatut ovet
tyhjiin kaappeihin
tyhjiin komeroihin
tyhjään eteiseen
kolme pystysuoraa viivaa
joita ei ole
kertomassa kaikesta siitä
joka on ollut ja on
jossain muualla joskus
tai ei missään -
ei ainakaan täällä
samanaikaisesti.
Täydellinen tyhjyys on aina täynnä.
Rajattomasti, alituisesti
se kertoo kaikesta siitä
mitä ei ole
ja siitä mitä voisi olla
ja siitä mikä mahdollisesti on
jossain muualla
nyt tai milloin tahansa
ja sitten taas ei enää ole
tai kuitenkin jospa
sitten taas enää
alituisesti mahdollisesti muualla
tai milloin tahansa
ja nyt kertomassa siitä
että joskus
täynnä olemattomia jälkiä
kaikesta tyhjyydestä.
Katselen ajatuksissani
tätä olevaisen ja olemattoman
samanarvoiseksi tekevää järjestelmää,
jossa minun sanotaan tai todetaan eläneen
kolme vuotta.
Mietin, mitä silloin on todella tapahtunut,
tai mitä... (ole silloin)
ja miksi sitten enää pitäisi katsella,
kun sekin on samanarvoista
kuin istua täällä ylhäällä
- toisessa paikassa -
joka on täynnä
vaikkei sitä tarvitse nähdä
jos vain on jossain muualla
kuvittelemassa mitä täällä voisi olla
sen perusteella mitä siellä... ei...
ja kuvitella laskeutuvansa
betoniruusuja kukkivia portaita
alakertaan jäähyväiskahville
jonka aikana voi ajatella
tämän kirjoittamista
näkemättä puoliavoimia hiljaisia ovia
ruosteista vettä
vaiteliaita seiniä
syvän unen punaisia villiviinin lehtiä
verhottoman ikkunan takana.
Tämä on se paikka jossa minä en asu
tämä on se paikka
jossa minä asun ja kirjoitan
noista muista paikoista
Tämä on se paikka jossa minä tulen asumaan
ja tämä onkin aivan jossain muualla
kuin nämä vaiteliaat puoliavoimet ovet
hiljaisissa seinissä
joissa kaikissa minä olen
samanaikaisesti näiden muiden paikkojen kanssa
siellä - vaikkei - jossain - kuitenkaan -
laskeutuvansa täällä - ei täällä -
vielä - toisessa - alakertaan
nyt - puoliavoimet ovet
- tai mitä muuta tahansa -
milloin tahansa -
aina kertomassa
että ei yksin
vaikka hiljaa
yksin me
kaikki
kukaan
sittenkään
Ja yhtäkkiä
kaikki tyhjyys on täynnä kertovaa hiljaisuutta
lukemattomat tummanpunaiset
mielikuvitusruusut ympärilläni
puhkeavat palavaan kukintoon
täällä
täällä pimeässä,
väristen odottavassa maailmassa.